kasvatustieteellisen tiedekunnan opiskelija
Yhtenä kesäpäivänä 2019 istuin Kaisa-kirjastossa ja kuulin kännykkäni värisevän taskussa. Liikkumispalveluilta oli tullut sähköposti. Tunsin sydämeni sykkivän rinnassani ja käsieni hikoavan. Hymy nousi kasvoilleni ja minut valtasi kokonaisvaltainen jännitys uudesta ja tuntemattomasta: vaihtovuodesta Taiwanissa.
Ennen lähtöä
On yleisesti tunnettu fakta, että vaihdon mahdollistamiseksi on tehtävä paljon alkuvalmisteluja, sekä paperitöitä. Näin kaksi vuotta vaihtokokemukseni jälkeen verestin muistiani selailemalla tietokoneeni tiedostoja vaihtoon valmistelusta, ja niitähän löytyi. Kun minut oli hyväksytty vaihto-ohjelmaan ensin Helsingin yliopistossa, hain kolmeen eri yliopistoon Taiwanissa ja tein kaikkiin opintosuunnitelmat. Kaksi niistä oli pääkaupunki Taipeissa, ja kolmas vaihtoehto oli noin kahden tunnin ajomatkan päästä pääkaupungista, Hsinchussa. Totta kai, minut sitten valittiin opiskelemaan tähän Helsinkiä pienempään kaupunkiin Taiwanin pohjoisosassa meren äärellä. Paikalliset kutsuvat Hsinchua ”tuulten kaupungiksi”. (Tämä tuli todella todistettua, sillä rikoin matkani aikana neljä sateenvarjoa.)
Ennen lähtöä hain myös viisumia Taiwanin konsulaatista Helsingissä. Verrattuna Kiinan viisumin hakemiseen, tämä prosessi oli yllättävän helppo. Suomalaisten ei tarvitse hankkia Taiwaniin viisumia, jos matka kestää alle 90 päivää, eli suurin osa sinne matkaajista ei tarvitse viisumia lainkaan. Virkailija näytti suorastaan yllättyneeltä astuessani toimistoon.
Olin yhteydessä vaihtoyliopistoon ennen lähtöä. He kysyivät (ja varmistelivat) lentoni aikatauluja. Hain myös huonetta kampukselta kansainvälisestä asuntolasta ja sainkin sen. He myös kertoivat paljonko rahaa tuli olla etukäteen valmisteltuna, sillä vuokra ja muut maksut maksettiin toimistolla koko puolen vuoden edestä. Kansainvälinen asuntola oli hieman kalliimpi, sillä siellä oli vain kahden henkilön huoneita, mutta laskin, että 5 kk edestä vuokra oli vähän päälle 500e. Hieman eri hintaluokissa siis kuin Helsingin opiskelija-asunnot.
Alkubyrokratia vaihtokohteessa
Tämä saattaa kuulostaa itsestäänselvyydeltä, mutta en voi painottaa tätä liikaa: koita nukkua lentokoneessa. Itse en yli 15 tuntia kestäneellä matkalla Helsingistä Hsinchuun nukkunut silmänräpäystäkään ja aikaero oli kuusi tuntia. Automatkalla kampukselle minä ja eräs israelilainen tyttö juttelimme jet-lagin sekoittamana politiikasta ja säästä. Taiwan toivotti meidät tervetulleeksi tuulenpuuskalta, joka tuntui kuin kuumalta kostealta fööniltä.
Kampukselle päästyämme minua vastassa oli oma tuutorini, joka otti minut hyvin vastaan. Jos sinulta kysytään ennen vaihtoon lähtöä ”haluatko oman tuutorin?” ehdottomasti vastaa ”kyllä!”. En tiedä miten olisin alun toimistorumbasta selvinnyt ilman häntä. Minun ja muiden vaihto-oppilaiden tuli kerätä leimoja eri toimistoista (eri puolelta kampusta). Toimiston A leima merkitsi, että olin maksanut vuokran ja toimiston B leima taas tarkoitti, että olin saanut avaimen, josta piti jatkaa toimistoon C, että saisin wifi-yhteyden (ei toiminut), jonka jälkeen toimisto D varmisti, että olin hakenut aiemmat leimat ja allekirjoittanut aiemmat paperit jne. Tämä ruljanssi kesti monta tuntia, eikä esimerkiksi toimistoon C voinut mennä ennen kuin oli käynyt B:ssa. Leimojen kerääminen tuntuu Taiwanissa olevan vieläkin aika yleinen käytäntö, mikä on harvinaisen ristiriitaista ottaen huomioon, että kampuksella oli myös älykirjasto, joka tunnistaa kirjojen palauttamisen vain laittamalla kirjan hyllyyn. Tietyt perinteet ja tavat hoitaa asioita, vain istuvat tiukassa vaikka vaihtoehtoisiakin tapoja olisi tarjolla.
Varoitan myös näin etukäteen, että ainakin suurimassa osassa Taiwanin vaihto-ohjelmissa on kaikkien opiskelijoiden terveystarkastus heti ensimmäisellä viikolla. Olin etukäteen käynyt Helsingissä terveysasemalta hakemassa rokotetodistuksen, sillä ilman todistusta he olisivat siellä antaneet paikan päällä tiettyjä perusrokotteita. Tarkastus toteutettiin isossa liikuntasalissa, joka oli jaoteltu eri pisteisiin (kuulo, näkö, pituus, paino yms.) ja jokaisesta pisteestä sai leiman (totta kai). Kun kaikki leimat oli saatu, otettiin verikoe, virtsanäyte ja keuhkojen röntgenkuva. Myös elämäntavoista tuli täyttää pitkä lomake. Olin tästä prosessista hyvin hämmentynyt, sillä yliopisto, jossa tulen viettämään viisi kuukautta, tietää minusta ja terveydentilastani aivan kaiken. Eräs espanjalainen ja toinen korealainen vaihtari saivat palautetta painostaan, vaikka he molemmat olivat näin länsimaalaisin silmin aivan normaalikokoisia. Tietyt asiat, jotka Suomessa miellettäisiin yksityisasioiksi, eivät Taiwanissa ole sitä. Tähän on vain tietyssä määrin totuttava, vaikka ne tuntuisivat epämukavilta ja eriskummallisilta.
Asuminen
Kuten mainittu, sain huoneen kansainvälisestä asuntolasta. Perinteiseen aasialaiseen tapaan jaoin yhden (noin 20 neliömetriä arviolta) huoneen toisen opiskelijan kanssa. Huonekaverini oli Macaosta ja yhteinen kielemme oli elekieli. Puhuin kyllä hänelle hiukan kiinaa ja hän puhui minulle välillä englantia, mutta suurimmaksi osaksi vain osoittelimme ilmastointilaitetta ja toivottelimme toisillemme hyvää yötä iltaisin. Ilmastointia pystyi käyttämään ladattavalla kortilla. Korttia ladattiin rahalla automaatilta, joka löytyi eräästä kampuksen toimiston edustalta. Kun ensimmäisen kerran saavuin huoneeseen, huonekaverini piti lämpötilaa 27 asteessa. Ulkona oli noin 32 astetta. Kun pyysin, että voiko huoneen lämpötilaa laskea, hän nukkui kahden peiton alla seuraavan yön.
Ehkä suurin yllätys asumisessa oli, että patja, sekä tyynyt ja peitto piti käydä ostamassa erikseen. Kampuksella myytiin patjoja, peittoja ja tyynyjä lukukauden alkaessa, joista myöhemmäksi katumuksekseni valitsin kovemmat ja halvemmat versiot. Oma puoleni huoneesta oli pölyn peitossa saapuessani, mutta siivoustarvikkeita pystyi ostamaan myös kampukselta. Suuresti suosittelen myös heti aluksi ostamaan ötökkäansoja ja -myrkkyjä. Huoneemme oli kahdeksannessa kerroksessa, mutta ötökät silti löytävät sinne tiensä, jos ei ole varovainen.
Asuntolan kerrokset oli luokiteltu sukupuolittain, eli kaikki parilliset kerrokset olivat tytöille jne. Kerroksesta löytyi yhteiset wc- ja suihkutilat. Lämpimällä säällä suihkutiloissa näkyi myös sisiliskoja. Lämmin vesi oli suurimmaksi osaksi saatavilla, mutta välillä kuumavesiboileri ei toiminut. Kerroksesta löytyi myös vesiautomaatti, josta sai puhdistettua kylmää ja kuumaa vettä, sekä pesukone ja kuivausrumpu, jotka toimivat kolikoilla. Huoneeseen kannattaa varastoida vettä varmuuden vuoksi, sillä esimerkiksi vesiautomaatti ei toiminut sähkökatkojen aikana. Sähkökatkoja ei ollut usein, mutta kun niitä oli, opiskelijat kerääntyivät kampuksen ravintoloihin, joissa oli varasähköt (eli ilmastointi myös toimi!). Asuntolassamme ei ollut keittiötä, sillä kaikki ruoka ostettiin kampuksen ravintolakojuista: valikoimaa riitti ja ruoka oli todella edullista. Eurolla tai parilla sai jo vatsansa täyteen. Lähin ruokakauppa oli noin puolen tunnin bussimatkan päässä.
Kaikki vaihto-opiskelijat eivät majoitu kansainväliseen asuntolaan. Ystäviäni asui myös paikallisten opiskelijoiden asuntoloissa, jotka olivat jaettu sukupuolen mukaan. Mihinkään asuntolaan ei päässyt ilman opiskelijakorttia, eikä esimerkiksi naispuolisten opiskelijoiden asuntoloihin saanut kutsua miespuolisia opiskelijoita. Paikallisten opiskelijoiden asuntolat olivat isoja huoneita, jotka jaettiin 4–8 opiskelijan kesken. Kaikille opiskelijoille on missä tahansa asuntolassa varattu oma sänky, vaatekaappi ja työpöytä.
Kampus oli kuin oma pieni maailmansa, sillä sieltä löytyi kaikki tarvittava aina kahviloista kampaamoihin. Kuumalla säällä, eli lähes aina, opiskelijat opiskelivat ilmastoidussa kirjastossa ja katsoivat siellä elokuvia. Pidimme siellä myös Harry Potter maratonin muiden vaihtarien kanssa. He syövät kampuksen ruokaloissa (3), ja oppituntien jälkeen ottavat osaa yliopiston klubitoimintaan. Kampus on myös lähellä vuoristoista metsää, eli patikointi tuli vaihtoaikana tutuksi. Ensimmäisen kuukauden aikana eräs paikallinen opiskelija vei minut ja kaksi muuta vaihtaria kampuksen pienelle temppelille polttamaan suitsukkeita ja rukoilemaan hyvää menestystä opinnoissa. Kampus oli yhteydessä myös toisen yliopiston kampukseen, jossa oli uimahalli mitä myös NTHU:n opiskelijat halutessaan voisivat käyttää. Myös iso ulkoliikuntastadion, sulkapallokenttä ja kuntosali olivat pientä maksua vastaan opiskelijoiden käytössä.
Opiskeluja ja opetus
Olin Suomesta käsin suunnitellut, että opiskelisin kasvatustieteellisiä kursseja oman pääaineeni mukaan, sekä kiinaa. Paikan päällä suunnitelmat pääaineeni osalta muuttuivat, sillä kasvatustieteen kampus oli erillään kampuksesta, jossa asuntolani oli. Minun olisi siis pitänyt matkustaa sinne bussilla päivittäin. En ollut tästä järin innoissani, joten päätin kokeilla opiskella samalla kampuksella tarjottavia humanistisia ja valtiotieteellisiä opintoja. Kurssivalikoimaa ei ollut paljoa englanniksi, ja järjestelmä oli suhteellisen hankalakäyttöinen, joka oli käännetty englanniksi vain puoliksi. Kursseille, kurssien tasoille, opetusmuodoille ja opetuspaikoille oli käytössä omat koodinsa. Tietyt yksityiskohdat mainittiin vain kiinaksi, joten alussa kannattaa kysyä paikallisista opiskelijoita tai omalta tuutorilta apua. Ranskalainen vaihtokaverini ylipuhui minut osallistumaan hänen kanssaan eurooppalaisen politiikan kurssille, sillä se järjestettiin englanniksi. Kurssikuvauksessa oli kuitenkin virhe, sillä kurssin amerikkalainen opettaja halusikin opettaa kiinaksi. Hän ei myöskään halunnut, että lähtisimme hänen kurssiltaan. Näin siis päädyimme viiden kuukauden ajan, joka maanantai kolme tuntia kestävälle kiinankieliselle luennolle politiikasta. Monet epätoivoiset ilmeet vaihdettiin tämän kurssin aikana.
Kurssieni taso ei ollut minusta vaikea. Päinvastoin opiskelun taso oli esimerkiksi Helsingin yliopiston kursseihin verrattuna suorastaan helppo, mutta läksyjä ja tuntien ulkopuolista työtä taas oli paljon enemmän. NTHU on erikoistunut luonnontieteisiin ja tietojenkäsittelyyn, joten muiden vaihto-opiskelijoiden itkunparahduksista päätellen nämä kurssit olivat erityisen vaikeita. Suoritusmuotoina olivat kotitehtävät, esseet, ryhmätyöt, esitykset luokan edessä ja loppukokeet. Periodeja oli Helsingistä poikkeavasti vain kaksi vuodessa, eli puolen vuoden vaihdoksi suunniteltiin kerralla koko lukukauden opinnot. Hyviä arvosanoja sai tekemällä tunnilla vaaditut tehtävät ja osallistumalla opetukseen aktiivisesti. Opettajilla oli tapana kysellä etenkin vaihto-opiskelijoilta, viittasimme tai emme. Paras arvosana oli A+, joka omasta kokemuksestani oli helpompi saada kuin oman yliopistomme paras arvosana 5.
NTHU:n opiskelijat ovat tiivis yhteisö ja ylpeitä pienen yliopistonsa menestyksestä. He haluavat pitää yliopiston mainetta yllä ja antavat opinnoilleen suurta arvoa. Tätä ei voi olla kunnioittamatta, sillä opettajat ja opiskelijat ovat etenkin pienissä ryhmissä hyvin läheisiä. Omat opettajani kyselivät minulta Suomesta ja suomalaisuudesta, koti-ikävästä ja pärjäämisestä Taiwanissa. He antoivat yhteystietojaan hätätapausten varalta. Olin huolenpidosta otettu ja kiitollinen. Tälle kääntöpuolena on, että yliopisto-opiskelijoilla siellä ei ollut samanlaista vapautta ja itsenäisyyttä mitä Suomessa. Opiskelijoita, sekä myös meitä vaihtareita kohdeltiin samalla tavoin mitä Suomessa esimerkiksi yläkoulun oppilaita kohdeltaisiin. Kannattaa myös ottaa huomioon, että opiskelijoiden ja opettajien suhde ei ole samanlainen Taiwanissa (ja Aasiassa yleensä), kuin mitä se on Suomessa. Jos opettajalle kertoo jotain luottamuksellisesti, hän saattaa kertoa sen myöhemmin koko luokalle, sillä ”mehän olemme kuin perhettä”.
Vinkki vitosena vielä: jos huonekaverisi herää kello kolmelta yöllä opiskelemaan, on se paikallisessa kulttuurissa suhteellisen normaalia.
Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville
Haluan tässä tekstissä vielä tuoda esille, että henkinen asennoituminen ennen matkaa ja matkan aikana jatkuva adaptoituminen uuteen on tärkeää. Raskaista hetkistä kyllä pääsee yli, ja muut vaihto-opiskelijat toimivat ikään kuin perheen ja tukiverkoston korvikkeena matkan ajan.
Byrokratia yliopiston sisällä osasi olla todella uuvuttavaa ajoittain. Yliopisto oli vaihtarien puolesta ilmoittanut paikalliselle poliisille meidän tulostamme, joten itse ei tarvinnut tehdä minkäänlaista ilmoitusta. Kuitenkin opintojen päättyessä syntyi ongelmia, sillä Hsinchun maahanmuuttovirasto olisi halunnut meidän lähtevän heti lukukauden päätyttyä, vaikka viisumeissa olisi ollut vielä aikaa. Tämä aiheutti paniikkia ja eripuraa vaihto-opiskelijoiden ja yliopiston kanssa, sillä opiskelijat olivat tietysti varanneet lentonsa paljon aiemmin. Olin tästä myös Helsingin yliopistoon yhteydessä, sillä NTHU oli aiemmin ilmoittanut vaihtareille, että asuntolassa saa asua vielä lukukauden loputtuakin ja nyt meitä oltiin häätämässä koko maasta ennen lentojamme. Juttu saatiin lopulta selvitettyä, ja tässä tapauksessa maahanmuuttovirasto oli tehnyt virheen ja NTHU oli vain toiminut tiedon välittäjänä. Henkilöllä on siis niin kauan aikaa oleskella maassa, mitä hänen viisumissaan on aikaa, loppuivat opinnot tai eivät.
Kampuksella oli oma päivystys, mutta sen aukioloajat olivat todella epäselvät. Ensimmäisen kuukauden aikana sairastuin pahasti, ja minua piti lähteä viemään sairaalaan taksilla. Vakuutuspaperini olivat kokonaan suomeksi, joten ne sivuutettiin sairaalassa täysin. Kyseessä oli yksityinen sairaala lähellä kampusta. Ensimmäisellä kerralla sairaalaan minut vei ystäväni ja parin tunnin jälkeen uudelleen erään kurssini opettaja. Vietin sairaalassa yön kiinni tipassa ja minulle ilmoitettiin, että edellisessä kerralla saamani lääkkeet olivat vääriä, eikä minun kuuluisi syödä niitä.
Sairastuminen voi tapahtua äkkinäisesti, joten kannattaa Suomesta tuoda lääkkeitä mukana, vaikka se tuntuisi tylsältä kantaa niitä Taiwaniin asti. Myös vakuutuspaperit olisi hyvä olla englanniksi, jos vakuutusyhtiö tarjoaa tätä. Oma vakuutukseni korvasi kyllä sairaalakäyntini takautuvasti, mutta paikan päällä ystäväni lainasivat minulle rahaa. Kortilla ei pystynyt maksamaan sairaalassa, eikä oikein missään muuallakaan Taiwanissa. Lähin sairaala on myös hyvä tarkistaa etukäteen. Tämä yhden päivän ja yhden yön sairaalakeikka maksoi parisataa euroa. Olin liikuttunut siitä, että juuri tapaamani ystävät, ja kurssin opettajani odottivat kanssani sairaalassa, sillä henkilökunta puhui vain kiinaa ja neljän kipupiikin jälkeen minun alkoi olla hankala kommunikoida edes englanniksi. Kännykkään kannattaa laittaa hätäyhteystiedot ICE-koodilla, sillä esimerkiksi opettajani soitti sairaalasta perheelleni ja selitti tilanteen.
Sairaalakeikka oli ehdottomasti hankalin kokemukseni vaihtoaikanani. Turhautumista ja itkupotkuja aiheuttivat pääasiassa minulle tuntemattomat tavat toimia ja paikallisten ennakkoluulot ulkomaalaisia kohtaan. Pohjoismaalaisen näköisenä en tietenkään koskaan täysin soluttautunut joukkoon. Omaa rauhaa ja lepoa täytyi ottaa itselleen, sillä paikallisilla on tapana huolestua, jos toinen on hiljainen tai ei hymyile jatkuvasti. Suomalaisena tähän oli vaikea tottua. Niin vaihtareilla, kuin paikallisilla opiskelijoilla ja opettajilla oli tietyt mielikuvat Suomesta. Nämä mielikuvat olivat pääasiassa positiivisia, joskin hieman liioiteltuja. Välillä kannattaa vetää syvään henkeä, sillä samat teemat igluista, jääkarhuista, hylkeistä, lumesta ja maailman parhaasta koulutuksesta, toistuivat ainakin minulla koko matkan ajan.
Ruoka on Taiwanissa vähän liiankin hyvää ja halpaa. Jokapäiväinen valinta on riisin tai nuudelin välillä, sillä suurin osa taiwanilaisista ruuista pyörii näiden ympärillä. Kuvailisin taiwanilaista ruokaa maukkaaksi ja usein hiukan mausteiseksi. Länsimaalaista ruokaa oli myös saatavilla, mutta tämä tarkoitti yleensä hampurilaisia tai pitsaa. Ruoka on usein paistettu rasvassa salaatti mukaan lukien, joten kevyempiä ruokia esim. aamiaiseksi oli hankalampi löytää. Annokset ovat isoja ja pitävät kyllä nälän loitolla.
En itse syö punaista lihaa, joka aiheutti vaikeuksia sen suhteen, että Taiwanissa porsaan liha on tärkeä pääruoka. Esimerkiksi myös nuudelit on saatettu paistaa lihaliemessä, joten omia rajojaan voi ruokavalion suhteen miettiä etukäteen. Kaksi vaihto-opiskelijaa porukastamme olivat vegaaneja, ja heidän ruokavalionsa kutistui matkan aikana ikävästi. Jos on ruokarajoitteita ja asuu Taipein ulkopuolella, niin suosittelen etukäteen etsimään ravintoloita ja ruokapaikkoja.
Taiwan on tunnettu night market -ruokakojuistaan, jotka ovat aivan oma kokemuksensa. Kojusta kojuun on tarjolla esimerkiksi paistettua lihaa, nyyttejä, nuudelia, taiwanilaista jäätelöä ja paikallisia erikoisuuksia (kuten kuuluisa stinky tofu). Muistelen näitä marketteja lämmöllä, sillä niiden ihmisvilinä, pienet käytävät ja ruuan tuoksun sekoittuminen kosteaan ilmaan toi aivan omanlaisensa tunnelman, jota näin Pohjolassa olisi hankala luoda uudelleen. Voisin kirjoittaa täysin toisen tekstin Taiwanin ruuista ja siitä, miten Taiwan on bubble tean luvattu maa, mutta nyt vain suosittelen avoimin mielin kokeilemaan erilaisia ruokia.
Sään puolesta Taiwan on kostean kuuma kesällä. Talveen päin mentäessä taifuunit ja myrskyt yleistyvät ja lämpötila juuri kosteuden takia saattaa tuntua kylmemmältä mitä se oikeasti on. Kannattaa siis ainakin yksi tuuli- tai sadetakki ottaa matkalle mukaan. Kuumalla säällä aurinkorasva, vesipullo ja rasvaa hyttysen puremille ovat tärkeitä. Huomasin jo alussa, että taiwanilaisilla on taipumus muuttaa mitkä tahansa retket patikkamatkoiksi vuorten huipulle, joten hyvät kengät ovat A ja O.
Ulkomaalaisia saatetaan vähän kummastella etenkin Taipein ulkopuolella, joten on tärkeää olla kohtelias ja yrittää puhua hiukan kiinaa, sillä paikalliset ilahtuvat tästä. Eräällä uber-matkalla kuskimme piti yhdelle taiwanilaiselle opiskelijakaverillemme puhuttelun siitä, miten hänen täytyy varmistaa, että me rakastumme Taiwaniin ja matkamme on unohtumaton. Tämä ei kuitenkaan ollut tarpeellista, sillä Taiwaniin on täysin mahdotonta olla rakastumatta.