Minähän olen hyvä musiikissa! – Oppilaan musiikillisen minäpystyvyyden merkitykset ja tukeminen

Alakoulun aikana suhde musiikkiin kehittyy merkittävästi. Kaikki musiikilliset kohtaamiset ovat tärkeitä, koska ne vaikuttavat oppilaan käsitykseen itsestään musiikin parissa. Koetut onnistumiset vahvistavat oppilaan kokemusta musisoijana, kun taas epäonnistumiset heikentävät sitä. Luokanopettajan opettaessaan luokalle musiikkia, voi hän sisällyttää musisointia oppilaan kouluarkeen musiikin tuntien lisäksi. Monipuolisella ja kannustavalla musiikkikasvatuksella luokanopettajan on mahdollista tarjota oppilaalle vankka pohja musiikillisesti aktiiviselle elämälle. Myönteisen minäpystyvyyden rakentuminen on tärkeää erityisesti alakoulussa, koska yläkoulussa, musiikin muuttuessa valinnaiseksi oppiaineeksi, jokaisen oppilaan musiikillisiin kokemuksiin ei voida enää vaikuttaa samalla tavalla. Oppilaan saadessa tukea ja kannustusta alakoulun musiikkikasvatuksessa, muodostuu hänelle vankka minäpystyvyys, joka kannustaa jatkamaan harjoittelua myös itsenäisesti.

Tutkimustehtävä

Tutkimustehtävänä oli selvittää oppilaan musiikillisen minäpystyvyyden merkityksiin liittyviä käsityksiä ja millä tavoin musiikillista minäpystyvyyttä tuetaan musiikkikasvatuksessa. Alakoulussa musiikkikasvattajana toimii yleensä luokanopettaja, joten suuntasin tutkimukseni heidän käsityksiin ja käyttämiin työtapoihin. Tutkimuksessani syvennyin luokanopettajien käsityksiin oppilaan minäpystyvyyden merkityksistä, jotka selittävät opetukseen liittyviä valintoja. Lisäksi toin esiin tietoa, jonka avulla opettajat voivat opetustyössään tukea oppilaiden musiikillisia minäpystyvyyksiä. Tutkimuksen toteutin laadullisena eli kvalitatiivisena tutkimuksena. Aineiston keräsin haastattelemalla kolmea luokanopettajaa, jotka olivat opettaneet musiikkia luokalleen. Analysoin aineiston teorialähtöisen sisällönanalyysin keinoin.

Tutkimustulokset

Musiikkikasvatuksessa koetut onnistumiset ja osaamisen kokemus nähtiin tutkimuksessa tärkeinä. Oppilaan kokemus siitä, että musiikissa voi pärjätä nähtiin tukevan musiikissa toimimista ja kehittymistä. Opetuksessa kertyneiden taitojen varassa oppilas uskaltaa harjoitella ja musisoida niin yksin kuin yhdessä. Musiikkikasvatuksessa merkitykselliseksi koettiin musiikin mieluisuus ja musisoinnin ilon säilyttäminen.

Musiikillista minäpystyvyyttä tuettiin musiikkikasvatuksessa monipuolisesti. Oppilaan kokemukset musiikissa nähtiin tärkeäksi ja niihin pyrittiin vaikuttamaan erityisesti tehtävien sisältöjen ja harjoittelun kautta. Keskeistä oli, että jokainen oppilas pystyy osallistumaan opetukseen ja voi nähdä omat kykynsä myönteisessä valossa. Lisäksi nähtiin tärkeäksi, että opetuksella pystytään vastaamaan oppilaan yksilöllisiin tarpeisiin. Oppilaan taitojen ja varmuuden vahvistuessa uskaltaa hän tuoda osaamista esille myös luokan yhteisessä musisoinnissa. Opettajan palaute nähtiin myös tärkeäksi, koska sen avulla oppilasta voidaan kannustaa osallistumaan musisointiin ja tukea tunnistamaan ja arvostamaan omia taitojaan. Keskeistä oli, että oppilas voi kokea musiikissa myönteisiä tunteita, kuten onnistumista ja innostumista.

Tutkimukseni pohjalta toivon, että myös muut opettajat voivat tunnistaa musiikkikasvatuksen merkitykset. Olisi myös tärkeää, että musiikkikasvatuksen merkityksestä kiinnostutaan yhteiskunnallisella tasolla, jonka myötä koulujen ja opettajankoulutuksen musiikin opetuksen resursseja voitaisiin lisätä.

Noora Suomalainen
Oppilaan musiikillinen minäpystyvyys alakoulun musiikkikasvatuksessa – Haastattelututkimus oppilaan musiikillisen minäpystyvyyden merkityksistä ja sen tukemisesta luokanopettajien näkökulmista

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *