Ajateltavaa, tietoa ja näkökulmia ihmisen ja yhteiskunnan eettisiin kysymyksiin
Hyvyyden voimilla voi vaikuttaa
Töölönlahti 6.8.2015. Kuva: Jyrki Lappalainen.
Meidän aikamme joukkotuho on parhaillaan tapahtumassa Lähi-idässä ja Välimerellä. – – Mekään emme voi vastata niille, jotka kysyvät meiltä vastuutamme: Olemme viattomia, koska emme tienneet.
Hyvyyden voimilla on käytössä nämä kolme vaikuttamiskeinoa: luoda poliittista painetta, säteillä keskinäistä hyväksyvää kunnioittamista ja sytyttää kynttilä muistuttamaan ja valaisemaan. – Jaana Hallamaa
Hiroshiman ja Nagasakin atomipommituksista kulunut aika, 70 vuotta, on kokonainen ihmisikä. Atomiaseita ei ole se jälkeen käytetty. Miksi enää muistaa näitä tapahtumia ja niiden uhreja?
Muistopäivä voi olla katse taaksepäin. Kunnioittamalla uhrien muistoa osoitamme, että heidän hirvittävällä kärsimyksellään on jokin merkitys. Muistaminen on palaamista Hiroshiman mutta myös Auschwitzin nollapisteeseen. Sanomme yhdessä muiden muistelijoiden kanssa: ei koskaan enää.
Att minnas betyder inte bara att kasta blicken bakåt. Att minnas betyder också att ta fäste i nutiden. Även om atomvapen inte har tagits i bruk sedan augusti 1945, pågår utveckling, tillverkning och lagring av kärnvapenmissiler oavbrutet också denna minnesdag. Krigsstrateger i olika länder lägger – i hemlighet – krigsplaner för angrepp och motoffensiver, som baserar sig på användning av kärnvapen. Faran för atomkrig har inte vikit. Att den politiska atmosfären mellan stormakterna och de olika blocken har skärpts på sistone, är en varning för att det som borde vara otänkbart kan åter bli möjligt.
Toisen maailmansodan jälkeisistä rauhanponnisteluista huolimatta jossakin päin maailmaa on sodittu ja soditaan koko ajan. Väkivalta on keskeytyksetöntä. Niin kutsutuista tavanomaisista aseista on kehitetty yhä tuhovoimaisempia ja helppokäyttöisempiä malleja tappamisen, vahingoittamisen ja tuhoamisen tarkoituksiin, niin kuin uutiset joka päivä meille raportoivat.
Toista maailmansotaa edeltäneinä taloudellisesti ahtaina ja poliittisesti epävakaina vuosikymmeninä sekä Saksassa ja Italiassa että Japanissa pääsi vallalle vahva nationalistinen ajattelusuuntaus. Omanarvontunnon ja menestyksen ajateltiin rakentuvan muut ulos sulkevan, omaa itseriittoisuutta ja paremmuutta korostavan ideologian varaan.
Myös nyt eletään poliittisesti ja taloudellisesti epävakaata aikaa. Epävarmuus ja pelko ilmentyvät usein pyrkimyksenä löytää syypää vaikeuksiin jostain itselle vieraasta. Muukalaisista tehdään syntipukkeja. Myös nationalistiset äänenpainot korostuvat jälleen. Ratkaisuna ongelmiin pidetään ihmisten yhdenmukaistamista.
Nationalismen som utesluter de, som är på något sätt annorlunda, är inget svar. Vi vet av mångsidig historisk erfarenhet, att tvånget till likhet och enhällighet leder, inte bara till orättvisa och lidande, utan med tiden också till dödande och tillintetgörelse. I stället för uteslutande nationalism behövs det erkännande och godkännande av kulturell mångfald. Vi är alla ansvariga för att realisera de grundläggande mänskliga rättigheterna och att formulera dem till vår tids dynamiska, både accepterande och kritiska patriotism.
Hitlerin johtamien natsien toimeenpanemia joukkotuhontoja tutkittaessa on pohdittu, miksi tavalliset ihmiset olivat niin haluttomia puuttumaan siihen, että heidän naapureiltaan riistettiin kansalaisoikeudet ja että lähiympäristön tuttuja ihmisiä alettiin kuljettaa johonkin, mistä kukaan ei palannut. Monet keskitysleirit sijaitsivat suurten kaupunkien lähettyvillä, eikä niiden olemassaolo ollut kenellekään salaisuus.
Kaukaa on helppo nähdä, mitä etiikka edellyttää ja kuinka moraalista vastuuta olisi kannettava. Meidän aikamme joukkotuho on parhaillaan tapahtumassa Lähi-idässä ja Välimerellä. Vaikka tuhannet ovat jo kuolleet, me suomalaiset olemme sitä mieltä, ettemme voi ottaa vastaan edes joitakin satoja ihmisiä. Vaadimme, että asiat on hoidettava poliittisesti pakolaisten lähtömaissa ja ajattelemme, että ratkaisuksi riittää se, että kotiseudultaan paenneita estetään lähtemästä vaaralliselle laivamatkalle Välimeren yli. Mekään emme voi vastata niille, jotka kysyvät meiltä vastuutamme: Olemme viattomia, koska emme tienneet.
Atomiaseiden valmistaminen ja käyttäminen riippuvat ydinasevaltioiden vallanpitäjien päätöksistä. On helppo ajatella, että me aseettomat siviilit emme voi mitään. Epäsuhta tavallisen ihmisen voimattomuuden ja suurvaltojen johtajien välillä voi tuntua yhtä suurelta kuin atomipommin Hiroshimassa aiheuttama massiivinen tulipalo verrattuna kynttilänliekkiin Töölönlahdella.
Atomiaseen tuhovaikutus perustuu kolmeen voimaan: painevaikutukseen, säteilyyn ja tulipaloihin. Myös rauhanomaisen kansalaistoiminnan varaan rakentuvilla hyvyyden voimilla on käytössä nämä kolme vaikuttamiskeinoa: luoda poliittista painetta, säteillä keskinäistä hyväksyvää kunnioittamista ja sytyttää kynttilä muistuttamaan ja valaisemaan.
