Kuka saa auttaa ja kenen apu on hyväksyttävää? Miksi epäilemme joidenkin avuntarjoajien motiiveja?
Jaana Hallamaa on aiemmin blogikirjoituksessaan pohtinut, ketä saa auttaa. Arvioimme myös herkästi toisen ihmisen avun vilpittömyyttä, jos miellämme, ettei hän täytä tutun, turvallisen, lempeän ja oikean tuntomerkkejä. Jäin pohtimaan uutisissakin keskusteltua teemaa. Onko joulukinkun lahjoittaminen vähävaraiselle väärin, jos kinkun lahjoittaa Cannonball MC? Onko väärin, jos nahka-asuinen, tatuoitu mies kampanjoi koulukiusaamista vastaan?
Yllämainittuihin auttajiin liitetään uutisotsikoissa verrattain arvottavia määreitä ja ulkoasuun muun muassa kuuluvien nahkaliivien koetaan leimaavan henkilön ja siten myös annetun avun epäilyttäväksi.
Olemme omassa pohjoismaisessa hyvinvointivaltiossamme tottuneet ajatukseen, että apu tulee julkiselta sektorilta käsin. Järjestelmän tehtävä on suojella ihmistä pahalta, olkoot se sitten rikollisuus tai vaikkapa koulukiusaaminen. René Girard kirjoittaa kirjassaan Väkivalta ja Pyhä, että yhteisöä suojelee sille turmiolliselta väkivallalta järjestelmä, jolle olemme tavallaan ulkoistaneet oikeuden ja velvollisuuden ”kostaa” paha puolestamme. Koulukiusaamistapauksissa koulu ja viranomaiset koetaan velvollisiksi auttamaan. Oman käden oikeutta ei koeta hyväksytyksi eikä järjestelmään sovi ajatus edes hyväntahtoisista ”henkivartijoista”, koska näiden koetaan viestivän valistuneessa yhteiskunnassa epäsopivista konfliktinhallintatavoista.
Entä ihmisen motiivin epäilyn oikeutus? Kukaan ei voi varmasti tehdä kenenkään toisen mielenliikkeistä muita, kuin subjektiivisia oletuksia. YK:n ihmisoikeuksien yleismaailmallinen julistus velvoittaa, ettei ketään voida pitää syyllisenä, ennen kuin hänen syyllisyytensä on laillisesti todistettu. Voisiko artiklaa soveltaa myös auttajien motiivien arvioinnin oikeutukseen: mikä on riittävä näyttö ja syy epäillä auttajien motiiveja? Pitäisikö kuitenkin arvioida auttamisen aikaansaannoksia tai tavoitteita ilman ennakkoluuloja?
Ihminen on aina ollut ennakkoluuloinen erilaisuutta, vierautta tai tuntematonta kohtaan. Esimerkki tästä löytyy myös raamatun kirjoista. Tuon ajan juutalaiset eivät olleet kovin mieltyneet samarialaisten edustajiin. Johanneksen evankeliumissa 8:48 Juutalaiset sanoivat Jeesukselle: ”Sinä olet samarialainen, ja sinussa on paha henki. Eikö asia olekin niin?”
Pahoiksi koetut samarialaiset eivät kuitenkaan olleet niin pahoja. Luukkaan evankeliumissa Jeesus kertoo lainopettajalle tarinan, jossa pahoinpidelty jätetään vaille apua, kunnes paikalle saapuu samarialainen, joka auttaa. Luukkaan evankeliumissa 10. luvun jakeissa 36–37 käydään seuraava keskustelu. Jeesus kysyy: ”Kuka näistä kolmesta sinun mielestäsi oli ryöstetyn miehen lähimmäinen?” Lainopettaja vastasi: ”Se, joka osoitti hänelle laupeutta.” Jeesus sanoi: ”Mene ja tee sinä samoin.”
Tehdään samoin.
Kirjoittaja Eeva-Mari Virtanen on teologian maisteri, jonka mielestä juuri epätäydellisyys tekee täydellisen ihmisen.
