Tutkielmaa suunnitellessani halusin tutkia ja kehittää varhaiskasvatusyksikön johtajan pedagogista johtamista. Kirjallisuuteen tutustuessani havaitsin, että varhaiskasvatusyksikön johtamisesta on tehty Suomessa useita tutkimuksia, joissa on noussut esiin johtamiseen liittyviä ongelmia, haasteita ja epäkohtia. Usein törmäsin tuloksiin, joissa todettiin johtajien pitävän pedagogista johtamista tärkeimpänä työtehtävänään, mutta arjessa sen toteuttamiselle ei koettu jäävän riittävästi aikaa. Kiireen tuntu johtui tutkimusten mukaan mm. johtajien liian laajasta työnkuvasta, mikä johti työn pirstaloitumiseen ja johtajien riittämättömyyden tunteisiin. Sen sijaan, että olisin lähtenyt aiheuttamaan lisäpaineita jonkin uuden pedagogisen johtamisen työvälineen testaamisella käytännössä, halusinkin lähteä selvittämään, miksei tutkittu tieto aiheuta muutosta varhaiskasvatusyksiköiden johtajien työhön.
Tartuin aiheeseen kahdella alatutkimuksella. Ensin kokosin kirjallisuuskatsauksessa yhteen vuosina 2013–2023 julkaistut ja kotimaisesta tietokannasta löytyvät tutkimukset ja niissä esitetyt ongelmat. Luokittelin ongelmat viiteen luokkaan, joita olivat tehtävän ja toimenkuvan epäselvyys ja määrittämättömyys, itsensä johtaminen, toisten johtaminen, johtamisen rakenteelliset ongelmat, sekä organisatoriset ongelmat.
Tutkielman toisessa osassa tarkastelin, millä tavoin organisaation eri tasoja edustavien toimijoiden välisellä keskustelulla (ns. organisaatioraati) voidaan edistää ratkaisuiden löytämistä aiemmin löydettyihin ongelmiin. Kirjallisuuskatsauksen tulosten perusteella kokosin kolme teema-alustusta keskustelun virittäjäksi ja keskustelijoiksi kutsuin erään suomalaisen suuren kaupungin varhaiskasvatusorganisaation työntekijöitä, viranhaltijoita, sekä poliittisen päätöstason edustajan.
Toimintatutkimuksen viitekehyksessä kiinnostukseni oli kehitysehdotuksissa, joita keskustelussa tuotiin esille. Eniten kehitysehdotuksia teki poliittisen tason edustaja. Aineiston diskursiivisessa tarkastelussa seurasin, minkälaisia polkuja pitkin keskustelu eteni tehtyjen kehitysehdotusten jälkeen. Analyysissa tarkastelin sekä kehittämistyötä mahdollistavia, että ongelmia stabiloivia diskursseja. Tuloksena rakentui neljä erilaista diskurssia, jotka nimesin ehdotukselle avoimeksi ja ehdotukselta suljetuksi poluksi, risteykseksi, sekä sivupoluksi. Kehittämisen näkökulmasta risteys osoittautui tärkeimmäksi poluksi, sillä se sisälsi reflektiivistä pohdintaa omasta toimijuudesta ja ylipäätään kehittämisen tarpeista. Näin risteyksen käsite kehittää olemassa olevaa teoriaa kehittämispuheen luonteesta organisaatioissa.
Tutkielma tuo lisää ymmärrystä myös kehityspuheen esteistä. Aineiston yksi kiinnostavimmista kehitysehdotuksista oli halu lisätä vuorovaikutusta poliittisen päätöksenteon ja varhaiskasvatusorganisaation eri tasoilla työskentelevien ammattilaisten välillä, jotta päätöshetkellä lautakunnalla olisi kattavampi kuva päiväkotien ja alueiden arjesta ja niihn vaikuttavista tilanteista. Pyrkimykset vuorovaikutuksen lisäämiseen ajautuivat kuitenkin keskustelussa useimmiten ehdotukselta suljetulle polulle.
Huolimatta kehityspuheen esteistä, osoittautui organisaatioraati tämän tutkielman aineiston perusteella hyväksi tavaksi edistää vuorovaikutusta eri organisaatiotasojen välillä ja tarjota mahdollisuuksia päästä vaikuttamaan päätöksentekoon. Se toimi myös yhtenä hyvänä keinona lisätä keskustelijoiden tietoutta varhaiskasvatusyksikön johtamisen tutkimusperustaisesta tiedosta.
Heidi Kiljunen
Tähtäimessä vasrhaiskasvatusyksikön johtajuuden kehittäminen – Organisaatioraati kehittämispuheen polkuja rakentamassa.