Limppu Witickin esikoistaidenäyttely ”Armoa!” on kristillinen kannanotto eläinten puolesta. Witick on Joensuussa asuva eläinteologisiin aiheisiin erikoistunut taiteilija ja teologian maisteri. Häntä on motivoinut näyttelyn tekemiseen tarve puhua paljolti vaietusta aiheesta: ”Näyttely sai alkunsa, kun aloin maalata näkyväksi tunteita ja ajatuksia, jotka liittyivät eläinten rooliin kristinuskossa.”
Witickin maalaukset ovat hätkähdyttäviä, sillä niissä eläimet on siirretty niin tavanomaiselta paikalta, kuvien taustalta ja reunalta keskiöön käyttämällä kontekstina perinteistä kristillistä kuvastoa. Teoksessa Ihmistä ja eläintä sinä autat Kristus siunaa maassa istuvaa lintua. Jeesuksen lintuun kohdistama katse on hellä, suorastaan rakastava, ja hänen asentonsa suojeleva. Teos mukailee Albert Edelfeltin kansallisromanttista maalausta Kristus ja Mataleena, jossa Kristus siunaa Kantelettaressa esiintyvää Mataleenaa, Maria Magdaleenaan vertautuvaa syntistä naista.
Olemme tottuneet näkemään Kristuksen siunaamassa vain ihmisiä: syntisiä, sairaita ja lapsia. Linnut taas ovat yleinen kristillisen taiteen aihe, mutta niillä on useimmiten korostetun symbolinen merkitys kuoleman vapauttaman sielun tai Pyhän Hengen kuvaajina. Witickin teoksessa lintu on siunauksen kohteena, jonakin joka on itsessään arvokas, ei arvokas siksi, että sillä on jokin ihmiselle tärkeä ominaisuus tai symbolinen merkitys.
Witickin teokset avaavat sellaisia tulkintoja kristilliseen eläinsuhteeseen, jossa korostuu väkivallaton ja rakkaudellinen suhde eläimiin. Teoksista välittyvä myötätuntoinen asenne on voimakkaassa ristiriidassa eläinten hyötykäyttöön perustuvan suhtautumisen kanssa. Esimerkiksi toisessa lintuaiheisessa teoksessa Ei pelkää lintunen kananpoikanen istuu tummaihoisen Kristuksen kädellä. Tipun kylkeen on maalattu jätteen hävittämistä esittävä symboli, jota Kristus pyyhkii pois kädellään, jonka sormessa olevaan sormukseen on kaiverrettu merkintä Room 8:20. Tässä raamatunkohdassa sanotaan: ”Sillä luomakunta on alistettu katoavaisuuden alle – ei omasta tahdostaan, vaan alistajan – kuitenkin toivon varaan.” Maalauksen nimi tuo puolestaan mieleen virren 499 sanat: “Jumalan kämmenellä ei pelkää lintunen.”
Teos kritisoi kananmunien tehotuotantoa, jossa munantuotannon kannalta turhat kukonpojat tapetaan heittämällä ne hiilidioksidisäiliöön tai silppuriin. Taloudellisesti hyödyttömät eläimet ovat tehotuotannossa kirjaimellisesti roskaa.
Witickin teologia puhuttelee kristittyjen lisäksi ihmisiä, jotka eivät tule kyseenalaistaneeksi sitä, miten markkinayhteiskunnan kovat arvot ja kuluttajuuden imperatiivi ovat vaikuttaneet heidän eläinsuhteeseensa. Teologisella eläinpuheeseen sisältyy myös sävyjä, jota sekulaari puhe arvoista ei tavoita. Siihen liittyy ajatus pyhästä, voimakas hyvyyden kokemus tai rakkauden tunne, kuten uskonnonfilosofi William James pyhyyden sisällön muotoilee. Kristinuskon sanoma rakkaudesta voidaan ymmärtää myös sanomaksi kaiken elämän pyhyydestä.
Limppu Witickin näyttely ”Armoa!” on nähtävissä Paavalin kirkossa Helsingissä 1.4. saakka.
Kirjoittaja Noora Virjamo on sosiaalietiikan tohtorikoulutettava.