Tekijä: graduparaati

Tutkimuksen tausta

Uutisilla on suuri merkitys, sille miten maailman hahmotamme. Myös lapset ovat kiinnostuneita uutisista ja maailman tapahtumista, mutta kokevat usein, ettei uutisia ole suunnattu heille. Lisäksi jo alakouluikäiset lapset käyttävät runsaasti internettiä ja sosiaalista mediaa, mutta heidän medialukutaitonsa ovat puutteellisia. Lapset voiva myös internettiä ja sosiaalista mediaa käyttäessään altistua useille erilaisille riskeille. Kuitenkin sosiaalisen median kasvattaessa enenevissä määrin merkitystään myös lasten elämässä on tärkeää, että myös heille on suunnattu luotettavaa tietoa niissä kanavissa, joita he käyttävät. Yleisradion tuottama uutispalvelu Yle Mix pyrkiikin vastaamaan tähän tarpeeseen tarjoamalla lapsille ikätasoisesti tuotettua laadukasta uutisjournalismia ajankohtaisista asioista ja lasten maailman aiheista.

Tutkimuksen toteutus

Tutkimuksessani tarkastelin kolmea Yle Mixin uutisvideota, joiden aiheet liittyivät mediakasvatukseen. Analyysiin valitsemani uutisvideot olivat vapaasti internetissä saatavilla. Tarkastelin uutisvideoita multisemioottisina teksteinä, joissa teksti, kuva ja ääni muodostavat uutisvideon kokonaismerkityksen. Analysoin tutkimuksessa Yle Mixiä uutisgenrenä sekä sitä, millaisia mediakasvatuksen diskursseja uutisvideoilla tuotettiin. Toteutin tutkimukseni diskurssianalyysiä käyttäen.

Tulokset ja johtopäätökset

Tutkimuksessa tarkastelemani Yle Mixin uutisvideot poikkesivat tyyliltään ja rakenteeltaan perinteisistä televisiouutista, mutta niissä esiintyi myös useita televisiouutisten genrelle tyypillisiä piireteitä. Uutisvideoilla tuotettiin erilaisia mediakasvatuksen diskursseja, joista keskeisimmiksi muodostuivat lasten mediankäyttöön liittyvien riskien diskurssi, mediataitojen opetuksen diskurssi sekä lasten mediankäyttöä normalisoiva diskurssi. Lasten mediakasvatusta tuotettiin uutisvideoilla riskien kautta, mutta tätä diskurssia myös haastettiin. Diskurssit rakentuivat uutisvideoilla hierarkkisesti siten, että riskidiskurssit ja opetukselliset diskurssit muodostuivat vallitseviksi, kun taas lasten median käyttöä ja toimijuutta korostavat diskurssit näyttäytyivät näille alisteisina.

Jatkokehittäminen

Tutkittaessa Yle Mixin tuottamaa mediakasvatusta jatkossa, olisi tärkeää analysoida myös muita aiheeseen liittyviä Yle Mixin uutismateriaaleja. Lisäksi uutissisältöjen ja niiden välittämien diskurssien tarkastelun lisäksi tulevaisuudessa olisi mielenkiintoista tutkia myös sitä, millaisina kouluikäiset lapset Yle Mixin uutisvideot kokevat, sillä juuri heille Yle Mixiä tuotetaan. Tämä olisi oleellista myös lasten toimijuuden sekä heille suunnattujen uutissisältöjen kehittämisen kannalta, sillä lapsille suunnatut uutiset ovat tärkeitä lasten yhteiskunnallisen osallisuuden kannalta. Jatkossa olisi myös tärkeää tutkia Yle Mixin lapsille suunnattujen uutisten representaatioita sekä sitä, millaista maailmankuvaa nämä uutisvideot ylipäätänsä välittävät. Tämä on erityisen perusteltua muun muassa siksi, että Ylen toimintaa rahoitetaan verovaroin.

Kaisa Kartano

Kriittinen medialukutaito ja mediakasvatus lapsille suunnatuissa uutisvideoissa – Diskurssianalyysi Yle Mixin uutisista

Tutkimuksen tausta ja tarkoitus

Tulevana kasvattajana ja ympäristöasioista kiinnostuneena henkilönä halusin tutkia sitä, miten erilaisia ympäristöongelmia ja niihin liittyviä ympäristötunteita kuvataan suomalaisessa lastenkirjallisuudessa. Tulen itse toimimaan kasvattajana nyt elettävän ekokriisin aikana ja pohdin tulevaan työhöni liittyen sitä, miten voisin ottaa ympäristöön liittyviä teemoja puheeksi oppilaideni kanssa.

Ympäristötunteet koskettavat kaikkia, mutta erityisesti lapset ovat alttiita luontoon ja ympäristöön liittyville huolille tai ahdistukselle, sillä heidän tunteidenkäsittelytaitonsa eivät ole vielä täysin kehittyneet. Olisi tärkeää, että lapsen tunnetaitoja pyrittäisiin vahvistamaan ja lapsi saisi keinoja omien tunteiden ja ajatusten esiin tuomiseen. Tarvitsen itse työkaluja lapsen luontoon liittyvien tunteiden käsittelyn avuksi ja ajattelen, että niistä voisivat hyötyä muutkin.

Ympäristötunteita käsiteltäessä olisi rakennettava riittävän turvallinen ympäristö, jossa suunnataan ajatuksia kohti toivoa. Lastenkirjallisuus on yksi helposti tavoitettava väline tunteiden käsittelyn avuksi. Lapset saavat kirjallisuuden avulla samaistumispintaa omille tunteilleen ja pystyvät käymään läpi ikäviäkin asioita. Erityisesti satujen rakenne sopii vaikeiden tunteiden käsittelyyn. Ne alkavat usein siitä, että päähenkilöllä on jokin hankalalta tuntuva ongelma, joka kuitenkin lopussa ratkeaa onnellisesti.

Tutkimukseni tehtävänä on edelliseen liittyen tutkia luontoon liittyvien tunteiden kuvauksia ja erilaisten ympäristöongelmien ratkaisukeinoja 2020-luvun alun suomalaisessa, ympäristöongelmia käsittelevässä lastenkirjallisuudessa. Taustalla on kiinnostus siitä, miten lastenkirjallisuus taipuu ympäristökasvatuksen ja ympäristöön liittyvien tunteiden käsittelyn työkaluksi.

Tutkimuksen menetelmät

Tutkielmani on ekokriittistä näkökulmaa hyödyntävä laadullinen tutkimus, jonka aineistona käytän kuutta suomalaista lastenkirjaa. Käyn tutkielmassani sisällönanalyysin keinoin läpi näissä teoksissa esiintyvää ympäristötunnepuhetta ja keinoja, joilla teosten ympäristöongelmia yritetään ratkaista kertomusten edetessä.

Ekokritiikki siis lähestyy kaunokirjallisia teoksia luontokeskeisestä näkökulmasta. Kiinnostus on siinä, mitä merkityksiä luonnolle annetaan ja miten nämä merkitykset vaikuttavat ihmisen luontokäsitykseen. Yksi keskeinen kysymys on se, millä tavoin ekologiset ongelmat näkyvät nykykirjallisuudessa. Tartuin myös itse tutkielmassani tähän kysymykseen.

Tulokset ja johtopäätökset

Erilaisia ilon ja surun tunteita oli kuvattu teoksissa eniten. Surua oli eri muodoissaan viidessä aineiston kuudesta teoksesta. Ilon kuvauksia puolestaan löytyi kaikista kuudesta teoksesta. Tämä vahvistaa ajatusta lastenkirjoista yhtenä ympäristötunteiden käsittelyn työkaluna, sillä kaikki aineiston teokset päättyivät alussa koettujen huolen, pelon tai surun tunteiden lievittymiseen ja erilaisiin ilon tunteisiin.

Ilon tunteisiin päästiin, kun alun hankalia tunteita oli käsitelty tarpeeksi, tai ympäristöongelmia oli saatu helpotettua. Huolta ja muita hankalia tunteita kokeneet henkilöt käsittelivät tunteitaan eri tahojen kanssa niin, että heille tarjottiin tietoa huolta aiheuttavasta ilmiöstä ja keinoja, joilla he voisivat vaikuttaa ympäristöasioihin. Teoksista löytyi kuvauksia myös syyllisyydestä, innosta, tarmokkuudesta, toivosta ja suuttumuksesta.

Ympäristöongelmista kuvattiin ilmastonmuutosta, hiilidioksidipäästöjä, lajikatoa, haitallisia vieraslajeja, vesistöihin päätyviä lannoitteita ja jätevesiä, metsiin ja meriin päätyviä roskia, kuluttamista ja harvenevia metsiä. Ratkaisuehdotuksiksi oli esitetty arjen pieniä tekoja, joita lähes jokainen voi toteuttaa omassa elämässään. Näitä olivat esimerkiksi veden käyttäminen säästeliäästi, pyöräily, kävely ja julkisen liikenteen käyttö autoilun sijaan, turhien sähkölaitteiden ja valojen sammuttaminen, ilmastolakko, roskien kerääminen ja lajitteleminen, omien kulutustottumuksien muuttaminen, kirpputorit, lähiruoan ja kotimaisten tuotteiden suosiminen, ruokahävikin vähentäminen ja muovin korvaaminen toisilla vaihtoehdoilla, sekä omien kasvien ja yrttien kasvattaminen.

Teoksissa kuvattiin myös laajempia yhteiskunnallisia ratkaisuja. Näitä olivat erilaiset lainsäädännön muutokset ja säädökset sekä niiden noudattamisen valvonta, kunnostustyöt saastuneille vesistöille, puiden istuttaminen, kierrätysastioiden rakentaminen, uhanalaisten lajien suojeleminen ja niiden pesinnän turvaaminen.

Jatkoa ajatellen

Tässä tutkimuksessa keskityin ympäristöteemoihin lastenkirjallisuuden näkökulmasta. Olisi kuitenkin sekä kiinnostavaa että tärkeää tutkia ympäristötunteiden kuvauksia ja erilaisia ympäristöongelmia myös esimerkiksi nuortenkirjallisuuden kentältä. Ympäristötunteet koskettavat jokaista jollakin tavalla, joten niiden tutkiminen eri ikäisille suunnatusta kirjallisuudesta olisi kaiken kaikkeaan perusteltua ja kiinnostavaa. Nuorille tai aikuisille suunnatussa kirjallisuudessa ongelmia ja tunteita kuvataan varmasti eri tavoin, kuin mitä oman tutkimukseni aineistona toimineissa lastenkirjoissa.

 

Tiia Pussinen

’’Mutta enää kilpikonnat eivät hymyile. Ne itkevät paljon.’’ Ympäristötunteita suomalaisessa lastenkirjallisuudessa

 

Bakgrund

Positiv pedagogik är en relativt ny pedagogisk metod som på sistone har blivit populär. Positiv pedagogik härstammar från positiv psykologin. Idén med positiv psykologi-och pedagogik är att lägga fokus vid människans styrkor och positiva egenskaper. I min studie ville jag veta hurdana upplevelser klasslärare har om att använda positiv pedagogik.

 

Studiens genomförande

Studien genomfördes via en elektronisk blankett med öppna frågor. Klasslärarna fick dela med sig om vad de upplever att positiv pedagogik är och hurdana positiva effekter samt utmaningar det finns med att använda positiv pedagogik.

 

Resultat och diskussion

Klasslärarna upplevde att användningen av positiv pedagogik var mestadels en positiv upplevelse. De berättade att det finns många positiva effekter med att använda positiv pedagogik. Klasslärarna upplevde att stämningen i klassrummet hade blivit bättre och att eleverna hade bättre relationer både sinsemellan och med klassläraren. Klasslärarna upplevde också att eleverna hade fler positiva upplevelser inom skoldagen och att deras välmående ökade. Klasslärarna upplevde också att eleverna hade mindre utmanande beteende i klassen och att det var bättre arbetsro.

Klasslärarna berättade också om utmaningar, där en överraskande för mig var de negativa attityder gentemot positiv pedagogik som vissa hade. Några av klasslärarna berättade att deras kollegor inte gillade att de använde positiv pedagogik. En annan utmaning enligt klasslärarna var den negativa spiral som skapas då en elev ofta uppvisar utmanande beteende och det är svårt att hitta på något positivt att säga till dem. Då blir man lätt fast i en negativ spiral där man måste tillrättavisa eleven och man får inte tillräckligt med chanser att ge positiv respons.

Jag upplever att det skulle vara viktigt redan i lärarnas utbildning att utbilda kring positiv pedagogik. Då man läser läroplanens värdegrund märker man att den överensstämmer med principer från positiv pedagogik. Genom att utbilda klasslärare om metoden kunde man också öka förståelsen för positiv pedagogik och se till att alla elever får den uppskattning de förtjänar.

 

Maria Hämäläinen

Klasslärares upplevelser av att använda positiv pedagogik i klassrummet

 

Tutkimuksen lähtökohta

Kalaa on syöty Suomessa jo muinaisista ajoista lähtien ja se on ollut tuolloin metsästämällä pyydettyä saalista todennäköisempi ravinnonlähde. Vielä ennen toista maailmasotaa suuri osa suomalaisista asui maaseudulla ja kotitarvekalastus oli yleinen tapa hankkia lisäravintoa ruokapöytään. Nyt Suomessa syödään kalaa enemmän kuin koskaan aikaisemmin ja kalaa suositellaankin syötäväksi 2–3 kertaa viikossa. Suomen tuhansissa järvissä ja Itämeressä on yhteensä 71 vakiintunutta kalalajia, jotka kaikki ovat ihmisravinnoksi kelpaavia. Tästä runsaasta kalakannasta huolimatta suomalaiset syövät paljon ulkomailta tuotua kasvatettua kalaa, kuten norjalaista lohta.

Miten norjalainen lohi on löytänyt tiensä suomalaisten ruokapöytiin ja miksi kotimaisen kalan kulutus on samalla laskenut? Silakka, vielä 1980-luvulla tärkein kauppakala, on menettänyt asemansa suomalaisten arkiruokana ja järvet ovat samanaikaisesti täynnä vesistöä rehevöittäviä särkikalakantoja, joilla ei ole kaupallista arvoa. Ympäristön hyvinvoinnin kannalta, kuten ilmastonmuutoksen hillitsemisen näkökulmasta, nykyinen tilanne ei ole kestävän kehityksen arvojen mukaista. Suomalaisten olisi järkevää hyödyntää villikalakantoja huomattavasti nykyistä tehokkaammin ravinnoksi.

Tutkimuksen toteutus

Tutkielmani on laadullinen historiatutkimus ja tutkimusaineistona käytin Kotiliesi-lehdessä julkaistuja kala-aiheisia artikkeleja sekä kalaruokaohjeita, joita analysoin laadullisen sisällönanalyysin keinoin. Tutkimuksessa käytettiin lehtiä neljältä eri vuosikymmeneltä, yhtä vuosikertaa kultakin ajanjaksolta: 1936, 1958, 1976 ja 2004. Tarkastelemalla ruokaohjeita 1930-luvulta lähtien aina 2000-luvulle sain muodostettua viisi yläteemaa eli kattokäsitettä, jotka kuvaavat hyvin kalankäytössä tapahtuneita muutoksia: kalaohjeiden muuttunut rakenne, muutokset kalalajeissa ja käsittelyasteessa, kaupungistuminen ja ostettu kala, elintason nousu ja vaurastuminen, sekä kansainvälistyminen.

Tutkimustulokset

Kotiliedessä julkaistut kalaohjeet ovat muuttuneet vuosikymmenten aikana nykyaikaiseen, teolliseen muotoon ja niitä voidaan tulkita ilman aikaisempaa ruoanvalmistuskokemusta. Ohjeissa esiintyneet kalalajit ovat muuttuneet siten, että silakka ja järvikalat ovat vaihtuneet pakastekalaan ja loheen. Samalla kalan käsittelyaste on muuttunut kokonaisesta fileeksi. Kaupungistumisen seurauksena kala ostettiin kaupasta kotitarvekalastuksen sijaan. Elintason nousu ja vaurastuminen mahdollistivat tuoreen ja pakastetun kalan säilyttämisen, jolloin suolakalaa ei enää käytetty. Kansainvälistyneillä markkinoilla norjalainen lohifilee on edullinen valinta kalaostoksilla ja ohjeita sen helppoon valmistamiseen on paljon saatavilla.

Tutkimuksen merkitys

Kalankäytössä, kuten kalalajeissa ja ohjeiden kalan käsittelyasteessa tapahtuneiden muutoksen tutkiminen vahvaa historianäkökulmaa hyödyntäen oli mielenkiintoista. Tutkimukseni vahvisti käsitystä siitä, että Suomessa tällä hetkellä vallitsevan kalankulutuksen taustalla vaikuttaa monia tekijöitä, joista osalla on jo kauaskantoiset juuret ulottuen aina 1930-luvulle asti. Lähitulevaisuudessa suomalaista lähikalaa on toivottavasti enemmän tarjolla kuluttajille esimerkiksi helppokäyttöisten kalajalosteiden muodossa. Näin myös ympäristö kiittää kalakaupoilla.

 

Johannes Lokka

”Kallis lohi, halvempi silakka” ­– Kalankäytön muutos Kotiliesi-lehden ruokaohjeissa 1936–2004

Tutkielman tausta

Maahanmuuttajien määrä Suomessa on kasvanut tasaisesti 1990-luvulta lähtien ja ennusteiden mukaan maahanmuuttajataustaisten henkilöiden määrä pääkaupunkiseudulla kaksinkertaistuu vuoteen 2035 mennessä. Jo pelkästään tämän takia tämä on mielenkiintoinen väestöryhmä tutkimuskohteeksi, sillä koulun ja opettajien näkökulmasta tämä tietää ennen näkemättömän suurta määrää vieraskielisiä lapsia kouluun. Onko opettajilla osaamista ja valmiuksia vastata heidän tarpeisiin? Millaisena opettajat näkevät maahanmuuttajataustaisten oppilaiden oppimisen nykykoulussa? Tämän ja oman maahanmuuttajataustani takia lähdin tutkimaan opettajien näkemyksiä maahanmuuttajataustaisten oppilaiden oppimisesta sekä selvittämään, mitä kasvun ajattelutavan pedagogiikalle ominaisia piirteitä opettajien vastauksista ilmenee.

Teoreettiseksi lähestymistavaksi valikoitui Carol Dweckin teoria kahdesta ajattelutavasta, joita ovat kasvun ajattelutapa sekä muuttumaton ajattelutapa. Kasvun ajattelutapa edustaa uskoa ihmisen kykyyn oppia uutta, kehittää omaa älykkyyttään ja persoonallisuuttaan, kun taas muuttumattomassa ajattelutavassa korostuu usko siihen, että jokainen ihminen on syntyessään saanut jonkin tietyn, pysyvän määrän esimerkiksi älykkyyttä tai lahjakkuutta, eikä siihen pysty vaikuttamaan. Kasvun ajattelutavan pedagogiikasta voidaan puolestaan puhua silloin, kun kasvun ajattelutapaa sovelletaan opetukseen.

Tutkimuksen toteutus

Tutkimus toteutettiin laadullisena tapaustutkimuksena ja siinä haastateltiin kuutta alakoulun opettajaa, joista viisi oli luokanopettajia ja yksi erityisluokanopettaja. Aineisto kerättiin teemahaastatteluilla keväällä 2021 ja sen analyysissä hyödynnettiin induktiivista sekä deduktiivista sisällönanalyysiä.

Tutkimustulokset ja jatkotutkimusideat  

Tutkimuksen tulokset osoittavat, että opettajien näkemykset maahanmuuttajataustaisten oppilaiden oppimisesta ovat pääosin myönteisiä ja he pitävät näiden oppilaiden oppimisen kannalta tärkeinä suomen kielen oppimiseen, opetuksen eriyttämiseen, kodin vaikutukseen sekä koulun resursseihin liittyviä sisältöjä. Suuri hyöty nähtiin suomi toisena kielenä opettajan tuesta, jota ei koettu olevan tarjolla tarpeeksi. Lisäksi kasvun ajattelutavan pedagogiikan ominaisuuksia ilmeni opettajien haastatteluista runsaasti. Opettajien haastatteluista nousi vahvasti esiin kasvun ajattelutavan pedagogiikkaanliittyen eriyttäminen, haasteiden ja virheiden merkityksen opettaminen sekä ajatus siitä, ettei opettaja luovuta oppilaidensa oppimisen suhteen.

Jatkotutkimuksen kannalta olisi mielenkiintoista tutkia ilmeneekö kasvun ajattelutavan pedagogiikka opettajien opetuksessa, vai jääkö postiiviset lauseet vain puheen tasolle. Olisi myös tärkeä tutkia sitä, miten opettajankoulutuslaitos pystyy vastaamaan lisääntyvään vieraskielisten lasten määrään ja valmistamaan opettajia heidän opetukseen.

Nina Zlobina

Opettajien näkemyksiä maahanmuuttajataustaisten oppilaiden oppimisesta sekä niihin liittyvät kasvun ajattelutavan piirteet – Tapaustutkimus helsinkiläisestä alakoulusta

Tutkimuksen taustaa:

Kiusatuksi joutuminen on moniulotteinen ilmiö, joka voi aiheuttaa yksilölle vakavaa ja pitkäaikaista haittaa. Kiusatuksi joutumisen taustalla on todettu olevan useita eri riskitekijöitä. Tutkimukset osoittavat, että esimerkiksi erilaisuus, kuten poikkeava fyysinen tai henkinen ominaisuus tai maahanmuuttajatausta voivat lisätä riskiä joutua kiusatuksi koulussa. Myös koulun ilmapiirillä ja vertaissuhteilla on todettu olevan yhteys kiusatuksi joutumiseen koulussa. Erityisesti yläkouluiässä nuoret ovat haavoittuvaisia ja alttiita erilaisille vertaissuhteiden välisille konflikteille, mikä voi lisätä kiusatuksi joutumisen riskiä koulussa.

Tutkimuksen tarkoitus ja toteutus:

Tämän tutkimuksen tavoitteena oli tutkia kiusatuksi joutumisen yleisyyttä yläkoulussa sekä mahdollisia selittäjiä kiusatuksi joutumisen taustalla. Tarkemmin ottaen tutkimuksessa selvitettiin, miten kuuluvuuden tunne koulussa, maahanmuuttajatausta, sosioekonominen tausta sekä sukupuoli ovat yhteydessä kiusatuksi joutumiseen koulussa. Lisäksi tarkasteltiin maahanmuuttajataustaisten ja ei-maahanmuuttajataustaisten oppilaiden keskiarvojen eroja kiusatuksi joutumisessa koulussa.

Tutkimuskysymykset olivat:

1. Minkälaista kiusaamista oppilaat kokevat PISA-tutkimuksen (2018) oppilaskyselyn valossa eniten? Entä eroavatko tyttöjen ja poikien kokemukset kiusatuksi joutumisessa koulussa?

2. Miten kuuluvuuden tunne koulussa, maahanmuuttajatausta, sosioekonominen tausta sekä sukupuoli selittävät kiusatuksi joutumista koulussa

3. Eroavatko maahanmuuttajataustaisten ja ei-maahanmuuttajataustaisten oppilaiden koulussa kiusatuksi joutumisen keskiarvot toisistaan?

Toteutin tutkimukseni kvantitatiivisesti ja käytin aineistona vuoden 2018 PISA-tutkimuksen oppilaskyselyn vastauksia. PISA (2018) -tutkimukseen osallistui yhteensä 5649 oppilasta, jotka olivat tutkimuksen toteutuksen hetkellä pääasiassa 15–16-vuotiaita. Analyysimenetelminä käytin lineaarista regressioanalyysiä sekä riippumattomien otosten t-testiä.

Tulokset ja johtopäätökset:

Tulosten mukaan oppilaat kokivat eniten verbaalista ja sosiaalista kiusaamista, kuten pilkkaamista ja ulkopuolelle jäämistä. Pojat kokivat tyttöjä enemmän fyysistä kiusaamista ja tytöt poikia enemmän sosiaalista kiusaamista. Lineaarisen regressioanalyysin perusteella kuuluvuuden tunne koulussa selitti tilastollisesti merkitsevästi ja muuttujista voimakkaimmin kiusatuksi joutumisen vaihtelua koulussa. Myös maahanmuuttajatausta ja sosioekonominen tausta selittivät kiusatuksi joutumisen vaihtelua koulussa tilastollisesti merkitsevästi, mutta kyseisten muuttujien selitysvoima jäi hyvin pieneksi. Yhteensä muuttujat selittivät kiusatuksi joutumisen vaihtelua koulussa n. 13 %.

T-testin mukaan maahanmuuttajataustaisten ja ei-maahanmuuttajataustaisten oppilaiden keskiarvot koulussa kiusatuksi joutumisen suhteen erosivat toisistaan tilastollisesti merkitsevästi, mutta efektikoko jäi varsin pieneksi. Tämä kertoo siitä, että eron voimakkuus ei ole kovin suurta.  

Koulun henkilökunnan olisi tärkeä tiedostaa, mitkä tekijät voivat mahdollisesti selittää kiusatuksi joutumista koulussa. Tämä tutkimus tarjoaa yhden näkökulman kiusatuksi joutumisen taustalla olevista tekijöistä. Koska kuuluvuuden tunne koulussa selitti voimakkaimmin kiusatuksi joutumisen vaihtelua koulussa, tulisi kouluissa kiinnittää erityistä huomiota ilmapiiriin sekä sosiaalisiin suhteisiin. Positiiviset vertaissuhteet vähentävät kiusatuksi joutumisen riskiä koulussa, joten vertaissuhteiden tarkkaileminen luokka- ja koulutasolla olisi tärkeää. Kiusaamista ehkäisevissä toimenpiteissä olisi lisäksi hyvä huomioida kiusaamisen eri muodot. Erityisesti verbaaliseen ja sosiaaliseen kiusaamiseen voi olla vaikeampi puuttua, koska niitä ei välttämättä havaita yhtä helposti kuin fyysistä kiusaamista.

Mira Dey

Koulukiusaamista selittävät tekijät vuoden 2018 PISA-tutkimuksen oppilaskyselyn valossa

Tutkimuksen tausta

Turvallisuusnäkökulman puute luokanopettajankoulutuksessa on herättänyt keskustelua sekä opiskelijapiireissä että aiemmassa opettajankoulutusta tarkastelevassa tutkimuksessa. Kentälle sijaisiksi mennessään luokanopettajaopiskelijat saattavat törmätä tilanteisiin, jossa oppilas syystä tai toisesta käyttäytyykin uhkaavasti, tai jopa väkivaltaiseksi. Tällaisissa tilanteissa luokanopettajaopiskelija saattaa saada vääränlaisia ohjeita tilanteen käsittelemiseksi ja pahimmillaan vaarantaa sekä oman että kaikkien oppilaiden turvallisuuden.

Oppilaan väkivallan kohteeksi joutuminen on äärimmäisen kuormittava kokemus, jossa yhdenkään opettajan tai opettajaopiskelijan ei tulisi jäädä yksin. Oppilaan kohdistaessa väkivaltaa toiseen oppilaaseen, saattaa opettaja tässäkin tilanteessa väliin mennessään joutua oppilaan väkivallan uhriksi. Opettajien yhteistoiminnallinen kulttuuri ja yhteiset pelisäännöt väkivaltaisuuksien nollatoleranssin ylläpitämiseksi ovat keskeisessä asemassa oppilaitosten turvallisuuden parantamiseksi.

Tutkimuksen toteutus

Tässä tutkimuksessa selvitettiin, mitkä tekijät vaikuttavat Helsingin yliopiston luokanopettajaopiskelijoiden minäpystyvyyteen kouluväkivaltatilanteissa. Lisäksi tarkasteltiin, miten he kokevat saaneensa valmiuksia kouluväkivaltatilanteissa toimimiseen yliopisto-opintojensa teoriaopinnoista, opetusharjoitteluissa ja sijaisena toimiessaan.

Tutkimuksen aineisto kerättiin sähköisellä kyselylomakkeella. Ensimmäiseen tutkimuskysymykseen vastattiin eksploratiivisen faktorianalyysin, sekä lineaarisen regressioanalyysin avulla. Toiseen tutkimuskysymykseen vastattiin kuvailemalla vastaajamääriä eri vastausvaihtoehtoihin.

Tulokset

Luokanopettajaopiskelijan minäpystyvyys kouluväkivaltatilanteissa. (Niemelä, 2021).

Luokanopettajaopiskelijoiden minäpystyvyys kouluväkivaltatilanteissa jakautui viiteen ulottuvuuteen: Tilanteissa toimiminen, huoltajien kanssa toimiminen, moniammatillisessa yhteistyössä toimiminen, erilaisissa oppimisympäristöissä toimiminen sekä tilanteiden jälkeen toimiminen.

Jokaiseen ulottuvuuteen merkittävin taustavaikuttaja oli luokanopettajaopiskelijan perusopetuslain tuntemus. Mitä paremmin luokanopettajaopiskelija arvioi tuntevansa erilaisia turvallisuuteen ja kurinpitoon liittyviä perusopetuslain säätämiä toimenpiteitä, sen korkeampi heidän minäpystyvyytensä kouluväkivaltatilanteissa oli. Perusopetuslain tuntemukseen vaikutti opiskelijan työkokemuksen määrä.

Perusopetuslain tuntemuksen ohella tilanteissa ja niiden jälkeen toimimiseen vaikutti nostavasti opiskelijan ikä. Opintovuosi laski minäpystyvyyttä tilanteiden aikana ja niiden jälkeen toimimisessa sekä huoltajien kanssa toimimisessa. Opintovuoden negatiivisen vaikutuksen arviointia olisi syytä tutkia suuremmalla pitkittäistutkimusaineistolla tulevaisuudessa.

Helsingin yliopiston luokanopettajaopiskelijat arvioivat saamansa valmiudet kouluväkivaltatilanteissa toimimiseen pääsääntöisesti heikoksi. Yli 35 % opiskelijoista koki, ettei ollut lainkaan saanut tuntemusta kouluväkivaltatilanteita koskevasta lainsäädännöstä, vaikka perusopetuslakiin tutustuminen on osana kurssien osaamistavoitteita. Lakiosaamista käsittelevän kysymyksen vastauksista jätettiin ensimmäisen vuoden opiskelijat ulkopuolelle, sillä opintosuunnitelman mukaan he eivät vielä olleet suorittaneet lakiosaamisen kannalta keskeisintä kurssia.

Tutkimuksen merkitys

Tämä tutkimus vahvistaa aiemman tutkimuksen tuloksia opettajankoulutuksen puutteellisesta turvallisuusnäkökulmasta. Opettajan minäpystyvyyttä esimerkiksi inkluusiota kohtaan on kyetty nostamaan kohdennetuilla harjoitteluilla erityistä tukea tarvitsevien oppilaiden keskuudessa. Uhka- ja vaaratilanteiden ennakointi- ja toimintavalmiuksiin liittyvien sisältöjen lisääminen parantaisi luokanopettajien minäpystyvyyttä ja toimintavalmiutta kouluväkivaltatilanteissa. Lisäksi olisi tehtävä selkeä ero sille, ettei kouluväkivalta ole koulukiusaamista, vaan oma, kiusaamista vielä vakavampi ilmiö, jonka käsittely ja vähentäminen vaatii asianmukaiset työkalut.

Tutkimuksen ajankohtaisuutta lisää elokuussa 2022 voimaan astuva perusopetuslain muutos. Muutos laajentaa oppilaiden nykyisiä velvollisuuksia suorittaa tehtävänsä tunnollisesti ja asiallisesti myös käyttäytymään muita kiusaamatta ja syrjimättä, sekä toimimaan siten, ettei muiden oppilaiden, kouluyhteisön tai opiskeluympäristön turvallisuus tai terveys vaarannu. Opettajien tulee olla tietoisia niistä velvollisuuksista, joita oppilailla toiminnassaan on ja kyetä edesauttamaan heidän toimintaansa kehittämistä näiden velvollisuuksien suuntaisesti.

Erityispedagogisia sisältöjä on esitetty osaksi suomalaista luokanopettajakoulutusta jo viime vuosituhannen lopussa. Vaikka pelkällä teoreettisen osaamisen lisäämisellä ei pystytäkään estämään kouluväkivallan ääri-ilmiöitä, on silti hämmästyttävää, etteivät Jokelan ja Kauhajoen koulusurmien kaltaiset kouluväkivallan äärimmäistapauksetkaan saaneet nostettua turvallisuusasioita osaksi suomalaista opettajankoulutusta. Tästä herää kysymys, millainen tragedia oppilaitoksia on kohdattava, jotta opettajien peruskoulutuksen muutos kohti turvallisempaa oppilaitosta saadaan käynnistettyä.

Pepita Niemelä

Luokanopettajaopiskelijat kouluväkivaltatilanteissa –
Minäpystyvyys ja koetut valmiudet

 

Tausta ja tarkoitus

Oppimateriaalien tutkimusta ja etenkin digitaalisten oppimateriaalien tutkimusta on tehty vielä vähän. Opettajat kuitenkin hyödyntävät oppimateriaaleja paljon opetuksessaan. Siksi onkin tärkeää saada tutkittua tietoa siitä, millaisia käytössä olevat oppimateriaalit ovat. Tutkitun tiedon avulla oppimateriaaleista voidaan kehittää entistä parempia, jotka auttavat oppilaita oppimaan uusia asioita mielenkiintoisella ja motivoivalla tavalla. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää millaisia hyvän digitaalisen oppimateriaalin piirteitä Milli-kirjasarja sisältää sekä opettajien kokemuksia Milli-kirjasarjan digitaalisten materiaalien käytöstä opetuksessa.

 Tutkimuksen toteutus

Tutkimuksen aineistona oli Milli-kirjasarjan materiaaleista digiopetusmateriaali, Millin digikoulu ja Millin Bingel-tehtävät sekä kyselylomake Millin digitaalisten materiaalien käytöstä. Kyselylomakkeeseen oli mahdollista vastata Facebookissa Alakoulun aarreaitta -ryhmässä ja kolmos–nelosten opet -ryhmässä syksyllä 2021.

Milli-kirjasarjan aineiston analysoin teorialähtöisellä sisällönanalyysillä, jossa käytettiin teoriaosassa muodostettuja luokkia. Luokat ovat rakenne, motivointi ja yhteisöllisyys ja ne sisältävät yksityiskohtaisempia osia. Kaikista kolmesta Millin materiaalista tarkastelin, löytyykö niistä näitä ominaisuuksia.

Kyselylomakkeeseen vastasi 35 opettajaa. Kyselylomakkeen aineisto analysoitiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä. Analyysissä sain muodostettua kolme pääluokkaa, jotka ovat opetettavat sisältö alueet sekä välineet ja tavat käyttää välineitä opetuksessa.

Tulokset ja pohdinta

Digiopetusmateriaali, Millin digikoulu ja Millin Bingel-tehtävät olivat tutkijoiden suositusten mukaisia. Eniten oli puutteita yhteisöllisyydessä, mutta senkin pois jättäminen on ollut esimerkiksi Bingel-tehtävien kohdalla tietoinen valinta. Kokonaisuudessaan Milli-kirjasarjan materiaalit olivat hyviä ulkoisia ominaisuuksia tarkasteltaessa ja etenkin motivoivia ominaisuuksia oli materiaaleissa paljon.

Opettajat käyttivät opetuksessaan etenkin digiopetusmateriaalia, mutta oppituntien suunnitteluun he käyttivät painettua opettajanopasta. Opettajat kertoivat vastauksissaan opettavansa digitaalisilla materiaaleilla mieluiten geometriaa. Monista vastauksista oli kuitenkin nähtävissä, että opettajat haluavat hyödyntää opetuksessaan moni puolisesti painettua ja digitaalista materiaalia tilanteeseen sopivalla tavalla. Suurin osa opettajista ei hyödyntänyt kovin usein Millin digikoulua tai Millin Bingel-tehtäviä opetuksessa.

Tuloksista voidaankin päätellä, että ainakin Milli-kirjasarja itsessään tarjoaa opettajille laajat mahdollisuudet toteuttaa opetusta monipuolisesti hyödyntämällä opetuksessaan erilaisia välineitä, joita kirjasarjassa on. Millin materiaalit noudattelivat myös jo hyvin tutkijoiden esittämiä ajatuksia hyvästä digitaalisesta oppimateriaalista. Oppimateriaalit kuitenkin kaipaavat lisää tutkimusta siitä, millaiset ominaisuudet ovat toimivia ja tehokkaita oppimisen kannalta etenkin digitaalisissa oppimateriaaleissa.

 

Kaisla Liimatta

Milli-kirjasarja digitaalisena oppimateriaalina – Ominaisuudet hyvän oppimateriaalin kriteerien valossa sekä opettajien kokemuksia sen käytöstä opetuksessa