Tekijä: graduparaati

Julkaistu

Helsinkiläiset viidesluokkalaiset näkevät metsässä muutakin kuin puita

Sanotaan, että kaikilla suomalaisilla on jonkinlainen suhde metsään. Metsällä nähdään olevan erityinen paikka suomalaisten sydämissä – onhan Suomi metsäisin maa Euroopassa ja muutenkin metsät nähdään keskeisenä osana suomalaisuutta ja Suomen historiaa. Metsä on ollut merkittävä elinympäristö, elinkeino ja olemisen paikka. Viime vuosina on käyty keskustelua siitä, onko suomalaisten suhde metsän muuttunut. Keskustelua mahdollisesta muutoksesta herättävät esimerkiksi muuttuvat yhteiskunnan rakenteet ja maahanmuutto. Keskustelua on vauhdittanut muun muassa Maa- ja metsätalousministeriön linjaus metsäsuhteen vahvistamisesta Kansallisessa metsästrategiassa 2025 ja metsäsuhteen asettaminen Unescon elävän perinnön luetteloon.

Mutta miten lapset suhtautuvat metsään? Viime vuosina on esitetty huolta lasten luontosuhteen etääntymisestä. Huolta on herättänyt esimerkiksi se, että nuoret harvoin kertovat viettävänsä aikaa luonnossa. Puhutaan yleensäkin lasten ja nuorten vapaa-ajan muutoksesta – vapaa-aika tuntuu olevan entistä enemmän sisätiloissa ja aikuisen organisoimaa. Lasten ja nuorten luontotietotaidoista ollaan huolissaan, sillä kasvilajien tunnistaminen on puutteellista ja  jotkut lapset eivät ymmärrä luonnon merkitystä ihmiselämän kannalta.

 

Toteutus

Tämä tutkimus antaa tietoa lasten metsäsuhteesta. Päivitettyä tietoa tarvitaan ympäristökasvatuksen kehittämisessä vastaamaan tämän päivän tarpeisiin. Aineistona toimii helsinkiläisten viidesluokkalaisten kirjoitelmat ja piirrokset heille mieleen painuneesta metsähetkestään. Tutkimukseen osallistui 13 oppilasta. Kaikilta tutkimukseen osallistuneilta ja heidän huoltajiltaan pyydettiin kirjallinen lupa tutkimuksen osallistumiseen. Aineisto analysoitiin fenomenografista analyysia mukaillen. Aineiston analyysia ohjasi kolmijako metäsuhteen ulottuvuuksista. Tarkastelin, mitä havaittua tietoa metsästä välitettiin, miten metsää kuvataan koettuna ympäristönä ja millaisia jaettuja merkityksiä metsään liitetään.

 

Tulokset

Tutkimustulokset osoittavat, että lasten metsäsuhde on moniulotteinen. Helsinkiläisten viidesluokkalaisten kertomuksissa korostuvat metsän koetut (subjektiiviset) ja jaetut (yhteiskunnalliset ja kulttuuriset) merkitykset. Havaitun (tieteellisen) tiedon osoittaminen korostui vain joissain kertomuksissa. Metsähetket ovat usein aikuisten mahdollistamia, mutta metsässä haetaan myös itsenäistä vuorovaikutusta ympäristön kanssa. Metsää kuvaillaan ja arvotetaan henkilökohtaisten merkitysten kautta. Metsää käytetään vapaa-ajan viettoon ja yhdessäoloon.

 

Johtopäätökset

Ympäristökasvatuksessa on syytä kiinnittää huomiota erityisesti ympäristöä koskevan tiedon ja ympäristönsuojelun osa-alueisiin. Kaikkien oppilaiden metsähetkistä ei välity ympäristökasvatuksessa tavoiteltu tietävä, läheinen ja huolehtiva suhde metsään. Lisäksi tutkimus herättää ensinnäkin kysymyksen siitä, onko helsinkiläisillä lapsilla mahdollisuutta omaehtoiseen liikkumiseen metsässä tai hakeutuvatko he metsään itse. Toisekseen herää kysymys, miten oppilaita saataisiin innostettua kiinnostumaan metsän lajeista ja niiden tunnistamisesta.  Kolmanneksi kysymykseksi voidaan nostaa pohdinta siitä, miten oppilaiden kynnystä metsään pääsyyn voitaisiin madaltaa. Tarvitaan lisää päivitettyä tietoa siitä, mistä ympäristökasvatuksessa tulisi tänä päivänä lähteä liikkeelle.

 

Pro Gradu: Metsä on muutakin kuin puita – Tarkastelussa viidesluokkalaisten metsäsuhde

Mira Pulkkinen

Julkaistu

Oppimisen ja hyvinvoinnin tuki uudistuvassa lukiossa

Tutkielmani on tehty suomalaisen lukion kannalta mielenkiintoisessa muutoksen ajassa. Uuden Lukiolain ja Lukion opetussuunnitelman perusteiden myötä lukioilla on elokuusta 2021 lähtien velvollisuus tarjota oppimisen tukea ja erityisopetusta opiskelijoilleen, mikä on harppaus kohti yhdenvertaisempaa ja inklusiivisempaa lukiokoulutusta. Tästä lähti kiinnostukseni lukion tukijärjestelmää kohtaan: millainen kokonaisuus oppimisen ja hyvinvoinnin tuesta muodostuu lukiossa nyt vielä ennen uudistuksen voimaanastumista? Miten tuen kokonaisuutta voisi kehittää, jotta jokainen lukiolainen saisi tarvitsemaansa tukea oikea-aikaisesti?  Tutkielma toimii tilannekuvana yhden Uudella maalla sijaitsevan lukion ja sen työntekijöiden näkökulmasta.

 

Tutkimuksen tavoitteet ja toteutus

Tutkimuksen tavoitteena on kuvata lukion oppimisen ja hyvinvoinnin tuen järjestelmää. Tutkimustehtävänä oli tutkia lukion tuesta muodostuvaa kokonaisuutta ja sitä, millaisena tukijärjestelmä näyttäytyy lukion eri ammattiryhmien näkökulmasta. Millaisia tukemisen keinoja he käyttävät työssään, ja mitkä tekijät mahdollistavat tuen toteutumista? Halusin myös selvittää, mitkä tekijät haastavat tuen toteutumista lukiossa ja miten. Lisäksi tutkimuksen tarkoituksena oli analysoida eri ammattiryhmien näkemyksiä lukion erityisopettajan työnkuvasta. Millaisia toiveita he asettavat erityisopettajalle, ja mitä haasteita he näkevät erityisopettajan työlle?

Toteutin tutkimuksen laadullisena tapaustutkimuksena, ja kontekstina toimii yksi Uudellamaalla sijaitseva lukio. Haastattelin tutkimukseen lukion eri ammattiryhmiä, johon kuului aineenopettajia eri aineryhmistä, rehtori, opinto-ohjaaja, psykologi, kuraattori sekä terveydenhoitaja.

 

Tutkimuksen tulokset

Lukion tukijärjestelmä näyttäytyi rakentuvan kerroksellisena kokonaisuutena. Rakenteellisia tasoja oli kolme: yksilöllinen tuki, tuki ryhmässä sekä tuki lukion rakenteissa. Yksilöllinen tuki jaettiin vielä kahteen osaan, jossa sisempi kerros nimettiin rajapinnaksi. Siina tukea toteuttavat ammattiryhmät toimivat osana opiskelijoiden jokapäiväistä arkea ja olivat merkityksellisessä asemassa opiskelijoiden tuen tarpeen tunnistamisessa ja eteenpäin ohjauksessa. Rakenteiden tasolla tuki oli suunnittelu- ja kehittämistyötä, joka konkretisoitui tuen alemmilla tasoilla.

Tukemisen keinot eivät jakaudu tukijärjestelmän kerroksissa tasaisesti. Opiskeluhuollon yksilötyössä oli selvästi monipuolisin tuen keinovalikoima, kun taas opetuksessa yksilöllisen tuen toteuttamiseen keinoja oli vähän. Tukemisen keinot painottuivat opetuksessa ryhmässä annettavaan tukeen, kuten eriyttämiseen. Lukiossa tukemista mahdollistavia tekijöitä löytyi aineistosta neljä: työntekijöiden osaaminen, hyvä työilmapiiri, pienet ja pysyvät opetusryhmät sekä opiskeluhuollon näkyvyys yhteisössä.

Tukemista haastavat tekijät voidaan jaotella kolmeen ryhmään: lukion tukijärjestelmää haastaviin ulkoisiin tekijöihin, opetusta haastaviin tekijöihin sekä opiskeluhuoltoa haastaviin tekijöihin. Lukion ulkopuolisia haasteita olivat resurssit ja ylioppilaskirjoitukset, jotka haastoivat lakien ja normien velvollisuuksien toteutumista. Opetuksessa suurin tukemista haastava tekijä oli se, ettei opettaja tunne opiskelijoita. Tämä vaikutti siihen, ettei tuen tarvetta välttämättä osata tunnistaa eikä siihen myöskään osata vastata. Opiskeluhuollossa tukemista haastoi liian pieni aikaresurssi ja siitä johtuva työntekijöiden kiire. Liian kova kiire vaikutti siihen, että opiskeluhuollon henkilöstön työaika kuluu yksilötyössä, eikä yhteisölliselle opiskeluhuoltotyölle riitä aikaa.

Näkemykset erityisopettajan työnkuvan rakentumisesta voidaan jaotella kahteen osaan: opetukseen ja yhteisölliseen työhön. Opetustyöhön liittyivät toiveet samanaikaisopetuksesta, opiskelijoiden tuen tarpeen tunnistamisesta ja siihen vastaamisesta sekä opiskelutaitojen opetuksesta. Yhteisölliseen työhön liittyviä toiveita erityisopettajalle olivat tukijärjestelmän koordinointi, työyhteisön koulutus sekä konsultointi.

Tutkielmani tarkoituksena oli  jäsentää lukion tukijärjestelmän kokonaisuutta. Toiveenani on, että tutkielma voisi toimia erityisesti tapauksena toimivan lukion, mutta myös muiden oppilaitosten tuen kehittämistyön välineenä. Suomalaisissa lukioissa on pohdittava sitä, mihin tukijärjestelmän kerroksiin ja niiden välisiin suhteisiin täytyy kiinnittää huomiota, jotta opiskelijoiden tarvitsema tuki todella toteutuu. Haluan tutkielmani osalta olla mukana valtakunnallisessa lukion tuen muutosprosessissa ja tuoda esiin oppimisen ja hyvinvoinnin tuen yhteiskunnallisen merkityksen myös toisella asteella, sillä lukio-opiskelijat ansaitsevat laadukasta tukea.

 

Nora Taipale

Pro gradu: Oppimisen ja hyvinvoinnin tuki lukiossa – Tapaustutkimus lukion tukijärjestelmän rakentumisesta

Julkaistu

Virtuaalisten ja konkreettisten apuvälineiden erot murtolukujen oppimisessa

Tutkimuksen tausta

Murtolukujen hallitseminen on tärkeä taito arkipäiväisten asioiden kuten ruuanlaiton sekä henkilökohtaisen talouden hoitamisen kannalta. Murtolukuja opetellessa lapset ovat ensimmäistä kertaa tilanteessa, jossa heidän tulee huomata, ettei kokonaislukuihin pätevät säännöt päde kaikkiin lukuihin. Murtolukujen hallitseminen vaatii lapselta myöskin useamman numeron tarkastelemista samanaikaisesti. Näin ollen murtolukujen opetteleminen tuottaa monille lapsille haasteita. Murtolukujen osaamisen on kuitenkin todettu ennustavan voimakkaasti myöhempää matemaattista suoriutumista peruskoulussa. Siten murtolukutaitojen hallinta on tärkeä osa matemaattista osaamista.

Tutkimuksissa on todettu, että virtuaaliset sekä konkreettiset apuvälineet ovat hyödyllisiä välineitä murtolukujen oppimisen tukemisessa. Aiemmat tutkimuksen perusteella ei kuitenkaan ole saavutettu yhteisymmärrystä siitä, mitkä apuvälineet ovat hyödyllisimpiä. Lisäksi aiempiin tutkimuksiin on liittynyt merkittäviä rajoituksia, jotka ovat voineet vaikuttaa tuloksiin.

Tutkimuksen toteutus

Tämän kvasi-eksperimentaalisen alku- ja loppumittausta tarkastelevan tutkimuksen tarkoituksena oli verrata virtuaalisten ja konkreettisten apuvälineiden käytön vaikutuksia lasten murtolukutaitoihin murtolukuintervention avulla. Murtolukutaitojen lisäksi tutkimuksessa mitattiin lasten aritmeettista sujuvuutta. Lisäksi tutkimuksessa tarkasteltiin interventio-ohjelman toteuttamisen täsmällisyyttä, apuvälineiden aikatehokkuutta sekä lasten ja opettajien mielipiteitä toteutetusta interventiosta sekä apuvälineistä.

Etelä-Suomalaiset neljäs- ja viidesluokkalaiset lapset (N = 115) jaettiin virtuaaliseen ja konkreettiseen interventioryhmään. Tutkimusta varten kehitettiin avaruusmatkailun teemaan kietoutuva interventio, jota toteutettiin kuuden 45:n minuutin oppitunnin ajan kahden viikon aikana. Interventiotuntien sisältö oli samanlainen molemmille ryhmille lukuun ottamatta käytettyä apuvälinettä. Konkreettinen interventioryhmä käytti apuvälineenään muovisia murtokakkuja ja virtuaalinen ryhmä virtuaalista versiota murtokakuista. Interventiota pilotoitiin samalla asetelmalla ennen varsinaisen tutkimuksen aloittamista.

Tulosten analysointi

Tuloksia analysoitiin 2 (aika) x 2 (ryhmä) kovarianssianalyysin avulla, jossa kovariaattina käytettin lasten aritmeettisia perustaitoja. Lisäksi ryhmien välisiä eroja tarkasteltiin alku- ja loppumittauksessa yksisuuntaisen varianssianalyysin avulla.

Tulokset ja johtopäätökset

Molempien interventioryhmien osaaminen kasvoi merkittävästi intervention aikana. Tulokset kuitenkin osoittavat, että konkreettinen interventioryhmä hyötyi murtolukuosaamisen perusteella interventiostaan virtuaalista interventioryhmää enemmän. Vaikka virtuaalinen apuväline osoittautui aikatehokkaammaksi, vaikutukset oppimisen kannalta eivät olleet yhtä hyvät kuin konkreettisella välineellä. Näin ollen tulokset viittaavat siihen, että konkreettisia apuvälineitä tulisi suosia murtolukuinterventioissa.

Terhi Vessonen

Pro gradu: Differential Effects of Virtual and Concrete Manipulatives in a Fraction Intervention on Fourth and Fifth Grade Students’ Fraction Skills (submitted for publication)

Julkaistu

Valinnanvapautta ja rajauksia – Yläkoulun suomen kielen ja kirjallisuuden tunneilla luettava kirjallisuus

Useat tutkimukset osoittavat, että suomalaisnuoret lukevat vapaa-ajallaan entistä vähemmän. Kirjojen lukeminen on luonnollisesti yhteydessä yksilön lukutaitoon, mutta lukeminen tarjoaa myös kokemuksia, joita ei ole muulla tavoin mahdollista saavuttaa – kaunokirjallisuutta lukiessa ihminen pääsee uppoutumaan moniin erilaisiin maailmoihin. Koska lukeminen on osa jokapäiväistä arkeamme ja ilman lukutaitoa olisi mahdotonta selviytyä arjesta, olisi tärkeää, että myös nuoret innostuisivat lukemaan nykyistä enemmän.

Tutkimuksen tarkoitus

Koska vapaa-ajalla lukeminen on vähentynyt, voidaan koulun merkitystä lukemiseen innostamiselle pitää entistä tärkeämpänä. Lukemiseen innostamisen kannalta tärkeänä voidaan pitää sitä, että koulussa luettavat kirjat ovat oppilaille mielekkäitä. Tärkeää on kuitenkin myös se, että luettavat kirjat valitaan mahdollisimman monipuolisia ja innostavia kirjan valintatapoja käyttäen.  Itse selvitin tutkimuksessani, millaisia erilaisia valintatapoja yläkoulun suomen kielen ja kirjallisuuden aineenopettajat käyttävät viimeisintä luettavaa kirjaa valittaessa. Lisäksi selvitin, miten opettajat perustelivat käyttämäänsä kirjan valintatapaa. Tutkimukseni on osa yläkoulun Lukuklaani-hanketta. Lukuklaani-hankkeen tavoitteena on lasten ja nuorten kirjallisuusharrastuksen tukeminen ja innostaminen lukemista kohtaan.

Tutkimuksen tulokset

Tutkimuksessa selvisi, että suurin osa tutkimukseen osallistuneista opettajista oli käyttänyt viimeisimmän luettavan kirjan valinnassa sellaista valintatapaa, jossa oppilaalla oli mahdollisuus vaikuttaa luettavan kirjan valintaan. Huomionarvoista kuitenkin on, että opettajista jopa noin neljäsosa ei ollut antanut oppilaalle mahdollisuutta vaikuttaa luettavaan, vaan opettaja oli määrännyt viimeksi luettavan kirjan oppilaille.

Kaikkein eniten opettajat olivat käyttäneet valintatapaa, jossa oppilas sai valita luettavan kirjan nimetyistä kirjavaihtoehdoista, pääasiassa opettajan laatimalta kirjalistalta. Pieni osa opettajista oli hyödyntänyt kirjavinkkausta tai lukudiplomilistaa. Toiseksi eniten opettajat olivat käyttäneet valintatapaa, jossa oppilaat saivat valita kirjan ilman nimettyjä kirjavaihtoehtoja: suurin osa oli antanut oppilaiden valita kirjan täysin vapaasti ja osa jonkin rajauksen, esimerkiksi genren, perusteella. Kolmanneksi eniten opettajat olivat käyttäneet valintatapaa, jossa oppilas ei saanut vaikuttaa luettavan kirjan valintaan. Suurin osa oli määrännyt koko luokalle luettavaksi saman kirjan, jotkut olivat sen sijaan valinneet kirjan yksilöille tai ryhmille.

Jokaisen valintatavan käyttöä oli perusteltu monella eri tavalla, mutta toisaalta eri valintatapoja oli perusteltu osin myös samoin perustein. Näin ollen jokin tietty perustelu ei automaattisesti viitannut vain yhteen, tiettyyn valintatapaan. Opettajien yleisimmät perustelut käytetyille valintatavoille olivat seuraavat: kirjan käsittelytapa, lukemiseen liittyvät syyt, luettavan mielekkyys, resursseihin liittyvät syyt sekä halu rajata luettavia kirjoja jollain tavalla. Eniten käytetyistä perusteluista selkeästi oppilaan innostamiseen viittavia perusteluja oli vain noin kolmasosa.

Johtopäätökset

Tutkimustulokset viittaavat siihen, että opettajien olisi mahdollisesti syytä pohtia entistä tarkemmin kirjan valintatavan käyttöä oppilaan innostamisen näkökulmasta. Tutkimustulokset ovat näin ollen ennen kaikkea hyödyksi ja avuksi kaikille kirjallisuutta opettaville opettajille. Toivon tutkimuksen herättävän opettajia reflektoimaan käyttämiään kirjan valintatapoja, jotta kirjat valittaisiin mahdollisimman innostavilla tavoilla, jolloin kenties yhä useampi nuori innostuisi lukemaan. Tutkimuksen pohjalta heräsi kiinnostus myös siihen, millaiset kirjan valintatavat oppilaat kokevat kaikkein mielekkäimpinä. Tämä olisikin mielenkiintoinen jatkotutkimusaihe.

 

Nelli Emmes

Pro gradu: Yläkoulun suomen kielen ja kirjallisuuden tunneilla luettavien kirjojen valinta

Julkaistu

Kuvien ja videoiden tehtävät lukion oppikirjoissa ja ylioppilaskokeissa

Visuaalisen informaation käsittelytaito on jatkuvasti keskeisempää yhteiskunnassa, jossa huomiostamme kilpailevat lähes samanaikaisesti sadat, jopa tuhannet näköaistilla havaittavat viestit. Oppikirjoissa teksti ja kuvitus parhaimmillaan tukevat ja täydentävät toisiaan, ja muodostavat näin monipuolisen, multimodaalisen kokonaisuuden. Vaikka kuvituksen käytöstä oppimisen tukena on saatu positiivisia tutkimustuloksia, on niiden käyttötavoista oppikirjoissa ja korkean panoksen kokeissa on vähän tietoa, ja opiskelijoiden on huomattu väheksyvän kuvien informaatioarvoa. Millaisia tehtäviä kuvitukselle on lukion oppikirjoissa ja ylioppilaskokeissa annettu? Tämän tutkimuksen taustalla vaikuttavat oppikirjan keskeinen asema suomalaisessa lukiokoulutuksessa, lähdekriittisyyttä, luovaa ja soveltavaa ajattelua sekä monilukutaitoja yhä enemmän painottavat opetussuunnitelmat (LOPS 2015, LOPS 2019) sekä vuosina 2016–2019 digitalisoitu ylioppilastutkinto.

Tutkimustehtävä ja menetelmä

Tutkimus kartoittaa visuaalisen materiaalin (kuvien, taulukoiden, graafien ja videoiden) käyttötapoja ja suhdetta tekstiin lukion oppikirjoissa ja ylioppilastutkinnoissa. Tutkielman tavoitteena on lisätä ymmärrystä visuaalisen materiaalin ja kuvatekstien tehtävistä. Lisäksi tutkimuksessa tarkastellaan painettujen ja digitaalisten oppikirjojen eroja kuvituksen osalta. Tutkimuksen aineisto koostuu lukion psykologian, biologian ja englannin ensimmäisen kurssin painetusta ja vastaavasta digitaalisesta oppikirjasta sekä näiden oppiaineiden ylioppilaskokeista vuosilta 2018–2020. Yhteensä visuaalista materiaalia mahdollisine kuvateksteineen analysoitiin tutkimuksessa oppikirjojen osalta 388 ja ylioppilaskokeiden osalta 127 kappaletta. Tutkimusotteena oli kvalitatiivinen, teoriaohjaava sisällönanalyysi.

Tutkimustulokset

Korkeatasoisen oppimisen mahdollistamiseksi oppimateriaalin tulisi tukea opiskelijaa erityisesti käsitteiden ja teorioiden hierarkkisen rakentumisen, tiedonmuodostuksen sekä soveltamisen alueilla. Analyysi osoitti, että tällaiset piirteet ovat kuvituksessa hieman harvinaisempia, ja visuaalinen materiaali on painottunut esittämään tekstissä käsiteltyjä sisältöjä. Harjoitustehtävissä ja ylioppilaskokeiden tehtävissä kuvituksella oli merkittävä rooli, mutta niissä esiintyi jonkin verran myös epäolennaisia, mahdollisesti opiskelijaa kognitiivisesti kuormittavia piirteitä. Kuvituksen avulla viitattiin suurimmaksi osaksi oppikirjan sisäiseen maailmaan ulkoisten tietolähteiden sijaan. Kuvatekstien rooli tiedon välittämisessä todettiin merkittäväksi, erityisesti sivujen ollessa runsaasti kuvitettuja. Tutkimuksen painetut ja digitaaliset oppikirjat erosivat kuvallisen materiaalin osalta toisistaan laadullisesti vähän, mutta määrällisesti ero oli suurempi.

Tutkimuksesta voidaan päätellä visuaalisella materiaalilla olevan monia mahdollisuuksia sekä oppimisen tukemisessa että sen arvioinnissa, mutta kuvitusta tulee käyttää harkitusti ja huolellisesti epäselvyyksien ja opiskelijan epätarkoituksenmukaisen kuormittamisen välttämiseksi.

Hilkka Honkanen

Gradu: Visuaalisen materiaalin tehtävät osaamisen tukemisessa ja arvioinnissa. Tarkastelussa lukion oppikirjat ja ylioppilaskokeet.

Julkaistu

Luonteenvahvuusopetuksen vaikutuksista toiveikkaan positiivisia signaaleja

Kouluopetus on pitkälti keskittynyt historiassa akateemisten taitojen opettamiseen. Viimeisinä vuosikymmeninä jalansijaa tieteessä saanut positiivinen psykologia on vaikuttanut myös koulutuksen kenttään. Positiivisen pedagogiikan pyrkimys on tuottaa oppilaille hyvinvointia ja onnellisuutta perinteisten, akateemisten taitojen oppimisen lisäksi. Positiivista pedagogiikkaa parhaimmillaan on luonteenvahvuusopetus, joka pyrkii vaikuttamaan jokaisen oppilaan kasvuun parhaaksi mahdolliseksi ainutlaatuiseksi itsekseen jonkin yhteiskunnassa määritellyn ideaalin sijaan. Luonteenvahvuusopetus pohjautuu ennen kaikkea monimuotoisuuden ylistämiseen.

Luonteenvahvuuksiin liittyvät taidot ovat tutkitusti yhtä merkittäviä menestymisen kannalta kuin akateemiset taidot. Lisäksi niitä voidaan opettaa yhtä lailla kuin mitä tahansa muitakin taitoja. Luonteenvahvuuksien käyttö on yhteydessä elämässä menestymiseen monilla eri osa-alueilla. Luonteenvahvuusopetukseen liittyvässä tutkimuksessa on myös havaittu viitteitä siitä, että opetus tukisi erityisesti niitä oppilaita, jotka tarvitsevat elämässään ja oppimisessaan tukea. Koulutusjärjestelmän muuttuessa yhä inklusiivisemmaksi, luonteenvahvuusopetus voidaan nähdä yhtenä tapana vahvistaa tuen tarvitsijoiden ja yleisopetuksessa opiskelevien oppilaiden välistä vuorovaikutusta luoden entistä oikeudenmukaisempaa kouluilmastoa ja sosiaalista yhteenkuuluvuutta.

Tutkimuskohteena luonteenvahvuusopetuksen intervention tuottamat vaikutukset

Kvantitatiivisessa pitkittäistutkimuksessani tarkastelin suomalaisten tutkijoiden Lotta Uusitalon ja Kaisa Vuorisen kehittelemän Huomaa hyvä! -luonteenvahvuuspedagogiikkaan pohjautuvan intervention vaikutuksia. Tutkimus keskittyi erityisesti kuuteen luonteenvahvuuteen, joita olivat sinnikkyys, itsesäätely, näkökulmanottokyky, luovuus, sosiaalinen älykkyys ja ryhmätyötaidot. Tutkimustehtävä oli kolmiosainen. Tutkimuksessani tarkastelin oppilaiden 1) luonteenvahvuuksien kehittymistä, 2) luonteenvahvuuksien ymmärryksen kehittymistä sekä 3) sukupuolen yhteyttä edellä mainittuihin ilmiöihin.

Interventio toteutettiin #uuttakoulua -hankkeen puitteissa 12 pääkaupunkiseutua ympäröivässä kunnassa. Interventioon osallistui peruskouluikäisiä oppilaita, jotka olivat opetuksen aikaan lähinnä 3. – 5. -vuosiluokilla. Käytännössä intervention toteuttivat oppilaiden omat opettajat, jotka koulutettiin luonteenvahvuusopetuksen keskeisimpään teoriataustaan ja käytännön sovelluksiin. Hankkeessa toteutettiin luonteenvahvuusopetusta koko lukuvuoden 2019‒2020 ajan. Tutkimuksessani tarkastelen intervention vaikutuksia opetuksen alkuvaiheesta.

Aineisto kerättiin oppilailta sähköisellä kyselylomakkeella. Tutkimuksen varsinainen otos muodostui niistä oppilaista, jotka olivat luotettavasti vastanneet sekä ensimmäisellä (syyskuu 2019) että toisella (joulukuu 2019) mittauskerralla. Tutkimuksessa oli luotettavuuden lisäämiseksi sekä luonteenvahvuusopetusta saanut koeryhmä että perinteiseen malliin oppimista jatkanut verrokkiryhmä. Kokonaisuudessaan tutkimukseen osallistui 240 oppilasta, joista 184 osallistui luonteenvahvuusopetukseen ja 56 tavanomaiseen opetukseen.

Huomaa hyvä! -luonteenvahvuusohjelmalla on potentiaalia kehittää vahvuuksia

Keskeisenä tutkimustuloksena voidaan pitää sitä, että ymmärrys sosiaalisesta älykkyydestä ja sinnikkyydestä kasvoivat luonteenvahvuusopetukseen osallistuneilla oppilailla merkittävästi enemmän kuin niillä, jotka eivät opetusta saaneet. Tilastollisten merkitsevyyksien puutteista huolimatta interventioon osallistuneiden oppilaiden itsesäätely, näkökulmanottokyky ja sosiaalinen älykkyys kohenivat säännönmukaisesti. Sen sijaan sukupuoli ei ollut merkittävä tekijä luonteenvahvuuksien kehittymisessä tai niihin liittyvän ymmärryksen lisääntymisessä. Tulosten perusteella ohjelmalla on potentiaalia lisätä oppilaiden ymmärrystä luonteenvahvuuksista ja kehittää niihin liittyviä taitoja sukupuoleen katsomatta.

 

Noora Ruoho

Pro Gradu: Pitkittäistutkimus luonteenvahvuusopetuksen vaikutuksista oppilaiden näkökulmasta

Julkaistu

Hållbarhetsundervisning vid klasslärarlinjerna

Allmänt 

 Min avhandling undersökte de åtta universiteten i Finland som erbjuder klasslärarstudier. Avhandlingens mål var att undersöka hur hållbar utveckling syns i klasslärarutbildningarnas strategier, programbeskrivningar och kurser från år 2019–2020. I och med att Finland strävar efter att nå Agenda 2030 och mer specifikt, det globala målet 4.7 är hållbarhet inom klasslärarlinjerna centralt idag. Dessutom nämner den nya läroplanen orden hållbarhet eller hållbar 182 gånger, vilket gör att lärare har ett ansvar att kunna undervisa inom ämnet. För att lärare ska kunna implementera och undervisa sina elever i hållbar utveckling måste de få verktyg och kunskap angående hållbarhet under sina universitetsstudier.  

 

Resultat 

Resultaten visar att universiteten har ett behov att utveckla sina klasslärarlinjer inom snar framtid beträffande hållbarhet. För att undersöka kurserna på universiteten analyserades 860 kurser allt som allt. Som mest hade Åbo Akademi 12 valbara kurser som tangerar hållbarhet. Flest obligatoriska kurser har Lapplands universitet, med fem kurser. Uleåborgs universitet erbjuder inga valbara kurser med en betoning på hållbarhet medan både Jyväskylä universitet och Åbo universitet (Rauma) inte erbjuder obligatoriska kurser. Därmed kan man inte dra slutsatsen att framtida lärare får den kunskap och de verktyg som de skulle behöva för att kunna undervisa sina framtida elever inom hållbarhet.  

Universitetens strategier varierar angående hållbar utveckling. De flesta nämner åtminstone att de strävar efter hållbarhet men andra strategier inte ens nämner det. Likadant är det med beskrivningarna angående universitetens klasslärarutbildningar, vissa universitet nämner inte hållbar utveckling medan andra gör.  

 

Slutsats  

Hållbar utveckling är inte en ideologi som genomsyrar klasslärarlinjerna vid Finlands universitet. Detta är problematiskt eftersom universiteten gärna ska tangera hållbarhet i sina strategier, lärarutbildningsbeskrivningar och i kurserna. Om alla tre är konstruktivt länkade, dvs. står för att implementera samma principer, nås de bästa resultaten, vilket skulle hjälpa Finland att nå målet av Agenda 2030 och betona hållbar utveckling till elever som i framtiden påverkar Finlands samhälle.  

 

Emelie Cockerell 

Pro Gradu: ”Sustainability within primary teacher education in Finland– An analysis of teacher education curricula” 

Julkaistu

Sukupuolen moninaisuuden huomioiminen ja sukupuolivähemmistöön kuuluvien oppilaiden tukeminen koulussa

Sukupuolen moninaisuuden käsittely ja huomioiminen voidaan nähdä jokseenkin tuoreena asiana koulumaailmassa. Vasta uusimmassa vuoden 2014 perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa on maininta, että koulun tulee välittää tietoa sukupuolen moninaisuudesta. Sukupuolen moninaisuus itsessään ei ole uusi ilmiö, vaan läpimurtona voidaan ennemminkin nähdä länsimaisen kulttuurin pitkään jatkuneen kaksijakoisen sukupuolinormiston osittainen väljeneminen, ja tätä kautta sukupuolen moninaisuuden hyväksyminen ja esimerkiksi sukupuolivähemmistöjen oikeuksien parantaminen.

Nykykäsityksen mukaan sukupuolen moninaisuuden voidaan siis nähdä kuvaavan sitä, että perinteisen mies- ja naissukupuolen rinnalla on myös muita sukupuolia, jolloin sukupuolen moninaisuudella kuvataan nimenomaan sukupuolivähemmistöjä, kuten esimerkiksi transsukupuolisia, muunsukupuolisia tai intersukupuolisia. Kuitenkin sukupuolen moninaisuudella voidaan myös kuvata kaikki ihmiset käsittävää sukupuolisuuden kirjoa, jolloin myös kaikki cis-sukupuolisetkin henkilöt luetaan sukupuolen moninaisuuden sisään, jolloin ajatellaan, että kaikissa ihmisissä on oma sekoituksensa sekä feminiinisiä, maskuliinisia että neutraaleja piirteitä. Omassa tutkimuksessani käsittelin sukupuolen moninaisuutta lähinnä sukupuolivähemmistöjen näkökulmasta, kuitenkaan unohtamatta sitä, että sukupuolen moninaisuudella voidaan kuvata kaikkien ihmisten sukupuolisuuden kirjoa.

Vaikka sukupuolen moninaisuudesta ja sukupuolivähemmistöistä on alettu puhumaan yhteiskunnassamme avoimemmin, osoittavat tutkimukset kuitenkin sen, että tehtävää heidän oikeuksien ja hyvinvoinnin eteen on edelleen. Lähestyin tutkimuksessani aihetta sukupuolivähemmistöön kuuluvien peruskoululaisten kannalta. Tutkimukset osoittavat, että sukupuolivähemmistöön kuuluvat lapset ja nuoret ovat suuremmassa vaarassa joutua kiusatuiksi koulussa kuin muut oppilaat, heillä on enemmän taipumusta masennukseen ja itsetuhoisuuteen, minkä on nähty johtuvan esimerkiksi juuri ympäristön ennakkoluuloista.  Sukupuolivähemmistöön kuuluvat koululaiset myös kokevat, että koulussa ei aina osata suhtautua sukupuolen moninaisuuteen niin, että se tukisi heidän  hyvinvointiaan. 

TUTKIMUS JA SEN TOTEUTUS

Selvitin miten koulut ja erityisesti yksittäiset opettajat voivat ottaa sukupuolen moninaisuuden huomioon työssään ja tukea sukupuolivähemmistöön kuuluvia oppilaita. Toteutin puolistrukturoidun haastattelututkimuksen, jossa haastattelin viittä peruskoulun opettajaa, jotka ovat opettaneet urallaan vähintään yhtä sukupuolivähemmistöön kuuluvaa tai sukupuoli-identiteettiään pohtivaa oppilasta. Sukupuolen moninaisuuden huomioimisen ja näiden oppilaiden tukemiseen tähtäävien keinojen lisäksi selvitin, minkälaisia näkemyksiä näillä opettajilla on yleisesti sukupuolen moninaisuudesta koulussa ja mitkä asiat heidän mielestään vaikuttavat siihen, saako sukupuolivähemmistöön kuuluva oppilas koulussa riittävästi tai liian vähän tukea.

TULOKSET

Tutkimuksessa selvisi, että opettajien käsitykset ja asenteet olivat lähtökohtaisesti sukupuolen moninaisuutta tukevia ja ymmärtäviä, mutta joitain sukupuolen moninaisuuden kannalta ongelmallisia käsityksiä tuli myös ilmi. Esimerkiksi yksi opettaja ajatteli, että sukupuoli-identiteetti ja siihen liittyvä pohdinta on aina yhteydessä seksuaaliseen heräämiseen. Toinen opettaja mainitsi, että sukupuolen moninaisuus on hyvä ottaa huomioon silloin, jos ryhmässä on joku sukupuolivähemmistöön kuuluva, mutta ei välttämättä muulloin. Kuitenkin jokainen opettaja esitti myös sellaisia näkemyksiä, jotka tukevat sukupuolen moninaisuuden ymmärtämistä ja sukupuolivähemmistöön kuuluvien oppilaiden tarpeiden huomioimista. Opettajat myös esittivät toiveita esimerkiksi sen suhteen, että sukupuolen moninaisuudesta olisi enemmän koulutuksia.

Opettajat esittivät sukupuolen moninaisuuden huomioimiseen liittyen monia eri näkökulmia, joiden pohjalta ilmiötä voidaan tarkastella ja se voidaan ottaa huomioon. Näitä näkökulmia olivat kaikki oppilaat huomioiva toiminta, kuten esimerkiksi yleisten tilojen sukupuolisensitiivisyys tai sukupuolen moninaisuuden käsittely opetuksessa, yksittäisen ei-binäärisen oppilaan kanssa toimiminen, kuten keskusteleminen tai ohjaaminen tuen piiriin, työyhteisössä toimiminen, kuten tasa-arvosuunnittelu ja keskustelu sukupuolen moninaisuudesta, seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen oikeuksia ajavien järjestöjen rooli sekä yksittäisen opettajan oma valveutuneisuus sukupuolen moninaisuuden suhteen. 

Sukupuolivähemmistöön kuuluvan oppilaan saamaan riittävään tai riittämättömään tukeen opettajat kokivat vaikuttavan sekä oppilas itse, oppilaan huoltajat sekä opettaja. Oppilas sekä oppilaan huoltajat voivat omalla aktiivisuudellaan saada tuen liikkeelle. Tämä nähtiin osittain ongelmallisena, sillä kaikilla oppilailla ei ole resursseja pyytää apua tai huoltajat voivat esimerkiksi suhtaudu lapsen sukupuoli-identiteettiin kielteisestii. Opettaja voi vaikuttaa omien asenteiden sekä toimintansa kautta oppilaan saamaan tukeen joko myönteisesti tai kielteisesti.

Pro gradu: Peruskoulun opettajien näkemyksiä sukupuolen moninaisuudesta ja sukupuolivähemmistöön kuuluvien oppilaiden opettamisesta ja tukemisesta

Jasmin Talvitie

Julkaistu

Lapsen luovan toimijuuden tukeminen varhaiskasvatuksessa sävellysprosessin aikana

Tarkoitus:

Luovan ajattelun ajatellaan olevan merkityksellistä jatkuvasti muuttuvassa yhteiskunnassa, sekä tulevaisuuden yhteiskuntaa rakentaessa. Lasten luovaa toimintaa on viime vuosina alettu tutkia yhä enemmän ja luovan toiminnan hyödyistä niin lapsen kuin yhteiskunnankin näkökulmasta on alettu käydä keskustelua. Tämä keskustelu ei kuitenkaan vielä näy käytäntöinä koulutusjärjestelmässämme. Tutkielmani tarkoituksena on tarkastella sävellysprosessin merkitystä lapsen luovan toimijuuden tukemisessa varhaiskasvatuksen kontekstissa. Tutkimustehtävänä on kuvata, teoretisoida sekä analysoida varhaiskasvatuksessa toteutettavaa sävellysprosessia. Tutkimuskysymyksinä on selvittää, millaisena sävellysprosessi varhaiskasvatuksessa näyttäytyy ja mitkä tekijät opettajan toiminnassa tukevat lapsen luovaa toimijuutta sävellysprosessin aikana. Aiemman tutkimuskirjallisuuden perusteella luova ja musiikillinen toiminta nähdään lapsen kokonaisvaltaista kasvua, kehitystä ja oppimista tukevana toimintana. Opettajan rooli nähdään merkittävänä lapsen luovan toimijuuden kehittymisessä. Luova toimijuus on kuitenkin käsitteenä uusi ja aiemmat tutkimukset ovat osoittaneet, että osaamista luovan ja musiikillisen toiminnan saralla olisi varhaiskasvatuksessa tarpeen kehittää. Tästä johtuen uutta tutkimusta, sekä menetelmiä lapsen luovan toimijuuden tukemiseen tarvitaan.

Toteutus:

Tutkielma toteutettiin laadullisena toimintatutkimuksena 5-6-vuotiaiden lasten päiväkotiryhmässä Helsingissä, tutkivan opettajan näkökulmasta. Lapset osallistuivat sävellyspajoiksi nimettyyn toimintaan, joita toteutettiin kahdeksan kertaa. Lopullisessa otannassa oli mukana 12 lasta ja seitsemän sävellyspajoissa tehtyä äänitystä, joiden aikana toteutettiin sävellysprosessi. Aineisto analysoitiin teoriaohjaavana sisällönanalyysina.

Tulokset:

Tulosten perusteella sävellysprosessi näyttäytyi yhteissäveltämisenä, jossa oli tärkeää rohkaiseva ilmapiiri, sekä lasten aloitteiden huomioiminen. Luovaa toimijuutta tukevat seikat opettajan toiminnassa jakautuivat vuorovaikutuksellisiin sekä toiminnan suunnittelua, toteutusta ja arviointia koskeviin tekijöihin. Luovaa toimijuutta vaikutti erityisesti tukevan opettajan ja lasten välisen valta-aseman rikkominen, sekä toiminnan suunnittelu ja muokkaaminen lasten tarpeiden ja toiveiden perusteella. Tulosten perusteella opettaja voi omalla toiminnallaan tukea lapsen luovaa toimijuutta ja sävellysprosessi voi olla yksi väylä lapsen luovan toimijuuden tukemiseen. Musiikillisen toiminnan kehittäminen luovaa toimijuutta tukevaksi vaatii opettajalta reflektiivisyyttä, sekä lasten osallisuutta toiminnan suunnitteluun, toteuttamiseen ja arviointiin.

Helmi Österman

Pro Gradu: Lapsen luovan toimijuuden tukeminen varhaiskasvatuksessa sävellysprosessin aikana

Julkaistu

Opettajien kokemuksia kasvatuskoiran vaikutuksesta oppimisympäristöön

Tutkielmassani tarkastellaan kasvatuskoiran vaikutusta turvalliseen oppimisympäristöön. Päädyin aiheena turvalliseen oppimisympäristöön, koska pidän aihetta tärkeänä. Ennen luokanopettajaopintoja työskentelin puoli vuotta valmistavassa luokassa. Luokan oppilaista monet olivat lähtöisin Lähi-Idästä. Lasten kertomukset kouluoloista kotimassaan herättivät ajatuksen turvallisuuden tärkeydestä. Turvallisen oppimisympäristön tärkeys nousee esiin opetussuunnitelmasta ja se on lapsen oikeus myös lain nojalla. Turvallinen oppimisympäristö on myös kouluhyvinvoinnin edellytys. Turvallinen oppimisympäristö rakentuu fyysisestä ja henkisestä turvallisuudesta. Oppimisympäristön fyysiseen turvallisuuteen sisältyy tilaturvallisuus ja fyysinen koskemattomuus. Henkiseen turvallisuuteen kuuluu taas sosiaalinen, psyykkinen ja pedagoginen turvallisuus. Kaikki nämä osa-alueet vaikuttavat oppilaan kokemukseen emotionaalisesta turvallisuudesta.  Henkilökohtainen ja ajankohtainen kiinnostus kasvatuskoiratyön kehitykseen ohjasi tarkastelemaan turvallisen oppimisympäristön osa-alueita kasvatuskoiran käytön näkökulmasta.

Tavoitteet ja menetelmät

Tutkielmassani oli tarkoitus kuvata, analysoida ja tulkita opettajien kokemuksia kasvatuskoiran vaikutuksesta turvallisen oppimisympäristön eri osa-alueisiin. Tavoitteenani oli lisätä ymmärrystä turvallisesta oppimisympäristöstä ja selvittää koiran vaikutusta siihen. Tutkielmassani haettiin vastauksia kysymykseen: Millä tavoin opettajat kokevat kasvatuskoiran vaikuttavan turvallisen oppimisympäristön osa-alueisiin (fyysiseen-, sosiaaliseen-, psyykkiseen-, pedagogiseen- ja emotionaaliseen turvallisuuteen)?

Toteutin tutkielmani haastattelemalla kuutta opettajaa, joiden kokemus kasvatuskoiran käytöstä koulussa vaihteli puolestatoista vuodesta yli viiteen vuoteen. Haastattelujen jälkeen analysoin opettajien kuvauksien sisältöä.

Tulokset ja johtopäätökset

Opettajien kuvaukset osoittivat, että koirasta voi olla hyötyä henkisen turvallisuuden osa-alueiden sekä emotionaalisen turvallisuuden edistämisessä, joitain yksittäisiä poikkeuksia lukuun ottamatta. Opettajien suurin huoli koirien käyttöön koulussa koski fyysisen turvallisuuden takaamista, ja haastateltavat kertoivatkin varmistavansa fyysisen turvallisuuden toteutumisen monella tavalla. Kasvatuskoiran tuomien mahdollisten hyötyjen vuoksi, niin turvallisen oppimisympäristön tukemisessa kuin lasten kouluhyvinvoinnin kohentamisessa, on tutkielmani valossa perusteltua edistää koirien käyttöä koulussa ottaen kuitenkin fyysisestä turvallisuudesta huolehtimisen vakavasti.

Lotta Yli-Kuivila

Kasvatuskoiran vaikutus turvallisen oppimisympäristön osa-alueisiin opettajien kokemana