Kuukausi: maaliskuu 2023

Tunnekasvatus suomalaisessa alakoulussa

Tietoisella tunnekasvatuksella voidaan vaikuttaa lapsen kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin, akateemiseen menestykseen sekä koulun sosiaaliseen ilmapiiriin. Myös tulevaisuuden työelämä vaatii yksilöltä kasvavissa määrin kykyä sietää haasteita, epävarmuutta ja vastoinkäymisiä, jolloin tunteiden säätelyn taidot ovat koetuksella. Käännettäessä katse pidemmälle yksilön ja yhteiskunnan tulevaisuuteen voidaan todeta, että tunneäly nousee merkittäväksi tekijäksi menestyksen taustalla.

Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet tunnistavat tunnekasvatuksen merkityksen yksilön kasvussa kokonaisvaltaisesti hyvinvoivaksi yhteiskunnan jäseneksi. Käytännössä tunnekasvatuksen asema peruskouluissa on kuitenkin pirstaloitunut, eikä opetus ole systemaattista ja ennaltaehkäisevää. Myöskään opettajankoulutus ei tällä hetkellä anna tarpeeksi valmiuksia tukea näiden taitojen kehittymistä. Oppiaineeseen sitoutumattomana sisältönä tunnekasvatus jää muun opetuksen ohessa toteutuvaksi tai toteutumattomaksi tavoitteeksi, eikä oppilaat ole tasa-arvoisessa asemassa sen suhteen. Usein riittämättömät resurssit sekä ajan puute muodostuvat ongelmaksi. Luokanopettajat tarvitsevat tietoa siitä, miten tunnekasvatusta voidaan tietoisesti toteuttaa kiireisessä kouluarjessa.

Äidinkielen ja kirjallisuuden opetuksella ja tunnekasvatuksella on yhteisiä tavoitteita etenkin vuorovaikutuksellisesta näkökulmasta ja oppiainetta pidetään sellaisena, johon on luonnollista integroida tunnekasvatusta. Tutkimuksen taustalla onkin laajempi kiinnostus mahdollisuudesta sisällyttää tunnekasvatusta oppiaineisiin. Tutkimuksessa tarkastellaan erityisesti mahdollisuutta harjoittaa tunnetaitoja lukemisen sekä luovan kirjoittamisen kautta. Kaunokirjallisuuden ja tunnetaitojen yhteydestä on vain vähän tutkimusta, mutta kirjallisuuden harkitulla valinnalla voidaan mahdollisesti vaikuttaa tunnetaitoihin. Tarinallisuutta sisältävät luku- ja kirjoitustehtävät ovat parhaimmillaan sopivasti itsestä etäännyttävänä, jolloin lapsen on mahdollista samaistua toisen näkökulmaan, mutta myös tutkia omia tunteitaan turvallisesti.

Tutkimuksen toteutus

Tutkielman tarkoituksena on selvittää, miten äidinkielen ja kirjallisuuden oppimateriaaleissa harjoitellaan tunnetaitoja sekä kuvata luovan kirjoituksen sekä lukukokemuksen mahdollisuuksia tunnekasvatuksen työkaluina alakoulussa. Laajemmin tutkimus pyrkii osaltaan vastaamaan opettajien tarpeeseen sisällyttää tunnetaitojen opetusta kiireiseen kouluarkeen ja näin varmistaa opetussuunnitelman velvoittamien sisältöjen toteutuminen sekä oppilaiden hyvinvointi.

Vaikka tunnekasvatuksen merkityksestä on herännyt enenevissä määrin keskustelua, suuri osa tutkimuksesta painottuu interventioihin ja kohdistuu alkuopetukseen. On tärkeää tutkia tunnetaitojen ennaltaehkäisevää opetusta myös peruskoulun ylemmillä luokilla, sillä murrosiän myötä oppilas kohtaa arjessaan uudenlaisia tunnesäätelyä vaativia tilanteita.

Tutkimus toteutettiin laadullisena analyysinä käyttäen sekä määrällistä että laadullista lähestymistapaa. Tutkimuksen aineistona oli 423 tehtävää neljän eri äidinkielen ja kirjallisuuden oppikirjasarjan 5.–6. luokan oppikirjoista. Aineistoksi rajattiin oppikirjoista tehtävät, joissa harjoiteltiin yhtä tai useampaa tunnetaitoa. Harjoiteltavan tunnetaidon lisäksi tehtävistä tunnistettiin niiden tehtävätyyppi ja aineistosta eriteltiin myös lukukokemusta purkavat tehtävät. Tehtävien sisältöä kuvattiin ja analysoitiin määrällisen sisällönanalyysin avulla. Tutkimustuloksia syvennettiin laadullisen lähestymistavan keinoin.

Tulokset

Aineistossa harjoiteltiin tunnetaitoja laajasti erilaisten tehtävätyyppien avulla muiden äidinkielen ja kirjallisuuden oppiaineen sisältöjen yhteydessä. Kirjasarjojen välillä ei ollut merkittäviä eroja tehtävien määrässä. Tunnetaitoja harjoiteltiin usein tuomalla jokin aihe tai teema lähemmäs oppilaan kokemusmaailmaa virikkeen avulla. Tehtävätyypeistä aineistossa korostui erityisesti luovan kirjoituksen tehtävät. Myös monenlaiset lukukokemusta purkavat tehtävät näyttäytyvät tutkimuksessa potentiaalisina työkaluina tunnetaitojen tukemiseen.

Tutkimuksen perusteella oppikirjojen materiaalien avulla on äidinkielen ja kirjallisuuden oppiaineessa runsaasti mahdollisuuksia harjoitella tunnetaitoja osana oppiaineen sisältöjä. Tämä tukee ajatusta tunnekasvatuksen integroimisesta oppiaineeseen tehokkaana tapana lisätä tunnekasvatusta kouluarkeen. Koska materiaaleissa on paljon tunnetaitoja harjoittavia tehtäviä, niitä todennäköisesti myös tehdään usein koulussa, tiedostamatta niiden mahdollisuuksia tunnekasvatuksen näkökulmasta. Kuten kaiken toiminnan, myös tunnekasvatuksen olisi kuitenkin hyvä olla tietoista. Vaikuttavuuden kannalta opettajan tietoisuus materiaalien tunnekasvatuksellisesta ulottuvuudesta sekä rooli taitavana oppimateriaalin käyttäjänä korostuu.

Mielenkiintoisena jatkotutkimusaiheena näyttäytyykin opettajien ja oppilaiden rooli oppikirjojen käyttäjinä. Tutkimuksessa tehtävien vaikuttavuutta ei arvioitu ja monissa tehtävätyypeissä opettajan rooli harjoittelun ohjaajana korostui. Olisi tärkeää tutkia, miten opettajat käyttävät oppikirjoja opetuksen suunnittelun tukena sekä minkälaista vuorovaikutusta luokkahuoneessa käydään oppikirjojen tehtävien pohjalta.

Myös tekstien tuottamisesta alakoulussa tarvitaan lisää tutkimusta. Luovan kirjoituksen tehtävä oli aineistossa yleisin tehtävätyyppi. Luovaa kirjoittamista on pidetty opettajien keskuudessa hankalana opetettavana, mutta aiemman tutkimuksen perusteella kirjoittaminen voi olla oivallinen työkalu tunnetaitojen harjoitteluun. Tarvitaan lisää tutkimusta siitä, miten opettaja voi ohjata kirjoitusprosessia ottaen huomioon luovan kirjoituksen tehtävien tunnekasvatuksellisen ulottuvuuden.

 

Erika Alho

Luova kirjoitus ja lukukokemus tunnekasvatuksen työkaluina alakoulussa – Tunnetaitojen harjoittelu 5.–6. luokan äidinkielen ja kirjallisuuden oppikirjoissa

Tutkimuksen tausta

Joutomailla ja tienvarsilla kasvaa rikkakasvi, jota tuttavallisesti kutsumme saunakukaksi. Saunakukan virallinen nimi on peltosaunio ja tieteelliseltä nimeltään se on Tripleurospermum inodorum. Tästä rikkakasvista ammensin aiheen pro gradu -tutkielmaani.

Luonnonväriaineiden eli luonnosta löytyvien kasvien ja niiden eri osien käyttöä väriaineen lähteenä tekstiilimateriaalien värjäyksessä on tutkittu viime vuosina paljon. Tavoitteena on saada vähennettyä synteettisten eli epäorgaanisten väriaineiden käyttöä ja lisätä orgaanisten eli luonnosta saatavien väriaineiden käyttöä. Epäorgaaniset väriaineet kuormittavat luontoa huomattavasti enemmän kuin orgaaniset väriaineet. Orgaanisten väriaineiden käytön ennustetaankin lisääntyvän tulevaisuudessa, koska epäorgaanisten väriaineiden käyttöä koskevat säädökset tiukentuvat. Sen lisäksi, että luonnosta löytyy erilaisia väriaineiden lähteitä, voidaan myös ruoka- ja juomateollisuuden sivuvirroista saada erilaisia väriaineiden lähteitä. Omassa kandidaatin tutkielmassani Kiertotaloutta kahvinkeitosta – Kahvinporot väriainelähteinä selluloosakuitujen värjäyksessä, tutkinkin käytettyjen kahvinporojen toimivuutta väriaineen lähteenä puuvilla ja pellavakankaiden sekä villan värjäyksessä.

Koska luonnosta saatavilla väriaineilla värjättyjen tekstiilimateriaalien värjäystulokset ovat  vaaleampia kuin synteettisillä väriaineilla värjättyjen tekstiilimateriaalien, onkin tärkeää, että  saamme kuluttajat arvostamaan ja hyväksymään sen, että tekstiilimateriaalien värit ovat mahdollisesti laadultaan epätasaisempia ja väriltään vaaleampia.

Tutkimustehtävä

Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, minkälaisia värinkeston ominaisuuksia saunakukasta saadulla keltaisella värillä on tekstiilimateriaaleissa. Värjätyistä tekstiilimateriaaleista (pellava, bambuviskoosi ja villa), tarkasteltiin erilaisten kansainvälisten standardien mukaisten testien avulla värinkestoa pesussa, värin tahriutuvuutta, värin hankauksen kestoa sekä värin valonkestoa. Värjätyistä tekstiilimateriaaleista myös määritettiin värin koostumus värinmittauslaitteella. Tämä tutkimus oli osa BioColour -hankkeen laajempaa tutkimusta, jonka tavoitteena oli selvittää pureteainejäämien määriä värjäysliemissä, eli niiden aineiden määriä, joiden avulla väriaine saadaan tarttumaan tekstiilimateriaaliin. Tekstiilimateriaalit esipuretettiin ennen värjäystä tanniinilla ja alumiiniyhdisteillä.

Tutkimuksen toteutus

Tutkimus toteutettiin empiirisenä eli kokeellisena tutkimuksena. Kuivatusta saunakukasta uutettiin paineistetulla vesiuutolla väriliemi, jolla esipuretetut tekstiilimateriaalit värjättiin. Värjäyksen jälkeen värjätyistä tekstiilimateriaaleista määritettiin väri värinmittauslaitteella sekä tehtiin vesipesunkestotesti sekä hankaustesti. Värin valonkestotesti toteutettiin HAMKin toimesta. Vesipesunkestotestin jälkeen pestyistä tekstiilimateriaaleista määritettiin värin koostumus värinmittauslaitteella, ja näitä arvoja verrattiin värjätyistä tekstiilimateriaaleista mitattuihin arvoihin ja saatiin selville, miten väri muuttui pesussa. Värin valonkesto toteutettiin valottamalla värjättyjä näytteitä xenonvalon alla 0–168 tuntia. Värin hankauksenkesto määritetiin Crockmeter-laitteella, kuivahankauksena ja märkähankauksena.

Tutkimustulokset

Tutkimustulokset olivat hyvin odotettuja. Etukäteen oli tiedossa, että villa värjäytyy paremmin kuin pellava ja bambuviskoosi. Värjäyksestä syntyneet värisävyt olivat keltaisen eri sävyjä. Pellavalla ja bambuviskoosilla värjäystulokset olivat paljon vaaleampia kuin villalla. Vesipesunkestotestin jälkeen värin muutos oli suurempaa pellavalla ja bambuviskoosilla kuin villalla. Värin tahriutumista tarkasteltiin monikuitutestikankaasta ja ne arvosteltiin arvosanoilla 1,5. Eniten tahriutumista oli monikuitutestikankaan valkaistussa puuvillassa, arvosanan 3 sai 23 näytettä ja arvosanan 4 sai 10 näytettä. Monikuitutestikankaan villassa oli vähiten tahriutumista. Värin valonkesto oli heikompaa bambuviskoosilla ja pellavalla kuin villalla, mutta villan väri muuttui keltaisesta ruskeaksi. Hankauksen kesto saunakukalla värjätyillä tekstiilimateriaaleilla oli kohtalaista.

Susanna Kirvesniemi

Rikkakasvista väriä – Saunakukka väriainelähteenä selluloosa- ja selluloosamuuntokuidulla

Taustaa ja tutkimuksen tavoite

Nykypäivän työelämässä kilpailu osaavasta työvoimasta on kovaa ja yritykset joutuvat näkemään entistä enemmän vaivaa haluttujen työntekijöiden houkuttelemiseksi. Erityisen kovaa kilpailu osaavasta ja kokeneesta työvoimasta on ICT-alalla, jonka koodaripulasta on ollut runsaasti keskustelua myös valtamedioissa. Yksi keskeisimpiä keinoja oikeiden työntekijöiden houkuttelemiseksi ja pitämiseksi on yrityksen työnantajabrändin kehittäminen.

Pro gradu –tutkielmani tavoitteena on selvittää ICT-alalla toimivien kasvuyritysten näkemyksiä työnantajabrändistä ja sen merkityksestä heille. Lisäksi tutkielmani selvittää sitä, minkälaisilla erilaisilla keinoilla ja minkä eri kanavien kautta yritykset pyrkivät työnantajabrändiinsä vaikuttamaan. Kolmantena asiana pyrin tutkielmassani hahmottelemaan haastateltavista yrityksistä erilaisia työnantajabrändin kehitysvaiheita.

Menetelmät

Tutkimukseni on laadullinen ja toteutin aineistonkeruun haastatteluilla. Haastattelin ICT-alalla toimivia kasvuyritysten edustajia, jotka kaikki ovat jollain tapaa vastuussa oman yrityksensä työnantajabrändityön hallinnoinnista ja siten heillä on eniten näkemystä heidän yrityksensä työnantajabrändityöstä. Haastattelut toteutin Teamsin kautta puolistrukturoituina teemahaastatteluina. Etenimme siis valmiiksi suunnitellun kysymyspatteriston mukaisesti, kuitenkin rönsyillen sopivasti haastattelukysymysten ulkopuolille tarkentavien lisäkysymysten ansiosta. Aineiston analyysissa hyödynsin laadullista sisällönanalyysia ja analyysini lähestymistapa oli teoriaohjaava.

Tulokset ja pohdintaa

Tuloksissani korostui työnantajabrändiä ja sen kehittämistä haastavana tekijänä etenkin yrityksen yleinen tunnettavuus. Yritykset kokivat, että heillä ei ole, tai ole aikaisemmin ollut resursseja satsata työnantajabrändityöhön, koska yrityksen tai sen tuotteen brändin tunnettavuudessa on ollut vielä kehitettävää. Kaikki haastateltavat yritykset tunnistivat työnantajabrändin merkityksen, mutta kokivat sen merkityksen omalle yritykselleen eri tavoin. Yritykset, jotka pyrkivät vahvasti kasvamaan ja kasvattamaan henkilöstömääräänsä tulevaisuudessa, olivat kaikista kiinnostuneimpia työnantajabrändistään ja suuntasivat eniten resursseja sen kehittämiseen. Työnantajabrändityöhön suhtauduttiin pitkäjänteisesti; tämän päivän työ työnantajabrändin parissa on varsinaisesti ulosmitattavissa vasta muutamien vuosien kuluttua.

Työnantajabrändiin vaikuttamisen keinot ja kanavat olivat yrityksillä monilta osin samat, mutta painotukset vaihtelivat yleisen viestinnän ja markkinoinnin, rekrytointiviestinnän ja sisäisen työntekijäkokemuksen kehittämisen välillä. Painotukset saattoivat yrityksissä johtua pitkälti siitä, kuka työnantajabrändistä vastaa ja kenen aloitteesta yritys on aloittanut sen kehityksen.

Erilaisia työnantajabrändin kehitysvaiheita löytyi haastateltavien yritysten joukosta viisi alkaen työnantajabrändin merkityksettömyydestä aina työnantajabrändin vahvistamisen kehitysvaiheeseen saakka. Kaikkien yritysten sisäinen työntekijäkokemus oli haastateltavien kertoman mukaan hyvällä tasolla, mikä viittaa hyvään sisäiseen työnantajabrändiin. Suurimmat erot kehitysvaiheiden välillä olivatkin ulkoisessa työnantajabrändissä ja etenkin sen viestimisessä ulospäin.

Keskeisin pohdintani keskittyy siihen, kuinka merkittävä työnantajabrändi lopulta on pienille ja keskisuurille yrityksille. Tutkimukseni mukaan työnantajabrändin merkitys korostui yrityksissä niiden kasvaessa. Onko siis jokin yrityksen kasvun vaihe, jossa työnantajabrändin merkitys alkaa korostua entisestään ja voiko yritys siihen saakka pärjätä ilman työnantajabrändiin tehtyjä merkittäviä satsauksia? Tätä ja työnantajabrändin muodostamista ja siihen kuuluvia kehitysvaiheita olisi hyvä tutkia tarkemmin uusilla tutkimuksilla.

Jaana Hillebrandt

TAUSTAA

Tietokoneet ovat yleistyneet peruskoulussa merkittävästi viimeisen vuosikymmenen aikana ja tietokoneella kirjoittaminen on kouluarjessa tullut käsin kirjoittamisen rinnalle. Tietokoneiden hyödyllisyydestä oppimisessa on paljon osittain keskenään ristiriitaistakin tutkimusta. Kirjoitin kandin käsin ja tietokoneella kirjoittamisen eroista oppimisessa ja halusin jatkaa aiheesta tekemällä oman pienoistutkimuksen. On olemassa lukuisia tutkimuksia, joiden mukaan ainakin kielten opiskelussa käsin kirjoittamisesta on selvää hyötyä erityisesti muistamisessa tietokoneella kirjoittamiseen verrattuna.

Omassa tutkimuksessani halusinkin selvittää, oliko kirjoitustavalla vastaavaa vaikutusta muistamiseen ympäristöopin sisällöillä. Muistaminen on toki vain yksi oppimisen osa-alue, mutta eri osa-alueita erikseen tutkimalla voidaan pala kerrallaan hahmottaa niinkin isoa kokonaisuutta kuin oppiminen.

MENETELMÄT

Tutkimus tehtiin kokeellisena interventiotutkimuksena, jossa tutkittavat harjoittelivat suomalaisten kasvi- ja eläinlajien muistamista. Tutkimukseen osallistui 42 helsinkiläisen alakoulun yleisopetuksen kolmasluokkalaista. Tutkittavat jaettiin kunkin luokan sisällä satunnaisesti käsin kirjoittajien ja tietokoneella kirjoittajien ryhmään. Oppilaat tekivät kaikki harjoitukset ja osaamista mittaavat testit kyseisen kirjoitustavan mukaisesti.

Alussa oli alkutasotesti, jossa selvitettiin, kuinka monta lajia 30:sta tutkittavat osasivat entuudestaan. Alkutasotestin jälkeen tutkittavat tekivät neljä 15 minuutin harjoittelutuokiota, joissa he kirjoittivat harjoituslomakkeella olevien kuvien alle kunkin lajin suomenkielisen nimen viisi kertaa. Harjoittelussa oppilaat saivat katsoa apulapusta lajien nimiä. Harjoittelutuokioiden jälkeen muistamista mitattiin samojen lajien lopputestillä, jossa ei saanut käyttää apulappua. Myös harjoittelumäärät tallennettiin.

Aineisto analysoitiin kahdella erillisellä kovarianssianalyysillä, joissa molemmissa kovariaattina oli harjoittelumäärä. Kun harjoitusmäärät oli otettu huomioon, kummankaan kovarianssianalyysin mukaan kirjoitustavalla ei ollut tilastollisesti merkitsevää vaikutusta muistamiseen. Sen sijaan harjoittelumäärä ja lähtötaso vaikuttivat muistamiseen tilastollisesti merkitsevästi, mikä ei ollut kovin yllättävää.

TULOKSET

Tutkimus tuotti uutta tietoa kirjoitustavan vaikutuksesta ympäristöopin sisältöjen muistamisessa. Tulosten mukaan kirjoitustavalla ei ole vaikutusta muistamiseen ympäristöoppia opiskeltaessa. Tutkimuksen rajoitukset huomioon ottaen tulosten perusteella ei voida tehdä vahvoja suosituksia kirjoitustapojen eduista tai hyödyistä ympäristöopin sisältöjen muistamisessa. Aiheesta tarvitaan lisää tutkimusta, jotta kouluissa käytettäville tietokoneille tai niiden käyttämättömyydelle olisi vankempi tieteellinen perusta. Jatkossa voisi esimerkiksi tutkia sitä, vaikuttaako oppilaiden erilaiset oppimisvalmiudet tai taustat siihen, miten hyvin tietyllä kirjoitustavalla oppii. Tärkeää nimittäin on, että jokaiselle oppilaalle löytyisi juuri hänelle paras tapa oppia.

 

Tuukka Aavatuuli

”Käsin ja koneella kirjoittamisen vaikutus muistamiseen”

TAUSTAA

Inklusiivinen opetus on ollut viime aikoina pinnalla ja herättänyt keskustelua ympäri maailmaa. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli tarkastella inklusiivisen opetuksen toteuttamista ja sen vaikutuksia matemaattisesti lahjakkaiden oppilaiden oppimiseen. Suomen perustuslain mukaan jokaisella oppilaalla on oikeus saada opetusta kykyjensä ja erityistarpeidensa mukaisesti. Inklusiivisessa opetuksessa keskitytään usein erityistä tukea tarvitseviin oppilaisiin, jolloin lahjakkaiden oppilaiden tarpeet jäävät helposti huomioimatta. Inkluusiolla tarkoitetaan oppilaiden sijoittamista yleisopetuksen luokkiin, kaikista merkittävistä haasteista riippumatta. Tällä pyritään vahvistamaan oppilaiden tasa-arvoa sekä edistämään jokaisen oppilaan ryhmään kuulumisen tunnetta. Näillä katsotaan olevan yhteys positiivisen minäkuvan kehittymiseen.

TUTKIMUKSEN TAVOITTEET JA TOTEUTUS

Tämän tutkimuksen tavoitteena on lisätä ymmärrystä inklusiivisesta opetuksesta sekä auttaa kehittämään matemaattista lahjakkuutta tukevaa opetusta. Uskon tutkimukseni tulosten hyödyttävän niin opettajia, kuin oppilaita sekä heidän vanhempiaan.
Tutkimus toteutettiin laadullisin menetelmin, haastattelemalla kuutta luokanopettajaa puolistrukturoidun teemahaastattelun avulla. Aineiston analyysimenetelmänä käytin fenomenografista analyysiä, sillä tarkoituksena oli tutkia opettajien näkemyksiä ja niissä ilmeneviä eroja aihetta kohtaan.

TULOKSET JA POHDINTAA

Tutkimustulokset osoittavat, että inklusiivinen opetus on monimutkainen prosessi, joka vaatii huomattavia resursseja ja aikaa. Matemaattisesti lahjakkaiden oppilaiden tarpeiden huomioiminen inklusiivisessa opetuksessa on tärkeää, mutta haastavaa. Pienryhmäopetus ja erityisopettajan käyttö nähdään ratkaisuina tähän haasteeseen. Tutkimusta inkluusion hyödyistä ja haitoista tulee kehittää myös jatkossa, jotta jokaisen oppilaan yksilöllinen oppiminen on taattua ja tehokasta.

Tutkimustulokset osoittavat, että opettajien asenteet inkluusiota kohtaan vaihtelevat. Tuloksista on havaittavissa, että inklusiivinen opetus voi olla hyvin kuormittavaa opettajille, erityisesti jos heillä ei ole tarpeeksi resursseja sen toteuttamiseen. Sopivien materiaalien ja opetusmenetelmien löytäminen vastaamaan jokaisen oppilaan yksilöllisiä tarpeita tuottaa myös lisähaastetta. Tutkimustulosteni mukaan inklusiivisen opetuksen taustalla oleva ideologia tasa-arvon edistämiseksi nähdään tärkeänä, mutta näillä olemassa olevilla resursseilla lähes mahdottomaksi tehtäväksi.

 

Kaisu Kossila

Miten inklusiivinen matematiikanopetus toteutuu lahjakkaiden oppilaiden eduksi?
-Opettajien näkemyksiä inkluusioon

Tutkimuksen taustaa

Talousosaaminen on tärkeä taito, jota ihmiset tarvitsevat jokapäiväisessä elämässään. Sitä tarvitaan muun muassa oman talouden suunnitteluun, rahan hallintaan ja säästämiseen. Nuoret oppivat taloustaitoja peruskoulussa sekä kotona. Vanhemmat ovat suuressa roolissa lastensa taloudellisen osaamisen, kyvykkyyden, asenteiden ja itseluottamuksen myönteisessä kehittymisessä. Kotitalouksissa tapahtuu jatkuvasti talouskasvatusta ja lapset havainnoivat vanhempiensa talouskäyttäytymistä. Samalla he oppivat vanhemmilta tulleita malleja ja käyttäytymistapoja. Vanhempien kautta tuleva talouskasvatus voi olla tiedostettua tai tiedostamatonta.

Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin perheissä tapahtuvaa talouskasvatusta ja sen ylisukupolvisuutta. Tavoitteena oli selvittää, millaisia keinoja vanhemmilla on talouskasvatukseen sekä millaista talouskasvatusta he ovat saaneet lapsuudenperheessään. Talouskasvatusta ja sen ylisukupolvisuutta on tärkeä tutkia, jotta pystytään havaitsemaan mahdollisia talouskasvatuksen kehityskohteita. Lisäksi se auttaa hahmottamaan mihin perheiden talouskasvatus keskittyy ja näin ollen mihin peruskoulun talouskasvatuksen tulisi keskittyä. Ne voivat täydentää toinen toisiaan.

Tutkimuksen toteutus

Tutkimus toteutettiin laadullisena muistitietotutkimuksena. Tutkimukseen osallistujat muistelivat lapsuudessaan tapahtuvaa talouskasvatusta. Aineisto kerättiin puhelinhaastatteluina yhdeksältä vanhemmalta. Haastateltavat olivat korkeasti koulutettuja ja heillä asui kotona alle 18-vuotias lapsi. Iältään tutkimukseen osallistuneet olivat 33–54-vuotiaita. Aineisto analysoitiin teoriaohjaavalla sisällönanalyysillä Albert Banduran sosiaalisen oppimisen teoriaa (social cognitive theory) apuna käyttäen.

Tulokset ja johtopäätöksiä

Vanhempien käyttämä talouskasvatus sisältää neljä eri teemaa, jotka ovat rahan ansaitsemisen, rahan säästämisen, rahapuhumisen ja kulutuskäyttäytymisen mallintamisen teemat. Tutkimuksen päätuloksena on, että talouskasvatuksessa esiintyy voimakkaasti ylisukupolvisuutta, mutta poikkeavuuksiakin on. Rahan ansaitseminen ja säästäminen esiintyivät eniten talouskasvatuksessa ja ne olivat myös voimakkaimmin ylisukupolviset teemat. Rahapuhe ei esiintynyt ylisukupolvisena, vaan se on koettu lapsuudenperheessä puhumattomana aihealueena. Vanhemmat keskustelevat nykyään enemmän lasten kanssa rahasta ja talousasioista. Tutkimus osoittaa, että talouskasvatus ja näin ollen myös talousosaaminen voi siirtyä sukupolvelta toiselle. Vanhemmilla tulisi olla tarvittavat tiedot ja taidot opettaa lapsilleen talousaiheita. Nykypäivänä digitalisaation myötä talouskasvatus voi olla haastavaa ja taloussovellusten perässä voi olla vaikea pysyä mukana. Vanhemmille voisi antaa tukea talouskasvatukseen esimerkiksi valmiiden materiaalien avulla ja samalla koti ja koulu voisivat tehdä tiiviimpää yhteistyötä nuorten talousosaamisen edistämiseksi.

 

Pihla Pohjankyrö

Ylisukupolvinen talouskasvatus

Erityisherkkyys, introversio ja koulukäsityöt

Erityisherkät ovat erityisen syvästi ja herkästi tuntevia ja kokevia henkilöitä, joiden neljä pääpiirrettä ovat emotionaalinen reaktiivisuus, vivahteiden vaistoaminen, ärsykkeiden kokeminen liiallisena sekä asioiden syvällinen käsittely. Vaikka erityisherkkyyttä on tutkittu jo jonkin verran, en löytänyt aiheesta yhtään tutkimusta käsitöihin liittyen. Käsityön oppiaineen toiminnallinen luonne sekä oppiaineessa käytettävät koneet ja laitteet synnyttävät usein meteliä ja runsasta ärsykkeiden tulvaa, jotka voivat tuntua erityisherkästä epämukavalta. Toisaalta käsityö on toiminnallisuutensa ja luovuutensa vuoksi erilainen oppiaine lukuaineisiin verrattuna ja siksi käsityön tunnit voivat olla erityisherkälle myös miellyttävä hetki koulupäivässä. Jotta erityisherkkiä voitaisiin huomioida käsityönopetuksessa paremmin, on tärkeää tutkia kokevatko he koulukäsitöihin liittyvät kokemuksensa yleensä positiivisena vai negatiivisena. Noin 70 prosenttia erityisherkistä on introvertteja eli sosiaalisesti sisäänpäin suuntautuneita. Sekä introvertit että erityisherkät ovat usein monelta osin väärinymmärrettyjä ja aliarvostettuja. Siksi koin tarpeelliseksi tutkia kokemuksia koulukäsitöistä erityisesti introverttien erityisherkkien näkökulmasta. Käytin kandidaatin tutkielmassani syntynyttä jäsennystä introvertin erityisherkän piirteistä osana tämän tutkimuksen teoriataustaa.

Tutkimuksen tarkoitus ja toteutus

Tämän laadullisen tutkimuksen tarkoitus oli tuottaa tietoa introverttien erityisherkkien kokemuksista koulukäsitöissä sekä kokeilla kokemusperäisesti aiempaa kirjallisuuden pohjalta tekemääni  jäsennystä introvertin erityisherkän piirteistä. Ensimmäiseksi tutkimuskysymykseksi muodostui ”Millaiset koulukäsityön erityispiirteet korostuvat introverttien erityisherkkien kokemuksissa positiivisina tai negatiivisina?” ja toiseksi ”Millaisia introvertin erityisherkän piirteitä tutkimushenkilöillä ilmenee”.

Aineisto koostui kahden introvertin erityisherkän kirjoitelmista, jossa he apukysymysten avulla kertoivat koulukäsityökokemuksistaan. .Aineistoa kertyi yhteensä noin 6 sivua. Aineiston analyysimenetelmänä käytin sekä teorialähtöistä – että aineistolähtöistä sisällönanalyysiä. Teorialähtöistä analyysiä käytin introverttien erityisherkkien piirteiden tunnistamiseen ja aineistolähtöistä analyysiä introverttien erityisherkkien koulukäsityökokemusten tulkitsemiseen.

Tutkimustulokset ja johtopäätökset

Tämän tutkimuksen tulosten perusteella koulukäsitöiden itsenäisen ja vapaan tekemisen, mukavan tunnelman ja innostavan tekemisen sekä ongelmanratkaisun piirteet vaikuttivat korostuvan introverttien erityisherkkien koulukäsityökokemuksissa positiivisina. Mitään negatiivisena koettua koulukäsityön piirrettä ei noussut esiin.

Introvertin erityisherkän piirteistä liiallisista ärsykkeistä kuormittuminen, voimakas reagointi ympäristön aistiärsykkeisiin, asioiden syvällinen käsitteleminen, ylivirittyneisyys sekä asioiden ja vivahteiden herkkä huomaaminen ilmenivät molemmilla tutkimushenkilöillä ja niistä löytyi myös keskimäärin enemmän mainintoja aineistossa kuin muista introvertin erityisherkän piirteistä, jotka ilmenivät vain jommalla kummalla tutkimushenkilöistä.Tämän tutkimuksen perusteella voidaan siis todeta aiemman jäsennykseni olevan samansuuntainen introverttien erityisherkkien kokemusten kanssa sekä koulukäsitöiden erityispiirteiden korostuvan introverteilla erityisherkillä pääosin positiivisena.

Lopuksi

Tämä tutkimus toi arvokasta tietoa introverteista erityisherkistä yleisesti opettajille ja erityisesti käsityönopettajille. Merkille pantavaa on sekin, että yksi tämän tutkimuksen tutkimushenkilöistä koki erityisherkkyyden piirteiden vaikuttaneen negatiivisesti lukuaineissa menestymiseen. Siksi introverttien erityisherkkien kokemuksia eri kouluaineissa olisi syytä tutkia laajemminkin.

 

Matilda Westerberg

 

”Kun saa toteuttaa itseään omalla tavalla, se poistaa paineen tehdä tietyn kaavan mukaan.” Introverttien erityisherkkien kokemuksia koulukäsityöstä.

Pro gradu -tutkielmassa käytetty menetelmä

Tein pro gradu -tutkielmani systemaattisena kirjallisuuskatsauksena lukivaikeuden vaikutuksesta lukumotivaatioon. Rajasin tutkimuksen koskemaan 12-16-vuotiaita nuoria. Valitsin aiheen oman henkilökohtaisen kiinnostuksen vuoksi, sekä siksi, että koen aiheen olevan hyvin tärkeä, lukivaikeuden yleisyyden takia. Tutkimusongelmani oli: Millainen yhteys lukivaikeudella on lukumotivaatioon 12-16-vuotiailla nuorilla? Pro gradu tutkielmaani valikoituneet artikkelit pitivät yhtenäistä linjaa aikaisempien tutkimusten kanssa, joissa oli tutkittu lukutaidon vaikutusta lukumotivaatioon. Kyseisissä tutkimuksissa kohderyhmää ei oltu rajattu pelkästään lapsiin, joilla on lukivaikeus.

Saadut tulokset

Tutkimuksessa käytetyissä artikkeleissa havaittiin yhteys lukivaikeuden ja lukumotivaation välillä. Tutkimuksissa havaittiin, että lukivaikeus vaikuttaa negatiivisesti oppilaan innostukseen lukea vapaa-ajallaan vapaaehtoisesti. Lukivaikeus myös lisää todennäköisyyttä kokea enemmän negatiivisia tunteita lukutehtävien aikana. Tutkimukset löysivät positiivisen korrelaation lukumotivaation ja parantuneen lukutaidon välillä. Nämä havainnot tehtiin interventio tutkimuksissa, jossa oppilaille annettiin lukuopetusta, ja heidän lukutaitonsa eri osa-alueita arvioitiin ja lukuopetuksen avulla niissä huomattiin kehitystä. Toisessa interventio tutkimuksessa havaittiin, motivaation lasku tutkimuksen aikana niiden oppilaiden kohdalla, joilla oli lukivaikeus, samaa motivaation laskemista ei havaittu niiden oppilaiden kohdalla, joilla lukivaikeutta ei ollut. Vain yhdessä tutkimuksessa ei tilastollisesti merkitsevää tulosta löydetty, lukivaikeuden ja lukumotivaation yhteydestä, tai lukutaidon parantumisen ja lukumotivaation parantumisen yhteydestä. Tutkimukset ovat linjassa keskenään ja niistä voidaan saada viitteitä siihen, että lukivaikeudella on negatiivinen vaikutus lukumotivaatioon, sekä siihen, että parantunut lukutaito on yhteydessä parantuneeseen lukumotivaatioon.

Jatkotutkimus aiheet

Tutkimusta tehdessä havaitsin, että aihetta on tutkittu vielä hyvin vähän, siksi koen aiheen olevan tulevaisuudessa hyvin tarpeellinen lisätutkimuksen kohde. Tutkimusta olisi tärkeää tehdä niin, että kontrolliryhmänä toimisi oppilaat, joilla ei lukivaikeutta ole. Näin voisi tutkia lukivaikeuden vaikutusta lukumotivaatioon sekä opiskelumotivaatioon. Koulunkäynti vaatii hyvin paljon tekstin lukemista eri kirjojen muodossa, joten mielestäni olisi tärkeää selvittää miten voimakas vaikutus lukivaikeudella on koulussa menestymiseen. Tulosten avulla voidaan painottaa päättäjille lukivaikeuden tukemisen tarvetta kouluissa ja siihen vaadittavia resursseja. Lukivaikeuden vaikutusten laajuuden ymmärtämällä, voisi painottaa tuen saamisen merkitystä lapsen koulutiellä, sekä jatko-opintoihin ja työelämään siirtyessä.

Lukivaikeuden yhteys lukumotivaatioon,

Jonna Kettukangas

Henkilöstökoulutuksesta puhutaan paljon organisaatioiden kahvihuoneessa, toimistojen käytävillä, työn ohessa ja lounastauoilla. Monia paikan päällä järjestettäviä koulutuksia, joissa joku ulkopolinen kouluttaja esittelee uusia toimintamalleja ja -tapoja, odotetaan henkilöstön keskuudessa kovasti. Nämä työnantajan tarjoamat koulutukset herättävät keskustelua henkilöstön keskuudessa puolesta ja vastaan. On myös puhtaasti subjektiivinen kokemus, minkä verran koulutuksista jää konkreettista hyötyä työntekijän omaan ydintyöskentelyyn ja millainen koulutuksen vaikuttavuus todellisuudessa on. Kaikki henkilöstökoulutuksen muodot eivät jokaista työntekijää innosta ja toisaalta joihinkin koulutuksiin osallistutaan täynnä intoa uuden oppimisen edessä. Vaikuttaa siltä, että modernissa työelämässä henkilöstökoulutusta pidetään yhtenä organisaation elinehtona, jolla varmistetaan kilpailukyvyn säilyminen ja alati muuttuvan työelämän vaatimusten mukana pysyminen. Osaava, omaa ammatillista osaamistaan jatkuvasti kehittävä henkilöstö on organisaation toiminnan tae. Henkilöstökoulutus on Suomessa yksi suurimmista aikuiskoulutuksen muodoista.

Mitä ja miksi?

Tämän henkilöstökoulutuksen vahvan merkityksen tuntien olen ollut kiinnostunut siihen linkittyviin elementteihin siitä saakka, kun olen pikkuhiljaa siirtynyt kohti työelämää. Minua on kiinnostanut erityisesti työntekijöiden subjektiiviset kokemukset ja tapa, jolla nämä merkityksellistävät ympäröivää sosiaalista todellisuutta. Tämä kiinnostukseni kuljetti minut tilanteeseen, jossa pääsin tekemään aiheesta pro gradu -tutkielmaa henkilöstöpalvelualalla. Tutkielmani tarkoituksena oli selvittää, millaisia merkityksiä henkilöstökoulutuksella on työntekijöille ja miten työntekijät sanoittavat koulutuksen pariin hakeutumista. Tässä keskeistä on se, millaisia omakohtaisia kokemuksia työntekijöillä on henkilöstökoulutuksesta ja mikä kannustaa heitä osallistumaan henkilöstökoulutukseen ja toisaalta, mitkä tekijät hidastavat heitä koulutukseen osallistumisessa. Tutkimukseen osallistuneet haastateltavat työskentelevät kaikki henkilöstöpalvelualan yrityksessä. Tutkielma toteutettiin diskurssianalyysina.

Mitä selvisi?

Tutkielmassa selvisi, että haastateltavat ovat elämässään sitoutuneet jatkuvaan oppimiseen ja elinikäisen oppimiseen ja jatkuva kehittyminen on itsestäänselvyys. Haastateltavat sanoittavat näkemystään 70/20/10 -mallin avulla, jossa 70% oppimisesta tapahtuu käytännön työssä, 20% sosiaalisen oppimisen kautta ja 10% muodollisen henkilöstökoulutuksen kautta. Henkilöstökoulutukseen osallistumiseen kannustavat uusi tieto ja itsensä kehittäminen sekä kollektiviisuus. Hidasteina osallistumisessa puolestaan näyttäytyivät verkkovälitteisyys, aikatauluhaasteet sekä koulutusten sisällöllinen relevanttius ja toteutustavat. Uusien toimintamallien omaksuminen, joka helpottaa omaa perustehtävän toteuttamista katsottiin koulutuksen tärkeäksi anniksi. Kasvokkain tapahtuva, interpersoonallinen koulutus ja ihmisten kohtaaminen kannustaa myös työntekijöitä osallistumaan henkilöstökoulutukseen. Modernille työelämälle tyypillinen verkkovälitteisyys eli verkossa tapahtuva koulutus ei innostanut monia haastateltavia ja sen vaikuttavuus katsottiin heikoksi. Myös kiireinen työ hidastaa osallistumista koulutuksiin ja lyhyellä varoajalla tulleita koulutuskutsuja ei välttämättä saada mahtumaan kalenteriin. Oman perustehtävän kannalta epärelevantti koulutus priorisoidaan myös herkästi muiden kiireiden alle. Pitkät, luentomaiset täsmäkoulutukset myös puuduttavat monia.

Miten tästä hyödytään?

Vaikuttaa siltä, että tutkimus osoitti henkilöstöpalvelualan työntekijöiden tarkastelevan itseään ja organisaatiotaan proaktiivisina toimijoina, jotka ovat molemmat vastuussa ammatillisen osaamisen kehittämisestä. Työntekijät suhtautuvat omaan asiantuntijuuteensa vakavasti ja näkevät jatkuvan oppimisen itsestäänselvyytenä ja tärkeänä osana työelämää. Työntekijöitä kiinnostaa erityisesti kollektiivisesti toteutettu, oman työn kannalta relevantti koulutus, josta kerrotaan organisaation toimesta hyvissä ajoin ja jota ei toteuteta verkkovälitteisesti. Uskon, että tutkimukseni tuloksista on apua erityisesti organisaatioiden koulutussuunnittelussa. On tärkeää hahmottaa, mistä työntekijät ovat kiinnostuneita, millaista koulutusta he toivovat ja mitkä elementit ovat sellaisia, jotka eivät kannusta osallistumaan henkilöstökoulutukseen. Kun tiedetään osaavan henkilöstön merkitys organisaatioiden kilpailukyvylle sekä henkilöstökoulutuksen vaikuttavuus tässä, nämä elementit tulevat jatkuvasti tärkeämmäksi. Katsonkin, että nyt ja tulevaisuudessa organisaatioiden tulee oman toimintakykynsä varmistamiseksi panostaa henkilöstökoulutukseen ja kuunnella tarkalla korvalla omaa henkilöstöään siinä, millaisesta koulutuksesta he pitävät ja millaisia merkityksiä sillä heille on heidän oman ammatillisen osaamisensa näkökulmasta.

 

Rose Heinonen

 

Henkilöstökoulutus – osallistuminen ja moninaiset merkitykset, kokemuksia henkilöstöpalvelualalta

Eriyttäminen on tapa tukea niin heikkoja kuin taitaviakin oppilaita. Se ei itsessään ole opetusmenetelmä, vaan opetuksen lähestymistapa, jossa huomioidaan oppilaan yksilöllisyys, erilaiset oppimisprofiilit sekä erityistarpeet. Arkikielessä eriyttäminen jaetaan yleensä alaspäin ja ylöspäin eriyttämiseen.

Suomalaisten kolmasluokkalaisten matematiikan taitoja on arvioitu niin kansallisesti kuin kansainvälisestikin ja viime vuosien tulokset ovat osoittaneet matemaattisten taitojen hajonnan kasvaneen. Kolmannella luokalla oppilaiden matemaattiset taidot voivat olla hyvinkin vaihtelevia ja suomalaisten koululaisten heikentyneet matematiikan taidot ovat puhuttaneet myös mediassa jo useampana vuonna. Matematiikka on suomalaisen koulujärjestelmän yksi merkittävimpiä oppiaineita, mutta silti sitä opettavien opettajien matemaattiset taidot saattavat olla heikot. Siksi on tärkeää, että matematiikan oppimateriaalit tukevat opettajia opetuksen eriyttämisessä, jotta kaikille oppilaille voidaan tarjota heidän taitotasolleen sopivia ja tarpeeksi motivoivia tehtäviä. Nykyään alaspäin eriyttävät materiaalit ovat lähes oletuksena osa matematiikan sarjoja, mutta olisi tärkeä muistaa myös lahjakkaiden oppilaiden osaamisen tukeminen, johon pelkkä tehtävämäärän kasvattaminen ilman oppimisen tukea ei riitä.

Tällä tutkimuksella tavoitteenani oli kuvata eriyttämistä alakoulun kolmannen luokan matematiikan oppimateriaaleissa sekä tarkastella materiaalien tarjoamaa eriyttämisen tukea vertailemalla suomalaisissa peruskouluissa käytössä olevia kolmannen luokan matematiikan oppimateriaalisarjoja keskenään. Oppimateriaalitutkimus Suomessa on hyvin opinnäytetyöpainotteista ja oppimateriaalien systemaattinen tarkastelu puuttuu lähes kokonaan tutkimuksista. Koska aiempaa tutkimusta on saatavilla hyvin vähän niin oppimateriaaleista ylipäätään kuin niiden eriyttämisratkaisuista, on perusteltua tarkastella eriyttämistä matematiikan oppimateriaaleissa.

Tutkimuksen toteutus

Tutkimusaineistonani oli kuusi tällä hetkellä suomalaisissa peruskouluissa käytössä olevaa kolmannen luokan matematiikan sarjaa neljältä eri kustantajalta. Valitsin aineistoon syksyn materiaalit, sillä eriyttämisratkaisut olivat samankaltaisia koko vuoden materiaaleissa ja siten riitti tarkastella vain syksyä. Oppimateriaaleihin sisältyi kaikki printattu oppimateriaali ja digilisenssit.

Toteutin tutkimuksen laadullisena sisällönanalyysinä ja hyödynsin aineiston luokittelua, jotta aineiston sarjoja pystyi vertailemaan keskenään. Koska suomalainen oppimateriaalitutkimus on melko vähäistä, eikä eriyttämistä matematiikan oppimateriaaleissa ole tarkasteltu juuri ollenkaan, ei aiemmasta tutkimuksesta ole noussut suoraa teoreettista viitekehystä, jota olisin voinut hyödyntää tutkimuksessani. Siksi analyysi olikin teoriasidonnainen, eli aiemmat teoriat ja käsitteet toimivat tulkinnan kehyksenä, mutta analyysi ei suoraan seuraa yksittäistä mallia. Aineisto jakautui tutkimuskysymysten mukaisesti oppilaalle ja opettajalle tarkoitettuun materiaaliin ja aineistosta tarkasteltiin sarjojen eriyttämisratkaisuja sekä sarjan tarjoamaa opettajan tukea eriyttämisessä.

Tulokset

Tutkimustulosten perusteella eriyttäminen on lähtökohtaisesti opettajan vastuulla ja oppilailla on vähäiset mahdollisuudet valita omalle taitotasolleen sopivia tehtäviä. Matematiikan sarjoissa alaspäin eriyttäminen oli systemaattisempaa ja lähes jokainen aineiston sarja sisälsikin erillisen alaspäin eriyttävän tehtäväkirjan. Ylöspäin eriyttämisessä oli enemmän sarjakohtaista vaihtelua, mutta yleisin ylöspäin eriyttävä tehtävämuoto oli ongelmanratkaisutehtävät. Opettajan tukena oli ensisijaisesti opettajan opas, jossa eriyttämisen tuki keskittyi lähinnä tuntikohtaisiin vinkkeihin sekä erilaisiin monisteisiin ja lisätehtäviin.

 

Janna Rintamaa

Eriyttäminen alakoulun kolmannen luokan matematiikan oppimateriaaleissa