Hoidetaan ensin oman maan asiat kuntoon ennen kuin autetaan muita, argumentoivat maahanmuuttokriitikot. Tätä vahvistetaan sosiaalisessa mediassa kiertäneessä kuvassa, jossa rinnastetaan turvapaikanhakijan elinkustannukset kantasuomalaisten terveydenhuollon kanssa. Kun sitä analysoi tarkemmin, paljastuu argumentin perusteettomuus.
Analyysini perustuu kuvaan, jossa kysytään “Mitä saa 57 000 eurolla?” Kuvan laatija vastaa rinnastamalla kaksi toisiinsa liittymätöntä asiaa. Kysymyksen vasemmalla alapuolella on kuva tummaihoisesta nuoresta miehestä ja teksti: “Turvapaikan tälle pojalle Suomesta vuodeksi”. Kysymyksen oikealla alapuolella on kuva medihelistä pelastushenkilökuntineen ja teksti: “Nämä pojat pelastamaan 48 ihmishenkeä Suomessa”.
On todella asiatonta käyttää tummaihoisen nuoren miehen kuvaa tällaisessa yhteydessä. Hänen kasvonsa ovat tunnistettavat ja hänet on asetettu edustamaan turvapaikanhakijoiden varsin monipuolista joukkoa tavalla, joka herättää negatiivisia mielleyhtymiä turvapaikanhakijoita kohtaan.
Mihin kuvan laatija pyrkii?
Kuvassa kysytään, kumpi on tärkeämpää, yhden turvapaikanhakijan hyvinvointi vai 48 (kotoperäisen) suomalaisen henki. Kuvan tarkoitus on osoittaa, että yhteiskunta tuhlaa rahaa pakolaisiin, jolloin rahat eivät riitä (kotoperäisten) suomalaisten henkien pelastamiseen. Kuvaan sisäänrakennettu vastakkainasettelu perustuu paitsi etniseen alkuperään, myös lukumääräiseen enemmistöön: valitsisitko yhden pakolaisen vai 48 (kotoperäisen) suomalaisen hengen.
Kuvan laatijan argumentti perustuu, ensinnäkin, taustaoletukseen, jonka mukaan turvapaikan antamiseen suunnatut varat ovat suoraan pois (kotoperäisten) suomalaisten terveydenhoidosta. Jopa niin, että jos annamme pakolaisille turvapaikkoja, suomalaiset kuolevat, koska mediheleihin ei ole varaa.
Toiseksi, kuva rakentuu vastakkainasetteluun, jonka tarkoituksena on lisätä kantasuomalaisten ennakkoluuloja turvapaikanhakijoita kohtaan osoittamalla, että turvapaikanhakijat murentavat terveyspalveluita Suomessa, koska rahat eivät riitä molempiin käyttötarkoituksiin.
Seuraavassa osoitan kuvan sisältämän argumentin johtopäätökset vääriksi.
1. Taustaoletukset, joiden mukaan rahat eivät riitä molempiin käyttötarkoituksiin ja turvapaikanhakijoille korvamerkitty raha on suoraan pois julkisesta terveydenhuollosta, ovat virheellisiä.
Kuvan laatijan taustaoletus perustuu luultavimmin siihen, että hänellä on mielessään epämääräinen käsitys valtion kirstusta, josta otettaessa rahaa turvapaikanhakijoille terveyspalvelut automaattisesti kärsivät. Asia ei ole näin. Kyseessä eivät ole joko – tai -tyyppiset valinnat. On mahdollista tukea sekä julkista terveydenhuoltoa että turvapaikanhakijoiden hyvinvointia.
Hallituksella on tietenkin suuri valta päätettäessä mihin valtion rahoja käytetään, mutta kuvan kaltainen vastakkainasettelu on perusteeton. Jos katsotaan esimerkiksi nykyisen hallituksen toimia, rahaa ei juuri tullut kumpaakaan osoitteeseen, vaan varallisuutta päätettiin jakaa muun muassa maanpuolustukseen.
2. Vaihdetaanpa tummaihoisen pojan kuva johonkin muuhun. Tilalle voisi laittaa kuvan huonokuntoisesta maantiestä, kantasuomalaisesta vanhuksesta tai sadasta vauvasta. 58 000 eurolla saisi epäilemättä jonkun maantiepätkän kuntoon, vanhukselle paikan vanhainkodista ja rokotteet sadalle vauvalle (nämä ovat puhtaasti omia arvioitani).
Jos kuvana olisi maantie, vertailu saattaisi herättää moraalista närkästystä: 48 ihmishenkeä vaikuttaa tarpeellisemmalta kuin maantiepätkän kunnostaminen. Kuitenkin, sekä maanteiden kunnossapito, että medihelien hankkiminen ovat tärkeitä asioita. Tarkempi miettiminen osoittaisi heti, että kuvia on järjetöntä verrata keskenään, koska maanteiden kunnossapito ja medihelit eivät ole toisiltaan pois.
Jos kuvassa olisi kantasuomalainen vanhus tai sata vauvaa, vertailu ei toimisi lainkaan. Juuri kukaan ei olisi niin mustavalkoinen, että ajattelisi että rahat vanhustenhoidosta tai vauvojen rokottamisesta olisivat pois medihelien hankkimisesta, tai että vanhuksen tai vauvojen elämä olisi jotenkin vähempiarvoista, oli sitten kyse lukumääräisestä erosta tai ei.
Mielenkiintoista kyllä, jos toisena kuvana olisi kantasuomalainen vanhus, se saisi lähes kaikki kuvaa katsovat närkästymään. Kuinka kukaan voisi arvottaa yhden vanhuksen hyvinvoinnin vähempiarvoiseksi kuin mediheleillä pelastettujen ihmisten henget? Suurin osa lukijoista ymmärtäisi välittömästi: kuviin sisäänrakennettu vastakkainasettelu on teennäinen, siitäkin huolimatta, että sekä vanhusten hyvinvointi että medihelit kuuluvat julkisen terveydenhoidon piiriin.
Alkuperäinen kuva pakolaisesta herättää kysymyksiä tuottavuudesta ja rahojen viisaasta käytöstä. Kuva tummaihoisesta pojasta implikoi, että rahat valuvat hukkaan turvapaikanhakijoita auttaessa. Juuri kukaan ei ajattelisi näin vanhusten kohdalla, vaikka vanhukset eivät välttämättä tuota mitään. Tästä huolimatta vain täysin tunnekylmä henkilö ajattelisi vanhuksia yhteiskunnan kannalta tarpeettomana menoeränä ja taakkana.
Vaihtamalla kuvan tummaihoisesta pojasta kuvaan kantasuomalaisesta vanhuksesta paljastaa kuvan laatijan rasistisen motiivin. Kuvan asettelu perustuu me vastaan muut -tyyppiseen ajatteluun, jossa meihin kuulumaton, ulkomaalainen uhka tulee ja murentaa suomalaisen hyvinvointivaltion perusteita.
Kuvien vastakkainasettelu perustuu asenteelliseen assosiaatioon, ei faktoihin. Kuvan viesti rakentuu vääristelevään retoriikkaan ja argumentaatiovirheelle, jota kutsutaan virheelliseksi analogiaksi. Sen sisältämä viesti on rasistinen ja informaatioarvoltaan nolla.
Lopuksi haluaisin kiinnittää huomiota ihmisten väliseen moraaliseen velvollisuuteen auttaa hädänalaisia. Yhteiskunnan heikoimmassa asemassa olevien hyvinvointi lisää koko yhteiskunnan hyvinvointia. On huomionarvoista, että merkittävä osa maahanmuuttajista (olivat he sitten pakolaistaustaisia tai eivät) työllistyy nimenomaan julkisen terveydenhuollon ja hoiva-alan pariin. On melko todennäköistä, että medihelien avulla apuun lennätetty henkilökunta ei ole kantasuomalaista, vaikka he kantasuomalaisten henkiä pelastavatkin.
Ilse Paakkinen on sosiaalietiikan tohtorikoulutettava ja Järki ja uskonnollinen hyväksyminen -huippuyksikön tutkija
