Vaihtokertomus, Ludwig-Maximilians-Universität München (LMU), kesä 2023

Kasvatustieteellinen tiedekunta

Saapuminen ja ensimmäisten viikkojen tunnelmat
Saavuin Müncheniin 1.4 ja kesän lukukauden opetus alkoi virallisesti 17.4. Kävin rekisteröitymässä asuinpaikkani virastolla ensimmäisten viikkojen aikana. Sen jälkeen osallistuin kahden viikon orientaatio-ohjelmaan, jonka järjesti Münchenin teknillinen yliopisto TUM (maksullinen). Se oli itselleni hyvä päätös, sillä tapahtumien kautta pystyin tutustumaan paremmin vaihto-oppilaihin, kaupunkiin sekä kulttuuriin. Se auttoi sopeutumisessani kaupunkiin ja auttoi luomaan tiiviitä ystävyyssuhteita vaihdon ajalle. ESN Mesa München järjestää myös kaikille vaihto-opiskelijoille alkuorientaatiota ja joka kuukausi paljon yhteisiä tapahtumia sekä retkiä.
Asuminen
Münchenissä on todella korkea elintaso ja asuntojen hinnat ovat jopa korkeampia kuin Helsingissä. Asunnon etsimiseen kannattaa jättää aikaa, sillä helppoa se ei ole. LMU:hun hakiessa voi hakea samalla opiskelija-asuntoa (n.350e), mutta usein paikat menevät kauempaa tulleille vaihto-opiskelijoille. Itse löysin lopulta asuntoni LMU:n avulla, kun he lähettivät sähköpostilla muutamien vuokranantajien yhteystietoja, jotka tarjosivat huoneita/asuntoja opiskelijoille. Vuokrani maksoi noin 800e, jonka lisäksi maksoin netistä. Etsinnässä kannattaa hyödyntää Facebook ryhmiä, esim. Suomalaiset Münchenissa, mutta varoa myös huijauksia ja muistaa kriittisyys liian hyvien tarjousten kanssa. Myös www.wggesucht.de voi auttaa löytämään huoneen vaihdon ajaksi. Monet asuvat täällä kimppakämpissä. Huomaa että monissa asunnoissa tulee lupautua olemaan vähintään kuusi kuukautta. Vuokrien hintoja lukuun ottamatta hintataso on täällä hieman halvempi Suomeen verrattuna. Sen huomaa kauppalaskuista sekä ulkona syömisessä ja juomisessa. Koin myös Münchenin todella turvalliseksi asua.
Vaihtoyliopiston kurssit ja opetuskulttuuri, kokeet
Itse suoritin vaihtoni yliopistonlaajuisella sopimuksella Psykologian ja Pedagogiikan tiedekunnan alla ja kaiken kaikkiaan suoritin 21 opintopistettä saksaksi. Pystyin valitsemaan 40 % kursseistani myös muiden alojen alta, joten valitsin muutaman kurssin kauppatieteistä. Erasmus opiskelijana tulee itse ilmoittautua kursseille ja kokeisiin laittamalla professoreille sähköpostia. Opintokoordinaattorini auttoi kuitenkin tässäkin. Saksassa on myös teitittelykulttuuri, joten sekä oppilaita että opettajia teititellään suullisesti että kirjallisesti.
Melkein kaikki valitsemani kurssit olivat tyypiltään Vorlesung kursseja eli isoja massaluentoja ja laajuudeltaan 3 opintopistettä. Yksi kurssi oli kuitenkin seminaari, jossa oli noin 30 opiskelijaa ja opetukseen osallistuttiin aktiivisemmin. Seminaareihin kuuluu myös useammin erilaisia esityksiä ja tehtäviä kokeiden sijaan, esimerkiksi itse pidin suullisen esitelmän kokeen sijasta. Muuten kokeeni olivat monivalintatenttejä, joissa on rajoitettu aika (kiire) tai pitivät sisällään muutamia avoimia kysymyksiä, joihin tuli kirjoittaa lyhyitä esseitä. Opetuskulttuuri on yleisesti aika samanlainen Suomeen verrattuna, mutta opiskelijat ovat aktiivisempia myös isommilla luennoilla ja kysyvät rohkeasti.
Lukukauden kesto ja lomat
Saksan lukukaudet eroavat Suomen lukukausista paljonkin, sillä täällä kesälukukausi alkaa noin 17.4 ja opetus loppuu 19.7. Luentojen jälkeen on aikaa lukea kokeisiin ja suorittaa ne. Itselläni oli opetusperiodin jälkeen melkein joka viikko yksi koe ja viimeinen koe oli 3.8. Tämä on kuitenkin kurssikohtaista. Lomia ei tähän 4kk opetusperiodiin mahdu, mutta pidempiä viikonloppuja saatiin pyhäpäivien ansiosta.
Arki kohteessa
Oma viikoittainen aikatauluni piti sisällään noin 1–2 luentoa per päivä, eikä kurssin aikana annettu juurikaan välitehtäviä, joten vapaa-aikaa jäi myös kivasti. Usein on myös mahdollista suunnitella kurssit niin, että voi pitää koko perjantai päivän vapaana. Kesälukukausi on siitä kiva, että luentojen jälkeen tai niitä ennen voi hyvin mennä esimerkiksi lähellä olevaan puistoon (Englisher Garten) viettämään aikaa ja nauttimaan auringosta. Mikäli tykkäät urheilusta, yliopisto tarjoaa todella paljon erilaisia kursseja (ZHS), mutta ilmoittautumisen avautuessa tulee olla todella nopea. Itse en saanut paikkoja haluamilleni kursseille, joten päätin ostaa lukukausikortin lähellä olevalleni salille (n.30e/kk) sekä kävin kerran viikossa pelaamassa itse Tennistä Olympiapuistossa olevilla ZHS:n kentillä. (n. 7-13e/h). Tykkäsin siitä, että München on eläväinen kaupunki, tapahtumia sekä Open air festivaaleja oli järjestetty koko kesän läpi. Keväällä järjestetään myös Frühlingsfest, jonne ehdottomasti kannattaa mennä käymään. Se on kuten Oktoberfest, mutta pienempi. Viikonloppuisin oli myös hyvin aikaa lähteä reissun päälle, josta Münchenin sijaintia voikin kiittää. Junalla tai Flixbussilla pääsee edullisesti muutamissa tunnissa lähimaihin ja kaupunkeihin, sekä Saksasta löytyy upeita vaellusmahdollisuuksia. Lukukauteni aikana Saksassa otettiin käyttöön hyödylliseksi todettu Deutschlandticket lippu (49e/kk), joilla sai kulkea kaikilla lähijunilla ja muilla kulkuneuvoilla koko Saksassa. Muuten opiskelijakortilla voi matkustaa Münchenissä ilmaiseksi 18–06 välillä.
Münchenissä on todella paljon vaihto-opiskelijoita, joten yksin et varmastikaan jää. Meillä oli ESN Mesa Whatsapp ryhmä kaikille Münchenissä oleville vaihto-opiskelijoille, jossa oli yli 1000 henkilöä ja jossa tiedotettiin tulevista tapahtumista.
Mikä yllätti sinut vaihdon aikana?
Suomeen verrattuna täällä on joutunut tottumaan siihen, että kaupat tai apteekit eivät ole auki sunnuntaisin tai pyhäpäivinä ollenkaan paitsi rautatieasemalla. Lisäksi monessa paikassa odotetaan, että ruoan tai juomien päälle maksetaan tippiä. Yleensä riittää, jos summan pyöristää ylöspäin. Varaudu myös siihen, että monessakaan paikassa ei aina toimi kortti.
Saksalaiset seuraavat sääntöjä ja monesti asiakaspalvelijat saattavat olla myös töykeitä. Jouduin käymään myös Saksan ensiavussa vaihtoni aikana, mutta se oli todella positiivinen kokemus. Näyttämällä eurooppalaista sairaanhoitokorttia saat helposti apua ja pääsin nopeasti ilman pitkää jonottamista lääkärin vastaanotolle. Saksassa melkein jokaisella on myös kotilääkäri (Hausarzt), joten voi olla hyvä ottaa selvää myös siitä ennen lähtöä.
Mitä vaihtoyliopistoosi hakevan opiskelijan kannattaisi mielestäsi huomioida?
Kannattaa tarkistaa oman tiedekunnan kielivaatimukset ja hoitaa todistukset kuntoon ajoissa. Saksa on byrokraattinen maa, joten heidän tiedotustensa kanssa tulee olla tarkkana, selvitä ajoissa mitä todistuksia sinun tulee esittää mitäkin asiaa varten. Lisäksi kannattaa katsoa mitä haluamiasi kursseja on tarjottu viime lukukaudella ja varautua siihen, että kaikki kurssit eivät ole enää seuraavalla lukukaudella saatavilla. Muutoksia siis usein kurssivalintoihin tulee tehdä.
Kannattaa säästää vaihtoa varten, jos vain mahdollista, varsinkin jos haluat matkustaa eri maihin. Yllättävän paljon sitä rahaa vaihdossa silti kuluu.
Paluu Suomeen
Ennen Suomeen paluuta tein poismuuttoilmoituksen netissä ja peruutin kaikki tarvittavat sopimukseni, esimerkiksi Internetin ja Deutschlandticketin. Suomeen palasin elokuun keskivaiheilla kokeiden jälkeen ja latasin Mobility Onlineen vielä kaikki tarvittavat dokumentit, kuten Learning Agreement, Transcript of Records ja Letter of Confirmation.
Tsemppiä vaihtohakuun ja itse vaihtoon! Lähtekää rennosti mukaan tapahtumiin ja tapaamaan uusia ihmisiä ☺

Vaihtokertomus, University of Zambia, kevät 2023

Kasvatustieteellisen tiedekunnan opiskelija

Saapuminen ja ensimmäisten viikkojen tunnelmat

Lähdin tammikuussa 2023 vaihtoon Sambiaan. Lähdin innoissani ja hyvillä mielin matkaan, koska olin ystävystynyt sambialaisten vaihtareiden kanssa jo viime syksynä Suomessa, kun he olivat vaihdossa Helsingin yliopistossa. Toinen ystävistäni odottikin minua lentokentällä! Ystäväni hoiti samalla tuutorin roolin, koska Sambiassa ei erikseen ole tuutoreita vaihtareille. Sambia on todella rauhallinen maa ja lentokenttä on pieni ja hiljainen. Sambiaan ei tarvinnut etukäteen hankkia viisumia, vaan ilmaisen 30 päivän oleskeluluvan saa lentokentältä heti sisään tullessa.

Ystäväni vei minut Marshland’s villageen, jossa kaikki vaihtarit Helsingin yliopistosta saavat asua ilmaiseksi. Asunto on kalustettu, mutta astiat pitää ostaa itse. Talo tarjoaa lakanat ja peitot. Asuin aluksi japanilaisen vaihtarin kanssa soluasunnossa, jossa minulla oli oma huone. Muutaman viikon jälkeen muutin toisen suomalaisen vaihtarin kanssa kimppakämppään, jossa meillä oli sängyt samassa huoneessa.

Olen asunut Afrikassa ennenkin, joten en hämmästy pienestä. Kuitenkin ensimmäisinä päivinä olin shokissa asumisesta, koska asunnon kunto oli heikompi kuin asunnot, joissa olin Helsingissä tottunut asumaan. Vesi eikä sähkö toiminut ensimmäisinä päivinä lähes lainkaan. Sopeuduin kuitenkin nopeasti ja naureskelin sille, kuinka olemattomasta asian tein ongelman aluksi. Tällaiset alkushokit kuitenkin kuuluvat asiaan, kun tulee uuteen ympäristöön.

Marshlandista tuli nopeasti mukava paikka asua ja kivojen kämppisten kanssa asuminen oli siinä parasta. Meillä klikkasi heti hyvin kämppisten kanssa ja meistä tuli hyvät ystävät. Marshlandissa on myös vaihtoehtona asua yksiössä, mutta me emme toisen vaihtarin kanssa halunneet muuttaa erilleen, koska meillä oli niin hauskaa yhdessä. Marshland on todella kiva paikka asua opiskelijana ja pihalla on paljon luontoa, jossa pystyin tekemään aamujoogaa.

Marshland’s villagen piha

Kun tulee Sambiaan, vaatii hieman sopeutumista, että oppii ymmärtämään sambialaista mentaliteettia. Sambiassa eletään rennosti ja ollaan kärsivällisiä, koska asiat tapahtuvat todella hitaasti. Jos on jokin ongelma niin siihen suhtaudutaan kevyesti nauramalla ja iloisella mielialalla. Sambiassa asumisesta tulee mahtava kokemus, jos on valmis sopeutumaan heidän tapoihinsa ja kulttuuriin.

 

 

Vaihtoyliopiston kurssit ja opetuskulttuuri

Opiskelen Helsingissä yleistä ja aikuiskasvatustiedettä pääaineena ja tulin UNZA:an opiskelemaan sivuainekokonaisuutta. Valitsin kasvatuspsykologian. Löysin itselleni mielenkiintoisia kursseja: 1) educational psychology, 2) classroom management, 3) Zambian education and development, 4) indigenous religions in Southern Africa and 5) organizational psychology. Voin suositella indigenous religions in Southern Africa kurssia, koska siellä pääsee kuulemaan African uskonnoista ja siitä, miten ne vaikuttavat nykypäivänä vaikkapa korruption pois kitkemiseen.

Opiskelu UNZA:ssa on erilaista ja rennompaa kuin Helsingissä. Opiskelu muistutti lukiota, koska piti paljon opiskella asioita ulkoa kokeita varten, eikä tarvinnut reflektoida mitään. Opiskelu oli aika helppoa, mutta välillä oli stressiä sen takia, että kurssivalintojen tekeminen kesti monta viikkoa ja informaation kulku oli hankalaa. Sambiassa hallinnolliset asiat hoituvat todella hitaasti.

Lukukausi alkoi helmikuussa ja päättyi kesäkuun lopussa. Kurssit alkoivat kuitenkin vasta maaliskuun lopulla. Minulla oli tunnin pituisia luentoja joka päivä 2–4 kpl, mutta usein luennot peruuntuivat, jos luennoitsijat olivat kiireisiä. Sambiassa on paljon lomapäiviä ja pidennettyjä viikonloppuja, joiden aikana ehti tehdä mukavia asioita tai matkailla.

Opinnot koostuivat esseistä, esitelmistä, testeistä ja loppukokeista. Jos valitsee puolen vuoden kursseja, niin joutuu osallistumaan lopputentteihin. Minulla oli siis enemmän kokeita verrattuna ystäviini, joilla oli koko vuoden kursseja. Jos siis haluaa päästä vähemmällä työmäärällä, kannattaa valita koko vuoden kursseja.

Yliopisto on noin 10 min kävelymatkan päässä Marshlandista. UNZA:lla on hyvä lounasravintola, jossa kävin luentojen välissä syömässä. Lempipaikkani oli opiskella pienellä järvellä, joka on UNZA:n pihassa. UNZA:lla on myös hyvä kirjasto.

Arki ja vapaa-aika kohteessa

Sambiassa voi elää rikasta ja hauskaa opiskelijaelämää. Aina on ystäviä ympärillä, joiden kanssa viettää aikaa. Usein vietimme aikaa vaihto-oppilaiden kanssa, mutta Sambiassa on myös helppo ystävystyä opiskelukavereiden kanssa. Paikalliset ovat todella ulospäinsuuntautuneita ja tulevat tutustumaan nopeasti. Vaihtareita oli yhteensä seitsemän, eli aika pieni ja tiivis porukka.

Eniten pidin siitä, kuinka UNZA:lla oli tarjolla erilaisia harrastuskerhoja. Minä ja ystävämme liityimme tanssikerhoon, jossa opimme kizombaa, salsaa ja bachataa. Se maksoi koko lukukaudelta 2,5e yhteensä. Kävin myös pelaamassa jalkapalloa. Sambialaiset viettävät suurimman osan ajastaan kirkossa tai muissa hengellisissä tapaamisissa, joten yhteisöllisyyttä, laulua ja tanssia saa kokea paljon. Iltakävelyillä voi löytää opiskelijoita rukoilemassa äänekkäästi yliopiston pihalla olevalla pellolla.

Tavallisesti arkena olimme aamulla ja iltapäivällä luennoilla, tapasimme lounaalla, koulun jälkeen menimme urheilemaan, ottamaan aurinkoa, torille tai vaateostoksille. Joskus opiskelimme yhdessä kahviloissa. Illalla kävimme usein ravintoloissa syömässä. Sambiassa on paljon ostoskeskuksia, joissa on kauppoja ja ravintoloita. Lusakassa on paljon tekemistä viikonloppuisin. Löysimme kivoja yökerhoja tai juhlia, jotka järjestettiin ulkona. Chez Ntemba oli yökerho, jossa saa kokea paikallista menoa ja tunnelmaa.

Viikonloppuisin tai lomilla teimme matkoja Lusakan ulkopuolelle, muun muassa Siavongaan, jossa voi uida ja ottaa aurinkoa. Lusakan sisällä matkustetaan Yangolla tai Ulendolla tai paikallisella bussilla. Tiffany’s canyon on järvi lähellä Lusakaa, jossa voi uida ja viettää kesäpäivää. Usein vietimme aikaa uima-altailla, joista Twangale park oli lempipaikkani. Chamunikassa voi kävelyttää leopardeja ja Kalimba reptile parkissa voi käydä katsomassa krokotiileja ja matelijoita. Mielenkiintoinen kokemus oli käydä lepakkoluolassa Lusakassa. Yliopisto järjesti matkan Sambian päänähtävyyteen Livingstoneen Victoria vesiputoukselle, johon pääsimme mukaan. Suosittelen käymään kuumalla lähteellä nimeltä Kapishya. Sambiassa on monia safareita, joista suosituimmat ovat Kafue, Lower Zambezi ja South Luangwa national park. Jotkut käyvät myös Samfya järvellä lomalla.

Mikä yllätti sinut vaihdon aikana

Ensimmäinen yllätys oli Sambian sää. Tulin Sambiaan etuajassa jo tammikuussa, jolloin oli sadekausi. Silloin satoi joka päivä, eikä aurinkoa näkynyt paljoa. Lämpötila oli kuin Suomen kesä. En nauttinut siitä lainkaan, mutta se loppui onneksi helmikuussa. Sen jälkeen alkoi kuumat kelit.

Toinen yllätys oli se, ettei Sambiassa ole junia. Lyhyetkin etäisyydet kaupungista toiseen tuli taittaa bussilla, ja matkat kestivät monta tuntia huonojen teiden takia. On tavallista istua bussissa 10 h, jos haluaa matkustaa jonnekin Sambiassa. Busseissa ei ollut vessoja ja aina kun pysähdyttiin, oli 10 min aikaa käydä huoltoaseman vessassa. Jos ei ehtinyt siinä ajassa, niin jäi kyydistä pois. Bussilla matkustaminen on oikea afrikkalainen elämys!

Kolmas yllätys oli, ettei Lusakassa näkynyt paljoa torakoita tai käärmeitä. Luulin, että käärmeitä olisi asunnossa ja kaikkialla mihin astut. Hämähäkitkin olivat pieniä ja torakoita oli asunnossa vain vähän. Neljäs yllätys oli se, että ihonväriini ei suhtauduttu vihamielisesti. Ghanassa kohtasin paljon vihaa valkoihoisuuteni vuoksi, koska kolonialismin arvet ovat vielä enemmän pinnalla siellä. Odotin samanlaista reaktiota, mutta Sambiassa minuun suhtauduttiin ystävällisesti.

Opiskelijoiden terveydenhuolto kohdemaassa

Sambiassa ei tarvitse pelätä sairastumisen varalta, koska UNZA:lla on sairaala yliopisto kampuksella, jossa saimme hyvää ja ilmaista hoitoa. Lähellä on myös hyvä sairaala nimeltä Victoria’s hospital. Minä ja ystäväni kärsimme vuorotellen vatsavaivoista, ja ystäväni joutui sairaalaan lavantaudin takia. Lusakassa ei ole paljoa malariaa ja itselläni ei ollut malarialääkitystä.

Turvallisuus

Sambia on melko turvallinen maa ja usein tuntui samalta, kuin Euroopassa. Pimeällä ei kannata kävellä yksin kaduilla. Sambiassa pitää olla varuillaan ryöstöjen varalta. Sambiassa on paljon autoja, jotka liikkuvat illalla ja varastavat ihmisiltä laukkuja. Ryöstäjät ovat niin hyviä työssään ja onnistuivat varastamaan laukkuni aivan kotini lähellä. Hämärällä kannattaa kävellä tiellä, jossa autot eivät pääse lähelle. Edellisenä vuonna kaksi vaihtaria joutui varkauden kohteeksi. Vaikein osuus tapahtumassa oli asioida korruptoituneen poliisin kanssa, koska he eivät olleet halukkaita auttamaan. Minulle ei käynyt fyysisesti mitään ja matkavakuutus korvasi kaiken takaisin. Sambiaan tullessa kannattaa olla hyvä matkavakuutus.

Hintataso ja vaihdon kustannukset

Sambia on edullinen vaihtokohde, koska opinnoista eikä asumisesta tarvitse maksaa. Suurin summa meni viisumiin, joka maksoi noin 300 euroa. Erasmus rahat riittivät hyvin koko ajaksi ja lentoihin. Lounas maksaa tavallisesti 1–3 euroa yliopistolla. Ostoskeskuksissa hintataso on korkeampi ja siellä ravintolaillallinen voi olla 10–15 euroa. Paikallisissa toreilla ja ravintoloissa on kuitenkin todella halpaa.

Täällä ei ole pyykinpesukoneita ja monet pesevät pyykit käsin. Itse kokeilin tätä, mutta päädyin antamaan pyykkini naisille, jotka usein koputtavat oveen ja pyytävät töitä. Yhdestä pyykkikerrasta maksoin valintani mukaan 2,5e-5e. Elokuvissa käynti on todella halpaa, vain 2,5e. Kuntosalijäsenyys oli 25 euroa kuukaudessa. Sambiassa selviää pienellä budjetilla, mutta jos haluaa matkailla ja käydä luonnonpuistoissa, niin siellä kyllä kuluu rahaa.

Paluu Suomeen

Vaihto loppui kesäkuussa, mutta päätin jäädä Afrikkaan vielä matkailemaan. Sambia on muuttanut minua ihmisenä, eikä ole ollut yhtään ikävä Suomeen. Katson nyt eri tavalla kotimaani suorittamiskulttuuria, jossa arki koostuu kiireellisestä elämästä ja työnteosta. Sambiassa oppii rentoutumaan ja nauttimaan elämästä, sekä kohtaamaan jokaisen vastaan tulevan ihmisen kunnioituksella. En ole missään tavannut niin ystävällisiä ja lämpimiä ihmisiä, kuin Sambiassa. Suosittelen Sambiaa vaihtokohteeksi jokaiselle! Vaihto on ollut huikea, eikä takaisin paluu houkuttele. Sambiassa on jotakin erityistä. Monet vaihtarit ovatkin palanneet Sambiaan ja jäänet sinne pitkäksi aikaa asumaan. Elämäni Sambiassa on ollut upea kokemus ja lähden kotiin rikkaampana kaikkien uusien ystävien ja mahtavien kokemuksien ansiosta.

 

Vaihtokertomus, Charles University, kevät 2023

Kasvatustieteellisen tiedekunnan opiskelija

Vaihtoni Prahaan Kaarlen yliopistoon alkoi helmikuun alkupuolella keväällä 2023. Lensin Helsingistä Prahaan torstaina, josta olin varannut ensimmäiseksi yöksi hotellin itselleni. Tämän jälkeen seuraavana päivänä perjantaina oli edessä muutto uuteen kotiini. Olin hakenut suoraan Kaarlen yliopiston kautta asuntoa asuntolasta. Kyseessä oli pieni, jaettu huone. Päädyin asumaan tässä asunnossa koko vaihtoni ajan. Kolej Hostivar (asuntolan nimi) sijaitsi noin 10 kilometriä Prahan keskustasta ja kampuksestani, mutta hyvien yhteyksien päässä. Raitiovaunulla matka taittui noin 40 minuutissa. Mainittakoon, että Prahassa on loistava julkinen liikenne. Löytyy metro, lähijunat, bussit ja raitiovaunut. Opiskelijalla 3 kuukauden matkakortti maksoi 15€! Etsin myös asuntoja Prahan keskustasta, mutta hintataso oli minulle liian korkea. Asuntola oli todella edullinen, maksoin siitä vain 170€/kk. Hostivarin asuntolassa minulla oli oma kylpyhuone, mutta jaettu keittiö noin 10 hengen kanssa.

Vaihtoni alun jännittävin hetki olikin, kun huonekaverini saapui sunnuntaina. On täysin absurdia jakaa oma makuuhuone tuntemattoman ihmisen kanssa, mutta löysimme onneksi nopeasti yhteisen sävelen: pidimme molemmat oluesta ja jalkapallosta. Minulla kävi loistava tuuri kämppikseni kanssa, mutta en ehkä suosittele makuuhuoneen jakamista tuntemattoman ihmisen kanssa, jos arvostat omaa yksityisyyttä yli kaiken. Toki se on loistava tapa tutustua toiseen ihmiseen. Minä sain kämppiksestäni vaihtoni parhaan ystävän.

Maanantaina koululla oli rekisteröitymistilaisuus, jossa tapasin ensimmäinen kerran uusia kurssikavereitani. Tämän jälkeen kurssit lähtivät nopeasti liikkeelle. Kursseja minulla oli yhteensä 5, joista kertyi 27 opintopistettä. Työmäärä kursseilla ei ollut kovin suuri verrattuna kursseihini Helsingin yliopistolla. Kampukseni Kaarlen yliopistolla sijaitsi aivan kaupungin ytimessä lähellä jokirantaa.

Opetuksen laatu yllätti minut positiivisesti. Opettajat olivat todella mukavia ja ammattitaitoisia. En odottanut saavani paljoa irti vaihtoni opinnoista, mutta kävikin päinvastoin. Kurssit olivat äärimmäisen antoisia ja mielenkiintoisia. Opetusta minulla oli maanantaista keskiviikkoon, joten viikonloput olivat pitkiä. Opettajani olivat todella kiinnostuneita suomalaisesta koulutusjärjestelmästä, joten sain vastailla jatkuvasti heidän kysymyksiinsä aiheesta. Kävin myös tsekin kielen alkeiskurssin, jota suosittelen lämpimästi! Ihmiset Tsekissä eivät puhu loistavaa englantia joka paikassa, joten pientäkin tsekin kielen osaamista arvostetaan todella paljon.

Kurssit kestivät helmikuun puolivälistä toukokuun puoliväliin, jonka jälkeen alkoi koejakso. Minulla ei ollut kuin yksi tentti, lopuissa kursseissa oli kirjoitettava essee. Tämä tuntui olevan vakiintunut käytäntö vaihtarikursseilla.

Kevään aikana mitään pidempiä lomia ei ollut, mutta muutama pidempi viikonloppu johtuen pääsiäisestä ja Tsekin erillisistä lomapäivistä.

Prahassa oli erittäin hyvä vaihtariyhteisö. Siellä oli kaksi isoa vaihtarijärjestöä: ESN Prague ja OhMyPRG. Nämä kaksi järjestöä järjestivät erilaisia tapahtumia lähes päivittäin. Suosittelen käymään näissä tapahtumissa varsinkin alkuun. Se on hyvä tapa tavata uusia ihmisiä. Ihmisten kanssa tulee helposti toimeen, vaikka itseä vähän jännittäisikin. Vaihdossa kaikki ovat aluksi yksin, mutta haluavat saada kavereita, eli rohkeasti vaan juttelemaan ihmisille. Se kannattaa!

Kävin aluksi järjestöjen tapahtumissa lähes päivittäin. Tapasin kymmeniä, ellei satoja ihmisiä. Pikkuhiljaa näiden tapaamisten pohjalta alkoi muodostua oma noin 8 hengen kaveriporukka, jonka kanssa tuli vietettyä eniten aikaa vaihdon aikana.

Sää Prahassa oli helmikuusta maaliskuun loppuun melko kylmään, noin 0-5 astetta. Itse lähdin reissuun ilman toppatakkia, joka aiheutti ihmetystä Etelä-Eurooppalaisten keskuudessa. Praha on melko harmaa ja pilvinen kaupunki. Huhtikuun loppupuolelta toukokuun loppuun olikin jo käytännössä kesä ja lämpötilat olivat yli 20 asteen.

Praha oli loistava kohde, mikäli haluaa matkustaa helposti muihin maihin vaihdon aikana. Itse tein lukemattomia reissuja. Opintoja minulla oli vain maanantaista keskiviikkoon, joten tein monia reissuja juuri torstaista sunnuntaihin. Lentokoneella kävin Portossa ja Pariisissa. Junalla ja bussilla pääsee helposti ja todella edullisesti moneen paikkaan. Omat reissuni kohdistuivat Bratislavaan.

Wieniin, Dresdeniin, Brnoon, Cesky Krumloviin ja Karlovy Varyyn. Suosittelen käyttämään sellaisia juna/bussifirmoja, kuin RegioJet ja FlixBus. Opiskelijoille liput ovat todella halpoja.

Praha kaupunkina on käsittämättömän upea. Jokiranta ja vanhakaupunki (Stare Mesto) ovat niin upeita, että niihin ei tylsisty ikinä. Ruoka Tsekissä on todella lihapainotteista. Ravintoloissa suurin osa annoksista koostuu possun lihasta ja perunamuusista. Jos pitää oluesta, on Tsekki ja Praha sinun kohteesi. Olut on puoli-ilmaista ja erittäin hyvää joka paikassa. Tsekissä juodaan eniten olutta koko maailmassa ja sen kyllä huomaa. Lempipaikkani Prahassa olivat Vltava joen jokiranta sekä Riegrovy Savy puisto, josta näkee upean auringonlaskun. Lisättäköön tähän listaan myös lukemattomat pubit, jotka kaikki viehättivät omalla tavallaan.

Praha oli todella turvallinen kaupunki. En kohdannut kertaakaan väkivaltaa, seksuaalista häirintää tai muita epämiellyttäviä tilanteita. Toki, tämä oli vain henkilökohtainen kokemukseni. Hintataso oli yllättävän lähellä Suomea. Ruokakaupassa asiointi oli hieman halvempaa kuin Suomessa. Ravintolassa syöminen oli hieman edullisempaa kuin Suomessa. Alkoholi sen sijaan oli todella edullista. 0,5 litran oluttuoppi maksoi 1-3 euroa.

Rahasta puheen ollen, sitä kului, ainakin minulla. Suurin rahareikä olivat viikonloppureissut eri maihin ja kaupunkeihin. Suosittelen aloittamaan rauhallisesti, ettei rahat lopu kesken vaihdon.

Suurin yllätys minulle olivat ihmiset. Tsekkiläiset ihmiset ovat monin paikoin erittäin tylyjä. Kaupan kassalla tai ravintoloissa ei juurikaan hymyä paikallisilta irronnut. Jaoimme tämän kokemuksen kaikkien vaihtarikavereideni kanssa. Toki, en juurikaan tavannut oman ikäisiäni tsekkiläisiä, sillä vaihdossa ollaan tekemisissä lähinnä muiden vaihtareiden kanssa.

Suomeen paluu tapahtui toukokuun lopussa. Lähdin melkein heti opintojeni päättymisen jälkeen. Oli haikeaa hyvästellä vaihtarikaverini. Vaihto-opiskelu on täysin absurdi kokemus. Ensin lähdet ulkomaille yksin, sitten teen syviä ystävyyksiä ja muutaman kuukauden päästä sanotaan jo heipat. On kuitenkin uskomaton rikkaus tutustua ihmisiin eri puolilta maailmaa. Itse tein (toivottavasti) elinikäisiä ystävyyssuhteita.

Suomeen paluu tuntui kuitenkin hyvältä. Itselleni kävi kliseisesti, että lähdin kauan arvostaakseni taas lähellä olevaa enemmän. Tsekissä oli ihanaa, mutta Suomessa asuminen on vain niin paljon mieluisampaa ja helpompaa.

Suurimpana vinkkinä vaihtoon lähtijöille sanoisin sen, että älä vertaa omaa vaihtokokemustasi muiden kokemuksiin. Vaihdossa voi helposti tulla olo, että koko ajan pitäisi olla tekemässä kaikkea. On kuitenkin hyvä muistaa, että vaihdossa asutaan ja vietetään arkea ulkomailla. Koko ajan ei tarvitse tehdä jotain ihmeellistä. On myös helppoa olla kateellinen jonkun vaihtokokemuksista. Silloin on hyvä muistaa, että joku muu on varmasti kateellinen juuri sinun vaihtokokemuksesta. Älä vertaa muihin, vaan tee vaihdosta juuri sinun näköisesi!

Vaihtokertomus, Macquarie University, kevät 2023

Kasvatustieteellisen tiedekunnan opiskelija

Olin kevätlukukauden 2023 vaihdossa Sydneyssä Australiassa Macquarie-yliopistossa. Sydney on yksi Australian isoimmista kaupungeista, jossa on kuusi yliopistoa. Macquarie-yliopistolla on kaksi kampusta, Macquarie City Campus sekä North Ryde Campus, joka on yliopiston pääkampus. Opiskelin itse pääkampuksella, joka sijaitsee North Ryden kaupunginosassa, noin 15 km keskustasta. Kaupunkina Sydney on tosi kiva ja sieltä löytyy kaikille vähän jotakin, omaksi lemppariksi valikoituivat ehdottomasti kaikki upeat rannat. Lisäksi Sydneyn ympärillä on myös valtavia kansallispuistoja, joissa on upeat maisemat vaellukselle.

Kuva Bondi to Coogee kävelyreitin varrelta Sydneystä.

Vaihtokohteeseen saapuminen, asuminen ja arjen alku

Saavuin Australiaan noin kaksi viikkoa ennen orientaation alkua. Lensin ensin Brisbaneen, josta reissasin Airlie Beachille, joissa vietin reilun viikon. Sydneyyn saavuin viisi päivää ennen orientaatioviikon alkua, joka oli aika sopiva aika tutustua vähän uuteen kaupunkiin ja uusiin ihmisiin. Itse ehdin selvitä jetlagista jo ennen Sydneyyn saapumista, mutta suosittelen ehdottomasti saapumaan Suomesta Australiaan reilusti ennen orientaation alkua, jotta ehtii saada unirytmistä kiinni ennen orientaation alkua, koska ensimmäinen viikko oli melko raskas ja sisälsi paljon tekemistä. Olin tilannut yliopiston kautta ilmaisen kuljetuspalvelun lentokentältä asunnolle, tämä oli tosi kätevä palvelu, jossa säästää paljon aikaa ja rahaa.

Ihan kampuksen vieressä oli Student Village North Ryde, joka oli nimenomaan Macquarie-yliopiston opiskelijoille tarkoitettu opiskelijakylä. Muista opiskelijamajoituksista poiketen, kyseessä ei ollut asuntola vaan alue, jossa oli valtava määrä rivitaloasuntoja, joissa useimmissa oli viisi makuuhuonetta. Jokaiseen huoneeseen kuului oma kylpyhuone ja yhteisiin tiloihin kuului keittiö sekä olohuone. Itse asunnot eivät olleet parhaassa kunnossa, osaa kunnostettiin juuri parhaillaan, mutta itse asuin vielä uudelleen kunnostamattomassa asunnossa. Tykkäsin kuitenkin siitä, että kaikki ympärillä olivat opiskelijoita ja tosi moni kansainvälinen- tai vaihto-opiskelija asuikin juuri näissä asunnoissa, mikä teki uusiin ihmisiin tutustumisesta helppoa. Minulla kävi myös kämppisten kanssa tosi hyvä onni, jokaisesta heistä tuli minulle tosi hyviä kavereita ja yhdessä asuminen oli hauskaa sekä toimi tosi hyvin. Suosittelen ehdottomasti kämppisasumista vaihdon ajan, siinä säästää rahaa ja saa heti alusta alkaen ihmisiä ympärille. Asuminen Sydneyssä on tosi kallista, vuokraa maksetaan usein kahden viikon välein ja vuokrahinta ilmaistaan viikkohintana, joka oli hieman hämmentävää. Tähän kannattaa varautua, sillä opiskelija-asunnot voivat olla jopa yksityisiä jaettuja asuntoja kalliimpia. Kannattaakin miettiä omia vaihtoehtoja ja toiveita asumiselta jo etukäteen. Sydneyssä on myös hyvin vaikeaa löytää huoneita yksityiseltä puolelta, sillä halukkaita vuokralaisia on tosi paljon ja asuntoja vain vähän saatavilla. Vaikka maksoinkin mielestäni oman asuntoni laatuun nähden liikaa, olen tyytyväinen valintaani, sillä vältyin siltä stressiltä, joka ensimmäisinä viikkoina olisi ollut, jos olisi pitänyt etsiä asuntoa. Ja kuten mainitsin, sain kämppiksistä ystäviä, joiden kanssa on jo suunniteltu jälleen tapaamista.

Student Village North Ryde, oikealla näkyy meidän asuntomme

Ennen orientaatioviikon alkua ehdin jo tavata paljon muita vaihtareita, sillä olimme tehneet yhteisen Whatsapp-ryhmän aikaisemmin järjestetyn etäorientaatioluennon aikana. Säät olivat aivan ihanat Sydneyyn saapuessa, joten vietimme ensimmäiset päivät lähinnä rannalla toisiin tutustuen. Kun orientaatioviikko lopulta alkoi, ohjattuja tapahtumia vaihtareille oli yllättävän vähän, mutta sovimme muiden vaihtareiden kanssa joka päivälle kaikennäköistä tekemistä. Suosittelen ehdottomasti osallistumaan kaikkeen heti alussa, koska tosi nopeasti alkoi muodostua kaveriporukoita, joiden kanssa viettää vapaa-aikaa. Orientaatioviikolla oli myös hyvä hetki varmistaa, että oli ilmoittautunut kursseille sekä niissä tapahtuvaan opetukseen.

Normaali arki alkoi rullaamaan aika nopeasti kurssien alettua, vaikka toisaalta en tiedä kuinka perus arkea se on, kun itse opetusta mulla oli vain tiistaista torstaihin ja kaikkea muuta opiskelua alussa oli tosi vähän. Arki kuluikin yliopistolla lähinnä tiistaisin ja keskiviikkoisin ja muuten kaupunkiin tutustuen. Alussa vietimme vapaapäivät paljolti rannalla surffaten, snorklaten ja rantalentopalloa pelaten. Kyllä kelpasi tällainen arki, kun säät olivat aivan upeat.

Sydneyn oopperatalo, CBD-alue sekä Sydney Harbour Bridge.

Kurssit, opetus ja kokeet

Australiassa lukukauden aikana opiskellaan useasti kolme-neljä kurssia, yksi kurssi oli meidän opintopisteissämme 7,5 op. Kauheasti aikaisempien vuosien vaihtarit varoittelivat meitä, että valitkaa kolme kurssia, sillä kurssit ovat suuritöisiä. Itselleni se ei ollut vaihtoehto, sillä Helsingin Yliopiston ohjeistuksen mukaan tuli opiskella neljä kurssia, mutta en kokenut neljän kurssin opiskelua erityisen haastavana. Kurssivalinnat oli tehty jo etukäteen ennen vaihtoon saapumista, mutta niitä pystyi vielä muokkaamaan muutaman viikon ajan opintojen alusta eli hätää niillä ei ollut. Suosittelen kuitenkin ilmoittautumaan heti kursseille, sillä pienryhmäopetustunnit täyttyivät tosi nopeasti, jolloin tuntien säätäminen niin etteivät ne mene päällekkäin vaikeutui huomattavasti. Kurssit oli merkattu tasoittain siten, että taso 1000 oli alin. Meidän vaihtareiden pitikin hakea useasti erityistä lupaa osallistua muille kuin alimman tason kurssille, joka käytännössä tarkoitti, että piti perustella, miksi kurssi sopii hyvin omiin opintoihin ja lähettää suoritusote kotiyliopistossa suoritetuista kursseista, joista kävi ilmi aikaisemmin opiskellut, aihetta edes kaukaisesti liippaavat kurssit. Nämä olivat tosi muodollisia hakemuksia, en kuullut, että yhdenkään kaverin osallistuminen kurssille olisi evätty, mutta ilman lupaa ei näille kursseille tosiaan päässyt osallistumaan.

Kurssien opetus muodostui luennoista ja pienryhmäopetuksesta, mahdollisista tenteistä, kirjallisista töistä, verkkokeskusteluista sekä viikoittaisista pistareista. Monen kurssi luennot tallennettiin live luennolla, joka helpotti oman aikataulun tekemistä, sillä näissä tilanteissa ei haitannut, vaikka pienryhmätunti osui luennon päälle. Luennoilla ei ollut läsnäolopakkoa, mutta viikon pienryhmäopetus perustui aina sen viikon luentoon sekä etukäteen annettuun luettavaan aineistoon. Pienryhmäopetuksessa oli taas läsnäolovaatimus ja opetukseen osallistuminen oli osa arvosanaa. Käytännössä siis tätä ei voinut saavuttaa, ellei ollut 80–90 % kerroista paikalla ja tämä arvosana parani, mitä enemmän osallistui itse aktiivisesti keskusteluihin. Tuntui, että joka viikko sai olla tarkkana, että kaikki kurssin arvosteltavat viikkotehtävät tuli palautettua, sillä Suomessa en ollut tällaiseen tottunut. Vaikka tehtävää riitti, olivat ne työmäärältään melko kevyitä eivätkä siksi tuntuneet erityisen kuormittavilta. Tykkäsin myös, että arvosana muodostui kaikkien tehtävien arvosanoista, jolloin kurssin viimeisen esseen tai tentin kohdalla oli huomattavasti vähemmän stressiä itse kurssin läpäisystä. Monella kurssilla oli näiden pienien tehtävien lisäksi välitentti tai pienempi kirjallinen työ juuri ennen lomaa, joka oli puolessa välissä lukukautta. Lisäksi kurssin lopussa oli isompi kirjallinen työ tai tentti. Olin itse valinnut kurssit, joihin ei kuulunut lopputenttiä, joten vaihdon lopussa viimeiselle viikolle lukukautta kasautui palautettavia töitä sekä viimeisiä pistareita ja viikkotehtäviä kiitettävä määrä. Lukukausi alkoi helmikuun puolessa välissä ja päättyi juhannuksen tienoilla. Kesäkuussa oli kuitenkin kolme viikkoa varattu tenteille eli opetus päättyi jo kesäkuun ensimmäisen viikon jälkeen.

Vapaa-aika, turvallisuus ja hintataso

Australiassa yleinen ilmapiiri on tosi rento ja ihmiset ovat hyvin ystävällisiä. Tuntui, että päivisin kaikki Sydneyssä ulkoilivat ja viettivät aikaa rannoilla ja iltaisin taas istuivat pubeissa ja katsoivat ”footya” eli Australian jalkapalloa, joka omaan silmään näytti aivan rugbylta, mikä oli toinen laji, jota kovasti seurattiin. Olisin tarvinnut lisää aikaa, jotta olisin todella ymmärtänyt kummastakaan lajista oikeastaan mitään, harvoin edes erotin kumpaa pelattiin. Vaihtarina oli tosi mukavaa, kun vapaa-aikaa oli paljon, sillä Sydneyn kaltaisessa valtavassa kaupungissa tekemistä riittää. Omia lemppareita olivat useasti viikonloppuisin järjestettävät ulkoilmamyyjäiset sekä kaikki ihanat kahvilat, joista sai todella hyvää kahvia. Viikonloppuisin aikaa oli paljon myös pikkureissuille, joista oma suosikki ehdottomasti oli Blue Mountains -vuoristo, jossa vietimme pitkän viikonlopun.

Three Sisters, Blue Mountains vuoristossa.

Australia on turvallinen maa enkä kertaakaan kokenut oloani turvattomaksi. Niin keskustassa kuin lähiöissäkin on turvallista liikkua eikä omiin korviin kantautunut tietoa minkään tietyn alueen turvattomuudesta. Aivan kuten kotona Helsingissä, myös Sydneyssä koin oloni turvalliseksi myös pimeällä liikkuessa. Toki pitää olla tarkkana luonnossa, sillä myrkyllisiä kasveja ja eläimiä on joka lähtöön. Tätäkään en murehtinut liikoja, mutta toki muutaman kerran siihen havahtui, kun rannalle saapuessa oli kyltti ”haita havaittu, pysykää pois merestä” tai kun hostellin aulassa oli kyltti kaikista Blue Mountains vuoristolla tavattavista myrkyllisistä hämähäkeistä ja käärmeistä. Näihin ei onneksi törmätty ja nekin hämähäkit mitä nähtiin, jäivät tunnistamatta. Pelottavinta näin lintukammoisena olivat ehdottomasti valtavat linnut, jotka eivät ihmisistä hetkahtaneet. Nekin toki olivat hyvin ystävällisiä ja taisin olla ainut, jossa ne mitään tunteita herättivät.

’Bin chicken’ nimellä tunnettuja lintuja Sydneyn kasvitieteellisessä puutarhassa.

Hintatasoltaan Australia on aika samalla tasolla Suomen kanssa. Ruokakaupoissa hedelmät ja vihannekset olivat hieman halvempia, mutta monet muut tuotteet olivat melko saman hintaisia kuin Suomessa. Kahvilat ja ravintolat olivat hieman halvempia, mutta julkinen liikenne ja asuminen huomattavasti kalliimpaa opiskelijalle. Opiskelijaravintoloita ei ollut eikä vaihtareille annettu alennusta julkisesta liikenteestä. Kulttuurikohteista sai Suomen tapaan opiskelija-alennusta ja monessa oli myös ilmainen sisäänpääsy. Kasvissyöjille voisin kuvitella Sydneyn olevan suhteellisen hyvä vaihtoehto Australiassa, jossa lihaa kulutetaan todella paljon. Sekä kaupoissa että ravintoloissa oli kuitenkin täälläkin Suomeen verrattuna huomattavasti vähemmän kasvisvaihtoehtoja.

Vapaa-ajalla reissasin niin lähellä kuin kauempanakin. Välimatkat ovat Australiassa valtavia, mutta itärannikolla Greyhound-bussi kuljettaa kätevästi paikasta toiseen. Myös junamatkailu onnistuu ja kauempiin kohteisiin löytyy myös paljon maan sisäisiä lentoja. Australian luonto on upea ja sydämen valloittavia eläimiä löytyy varmasti. Omia lemppareita olivat ehdottomasti vompatit, joita näimme Tasmaniassa Cradle Mountain kansallispuistossa sekä koalat, joihin törmäsin Great Ocean Roadin varrella Victorian osavaltiossa.

Vompatti Cradle Mountain kansallispuistossa.

Yllätykset ja suositukset Australiassa

Suurin yllätys oli kylmä sää Sydneyssä touko-kesäkuussa. Ennen lähtöä selvittelin millainen syksy, maalis-toukokuu, on Sydneyssä ja totesin, että lämpimältähän se vaikuttaa. Vaikka päivälämpötilat toukokuussa olivat vielä lähellä kahtakymmentä astetta, lämpötilat tippuivat paljon illasta ja monet illat olivatkin tosi kylmiä. Myös talot on useasti rakennettu ilman minkäänlaista lämmitystä, joka osoittautui haasteeksi yölämpötilojen laskiessa viiden asteen paikkeille. Vaihtarina tuntui todella turhalta ostaa sähköpatteria neljälle viimeiselle viikolle, joten viimeisen kuukauden nukuin hyvin kerrospukeutuneesti villasukat jalassa. Vinkkinä muille, ostakaa kunnon peitto heti alussa älkääkä tyytykö halvimpaan vilttiin mitä kaupasta löytyy. Itsepäisenä en suostunut enää ostaa uutta peittoa viimeisen kuukauden aikana, ja voin sanoa, että olin paljon enemmän kylmissäni kuin muut kaverit, jotka olivat kunnon täkin hankkineet.

Toinen yllätys oli Australian hintataso. Olen ollut Australiassa aikaisemmin vuonna 2019, joten tiesin, että ruoka on melko samanhintaista kuin Suomessa. En kuitenkaan ollut tietoinen miten kallista asuminen Sydneyssä on. Myös lennot ja viisumi olivat todella kalliita, ja tuntui että rahaa paloi hurjasti jo ennen vaihtoa. Myös koska meidän yliopistomme oli kaukana keskustasta sekä rannoista, tuli näihin aina mennä julkisilla. Siihen meni huomattava määrä rahaa, jota en ollut ennen vaihtoon lähtöä huomioinut. Lisäksi hostellien hintataso oli noussut huomattavasti aikaisemmasta Australian reissustani, joka yllätti minut.

Kolmas yllätys, hyvin positiivinen sellainen, oli se kuinka valtava määrä meitä vaihtareita olikaan. Tuntui, että meitä oli joka maailman kolkasta ja viimeisilläkin viikoilla tutustui vielä uusiin vaihto-oppilaisiin. Kuten mainitsin, tämä oli vain ja ainoastaan positiivinen yllätys, oli ihana kuulla ja oppia uusista maista ja kulttuureista.

Ehkä koska Australia on niin kaukana tai koska sen luonto on niin eksoottista, siellä olo tuntuu pitkälti aivan kuin olisi ihan toisessa maailmassa. Vaikka Sydney onkin miljoonakaupunki, rakastuin sen rentoon ilmapiiriin ja kaupungin monipuolisuuteen. Sydneyllä on tarjota kaikille jotakin. Sen kerran, kun Australiaan asti pääsee matkustamaa, kannattaa kuitenkin käyttää vapaa-aikaa myös reissaamiseen. Australialla on tarjota ihan valtava määrä upeita vesiputouksia, rantoja ja sademetsiä, mutta myös kaupunki-ihmisille isompia ja pienempiä kaupunkeja. Itse olen enemmän luontoihminen ja annankin ison suosituksen Tasmanialle. Vietin siellä kaksi viikkoa reissaten ja luonto Tasmaniassa on hyvin uniikkia ja jotain, mitä ei muualla Australiassa näe.

Puolivahingossa päädyttiin kiipeämään Cradle Mountain -vuoren huipulle Tasmaniassa, pelotti, mutta ei hetkeäkään kaduttanut tällaisissa maisemissa kiipeäminen.

Itse Macquarie yliopistosta on pakko antaa suositus Introduction to Indigenous Australia – kurssille. Kurssi käsittelee Australian alkuperäiskansojen historiaa sekä asemaa nykypäivänä Australiassa. Jokaisella kurssin tuutorilla, luennoitsijalla sekä professorilla on Aboriginaalitausta, joka toi aiheen käsittelyyn todella rehellisen asetelman. Kurssilla ei hetkeäkään pelätty tuoda esiin yhteiskunnan ongelmakohtia ja kaikkia hirveyksiä, mitä ennen ja yhä tapahtuu Australiassa. Harvoin olen ollut luennolla, jossa puhutaan niin rehellisesti ja tunteita näyttäen oman maan yhteiskunnallisista haasteista. Vaikka kurssi ei suoranaisesti omiin kasvatustieteellisen opintoihini liitykään, herätti se ajatuksia ja mielenkiintoa eri yhteiskunnallisista aiheista sekä lisäsi omaa tietämystäni aiheesta valtavasti.

Muuten suosittelen vain nauttimaan vaihdosta. Oli kohde mikä hyvänsä, vaihto on tosi ainutlaatuinen tilaisuus asua ja tutustua uuteen maahan ja kaupunkiin sekä ihmisiin siellä. Harvoin löytää itseään tilanteesta, jossa ihan kaikki on uutta ja jännittävää. Se fiilis, kun siitä tuleekin tuttua ja turvallista, on ihan mahtava. Minulle vaihto oli just se mitä tarvitsin tähän väliin elämää ja tuntui, että vuosien etäopiskelun jälkeen löysin uutta intoa ja puhtia omiin opintoihin Suomessakin. Palasin myös kotiin monta kokemusta rikkaampana enkä hetkeäkään reissun aikana katunut päätöstäni lähteä.

Vaihtokertomus, Universiteit Utrecht, syksy 2022

Kasvatustieteellisen tiedekunnan opiskelija

Olin opiskelijavaihdossa Utrechtin yliopistossa (tuttavallisemmin UU) syyslukukauden 2022. Utrecht ei oikeastaan ollut ensimmäinen valintani vaihtohakulomakkeessa. Valitsin Utrechtin melko umpimähkään, sillä olin kuullut yliopistosta hyvää muutamalta tutulta. En kuitenkaan voisi olla onnellisempi, että päädyin juuri Utrechtiin. Kaupunki on noin Helsingin kokoinen, tunnelmallinen ja todella kaunis.

Saapuminen ja arki Utrechtissa

Saapuessani Utrechtiin elokuussa, Hollannissa oli käynnissä laajat junalakot. Olin etukäteen stressannut lähtöä, ja päädyinkin tilaamaan taksin etukäteen erään toisen vaihto-opiskelijan kanssa viemään meidät Schipolista Utrechtiin. Normaalisti lentokentältä on mahtavat yhteydet Utrechtiin, eli loppuvaihdon lennot menivät sujuvasti.

Ensimmäiset viikot vaihdossa kuluivat käytännön järjestelyitä hoitaessa, opiskeluihin ja uuteen kotiin sopeutuessa, sekä yliopiston ja Erasmus student network -järjestön järjestämissä orientaatiotapahtumissa. UU:lla oli oma orientaatioviikko, johon kuului lähinnä opintoihin orientoivia aktiviteetteja, ja kierroksia kaupungilla. ESN taas järjesti paljon vapaa-ajan tapahtumia ja esimerkiksi Hollannin kurssin, johon muutamat onnekkaat ehtivät ilmoittautua. Suosittelen lämpimästi liittymään ESN:n jäseneksi.

Käytännön järjestelyistä merkittävimmät olivat kaupungin asukkaaksi rekisteröityminen, pyörän hankkiminen Swapfietsin kautta, sekä tavaroiden hankkiminen asuntolaan. Minut yllättikin se, kuinka paljon tavaroita, kuten astioita, jouduimme kämppisten kanssa hankkimaan. Utrechtiin lähtijälle suosittelenkin hankkimaan pyörän mahdollisimman nopeasti. Myös opiskelija-alennuksella varustettu OV-card eli bussilippu säästää paljon rahaa ja vaivaa, jos hankit sen heti vaihdon alussa.

Arki Hollannissa alkoi pian muodostua mukavaksi ja itseni näköiseksi. Opiskelu, uusiin ihmisiin tutustuminen ja uudet tapahtumat vievät alussa kaikki mehut. Sain kuitenkin myös rakennettua rutiineja ja esimerkiksi lenkkeilin aktiivisesti koko vaihdon ajan. Lähdin vaihtoon sillä asenteella, että nyt mennään eikä meinata, siispä pyrin rohkeasti tutustumaan uusiin ihmisiin, ja lähtemään mukaan tapahtumiin joihin en välttämättä kotisuomessa olisi jaksanut osallistua. Meille muodostuikin pieni vaihtariporukka, jonka kanssa kävimme kirjastossa opiskelemassa, osallistuimme vaihtariaktiviteetteihin ja teimme pieniä reissuja Euroopassa sekä Hollannin sisällä.

Opiskelu UU:ssa

Opiskelin Utrechtissa yhteiskuntatieteiden tiedekunnassa (Faculty of Social Sciences). Syyslukukausi kestää syyskuun alusta tammikuun loppuun, ja se koostui kahdesta periodista, joihin molempiin valitsin kaksi 7,5 op laajuista kurssia. Molempien periodien lopussa on tenttiviikko, jonka jälkeen myös epävirallinen lomaviikko, jolloin suurimmalla osalla vaihto-opiskelijoista ei ollut ollenkaan opetusta. Jouluna saimme kaksi viikkoa vapaata koulusta, mutta vasta joulusta alkaen. Jouluaaton aattona esimerkiksi oli vielä normaalisti koulua.

Ennen Utrechtiin saapumista olin paneutunut jonkin verran yliopiston kurssitarjontaan, ja tiesin esimerkiksi, että Utrechtissa on enemmän tenttejä kuin omassa tiedekunnassa Helsingissä. Silti kurssien työmäärä pääsi hieman yllättämään, ja minä ja vaihtokaverini löysimme itsemme päivittäin kirjastosta opiskelemasta. Asuinalueellani Science Parkissa, sekä Utrechtin keskustassa sijaitsee suuret opiskelijakirjastot, jotka ovat suosituimpia paikkoja opiskella. Kuvassa Science Parkin opiskelijakirjasto.

Kurssitarjonta yliopistolla oli mahtava, ja englanninkielisiä kursseja löytyi paljon. Valinnanvaraa siis oli. Suosittelisinkin lämpimästi Utrechtia harkitseville tutustumaan erinomaiseen kurssivalikoimaan jo etukäteen, ja miettimään myös sen perusteella vaihtokohteen valintaa.

Kurssit koostuivat seminaareista ja luennoista. Luennoilla opittiin teoriaa, ja seminaareissa päästiin soveltamaan tätä teoriaa pienryhmissä. Kurssisuoritukset koostuivat tentistä ja ryhmätyöstä. Tehtävien palautuspäivät usein kasaantuivat tenttiviikkojen läheisyyteen, ja olinkin yllättynyt siitä, miten kuormittavia nuo periodin viimeiset viikot olivat.

Opetuskulttuuri oli hyvin samanlaista Suomeen verrattuna, ja esimerkiksi opettajaa ei tarvinnut teititellä tai pelätä. Ennen tenttiviikkoja olin kuitenkin peloissani, sillä omassa tiedekunnassa Helsingissä tenttejä ei usein ole. Valmistauduin siis tentteihin hyvin, ja pääsinkin kaikista kursseista kirkkaasti läpi. Tenteistä suurin osa oli monivalinta-tyyppisiä, ja yksi esseemuotoinen, ja niihin valmistauduttiin myös hyvin jo kurssitapaamisten aikana. Tenteistä ei kannata ottaa liikaa stressiä!

Asuminen

Utrechtin asuntotilanne on tunnetusti huono, ja yliopisto varoitteli jo etukäteen varaamaan asunnon etsimiseen paljon aikaa. Olin siis jo aikaisin keväällä liikkeellä asunnon hankkimisessa. Utrechtissa on rajattu määrä asuntoja vaihto-opiskelijoille SSH:n kautta. SSH tarjoaa “short stay” asuntoja kohtuuhinnalla opiskelijoille. Sivusto toimi kuten keikkalippujen ostaminen, eli tiettynä päivänä ja aikana aukesi asuntojen varaus, ja nopeimmat söivät hitaat.

Sainkin oman asuntoni SSH:n varauksen kautta ja päädyin asumaan 7-henkiseen kämppisasuntoon UU:n kampukselle Science Parkiin. Asunto oli 2-kerroksinen asunto kerrostalossa, jossa yhteinen keittiö, oma huone, ja jaettu vessa ja suihku neljän muun kanssa. Asunto oli hyvässä kunnossa. Vuokraa maksoin reilu 500€ kuussa, joka on huokea hinta verrattuna siihen, mitä yksityisen kautta voisi Utrechtissa joutua maksamaan. Kämppikset olivat kaikki vaihtareita, ja myös naapureista suurin osa, joka oli mukava yllätys ja kannusti meitä kaikkia keksimään tekemistä yhdessä. Kaikki luentoni olivat Science Parkissa tai sen läheisyydessä, ja Science Parkissa on myös iso yliopiston kirjasto, joten sijainti oli täydellinen. Kampukselta pääsee myös pyöräilemään keskustaan noin 20 minuutissa.

Utrechtiin vaihtoon lähtevälle tai sitä harkitsevalle muistuttaisin ehdottomasti olemaan asuntohaun kanssa ajoissa liikenteessä. Monet alkavat etsimään asuntoa jo ennen vaihdon virallista varmistumista. Liity Facebook-ryhmiin, joissa tarjotaan ja haetaan asuntoja. Myös vaihtarien ryhmistä voi löytyä apua. Kannattaa myös osallistua UU:n omaan asuntoinffoon, jossa kerrotaan vaihtareille vinkkejä asunnon saamiseen.

Vinkkejä vaihtoon lähtevälle

Vaihdossa suurin yllätys oli vaihdon ensimmäisten viikkojen ja kuukausien ajan kestänyt uupumus. Jatkuva englannin puhuminen ja arjen sosiaalinen luonne voivat olla väsyttäviä, ja väsymyksen tunteet ovatkin täysin normaaleja. Vaihtoon lähtevänä muistaisin, että vaikka olet vaihdossa, elät kuitenkin samaa arkea kuin ennenkin. Muista siis olla armollinen itsellesi ja tehdä asioita jaksamiskyvyn rajoissa. Toinen vinkki mitä ehdottomasti suosittelen, on pitää vaihdon ajalta päiväkirjaa. Ostin vaihtoa varten itselleni vihon, johon kirjoittelin säännöllisen epäsäännöllisesti tuntemuksia vaihdosta ja merkintöjä siitä, mitä olin minäkin viikkona tehnyt. Tuo vihko on ihana muisto vaihtoajasta tulevaisuudessa.

Paluu Suomeen

Palasin Suomeen helmikuun alussa viimeisen tenttiviikon jälkeen. Tunnelma oli haikea ja vaihtokavereiden sekä jo tutuksi tulleen kaupungin hyvästeleminen oli vaikeaa. En ollut suunnitellut vaihdosta paluuta juurikaan, ja Suomeen palattua aloin taas kokoamaan elämääni kasaan ja käynnistämään jo hieman unohtuneita kotimaan rutiineja. Suosittelen vaihdosta palaaville antamaan sopeutumiseen aikaa. On normaalia, että vaihdon loppumisesta jää haikea olo!

Vaihtokertomus, Tukholman yliopisto, kevät 2021

Kasvatustieteiden tiedekunnan opiskelija

Olen kolmannen vuoden kasvatustieteen opiskelija Helsingin yliopistosta. Lähdin vaihtoon Ruotsiin, Tukholman yliopistoon keväällä 01/2021. Sain tiedon vaihtoon lähtemisestä ensin Helsingin yliopistolta, että minut on hyväksytty vaihto-ohjelmaan ja sen jälkeen sain varmennuksen Tukholman yliopistolta, että minut on hyväksytty vaihto-opiskelijaksi.

Ennen lähtöä

Opinnot piti ensin suunnitella Tukholman yliopiston kurssivalikoimasta. Sain kurssit kasaan melko helposti, sillä heidän nettisivunsa olivat helposti ymmärrettävät. Kaikki oli kumminkin aluksi todella sekavaa, koska vaihtoprosessin aloittaminen vaatii sinnikkyyttä ja hermoja. Kaikki kumminkin selvisi ohjeita seuraamalla. Tätä helpotti molempien yliopistojen nopea vastaaminen sähköpostiviesteihin. Tukholman yliopiston koordinaattori oli todella avulias, ja hyvä niin, sillä kyllä niitä kysymyksiä aluksi riittikin. Koronatilanteen takia olin aluksi turhautunut, sillä maiden rajoitukset vaihtelivat, mutta kaikki kumminkin selvisi.

Alkubyrokratia

Kun lähdet vaihtoon, huolehdi aluksi kaikki asiat valmiiksi Suomen puolella. Pidä huolta, että olet hoitanut kielitestin, vaihtorahahakemuksen, vakuutuksen, asumisen, kela-asiat (opintotuki & asumislisä), ja ennen kaikkea sinulle tärkeät henkilökohtaiset asiat. Tämä saattaa kuulostaa tyhmältä, mutta hammaslääkärissä käynti voi olla esimerkiksi hyvä asia hoitaa ennen vaihtoon lähtöä. Passin/henkilökortin voimassaoloaika kannattaa tarkastaa, sillä Tukholman yliopisto halusi kopion voimassa olevasta passista. Otin passista kopion itselleni varmuuden vuoksi. Koronatilanteen takia jouduin ostamaan lentolipun viikkoa aikaisemmin lähtöä. Lentolipun ostaminen kannattaa silti hoitaa hyvissä ajoin ja seuraa molempien yliopistojen suosituksia ja maiden välisiä rajoituksia.

Asuminen

Tukholman yliopisto tarjosi minulle huoneen Tukholmasta, aivan yliopiston kampuksen lähettyviltä. Paikka on nimeltään Lappis ja suosittelen ehdottomasti muuttoa kampukselle, jos vain se on sinulle mahdollista. Asumisprosessi oli melko helppo, sillä minun tuli valita kolme eri vaihtoehtoa, joissa haluaisin asua Tukholmassa. Tukholman yliopisto (SSSB) ilmoitti minulle hyvissä ajoin paikan saamisesta. Tämäkin siis hoitui ongelmitta, mihin olin erittäin tyytyväinen. Sain erasmus -vaihtorahan kuukautta aikaisemmin lähtöäni ja maksoin tällä rahalla vuokrani (tammi-kesäkuu). Huoneen vuokra oli noin 460 € kuussa ja maksoin sen kahdessa osassa, ja tähänkin oli selkeät ohjeet.

Saapuminen Tukholmaan hoitui ongelmitta. Viime tammikuussa, Ruotsi ei vaatinut Suomesta matkustavilta koronatestiä eikä karanteenia. Lensin Arlandan lentokentälle ja otin express junan Tukholman keskustaan (t-centralen). Lippu maksoi n. 18 euroa, mutta se oli helppo ja nopea tapa matkustaa matkatavaroiden kanssa. Keskustasta jatkoin metrolla (tunnelbanan) punasta linjaa kohti Lappiksen kampusta (universitet). Saavuin yliopiston kampukselle (Frescati campus) ja hain samalla avaimet yhdestä kampuksen rakennuksesta, mutta tästäkin oli annettu selkeät ohjeet, kuinka toimia. Minua vastassa oli mukavaa henkilökuntaa, jotka mieluusti ohjeistivat avainten ja asumisen kanssa. Pääsin uuteen huoneeseeni ja siitä alkoi matkani täällä.

Vaihtokohteessa

Hoidin ensimmäisellä viikolla kaiken olennaisen ja käytännöt asiat kuntoon. Täällä metrolla matkustaminen on helppoa, kun oppii tuntemaan eri linjat ja pysäkit. Kannattaa tehdä ensin hakemus opiskelijakortista Tukholman yliopiston nettisivujen kautta. Kortin saa ladattua puhelimeen ja tilattua kotiin myös. Tein molemmat varmuuden vuoksi. Opiskelijakortilla saat matkakortista alennuksen. Matkakortin nimi on SL card. Otin kuukausi kerralla” arvoa” ja lipun hinta 620 sek eli vähän reilut 60 euroa. Itse matkakortin ostaminen ja” lataaminen” hoituu jokaisen aseman palvelupisteestä, jotka ovat auki metron aikataulujen mukaisesti. Kertalippu opiskelijalta on noin 2,5 €. Kuukausilipun ottaminen kannattaa, sillä pääset matkustamaan lipulla missä vain Tukholman alueella. (Metro, juna, spora)

Opiskelu ja opetus

Opintoni alkoivat heti seuraavana päivänä saapumisesta, ja koronatilanteen takia kaikki opiskelu tapahtui etänä. Tukholman yliopisto käyttää Athena nimistä alustaa opiskeluun, ja sen saa käännettyä suomen kielelle. Athena ja Ladok ovat alustoja, joita käytät koko opiskelun ajan ja saat näihin selkeät ohjeet, milloin sinun tulee rekisteröityä alustoille. Opiskelun aloittaminen vieraalla kielellä etänä, oli minulle aluksi hankalaa. Mutta niin kuin ihmisellä on tapana, tähän kaikkeen sopeutuu todella nopeasti. Sain ensimmäisiä kavereita koulusta ryhmätöiden takia. Minun vinkkini tähän on, että rohkeasti vain kysymään muita opiskelijoita opiskelemaan yhdessä taikka kävelylle. Kursseilla on muita vaihto-oppilaita sekä ruotsalaisia opiskelijoita, jotka ovat minun kokemukseni mukaan erittäin innokkaita tapaamaan myös kansainvälisiä opiskelijoita. Ensimmäinen kurssi piti sisällään ryhmätöitä, ennakko lukemisia ja loppu esseitä (final paper). Etänä opiskelu saattaa aluksi tuntua hankalalta, mutta kannattaa muistaa, että kaikki ovat samassa tilanteessa ja virheiden tekeminen ei ole maailman loppu. Luin aina ennakkomateriaalit, sillä se helpotti seminaarien/luentojen aikana tapahtuvaa opiskelua ja läsnäoloa. Helsingin yliopistoon verrattuna, Tukholman yliopisto vaatii enemmän läsnäoloa seminaarien aikana, joten siihen kannattaa tottua. Akateemiseen kirjoittamiseen saa apua yliopiston kautta.

Ruotsissa opintopisteet jakautuvat eri tavalla kuin Helsingin yliopistossa. Otin kolme kurssia, joista yhteensä kertyi 33,5 opintopistettä. Yksi kursseistani oli ruotsin kielen kurssi, jota suosittelen ottamaan. Ennen kurssille pääsemistä jouduin tekemään lähtötasotestin. Koordinaattori tarkasti ruotsin kielen tasoni ja sain päätöksen kurssille pääsemisestä hyvissä ajoin. Ruotsin kieleni ei ollut kovinkaan vahva tullessani tänne, mutta näin jälkeenpäin pystyn kumminkin käyttämään kieltä kaupoissa sekä ravintoloissa, mutta ehkä akateeminen puhuminen jäi aika vaisuksi. Tämä kumminkin riippuu omasta tahdosta ja motivaatiosta. Tukholman yliopiston opettajilla sekä professoreilla on selkeä englannin kieli, joten seminaarien seuraaminen oli helppoa. Koronatilanteen takia tietyt kampuksen rakennukset olivat suljettuja, mutta kirjasto ja studenthuset olivat auki. Näitä kannattaa hyödyntää itsenäiseen opiskeluun.

Vapaa-aika

Sopeutuminen alkoi melko nopeasti, mutta en valehtele, etteikö se olisi ollut aluksi hankalaa. Tapasin ensimmäiset kaverini dormissa, jossa asuin. Minulla oli oma huone ja kylppäri, mutta jaoin 12: sta muun ihmisen kanssa keittiön. Kannattaa rohkeasti mennä tutustumaan uusiin ihmisiin, sillä kaikki ovat samassa tilanteessa ja kaipaavat seuraa ja ystäviä. Koronatilanteen takia juhlien ja tapahtuminen järjestäminen oli kumminkin hankalaa ja tällaiset tapahtumat olivat kiellettyjä. Näin kumminkin uusia kavereitani pienissä porukoissa, eikä se haitannut vaihtokokemustani. Sain kavereita kampukselta ja kursseilta. Menin kerran jopa seminaarin aikana puhumaan yksityisellä viestillä yhdelle vaihto-oppilaalle ja sovimme jo seuraavalle päivälle tapaamisen, joten kaikki keinot kannattaa ottaa käyttöön 😀

Yleinen hintataso Tukholmassa on melko samaa luokkaa kuin Suomessa. Söin melko paljon kotona, sillä opiskelijana ulkona syöminen on kallista. Tukholmassa ei niinkään ole opiskelijaravintoloita, joten syöminen kotona kannattaa. Ruokakauppojen hinnat ovat samaa tasoa kuin Suomessa. Suosittelen kumminkin ennen vaihtoon lähtöä säästämään rahaa tai käyttämään opintolainaa. Itse olin säästänyt rahaa, joten minun ei tarvinnut nostaa opintolainaa. Opintolainahakemus kannattaa hoitaa kuntoon kelan kanssa ennen lähtöä.

Turvallisuus

Yleinen turvallisuus Tukholmassa on hyvä, ja maalaisjärjellä pärjää eri tilanteissa. Ruotsalaiset ovat hyvin avuliaita ja ystävällisiä, joten apua kannattaa pyytää, jos sitä tarvitsee. Koronatilanteen takia maskin käyttö on suotavaa julkisessa liikenteessä.

Vaihdon aikana jouduin moniin tilanteisiin, joissa jouduin poistumaan omalta mukavuusalueelta, ja välillä tilanteet tuntuivat todella haastavilta. Kannattaa kuitenkin muistaa, että tällainen on normaalia. Tilanteista oppii ja tämä kannattaakin ottaa hyvänä asiana oman kasvun kannalta. Voisin jopa sanoa, että jokainen palaa vaihdosta kasvaneena ihmisenä, sillä olet joutunut hoitamaan asioita ja tilanteita yksin. Aina kumminkin saa ja pitää pyytää apua, jos siltä tuntuu. En kokenut suurta kulttuurishokkia, kun saavuin Tukholmaan, sillä Suomi yleisesti ottaen on melko samalainen maa kuin Ruotsi.

Vaihtokertomus, Pädagogische Hochschule Tirol, Itävalta, kevät 2021

Kasvatustieteellisen tidekunnan opiskelija

Kirjottelen nyt kokemuksiani opiskelusta Itävallan Innsbruckissa Pädagogische Hochschule Tirolissa. Olen luokanopettajaopiskelija ja olen Erasmus -ohjelman kautta vaihdossa. Olen siis edelleen Itävallassa tätä kirjoitellessani.

Ennen lähtöä

Koko prosessi alkoi Helsingin yliopiston hakemuksien täyttelyllä ja joskus kesän alla sain tietää päässeeni viimeiseen hakukohteeseeni Innsbruckiin. Aluksi olin vähän pettynyt kohteesta, mutta nyt vaihdon melkein lopussa en voisi olla tyytyväisempi kohteeseen.

Syksyllä (olisiko ollut lokakuun loppuun mennessä) tuli täyttää vaihtokorkeakoulun sivuilla hakemus. Se hoitui kohtalaisen helposti. Ehkä vaikein osuus oli, kun piti skannailla erilaisia asioita esimerkiksi kelakortti ja passi. Jonkun liitteen olin myös ymmärtänyt väärin ja sain siitä muistutussähköpostin. Hakemuksen täyttämisen jälkeen minulla oli vielä videotapaaminen paikallisen koordinaattorin kanssa ennen lopullista hyväksyntää. Videopuhelussa kertoilin itsestäni ja hän kertoi vaihtoon liittyvistä ohjeista. Puhelu oli ihan rento ja ei todellakaan haitannut välillä takellella englannin puhumisessa. Heti puhelun lopuksi koordinaattori kertoi, että minut on hyväksytty vaihtoon. Sen jälkeen ei ollutkaan ennen lähtöä juuri muuta suoraan opintoihin liittyvää järjesteltävää.

Suurin pohdintani ennen lähtöä oli, haluanko lähteä vaihtoon keskellä koronapandemiaa. Eniten pelkäsin, että tulee taas uusi lockdown ja sitten olen yksin vieraassa maassa jonkun dormin -ei niin kivassa- huoneessa. Olin toisaalta kuitenkin kohtalaisen luottavainen, että vaikka lockdown tulisi niin ulkona saisi kuitenkin liikkua.

Alkubyrokratia vaihtokohteessa

Heti muuttoni jälkeen minun täytyi käydä virastossa ilmoittautumassa asuvani maassa. Asia hoitui helposti täyttämällä muutama lappu ja vastaamalla virkailijan kysymyksiin. Pian minun täytyy käydä jatkorekisteröitymässä virastossa, koska oleskelen täällä yli 4kk. Myös lähtiessä täytyy käydä ilmoittautumassa samaisessa paikassa.

Muutaman ensimmäisen yön olin airbnb:ssä ja kuun vaihduttua muutin varsinaiseen asuntooni. Vuokra-asunnon sopimus allekirjoitettiin paikan päällä ja muutto sujui jouhevasti.

Opinnot alkoivat heti tervetulopäivällä zoomissa ja kurssit alkoivat pyöriä. Vaihtokoordinaattori hoiti lähes kaiken puolestani yliopiston ilmottautumisten ja siihen liittyvien asioiden osalta. Sain esimerkiksi opiskelijakortin ja tervetuliaispakkauksen lähes kotiin toimitettuna.

Asuminen

Ennen vaihtoa yksi suurimmista stressin aiheistani oli asunnon löytäminen. Olin luottavainen kunnes paikallinen vaihtokoordinaattori oli hoputtanut minua asunnon etsinnässä ja todennut paikallisen asuntotilanteen olevan huono. Hain lopulta asuntoa vain OEAD:n kautta. Alkuun he ilmoittivat, ettei heillä ole tarjota asuntoa ja kaikki ovat jo täynnä, mutta olen odotuslistalla. Kohtalaisen pian tämän jälkeen (ehkä muutaman viikon kuluttua) sain kuitenkin asuntotarjouksen, jonka otin vastaan joskus joulukuussa, ja niin olin päättänyt lopullisesti lähteväni vaihtoon koronasta huolimatta.

Asun dormissa, jossa minulla on tilava huone omalla suihkulla ja vessalla. Jaan keittiön noin 10 ihmisen kanssa, mutta keittiöni on hyvin hiljainen ja pääosin kokkaillessani olen yksin ja vain välillä joku pyörähtää siellä. Ennätys tähän mennessä on tainnut olla 5 ihmistä samaan aikaan keittiössä: 3 heistä kokkasi yhdessä ja sitten vielä minä ja yksi toinen. Se on kuitenkin tapahtunut vain kerran ja mahduimme ihan hyvin.

Dormini sijaitsee noin 3 kilometrin päässä keskustasta, lentokentän lähellä. Korona on vaientanut lentokentän eikä se ole ollut häiriöksi. Olen tykännyt myös dormin rauhallisuudesta. Arvostan sitä, ettei ole tarvinnut heräillä yöllä bileisiin tai meteleihin, kuten eräässä suositummassa vaihtaridormissa.

Opiskelu ja opetus

Koko kevään opetus on ollut etänä, joten opetuksen osalta kokemukseni on varmasti muista vuosista poikkeava.

Valitsin alkuun kaikki yleiset koulun tarjoamat vaihtarikurssin (25 op). Paikallinen vaihtokoordinaattori hoiti puolestani kurssi-ilmoittautumiset, joten minun tarvitsi vain kertoa, mitä kursseja haluan. Muutaman ensimmäisen viikon aikana totesin kuitenkin yhden kurssin opetuksen olevan niin huonoa, etten halua suorittaa sitä. Niinpä vähensin kurssit noin 20 opintopisteeseen. Ilmoittauduin vielä lisäksi muutaman nopan kesäurheilu-kurssille.

Opetus täällä on ollut vähän pettymys. Koen, etten akateemisesti ole saanut täältä juurikaan lisää oppeja. Koen koko vaihtokokemuksen kehittäneen minua enemmän henkilökohtaisesti kuin akateemisella tasolla. Uskon opiskelun etänä vaikuttaneen osaltaan siihen, etten ole ollut niin tyytyväinen opintoihin ja normaalina vuonna opetus olisi voinut olla erilaista. Lisäksi kurssit ovat kanditasoisia ja itse opiskelen viimeistä vuotta maisteriksi. Osa asioista on ollut sen verran tuttuja, ettei minulla ole riittänyt kiinnostusta niihin.

Opinnot yleisesti ovat olleet kohtalaisen helppoja ja suhteellisen vähä töisiä. Mistään kurssista ei ole varsinaista tenttiä, vaan kaikki suoritetaan esitelmiä ja sekalaisia pikkutehtäviä tekemällä. Esitelmiä onkin saanut pitää ihan miljoonasta aiheesta ja muiden esitelmiä on saanut kuunnella kyllästymiseen asti. Suurimmaksi osaksi saamani opit täällä perustuvat siihen, mitä opiskelijatoverit ovat esittäneet esitelmissään. Opettajat ovat itse luennoineet vain vähän, mikä on mielestäni heikentänyt opintojen akateemisuutta.

Lempparikurssejani ovat olleet kielikurssi, jossa olen päässyt kertaamaan saksan perusteita, ja moninaisuuteen liittyvä kurssi, jossa olemme käyneet läpi lasten kirjallisuutta ja sitä, miten esimerkiksi perheiden moninaisuus, lasten erityistarpeet ja ihonvärinkirjo näkyvät (tai lähinnä miten ne eivät näy) lasten kirjoissa ja -kulttuurissa. Tosin moninaisuus kurssikin alkoi olla puuduttava loppua kohti, kun tuntui ettei enää tuotu uusia näkökulmia vaan asiaa pyöriteltiin samasta tulokulmasta moneen kertaan. Myös luonnontiedekurssi on ollut kiva erityisesti, koska siihen on liittynyt joidenkin zoomisessioiden tilalla omatoimisia tehtäviä, kuten alueeseen tutustumista pienen vaelluksen merkeissä. On ollut mielenkiintoista kuulla myös, miten ilmastonmuutos näkyy tällä alueella ja mitkä ovat uhkakuvia paikallisesti.

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville

Yksi hyvistä ostoksistani täällä on ollut koko Tirolin alueen kausilippu julkiseen liikenteeseen. Olen matkustellut paljon busseilla ja junilla alueella, ja lippu on maksanut itsensä takaisin. Kauempiin juniin olen myös ostanut ÖBB:n vorteil card -alennuskortin. Suosittelen näitä kaikille, jotka ovat kiinnostuneet seikkailemaan lähistöllä.

Toinen rahansa arvoinen ostos on ollut Freizeit ticket. Se on kausikortti moniin laskettelukeskuksiin, museoihin, uimahalleihin ja kesän vaelluksille vieviin gondoleihin. Talven aikana laskettelin paljon ja viimeinen laskukerta oli vasta aivan toukokuun lopussa. Uimahallien auettua olen myös käynyt viikoittain uimassa Freibad Tivoli -ulkoaltaalla. Aion hyödyntää lippua vielä gondoleilla matkustamiseen helpottaakseni vaelluksia, kun pääsee aloittamaan vaeltamisen ylempää rinteeltä.

Eniten olen siis viettänyt vapaa-aikaani laskettelurinteessä ja vaeltaen eli ulkoaktiviteetteja täällä riittää paljon. Yhdeksi tärkeimmiksi varusteiksi täällä onkin noussut laskettelukamat ja vaellusvarusteet.

Vaihtokertomus, Sungkyunkwan University, Etelä-Korea, Syksy 2020

Kasvatustieteellisen tiedekunnan opiskelija

Ennen lähtöä

Lähdin vaihtoon keskellä koronapandemiaa, jonka vuoksi vaihtoni oli kokonaisuutena hyvin erilainen kuin normaalitilanteessa olisi ollut. Lähtö Etelä-Koreaan oli epävarmaa vielä koko kesän, joten kaikille uusille hakijoille toivon hyvää stressinsietokykyä ja positiivista asennetta. Suosittelen lähtövalmisteluissa hoitamaan ensin rokotukset, sillä mikäli vaihto siirtyy tai peruuntuu, rokotusten ottaminen ei kuitenkaan ole huono juttu tai mene hukkaan. Kannattaa seurata Etelä-Korean viranomaisten koronasivustoa, jotta saat jo ennen lähtöä käsityksen siitä, millaisia rajoituksia maassa on: http://ncov.mohw.go.kr/en

Rokotukset ja tuberkuloositodistus

Rokotuksissa otin jo keväällä yhteyttä YTHS:ään. Matkailuterveyden kartoituslomake kannattaa täyttää Self-palvelussa mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Varasin puhelinajan sairaanhoitajalle, jonka kanssa kartoitimme tarvittavat rokotteet. Suositelluista rokotteista jätin ottamatta ainoastaan rokotteen japanin aivokuumeeseen. Tämän rokotteen voi saada myös Koreasta huokeampaan hintaan. Syksyllä lähtevän kannattaa varautua siihen, että YTHS on kesällä kiinni. Itse jouduin tämän vuoksi ottamaan osan rokotteista yksityisellä. Lisätietoa suositelluista rokotteista löytyy täältä: https://www.rokote.fi/matkailijan-rokoteopas/maat/korean-tasavalta-etela-korea/

SKKU:n asuntolassa asuessa tulee kirjautuessaan esittää todistus, ettei sairasta tuberkuloosia. Toisin kuin yliopiston lähettämissä dokumenteissa luki, lopulta vain röntgen kelpasi. Suomessa otin röntgenin Terveystalolla, mutta tätä voi olla vaikea saada ilman painavaa syytä sillä Suomessa halutaan välttää säteilyttämistä ilman hyvää syytä. Myös Koreassa saa helposti otettua röntgenin, mutta meille tämä ei ollut vaihtoehto koska lausunto tuli olla mukana, kun kirjauduimme karanteeniin asuntolaan.

Viisumi

Koronavirustilanteen vuoksi lähtövalmistelut erosivat jonkin verran normaalitilanteesta. Olimme tietoisia, että viisumia varten tuli saada alle 48 tuntia vanha lääkärilausunto siitä, ettei sairasta koronaa. Vielä kesällä oireettomille ei tehty koronavirustestejä, joten itse kävin pyytämässä lausuntoa samalla kun otin tuberkuloosia varten röntgenkuvat Terveystalolla. Tämä oli ehtona sille, että pystyin varaamaan ajan Etelä-Korean suurlähetystöön paperien toimittamiseen. Ajanvaraus sujui puhelimitse ja paperit toimitettiin itse Suurlähetystöön sovittuna aikana. Tässä kohtaa viisumin hakemisesta tulee maksaa noin 50 euroa. Noin parin viikon päästä pystyin hakemaan viisumin ja passini.

Lentoliput ja matkavakuutus

Koronavirustilanteen vuoksi meitä ohjeistettiin ostamaan liput vasta sitten kun oli aivan varmaa, että lähtö vaihtoon onnistuu. Kannattaa huomioida, ettei matkavakuutus pandemia-aikana korvaa, jos perut matkan tai lentoyhtiö peruu lennon. Koronavirustilanteen vuoksi kannattaa selvittää myös omalta vakuutusyhtiöltä, miten pandemiatilanne vaikuttaa matkavakuutukseen, jos sairastut matkan aikana. Sain tietää asuntolaan hakiessa, että minun tulee saapua asuntolaan 01.–06.08., jotta ehdin suorittaa karanteenin ennen opintojen alkamista. Päätin siis ostaa liput jo kesä-heinäkuussa, sillä halusin varmistaa, että pääsen varmasti Etelä-Koreaan tuona aikana. Finnair lensi suoraan Seouliin, eikä vielä silloin vaadittu matkaan lähtiessä negatiivista koronatestiä. Koronaviruksen vuoksi koko lennon aikana täytyi pitää kasvomaskia. Suosittelen varaamaan lennolle useamman maskin, koska ei ole mukavaa mennä vain parilla maskilla yhteensä 14 h ennen kuin pääsee paikkaan, jossa maskin saa vihdoin pois (karanteeni).

Alkubyrokratia vaihtokohteessa

Lentokentällä ja karanteenissa

Saimme SKKU:n vaihtopalveluilta hyvissä ajoin tietopaketin, mitä suunnilleen tapahtuu, kun saavumme maahan. Lentokentällä meitä odottikin usean tunnin odottelu ja ristikuulustelut. Meidän tuli täyttää kentällä useita lomakkeita, joihin kaikkiin tuli kirjoittaa viisumin tiedot, karanteeniosoitteen tiedot, karanteenista vastaavan yhteyshenkilön tiedot. Suomessa kannattaakin lähes kaikista todistuksista ja dokumenteista ottaa reilusti kopioita. Huomioithan, että vaikka saavut vasta maahan, viranomaiset olettavat sinun omistavan korealaisen puhelinnumeron! Itse ostin heti lentokentältä 30 päivän prepaid-liittymän mobiilidatalla, sillä sellainen oli pakko olla, jotta karanteenisovellus toimisi. Koreassa karanteenin aikana tulee kännykässä olla sovellus, joka tarkkailee, että pysyt varmasti viranomaisille ilmoitetussa karanteenipaikassa ja täytät kolme kertaa päivässä terveystietosi sovellukseen. Kentällä paperisodan jälkeen pääsimme hakemaan laukkumme ja menimme saapumisaulaan, jossa saimme päättää, otammeko taksin vai bussin koronatestipaikalle. Aulassa kannattaa pyytää lupaa käydä kioskissa, josta voi ostaa prepaid-liittymän ja herkkuja karanteeniin. Tämä oli viimeinen tilaisuus ostaa mitään, sillä koronatestin jälkeen meidät vietiin suoraan asuntolaan karanteeniin.

Karanteeni kestää Etelä-Koreassa kaksi viikkoa ja se sisältää kaksi koronatestiä, yhden alussa ja yhden lopussa. Lisäksi joka päivä sinun tulee täyttää kolme kertaa päivässä kehonlämpö karanteenisovellukseen, joten kannattaa ottaa mukaan kuumemittari. Lisäksi kerran päivässä sinulle soittaa terveysviranomainen, mutta kannattaa varautua siihen, ettei hän ehkä osaa englantia. Yleisesti ottaen terveysviranomaiset kentällä, testipaikalla tai puhelimessa eivät osaa kovin hyvin englantia, mikä on tietenkin ymmärrettävää sillä he eivät useinkaan ole työskennelleet ulkomaalaisten kanssa ennen koronaviruspandemiaa. Karanteenin aikana kulutin aikaa pelaten Nintendolla ja katsomalla elokuvia. Oma virheeni oli, etten ollut ostanut tarpeeksi herkkuja ja ruokaa kentällä, sillä kahden viikon aikana kyllästyin lopullisesti tuotuun ruokaan.

Kampus karanteeniasuntolan ikkunasta
Kampus karanteeniasuntolan ikkunasta
Alien registration card

Viisumi ei ole koko vaihdon ajan voimassa, vaan jokaisen vaihtarin tulee hakea Alien cardia (nykyisin pelkkä registration card), joka vastaa Suomen oleskelulupakorttia. Yliopisto lähettää vaihdon alussa jokaiselle ohjeet, kuinka hakemus täytetään ensin verkossa ja kuinka varata aika maahanmuuttovirastoon. Tätä varten kannattaa ottaa mukaan passikuva. Hakiessa oleskelulupakorttia tulee maahanmuuttovirastoon maksaa noin 30,000 wonia käteisellä. Noin kuukauden päästä kortti on mahdollista hakea virastolta.

Liittymä

Mobiilidata on Suomen hintoihin verrattuna hieman kalliimpaa ja erityisesti rajattoman datan prepaid-liittymät ovat kalliimpia. Silti, suosittelen hankkimaan rajattoman datan liittymän, sillä harvoin tarvitsin tekstiviesti tai soittomahdollisuutta, mutta netillä toimivia sovelluksia sitäkin enemmän. Etelä-Koreassa on kuitenkin todella hyvä saatavuus ilmaiselle wifille, melkein joka kahvilassa ja metroasemalla on mahdollisuus käyttää wifiä. Kaikki liittymät eivät ole saatavilla ennen kuin olet saanut oleskelulupakortin, joten kannattaa vaihtaa halvempaan liittymään, kun olet saanut oleskelulupakortin.

Asuminen

Olin päättänyt hakea ensisijaisesti yliopiston asuntolaan, sillä asuntolat sijaitsivat joko aivan kampuksen vieressä tai lähellä, että kampuksella pääsisi alle kymmenessä minuutissa kampusbussilla. Haku asuntolaan aukesi kesäkuun lopulla. Hakulomakkeella haettiin kaikkiin SKKU.n asuntoloihin eli lomakkeella ei voinut esittää toiveita asuntolasta. Hakemuksella tuli myös ilmoittaa hakeeko samalla karanteeniin asuntolaan, sillä onneksemme SKKU tarjosi karanteenimahdollisuutta. Karanteeni maksettiin myöhemmin yliopiston läheiseen pankkiin, kun karanteeni oli vihdoin lusittu.

Sain tarjouksen kuuden hengen huoneistosta (M-house), jossa kaksi opiskelijaa jakaa yhden huoneen ja asuntoon kuului myös oma keittiö, kaksi kylpyhuonetta ja oma pyykinpesukone. Asuntola sijaitsi vain 10 minuutin kävelymatkan päässä kampukselta. Aluksi pelkäsin, että miten näin monen kämppiksen kanssa elo sujuisi, mutta saavuttuani asuntolaan sain tietää, että jaan koko huoneiston kahden muun suomalaisen kanssa. Meillä kävi siis kämppisteni kanssa hyvä tuuri! Ne, jotka eivät halunneet asua asuntolassa, vuokrasivat Airbnb:n tai goshiwonin.

Opiskelu ja opetus

Olen maisteriopiskelija, mutta SKKU:lle saa hakea myös kandivaiheen opiskelijana. Olin päättänyt hakea undergraduate-opiskelijana, sillä englanninkielinen kurssitarjonta oli parempi kanditasolla kuin maisterina. Yliopistossa ei ollut mahdollisuutta ottaa graduate ja undergraduate kursseja ristiin, joten kannattaa ottaa selvää etukäteen lukukauden kurssitarjonnasta, jos olet maisterivaiheen opiskelija.

Koska saavuin Etelä-Koreaan aikaisessa vaiheessa pakollisen karanteenin vuoksi, pääsin tekemään kurssivalintani päiväsaikaan karanteenissa. Normaalisti kurssivalintojen aikaan ollaan vielä Suomessa, joten saatat joutua heräämään keskellä yötä tekemään kurssivalintoja. Itse suositellen selaamaan kurssitarjontaa etukäteen ja ottamaan itselleen talteen kurssikoodit. Lisäksi on hyvä varmistaa. Kummalla kampuksella (Seoul vai Suwon) kurssi järjestetään. Ilmoittautuminen tapahtuu tyylillä ”nopeat syö hitaat”, joten kannattaa olla linkit auki etukäteen jokaisesta kurssista, kun ilmoittautuminen avautuu.

Kaikki kurssit eivät ole avoimia vaihto-opiskelijoille, mutta SKKU järjestää useita vaihto-opiskelijoille suunnattuja kursseja, jotka käsittelevät eri näkökulmista Etelä-Korean historiaa, yhteiskuntaa, taloutta ja kulttuuria. Lisäksi voit opiskella myös korean kieltä. Itse otin 6 opintopisteen Beginners Korean kurssin, jossa meillä oli live-tunteja 6 tuntia viikossa. Oman pääaineeni opintoja oli lopulta todella vähän englanniksi, mutta yleisesti tarjolla on laaja valikoima englanninkielisiä kursseja. Kannattaa varautua kuitenkin siihen, että jos olet ainoa vaihto-opiskelija kurssilla, voi opettaja päättää pitää kurssin koreaksi. Ensimmäiset viikot kursseilla ovat drop out -viikot, jolloin pystyy vielä jättäytymään kurssilta pois. Kannattaakin siis ilmoittautua useammalle kurssille ja päättää ensimmäisen viikon aikana, mitkä kurssit jättää pois.

Yleisesti kurssit olivat laadukkaita, joskin vaihto-opiskelijoille olevat kurssit toistivat osin samoja sisältöjä. Opettajia tulee kutsua professoreiksi ja muutenkin korealaisessa kulttuurissa kohteliaisuus on tärkeä arvo. Kurssit sisälsivät paljon enemmän viikkotehtäviä ja töitä kurssien eteen saikin tehdä hieman enemmän kuin Suomessa. Mutta mikäli jaksaa tehdä vain kaikki kursseilla vaaditut tehtävät, kursseista läpi pääsy oli mielestäni helppoa.

Kurssit kestävät koko lukuvuoden ja jokaiseen kurssiin sisältyy lukukauden keskellä Midterm-kokeet ja lukuvuoden lopussa Finals-kokeet. Koronavirustilanteen vuoksi kursseillani ei järjestetty koko lukukauden aikana lähiopetusta. Opetus tapahtui yliopiston omassa verkko-oppimisympäristössä iCampuksella. Kämppikselläni taas oli pari kurssia, joissa pystyttiin järjestämään lähiopetusta kampuksella aina kun Korean viranomaisten määräykset sen sallivat. Kampuksella kuitenkin pääsi opiskelemaan kirjastoon ja opiskeltua tuli myös usein kahviloissa. Kampusalueella vierailin lopulta vain kirjastolla ja joskus myös Business buildingissa josta löytyi pieniä kauppoja kaikkiin opiskelijoiden tarpeisiin (kirjakauppa, askartelukauppa, kahvila, SKKU-teemakauppa, kioski etc.). Seoulin kampus sijaitsi vuoren rinteessä ja sinne kipuaminen Hyehwasta kävikin hyvästä treenistä. SKKU:lla on lisäksi toinen kampus Suwonissa. Suwonin kampus sijaitsee noin tunnin matkan päässä Seoulista ja on kuuluisa näyttävästä Samsung-kirjastostaan.

Changdeokgung Secret Garden
Changdeokgung Secret Garden

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville

Mikäli tulevia vaihto-opiskelijoita odottaa myös karanteeni Etelä-Koreassa, kannattaa varmistaa, että pakkaa mukaan hieman pyykinpesuainetta nyrkkipyykkiä varten sekä tarpeeksi hygieniatarvikkeita. Herkkujakaan ei sovi unohtaa! Mikäli päätät suorittaa karanteenin Airbnb:ssä, kannattaa ehdottomasti varmistaa hostin suostumus karanteeniin. Kaikille tämä ei Etelä-Koreassa ole ok. Ruokaa karanteeniin voi tilata G-marketin kautta tai pyytää hostia hankkimaan laskuusi ruuat ennakkoon karanteenia varten. Ruuan tilaaminen asuntoon ei muuten onnistu ilman korealaista maksukorttia.

Alkusyksystä (elokuu) Etelä-Koreassa on usein vielä sadekausi ja todella kuuma, joten kannattaa varautua pakkaamaan hellevaatteita. Itse pakkasin mukaan paljon kesävaatteita ja vain joitakin Suomen syksyyn sopivia vaatteita. Näillä pärjäsin hyvin, sillä pystyin ostamaan neuleita esim. Uniqlosta. Tähän liittyen vinkkinä, että jos olet suomalaista vaatekokoa M tai L, koreasta saattaa olla vaikea löytää oikeankokoisia vaatteita. Itse ostin vaatteeni Uniqlosta ja Mujista.

Matkustaminen on Etelä-Koreassa halvempaa kuin Suomessa. Julkisilla kulkemiseen Seoulissa voit ostaa T-money cardin kioskista ja voit ladata siihen arvoa kioskeissa ja metroasemilla. T-money card toimii myös useissa muissa kaupungeissa kuten Busanissa ja Jejun saarella. Oman kokemukseni mukaan lentoliput ovat jopa halvempia kuin junaliput, joten kannattaa selata netistä mahdollisia tarjouksia.

Korealaiset rakastavat vaeltamista eli tarkemmin sanottuna vuorille kiipeämistä! Suosittelenkin kiipeämään Seoulin useille vuorille, mikäli ilmanlaatu on hyvä. Usealle vuorelle pääsee julkisilla todella nopeasti ja reitit ovat hyvin merkittyjä. Jotkut reitit ovat tosin todella ruuhkaisia, erityisesti sunnuntaisin.

Ansan Jarak-gil
Ansan Jarak-gil.

Mikäli et osaa vielä koreaa, kannattaa ehdottomasti ladata Papago-sovellus. Muita hyödyllisiä sovelluksia on viestintäsovellus KakaoTalk, karttasovellus Kakao maps ja Naver. Ilmanlaatua kannattaa myös seurata ja tähänkin on saatavilla useita eri sovelluksia.

Olympic Park kukkaloistossa
Olympic Park kukkaloistossa.

Vaihtokertomus, National Tsing Hua University, Taiwan, syksy 2019

kasvatustieteellisen tiedekunnan opiskelija

Yhtenä kesäpäivänä 2019 istuin Kaisa-kirjastossa ja kuulin kännykkäni värisevän taskussa. Liikkumispalveluilta oli tullut sähköposti. Tunsin sydämeni sykkivän rinnassani ja käsieni hikoavan. Hymy nousi kasvoilleni ja minut valtasi kokonaisvaltainen jännitys uudesta ja tuntemattomasta: vaihtovuodesta Taiwanissa.

Ennen lähtöä

On yleisesti tunnettu fakta, että vaihdon mahdollistamiseksi on tehtävä paljon alkuvalmisteluja, sekä paperitöitä. Näin kaksi vuotta vaihtokokemukseni jälkeen verestin muistiani selailemalla tietokoneeni tiedostoja vaihtoon valmistelusta, ja niitähän löytyi. Kun minut oli hyväksytty vaihto-ohjelmaan ensin Helsingin yliopistossa, hain kolmeen eri yliopistoon Taiwanissa ja tein kaikkiin opintosuunnitelmat. Kaksi niistä oli pääkaupunki Taipeissa, ja kolmas vaihtoehto oli noin kahden tunnin ajomatkan päästä pääkaupungista, Hsinchussa. Totta kai, minut sitten valittiin opiskelemaan tähän Helsinkiä pienempään kaupunkiin Taiwanin pohjoisosassa meren äärellä. Paikalliset kutsuvat Hsinchua ”tuulten kaupungiksi”. (Tämä tuli todella todistettua, sillä rikoin matkani aikana neljä sateenvarjoa.)

Ennen lähtöä hain myös viisumia Taiwanin konsulaatista Helsingissä. Verrattuna Kiinan viisumin hakemiseen, tämä prosessi oli yllättävän helppo. Suomalaisten ei tarvitse hankkia Taiwaniin viisumia, jos matka kestää alle 90 päivää, eli suurin osa sinne matkaajista ei tarvitse viisumia lainkaan. Virkailija näytti suorastaan yllättyneeltä astuessani toimistoon.

Olin yhteydessä vaihtoyliopistoon ennen lähtöä. He kysyivät (ja varmistelivat) lentoni aikatauluja. Hain myös huonetta kampukselta kansainvälisestä asuntolasta ja sainkin sen. He myös kertoivat paljonko rahaa tuli olla etukäteen valmisteltuna, sillä vuokra ja muut maksut maksettiin toimistolla koko puolen vuoden edestä. Kansainvälinen asuntola oli hieman kalliimpi, sillä siellä oli vain kahden henkilön huoneita, mutta laskin, että 5 kk edestä vuokra oli vähän päälle 500e. Hieman eri hintaluokissa siis kuin Helsingin opiskelija-asunnot.

Alkubyrokratia vaihtokohteessa

Tämä saattaa kuulostaa itsestäänselvyydeltä, mutta en voi painottaa tätä liikaa: koita nukkua lentokoneessa. Itse en yli 15 tuntia kestäneellä matkalla Helsingistä Hsinchuun nukkunut silmänräpäystäkään ja aikaero oli kuusi tuntia. Automatkalla kampukselle minä ja eräs israelilainen tyttö juttelimme jet-lagin sekoittamana politiikasta ja säästä. Taiwan toivotti meidät tervetulleeksi tuulenpuuskalta, joka tuntui kuin kuumalta kostealta fööniltä.

Kampukselle päästyämme minua vastassa oli oma tuutorini, joka otti minut hyvin vastaan. Jos sinulta kysytään ennen vaihtoon lähtöä ”haluatko oman tuutorin?” ehdottomasti vastaa ”kyllä!”. En tiedä miten olisin alun toimistorumbasta selvinnyt ilman häntä. Minun ja muiden vaihto-oppilaiden tuli kerätä leimoja eri toimistoista (eri puolelta kampusta). Toimiston A leima merkitsi, että olin maksanut vuokran ja toimiston B leima taas tarkoitti, että olin saanut avaimen, josta piti jatkaa toimistoon C, että saisin wifi-yhteyden (ei toiminut), jonka jälkeen toimisto D varmisti, että olin hakenut aiemmat leimat ja allekirjoittanut aiemmat paperit jne. Tämä ruljanssi kesti monta tuntia, eikä esimerkiksi toimistoon C voinut mennä ennen kuin oli käynyt B:ssa. Leimojen kerääminen tuntuu Taiwanissa olevan vieläkin aika yleinen käytäntö, mikä on harvinaisen ristiriitaista ottaen huomioon, että kampuksella oli myös älykirjasto, joka tunnistaa kirjojen palauttamisen vain laittamalla kirjan hyllyyn. Tietyt perinteet ja tavat hoitaa asioita, vain istuvat tiukassa vaikka vaihtoehtoisiakin tapoja olisi tarjolla.

Varoitan myös näin etukäteen, että ainakin suurimassa osassa Taiwanin vaihto-ohjelmissa on kaikkien opiskelijoiden terveystarkastus heti ensimmäisellä viikolla. Olin etukäteen käynyt Helsingissä terveysasemalta hakemassa rokotetodistuksen, sillä ilman todistusta he olisivat siellä antaneet paikan päällä tiettyjä perusrokotteita. Tarkastus toteutettiin isossa liikuntasalissa, joka oli jaoteltu eri pisteisiin (kuulo, näkö, pituus, paino yms.) ja jokaisesta pisteestä sai leiman (totta kai). Kun kaikki leimat oli saatu, otettiin verikoe, virtsanäyte ja keuhkojen röntgenkuva. Myös elämäntavoista tuli täyttää pitkä lomake. Olin tästä prosessista hyvin hämmentynyt, sillä yliopisto, jossa tulen viettämään viisi kuukautta, tietää minusta ja terveydentilastani aivan kaiken. Eräs espanjalainen ja toinen korealainen vaihtari saivat palautetta painostaan, vaikka he molemmat olivat näin länsimaalaisin silmin aivan normaalikokoisia. Tietyt asiat, jotka Suomessa miellettäisiin yksityisasioiksi, eivät Taiwanissa ole sitä. Tähän on vain tietyssä määrin totuttava, vaikka ne tuntuisivat epämukavilta ja eriskummallisilta.

Näkymä 8. kerroksesta asuntolan katolta. Lämpöä yli 30 astetta.
Näkymä 8. kerroksesta asuntolan katolta. Lämpöä yli 30 astetta.

Asuminen

Kuten mainittu, sain huoneen kansainvälisestä asuntolasta. Perinteiseen aasialaiseen tapaan jaoin yhden (noin 20 neliömetriä arviolta) huoneen toisen opiskelijan kanssa. Huonekaverini oli Macaosta ja yhteinen kielemme oli elekieli. Puhuin kyllä hänelle hiukan kiinaa ja hän puhui minulle välillä englantia, mutta suurimmaksi osaksi vain osoittelimme ilmastointilaitetta ja toivottelimme toisillemme hyvää yötä iltaisin. Ilmastointia pystyi käyttämään ladattavalla kortilla. Korttia ladattiin rahalla automaatilta, joka löytyi eräästä kampuksen toimiston edustalta. Kun ensimmäisen kerran saavuin huoneeseen, huonekaverini piti lämpötilaa 27 asteessa. Ulkona oli noin 32 astetta. Kun pyysin, että voiko huoneen lämpötilaa laskea, hän nukkui kahden peiton alla seuraavan yön.

Ehkä suurin yllätys asumisessa oli, että patja, sekä tyynyt ja peitto piti käydä ostamassa erikseen. Kampuksella myytiin patjoja, peittoja ja tyynyjä lukukauden alkaessa, joista myöhemmäksi katumuksekseni valitsin kovemmat ja halvemmat versiot. Oma puoleni huoneesta oli pölyn peitossa saapuessani, mutta siivoustarvikkeita pystyi ostamaan myös kampukselta. Suuresti suosittelen myös heti aluksi ostamaan ötökkäansoja ja -myrkkyjä. Huoneemme oli kahdeksannessa kerroksessa, mutta ötökät silti löytävät sinne tiensä, jos ei ole varovainen.

Asuntolan kerrokset oli luokiteltu sukupuolittain, eli kaikki parilliset kerrokset olivat tytöille jne. Kerroksesta löytyi yhteiset wc- ja suihkutilat. Lämpimällä säällä suihkutiloissa näkyi myös sisiliskoja. Lämmin vesi oli suurimmaksi osaksi saatavilla, mutta välillä kuumavesiboileri ei toiminut. Kerroksesta löytyi myös vesiautomaatti, josta sai puhdistettua kylmää ja kuumaa vettä, sekä pesukone ja kuivausrumpu, jotka toimivat kolikoilla. Huoneeseen kannattaa varastoida vettä varmuuden vuoksi, sillä esimerkiksi vesiautomaatti ei toiminut sähkökatkojen aikana. Sähkökatkoja ei ollut usein, mutta kun niitä oli, opiskelijat kerääntyivät kampuksen ravintoloihin, joissa oli varasähköt (eli ilmastointi myös toimi!). Asuntolassamme ei ollut keittiötä, sillä kaikki ruoka ostettiin kampuksen ravintolakojuista: valikoimaa riitti ja ruoka oli todella edullista. Eurolla tai parilla sai jo vatsansa täyteen. Lähin ruokakauppa oli noin puolen tunnin bussimatkan päässä.

Kaikki vaihto-opiskelijat eivät majoitu kansainväliseen asuntolaan. Ystäviäni asui myös paikallisten opiskelijoiden asuntoloissa, jotka olivat jaettu sukupuolen mukaan. Mihinkään asuntolaan ei päässyt ilman opiskelijakorttia, eikä esimerkiksi naispuolisten opiskelijoiden asuntoloihin saanut kutsua miespuolisia opiskelijoita. Paikallisten opiskelijoiden asuntolat olivat isoja huoneita, jotka jaettiin 4–8 opiskelijan kesken. Kaikille opiskelijoille on missä tahansa asuntolassa varattu oma sänky, vaatekaappi ja työpöytä.

Kuva asuntolani huoneesta. Oven takaa löytyi myös vaatekaappi ja peili.

Kampus oli kuin oma pieni maailmansa, sillä sieltä löytyi kaikki tarvittava aina kahviloista kampaamoihin. Kuumalla säällä, eli lähes aina, opiskelijat opiskelivat ilmastoidussa kirjastossa ja katsoivat siellä elokuvia. Pidimme siellä myös Harry Potter maratonin muiden vaihtarien kanssa. He syövät kampuksen ruokaloissa (3), ja oppituntien jälkeen ottavat osaa yliopiston klubitoimintaan. Kampus on myös lähellä vuoristoista metsää, eli patikointi tuli vaihtoaikana tutuksi. Ensimmäisen kuukauden aikana eräs paikallinen opiskelija vei minut ja kaksi muuta vaihtaria kampuksen pienelle temppelille polttamaan suitsukkeita ja rukoilemaan hyvää menestystä opinnoissa. Kampus oli yhteydessä myös toisen yliopiston kampukseen, jossa oli uimahalli mitä myös NTHU:n opiskelijat halutessaan voisivat käyttää. Myös iso ulkoliikuntastadion, sulkapallokenttä ja kuntosali olivat pientä maksua vastaan opiskelijoiden käytössä.

Perheen hyvinvointia ja menestystä opinnoissa voi rukoilla kampuksen omassa pikkutemppelissä.

Opiskeluja ja opetus

Olin Suomesta käsin suunnitellut, että opiskelisin kasvatustieteellisiä kursseja oman pääaineeni mukaan, sekä kiinaa. Paikan päällä suunnitelmat pääaineeni osalta muuttuivat, sillä kasvatustieteen kampus oli erillään kampuksesta, jossa asuntolani oli. Minun olisi siis pitänyt matkustaa sinne bussilla päivittäin. En ollut tästä järin innoissani, joten päätin kokeilla opiskella samalla kampuksella tarjottavia humanistisia ja valtiotieteellisiä opintoja. Kurssivalikoimaa ei ollut paljoa englanniksi, ja järjestelmä oli suhteellisen hankalakäyttöinen, joka oli käännetty englanniksi vain puoliksi. Kursseille, kurssien tasoille, opetusmuodoille ja opetuspaikoille oli käytössä omat koodinsa. Tietyt yksityiskohdat mainittiin vain kiinaksi, joten alussa kannattaa kysyä paikallisista opiskelijoita tai omalta tuutorilta apua. Ranskalainen vaihtokaverini ylipuhui minut osallistumaan hänen kanssaan eurooppalaisen politiikan kurssille, sillä se järjestettiin englanniksi. Kurssikuvauksessa oli kuitenkin virhe, sillä kurssin amerikkalainen opettaja halusikin opettaa kiinaksi. Hän ei myöskään halunnut, että lähtisimme hänen kurssiltaan. Näin siis päädyimme viiden kuukauden ajan, joka maanantai kolme tuntia kestävälle kiinankieliselle luennolle politiikasta. Monet epätoivoiset ilmeet vaihdettiin tämän kurssin aikana.

Kurssieni taso ei ollut minusta vaikea. Päinvastoin opiskelun taso oli esimerkiksi Helsingin yliopiston kursseihin verrattuna suorastaan helppo, mutta läksyjä ja tuntien ulkopuolista työtä taas oli paljon enemmän. NTHU on erikoistunut luonnontieteisiin ja tietojenkäsittelyyn, joten muiden vaihto-opiskelijoiden itkunparahduksista päätellen nämä kurssit olivat erityisen vaikeita. Suoritusmuotoina olivat kotitehtävät, esseet, ryhmätyöt, esitykset luokan edessä ja loppukokeet. Periodeja oli Helsingistä poikkeavasti vain kaksi vuodessa, eli puolen vuoden vaihdoksi suunniteltiin kerralla koko lukukauden opinnot. Hyviä arvosanoja sai tekemällä tunnilla vaaditut tehtävät ja osallistumalla opetukseen aktiivisesti. Opettajilla oli tapana kysellä etenkin vaihto-opiskelijoilta, viittasimme tai emme. Paras arvosana oli A+, joka omasta kokemuksestani oli helpompi saada kuin oman yliopistomme paras arvosana 5.

NTHU:n opiskelijat ovat tiivis yhteisö ja ylpeitä pienen yliopistonsa menestyksestä. He haluavat pitää yliopiston mainetta yllä ja antavat opinnoilleen suurta arvoa. Tätä ei voi olla kunnioittamatta, sillä opettajat ja opiskelijat ovat etenkin pienissä ryhmissä hyvin läheisiä. Omat opettajani kyselivät minulta Suomesta ja suomalaisuudesta, koti-ikävästä ja pärjäämisestä Taiwanissa. He antoivat yhteystietojaan hätätapausten varalta. Olin huolenpidosta otettu ja kiitollinen. Tälle kääntöpuolena on, että yliopisto-opiskelijoilla siellä ei ollut samanlaista vapautta ja itsenäisyyttä mitä Suomessa. Opiskelijoita, sekä myös meitä vaihtareita kohdeltiin samalla tavoin mitä Suomessa esimerkiksi yläkoulun oppilaita kohdeltaisiin. Kannattaa myös ottaa huomioon, että opiskelijoiden ja opettajien suhde ei ole samanlainen Taiwanissa (ja Aasiassa yleensä), kuin mitä se on Suomessa. Jos opettajalle kertoo jotain luottamuksellisesti, hän saattaa kertoa sen myöhemmin koko luokalle, sillä ”mehän olemme kuin perhettä”.

Vinkki vitosena vielä: jos huonekaverisi herää kello kolmelta yöllä opiskelemaan, on se paikallisessa kulttuurissa suhteellisen normaalia.

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville

Haluan tässä tekstissä vielä tuoda esille, että henkinen asennoituminen ennen matkaa ja matkan aikana jatkuva adaptoituminen uuteen on tärkeää. Raskaista hetkistä kyllä pääsee yli, ja muut vaihto-opiskelijat toimivat ikään kuin perheen ja tukiverkoston korvikkeena matkan ajan.

Muut vaihto-opiskelijat olivat tärkeä tuki ja turva koko matkan ajan, ja yhteydenpito jatkuu vielä kotiin palaamisen jälkeen. Tässä poppoo menossa rannalle.

Byrokratia yliopiston sisällä osasi olla todella uuvuttavaa ajoittain. Yliopisto oli vaihtarien puolesta ilmoittanut paikalliselle poliisille meidän tulostamme, joten itse ei tarvinnut tehdä minkäänlaista ilmoitusta. Kuitenkin opintojen päättyessä syntyi ongelmia, sillä Hsinchun maahanmuuttovirasto olisi halunnut meidän lähtevän heti lukukauden päätyttyä, vaikka viisumeissa olisi ollut vielä aikaa. Tämä aiheutti paniikkia ja eripuraa vaihto-opiskelijoiden ja yliopiston kanssa, sillä opiskelijat olivat tietysti varanneet lentonsa paljon aiemmin. Olin tästä myös Helsingin yliopistoon yhteydessä, sillä NTHU oli aiemmin ilmoittanut vaihtareille, että asuntolassa saa asua vielä lukukauden loputtuakin ja nyt meitä oltiin häätämässä koko maasta ennen lentojamme. Juttu saatiin lopulta selvitettyä, ja tässä tapauksessa maahanmuuttovirasto oli tehnyt virheen ja NTHU oli vain toiminut tiedon välittäjänä. Henkilöllä on siis niin kauan aikaa oleskella maassa, mitä hänen viisumissaan on aikaa, loppuivat opinnot tai eivät.

Kampuksella oli oma päivystys, mutta sen aukioloajat olivat todella epäselvät. Ensimmäisen kuukauden aikana sairastuin pahasti, ja minua piti lähteä viemään sairaalaan taksilla. Vakuutuspaperini olivat kokonaan suomeksi, joten ne sivuutettiin sairaalassa täysin. Kyseessä oli yksityinen sairaala lähellä kampusta. Ensimmäisellä kerralla sairaalaan minut vei ystäväni ja parin tunnin jälkeen uudelleen erään kurssini opettaja. Vietin sairaalassa yön kiinni tipassa ja minulle ilmoitettiin, että edellisessä kerralla saamani lääkkeet olivat vääriä, eikä minun kuuluisi syödä niitä.

Sairastuminen voi tapahtua äkkinäisesti, joten kannattaa Suomesta tuoda lääkkeitä mukana, vaikka se tuntuisi tylsältä kantaa niitä Taiwaniin asti. Myös vakuutuspaperit olisi hyvä olla englanniksi, jos vakuutusyhtiö tarjoaa tätä. Oma vakuutukseni korvasi kyllä sairaalakäyntini takautuvasti, mutta paikan päällä ystäväni lainasivat minulle rahaa. Kortilla ei pystynyt maksamaan sairaalassa, eikä oikein missään muuallakaan Taiwanissa. Lähin sairaala on myös hyvä tarkistaa etukäteen. Tämä yhden päivän ja yhden yön sairaalakeikka maksoi parisataa euroa. Olin liikuttunut siitä, että juuri tapaamani ystävät, ja kurssin opettajani odottivat kanssani sairaalassa, sillä henkilökunta puhui vain kiinaa ja neljän kipupiikin jälkeen minun alkoi olla hankala kommunikoida edes englanniksi. Kännykkään kannattaa laittaa hätäyhteystiedot ICE-koodilla, sillä esimerkiksi opettajani soitti sairaalasta perheelleni ja selitti tilanteen.

Sairaalakeikka oli ehdottomasti hankalin kokemukseni vaihtoaikanani. Turhautumista ja itkupotkuja aiheuttivat pääasiassa minulle tuntemattomat tavat toimia ja paikallisten ennakkoluulot ulkomaalaisia kohtaan. Pohjoismaalaisen näköisenä en tietenkään koskaan täysin soluttautunut joukkoon. Omaa rauhaa ja lepoa täytyi ottaa itselleen, sillä paikallisilla on tapana huolestua, jos toinen on hiljainen tai ei hymyile jatkuvasti. Suomalaisena tähän oli vaikea tottua. Niin vaihtareilla, kuin paikallisilla opiskelijoilla ja opettajilla oli tietyt mielikuvat Suomesta. Nämä mielikuvat olivat pääasiassa positiivisia, joskin hieman liioiteltuja. Välillä kannattaa vetää syvään henkeä, sillä samat teemat igluista, jääkarhuista, hylkeistä, lumesta ja maailman parhaasta koulutuksesta, toistuivat ainakin minulla koko matkan ajan.

Ruoka on Taiwanissa vähän liiankin hyvää ja halpaa. Jokapäiväinen valinta on riisin tai nuudelin välillä, sillä suurin osa taiwanilaisista ruuista pyörii näiden ympärillä. Kuvailisin taiwanilaista ruokaa maukkaaksi ja usein hiukan mausteiseksi. Länsimaalaista ruokaa oli myös saatavilla, mutta tämä tarkoitti yleensä hampurilaisia tai pitsaa. Ruoka on usein paistettu rasvassa salaatti mukaan lukien, joten kevyempiä ruokia esim. aamiaiseksi oli hankalampi löytää. Annokset ovat isoja ja pitävät kyllä nälän loitolla.

Esimerkkiannos kampuksen ruokalasta.

En itse syö punaista lihaa, joka aiheutti vaikeuksia sen suhteen, että Taiwanissa porsaan liha on tärkeä pääruoka. Esimerkiksi myös nuudelit on saatettu paistaa lihaliemessä, joten omia rajojaan voi ruokavalion suhteen miettiä etukäteen. Kaksi vaihto-opiskelijaa porukastamme olivat vegaaneja, ja heidän ruokavalionsa kutistui matkan aikana ikävästi. Jos on ruokarajoitteita ja asuu Taipein ulkopuolella, niin suosittelen etukäteen etsimään ravintoloita ja ruokapaikkoja.

Taiwan on tunnettu night market -ruokakojuistaan, jotka ovat aivan oma kokemuksensa. Kojusta kojuun on tarjolla esimerkiksi paistettua lihaa, nyyttejä, nuudelia, taiwanilaista jäätelöä ja paikallisia erikoisuuksia (kuten kuuluisa stinky tofu). Muistelen näitä marketteja lämmöllä, sillä niiden ihmisvilinä, pienet käytävät ja ruuan tuoksun sekoittuminen kosteaan ilmaan toi aivan omanlaisensa tunnelman, jota näin Pohjolassa olisi hankala luoda uudelleen. Voisin kirjoittaa täysin toisen tekstin Taiwanin ruuista ja siitä, miten Taiwan on bubble tean luvattu maa, mutta nyt vain suosittelen avoimin mielin kokeilemaan erilaisia ruokia.

Sään puolesta Taiwan on kostean kuuma kesällä. Talveen päin mentäessä taifuunit ja myrskyt yleistyvät ja lämpötila juuri kosteuden takia saattaa tuntua kylmemmältä mitä se oikeasti on. Kannattaa siis ainakin yksi tuuli- tai sadetakki ottaa matkalle mukaan. Kuumalla säällä aurinkorasva, vesipullo ja rasvaa hyttysen puremille ovat tärkeitä. Huomasin jo alussa, että taiwanilaisilla on taipumus muuttaa mitkä tahansa retket patikkamatkoiksi vuorten huipulle, joten hyvät kengät ovat A ja O.

Leijonan pää vuoren huipulla, Taipeissa. (獅頭山, Shitoushan).

Ulkomaalaisia saatetaan vähän kummastella etenkin Taipein ulkopuolella, joten on tärkeää olla kohtelias ja yrittää puhua hiukan kiinaa, sillä paikalliset ilahtuvat tästä. Eräällä uber-matkalla kuskimme piti yhdelle taiwanilaiselle opiskelijakaverillemme puhuttelun siitä, miten hänen täytyy varmistaa, että me rakastumme Taiwaniin ja matkamme on unohtumaton. Tämä ei kuitenkaan ollut tarpeellista, sillä Taiwaniin on täysin mahdotonta olla rakastumatta.

Vaihtokertomus, PH Wien, syksy 2019

Kasvatustieteellisen tiedekunnan opiskelija

Vietin syyslukukauden 2019 Wienissä Pädagogische Hochschulessa. Valitsin Wienin vaihtokohteekseni pääasiassa siksi, että halusin kohentaa saksan kielen taitoani vaihdon aikana. Lisäksi Wienissä veti puoleensa sen kiinnostava kaupunkikulttuuri.

Ennen lähtöä

Vaikka lähtöön liittyy luultavasti aina jonkinlaista byrokratiaa, koin hakuprosessin melko mutkattomaksi. Haku tapahtui Helsingin yliopistossa Mobility Onlinen kautta, ja sama järjestelmä toimi myös vaihtokohteessa. Sain PH Wieniltä selkeät hakuohjeet, jotka olivat itse asiassa pikemminkin rekisteröitymisohjeet: minut toivotettiin jo tässä vaiheessa sähköpostin saatesanojen yhteydessä tervetulleeksi Wieniin. En kuitenkaan uskaltanut vielä iloita sataprosenttisesti, vaan täytin rekisteröitymislomakkeet ja jäin odottamaan jatkotoimenpiteitä. Pian tämän jälkeen postiin saapui paketti. PH Wien lähetti vaihto-opiskelijoilleen fyysisen tervetuliaispaketin, joka sisälsi kaikkea kaupungin kartasta yksityiskohtaisiin toimintaohjeisiin.

Alkubyrokratia vaihtokohteessa

Kuten tervetuliaispaketistakin voi jo aavistaa, oli vastaanotto PH Wienissä erittäin lämminhenkinen. Vaikka oppilaitos oli pieni, oli vaihtopalveluihin ja sen henkilökuntaan panostettu. Koin saavani poikkeuksellisen henkilökohtaista tukea ja ohjeistusta vaihtopalveluiden suunnalta jo heti orientaatioviikolta alkaen, ja sen ansiosta alkubyrokratia ei tuntunut lainkaan ylitsepääsemättömältä. Toki tähän voi vaikuttaa myös se, että EU-maana Itävalta luultavasti on suomalaiselle vaihto-opiskelijalle muutenkin melko mutkaton kohde.

Tärkein alkubyrokratiaan liittyvä tehtävä oli ilmoittautuminen kaupungin asukkaaksi. Se tuli tehdä yllättävänkin nopeasti – muuton jälkeen rekisteröitymiselle annettiin aikaa kolme päivää. Sain tämän tiedon ja rekisteröitymiseen vaadittavan lomakkeen (saksaksi Meldezettel) opiskelija-asuntolasta. Kävinkin rekisteröitymässä asukkaaksi jo heti seuraavana päivänä paikallisessa maistraatissa (Meldeamt). Tähän tarvittiin lomakkeen lisäksi passi. Rekisteröityminen oli siinä mielessä helppoa, että jokaisella kaupunginosalla oli oma Meldeamt-toimipisteensä, ja näin apu löytyi läheltä.

Muuten alkubyrokratiaa ei ollut nimeksikään. Kohdeyliopistolla täytin muutaman lomakkeen ja hankin opiskelijakortin. Opiskelijakortin avulla sain hankittua julkisen liikenteen kortin (joka oli muuten melko edullinen, 78 euroa koko lukukaudelta). Lisäksi hankin paikallisen pankkikortin, mutta jälkikäteen ajateltuna sekään ei ehkä olisi ollut välttämätöntä.

Asuminen

En ottanut etukäteen juurikaan selvää asumismahdollisuuksista, vaan hain asuntolahuonetta oppilaitokseni suosittelemasta paikasta (WIHAST). Ennakkokäsitykseni oli, että Euroopan pääkaupungeista voi olla vaikeaa saada edullinen asunto, ja siksi otin vastaan heti ensimmäisen asuntotarjouksen. Paikan päällä kuitenkin selvisi, että Wienissä asuntotilanne ei ole näin heikko, opiskelijoillekin olisi ollut tarjolla monenlaisia vaihtoehtoja.

Wihast tarjosi uusille hakijoille pääasiassa jaettuja huoneita, mikä ei yksiössä asuneena kuulostanut järin houkuttelevalta. Ilmoitinkin hakulomakkeessa hakevani vain omaa huonetta, minkä vuoksi sain huoneen ei-niin-suositusta kohteesta, melko hankalan matkan päästä opiskelupaikastani. Huoneessa ei sinänsä ollut mitään vikaa, mutta täytyy myöntää, että se oli melko askeettinen omaan makuuni. Mahdollisimman halpaa ratkaisua etsivälle voisin suositella Wihastia. mutta itselleni asunnossa tärkeintä on kuitenkin sijainti, ja siksi päädyin vaihtamaan asuntolaa. Hain uutta huonetta OEAD-nimisestä opiskelija-asuntolasta ystäväni suosituksesta. Vaikka tämä kohde oli hieman kalliimpi, koin päätöksen olleen viihtyisyyden ja keskeisen sijainnin ansiosta sen arvoista.

Opiskelu ja opetus

Kuten oppilaitoksen nimikin jo saksaa osaaville kertoo, PH Wien ei ole yliopisto, vaan jonkinlainen kolmannen asteen korkeakoulu. Suomalaiseen yliopistoon verrattuna tämä tarkoitti sitä, että opetuksessa painottui tieteen sijaan käytäntö. Vaikka en sinänsä lähtenyt vaihtoon pelkästään akateemista pääomaa kerryttääkseni, tuntui se toisinaan turhauttavalta, koska koin, etteivät opinnot tarjonneet juuri haastetta. Oppilaitokseni suosituksesta valitsin vaihto-opiskelijoille suunnatun 30 opintopisteen International Programmen. Tämän ohjelman parasta antia olivat mielestäni saksan kielen tunnit sekä viikoittainen opetusharjoittelu paikallisessa alakoulussa. Suorituskieleni oli englanti, mutta kaikilla kursseillani pääsin harjoittelemaan myös saksaa, mikä oppimistavoitteitteni kannalta mukava yllätys. Suosittelisin kuitenkin, että mikäli saksa sujuu, kannattaa ottaa edes yksi kurssi paikallisten kanssa. Siellä pääsee varmasti kohentamaan kielitaitoaan, ja uskon, että myös sisällöt saattavat olla haastavuustasoltaan mielekkäämpiä.

Wien kuvattuna maailman vanhimmasta toimivasta maailmanpyörästä, Praterin Riesenradista
Wien kuvattuna maailman vanhimmasta toimivasta maailmanpyörästä, Praterin Riesenradista.

Kurssien rakenne oli lähes jokaisella kurssilla samankaltainen. Teimme paljon ryhmätöitä ja esitelmiä. Lisäksi harjoittelimme erilaisia opetusmenetelmiä käytännössä. Aiemmin mainitsemani opetusharjoittelu oli kuitenkin hyvin erilainen kurssi muihin verrattuna. Meidät jaettiin kolmen opiskelijan ryhmiin, ja näissä ryhmissä suoritimme opetusharjoittelun (kaksi tuntia viikossa koko lukukauden ajan). Vaikka harjoittelu vieraassa maassa ei ollut aina helppoa, oli mielenkiintoista tutustua paikalliseen kouluarkeen, opettajiin sekä oppilaisiin. Vaikka periaatteessa harjoittelussa olisi pärjännyt pelkällä englannilla, pääsin treenaamaan saksan kielen taitoani autenttisessa tilanteessa oikein olan takaa.

Kaikkiin kursseihin kuului jonkinlainen loppuraportti, mitkä suoritettiin lukukauden lopussa. Arvosteluasteikko on Itävallassa täysin päinvastainen kuin Suomessa: 1 on paras numero ja 5 on heikoin. Parhaisiin arvosanoihin ylsi helposti hoitamalla kaiken ajallaan ja osoittamalla omaa aktiivisuutta pitkin kurssia.

Hyödyllistä tietoa vaihtoon lähteville

PH Wienissä opiskelijaelämä ei ollut niin aktiivista Helsingin yliopistoon ja omaan ainejärjestööni verrattuna. Opinnot olivat kuitenkin yhteisöllisiä, joten niiden kautta tutustui helposti uusiin ihmisiin. Minulle muodostuikin vakituinen ystäväporukka, jonka kanssa keksimme vapaa-ajan aktiviteetteja ja mm. reissasimme paljon. Matkailu on Wienistä käsin helppoa ja halpaa: monet kohteet ovat saavutettavissa muutamassa tunnissa muutamalla kymmenellä eurolla. Kävimme mm. Prahassa ja Bratislavassa. Lisäksi vuokrasimme auton ja teimme roadtripin Alpeille. Tätä varten suosittelen hankkimaan luottokortin jo Suomesta, mikäli se on vain mahdollista. Ilman luottokorttia auton vuokraaminen osoittautui yllättävän hankalaksi. Lisäksi, koska ainejärjestötoimintaa tms. ei meidän oppilaitoksemme tarjonnut, osallistuimme EBN:n (Erasmus Buddy Network) järjestämälle laskettelumatkalle. Suosittelenkin tutustumaan tämän järjestön tarjoamiin mahdollisuuksiin, jos omassa yliopistossa ei vapaa-ajan aktiviteetteja ole tarjolla.

Laskettelureissu Itävallan Alpeille
Laskettelureissu Itävallan Alpeille

Kuten alussa jo mainitsin, Wienissä minua veti puoleensa monipuolinen kaupunkikulttuuri. Wienissä ollessani harrastuksiini kuului mm. oopperassa käynti, mikä on tehty saavutettavaksi myös opiskelijabudjetilla. Suosittelen käymään oopperassa jo ihan vain kokemuksen kannalta, vaikka se ei muuten olisikaan niin lähellä sydäntä. Sekä Staatsoper että Volksoper tarjoavat viimehetken lippuja n. 10 eurolla. Lisäksi museotarjontaa Wienissä löytyy joka lähtöön. Itse pidin erityisesti luonnoniteteellisestä museosta. Se ja vastapäätä sijaitseva taidehistoriallinen museo kannattaa tsekata ihan vain jo arkkitehtuurinkin vuoksi.

Jevgeni Onegin Wienin valtionoopperassa
Jevgeni Onegin Wienin valtionoopperassa

Itävalta on suomalaiselle melko helppo kohde. Itse en ainakaan kokenut juurikaan kulttuurishokkeja. Ehkä suurin ”shokki” oli se, että käteistä suositaan maksutapana ja monissa ravintoloissa kortti ei käy lainkaan. Itävalta on myös hintatasoltaan melko lähellä Suomea. Itävallassa kuitenkin ruokakaupassa ja ravintoloissa käynti on hieman halvempaa, mikä merkitsee vaihto-opiskelijan elämässä jo paljon. Turvallisuuskin on kokemukseni mukaan Suomen luokkaa – en oikeastaan joutunut pelkäämään kertaakaan edes yksin yöllä liikkuessani.

Wien on siis kaikin puolin helposti lähestyttävä kohde, joka kuitenkin tarjoaa kokijalleen paljon.