Vuoden alusta voimaan tullut työttömyysturvan aktiivimalli on herättänyt laajaa ja voimakasta kritiikkiä. Mallin vastustajat näyttävät olevan yksimielisiä siitä, että jotakin mätää hallituksen suhtautumisessa työttömiin on. Tuomitsevia arvioita ja voimakkaita tunnereaktioita voidaan ymmärtää paremmin erittelemällä, minkälaisen ihmiskuvan ja arvot aktiivimallin vastustajat ajattelevat hallituksen omaksuneen.
Ammattiliittojen keskusjärjestö SAK järjesti Helsingissä 6.2.2018 mielenilmauksen aktiivimallia vastaan. Tilaisuudessa esiintynyt SAK:n puheenjohtaja Jarkko Eloranta kuvasi kritiikin ponninta sanomalla, että aktiivimalli ja siitä käyty keskustelu on ”paljastanut ikävällä tavalla sen, miten työttömiin suhtaudutaan”.
Elorannan käsitys on, että päätöksentekijöiden asenne kielii arvostuksen puutteesta. Hänen mukaansa aktiivimallin vastustajat eivät halua Suomea, jossa työttömien ihmisarvo kyseenalaistetaan. Ennestäänkin niukan toimeentulon horjuttamisen voidaan katsoa vaarantavan perustuslaissa taatun oikeuden välttämättömään toimeentuloon ja huolenpitoon, joka takaa ihmisarvoisen elämän edellyttämän turvan. Eloranta puhuu myös luottamuksen pettämisestä. Aktiivimalli ivaa työttömiä, joiden etuuksista hallitus lupasi kilpailukykysopimuksen yhteydessä olla leikkaamatta enempää.
YLE:n toimittajan Jyrki Hara arvioi vastustajien suuttumuksen kumpuavan epäoikeudenmukaisen kohtelun kokemuksesta. Epäoikeudenmukaisina voidaan pitää aktivisuuden saavuttamiseksi valittua keinoa eli rangaistuksen uhkaa, aktiivisuuden edellyttämistä tilanteissa, joissa työttömällä itsellään on rajatut mahdollisuudet vaikuttaa omaan kohtaloonsa sekä tietysti mallin kielteisiä vaikutuksia heikoimmassa asemassa olevien hyvinvointiin.
Toimittaja Haran mukaan moni mallia vastustava uskoo, että hallitus pitää työttömyyttä työttömän omana syynä. Aktiivimallia esittäneiden ja kannattaneiden päätöksentekijöiden epäillään siis ajattelevan, että olosuhteilla on hyvin vähän tai ei lainkaan merkitystä työttömäksi jäämiselle. Työttömyys on tulosta yksilön omista epäsuotuisista valinnoista tai ominaisuuksista.
Sanomalehti Pohjalaiseen kirjoittanut Pohjanmaan sosiaalidemokraattien puheenjohtaja Matias Mäkynen sanoo suoraan, että aktiivimalli on osoitus hallituksen vääristyneestä ihmiskuvasta. Hänen mielestään hallitus on leimannut taantuman aikana tahtomattaan työttömiksi jääneet ideologisiksi työttömiksi. Työtä vieroksuvat laiskurit saadaan motivoitumaan vyötä kiristämällä. Kuvaan ei mahdu käsitys siitä, että monenlaiset tekijät vaikuttavat ihmisten kykyyn, haluun ja mahdollisuuksiin työllistyä ja työskennellä.
Kritiikkiin työttömien syyllistämisestä ja laiskaksi leimaamisesta on vastannut muiden muassa Kokoomuksen kansanedustaja, taloustieteen professori Juhana Vartiainen, joka tyrmää väitteen. Onkin uskottavaa, että myös asiaan perehtynyt Vartiainen tietää 227 000:n työttömän joukosta löytyvän kosolti sekä ahkeria, helposti työllistyviä työnhakijoita että jo työelämästä syrjäytyneitä henkilöitä.
Häiritsevintä aktiivimallissa ei olekaan työttömien motivaation aliarvioiminen vaan se, että se on räätälöity nimenomaan monipuolisilla kyvyillä ja resursseilla varustetun kansalaisen kannustimeksi ja osoittaa piittaamattomuutta siitä, mitä huonoimmin pärjääville käy. Aktiivimalli on oikeustajun vastainen ja herättää voimakkaita tunteita, koska se edellyttää välittömän köyhtymisen hyväksymistä taloudellista hyötyä tavoittelevan kokeilun luonnollisena tai välttämättömänä sivuvaikutuksena. Mahdollisten taloudellisten hyötyjen kanavoituminen köyhän hyväksi joskus tulevaisuudessa jää haaveeksi.
Kirjoittaja Katariina Väisänen on teologian maisteri.