Mitä tutkin?
Koulua käyvät lapset ja nuoret ovat kahdenlaisen kasvatuksen piirissä jatkuvasti. Koti ja koulu ovat erilaisia ympäristöjä, mutta niillä tulisi olla yhteinen kasvatustavoite. Vanhempien osallisuus lapsensa koulunkäynnissä on tähän kasvatusyhteistyöhön osallistumista, ja se voi ilmetä vaikkapa lapsen kanssa kotona koulutehtävien tekemisenä, kouluun liittyvistä huolista keskustelemisena, tai koululla järjestettäviin tapahtumiin osallistumina ja koulun kanssa viestimisenä. Vanhempien osallisuus on keskimäärin yhteydessä parempaan koulumenestykseen, mutta sen vaikutuksia lapsen hyvinvointiin koulussa on tutkittu vähemmän. Tutkimuksessani perehdyn vanhempien osallisuuden ja lapsen kouluhyvinvoinnin välisiin yhteyksiin, ja lähestyn asiaa tilastollisin menetelmin. Aineistonani käytän noin 10 000 vastaajan Koulun Hyvinvointiprofiili -kyselyn kautta kerättyä dataa.
Miksi tutkin?
Havahduin vanhempien merkitykselle lapsen kouluhyvinvoinnissa joitakin vuosia sitten koulunkäynnin ohjaajana työskennellessäni, kun tutustuin oppilaaseen, jonka vanhempien ja koulun välillä oli keskusteluvaikeuksia. Oppilas tarvitsi tukea, mutta vanhemmat pelkäsivät koulun syyttävän heitä epäonnistuneiksi kotikasvatuksessaan. Ymmärsin ongelman olevan kommunikaation ja avoimuuden puutteessa kodin ja koulun välillä. Lähdin tutkimaan tätä aihetta, sillä monissa tämänkaltaisissa tapauksissa paremmalla kommunikaatiolla ja koulun sopeutumiskyvyllä erilaisiin tilanteisiin oppilaat voisivat paremmin. Vanhempien osallisuutta ei kuitenkaan käsitellä kaikissa hyvinvoinnin mittareissa kovinkaan laajana vaikuttajana. Koululla on paljon mahdollisuuksia vaikuttaa vanhempien osallisuuteen lapsensa koulunkäynnissä, sillä usein osallisuuden puutteessa on kyse ongelmista vanhempien minäpystyvyydessä tai käsityksissä vanhemman roolista kasvatusyhteistyössä. Koulun on mahdollista tarjota vanhemmille keinoja ja taitoja lapsensa tukemiseksi hänen koulunkäynnissään. Haluan tutkimuksessani osoittaa, että kodin ja koulun yhteistyöhön kannattaa panostaa, ja että oppilaat hyötyisivät tästä yhteistyöstä eniten.
Mitä selvisi?
Tutkittuani vanhempien osallisuuden yhteyksiä eri hyvinvoinnin osa-alueisiin, voin todeta vanhemmilla olevan suuri merkitys lapsen hyvinvointiin koulussa. Aineistossani, kuten monissa hyvinvoinnin malleissa, hyvinvointi on jaettu neljään osaan. Tarkastelemistani osa-alueista, tyytyväisyydestä koulun olosuhteisiin, sosiaalisista suhteista, itsensä toteuttamisen mahdollisuuksista ja viimeaikaisesta terveydentilasta, vanhempien osallisuudella oli kaikkein voimakkaimmat yhteydet lapsen itsensä toteuttamisen mahdollisuuksiin ja sosiaalisiin suhteisiin koulussa. Tämä tulos eroaa tutkimukseni pohjana käytetyistä hyvinvoinnin malleista, joissa vanhempien tuki nähdään osana lapsen sosiaalisia tarpeita.
Toinen tärkeä havainto liittyy hyvinvointiin kokonaisuutena. Eri hyvinvoinnin osa-alueet olivat tiiviissä yhteydessä toisiinsa – eli esimerkiksi oppilaalla jolla on hyvät sosiaaliset suhteet koulussa on myös myönteisempi näkemys koulusta ympäristönä. Mikäli kouluissa panostetaan kommunikaatioon vanhempien kanssa ja siten vanhemmat ovat tiiviimmin osallisina lapsensa koulunkäynnissä, mahdolliset vaikutukset esimerkiksi lapsen kokemukseen itsensä toteuttamisen mahdollisuuksista heijastuvat kokonaishyvinvoinnissakin positiivisesti.
Iikka Koski
Vanhempien osallisuuden rooli lapsen kouluhyvinvoinnissa