Uudessa 10.10.2023 auenneessa Tieteen palo -näyttelyssämme on yksi esinevitriini omistettu täysin perustavanlaatuiselle ihmisoikeuden osa-alueelle: seksuaali- ja lisääntymisoikeudelle ja -terveydelle. Sen kunniaksi lokakuun kuukauden esineemme on Helsingin yliopistossa kehitetty hormonikierukka.
Modernin ehkäisyn alku
Modernin ehkäisyn aikakauden katsotaan alkaneen vuonna 1882, jolloin Amsterdamissa avautui ensimmäinen ehkäisyklinikka. Klinikan avasi Aletta Jacobs (1854–1929), joka tämän edelläkävijyyden lisäksi oli myös Alankomaiden ensimmäinen nainen, joka valmistui yliopistosta, työskenteli lääkärinä ja väitteli tohtoriksi.
Läpi historian oli jo käytetty erilaisia menetelmiä raskauden ehkäisyyn. Jacobsin klinikalta alkoi näkökulman muutos, jonka lähtökohtana oli, että ehkäisy ei ollut vain yksityisten ihmisten harteilla. Lääketieteen ja eri teollisuuden alojen tuli vastata naisten ehkäisytarpeisiin.
Ehkäisymenetelmien kehittyminen ja saatavuus ovat olleet sidoksissa eri tieteenalojen keksintöihin. Kumin vulkanointi, eli sen kestävyyttä parantanut menetelmä keksittiin 1840-luvulla, ja tämän jälkeen aiemmin eri materiaaleista valmistetut pessaarit ja kondomit alkoivat pikkuhiljaa tulla tasalaatuisemmiksi ja laajemmin saataville. Kohdunkaulan peittävä pessaari oli ehkäisymenetelmä, joka oli naisen hallinnassa ja se oli hyvin suosittu 1900-luvun alkupuolella. Pessaarin käyttöön, sopivuuteen ja asentamiseen liittyi kuitenkin monia ongelmia, jonka vuoksi sen ehkäisyteho jäi alhaiseksi. Näyttelymme vitriinissä oleva pessaari on noin 1950-luvulta. Pessaarin kanssa tai pelkästään käytettiin spermisidejä eli kemiallisia, siittiöitä tuhoavia aineita. Ne aiheuttivat herkillä limakalvoilla usein kipua, eivätkä aina olleet toimivia. Tieteen palo -näyttelyssä on nähtävillä tässä tarkoituksessa käytettyjä Speton-tabletteja ja HUSin museotoimikunnalta lainassa oleva Vaginal Jelly –tuubi.
Vallankumouksellinen pilleri
Ehkäisypilleri oli ensimmäinen hormonaalinen ehkäisymenetelmä. Se syntyi sairaanhoitaja Margaret Sangerin (1879–1966) ideasta. Työskennellessään 1910-luvulla New Yorkissa kiertävänä sairaanhoitajana hän vakuuttui siitä, että turvallinen ehkäisy olisi toimivin lääke naisten köyhyyteen. Yhteiskunnallisesti aktiivinen Sanger perusti muun muassa ehkäisyklinikan, vaikka pelkkä ehkäisystä puhuminen oli laitonta. Jäätyään eläkkeelle hän palkkasi feministi Katharine McCormickin rahallisella tuella hormonibiologiaan erikoistuneen Gregory Pincusin kehittämään idean ehkäisypilleristä todellisuudeksi. Ensimmäiset ehkäisypillerit tulivat markkinoille Yhdysvalloissa 1960 ja Suomessa vuonna 1962.
Kierukan kehitys
Kohtuun asetettavia ehkäisyvälineitä eli kierukoita oli kehitetty jo 1900-luvun alusta lähtien, mutta laajemmin ne tulivat markkinoille 1960-luvun puolivälin jälkeen. Ensimmäiset kierukat olivat joko pelkkää muovia, tai kuparilangalla päällystettyä muovia. Niiden teho perustui vierasesinevaikutukseen, joka estää munasolun kiinnittymisen kohtuun. Kierukat olivat alkujaan hyvin mielikuvituksellisen muotoisia, joista muistona on vielä ehkäisyvälineen nimi. Osa oli muotonsa vuoksi jopa mahdotonta poistaa kohdusta.
Hormonikierukka kehitettiin Helsingin yliopistossa tutkimusryhmässä, jota johti Tapani Luukkainen (1929–2015). Hän väitteli Helsingin yliopistosta lääketieteen ja kirurgian tohtoriksi vuonna 1958 aiheenaan sukupuolihormonit. Hän jatkoi perustutkimusta aiheen parissa vuosien 1960–61 aikana ollessaan Post doc –tutkijana Yhdysvalloissa. Siellä hän oivalsi, että merkittäviä ongelmia voi ratkaista vain yhdistämällä teorian ja käytännön. Hän valmistui vuonna 1964 Helsingin yliopistossa synnytys- ja naistentautiopin erikoislääkäriksi ja teki tutkimustyönsä lisäksi pitkän ja merkittävän uran Naistenklinikalla ja Kätilöopiston sairaalassa.
Luukkainen kehitti nykyisen T-kirjaimen muotoisen kierukan, joka tuli Suomessa aluksi markkinoille kuparikierukkana lääketehdas Leiraksen valmistamana 1972. Luukkaisella oli Yhdysvaltojen vuotensa tuliaisena laajat kansainväliset kontaktit muun muassa moniin perhesuunnittelualan huippukeskuksiin. Jo vuonna 1970 hän esitti ideansa hormonikierukasta kansainväliselle ehkäisykomitealle. Komitean jäsenet eivät innostuneet ideasta, mutta Luukkainen sai miljoonan dollarin apurahan Ford Foundationilta. Helsingin yliopisto antoi tutkimukselle tilat. Luukkainen perusti Kätilöopiston sairaalaan perhesuunnittelupoliklinikan, jossa hän tutkimusryhmineen ja yhteistyössä yliopiston steroidilaboratorion kanssa tutki hormonaalista ehkäisyä suomalaisilla naisilla.
Pitkä kehitystyö
Ensimmäiset hormonikierukan prototyypit valmistuivat jo muutaman vuoden kuluttua tutkimusryhmän aloitettua työnsä. Niitä testattiin vapaaehtoisilla, joista ensimmäiset olivat Kätilöopiston sairaanhoitajia. Pian tutkimukset aloitettiin ehkäisyä tarvitsevilla vapaaehtoisilla potilailla. Vuonna 1977 tutkimusryhmällä oli jo valmis tuote: toimiva ja testattu hormonikierukka. Tutkimuksia, joissa kierukka asennettiin vapaaehtoisille henkilöille, jatkettiin edelleen eri maissa, muun muassa Brasiliassa ja Ruotsissa. Kaupalliseen tuotantoon kierukka tuli nimellä Mirena vuonna 1992. Sitä myytiin aluksi vain Suomessa ja Pohjoismaissa. Nykyisin se on markkinoilla yli 120:ssä maassa. Mirena-hormonikierukalla on erittäin suuri ehkäisyteho, joka kestää viidestä kahdeksaan vuotta. Verrattuna ehkäsypilleriin hormonikierukka on kertahankintana kallis, minkä vuoksi se on yleistynyt lähinnä rikkaissa maissa.
Näyttelyssä oleva hormonikierukka on punainen ja siinä on vihreä hormonisäiliö. Kyseessä on demokappale, eli mukana ei ole vaikuttavaa ainetta. Kokoelmissamme on myös aito käyttämätön Mirena-hormonikierukka. Se on väriltään valkoinen ja on kiinni kierukan asettimessa, sekä pakattuna myyntipakkaukseen.
Syntyvyyden säännöstelystä lisääntymisoikeuksiin
Lisääntymisoikeus tarkoittaa oikeutta päättää vapaasti omasta lisääntymisestään ja siihen liittyvistä asioista. Siihen sisältyy myös oikeus moderniin ehkäisyyn ja tarvittaessa hedelmöityshoitoihin. Lisääntymis- ja seksuaalioikeudet ovat melko uusi tunnustettu ihmisoikeuden osa-alue. Suomen ensimmäinen seksuaalineuvonta-asema perustettiin Helsinkiin uudelle ylioppilastalolle vasta 1969. Tarkoituksena oli jakaa seksuaalisuuteen liittyvää tietoa ja neuvontaa. Sen perusti Seksuaalipoliittinen yhdistys, nykyinen Sexpo-säätiö. Sijainnistaan huolimatta neuvonta-asema oli avoinna kaikille, ei vain yliopiston opiskelijoille. Ensimmäisenä vuotena yleisimpiä neuvonta-asemalle tulon syitä olivat ei-toivottu raskaus ja tarve ehkäisyneuvonnalle.
Ennen 1960-luvun mullistuksia ehkäisy tai sen puute oli pitkään ja on paikoitellen edelleen vallankäytön väline, jossa valta ei ole naisen itsensä käsissä, vaan esimerkiksi valtion tai kirkon. Yleensä ihmisiltä on evätty mahdollisuus ehkäisyyn tai turvalliseen aborttiin, mutta esimerkiksi sterilointia on käytetty myös vallankäytön muotona. Ehkäisyn historia on kietoutunut yhteen Suomessa rotuhygieniana tunnettuun aatemaailmaan, joka anglosaksisissa maissa tunnettiin eugeniikkana. Kyseessä oli aikanaan tieteellisenä pidetty, evoluutio-oppiin ja perinnöllisyystieteeseen nojautunut laajalle levinnyt maailmankatsomus. Ideologia oli 1900-luvun alkupuolella hyvin laajalle levinnyt, ja sitä kannattivat ihmiset läpi yhteiskunnan uskonnollisista piireistä naisasialiikkeeseen. Sen menetelmät ulottuivat Suomessa valistuksesta ja lastenhoidon neuvonnasta pakkosterilointeihin. Suomessa oli vuosina 1935–1970 voimassa sterilointilaki, jonka varjolla muun muassa monilta kuuroilta, kehitysvammaisilta, aviottomien lasten äideiltä ja romaneilta riistettiin oikeus lisääntymiseen.
Helena Hämäläinen, museoamanuenssi
Lähteet:
Aletta Jacobs 2023. Verkkonäyttely Pioneers. Europeana.eu. https://www.europeana.eu/en/exhibitions/pioneers/aletta-jacobs Haettu 30.10.2023
Drucker, Donna J. 2020. Contraception : a concise history. The MIT Press.
Dumell, Mats. 2009. Tuhannen taalan kierukka. Dokumenttielokuva. Yle Areena.
https://areena.yle.fi/1-1547167 Haettu 30.10.2023.
Gemzell-Danielsson K, Kubba A, Caetano C, Faustmann T, Lukkari-Lax E, Heikinheimo O. 2021. Thirty years of mirena: A story of innovation and change in women’s healthcare. Acta Obstet Gynecol Scand. 2021;100:614–618. https://doi.org/10.1111/aogs.14110
Haasio, A., & Mattila, M. 2021. Suvaitsematon Suomi : suvaitsemattomuuden historia. Avain, Helsinki.
Hallamaa, Teemu 2015. Hormonikierukan kehittäjä Tapani Luukkainen on kuollut. Ylen verkkosivut 21.9.2015. https://yle.fi/a/3-8320738 Haettu 26.10.2023
Huttunen, Janne 2012. ”Seksuaalineuvonta-asema on tarkoitettu kaikille, ei vain ylioppilaille”. Yle.fi, Elävä Arkisto. https://yle.fi/aihe/artikkeli/2016/02/12/seksuaalineuvonta-asema-tarkoitettu-kaikille-ei-vain-ylioppilaille Haettu 30.10.2023.
Intrauterine device (IUD). Verkkonäyttely History of Birth Control. The Dittrick Medical History Center. Case Western Reserve University https://artsci.case.edu/dittrick/online-exhibits/history-of-birth-control/contraception-in-america-1950-present-day/intrauterine-device-iud/ Haettu 30.10.2023.
Järvi, Ulla 2012. E-pilleri tuli Suomeen ujosti. Lääkärilehti. Saatavilla verkossa https://www.laakarilehti.fi/ajassa/ajankohtaista/e-pilleri-tuli-suomeen-ujosti/ Haettu 30.10.2023.
Luukkainen, Tapani ja Nilsson, Carl Gustaf 1987. Hormonikierukka. Julkaisussa Duodecim 103, 572-577. Saatavilla sähköisenä: 1987_9_572-577.pdf (terveysportti.fi) Haettu 26.10.2023
Lähteenmäki, Pekka 1992. Palkinnot, Tapani Luukkainen. Julkaisussa Duodecim 23/1992. Saatavilla sähköisenä: https://www.duodecimlehti.fi/lehti/1992/23/duo20409 Haettu 26.10.2023
Pieni pilleri, suuri vaikutus. Pfizer, verkkosivu. https://www.pfizer.fi/tutkimus/terveytesi-tahdet/pieni-pilleri-suuri-vaikutus Haettu 30.10.2023.
Saloranta, Tuire 2022. Feasibility of free-of-charge long-acting reversible contraception. Väitöskirja. Helsingin yliopisto, lääketieteellinen tiedekunta. http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-51-8565-5
Seksuaali- ja lisääntymisterveys ja -oikeudet (SRHR) Suomen kehityspolitiikassa. Ulkoministeriö. Verkkosivu https://um.fi/seksuaali-ja-lisaantymisterveys-ja-oikeudet-srhr-suomen-kehityspolitiikassa Haettu 30.10.2023
Sommar, Heidi 2011. Mahdollisuus ehkäisyyn herätti vastustusta ja arvokysymyksiä. Yle.fi, Elävä Arkisto. https://yle.fi/aihe/artikkeli/2011/12/02/mahdollisuus-ehkaisyyn-heratti-vastustusta-ja-arvokysymyksia Haettu 30.10.2023.
The Diaphragm, 2023. Museum of Contraception and Abortion. Verkkosivu. Haettu 30.10.2023 https://muvs.org/en/topics/contraception/the-diaphragm-en/
Ylikorkiala, Olavi 2015. Muistokirjoitus, Tapani Luukkainen. Julkaisussa Academia Scientiarum Fennica 2015. Saatavilla sähköisenä: https://acadsci.fi/vk/2015/muisto_luukkainen.pdf Haettu 26.10.2023
Yli-Ojanperä, Elina 2011. Ensimmäisissä e-pillereissä oli norsunannos hormoneja ja haittavaikutuksia. Yle.fi, Elävä arkisto. https://yle.fi/aihe/artikkeli/2011/12/08/ensimmaisissa-e-pillereissa-oli-norsunannos-hormoneja-ja-haittavaikutuksia Haettu 30.10.2023.
Williams, Sherilyn M., ”Strategic and Subversive: The Case of the Disappearing Diaphragm and Women’s Information Practices” 2019. Electronic Thesis and Dissertation Repository. 6437. https://ir.lib.uwo.ca/etd/6437 Haettu 30.10.23