Tekijä: graduparaati

Julkaistu

Kohtalonkysymyksenä pyrstötähti – autonomian ilmentymiä Tove Janssonin Muumipeikko ja pyrstötähti -kirjassa

Pyrstötähdet ja komeetat ovat ruokkineet ihmisen mielikuvitusta aikojen alusta lähtien, ja ne ovat symbolisoineet tuomiopäivää sekä ennustaneet maailman tuhoa useissa kertomuksissa ja tarinoissa. Kuvataiteilija ja kirjailija Tove Janssonia (1914–2001) kiehtoivat katastrofit ja luonnonmullistukset jo lapsena. Katastrofeja esiintyy monissa hänen kirjoissaan ja usein merkittävässä roolissa. Muumipeikko ja pyrstötähti (1946) on yksi Tove Janssonin katastrofikirjoista, jossa pieni otus nimeltään Muumipeikko alkaa ystävineen selvittämään Muumilaaksoa uhkaavan komeetan mysteeriä. Kirja on vauhdikas seikkailu, jossa ystävykset joutuvat kohtaamaan monenlaisia vaaroja. Ajattelin kirjan sisältävän syvempiä merkityksiä ja innostuin tutkimaan niitä tekijöitä, joiden myötä Muumipeikko lähtee etsimään vastausta pyrstötähden luomaan maailmanlopun uhkaan.

Muumipeikko lähtee seikkailuun rohkeasti ja luottavaisin mielin; hän on varma siitä, että hän pystyy estämään väistämättömältä näyttävän maailmanlopun. Autonomia tuntui olevan siihen mahdollinen vastaus. Autonomia on yksi kasvatusfilosofian ydinkäsitteitä ja autonomiaa on tulkittu eri näkökulmista viime aikoina. Autonomiaa on kuvailtu niin kasvatuksen ytimeksi, kuin kasvatuksen suurimmaksi ongelmaksi, jonka vuoksi autonomian tutkiminen edelleen on ajankohtaista. Mielenkiintoisen lisäasetelman tutkimuksella antoi se, että omien sanojensa mukaan Tove Jansson ei ollut tietoisesti kirjoittanut tarinoihinsa minkäänlaisia kasvatuksellisia tendenssejä.

Tutkimuksessa kuvattiin Tove Janssonin kirjassa Muumipeikko ja pyrstötähti esiintyvää autonomiaa. Tutkimuksessa yhdistettiin eri käsityksiä autonomiasta ja hyödynnettiin Immanuel Kantin, Isaiah Berlinin ja Veli-Matti Värrin ajatuksia analyysin teossa. Tutkimuksen näkökulma oli kasvatusfilosofinen ja laadullinen. Ilmenevää autonomiaa lähestyttiin fenomenologis-hermeneuttisesti, pyrkien ymmärtämään ja tulkitsemaan kirjassa esiintyvää autonomiaa. Keskeiseksi nousi tutkijan tulkinta esiintyvästä autonomiasta. Tutkimuksen haasteena on tulkintojen loputtomuus, tulkinta on aina altis uudelle tulkinnalle.

Tutkimus osoitti, että Tove Janssonin kirjassa Muumipeikko ja pyrstötähti esiintyy autonomiaa monin eri tavoin. Lisäksi tutkimuksessa nousi esiin kasvatusfilosofisia näkökulmia, vaikka Tove Jansson ei sanojensa mukaan niitä tietoisesti kirjoihinsa kirjoittanut. Kirjassa pyrstötähti on uhkaava katastrofi, joka muodostaa kehyksen kasvulle ja luo mahdollisuudet hahmojen kehittyä. Komeetta on se jännite, jotta kasvu kohti autonomiaa voisi toteutua. Tutkimuksessa tehtiin uusi tulkinta komeetan symbolista tuoden se kuvaamaan nykypäivää. Nykypäivän komeetta on ekokatastrofi, joka muodostaa nykyhetken kasvatuksen puitteet. Tutkimus osoittaa Muumipeikon olevan yksi hahmoista, joka kasvaa tarinan edetessä. Muumimaailmassa vaikuttaa olevan mahdollista kasvaa vastuuntuntoiseksi olennoksi, jolla on valmiudet ottaa ohjat omiin käsiinsä katastrofin uhatessa. Muumipeikon kasvun ominaispiirteiksi muumimaailmassa nousevat empatia ja avoimuus. Autonomia edellyttää luonnon ja ympäristön kunnioittamista, sillä ihminen on jakamaton osa luontoa, aivan niin kuin Muumipeikkokin on erottamaton osa muumimaailmaa.

Markus Björkman

Reflections of autonomy -Analyzing the revealing perspectives of autonomy in Tove Jansson ́s Children’s book Comet in Moominland (1946)

Julkaistu

Etäopetuksen vaikutukset yliopisto-opiskelijoiden akateemiseen suoriutumiseen

Vielä vähän aikaa sitten harva olisi voinut kuvitella, että yliopiston oppimisympäristöissä tapahtuisi jotain niin poikkeuksellista kuin keväällä 2020, kun pääasiallinen oppimisympäristö, eli yliopiston tiloissa tapahtuva lähiopetus, poistui kokonaan käytöstä. Lähiopetuksen loppuminen toteutettiin käytännössä Suomen hallituksen ja opetus- ja kulttuuriministeriön ohjeistuksella, jonka myötä opetus jouduttiin siirtämään kokonaan etäopetukseksi hyvin lyhyellä varoitusajalla, mikä vaati sopeutumista, joustamista ja uusien toimintatapojen opettelua niin opiskelijoilta kuin opetuksen järjestäjiltä.

Poikkeuksellisen laajamittainen siirtyminen etäopetukseen on osoittautunut mielenkiintoiseksi tutkimuskohteeksi. Toukokuussa 2020 valmistuneessa kandidaatintutkielmassani tutkittiin sitä, onko opiskelijoiden läsnäololla yhteys heidän akateemiseen suoriutumiseen. Kirjallisuuskatsaus osoitti, että mitä enemmän opiskelija käy luennoilla, sitä paremman arvosanan hän saa. Nyt olemme kuitenkin ajautuneet tilanteeseen, jolloin ei ole edes mahdollista käydä perinteisillä luennoilla, sillä koronapandemia on ajanut yliopisto-opiskelijat etäopetukseen. Tämä herättääkin mielenkiintoisen jatkotutkimuskysymyksen siitä, miten etäopetus vaikuttaa opiskelijoiden akateemiseen suoriutumiseen.

Mitä tutkittiin ja miten

Mixed methods -tutkimukseni tarkoitus oli ensin kvantitatiivisesti selvittää, onko Kvantitatiiviset tutkimusmenetelmät 1 -kurssilla tapahtunut vaihtelua arvosanoissa etätoteutuksen ja normaalitoteutuksen välillä. Vastausta tähän ensimmäiseen tutkimuskysymykseen selvitettiin tutkimalla yhteensä 728 opiskelijan tenttituloksia ja harjoitustyön arvosanoja kolmen vuoden ajalta samalta kurssilta, joista kaksi toteutettiin normaalisti ja yksi etänä koronapandemian takia. Ensimmäisen vaiheen alustava analyysi herätti tarpeen tutkia näitä tuloksia syvällisemmin kvalitatiivisen analyysin avulla. Kvalitatiivisen vaiheen tarkoituksena on selvittää, miten opiskelijat kokivat kevään 2020 etäopetuksen Kvantitatiiviset tutkimusmenetelmät 1 -kurssilla. Tähän tutkimuksen toiseen vaiheeseen valikoitui kahdeksan opiskelijaa, joiden tuloksia tarkasteltiin myös tutkimuksen ensimmäisessä vaiheessa. Mixed methods:n Explanatory Sequential Design -mallin mukaisesti tutkimuksen viimeisessä vaiheessa selitettiin kvantitatiivisen vaiheen tuloksia kvalitatiivilla tuloksilla, eli opiskelijoiden kokemuksilla selitettiin akateemisen suoriutumisen vaihtelua.

Tutkimustulokset

Tutkimuksen kvantitatiivinen osuus osoitti, että etäopetus vaikutti positiivisesti opiskelijoiden akateemisen suoriutumisen tasoon. Tilastollisesti merkitsevä positiivinen yhteys havaittiin tarkasteltaessa harjoitustyön tuloksia, tentin arvosanaa, sekä luentoja ja harjoituksia koskevasta tenttikysymyksestä saatuja pistemääriä. Tutkimuksen kvalitatiivinen osio osoitti, että opiskelijat liittivät etäopetukseen sekä hyviä että huonoja kokemuksia. Hyvät kokemukset liittyivät luentotallenteiden hyödyntämiseen, luennoitsijan valintoihin ja etätentin hyötyihin, kun taas huonot kokemukset liittyivät vuorovaikutuksen puutteeseen, oman työskentelyn organisoimisen haasteisiin ja tietoteknisiin ongelmiin.

Miten tästä eteenpäin?

Tutkimus osoittaa, että on sekä opiskelijoiden että yliopiston intressissä tarjota luentotallenteita riippumatta siitä, miten opetusta järjestetään. Luentotallenteiden laajemmalla saavutettavuudella voitaisiin parantaa opiskelijoiden yhdenvertaisuutta. Opiskelijoihin soveltuvan yhdenvertaisuuslain (1325/2014) 1 §:n mukaan jokaisella on oikeus yhdenvertaiseen kohteluun, jonka mukaisesti kaikilla tulisi olla lähtökohtaisesti samat mahdollisuudet osallistua opetukseen. Lähiopetuksen suhteen yhdenvertaisuus toteutuu ainakin muodollisesti hyvin, sillä kaikki opiskelijat ovat tervetulleita kuuntelemaan luentoja ja heille myös viestitään luentojen aikatauluista hyvissä ajoin kurssin ilmoittautumisvaiheessa. Käytännön tasolla on kuitenkin selvää, etteivät kaikki pääse hyötymään luentojen annista, oli syynä muun muassa sairastuminen tai elämäntilanne (tosiasiallinen yhdenvertaisuus). Luentotallenteiden jakaminen vahvistaa yhdenvertaisuuslain toteutumista entisestään, sillä se antaa kaikille opiskelijoille mahdollisuuden saamaan luentojen hyödyt riippumatta opiskelijan vallitsevasta elämäntilanteesta.

 

Emilie Mattern

Etäopetuksen vaikutukset yliopisto-opiskelijoiden
akateemiseen suoriutumiseen – Mixed methods -tutkimus opiskelijoiden kokemuksista ja arvosanoista

Julkaistu

Opettajat pandemian keskellä

Keväällä 2020 puhjennut koronaviruspandemia on vaikuttanut ihmisten ja yhteiskuntien toimintaan maailmanlaajuisesti. Varotoimet viruksen leviämistä vastaan olivat Suomessa ennennäkemättömät, niiden johtaessa jopa koulujen tilapäiseen sulkemiseen. Tämän vuoksi suurin osa opettajista ja oppilaista siirtyi etäopetukseen. Tilanteen yllättävyys ei kuitenkaan mahdollistanut poikkeusoloihin valmistautumista vaan etätöihin siirtyminen tapahtui kolmen päivän varoitusajalla. Tilanteen äkkinäisyys, sekä opettajien vähäinen aikaisempi kokemus etätyöstä vaikeutti opettajien sopeutumista etäopetukseen, opettajien harjoitellessa aivan uudenlaisia työtapoja samalla kuin opetuksen tuli jatkua normaalisti. Tutkielman tavoitteena oli tarkastella koronaviruspandemian aiheuttamien työjärjestelyjen, sekä opettajien yksilöllisten erojen, kuten digitaitojen ja iän, vaikutusta opettajien työhyvinvointiin keväällä 2020. Opettajien hyvinvointia tarkasteltiin itseohjautuvuusteorian kolmen psykologisen perustarpeen kautta, joita ovat autonomia, kyvykkyys ja yhteenkuuluvuus, sillä teorian mukaan yksilöä ympäröivän sosiaalisen ja fyysisen ympäristön nähdään vaikuttavan yksilön hyvinvointiin välillisesti perustarpeiden tyydyttymisen kautta. Opettajien hyvinvoinnin tarkastelu on erityisen tärkeää, sillä opettajan työhyvinvoinnilla on yhteys myös hänen oppilaidensa oppimiseen, hyvinvointiin ja menestymiseen.

Tutkimukset toteutus ja tulokset

Tutkimukseen osallistui noin 700 peruskouluopettajaa ympäri Suomea. Vastaajat jaettiin kolmeen ryhmään perustuen heidän sen hetkisiin työjärjestelyihinsä, joita olivat etätyö, lähityö ja hybridimallinen opetus. Tutkimuksessa tarkasteltiin erilaisia opettajien itseohjautuvuutta ja digitaitoja mittaavia mittareita kvantitatiivisin menetelmin, ja tulokset olivat erittäin mielenkiintoisia sekä yllättäviä. Tulosten mukaan opettajat olivat yleisesti melko hyvinvoivia pandemia-aikana, sillä heidän psykologiset perustarpeensa (autonomia, yhteenkuuluvuus ja kyvykkyys) saivat kaikki korkeita keskiarvoja opettajan iästä, työn muodosta ja digitaidoista riippumatta.

Muutamia eroja ryhmien välille voitiin kuitenkin paikantaa. Ensinäkin, etänä työskentelevät opettajat kokivat olevansa hieman yksinäisempiä kuin opettajat, jotka työskentelivät koululla. Tämä on myös aikaisemmissa tutkimuksissa tunnistettu ilmiö, sillä etätyössä työntekijä saattaa kokea olevansa eristäytynyt muista kollegoista sekä työyhteisöstä. Toinen mielenkiintoinen tulos liittyi opettajien digitaitoihin. Digitaitojen tarkastelu varsinkin pandemian aikana onkin hyvin tärkeää, sillä etäopetuksen myötä opettajien digitaitojen merkitys kasvoi lähes yhdessä yössä merkittävästi opettajien joutuessa turvautumaan erilaisiin digitaalisiin alustoihin ja verkon välityksellä tapahtuvaan kommunikaatioon, jotta opetusta voitiin jatkaa. Tulosten mukaan opettajien huonojen digitaitojen nähtiin olevan yhteydessä opettajien heikompaan kyvykkyyden ja yhteenkuuluvuuden tunteeseen. Heikompi yhteenkuuluvuuden tunne voi selittyä sillä, että heikompien digitaitojen omaavat opettajat eivät välttämättä hyödyntäneet digitaalisia kanavia sosiaalisen kanssakäymisen tueksi yhtä tehokkaasti kuin hyvien digitaitojen omaavat opettajat. Lisäksi tarkastellessa iän yhteyttä opettajien psykologisiin perustarpeisiin ja digitaitoihin havaittiin, että vanhemmat opettajat kokivat vahvempaa autonomian ja kyvykkyyden tunnetta kuin heidän nuoremmat opettajakollegansa, mutta nuoret opettajat kokivat digitaitonsa paremmiksi. Tästä syystä opettajien digitaitojen ja kyvykkyyden yhtyettä olisi mielenkiintoista tutkia tarkemmin.

Jatkotutkimukselle on tarvetta

Tutkimus tarjosi uutta ja ajankohtaista tietoa opettajien yleisestä hyvinvoinnista pandemian aikana. Tutkimuksen tulokset olivat yleisesti positiivisia, ja viittaavat siihen, että suomalaiset peruskouluopettajat olivat poikkeusoloista huolimatta hyvinvoivia ja kykeneviä suoriutumaan yhteiskunnallisesti merkittävästä työtehtävästään; lasten ja nuorten kouluttamisesta ja kasvattamisesta. Pandemian pitkäaikaiset vaikutukset opettajien hyvinvoinnille eivät välttämättä kuitenkaan täysin tulleet esille vielä keväällä 2020. Siksi tutkimusta olisi tärkeää jatkaa, jotta opettajien tärkeää työtä voitaisiin tukea parhaalla mahdollisella tavalla työnmuodosta riippumatta. Myös opettajien etätyötä on tutkittu melko vähän ja tällä tutkimuksella pyrittiin avaamaan hieman etätyön vaikutuksia opettajien hyvinvoinnille, mutta opettajien etätyökäytäntöjen tarkempi tarkastelu olisi oleellista, jotta vastaavanlaisiin poikkeustilanteisiin osattaisiin varautua tulevaisuudessa paremmin.

Eveliina Lehikoinen

Opettajat pandemian keskellä – Työjärjestelyjen ja yksilöllisten tekijöiden vaikutus peruskouluopettajien kokemuksiin työhyvinvoinnista keväällä 2020

Julkaistu

Sisustustekstiilit opiskelija-asunnoissa

Tausta

Sisustustekstiilit ovat oleellinen osa koteja ja niitä sijaitsee yleensä kaikissa kodin tiloissa jonkin tuotteen muodossa. Sisustus ja siihen kuuluvat sisustustekstiilit kertovat samalla paljon tilassa asuvasta henkilöstä: hänen tyylistään, persoonastaan ja tarinastaan. Sisustaminen onkin tapa luoda kodista itsensä näköinen ja itseään miellyttävä. Tällä hetkellä kodin sisustaminen ja laittaminen on entistä suositumpaa. Mainonta, markkinointi, televisio ja sosiaalinen media lisäävät tietoa ajankohtaisista sisustustrendeistä ja houkuttelevat kodin ilmeen päivittämiseen. Koronapandemian myötä kotona vietetään myös enemmän aikaa niin työn, opiskelun kuin vapaa-ajankin parissa ja omaan viihtyvyyteen on alettu kiinnittämään entistä enemmän huomiota. Kodin tuleekin olla paikka, jossa oma olo koetaan hyväksi. Tämän tunteen syntymisessä sisustustekstiileillä ja sisustuksella on valtava merkitys.

Tavoite

Etsin tutkimuksessani vastausta siihen, millaisia opiskelijoiden sisustustekstiilit ovat, minkälaisten asioiden ohjaamana niiden valinta suoritetaan sekä liittyykö niihin joitakin erityisiä muistoja ja merkityksiä. Tämän tutkimuksen tavoitteena on saada aikaan kokonaiskuva siitä, miten opiskelijat käyttävät sisustustekstiileitä asuntonsa sisustamisessa ja millaisia sisustajia he ovat. Valitsin tutkimuksen kohteeksi opiskelijat, sillä kyseessä on monipuolinen, mutta kuitenkin samankaltaisuutta sisältävä joukko: heidän elämäntilanteensa, asumismuotonsa ja taloudellinen tilanteensa muistuttavat toisiaan. Kuitenkin joukko ei ole yhtenäinen ja oman maun lisäksi sisustuksen muotoutumiseen ovat voineet vaikuttaa myös muut ulkopäin tulevat vaatimukset kuten vanhemmat ja kaverit.

Tutkimusmenetelmä

Tutkimuksessa on sekä laadullinen että määrällinen näkökulma. Tutkimusaineisto kerättiin tutkimukseen itsevalikoituneilta opiskelijoilta avoimena Qualtrics-verkkokyselynä. Kyselyyn vastasi 388 opiskelijaa eri puolilta Suomea. Heistä suurin osa asui yksin kerrostalossa. Vastausten analysoinnin toteutin teoriaohjaavan sisällönanalyysin keinoin ja sisältöä erittelemällä käyttäen apuna Wordia, Exceliä ja ATLAS.ti 9 -ohjelmaa.

Koska kyselylomakkeeni koostui monista erilaisista näkökumista ja kysymyksistä, toteutin myös analysoinnin kunkin osion kohdalla erikseen. Aineiston analysoinnin työläin vaihe liittyi vapaaehtoiseen kuvatehtävään ja sen yhteydessä avoimella kysymyksellä kysyttyyn kohtaan vastaajan omasta suosikkisisustustekstiilistä ja tämän mielipiteen perustelusta. Suurin osa kyselyyn vastanneista opiskelijoista oli liittänyt vapaaehtoiseen tehtävään mukaan kuvauksen itselleen tärkeästä ja rakkaasta sisustustekstiilistä. Kuvia kuvauksineen oli lähetetty 113 kpl ja näiden lisäksi pelkkiä tekstikuvauksia 117 kpl.

Tulokset

Tutkimuksen perusteella voidaan havaita, että opiskelijat omistavat kattavasti erilaisia sisustustekstiileitä, naiset hieman miehiä enemmän. Opiskelijoiden suosikkitekstiileitä ovat torkkupeitot, verhot ja matot. Suurin osa sisustustekstiileistä on itse valittuja tai lahjaksi saatuja. Tekstiileitä hankitaan sekä uutena että käytettynä, itse tehden ja lahjaksi saaden. Tuotteen käytettävyys ja väri vaikuttavat eniten tuotteen valintaan.

Sisustustekstiileihin liitetään paljon erilaisia tunteita ja muistoja: tekstiili voi muistuttaa omista sukujuurista, läheisistä ihmisistä tai itselle tärkeästä päivästä. Erityisen rakkaina pidetään käsityönä valmistettuja tuotteita, jotka koetaan hyvin ainutlaatuisiksi. Kyselyyni vastanneista opiskelijoista 90% oli samaa mieltä siitä, että he ovat koronapandemian ja sen mukanaan tuomien rajoituksien vuoksi viettäneet enemmän aikaa kotona. Opiskelijoiden mielestä asunnon sisustamisella on merkitystä sekä henkiselle hyvinvoinnille että opiskelumotivaatiolle.

Tutkimuksen kautta toin näkyväksi opiskelija-asumiseen ja sisustamiseen liittyviä näkökulmia. Tulokset voivat vaikuttaa positiivisesti niin opiskelija-asuntojen suunnitteluun, opiskelijoille suunnattuihin palveluihin ja tapahtumiin kuin myös lisätä keskustelua opiskelijoiden hyvinvoinnista.  Opiskelijat ovat myös oma kuluttajien joukkonsa. Käsityötieteen tutkimuksen kenttään tutkimus tarjoaa päivitetyn tietopaketin 2020-luvun opiskelijoiden sisustustekstiileistä. Sisältöä voidaan hyödyntää myös mielekkäiksi ja ajankohtaiseksi koettujen opiskelijoiden sisustuksen opintokokonaisuuksien laadinnassa.

 

Veera Vähä-Heikkilä

Käytännöllisyyttä ja muistoja : Opiskelijoiden sisustustekstiileiden, niiden valinnan ja merkitysten tarkastelua 2020-luvun Suomessa

Julkaistu

Tanssin mahdollisuuksia tutkimassa

Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, minkälaisia mahdollisuuksia tanssia peruskoulussa opettaneet näkevät tanssin opetuksella, sekä minkälaisia tavoitteita heillä on ollut opetuksessaan. Tutkimuksen tarkoituksena oli myös kuvata tanssia opettaneiden kokemuksia työstään.

Haastattelin kuutta peruskoulussa tanssia opettanutta tyyppiä, ja analysoin heidän sanomisiaan sisällönanalyysin keinoin. Haastatteluissa ilmeni, että tanssin mahdollisuudet nähdään hyvin moninaisina.  Tanssin ajateltiin olevan väline itsetuntemuksen ja minäkuvan kehittämiseen, sekä sen ajateltiin kehittävän koulunkäyntiä tukevia taitoja, kuten keskittymistä ja rauhoittumista. Tanssin ajateltiin edistävän liikkeellisiä taitoja, sekä kehittävän ilmaisun taitoja ja tunnetaitoja.

Selkeimmät tavoitteet, jotka aineiston perusteella opettajilla oli opetukselleen ollut, olivat liikkeellisten taitojen kehittäminen, sosiaalisten taitojen ja ryhmässä olemisen harjoitteleminen, kehotietoisuuden, läsnäolon ja itsensä ymmärtämisen lisääminen sekä tanssiin tutustuttaminen ja tanssitietouden lisääminen.

Haastateltavien kokemuksista ilmeni, että he he pitävät tanssin opetusta antoisana ja merkityksellisenä. Oppilaat olivat kuulemma pitäneet tanssista ja tanssimiseen oli liittynyt yhteenkuuluvuutta ja yhteisöllisyyttä. Tanssiin sisältynyt kontaktissa oleminen toisten kanssa oli joillekin oppilaille haastavaa ja joillekin taas mukavaa.  Haastavinta tanssin opettamisessa oli ollut ryhmänhallinnalliset seikat.

 

Taneli Leppänen

Koulussa tanssien – Opettajien näkemyksiä ja kokemuksia tanssin opettamisesta peruskoulussa

 

 

Julkaistu

Förstavårdarstudenters upplevelser om tillfredsställelse och självförtroende i simuleringsundervisning

Bakgrund

Förstavårdare möter akut sjuka patienter och arbetar ivarierande  förhållanden. Den pre-hospitala vårdens roll, dvs, vården utanför sjukhuset, har förändrats och verksamheten har utvecklats mycket. Idag krävs det att förstavårdare har mångsidiga kliniska kunskaper samt att utbildningen möter dessa krav. För att förbättra patientsäkerheten har man i förstavårdarutbildningen använt simulering som en utbildningsmetod. Med simulering menas att man imiterar en äkta händelse, skapar en verklighetstrogen miljö där  individer tryggt kan lära sig.  Simulering möjliggör att öva på akuta kliniska problem på ett tryggt sätt utan att skada en riktig patient. Med simulering kan man öva på baskunskaper, avancerade kliniska kunskaper samt eller träna på praktiska färdigheter.  Simuleringstillfällen kan anordnas i specifika simuleringscenter eller genuina kliniska miljöer, med äkta utrustning och team som fungerar tillsammans i vardagen

Syfte

I tidigare forskning framkommer det att en hög tillfredsställelse hos studenter kan öka på deras engagemang, lärande, kompetenser och slutligen vårdkvaliteten. Om studenterna har ett starkt självförtroende, möjliggör det ett bättre kritiskt tänkande, identifikation av kunskapsluckor och beredskap att möta oväntade händelser. Trots att simulering visat sig vara en populär och effektiv utbildningsmetod, finns det få finlänska undersökningar om förstavårdarstudenters upplevelser om tillfredställelse samt självförtroende vad gäller simulering. Det behövs överlag mera forskning inom förstavård för att uppnå en likadan evidensnivå som i andra delar av hälsovården.

Studiens syfte var att ta reda på hur tillfredsställda förstavårdarstudenterna på en yrkeshögskola var med simulering, hur de upplever sitt självförtroende och finns det skillnader mellan studenter beroende på demografiska faktorer som t.ex. kön och ålder.

Genomförande

Studien utfördes som en kvantitativ, deskriptiv studie. En elektronisk enkät skickades till förstavårdarstudenter på Arcada yrkeshögkskola och allt som deltog 29 studenter i undersökningen. Svarsprocenten var 31,5 %. Materialet analyserades med programmet SPSS och  alla gruppjämförelser gjordes med non-parametriska test.

Resultat

I resultaten framkom det att studenterna generellt upplever en hög tillfredsställelse med simulering. De upplever även ett högt självförtroende. Resultaten var liknande tidigare forskning. Studenterna upplever att simulering är en effektiv utbildningsmetod för att tillmpa teoretisk kunskap i praktiken. En del av studenterna upplever nackdelar med simuleringens realism och vissa upplever känslor av stress men dessa har inte en negativ inverkan på den generella nivån av tillfredsställelse eller självförtroende. Oerfarna studenter var mer tillfredsställda med läraren än erfarna studenter. Arbetserfarenhet var signifikant för tillfredsställelse med debriefing.

Sammanfattning

I studien framkom det att studenter generellt är nöjda med simulering och upplever ett högt självförtroende. Även de som upplever stress är generellt tillfredsställda. Det verkar som simuleringsundervisningen genomförs på ett sätt som sporrar till lärande och engagemang och studenterna känner sig trygga. Miljön ger goda möjligheter till bl.a. lärande, utvecklande av kompetenser och kritiskt tänkande. I framtiden är det viktigt att fokusera på att framställa undersökningar som har en stark evidensnivå och forska i alternativa sätt att genomföra simulering t.ex. med hjälp av escape-rum eller virtuell realitet.

Hannes Similä

Pro gradu: ”Aldrig mer för första gången” en kvantitativ studie om förstavårdarstudenters upplevelser om tillfredställelse och självförtroende i simuleringsundervisning

Juni 2021

Julkaistu

Musiikilla eheyttämistä hyvinvointi edellä

Tutkimuksen taustaa

Musiikilla voidaan vaikuttaa hyvinvointiin merkittävästi. Sen avulla voidaan esimerkiksi kehittää tarkkaavaisuutta tai parantaa kehon hallinnan kykyjä. Opetuksesta ja oppimisesta voidaan musiikin keinoin tehdä elämyksellistä ja nautinnollista. Musiikki on ollut aina tärkeässä roolissa omassa elämässäni. Musiikki on myös asia, jonka itse haluaisin tuoda osaksi päivittäistä opetustani. Siemen tähän tutkimukseen kylvettiin jo ensimmäisenä opintovuotenani luokanopettajaopintoihin kuuluvan pakollisen musiikinkurssin aikana. Suurelle osalle opiskelutovereitani musiikki ei näyttäytynyt innostuksen lähteenä. Päinvastoin suurin osa koki musiikin opettamisen tulevassa työssään vastenmielisenä, jopa pelottavana riittämättömien musiikillisten valmiuksiensa vuoksi. Jäinkin tätä taustaa vasten pohtimaan, missä määrin musiikki näyttäytyy alakouluikäisten kouluarjessa.

Vielä alkuopetuksessa opetuksen eheyttäminen musiikin avulla, oppiainerajat ylittävä musiikinopetus, koetaan luontevaksi. Tutkimusten mukaan luokanopettajien luottamus omiin kykyihinsä ja halukkuus opettaa musiikkia vähenee sitä mukaa mitä vanhemmista oppilaista on kyse. Halusinkin selvittää, miten luokanopettajat eheyttävät opetusta musiikilla erityisesti peruskoulun vuosiluokilla 3–6. Pro gradu -tutkielmassani haastattelin neljää luokanopettajaa, joilla oli kokemusta musiikin käyttämisestä osana opetustaan.

Tutkimuksen toteutus ja tulokset

Tutkimus toteutettiin laadullisena tapaustutkimuksena teemahaastattelua hyödyntäen.  Vallitsevan koronapandemian vuoksi haastattelut toteutettiin pääosin etäyhteyttä hyödyntäen. Haastateltavilla oli kokemusta ja tietoa opetuksen eheyttämisestä musiikilla, minkä ansiosta tutkimusaineisto oli runsas tutkimusjoukon pienestä koosta (neljä haastateltavaa) huolimatta.

Tutkimuksen mukaan luokanopettajat eheyttivät opetusta musiikilla monipuolisesti eri tapoja hyödyntäen. Kaikilla tutkimushenkilöillä  oli musiikillista taustaa, mikä heijastui innokkuutena ja halukkuutena käyttää musiikkia opetuksessa. Vaikka musiikin oppisisältöjä opetettiin myös muiden oppiaineiden kanssa rinnakkain, eivät eheyttämisen tavoitteet olleet usein varsinaisesti musiikillisia. Luokanopettajat pyrkivät musiikilla eheyttämisellä muokkaamaan opiskeltavista ilmiöistä oppilaille helpommin omaksuttavia. Musiikkia käytettiin myös lisäämään yhteisöllisyyttä ja yhteenkuuluvuutta, mikä näkyi myös juhlien ja tapahtumien kokemisessa merkittäviksi. Erilaisiin toiminnallisiin aktiviteetteihin, kuten tapahtumiin ja teemapäiviin, liittyi olennaisena osana myös yhteistyö eri toimijoiden välillä. Muissakin yhteyksissä erilaiset yhteistyömuodot laajensivat ja syvensivät opetuksen musiikilla eheyttämistä, kun eheyttäminen ei ollut riippuvainen pelkästään opettajan omasta osaamisesta. Kaikkein merkittävimpänä tekijänä opetuksen musiikilla eheyttämiseenn liittyi pyrkimys hyvinvoinnin edistämiseen. Musiikin avulla pyrittiin lisäämään sekä oppilaiden että koulun aikuisten hyvinvointia. Tutkimustulokset antavat viitteitä siitä, että opetuksen musiikilla eheyttämisen avulla on mahdollista vastata perusopetuksen tavoitteeseen oppilaan kokonaisvaltaisen kasvun ja hyvinvoinnin tukemisessa.

Laura Kovalainen,

Luokanopettajien kokemuksia musiikin eheyttävästä käyttämisestä 3–6 -luokkien opetuksessa

 

Julkaistu

Upplevelser om konsekvenserna av ADHD i arbetslivet

Syfte

ADHD är en aktivitets- och uppmärksamhetsstörning, som för det mesta kopplas ihop med barn och unga, trots att ADHD påverkar människan genom livet. ADHD kan medföra svårigheter inom många områden i livet, så som i skolan, i arbetslivet och på fritiden. De största skillnaderna mellan vuxna med och utan ADHD är i arbetslivet. ADHD leder ofta till underprestationer i arbetslivet. I diskussioner om ADHD lyfter man ofta endast fram svårigheterna som hör ihop med ADHD. Mer sällan pratas det om att ADHD också kan medföra styrkor. Beroende på situationen och omgivningen, kan egenskaper som förekommer hos vuxna med ADHD ses som positiva eller negativa i arbetslivet. Vuxna med ADHD kan trots utmaningarna som hör ihop med ADHD vara framgångsrika i arbetslivet, men det krävs att diagnosen beaktas på arbetsplatsen. För att få det stöd som behövs och för att arbetslivet ska kunna anpassas till diagnosen krävs det att man berättar om diagnosen. En stor del av vuxna med ADHD är tveksamma till att berätta om diagnosen, eftersom de är oroliga för att bli stigmatiserade och diskriminerade.

Syftet med denna avhandling är att granska vilka konsekvenser informanterna upplever att ADHD i vuxen ålder haft inom arbetslivet. Syftet är även att ta reda på hur informanterna själv önskar att arbetsplatsen skulle ta diagnosen i beaktande.

Genomförande

I undersökningen deltog sju vuxna med diagnosen ADHD. I avhandlingen användes kvalitativa forskningsmetoder och som insamlingsmetod användes halvstrukturerade livsvärldsintervjuer. Undersökningen utgick ifrån ett fenomenologiskt perspektiv. Det empiriska materialet analyserades med induktiv innehållsanalys. Som bakgrund användes tidigare forskning inom ämnet.

Resultat

I resultaten framgick det att ADHD i vuxenålder haft konsekvenser för informanterna inom arbetslivet. Enligt informanterna hade ADHD påverkat fleras yrkesval, så de inte vågat sträva efter sitt drömyrke eller inte kunnat uppnå det på grund av svårigheterna som kopplas till ADHD. Informanterna upplevde också att ADHD påverkat jobbsökande och möjligheten att bli anställd. ADHD hade lett till utmaningar i arbetet, i form av bland annat koncentrations- och kommunikationssvårigheter. Dessutom upplevde informanterna att ADHD lett till en ökad risk för utmattning och utbrändhet. Trots utmaningar i arbetslivet, ansåg informanterna också att ADHD bidragit till olika styrkor i arbetslivet, som bland annat kreativitet, produktivitet och snabb reaktionsförmåga. Informanterna önskade att arbetsgemenskapen skulle ha en förståelse för individens svårigheter och styrkor samt att arbetsgemenskapen var öppen och stödjande. I linje med tidigare forskning visar denna undersökning att ADHD i vuxen ålder kan leda till många svårigheter i arbetslivet, men resultaten i undersökningen visar också att ADHD kan leda till styrkor i arbetslivet. Denna undersökning visar även i linje med tidigare forskning att det är viktigt att arbetsplatsen beaktar diagnosen.

Jag hoppas denna studie kan inspirera till vidare forskning inom ADHD hos vuxna. Som redan tidigare nämndes, består största delen av ADHD-forskning av barn och unga med ADHD, men det är också viktigt att fokusera på forskning om vuxna med ADHD. Som denna studie i linje med tidigare studier visar, kan ADHD hos vuxna ha en stor inverkan på arbetslivet, men det är viktigt att studera vuxna med ADHD för att kunna möjliggöra ett bra arbetsliv också för dem som har utmaningar. Den här studien visar på att framtida forskning behöver fokusera mera på eventuella styrkor hos personer med ADHD, eftersom största delen av forskningen kring ADHD handlar om svårigheterna inom olika områden i livet.

Miranda Lillqvist

Vuxna med ADHD i arbetslivet – Upplevelser om konsekvenserna av ADHD i arbetslivet

Julkaistu

Ajattelun taitoja opettamassa

Tausta

Ajattelun taidot ovat yhdessä oppimaan oppimisen kanssa yksi Perusopetuksen opetussuunnitelman (2014) laaja-alaisen osaamisen osa-alueista. Ajattelun taidoista erityisesti kriittinen ajattelu ja luova ajattelu nähdään merkittävinä 21. vuosisadan taitoina. Kuitenkin viime aikaiset kansainväliset tutkimukset ovat osoittaneet, että opettajien ja opettajaopiskelijoiden käsitykset ajattelun taitojen opetuksesta on jäänyt pinnalliseksi. Tutkimuksissa on myös havaittu, että opettajilta puuttuu usein metakognitiivista ja pedagogista tietämystä ajattelun taidoista ja niiden opettamisesta. 

Pro gradu -tutkielmani tarkoituksena oli kuvata Helsingin yliopiston maisterivaiheen luokanopettajaopiskelijoiden käsityksiä ajattelun taidoista ja ajattelun opettamisesta alakoulussa.  Tarkoituksenani oli selvittää, kuinka hyvin luokanopettajaopiskelijoiden käsitykset vastaavat Perusopetuksen opetussuunnitelma perusteiden (2014) näkemystä ajattelun taidoista. Tuloksissa tarkastelin myös kasvatustieteen ja kasvatuspsykologian suuntautumisvaihtoehtoihin kuuluvien opiskelijoiden käsitysten välisiä eroavaisuuksia. 

Menetelmät 

Toteutin tutkimuksen fenomenografisena tutkimuksena. Tutkimusaineisto muodostui 12:sta maisterivaiheen luokanopettajaopiskelijan haastattelusta.  Haastattelut toteutin puolistrukturoituina teemahaastatteluina ja analyysin toteutin  fenomenografisen analyysin keinoin.

Tulokset ja johtopäätökset

Tutkimuksessa selvisi, että luokanopettajaopiskelijat kokivat ajattelun taidot vaikeaksi käsitteeksi. Tutkittavat kokivat, ettei ajattelun taidoille ollut olemassa yhtä oikeaa määritelmää. Ajattelun taitoja pidettiin yksilöllisinä ja kehittyvinä taitoina. Ne nähtiin työkaluina, joita käyttämällä ihminen kykenee suoriutumaan  erilaisista tehtävistä. Tutkittavat lähestyivät käsitettä erityisesti korkean tason ajattelun taitojen kautta.

Ajattelun taitojen opetuksella koettiin olevan suuri merkitys yksilön ja yhteiskunnan elämässä. Opetusta kuvattiin investointina tulevaisuuteen. Ajattelun taitojen uskottiin luovan pohjaa myöhemmälle oppimiselle sekä tukevan kansalaisuuteen kasvamista. Opetuksen nähtiin tapahtuvan laaja-alaisesti pedagogisin keinoin. Luokanopettajaopiskelijoiden  mukaan ajattelun taitojen opetuksessa tulee painottaa monipuolisia työtapoja, oppilaan toimijuutta sekä yhteistoiminnallisuutta.  Myös opettajan, oppimisympäristön ja koulun rooli nähtiin merkitykselliseksi. Tutkittavat kokivat, että ajattelun taitojen opetuksesta tekee haasteellisen arjen todellisuus, arvot, ilmapiiri ja asenteet sekä opettajan oma toiminta.

Kasvatuspsykologian ja kasvatustieteen opiskelijoiden käsitykset eivät juurikaan eronneet toisistaan. Merkittävin ero kohdistui tutkittavien käsitykseen ajattelun taidoista. Ainoastaan kasvatustieteen opiskelijat mainitsivat luovan ajattelun yhdeksi ajattelun taidoksi. Tutkimuksessa myös havaittiin, että luokanopettajaopiskelijoilla oli vaikeuksia sanoittaa ajattelun taitoja. Tutkittavien perustelut eri pedagogisille keinoille jäivät myös pinnalliseksi. Tämä tukee aikaisempia kansainvälisiä tutkimuksia, joissa on havaittu samaa ongelmaa niin opettajilla kuin opettajaopiskelijoilla. Vaikuttaisi siltä, että tulevaisuudessa olisi hyvä tutkia aihetta lisää ja selvittää, millaiset ovat luokanopettajaopiskelijoiden valmiudet opettaa ajattelun taitoja.

Julia Rantakari

Ajattelun taitoja opettamassa – luokanopettajaopiskelijoiden käsityksiä ajattelusta

Julkaistu

Laadukasta varhaiskasvatusta?

Lähtökohdat

Varhaiskasvatuksella viitataan suomalaisen koulutusjärjestelmän kokonaisuuteen, joka koostuu suunnitelmallisesta ja tavoitteellisesta kasvatuksesta, hoidosta ja opetuksesta. Varhaiskasvatuksella on tärkeä, kokonaisvaltainen ja kauaskantoinen vaikutus lapsen kasvuun, kehitykseen ja oppimiseen. Varhaiskasvatuksen positiiviset vaikutukset eivät vain ilmaannu, vaan ne perustuvat muun muassa varhaiskasvatuspalveluiden laajaan saatavuuteen ja korkeaan laatuun. Laadukkaan varhaiskasvatuksen toteutumisessa keskeinen ja tärkeä rooli on arvioinnilla. Varhaiskasvatuksen arviointi tuli velvoittavaksi kaikille varhaiskasvatuksen tahoille ja nähdään tärkeänä osana varhaiskasvatuksen kaikkea toimintaa ja edellytyksenä laadukkaan varhaiskasvatuksen toteutumiselle. Kansallisen koulutuksen arviointikeskus (Karvi) on määrittänyt varhaiskasvatukselle laadun indikaattorit, joiden myötä varhaiskasvatuksen laatua voidaan arvioida. Varhaiskasvatusta määrittävän itsearviointivelvoitteen myötä on mahdollista muun muassa arvioida varhaiskasvatuksen henkilöstön tuottamaa pedagogista toimintaa.

 

Itse tutkimus

Pro gradu tutkimuksessa tarkasteltiin varhaiskasvatuksen laatua, Karvin (2018) laadun prosessitekijöiden näkökulmasta. Tutkimus toteutettiin varhaiskasvatuksen henkilöstön itsearviointien pohjalta, jonka tavoitteena oli kuvata varhaiskasvatuksen prosessilaatua heikentäviä tekijöitä sekä selvittää varhaiskasvatuksen henkilöstön koulutustaustan vaikutusta itsearviointeihin. Tutkimuksessa tarkasteltiin myös varhaiskasvatuksen prosessilaatua koskevia kehittämiskohteita. Pro gradu tutkimus toteutettiin monimenetelmällisesti hyödyntäen aineisto- ja menetelmätriangulaatiota. Tutkimuksen aineisto kerättiin e-kyselylomakkeella. Kysely lähetettiin sosiaalisen median kautta varhaiskasvatuksen henkilöstölle tarkoitettuihin Facebook-ryhmiin. Tutkimuksen aineisto koostui 202 vastaajasta ja 260 avoimesta vastauksesta, joka analysoitiin soveltuvin menetelmin käyttäen laadullista (sisällönanalyysi) ja määrällistä (yksisuuntainen varianssianalyysi) analyysia.

 

Tulokset osoittavat

Tutkimuksen tulokset osoittavat, että prosessilaatua heikentäviksi tekijöiksi koettaan puutteet niin resursseissa, ammatillisuudessa, kuin monialaisessa yhteistyössä varhaiskasvatuksen kontekstissa. Tutkimuksen tulokset osoittavat myös, että korkeasti koulutetun henkilöstön itsearvioinnit eroavat ammatillisen koulutuksen saaneen henkilöstön itsearvioinneista, yhden ominaisuuden kohdalla – Varhaiskasvatuksen lastenhoitajana työskentelevät työntekijät kokivat, että heille ei anneta mahdollisuuksia vaikuttaa varhaiskasvatuksen pedagogiseen toimintaan.

Tutkimus osoittaa tarpeen varhaiskasvatuksen laadun kokonaisvaltaiselle kehittämistyölle, huomioiden sekä laadun rakenne-, että prosessitekijät. Tarkempia kehittämiskohteita ovat tutkimuksen mukaan muun muassa varhaiskasvatuksen laadun rakennetekijöiden turvaaminen – lain määrittämät henkilöstörakenteet, ryhmäkoot ja aikuisten ja lasten välinen suhdeluku. Varhaiskasvatuksen henkilöstön työnhyvinvoinnin edistäminen nähdään myös tärkeänä kehittämiskohteena, jota laadukkaan pedagogisen johtamisen ja toimivan toimintakulttuurin myötävaikutuksella voidaan kehittää. Työnhyvinvointi liittyy myös vahvasti toteutetun työn laatuun ja sen kehittämiseen, joka vaatii kaikkien työyhteisön jäsenten toimimista yhteisesti sovittujen työtapojen mukaan sekä kaikkien ammattialojen ammatillisen osaamisen arvostamista. Lisäksi nähdään tarve varhaiskasvatuksen henkilöstön ammatilliselle kehittymiselle. Varhaiskasvatuksen henkilöstön ammatillinen kehitys on mahdollista esimerkiksi lisäkoulutuksien sekä toimivien monialaisten yhteistyömallien kehittämisen myötä. Esitettyjä kehityskohteita voidaan pitää laadukkaan pedagogisen toiminnan suunnittelun, toteuttamisen ja arvioinnin työkaluina.

Roosa Halme,

Prosessilaatu varhaiskasvatuksessa, Varhaiskasvatuksen henkilöstön itsearviointi – Karvin prosessilaadun indikaattorien pohjalta