Tutkielmablogi – Avhandlingblogg

Ympäristökasvatuksen ajankohtaisuutta ei voi kiistää ilmastonmuutoksen edetessä ja ihmisten vaikutusmahdollisuuksien ollessa kaikkien tiedossa.  Jo varhaiskasvatuksessa on paljon mahdollisuuksia vaikuttaa siihen, millaista ympäristökasvatusta toteutetaan ja miten lasten luontosuhteen vahvistumista tuetaan. Ympäristökasvatus kuuluu osaksi varhaiskasvatusta voimassa olevien varhaiskasvatussuunnitelman perusteiden (Opetushallitus, 2018) mukaan. Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet välittävät vahvaa viestiä kestävän kehityksen periaatteiden mukaisesta kasvatuksesta. Ympäristökasvatuksella pyritään vahvistamaan kestävän elämäntavan sisäistämistä, lasten luontosuhdetta ja vastuullista toimimista ympäristössä. Varhaiskasvatussuunnitelman perusteissa ympäristökasvatusta kuvaillaan oppimiseksi ympäristöstä, ympäristössä ja toimimiseksi ympäristön puolesta.

Ympäristökasvatuksella on suuri mahdollisuus tukea lasten luontosuhteen vahvistumista ja sen kautta ympäristötoimijuuden vahvistumista. Vahvalla luontosuhteella on yhteys haluun suojella luontoa ja vaikuttaa omaan ympäristöönsä. Maapallon tila ja ihmisen vaikutukset ympäristöön tulisi ottaa huomioon myös varhaiskasvatuksessa.

Millaista materiaalia varhaiskasvatuksen ympäristökasvatuksen tueksi on saatavilla?

Varhaiskasvatuksen ympäristökasvatuksen tueksi ei ole saatavilla varsinaisia opettajan oppaita. Ympäristöjärjestöjen tuottamaa avointa oppimateriaalia sen sijaan löytyy ja järjestöjen avoin oppimateriaali näyttääkin nousevan erityiseen rooliin varhaiskasvatuksen ympäristökasvatuksen tukena. Pro gradu -tutkielmassani olen perehtynyt kansalaisjärjestöjen varhaiskasvatukseen suunnattuihin oppimateriaaleihin. Tarkoitus on ollut selvittää niiden välittämää kuvaa varhaiskasvatuksen ympäristökasvatuksesta. Pyrin materiaalien perusteella selvittämään miten ympäristökasvatuksen osa-alueet painottuvat, miten luontosuhde tulee materiaaleissa esille ja millainen rooli lapsilla on materiaalien mukaisessa ympäristökasvatuksessa.

Tutkielmani aineistoksi rajautui ympäristöjärjestöjen oppimateriaaleja vuosilta 2008-2020. Aineisto koostui 12 eri materiaalipaketista viideltä eri järjestöltä. Mukana on erilaista kirjallista ja kuvallista materiaalia opettajan oppaiden tyyppisistä toimintavinkki-vihoista aina suoraan lapsille suunnattuihin ympäristöaiheisiin satuihin. Tutkielmaa tehdessä analysoin myös kuvitusta ja kuvituksen välittämää kuvaa ympäristökasvatuksesta.

Tarve tulevaisuudessa ympäristökasvatusmateriaalien päivitykselle

Tutkimusten tulosten perusteella ympäristökasvatus ei näyttäydy materiaaleissa kokonaisuutena, jollaista se kirjallisuuden perusteella tulisi olla. Tulosten perusteella materiaaleissa korostuu oppiminen ympäristöstä ja lasten todellinen toiminta ympäristön puolesta jää hyvin vähäiseksi. Luontosuhteen osalta näyttää painottuvan suhde ekologiseen ulottuvuuteen ja luontosuhdetta ei oteta kokonaisuutena huomioon.  Lasten rooli materiaalien mukaisessa ympäristökasvatuksessa näyttää painottuvan uuden oppimiseen leikkimisen kautta. Lasten ympäristötoimijuus jää hyvin vähäiseksi. Opettajilla ja muilla kasvattajilla ja heidän toiminnallansa, arvoilla, valinnoilla ja esimerkkinä toimimisella on suuri rooli ympäristövastuullisten toimintatapojen oppimisessa.  Tulosten perusteella ympäristökasvatuksen materiaalit vaatisivat kehittämistä ja päivittämistä. Tulokset hyödyttävät myös mahdollisen kentällä toteutettavan jatkotutkimuksen teossa.  Ympäristökasvatus ja luontosuhde tulisi nähdä kokonaisvaltaisemmin ja ottaa tämä huomioon tulevaisuudessa oppimateriaaleja suunniteltaessa.

Anniina Hämäläinen

Pro gradu: Ympäristökasvatus varhaiskasvatuksen oppimateriaaleissa
Tarkastelussa luontosuhde, lasten rooli ja ympäristökasvatuksen osa-alueet kansalaisjärjestöjen oppimateriaaleissa

 

Yhteiskunnallisella tasolla käydään paljon huolestunutta keskustelua lasten ja nuorten vähäisestä kouluviihtyvyydestä sekä hyvinvoinnista. Lasten ja nuorten henkinen pahoinvointi on tutkimusten mukaan lisääntynyt niin Suomessa, kuin maailmanlaajuisesti. Esimerkiksi masennusoireista kärsii Suomessa noin joka viides nuori. Ylen kouluterveyskyselyyn (2017) vastanneista ensimmäisen ja toisen luokan opiskelijoista vähintään 20 prosenttia kärsi koulu-uupumuksesta. Hyvinvoinnin tavoitteellinen lisääminen on siten hyvin ajankohtaista. Hyvinvoinnin perusta rakennetaan lapsuudessa.

Positiivinen pedagogiikka on tuore pedagoginen suuntaus, jonka ydinajatuksena on lisätä yksilöiden hyvinvointia, kietoa oppiminen ja koulussa viihtyminen yhteen sekä valjastaa vahvuudet yksilöiden voimavaroiksi. Suuntaus on tällä hetkellä hyvin ajankohtainen lisääntyneen henkisen pahoinvoinnin takia ja se onkin löytänyt jo moniin kouluihin. Positiivisesta pedagogiikasta on varsin vähän vielä tutkimustietoa ilmiön ollessa uusi sovellus positiivisesta psykologiasta.  Kentällä työskentelevien opettajien näkemyksiä ja oppilaiden kokemuksia aiheesta on tutkittu muutamien pro gradu -tutkielmien avulla. Luokanopettajaopiskelijoiden näkemyksiä sen sijaan ei lainkaan.

Tutkimuksen tarkoitus ja toteutus

Tutkimukseni tarkoituksena oli selvittää, kuvailla, analysoida ja tulkita luokanopettajaopiskelijoiden näkemyksiä positiivisesta pedagogiikasta. Pyrkimyksenäni oli lisätä ymmärrystä ja tietoa, mitä luokanopettajaopiskelijat tietävät positiivisesta pedagogiikasta sekä asenteista ja ajatuksista positiivista pedagogiikkaa kohtaan. Tutkimukseeni päätyi 26 maisterivaiheen luokanopettajaopiskelijaa. Keräsin aineistoni sähköisellä kyselylomakkeella. Tutkimukseni ote oli laadullinen ja analyysin suoritin aineistolähtöistä sisällönanalyysiä käyttäen.

Tutkimustulokset pähkinänkuoressa

Tämän tutkimuksen mukaan luokanopettajaopiskelijat suhtautuivat positiiviseen pedagogiikkaan myönteisesti, mutta myös kriittisesti. Positiivisen pedagogiikan nähtiin edistävän laajasti hyvinvointia. Opiskelijat kokivat hyvinvointiin tähtäämisen omaan opetusfilosofiaan sopivaksi. Vahvuuskasvatus nähtiin positiivisen pedagogiikan ytimenä. Positiivisen pedagogiikan ajateltiin keskittyvän suurimmaksi osaksi yksilöllisten tarpeiden ja kehittymisen tukemiseen. Vahvaa oppilaantuntemusta vaativan pedagogiikan toteuttaminen nähtiin kuormittavan opettajaa. Opiskelijat ajattelivat, että usein moitteita saavat oppilaat hyötyvät pedagogiikan vahvuuksiin keskittyvästä toiminnasta. Opiskelijat uskoivat positiivisen pedagogiikan edistävän oppimista ja koulunkäyntiä myönteisesti monen tekijän kautta. Tiedonpuute nähtiin positiivisen pedagogiikan haasteena. Opiskelijat kyseenalaistivat positiivisen pedagogiikan tieteellistä alkuperää. Opiskelijat itse kokivat tietävänsä positiivisesta pedagogiikasta hieman. Opiskelijoissa herätti huolta positiivisen pedagogiikan mahdollinen tapa sivuuttaa haasteet yltiöpositiivisesti sekä laiminlyödä akateemisten taitojen opiskelu. Tämä tutkimus antaa viitteitä siitä, että positiivista pedagogiikkaa tulee tutkia lisää.

Lopuksi

Tämä tutkimus toimi keskustelunavauksena luokanopettajaopiskelijoiden näkemystä tutkivalle tutkimusnäkökulmalle. Tutkimus antoi lisää tietoa positiivisen pedagogiikan tilanteesta sekä siihen kohdistuvista ajatuksista. Tulokulmani toi tulevien opettajien ääniä kuuluviin. Ilmiön ymmärtämiseksi sekä hyödyntämiseksi liitettiin kouluttamisen tarve niin opiskelijoiden kuin alan tutkijoidenkin puolesta. Positiivista pedagogiikkaa on tutkittava, sovellettava ja käytettävä vastuullisesti, koska on myös mahdollista, että sen käyttö on tehotonta tai aiheuttaa haittaa. Kaikki tutkimus on positiiviselle pedagogiikalle siis tarpeellista, etenkin jos sen asemaa haluttaisiin edistää.

Veera Takkavuori

Pro gradu: Luokanopettajaopiskelijoiden näkemyksiä positiivisesta pedagogiikasta

Tutkielman tausta ja tavoitteet
Sekä matematiikan opetuksen tutkimuksen että matematiikan opetussuunnitelman mukaan yksi matematiikan opetuksen tärkeimpiä tavoitteita on tukea oppilaiden matemaattisen ymmärryksen kehittymistä. Tähän tavoitteeseen ei kuitenkaan tutkimusten perusteella ole vielä päästy. Tutkimusten mukaan matematiikan opetus perustuu usein matematiikan oppikirjan läpikäyntiin, minkä ajatellaan tukevan ennemmin mekaanista osaamista kuin matematiikan ymmärtävää oppimista. Pro gradu -tutkielmassani pyrin selvittämään, mitä asioita matematiikan opetukseen orientoituneet luokanopettajat pitävät tärkeänä oppilaiden ymmärtävää oppimista tukevan matematiikan opetuksen suhteen. Tutkielmani avulla saadaan tietoa siitä, mihin asioihin matematiikan opetuksessa, sen tutkimuksessa ja opettajien koulutuksessa tulisi kiinnittää huomiota, jotta tavoite matemaattista ymmärrystä tukevasta opetuksesta olisi mahdollista saavuttaa.

Tutkimusmenetelmät
Tutkimuksen aineisto koostui kuuden matematiikasta kiinnostuneen tai siihen erityisesti perehtyneen luokanopettajan teemahaastattelusta. Aineisto analysoitiin laadullisen sisällönanalyysin keinoin. Käytin analyysissa apuna Atlas.ti-tietojenkäsittelyohjelmaa, joka on tarkoitettu kvalitatiivisen aineiston analysoimiseen. Analyysissa nostin aineistosta esiin kaksi teemaa, joiden pohjalta kirjoitin tulokseni.

Tulokset ja johtopäätökset
Luokanopettajien käsitykset ymmärtävän oppimisen tukemisesta liittyivät joko opetus-oppimisprosessiin tai opettajaan. Matemaattisen ymmärryksen tukeminen vaikutti muodostavan prosessin, joka alkaa uuteen aiheeseen orientoitumisesta ja konkreettisesta toiminnasta. Tämän jälkeen uutta asiaa harjoitellaan esimerkiksi oppikirjan tehtävien avulla. Matemaattisen tietoverkoston kehittyminen ja matematiikan soveltamistaito nähtiin ymmärryksen seurauksena. Matematiikkapuheen ajalteltiin tukevan matemaattista ymmärrystä koko prosessin ajan. Lisäksi ymmärtävän oppimisen kannalta on tärkeää, että opettaja itse osaa ja ymmärtää matematiikkaa hyvin sekä suunnittelee matematiikan opetuksen huolellisesti. Jos opettaja ei itse ymmärrä matematiikkaa, on hänen haastavaa suunnitella ja toteuttaa opetusta, joka tukisi oppilaiden ymmärrystä. Ymmärtävää oppimista tukevan matematiikan opetuksen toteutuminen vaikuttaa siis riippuvan siitä, onko opettajalla riittävät tiedot ja taidot sellaisen opetuksen suunnitteluun ja toteuttamiseen.

Lopuksi
Tutkielmani tulokset tukevat aiempien tutkimusten käsitystä siitä, että opetussuunnitelman mukainen matematiikan opetus riippuu paljon opettajan matematiikkataidoista. Matemaattisen ymmärryksen tukemiseen on jo olemassa monipuolisia keinoja ja näkökulmia. Niistä ei kuitenkaan ole varsinaista hyötyä, jos ne eivät päädy matematiikan oppitunneille asti. Se, rantautuvatko lukuisat ehdotukset matematiikan opettamisen toteuttamisesta kouluihin, riippuu opettajista ja heidän kouluttamisestaan. Mikäli opetussuunnitelman ja matematiikan opetuksen tutkimuksen painottaman matematiikan ymmärtävän oppimisen tukemisen toivotaan toteutuvan opetuksessa, on enne kaikkea keskityttävä opettajiin.

 

Iida Ylä-Rautio

Työn nimi: Luokanopettajien käsityksiä ymmärtävän oppimisen tukemisesta alakoulun matematiikan opetuksessa

Title: Class teacher conceptions on supporting learning with understanding in primary school mathematics teaching

 

Tutkimuksen tausta ja tavoitteet

Kansainvälisissä matematiikan osaamista ja asenteita mittaavissa TIMSS- ja PISA- tutkimuksissa suomalaisten oppilaiden osaaminen on ollut hyvää, mutta matematiikka-asenteiden ja matemaattisen osaamisen laskeva trendi on herättänyt laajalti huolta ja keskustelua. Näiden tutkimusten perusteella jopa kolmannes suomalaisista nelosluokkalaisesta ei pidä matematiikasta ja joka viides ei luota omaan matematiikan osaamiseen. Matematiikka-asenteiden onkin havaittu olevan vahvassa yhteydessä oppimistuloksiin. Ongelmanratkaisulla on perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa keskeinen rooli ja se on yksi matematiikan opetuksen seitsemästä päätavoitteesta. Ongelmanratkaisuosaaminen nähdään myös edellytyksenä tulevaisuuden nopeasti muuttuvassa työelämässä ja se liittyy matematiikan lisäksi moniin muihin oppiaineisiin. Opettajalla onkin tärkeä rooli sekä ongelmanratkaisuosaamisen että matematiikka-asenteiden kehittymisessä. 

Tutkimusmenetelmät

Tutkimus on luonteeltaan määrällinen tutkimus ja siihen osallistui neljä ala-asteen luokkaa, joita opetti matematiikan kaksoiskelpoisuuden suorittanut luokanopettaja. Luokanopettajan kaksoiskelpoisuudella tarkoitetaan, että opettaja on suorittanut jostain opetettavasta oppiaineesta yhteensä 60 opintopisteen (aiemmin 35 opintoviikon) kokonaisuus, joka koostuu kyseisen oppiaineen perus- ja aineopinnoista. Tutkimuksen aineisto kerättiin pääosin sähköisillä lomakkeilla. Ongelmanratkaisuosaamista (N=75) testattiin Kenguru-matematiikkakilpailun vanhoilla testeillä ja asenteita (N=80) matematiikan opiskeluun Fennema-Shermanin (1976) matemaattisten asenteiden skaalatestillä. Samaa testiä on käytetty myös edellä mainituissa kansainvälisissä tutkimuksissa. Asennekyselyssä mitattiin oppilaiden matematiikasta pitämistä, luottamusta omiin matematiikan kykyihin, sekä miten sitouttavana oppilaat kokivat matematiikan opetuksen sitouttavuuden.

Tulokset

Ongelmanratkaisutestissä tutkimusaineiston ongelmanratkaisutestin suoritustaso oli hieman kansallista tasoa heikompaa. Suoritustasossa ei havaittu myöskään eroa sukupuolten välillä. Matematiikasta pitämisessä, eikä oppilaiden luottamuksessa omaan matematiikan osaamisessa ei havaittu eroa tutkimusaineiston ja kansallisen aineiston välillä. Tutkimukseen osallistuneet oppilaat kokivat kuitenkin opetuksen sitouttavuuden kansallista aineistoa vahvempana. Tämän tutkimuksen perusteella vaikuttaa siltä, että matematiikassa kaksoiskelpoisten luokanopettajien oppilaat kokevat opetuksen sitouttavampana, kuin suomalaiset oppilaat yleensä ja että kaksoiskelpoiset luokanopettajat onnistuvat paremmin toteuttamaan sukupuolten tasavertaista kohtelua. Tämä näkyy siinä, että tutkimukseen osallistuneiden oppilaiden välillä ei havaittu eroja matematiikka-asenteissa, vaikka aiempien tutkimusten perusteella tytöt pitävät matematiikasta vähemmän ja luottavat omaan matematiikan osaamiseensa poikia heikommin.

Lopuksi

Tämä tutkimus on siinä mielessä tärkeä, että kaksoiskelpoisuudesta on viime aikoina ollut runsasta keskustelua ja sen hyötyjä opetukseen ei ole pystytty kiistatta todistamaan. Jatkossa olisikin hyvä selvittää, miten kaksoiskelpoiset luokanopettajat itse näkevät hyötyneensä kaksoiskelpoisuuden suorittamisesta opettajana toimimisen näkökulmasta. Vaikka tämän tutkimuksen perusteella näyttää siltä, ettei kaksoiskelpoisten opettajien oppilaiden varsinainen ongelmanratkaisuosaaminen olisi kansallista tasoa parempaa, niin opettajan myönteinen asenne matematiikkaa kohtaan näyttäisi tarttuvan myös oppilaisiin ja mikä tärkeintä se on tarttunut sekä tyttöihin, että poikiin.

Juha Teräsvasara

Pro gradu: Luokanopettajien matematiikan kaksoiskelpoisuuden vaikutukset oppilaiden ongelmanratkaisuosaamiseen ja matematiikka-asenteisiin

The effects of classroom teachers ’duality in mathematics on students’ problem-solving skills and mathematical attitudes

Tutkimuksen konteksti ja tarkoitus

Maaliskuussa 2020 maailmanlaajuinen koronapandemia pakotti koulut siirtymään etäopetukseen taudin leviämisen välttämiseksi.  Vain muutamassa päivässä tuhannet rehtorit, opettajat sekä oppilaat peruskoululaisista yliopisto-opiskelijoihin siirsivät työskentely-ympäristönsä luokkahuoneista koteihinsa. Opettajat joutuivat suunnittelemaan tilanteen vaatimia, uusia työskentelytapoja sekä toteuttamaan opetuksensa etänä. Opetuksen lisäksi myös oppimisen tuen järjestäminen, kuten opetuksen yksilöllistäminen eli eriyttäminen, oli etäyhteyden varassa. Tutkimukseni selvitti, miten peruskoulun luokanopettajat toteuttivat eriyttämistä etäopetuksessa sekä millaisia haasteita ja onnistumisia he kokivat sen toteuttamisessa. Lisäksi selvitin, millaista tukea opettajat saivat etäopetuskevään aikana.

Tutkimuksen toteutus

Tutkimusote oli pääasiassa kvalitatiivinen, mutta se sisälsi monimenetelmällisiä keinoja. Keräsin tutkimusaineiston kyselylomakkeella sekä laadullisen lisäselvityksen saamiseksi neljällä, noin puolen tunnin mittaisella haastattelulla. Haastattelut toteutettiin Zoom-verkkokokouspalvelussa koronapandemian kokoontumisrajoitusten vuoksi. Verkossa toteutettu kyselylomake sekä haastattelu mahdollisti maantieteellisesti monipuolisen tutkimusaineiston. Kyselylomakkeeseeni vastasi yhteensä 33 peruskoulun luokanopettajaa 24:stä eri kunnasta. Myös kaikki neljä haastatteluun osallistunutta opettajaa olivat työskennelleet keskenään eri kunnissa. Kyselylomake koostui 26:sta kysymyksestä, joista osa oli likert-asteikollisia ja osa avoimia kysymyksiä. Jaoin kyselylomakkeen lyhyen saatetekstin kera lähes 40 000 opettajan ja opetusalasta kiinnostuneen Facebook-ryhmään. Lomakkeesta saatu kvantitatiivinen aineisto on käsitelty Microsoft Excel -ohjelmalla ja avoimet kysymykset sisällönanalyysillä.  Kvalitatiivinen aineisto kerättiin neljällä noin puolen tunnin mittaisella puolistrukturoidulla teemahaastattelulla, jossa syvennyttiin kyselylomakkeen teemoihin ja tutkimuskysymyksiin. Haastattelut nauhoitettiin litterointia ja sitä seurannutta analysointityötä varten.

Tutkimustulokset

Tutkimukseen vastanneista opettajista enemmistö koki etäopetuksen eriyttämisen haastavaksi, mutta aineistossa oli myös opettajia, jotka kokivat eriyttämisen toteuttamisen jopa helpommaksi kuin lähiopetuksessa. Yleisin tapa opetuksen eriyttämiseen oli tehtävien määrään ja tasoon liittyvät varioinnit sekä apuvälineiden käyttö. Opettajien kokemat eriyttämisen onnistumiset liittyivät monilla tuen kohdistamiseen sitä tarvitseville, uusien työtapojen, kuten opetusvideoiden käyttöön sekä henkilökohtaisempaan yhteydenpitoon oppilaiden kanssa. Suuri osa opettajista koki kollegoiltaan saadun avun merkittävimmäksi tueksi. Osa olisi kaivannut yhtenäisempää ohjeistusta ylemmältä taholta, kuten rehtoreilta tai kunnilta. Toiset taas kokivat ylemmältä taholta tulleen ohjeistuksen turhan vaativaksi tilanteessa, jossa olisi kaivannut tukea ja ymmärrystä. Pääasiassa opettajien kohtaamat haasteet etäopetuksessa johtuivat poikkeusoloihin siirtymisen tiukasta aikataulusta, sekä varautumattomuudesta. Selkeimmäksi eriyttämisen haasteeksi koettiin oppilaiden digitaitoihin ja -valmiuksiin liittyvät haasteet sekä laitteiden puute. Lisäksi oppilaiden itsenäisen tekemisen haasteet, kuten keskittymisvaikeudet ja motivaatio-ongelmat nousivat keskeisinä kyselylomakkeen vastauksissa.

Lotta Mäkinen

Pro Gradu: ”Ei ois ikinä voinu kuvitella, että kouluja laitetaan kiinni, mut kyllä siitä vaan selvittiin”: Luokanopettajien ajatuksia eriyttämisen haasteista, onnistumisista sekä saamastaan tuesta kevään 2020 poikkeusajan etäopetuksessa

Oppilaan osaamisen arviointi on merkittävä osa luokanopettajan työtä, ja siihen kuluu jopa reilusti yli puolet opettajan työajasta. Silti luokanopettajien arviointiosaamisen kohdentuva tutkimus tuntuu olevan niin kansallisesti kuin kansainvälisestikin vielä lapsenkengissään. Nämä syyt herättivät mielenkiintoni liittyen luokanopettajien henkilökohtaisiin käsityksiin arviointiosaamisesta.

Tavoite. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli tutkia luokanopettajien henkilökohtaisia käsityksiä arviointiosaamisesta. Olin siis kiinnostunut siitä, mitä luokanopettajat ajattelevat arviointiosaamisen olevan. Tutkin tässä yhteydessä myös sitä, millaisia osaamisvaatimuksia luokanopettajat itse asettavat arviointiosaavalle luokanopettajalle. Arviointiosaavalla luokanopettajalla tarkoitan tämän tutkimuksen yhteydessä sellaista opettajaa, jolla on monipuoliset taidot toteuttaa oppilaan oppimisen arviointia laadukkaasti. Tutkimuksessa vertasin lisäksi näitä luokanopettajien henkilökohtaisia käsityksiä arviointiosaamisesta sekä arviointiosaamiseen liitettäviä osaamisvaatimuksia tutkimuskirjallisuudessa esiteltyihin osaamisvaatimuksiin nähdäkseni, onko näissä jotain yhteneväisyyksiä.

Menetelmä. Tämä tutkimus toteutettiin systemaattisena kirjallisuuskatsauksena. Systemaattisen kirjallisuuskatsauksen voisi luonnehtia olevan tutkimusta jo olemassa olevasta tutkimuksesta. Tutkimukseni puitteissa perehdyinkin siis jo olemassa olevaan tutkimukseen luokanopettajien arviointiosaamiseen liittyvistä käsityksistä. Kokosin siten työssäni jo olemassa olevia tutkimustuloksia yhteen muodostaen näin uusia tutkimustuloksia.

Tieteellisiä artikkeleja etsin työhöni kolmesta eri tietokannasta: ERICistä, Web of Sciencestä sekä EBSCOhostista. Artikkelien haku tehtiin lokakuussa 2020. Hakuja tehdessäni tärkeimmät rajaukset liittyivät aineiston saatavuuteen ja laatuun. Kaikkien artikkelien tuli olla tieteellisesti vertaisarvioituja, ja lisäksi niistä tuli olla saatavilla kokonainen tekstiversio. Artikkelien tuli olla sähköisiä, ja saatavilla maksuttomasti yliopiston tunnusten avulla. Artikkelien edellytettiin olevan suomen- tai englanninkielisiä. Koska aiheesta on tehty tutkimusta verrattain vähän, en asettanut vaatimuksia julkaisuvuosille. Tästä huolimatta suurin osa mukaan valikoituneista artikkeleista oli julkaistu 2000-luvulla ja sen jälkeen. Lopuksi artikkelien tuli käsitellä nimenomaan luokanopettajien henkilökohtaisia käsityksiä opettajan arviointiosaamisesta.

Otsikon perusteella sopivista artikkeleista tutkija luki lisäksi tiivistelmän. Mikäli tiivistelmän perusteella ei pystynyt tekemään päätelmiä aineiston sopivuudesta, luki tutkija artikkelin tutkimusmetodia sekä -tuloksia kuvaavat osion. Tämän jälkeen kaikki sisäänottokriteerit täyttäneet artikkelit luettiin huolellisesti kokonaan läpi. Tutkija pyrki varmistamaan oman aineistonsa korkean laadun arvioimalla kriitisesti aineistoon valikoitavat alkuperäistutkimusartikkelit. Lopuksi tutkimusaineistoon valikoitui yhteensä 18 tutkimusartikkelia eri puolilta maailmaa.

Tulokset. Systemaattisen kirjallisuuskatsauksen perusteella voitiin todeta luokanopettajien käsitysten arviointiosaamisesta olevan pirstaleisia.Yhteensä tutkimusaineistosta oli luettavissa 17 erilaista luokanopettajien arviointiosaamiselle asettamaan osaamisvaatimusta, mutta nämä vaatimukset esiintyivät alkuperäistutkimuksissa melkolailla yksitellen. Luokanopettajilla ei siis ollut kovinkaan selkeää ja kokonaisvaltaista käsitystä arviointiosaamisesta.

Arviointiosaamiselle asetettavista osaamisvaatimuksista reilusti eniten mainintoja keräsi vaatimus kyvystä käyttää monipuolisia arviointimenetelmiä. Muut osaamisvaatimukset liittyivät esimerkiksi opettajat kykyyn muodostaa selkeitä oppimistavoitteita, kykyyn laatia oppimista tehokkaasti mittaavia testejä sekä kyvystä viestiä arviointitietoa siitä kiinnostuneille osapuolille, esimerkiksi oppilaalle ja hänen huoltajilleen. Arviointiosaava luokanopettaja osasi myös hyödyntää työssään arviointiotyötä ohjaavia dokumentteja,kuten opetussuunnitelmaa, sekä kehittää oppilaan itse- ja vertaisarviointitaitoja. Nämä näin esimerkkejä mainitakseni. Nämä luokanopettajien itsensä nimeämät osaamisvaatimukset olivat pitkälti linjassa tutkimuskirjallisuudessa esitettyjen vaatimusten kanssa, joskin joitakin eroja myös esiintyi. 

Mielenkiintoisena tutkimustuloksena haluan nostaa esiin myös sen, että opettajat kokivat erilaisten ulkoisten ja sisäisten tekijöiden vaikuttavan heidän kykyynsä tehdä arviointityötä. Ulkoiset tekijät liittyivät usein erilaisiin resursseihin, kuten aikaan ja rahaan. Osa opettajista kokikin, että resurssien puute esti heitä tekemästä laadukasta arviointityötä. Sisäisillä tekijöillä tarkoitan tässä opettajien käsityksiä omasta arviointiosaamisen tasosta. Osa luokanopettajista kertoikin tiedostavansa omien tietojensa ja taitojensa olevan puutteellisia. Toisaalta juuri ulkoiset tekijät, kuten raha ja raskas työ, saattoivat estää luokanopettajaa kehittämästä omaa osaamistaan, Nämä ulkoiset ja sisäiset tekijät herättivät luokanopettajissa osaamattomuuden ja riittämättömyyden tunteita. 

Johtopäätökset. Luokanopettajien pirstaleiset käsitykset arviointiosaamisesta lienevät osittain seurausta opettajien itsensä saamasta arviointiopetuksesta tai sen puutteesta. Mielestäni onkin tärkeää pohtia, tarjoaako luokanopettajan koulutus niin Suomessa kuin ulkomailla riittävästi eväitä tehdä laadukasta arviointityötä. Arviointiopetuksen menetelmät Suomessa ovat toistaiseksi olleet melko tavanomaisia: luento-opetusta, oppimistehtäviä ja tenttejä. Ehdotankin, että arviointiopetus integroitaisiin jatkossa entistä vahvemmin osaksi monialaisia opintoja. Lisäksi käytännön arviointikokemusten tarjoamisesta voisi olla hyötyä. Toisaalta jo työelämään siirtyneille luokanopettajille olisi hyvä tarjota matalan kynnyksen täydennyskoulutusta omien arviointitaitojen kehittämiseksi.

Mia Hautamäki

Pro Gradu: Systemaattinen kirjallisuuskatsaus luokanopettajien arviointiosaamiseen liittyvistä käsityksistä.

Primary Teachers’ Perceptions of Assessment Literacy. A Systematic Literature Review. 

Opettajat ja erityisopettajat käyttävät työssään paljon erilaisia mittareita ja testejä oppilaiden taitotason määrittämiseen ja taitojen kehittymisen seuraamiseen. Testituloksilla on merkittävä rooli myös silloin, kun tehdään päätöksiä oppilaan tukitoimista ja tuentarpeesta. Siksi opettajan on todella tärkeää tietää ja ymmärtää, mitä taitoja käytetty mittari todella mittaa, millaisia johtopäätöksiä sen perusteella voi tehdä ja kuinka luotettava testin tulos on.

Tavoite: Tämän tutkimuksen tavoitteena oli tutkia opettajien käyttämien matemaattisten taitojen mittareiden luotettavuutta, siis reliabiliteettia (mittauksen tarkkuus, virheettömyys, pysyykö testin tulos samana kun mittaus toistetaan) ja validiteettia (mittaako mittari mitä sen pitäisi, siis matemaattisia taitoja).  Tutkimukseen otettiin mukaan 9-12-vuotiaille oppilaille tarkoitetut mittarit.

Menetelmä: Tutkimus tehtiin systemaattisena kirjallisuuskatsauksena ja tieteellisiä artikkeleita haettiin seuraavista tietokannoista: Cinahl, Embase, ERIC, PsychINFO ja PudMed. Artikkelien haku tehtiin maaliskuussa 2020 ja tutkimuksen alkuvaiheessa kaikki sitä ennen julkaistut artikkelit otettiin mukaan. Myöhemmin tutkimuksessa rajattiin pois kaikki ennen vuotta 2000 julkaistut artikkelit ja mittarit, jotta artikkelien ja tutkittavien mittareiden määrää saatiin pienemmäksi. Tullakseen valituksi mukaan tutkimukseen, artikkelin piti olla englanninkielinen, vertaisarvioitu ja käsitellä 9-12-vuotiaille tarkoitetun ja koulussa käytetyn matemaattisten taitojen mittarin luotettavuutta. Tutkimuksen tekemiseen ja raportointiin käytettiin menetelmää ja ohjeistusta nimeltä PRISMA-P, 2015 (Preferred reporting items for systematic review and meta-analysis protocols). Luotettavuuteen liittyvien käsitteiden määritelmät ja luokittelut ovat COSMIN:in (Consensus-Based Standards for the Selection of Health Measurement Instruments) ohjeiden mukaiset.

Systemaattisessa haussa löytyi yhteensä 4763 artikkelia, joiden tiivistelmät kaksi arvioijaa kävi itsenäisesti läpi ja päätteli, pitääkö artikkeli ottaa mukaan tutkimukseen vai ei, siis täyttääkö artikkelin tiivistelmä tutkimuksen mukaanottokriteerit. Tiivistelmävaiheesta jatkoon pääsi 921 artikkelia, jotka kaksi arvioijaa kävi kokonaan läpi. Arvioitsijoiden tuloksia verrattiin viikoittain ja ristiriitatilanteissa yhteisymmärrykseen päästiin keskustelemalla ja kolmannen arvioitsijan avulla. Lopulta tutkimukseen pääsi mukaan yhteensä 15 artikkelia, joista 13 oli alkuperäisestä hausta ja kaksi lisäartikkelia löytyi artikkelien lähdeluettelojen läpikäynnin yhteydessä. Näistä artikkeleista etsittiin ja syötettiin Excel-taulukkoon yhteensä kuusi mittarin luotettavuuteen liittyvää ominaisuutta, kolme validiteettiin ja kolme reliabiliteettiin liittyvää ominaisuutta.

Tulokset ja johtopäätökset: Vain yhdelle mittarille oli löydettävissä artikkeleista kaikki kuusi luotettavuuteen liittyvää ominaisuutta, mutta kyseinen mittari mittaa hyvin kapea-alaista matematiikan osa-aluetta, yhtäsuuruuden ymmärtämistä. Kahdelle mittarille oli raportoitu artikkeleissa tutkimustuloksia liittyen viiteen luotettavuuden ominaisuuteen. Noin puolet luotettavuuteen liittyvistä ominaisuuksista oli kokonaan raportoimatta tämän tutkimuksen mittareille. Matemaattisten mittareiden luotettavuus on siis rajallinen ja tiedot mittarien luotettavuudesta ja käytettävyydestä ovat vaillinaisia, koska puuttuvia tietoja on niin paljon. Tarvitaan vielä paljon matemaattisten taitojen mittareiden luotettavuuden tutkimusta, jotta saamme opettajille käyttöön tutkimusnäyttöön perustuvia luotettavia mittareita.

Annukka Relander

Validity and reliability evidence of numeracy measures   used in elementary school for children aged 9 to 12 Years:   A Systematic Review

Matemaattinen osaaminen on tärkeä taito ja sen on todettu olevan yhteydessä myös lukemisen ja kirjoittamisen taitojen kehittymiseen. Varhaisempi matemaattinen osaaminen ennustaa myös myöhempää matemaattista osaamista. Lapsen matemaattista osaamista on tärkeä tukea jo varhaiskasvatusiässä, jotta taidot pääsevät kehittymään ja lapsi saa osaamiselleen hyvän pohjan ennen koulun aloitusta. Lasten matemaattisen osaamisen arviointi on tärkeää, jotta varhaiskasvattajat ja opettajat tietävät lasten matemaattiset taitotasot ja kehitysvaiheet. Matemaattisen osaamisen arvioimisessa tulee käyttää luotettavia ja hyviksi todettuja mittareita, joiden avulla voidaan saada luotettavia tuloksia ja tarkastella ilmiöitä huolellisesti.

Tutkimustehtävä

Tässä tutkielmassa tarkasteltiin opettajille ja kasvattajille laaditun arviointilomakkeen luotettavuutta. Arviointilomakkeen avulla opettajat ja kasvattajat arvioivat 3–5-vuotiaiden lasten matemaattisia taitoja täysin omaan arvioon nojautuen ja tavoitteena oli tutkia, ovatko opettajien ja kasvattajien arviot yhdensuuntaisia lasten aikaisemmin mitatun matemaattisen osaamisen kanssa. Tutkielmassa tarkasteltiin arvioiden yhdensuuntaisuutta lasten mitatun osaamisen kanssa myös eri osaskaaloissa: suhdetaidoissa ja lukujonotaidoissa. Lisäksi tarkasteltiin, vaikuttaako lapsen sukupuoli ja ikä opettajien ja kasvattajien arvioihin lasten matemaattisesta osaamisesta.

Aiheen tutkiminen oli tärkeää, koska aikaisemmissa tutkimuksissa ei ole tutkittu kovin kattavasti opettajien ja kasvattajien arvioita alle kouluikäisten lasten matemaattisesta osaamisesta. Myöskään arvioiden samansuuntaisuutta lasten mitatun matemaattisen osaamisen kanssa ei ole tutkittu niin paljoa. On tärkeää, että opettajat ja kasvattajat osaavat arvioida lasten matemaattista osaamista samansuuntaisesti lasten mitatun osaamisen kanssa. Kun opettajilla on oikea käsitys lasten osaamisen tasosta, he pystyvät käyttämään tarvittavia keinoja lasten taitojen kehittämiseen ja suunnitella opetusta, joka tukee oppimista mahdollisimman hyvin.

Keskeiset tulokset  

Opettajien ja kasvattajien arviointilomake todettiin luotettavaksi mittariksi 3–5-vuotiaiden lasten matemaattisen osaamisen mittaamiseen. Opettajat ja kasvattajat osasivat arvioida 3–5-vuotiaiden lasten matemaattista osaamista hyvin ja samansuuntaisesti lasten mitatun matemaattisen osaamisen kanssa. Lapsen sukupuolella ei havaittu vaikutusta opettajien ja kasvattajien arvioihin. Iän suhteen eroja huomattiin: opettajat arvioivat herkemmin 4- ja 5-vuotiaille parempaa matemaattista osaamista kuin 3-vuotiaille.

Arviointilomaketta voidaan käyttää myös jatkossa 3–5-vuotiaiden lasten matemaattisen osaamisen arvioimiseen. Osaamisen arvioiminen on tärkeää, koska sen avulla opettajat ja kasvattajat pääsevät itsenäisesti pohtimaan lasten matemaattista osaamista ja näin ollen he kehittävät arvioimisen taitojaan. Opettajien ja kasvattajien tulee jatkuvasti havainnoida lasten toimintaa ja osaamista arkipäiväisen toiminnan ohessa, jotta heidän arvioimiskykynsä paranee. Kun opettajat ja kasvattajat osaavat arvioida lasten matemaattisia taitoja hyvin, he osaavat myös paremmin tukea lasten osaamista ja kehitystä matematiikassa. Jatkotutkimuksessa olisi mielenkiintoista toistaa tutkielma uudestaan ja katsoa, saadaanko vastaavanlaisia tuloksia tämän tutkielman tuloksien kanssa. Lisäksi opettajien ja kasvattajien koulutustaustan ja työskentelyajan pituuden vaikutukset arvioinnin tarkkuuteen olisi mielenkiintoista selvittää jatkotutkimuksessa.

Susanna Repo

Pro gradu -tutkielma: Opettajien ja kasvattajien arviointilomakkeen luotettavuus ja arvioiden samansuuntaisuus 3–5-vuotiaiden lasten aikaisemmin mitatun matemaattisen osaamisen kanssa

Bakgrund:

Barns språkliga färdigheter har stor betydelse för hur sociala, kognitiva och socio-emotionella färdigheter utvecklas. Under de senare åren har det framkommit att barn är mest mottagliga för inlärning under de första sex åren, då hjärnan är mest formbar och tar intryck från olika håll. Miljöns påverkan är då oerhört viktig. Medvetna och inspirerande pedagoger runt barnen har därför stor möjlighet att ge extra stimulans och i denna avhandling är fokus på den språkliga stimulansen. I studien ville forskaren ta reda vad den språkliga stimulansen består av. Avsikten var att ta reda på vilket sätt och med vilka metoder som språklig stimulans sker, men också hur den språkliga miljön ser ut i de olika verksamheterna.

I Finland har det i den senaste utbildningsutvärderingen kommit fram att det språkliga stödet inte alltid räcker till i småbarnspedagogiken. Styrdokumenten beskriver de olika temahelheterna som bör finnas i kvalitativ dagvård. Därför var det också av intresse att se om den undersökta kommunen har uppföljt de krav som styrdokumenten ställer i fråga om de språkliga delarna. I kommunen har det skrivits en egen handlingsplan för språkstödjande verksamhet och därför intressant att följa upp om den haft någon konkret nytta i verksamheten.

Studiens resultat:

Studien genomfördes med hjälp av enkäter och det var en stor del av personal i småbarnspedagogik och förskola som besvarade enkäten. Då det gäller det mera synliga arbetet med material och metoder, visade det sig att personalen i mycket stor utsträckning använder sig av sång, ramsor och böcker i verksamheten. I synnerhet arbetet med bilderböcker och övrig litteratur visade sig ha en betydande roll i arbetet. Pedagogerna beskrev att de diskuterar om böckernas innehåll, om bilderna, låter barnen berätta, gör egna sagor och använder litteratur på varierande sätt. Hälften av personalen använder pek-plattan i språkstärkande syfte. Resultaten i studien visar att det kunde satsas mer på text och bokstäver i miljön, för att barnen skulle få intresse och se dess betydelse.

Personalen är mycket medveten om sin roll som språklig modell och använder sig i arbetet av korrekt och mångsidigt språk, utvidgar med nya ord och förhåller sig positiv i kontakten till barnen. Dokumentation av barnens språkliga färdigheter är ett område som borde effektiveras, enligt studiens resultat. Det betyder att personalen borde dokumentera mera och använda sig av det i det fortsatta arbetet i barngruppen. Var befinner sig det här barnet språkligt och hur skall vi nå upp till följande mål?

Över hälften av personalen tycker att den handlingsplan som uppgjorts i kommunen varit dem till nytta i arbetet. De har blivit mera medvetna om sitt eget förhållningssätt och fått ideèr att förverkliga i vardagen tillsammans med barnen.

Studien bidrar med förståelse för vad det språkliga arbetet består av i småbarnspedagogik och förskola. Den lyfter fram de områden som behöver utvecklas och visar på betydelsen av att det görs satsningar, i detta fall en egen handlingsplan, för att stärka kvaliteten i verksamheterna.

 

Namn: Ingela Mollgren-Gustavsson

Rubrik: Språkstimulans i småbarnspedagogik och förskola

November 2020

Urheilussa on nähtävissä muutospainetta, joka kohdistuu valmentajiin ja valmennustapoihin. Keskustelu valmennuksessa käytettävistä metodeista ja toimintatavoista on aktiivista. Valmennusfilosofisesta näkökulmasta valmentajalähtöisyydestä ollaan siirtymässä pelaajalähtöisyyteen. Tätä voitaisiin myös kuvailla niin, että autoritäärinen johtaminen on jäämässä sivuun demokraattisemman johtamisen nostaessa päätään. Valmennuksessa käytettäviä metodeita ja opetustapoja tulisi päivittää vastaamaan nykyaikaisia oppimiskäsityksiä, joissa pelaajalla on aktiivisen toimijan rooli. Perinteisen tiedon kaatamisen sijaan tieto rakentuu sosiaalisessa vuorovaikutuksessa. Joukkueurheilussa tiedon rakentumisen yhteisönä on ryhmä ja sen kaikki jäsenet. Tarve kehittää valmentajien osaamista on tämän myötä kasvanut. Valmennustapojen hallinnan lisäksi valmentajalta edellytetään kykyä hyödyntää tunne- ja vuorovaikutustaitoja.

Tutkimuksessa tarkasteltiin ja analysoitiin miten jalkapallovalmentajat hyödyntävät ja käyttävät tunne- ja vuorovaikutustaitoja sekä opetustapoja. Tunne- vuorovaikutustaidoilla ja opetustavoilla oli molemmilla omat teoreettiset viitekehykset, jotka esiteltiin tutkimuksen aluksi. Yksi tärkeä tavoite tutkimukselle oli myös löytää yhteyksiä tunne- ja vuorovaikutustaitojen välillä.

Tutkimuksen lähestymistapa oli kvalitatiivinen eli laadullinen. Aineisto kerättiin yksilöhaastatteluilla. Haastatteluita oli yhteensä kuusi (n =  6). Haastateltavilla valmentajilla oli laaja ja pitkä kokemus valmennustyöstä. Aineiston analyysi tehtiin teorialähtöisenä sisällönanalyysina, koska aineistoa haluttiin tarkastella suhteessa teoriaan.

Tutkimuksen tulosten perusteella vahvistui käsitys siitä, että valmennuksessa ollaan siirtymässä opetustapaan, jossa pelaajan aktiivinen rooli oppijana ja tiedon rakentajana huomioidaan. Aineistosta voidaan päätellä, että valmentajat käyttävät autonomiaa tukevaa opetustapaa ja pyrkivät ottamaan pelaajien tarpeita huomioon. Valmentajat kuitenkin kokevat, että on tilanteita, joissa autonomia tukevan tavan sijaan on perusteltua käyttää kontrolloivaa tapaa. Parhaana lähestymistapana voidaankin pitää autonomiaa tukevan ja kontrolloivan tavan yhdistelmää.

Edellä mainittujen tulosten lisäksi tutkimuksen perusteella valmentajat hyödyntävät tunne- ja vuorovaikutustaitoja valmennustyössä monipuolisesti. Aineistosta pystytään päättelemään, että valmentajat arvostavat tunne- ja vuorovaikutustaitoja ja kokevat ne merkittäväksi valmentajuuden osa-alueeksi. Aineiston perusteella valmentajat korostavat erityisesti tunne- ja vuorovaikutustaitojen niitä osa-alueita, jotka liittyvät muiden kanssa tapahtuvaan toimintaan. Tästä voidaan päätellä, että valmentajien minätietoisuuden ja itsensä johtamisen kehittämiseen tulisi tulevaisuudessa kiinnittää entistä enemmän huomiota.

Tunne- ja vuorovaikutustaitojen ja opetustapojen väliltä löytyi odotetusti yhteyksiä. Autonomiaa tukeva valmennustapa edellyttää valmentajalta hyviä sosiaalisia taitoja, kuten kykyä kuunnella. Toisaalta hyvin itsensä tunteva ja itseään johtava valmentaja kykenee liikkumaan eri opetustapojen välillä tilanteen vaatimusten mukaisesti.

Joonas Rantanen

Jalkapallovalmentajien tunne- ja vuorovaikutustaidot sekä opetustavat.