Moraalia ei yleensä yhdistetä huumoriin. Huumori on holtitonta, se ei tunne eikä kanna vastuuta, eikä osoita kunnioitusta arvoille. Moraali yhdistetään vakavuuteen. Se kantaa vastuuta, harkitsee ja puolustaa arvoja. Moraalin kannattaisi kuitenkin liittoutua tiiviimmin huumorin kanssa.
Runouden tapaan huumori vääntää tavanomaiset käsityksemme jengoiltaan yhdistämällä toisiinsa asioita, jotka haluamme pitää erillään. Se hylkää varmoina esitetyt käsitykset ja kääntää päälaelleen ehdottomina pidetyt hierarkiat. Se paljastaa tekopyhyyden ja tekee naurunalaiseksi omaa tärkeyttään puhkuvat auktoriteetit. Huumori on paljastanut yhden jos toisenkin eettisen sankarin nuhteettomuuden pelkäksi teeskennellyksi moralismiksi.
Huumorin paljastava voima näkyy siinä, että itsevaltaisuuteen taipuvat pyrkivät aina suitsimaan vitsinikkareita. Sensuuri ei kuitenkaan pure huumoriin, joka perustuu monimielisyyteen. On mahdotonta pakottaa todellisuutta yhteen merkitykseen.
Moraali tarvitsee huumoria, koska ilman sitä moraalista tulee paitsi vakavamielistä myös ehdotonta. Ruvetaan kuvittelemaan, että todellisuus voidaan supistaa näkemykseen, jonka on itse omaksunut, ja että käsitys, johon on päädytty, pätee poikkeuksetta. Huumori on moraalin kannalta välttämättömän itsekriittisyyden uskollinen liittolainen.
Yhdysvaltain vastikään virkakautensa aloittanut presidentti on saanut maailman hämmennyksiin. Uuteen tilanteeseen on vastattu kirjoittamalla viisaita yhteiskunta-analyyseja. Every second counts –verkkosivuston videot osoittavat, että tarvitaan muutakin. Tilanne-erittelyissä ei usein päästä epäkohtien toteamista pitemmälle. Huumorin avaamaan maailman monimerkityksisyyteen sisältyy mahdollisuus ajatella ja toimia toisin niin, että moraali voi kasvattaa juurensa huumorin luomaan toivoon.
Kirjoittaja Jaana Hallamaa on Helsingin yliopiston sosiaalietiikan professori .