Artikkelit

Julkaistu

Ryijy suomalaisten kotien sisustuksessa

Pro Gradu- tutkimukseni aiheena oli suomalaisten kotien ryijyt. Tutkimuksessa keskityttiin ryijyihin osana sisustusta sekä siihen, mitä ryijyt merkitsevät omistajalleen. Ryijy on totuttu näkemään mummolan seinällä, mutta viime vuosien aikana ryijyt näyttäisivät nousseen osaksi nykyaikaista kotia. Ryijyjä on nostettu esille muun muassa aikakausilehdissä ja sisustusblogeissa ja puhutaan jopa ryijybuumista. Ryijy mielletään vahvasti suomalaisena tekstiilinä, jolla on paikkansa myös taideteollisuudessa. Ryijy käsityötieteen tutkimuskohteena on tärkeä, sillä ryijykudonnan taito on osa kansamme historiaa ja tekstiiliperinnettä. On mielenkiintoista selvittää, miksi ryijy kiinnostaa juuri nyt.

Tutkimuksen toteutus

Tutkimusaineisto kerättiin Facebookin kautta kyselylomakkeella. Kysely julkaistiin Ryijy-Suomalainen perinnetekstiili -ryhmässä, jossa jäsenenä on ryijyistä kiinnostuneita henkilöitä. Kyselyn suosio yllätti ja vuorokaudessa kyselyyn oli vastannut jo 366 henkilöä. Aineisto analysoitiin laadullisen sisällönanalyysin avulla, aineistolähtöisesti.

Tutkimuksen tulokset

Tutkimuksen tuloksista kävi esille, että ryijyt kiinnostavat suomalaisia nyt. Ryijy nähdään trendikkäänä sisustuselementtinä, joka sopii monenlaiseen kotiin ja tilaan. Tutkimustulosten perusteella sisustusryijyn valintaan vaikuttavat erityisesti värit ja ryijymallit. Ryijyn tulee sopia muuhun sisustukseen. Myös käytännöllisiä ominaisuuksia, kuten lämmittävyyttä ja akustisia ominaisuuksia arvostetaan. Sisustuksessa ryijy näyttäisi edelleen pysyvän seinällä, vaikka ryijyn käyttö esimerkiksi mattona on lisääntynyt. Ryijy kiinnostaa suomalaisia sisustustekstiilinä, mutta myös suomalaisena perinnetekstiilinä ja taidonnäytteenä. Ryijyn arvostusta lisää tieto siitä, että sen valmistus on vaatinut aikaa ja taitoa tekijältään.
Ryijy yhdistää sukupolvia ja toimii muistona omista läheisistä. Suurin osa vastaajista oli saanut ryijyn perintönä ja ryijyihin liittyi paljon muistoarvoa ja tunnelatausta. Tärkeimmiksi ryijyiksi osoittautuivat sellaiset ryijyt, jotka muistuttivat läheisistä ja tärkeistä elämäntapahtumista. Myös itse valmistetut ryijyt koetaan erityisen tärkeinä. Itse valmistettuun ryijyyn syntyy erityinen suhde ja valmiiksi saatu suuritöinen tekstiili koetaan ylpeyden aiheena.

Lopuksi

Tutkimukseni perusteella näyttäisi siltä, että suomalainen ryijy ei ole kadonnut mihinkään, vaan se säilyy sisustuksessa. Perinteinen seinällä oleva ryijy on pitänyt suosionsa, mutta rinnalle on tullut eri kokoisia ja muotoisia ryijyjä. Tulevaisuudessa olisi mielenkiintoista selvittää, mihin eri tarkoituksiin ryijytekniikkaa voidaan soveltaa.

Anu-Mirjami Jeskanen
Ryijyn merkitys ja paikka suomalaisten kodeissa

Julkaistu

Samundervisning som ett svar på lärarnas höga arbetsbelastning inom den svenskspråkiga grundläggande utbildningen

Studiens syfte och genomförande

Finländska lärares arbetsbelastning har länge varit stor, i och med covid-19 pandemin har arbetsbelastningen ökat ytterligare. Därmed är detta ett problem som måste åtgärdas både för lärarnas välmåendes skull, men även för att säkra en god undervisning som tillgodoser alla elevers behov. Tidigare studier har visat att samundervisning, d.v.s. att två eller flera lärare ansvarar för undervisningen av en heterogen elevgrupp, kan ha en positiv inverkan på arbetsbelastningen. Därmed var syftet med min pro gradu-avhandling att skapa förståelse för lärares upplevelser av samundervisningens inverkan på arbetsbelastningen. Pro gradu- avhandlingen är en kvalitativ studie, materialinsamlingen utfördes med hjälp av kvalitativa enkäter och data analyserades med hjälp av tematisk innehållsanalys. I studien deltog 24 lärare inom den grundläggande utbildningen i svenskspråkiga skolor i Finland.

Studiens resultat

Studiens resultat visar att samundervisning kan minska på lärares arbetsbelastning genom att erbjuda ett större socialt stöd, delat ansvar, olika kompletterande styrkor och en bättre möjlighet till inkludering och differentiering. Samundervisning kan dock även öka på lärares arbetsbelastning i vissa bristfälliga förhållanden. Sådana bristfälliga förhållanden är då det råder resursbrist, en konfliktfylld, kritisk relation och ojämn arbetsfördelning samundervisande lärare emellan. Därtill framkom det att ledningens tillgodoseende av resurser, ett gott samarbete samundervisande lärare emellan och positiva attityder främjar användandet av samundervisning. Därmed innebär det att användandet av samundervisning förhindras vid bristfälliga resurser, dåligt samarbete och negativa attityder. Trots det framkom det även att vissa lärare upplever att det inte finns hinder för samundervisning.

Studiens betydelse och fortsatt forskning

Studiens resultat visar därmed att samundervisning som arbetsmetod kan minska på finländska lärares arbetsbelastning inom den grundläggande utbildningen förutsatt att den utförs korrekt under gynnsamma förhållanden. På så vis kan skolledningen i Finland ha fördel av denna avhandling vid implementeringen av samundervisning. Som en följd härav kan de finländska lärarnas arbetsbelastning minska till en viss mån och eleverna kan få mera stöd i undervisningen. De resultat som framkom i studien kan vara till nytta i fortsatt forskning. Studiens resultat visar att det behövs djupare och bredare forskning gällande lärares upplevelser om användandet av samundervisning och samundervisningens inverkan på arbetsbelastningen. Härmed kunde man skapa en djupare förståelse för hur man kan främja användandet av samundervisning i de finländska skolorna och därmed minska på lärares arbetsbelastning.

Kaisa Laitinen

Samundervisning och dess inverkan på arbetsbelastningen: En kvalitativ studie om lärares upplevelser inom den svenskspråkiga grundläggande utbildningen

Julkaistu

Kumppanuusvanhempien yhteistyön rakentuminen neuvotteluina ja tekoina perhearjessa

Kumppanuusvanhemmuus on tullut suurelle yleisölle tutummaksi vuonna 2019, kun televisiokanava Nelonen haki osallistujia realitysarjaan nimeltä ”Lapsi tuntemattoman kanssa”. Osallistujat etsivät ohjelmassa itselleen kumppanuusvanhempaa, jonka kanssa perustaa perhe. Nelosen tv-ohjelman nimi antaa tosin hieman harhaanjohtavan kuvan, sillä perhettä suunnitellessa tulevat vanhemmat tutustuvat toisiinsa ja keskustelevat monipuolisesti arvoistaan ammattilaisten samalla tukiessa prosessia.

Kumppanuusvanhemmuus kuvaa sellaisten perheiden vanhempien välistä suhdetta, jossa lapsen biologiset vanhemmat ja heidän mahdolliset parisuhdekumppaninsa jakavat vanhemmuutta suunnitellusti alusta asti useamman kodin välillä, ilman intiimistä tai romanttista suhdetta kumppanuusvanhempaan. Kumppanuusvanhemmuuteen perustuvia perheitä kutsuin tutkimuksessani kumppanuusvanhemmuusperheiksi. Tutkimuksen tavoitteena oli tarkastella kumppanuusvanhempien yhteistyön rakentumista vanhempien välisenä neuvotteluna. Toivon myös tutkimukseni tuovan näkyväksi erilaisen tavan toteuttaa perhettä.

Tutkimuksen toteutus

Tutkimuksen aineisto kerättiin haastattelemalla ja haastattelin sellaisia kumppanuusvanhempia, jotka ovat jo perustaneet perheen. Haastattelin kolmea kumppanuusvanhempaa, joista kaksi määritteli itsensä äidiksi ja yksi isäksi. Olin rajannut haastattelun sisältöä koskettamaan tiettyjä  teemoja, mutta muuten haastateltavat saivat kertoa omista kokemuksistaan aika vapaasti. Osan kysymyksistä esitinkin haastateltavan kertoman pohjalta. Haastatteluaineisto analysoitiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä.

 

Kumppanuusvanhempien neuvottelut ja teot arjessa

Tutkimuksen mukaan kumppanuusvanhemmuusperhe perustettiin vanhempien toiveiden ja arvojen samanlaisuuteen perustuen. Vanhemmat valmistautuivat mahdollisiin ongelmiin. Vanhemmat eliminoivat mahdollisia ongelmia ennakkoon tai he muuttivat toimintaansa ongelman ilmestyessä. Riidattomuus koettiin positiivisena asiana ja se koettiin viittaavan sujuvaan kumppanuusvanhemmuuteen. Tutkimuksen mukaan biologisen vanhemman sidettä lapseen pidetään erityisenä. Perheiden biologisen äidin kodissa on eniten päätäntävaltaa ja hänen roolinsa on vähiten neuvoteltavissa. Neuvottelut ovat yhteydessä yhteistyön rakentumiseen kumppanuusvanhempien välillä.

 

Perhemuoto kaipaa tunnistamista ja tukea yhteiskunnalta

Tutkimus osoittaa kumppanuusvanhempien rakentavan tietoisesti yhteistyötään ensimmäisestä tapaamisesta lähtien ja perheen perustaminen on harkittua. Tämä on kuitenkin vaatinut kumppanuusvanhemmilta suurta vaivannäköä ja perehtymistä myös perheitä koskevaan lainsäädäntöön. Lisäksi yhden vanhemman elämänmuutokset vaikuttavat myös muiden kumppanuusvanhempien arjen järjestelyihin ja vanhemmuusrooleihin. Kaikilla kumppanuusvanhemmuutta suunnittelevilla ja perheellistyneillä kumppanuusvanhemmilla ei välttämättä ole riittäviä resursseja. Perheille tulisi olla mahdollisuus lakineuvontaan varallisuuteen katsomatta. Kumppanuusvanhemmuusperheiden tunnistamisen avulla yhteiskunnalta saatava tuki osattaisiin kohdentaa oikein ja oikea-aikaisesti. Aiemmissa tutkimuksissa vanhempien sujuva yhteistyö on todettu olevan yhteydessä lasten hyvinvointiin. Kumppanuusvanhemmille tulisikin olla tarjolla sellaista tukea, joka huomioi perheen erityispiirteet ilman että vanhemmat joutuvat kokemaan epämukavuutta oman perhemuotonsa vuoksi.

 

Kumppanuusvanhemmuusperhe lapsen kokemana?

Mielenkiintoista olisi selvittää lasten kokemuksia kumppanuusvanhemmuusperheessä elämisestä tai selvittää vanhemmaksi määrittely lapsen kokemana. Erityisesti niissä perheissä, joissa lapsen biologisella vanhemmalla on puoliso, oli kyse sitten sosiaalisesta vanhemmasta tai ei. Kumppanuusvanhemmuudessa on vielä paljon tutkittavaa, niin kuin erilaisten perhemuotojen näkyväksi tekemisessä yleensäkin.

Sari Pihlajamäki

Pro gradu: Kumppanuusvanhempien yhteistyön rakentuminen neuvotteluina ja tekoina perhearjessa

Julkaistu

Kunskap i religion kan vara en viktig färdighet för att motverka rasism, fördomar och stereotyper

Inledning

Det religiösa landskapet i Finland och Europa befinner sig i snabb förändring. Å ena sidan, på grund av bland annat sekulariseringen har intresset för religion länge minskat och religion har ansetts tillhöra historien och vara irrelevant för det ”moderna”, ”sekulära” samhället. Detta syns i den offentliga debatten samt i grundskolan genom att antalet elever som väljer livsåskådningskunskap framom religion har ökat.

Å andra sidan har religion samtidigt fått förnyad relevans och den religiösa mångfalden i Europa växer. Detta har att göra med bland annat globaliseringen och den ökade invandringen till Europa som pågått under 2000-talet. Med den religiösa mångfalden växer även behovet av religiös läskunnighet, det vill säga allmän kunskap i religion. Globaliseringen har också gett upphov till utbildningsperspektivet global fostran, vilket innebär utbildning för framtiden och för en mer rättvis, jämlik och hållbar värld.

Trots att religion onekligen har ett enormt inflytande på vår värld och dess befolkning, tas religion eller religiös läskunnighet inte i beaktande inom global fostran. Min pro gradu avhandling bidrar därför med en inblick i hur religionslärare uppfattar religiös läskunnighet och och hur det tar sig uttryck på högstadiet, där detta enligt läroplanen är ett kunskapskrav, samt hur de upplever att religiös läskunnighet är relaterat till global fostran och världsmedborgarskap (ett mål inom global fostran).

Material till studien samlades in med hjälp av Zoom-intervjuer med sju lärare som undervisar i religion på årskurserna 7 – 9. Intervjuerna transkriberades och analyserades sedan med hjälp av tematisk analys.

Resultat

Resultaten visade att religionslärarna hade en bred uppfattning av religiös läskunnighet vilken inkluderade både teoretiska kunskaper och praktiska färdigheter – med betoning på det praktiska. Att vara religiöst läskunnig innebar för lärarna bl.a. att visa respekt för personer med annan religiös bakgrund än ens egen och att uppfatta religion som relevant och legitimt.

Utvecklingen av religiös läskunnighet beskrevs av lärarna som en lång och komplex process som ofta inte slutförs i grundskolan, trots att detta är ett kunskapskrav för slutet av årskurs 9. Lärarna betonade vikten av sociala möten med personer med annan religiös bakgrund – något som ofta är bristvara i ”den finlandssvenska bubblan”.

Relationen mellan religiös läskunnighet och global fostran uppfattades av lärarna så att religiös läskunnighet kan främja arbetet med global fostran och hållbar utveckling, eftersom en religiöst läskunnig person har bättre förutsättningar att utföra detta arbete. De menade att en religiöst läskunnig person bland annat har förmåga att ta andras perspektiv, förstår kulturer och mänskligt beteende, känner igen och kan motsätta sig stereotyper, fördomar och rasism samt är mindre benägen att hamna i ”kulturkrockar”.

Lärarna framhävde också relevansen av religiös läskunnighet i framtiden och pekade på många potentiella konsekvenser av religiös analfabetism (avsaknad av religiös läskunnighet). En slutsats av studien är att inkluderandet av religiös läskunnighet inom ramarna för global fostran, kunde bidra till att stärka den allmänna religiösa läskunnigheten, vilket i sin tur kunde främja konfliktförebyggande och fredsbyggande arbete.

 

Matilda Sundqvist

Religiös läskunnighet nu och i framtiden – Religionslärares uppfattningar av religiös läskunnighet, dess uttrycksformer på högstadiet och dess relation till global fostran. 

Julkaistu

Osittain integroitu katsomusopetus – Miksi siihen on siirrytty?

Tutkimuksen taustaa

Pro gradu -tutkimukseni tehtävänä oli tutkia rehtorien käsityksiä siitä, mistä syystä jossain pääkaupunkiseudun kouluissa on siirrytty osittaiseen integroituun katsomusaineiden opetukseen ja millä tavalla osittain integroitu opetus on eri kouluissa toteutettu. Tämän lisäksi tutkimuksessa selvitettiin, miten koulujen opetuksen suunnittelutyö on toteutettu, millä tavalla osittain integroitu opetus otettiin vastaan opettajien, oppilaiden ja huoltajien keskuudessa, minkälaiseksi osittain integroitu opetus on koettu ja minkälaisia tulevaisuuden näkymiä rehtoreilla on katsomusaineiden opetuksesta. Osittain integroitua katsomusaineiden opetusta on tärkeää tutkia, sillä viime vuosikymmenen aikana opetusta on yhdistetty eri puolilla Suomea. Integroidulla katsomusaineiden opetuksella tarkoitetaan sitä, että uskonnon- sekä elämänkatsomustiedon oppiaineen opetusta on yhdistetty jollain tasolla. Tämä tutkimus tarjoaa rehtorien näkökulman ajankohtaiseen aiheeseen. Aihe on tutkimuksen kannalta tärkeä, sillä se antaa ajankohtaista tietoa pitkään keskustelussa olleeseen keskusteluun katsomusaineiden opetuksen järjestämisestä. Aihetta onkin aikaisemmin tutkittu, mutta tutkimusta niistä syistä ja tekijöistä, jotka ovat opetuksen siirtymiseen johtaneet ei ole tutkittu. rehtorit ovat tässä keskustelussa avain asemassa. Katsomusaineiden opetusta on lähdetty uudistamaan yhteisen katsomusaineen merkeissä muissa pohjoismaissa sekä uusimpana tulokkaana siihen on siirtymässä Ahvenanmaa syksyllä 2021, joten keskustelu Suomen katsomusaineiden opetuksesta on tärkeää.

Tutkimusmenetelmät ja tutkimustulokset

Tämä tutkimus toteutettiin laadullisena sisällön analyysinä ja siihen haastateltiin kuutta rehtoria eri pääkaupunkiseudun kouluista. Haastattelut toteutettiin teemahaastatteluina, jotka toteutettiin etänä vallitsevan Covid-19 pandemian takia.

Tutkimukseni tulosten perusteella osittain integroitua katsomusaineiden opetusta toteutetaan kolmella eri tavalla 1 vuosiluokalle, 2–4 vuosiluokalle tai koko peruskoulun ajan. Yhdessäkään koulussa osittain integroitua opetusta ei kuitenkaan toteutettu täysin toista vastaavalla tavalla. Siirtymän tekijöiksi muodostin viisi kategoriaa, joiden takia integroituun malliin kouluissa siirryttiin. Kategorioiksi muodostuivat 1. ideologiset ja katsomusaineiden olemukseen liittyvät tekijät 2. kulttuuriseen moninaisuuteen liittyvät tekijät, 3. mahdollisuus rakentaa opetus uudella tavalla, 4. taloudelliset tekijät ja 5. opetuksen organisointiin liittyvät tekijät. Tulosten perusteella opetus on otettu kouluissa hyvin vastaan niin opettajilta, oppilailta ja huoltajien suunnalta. Rehtorit pitivät osittain integroitua opetusta onnistuneena tapana toteuttaa katsomusaineiden opetusta. Rehtoreiden mukaan opetuksessa on tullut ilmi myös haasteita muun muassa huoltaja palautteet, materiaalit, suuren työmäärän ja materiaalit, jotka ovat kuitenkin helpottuneet vuosien aikana. Aineistossa tuli esille toiveita laajemmista mahdollisuuksia koulutasolla toteuttaa opetusta eri tavoin sekä toiveita siitä, että Suomessakin siirryttäisiin yhteiseen katsomusaineen opetukseen.

Tutkimuksen merkitys

Tämän tutkimuksen tulokset antavat tietoa, millä tavalla osittain integroitua on eri puolilla pääkaupunkiseutua toteutettu ja minkälaiseksi se on koettu. Tutkimuksen tulokset herättivät myös jatkotutkimuksen kannalta mielenkiintoisia kysymyksiä. Jatkotutkimuksen kannalta olisi mielenkiintoista lähestyä samanlaisella tutkimusasetelmalla katsomusaineiden opettajia, jotka voisivat antaa erilaisen näkökulman opetuksen suunnitteluprosessista sekä kokemuksia integroidusta opetuksesta. Tutkimuksen prosessissa tuli myös ilmi kouluja, jotka eivät osallistuneet tutkimukseen, jotka ovat siirtyneet takaisin vanhaan järjestelmään osittain integroidun opetuksen kokeilemisen jälkeen. Olisi tutkimuksen kannalta mielenkiintoista selvittää, miksi osa kouluista ovat näin toimineet, vaikka tämän tutkimuksen tuloksissa osittain integroitu opetus koettiin onnistuneeksi tavaksi toteuttaa opetusta.

Miklas Machreich

”Oppiaine joka jaottelee tiettyjen katsomusten perusteella oppilaita eri ryhmiin niin ei se oo kyllä nykyaikaa” Osittain integroidun katsomusaineiden toteutus pääkaupunkiseudulla ja rehtorien näkemykset siihen siirtymiseen johtaneista tekijöistä

Julkaistu

How to Structure a Course on Sustainable Fashion? A Design-Based Research on an Online Course

Background for the research

The purpose of this research is to design a structure for an online course on sustainable fashion, which explores the elements of sustainable fashion and aims to give the course participant a holistic understanding of the current situation of the fashion industry. The research studies the ways in which critical and transformational pedagogies can be used in an online learning environment. Sustainable fashion has been recently researched a lot from different points of view, but none of the previous studies has addressed the subject from the point of view of a small clothing business aiming to teach a course for their customers.

The reasons to study sustainable fashion are very personal for the writer. As a small business owner working as an independent sustainable fashion brand, finding knowledge on the subject, and passing it on to other people in diverse ways, has become the main interest and the force that has kept the business going. I feel like it is my responsibility to find ways to educate my audience and to help build its sustainability literacy in a relatable and encouraging way, in hopes of making a small but positive change in the industry.

Even though (and partially because) there is so much info about the problems of the fashion industry and people are interested in knowing more about it, it seems complicated and time consuming for a fashion consumer to figure out what are the good choices. The clothing companies are not required to share info in a transparent way, so how can a consumer learn more about the subject in a straightforward way? Traditionally clothing businesses have not been the ones to take educating their customers about the problems in the industry to heart, but the times are changing and forcing things to evolve. The online course structure designed with this research will aim to educate fashion consumers about the industry and its problems in a way that will help them in understanding the big picture and in making those sustainable choices.

Research methods and results

Critical pedagogy and its reformational philosophical ideas are used as guides in finding dialogical elements to the course, instead of it becoming just a series of lectures. Thoughts on transformational theory are discussed as well, to find solid background for the pedagogical approach of adult learning. In addition, theories about online learning environments are studied and combined with the above-mentioned pedagogies. Finding ways to teach and talk about complicated, global, and often incredibly sad issues in a simple and positive way is a great challenge. Two rounds of online surveys were made: a general one with 112 respondents and a more specific one with 6 respondents. The course structure was designed in two developing cycles.

The online course structure was designed to include six 10–15-minute videos covering information about ecological, social and economic issues as well as sustainability efforts in the fashion industry. The videos include dialogical and conversational elements, and in addition, a platform for shared discussion between all participants was added to the course structure. Reflection and dialogue are important parts of critical and transformational pedagogies and they help people in understanding and changing their values and actions, which is the goal of the online course.

Aino Riiho

How to Structure a Course on Sustainable Fashion? A Design-Based Research on an Online Course

Julkaistu

Toimiva kodin ja koulun yhteistyö – 1. ja 4. luokan oppilaiden huoltajien kokemana

Tutkimuksen taustaa

Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää ensimmäisen ja neljännen luokan oppilaiden huoltajien käsityksiä toimivasta kodin ja koulun välisestä yhteistyöstä ja vertailla, muuttuvatko käsitykset, tarpeet ja ajatukset yhteistyön toimivuudesta oppilaan kouluvuosien myötä. Toimivan yhteistyön katsotaan edistävän lapsen turvallista ja tervettä kasvua (POPS 2014). Lisäksi tutkimusten mukaan tehtävällä yhteistyöllä on positiivinen vaikutus oppilaan opintomenestykseen koulussa (Lämsä 2013).

Tutkimuksen toteutus ja tutkimustulokset

Keräsin aineiston avoimista kysymyksistä koostuvan verkkokyselyn avulla kahdesta Facebookin eri kaupunginosaryhmästä. Tällä tavoin uskon saavuttaneeni eri koulujen oppilaiden huoltajia, jolloin kokemukset toimivasta yhteistyöstä eivät rajoitu vain yhteen kouluun ja tiettyihin opettajiin.  Tutkimus on laadullinen ja tutkimusmetodina käytettiin fenomenografiaa, joka ohjasi myös aineiston analyysia.

Tämän tutkimuksen perusteella toimivan yhteistyön kulmakiviksi muodostuivat aktiivinen ja säännöllinen yhteydenpito, avoin ja välitön vuorovaikutus, osapuolten välinen kunnioitus ja luottamus sekä yhteistyön positiivinen ja yhteisiä tavoitteita omaava ote. Sekä ensimmäisen että neljännen luokan oppilaiden huoltajat olivat tästä yhtä mieltä, eikä eroavaisuuksia tämän tutkimuksen perusteella ollut nähtävissä. Tutkimustulokset toimivan yhteistyön edellytyksistä ovat hyvinkin linjassa aiempien tutkimustulosten kanssa.

Huoltajat kokivat, että yhteistyön tärkeimpiä tavoitteita olivat oppilaan kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin ja oppimaan oppimisen tukeminen sekä tiedonkulku kodin ja koulun välillä. Suurinta tarvetta yhteistyölle koettiin erityisesti silloin, kun oppilaan oppimisessa tai sosiaalisissa suhteissa ilmenee ongelmia. Kodin ja koulun yhteistyössä osapuolien roolit koettiin yhtä tärkeiksi ja tasa-arvoisiksi, vaikkakin roolit näyttäytyivät erilaisina kotona ja koulussa. Päämäärä, eli lapsen paras oli kuitenkin yhteinen. Viestinnässä Wilma nousi suosituimmaksi yhteistyön muodoksi. Valinta perustetiin Wilman käytön helppoudella ja nopeudella.

Kodin ja koulun välisestä yhteistyöstä löytyy jo paljon tutkimustietoa, se ei kuitenkaan tarkoita, etteikö sitä kannattaisi edelleen tutkia. Elämme jatkuvan muutoksen keskellä, joka väistämättä heijastaa myös koulun ja perheen arkeen. Jatkuva tiedon ja yhteistyön tarpeiden päivittäminen on nyt ja tulee vastaisuudessakin olemaan tärkeää toimivan yhteistyön takaamiseksi, se mikä toimi vuosia sitten, ei välttämättä toimi nyt.

Lähteet

Opetushallitus (2014). Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet (POPS). Helsinki: Opetushallitus.

Lämsä, A.-L. (2013). Mistä kasvatuskumppanuudessa on kyse?. Teoksessa A.-L. Lämsä (toim.), Verkosto vahvaksi. Toimiva vuorovaikutus perheiden kanssa (s. 29-31). Opetus 2000. PS-kustannus. E-kirja.

Elisa Leikas

Toimiva kodin ja koulun yhteistyö – 1. ja 4. luokan oppilaiden huoltajien kokemana

 

Julkaistu

Vanhempien kokemuksia kodin ja koulun välisestä yhteistyöstä yhteisen kielen puuttuessa

Suomessa asuvat maahanmuuttajataustaiset oppilaat saavat heikompia oppimistuloksia kantaväestöön verrattuna (Harju-Luukkainen ym., 2014, s. 25). Kodin ja koulun yhteistyöllä sekä vanhempien osallisuudella on todettu olevan merkittävä vaikutus lasten koulusuoriutumiseen. Tästä syystä tämä tutkimus on kiinnostunut selvittämään, millaisia kokemuksia vieraskielisillä vanhemmilla on koulun kanssa tehtävästä yhteistyöstä, miten yhteistyö vieraskielisten vanhempien ja koulun välillä toteutuu sekä minkälaisia kehitysehdotuksia vanhemmilla on yhteistyön parantamiseksi. Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä toimi Hornbyn (2000) malli vanhempien osallisuudesta, joka havainnollistaa vanhempien osallisuuden muodot sekä tuen tarpeet.  

Tutkimusta varten haastateltiin kuutta pääkaupunkiseudulla asuvaa vanhempaa, joiden äidinkieli on muu kuin suomi, ruotsi tai saame. Haastattelut toteutettiin vanhempien omalla äidinkielellä, jotta he saisivat mahdollisuuden ilmaista itseään mahdollisimman hyvin.

 

Sähköinen viestintä ja kielimuuri

Kodin ja koulun yhteistyön laatu kärsii paljon, jos yhteistä kieltä ei ole. Sähköisessä viestinnässä ilmeet, eleet ja äänensävyt jäävät pois, jolloin tulkittavaksi jää pelkkä teksti. Kielimuurin vuoksi tulkintavirheitä voi tulla vielä enemmän. Erityisesti koronapandemian aikana virukseen liittyvä viestintä kouluista on tuntunut haastavalta. Kun viestistä ymmärtää vain sanat ”karanteeni” ja ”korona” huoli herää nopeasti, eikä tiedä onko oma lapsi sairastunut ja kuka joutuu karanteeniin.

Yleisesti ottaen sähköinen viestintä koettiin haasteeksi kielimuurin vuoksi ja moni toivoi Wilma-viestinnän sijasta kasvokkaisia tapaamisia tai puheluita kodin ja koulun kommunikaation pääväyläksi. Haastateltavat kokivat, että kasvokkaisissa tapaamisissa elekieli ja muu auttoivat heitä ymmärtämään opettajia paremmin. Kuitenkin kasvokkaisia tapaamisia oli lähinnä kerran vuodessa pidettävien arviointikeskustelujen merkeissä. Muutamat haastateltavat toivoivatkin systemaattisempaa yhteistyötä koulun kanssa siten, että tavoitteita lapsen oppimiselle asetetaan yhdessä ja tarkastellaan ainakin kolme kertaa lukuvuoden aikana: alussa, lukuvuoden puolivälissä sekä lukuvuoden päätteeksi.

 

Vanhemmat tukena toisilleen

Tutkimuksessa tuli esille myös monia olemassa olevia hyviä käytänteitä. Eräs haastateltavista kertoi, että hänen lapsensa koululla on järjestetty tapaamisia maahanmuuttajataustaisille vanhemmille, jossa he voivat toimia tukena toinen toisillensa. Tapaamisissa keskusteltiin suomalaisesta koulutusjärjestelmästä sekä lasten kasvattamisesta itselle uudessa kulttuurissa ja ympäristössä. Tämänkaltainen verkostoituminen auttaa vieraskielisiä vanhempia pääsemään mukaan koulun kulttuuriin, saamaan tukea omaan kasvatustehtäväänsä sekä työkaluja lastensa koulunkäynnin tukemiseen.

Vanhempien verkostoituminen keskenään avaa myös ovia kodin ja koulun yhteistyölle. Pari haastateltavista tunsi hyvin lapsensa luokkatovereiden muut vanhemmat, ja he järjestivätkin yhdessä lukupiirejä lapsille ennen kokeita. Vanhempien tuntiessaan toisensa, voivat he toimia paitsi toistensa tukena myös lastensa koulunkäynnin tukena.

 

Lopuksi

Kaiken kaikkiaan tutkimuksessa ilmeni yhteisen kielen ja kulttuurin merkitys kodin ja koulun yhteistyössä. Mikäli koti ja koulu eivät ymmärrä toisiaan niin kielen kuin kulttuurin näkökulmasta, yhteistyön laatu ei tavoita täyttä potentiaaliaan. Kielimuurin vuoksi kodin osallisuuden muodot jäävät ohuiksi. Koulun huomioidessa vieraskielisten vanhempien tarpeet, voidaan kehittää yhteistyön laatua ja osallistaa vanhempia lastensa koulunkäyntiin entistä enemmän. Pieni vaiva kodin ja koulun hyvän yhteistyösuhteen luomiseksi kantaa hedelmää pitkälle lapsen koulupolun aikana.

 

Lähteet

Harju-Luukkainen, H., Nissinen, K., Sulkunen, S., Suni, M., & Vettenranta, J. (2014). Avaimet osaamiseen ja tulevaisuuteen: Selvitys maahanmuuttajataustaisten nuorten osaamisesta ja siihen liittyvistä taustatekijöistä PISA 2012 – tutkimuksessa. Jyväskylän yliopistopaino: Jyväskylä.  

Hornby, G. (2000). Improving parental involvement. Cassell: New York and London

 

Mina Khan

Vanhempien kokemuksia kodin ja koulun yhteistyöstä yhteisen kielen puuttuessa

Julkaistu

Laulut kielenoppimisen tukena perusopetukseen valmistavassa opetuksessa

Tutkimuksen taustaa

Pro gradu -tutkielmassani selvitettiin, miten laulut voivat opettajien kokemusten mukaan tukea kielenoppimista perusopetukseen valmistavassa opetuksessa. Kielenoppimisen tukeminen tässä yhteydessä on hyvin tärkeää, sillä perusopetukseen valmistavan opetuksen tarkoituksena on antaa vastasaapuneille esiopetus- ja oppivelvollisuusikäisille lapsille ja nuorille tarvittavat valmiudet esi- tai perusopetukseen siirtymistä varten. Kielenoppiminen on yhteydessä myöhempään koulumenestykseen, kotoutumiseen sekä mahdollisuuksiin vaikuttaa ja olla osallisena yhteiskunnassa. Tämän vuoksi on välttämätöntä pyrkiä löytämään erilaisia keinoja, joilla kielenoppimista voidaan sen alkuvaiheessa helpottaa. Aiemman tutkimuksen perusteella musiikki voi vaikuttaa myönteisesti kielenoppimiseen. Tässä työssä selvitettiin perusopetukseen valmistavan opetuksen opettajien tapoja hyödyntää lauluja uuden kielen oppimisen tukena sekä heidän perustelujaan laulujen hyödyntämiselle opetuksessa.

Tutkimuksen toteutus ja tutkimustulokset

Haastattelin tutkimusta varten kahdeksaa opettajaa, joilla oli kokemusta laulujen hyödyntämisestä peruskouluikäisten lasten ja nuorten perusopetukseen valmistavassa opetuksessa. Haastattelut toteutettiin etäyhteyksien avulla tammikuussa 2021. Aineisto analysoitiin sisällönanalyysin menetelmiä hyödyntäen.

Tulosten perusteella valmistavan opetuksen opettajat hyödynsivät lauluja opetuksessaan monin eri tavoin, mutta yleisin tapa oli tutustuttaa oppilaita uusiin sanoihin laulujen kautta tai kerrata opiskeltavaan teemaan liittyviä sanoja ja fraaseja laulujen avulla. Lisäksi lauluja liitettiin usein osaksi arjen rutiineja ja siirtymätilanteita. Toisaalta lauluja voitiin sisällyttää opetukseen myös erilaisilla spontaaneillakin tilannekohtaisiin tarpeisiin vastaavilla tavoilla tai osana pidempiä oppilaslähtöisiä projekteja. Nuorempien oppilaiden kanssa toimiessa korostuivat laululeikit ja vanhempien oppilaiden kanssa lauluista keskusteleminen sekä oppilaiden oman tekijyyden tukeminen.

Opettajien perustelut laulujen opetuskäytölle liittyivät usein laulujen parissa saatuihin hyviin kokemuksiin. Laulujen hyödyntämistä perusteltiin esimerkiksi sanojen muistamisen helpottumisella ja ääntämisen harjoittelemisella. Lisäksi laulujen koettiin monissa tapauksissa lisäävän oppilaiden yhteenkuuluvuuden tunnetta sekä motivaatiota kielenoppimista kohtaan. Osa opettajista korosti nimenomaan musisoimisen yhteisöllisyyttä ja osallisuutta vahvistavaa merkitystä. Laulamisen ja musiikin koettiin liittyvän myös koulussa viihtymiseen, oppimistilanteen rentouttamiseen, tunteiden käsittelemiseen sekä itsetunnon vahvistamiseen.

Opettajat tarkastelivat uuden kielen oppimista kiinteänä osana kaikkea koulussa tapahtuvaa arkista toimintaa. Esimerkiksi tunteet ja oppilaiden erilaiset taustat ja elämäntapahtumat kulkevat koulussa mukana ja vaikuttavat siten myös kykyyn sekä valmiuteen oppia ja käyttää uutta kieltä. Tämä ajatus tuli esille myös opettajien perusteluissa hyödyntää laulamista valmistavassa opetuksessa. Opettajien kokemusten mukaan lauluvalinnassa tuli ottaa huomioon oppilaiden taitotaso ja kiinnostuksen kohteet, sillä lauluvalinnalla oli merkitystä sekä oppimisen että opetustilanteen ilmapiirin kannalta. Sopivien laulujen koettiin edistävän kielenoppimista, mutta epäkiinnostavat laulut saattoivat vähentää motivaatiota.

Tämänkaltaisen tutkimuksen avulla voidaan pyrkiä lisäämään tietoisuutta  vastasaapuneiden kielenoppimisen tukemiseen soveltuvista keinoista perusopetuksessa. Tulokset antoivat tietoa opettajien näkemyksistä koskien niitä valmistavan opetuksen erityispiirteitä, joilla laulujen sisällyttämistä opetukseen voidaan perustella. Näitä olivat esimerkiksi yhteisen kielen mahdollinen puuttuminen, muodostuneen ryhmän moninaiset taustat sekä äskettäin koettu suuri elämänmuutos. Lisäksi saatiin tietoa asioista, jotka opettajien mukaan voisivat helpottaa laulujen opetuskäyttöä. Näitä olivat esimerkiksi laulujen liittäminen osaksi opetettavaa teemaa sekä yhteissuunnittelu ja -opetus mahdollisuuksien mukaan. Toiston ja laulumallin matkimisen sekä lauluihin yhdistettyjen liikkeiden ja kuvien koettiin edistävän laulujen oppimista. Oppilaille itselleen tärkeää musiikkia kannattaisi opettajien mukaan hyödyntää, ja oppilaat voivat harjoitella laulujen tekemistä myös itse. S2-opetukseen sopivia valmiita lauluja ja niihin liittyvää muuta materiaalia kaivattaisiin enemmän erityisesti vanhemmille oppilaille.

Annika Hovinen

Laulut uuden kielen oppimisen tukena – Opettajien käytänteitä ja kokemuksia perusopetukseen valmistavassa opetuksessa

Julkaistu

Ammattikorkeakouluopettajien työstressi ja palautuminen

Tässä pro gradu-tutkimuksessa selvitän ammattikorkeakouluopettajien työstressikokemuksia ja stressistä palautumista. Haastatellut ammattikorkeakouluopettajat kuvaavat työnsä stressaaviksi elementeiksi mm. suuren työmäärän ja epätasaisen kuormituksen ja työstressin vaikuttavan heihin ennen kaikkea psyykkisesti. Fyysisistä vaikutuksista varsinkin uneen liittyvät haasteet vaikuttavat opettajien kokemuksiin palautumisesta.

https://youtu.be/_cvtnjsSNsU

Riikka Tuominen

”Tää työ ei niinku lopu ikinä” – ammattikorkeakouluopettajien stressikokemukset ja työstä palautuminen