Mallikouluväkivaltaa

Yhteisön paine ja terveyttä uhkaaviin valintoihin kannustaminen yhdistävät Mallikoulu-TV-ohjelmaa ja väkivallasta syytettyä uskonnollista yhteisöä. Mutta pienentääkö Mallikoulun avoin raadollisuus väkivallan riskiä?

3DFemale_fasion_mannequin
Kuva: Tigger11th. FreeDigitalPhotos.net.

Olen seurannut kuluneen kevään aikana Mallikoulu-tosi-TV-ohjelmaa.  Siinä mallin urasta haaveilevat nuoret naiset asuvat mallitalossa ja harjoittelevat mallin tehtävissä tarvittavia taitoja. Kymmenen viikkoa kestävän kilpailun aikana yksi kerrallaan pudotetaan pois mallintyöhön liittyvän tehtävän perusteella.

Motiivini sarjan seuraamiseen ovat ainakin osittain olleet sosiaalieettiset ja ammatilliset. Minua on kiinnostanut, millaiselle vaikuttamiselle Mallikouluun osallistuvat nuoret naiset ovat alttiita. Olen myös pohtinut, mitä yhtäläisyyksiä ja eroja on Mallikoulu-konseptin ja sellaisen tiiviin uskonnollisen yhteisön toiminnan välillä, jota syytetään hengellisen väkivallan harjoittamisesta.

Listaan tähän blogikirjoitukseen hämmentyneitä ja tunnustelevia pohdintojani. Lähteinä olen käyttänyt vapaan muisteluni lisäksi internetistä löytyviä haastatteluja.

K16?

Mallikoulun tuomari Laila Snellman selittää: ”Toisin kuin lehdistö luulee, niin mallit eivät suurene. Nyt haetaan ehdottomasti pitkiä ja hoikkia malleja.” Siksi hän rohkaisee mallikoululaisia laskemaan pähkinät ja juoksemaan. Snellmannin mielestä mallikoulu on hyvä koulu, koska siellä laihtuu. Liian lihaksikas ei kuitenkaan saa olla: ”Kyllä naisen pitää olla naisellinen.”

Rasmus Isomaan tutkimuksen mukaan noin kymmenes suomalaisista tytöistä kärsii syömishäiriön oireista nuoruusiän aikana. Tämän tiedon valossa on jokseenkin outoa, että ulkonäköpaineita pursuavalla Mallikoulu-TV-ohjelmalla ei ole ikärajaluokitusta. Sen sijaan, että ohjelman katsominen olisi kielletty alle 16-vuotiailta, mallikouluun osallistuvista nuorimmat ovat 16-vuotiaita.

Myöskään uskonnollisten yhteisöjen antamalle opetukselle ei ole tapana asettaa ikärajoja. Herkässä iässä oleville ja vaikutuksille hyvin alttiille lapsille ja nuorille voidaan kuvata helvetin kauhuja ja demonien uhkaa.

Onko kyse ilmiöistä, joita on niiden luonteen vuoksi vaikea suitsia, edes terveyden nimissä?

Valinnat ja niiden kustannukset

Cecilia lykkäsi mallitaloon pääsemisen vuoksi ylioppilaskirjoituksiaan ja lääketieteelliseen tiedekuntaan pyrkimistään.

Netelle oli kertynyt ”liikaa lihaksia”, koska hän työskenteli hevostallilla. Nette lupasi tehdä voitavansa, jotta saisi lihaksensa pienenemään.

Petralle Snellman asetti mallinhommien ehdoksi tankotanssin harrastamisesta luopumisen, jota voi Snellmannin mukaan verrata voimaharjoitteluun: “Tankotanssijat ovat todella pieniä ja tankkeja.” Snellmannin näkemys herätti ristiriitoja 16-vuotiaassa Petrassa, joka joutui valitsemaan tankotanssin ja mallinhommien välillä.

Uskonnollisin perustein tehtyjä uhrauksia on oikeastaan helpompaa ymmärtää, koska uhrauksilla ajatellaan saavutettavan jotain kaikkivaltiaan tahdon mukaista ja iankaikkista hyvää. Uhraukset lyhyeksi jäävän ja raskaan mallin uran vuoksi tuntuvat sen sijaan ulkopuolisin silmin katsottuna järjettömiltä.

Mutta kun on satsannut paljon, on myöhäistä luovuttaa.

Jokin, mihin ei voi vaikuttaa

Suurin osa naisista on keskimittaisia ja keski- tai ylipainoisia, mutta heille myytäviä vaatteita esittelevät kokoa 32-34 olevat yli 180-senttiset naiset, joiden päälle vaate ”istuu erityisen kauniisti”.

Jos tämä asetelma vetoaa kuluttajiin, siinä ei ole järjen hiventä. Mutta vaikuttaa siltä, ettei asialle ole tehtävissä mitään. On taivuttava kuin Jumalan tahtoon: ”Ulkomailla on kriteerit, joille me ei mahdeta mitään. Mallit joutuvat lähtemään Suomesta nykyään paljon ulkomaille töiden perässä”, sanoo Snellman.

Niljakkuus

Kuusitoistavuotiaat kävelevät alusvaatteissaan ja korkokengissään kahden miehen arvioivan katseen alla (puhumattakaan tv-kameroista). Ohjeena on olla seksikäskin.

Asiassahan ei tietenkään ole mitään seksuaaliseen itsemääräämiseen liittyvää ongelmaa, kuten ei siinäkään, kun uskonnollisen yhteisön johtohahmo on kiinnostunut jäsentensä seksielämän yksityiskohdista.

Yhteisön paine

Sosiaalifysiikan alan tutkimuksessa on huomattu, että seura tekee kaltaisekseen. Altistuminen vertaistensa käyttäytymisesimerkeille ennustaa tutkimuksen mukaan parhaiten ihmisen painon muutoksia (Madan et al 2011.) Se, että Mallikoulussa ollaan toisten laihojen seurassa, myötävaikuttaa siis omaan laihuuteen.

Onko kyse siitä, että henkilö saa yhteisön tukea valitsemallaan tiellä? Vai siitä, että yhteisöön sopimattomat vaihtoehdot eivät tunnu enää mahdollisilta lainkaan? Niin tai näin, jos mallitalossa asutaan viikkotolkulla, vaikuttaa se toki ihmisen identiteettiin ja siihen, mihin hän satsaa.

Tätä enemmän huomaan kuitenkin pohtivani Mallikouluun osallistuvien taustoja. Ketä ovat ne vanhemmat ja ”sukulaistädit”, jotka ovat rohkaisseet nuoriaan osallistumaan Mallikouluun? Onko sellaisiakin isiä, jotka kannustavat 16-vuotiaitaan seksikkääseen alusvaatteiden esittelemiseen? Mitä he ajattelevat hyvästä elämästä ja lapsen parhaasta?

Suojaako raadollisuus väkivallalta?

Mallikoulu on raadollinen, ja siinä voi varmasti pahoittaa mielensä, jopa traumatisoitua. Mutta voiko raadollisuus myös pienentää väkivallan riskiä?

Ensinnäkään Mallikoulua voi tuskin syyttää totuuden peittelystä tai vääristelystä, kuten joitakin uskonnollisia yhteisöjä. Päinvastoin, osallistujien idealistisia unelmia ammutaan peittelemättömästi alas. Snellman tietää, että mallitouhu on bisnestä: ”Pidemmän päälle paras malli on se, joka tekee eniten rahaa.” Myös ulkonäköihanteiden suhteen Snellman on suorapuheinen: ”Totta kai tytöille pitää olla rehellisiä. Mallina oleminen on extremelaji jo itsessään. Laihuus on aina ollut ihanne.”

Hengellisestä väkivallasta syytetyssä uskonnollisessa yhteisössä ollaan usein kuin yhtä suurta perhettä. Mallikoulu on sen sijaan kilpailu, josta pudotaan pois toisinaan ”läskin” tai muiden muotoseikkojen vuoksi, joskus taas siksi, että ”asenne on pielessä”. Toki uskonnollisessa yhteisössäkin voi jäädä jäljelle vain tosiuskovien piskuinen joukko, mutta Mallikoulussa kilpailu on ainakin avointa.

Voi jopa olla, että kilpailu suojelee pahimmalta väkivallalta, koska se tekee Mallikoulusta yhteisönä ”vähemmän hyvän”. Hengellistä väkivaltaa tutkinut Aini Linjakumpu pitää uskonnollisia yhteisöjä ”paradoksiyhteisöinä”. Linjakummun mukaan yhteisön hyvyys mahdollistaa myös pahan. Jotta väkivalta voi olla tehokasta ja toimivaa, yhteisön täytyy olla lähtökohdiltaan jäsenelle hyvä.

Sikäli kuin Mallikoulusta voidaan puhua yhteisönä, siinä harjoitettu väkivalta tai sen riski on ehkä uskonnollisiin yhteisöihin verrattuna pientä yksinkertaisesti siksi, että se synnyttää vähemmän hyvää.

Kirjallisuus:

Linjakumpu, Aini (2015). Uskonnon varjot. Hengellinen väkivalta kristillisissä yhteisöissä. Tampere: Vastapaino.

A. Madan, M. Cebrian, S. Moturu, K. Farrahi, A. Pentland (2011): Sensing the ‘Health State’ of a Community. Pervasive Computing, Vol. 11, No. 4, Oct 2012. 36–45.

Author: Deleted User

Special user account.