”Oletkos ollut kilttinä?”
”Katsokaas, pihalla taitaa olla tontun jälkiä!”
”Jokos ne siellä Korvatunturilla paketteja käärivät?”
Jo muutaman vuoden ajan olen joulun lähestyessä hämmentyneenä tajunnut, että kulttuurissamme on yleisesti hyväksyttyä valehdella paitsi omille lapsilleen, myös kaikille muille omassa vaikutuspiirissä oleville lapsille. Kaupan kassallakin on kysytty viisivuotiaaltamme, mitä hän toivoo joulupukilta, hyvää tarkoittaen tietenkin. Kulttuurissamme vallitsee häkellyttävä yhteisymmärrys siitä, että lapsia tulee johtaa tietoisesti harhaan. Joulupukilla uskottelua pidetään harmittomana juksaamisena, jota vain vakavamielinen tiukkapipo voi vastustaa.
Mutta tarkastellaanpa tilannetta, jossa vanhempi sanoo lapselleen: ”Jos et ole kiltisti, joulupukki ei tuo lahjoja!”
Vanhemmat tietävät jotakin oleellista, nimittäin sen, ettei joulupukkia ole. Kuitenkin he salaavat lapselta tämän tiedon, jotta saisivat tämän käyttäytymään toivomallaan tavalla eli kiltisti. Lisäksi he saattavat nähdä vaivaa, jotta lapsen usko joulupukkiin saisi vahvistusta. Todellisuudessa voi myös olla, että lapsen saama lahjamäärä ei ole millään tavalla riippuvainen siitä, onko hän ollut kiltti vai ei.
Käsitteellisesti manipulaatiota
Joulupukilla uskottelu täyttää käsitteellisesti manipulaation tuntomerkit (tästä huomiosta kiitos Kimmo Ketolalle Kirkon tutkimuskeskukseen). Dennis Wrong on määritellyt manipulaation vaikuttamiseksi, jossa manipuloija saa manipuloinnin kohteen käyttäytymään haluamallaan tavalla salaamalla jotakin merkittävää informaatiota.
Huomionarvoista on myös, että joulupukilla uskottelun tapauksessa manipuloinnin intensiivinen kesto on peräti noin puolitoista kuukautta marraskuun loppupuolelta tammikuun alkupäiviin, jolloin lapselta vielä voi kysellä ”Mitäs sait joulupukilta?” Niin sanotun juksaamisen kesto on siis 12,5 prosenttia vuodesta eli huomattavasti enemmän kuin aprillipäivän pila, jonka kesto on korkeintaan yksi päivä eli vajaat 0,3 prosenttia vuodesta.
Manipulaatiota, lahjomista, yksinkertaistamista vai erehtymistä?
On myös huomattava, että manipulointi, lahjominen, yksinkertaistaminen ja erheellisen näkemyksen levittäminen ovat eri asioita. Manipuloinnissa pyritään tietoisesti harhauttamaan toista, jotta saataisiin hänet toimimaan halutulla tavalla. Lahjontaa harrastaa se vanhempi, joka totuudenmukaisesti sanoo lapselleen, että tämä saa lahjan, jos täyttää vanhemman asettaman ehdon. Yksinkertaistaminen on sitä, että pyritään viestimään jokin asia siten, että viestin vastaanottaja pystyy ymmärtämään sen perusidean. Esimerkiksi joulun juhlimista Jeesuksen syntymäpäivänä voidaan pitää yksinkertaistuksena, vaikka vanhemmat tietäisivätkin, ettei Jeesuksen syntymäajasta ole todellisuudessa tarkkaa tietoa. Erheellisiä näkemyksiä levittäessään henkilö puolestaan kertoo sen, miten uskoo asioiden olevan. Jos uskoo itämaan tietäjien vierailleen Jeesus-lapsen luona, ei ole valehtelemista, jos kertoo lapselle näin tapahtuneen, vaikka raamatuntutkijat laajasti olisivatkin sitä mieltä, että koko tarina on legendaa.
Yleisesti hyväksytyn manipuloinnin ehdot
Joulupukkiesimerkki osoittaa, että manipulointi voi olla yleisesti hyväksyttyä, eikä se ole välttämättä edes väärin. Mutta näyttää olevan ainakin kaksi ehtoa, joiden tulee täyttyä, jotta manipulointia voidaan pitää hyväksyttävänä. Ensinnäkään manipuloinnin kohteelle ei pidä koitua merkittävää haittaa. Olisi tietenkin eettisesti ja kenties myös juridisesti epäilyttävää sanoa lapselle, että jos hän hyppää alas kalliolta, enkelit ottavat kopin. Toiseksi, manipuloinnin kohteen kompetenssin tulee olla jo valmiiksi verrattain alhaisella tasolla. On ilmeisesti eettisesti jokseenkin hyväksyttävää vakuutella ahdistuneelle dementikolle, että käy lypsämässä hänen lehmänsä, jotta tämä rauhoittuisi. Sen sijaan ei olisi hyväksyttävää, jos lääkäri väittäisi voimissaan olevalle potilaalle oman tietämyksensä ja totuuden vastaisesti, että lääke x suojelee myös lintuinfluenssalta, jotta saisi potilaan ottamaan lääkkeen, joka muuten jäisi ottamatta.
Meillä ei manipuloida
Huomaan kuitenkin, etten voi itse varauksetta hyväksyä manipulointia, vaikka yllä mainitut ehdot täyttyisivätkin. Etenkin jälkimmäinen ehto mietityttää, sillä haluan mieluummin edistää lasteni kompetenssin kehittymistä kuin käyttää hyväkseni heidän kompetenssinsa alhaista tasoa. Koska lapset voivat hyvin ilman joulupukkiuskomustakin, on meidän perheessämme päätetty, että emme johda heitä tietoisesti harhaan. Kun joulupukki ja tontut pysyvät mukavina satuhahmoina, ne tuovat iloa ilman, että niitä käytetään manipuloinnin välineinä. Lisäksi mainittakoon, että kristilliseen perinteeseen sopii ansioperusteista lahjontaa paremmin periaate, että tuhmatkin saavat lahjoja ja että on hyvä olla kiltti riippumatta siitä, saako lahjoja vai ei. Helpommallakin tämän totuudellisen linjan valitsija pääsee, sanovat vanhemmat, jotka ovat salaisuutta varjellessaan venyneet keksimään mielikuvituksellisia selityksiä joulupukin pelastamiseksi.
Mari Stenlund, TT
Kirjoittaja tutkii mielenterveyden, uskonnon ja ihmisoikeuksien välisiä haasteita.
