graduparaati – Sivu 78 – Tutkielmablogi

5.12.20215.12.2021

Nuorten elämään tyytyväisyyteen vaikuttavia tekijöitä PISA-tutkimuksen mukaan

Nuorten elämään tyytyväisyyttä ja optimaalista toimintakykyä on alettu kunnolla tutkia vasta viime vuosina positiivisen psykologian suosion kasvun myötä. Elämään tyytyväisyys on yksi tärkeimmistä nuorten mielenterveyden mittareista ja onkin toivottu, että nuorten elämään tyytyväisyyttä ja siihen yhteydessä olevia tekijöitä tutkittaisiin lisää. Elämään tyytyväisyydessä, on aikaisemmin havaittu eroja sukupuolten välillä siten, että pojat ovat olleet tyttöjä tyytyväisempiä elämäänsä. Pojilla on ja myös ollut korkeammat käsitykset esimerkiksi akateemisesta minäpystyvyydestään kuin tytöillä.

Mitä tutkittiin?

Tutkimukseni tarkoituksena oli selvittää, kuinka positiiviset tunteet, kuuluvuuden tunne koulussa, minäpystyvyys, sukupuoli ja sosioekonominen tausta selittävät nuorten elämään tyytyväisyyttä. Lisäksi tarkoituksena oli selvittää onko sukupuolten välillä eroja elämään tyytyväisyydessä, minäpystyvydessä, kuuluvuuden tunteessa koulussa sekä positiivisten tunteiden kokemisessa. Aineistona käytin PISA 2018 -tutkimuksen oppilaskyselyn kautta saatuja vastauksia. Tutkittavia oli yli 5 000 ja he olivat iältään 15 vuoden ja 3 kuukauden sekä 16 vuoden ja 2 kuukauden väliltä.

Tutkimuskysymykset olivat seuraavat:

1) Miten kuuluvuuden tunne koulussa, positiivisten tunteiden kokeminen, minäpystyvyys, sukupuoli ja sosioekonominen tausta selittävät yleistä elämään tyytyväisyyttä?

2) Eroavatko tyttöjen ja poikien keskiarvot toisistaan elämään tyytyväisyyden, kuuluvuuden tunteen koulussa, positiivisten tunteiden sekä minäpystyvyyden kokemuksissa?

Ensimmäiseen tutkimuskysymykseen haettiin vastausta lineaarisen regressioanalyysin avulla ja toiseen kysymykseen puolestaan riippumattomien otosten t-testeillä. Analyysit tehtiin SPSS-ohjelmalla.

Mitä tulokset kertovat?

Tulosten mukaan nuorten elämään tyytyväisyyttä selittivät tilastollisesti merkitsevästi positiiviset tunteet, minäpystyvyys, kuuluvuuden tunne koulussa ja sukupuoli. Näistä eniten elämään tyytyväisyyttä vaikutti selittävän positiivisten tunteiden kokeminen. Yhteensä edellä mainitut muuttujat selittivät 39 % elämään tyytyväisyyden vaihtelusta, jolloin efektikokoa voidaan pitää varsin suurena.

T-testeissä löydettiin tilastollisesti merkitseviä eroja tyttöjen ja poikien välillä elämään tyytyväisyydessä ja kuuluvuuden tunteessa koulussa. Efektikoot olivat kuitenkin varsin pieniä, vaikkakin elämään tyytyväisyydessä efektikoko oli selvästi suurempi kuin kuuluvuuden tunteessa koulussa. Näin ollen sukupuolten välisillä eroja on käytännössä melko vähän vaikutusta.

Johtopäätöksiä ja jatkotutkimusideoita

Tutkimustuloksista voidaan päätellä, että nuorten elämään tyytyväisyyttä voitaisiin kenties lisätä lisäämällä minäpystyvyyttä, kuuluvuuden tunnetta koulussa ja erityisesti positiivisten tunteiden kokemista. Kenties positiivinen psykologia, jossa elämään tyytyväisyys ja positiiviset tunteet ovat tärkeässä roolissa, olisi yksi ratkaisu elämään tyytyväisyyden lisäämiseen. Toisaalta lisää tutkimusta aiheesta vaaditaan vielä lisää.

Saara Alatulkkila

Nuorten elämään tyytyväisyys PISA 2018 -tutkimuksen oppilaskyselyn valossa

4.12.2021

Sanattoman yhteyden merkitys varhaiskasvatuksessa: tutkimuksen toteuttamisen tarkastelu teoreettis-filosofisesta ja monilajisesta näkökulmasta

Tein artikkelimuotoisen pro gradu -tutkielmani aiheesta sanattoman yhteyden merkitys varhaiskasvatuksessa. Tutkielma koostuu yhdessä ohjaajani Sara Sintosen kanssa kirjoittamastamme artikkelikäsikirjoituksesta sekä koontiosasta, jossa syvennyin tarkastelemaan tutkimuksen toteuttamista sekä sen yhteiskunnallista ja eettistä merkittävyyttä. Tässä blogitekstissä kuvaan lyhyesti tutkimusprosessiamme keskittyen tutkimuksemme teoreettis-filosofiseen lähestymistapaan sekä työtapaamme, joka oli ajattelu teorian kanssa (thinking with theory). Lisäksi tarkastelen monilajisen ajattelun vaikutusta tutkimusprosessiimme.

Tutkimuksen aihe

Tutkimuksen aihe alkoi muotoutua havaittuani yksin olevia ja leikkiviä lapsia lähestyttävän varhaiskasvatuksessa usein huolen kautta. Lapsia kannustetaan kielelliseen vuorovaikutukseen vertaistensa kanssa eikä mahdollisuuksia olla ja leikkiä itsekseen tarjota tasavertaisena vaihtoehtona yhdessä leikkimiselle. Olen aina viihtynyt hyvin itsekseni ja kokenut tarvetta olla paljon yksin tai puuhailla hiljaa rinnakkain toisen kanssa. Pohdittuani yksin olemista, aloin hahmottaa sanattoman yhteyden kokemuksen olevan yksi keskeinen tekijä yksin ja rinnakkain olemisen merkityksellisyyden taustalla.

Teoreettis-filosofinen pohdinta ja ajattelu teorian kanssa

Teoreettis-filosofinen pohdinta oli luonteva valinta tutkimuksen lähestymistavaksi. Olimme käyneet tutkimusaiheesta filosofista keskustelua ohjaajani kanssa jo ensimmäisestä tapaamisestamme lähtien. Sanattoman yhteyden merkitys on myös aiheena vähän tutkittu ja vaikeakin, joten aiheen tarkastelu syvällisesti ja kiireettömästi pohtien, oli perusteltua. Työtapana ajattelu teorian kanssa tarkoitti tutkimuksessamme vuorovaikutuksessa olemista niin toinen toistemme, teorian, ympäröivän maailman kuin kokemustemme sanattomasta yhteydestä kanssa. Keskeistä oli ajatus siitä, että tieto on aina perspektiivistä ja alati muuttuvaa. Osa tiedosta jää siten järkemme ja sanojemme tavoittamattomiin.

Monilajisen ajattelun vaikutus tutkimusprosessiimme

Sanaton yhteys on jotain, joka voi toteutua paitsi ihmisten välillä, myös ihmisen ja toisen olevaisen, esimerkiksi puun, eläimen tai kasvin välillä. Yhteydessä voi olla myös luonnonilmiön tai taiteen kanssa. Monilajinen ajattelu kyseenalaistaa ihmiskeskeisen ajattelun, jossa sosiaalisuus nähdään vain ihmisten välisenä ja ihmisille tyypillinen rationaalinen ajattelu arvotetaan muunlaista olemista ja ajattelua korkeammalle. Tutkimusprosessissamme monilajinen ajattelu vaikutti siihen, kuinka ymmärrämme paitsi oman valta-asemamme myös vajavaisuutemme tutkijoina. Länsimaisina korkeakoulutettuina ihmisinä meillä on suhteellisen paljon valtaa ja mahdollisuus vaikuttaa. Toisaalta tarkastelemme maailmaa vain omasta kapeasta näkövinkkelistämme käsin ja tietomme on siten aina vajavaista.

Monilajisesta näkökulmasta katsottuna tutkimuksessa onkin tärkeää huomioida kaikki olemisen tavat (niin sanalliset kuin sanattomatkin) yhtä arvokkaina sekä pyrkiä aidosti ymmärtämään moninaisia tapoja olla. Sitä kautta aukeaa mahdollisuus tuoda sellaisten olevaisten ääni kuuluviin, joita ei yhteiskunnassamme oteta tasavertaisina huomioon.

Miia Perkola

3.12.20213.12.2021

Opettajien kokemuksia nuorten luetun ymmärtämisen vaikeuksista toisella asteella

Tutkielman tausta

Pisa-tutkimusten valossa heikkojen lukijoiden määrä on kasvanut Suomessa viimeisten vuosien aikana. Arviolta noin joka kymmenes suomalainen nuori ei voi saavuttaa aktiivisen osallistujan asemaa yhteiskunnassa tai jatkaa opintojaan ilman merkittäviä ongelmia heikon lukutaitonsa takia. Kansainvälisten tutkimusten mukaan lukutaitoa voidaan kuitenkin kehittää myös nuoruusiässä järjestämällä opiskelijoille luetun ymmärtämisen opetusta. Luetun ymmärtämisen opetuksella voidaan edistää myös opiskelijoiden suoriutumista koulun reaaliaineissa.

Interventiotutkimusten perusteella luetun ymmärtämisen opetukseen on olemassa useita toimivia menetelmiä, kuten tietyt kaupallisesti valmistetut tuotepaketit ja tutkijoiden itsensä kehittämät opetuskeinot. Tehokkaiksi osoittautuneilla menetelmillä on kuitenkin monia yhteisiä piirteitä. Kaikki interventiot sisältävät monipuolisesti lukustrategioiden opetusta, mutta sen lisäksi opetuksessa pyrittiin tarjoamaan harjoituksia, jotka edistivät opiskelijoiden sitoutumista, motivaatiota ja metakognitiivisia taitoja. Interventioihin sisältyi usein myös sanasto-opetus, monipuolinen harjoittelu ja kouluaineisiin kytketyt tekstit.

Aineiston keruun ja analyysin lisäksi interventiotutkimuksista saatu tieto toimi oman tutkielmani teoriapohjana, joka vaikutti niin tutkimustehtävään kuin tutkimuskysymysten asetteluun.

Tutkielman tarkoitus

Tutkielmani tarkoituksena oli tarkastella nuorten luetun ymmärtämisen vaikeuksiin liittyviä ilmiöitä toisen asteen opettajien kokemuksiin perustuen. Painotus oli äidinkielessä ja reaaliaineissa, eli niissä oppiaineissa, joissa opiskelijat joutuvat lukemaan pitkiä tekstejä. Tavoitteena oli selvittää, millaisia tutkimustietoon perustuvia menetelmiä opettajat käyttävät luetun ymmärtämisen opetuksessa, miten nuorten luetun ymmärtämisen vaikeudet näyttäytyvät toisella asteella opettajien mukaan ja miten opettajat kehittäisivät luetun ymmärtämisen tukea.

Menetelmät

Tutkielma toteutettiin laadullisen tutkimuksen periaatteita ja fenomenologis-hermeneuttista tutkimusotetta noudattaen. Tutkimusaineisto kerättiin teemahaastattelumenetelmällä seitsemältä toisen asteen oppilaitoksen opettajalta. Mukana oli sekä erityisopettajia että äidinkielen opettajia. Haastateltavista neljä työskenteli lukiossa, kolme ammatillisessa oppilaitoksessa. Kaikki haastateltavat työskentelivät suurissa tai keskisuurissa kaupungeissa, yhteensä neljässä eri maakunnassa. Haastatteluaineistoa analysointiin sekä teorialähtöisellä sisällönanalyysilla että aineistolähtöisellä sisällönanalyysilla oleellisimpien asioiden löytämiseksi.

Tulokset ja pohdintaa

Tulosten perusteella luetun ymmärtämisen opettajat käyttivät monipuolisesti tutkimustietoon perustuvia menetelmiä. Luetun ymmärtämisen opetus oli kytketty suoraan kouluaineisiin, eikä opetuksessa suosittu kurssimateriaalien ohella muita valmiita tuotteita. Nuorille opetettiin useita eri lukustrategioita, joista suosituimpia olivat tekstin silmäily ja ennakointi. Tuen järjestämisen rakenteissa oli kuitenkin selkeitä eroja oppilaitosten välillä. Esimerkiksi ammatillisen oppilaitoksen puolella nuorten oppimisvaikeuksiin liittyvää tukea pyrittiin suunnittelemaan jo ennen opintojen alkua ja opiskelijoille valmistettiin alaspäin eriytettyä materiaalia. Lukion puolella tuen tarpeen selvittely ja yksilöllisten tukikeinojen suunnittelu aloitettiin vasta kun opinnot olivat jo käynnistyneet.

Nuorten luetun ymmärtämisen vaikeudet nähtiin osana laajaa ongelmien verkostoa, joka voi pahimmillaan johtaa opintojen keskeytymiseen ja syrjäytymiseen. Osalla opettajista oli haastateltavien mukaan vaikeuksia tunnistaa nuorten lukemisen ja kirjoittamisen vaikeuksia, eikä heillä ollut keinoja tai kiinnostusta puuttua opiskelijoiden ongelmin. Ilman järjestelmällistä tukea nuoren ongelmat saattavat kuitenkin kasaantua, eikä nuori pärjää kilpailussa parhaista jatko-opinto- ja työpaikoista .

Luetun ymmärtämisen tuen kehittämisen kannalta opettajien lisäkoulutusta pidettiin erityisen tärkeänä. Opettajien näkemyksen perusteella heikompien opiskelijoiden asemaa voidaan kehittää jatkossa edistämällä opettajien välistä yhteistyötä ja vaikuttamalla sekä opettajien että opiskelijoiden asenteisiin.

Opiskelijoiden tasa-arvoisemman aseman vuoksi pitäisin myös tärkeänä puuttua oppilaitosten välisiin rakenteellisiin eroihin. Nykyisestä lainsäädännöstä huolimatta kaikille opiskelijoille ei ole resursseista johtuen mahdollista tarjota yksilöllistä erityisopetusta kouluajan puitteissa tai esimerkiksi paperisia kurssikirjoja. Jatkossa olisi tärkeä tutkia tuen tarjoamisen keinoja myös muiden oppiaineiden osalta.

Laura Mansikka

”Oon saanu koulutuksen lukutaitosten opettamiseks. Miten tässä näin kävi?” Nuorten luetun ymmärtämisen vaikeudet ja tuki toisen asteen opettajien näkökulmasta

2.12.2021

Lastenkirjoissa kerrotaan ilmastonmuutoksesta monipuolisesti ja kuvataan vaikeita ilmastotunteita

Tausta

Ilmastonmuutos on yksi aikamme suurimmista ongelmista. Se on kaikkeen vaikuttavana ilmiönä aiheuttanut ihmisille monenlaisia ilmastotunteita, kuten ilmastoahdistusta. Myös lapsilla on havaittu vaikeita ilmastonmuutoksen aiheuttamia tunteita, kuten surua, pelkoa ja avuttomuutta.

On tärkeää käsitellä lasten kanssa vaikeita ilmastonmuutokseen liittyviä tunteita. Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteiden (2014) mukaan kouluissa tulee ohjata oppilaita kestävään elämäntapaan, sekä ymmärtämään, että ihminen on osa luontoa ja täysin riippuvainen ympäröivästä ekosysteemistä. Opettajien ja kasvattajien tulisi osata käsitellä vaikeaa asiaa monipuolisesti ja tieteeseen perustuen. Lapsille ei saa aiheuttaa liiallisia syyllisyyden tunteita tai ahdistusta. Kuitenkin lapsista tulee kasvattaa vastuullisesti toimivia kansalaisia, jotka ratkovat ilmastonmuutoksen ongelmia tulevaisuudessa.

Ilmastonmuutoksesta ja sen vaikutuksista opetettaessa käytetään yleensä termiä ilmastokasvatus. Ilmastokasvatus kuuluu terminä ympäristökasvatuksen alapuolelle ja sen sisältöjä opetetaan usein ympäristöopissa. Ilmastokasvatusta pystyy kuitenkin yhdistämään moneen oppiaineeseen. Koulujen ilmastokasvatuksen on tutkimuksissa havaittu olevan vielä hyvin hajanaista ja vaihtelevaa, joten sitä on syytä kehittää.

Tutkimuksen tavoitteet ja toteutus

Ilmastonmuutosta käsitteleviä lastenkirjoja on viime vuosina ilmestynyt runsaasti. Tutkimusten mukaan lastenkirjojen on todettu olevan hyvä keino käsitellä vaikeita asioita ja tunteita lasten kanssa. Tutkin neljää vuosien 2019–2020 aikana ilmestynyttä kotimaista ilmastonmuutoksesta kertovaa lastenkirjaa. Kirjat on suunnattu alakouluikäisille lapsille. Halusin selvittää, mitä ilmastotunteita lastenkirjoissa esiintyy ja mitä ne kertovat ilmastonmuutoksesta. Näiden kysymysten pohjalta pohdin, miten ilmastonmuutosta käsitteleviä lastenkirjoja voitaisiin käyttää apuna koulujen ilmastokasvatuksessa. Toteutin tutkielman laadullisesti, sisällönanalyysin keinoin.

Tulokset ja johtopäätökset

Tuloksissa selvisi, että kirjojen hahmoilla esiintyi monenlaisia ilmastotunteita: vaikeita tunteita pelosta ahdistukseen, huolta, kiukkua, riittämättömyyttä, voimattomuutta, syyllisyyttä, iloa, innostusta, ylpeyttä ja toiveikkuutta. Kirjoissa esiintyvät ilmastotunteet olivat samanlaisia kuin ihmisillä on havaittu esiintyvän.

Kirjoissa kuvattiin ilmastonmuutosta ja siihen liittyviä asioita monipuolisesti ja todenmukaisesti. Kirjoissa kerrottiin esimerkiksi ilmastonmuutoksesta maailmanlaajuisena ilmiönä, ihmisten toiminnan vaikutuksista, sekä luontosuhteen, yhteistyön ja tiedon jakamisen vaikutuksista. Lisäksi kirjoissa oli kuvausta ilmastonmuutoksen hillinnästä. Kirjoissa tuotiin esiin myös ilmastotoimissa tarvittavaa luovuutta.

Ilmastonmuutosta käsittelevistä lastenkirjoista voi olla hyötyä ilmastokasvatuksessa, sillä ne voivat auttaa lapsia käsittelemään vaikeita ilmastotunteita, sekä ymmärtämään ilmastonmuutosta ilmiönä. Kirjoja voi käyttää monipuolisesti ilmastokasvatuksessa esimerkiksi ilmastotunteiden sanoittamisen ja käsittelyn apuna. Kirjojen avulla voi myös käsitellä ilmastonmuutosta yksinkertaistetummin ja havainnollistaa sen vaikutuksia eri puolilla maailmaa. Kirjat voivat toimia myös hyvinä keskustelun avaajina opettajan ja oppilaiden välillä.

Iina Kivistö
Ilmastonmuutos ja ilmastotunteet lastenkirjoissa

30.11.202130.11.2021

Opettajien kokemuksia heidän roolistaan yhteenkuuluvuuden rakentumisessa ”mä oon se, joka suunnitelmallisesti edistää yhteenkuuluvuuden tunnetta”

Tutkimuksen tausta ja tarkoitus

Olen pitkään toiminut erilaisten ryhmien parissa, ja minua on jo pidemmän aikaan kiinnostanut se, miten yhteenkuuluvuuden tunnetta koetaan. Kandini lähestyi yhteenkuuluvuuden tunnetta sitä heikentävistä ja vahvistavista kulmista ja nyt gradussani halusin tutkia enemmän opettajien kokemuksia. Oma kokemukseni on vahvasti ollut siinä, että yhteenkuuluvuuden tunteeseen panostetaan paljon ensimmäisenä kouluvuotena ja sen jälkeen se hiipuu paljon pois.

Tutkimuksen tavoitteena oli tutkia luokanopettajien kokemuksia yhteenkuuluvuuden tunteen merkityksestä̈, sen rakentumisesta sekä̈ yhteenkuuluvuutta heikentävistä̈ tekijöistä̈. Lisäksi tutkimuksen tarkoitus oli selvittää̈, minkälaiseksi luokanopettajat kokivat oman roolinsa yhteenkuuluvuuden tunteen rakentumisessa. Aiemmat tutkimukset ovat osoittaneet, että̈ yhteenkuuluvuuden tunteella on keskeinen rooli hyvinvoinnille ja oppimiselle. Aikaisempien tutkimusten mukaan aikuisella on keskeinen rooli yhteenkuuluvuuden tunteen rakentumiselle.

Tutkimuksen menetelmät

Vastausta tutkimusongelmiin haettiin haastattelemalla seitsemää luokanopettajaa, jotka olivat toimineet opettajina viimeisten vuosien aikana. Jännä asia oli se, että suurin osa näistä opettajista toimi luokanopettajana alkuopetuksesta. Haastattelut toteutettiin puolistrukturoituna teemahaastatteluna ja kaikki haastattelut toteutettiin zoom videopalvelussa, joka toi lisämausteen haastatteluiden pitämiseen. Tutkimusaineistona käytettiin litteroituja haastatteluita. Tässä Pro- Gradu tutkielmassa yhteenkuuluvuutta opettajien kokemana ilmiönä kuvattiin tapaustutkimuksen keinoin.

Tulokset ja johtopäätökset

Tutkimustulokset olivat aika yhteneviä omien ennakko ajatusten kanssa sekä niiden kandin tulosten kanssa. Tutkimustulokset paljastivat sen, että aikuisen rooli on hyvin merkittävä yhteenkuuluvuuden tunteen rakentumisessa. Lisäksi kaikki luokanopettajat kokivat yhteenkuuluvuuden olevan tärkeä osa oppilaiden hyvinvointia ja oppimista. Myös opettajilla oli keskeisenä asiana rakentaa yhteenkuuluvuudentunnetta pelien, leikin ja yhdessä tekemisen keinoin. Aikuisen aktiivinen rooli näytti tukevan yhteenkuuluvuudentunnetta luokassa. Yhteenkuuluvuutta heikentäviä tekijöitä tutkimuksessa löydettiin vain vähän, niistä keskeinen oli vertaisryhmästä poikkeava käytös.

Jatkoa ajatellen

Koen, että tämä aihe on ollut todella tärkeä ja sitä tulisi tutkia entistä enemmän. Aihe on aika tuore vielä, mutta hyvin ajankohtainen juuri vallitsevan korona pandemian takia. Oppilaita jää paljon ryhmien ulkopuolelle, eivätkä he koe kuuluvansa mihinkään. Aikuisten ja kasvattajien tulee ottaa suuri vastuu tästä ja panostaa oppilaiden ja ryhmiensä yhteenkuuluvuuden tunteen muodostumiseen.

Patrick O’Shaughnessy

30.11.2021

Opettajien kokemuksia heidän roolistaan yhteenkuuluvuuden rakentumisessa ”mä oon se, joka suunnitelmallisesti edistää yhteenkuuluvuuden tunnetta”

Tutkimuksen tausta ja tarkoitus

Tutkimuksen menetelmät

Tulokset ja johtopäätökset

Jatkoa ajatellen

Patrick O’Shaughnessy

30.11.2021

Kuinka yliopiston tukea merkityksellistetään ja millaisia asemia se asettaa autismikirjolla oleville opiskelijoille työelämäsiirtymiä ajatellen?

Tutkimuksen tausta ja tarkoitus

Työkokemuksieni innoittamana halusin tutkia autismikirjolla olevien opiskelijoiden tukemiseen liittyvää puhetta yliopistoissa. Vaikka yliopistot ja korkeakoulutuksen kenttä laajemminkin korostavat diversiteetin ja yhdenvertaisuuden periaatteita, ovat tutkimusten mukaan elämän tärkeät siirtymät korkeakoulutukseen ja sieltä työelämään yhä haastavia erityisesti autismikirjolla oleville opiskelijoille. Minua siis kiinnosti, kuinka opiskelijoiden tukea merkityksellistettiin yliopistossa työskentelevien henkilöiden sekä autismikirjoon kuuluvien opiskelijoiden puheissa. Halusin myös tarkastella, millaisiin positioihin nämä diskurssit asettivat työhön siirtyviä autismikirjoon kuuluvia opiskelijoita.

Tutkimusaineistona oli kuusi haastattelua, joissa haastateltiin kahta urapalveluiden työntekijää, kahta yliopiston opettajaa sekä nykyistä että valmistunutta autismikirjoon kuuluvaa opiskelijaa. Haastattelut olivat osa Improving Employability of Autistic Graduates in Europe (IMAGE) -hanketta

Tutkimuksen tulokset ja johtopäätökset

Diskurssinanalyysia käyttäen hahmotin aineistosta kolme diskurssia, jotka nimesin samanlaistamisdiskurssiksi, yksilöllistämisdiskurssiksi sekä individualistiseksi diskurssiksi. Kaikkein voimakkaimmin aineistoista ilmeni puhumisen tavat, joiden tavoitteena oli kohdella kaikkia tuen kohteita samalla tapaa. Tässä tavassa merkityksellistää aihetta näkyy tuen neutraalius ja puolueettomuus. Opiskelijan taustatekijöillä ei tässä tapauksessa ole siis merkitystä. Tälle vastakkaisena diskurssina hahmotin yksilöllistämisdiskurssin, joka on sensitiivinen opiskelijoiden erilaisuudelle ja monimuotoisille taustoille. Tämä puhetapa oli kuitenkin huomattavasti heikompi ja jäi usein samanlaistamisdiskurssin jalkoihin. Individualistinen diskurssi merkityksellisti etenkin tuen kohteiden toimijuutta. Yliopisto-opiskelijoita kuvattiin useasti itseohjautuviksi ja aktiivisiksi.

Työhön siirtymistä ajatellen siinä missä yleisemmin yliopisto-opiskelijoita kuvattiin aktiivisina ja itseohjautuvina, autismikirjolla olevat opiskelijat asemoituivat koulutuksen tuoman osaamisen kautta. Haastateltavien puheessa yliopiston tuki rakentuikin paljon opiskelijoiden oman aktiivisuuden varaan. Tuen passiivisuutta perusteltiin myös työnantajien odotuksilla itseohjautuvista työntekijöistä. Tuloksista voidaan tulkita, että tässä mielessä autismikirjolla olevat opiskelijat asetettiin useasti sekä tuen että työnantajien odotusten ulkopuolelle.

Aineistossa ilmenevät selonteot mukautuvat hyvin myös laajemmin koulutuskeskusteluissa vallalla olevaan uusliberalistiseen puhetapaan aktiivisuudesta ja omien valintojen vastuusta. Aineistossa esiintyvät puheenvuorot nojasivat enemmänkin yliopiston tuen muodolliseen versioon yhdenvertaisuudesta, kuin erilaiset lähtökohdat huomioon ottavaan todelliseen yhdenvertaisuuteen.

Jaakko Porvari

Kohti työelämää – Puhetta yliopiston tuesta autismikirjoon kuuluville opiskelijoille

30.11.2021

Miltä osallisuus näyttää yhdenvertaisuuden näkökulmasta?

Tutkimuksen tausta ja tarkoitus

Osallisuuden suhde yhdenvertaisuuteen korostuu kasvatuksen ja koulutuksen muuttuessa yhä monimuotoisemmaksi. Osallisuus on nostettu yhdeksi eriarvoisuuden torjumisen vastavoimaksi ja vaatii toteutuakseen vahvaa tietopohjaa yhdenvertaisuudesta. Osallisuus ei kuitenkaan tutkimusten mukaan aina toteudu tällä hetkellä yhdenvertaisesti ja lapsilla on paikoin hyvin eriarvoisia mahdollisuuksia kuulua ja liittyä osaksi ryhmää. Tutkimuksessani tarkastelen osallisuutta suhteessa eriarvoisuuden kysymyksiin.

Tutkimukseni tavoitteena oli eritellä ja löytää osallisuudelle annettuja merkityksiä, kuvauksia ja ratkaisuja yhdenvertaisuuden näkökulmasta sekä tarkastella niiden rakentumista diskurssianalyysin keinoin.

Tutkimuksen toteutus

Tutkimukseni aineistona oli viisitoista Helsingin sanomien mielipidekirjoitusta vuosilta 2011–2021. Tutkimusaineistossani osallisuus kuvattiin kolmen (3) diskurssin kautta: osallisuus vahvistavana, rajoitettu osallisuus sekä osallisuus velvollisuuksina ja kirjauksina. Ratkaisuja rakennettiin viiden (5) diskurssin kautta: yksilöllisyys, kuuleminen, kuuluminen, vastuu sekä investointi. Kirjoittajina erottuivat erityisesti vanhemmat ja asiantuntijat. Analysoin aineistoa diskurssianalyyttisessä viitekehyksessä tarkastellen ratkaisujen rakentumista myös retoristen keinojen kautta.

Tutkimuksen tulokset ja johtopäätökset

Tutkimukseni perusteella osallisuus tunnistetaan vahvistavana voimana, oppimisen edellytyksenä sekä porttina yhdenvertaisuuteen. Osallisuus ei kuitenkaan käytännössä toteudu yhdenvertaisesti. Resurssien eriarvoisuus ja eksistentiaalinen eriarvoisuus ovat tunnistettavia eriarvoisuuden muotoja mielipidekirjoitusten osallisuuskuvauksissa. Kirjoituksissa esiintyy lasten kuulumattomuuden kokemuksia, jotka palautuvat erivertaiseen asemaan yhteiskunnassa. Käsittelemissäni mielipidekirjoituksissa ulkopuolisuuden kokemukset liittyvät esimerkiksi tuen tarpeeseen, erilaisuuteen tai lapsen taloudelliseen ja sitä kautta sosiaaliseen asemaan. Tutkimukseni tuloksista erottuvat äänet peräänkuuluttavat osallisuuden merkityksen olevan tärkein juuri heille, jotka ovat heikoimmassa asemassa yhteiskunnassa.

Ratkaisuja rakentavat diskurssit liittyvät vahvasti arvokysymyksiin. Yksi mielenkiintoisista tutkimukseni havainnoista on se, kuinka mielipidekirjoitukset muodostavat kuvaa siitä, miten lasten kuuleminen rajoittuu tietyn joukon etuoikeudeksi. Ratkaisuna esiintyy vaade lasten ja nuorten kanssa työskenteleville opettajille, ohjaajille ja aikuisille jatkuvasta itsensä kehittämisestä sekä eriarvoisuutta ylläpitävien käytäntöjen purkamisesta. Tietämättömyys näyttäytyy myös yhteisenä ongelmana, jolloin ymmärryksen lisäämistä kaikkien kesken on kasvatettava. Taloudelliset investoinnit esitetään poliittisina arvovalintoina, joita joko ollaan tai ei olla valmiita tekemään.

On ensiarvoisen tärkeää, että osallisuuden ulottuvuudet ja lasten erilaiset mahdollisuudet saada osallisuuden kokemuksia tunnistetaan ja tehdään näkyväksi. Tutkimukseni tuo osaltaan äänen keskusteluun, jossa osallisuuden yhdenvertaisuuden mahdollistumiseksi tarvitsemme myös yksilöiden erojen ja eriarvoisuuksien tunnistamista ja tunnustamista. Tutkimukseni voi antaa varhaiskasvatusyksiköille tai kouluille tietoa ja taustatukea osallisuuden yhdenvertaisuutta koskevaan arvokeskusteluun.

Satu Himanen

Osallisuusdiskurssit lasten eriarvoisuutta käsittelevissä mielipidekirjoituksissa

29.11.2021

Minkälaista on olla lihava nainen työelämässä?

Tutkimuksen tausta ja tarkoitus

Ulkonäkövaatimukset työelämässä ovat viime vuosikymmeninä kasvaneet. Haluttu työruumis on hyväkuntoinen ja hoikka. Työruumiille asetetut ulkonäkövaatimukset eivät ole uusi asia, palvelualoilla on pitkään suosittu hyvännäköisiä työntekijöitä herättämään ihmisissä positiivisia mielikuvia ja ostohaluja. Nykyään tämä kehitys on siirtynyt palvelualoilta myös asiantuntijoiden työhön, esimerkiksi konsulttiyrityksissä tietyn ulkonäön omaavat konsultit voivat olla osa yrityksen brändiä. Melkein kaikissa lukemissani työruumista käsittelevissä tutkimuksissa tuodaan esille se, että ylipaino ei ole millään tavalla toivottu ominaisuus. Tämä sai minut kiinnostumaan siitä, että minkälaista on olla työelämässä, jossa oma työruumis ei ole normien mukainen?

Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, minkälainen rooli lihavalla työruumiilla on lihavien naisten työelämätarinoissa. Aiemmat tutkimukset ovat osoittaneet, että lihavien naisten asema työmarkkinoilla on heikompi kuin normaalipainoisilla tai hoikilla kanssasisarillaan. Hyväkuntoinen ja hoikka työruumis on noussut viime aikoina yhä merkittävämmäksi osaksi työelämässä menestymistä. Lihaviin työruumiisiin taas liittyy painolastia, sillä lihavuus koetaan moraalisesti alempana. Lisäksi lihavan ruumiin ajatellaan edustavan todistusta ihmisen henkisistä kyvyistä. Olen rajannut tutkimukseni koskemaan nimenomaan naisia, sillä useissa tutkimuksissa on todettu nimenomaan naisten kärsivän lihavuuden vaikutuksista työelämässä enemmän kuin miesten.

Toteutus ja tulokset

Tutkimuksen aineisto kerättiin haastattelematta kuutta naista. Tutkimuksen haasteltavat löydettiin Facebookin kautta ilmoituksella Kehomyytinmurtajat ryhmässä. Haastattelut toteutettiin teemahaastatteluina. Aineisto analysoitiin käyttämällä temaattista narratiivista analyysia, jossa aineistosta muodostettiin kolme tyyppitarinaa. Tutkimuksen päätuloksena muodostui kolme tyyppitarinaa. Ensimmäisessä tarinassa lihavatyöruumis oli nähty olevan eri paria kuin oma hyvä ammatillinen osaaminen. Lihavuus oli hidastanut uralla etenemistä, koska rekrytoinnissa oli kohdattu ulkonäköön liittyvää syrjintää. Toisessa tyyppitarinassa lihavan työruumiin hyväksyminen osaksi omaa ammattimaisuutta oli vaatinut paljon identiteettityötä. Kolmannessa tyyppitarinassa lihavan työruumiin ei ollut nähty haittaavan kuvaa omasta ammatillisuudesta.

Tyyppitarinoissa tulee esille se, kuinka naiset miettivät ovatko he oikeanlaisia ja miten muut mahdollisesti suhtautuvat heihin. Yhdistän tämän ajatuskaavan sisäistettyyn läskivihaan. Meidät on opetettu vahtimaan omia vartaloitamme ja olemaan huolissamme siitä täytämmekö ulkopuolelta tulevat tavoitteet. Tutkimukseni on varmasti tarjonnut mietittävää siitä, miten ajatellemme omasta ruumistamme ja siitä, miten se täyttää työelämän ulkonäkövaatimukset. Varsinkin lihava työruumis vaatii paljon identiteettityötä.

Aino Laurila
”Työllähän tässä on merkitystä” – Narratiivinen analyysi lihavien naisten työelämätarinoista

28.11.2021

Diskursseja yksityisen varhaiskasvatuksen kannattavuudesta ja lapsen asemasta median uutisointien kertomana

Tutkimuksen tausta ja tarkoitus

Uusliberalismilla on ollut vaikutusta varhaiskasvatuksen markkinoitumiseen. Uusliberalismin on voinut nähdä tuovan mukanaan tavoitteita liittyen kilpailuun, tehokkuuteen ja valinnanvapauteen. Aiemmat tutkimukset ovat tuoneet esille varhaiskasvatuksen markkinoitumisen ulottavan vaikutuksensa lapsen, perheen, opettajien, johtamisen ja oppimisen tasolle. Varhaiskasvatuksen yksityistyminen on osa markkinoitumiskehitystä, ja tämä tutkimus keskittyy varhaiskasvatuksen yksityistymisen kontekstiin. Myös yksityistyminen on tuonut mukanaan vaikutuksia esimerkiksi lapsen eriarvoisen aseman näkökulmasta, sillä Suomessa tehtyjen selvitysten mukanaan tuen toteuttaminen on ollut vaihtelevaa. Lisäksi yksityisen varhaiskasvatuksen laadussa on näkynyt vaihtelua.

Suomessa varhaiskasvatuksen yksityistymisen on todettu olevan kasvussa. Kuitenkin varhaiskasvatuksen markkinoitumista ja yksityistymistä on tutkittu vasta melko vähän ja tämän tutkimuksen tavoitteena onkin hieman paikata tätä tutkimusaukkoa. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on tarkastella yksityisen varhaiskasvatuksen kannattavuutta ja lapsen asemaa yksityisen Touhula-päiväkotiyrityksen yrityssaneeraukseen liittyvissä uutisoinneissa.

Tutkimuskysymykseni olivat seuraavat 1) Millä tavoin yksityisen varhaiskasvatuksen kannattavuutta määritellään Touhulan yrityssaneeraukseen liittyvissä uutisoinneissa? ja 2) Millä tavoin uutisoinneissa määrittyy lapsen asema yksityisen varhaiskasvatuksen kontekstissa?

Tutkimuksen toteutus

Tutkimukseni aineisto koostui 80:stä median uutisoinnista Touhulan yrityssaneeraukseen liittyen. Keräsin tutkimuksen aineiston touko-kesäkuun 2020 ajalta eri medioista. Tänä ajankohtana mediassa uutisoitiin Touhulan yrityssaneerauksesta, yt-neuvotteluista ja päiväkotien sulkemisista.

Tutkimuksen aineiston analyysissa käytin kriittistä diskurssianalyysia ja diskursiivis-dekonstruktiivista lukutapaa. Lisäksi hyödynsin analyysin apuvälineenä ATLAS-ti-ohjelmaa.

Tutkimuksen tulokset ja johtopäätökset

Tutkimuksen tulokset toivat ilmi diskurssien moninaisuuden yksityisen varhaiskasvatuksen kannattavuuden ja lapsen aseman määrittelyissä. Diskurssit ilmenivät samanaikaisesti, rinnakkain ja päällekkäin. Ajoittain diskurssit olivat keskenään ristiriidassa.

Sekä yksityisen varhaiskasvatuksen kannattavuuden että lapsen aseman diskursseissa talouden näkökulma ilmeni vahvana. Tämä ilmeni esimerkiksi markkinalogiikan sanastona, mittaamiseen ja määrällisyyteen pohjautuvina määrittelyinä. Diskurssit toivat esille kunnan vastuun varhaiskasvatuksen järjestämisestä, mutta myös yksityisen varhaiskasvatuksen kannattavuus kunnan näkökulmasta oli esillä. Yhtenä diskurssina nousi myös esille epävarman tulevaisuuden diskurssi. Lapsen asema määrittyi passiiviseksi toimijuudeltaan ja hiljennetyksi. Kuitenkin myös lapsen oikeus varhaiskasvatukseen nousi esille diskursseissa.

Tutkimuksen tulokset kuvaavat kielen merkitystä todellisuuden rakentajana ja median, etenkin suurempien mediakonsernien, valtaa tämän todellisuuden rakentamisessa. Tutkimuksen tuloksia voi tarkastella omana rajattuna kuvanaan varhaiskasvatuksen yksityistymisestä Suomessa. Kuitenkin lisää tutkimusta varhaiskasvatuksen markkinoitumisesta ja yksityistymisestä kaivataan sekä Suomesta että kansainvälisesti.

Taru Jormanainen

Yksityisen varhaiskasvatuksen kannattavuuden ja lapsen aseman diskurssit Touhulan yrityssaneerauksen uutisointien valossa