Avoimen tieteen vuosikatsaus 2022: uutiset ja lukusuositukset

Julkaistu kirjoittanut Juuso P Ala-Kyyny

Avoimen tieteen vuosikatsauksen kolmas ja viimeinen osa tarjoaa kiinnostavimpia uutisia ja lukuvinkkejä vuodelta 2022. Uutisissa nostetaan esiin muun muassa avoimen julkaisemisen kokonaiskustannusten kartoitus, Helsingin yliopiston avoimen tieteen avaukset ja viittausdatan avautuminen. Lukusuosituksista löytyy datan avoimuutta eri muodoissaan sekä asiaa kansalaistieteestä – yksi kuunteluvinkkikin tarjotaan. Tutustu myös vuosikatsauksen avausosaan (kansalliset linjaukset ja AVOTT-yhteistyön tulokset) ja vuosikatsauksen kakkososaan (pääteemat).

(A summary of the Open science annual review 2022 is also available in English.)

Tämä artikkeli sisältää seuraavat uutiset ja luku- ja kuuntelusuositukset:

Uutiset x 10

  1. Avoimen julkaisemisen kokonaiskustannukset selvitettiin
  2. Raportti: Tieteen avoimuudelle tukea tieteellisten seurojen jäseniltä
  3. Tutkimusten viittausdata avoimesti saataville
  4. Miten tiedelehtiä rahoitetaan Euroopassa?
  5. Tutkimusdatan säilytykseen 1,5 miljoonaa euroa Helsingin yliopistossa
  6. Helsingin yliopistolle oma avoimen tieteen koordinaatioryhmä
  7. Avoimen tieteen palkinnot monenlaisille osaajille
  8. Jufo-portaaliin uusia avoimen saatavuuden hakuvaihtoehtoja
  9. Tietopaketti ammattilehtien avoimen julkaisemisen käytännöistä julkaistu
  10. Lista peililehdistä julkaistiin

Lisää uutisia avoimen tieteen puolivuotiskatsauksessa!

Luettavaa x 10

  1. Onko EOSC tulevaisuudessa tutkijoiden internet?
  2. Metadata, metadata, metadata
  3. Pitäisikö tutkimusdataa mitata samalla tavalla kuin julkaisuja?
  4. Tieteen avaamisen keinot keksittiin käytännön tarpeesta
  5. Katsaus avoimen julkaisemisen 2000-luvun kehitykseen
  6. Pohdintaa kaupallisesta tiedejulkaisemisesta ja tutkijan tietoisuudesta
  7. Tieteen avoimuuden ja ympäristön yhteydet esillä OA-viikolla
  8. Monipuolinen ja tiivis katsaus kansalaistieteeseen
  9. Oikeuksiensiirtositoumuksesta ja sen nerokkuudesta
  10. Tiedekirjojen avoimuudessa tuttu pulma: rahoitus

Lisää lukuvinkkejä avoimen tieteen puolivuotiskatsauksessa!

Kuunneltavaa x 1

  1. Podcast-sarja pureutuu avointen aineistojen sisältöihin

Uutiset x 10

Avoimen julkaisemisen kokonaiskustannukset selvitettiin

Tieteellisen julkaisemisen kokonaiskustannukset Suomessa vuonna 2021. Lähde: Tiedejatutkimus.fi

Ensimmäinen kansallinen selvitys avoimen julkaisemisen kokonaiskustannuksista 2021 valmistui joulukuussa. Tulokset on koottu Tiedejatutkimus.fi -sivustolle, jossa niitä voi tarkastella eri rajauksilla. Tieteellisen julkaisemisen kokonaiskustannukset organisaatioille toissavuonna olivat yhteensä 43,5 miljoonaa euroa. Tästä puolet (49 %) käytettiin transformatiivisiin lehtisopimuksiin, joissa tilausmaksuihin sisältyy open access -julkaiseminen. Avoimen julkaisemisen kirjoittajamaksujen (APC, article processing charge; BPC, book processing charge) osuus kokonaiskustannuksista oli 10 prosenttia. Helsingin yliopistossa julkaisemiseen kului kaikkiaan 7,6 miljoonaa euroa, josta transformatiivisten sopimusten osuus oli puolet (50 %) ja kirjoittajamaksujen osuus 18 prosenttia. Selvitys kokonaiskustannuksista tehtiin tehtiin avoimen tieteen seurannan yhteydessä (lue seurannasta vuosikatsauksen avausosassa).

Raportti: Tieteen avoimuudelle tukea tieteellisten seurojen jäseniltä

Tieteellisten seurain valtuuskunnan (TSV) syksyllä julkaisema raportti, Kuka kuuluu tieteelliseen seuraan?, antaa vahvan tuen tieteen avoimuuden eteen tehdylle työlle. Tieteellisten seurojen jäsenille suunnattuun kyselyyn vastasi 1655 henkilöä yli 350 seurasta, ja vastaajista yli 90 prosenttia oli ”vähintään jokseenkin samaa mieltä sen kanssa, että tieteellisten seurojen on tärkeää edistää tutkitun tiedon avoimuutta” ja yli 80 prosenttia oli ”vähintään jokseenkin samaa mieltä tutkimuksen julkaisemisesta maksutta lukijoille”. Yli puolet kotimaisista tiedelehdistä julkaisee sisältönsä avoimesti. Tutustu myös raportin tiiviiseen yhteenvetoon avoimen tieteen osalta ja yleisempään yhteenvetoon jäsenistön näkemyksistä. TSV:n toinen raportti, Tieteelliset seurat ja vastuullinen tiede, poimittiin jo puolivuotiskatsaukseen.

Tieteellisten seurojen jäsenyyteen motivoi yhteisöllisyys, tieteen edistäminen ja uuden oppiminen- – – Tieteellisten seurojen jäsenyydestä luovutaan elämän- tai työtilanteen muuttuessa. Se, että kotimaisen seuran julkaisun lukeminen ei enää vaatinut jäsenyyttä oli harvinainen syy jäsenyydestä luopumiseen.
– Kuka kuuluu tieteelliseen seuraan? Raportti tieteellisten seurojen jäsenistökyselyn tuloksista, 2022

Tutkimusten viittausdata avoimesti saataville

Avoimen viittausdatan saatavuudessa otettiin merkittävä askel eteenpäin, kun yli 60 miljoonan tutkimusjulkaisun – kaikkien Crossrefin indeksoimien julkaisujen – lähdeviitteet on saatavana avoimena datana. Taustalla on vuonna 2017 aloitetun Initiative for Open Citations (I4OC) -yhteistyö. Viittausdatan avaaminen sallivimmalla CC0-lisenssillä antaa mahdollisuuden tutkimustrendejä koskeviin analyyseihin ilman kustantajien rajoituksia. ”[A]voimien viittausten laajamittainen käyttöönotto mullistaisi nykyisen bibliometriikan”, bibliometriikka-asiantuntija Eva Isaksson arvioi vuonna 2020 Think Open -artikkelissa. Kaikki maailman viittaustieto ei ole vielä avoimesti saatavilla, mutta DOI-tunnisteita hallinnoivan Crossrefin indeksointi kattaa mm. suurimpien kustantajien julkaisut.

Miten tiedelehtiä rahoitetaan Euroopassa?

Mikael Laakson ja Anna-Maija Multaksen tutkimus (pre-print), European scholarly journals from small- and mid-size publishers in times of Open Access (vertaisarvioitu artikkeli, European scholarly journals from small- and mid-size publishers: mapping journals and public funding mechanisms, julkaistiin helmikuussa 2023), pyrkii kartoittamaan pienten ja keskisuurten tieteellisten kustantajien rahoitusta Euroopassa. Tehtävä ei ole helppo, kuten tutkimuksessa todetaan: rahoituslähteitä on vaikea selvittää ja niissä on suurta hajontaa – ”ranging from continuous inclusive subsidies to competitive grant funding or nothing at all”. 47 maasta vain 15:ssä pystyttiin todentamaan yksi tai useampi rahoitusmekanismi. Eräs pienten ja keskisuurten kustantajien rahoitukseen liittyvistä ongelmista on se, että ne jäävät usein kansallisten lehtisopimusten ulkopuolelle. Tutkimuksessa kartoitettiin 16 387 eurooppalaista lehteä, joista valtaosa (77 %) on kustantajalleen ainoa lehti. 36 prosenttia lehdistä on open access -lehtiä.

Tutkimusdatan säilytykseen 1,5 miljoonaa euroa Helsingin yliopistossa

Helsingin yliopisto vahvistaa tutkimusdatan säilytyspalveluita ja datan kuratointia seuraavan viiden vuoden aikana yhteensä 1,5 miljoonalla eurolla (ks. uutinen Flamma-intranetissä). Tutkimusdatan pitkäaikaistallentaminen (TPAT) -projektissa fokus on datan säilyttämisessä 5–15 vuotta tutkimuksen jälkeen – tällaista säilytyspaikkaa yliopisto ei ole aiemmin tarjonnut. Samalla projektissa luodaan toimintamallit datan kuratoinnille, tallennuspaikan valinnalle ja datan hallinnalle. Uusien panostusten taustalla on toukokuussa tehty kysely, jossa eri alojen tutkijat toivat selvästi esiin tarpeen lisätallennustilalle tutkimuksen eri vaiheissa. TPAT-projektissa keskeisiä toimijoita ovat tietotekniikkakeskus ja kirjasto.

Helsingin yliopistolle oma avoimen tieteen koordinaatioryhmä

Helsingin yliopistoon perustettiin syksyllä avoimen tieteen koordinaatioryhmä, jonka tehtävänä on edistää vuoropuhelua yliopiston eri toimijoiden välillä avoimen tieteen kehitykseen ja palveluihin liittyen. Tieteellisen neuvoston osana toimivaan ryhmään kuuluu jäseniä akateemisista yksiköistä kaikilta kampuksilta, tutkimuksen johdosta ja avoimen tieteen palveluista. Ryhmän perustamisen taustalla on Helsingin yliopiston vuosien 2021–2030 strategia, jossa avoin tiede on yksi ohjaavista periaatteista.

Tiina Onikki-Rantajääskö Tieteen termipankista kävi noutamassa Helsingin yliopiston avoimen tieteen palkinnon. Kuva: Jussi Männistö

Avoimen tieteen palkinnot monenlaisille osaajille

Viime vuonna jaettiin jälleen tunnustusta avoimen tieteen parissa ansioituneille toimijoille. Helsingin yliopiston avoimen tieteen palkinnon teemana oli avoin julkaiseminen, ja palkinto myönnettiin elämätieteiden tutkimuksen HiLIFElle (Helsinki Institute of Life Science) ja Tieteen termipankille. HiLifen vuosien 2019–2021 julkaisuista 89 prosenttia on julkaistu avoimesti. Tieteen termipankin avoimessa tietokannassa puolestaan on käsitesivuja 44 500 ja hakusanoja 300 000. Avoimen tieteen ja tutkimuksen (AVOTT) verkoston jakaman kansallisen avoimen tieteen palkinnon sai Kunnallisalan kehittämissäätiön tutkimuspäällikkö Sami Borg, joka on tehnyt uraauurtavaa työtä tutkimusdatan avaamisen eteen Suomessa (ks. Borgin haastattelu). Avoimen tieteen edistäjä -palkinnot jaettiin kahdelle pitkän linjan toimijalle: Tampereen yliopiston kirjaston johtavalle avoimen tieteen asiantuntijalle Susanna Nykyrille ja Suomen Metsätieteelliselle Seuralle (SMS) (ks. Nykyrin ja SMS:n haastattelut). AVOTT-verkostossa jaettiin myös ensimmäinen asiantuntijapalkinto, jonka Itä-Suomen yliopiston tietoasiantuntija Tomi Rosti.

Jufo-portaaliin uusia avoimen saatavuuden hakuvaihtoehtoja

Jufo-portaalin uudet hakuominaisuudet – klikkaa kuva isommaksi.

Julkaisukanavien tiedonhakuun tarkoitettuun Jufo-portaaliin tuli viime vuoden aikana uusia ominaisuuksia. Haku on nyt mahdollista rajata julkaisukanaviin, jotka sisältävät FinELib-lehtisopimuksiin sisältyvän avoimen julkaisemisen mahdollisuuden ja sallivat välittömän rinnakkaistallennuksen. Lisäksi open access -julkaisukanavat, joihin liittyy avoin lukko -kuvake, on rajattu vain varsinaisiin open access -kanaviin – ei siis esimerkiksi hybridijulkaisukanaviin. Myös Plan S -yhteensopivuus on nyt helppo tarkistaa julkaisukanavasivulle integroidun Journal Checker Tool -työkalun avulla. Jufo-portaalin uudistukset ovat seurausta avoimen saatavuuden tietopohjan parantamisesta. Kehittämistyö myös jatkuu: suunnitteilla on tuoda julkaisukanavanäkymään tieto kirjoittajamaksusta ja mahdollisuus rajata haku maksuttomiin diamond open access -julkaisukanaviin.

Lista peililehdistä julkaistiin

Forschungszentrum Jülich julkaisi listan ns. peilijulkaisuista (mirror journals; myös companion journals, sister journals) viime vuonna. Peilijulkaisut ovat open access -lehtiä, jotka nimeltään muistuttavat tilausmaksullista lehteä ja joissa on pitkälti sama toimituskunta. Kuten hybridilehtiin, myös näihin lehtiin liittyy kaksinkertaisen maksun (double dipping) vaara; tällöin maksetaan sekä avoimen julkaisemisen maksua että tilausmaksua. Tästä syystä sekä peili- että hybridilehtiin suhtaudutaan kriittisesti. Sekä hybridi- että peilijulkaisujen kytkös tilausmaksullisiin julkaisuihin – ja maksumuureihin – on myös niin läheinen, ettei niiden katsota edistävän siirtymää avoimeen tiedejulkaisemiseen. Jülichin julkaisemalla listalla on 47 peililehteä, valtaosin Elsevierin julkaisuja.

Tietopaketti ammattilehtien avoimen julkaisemisen käytännöistä julkaistu

Kansallinen FinELib-kirjastokonsortio on julkaissut tietopaketin ammattilehtien avoimen julkaisemisen käytännöistä. Ammattilehtiin kirjoittavien tueksi tarkoitettu verkkosivu sisältää listan kotimaisista ammattilehdistä, joiden osalta on selvitetty avoimen julkaisemisen politiikka, kuten rinnakkaistallennuksen ehdot. Sivulla on myös tarkempaa tietoa lehtien julkaisemisen käytännöistä sekä vinkkejä kirjoittajille ja kustantajille.

Luettavaa x 10

Onko EOSC tulevaisuudessa tutkijoiden internet?

Missä vaiheessa on kunnianhimoinen eurooppalainen European Open Science Cloud (EOSC), jossa rakennetaan tutkimusdatapalveluiden infrastruktuuria? Tähän ja muutamaan muuhun kysymykseen etsitään vastausta Think Open -blogin dialogihaastattelussa, EOSC aims to be the internet of research within ten years, jossa EOSC-ohjelmasta CSC:ssä vastaava Sara Garavelli ja tutkija Anca Hienola keskustelevat EOSC:n avainkysymyksistä. Artikkelissa saadaan vastaus myös kysymykseen, mikä on EOSC:n konkreettisin saavutus tällä hetkellä.

Anca Hienola ja Sara Garavelli keskustelivat EOSCista Think Open -dialogihaastattelussa. Kuva: Juuso Ala-Kyyny (CC BY)

Metadata, metadata, metadata

Yhdysvaltojen OSTP-linjaus on määrä avata liittovaltion rahoittamien tutkimusjulkaisujen ohella myös tutkimusdatan vuoteen 2025 mennessä. Linjauksesta on kuitenkin vielä pitkä matka siihen, että data oikeasti avataan niin että se on myös käytettävää. Stanfordin biolääketieteellisen informatiikan professori Mark A. Musen käy Nature-kirjoituksessaan läpi datan kohtalonkysymystä, metadatan tuottamista, ja nostaa erityisesti löydettävyyden näkökulmasta esiin monia kiinnostavia näkökohtia. Science-artikkeli Taking the pain out of data sharing käsittelee datan jakamisen ja datan avaamisen – kyllä, nämä nähdään eri asioina – käytäntöjä, joissa sanat ja teot eivät aina kohtaa. Tässäkin artikkelissa joudutaan lopulta kohtaamaan kysymys metadatasta. Itä-Suomen yliopiston kirjaston asiantuntijoiden Tietolinja-artikkelissa ydinasia on jo otsikossa: Tutkimusdatan kuvailun ihanuus ja kurjuus.

If we’re serious about sharing data, we need to develop standards that can make data FAIR. – – -Scientists and their funders need to recognize that FAIR data will require more than just a mandate – such data will require an enormous investment. The research community must commit to creating discipline-specific standards for metadata and to applying them throughout the scientific enterprise.
– Mark A. Musen: Without appropriate metadata, data-sharing mandates are pointless

Pitäisikö tutkimusdataa mitata samalla tavalla kuin julkaisuja?

Nykyinen meritoitumisjärjestelmä ei juuri palkitse tutkimusaineistojen tuottajia. Voisiko ratkaisuna olla tutkimusaineistojen nostaminen samanlaiseksi mittariksi kuin mitä tutkimusjulkaisut ovat, kuten kansallisessa avoimen tieteen seurannassa on pohdittu. Mutta miten tutkimusaineistoja lasketaan? Ja mikä oikeastaan lasketaan tutkimusaineistoksi? Mari Elisa Kuusniemi Helsingin yliopiston Datatuesta tarkastelee blogiartikkelissaan Montako tutkimusaineistoa yliopisto tuottaa vuodessa?, mitä tutkimusaineistot ovat ja miksi niitä on vaikea mitata. Samalla esitetään vaihtoehtoisia tapoja edistää tutkimusaineistojen tuottamista ja lisätä niiden arvoa tieteellisen työn tuotoksena.

Tieteen avaamisen keinot keksittiin käytännön tarpeesta

Helsingin yliopiston hiukkasfysiikan fenomenologian professori Katri Huitu ja englantilaisen filologian emeritaprofessori Terttu Nevalainen omaksuivat nykyisiä tieteen avoimuuden toimintatapoja jo ennen kuin avoimesta tiedestä varsinaisesti puhuttiin. Haastatteluartikkeleissa, Miten avoimesta julkaisemisesta tuli normaali käytäntö fysiikassa ja Kielentutkimuksen aineistot avautuivat, koska tutkimus sitä tarvitsi, nämä avoimen tieteen pioneerit valaisevat avoimen tieteen historiaa omasta näkökulmastaan – Huitu kertoo fysiikan open access -julkaisukäytännöistä ja Nevalainen varhaisesta korpustyöstä ja sen kehittymisestä.

CEEC-kirjekorpuksen kokoajatiimi vuonna 1997 – oikealla Terttu Nevalainen, joka kertoo varhaisesta korpustyöstä Think Open -haastattelussa. Kuva: Ari Aalto

Katsaus avoimen julkaisemisen 2000-luvun kehitykseen

Avoimen tieteen tutkija ja asiantuntija – ”moniottelija” – Mikael Laakso vastaa Bibbanin haastatteluartikkelissa, Tjugo år av öppen vetenskap – från aktiviströrelse till megatrend, peruskysymyksiin avoimesta julkaisemisesta, sen juurista ja nykykehityksestä. Suurimpana esteenä avoimen julkaisemisen valtavirtaistumiselle hän pitää puuttuvaa rahoitusmallia ja tutkimuksen arvioinnin käytäntöjä. Tiedeyhteisö on tullut Laakson mukaan liian riippuvaiseksi suurista kaupallisista toimijoista, ja uuden, tasapuolisemman toimintakulttuurin synnyttäminen vaatii omat kasvukipunsa.

Jag önskar att vi inte var så beroende av några stora aktörer, vad gäller prissättning och makten att forma det vetenskapliga publiceringsfältet. Vi borde gynna alternativa vägar, tidskrifter och publiceringstjänster ägda av icke-vinstdrivande utgivare. Det skulle bli billigare och gå att forma tjänster i linje med vad vetenskapen behöver.
– Mikael Laakso

Pohdintaa kaupallisesta tiedejulkaisemisesta ja tutkijan tietoisuudesta

Avoimen tieteen ja tiedekustantamisen periaatteiden pohdinta on yliopistolaisille jo arkipäivää – vai onko? Helsingin yliopistossa yleisen kielitieteen tutkijatohtorina toimiva Olli Silvennoinen pohtii blogiartikkelissaan ”Mikä on Elsevier?” ja muita kysymyksiä tieteellisestä julkaisemisesta, miten tietoisia tutkijat ovat tiedejulkaisemisen kulttuurista, ja sen kaupallisista kytköksistä, ja miten tutkijakoulutus lisää ymmärrystä julkaisemisen eri vaihtoehdoista. ”Kokemus on osoittanut, että tutkijoilla on varsin vaihtelevat tiedot tiedejulkaisemisen rakenteista”, Silvennoinen kirjoittaa.

Tieteen avoimuuden ja ympäristön yhteydet esillä OA-viikolla

Kansainvälisen open access -viikon teemana lokakuussa oli Open for Climate Justice, ja Avointiede.fi-verkkosivulla julkaistiin kokonainen sarja ilmasto- ja ympäristöteemaan liittyviä artikkeleita. Sarjan artikkeleissa käsitellään avoimen ja vastuullisen tieteen valossa muun muassa tiedejulkaisemisen kieltä, kansalaisyhteiskunnan toimintaedellytyksiä, tietoon perustuvaa poliittista päätöksentekoa, tieteen ja politiikan globaalia näkökulmaa, tieteen tekemiseen liittyviä eettisyyden ja avoimuuden kysymyksiä sekä ilmasto-oikeudenmukaisuutta. Sarjan artikkelit ovat:

On tärkeää tuoda ilmastonmuutokseen liittyvää tieteellistä tietoa avoimesti kaikkien saataville. Mielestäni vielä tärkeämpää on kuitenkin kehittää tiedontuotantoa tasa-arvoisempaan suuntaan. Luonnontieteelliseen tietoon perustuvat ja poliittisesti neutraaleina esitetyt teknologiset ratkaisut jättävät usein huomiotta paikallisten olosuhteiden monimutkaisuuden.
– Antropologi Jelena Salmi

Monipuolinen ja tiivis katsaus kansalaistieteeseen

”Tärkeintä on selvittää ensin itselleen, minkä tyyppistä kansalaistiedehanketta on suunnittelemassa, mitä kansalaistieteellä tavoitellaan ja mitä sen toteuttaminen edellyttää”, Itä-Suomen yliopiston tutkija Minna Santaoja toteaa artikkelissaan Mikä on kansalaistieteen valuutta? Pohdintaa kansalaisten roolista tieteellisessä tutkimuksessa. Omassa tutkimuksessaan luontoharrastusta, luontotietokäytäntöjä ja kansalaistiedettä tarkastellut Santaoja nostaa esiin kansalaisten monenlaiset, toisinaan jännitteisetkin, motiivit ja tavoitteet heidän osallistuessaan tieteelliseen tutkimukseen. Artikkeli tarjoaa ajankohtaisen katsauksen kansalaistieteen keskeisiin teemoihin niin kansalaisten osallistumisen kuin tieteellisen tutkimuksen toteutuksen ja sen yhteiskunnallisen vaikuttavuuden näkökulmasta.

Oikeuksiensiirtositoumuksesta ja sen nerokkuudesta

Oikeuksiensiirtositoumus otettiin osaksi Helsingin yliopiston uusia työsopimuksia vuoden 2022 alusta. Aiheesta on riittänyt paljon keskustelua, mutta mitä oikeuksiensiirtositoumuksella oikeastaan tavoitellaan? Mari Elisa Kuusniemi Helsingin yliopiston Datatuesta käy artikkelissaan Miksi oikeuksiensiirtositoumus on niin nerokas juttu? kohta kohdalta läpi sitoumuksen käyttötarkoitusta ja toimintaperiaatetta erityisesti tutkimusdatan hallintaan ja oikeuksiin liittyvän prosessin ja potentiaalisten riskien näkökulmasta.

Tiedekirjojen avoimuudessa tuttu pulma: rahoitus

Tieteellisten kirjojen avoimuuden kansallista linjausta sorvattiin viime vuonna Avoimen tieteen ja tutkimuksen (AVOTT) -verkostossa, mutta lopulta se siirrettiin vuoteen 2024. Asia ei olekaan aivan yksinkertainen muun muassa siitä syystä, että avoimuuden kustannusten kattamiseen ei ole vielä mallia. Think Open -haastatteluartikkelissa Myös tiedekirjat halutaan avoimiksi – haasteena puuttuva rahoitusmalli Helsinki University Pressin (HUP) kustannusjohtaja Leena Kaakinen ja viestintä- ja toimituspäällikkö Anna-Mari Vesterinen pohtivat avoimen kirjajulkaisemisen kysymyksiä sekä avoimen julkaisemisen kustannusten että rahoituksen kautta.

Kuunneltavaa! Podcast-sarja pureutuu avointen aineistojen sisältöihin

Viime syksynä pyöräytettiin käyntiin Helsingin yliopiston kirjaston Avoimella otteella -podcast-sarja, jossa ei vain puhuta avoimesta julkaisemisesta, vaan myös pureudutaan avoimesti saatavilla oleviin tieteellisiin ja akateemisiin julkaisuihin. Podcastia isännöi Humanisti datamaailmassa -blogisarjasta tuttu tietoasiantuntija Aleksi Peura, joka keskustelee vieraidensa kanssa julkaisujen aiheista – yliopistouudistuksesta, henkirikoksista, merenalaisesta kaivostoiminnasta, mielenterveyden häiriöistä, katsomuskasvatuksesta ja avoimesta julkaisemisesta. Joka jaksossa käsitellään myös julkaisujen avoimen tieteen näkökulmaa, joka liittyy niin kirjajulkaisemiseen, menetelmiin, aineistoihin, opetusmateriaaleihin kuin rinnakkaistallennukseen.

Avoimen tieteen aiemmat vuosikatsaukset: