Neiti Aika Observatoriolla

Helsingin Observatorion luentosaliin eli Argelander-saliin johtavan käytävän varrella on seinään kiinnitettynä hieno vanha ja edelleen toimiva tarkkuusheilurikello. Aiemmin tämä Normal Zeit -merkkinen kello oli rakennuksen sisääntuloaulassa, ja varhaisempina aikoina se toimi ikään kuin Neiti Aikana; siitä kaupunkilaiset saattoivat käydä tarkistamassa virallisen oikean kelloajan. Pian siirrellään taas kellojen viisareita, kun kesäaika alkaa. Helsingin observatoriolla kelloja riittää. Siellä on useita tarkkuuskelloja, joista vanhin on 1700-luvulta. Mitenhän ne liittyvät Observatorioon?

Ajan määrittäminen on sidoksissa taivaalla tapahtuviin liikkeisiin. Kun planeettamme pyörähtää kerran itsensä ympäri, on kulunut yksi vuorokausi. Kellonaika määräytyy siitä, mikä puoli maapallosta on kullakin hetkellä kääntynyt Auringon suuntaan. Maapallon yöpuolen taivaalla näkyy tähtiä, joiden avulla voidaan selvittää tarkka kellonaika. Kellonajan määrittämiseksi tähden avulla täytyy kuitenkin ensin tietää tähden koordinaatit eli sen tarkka paikka tähtitaivaalla.

Tähtien havainnointia ja ajan määritystä entiseen aikaan

 

Observatorion vanhassa havaintosalissa Meridiaanisalissa on esillä tähtitieteen professorin havaintosohva parin sadan vuoden takaa. Sohvalla, ergonomisesti makuuasennossa, on tarkkailtu tähtien liikkeitä ja määritetty niiden koordinaatteja. Tästä tulee mieleen vanha sanonta ”makaa selällään kuin allakantekijä”, jonka on arveltu syntyneen jo 1700-luvun tähtitieteilijän Sigfrid Aronius Forsiuksen tavasta maata ulkona selällään havaintoja tekemässä.

Sohvan yläpuolella salin katossa on tarkasti pohjois−etelä-suuntainen pitkulainen havaintoluukku, josta näkyy meridiaaniksi kutsuttu linja. Maapallon pyöriminen itsensä ympäri saa yötaivaan tähdet liikkumaan hitaasti taivaan poikki. Näin luukkuun ilmestyy koko ajan näkyviin uusia tähtiä vanhojen vaeltaessa siitä pois. Kun haluttiin selvittää jonkin tietyn tähden koordinaatit, onnistui se ottamalla tarkasti ylös, milloin tuo tähti näkyy juuri luukun keskellä eli etelän suunnassa. Tätä hetkeä kutsutaan tähden meridiaanin ohitushetkeksi. Tarkan ajan määrittämiseksi tarvittiin tietysti tarkkoja kelloja. Sohvalta käsin käytetyllä kaukoputkella on voitu myös samalla määrittää, kuinka korkealla horisontista kohde nähdään meridiaanin ohitushetkellä.

Kun tiedetään kaksi arvoa, meridiaanin ohitushetki ja kohteen korkeus ohitushetkellä, voidaan laskea tähden koordinaatit. Taivaankappaleiden paikkojen ja liikkeiden tutkiminen oli 1800-luvun puoliväliin saakka tähtitieteen keskeinen tutkimushaara.

Kuinka meridiaanin ohitushetken määrittäminen onnistui käytännössä? Havainnot on tehty käyttäen hyväksi useampaa aistia, nimittäin silmä−korva-menetelmällä: kun tähti lähestyi luukun keskiosaa eli etelän suuntaa, ei kellosta voinut enää katsoa sekuntien kulumista. Oli nimittäin tähystettävä tarkasti hiusristikon lävitse ja odotettava, milloin mitattava tähti juuri ohittaa etelän suunnan. Apuun otettiinkin korvat, joilla kuunneltiin viimeisten sekuntien tikitykset ennen ohitushetkeä. Tikityksistä laskettiin tarkka meridiaanin ohitusaika. Parhaimmat havaitsijat pääsivät havainnoissaan jopa kymmenesosasekuntien tarkkuuteen.

Kun tähtien koordinaatit oli saatu selville, tähtiä voitiin käyttää tarkan kellonajan määrittämiseen. Toki kellonaika piti ilmoittaa myös helsinkiläisille. Observatorion näyttelyssä on esillä aikapussi, joka hinattiin rakennuksen keskitornin maston nokkaan hieman ennen keskipäivää ja pudotettiin aikamerkiksi tasan kahdeltatoista. Satamassa olleille laivoille kellonajan tarkistaminen oli elintärkeää, sillä laivojen kelloja käytettiin pituuspiirin laskemiseen merellä. Yleisradion aloitettua aikamerkkinsä 1920-luvulla pussia odottivat eläkepäivät.

Kello Neiti Ajan takana

Palataan vielä Normal Zeit -kelloon. Se on Saksassa Frankfurtissa valmistettu sekuntiheilurikello, joka hankittiin Observatoriolle inventaarilistan mukaan 1917. Kellon valmistusaika on todennäköisesti myös lähellä tuota vuotta. Valmistaja on TN eli Telefonbau und Normalzeit G.m.b.H. -niminen yritys, jonka perusti kauppias Harry Fuld 1899. TN tuotti aluksi puhelimia, mutta 1902 se alkoi myydä myös valmistamiaan sähkökelloja. Yritys tuli tunnetuksi keskuskellojärjestelmistä.

Kello oli pitkään Observatorion sisääntuloaulassa rappujen yläpäässä seinän syvennyksessä. Vuosina 2009−2011 se oli lainassa Kellomuseon näyttelyssä Espoossa, ja sen paikalle aulaan oli siirretty vanha suurikokoinen vitriinikaappi. Kun kaappi siirrettiin aulasta pois rakennuksen remontin vuoksi 2010, takaa paljastuikin piilotettu salaisuus: palanen vanhaa maalattua valeovea, jossa on maalattuna myös rakennuksessa käytössä ollut ovenpainike. Maalauksesta pääteltiin, että aulassa on ollut symmetrisesti useampikin valeovimaalaus, jotka on kuitenkin aikojen saatossa maalattu näkymättömiin. Kaapin takaa löytyneen, ainoan säilyneen maalauksen osan avulla rekonstruoitiin loput yhdestä valeovesta.

Paula Kyyrö, Observatorion pääopas
Jaana Tegelberg, Yliopistomuseon kokoelmapäällikkö

 

Lähteitä:

Forsius, Arno: Sigfrid Aronius Forsius (n. 1560–1624) tähtitieteilijänä. Nettiartikkeli. http://www.saunalahti.fi/arnoldus/safastro.htm

Lehtinen Tiina, Laitinen Rami, Ahoniemi Veikko: Helsingin Observatorion Kellokokoelma. Suomen Kellomuseo, 7.7.2011. Käsikirjoitus, Helsingin yliopistomuseo.

Markkanen Tapio: Helsingin Observatorio. Ursan julkaisuja 130. Saarijärvi 2012.

Observatorio. Rakennushistorian selvitys. Osa 1 Rakentaminen ja kunnossapito 1830-2009. Kati Salonen ja Mona Schalin Arkkitehdit Oy, 20.4.2010. Käsikirjoitus, Helsingin yliopistomuseo.

Observatorio. Rakennushistorian selvitys. Osa 2 Inventointi ja liitteet. Kati Salonen ja Mona Schalin Arkkitehdit Oy, 20.4.2010. Käsikirjoitus, Helsingin yliopistomuseo.