Kehitysyhteistyön rahoja Suomen valtion budjetissa leikataan rajusti. Leikkauksia perustellaan valtiontalouden hankalalla tilanteella. Vähennettävä summa on kuitenkin niin suuri, ettei leikkauksia tehdä ainoastaan pakon edessä, vaan kyse on valinnasta, siitä mitä halutaan tehdä – etenkin, kun samaan aikaan lisätään merkittävästi kehitysrahoituksen määrärahaa.
Vähennyksiä on noustu vastustamaan. Kuitenkin suurin osa suomalaisista vaikenee, myös valtaosa niistä, joilla pitäisi koulutuksensa puolesta olla ymmärrys kehitysyhteistyön välttämättömyydestä. Miksi?
Kehitysyhteistyöstä vähentäminen murentaa suomalaisen yhteiskunnan perustaa, koska se on ristiriidassa länsimaisen eetoksen kanssa. Länsimaiseen eetokseen kuuluu paitsi mahdollisuus hankkia ja kerryttää itselle hyvää mutta myös muista huolehtiminen. Ihanneyhteiskunnassa ei pärjää ainoastaan vahvat ja suotuisten olosuhteiden ympäröimät, vaan kaikille pyritään takaamaan edellytykset hyvään elämään.
Globaalistuminen on laajentanut eettisen vaatimuksen huolehtia muista koskemaan koko maailmaa. Valtiot toimivat globaalissa maailmassa, mikä tarkoittaa muun muassa, että länsimainen hyvinvointi perustuu osaksi kehittyvien maiden luonnonvarojen halpaan saantiin ja edulliseen työvoimaan. Suomi ei yksin jaa ja rakenna hyvän elämän edellytyksiä ihmisille, jotka ovat avun tarpeessa, vaan se on kansainvälinen tehtävä, josta OECD:n jäsenmaat huolehtivat yhdessä.
Vähennyksiä on vastustettu vetoomuksella ja mielenilmauksilla. Suurin osa suomalaisista kuitenkin vaikenee, ja valtaosa myös niistä, joilla pitäisi koulutuksensa puolesta olla käsitys siitä, että kehitysavusta huolehtiminen on välttämätön ja väistämätön eettinen velvoite.
Mistä vaikeneminen johtuu?
Etenkin korkeasti koulutettujen vaikeneminen johtuu ainakin osaksi yhteiskunnan rakentumisesta professioiden varaan.
Tärkeimmistä kansalaisten hyvän elämän edellytysten turvaamisesta huolehtiminen on professioiden vastuulla. Historiallisesti perinteisiä professioammatteja ovat papin, juristin ja lääkärin ammatit.
Profession edustajan, esimerkiksi lääkärin, edellytys huolehtia velvoitteestaan perustuu luottamukselle. Potilaan on luotettava, että lääkärillä on ammattitaitonsa lisäksi aito pyrkimys hoitaa häntä. Potilaan luottamus kohdistuu toisaalta juuri häntä hoitavaan lääkäriin mutta ennen kaikkea koko professiota kohtaan. Sellainen luottamus ei rakennu hetkessä ja sitä on pidettävä yllä.
Profession edustajan on huolehdittava, että hänen toimintansa ei aiheuta epäilyksiä hänen puolueettomuudelleen ja aidolle pyrkimykselleen hoitaa jokaista potilasta parhaan taitonsa ja käytettävissä olevien resurssien mukaan. Esimerkiksi juuri aktiivinen poliittinen toiminta, hallituksen ajankohtaisten poliittisten päätösten ahkera kommentointi asettaisi tällaisen epäilyksen.
Professioammateissa työskentelevät toimivat professioroolissaan myös julkisuudessa, esimerkiksi kommentoidessaan poliittisia aiheita. Sama koskee muitakin arvostettuja ja yhteiskunnallisesti tärkeitä ammatteja kuin perinteisiä professioita. Siksi suurin osa korkeasti koulutetuista vaikenee kehitysyhteistyön leikkauksista. Tämä on nurinkurista, sillä professioiden ja muiden yhteiskunnallisesti tärkeiden ammattien edustajilla pitäisi olla erityinen velvoite puolustaa ja edistää hyvää elämää paitsi paikallisesti ja kansallisesti myös globaalisti.
Kirjoittaja TM Isto Peltomäki on sosiaalietiikan tohtorikoulutettava.
Kuva: Katariina Väisänen