Kun talvella 2012 vierailin työyhteisöni kanssa Helsingin yliopiston maatalousmuseossa, ihastuin sen mittavaan eläinveistoskokoelmaan, joka oli esillä ensimmäisen kerroksen sivuhuoneessa. Maatalousmuseon hoitaja oli jäämässä eläkkeelle ja museo oli juuri siirtynyt Helsingin yliopistomuseon hallintaan. Anton Ravander-Rauaksen (1890 ̶ 1972, vuoteen 1936 Ravander) tekemät kotieläinaiheiset veistokset oli ryhmitelty lajeittain hyllyköihin ja reliefit seinille. Oli lehmiä, sonneja, hevosia, sikoja, koiria, lampaita ja muita. Myöhemmin, kun mietimme Yliopistomuseon viimeistä Arppeanum-rakennuksessa järjestettävää vaihtuvaa näyttelyä, ehdotin tätä kokoelmaa. Veistokset olivat olleet pääosin yleisöltä piilossa jo monet vuodet, vaikka ne ovat hurmaavia muotokuvia suomalaisista eläinpersoonista.
Kun tutustuin lähemmin veistoksiin, miellyin erityisesti Vainon King -nimisestä suomenajokoirauroksesta tehtyyn teokseen. Taiteilija on vanginnut koiran lempeän ja ymmärtäväisen katseen todentuntuisesti veistokseen. Syntyi vaikutelma, kuin koira olisi herännyt eloon. Veistos on muotokuva koirasta, jonka taiteilija on värittänyt todenmukaisesti ja muovannut seisomaan asennossa, jossa se todennäköisesti poseerasi koiranäyttelyissä. Vainon King -veistos on maalattua kipsiä, korkeudeltaan 35 cm ja leveydeltään 42 cm. Vihreän, nurmea imitoivan jalustan sivuille on kaiverrettu koiran nimi ja rekisteritiedot sekä sen omistajan nimi. Lyhyelle sivulle on merkitty taiteilijan signeeraus.
Koira nimeltä Vainon King
Vainon King -nimen saanut koiranpentu syntyi helsinkiläisen ajokoirakasvattajan Heikki Lampisen kotiin 6.3.1927. Hän oli perustanut Vainon-nimisen kennelin, joka rekisteröitiin Suomen Kennel-klubiin vuonna 1923. Kennelin kantaemä oli nimeltään Vaino (1918 ̶ 1929), jonka useista pennuista tuli palkittuja muotovalioita. Maaliskuussa 1927 syntyneen pentueen isä oli ajokoira Klang av Furuborg. Vainon Kingin osti porvoolainen Uno Lindquist, joka alkoi kouluttaa sitä, metsästi sen kanssa ja käytti sitä koiranäyttelyissä.
Suomen Kennelklubin XXII näyttelyssä toukokuussa 1929 Vainon King palkittiin parhaana yksilönä suomenajokoiraluokassa. Näyttelyn tuomari Ivar Ekberg arvioi sen kookkaaksi, näyttäväksi ja hyvärakenteiseksi. Sen rinnansyvyys ja lantio olivat ensiluokkaisia ja pää hyvin muodostunut. Puutteina tuomari piti liian kevyttä luustoa kintuissa ja sitä, että karva oli liian lyhyttä ja pehmeää. Avoimessa luokassa kilpaili tuolloin 51 ajokoiraa, ja niistä 9 sai I luokan palkinnon. Voittaja eli I-luokka arvioitiin vielä kertaalleen, jolloin Vainon King valittiin voittajaksi. I-luokan tuomari kehui Kingin olevan rakenteeltaan virheetön ja hyväkuntoinen. Plussaa oli myös se, että koira osasi poseerata tuomarin edessä rauhallisesti ja arvokkaasti. Voittajakoiran elämästä tuli tapahtumarikasta: vuonna 1929 sillä astutettiin ainakin kaksi narttua ja seuraavana vuonna se pääsi poseeraamaan taiteilijalle. Vainon Kingin elämän loppuvaiheista ei ole löytynyt tietoja. Kingin kanssa samaan pentueeseen syntyi myös Vainon Kaiho -niminen narttu, sekin muotovalio, josta Ravander-Rauas teki veistoksen.
Vainon King hyväksyttiin suomenajokoirien erikoiskantakirjaan vuonna 1929. Vainon King oli esimerkkikoira, kun suomenajokoiran lopullisia rotumerkkejä laadittiin vuonna 1932. Niitä laativa toimikunta oli koolla hotelli Kämpissä, jonne Ravander-Rauas vei tekemänsä veistoksen muistuttamaan, miltä Vainon King näytti. Toimikunta päätti teettää veistoksesta myös pronssisen veistoksen, mutta Yliopistomuseolla ei ole tietoa, toteutuiko tämä. Vainon Kingin kipsivaloksesta tehtiin myös posliininen kokeilu Arabian tehtaalla 1930-luvun alussa. Se ei johtanut sarjatuotantoon, mutta posliiniversio Vainon Kingistä on tallella ja on osa Design-museon kokoelmaa. Helsinkiläinen Liisa Raunio lähetti Anton Ravander-Rauakselle runon, jossa hän ylistää Vainon Kingiä seuraavin sanoin: Vainon-King ̶ tuo uljas ajokoira / on mieliin jäänyt monin tavoin. / Sen tyypissä on rodun jalous ja käyttövoima / Sen luonteen rehtiys niin avoin ̶ ̶
Anton Ravander-Rauas ja koirat
Itseoppinut kuvanveistäjä Anton Ravander-Rauas aloitti veistäjän uransa nimenomaan tekemällä muotokuvia suomenajokoirista. Hänellä itsellään oli suomenpystykorva Repo ja suomenajokoira Kaija, joiden kanssa hän harrasti 1910-luvulla jäniksenmetsästystä. Vuonna 1914 Ravander-Rauas hankki Nurmes Konna -nimisen mustan ajokoiran. Hänen tuttavapiiriinsä kuului kuvanveistäjä August Koskinen (1887 ̶ 1936), joka oli erikoistunut eläinaiheisiin. Koskinen veisti sekä villi- että kotieläimiä ja lemmikkejä. Hänen tekemänsä ajokoiranarttu Vainon Ansa ikuistui pronssipatinoituun kipsiin ja on ollut Suomen kennelliiton kokoelmassa vuodesta 1963.
Ravander-Rauas ja Koskinen järjestivät vuonna 1927 leikkimielisen kilpailun siitä, kumpi tuntee paremmin koiran. Tämä päätettiin ratkaista niin, että molemmat tekivät savesta koiraveistoksen, jonka paremmuuden ratkaisi arvovaltainen tuomaristo. Ravander-Rauas käytti oman veistoksensa mallina lankonsa Vilho Häggqvistin ajokoiraa. Kilpailu ratkesi Ravander-Rauaksen voittoon. Tämän jälkeen hän alkoi muotoilla koiraveistoksia, ja koirat pysyivät hänen repertuaarissaan koko uran ajan. Hänen viimeisin työnsä, vuonna 1970 luonnollisiin väreihin tehty pienoisveistos esitti Lini-nimistä ajokoiraa. Suurimmasta osasta Ravander-Rauaksen tekemistä koiraveistoksista on versio Yliopistomuseon kokoelmassa.
Vainon King -veistoksen vaiheita
Veistos ajokoira Vainon Kingistä lahjoitettiin muiden Ravander-Rauaksen tekemien eläinveistosten kanssa Helsingin yliopiston maatalousmuseolle vuonna 1971. Ne olivat esillä museon näyttelytilassa paraatipaikalla joitakin vuosia. Kokoelma siirrettiin myöhemmin museon ensimmäisen kerroksen perällä olevaan huoneeseen.
Kun Vainon King valittiin Helsingin yliopistomuseon Muotovalioita-erikoisnäyttelyyn talvella 2014, konservaattori Lasse Mattila puhdisti sen vanupuikon ja sylkientsyymin avulla. Veistoksen värit kirkastuivat ja sen pinta alkoi kiiltää. Eläinveistokset siirrettiin Yliopistomuseon uuteen kokoelmatilaan näyttelyn päätyttyä. Syksystä 2017 lähtien Vainon King on ollut esillä Viikin kampuksella, Latokartanonkaari 7:n ala-aulassa monen muun Ravander-Rauaksen tekemän veistoksen kanssa. Vuoden 2020 lopulle saakka on mahdollisuus ostaa Anton Ravander-Rauaksesta ja eläinveistoksista kertova runsaasti kuvitettu kirja Helsingin Yliopistomuseon Ajattelun voimaa -näyttelyn infopisteeltä.
Pia Vuorikoski, näyttelypäällikkö
Lähteet:
Eläintenveistäjä. Anton Ravander-Rauas ja Suomen eläinveistotaiteen huiput (toim. Pia Vuorikoski).
Finska kennelklubbens tidskrift 3-4/1929, 6/1923
Suomen Kennelklubin aikakauskirja 6/1929, 3-4/1929
https://www.koiramuseo.fi/item/ajokoira-vainon-ansa?from=/search/items