“Jos poistaisimme maailmasta köyhyyden, poistaisimme samalla koko sen hedelmällisen maaperän josta kumpuaa hyveellisiä yksilöitä, jotka lopulta vievät koko ihmiskunnan kohti korkeampaa sivilisaation tasoa.”
Lainaus on Andrew Carnegien vuonna 1889 kirjoittamasta Rikkauden evankeliumista (Gospel of Wealth), joka ei ollut mikä tahansa essee, vaan se on inspiroinut meidän ajan suuria menestyjiä kuten Warren Buffet’a ja Bill Gatesia. Myöskään Carnegie ei ollut aivan kuka tahansa, vaan yksi amerikkalaisen unelman tekijöistä ja ilmentymistä. Hän syntyi köyhään perheeseen, mutta tuli kovan työn ja fiksujen investointien kautta aikansa yhdeksi rikkaimmista. Postuumisti hänet tunnetaan etenkin suurena lahjoittana ja hyväntekijänä.
”Koska tiedän kuinka ihana, iloinen ja rehellinen on köyhän koti (–) tunnen suurta sympatiaa rikkaan miehen poikaa kohtaan, ja onnittelen köyhän miehen poikaa; juuri siitä syystä, että köyhien riveistä on noussut ja tulee aina nousemaan monia vahvoja, hienoja miehiä. Ja näin on aina oltava.” [Andrew Carnegie, The Gospel of Wealth and other timely Essays. 1962, Harvard University Press.]
Carnegie julisti avoimesti, että menestyvät yksilöt eli rikkaat ovat jollain tavalla, ikään kuin darwinistisesti ajateltuna, ylempiarvoisempia yksilöitä. Ja tästä päästäänkin rikkauden evankeliumiin, joka on nimenomaan osoitettu rikkaille. Heillä on Carnegien mukaan erityinen tehtävä tässä maailmassa.
Carnegie kirjoitti oman elämänkokemuksensa pohjalta ja saavutti sen, mistä itse puhui. Mutta onko Rikkauden evankeliumissa esitetty filosofia hyvä tapa ymmärtää maailma? Carnegie nimittäin puhuu paljon hyveistä ja koko ihmiskunnan hyvinvoinnista.
Carnegien mielestä on aivan olennaista ihmiskunnan kehitykselle, että muutamien hienostuneiden kodeista löytyy ihmiskunnan tärkeimmät kirjallisuuden ja taiteen aarteet, mieluummin kuin että niitä ei löytyisi kenenkään kodeista.
Carnegie kuitenkin vastusti voimakkaasti rikkauksilla pröystäilyä. Rikkauden evankeliumin ydinsanoma on siinä, miten yksilöt, joille on kasautunut jättimäinen omaisuus, on käytettävä tämän heille suodun lahjan viisaasti: heidän on annettava se pois – mutta harkitusti. Carnegie vastusti almujen antamista, koska rikas mies osaa viisaudessaan hahmottaa köyhää paremmin, mitä ihmiset tarvitsevat. Köyhä todennäköisesti vain joisi lantit joita hänelle heitetään. Ihmiskunta tarvitsee kirjastoja, kouluja ja rokotusohjelmia. Niitä rikkaiden tulisi rahoittaa, jotta maailmasta tulisi parempi paikka. Ja näinhän Bill Gateskin muuten on luvannut tehdä, ja on saanut muita miljardöörejä mukaan tähän kampanjaan.
Mutta entä rakenteellinen epätasa-arvo? Onko oikein, että muutamalla yksilöllä on niin paljon rahaa ja valtaa? Carnegien mielestä on, ja rikkauden evankeliumin tarjoama ilosanoma on se, että tämä asetelma on hyvä – jos rikkaat sen omaksuvat ja elävät sen mukaan. Individualistinen, vapaaseen markkinatalouteen perustuva globaali maailman järjestys suo tämän mahdollisuuden. Onko maailman köyhimmillä kuitenkaan aito mahdollisuus nousta Bill Gatesin kaltaisiksi menestyjiksi? Onko heillä mahdollisuus nousta edes perus elintasolle, ja onko nykypäivän köyhyydellä sinänsä mitään olennaista arvoa ihmiskunnalle?
Kirjoittaja Lauri Ijäs on teologian maisteriopiskelija.
