575 miljoonan euron hankkeesta on syksyn mittaan kirjoitettu ahkerasti useissa lehdissä. Kyse on HUS:n, Helsingin, Vantaan, Kirkkonummen sekä Kauniaisten sosiaali- ja terveydenhuollon yhteistyöhankkeesta asiakas- ja potilastietojärjestelmäpalvelun uudistamisesta. Apottina tunnetun hankkeen etenemistä on seurattu julkisuudessa tarkasti ja hankkeeseen liittyen on uutisoitu, niin sen herättämistä tunteista, logon suunnittelusta, toimittajan valinnasta kuin markkinaoikeuden päätöksistä. Näkökulmasta riippumatta leimallista uutisoinnille on ollut hankkeesta kirjoittaminen sen kustannusten kautta. Kun hanke kutistetaan julkisuudessa ja kritiikissä pelkäksi valtavaksi rahasummaksi, katoaa helposti näkemys sillä tavoitelluista hyvistä.
Apotti-hankkeen suuret tavoitteet
Apotti-hanke on julkisin varoin toteutettava 1,5 miljoonalle HUS:n alueen asukkaalle ja 40 000 sosiaali- ja terveydenhuollon käyttäjälle suunniteltu asiakas- ja potilastietojärjestelmäpalvelun hankinta sekä käyttöönottohanke. Tarkoituksena on saavuttaa sosiaali- ja terveydenhuollon toiminnan muutos uuden järjestelmän hankkimisen myötä. Intentionaalisiksi tavoitteiksi hankkeelle on asetettu yhtenäiset toimintatavat, kustannustehokas ja laadukas toiminta, tiedolla johtaminen ja tiedon hyödyntäminen, asiakaslähtöinen toiminta, tyytyväiset käyttäjät sekä uudet innovatiiviset toimintatavat. Hankkeen uskotaan edistävän niin asiakkaiden, ammattilaisten kuin palveluiden tuottajien hyvää, järjestelmän mahdollistaessa asiakkaiden ja potilaiden kokonaisvaltaisemman hoidon, ammattilaisille paremman tuen ja ajankäytön sekä palveluiden tuottajille säästöjen syntymisen kohdennetumman ja virheettömämmän palvelun kautta.
Mammuttihankkeeksikin kuvattu Apotti sisältää monia eettisesti kiinnostavia osa-alueita potilasturvallisuudesta, tietosuojan merkityksestä sekä julkisesta hankintaprosessista valinnanvapauskysymyksiin.
Kritiikin kohteet
Julkisuudessa hanketta on kritisoitu muun muassa sen hinnasta, siihen sisältyvistä riskeistä sekä toteutustavasta ja usein äänessä ovat olleet it-alan ammattilaiset. Kritiikki sai uuden sävyn, kun Tivi-lehti otsikoi uutisensa ”Pettynyt CGI Apotista: ’Työpaikat valuvat Yhdysvaltoihin’”. Kilpailutuksessa toiseksi jäänyt korostaa mahdollisesti menetettävää työpanosta, kun taas voittanut yritys perustelee hankeen myös työllistävän Suomessa. Yhtä kaikki, molemmissa on puhe hankkeen työllistävästä vaikutuksesta. Pyritäänkö Apotilla, yli 500 miljoonan euron sosiaali- ja terveydenhuollon hankkeella siis lisäämään kansallista työllisyyttä? Kansallisen tappion merkittävyyttä tukee Tivi-lehden toinenkin uutinen ”Näin paljon suomalaiset koodaisivat Apotin hinnalla”, jossa ulkomaalaisen yrityksen valinta Apotin toimittajaksi esitetään menetyksenä kansantaloudelle ja osana Apotti-hankkeen epäonnistumista.
Oliko Apotin tavoitteena työllistää Suomessa vai moititaanko Apotti-hanketta sellaisesta ratkaisusta, joka on pikemminkin kriitikoiden omien toiveiden kuin hankeen tavoitteiden mukainen?
Tarkkana tavoitteista
Tavoitteekseen hanke itse on asettanut yhtenäisemmän, turvallisemman, laadukkaamman ja kustannustehokkaamman asiakas- ja potilastietojärjestelmän hankkimisen. Järjestelmän tulisi taata potilaille ja sosiaalihuollon asiakkaille nykyistä parempi sähköinen palvelunsaanti. Sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaiselle järjestelmän tulisi taata tietojen saatavuus sekä tukea heidän osaamista.
Hanke ei siis tavoittele suoranaisesti Suomen kansantalouden kasvua tai edes työllisyyttä, josta edellä mainituissa uutisissa haaveiltiin, eikä hanketta voida näin ollen pitää tavoitteissaan epäonnistuneena ulkomailla teetettävään työn osalta. Laadusta voidaan kuitenkin olla useaa mieltä.
Tämä lyhyt katsaus työllistämistä koskeviin uutisiin osoittaa Apotin kaltaisissa mammuttihankkeessa piilevän vaaran. Kun hankeen pelkistää vain rahasummaksi, tulee siitä helposti haaveilun lähde, jota voidaan soveltaa melkein mihin vain ja jolla voidaan tavoitella mitä vain riippumatta siitä, miten se suhteutuu alkuperäisiin tavoitteisiin. Alun perin tavoiteltu hyvä unohtuu helposti tai muuttuu omien tarpeiden mukaiseksi, kun intentoidut tavoitteet sivuutetaan. Tässä tapauksessa yli joka neljännen suomalaisen sosiaali- ja terveydenhuollon palveluiden parantaminen unohtuu hankkeen tuottamien mahdollisten sivullisten hyötyjen jalkoihin.
Hankkeella tavoitellun hyvän kadottamiseen suuren rahasumman alle ja tämän rahasumman käytöllä haaveiluun ohjaa myös Ylen juttu aiheesta, jossa viimeisimmän kustannusarvion mukaan 575 miljoonaa maksavaa Apotti-hanketta kuvataan kolmen lastensairaalan, liki kuuden F-35 hävittäjän tai 23 tuhannen uuden Toyota Corollan hankkeena.
Se haaveilusta.
Kirjoittaja Ville Vakkuri on sosiaalietiikan pääaineopiskelija
Helsingin yliopistossa, joka suorittaa myös tietotekniikan opettajan
tutkintoa Jyväskylän yliopistossa.
Kuva: The Woolly Mammoth at the Royal BC Museum, Victoria, British Columbia. Kuvaaja: Tracy O. CC BY-SA 2.0. [https://commons.wikimedia.org/wiki/File:Wooly_Mammoth-RBC.jpg]
