Yliopiston uusi lukuvuosi on jälleen alkanut! Tätä juhlistaaksemme esittelemme tällä kertaa Kuukauden esine -blogissamme yliopiston hopeiset valtikat.
![Hopeiset valtikat ristissä](https://blogs.helsinki.fi/hym-kuukauden-esine/files/2020/09/Valtikat-1024x724.jpg)
Kokoelmat kertovat
Yliopiston uusi lukuvuosi on jälleen alkanut! Tätä juhlistaaksemme esittelemme tällä kertaa Kuukauden esine -blogissamme yliopiston hopeiset valtikat.
On elokuu ja korkeakouluihin päässeet opiskelijat ilmestyvät katukuvaan haalareihin pukeutuneiden tutoreidensa kanssa. Lahjoitin oman ainejärjestöhaalarini Yliopistomuseolle vuonna 2015 sijoitettavaksi uuteen päänäyttelyyn. Enhän sitä ollut enää vuosikausiin tarvinnut, ja aina muutoissa pohdiskelin, pistääkö keräykseen vai säästääkö. Onneksi säästin, ehkä ajatellen jotain mahdollista remonttia tai maalausurakkaa, jollaista ei koskaan tullut. Kyseessä on venäjän kielen ja kirjallisuuden sekä slaavilaisen filologian opiskelijoiden aineyhdistyksen Rupla ry:n haalari, joka lanseerattiin marraskuussa 1990. Se oli esillä Ajattelun voimaa -näyttelyssä elokuuhun 2018 saakka.
Haalarin hankinta ei ollut ihan helppo tehtävä. Kaksi reipasta, vuonna 1987 opiskelunsa aloittanutta venäjän opiskelijaa ryhtyi toimeen ”kärsittyään HYYn tylsissä haalareissa” kolme vappua. He aloittivat projektin marssimalla rohkeasti isojen firmojen pääkonttoreihin päästäkseen rahahanoista päättävien tahojen juttusille. Useimmiten kouraan työnnettiin pelkkä puhelinnumero. Haalareiden kustannusarvio 40 kappaleen tilauksella oli 10 000-12 000 markkaa, mikä tuntui mahdottomalta, sillä maaliskuussa 1990 tilaajalistalla oli tasan kaksi nimeä. Hankintaprojekti kuitenkin edistyi, ja toukokuussa tilaajia oli jo 13. Ruplan rivijäsenistössä hankkeeseen suhtauduttiin lähinnä epäilevästi, ellei jopa happamasti.
Koitti syksy ja haalaritoimikunta luotti vahvasti fukseihin. Se kannatti, sillä pian nimiä tilaajalistaan oli kertynyt 26! Löytyi halvempi tavarantoimittajakin, ja kustannusarvio puolittui. Sponsoreiksi lähtivät lopulta Neste Oy, Finpap ja Venäjän kielen edistämissäätiö. Yhtäkkiä rahat riittivätkin, kun tilauskin tehtiin 30:lle. Ennen lopullista tilausta oli tosin yksi ongelma: kuka piirtäisi painokelpoisen selkäkuvan haalariin? Sen aihe – sirppi ja vasara – oli päätetty haalaritoimikunnan ”kähmintäkokouksessa”, mutta kukaan ruplalainen ei omannut riittävää osaamista kuvan tuottamiseen. Silloin yksi hallituksen jäsen tuli hätiin ja kääntyi mainostoimistossa työskentelevän ex-poikaystävänsä puoleen. Tämä teki toimiston laitteilla tarvittavan kuvan, ja vieläpä korvauksetta.
Helsingin yliopistomuseon kokoelmissa on kahdeksan kaasunaamaria, joista seitsemän on siviiliväestölle tarkoitettuja suojanaamareita 1930-luvulta. Museon kokoelmiin ne on saatu sairaaloista ja Helsingin yliopiston laitoksilta. Lisäksi kokoelmiin kuuluu 1930- tai 1940-luvulle ajoittuva hevosen kaasunaamari, jonka alkuperä ei ole tiedossa.
Vuonna 2015 suunnittelimme, että panisimme yhden siviilikaasunaamareista esille uuteen Ajattelun voimaa -päänäyttelyyn. Jouduimme kuitenkin perumaan suunnitelman viime hetkellä, koska saimme vihiä siitä, että vanhojen kaasunaamareiden suodattimissa saattaa olla asbestia.
Keväällä 2020 päätimme ottaa selvää siitä, pitääkö asbestiepäily paikkansa. Tässä blogikirjoituksessa kerrotaan, kuinka selvitimme asiaa ja millaiseen lopputulemaan päädyimme. Jatka lukemista ”Kaasunaamarit ja asbesti”
Vanhempi herra katsoo maalauksesta vakavana, hieman vasemmalle kääntyneenä. Valkoinen, korkeakauluksinen paita pilkottaa tumman takin alta. Pyhän Annan ritarikunnan kunniamerkki punaisessa nauhassa kaulan ympärillä ja Pyhän Vladimirin risti rintapielessä kertovat keisarin arvostuksesta. Harmaat hiukset on kammattu taakse. Kankaalle on ikuistettu professori Johan Agapetus Törngren (1772–1859). Esittelyssä Kuukauden esineenä on hänelle kuulunut instrumenttikukkaro.
On toukokuu. Keväänvihreät puun oksat kaartuvat kehystämään kohtausta puistossa. Tunnelma on jännittynyt, aikuiset ja lapset ovat keskittyneitä. Tummiin pukeutunut mies, Fredrik Cygnaeus, on astumassa alas puhujankorokkeelta, ja kuulijoiden katseet seuraavat häntä. Pastelliliidun kuulaat värit tuovat ilmaan väreilevyyttä.
Jatka lukemista ”Flora-juhla, Eero Järnefeltin seinämaalauksen luonnos”
Tällä kertaa esittelemme vasta muutama viikko sitten kokoelmiimme saadun hienon esineen ja sen alkuperäisen omistajan. Kyseessä on laakeriseppele, jota käytti Tekla Hultin, kun hänet promovoitiin filosofian maisteriksi 31.5.1894. Vaikka parista laakerinlehdestä on kärki murtunut ja vihreä silkkirusetti on hieman rypyssä, seppele on erinomaisessa kunnossa. Kun sitä katsoo lepäämässä silkkipaperivuoteellaan, voi vielä melkein aistia vienon yrtintuoksun.
Jatka lukemista ”Tekla Hultin, toimija tapahtumien keskiössä”
Helsingin Observatorion luentosaliin eli Argelander-saliin johtavan käytävän varrella on seinään kiinnitettynä hieno vanha ja edelleen toimiva tarkkuusheilurikello. Aiemmin tämä Normal Zeit -merkkinen kello oli rakennuksen sisääntuloaulassa, ja varhaisempina aikoina se toimi ikään kuin Neiti Aikana; siitä kaupunkilaiset saattoivat käydä tarkistamassa virallisen oikean kelloajan. Pian siirrellään taas kellojen viisareita, kun kesäaika alkaa. Helsingin observatoriolla kelloja riittää. Siellä on useita tarkkuuskelloja, joista vanhin on 1700-luvulta. Mitenhän ne liittyvät Observatorioon?
Yliopistomuseon kokoelmiin kuuluu useita mielenosoituskylttejä ja -banderolleja. Eräs niistä on puiseen keppiin niittaamalla kiinnitetty, 30 vuotta vanha ja käytössä hieman nuhjaantunutkin pahvikyltti, johon on mustalla tussilla kirjoitettu teksti ”Älä töni mun dosenttiani”.
Helsingin yliopiston Piirustussalin kokoelmaan kuuluu joukko hienoja piirustuksia, joiden tekijät jäävät toisinaan hämärän peittoon. Signeeraukset ovat epäselviä tai niitä ei ole. Joskus paperiin tehdyt merkinnät saattavat johtaa harhaan.
Luetteloin tietokantaamme piirustuksia ja tein hakuja netistä selvittääkseni, keitä niiden tekijät voisivat olla. Vuorossa oli taitavasti piirretty Nuoren naisen muotokuva, jossa on sivuprofiiliin hieman alaviistosta kuvattu nutturahiuksinen nainen ruudullisessa puserossa. Paperiin alakulmaan on kirjoitettu ”Onni Bäckström”. Yläkulmaan ”F. A. April 93”. Merkintöjen perusteella pidin itsestään selvänä, että taiteilija on Onni Bäckström -niminen miesopiskelija. Työn hyväksyjän eli Piirustussalin opettajan Fredrik Ahlstedtin merkintä on yläkulmassa.
Tällä kertaa esittelemme kaksi lääketieteen opiskelijoiden valmistamaa esinettä, pannumyssyn ja seinävaatteen. Molemmat ovat peräisin Helsingin yleisen sairaalan synnytysosastolta. Synnytysosastolla annettiin lääketiedettä opiskeleville kandidaateille synnytyksiin liittyvää käytännön opetusta vuodesta 1833 alkaen. Kokonaan oma sairaala synnytyksiä, naistentautien hoitoa ja gynekologian käytännön opiskelua varten saatiin Suomeen vasta vuonna 1934 Naistenklinikan valmistuttua.