Virtuaalinen todellisuus on lyhyessä ajassa uudistanut käsityksemme mahdollisuuksien rajoista tilassa, ajassa ja fysiikassa. Työmme teknologisten jatkeiden vaikutukset fyysiseen maailmaan ulottuvat kauas oman välittömän elinpiirimme ulkopuolelle. Teknologia on uusi sampo, ihmisen fysiikan ja älyn lähes rajaton jatke, jonka mahdollisuuksien rajat ovat vielä kaukana edessäpäin.
Ostaessani puhelimen en tunne sen tuottamiseen käytetyn energian määrää louhoksista tehtaaseen ja kauppaan. Sen sijaan, että onkisin itse vapaana eläneen kalan tai poimisin omenan kotipuustani, kulkeutuvat kala ja omena ruokapöytääni läpi pitkän ja energiaa vievän tuotanto- kalastus- kuljetus- ja pakkausketjun. Kuluttamatta itse juuri kaloriakaan, voin kuluttaa valtavia määriä luonnonresursseja arkipäivän askareissa.
Olemme tehneet itsemme riippuvaisiksi tavaroista ja materiaaleista, joiden alkuperää ja valmistustapaa emme tunne. Käyttämiemme esineiden tai kärsimiemme sairauksien syntyperä ja –historia ei enää ole välittömässä kokemusmaailmassamme, emmekä osaa itse enää tuottaa elämään kuuluvia välttämättömiä tarvikkeita. Ilman kaivoksia, öljyä ja teollisuutta on vaikea kuvitella selviytymistä tällä planeetalla. Primitiivisen olemassaolomme, selviytymisen, olemme ulkoistaneet koneille, tehtaille ja teknologialle.
Filosofi Tere Vadénin mukaan modernista maailmasta ei puutu tietoa vaan oikea tiedon laji. Vadén käyttää puuttuvasta tiedon lajista termiä syntytieto. Syntytieto tarkoittaa elämämme aineellisia ehtoja eli käyttämiemme asioiden syntyperän, valmistustavan ja vaikutussuhteiden tuntemista. Moderni elämäntapa, johon teknologia olennaisesti kuuluu, ei Vadénin mukaan enää tunne näitä ehtoja. Tämä tuntemattomuus näkyy riippuvuutena fossiilisiin polttoaineisiin sekä teknologiaan. Emme ymmärrä teknologisen kuluttamisen vaikutuksia planeetalla, sillä vaikutukset eivät näy omassa elinpiirissämme. Maapallon selviytymiseen sisältyy kuitenkin selkeitä fyysisiä ehtoja ja edellytyksiä: luonnon resurssien uusiutuminen ja monimuotoisuuden säilyminen.
Ajattelen, ettei tarpeeksi ole pohdittu sitä, miten teknologia muokkaa ihmisen osaamista ja ymmärrystä näin lyhyessä maailmanhistorian ajassa. On lyhytnäköistä ja harkitsematonta jättää ihmislajin oma kyky selviytyä historian unholaan ja uskoa se nuoren, maapallon resursseista riippuvaisen teknologian haltuun. Kannattaako meidän luopua selviytymistaidoistamme ja elinehtojemme ymmärtämisestä? Tahdommeko jäädä teknologian varaan, kun elämämme riippuu yhä vieläkin luonnonvarojen uusiutumisesta?
Mielestäni ymmärryksestä luopuminen ei ole kannattavaa. Luonnonedellytysten tuntemiseen perustuvat taidot ja toimet on keksittävä ja opittava uudelleen. Kokemuksellinen tieto kiinnittyy syntyoloihinsa sekä tekojen seurausten suoraan kokemiseen. Aika, jolloin ihminen peri vanhemmiltaan taidot elää ja selviytyä omassa lähiympäristössään, on vain parin sukupolven päässä.
Kun kerään polttopuita talveksi, koen itse siihen tarvittavan energiamäärän ja käyttämäni puun määrän. Syntyy merkityksellinen suhde ympäristöön: elinehtojen sekä vaikutussuhteiden kokemuksellinen ja syvällinen ymmärtäminen. Vadénin sanoin, alkuperäiskansaistuminen on välttämätöntä.
Anna Yrjönen, teologi, luo ja tutkii omaehtoisen elämän rakenteita
[Kuva: Joshua Gresham, https://unsplash.com/photos/qmZF9CptLKs]
