Kokoelmat kertovat
Vanhempi herra katsoo maalauksesta vakavana, hieman vasemmalle kääntyneenä. Valkoinen, korkeakauluksinen paita pilkottaa tumman takin alta. Pyhän Annan ritarikunnan kunniamerkki punaisessa nauhassa kaulan ympärillä ja Pyhän Vladimirin risti rintapielessä kertovat keisarin arvostuksesta. Harmaat hiukset on kammattu taakse. Kankaalle on ikuistettu professori Johan Agapetus Törngren (1772–1859). Esittelyssä Kuukauden esineenä on hänelle kuulunut instrumenttikukkaro.
On toukokuu. Keväänvihreät puun oksat kaartuvat kehystämään kohtausta puistossa. Tunnelma on jännittynyt, aikuiset ja lapset ovat keskittyneitä. Tummiin pukeutunut mies, Fredrik Cygnaeus, on astumassa alas puhujankorokkeelta, ja kuulijoiden katseet seuraavat häntä. Pastelliliidun kuulaat värit tuovat ilmaan väreilevyyttä.
Jatka lukemista ”Flora-juhla, Eero Järnefeltin seinämaalauksen luonnos”
Tällä kertaa esittelemme vasta muutama viikko sitten kokoelmiimme saadun hienon esineen ja sen alkuperäisen omistajan. Kyseessä on laakeriseppele, jota käytti Tekla Hultin, kun hänet promovoitiin filosofian maisteriksi 31.5.1894. Vaikka parista laakerinlehdestä on kärki murtunut ja vihreä silkkirusetti on hieman rypyssä, seppele on erinomaisessa kunnossa. Kun sitä katsoo lepäämässä silkkipaperivuoteellaan, voi vielä melkein aistia vienon yrtintuoksun.
Jatka lukemista ”Tekla Hultin, toimija tapahtumien keskiössä”
Helsingin Observatorion luentosaliin eli Argelander-saliin johtavan käytävän varrella on seinään kiinnitettynä hieno vanha ja edelleen toimiva tarkkuusheilurikello. Aiemmin tämä Normal Zeit -merkkinen kello oli rakennuksen sisääntuloaulassa, ja varhaisempina aikoina se toimi ikään kuin Neiti Aikana; siitä kaupunkilaiset saattoivat käydä tarkistamassa virallisen oikean kelloajan. Pian siirrellään taas kellojen viisareita, kun kesäaika alkaa. Helsingin observatoriolla kelloja riittää. Siellä on useita tarkkuuskelloja, joista vanhin on 1700-luvulta. Mitenhän ne liittyvät Observatorioon?
Yliopistomuseon kokoelmiin kuuluu useita mielenosoituskylttejä ja -banderolleja. Eräs niistä on puiseen keppiin niittaamalla kiinnitetty, 30 vuotta vanha ja käytössä hieman nuhjaantunutkin pahvikyltti, johon on mustalla tussilla kirjoitettu teksti ”Älä töni mun dosenttiani”.
Helsingin yliopiston Piirustussalin kokoelmaan kuuluu joukko hienoja piirustuksia, joiden tekijät jäävät toisinaan hämärän peittoon. Signeeraukset ovat epäselviä tai niitä ei ole. Joskus paperiin tehdyt merkinnät saattavat johtaa harhaan.
Luetteloin tietokantaamme piirustuksia ja tein hakuja netistä selvittääkseni, keitä niiden tekijät voisivat olla. Vuorossa oli taitavasti piirretty Nuoren naisen muotokuva, jossa on sivuprofiiliin hieman alaviistosta kuvattu nutturahiuksinen nainen ruudullisessa puserossa. Paperiin alakulmaan on kirjoitettu ”Onni Bäckström”. Yläkulmaan ”F. A. April 93”. Merkintöjen perusteella pidin itsestään selvänä, että taiteilija on Onni Bäckström -niminen miesopiskelija. Työn hyväksyjän eli Piirustussalin opettajan Fredrik Ahlstedtin merkintä on yläkulmassa.
Tällä kertaa esittelemme kaksi lääketieteen opiskelijoiden valmistamaa esinettä, pannumyssyn ja seinävaatteen. Molemmat ovat peräisin Helsingin yleisen sairaalan synnytysosastolta. Synnytysosastolla annettiin lääketiedettä opiskeleville kandidaateille synnytyksiin liittyvää käytännön opetusta vuodesta 1833 alkaen. Kokonaan oma sairaala synnytyksiä, naistentautien hoitoa ja gynekologian käytännön opiskelua varten saatiin Suomeen vasta vuonna 1934 Naistenklinikan valmistuttua.
Yliopistomuseon käsityötieteen kokoelmassa on lukuisia hienoja ateljeeiltapukuja, mutta yksi niistä on hiukan erityisempi: se on tehty poikkeuksellisesti neuleesta. Asukokonaisuuteen kuuluu iltapuku, neulejakku, neulehuivi ja puvun kanssa samanvärisiksi värjätyt juhlakengät. Mikä mahtaakaan olla kokonaisuuden historia ja tausta? Tätä on tutkinut dosentti Ritva Koskennurmi-Sivonen, jonka julkaisuja on hyödynnetty lähdemateriaalina tässä tekstissä.
Aikana, kun kaukomatkailu oli harvinaista, kaukaiset maat voitiin tuoda ihmisten nähtäville taiteen ja sittemmin myös valokuvien kautta. Yksi keino perehtyä kulttuuriin ja arkkitehtuuriin oli tutkia pienoismalleja. Ne tarjosivat mahdollisuuden nähdä myös menneisyyteen, etenkin kun kyse oli historiallisista paikoista, jotka eivät ole säilyneet jälkipolville. Lokakuun esineenä esittelemme Sederholmin kokoelmasta antiikinaikaista Tuulten tornia kuvaavan pienoismallin, jonka luetteloin viime keväänä.
Jatka lukemista ”Tuulten torni Sederholmin pienoismallikokoelmasta”
Joskus fysiikkaan liittyvät esineet puhuttelevat, jos niissä on jokin hauska muoto tai materiaali kuten tässä päärynänmuotoisessa Nicholsonin areometrissä. Syyskuun 4. päivänä on Turun palon vuosipäivä, joten päätimme ottaa tämän kuukauden esineeksi jonkin palosta selviytyneen aarteen kokoelmastamme. Mikä on tämä päärynämäinen, sulavalinjainen, metalliseoksesta valmistettu esine, jolla on eri nimityksiä: areometri, uppovaaka, tiheysmittari, hydrometri. Nämä eivät kerro oikein mitään, joten otetaanpa selvää, mistä on kyse.