Unto Uoleviksi nimetty pehmoeläin on saatu Tiedemuseo Liekin kokoelmiin käsityönopettajan oppiaineesta kasvatustieteellisestä tiedekunnasta. Pehmolelun lähtökohtana oli päiväkoti-ikäisen lapsen piirustus. Lelu valmistettiin professori Pirita Seitamaa-Hakkaraisen ja lehtori Henna Lahden vetämällä käsityötieteen perusteiden opintojaksolla 2012. Osa opiskelijoista osallistui projektiin, jossa tutkittiin käsityösuunnittelun prosessia pehmolelun toteuttamisen avulla. Museon kokoelmiin tallennettiin Unto Uolevin eri vaiheet: piirustus, prototyyppi, harjoitusversio ja lopullinen versio.
Lelun suunnittelu harjoitustehtävänä
Pakollinen käsityötieteen perusteiden kurssi ensimmäisen vuoden käsityönopettajaopiskelijoille sisälsi luentoja suunnittelun teorioista ja ongelmista sekä konkreettisen harjoitustehtävän. Tavoitteena oli oppia tekemään yhteistyötä toteuttamalla suunnitteluprojekti yhdessä. Vuonna 2012 harjoitustehtävänä oli suunnitella lapsen piirrokseen perustuva kolmiulotteinen lelu. Myöhemmin ompelutekniikkakurssin aikana opiskelijat valmistivat nuo lelut tekstiilimateriaaleista. Suurin osa leluista lahjoitettiin myöhemmin piirustuksia tehneille lapsille.
Opiskelijat muodostivat kolme tiimiä, joista yksi suunnitteli seepran näköisen pehmolelun, yksi auton näköisen ja yksi Unto Uolevin. Kuhunkin tiimiin kuului kolme tai neljä opiskelijaa. Tehtävään kuului useita alitehtäviä: lapsen piirroksen hankkiminen päiväkotilapsilta, miellekartan ja materiaalikollaasin laatiminen, mallin ja kuvioiden tekeminen, prototyypin valmistus sekä viimeiseksi lelun ompeleminen. Eri tiimeille oli määritetty erilaiset välineet suunnittelun apuvälineiksi: kynä ja paperi (seepra-tiimi), teippi ja kartonki (auto-tiimi) sekä rautalanka ja harsokangas (Unto Uolevi -tiimi). Tiimien työskentelyä videoitiin ja tallenteissa näkyviä toimintoja analysoitiin jälkikäteen. Osoittautui, että suunnittelua tukivat parhaiten rautalanka ja harsokangas, joita siis käytettiin juuri Unto Uolevin suunnittelussa. Projektista julkaistiin tieteellinen artikkeli Techne Series: Research in Sloyd Education and Craft Science -julkaisusarjassa vuonna 2016 (ks. lähdeluettelo).
Luovuus ja käsityö
Luovaa suunnittelua tutkittaessa on huomattu, että siinä on olennaisesti mukana sosiaalinen kognitio eli usean ihmisen yhteinen tiedon ymmärtäminen ja sen käsittely. Tiedollisten saavutusten perustana on usein monien ihmisten organisoitu ja tavoitteellinen yhteistoiminta. Tämä yhteistyö näkyy arkipäivässä esimerkiksi niin, että vaikka ihmiset tekevät käsitöitä, jotka perustuvat perinteisiin materiaaleihin ja työmenetelmiin, he usein mielellään muokkaavat malleja itselleen mieluisemmiksi. Aiempien suunnittelijoiden työ on siis pohjana uudelle luovalle toiminnalle. Käsityö koetaan palkitsevana ja mielenkiintoisena siksi, että tekijät voivat toteuttaa uusia ja kokeilevia ideoitaan ja olla luovia.
Myös ammattimaisemmassa suunnittelutyössä taustalla ovat aina aiempien suunnittelijoiden työt ja ideat, jotka inspiroivat uuden kehittämisessä. Luovuus ei riipu pelkästään uusien ideoiden synnyttämisestä, vaan suunnittelijan täytyy olla selvillä toisten ajatuksista. Luovia tuotteita verrataan jo olemassa oleviin, ja luova ajatus on harvoin yhden tekijän työn tulos vaan sosiaalisen vuorovaikutuksen ja luovan yksilön yhteistuotos. Unto Uolevissakin tämä näkyy: valmis tuote rakentuu lasten mielikuvitukselle ja tekijöiden ammattitaidolle.
Käsityötieteen oppiaineen historiaa
Käsityötieteen tutkimusalalla kohtaavat taide, tiede ja teknologia. Kaikki käsityön eri ilmenemismuodot ovat mahdollisia tutkimuskohteita lapsen askartelusta kuvanveistäjän työhön tai käsityön tekijästä työn suunnitteluprosessiin ja valmiiseen tuotteeseen.
Käsityötieteen perustana on naiskäsityön opetus, joka käynnistyi Helsingin Käsityökoulussa 1881. Käsityönopettajien koulutus aloitettiin siellä muutamaa vuotta myöhemmin. Koulutuksen uudistamista pohdittiin useissa komiteoissa vuosien varrella, mutta ratkaiseva muutos tapahtui vasta 1975. Silloin käsityönopettajan koulutus liitettiin Helsingin yliopistoon, mikä merkitsi uuden tieteenalan syntymistä.
Koulutuksen ensimmäinen professuuri perustettiin 1981. Sen opetusala oli tekstiilioppi, ja täsmällisemmin ilmaistuna käsityönä tehtävien tekstiilituotteiden suunnittelu- ja valmisprosessit. Suunnittelun tutkimus siis sisällytettiin heti alusta lähtien käsityötieteen alaan. Ensimmäinen oppiaineen vakinainen professori oli Pirkko Anttila. Myöhemmin viran opetusala tekstiilioppi vaihdettiin tieteellisemmäksi käsitteeksi, käsityötieteeksi. Tieteenalan tutkimus pääsi käyntiin vähitellen, ja ensimmäinen väitöskirja käsityötieteen alalta valmistui 1994. Tuossa väitöksessä Minna Uotila tarkasteli pukeutumista merkityskokonaisuutena. Hän asetti pukeutumisen ja minuuden rinnakkain: ihmisen minuus ei ole ehkä vain mieli, vaan laajenee hänen pukeutumisensa kautta myös ihmisen ulkopuoliseen maailmaan.
Tällä hetkellä käsityötieteessä tutkitaan edelleen koululaisten ja päiväkotilasten osallistamista suunnitteluprosesseihin, sillä Unto Uolevin tuottaneen projektin tulosten pohjalta tutkimus aiheesta on jatkunut ja laajentunut Maker-Centered Learning: cultivating creativity in tomorrow’s schools -hankkeessa.
Jaana Tegelberg, kokoelmapäällikkö
Lähteet
Kojonkoski-Rännäli Seija. Maailmaan laajeneva minuus ja pukeutumisen kuva. Punomo Käsityöblogit. https://blogit.punomo.fi/seijanblogi/2017/07/21/maailmaan-laajeneva-minuus-ja-pukeutumisen-kuva/ [viitattu 8.1.2024]
Koskennurmi-Sivonen Ritva, Seitamaa-Hakkarainen Pirita. Luovuus. https://mlab.taik.fi/polut/Luovuus/teoria_luovuus.html [viitattu 11.12.2023]
Lahti Henna, Kangas Kaiju, Koponen Veera, Seitamaa-Hakkarainen Pirita. Material mediation and embodied actions in collaborative design process. Techne Series: Research in Sloyd Education and Craft Science A, 23(1), 15–29. 2016. https://helda.helsinki.fi/server/api/core/bitstreams/e3f59faf-5deb-4f1a-9fd6-3ee8c9a8aa9b/content [viitattu 13.12.2023]
Maker-Centered Learning: cultivating creativity in tomorrow’s schools. Tutkimusprojekti 01/12/2021 → 31/08/2025, kasvatustieteiden osasto. Osallistujat: Kangas, Kaiju; Seitamaa-Hakkarainen, Pirita; Bosch, Noora; Aljabaly, Mariam. https://researchportal.helsinki.fi/fi/projects/maker-centered-learning-cultivating-creativity-in-tomorrows-schoo [viitattu 18.1.2024]
Salo-Mattila Kirsti. Käsityönopettajan koulutuksen historioita 1800-luvulta 2000-luvulle. Kasvatustieteellisiä tutkimuksia, numero 32. Helsinki 2018.
Salo-Mattila Kirsti. Naiskäsityön opetuksesta käsityötieteeseen. Teoksessa: Heinämies Kati (toim.). Helsingin yliopistomuseo. Tiedettä, taidetta, historiaa. Helsinki 2003.