Valtiotieteellisen tiedekunnan opiskelija
Saapuminen ja ensimmäiset viikot
Kanada on siitä helppo maa, että sinne varsinkaan suomalaisella vaihto-opiskelijalla ei juurikaan ole paperiviidakkoa selvitettävänä ennen maahan saapumista. Oleilin maassa alle puoli vuotta, joten riitti, että ennen matkaa hankin elektronisen viisumin ja se saapui hakemuksen teon jälkeen parissa minuutissa sähköpostiini. Ennen lähtöä ostin oikeastaan ainoastaan lentoliput ja muuten vain odottelin koittavaa lähtöä. Kanadaan voi saapua aikaisintaan kuukautta ennen vaihdon alkua, mutta itse lähdin matkaan vasta uuden vuoden jälkeen. Saavuin maahaan 2.1.2023 ja 4.1. alkoivatkin jo ensimmäiset kurssit. Saapuminen sujui mukavasti, vaikka lentomatka olikin kokonaisuudessaan viivästyksineen yli 20-tuntinen. Yliopistokaupunki St. John’siin ei ole suoraa lentoa Euroopasta, ja se pitkittää matkaa hieman, kun Kanadassa matkalla on kaksi välipysähdystä. Perille saavuttuani vastassa oli paikallinen opiskelija, joka otti minut vastaan kentällä. Ensimmäisen yön vietin lentokenttähotellissa, ennen kun pääsin kirjautumaan yliopistokampuksen asuntolaan sisään.
Ensimmäiset viikot hurahtivat ohi todella nopeasti. Opiskelut alkoivat täydellä teholla jo heti tammikuun alussa, joten mikäli haluaa pitää lomaa ennen opiskelua, kannattaisi ehkä mennä jo aiemmin kohdemaahan. Ensimmäisillä viikoilla tutustuin paljon uusiin ihmisiin ympäri maailmaa: vaihto-opiskelijoihin, paikallisiin ja ulkomaalaisiin tutkinto-opiskelijoihin. Sen lisäksi ensimmäisinä päivinä tutustuin kampusalueeseen ja kaupunkiin St. John’siin, jossa tulisin viettämään seuraavat kuukaudet. Asuntolahuonettani varten hankin myös lähimmästä kauppakeskuksesta peiton ja tyynyt, sekä päiväpeiton hieman koristamaan huonetta. Kaupungissa kaikki oli oikeastaan kävelymatkan (n. 2km) säteellä kampuksesta, joten pitkälle ei tarvinnut mennä hankkiakseen kaiken tarpeellisen. Hankin myös paikallisen puhelinliittymän ensimmäisen viikon jälkeen, mutta sitä ei välttämättä olisi tarvinnut, sillä kampuksella oli hyvät langattomat verkkoyhteydet.
Ensimmäisten viikkojen aikana tutustuin myös ihmisiin, joiden kanssa vietin suurimman osan ajastani vaihdon aikana. Sain vasta yliopistolle saavuttuani ja opinnot aloitettuani tietää, että lukukauteen kuuluu myös viikon loma-aika, joten ensimmäisten viikkojen aikana sovin poikaystäväni kanssa, että hän saapuu silloin myös Kanadaan. Se teki ensimmäisistä viikoista hieman helpompaa, kun tiesi, että hän on tulossa moikkaamaan vaihdon puolivälissä.
Asuminen
Asuin yliopistokampuksen asuntolassa Hatcher Housessa. Tämä oli ennen kaikkea mielestäni kätevä vaihtoehto sen takia, että kampusasuntoloista on nopea matka keskustaan, kauppakeskukselle, luontopoluille ja luentosaleihin. Asuntola ei välttämättä ole se kaikista halvin vaihtoehto, eikä varsinkaan, kun asuntolahuoneeseen kuului pakollisena mealplan kampuksen ruokalassa. Asuntola on kuitenkin siinä mielessä hyvä valinta, että siellä tutustuu helposti ja nopeasti muihin ihmisiin, jotka asuvat myös asuntoloissa. Asuntolahuoneessani ei ollut minun lisäksi muita, mutta jaoin kylpyhuoneen kaikkien samassa kerroksessa asuvien kanssa. Tästä syystä yksityisyyttä oli, mutta toisaalta myös yhteisöllisyyttä. Olin itse sellaisessa asuntolassa, jossa asui vanhempia opiskelijoita, ja kaikilla oli oma huone. Asuntolan säännöissä oli tarkat hiljaisuusajat, sillä se oli tarkoitettu pidemmällä opiskeluissaan oleville opiskelijoille.
Hatcher House oli mielestäni ihan hyvä asumisvaihtoehto, mutta jos tekisin kaiken uudelleen, yrittäisin vuokrata asunnon yksityisiltä markkinoilta. Todennäköisesti ne, jotka asuivat muualla kuin kampuksella, säästivät rahaa ruokakustannuksissa, vaikka asuminen muuten olisi ollut saman hintaista tai kalliimpaa. Maksoin huoneestani noin 2200 Kanadan dollaria ja asuin siinä hieman yli 3kk. Mealplan maksoi samalta ajalta noin 2800 dollaria. Tämä oli euroissa noin 3450e yhteensä (asunto+ruoka) koko ajalta. Joissain kampusasuntoloissa ei tarvitse maksaa mealplania, mutta asuntoloiden keittiöiden varustelut eivät myöskään olleet hääppöiset. Käytännössä se siis tarkottaisi, että vaihdon ajaksi pitäisi hankkia myös omat ruuanlaittovälineet huoneeseen. Mealplan oli siinäkin mielessä kätevä, että ruokaa ei tarvinnut tehdä itse ja ruokalassa sai käydä syömässä niin monta kertaa päivässä, kun halusi.
Arki kohteessa
Valitsin Newfoundlandin ja St. John’sin vaihtokohteeksi lähtökohtaisesti siksi, että yliopistossa oli mielenkiintoisia opiskeluvaihtoehtoja, mutta erityisesti siksi, että itse kaupunki ja koko saari oli mielettömän kaunis paikka luonnon osalta. Arkena vietin siis huomattavan paljon aikaa retkeillen lähiluonnossa ja välillä hieman kauempanakin. Teimme asuntolaystävieni kanssa paljon retkiä ympäri kaupunkia ja lähimmissä kylissä autolla tai yliopistokampuksen shuttlebussilla. Sen lisäksi opettelin soittamaan klassista kitaraa kaverini ohjaamana ja kävin myös jonkun verran yliopiston kansainvälisille opiskelijoille suunnatuissa tapahtumissa. Kävimme muun muassa katsomassa paikallista jääkiekko-ottelua pariinkin otteeseen. Lisäksi asuntolassa vietimme aikaa yhteisissä tiloissa pelaten erilaisia lautapelejä ja katsoen elokuvia. Asuntolassa järjestettiin myös paljon asuntolakohtaista ohjelmaa, kuten asuntolailtoja ja Winter Formal. Näissä tapahtumissa käytiin keilaamassa, syömässä yhdessä tai pelailemassa bilistä. Kaupungin keskusta ei myöskään ollut kaukana kampukselta, joten kävimme siellä monesti kuuntelemassa paikallisia bändejä. Lisäksi kaupungissa on paikallinen panimo, jossa oli viikottain tarjolla livemuusiikkia, hyvää ruokaa ja juomaa. Vietimme paljon aikaa asuntolan väen kanssa erilaisissa kokoonpanoissa. Kävimme pelaamassa pingistä ja välillä näin kavereita myös kahvittelun merkeissä.
Opetus ja kokeet
Opetus yliopistossa oli hieman erilaista, kuin Helsingin Yliopistossa. Opetus oli joillain kursseilla luentovetoisempaa ja joillain painottunut yksilötehtäviin tai ryhmätöihin. Opetus oli mielestäni sisällöllisesti kuitenkin rikasta ja mielenkiintoista ja sain siitä paljon irti. Tehtäviä oli mielestäni kursseilla huomattavasti enemmän, kuin Helsingin Yliopistossa kursseilla normaalisti. Toki suoritusaikaa oli myös periaatteessa enemmän. Luentoja oli kurssikohtaisesti keskimäärin kaksi viikossa ja normaalisti opiskelijat tekevät kolme kurssi lukukaudessa, eli tämä tarkoittaisi kuutta luentoa viikossa. Luennot olivat 75min mittaisia ja omassa kalenterissani niitä oli noin neljänä päivänä viikossa. Opetuksessa oli toki laadullisia eroja kurssien välissä ja osa luennoista peruttiin ja niistä lähetettiin vain vastaava tallenne jälkikäteen. Tehtävät olivat kuitenkin sellaisia, että niistä suoriutui helposti, eivätkä kurssit vaatineet erityistä kielellistä ponnistelua. Luennoilla painotettiin paljon keskustelua ja sitä usein syntyikin helposti aiheesta kuin aiheesta. Tehtävissä painotettiin sitä, että ne tuli suorittaa akateemisten ohjeistusten mukaisesti ja esimerkiksi tehtävien palautuksissa oli myös tarkat tekstinasetteluvaatimukset. Tehtäviä kursseilla oli muun muassa preseentaatiot, oppimispäiväkirjat, esseet, kirjallisuuskatsaukset, blogitekstit ja ryhmätehtävät.
Minulla ei henkilökohtaisesti ollut loppukoetta kuin vain yhdestä kurssista. Muista kursseista palautettiin loppuessee. Loppukoe suoritettiin netissä digitaalisessa oppimisympäristössä, ja se oli monivalintatentti, josta sai arvosanan heti.
Lukukausi ja lomat
Lukukausi alkoi jo heti tammikuun alussa ja virallisesti kohdeyliopistossa lukukausi on talvilukukausi, eikä kevät lukukausi. Lukukausi jatkuu aina huhtikuun puoleen väliin tai siihen asti, kun on viimeinen tentti, kuitenkin viimeistään huhtikuun toisiksi viimeisellä viikolla. Lukukausi keskeytyi tammikuun lopussa pariksi viikoksi, kun yliopiston opettajahenkilökunta jäi lakkoon. Lakkoilun aikana opiskelijoille ei annettu varsinaisesti mitään tehtäviä, mutta opintoja sai edistää lukemalla kurssimateriaaleja. Lakko vaikutti joihinkin kursseihin niin, että tehtävämäärää vähennettiin, sillä lopulta palautusaikaa oli vähemmän, kun mitä alun perin piti olla. Joillain kursseilla taas aikataulua vain tiivistettiin ja sama työmäärä tuli suorittaa lyhyemmässä ajassa. Tämäkin oli erilainen ja uusi kokemus, joka aiheutti aluksi hieman hämmennystä, mutta kuitenkin yliopisto ja opettajat vakuuttelivat, että paluu normaaliin koittaa nopeasti.
Lukukauden puolivälissä helmikuun lopussa oli viikon mittainen talviloma. Talviloman jälkeen kurssit jatkuivat normaalisti ja lukukauden lopussa tenttipäivämäärät vaikuttivat siihen, milloin omat opiskelut päättyvät. Ainoa tenttini oli 6.4. ja viimeiset palautukseni 12.4., joten lukukauteni loppui varsin nopeasti. Lukukauden päättyessä aiemmin, kuin olin aluksi ajatellut, lähdinkin jo 11.4. Calgaryyn viettämään aikaa sukulaisteni luona. Olin siellä noin pari viikkoa vielä ennen Suomeen paluuta.
Yllätyksiä ja huomioita
Kanadalaiset ovat stereotyyppisesti todella ystävällisiä ja huomioivia. Se ei varsinaisesti yllättänyt minua, mutta se oli positiivinen kokemus, jonka tunsin heti paikalle saavuttuani. Erityisesti paikalliset ihmiset olivat avuliaita ja ottivat muut ihmiset huomioon ympärillään. Yllätyin myös siitä, kuinka kansainvälinen yliopisto MUN oli. Opiskelijoita oli maapallon joka kolkasta ja myös opiskelualoja oli laidasta laitaan aina meribiologiasta musiikkiin ja politiikasta fysiikkaan. Opintojen laaja tarjonta myös mahdollisti itselleni esimerkiksi televisiosarjan käsikirjoitus -kurssin, jollaista en välttämättä niin helposti olisi Suomessa päässyt opiskelemaan.
St. John’s on hyvin pieni kaupunki ja Kanadassa lennot maan sisälläkin maksavat paljon. St. John’sissa asuu hieman vähemmän asukkaita, kun Lahdessa, vaikka pinta-alalta se onkin yli puolet isompi. Kaupunki tuli tutuksi siis hyvinkin nopeasti. Kanadassa ei myöskään ole kovin hyvää julkista liikennettä. Nämä asiat yhdistettynä huomasi hyvin nopeasti, ettei Newfoundlandista liikkuminen mantereelle ole kovin yksinkertaista tai halpaa. Vaihtoon kannattaa siis varata joko paljon rahaa tai sitten koittaa keksiä mahdollisimman paljon tekemistä St. John’sissa. Osa opiskelukavereistani kävi lukukauden aikana esimerkiksi Torontossa tai muualla Kanadassa. Osa vieraili myös Yhdysvalloissa.
Mikäli siis mielii vaihtoon Kanadaan, suosittelisin kohteena ehkä jotain isompaa kaupunkia, joka olisi keskeisemmällä sijainnilla, josta olisi helpompi vierailla muissa kaupungeissa mantereella. Näin pääsisi näkemään enemmän Kanadaa.
Suosittelen myös varaamaan vaihtoa varten rahaa, sillä Pohjois-Amerikka on vaihtokohteena kallis.
Roskaruoan syöminen on myös Kanadassa hyvin yleistä, vaikka se yleisesti mielletään stereotyyppiseksi amerikkalaiseksi tavaksi. Myös kampusruokalassa oli joka päivä pizzaa ja hampurilaisia tarjolla. Onneksi myös terveellistä ruokaa, mutta se voi olla esimerkiksi ruokakaupoissa huomattavasti hintavampaa, kuin roskaruoka.
Vaihtoon lähtijän kannattaa myös kiinnittää huomiota kurssitarjontaan ja kurssien sisältöihin. Itse löysin helposti mielekkäitä kursseja ja koin oppivani niistä hurjan paljon uutta. Joillain tiedekunnilla opintojen sisältö ei kuitenkaan välttämättä vastaa eurooppalaisia standardeja ja kurssit saattavat tuntua erilaisilta, kuin mihin on tottunut.
Kannattaa varautua myös siihen, että kaikkea tarvitsemaansa ei voi eikä kannata pakata mukaan matkalaukkuihin. Kanadastakin löytyy halpoja supermarketteja, joista voi ostaa peitot, tyynyt ja lakanat. Tai sen paksumman talvitakin.
Kanada on upea maa ja siellä on paljon nähtävää, joten suosittelen sitä kohteena ehdottomasti. Jos kuitenkin hakisin uudestaan vaihtoon, menisin ehkä syys- tai kesälukukaudeksi, sillä Kanadan talvi voi olla todella armoton, eikä silloin upeasta luonnosta ja nähtävyyksistä pääse nauttimaan samalla tavalla.
Paluu Suomeen
Palasin Suomeen suoraan Calgarysta, enkä enää matkustanut välissä takaisin St. John’siin. Se oli ehdottomasti hyvä vaihtoehto. Minulla oli vielä Helsingin Yliopistossa kursseja tehtävänä loppukeväästä, joten vaihdon jälkeen paneuduin oikeastaan suoraan niihin. Lähetin itse opintosuoritusotteeni vaihtoyliopistosta HY:lle ja parin viikon päästä opintosuoritukset olikin jo hyväksytty, joten siltä osin vaihdon päättäminen onnistui helposti.
Kotiin palaaminen tuntui hyvältä, vaikka toki tuntui haikealta jättää hyvästit monille uusille ystäville ja tuttavuuksille, joita Kanadassa kohtasi. Heihin on kuitenkin helppo pitää yhteyttä sosiaalisen median välityksellä, joten tuskin näkeminen jäi viimeiseen kertaan. Osittain vaihtoaika tuntuu tässä vaiheessa hieman unelta, kun paluusta on noin kaksi kuukautta. Aika meni loppujen lopuksi ohi todella nopeasti, mutta koen ehdottomasti, että vaihtoon lähteminen oli kannattavaa. Sain kokemuksesta irti paljon hienoja kokemuksia ja elämyksiä, ihania kohtaamisia ihmisten kanssa, ystäviä, naurua ja muutaman opintopisteenkin.
Suosittelen vaihtoa lämpimästi kokemuksena kaikille, jotka ovat kiinnostuneita uusista kulttuureista, uusista paikoista ja uusista ihmisistä. Vaihtoaika voi olla yksi elämän parhaimpia kokemuksia ja siitä voi saada valtavasti itseluottamusta sekä uusia eväitä loppuopintoja ja elämää varten!