Tekijä: graduparaati

Mitä tapahtuu, kun lapsi tulee Suomeen yksin turvapaikanhakijana ja jää tänne vailla perheensä ja yhteisönsä tukea? Hän kohtaa yhteiskunnan, jossa vallitsevat arvot ovat usein kovin erilaiset kuin hänen lähtömaassaan. Lähdin tutkielmassani katsomaan, millaisia ajatusrakennelmia piilee tukijärjestelmissä, joita olemme rakentaneet näitä lapsia ja nuoria varten. On hyvä miettiä, mitä oikein haluamme heiltä ja mihin heitä kotoutamme.

Markkinat ohjaavat ja katse kääntyy yksilöön

Viime vuosikymmeninä hallinto ja koko yhteiskunta on valjastettu markkinoiden palvelukseen. Yrityselämän kieli ja pelisäännöt ovat liukuneet talouden piiristä kaikkialle yhteiskuntaan. Budjettikuri ohjaa politiikkaa. Tämä uusliberalismiksi kutsuttu suuntaus nakertaa hyvinvointiyhteiskunnan rakenteita. Sen perusta on yksilökeskeisyydessä; keskenään kilpailevien yksilöiden kamppailussa vähenevistä työpaikoista.

Ranskalaisen yhteiskuntafilosofi Foucault’n ajatuksista innoittuneet tutkijat ovat pohtineet, miten meitä hallitaan hienovaraisesti muuttuneessa maailmassa ja miten me opimme hallitsemaan itseämme. Tämä hallinta ei perustu pakkoon, vaan saa meidät vapaaehtoisesti taipumaan haluttuun suuntaan. Opimme muovaamaan itsestämme itsevastuullista ihannekansalaista kilpailuyhteiskunnan tarpeisiin.

Tällaisessa hallinnassa katse kohdistuu rakenteiden sijaan yksilöön, tiedon sijaan tunteisiin. Uusliberalistiseen henkeen sopii, että ihmiset hakevat apua popularisoidusta psykologiasta, kun tiede tai päättäjät eivät tarjoa helppoja vastauksia monimutkaisiin ongelmiin. Itsensä kehittämisen kurssit ja itseapuoppaat ovat epävarmoina aikoina suosittuja. Yksilö trimmaa itseään fyysisesti, emotionaalisesti ja henkisesti.

Nuoret oppivat syyttämään itseään

Suomalaiset tutkijat ovat tunnistaneet tällaisen hallinnan piirteitä myös nuorten syrjäytymisen ehkäisyyn tähtäävissä hankkeissa. Niissä toistuu tunteiden tunnistaminen sekä minäkuvan ja itsetunnon kanssa työskentely. Nuoria ohjataan elämänhallintaan, itsekuriin ja itsevastuullisuuteen.

Syrjäytymisen ehkäisy ei kuitenkaan ole tehokasta, kun sekä ongelmien syitä että niiden ratkaisuja etsitään yksilöstä eikä yhteiskunnan rakenteista. Tällä voi olla jopa syrjäytymistä vahvistava vaikutus. Nuorille tarjotaan haavoittuvan roolia ja ohjataan heitä oppimaan syyttämään itseään, jolleivat löydä opiskelu- tai työpaikkaa. Tämä ei ole omiaan vähentämään eriarvoisuutta.

Lähdin selvittämään, löytyykö samoja ainesosia myös ilman huoltajaa tulleiden tukijärjestelmistä. Analysoin viranomaisten laatimia käsikirjoja sekä järjestöjen hankemateriaaleja. Haastattelin myös viittä ammattilaista, jotka työskentelevät näiden lasten ja nuorten kanssa. Puhun nuorista, sillä kohderyhmä on valtaosin teini-ikäisinä maahan tulleita.

Aineistoni perusteella työstä piirtyy kuva, jossa näille nuorille tarjotaan toisaalta haavoittuvan ja toisaalta menestyjän roolia. Haavoittuvuutta nähtiin siitä huolimatta, osoittiko nuori itse varsinaisesti merkkejä hyvinvoinnin riskeistä vai ei. Nuoria pyritään silti ohjaamaan kohti itsevastuullisen kansalaisen ideaalia.

Samaan aikaan nuoret kamppailevat yksinäisyyden kanssa, koska eivät yleensä saa Suomeen perheitään. Yksinäisyyttä pahentaa vähäiset kontaktit suomalaisiin ikätovereihin sekä syrjinnän ja rasismin kokemukset. Työntekijät kyllä myös haastavat tätä paikoin, mutta heidän työaikansa ei riitä rakenteiden muuttamiseen.

Haavoittuvasta pakolaisesta nettomaksajaksi

Mielenterveyspuhe korostuu turvapaikanhakijoiden ja pakolaisten kohdalla. Myös aineistossani todettiin, että nämä nuoret tarvitsevat traumatietoista hoivaa. Samalla kuitenkin esitettiin, että tärkeimpiä nuorten hyvinvointiin vaikuttavia tekijöitä ovat varsin arkiset asiat; ystävät, harrastusmahdollisuudet, opinnot, vakaa arki ja turvalliset aikuiset – ja ennen kaikkea, oma perhe tai sen puute. Turvapaikanhakijoina tulleilla on usein traumatisoivia kokemuksia taustallaan, mutta voidaan kysyä, tarvitseeko aina mennä mielen sisään hakemaan ongelmia ja ratkaisuja.

Turvapaikanhakijoina tulleilta nuorilta vaaditaan paljon; he eivät saa epäonnistua, sillä uhkana väijyy viime kädessä aina maasta poistaminen. Heidän täytyy osoittaa, että heistä tulee ”nettomaksajia”. Haluan tutkielmallani kannustaa pohtimaan, olisiko syytä muuttaa yhteiskuntaa sen sijaan, että yritämme muokata näitä pakolaislapsia ja -nuoria yhteiskuntaamme sopiviksi? Onko tämä markkinavetoinen yksilöllisyyttä ylikorostava yhteiskunta meille muillekaan hyväksi?

Taina Martiskainen

Maisterintutkielma: Yksinäisiksi hallitut. Ilman huoltajaa tulleiden nuorten tukijärjestelmien tarkastelu hallintavallan näkökulmasta.

Photo by Alexis Antoine on Unsplash

Tutkimuksen taustaa

Opiskelijoiden hyvinvointi on laskenut. Koronapandemia pakotti opiskelijat eristäytymään ja siirtymään etäopetukseen, mikä lisäsi monien opiskelijoiden yksinäisyyttä ja johti vertaistuen puutteeseen sekä lisääntyneeseen opiskelu-uupumukseen. On erittäin tärkeää tutkia, kuinka opiskelijoiden hyvinvointia voidaan edistää ja uupumusta ehkäistä.

Tutkimuksen tavoitteet ja toteutus

Hyväksymis- ja omistautumisterapiaan (HOT) pohjautuva kahdeksan viikon verkkokurssi “Kohti parempaa opiskelua” (3 OP) järjestettiin keväällä 2021, jolloin koronapandemia oli sulkenut opiskelijat koteihinsa. HOT pyrkii lisäämään psykologista joustavuutta, joka on kokonaisvaltaista hyvinvointia edistävä ominaisuus. HOT-perusteisten interventioiden on todettu olevan hyödyllisiä esimerkiksi uupumuksen hoidossa.

Psykologisella joustavuudella tarkoitetaan yksilön kykyä hyväksyä ajatuksensa ja tunteensa sellaisina kuin ne ovat, ilman tarvetta muuttaa niiden ilmentymistä tai olemusta. Psykologinen joustavuus käsittää myös kyvyn olla läsnä hetkessä ja nähdä omat ajatuksensa ja tunteensa vain ajatuksina ja tunteina, eikä absoluuttisina totuuksina. Kurssilla pyritään kehittämään myös opiskelijoiden suunnitelmallisen opiskelun taitoja, jotka voivat osaltaan vaikuttaa opiskelijoiden hyvinvointiin. Suunnitelmallinen opiskelu kattaa ajanhallinnan, itsesäätelyn ja suunnitelmallisuuden taidot. Sen on todettu olevan yhteydessä muun muassa hyvinvointiin, opiskeluissa suoriutumiseen, sekä vähempään stressiin ja uupumukseen.

Tämän tutkimuksen tavoite oli tuottaa lisätietoa verkkopohjaisen HOT:iin pohjautuvan interventiokurssin hyödyistä uupumusriskiltään erilaisten opiskelijoiden välillä. Kattava laadullinen analyysi kurssin hyödyistä on tarpeellista, jotta saamme tietoa kurssin toimivuuden mekanismeista erilaisilla opiskelijoilla. Tämän tiedon avulla tulevaisuudessa voidaan tukea opiskelijoiden hyvinvointia ja opiskeluvalmiuksia entistä paremmin.

Tutkimuksessani tutkittiin kvalitatiivisen sisällönanalyysin keinoin, minkälaisia hyötyjä opiskelijat kokivat kyseisen kurssin tuovat heidän elämäänsä. Lisäksi mitattiin opiskelu-uupumusmittaria hyödyntäen, kokivatko opiskelijat uupumuksensa vähentyneen kurssin aikana. Edellä mainittuja tuloksia vertailtiin eri uupumusriskiryhmään kuuluvien opiskelijoiden kesken.

Tulokset ja johtopäätökset

Opiskelijat kokivat monipuolisia hyötyjä kurssin aikana. Suurin osa opiskelijoista koki hyvinvointinsa parantuneen jollain tavalla. Hyvinvoinnin paraneminen ilmeni muun muassa elintapojen ja arjen paranemisella ja stressin ja uupumuksen vähenemisellä. Lisäksi opiskelijat kokivat itsetuntemuksensa lisääntyneen, psykologisen joustavuuden kehittyneen, opiskelun suunnitelmallisuuden parantuneen sekä armollisuuden itseä kohtaan lisääntyneen. Lisäksi opiskelijat kokivat saaneensa kurssilta paljon kaivattua vertaistukea. Kaikki opiskelijat kokivat samankaltaisia hyötyjä riippumatta heidän opiskelu-uupumusriskitasostansa kurssin alussa. Ne opiskelijat, jotka olivat korkeammassa riskissä uupua, kokivat vertaistuen merkityksen muita tärkeämmäksi lähes tilastollisesti merkitsevästi. Kvantitatiivinen analyysi paljasti, että opiskelijoiden opiskelu-uupumus väheni kurssin aikana. Eniten uupumus väheni niillä opiskelijoilla, jotka olivat korkeimmassa riskissä uupua kurssin alussa.

Tutkimuksen tulokset osoittavat, että opiskelijoiden hyvinvointia voidaan tukea hyväksymis- ja omistautumisterapiaan pohjautuvan verkkopohjaisen interventiokurssin avulla. Kurssi voi ehkäistä ja lievittää opiskelu-uupumusta moninaisten hyötyjen, kuten psykologisen joustavuuden lisääntymisen ja suunnitelmallisen opiskelun taitojen avulla. Erityisen tärkeä tulos on, että kurssi hyödyttää yhtä lailla eri uupumusasteisia opiskelijoita, jolloin kurssin voidaan uskoa olevan hyödyllistä monenlaisissa tilanteissa oleville opiskelijoille. Tutkimuksen tulokset korostavat vertaistuen merkitystä opiskelussa. Vastaavanlaisilla kursseilla vertaistukea olisi syytä tarjota entisestään, jolloin voidaan maksimoida kurssin hyödyt.

 

Ronja Ruuska

Exploring the effects of an acceptance and commitment therapy -based intervention course to university students’ well-being

Tutkimuksen taustaa

Digitaalisen median kulutus kasvanut räjähdysmäisesti 2000-luvulle siirryttäessä. Teknologia mahdollistaa digitaalisen median kulutuksen lähes missä vain ja milloin vain. Nykyisin onkin harvinaisempaa nähdä ihmisiä julkisessa liikennevälineessä ilman puhelinta, kuin puhelimen kanssa. Puhutaan jopa digitaalisen median eri alalajien addiktiokulutuksesta. Yleistynyt digitaalisen median kulutus on herättänyt huolen sekä tutkimuskirjallisuudessa, että kuluttajien keskuudessa – mitä se tekee meidän hyvinvoinnillemme? Tutkimusta aiheen tiimoilta on toteutettu paljon, mutta tutkimuksissa on paljon rajoitteita. Tällaisia rajoitteita ovat esimerkiksi tutkimuksissa käytettyjen määritelmien vajavaisuus, kulutuksen mittaaminen vain yhdellä tavalla, heikko luotettavuus. Tutkimuskirjallisuudessa ei ole myöskään yhteisymmärrystä ongelmakulutuksen määritelmistä tai mikä digitaalisessa mediassa aiheuttaa addiktiota; onko se kulutettava väline, internet yleisesti vai sosiaalisen median sisällöt. Tutkimuksissa ei ole huomioitu subjektiivista näkökulmaa.

Tutkimustulokset ovatkin ristiriidassa keskenään. Osassa tutkimuksissa on todettu digitaalisen median kulutuksen aiheuttavan merkittäviä hyötyjä sekä merkittäviä haittoja hyvinvointiin. Aiemmissa tutkimuksissa on myös todettu digitaalisen median kulutuksen vaikuttavan mielenterveyteen sekä sitä edistävästi, että heikentävästi. Digitaalisen median kulutuksen koetaan myös olevan nykyisin ongelmallista tai jopa addiktioksi luokiteltavaa. Kuitenkin tutkimuskirjallisuudessa käytetyt addiktiomääritelmät ovat hyvin vaihtelevia. Määritelmissä on vaihtuvuutta addiktion aiheuttajasta. Osassa määritelmiä katsotaan addiktion olevan internet, osassa teknologiset välineet ja osassa digitaalinen media. Määritelmät perustuvat usein samaan uhkapeliaddiktion määritelmään, jota on hyödynnetty digitaalisen median addiktioiden muodostuksessa.

Tutkimuksen tavoitteet ja menetelmät

Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää korkeakouluopiskelijoiden digitaalisen mediasuhteen kautta, miten korkeakouluopiskelijat kokevat suhteensa digitaaliseen mediaan ja millaisia jännitteitä mediasuhteesta on poimittavissa. Tarkoituksena oli myös tarkastella ongelmallisen digitaalisen median kulutuksen määritelmiä ja pyrkiä tarkastelemaan, löytyykö korkeakouluopiskelijoiden kuvailuista yhtenäisyyksiä näihin määritelmiin. Tutkimuskysymyksiin lähdettiin etsimään vastauksia laadullisen tutkimuksen menetelmien kautta. Aineiston keruuseen käytettiin puolistrukturoitua teemahaastattelua ja se analysoitiin fenomenografisen analyysimenetelmän keinoin.

Tutkimuksen tulokset ja johtopäätökset

Korkeakouluopiskelijoiden digitaalisesta mediasuhteesta oli poimittavissa ristiriitaisia näkemyksiä digitaalista mediaa ja omaa kulutusta kohtaan. Digitaalisen median koettiin tuottavan hyötyä tarjoamalla loputtoman mahdollisuuden vuorovaikutukseen, opiskeluun ja hyvänä rentoutumiskeinona ja ajanviettona arjessa. Kuitenkin samalla digitaalisen median koettiin rajoittavan aitoihin sosiaalisiin tilanteisiin hakeutumista, häiritsevän opiskelua, sekä huonona vapaa-ajan aktiviteettina mihin kulutetaan aivan liikaa aikaa. Pääasiassa digitaalisen median kulutus koettiin huonona tapana kuluttaa aikaa, vaikka se tuottaisi hyötyä ja samalla kulutus aiheutti syyllisyyttä, kuinka oma ainutkertainen elämä käytetään hukkaan ja ”pitäisi tehdä jotain parempaa”. Puhuessaan liiallisesta kulutuksesta viitattiin usein addiktioon, jota myös peruuteltiin paljon, ettei oma kulutus voi olla addiktiota.

Vastauksista heijastui ambivalentti suhtautuminen digitaalisen median kulutukseen. Kulutus tuottaa hyötyä, mutta se koetaan turhana aktiviteettina. Vastauksissa heijastui yhteiskunnan negatiivinen asennoituminen digitaalisen median kulutukseen, kun arvotettiin ”perinteinen media” paremmaksi tavaksi kuluttaa aikaa, vaikka aktiviteetit olisivat samoja. Myös yhteiskunnan suorituskeskeisyys näkyi vastauksissa, kun rentoutuminen ja viihtyminen olivat huonoja tapoja kuluttaa digitaalista mediaa. Mieluummin aika olisi pitänyt käyttää oppimiseen. Etenkin sosiaalisen median sisällöt olivat rajoitusta vaativia, vaikka ne koettiin myös eniten hyötyä tuottavaksi vuorovaikutuksen mahdollistamisen kautta.

Lopputuloksena tutkimuksessa oli, että digitaalisen median kulutus voi tuottaa ongelmia, vaikka se ei olisi addiktiota. Pitäisi hyväksyä digitaalinen media osaksi arkea, mutta samalla opetella kuluttamaan sitä itselle sopivalla tavalla. Olisi myös tärkeää yhdistää digitaalisen median kulutuksen määritelmiä ja tehdä tarkempaa ja yhtenäisempää tutkimusta teeman ympärillä.

Viivi Timonen
Korkeakouluopiskelijoiden digitaalinen mediasuhde

Kieli on keskeisessä asemassa ihmisen elämässä, sillä kielen välityksellä ollaan vuorovaikutuksessa ympäröivän maailman kanssa. Lapsi ilmaisee itseään, omaksuu uusia asioita ja muistaa oppimaansa kielen avulla. Opetussuunnitelmassa todetaan, että kieli on lapselle sekä oppimisen kohde että väline ja kielen kehitys nähdään olennaisena osana lapsen kokonaisvaltaista kehitystä. Olen tulevana luokanopettajana  kiinnostunut selvittämään lasten kielen kehitykseen liittyviä seikkoja, jotta osaisin kohdata oppilaitani mahdollisimman hyvin kielellisestä näkökulmasta. Tarkastelin tutkimuksessani varhaiskasvattajien kokemuksia lasten kielen kehityksen tukemisesta ja monikielisten lasten kielellisestä kohtaamisesta varhaiskasvatuksen arjessa. Nopeasti monikulttuuristuva nykymaailma tuo mukanaan opettajille lisää haasteita, minkä takia otin tutkimukseeni mukaan myös s2- näkökulman ja selvitin, kuinka suomea toisena kielenä puhuvia lapsia kohdataan ja kuinka heidän kielen kehitystään tuetaan ennen kouluikää sekä pohdin, kuinka itse voin mahdollisesti tukea suomea vieraana kielenä puhuvia lapsia alakoulussa.

Tutkimuksen totetutus

Toteutin tutkimukseni laadullisena tutkimuksena. Haastattelin neljää varhaiskasvattajaa puolistrukturoitua teemahaastattelua käyttäen. Kasvattajat olivat kokeneita ja heillä oli arvokasta tietoa kielen kehityksestä ja sen tukemisen keinoista. Tarkoituksenani oli selvittää nimenomaan kasvattajien omia henkilökohtaisia kokemuksia ja oppia jotain uutta kielen kehityksen tukemisesta tulevaa työtäni varten.

Tutkimuksen tulokset

Tutkimustulokset osoittivat, että kielen kehitystä voidaan tukea hyvin monin eri keinoin. Erityisesti kasvattajat korostivat positiivisen vuorovaikutuksen, vanhempien kanssa tehdyn yhteistyön ja oman äidinkielen tukemisen tärkeyttä kielen kehityksessä. Kasvattajat totesivat, että omaa äidinkieltään sujuvasti puhuvat lapset oppivat suomen kieltä vaivattomammin. Myös kielen kehityksen teorian ja opetussuunnitelman mukaan on tärkeää tukea lapsen oman äidinkielen kehitystä ja sen aktiivista käyttämistä kotona, ja jos mahdollista, myös päiväkodissa, jotta lapsi voisi omaksua muita kieliä helpommin. Lisäksi kuvien käyttö ja toisto nähtiin hyvin merkityksellisenä kielen kehityksen tukemisessa varhaiskasvatuksen arjessa.

Pohdintaa

Tämän tutkimuksen konteksti oli varhaiskasvatus, mutta mielestäni kasvattajien käyttämiä kielen kehityksen tukemisen keinoja voidaan käyttää myös alakoulussa, erityisesti alkuopetuksessa. On hyvä pyrkiä tietoisesti tekemään oppilaiden omat äidinkielet näkyviksi koulun arjessa ja käyttää mahdollisuuksien mukaan konkreettisia välineitä, kuvia ja muita materiaaleja opetuksessa. Tukemalla ja korostamalla opetuspuhetta esimerkiksi kuvilla ja toistoilla, voidaan auttaa oppilaita, joilla on vaikeuksia keskittyä, ymmärtää suomen kieltä tai hahmottaa kuulemaansa.

 

 

Esra Karsandi

LASTEN KIELEN KEHITYKSEN TUKEMINEN VARHAISKASVATUKSESSA

Varhaiskasvatuksen ammattilaisten kokemuksia kielen kehityksen tukemisesta varhaiskasvatuksessa

Tutkimuksen tausta

Pro gradu-tutkielmassani tutkin induktiovaiheen opettajien ammatillisen toimijuuden yhteyttä työn imuun, työstressiin, ja riittämättömyyden tunteeseen opettaja-oppilas vuorovaikutuksessa COVID-19-pandemian ajalta. Tarkastelun kohteena oli myös työn imun yhteys työstressiin ja riittämättömyyden tunteeseen opettaja-oppilas vuorovaikutuksessa.
Maailmanlaajuinen COVID-19-pandemia vaikutti suuresti opetusalan ammattilaisten arkeen. Induktiovaiheen opettajat ovat uransa alkuvaiheessa olevia opettajia (työelämässä 1-5 vuotta). Tämän induktiovaiheen aikana tapahtuu opettajien sitoutuminen ammattiin ja työyhteisöön. Ammatillisella toimijuudella on suuri rooli erityisesti induktiovaiheen opettajien ammatillisen identiteetin kehittymiseen ja työhön sitoutumiseen. Työn imulla voidaan tutkia työhyvinvointia työn mielekkyyden kautta, ja opettajat ovat pääsääntöisesti kokeneet työn imua työssään. Opettajat kokevat myös työssään työstressiä, ja sen kokeminen on viime vuosina lisääntynyt. Työstressin yksi osa-alue opettajilla on riittämättömyyden tunne opettaja-oppilas vuorovaikutuksessa, joka on heikentänyt erityisesti opettajien ammatillisen toimijuuden luokkahuoneessa syntymistä.

Tutkimuksen tavoitteet

Pro gradu-tutkielmani tavoitteena oli tuottaa tietoa induktiovaiheen opettajien kokeman ammatillisen toimijuuden luokkahuoneessa, työn imun, työstressin ja riittämättömyyden tunteen opettaja-oppilas vuorovaikutuksessa yhteyksistä̈ COVID-19-pandemian ajalta. Tarkastelun kohteena oli myös työn imun yhteys työstressiin ja riittämättömyyden tunteeseen opettaja-oppilas vuorovaikutuksessa. Tutkimuksessa käytetty aineisto on kerätty osana laajempaa kansainvälistä tutkimusprojektia ”Early Career Teachers’ Professional Agency Across Four European Countries”, jonka kohderyhmänä olivat alakoulun opettajat, yläkoulussa työskentelevät aineen opettajat ja peruskoulun (1-9 luokkien) erityisopettajat. Tutkimusaineisto oli kerätty vuosien 2020-2021 aikana suomalaisilta opettajilta.

Tutkimuksen tulokset

Tutkimuksen tuloksista ilmeni, että tarkastelevien muuttujien välillä oli tilastollisesti merkitseviä yhteyksiä. Induktiovaiheen opettajat, jotka kokivat vahvaa ammatillista toimijuutta luokkahuoneessa raportoivat kokevansa työn imua sekä vähäisempää työstressiä ja riittämättömyyden tunnetta opettaja-oppilas vuorovaikutuksessa. Ne opettajat jota kokivat työn imua, raportoivat vähemmästä työstressistä ja riittämättömyyden tunteesta opettaja-oppilas vuorovaikutuksessa. Sukupuolen ja opettajaryhmien välillä ei esiintynyt tilastollisesti merkitseviä eroja. Tutkimuksen tulokset osoittivat, että ammatillisella toimijuudella luokkahuoneessa on yhteys työn imuun, työstressiin ja riittämättömyyden tunteeseen opettaja-oppilas vuorovaikutukseen ja työn imulla on yhteys työstressiin ja riittämättömyyden tunteeseen opettaja-oppilas vuorovaikutukseen induktiovaiheen opettajilla COVID-19-pandemian aikana.
Opettajien työssäjaksaminen ja ammatillinen toimijuus luokkahuoneessa ovat tärkeitä yhteiskunnallisia tutkimuksen kohteita. Ammatillinen toimijuus luokkahuoneessa ja työn imu ovat tekijöitä, jotka edistävät opettajien työhyvinvointia ja lisäävät motivaatiota työssä, kun taas koettu työstressi ja riittämättömyyden tunne opettaja-oppilas vuorovaikutuksessa voivat aiheuttaa haasteita opettajan työssä jaksamiselle ja ammatilliselle kehitykselle. Näin ollen olisikin tärkeää tukea opettajien ammatillisen toimijuuden kehittymistä luokkahuoneessa ja työn imua lisääviä asioita työyhteisössä. Lisääntyessään ammatillinen toimijuus luokkahuoneessa ja työn imu tukisivat toisiaan, ja opettajien kokonaisvaltainen työhyvinvointi parantuisi.
Tutkimus on tehty COVID-19-pandemian ajalta kerätystä aineistosta, ja tutkimuksessa tutkittiin vain tutkittavien ilmiöiden yhteyksiä, ei niihin vaikuttavia tekijöitä. Mahdollisena jatkotutkimuksena voitaisiin tutkia, mitkä tekijät ovat vaikuttaneet induktiovaiheen opettajien ammatilliseen toimijuuteen luokkahuoneessa, työn imuun, työstressiin ja riittämättömyyden tunteeseen opettaja-oppilas vuorovaikutuksessa COVID-19-pandemian aikana. Tutkimuksen kohteena voisi olla myös opettajien työkokemuksen tuomat erot ilmiöiden ilmenemiseen COVID-19-pandemian ajalta.
Tämänkaltaiset tutkimustulokset voivat olla hyödyllisiä opettajien työhyvinvoinnin ja ammatillisen oppimisen tukemiseksi. Tutkimukset ja tulokset ammatillisesta toimijuudesta luokkahuoneessa ja sen välisistä yhteyksistä voivat auttaa koulutusalan päättäjiä ja johtajia kehittämään parempia tukijärjestelmiä erityisesti induktiovaiheen opettajille, jotka kokevat työstressiä tai riittämättömyyden tunnetta oppilassuhteissaan.

 

Monica Åhman

”Induktiovaiheen opettajien ammatillinen toimijuus luokkahuoneessa, työn imu, työstressi ja riittämättömyyden tunne opettaja-oppilas vuorovaikutuksessa – COVID-19 ajan näkökulma”

Tutkimuksen taustaa

Keväällä 2019 kerätyn aineiston, rehtoribarometrin, mukaan joka kymmenes rehtori oli uupunut ja joka kolmas oli riskissä palaa loppuun, eikä koronavuodet ole ainakaan lisänneet rehtoreiden työssä jaksamista. Peruskoulun rehtorin työ on yhä vaikeampaa ja vaativampaa, jatkuvat muutokset, tiukat aikataulut ja ympäristön paikoin ristiriitaisetkin odotukset saavat monet rehtorit kokemaan itsensä ylikuormittuneiksi. Korona-aika näkyy rehtorien työhyvinvoinnissa siten, että työinto on hiipunut merkittävästi ja samalla uupumus on lisääntynyt.

Rehtoreiden työhyvinvoinnilla on merkitystä tietysti yksilön näkökulmasta, mutta myös laajemmin koko koulun, työyhteisön ja oppilaidenkin kannalta. Rehtorin työhyvinvointi on yksi keskeisistä vaikuttimista opettajien työssä suoriutumiseen ja sitä kautta myös oppilaiden koulumenestykseen. Koulun ilmapiiri, opettajien ja oppilaiden hyvinvointi ja koulun kehitysmahdollisuudet ovat osaltaan myös riippuvaisia rehtoreiden työhyvinvoinnista. Pandemia-aikana rehtorin rooli on ollut hyvin keskeinen, sillä erityisesti kriisitilanteissa yhteisöt yleensä tukeutuvat johtajaan. Kriisiaikoina rehtoreiden täytyy tuoda varmuutta ja toivoa yhteisölle, sekä varmistaa avoin ja luotettava viestintä kouluyhteisön kesken.

Tutkimuksen tavoite

Tämän pro gradu työn tavoitteena oli selvittää, onko suomalaisten perusopetuksen vuosiluokkien 1–6 rehtoreiden työhyvinvoinnissa havaittavissa alueellisia eroja. Alueellisia eroja tarkasteltiin kolmessa eri tasossa, AVI-alueittain, kuntaryhmittäin ja maakunnittain neljänä vuotena. Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä käytettiin työn vaatimukset ja voimavarat -mallia. Suomessa pyritään alueiden väliseen tasapainoiseen kehitykseen.

Aineisto kerättiin osana Rehtoribarometriä vuosina 2019–2022. Osallistujat (N=1218) olivat perusopetuksen vuosiluokkien 1–6 rehtoreita joka puolelta Suomea. Työhyvinvointia mitattiin kyselylomakkeessa työn vaatimusten ja voimavarojen mallin mukaisesti työn imuun ja työuupumukseen liittyvillä väittämillä.

Tutkimuksen tulokset

Tutkimus ei paljastanut alueiden välisiä eroja rehtoreiden työhyvinvoinnissa, mutta rehtoreiden työhyvinvointi on yleisesti laskenut koronapandemian aikana, eikä ollut kääntynyt nousuun vielä keväällä 2022. Huomattavaa on, että aiemmassa tutkimuksessa on havaittu opettajien työn imun ja työuupumuksen palautuneen pandemiaa edeltävälle tasolle jo keväällä 2022. Ero työhyvinvoinnin palautumisessa opettajiin verrattuna johtuu luultavasti siitä, että kriisi koettelee johtoa rankemmin ja toipuminen kestää siksi kauemmin. Olisikin tärkeää pohtia, miten rehtoreiden työn vaatimukset ja voimavarat saataisiin tasapainoon ja työhyvinvointi paremmalle tasolle, sekä tutkimuksen avulla seurata alkavatko rehtorit toipua koronapandemian aiheuttamasta uupumuksesta. Myös alueellinen tutkimus on jatkossakin relevanttia, jotta paikalliset erityispiirteet voidaan ottaa huomioon yhteiskuntapolitiikassa. Tässä tutkimuksessa alueellisia eroja tarkasteltiin melko suurien alueiden välillä ja jatkotutkimuksessa olisi tärkeää koulujen tarkempien sijaintitietojen perusteella tutkia havaitaanko alueellisia eroja esimerkiksi maaseutu-, taajama- ja kaupunkikoulujen välillä, ja eroaako rehtoreiden työhyvinvointi sosioekonomisesti erilaisten alueiden välillä.

Anni Matsi

Perusopetuksen vuosiluokkien 1–6 rehtoreiden työhyvinvointi – alueellinen tarkastelu

Bakgrund och forskningsuppgift

Andelen elever med svårigheter att gå till skolan har ökat i Finland och i många länder i världen. Skolan har för elever en central roll med tanke på den akademiska utvecklingen, men också med tanke på det sociala och emotionella välmåendet. Skolfrånvaro förknippas med många svårigheter i livet, som till exempel psykisk ohälsa och ett externaliserat beteende. Desto större frånvaron blir, desto större blir ofta svårigheterna.

Närmare 800 vårdnadshavare till finländska grundskolelever med neuropsykiatriska utmaningar (medelålder 12 år, 68 % pojkar) deltog våren 2022 i en nätbaserad webenkät, där de svarade på bakgrundsfaktorer kring elevens, individuella, skol-, familjesituation samt hur situationen ser ut i anslutning till skolkamrater. Dessutom svarade vårdnadshavarna på en undersökning (School Non-Attendance ChecKlist, SNACK), i vilken de antecknade sitt barns frånvaro under den 23-dagar långa uppföljningsperioden och valde en av de 16 orsaksalternativen. Utgående från dessa svar kunde elevernas frånvaro delas in enligt de fyra frånvarotyperna: skolvägran, skolk, skolstödd och föräldrastödd frånvaro. Ifall eleven under den 23-dagar långa uppföljningsperioden varit borta mer än tre dagar (10 %) klassificerades frånvaron som ihållande frånvaro.

Syftet med undersökningen var att få en större förståelse för neuroatypiska skolelever och möjliga utmaningar de har i skolan. Det finns ganska få undersökningar om skolsituationen för elever med neuropsykiatriska utmaningar och få studier om vilka effekterna är av att ha flera neuropsykiatriska diagnoser, eller en diagnos i kombination med andra symtom som t.ex. ångest eller depression. I Finland finns det inte ännu så mycket forskning kring skolfrånvarofrågor och de undersökningar som gjorts tar oftast upp problemet ur skolsynvinkel. Tanken med denna undersökning är att ge vårdnadshavarnas synvinkel.

Resultat och diskussion

I undersökningen hade närmare hälften (45 %) av eleverna flera neuropsykiatriska diagnoser, medan grupperna med endast en diagnos var ADHD 32%, autism 11%, (sensorisk överkänslighet 2% och Tourette .6%). Under mätperioden missade de unga i genomsnitt fyra skoldagar. De elever som hade autismspektrumstörning eller flera neuropsykiatriska diagnoser hade en genomsnittlig frånvaro på fem dagar, medan den genomsnittliga frånvaron för elever med ADHD var tre dagar. Största delen av eleverna i undersökningen (82 %) hade nu eller tidigare haft skolfrånvaro, men endast lite mer än hälften av eleverna hade fått hjälp med skolfrånvaron. Problemen hade ofta börjat före åk 7 och 42,8 % av eleverna hade ihållande skolfrånvaro. Den vanligaste orsaken till frånvaro var oproblematisk frånvaro (46 %), som beror t.ex. på sjukdom eller läkarbesök. Skolvägran var den vanligaste av de fyra typerna av frånvaro (36 %). Det är en frånvarotyp där föräldrarna är medvetna om frånvaron och den beror ofta på ångest eller depression. Skolk (3%) var inte vanlig för denna grupp av elever.

Utöver skolfrånvaron var situationen i skolan mest utmanande för elever med mer än en neuropsykiatrisk diagnos, med flest individer som lider av ångest och/eller depression, sömnsvårigheter, inlärningssvårigheter och beteendesvårigheter. Relationerna i skolan med lärare och kamrater var ofta utmanande. Mer än hälften av gruppen hade nu eller tidigare blivit mobbade i skolan eller på fritiden. Särskilt elever med autism (40 %) eller elever med flera diagnoser (30 %) hade ofta inte en vän i skolan. Ungefär 20 % av eleverna hade inte en god relation till en endaste lärare i skolan.

I skolor och i samhället behöver vi öppna ögonen för denna elevgrupps svåra situation i våra skolor. Vi behöver bli bättre på att förhindra att skolfrånvaro uppstår och att stöda dessa elever i ett tidigt skede. Det behövs mera kunskap kring skolfrånvaro frågor och en djupare kunskap om neuropsykiatriska diagnoser i våra skolor. Vuxna har en central roll i att fostra unga i frågor kring diversitet och olikheter. Alla elever ska ha rätt att lyckas, trivas och känna sig trygga i våra skolor. Det bör inte endast vara en god intention i skolornas styrdokument, utan något varje elev får uppleva i sin skolvardag.

Annika Borgström
School non-attendance in students with neuropsychiatric challenges

Taustaa

Luonnonväriaineita on käytetty tekstiilien värjäyksessä kautta historian. Synteettisten väriaineiden yleistyminen syrjäytti luonnonväriaineet 1850-luvulta lähtien, sillä niiden käyttö oli taloudellisempaa ja niillä saatiin aikaan tasaisempi värjäysprosessi. Tänä päivänä ympäristötietoisuus niin yrittäjien kuin kuluttajien keskuudessa kasvaa jatkuvasti. Yrittäjillä on halu tuottaa kestävän kehityksen tavoitteiden mukaisesti tuotteita, ja kuluttajien ostokäyttäytymistä ohjaavat kestävän kulutuksen mukaiset arvot. Luonnonväriaineiden hyödyntäminen osana tekstiiliteollisuutta voisi tarjota yhden vaihtoehdon kestävämmän tulevaisuuden rakentamisessa.

Tavoitteet ja toteutus

Pro gradu -tutkielmani tarkoituksena oli selvittää, millaisena tekstiilialalle sijoittuvat yritykset näkevät luonnonväriaineiden hyödyntämisen teollisessa mittakaavassa tulevaisuudessa. Lisäksi tutkielman tavoite oli tuottaa tärkeää tietoa niin yrityksille kuin tutkijoille tämän hetken mahdollisuuksista, joita luonnonväriaineiden hyödyntämiseen voidaan liittää. Tutkimustiedolla on mahdollisuudet vahvistaa parhaillaan käynnissä olevan työn merkitystä eri tutkimusryhmissä ja hankkeissa. Tutkielman tutkimusote oli laadullinen ja siinä hyödynnettiin aineistolähtöistä sisällönanalyysiä. Aineisto koostui viiden tekstiilialalla työskentelevän yrityksen teemahaastatteluista, joilla kaikilla oli kokemusta luonnonväriaineiden hyödyntämisestä omassa tuotannossaan. Tutkimus toteutettiin osana BioColour-hanketta.

Tulokset ja johtopäätökset

Tutkimus osoitti, että luonnonväriaineiden hyödyntäminen kiinnosti kaikkia yrityksiä. Haasteena koettiin teollisen tuotannon vaatimukset luonnonväreille, kuten värien tasalaatuisuus ja toistettavuus. Yritykset kokivat, että kokeilujen kautta ja käynnissä olevien hankkeiden tarjoaman tiedon avulla halutut lopputulokset voisi saavuttaa. Suuremman mittakaavan tuotannon ehdoton edellytys olisi yhteistyö eri toimijoiden välillä. Se tarkoittaisi toimivia arvoketjuja, toimiva yhteistyötä ja osaamisen hyödyntämistä läpi koko tuotantoketjun alkutuotannosta tuotteiden valmistamiseen ja niiden markkinointia kuluttajille. Kuluttajilla on kiinnostusta luonnonväriaineilla värjättyihin tekstiileihin ja sitä kiinnostusta tulisi nyt hyödyntää. Luonnonvärjättyjen tekstiilien korkeampaa hintaa voitaisiin tasapainottaa tiedon lisäämisellä kuluttajille luonnonväriaineista ja harkitumpaan kuluttamiseen kannustamisena.

Tutkimuksen mukaan, että Suomeen tarvitaan uusia tekstiilialan toimijoita osaksi luonnonväriaineiden kehittämisen ketjua, jotta voidaan luoda luonnonväriaineiden hyödyntämisestä myyntivaltti Suomeen. Vastuullisempien tuotteiden tarjoaminen kuluttajille on osa tulevaisuutta, joiden avulla yritykset voivat luoda kestävämpää tulevaisuutta. Esiin noussut maaseudun mahdollisuuksien kehittäminen ja uusien yritysten kasvun mahdollisuudet tukivat aiempaa tutkimustietoa. Suomella on olemassa olevat mahdollisuudet olla luonnontuotteiden tuottajamaista, kun yhteistyö yritysten välillä saadaan alalla toimivaksi. Suomessa olisi myös mahdollisuuksia hyödyntää eri teollisuuden alojen sivuvirtoja värinlähteinä, jolloin voitaisiin taata värin suuret raaka-ainevolyymit ja toimitusvarmuus.

Noora Tommila

Luonnonväriaineiden hyödyntäminen nyt ja tulevaisuudessa – yrittäjien näkökulma

Tutkimuksen taustaa

Varhaiskasvatuksesta ja sen tilasta on uutisoitu vuosien saatossa erinäisistä syistä. Vuoden 2018 varhaiskasvatuslakimuutos sai aikaan paljon mediahuomiota, jotka olivat puolesta ja vastaan lakiuudistusta. Lakimuutoksella pyritään parantamaan varhaiskasvatuksen laatua tiukentamalla kelpoisuusehtoja ja näin lisäämällä koulutetun henkilöstön määrää vuoteen 2030 mennessä. Edelleenkin huolenaiheena ovat varhaiskasvatuksen resurssit sekä henkilöstön riittämättömyys. Nämä ongelmat ovat näkyneet erityisesti viime vuoden uutisoinneissa, joissa puhutaan varhaiskasvatuksen kriisistä ja työvoimapulasta.

Tutkielmassa selvitetään, mitä varhaiskasvatuksesta uutisoidaan. Lisäksi tutkimuksessa selvitetään ja pohditaan sitä, miten uutisilla voidaan vaikuttaa yleisöön. Aiemmat tutkimukset ovat osoittaneet, että suomalaiset pääosin luottavat erityisesti johtaviin valtakunnallisiin uutismedioihin, Helsingin Sanomiin ja Yleen. Tutkimuksessa analysoidaan uutisotsikoiden aiheita sekä kieltä. Uutisotsikoiden analysoiminen on tärkeää, jotta voidaan pohtia sitä, mikä vaikutus uutisointien aiheilla ja esimerkiksi juuri tällä tutkimukseni aineiston jakaumalla on yhteiskunnan yleiseen mielipiteeseen varhaiskasvatuksesta.

Tavoitteet ja toteutus

Tämän tutkimuksen tavoitteena on selvittää, mitä varhaiskasvatuksesta uutisoidaan. Tutkielmassa on kyse laadullisesta tutkimuksesta, jossa olen käyttänyt sisällönanalyysia sekä diskurssianalyysiä. Tutkimusaineistona ovat uutisotsikot, joiden aiheisiin sekä kielenkäyttöön paneudun. Tutkimuksen tavoitteena on myös tuoda kokonaisvaltaisesti esiin, minkälaisen kuvan media tuottaa varhaiskasvatuksesta julkaisemillaan uutisotsikoilla.

Tutkimuksessa selvitettiin, mitä ja miten varhaiskasvatuksesta uutisoidaan Ylen ja Helsingin Sanomien uutisoinneissa vuonna 2022. Keskityn tutkimuksessani 194 uutisotsikkoon. Kriteerinä sisältyäkseen aineistooni oli se, että uutisotsikossa tuli olla mainittuna sana varhaiskasvatus tai päiväkoti. Luokittelin aineiston neljään luokkaan: kriisi, kannanotto, neutraali ja positiivinen.

Tulokset ja johtopäätökset

Aineistossani oli eniten neutraaleja uutisotsikoita. Kriisiuutisointeja oli seuraavaksi eniten ja määrällinen ero positiivisiin uutisiin oli merkittävän suuri. Positiivisia uutisotsikoita oli vain 12 koko aineistosta. Uutisotsikoiden aiheet liittyivät pääosin työvoimapulaan ja kevään 2022 varhaiskasvatuksen lakosta tiedottamiseen. Erityisesti kriisi- ja kannanottouutisotsikoissa käytettiin lainauksia tai kommentteja, jotka olivat lähinnä ministereiden tai tutkijoiden ilmaisemia.

Tutkimukseni uutisotsikot jättävät surullisen ja kriisiytyneenkin kuvan alasta. Huolestuttavaa onkin, että jos uutiset keskittyvät pääosin neutraaliin tiedottamiseen sekä kriisiuutisointiin ja negatiivisävytteisiin otsikoihin, ei sillä varmasti ole alalle houkuttelevaa vaikutusta saamaan uusia opiskelijoita ja työntekijöitä alalle, jossa jo valmiiksi vallitsee työvoimapula ja uusia työntekijöitä tarvittaisiin suuri määrä.

Jatkotutkimusaiheena kiinnostaisi selvittää, millainen vaikutus uutisoinneilla on varhaiskasvatuksen alalle pyrkivien opiskelijoiden halukkuuteen ja motivaatioon sekä myös jo kentällä työskentelevien varhaiskasvatuksen ammattilaisten mielipiteeseen. Minua kiinnostaisi lähteä myös tutkimaan uutistoimittajien valtaa siitä, mitä kerrotaan ja miten.

Maiju Anttila

Mitä varhaiskasvatuksesta uutisoidaan? Uutisotsikot Helsingin Sanomissa ja Yle Uutisissa vuonna 2022

Tutkimuksen tausta

Yhteiskunnassa vallitsevat teemat näkyvät myös varhaiskasvatuksessa, jolloin päiväkoti on kuin pieni yhteiskunta, joka peilaa yhteiskunnan kehityskulkua ja tapahtumia, ja tällöin se ei ole immuuni toiseudelle. Varhaiskasvatus yhtä lailla muun opetusjärjestelmän tavoin haavoittuvainen ja mahdollinen paikka yksilölle tulla toiseutetuksi. Toiseus on universaali ilmiö, jossa tehdään erottelua meidän ja heidän välille, jolloin syntyy toinen. Toista ei nähdä itsenäisenä ja monipuolisena toimijana vaan asetetaan objektin asemaan, ja toiseus liitetään ulkoiseen toiseuteen, johonkin vieraaseen, johonkin muuhun kuin me itse. Varhaiskasvatuksen yhtenä päätavoitteena on edistää lasten tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta, jolloin tieto varhaiskasvatuksessa vallitsevissa toiseuksista on tärkeää.

Toteutus ja tavoitteet

Toiseuden kohtaamista tapahtuu mm. mediassa ja kielessä, jonka takia tutkielman tutkimusaineiston kerääminen sanomalehdistä vaikutti järkevältä valinnalta. Tutkielma toteutettiin analysoimalla Kalevan, Aamulehden, Turun Sanomien ja Helsingin Sanomien mielipidekirjoituksia vuosilta 2017–2021. Mielipidekirjoituksista haettiin käsityksiä minkälaisia toiseuksia haastettiin, tuotettiin, uusinnettiin tai myötäiltiin, jonka myötä kyseisistä mielipidekirjoituksista koostettiin tutkielman tutkimusaineisto. Tutkimusaineiston analysoinnissa hyödynnettiin diskurssianalyysia. Tutkielmassa pyrittiin vastaamaan tutkimuskysymyksiin, että minkälaisia toiseuttavia diskursseja ilmenee varhaiskasvatusta käsiteltävissä mielipidekirjoituksissa ja, että kuka määritellään toiseksi mielipidekirjoituksissa.

Tulokset ja johtopäätökset

Tutkielman osoitti, että monet tekijät vaikuttavat toiseutetuksi tulemiseen. Päätekijöiksi muodostuivat huono-osaisuus, segregaatio ja maahanmuuttotaustaisuus, lapsen yksilöllinen tuen tarve, vähemmistöuskonnot ja -katsomukset ja vieraskielisyys. Myös erityisruokavaliot, sukupuoliroolit, vanhempien heikko työmarkkina-asema ja varhaiskasvatuksen palveluiden tarjonnan ja kysynnän välinen ristiriita näkyivät tutkimustuloksissa, mutta näitä ilmeni määrällisesti vähemmän. Toiseuden ilmenemistavat vaihtelevat runsaasti ja osa tutkielmassa esiintyneistä diskursseista ovat pinttyneitä koulutusjärjestelmän rakenteisiin ja arkeen, joka tekee niiden huomaamisesta haastavaa. Tätä kutsun rakenteelliseksi toiseudeksi (vrt. rakenteellinen rasismi), jossa toiseus piilee yhteiskunnan laissa, palveluissa, instituutioissa sekä yleisesti toiminnassa. Kahtiajako rakenteelliseen ja ei-rakenteelliseen toiseuteen on kuitenkin häilyvä, sillä nämä ovat yhteydessä toisiinsa suuntaan ja toiseen. Tutkimustuloksissa on myös havaittavissa tietoisuuden näkökulma, jossa tiedostetaan jonkin olevan toiseuttavaa tai eriarvoistava ja toisaalta on myös havaittavissa suoraa toiseuttamista. Monet tutkielmassa esiintyneet diskurssit edustavat molempia edellä mainittuja toiseuden ilmenemistapoja.

Toiseuden purkamiseksi on olennaista ensin osata nimetä ja ymmärtää varhaiskasvatuksessa vallitsevat toiseudet. Tutkimustuloksien valossa voi pohtia, että kenelle varhaiskasvatus on tarkoitettu, sillä tutkimustulokset viittaavat, että monenlaiset ihmisryhmät sekä tekijät joutuvat toiseuttamisen kohteeksi. Toiseuksien monipuolinen ilmeneminen antaa osviittaa, että eri ihmisryhmien kokemus varhaiskasvatuksesta on erilainen sekä eri tekijöistä johtuvien vähemmistöiksi lukeutuvien henkilöiden mahdollisuus kokea toiseutta on merkittävä. Toiseuden ilmenemisen korjaamiseksi ja estämiseksi olisi tarpeellista paneutua toiseuden syntymisen juurisyiden tarkasteluun.

 

Ayda Jodayri Hashemizadeh

Toiseutta ilmentävät diskurssit varhaiskasvatusta käsiteltävissä mielipidekirjoituksissa