Äärijärjestö Isis on saavuttanut suosiota epävakailla alueilla Irakissa ja Syyriassa, mutta kyennyt houkuttelemaan taistelijoita riveihinsä myös muualta maailmasta. Suomestakin lähtee konfliktialueille ihmisiä, joilla ei ole suoraa sidettä kohdevaltioihin. Puhutaan vierastaistelijoista ja väkivaltaisesta radikalisoitumisesta. Moni tekijä voi vaikuttaa siihen, että Suomessa asuva henkilö alkaa pitää sotimista kaukaisen kalifaatin puolesta parhaana valittavissaan olevana vaihtoehtona. Mitkä ovat asenneilmapiirin vaikutukset radikalisoitumiseen?
Helsingin yliopiston Etnisten suhteiden ja nationalismin tutkimuskeskus, CEREN, julkaisi joulukuun puolivälissä Syrjintä, polarisaatio, nuoriso ja väkivaltainen radikalisoituminen -hankkeen (SYPONUR) ensimmäisen väliraportin. Tutkimushankkeen tarkoitus on tuottaa tietoa eriarvoisuuden ja väkivaltaisen radikalisoitumisen yleistymisen syistä sekä niiden välisestä suhteesta Suomessa.
Syrjivä ilmapiiri lisää ulkopuolisuutta
Väkivaltaista radikalisoitumista on tarkasteltava prosessina, jossa rakenteellisella epätasa-arvolla, turhautumisella, polarisaatiolla ja syrjäytymisellä on todennäköisesti merkitystä, mutta jonka syyt eivät ole helposti yleistettävissä. Radikaalit ajatukset eivät välttämättä johda väkivaltaiseen toimintaan.
Tutkimusta varten on haastateltu Suomessa asuvia henkilöitä, jotka tuntevat henkilökohtaisesti jonkun tai joitakuita Syyriaan lähteneitä. Haastatellut kuvaavat syitä, joiden arvelevat vaikuttaneen lähtöön.
Haastatellut nimeävät syrjivän yhteiskunnallisen ilmapiirin maailmanpoliittisten näkemysten ohella keskeiseksi radikalisoitumisen syyksi. He kuvaavat kokemuksia islamofobiasta ja ennakkoluuloista, uskonnollistamisesta ja terroristiksi leimaamisesta, syrjäytymisestä sekä ulkopuolisuuden ja epäoikeudenmukaisuuden tunteesta.
Hyväksyvän yhteisön jäsenyys?
Moni haastatelluista kokee, että muut suomalaiset eivät hyväksy muslimeita suomalaisiksi. Oman uskonnon julkinen halveksunta herättää surun ja turhautumisen tunteita. Joissakuissa reaktio kanavoituu vihaksi koko yhteiskuntaa kohtaan.
Osan kohdalla keskeinen vaikutin lähtöpäätökselle vaikuttaa olevan vahva epäoikeudenmukaisuuden kokemus ja tunne siitä, että Suomessa ei ole toivoa sosiaalisen aseman paranemiselle. Erityisesti nuoret, joiden identiteetti on vasta muotoutumassa, kaipaavat kipeästi kokemuksen arvostuksesta ja luottamuksesta. Äärijärjestöjen rekrytoijat vastaavat tähän tarpeeseen.
Monia lähtijöitä motivoivat sekä velvollisuudentunne että toivo paremmasta. Konfliktialueilla voi tukea globaalia muslimiveljien ja -sisarien yhteisöä joko taistelemalla tai auttamalla. Utopistisen yhteiskunnan puolesta taistelemalla kamppailee samalla omasta oikeudestaan olla hyväksyvän yhteisön täysivaltainen jäsen.
Enemmistöllä mahdollisuus vaikuttaa
Suomen negatiivinen ilmapiiri ei yksinään riitä pontimeksi lähdölle. Suomen muslimiyhteisö jakaa kokemuksen syrjinnästä, mutta vain noin 0,07 prosenttia muslimeista on matkustanut Syyriaan, ja näistäkin osa auttamistehtäviin. Haastatellut pitävät kokemusta syrjityksi tulemisesta kuitenkin melko keskeisenä vaikuttimena lähtöpäätöksen tekemiseen, kun se yhdistyy epäsuotuisiin taustatekijöihin, kuten huonoon sosioekonomiseen tilanteeseen ja yksinäisyyteen.
Ei-islaminuskoisella enemmistöllä on valta tehdä Suomeen jäämisestä parempi vaihtoehto edistämällä toiminnallaan sosiaalisen yhdenvertaisuuden toteutumista. Syrjivien rakenteiden purkaminen ei ole vain poliitikkojen tehtävä. Myös Facebook-päivityksissä, kassajonoissa ja rappukäytävissä vaikutetaan siihen, näyttäytyykö suomalaisten enemmistö vihamielisenä vai välittävänä.
Jatkan raportin tulosten käsittelyä tammikuussa ilmestyvässä kirjoituksessa, jossa paneudun tarkemmin islamiin liitettävään toiseuden narratiiviin.
Katariina Väisänen, TM, on kiinnostunut etiikan ja politiikan rajapinnoista.
Kuva: Katariina Väisänen