Exchange semester at the University of Hong Kong, autumn 2022

Student at the Faculty of Theology

My exchange journey in Hong Kong was eye-opening to say the least. I wasn’t expecting to enjoy such a busy city and its daily life in ways that I did. Neither was I expecting to meet such lovely and interesting people that I got to share my experience with. The impact of the city and the people in it was teaching and made me realise I still had a lot to learn about the world and my place in it.

Originally, I did not apply for Hong Kong but was offered a place in HKU and I accepted it without any expectations. My exchange lasted from September to January 2023. I was studying in the faculty of Arts.

Arrival and first impressions

My arrival to Hong Kong was not easy. It was emotionally exhausting with a lot of uncertainty. Hong Kong was one of the last countries on the globe that had strict Covid-19 restrictions going on. Covid vaccinations were required, as were a negative PCR test and a quarantine for three days. I had problems boarding the plane during my layover in Frankfurt and I was almost sure that I would not be able to get into the country. The biggest issue was that the arrival date I had for my quarantine hotel was day before my arrival. In the end when I managed to get into Hong Kong, I had to reserve another hotel instead of the one before, because the hotel couldn’t confirm my booking. It’s fair to say that my experience of arrival was not the easiest.

During these three days in quarantine, I was tested for covid every day and was not able to leave the room at all. It was a good time to settle a bit and relax before moving to the student apartments. After completing quarantine in the hotel, I was free to depart to Sassoon Road flats that I shared with my fellow exchange students. This was not the end of covid-19 related precautions and everyone who arrived the country had to do mandatory PCR and RAT tests ten days after arrival. The mask mandate was also in order until March of this year.

A view from my quarantine hotel & a quarantine meal that was delivered three times a day.

After my arrival, I got to meet my roommates that I would be living with. I was the final one to arrive to the eight-person shared flat. At first, I remember being nervous about getting along and living with so many other people. This became reverse and having flatmates became a very essential part of my exchange. It was nice to have people around that you could talk to and share your experiences with. Some of the most important memories for me are the conversations that we shared with some of my flatmates. Living in a foreign country is not always easy, and homesickness hit at some point. Having emotional support during these moments was comforting.

Living room in Sassoon Road 6 and view from the kitchen

When I saw the city of Hong Kong for the first time and was amazed yet threatened by the skyscrapers that dominate the city. During my whole experience of living in Hong Kong I was fascinated by the skyscrapers and the architecture of them. However, I was also surprised how quickly I adapted to the surroundings of the almost dystopian city. To me there was two cities in Hong Kong, the city during daytime and the city during night-time. Its fascinating how different the city could look in its neon-lighted glory.

Kowloon side & Island side. Hong Kong is known for its neon signs and modern skyscrapers.

First month and settling down

The first month of living in a foreign country is a lot of adjusting into the culture and how basic things work. Biggest struggle during the first month was using the supermarket. I had problems adjusting my vegetarian diet to the very meat-based food culture. Getting used to what groceries you need to buy for your daily life and trying out some unfamiliar products is exciting but also exhausting. I was extremely exhausted during the first weeks in Hong Kong because of the intense heat – but also because of the amount of people and unfamiliarity of it all. Learning to navigate the public transport and the city at first was a lot of work.

The first time I went to University of Hong Kong I was utterly lost. The campus of HKU is huge and difficult to navigate because exists on so many levels.  Lifts operate almost everything and if you decide you want to walk somewhere, you will most definitely have obstacles. I only learned to navigate on the campus maybe after two weeks of attending lectures. The most surprising thing to me on the campus were the queues to the lifts after 4pm and 6pm lectures. They could be more than 50 meters long.

During October I started having a something you could call routine. This would consist of going to Uni or going to wander around in the city. Then I would come back to the flat and cook dinner while catching up with my roommates. Maybe later during the evening I would do some extra schoolwork or have some leisure time for myself.

During the later period of living in Hong Kong I started going for long walks. These walks would work as a time for myself to reflect on my thoughts and relax. Sharing a flat with seven other people was lovely for the social reasons, but also very exhausting in the case of privacy. Hiking became one of my favourite things to do during free time. Seeing the high peaks and natural height differences was interesting. The possibilities of hiking and exploring contrasts between nature and city are endless in Hong Kong.

My favourite sunset spot near Cyberport
The choices for fast ramen and good fruits are endless.

Experiences in University of Hong Kong

University in Hong Kong at first felt very different compared to the one I am used to in Finland. I remember talking about this with my Swedish friend during a course that we met on. Somehow the teachers were more open about their personal stuff that they would share during lectures. Another thing that struck out to me was how some of the students were being so nonchalant during some of the lectures. One of the lectures I went to students were reading manga and streaming football matches from their phones.

In other words, you could say that the style of teaching was just a bit different. My favourite module was a course focusing on Mindfulness that was taught by a professor who was also a monk. His lectures were one of the most mind opening and inspirational lectures I have ever had. I remember being so immersed during the lectures that I completely forgot the flow of the time. This course also had mandatory meditation practice as a part of the course. These group meditation practices had such an impact on me personally that I started doing meditation practice as a part of my daily routine.

Its fair to say that I enjoyed the Buddhism modules the University of Hong Kong the most. The ones I attended knew how to combine theory well with practice. Overall, HKU has a wide selection of modules from many different faculties and flexible add-and drop period. During this period, you can attend the first lecture and see if you want to continue or change the module. The modules I chose had essays, reflections and group-work. The deadlines of these were all evenly distributed to the time after reading week.

I would however highly recommend University of Hong Kong as an exchange university. The University has really great places that you can study in – even ones that are open 24 hours a day. There’s many different restaurants and canteens on the campus that offer wide variety of food (yes even vegetarian options). However, pay in mind that the price of a lunch on the campus varies between 4-10 euros. Using the library and study faculties was easily accessible. The University had a great diversity of students and a LOT of exchange students. What I enjoyed most about the campus was the garden elements that were integrated into the area. Worth mentioning is also the fact that you could get medical appointments very quickly and they were free of charge.

The university main building with colonial style architecture. Koi fishpond inside the campus.

Holidays and other social activities

The Uni had a reading week during the second week of October when a lot of people travelled for a holiday. Me and a group of friends went for a week-long trip to the Philippines.  After this trip I felt like I watched Hong Kong from a different, more positive perspective. The possibilities of travelling from Hong Kong are endless. Normally it would have been common to go to Macao, but the borders were closed because of restrictions.

I had my final lectures during the last week of November, which was quite early. My roommate had her final deadlines for submission on the 23rd of December which I thought were quite late.

Like I said before, the exchange student groups – for example in Whatsapp – are very active. There are different groups for different activities such as going for hikes. During the first month there was weekly outing gatherings every Friday on the beach in Repulse Bay. Nightlife was also very active and worth mentioning. Students – especially foreign ones – tended to gather to Wan Chai during Wednesdays “Wan Chai Wednesdays” and to Mr. Wongs (a famous restaurant serving food and almost free beer for students) during Thursdays in Mong Kok. LKF – Lan Kwai Fong – is a popular bar/club street in central.

Peel street on Island side. Very popular bar street for expats & students.

Living in Hong Kong

The living situation is not easy in Hong Kong. The prices of rent are extremely high because of the population density. I had friend who shared a room with another student next to the University, and friends who had to rent their own flat from the private sector. From what I understood getting a flat from student housing was completely random. Sassoon Road residence had its perks because the area was quite peaceful even though it was a bit further away from the campus. It was also very affordable – I paid 250 euros for each month.

Hong Kong is one of the safest places I have ever been in. I never felt any threat and could walk alone on the streets during night-time without fear. Of course, being cautious is good as always. Sometimes the taxi might drive a bit too fast but that was occasional. It’s good to be cautious about the prices of HK taxi during night-time as they might ask way more than normal.

Talking about the prices of Hong Kong, I would say it’s about the same prices as in Finland – depends on what you are buying. Using public transport is cheap especially if you get a student card. Some of food is cheaper than other, but you can find good bargains from bigger markets as well. Buying vegetables and fruits is cheaper from the fruit vendors that you can find almost everywhere. Milk products are more on the expensive side, especially cheese. Kowloon side has a lot of good shopping malls. There is also a lot of markets such as Ladies Market and Fa Yuen market. You can also find some good thrift and second-hand stores as well if you investigate a bit. Lot of these stores sell overstock from clothing companies and factories.

Hong Kong is not the cheapest city to live in, but it is manageable. It has a lot to offer as a city, but its very consumer based it can be sometimes hard not to spend too much. However, with the help of stipends and student loan I could easily live in the city and enjoy myself.

Causeway Bay, busy shopping area on Island side.

Weather, food and cultural identity

The weather in Hong Kong is warm and humid – complete opposite to Finnish winter.  The heat in August and October can be harsh for a Finn but gets way more enjoyable around November and December. During December there were days when I was freezing in our flat because the apartments aren’t built for isolating cold weather.

The food culture – like the city – is very diverse. A lot of the food is Cantonese style kitchen or street food, but you can find food from any culture possible. There is vegetarian options and restaurants available, you just need to find them. Finding menus in English can be hard sometimes especially on the Kowloon side. However, there’s possibilities for culinary adventure, if you are up for it.

Roasted duck stands are everywhere in Hong Kong

Sometimes I had a hard time figuring out the cultural identity of Hong Kong. Hong Kong is a place that is known for its both western and eastern elements – its known for having a status as a place where “east meets west”. However, I felt like sometimes the identity of the city was hard to grasp. My experiences with locals were always lovely – even though sometimes a bit distant. My favourite thing was spotting the shop cats that hung around freely when their owners were working in the shop.

A major tourist attraction, the Victoria Peak & the shop cats of Hong Kong.

Final weeks and returning to Finland

I came back from Hong Kong the day my visa ended, so the 6th of January 2023. The last two weeks I spent in Hong Kong were very intense and emotional for me. I tried to do everything I could when I still had the time. One of the most special moments for me was when during my second final week in the city I finally learned to navigate in both Wan Chai and Mong Kok without using GPS and stressing out completely. You could say that I finally started to settle in when it was time to leave. What felt like a long period at some point, in the end felt like I was running out of time. Saying goodbye was not easy.

My empty desk and bed on the day of leaving.

However, compared to my arrival, my departure from Hong Kong was much easier because most of the Covid-19 related restrictions had ended.  It was strange from going back to being majority from minority. When arriving back to Helsinki, I remember being at the train station in complete awe how short everything was. One thing I noticed during the first days was also how silent it was in Helsinki.  It easy to say that I went through a reverse-culture shock during January. My mind was very blurry and all I could think about was that I wished I was still in Hong Kong. Around the start of March, I finally started to settle back in Finland.

Reflecting on my personal experiences in Hong Kong, I would not change it to anything. Hong Kong is an intense city with a lot of diversity, and it offers a lot for those who are interested in exploring it. However, it’s also a very secure city where everything works. For such a densely populated city, everything is manageable, and it doesn’t feel like there is 7 million people living in such a tiny area – unless you’re out during rush hour. The student culture is very active and there’s a lot of international students and activities to take part in. One of the best things is that you manage easily with just English language – even though locals appreciate you saying “M goy / Doh jeh (唔該/ 多) (Thank you) in Cantonese.  Hong Kong is a good opportunity of getting to experience Eastern culture with a hint of Western culture.

Vaihtokertomus, King’s College London, kevät 2022

Teologisen tiedekunnan opiskelija

Hei vain kaikille vaihto-opiskelusta kiinnostuneille! Olen itse kohta valmis teologian ja uskonnontutkimuksen kandidaatti, joka vietti toisena opiskeluvuonnaan ihanan ja innostavan kevätlukukauden Lontoossa, King’s Collegessa. Päätös lähteä tutusta ja turvallisesta Helsingistä opiskelemaan Isoon-Britanniaan tuli omalta osaltani jokseenkin yllättäen, sillä hain mukaan kevätlukukauden Erasmus+ -ohjelmaan spontaanisti vasta syksyn täydennyshaussa, kun siitä ilmestyi mainos sähköpostiin. En aluksi edes uskonut pääseväni mukaan, mutta muutamassa viikossa sain tiedon, että minut on hyväksytty, ja vielä ensimmäiseen valintakohteeseeni! Kannattaa siis hakea lyhyelläkin varoitusajalla, jos vain rohkeutta riittää 😊

Vaikka vaihtoon lähteminen ja erityisesti sen järjestely saattaa ainakin aluksi ja vielä prosessin aikanakin vaikuttaa melko työläältä, voin vakuuttaa kaiken olevan sen arvoista. Muuttoon liittyviä paperitöitä ei ainakaan omalla kohdallani juurikaan ollut, sillä lähdin Englantiin niin lyhyeksi aikaa. Vuokrasin todella helposti HOAS -yksiöni toiselle opiskelijatoverilleni vaihdon ajaksi ja tein muuttoilmoituksen postiin sekä Suomen Digi- ja väestövirastolle. Minun ei myöskään onneksi tarvinnut ilmoittaa muutostani poliisille tai ilmoittaa itseäni Lontoon kaupungin asukkaaksi. Aivan mutkitta lähtöni ei kuitenkaan valitettavasti sujunut; Koronaviruspandemian vuoksi ei ollut aivan varmaa, onnistuisiko vaihtoon lähteminen lainkaan matkustusrajoitusten vuoksi, mikä oli kiistatta hermoja raastavaa. Toinen King’s Collegen nettisivuilla kirjoitetaan, että alle 6 kuukautta maassa olevan opiskelijan ei tarvitsisi todistaa kielitaitoaan. Oletin, ettei tämä koskisi minua, mutta lopulta sain sähköpostin, jonka mukaan myös minun pitäisi viipymättä toimittaa todistus englannin kielen taidosta, tai en välttämättä voisikaan lähteä vaihto-opiskelijaksi. Tällöin minun tuli olla yhteydessä Helsingin yliopiston Kielikeskukseen, josta sain onneksi todistuksen vaihtoon lähtöä varten. Yksi neuvo siis; Varmista hyvissä ajoin vaihto- ja kotiyliopistolta, että sinulla tosiaan on kaikki tarvittavat dokumentit – vaikka sitten kahteen kertaan. Kannattaa varautua pienten epäselvyyksien lisäksi myös siihen, että vaihtoa varten laadittavaan opintosuunnitelmaan tai kurssiaikatauluihin tulee yllättäviä muutoksia; Minun piti tehdä melkein kaikki vaihtoa varten tehdyt kurssivalinnat uudestaan silloin, kun pääsin Lontooseen. Neuvoisin siis myös, että esimerkiksi Learning Agreementiin ei käytä liikaa aikaa, ja että suhtautuu avoimin mielin mahdollisiin muutoksiin.

Saavuin itse Lontooseen tammikuun alussa, ja jo heti ensimmäisen tunnin aikana tuli selväksi, että edes kevyttoppatakki olisi kaupungin säässä liikaa. Aurinko paistoi Lontoossa keskitalvella samalla tavalla kuin se paistaa Suomessa myöhään keväällä, ja jotkut olivat jo jopa laittaneet kukkia ulos maljakoihin. Sää oli siis erittäin mieluinen. Yksi ensimmäisiä asioita tehtävälistalla – sekä yksi ensimmäinen kulttuurishokki – oli se, että minun tulisi noutaa fyysinen opiskelijakortti koulun kampukselta. Vaikka Suomessa opiskelijakorttia ei välttämättä tarvitse pitää mukanaan yliopistolla, Lontoossa opiskelijakortin tuli olla aina mukana – sillä ilman sitä kampuksen rakennuksiin tai edes omaan asuntoon ei päässyt sisälle. Yliopiston huippulaadukkaat kirjastot ja mukavat opiskelutilat olivat myös opiskelijoille auki ympäri vuorokauden jokaisena päivänä. Tätä en ollut lainkaan osannut odottaa, ja ikuisena yökukkujana tämä oli mielestäni aivan ihanaa. Yliopistollani oli myös kattava kuntosali- sekä ryhmäliikuntaohjelma, johon King’s Collegen opiskelijat saattoivat ostaa edullisia kausikortteja. Itse käytin siis vaihto-oppilaan arjessani paljon aikaa kirjastossa ja kuntosalilla – enpä olisi sitä uskonut ennen lähtöä! Kampus sijaitsi aivan Lontoon keskustassa, mikä myös tarkoitti sitä, että ennen tai jälkeen luentoja saattoi keksiä mitä vain uutta ja mielekästä tekemistä. Vaikka kaupunki tuntuikin silloin tällöin lompakossa melko kalliilta esimerkiksi ravintoloiden ja julkisen liikenteen osalta, monet kaupungin nähtävyyksistä olivat onnekseni ilmaisia. Kaupungissa asuminen myös opetti parempaa budjetointia.

Uusien tuttavuuksien ja ystävien hankkimisen osalta kunkin vaihto-opiskelijan täytyy olla itse todella aktiivinen, joka tuli ainakin minulle pienehkönä yllätyksenä. Olin saanut sellaisen kuvan vaihdossa olleilta ystäviltäni, että tapahtumia ja ohjelmaa olisi tarjolla vaihto-oppilaille paljon enemmän, mutta vaihtoyliopistoni liikkuvuuspalvelut eivät järjestäneet orientaatioviikon jälkeen enää mitään ohjelmaa vaihto-opiskelijoille, ja tietoa tulevista opsikelijatapahtumista sai etsiä itse. Tiedekuntanikaan ei koskaan järjestänyt esimerkiksi tapaamisia omille vaihto-opiskelijoilleen, enkä muistaakseni edes koskaan tavannut ainuttakaan toista vaihto-opiskelijaa teologiselta alalta. Onneksi sain kuitenkin itse muodostettua mukavan kaveriporukan muiden tiedekuntien vaihto-opiskelijoiden kanssa; Uudet ystäväni olivat kotoisin muun muassa Saksasta, Yhdysvalloista sekä Etelä-Koreasta. Teimme paljon yhdessä ja opimme kaikki toisiltamme kotimaiden kulttuureista ja tavoista.

Olen itse yksi epäonnisista koronafukseista, joka ei ennen tätä vuotta ollut päässyt kertaakaan osallistumaan lähiluennoille. Tästä syystä yksi erittäin positiivinen yllätys Lontoossa opiskelussa oli se, että kaikki opetus järjestettiin kampuksella lähiluentoina. Jokaiselle viikon luentoa varten annettiin luettavaksi materiaali, kuten kirjojen lukuja tai artikkeleita luennon aiheeseen liittyen. Yleensä meillä saattoi myös paikallisessa oppimisympäristössä olla luettavien tekstien yhteydessä kysymyksiä ja pieniä lukutehtäviä, joihin opiskelijoiden tuli valmistautua ennakkoon. Satunnaisesti opettajat saattoivat myös lisätä pandemia-aikana aiheesta nauhoitettuja Zoom-esitelmiä meille tarkasteltavaksi, mikä oli heiltä mukavasti tehty. Viikoittain järjestettävät luennot toimivat hyvin samankaltaisesti kuin Helsingin yliopistossa. Luennoitsija siis luennoi, mutta kullakin luentokerralla meidän tuli keskustella lukutehtävistämme sekä viikon materiaaleista. Yksi kursseistani oli kuitenkin poikkeus – uskontoa Lontoon kaupungin kontekstissa käsittelevällä kurssilla teimme muutamia opintoretkejä erinäisiin upeisiin kohteisiin, kuten Westminster Abbeyyn sekä Tate Moderniin. Vaikka ilmeisesti Erasmus -opiskelijoilla onkin mahdollisuus valita vaihdossa mitä tahansa kursseja, itse päätin suorittaa teologian ja uskonnontutkimuksen tieteenalan kursseja, sillä uskoin niistä olevan eniten hyötyä. Voinkin hyvällä omallatunnolla suositella, että valitsee sellaisia opintoja, mitkä hyödyntävät tutkinnon suorittamisessa. Minulla ei ollut lainkaan kokeita tai tenttejä vaihto-opiskeluni aikana, vaan jokaiselle kurssille täytyi tehdä lopputyöksi essee. Essee määritti kurssin arvosanan käytännössä suoraan, ja varmastikin tästä syystä opettajat kannustivat opiskelijoita keskustelemaan kurssityönsä kirjoitusprosessista ja mahdollisista kysymyksistä joko joko luentojen aikana tai sitten henkilökohtaisesti opettajan kanssa. Mainittakoon vielä, että opettajat olivat selvästi lahjakkaita ja viihtyivät työskennellessään opiskelijoiden parissa.

Arvosteluasteikko oli Iso-Britanniassa 0-100 %, ja sain ainakin muiden opiskelijoiden puheista sen käsityksen, että 60% arvosana oli jo ”hyvä” arvosana, ja että 80-90% kaltaisia pisteitä esseistä tai kursseista saavat vain hyvin harvat. Olen itse sitä mieltä, että arvosanoista ei vaihto-opintojen aikana kannata ottaa liikaa stressiä, sillä yleensä vaihdossa suoritetut opinnot kirjataan Helsingin Yliopistolla tutkintoon vain arvosanoilla hyväksytty/hylätty.

Mahdollisuuksia opiskelija-asunnon hankkimiseen on Lontoon kokoisessa kaupungissa varmasti myös yksityisillä markkinoilla, mutta itse hain huonetta suosiolla vaihtoyliopiston kautta. Uskoin, että vaihtoyliopisto olisi kaikista luotettavin ja mutkattomin vuokranantaja, enkä pettynyt. Asunnon hakeminen oli suhteellisen helppoa, sillä se tehtiin King’s Collegen omassa sähköisessä portaalissa. Sain kuitenkin itse tietää vaihtoon pääsystä vasta melko myöhään, joten sain jännittää hetken tietoa omasta asunnosta – eräässä vaiheessa yliopistolla oli tarjolla enää kaikista kalleimpia yksiöitä, joihin budjettini ei olisi tosiaan riittänyt. Lienee myös tärkeää muistuttaa, että yleensä Lontoon asumiskustannukset ovat melko kalliit suomalaiseen hintatasoon nähden. Onnistuin kuitenkin itse saamaan hyvässä kunnossa olevan soluhuoneen todella hyvältä sijainnilta, aivan London Bridgen metroaseman vierestä. Sijainti osoittautui vaihdon aikana uskomattoman hyväksi: Eräs King’s Collegen 24/7 auki olevista kirjastoista oli aivan takapihallani, unohtamatta tietenkään kaupungin monia puistoja. Muutenkin yliopiston tiloissa asuminen oli helppoa ja mukavaa; Pyykkitupa ja postilaatikot olivat alakerrassa sekä siivooja kävi kerran viikossa niin ettei vaikkapa keittiön siivoamisesta tullut kiistaa. Solussa oli omien, valmiiksi kalustettujen huoneiden lisäksi yhteinen suihku, vessat ja keittiö. Suomeen verrattuna Lontoon opiskelija-asunnot eivät olleet aivan yhtä hyväkuntoisia tai moderneja, mutta mielestäni oma majapaikkani oli miellyttävä – ympäröivä kaupunki houkutteli ulos, jos pieni huone tuntui ahtaalta. Asunnossani oli kolme muuta kämppistä minun lisäkseni, jotka olivat kaikki kandidaattivaiheen vaihto-opiskelijoita muualta Euroopasta. Kämppikset olivat mukavia, ja yhteisolo oli rauhallista ja vaivatonta.

Suomeen paluu oli kiistatta haikeaa, mutta nyt vaihtokokemukseni jälkeen tiedän, että tietoni ja taitoni riittävät lähteä tulevaisuudessakin joko opiskelemaan tai työskentelemään ulkomailla. Opin myös paljon tapaamiltani ihmisiltä, ja nyt minulla on kontakteja ympäri maailmaa. Lontookin odottaa minua varmasti vielä vieraaksi! Lontoo oli kaiken kaikkiaan upea ja inspiroiva kaupunki, jossa tekemistä ja näkemistä riitti vaikka joka päivälle. Tarjolla on hämmästyttävän monipuolinen valikoima museoita, tapahtumia, taidetts elävää musiikkia, teatteria, kirjastoja; Eli siis jokaiselle jotakin! Lontoo on myös suurkaupunkina paikka, josta on helppoa lähteä vierailemaan muissa Iso-Britannian kaupungeissa vaikkapa junalla. Ihmiset olivat myös kaikkialla avuliaita ja ystävällisiä, mutteivat näin suomalaisen onneksi lainkaan päällekäyviä. Melko hauskaa oli se, että hyvin moni tapaamistani lontoolaisista oli alun perin kotoisin jostain aivan muualta; Lontoossa ei siis oltukaan englantilaisia, vaan nimenomaan lontoolaisia. Nautin itse myös paljon pitkistä kävelyistä kaupungilla, minkä ansiosta koen, että opin tuntemaan Lontoon uskomattoman hyvin vaihto-opiskeluni aikana. Lisättäköön vielä viimeiseksi, että stereotypiasta huolimatta Helsingissä sataa Lontoota enemmän.

En itse vaihtaisi vaihtokokemuksestani mitään, ja suosittelen vaihtoa lämpimästi kaikille siitä kiinnostuneille!

Vaihtokertomus, Tübingen Baden-Württenberg, Saksa, Talvilukukausi 2019-2020 

Teologisen tiedekunnan opiskelija

Talvilukukausi (6kk) juuri ennen koronaa Etelä-Saksan Hegel-idyllissä

Ennen lähtöä

Kuvankauniiseen Tübingeniin lähtiessäni en juuri tiennyt koko kaupungista mitään. Odotin vaihdolta paljon, mutten silti osannut aavistaa, kuinka kokemusrikas ja opettavainen lukukausi minua Saksassa odotti.

Olin valmistautunut lähtöön lähinnä suoriutumalla mahdottoman monimutkaiselta tuntuvasta hakuprosessista, jonka lisäksi olin stressannut, selvittänyt ja lopulta saanut myös opiskeluasuntolasta asunnon, kauhistellut saksankielisiä nimiä ja dokumentteja, kuuntelemalla toisinaan Rammsteinia ja suunnittelemalla matkaani Helsingistä perille asti lentämättä. Tein hirveästi töitä ennen lähtöäni ja kaikki vaihtokohteessa tarvittavat toimenpiteet tuntuivat enemmän tai vähemmän sekavalta työmaalta. Jännitystä lisäsi myös OLS-kielitestissä saatu tulos A1-. Kohteeseeni ei siis kaikesta huolimatta vaadittu saksan kielen taitoa, ja otinkin uuden kielen oppimisen itseni haastamisena. Lopulta innostuin kielestä niin, että olen jatkanut aktiivisesti saksan opintoja vaihdon päätyttyä.

Kaiken kaikkiaan minua alussa jännitti aika lailla. Keskityin aluksi noin viikon mittaiseen matkaani Helsingistä Tübingeniin. Saksaan voi maa- ja meriteitse mennä joko Ruotsin ja Tanskan tai Baltian maiden ja Puolan läpi. Itse valitsin mennä ensin laivalla Tallinnaan, josta otin bussin. Bussia piti vaihtaa Riikassa, ja lopulta 26 tuntia kestänyt bussimatka päättyi Berliiniin. Berliinissä vierähti pari päivää kaupunkia ihmetellen ja ilmastomarssiin osallistuen. Berliinistä otimme bussin Esseniin, jossa vierailin ystäväni syntymäpäiväjuhlilla, ja lopulta sateisena perjantaiaamuna bussi toi Tübingenin Hauptbahnhofille. Siellä minua oli vastassa henkilökohtainen tuutorini, ”Travelbuddy” Jeremy vaihtoyliopistostani. Tunnelmani oli epätodellinen: olin matkanteosta uupunut, mutta onnellinen nähdessäni ihanan noin kahdeksankymmenentuhannen asukkaan idyllisen keskieurooppalaisen kaupungin. Muistan ihastelleeni, miten kauniilta uusi kotikaupunkini näytti.

Asuminen ja alkubyrokratia

Jeremy vei minut ensimmäisenä päivänäni paikallisen opiskelija asuntolasäätiön toimistolle hakemaan avaimet uuteen asuntooni ja tekemään tarvittavat paperityöt, joista en saksaa taitamattomana olisi ilman apua selvinnyt. Uuden kotini nähtyäni ja tavarani sinne jätettyäni kuljimme bussilla ympäri kaupunkia tehdäksemme kaiken tarvittavan, mitä asumista varten piti tehdä. Onneksi matkassani oli paikallinen, joka tiesi minne mennä ja mitä tehdä.

Jokainen vaihto-opiskelija Saksassa joutuu käymään läpi saman hämmentävän ja uuvuttavan prosessin: on kirjauduttava kaupungin asukkaaksi, yliopiston opiskelijaksi, Erasmus-vaihto-opiskelijaksi, esitettävä eurooppalainen sairaanhoitokortti yhdelle taholle, toinen dokumentti toiselle taholle, luotava pankkitili vuokranmaksua varten ja hankittava lukukausilippu julkiseen liikenteeseen ja opiskelijakortti pyykinpesua ja tulostamista varten.

Kaikesta tästä selvisin yhdessä muiden Erasmus-opiskelijoiden kanssa. Ensimmäiset ystäväni tapasin jo ensimmäisenä päivänäni, ja ystävyytemme kantoi läpi koko vaihdon. Tapasin muita vaihto-opiskelijoita jonottamassa eri virastoihin ja toki bileissäkin. Lujimmat ystävyyssuhteet syntyivät kuitenkin juuri tuon työlään prosessin aikana, ja näiden ihmisten kanssa tehtiin vapaa-ajan niin salliessa retkiä ympäri Etelä-Saksaa. Matkustimme porukalla myös Puolan Krakovaan ja Ranskan Strasbourgiin, sillä suomalaiselle keskieurooppalaiset lentohinnat ja matkustusajat olivat hyvin suotuisia.

Jälkikäteen katsottuna paperityöstä selvittyäni itse asuminen Saksassa ja erityisesti Tübingenin kokoisessa kaupungissa oli oikein mukavaa. Julkinen liikenne tuli helposti tutuksi, samoin vanhat kaupungin kiviset reitit ja linnat ja yliopisto ja kirjasto tuli viimeistään opintojen alkaessa tuutoroinnin yhteydessä tutuksi.

Jotta alkubyrokratiasta voi selvitä miellyttävällä tavalla, suosittelen varaamaan vaihdon alkuun runsaasti aikaa juoksevien asioiden hoitoon. Ainoa neuvoni on, että pyri lähtemään niin ajoissa kuin voit. Itse saavuin vaihtokohteeseen kuukautta ennen lukukauden alkua, ja koin sen hyväksi. Juokseviin asioihin meni melkein kolme viikkoa ja yksi hengähdysviikko retkeillen uusien ystävien kanssa tuli tarpeeseen ennen suuren opiskelu-urakan alkua.

Opiskelu ja opetus

Tübingenin yliopistolla ilmapiiri oli lämminhenkinen. Pidin kovasti kampusalueesta ja linnassa järjestetyistä antropologian luennoista, pienen yliopistokaupungin idyllistä ja vaihto-opiskelijoiden opiskelu- ja vapaa-ajan kulttuurista.

Saksassa opiskelu eroaa hieman Suomessa opiskelusta. Sähköposteja lähettäessä on tärkeää sinutella professoreita, puhutella heitä sukunimellä ja käyttää etuliitteitä Herr ja Frau. Modernille suomalaiselle etuliite tuntuu turhauttavalta, mutta tapa on vakiintunut saksalaisessa yhteiskunnassa, joten minkäs teet. Erasmus-opiskelijana jouduin ilmoittautumaan jokaiselle kurssille lähettämällä professorille erillisen sähköpostin, ja Erasmus-korttia tuli usein käytettyä milloin minkäkin käytännön asian järjestämiseksi: varsinkin kurssitodistusten saaminen joka kurssilta erikseen vaatii myös vaihdon lopussa säntillisyyttä, mutta lopulta professorit ovat ymmärtäväisiä ja haluavat auttaa vaihto-opiskelijoita selviytymään vaihdostaan kunnialla. Suosittelen siis lähestymään professoreita matalalla kynnyksellä mihin tahansa liittyen. Itse suunnittelin opintojani yhdessä muiden vaihto-opiskelijoiden kanssa, mutta kurssitarjonta kannattaa selvittää jo etukäteen.

Itse opiskelu vaati työtä. Koin toisinaan läsnäololistat ja luennoille valmistautumisen työläänä, mutta sain opinnoista valtavasti irti niiden monimuotoisuuden vuoksi. Opettajat vaativat opiskelijoilta jatkuvaa työpanosta, joka toisaalta maksaa itsensä takaisin tentteihin valmistautuessa, kun opeteltavat asiat olivat jo hallussa. On täysin normaalia saada maisterikurssilla 50 sivua luettavaa omaksuttavaksi luennolle, jossa kyseistä materiaalia ja aihetta käsitellään ja työstetään. Kandivaiheen kurssien ja maisterivaiheen kurssien työmäärä erosivat toisistaan, ja kandikurssit olivat paljon kevyempiä. Kurssin aikana tehty työ palkitsi lukauden lopussa, kun oli mahdollista antaa enemmän aikaa opiskelijaelämälle ja vaihtoystävien kanssa viimeisten viikkojen viettämiseen yhdessä. Suosittelen kokeilemaan kursseja, joissa on mahdollista luentojen lisäksi osallistua tuutorien pitämiin tutorialeihin. On myös mahdollista suorittaa vain luentokursseja, jotka perinteisesti tentitään, mutta asiamäärä on silloin turhan laaja itse jäsenneltäväksi. Tutorialeissa syvennettiin ja omaksuttiin viikon teema tavalla, joka syvensi omaa oppimaani. Näistä kursseista saa 6 opintopistettä (eli ECTS pistettä), kun taas ilman tuutorituntia kurssi on yleensä 3 ECTS-pisteen arvoinen. Osallistuin antropologian ja kirjallisuustieteen kurssien lisäksi myös muun muassa viikonlopun mittaiseen teatteri-workshoppiin, ja kannustan vaihto-opiskelijoita valitsemaan kursseja mielenkiinnon mukaan mahdollisuuksien mukaan. Itse sain kaikki vaihdossa käymäni kurssit hyväksiluettua tutkintooni valinnaisina opintoina.

Opinnoista ei kannata stressata liikaa etukäteen: kaikesta selviää ja kaikki selviää aikanaan. Ympäri maailmaa saapuville vaihto-opiskelijoille annetaan lopulta hyvät ja selkeät ohjeet läpi vaihtoon haun ja vaihdon.

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähtijöille

Vaihto on ihmisen parasta aikaa. Alussa tuntuu olevan niin paljon kaikkea, että aivot ovat joka ilta väsyneitä vieraalla kielellä puhumisesta, ihmiskontakteista ja tutustumisista ja juoksevien asioiden ja opintojen hoitamisesta. Nopeaan ja hektiseen arkirytmiin tottuu ja lopulta puoli vuotta on niin lyhyt aika olla vaihdossa, että kaikkeen kannattaa lähteä täysillä mukaan ja alusta lähtien. Anna mahdollisuus ihmisille ja tilaisuuksille, haasta itseäsi rohkeasti, uskaltaudu, ylitä itsesi ja opi uutta. Suomalaisen vaihto-opiskelijan etu on se, että itsenäinen eläminen ja asuminen pyykinpesuineen, ruuanlaittoineen ja siivouksineen ei tuota päänvaivaa. Itse sain olla neuvomassa montaa juuri omilleen muuttanutta nuorta pesukoneen käytössä. Jos pidät oluesta, rakastat Saksaa. Suosittelen erityisesti paikallisia Pilsnereitä. Saatat myös rakastua saksan kieleen: usein vielä edelleen kaipaan ympärilläni saksan kieltä.

Tärkein ohjeeni on, että kannattaa lähteä vaihtoon mahdollisimman aikaisin, jotta saat kokemuksestasi mahdollisimman paljon irti. Ehdit tehdä kaiken vähemmällä stressillä. Ehdit nauttia kesäisistä päivistä pidempään. Pääset nopeammin kiinni kaupungin tunnelmaan. Säilytä jokainen paperi aivan alusta lähtien ja säilytä niitä samassa paikassa. Read that again. Saksa on kaaoottinen paperipinojen maa. Jokainen paperi saattaa olla vaihtosi tai apurahojesi tärkein paperi. Suosittelen olemaan hakeutumatta pelkästään suomalaisten seuraan. Omat parhaat vaihtokaverini eivät ole suomalaisia, vaikka kolmihenkisellä suomiporukallakin pidettiin toki yhtä. Saimme toisistamme myös tukea, varsinkin niinä hetkinä kun kaipasi puhua suomea tai kaipasi Suomea. Oma englannin kielen taitoni oli jo vaihtoon lähtiessä erinomainen, joten en kokenut itseilmaisua englanniksi suurena ongelmana, mutta mikäli suomen kieli on ehdoton vahvuutesi, suosittelen välttämään puhumasta suomea. Vieraan kielen oppii parhaiten vain puhumalla ja ympäröimällä itsensä sillä kielellä. Puhetaitosi kehittyy vaihdon aikana nopeasti, ja yrittävälle annetaan kielioppivirheet anteeksi. Toivottavasti vaihtosi on edes puolet siitä, mitä omani oli! Olen huippukiitollinen vaihtokokemuksesta, jonka sain juuri ennen koronaa. Etenkin kesälukukaudella koronarajoitukset eivät niin piinaa, sillä ulkotapahtumat ovat kesälukukauden kermaa.

Viel Glück!

 

Vaihtokertomus, Charles University, syksy 2019

Teologisen tiedekunnan opiskelija

Ennen lähtöä

Aloitin vaihtoon hakuprosessin noin vuosi ennen oikeata lähtöä. Halusin valita maan Euroopasta, jossa voin opiskella englannin kielellä ja joka tarjoaa hyvät mahdollisuudet tiedekunnassani opiskeluun. Kiinnostuin Tšekeistä vaihtokohteena ensimmäisenä hyvien kulkuyhteyksien takia muualle Eurooppaan sekä halpojen hintojen takia, niin eläminen, asuminen ja syöminen vaikutti kovin edulliselta. Koska valitsin yliopiston, jossa englannin kielellä opiskelu oli mahdollista, oli minun helppo tehdä vain OLS-testi, jonka jälkeen sain kielitodistuksen vaihtoa varten. Ennen lähtöä sain kohdeyliopistoltani sähköpostilla ohjeet siitä, mitä kaikkea tulisi tehdä ja mitä liitteitä tulisi lähettää heille ennen saapumistani. Vaihtotiedekuntani kanssa viestittely oli helppoa, sillä he vastasivat nopeasti ja hoitivat asiallisesti kaiken miltei vaihto-opiskelijoiden puolesta, näin ei kuitenkaan ole kaikissa tiedekunnissa Charles Universityssa. Vaihtotiedekuntani tarvitsi ennen tuloa vain todistukseni ja Helsingin yliopiston antamat paperit siitä, että minut on hyväksytty lähtijäksi.

Maisemakuva Prahasta yöllä

Alkubyrokratia vaihtokohteessa

Sain jo Suomeen ennen lähtöäni tarkat ohjeet, miten toimia tullessani maahan ja mihin saapua ensimmäistä kertaa yliopistolla. Osallistuin vaihtokohteessa Tšekin kielen kurssille, joka alkoi viikko ennen orientaatio viikkoa. Kaikki tiedekuntani vaihto-oppilaat osallistuivat kyseiselle kurssille vaikkei se ollutkaan pakollinen, joten pidimme ns. 2viikon orientaatioviikon. Kävimme yhdessä heti läpi opintosuunnitelmat, tärkeimmät paikat mitä opiskelijoina tarvitsimme, hankimme paikalliset sairaanhoitokortit, opiskelijakortit ja matkakortit julkisiin kulkuneuvoihin. Hoidimme siis tiedekunnan henkilökunnan kanssa oikeastaan kaiken tarvittavan mitä tarvitsi syksyn aikana olla hoidettuna, tämä oli todella hyödyllistä ja nopeaa ja näin kaikki tuli hoidettua heti ensimmäisellä viikolla. Itse en hankkinut paikallista puhelinliittymää, enkä kuullut, että näin olisi monikaan ystäväni tehnyt.

Asuminen

Ensiksi ajattelin vuokraavani asunnon Facebookin erilaisten sivujen kautta, joissa vuokrattiin asuntoja Prahasta varsinkin opiskelijoille, myös erilaiset yliopiston opiskelijaryhmät Facebookissa mainostivat erilaisia asuntoja. Kuitenkin kaikki varoittivat, ettei kannata vuokrata taloa ennen kuin asunnon on nähnyt ja taas kukaan välittäjä ei suostunut varaamaan asuntoa sinulle ennen kuin maksoi ns. varausmaksun eli n. yhden kuun vuokran.

Lopulta koin tämän kaiken kamalaksi säädöksi ja valitsin helpomman tien eli asuntolan mitä tarjottiin vaihdon kautta. Asuntola oli kaikessa totuudessaan pieni järkytys sinne saavuttua. Jaoin kuitenkin huoneen Suomesta tulleen kaverini kanssa, joten siihen oli helppo suhtautua nauruna. Nukuin siis yhden ihmisen kanssa samassa huoneessa ja yhteiset tilat eli keittiön, kylpyhuoneen ja wc:n jaoimme kahden portugalilaisen pojan kanssa. Miinuksia asunnossamme oli se, että edelliset asukkaat eivät siivouksesta olleet huolehtineet, seinissä pieni homeen määrä, pihalle rakennettiin uutta tiedekuntaa eli meteli oli kova sekä asuntolassa hen.kunta puhui vain tšekkiä, joka aluksi oli hiukan haastavaa. Kuitenkin kaikessa kamaluudessaan asuntolasta tuli helposti kodin tuntuinen, kun siihen vain tottui ja mitä kuulimme muiden vaihtareiden asuntoloista oli meillä yksi parhaimmista, sillä matka keskustaan oli julkisilla vain n. 15minuuttia, kun muut vaihtarit matkustivat asuntoloihin suuntaansa noin. 40min. Asuntola maksoi kuukaudessa alle 150e, joten rahaa jäi matkusteluun, jonka takia jäimme sinne loppu vaihdon ajaksi.

Opiskelu ja opetus

Ilmoittauduin kursseille keväällä jo Suomessa, kuitenkin valitsemani kurssit muuttuivat täysin. Sillä kurssit, jotka olin valinnut oli poistettu kokonaan eikä niitä tarjottu syksyllä ollenkaan. Kaikki tiedekuntani vaihto-oppilaat joutuivat valita uudet kurssit, eikä englannin kielisiä kursseja ollut paljoa, jonka vuoksi olimme kaikki hyvin paljon samoilla kursseilla. Opiskelin koko vaihto-opiskeluni ajan tšekin kieltä, joka ei ollut minun aikomukseni, mutta opintopisteiden takia se oli tehtävä. Suomeen verrattuna Prahassa oli hyvin erilaista, sillä tiedekuntamme oli todella pieni ja luennoilla oli max. 15 ihmistä, kun Suomessa oli tottunut massaluentoihin. Koska tiedekuntamme oli niin pieni, oli ihmisiin helppo tutustua koulussa. Kuitenkin minulla oli paljon totuttelua siihen, että luennoilla saattoi olla vain yksi oppilas sinun lisäksesi. Osallistuminen luennoilla oli siis pakollista koko ajan ja kursseilla oli tehtävää todella paljon ja esityksiä, kuitenkaan tenttejä meillä ei ollut muuten kuin tšekin kielessä. Kursseilla joutui olla säännöllisesti äänessä, joka luennolla. Tämä oli aluksi hieman väsyttävää ja koettelevaa, mutta siihen tottui nopeasti.

Koin kuitenkin oman tiedekuntani olevan täydellinen poikkeus kaikista muista Charles universityn tiedekunnista, sillä kaikki tapaamani ihmiset tuntuivat ihmettelevän paljon kertomuksiamme. Tiedekuntamme oli myös yksi pienemmistä tiedekunnista koko yliopistossa. Tiedekunnan pienuuden takia, tutustuminen oli helppoa niin paikallisiin oppilaisiin kuin vaihtareihinkin. Vaihtareita tiedekunnassamme oli 15. Tiedekuntamme oli aivan keskustassa, joka oli todella kiva, sillä lounasravintolat löytyivät läheltä. Emme vaihtari kavereiden kanssa käyneet ikinä yliopiston ruokaloissa vaan etsimme aina ravintoloiden lounastarjoukset, jolloin ruoka oli suht saman hintaista kuin yliopistolla, mutta paljon laadukkaampaa.

Päivämaisema Prahasta

Yleisiä vinkkejä

Kaikkien Tšekkiin muuttavien EU-kansalaisten tulee ilmoittautua poliisille ensimmäisen kuukauden sisään muutosta. Ilmoittautuminen tapahtuu tietyllä ulkomaalaisille tarkoitetulla poliisiasemalla. Kuitenkin jos muuttaa yliopiston kautta saatuun asuntolaan, ei itse edes tarvitse paikalle mennä vaan asuntolalla täytetään vain lappu, jonka he toimittavat poliisille.

Matkakortti julkisiin kannattaa hankkia heti, sillä Praha on täynnä tarkastajia ja tarkastusmaksu on suhteellisen paljon noin 60e. Kun taas kk-lippu julkisiin maksaa vain muutaman euron.

Yleinen hintataso Tšekeissä on halvempi kuin Suomessa, asuminen oli todella halpaa vain 150e/kk riippuen tottakai siitä missä asut. Yksityiset vuokra-asunnot myös Prahassa ovat hintavia noin 500-700e. Jos hankkii Tšekkien sairaanhoitokortin, joka on ilmainen, mitä siis tarvitaan Euroopan sairaanhoitokortin lisäksi, asiointi sairaaloissa on ilmaista. Sairaaloissa englannin kielen osaajia on kuitenkin hyvin vähän, jonka takia monet vaihtarit turvautuvat yksityisiin, tämäkin kuitenkin halvempaa kuin Suomessa. Itse koin tšekkiläisen sairaalahoidon ja sitä en pysty suosittelemaan, toisin kuin kaikkea muuta. Niin syöminen kuin juominenkin on paljon halvempaa kuin Suomessa, jos vain välttää keskustan turistipaikat.

Vapaa-aika

Prahassa on todella paljon yliopisto-opiskelijoita, jotka on helppo tavoittaa facebookin erilaisten yliopistoryhmien kautta. Näissä ryhmissä järjestetään hyvin paljon ekskursioita eri paikkoihin ja maihin. Itse en osallistunut muuhun opiskelijoiden yhteiseen matkaan kuin vain laskettelureissuun, se oli kuitenkin mahtava ja hyvä tapa tutustua uusiin ihmisiin. Tšekkiläiset varsinkin nuoret ovat aika kovia nauttimaan sosiaalisista suhteista ja usein koulupäivien jälkeen kaveriporukat kokoontuvat olutjuottoloissa. Tšekit ovat myös suurta urheilukansaa ja esimerkiksi jääkiekkopeleihin tehdään paljon yhteisiä opiskeluretkiä. Lippujen ostaminen on helppoa netistä, eivätkä maksa paljon, pelien tunnelma kannattaa todellakin käydä kokemassa. Itse kuitenkin koko vaihdon ajan matkustin todella paljon niin Tšekkien sisällä kuin muuallakin Euroopassa, sillä opiskelut meillä sijoittui vain ti-to välille. Prahasta on todella helppo ja halpa lähteä naapurimaihin, varsinkin flixbussin käyttöä suosittelen, myös junalla kulkeminen on todella helppoa. Varsinkin jos vaihdon ajankohta osuu sellaiselle kohdalle ja laskettelu on lempilajisi, suosittelen hyödyntämään mahdollisuuden siihen. Itse koin niin Puolan Zakopanen, Tšekkien Harrachovn, jotka olivat hyvin pieniä. Kuitenkin matka Alpeille esim. Itävallan puolelle tuli muutaman kerran koettua, eikä se hinnaltaan ainakaan paha ollut.

Vaihtokertomus, Evangélikus Hittudományi Egyetem, kevät 2019

Teologisen tiedekunnan opiskelija

Ennen lähtöä

Pääsin vaihtoon Budapestiin Evangélikus Hittudományi Egyetem -yliopistoon, joka on luterilai-nen yliopisto. Ennen lähtöä otin itse yhteyttä yliopiston Erasmus-vastaavaan ja kysyin miten tulisi toimi kohdeyliopistoon hakemisen ja muiden asioiden kanssa. Yliopiston englannin kieliset inter-netsivut olivat sen verran haastavat navigoida, että sieltä oli lähes mahdotonta löytää ajankohtais-ta tietoa esimerkiksi kursseista. Vastuuhenkilöltä sain kuitenkin tarvittavat tiedot hakemisesta, englannin kielisistä kursseista ja muista käytännönasioista. Hänen kanssaan hoidimme myös asu-miseen liittyvät järjestelyt. Hän oli erittäin avulias ja auttoi minua kaikissa mieltä askarruttavis-sani kysymyksissä. Suomessa ennen lähtö huolehdin, että matkavakuutukseni on voimassa koko vaihdon ajan. Lisäksi kannattaa ottaa mukaan muutama ylimääräinen passikuva ja kopio passista.

Alkubyrokratia vaihtokohteessa

Olin siinä mielessä onnekkaassa asemassa, että vaihtokohteessani oli jo yksi suomalainen opiske-lija, joka puhui lisäksi unkaria. Hän toimi apunani monissa käytännön asioissa. Yliopistolle saa-puessani kävin rekisteröimässä itseni opiskelijaksi ja maksoin asunnostani takuuvuokran, jonka sain lähdön yhteydessä takaisin. Ehtona oli, että huoneessa ei ollut mitään vaurioita. Rekisteröin itseni myös Unkarin maahanmuuttotoimistossa. Myöhemmin kuulin, että tätä ei tarvitse tehdä, jos oleskelee maassa vähemmän kuin kolme kuukautta kerrallaan. Eli jos käväisee esimerkiksi Suo-messa (tai missä tahansa muussa maassa), eikä ole yhtäjaksoisesti Unkarissa yli kolmea kuukaut-ta, ei silloin tarvitse tehdä ilmoitusta asumisesta maahanmuuttovirastoon, yliopistossa tehty rekis-teröityminen riittää. Mikäli kuitenkin oleskelet Unkarissa yli kolme kuukautta kerrallaan, tulee ilmoitus tehdä. Mukana täytyy olla kopio passista ja todistus yliopistolta, josta käy ilmi, että on kirjoilla kyseisessä yliopistossa. Lisäksi sain maahanmuuttotoimistosta muutaman lomakkeen täytettäväksi.

Asuminen

Yliopiston yhteyshenkilön avulla sain asunnon yliopiston asuntolasta, joka sijaitsi kampuksella aivan yliopistorakennuksen vieressä. Asuntolassa oli yhden hengen huoneita ja kahden hengen huoneita. Yhden hengen huoneet olivat kaikki varattu, joten pääsi asumaan samaan huoneeseen toisen suomalaisen opiskelijan kanssa. Asuntolan vuokra oli hyvin maltillinen ja huomattavasti edullisempi verrattuna yksityiseltä taholta vuokrattuun asuntoon. Huoneissa oli oma kylpyhuone, mutta keittiö oli yhteinen kaikille samassa kerroksessa asuville. Keittiöstä löytyi välineet ruoan-laittoon, mutta omat lautaset ja aterimet täytyi hankkia itse. Näitä en luonnollisestikaan kuljetta-nut mukanani Suomesta vaan käytin hyödykseni Ikean edullisia hintoja ja ostin ruokailuvälineet vasta Budapestista. Asuntolasta löytyi pieni kuntosali, olohuone, jossa pystyi katsomaan yhdessä leffoja tai vaikka pelaamaan pelejä ja asuntolan kappelissa oli piano, kitaroita ja rummut, joita sai soittaa. Monesti iltaisin saikin nauttia taitavien musisoijien soitosta. Kampuksen alueella oli myös pieni urheilukenttä, jossa pystyi pelaamaan esimerkiksi jalkapalloa ja korista.

Opiskelu ja opetus

Teologiaa ei Unkarissa opeteta valtion yliopistoissa, kyseisessä yliopistossa opetetaan siis vain teologeja. Olin hieman huolissani siitä, että onko opetus tunnustuksellista, koska kyseessä on lute-rilainen yliopisto, mutta huoleni osoittautui turhaksi. Sovin vastuuhenkilön kanssa kursseista säh-köpostitse ennen vaihdon alkua. Kurssit rekisteröin yliopiston omaan järjestelmään, kun olin saa-nut sinne omat tunnukset yliopistolle rekisteröitymisen jälkeen. Luentoja oli huomattavasti vä-hemmän kuin Suomessa ja yksittäiset luennot olivat monesti myös lyhyempiä. Ennen ja jälkeen luennon oli kirjoitus- ja lukutehtäviä, joihin oli hyvä varata riittävästi aikaa. Luennot sisälsivät paljon yhteistä keskustelua ja pohdintaa käsiteltävästä aiheesta, joten ennakkotehtävät oli syytä tehdä huolella. Kun teki tehtävät huolellisesti ja osallistui keskusteluun aktiivisesti, sujui myös kurssit hyvin ja tästä sai lopussa kiitoksena hyvät arvosanat. Itselläni ei ollut lainkaan tenttejä, vaan kaikki tehtävät olivat esseitä.

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville

• Vaikka liikenne Budapestissa voi olla välillä hurjaa ja onnettomuuksia näkee paljon (muis-ta siis varovaisuus liikenteessä), julkinen liikenne on äärimmäisen toimiva ja edullinen. Yliopistosta saa tulostetun todistuksen, joka käy opiskelijakortista, mutta myös Suomen opiskelijakortti käy. Muista kirjoittaa opiskelijahintaiseen lippuun opiskelijanumerosi, au-tomaatti kysyy sitä oston yhteydessä, tarkastajat syynäävät numeron tarkasti. Julkisen lii-kenteen lipun voi ostaa helposti automaatista, ja sen voi ostaa esimerkiksi kuukaudeksi kerrallaan. Lipuntarkastajia Budapestissa on paljon, ja he kulkevat siviilivaatteissa, en siis suosittele kokeilemaan pummilla matkustamista.
• Unkarissa, jopa Budapestissa, puhutaan yllättävän vähän englantia. Ota unkarinkielinen kaveri mukaan, jos joudut hoitamaan jotain virallisia asioita esimerkiksi virastoissa tai jos joudut käymään sairaalassa.
• Muista hankkia eurooppalainen sairaanhoitokortti ja hyvä matkavakuutus, joka on voimas-sa koko vaihdon ajan (varmista tämä omalta vakuutusyhtiöltäsi).
• Suomalainen pankki-/luottokortti käy monissa paikoissa, mutta käteistäkin on hyvä olla aina mukana ainakin jonkin verran. Osa käteisnostoautomaateista perii sievoisia summia nostojen yhteydessä, mutta osa ei veloita maksua lainkaan. Etsi siis itsellesi hyvä vakioau-tomaatti, josta pääset nostamaan käteistä ilman nostokuluja. Forintin kurssi voi olla aluksi haastava, puhelimeen kannattaa ladata valuuttalaskin, että hintojen selvittäminen sujuu nopeasti
• Unkari on kaunis maa ja julkinen liikenne toimii loistavasti, ota siis kaikki ilo irti vaihdos-tasi. Unkarista pääsee junalla helposti ja edullisesti myös muihin Euroopan maihin.
• Budapestissa on paljon erilaisia markkinoita varsinkin viikonloppuisin, joissa myydään kaikkea aina tuoreista vihanneksista pyykinpesuaineeseen. Varsinkin vihannekset ja he-delmät ovat huomattavasti kauppojen hintoja edullisempia. Maksuvälineenä käy ainoas-taan käteinen. Markkinoilla on monesti kova tungos, joten lomapakko kannattaa pitää tur-vallisessa paikassa.

 

Vaihtokertomus, Humboldt Universität Berlin, Saksa, lukuvuosi 2019-2020

Teologisen tiedekunnan opiskelija

Olen 26-vuotias yksinhuoltaja äiti ja lähdin vuoden mittaiseen yliopistovaihtoon Berliinin Humboldt yliopistoon jännittynein mielin ja suurin odotuksin. Kyseessä oli ensimmäinen Erasmus vaihtoni enkä oikein tiennyt mitä odottaa. Tiesin kuitenkin, että tästä tulisi viisivuotiaan poikani ja minun suuri seikkailu, josta saisimme uusia yhteisiä kokemuksia ja kumpainenkin vahvemman kielitaidon.
Erasmus vaihtoni oli Afrikan tutkimuksen kanssa, mutta valitsin sivuaineeksi myös teologian. Tämä oli rikastuttavaa ja kerkesin vuoden aikana tutustua moniin opiskelijoihin sekä kahteen eri tiedekuntaan.

Ennen lähtöä

Alkujärjestelyt olivat jännittävät ja mielestäni ehdottomasti vaihdon raskain osuus. Asunnon hankkiminen, päiväkotipaikan saaminen ja yleensäkin vaihtopaikan saaminen! Näissä oli paradoksisuutta, sillä päiväkotipaikka Berliinissä on kiven alla ja haku piti aloittaa jo alkukeväällä ja hakiessa päiväkodit usein kysyivät, löytyykö meiltä jo Kitaschein (kaupungin myöntämä lupa päivähoitoon ja rinnastettavissa Kelan hoitorahaan). Kitaschein myönnetään kuitenkin vasta kun on Bürgeramt:ssa rekisteröity osoite, jota minulla ei tietenkään näin varhaisessa vaiheessa ollut. Lisäksi kohdeyliopisto vahvisti vaihtopaikan vasta kesäkuussa, mikä osaltaan aiheutti lievää epävarmuutta tilanteessa. Helsingin yliopistosta minut oli vahvistettu vaihtoon hakijaksi jo helmikuussa ja kerrottu, että on erittäin harvinaista, ettei kohdeyliopisto hyväksyisi kotiyliopistolta valittua hakijaa. Tämä rauhoitti tietenkin minua ja lähdin siitä oletuksesta, että vaihto toteutuu. Minulla kävi myös tuuri sillä isälläni oli tuttu, joka suostui ottamaan minut kirjoille asuntoonsa ja huhtikuussa sain jo päiväkotipaikan pojalleni tulevalle syksylle. Nyt minulla oli päiväkotipaikka ja vaihtopaikka. Kesällä keskityin asunnon etsimiseen ja löysinkin temporary living sisustetun kaksion kohtuullisen läheltä päiväkotipaikkaamme. Asunto oli ihana, rauhallisella alueella ja sieltä pääsi yhdellä linjalla keskusta kampukselle. Toki matkoihin kului aikaa, sillä päiväkotiin piti ensin matkustaa eri suuntaan, mutta tässä oli suurkaupungin tuntua ja koulujuttuja sai hyvin kerrattua juna matkalla.

Asuminen

Itse hankin väliaikaista asumista varten valmiiksi sisustetun vuokra kaksion Berliinin laitamilta. Tätä vaihtoehtoa tarjoavia firmoja on paljon ja ne vaativat yleensä Airbnb:stä poiketen pidempiaikaista asumista, yleensä sopimus tulee solmia vähintään 3-6 kuukaudeksi. Kyseiset asunnot ovat myös tavanomaista vuokratasoa huomattavasti korkeampia. Vaihtoon hakiessa majoitusta voi hakea vaikka yliopiston asuntolalta tai tutkia vaihtoyliopiston Facebook ryhmistä. Kuulemani mukaan myös https://www.wg-gesucht.de/ on hyvä paikka etsiä huonetta solusta (WG eli Wohngemeinschaft). Nämä vaihtoehdot kuitenkin itse jätin käyttämättä, sillä lapsen kanssa halusin enemmän tilaa.

Opiskelu ja opetus

Valmentava intensiivikurssi

Vaikka Saksassa lukuvuosi on jaettu talvi- ja kesälukukausiin ja yliopistollani opinnot olisivat alkaneet vasta lokakuussa, saavuimme poikani kanssa Berliiniin jo elokuun alussa. Päiväkodilta oli ilmoitettu, että on tärkeää aloittaa päiväkodissa silloin kun päiväkoti aukeaa, että lapsi sopeutuu ja pääsee mukaan rytmiin. Minulla oli siis koko elokuu aikaa tutustua ympäristöön ja nauttia kesästä. Syyskuulle olin ilmoittautunut yliopiston (vapaaehtoiseen) kielikeskuksen vaihto-oppilaille tarkoitetulle kuukauden kestävälle saksan intensiivikurssille. Hinnaksi tälle tuli 400 euroa ja se kesti kuukauden ajan, joka arkipäivä yhdeksästä kahteen. Suosittelen tällaista intensiivikurssia kaikille niille, joilla on mahdollisuus sellaiselle osallistua. Aluksi suoritettiin kielitasokoe ja sen perusteella vaihtarit jaettiin Ryhmiin. Tämä ryhmä oli koko tämän kuukauden sama ja siinä oli kaikista muista maista tulevia vaihto-oppilaita. Tämä toimi varaslähtönä vaihtovuoteen eikä intensiivikurssin jälkeen opintojen alku enää jännittänyt niin hirmuisesti.

Ensimmäiset viikot vaihtoyliopistossa

Talvilukukausi alkoi 01.10. Edeltävällä viikolla oli yliopisto järjestänyt kampukselle viranomaistapaamisajat vaihto-opiskelijoille kaupungin asukkaaksi ilmoittautumista varten. Minun ei tarvinnut enää osallistua, sillä olin jo käynyt Bürgeramt:ssa rekisteröitymässä keväällä. Tälle viranomaiselle tuli esittää henkilöllisyystodistus sekä asumistodistus, ja hän sitten antaa rekisteröitymistodistuksen (Anmeldebescheinigung). Tämä rekisteröitymistodistus sitten kannattaa säilyttää hyvin. Kouluun rekisteröitymisen yhteydessä (Immatrikulation) ensimmäisellä viikolla koulu halusi nähdä kyseisen dokumentin. (Anmeldebescheinigung:ia voi tarvita muissakin virallisissa asioissa, mikäli vaikka haluaa ostaa puhelin liittymän tai avata pankkitilin Saksassa.) Kaikki kuitenkin mitä koululle rekisteröitymisessä täytyy olla mukana, oli hyvin selvitetty info sähköpostissa, jonka yliopisto lähetti ennen vaihdon alkua. Kouluun rekisteröitymisen yhteydessä, vaadittiin myös todistusta paikalliselta sairasvakuutukselta, Krankenkasse:lta. Tämä oli helppo saada. Koululta tulleessa infosähköpostissa oli eri Krankenkasse firmojen yhteystietoja ja näistä piti valita yksi mihin ottaa yhteyttä. Sinne sitten lähetettiin henkilötiedot ja vastineeksi sai todistuksen, ettei ole tarvetta hankkia paikallista sairasvakuutusta. Itselläni oli Eurooppalainen sairaanhoitokortti (EHIC), jonka kanssa kerran kävinkin lääkärissä hyvin vaivattomasti.

Jo aikaisemmin mainittu immatrikulation oli lokakuun ensimmäisellä viikolla päärakennuksella. Sinne tuli toimittaa Anmeldebescheinigung lisäksi kopio henkilökortista sekä todistus maksetusta lukukausimaksusta (esim. screenshot verkkopankin maksusuorituksesta, joka oli puolelta vuodelta 285e). Lopuksi sai opiskelijakortin, mikä muuten olikin vaihtoyliopistossani super kätevä. Tämä lukukausi maksu kattaa julkisen liikenteen ABC-alueella, eli Berliini+lähiseutu, koko lukukauden ajan (01.10.2019-31.3.2020) ja opiskelijakortti toimiikin siis matkakorttina. Lisäksi opiskelijakortille ladataan arvoa koneilla, joita löytyy ympäriinsä yliopistojen tiloja (ainakin kirjastoilla, sekä ruokaloissa). Tätä arvoa käytetään koulun ruokalassa syödessä tai kirjastojen kopiokoneilla. Yliopiston mensa, ei ole yhtä kova juttu kuin Helsingin yliopiston UniCafe. Siinä missä meillä on Helsingissä lukuisia yliopistoruokaloita, on Humboldtilla ainoastaan muutama ja niiden hintataso oli korkeampi. Ruoka vaihtoehtoja on kuitenkin lukuisia ja salaattipöytä tosi runsas.

Kirjastoja on lukuisia, jokaisella tiedekunnalla omansa sekä suuri keskuskampuksen Jacob-und-Wilhelm-Grimm-Zentrum (jonka jossain kätkössä kuulemma säilytetään alkuperäistä Grimmin veljesten teosta). Kävin itse muutamassakin kirjastossa ihan tutkimusmielessä ja monet ovat hyvinkin hienoja ja tunnelmallisia. Miten ne eroavat Helsingin yliopiston kirjastoista on, että mitään tarpeettomia tavaroita ei saa ottaa sisään mukaan, vaan kaikki jätetään lukollisiin kaappeihin kirjaston ulkopuolelle. Tässä ollaan todella tarkkoja ja sisäänkäynnillä on valvoja, joka valvoo, ettei ruokaa, takkeja tai laukkuja oteta mukaan. Aina yliopistolla liikuttaessa onkin hyvä olla oma lukko mukana, jos haluaa piipahtaa kirjastolla, vaikka printtaamassa papereita (joita tuleekin lähes joka kurssille printattua hyvin paljon).

Kursseille ilmoittautumisesta

Minut yllätti täysin, miten paljon opintosuunnitelmani muuttui. Learning Agreement, jonka olin tehnyt alkukeväällä kesälukukauden kurssien perusteella oli täysin vanhentunut ja paikkansa pitämätön. Lähes mitään kursseista, joita oli silloin ollut tarjoilla ei ollut enää valikoimassa. Toisaalta tämä oli hienoa, sillä orientaatio viikon perehdytyksessä olin oppinut kurssien sisällöstä ja kokonaisuuksista niin paljon, että nyt niiden valitseminen oli huomattavasti helpompaa. Kurssi tarjonta sekä niille ilmoittautuminen tapahtui yliopiston AGNES järjestelmässä. Kuitenkin sekä Afrikan tutkimuksen että teologisen vaihtokoordinaattorit sanoivat, että vaihto-oppilaana minun ei ole välttämätöntä ilmoittautua kursseille AGNESin kautta. Toisin sanoen katsoin vain kurssitarjonnan ja ensimmäisellä tapaamiskerralla kävin esittäytymässä professorille ja kerroin olevani vaihto-oppilas. Kielikeskuksen (Sprachenzentrum) kursseille piti ilmoittautua heidän omilla nettisivuillaan viikkoa muun opetuksen alkamisen jälkeen. Tässä ajoituksen piti olla kohdallaan, sillä kielikurssit ovat hyvin suosittuja ja paikkoja rajoitetusti. Hintaa kielikeskuksen kursseilla oli Suomesta poiketen muutama kymmen euro.

Opetuksesta

Lukuvuosi Saksassa ei ole jakautunut neljään jaksoon kuten Suomessa vaan kahteen opetusperiodiin (talvi ja kesä). Kurssit toteutettiin joko seminaareina, joissa opiskelijalta vaaditaan yleensä aktiivista osallistumista tai luentokurssina, jossa opiskelijat vain kuuntelevat. Loppukoe suoritetaan vaihtelevasti joko kokeena, esitelmänä, suurempana kotityönä tai muutamana pienempänä esseenä. Humboldt yliopistolla opintosuoritus kirjataan paperiselle lapulle ja nämä laput tulee säilyttää hyvin. Vaihtarit vievät vaihdon loputtua nämä lappuset vaihtoyliopiston vaihtokoordinaattorille, joka sitten kirjaa nämä yhteen.
Pienemmät tiedekunnat eivät järjestä suurinta osaa opetuksesta omalla tiedekunnalla vaan yleensä keskusta kampuksella. Esimerkiksi itse kävin Afrikan tutkimuksen tiedekunnalla ainoastaan orientaatioviikolla sekä käydessäni heidän kirjastollaan. Kaikki heidän opetuksensa, johon osallistuin, oli järjestetty keskustakampuksella. Teologisen tiedekunnan opetus tapahtui kuitenkin heidän omissa tiloissaan. Teologisesta tiedekunnasta tuli myös lemppari tiedekuntani. Heillä oli viidennessä kerroksessa opiskelijoiden pyörittämä Burg Cafe, jossa järjestettiin myös säännöllisin väliajoin peli-iltoja.

Koronan vaikutus opintoihini

Vaihtoni kesälukukausi ajoittui koronakevääseen ja lukukausi alkoi reilusti myöhässä, tätä kirjoittaessani olemme vasta toisella kuukaudella opetusta. Monet luennot toteutetaan Zoomissa, mutta osa on ollut pelkästään Moodlessa ja toteutetaan ainoastaan pienempinä viikoittaisina kirjoitustöinä. Loppukokeiden toteutuksesta ei ole tätä vaihtokertomusta kirjoittaessa vielä varmuutta.

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville

Alkubyrokratia ja säätö sekä vieras kieli saattaa aluksi tuntua hyvin raskaalta. Kuitenkin kun on asettunut aloilleen ja alkuhärdelli helpottaa, helpottuu myös arki. Vieraalla kielellä puhumiseen tottuu, eikä se enää pian tunnu ollenkaan raskaalta.

Humboldt yliopiston päärakennuksella on oma kansainvälisten oppilaiden ”kerhotila”. Internationaler Club Orbis-Humboltianus järjestää ahkerasti tapahtumia ja kursseja (joilta joistain voi saada jopa opintopisteitä!). Heidän sähköpostilistalleen kannattaa ilmoittautua, siihen on mahdollisuus joko paikan päällä tai jo vaihtoon hakiessa netissä. Internationaler Club tarjoaa mahdollisuuden tutustua muihin kansainvälisiin oppilaisiin, sekä vaihtareihin että koko tutkinnon suorittaviin. Paikanpäälle voi myös mennä tai heille voi laittaa sähköpostia jos jokin asia askarruttaa tai tarvitsee apua jossakin. Sieltä osataan tarvittaessa neuvoa eteenpäin.

Orientaatioviikolla suosittelen osallistumaan kaikkeen mihin vaan ehtii. Itse kävin sekä vaihtarien tapahtumissa, että molempien vaihtoni tiedekuntien orientaatioviikon tapahtumissa ristiin. Kannattaa myös tutustua vaihtoyliopiston urheilutarjontaan. Humboldt yliopiston kuntosalissa ei ole kehumista, mutta he tarjoavat todella edullisesti lukukauden mittaisia kursseja hyvin laajalla skaalalla, ratsastuksesta kiipeilyyn tai vaikka parkouriin.

Lapsen kanssa vaihtoon lähtevää suosittelen hankkimaan päiväkodin lisäksi vakituisen lapsenvahdin. Itse palkkasin nuoren opiskelijatytön, joka hoiti poikaani vuoden ajan 1-2 kertaa viikossa 4-5 tuntia kerralla. Saksassa palkkataso on matalampi ja lapsen vahti erittäin hyvä sijoitus niin itsekin pääsee vähän tekemään muita juttuja. Lisäksi poikani rakastui lapsenvahtiinsa täysin ja odotti aina hyvin innokkaasti heidän yhteistä aikaansa. Lapsenvahti sai myös hieman oikaistua uutta kieltä, jota poika oli oppinut päiväkodista. Huvittavinta mielestäni on, että minä olen opiskellut saksan kieltä jo lähemmäs kymmenen vuotta ja poikani vasta alle vuoden. Hän kuitenkin nykyään korjailee ääntämystäni ja kyselee minulta sanoja, joita arvelee, etten tiedä.

Kuvituskuva: Kuva portaista. Jokaisessa portaassa on laatta, jossa lukee "varo porrasta"
Päärakennuksen portaikon jokaisessa askelmassa laatta, jossa lukee “varo porrasta”.

Vaihtokertomus, KU Leuven, kevät 2019

Teologisen tiedekunnan opiskelija

Ennen lähtöä

Ennakoiva opiskelija voi alkaa valmistautua KU Leuvenissa opiskeluun jo 7 kk ennen lähtöä, mutta valmistelut kannattaa aloittaa viimeistään 4 kk ennen opintojen alkua. Minä ja vaimoni olimme niin innoissamme vaihtoon lähdöstä, että aloitimme kevätlukukauteen 2019 sijoittuneiden vaihto-opintojen valmistelut jo kesällä 2018. Suosittelen aloittamaan siitä, että tarkistat onko sinulla voimassaoleva passi, henkilökortti ja eurooppalainen sairasvakuutuskortti koko vaihto-opintojen ajaksi. Saatat myös tarvita passikuvia erilaisiin rekisteröitymisprosesseihin Leuvenissa, joten muista käydä kuvauttamassa itsesi ennen reissuun lähtöä. Laajaa matkavakuutusta ei pidä myöskään unohtaa!

Vuokra-asunnon etsiminen kannattaa aloittaa hyvissä ajoin googlettamalla ”KU Leuven housing”. Sitä kautta pääset tutustumaan yliopiston Kotwijs-asunnonhakujärjestelmään. Vuokra-sopimuksen tekemisen kanssa ei kuitenkaan kannata hötkyillä. Sopimukset tehdään yleensä vähintään 6kk ajanjaksolle ja niitä on erittäin vaikea purkaa ilman todella hyvää syytä. Mikäli et halua luopua Suomen asunnostasi vaihto-opintojen takia, niin suosittelen aloittamaan alivuokralaisen etsimisen mahdollisimman pian. KELA myöntää asumistukea Suomikotiin 3 kk ajan, joten se ei riitä kattamaan edes yhden lukukauden vuokrakuluja.

Matkatavaroita pakatessa kannattaa tutustua edeltävien vuosien säätilastoihin Belgiassa. Niistä huomaat, että talvi on hyvin sateinen ja tuulinen. Pakkasesta ei siis tarvitse erityisemmin huolehtia, mutta veden ja tuulen kestäviä vaatteita tulet tarvitsemaan! Kesällä päästään taas melko usein +30 asteen lämpötiloihin, joten ota jotain kevyttä vaatetusta mukaan. Muuten Belgian kevät voi yllättää suomalaisen. Lentolippujen bongaamisessa ennakoiva hintaseuranta kannattaa ja kun matkustuspäivä on selvillä, ilmoita ulkoministeriöön matkastasi.

KULeuven_1
Kuva maaliskuisesta Leuvenista.

KU Leuvenin opintoneuvonnasta voi tulla ensimmäisiä viestejä jo 8-10 kk ennen vaihto-opintojen alkua. Orientaatioviikkoa ja alkubyrokratiaa koskeva tiedotus alkaa kuitenkin pari kuukautta ennen lukukauden/-vuoden alkua. Me saimme sähköposteihimme hyvät ohjeistusta mukaan otettavista dokumenteista, orientaatioviikon aikatauluista, ilmoittautumisista yms. Ilmoittautuminen osaan orientaatioviikon tapahtumista on pakollista ja kokonaisuudessaan orientaatioviikkoon osallistuminen helpottaa opintojen käynnistämistä erittäin paljon. Älä siis unohda ilmoittautua!

Erasmus-vaihtoapurahan hakemisesta ennen lähtöä ei varmaan tarvitsisi muistuttaa, mutta älä unohda hakea sitäkään!

Alkubyrokratia vaihtokohteessa

Suosittelen Belgiaan saapumista päivä tai pari ennen orientaatioviikon virallista aloitusta. Tällöin ehdit tutustumaan ympäristöösi hieman ja tarvittaessa jatkamaan asunnon etsimistä. Kun olet ilmoittautunut orientaatioviikon ohjelmiin ja olet ajoissa paikalla, niin alkubyrokratiasta selviää kyllä hienosti! KU Leuvenissa on paljon kokemusta kansainvälisten opiskelijoiden ohjauksesta ja sinusta otetaan kyllä koppi ja opastetaan eri papereiden täyttämisessä. Saat esimerkiksi ohjeistusta siitä, miten rekisteröityminen kaupungintalolle tulisi tehdä. Jos kuitenkin missaat orientaatioviikon ohjelmasta kriittisiä osioita, niin ota yhteyttä tiedekuntasi opintoneuvojaan. He auttavat sinua mielellään.

Asuminen

Meidän kokemuksemme mukaan Leuven on erittäin miellyttävä paikka asua. Asunnon saaminen voi viedä aikansa, mutta ympäristönä Leuven on loistava. Kaupunki toimii pitkälti pyöräilijöiden ja jalankulkijoiden ehdoilla, ja kaupungin koosta johtuen polkupyörän vuokraaminen kannattaa ehdottomasti. Minä ja vaimoni käytimme paikallista bussia vain kerran koko vaihdon aikana. Upeiden rakennusten ja kompaktin koon lisäksi Leuven on myös hyvin turvallinen kaupunki. Kaupungilla saattoi liikkua mihin kellonaikaan tahansa, eikä oman turvallisuutensa takia tarvitse jännittää ollenkaan. Välillä tuntui suorastaan hämmentävältä kuinka miellyttävä Leuvenin tunnelma oli esim. verrattaessa 15 min junamatkan päässä olevaan Brysseliin. Belgian pääkaupunkikin oli mukava paikka vierailla, mutta tunnelmaltaan selvästi erilainen. Asumiskulut Leuvenissa vaihtelevat arvioni mukaan 450-900€ välillä. Asumisen ja elämisen kulujen kattamisessa sinua voivat auttaa mm. Erasmus-apuraha sekä KELAn myöntämä opintotuki, opintolaina ja asumislisä. Yliopiston ruokala ei ole yhtä halpaa kuin Suomessa, mutta mukaa saa kuitenkin aina ranskalaisia niin paljon kuin napa vetää! Jos olet oluen ystävä, niin Leuven on täynnä mahdollisuuksia. Mallasjuomien Mekka tarjoaa erittäin laajan valikoiman erilaisia oluita ja erittäin halpaan hintaan. Kokonaisuudessaan Leuvenissa asuminen ja eläminen oli mielestämme melko saman hintaista kuin Helsingissä asuminen. Paljon riippuu siitä missä asut, mitä syöt ja mitä teet.

Opiskelu ja opetus

KU Leuven on yksi maailman kovatasoisimpia yliopistoja. Tämä kannattaa tiedostaa heti ensimmäisestä päivästä alkaen. Opetus on hyvää ja opiskelijoilta vaaditaan paljon, mutta tuloksena tulet oppimaan paljon!  Tentit ovat pääsääntöisesti suullisia, ne järjestetään aina lukukauden lopuksi ja niihin valmistautumisessa kannattaa tehdä yhteistyötä muiden opiskelijoiden kanssa. Yksilösuorittaminen kannattaa jättää lentokentälle jo Suomessa ja asennoitua opiskeluun tiimityönä. Tällöin et ainoastaan saa parempia arvosanoja, vaan verkostoidut muiden opiskelijoiden kanssa kuin itsestään. Lukukauden aikana luetaan, kirjoitetaan, tehdään ekskursioita ja pidetään esitelmiä. Englanniksi. Niille joita suullinen tentti jännittää, voin sanoa pari rohkaisun sanaa. Kurssien vetäjät eivät tahdo sinun epäonnistuvan. Saat aikaa valmistella vastauksesi ja parhaimmillaan tentti on kuin mielenkiintoisesta aiheesta käytävä hyvä keskustelu oppilaan ja oppimestarin välillä.

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville

Leuven on pyöräilijöiden kaupunki ja pyöräily on poliisin valvonnassa. Pidä huoli, että pyöräsi täyttää lainvaatimat ehdot ja että noudatat liikennesääntöjä. Jos pyörällä perseillään, voit saada monen sadan euron sakot. Belgian sisällä kannattaa matkustaa junalla ja Eurotripilläsi suosittelemme käyttämään Flixbussia. Matkustaminen on molemmilla edullista ja Flixbussilla voit kompensoida matkasi ilmastovaikutuksia pientä lisäkorvausta vastaan. Mainittakoon, että esim. Bryssel-Pariisi-Lontoo-Bryssel bussimatka kahdelle maksoi n. 80€. Yhteensä.

KULeuven_2
Flixbus. Opiskelijan ystävä matkustettaessa.

Vaihtokertomus, Aristotle University of Thessaloniki, kevät 2018

Teologisen tiedekunnan opiskelija

Thessaloniki vanhasta kaupungista (”from the Upper City”), taustalla Olympos-vuori

Ennen lähtöä

Sain vaihtopaikan Aristotle Universitystä Erasmus-täydennyshaussa, jossa hain syyskuussa 2017. Valitsin Kreikan kohteekseni, sillä ajattelin sen olevan hakukohteista itselleni vierain eurooppalainen maa, johon halusin tutustua lisää. Sain tietää hyväksymisestä joitakin viikkoja myöhemmin. Ennen lähtöä piti hoitaa joitakin paperitöitä, kuten hyväksyttää aiemmin valmisteltu Learning Agreement Kreikan yliopistolla. Kaipaamiani opintoja enemmän tai vähemmän vastaavat kurssit löytyivät kohdeyliopiston nettisivuilla olevasta katalogista melko sujuvasti, ja LA hyväksyttiin ilman ongelmia molemmissa yliopistoissa. Hieman lisähaastetta toi se, että Thessalonikissa on kaksi teologista tiedekuntaa: Faculty of Theology ja Faculty of Social and Pastoral Theology, ja välillä en ollut varma, mitkä kurssit kuuluivat minnekin (tai minne itse kuuluin). Sain syksyn aikana Aristotle-yliopistolta hyväksymiskirjeen ja käytännön ohjeita.

Selvitin kohdeyliopiston nettisivuilta, että kurssit alkavat noin helmikuun puolessa välissä. Varasin lennot silti helmikuun alkuun, sillä minulla ei ollut vuoden alussa sen kummempia sitoumuksia Suomessa ja pystyin menemään jo tutustumaan elämään ja ympäristöön Thessalonikissa. Kämpän hankin paria kuukautta ennen Erasmus Accommodation in Thessaloniki by ESN -facebookryhmästä, joka tuli tietooni kohdeyliopiston lähettämän infosähköpostin kautta. Kämpän löytäminen sivustolta ei ollut vaikeaa. Ilmoittauduin kohdeyliopiston lähettämien kurssivaihtoehtojen kautta myös Kreikan A1 alkeisnettikurssille, jota tein muutaman viikon lähdön molemmin puolin. Nettikurssi tehtiin Moodlen tapaisella nettialustalla jossa oli mm. animaatiotehtäviä, ja siihen kuului viikottaiset skypetapaamiset opettajan ja muiden ryhmäläisten kanssa.

Alkubyrokratia vaihtokohteessa

Saavuttuani Thessalonikiin vietin ensimmäiset päivät tanskalaiseen vaihtarikämppikseeni tutustuen. Saavuin torstai-iltapäivänä ja Erasmus-office on auki vain maanantaista torstaihin, joten menin seuraavana maanantaina rekisteröitymään saapuneeksi. Sain silloin Erasmus-toimistolta kuvattoman Erasmus-kortin, ja opiskelijakorttihakemus laitettiin aluilleen oman tiedekuntani toimistolla. Sitä varten piti olla omia passikuvia, itse olin ottanut ne jo Suomessa. Sain toimistolta ohjeet opiskelijakorttihakemuksen täyttämiseen netissä. Se oli melkoisen haastavaa nettisivun ollessa Kreikaksi, mutta onneksi kämppikseni oli saanut jostain käsiinsä englanninkielisen ohjeen hakemuksen täyttämiseen kreikkalaisella sivustolla. Opiskelijakortin sain lopulta seitsemän viikon kuluttua hakemisesta, sillä hakemuksen täyttämisessä oli tullut kuitenkin joku virhe, ja kortin saapumisilmoitus jäi aluksi huomaamatta sen ollessa Kreikaksi. Opiskelijakortilla sai mm. alennusta museoissa ja kulkuvälineissä.

Ensimmäisten päivien ja viikkojen aikana sain käydä oman tiedekuntani toimistossa useampaan otteeseen hoitamassa kurssi-ilmottautumisia. Minulle selvisi melko pian, että noin puolet Learning Agreementtiin ilmoittamistani kursseista eivät olleetkaan tarjolla kyseisellä lukukaudella. Aloin etsimään uusia sopivia kursseja niiden tilalle, ja tiedekunnan sihteeri ei aina osannut vastata, olivatko uudet kurssit minun tarvitsemiini opintoihin sopivia, joten metsästin myös professoreja kysyäkseni heiltä. Kun kurssit oli viimein valittu, täytin niihin paperisen ilmoittautumislomakkeen tiedekunnan sihteerin kanssa (enrollment) ja päivitin LA:n. Minun piti myös sopia kaikkien kurssien professorien kanssa erikseen, miten suoritan kurssit, sillä mikään tarjotuista kursseista ei ollut englanniksi (vaikka hakiessani vaihtoon Thessalonikin opiskelukieleksi ilmoitettiin englanti). Onnekseni sain kaikkien professorien kanssa sovittua mitä kirjoja luen ja mitä esseitä kirjotan, ja sain kurssit suoritettua sillä tavalla. Osalla eri alojen vaihtarikavereillani oli englanninkielistä opetusta ja osalla ei. ESN-opiskelijajärjestön kautta oli mahdollista saada itselleen paikallinen Buddy, joka auutta käytännön asioissa.

Asuminen

Asuin ensimmäisen kuukauden tanskalaisen vaihtaritytön kanssa, joka muutti kämppään kanssani samaan aikaan. Kämppä oli kiva, melko moderni, noin puolen tunnin matkan päässä keskustastasta Xarilaou-nimisellä alueella. Helmikuussa Kreikassa oli vielä aika kylmä, ja kämpässä oli sisällä kylmä myös, mutta meillä oli onneksi irtopattereita ja ilmalämpöpumppu ja pärjäsimme hyvin. Me olimme molemmat saaneet tiedot vuokranantajalta, että kämppä on kymmenen minuutin päässä keskustassa. Käytännössä matka oli 2-3 kilometriä ja Thessalonikin ruuhkassa matkaan meni vähintään puoli tuntia täpötäysissä busseissa. Mietimme pyörien hankimista, mutta Thessalonikin liikenne oli liian vaarallisen oloinen. Tutustuttuamme muihin vaihtareihin ESN-tapahtumissa, jonkin ajan kuluttuani kämppikseni päätti muuttaa lähemmäs keskustaa, ja lopulta toimin itse samoin. Löysin uuden kämpän samasta facebookryhmästä aivan keskustasta. Siellä minulla oli 3 vaihtarikämppistä (saksalaisia ja itävaltalaisia), joista tuli minulle hyviä kavereita vaihdon aikana. Keskustassa jouduin maksamaan muutaman kympin enemmän vuokraa kuin kauempana, mutta hintataso oli silti niin matala, ettei se tuntunut juuri missään. Keskustassa maksoin tilavasta huoneesta 300 euroa kuussa laskuineen – paikallisessa mittakaavassa paljon, mutta helsinkiläiselle ei. Thessalonikissa on tarjolla paljon huonossa kunnossa oleva vaihtarikämppiä, joten jos mahdollista, kannattaa käydä katsomassa asuntoja paikan päällä – varsinkin jos ne ovat välitysfirman kautta tulevia eikä ole kuvia etukäteen. Facebookryhmä vaikutti kuitenkin suhteellisen luotettavalta ja hyvin toimivalta yleisesti. Kannattaa myös ottaa sopimus, joihin vesi- ja sähkölaskut sisältyvät hintaan – ilmankin pärjää, mutta laskuista tulee useita kymmeniä euroja kuukausittain ja se tulee huomioida, jos laskut eivät sisälly vuokraan.

Opiskelu ja opetus

Aristotle University on todella suuri yliopistokampus, johon kuului muun muassa (graffitien värittämät) pääkirjasto ja tiedekuntakirjastot, 3 ilmaista ateriaa päivässä tarjoava ruokala sekä paljon lajeja tarjoava yliopistoliikunta (kausikortti maksoi muistaakseni 30 euroa). Kuten mainittua, opetusta ei englanniksi tosiaan löytynyt, ja opetuksen tasosta minulla ei löydy siis paljoakaan sanottavaa. Osallistuin yhdelle Kreikan nykytilanteesta kertovalle Erasmus-opiskelijoille suunnatulle kurssille, joka oli englanniksi ja se oli hyvä kurssi. Muut opintoni suoritin kirjoittamalla keskimäärin kymmenen sivun esseen professorille joko hänen määräämästä tai itse valitsemastani aiheesta. Itsenäistä otetta siis tarvitaan: on otettava selvää, mistä löytää kirjat, mitä kirjoja tarvitsee, ja mitä minun pitäisi oppia. Professoreilta avun pyytäminen onnistui vaihtelevasti – joskus sujuvasti ja joskus heitä oli vaikea saada kiinni. Toisaalta oli myös paljon vapautta valita itselleen mielenkiintoisimpia aiheita. Kreikan alkeiskurssi oli arkikäytössä ja kulttuurielämän ymmärtämisessä todella hyödyllinen, mutta opiskeluasioissa sen tason osaaminen ei auttanut.

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville

Thessalonikissa paikallinen ESN on todella aktiivinen. Meille järjestettiin jos jonkin näköistä matkaa ja aktiviteettia seka ympäri Kreikan että Thessalonikissa. Tapahtumat olivat hyvä keino päästä helpoille kohtuuhintaisille reissuille näkemään Kreikkaa ja tutustua satoihin muihin vaihtareihin. Tapahtumien kautta löytyi oman henkisiä ihmisiä, joiden kanssa matkustelimme pienemmissä porukoissa myöhemmin. Itse kävin mm. Ateenassa, Sofiassa, Olympos-vuorella ja Thassos-saarella, sekä lukuisissa lähempänä olleissa kohteissa. Osa kävi myös Istanbulissa ja Albaniassa, joihin on suhteellisen helppo mennä Thessalonikista, ja ESN järjesti kolmen päivän bilereissun Kreetalle. Khaikidikin unelmarannoille ja maisemiinkiin pääsee tunnissa bussilla tai vuokraamalla auton, joka on siellä suhteellisen edullista. Thessalonikissa oli viikoittain tai useita kertoja viikossa hauskoja tapahtumia, ja esimerkiksi tervetuloviikko kesti kaksi viikkoa. Myös tiedekunnat järjestivät bileitä, joissa paikalliset kävivät – niissä saattoi löytää itsensä joraamassa kampuksellta keskellä yötä. Kreikassa vietetään ortodoksiseen tapaan pääsiäistä korein menoin ja pitkään, ja yliopistoltakin sai pääsiäislomaa kaksi viikkoa. Lukukausi jatkui tiedekunnasta riippuen kesäkuun alkuun tai kesäkuun loppuun. Terveydenhuoltokin tuntui toimivan, opiskelijalääkärin vastaanotolle pääsi helposti päivittäin, onneksi ei sinne sen kummempaa tarvetta ollut.

Thessaloniki on rakastettava ja elämää sykkivä kaupunki. Keskustan alueella on helppoa kävellä joka paikkaan, ja nautinkin kovasti etten keskustaan muutettuani tarvinnut mitään kulkuvälineitä. Tapasimme kavereiden kanssa usein merenrannassa tai tavernassa. Paikallisiin tutustuminen ei käynyt yhtä luonnollisesti kuin vaihtareihin, mutta he ovat kyllä ystävällisiä ja ulkomaalaisista kiinnostuineita – vaihtarit vain olivat samassa elämäntilanteessa kuin itse. Tutustuin joihinkin paikallisiin ja hekin olivat paikalliseen tapaan sponttaaneja hetkestä nautiskelijoita. Elintaso on Suomeen verrattuna matala, ja Kreikassa taivaallista taverna-ravintolaruokaa saa edulliseen hintaan. Myös toreilta sai halpoja tuoreita kasviksia ja muita elintarvikkeita, supermarketit eivät taas olleet paljon Suomen hintatasoa edullisempia. Jos olet itsenäisellä asenteella liikenteessä ja siedät byrokraattista säätöä, suosittelen Kreikkaa lämpimästi. Siellä osataan nauttia täysin rinnoin elämästä, ja vaikka kärsivällisyyttä tarvitaan välillä, kaikki lopulta järjestyy!

Kaveriporukalla Thassos-saarella
Tavernassa.
Monastery of Holy Trinity, Meteora. ESN-päiväretki.

 

 

Vaihtokertomus, Indiana University of Pennsylvania, kevät 2018

Teologisen tiedekunnan opiskelija

Ennen lähtöä

Itselleni vaihtoon lähteminen oli pitkä prosessi, sillä asiat eivät menneet ihan niin kuin suunnittelin ja jossain kohtaa mietin jo, että onko tämä kaikki sen arvoista. Oli se! Ensimmäisellä hakukerralla olin vasta kolmannen vuoden opiskelija, jolloin opintopisteeni eivät riittäneet valituksi tulemiseksi. Seuraavana vuonna tärppäsi, mutta TOEFL-testin tulokseni eivät riittäneet siihen yliopistoon, johon hain. Minulla on keskivaikea lukihäiriö, enkä saanut mitään kompensaatiota testissä, eikä neurologin lausunto auttanut asiassa. Olisin voinut tehdä testin uudestaan, mutta se oli kovin kallis, jolloin ”tyydyin” toiseen tarjottuun paikkaan, johon pisteeni riittivät. Nyt jälkeenpäin voin sanoa, etten haluaisi muuttaa päätöstäni, vaikka voisin.

Viisumihakemukseen kannattaa käyttää aikaa ja tehdä se ajoissa. Itseäni jännitti tosi paljon konsulaattiin meno, sillä olin kuullut hieman negatiivisia asioita muilta. Itse kävin konsulaatissa vajaa 2 kuukautta ennen lähtöä, viikolla aamulla aikaisin. Menin vielä hyvissä ajoin paikalle, mutta jouduin seisomaan ulkosalla ehkä vartin verran, ennen kuin pääsin turvatarkastukseen. On hyvä mennä ajoissa, mutta kannattaa tiedostaa, ettei sisälle pääse ennen kuin haastatteluaika on ilmoitettu. Kaikki vartijat olivat suomalaisia ja samoin ensimmäinen virkailija, jolle jätin paperini. Hetken odotettua, seuraava virkailija vieressä kutsui luokseen ja hän oli ensimmäinen (ja ainoa), jolle pääsin englantia puhumaan. Minulta ei kysytty kuin kolme kysymystä haastattelun aikana, jotka liittyivät opiskeluihini täällä ja vaihtoyliopistossa ja valmistumiseeni. Konsulaatissa asioimiseen meni noin 20 minuuttia.Viisumi tuli viikon päästä postissa. Ostin lentoliput tuolloin. Olin jo päättänyt, että jään opiskeluiden jälkeen reissaamaan kolmeksi viikoksi, sillä viisumin umpeuduttua, minulla oli 30 päivää aikaa poistua maasta. Ostin siis myös paluuliput samalla.

Ensimmäiset kokemukset vaihtokohteesta

Ensimmäisellä koneenvaihdossa Yhdysvalloissa piti ennen maahan astumista täyttää pieni sininen paperi, jossa vielä selvitettiin, miksi olin tulossa maahan. Turvatarkastuksessa virkailija katsoi paperin läpi, mutta ilmeisesti opiskelijalle tämä on aika taputeltu juttu, kun paperit ovat kunnossa. Minulla oli kaikki paperit, jotka vaihtoyliopistoni Indiana University of Pennsylvania (IUP) oli minulle lähettänyt sekä tiliotteeni pankista, joita en kyllä tarvinnut koko matkalla.

Vakuutusasiakirjat olisi kannattanut olla tulostettuna mukana, sillä niitä pyydettiin heti seuraavana päivänä. Saavuin orientointia edeltävänä iltana ja olin varannut yliopistolta kuljetuksen kampukselle. Olin tilannut vuodevaatteita ennen lähtöäni ja kysynyt vielä olivatko ne jo huoneessani, mutta niitä ei oltu toimitettu, vaan paketti piti hakea postitoimistosta. Makuupussi olisi kannattanut siis olla.

Ensimmäisenä orientaatiopäivänä olin pihalla kun lumiukko, johtuen osittain matkustamisen aiheuttamisesta väsymyksestä ja yrityksestä sopeutua uuteen vuorokausirytmiin. Minulla meni vajaa viikko sopeutua täydellisesti seitsemän tunnin aikaeroon. Aamuisin soittelin Suomeen perheelle ja ystäville, jotka olivat töistä ja koulusta juuri päässeet.

Orientaatio oli kolmepäiväinen ja hyvin selkeä ja väljä. Aikaa jäi paljon, tehdä uusia ystäviä, kun kampuksella ei ollut muita kuin me muutaman kymmen vaihto-opiskelijaa. Hyvin nopeasti muodostimme kymmenen hengen porukan, joista tuli hyvin läheisiä ystäviäni vaihdon ajaksi ja sen jälkeenkin.

Ensimmäinen orientaatiopäivä oli oikeastaan vain tutustumista ja eri tahojen (rehtorin, terveydenhuollon, kv-toimiston työntekijöiden) esittäytymistä. Toisena päivänä pääsin tapaamaan henkilökohtaisen opintoneuvojani, joka oli kahden kurssini opettaja. Kävimme hänen kanssaan läpi kurssisuunnitelmani ja tavoitteeni. Jouduin vaihtamaan kolme valitsemaani kurssia, sillä niitä ei tarjottu kevätlukukautena, mutta sain hyvät kurssit vaihdetuksi tilalle. Minulla oli kaksi fuksivuoden ja kaksi viimeisen vuoden kurssia, jolloin tasapainotin undergraduate-tason opintojani. Kolmantena päivänä hoidimme kootusti viralliset kurssille kirjautumiset opettajan johdolla.

Kampuksella

Asuin kampuksella opiskelija-asuntolassa neljän makuuhuoneen, olohuoneen ja kahden kylpyhuoneen asunnossa. Minulla oli oma huone, mutta jaoin kylpyhuoneen yhden kämppikseni kanssa. Kaikki kämppikseni olivat toisen vuoden amerikkalaisia opiskelijoita, joiden kanssa vietin aikaa välillä ja pääasiassa kysyin neuvoja.

Huoneeni kampuksella. Kuva: Jenny M.

Asuntolassa oli CA-opiskelijoita, jotka olivat pääasiassa kuin vahtimestareita. Heidän tehtävänään oli pitää asuntolan järjestyksestä huolta, avata huoneen ovia, jos avain oli unohtunut, selvittää naapurusten välisiä kinoja ja pitää huolta, että kaikilla oli kivaa ja hyvä olla.

Ruokailu kampuksella toimi ruokalaoissa, joihin toimi opiskelijakortille (joka toimi avaimena ja bussikorttina myös) ennen lähtöä valittu meal plan. Kassalla korttia näyttämällä pääsi nauttimaan puffet-pöydän antimista. Kampuksella oli kaksi pääasiallista ruokalaa sekä kaksi muuta ruokalaa, joissa sai ostettua käteisellä ja/tai opiskelijakortille ladatulla Crimson cash/Flex- valuutalla aterioita. Hämmästyin, kuinka nopeasti totuin amerikkalaiseen ruokakulttuuriin, mutta onneksi kävin ahkerasti salilla (johon ei tarvinnut ostaa jäsenyyttä, opiskelijakorttia näyttämällä pääsi sisään), jolloin sain pidettyä vartalonmittani suunnilleen samoissa lukemissa.

Vasemmalla ruokalarakennus North Dinning Hall, oikealla asuntola, jossa asuin Wallwork Hall. Kuva: Jenny M.

Opetus oli hyvää. Kaksi helpomman tason kurssiani olivat massaluentoja, sillä ne olivat pakollisia kaikille opiskelijoille, riippumatta opintoalasta (maailmanuskonnot sekä taidehistoria). Näillä kursseilla minulla oli tietämys korkeammalla kuin opiskelutovereillani, mutta oli kiva olla pari helpompaa kurssia, joissa menestyin hyvin. Kaksi toista kurssiani olivat vaikean tason kursseja, ja moni kurssitoverini valmistui tänä keväänä. Toinen kurssi oli kristinuskon teemakurssi, joka keskittyi ihmisyyden, synnin ja pelastuksen tarkasteluun. Toinen oli Amerikan alkuperäisasukkaiden uskonnollisuuteen ja kulttuuriin keskittyvä kurssi. Kurssini olivat taidehistoriaa lukuun ottamatta uskontotieteellisen tiedekunnan kursseja, joista yksi oli keskittynyt teologiaan.

Kursseilla käytettiin oppikirjoja, jotka ostin kampuksen kirjakaupasta, sillä niitä käytettiin koko lukukausi. Osan kirjoista sai vuokrattua halvemmalla hinnalla, ja ne piti palauttaa lukukauden päätyttyä. Ostin muutaman kirjan, jotka halusin pitää opintojen päätyttyä. Kirjojen takaisinmyynnistä ei saanut rahoista kuin hyvin murto-osan takaisin, joten kannattaa miettiä, mitä tekee ostetulle kirjalla.

Kurssien opetuksesta voin sanoa sen verran, että opettajat olivat hyvin erilaisia ja kursseilla tehtiin hyvin erilaisia tehtäviä. Jokaisella kurssilla kirjoitin vähintään yhden esseen. Kahdessa helpomman tason kurssissa oli kolme koetta ja kahdessa toisessa oli kaksi koetta. Moodleen tehtäviä kotitehtäviä oli yhdellä kurssilla, sekä lukukappaleen tehtävämonisteita käsiteltävästä tekstistä piti tehdä tietty määrä. Näistä sai kurssin osallistumisarvosanan, joka vaikutti loppunumeroon. Myös extra-pisteiden tekemiseen oli mahdollisuus, jos halusi nostaa kurssiarvosanaa. Näitä olivat pääasiassa erilaisiin esitelmäluentoihin osallistuminen ja vastauksen kirjoittaminen.

Skill Zone- oppimiskeskus oli erityisesti vaihto-opiskelijoille tarkoitettu paikka, missä saattoi ilmaiseksi tulostaa ja saada tuutorointia vaikkapa kotitehtävien tekemiseen. Itse käytin palvelua esseideni kielen tarkastukseen. Skill Zone oli mahtava paikka ja tuutorit olivat tosi mukavia ja auttavaisia.

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville/ vinkkejä

Niagaran putoukset kanadan puolelta. Kuva: Jenny M.

Spring Break oli viikon mittainen loma maaliskuussa. Matkustin tuolloin Torontoon ja New Yorkiin. Kanadaan vuokrasimme ystävieni kanssa auton. Koska minä olin 25 täyttänyt sain auton halvemmalla, kun sitä nuoremmat joutuvat maksamaan vähän lisää veroa ja vakuutuksia. New Yorkiin menimme bussilla. Yövyimme kummassakin kohteessa Airbnb-kohteessa, mikä oli varsin hyvä opiskelijabudjetilla. Kanadan rajan ylitys sujui hyvin ja samoin paluu takaisin Yhdysvaltoihin. Tämä vain kun viisumi on vielä voimassa, viisumin umpeuduttua maahan ei pääse takaisin.

 

Washington D.C. Kuva: Jenny M.
Vapauden patsas, kevätlomalla. Kuva: Jenny M.
New Yorkissa Empire State Building. Kuva : Jenny M.

Kampus on alkoholiton ja edes tyhjän alkoholipullon hallussa pitäminen on kielletty rangaistuksen uhalla. Opiskelijabileitä kyllä riittää kampuksen ulkopuolella, jos mielii viihteelle. Ikäraja on 21-vuotta. Tämä on hyvä muistaa.

Indiana on varsin pieni kaupunki, mutta ravintoloita, elokuvateatteri, uimahalli, keilarata löytyvät, joten minulle riitti tekemistä vapaa-ajalleni. Samoin yliopisto ja asuntolat järjestävät erilaisia tempauksia ja retkiä vaikkapa Pittsburghiin ja Washington D.C:hen. Itse vietin paljon aikaa myös asuntolan aulassa pelaten biljardia kavereideni kanssa.