Hämärä puhe turvapaikkatilanteesta rapauttaa käsitystä kansainvälisten sopimusten sitovuudesta

Kuva: Unsplash.com, public domain

Sisäministeriö teetti Vaasan yliopistolla tutkimuksen, jossa selvitettiin suomalaisten turvapaikanhakijoita ja turvapaikkapolitiikkaa koskevia mielipiteitä. Tutkimus ja sen tulosten uutisointi liittyy osaksi julkista keskustelua, jossa siirretään huomio pois pakolaisten oikeuksista ja keskitytään suomalaisten tuntemuksiin.

Kansalaismielipide: Turvapaikanhakijat ja turvapaikkapolitiikka -tutkimuksen tavoite oli “saada mahdollisimman kattava kuva suomalaisten näkemyksistä, kokemuksista ja mielipiteistä koskien turvapaikanhakijatilannetta sekä ideoita toiminnan kehittämiseksi tulevaisuudessa.” Moni media tarttui tutkimuksen tuloksiin ja uutisoi kansalaisten pitävän turvapaikanhakijoita koskevaa keskustelua polarisoituneena.

Mitä turvapaikkatilanteella tarkoitetaan?

Tutkimuksen kysymyksenasettelu rajautuu sen teettäjän hallinnonalan mukaan. Kuten raportin johdannossa selvennetään, kansalaismielipiteen tutkiminen kytkeytyy “osaksi meneillään olevaa sisäisen turvallisuuden strategiatyötä sekä suomalaisen yhteiskunnan kantokykyä turvapaikanhakijatilanteessa kartoittavaa laajaa hanketta.”

Vaikka sisäministeriön teettämän tutkimuksen tiedetään tarkastelevan olosuhteita Suomen rajojen sisäpuolella, tutkimuksen kysymyksenasettelua vaivaa käsitteellinen epäselvyys. Tutkitaan turvapaikkatilannetta selventämättä, mitä käsitteellä tarkoitetaan. Välillä puhutaan myös turvapaikanhakijatilanteesta ja turvapaikkakysymyksestä. Virheellisenä taustaoletuksena on, että niin tutkimukseen osallistuvat kuin tutkimusraporttia lukevat tietävät, mistä on kyse.

Tutkimuksen turvapaikkatilanteeseen liittämä merkitys hahmottuu, kun tarkastellaan kansalaisille mielipiteen selvittämiseksi esitettyjä väitteitä. Kansalaiskysely kartoittaa käsityksiä muun muassa tarvittavista keinoista turvapaikanhakijoiden maahantulon kontrolloimiseksi ja vastaanottopalveluiden järjestämiseksi, maahantulon seurauksista yhteiskuntarauhalle ja turvapaikanhakijatilannetta koskevasta keskustelukultuurista ja uutisoinnista.

Turvapaikkatilanteella tarkoitetaan siis ilmeisesti olosuhteita, joissa osaksi suomalaista yhteiskuntaa on tullut ja tulee turvapaikanhakijoita ja joihin on reagoitava erilaisilla toimenpiteillä. Puhumalla tilanteesta pyritään kuvaamaan olosuhteiden ajallista ja paikallista rajallisuutta.  Sitä, mitkä kaikki ilmiöt liittyvät turvapaikkatilanteeseen, ei määritellä.

Turvapaikkamenettelyä säätelevät kansainväliset sopimukset

On tärkeää huomata, että sisäministeriön teettämä tutkimus ei kohdistu turvapaikanhakijoiden tilanteeseen, vaan suomalaisten käsityksiin turvapaikanhakijoista. Yhteiskuntarauhan turvaamista tavoittelevan ministeriön onkin tärkeää ottaa huomioon kansalaisten pelot ja epäluulot. On kuitenkin vahingollista luoda mielikuvaa siitä, että turvapaikanhakijoiden vastaanottamisesta ja kohtelusta voitaisiin päättää yksin kansalaismielipiteen pohjalta.

Kansalaisille kohdistetun kyselyn väitteistä ei tule ilmi, että Suomi on sitoutunut kansainvälisiin sopimuksiin, jotka takaavat jokaiselle vainon kohteeksi joutuneelle oikeuden hakea turvapaikkaa ja velvoittavat Suomea takaamaan tämän oikeuden toteutumisen aluellaan. Jotkin kyselyssä esitetyt väitteet kuvaavat tilanteita, jotka olisivat toteutuessaan kansainvälisen oikeuden vastaisia.

Esimerkiksi väite “Turvapaikanhakijoiden vastaanottamisessa tulee ensijaisesti suosia helposti länsimaiseen kulttuuriin sopeutuvia ihmisiä” antaa virheellisen kuvan Suomen lainsäädännön mahdollisuuksista. Turvapaikkamenettelyssä päätöksen on perustuttava vainon uhkaan, ei hakijan arvioituun kykyyn integroitua.

Ihmisoikeuksien puolustajat eivät ole ääripää

Tutkimuksesta uutisoineet Yle ja Helsingin Sanomat nostavat keskeisimpänä tuloksena esiin kansalaisten mielipiteet turvapaikanhakijoita koskevasta julkisesta keskustelusta. Tutkimuksen mukaan kyselyyn vastanneista 68% oli samaa mieltä väitteestä, jonka mukaan keskustelu turvapaikanhakijatilanteesta on polarisoitunut siten, että keskustelussa näkyvät vain erilaiset ääripäät.

Väite pohjautuu olettamukselle, että keskusteluun turvapaikkatilanteesta osallistuu erilaisia ääripäitä. Koska turvapaikkatilanteen käsitteeseen liittyy edellä kuvattu epämääräisyys, on vaikea sanoa tarkkaan, mistä keskustelusta on kyse. Tutkimusraportissa määritellään kuitenkin ääripäiksi tahot, jotka joko kokevat turvapaikanhakijat täysin uhkana tai ainoastaan täysin positiivisena ilman mitään uhkia olevana ilmiönä. Tutkimuksen mukaan “molempia luonnehtii vahva tunnepohjainen, henkilökohtainen suhtautuminen asiaan. “

Tutkimusraportissa tulkitaan vain pienen osan tutkimukseen osallistuneista lukeutuvan ääripäihin ja valtaosan olevan “niin sanottuja tolkun kansalaisia.“ Tolkun kansalainen määritellään raportissa ihmiseksi, joka suhtautuu “turvapaikkakysymykseen avoimesti, mutta asiallisen kriittisesti. “

Puhe ääripäistä ja tolkun kansalaisista ihmisoikeuskysymysten yhteydessä on huolimatonta ja vahingollista, kuten tohtorikoulutettava Isto Peltomäki argumentoi vuosi sitten tässä blogissa. Tällainen kielenkäyttö sysää vastuun yhteiskunnallisen keskustelun tulehtumisesta tasapuolisesti väkivaltaista ja rasistista puhetta viljeleville ja turvapaikanhakijoiden oikeuksia tunnepohjaisesti puolustaville ihmisille. Hölmönkään hyväuskoisuuden aiheuttamaa vahinkoa ei voi verrata ihmisarvoa polkevan retoriikan seurauksiin.

Tolkun tavoittelemisen sijaan sekä ministeriön että median olisi syytä tehdä selväksi, että vaikka kansalaiset voivat suhtautua kriittisesti ilmiöihin, joita turvapaikanhakijoiden kasvaneeseen määrään liittyy, kansainvälisiin ihmisoikeussopimuksiin sitoutuminen ei voi olla oikeusvaltiossa mielipidekysymys.

Kirjoittaja Katariina Väisänen on teologian maisteri.