Vaihtokertomus, University College Cork, Irlanti, syksy 2019

Humanistisen tiedekunnan opiskelija

Olin syksyllä 2019 vaihdossa Irlannissa University College Corkissa. Cork on asukasluvultaan Irlannin toiseksi suurin kaupunki, joka toki helsinkiläisen makuun tuntui kuitenkin melko pieneltä paikalta, jossa jalan ja pyörällä pääsi kulkemaan lähestulkoon joka puolelle. Kaupunki itsessään oli todella kaunis ja täynnä mielenkiintoisia paikkoja. Corkista on hyvät liikenneyhteydet joka puolelle Irlantia, pääkaupunkiin Dubliniin pääsee junalla parissa tunnissa ja AirCoach-lentokenttäbussi vie suoraan Corkin keskustasta Dublinin kentälle reilussa kolmessa tunnissa.

ENNEN LÄHTÖÄ

Olin itse todella ajoissa kaikkien dokumenttien suhteen hakuprosessin aikana. Tämä kannatti, sillä sain jo aikaisin toukokuussa vahvistuksen UCC:ltä, että minut on hyväksytty heidänkin puolesta vaihtoon. Välittömästi tämän jälkeen täytin myös asuntohakemuksen ja sain melko nopeasti tietää, että minulle oli varattu huone Arcadia Hall-nimisestä opiskelija-asuntolasta. Arcadia Hall jatkoi huoneen hyväksymisen jälkeen tiedottamista esimerkiksi vuokrasta, joka piti maksaa koko syksyn osalta jo kesän aikana. Tiedotus ja ohjeistus pelasi UCC:n opiskelijapalveluiden puolelta koko ajan todella hyvin, joten pelkästään seuraamalla heidän lähettämiään sähköposteja ja noudattamalla niissä annettuja ohjeita kaikki tuntui alusta asti selkeältä. Sähköposteissa kerrottiin myös esimerkiksi Facebook- ja whatsapp-ryhmistä, joihin liittymällä itsekin pystyin virittäytymään vaihdon tunnelmaan jo ennen paikalle saapumista. Vaihtoon valmistautuminen ei vaatinut minulta hirveästi aikaa tai vaivaa sen jälkeen kun pakolliset dokumentit oli hoidettu alta pois ja katto pään päällä syksyksi oli varmistettu. Koska olin menossa niin lähelle ja melko lyhyeksi aikaa, ei minun tarvinnut myöskään huolehtia pankkitileistä tai puhelinliittymistä, vaan omilla suomalaisilla pärjäsi hyvin. Hankin ainoastaan kattavan ja jatkuvan matkavakuutuksen syksyn ajalle.

SAAPUMINEN VAIHTOKOHTEESEEN

Saavuin Irlantiin paria päivää ennen virallisen ja pakollisen kolmepäiväisen orientaation alkua. Lensin Tukholman kautta Dubliniin ja olin etukäteen ostanut netistä AirCoach bussimatkan Dublinin kentältä suoraan Corkin keskustaan. Saavuttuani Arcadia Hallille tutustuin ensimmäiseksi kämppiksiini, jotka olivat myös vaihto-oppilaita, sillä Arcadia Hall oli tarkoitettu nimenomaan vaihto-opiskelijoille. Ensimmäisenä iltana yliopistolla oli International Societyn puolesta järjestetty infoa syksyn tulevista retkistä sekä leffailta, jonka jälkeen oli luvassa pubeilua yhdessä. Ensimmäisten viikkojen aikana lähes jokaisena arkipäivänä olikin jotain tämänkaltaista järjestettyä ohjelmaa tarjolla, vaikka itse en erityisemmin niihin osallistunut. Virallisen, opiskelijapalveluiden järjestämän orientaation kaksi ensimmäistä päivää sisälsivät pääasiassa tärkeää ja kattavaa informaatiota tulevasta syksystä. Tämä toi kivaa varmuutta niin kurssi-ilmoittautumisen kuin tulevien tenttien yms. suhteen ja myös kysymyksiä pääsi esittämään halutessaan. Kolmantena päivänä meidät oli jaettu tuutoriryhmiin ja päivä keskittyikin ennemminkin sosiaalisten suhteiden luomiseen ja ryhmäyttämiseen. Ryhmän tuutori oli ollut yhteydessä sähköpostitse jo ennen Irlantiin saapumista tehden selväksi, että hänen puoleensa voi kääntyä mikäli tulee kysymyksiä tai huolia missään vaiheessa syksyä. Minun ei EU-kansalaisena tarvinnut ilmoittautua esimerkiksi poliisille tai kaupungille saapumisestani Irlantiin.

ASUMINEN

Kuten edellä mainittu, sain vuokrattua huoneen UCC:n opiskelijapalveluiden kautta opiskelija-asuntolasta. Arcadia Hall sijaitsi aivan Corkin juna-asemaa vastapäätä, noin 10-15 minuutin kävelymatkan päässä kaupungin keskustasta. Yliopistolle Arcadia Hallilta pääsi kävellen noin 40 minuutissa. Myös suora bussi olisi mennyt, mutta Irlannin liikenteen epäluotettavuus sekä bussikortin kallis hinta tekivät kävelystä houkuttelevan vaihtoehdon. Toisaalta taas jatkuvasti kaatosateessa kengät märkänä käveleminen sai haaveilemaan bussikortista. Monet Arcadia Hallissa asuneet ostivat tai vuokrasivat pyörän ja kulkivat sillä kouluun, mutta itseäni vasemmanpuoleinen liikenne pelotti sen verran, etten uskaltautunut pyörän tankoon. Arcadia Hall oli melko edullinen vaihtoehto verrattuna yksityisiin vuokrahuoneisiin. Maksoin yhdeltä kuukaudelta vähän alle 600 euroa, kun taas yksityiseltä vuokranneet ystäväni saivat maksaa huoneesta reilusti yli 700 euroa – tosin kaupungin keskustasta. Arcadia Hall oli asuntona todella vaatimaton – wifin kanssa oli ongelmia, sisäilmassa oli selkeästi kosteutta ja vessa sekä keittiö olivat todella huonossa kunnossa. Yliopiston läheisyydessä oli kuitenkin muutama uudempi ja hienompi opiskelija-asuntola, joita tuttuni kehuivat kovasti.

OPISKELU JA OPETUS

Opiskelu ja opettaminen ei eronnut Irlannissa hirveästi siitä mihin Suomessa olen tottunut. Riippui täysin opettajasta olivatko luennot interaktiivisia vai sisälsivätkö ne pääasiassa luennointia. Useat opettajista seurasivat läsnäoloa listoilla. Läsnäolopakkoa ei ollut, mutta ahkera luennoilla käyminen saattoi vaikuttaa positiivisesti kurssiarvosanaan. Joillain kursseilla saattoi tuntua epäselvältä mitä kaikkea kurssin suorittamiseen oikeastaan kuuluukaan, mutta kaikki selvisi helposti kysymällä opettajalta luennon jälkeen tai sähköpostitse. Itse opiskelin vaihdossa sosiologiaa ja kaikki arvosteltavat työt palautettiin turnitin-nimisen (Moodlea vastaavan) sivuston kautta opettajalle. Omilla kursseillani ei ollut lainkaan kokeita vaan jokaisella kurssilla oli yksi tai useampi kirjallinen työ palautettavana. Irlannin opettajilla tosin oli mielenkiintoinen Suomesta poikkeava tapa: osa vaati sähköisesti palautetun esseen palautettavaksi myös paperisena versiona heidän postilaatikkoonsa yliopistolla. Arvosanat tulivat melko nopeasti näkyviin yliopiston järjestelmään lukukauden päätyttyä. Mielestäni arviointitaso tuntui melko samalta kuin Suomessa.

University College Corkin kampus on todella upea. Yliopiston rakennuksia on laajalla alueelle, joten ennen luentojen alkamista alueeseen kannattaa tutustua kartan kanssa. Luentojen välillä ei ole älyttömästi aikaa, joten toisinaan saa pitää kiirettä, että ehtii rakennuksesta toiseen ajoissa. Kampuksen kirjasto on tenttiviikolla auki jopa ympärivuorokauden ja se tarjoaa mahtavat puitteet opiskeluun. Orientaatioviikolla jokainen opiskelija saa oman opiskelijakortin, joka toimii kulkukorttina moneen paikkaan kampuksella: niin kirjastoon kuin vessoihin.

HYÖDYLLISTÄ TIETOA SEURAAVILLE VAIHTOON LÄHTEVILLE

Yksi asia mitä kovasti ikävöin Corkissa oli suomalainen opiskelijalounas. Kampuksen alueelta on vaikeaa löytää edullista ja terveellistä lounasta. Suuri osa irlantilaisista söi stereotyyppiseen brittityyliin ranskalaisia, makkaraa ja papuja, joita oli tarjolla ruokalassa. Suosittu lounas oli myös majoneesi täytteinen patonki, joita sai melko edullisesti kampuksen ruokalasta. Irlannin julkisen liikenteen sekaavuuteen kannattaa varautua ajoissa: bussit todella eivät noudata niille annettuja aikatauluja ja mennessäni esimerkiksi lentokentälle varasin aina todella reippaasti aikaa, sillä bussi oli usein vähintään puoli tuntia myöhässä aikataulusta. Julkinen liikenne osoittautui myös todella kalliiksi suomalaisesta näkökulmasta. Ruokakaupoissa tuntui olevan hieman edullisempaa kuin Suomessa. Paras osuus omasta vaihdostani oli ehdottomasti ympäri Irlantia tekemämme päivä- ja viikonloppureissut! Mikäli on mahdollisuus esimerkiksi iän puolesta vuokrata oma auto, tilaisuus kannattaa käyttää hyväkseen. Muutoin busseilla pääsee hyvin liikkeelle ja niiden penkeiltä on jännittävää katsella Irlannin kauniita maisemia kaartuvilta pikkuteiltä. UCC tarjoaa opiskelijoilleen kampuksen yhteydessä sijaitsevan Mardyke Arenan palvelut täysin ilmaiseksi: oli mahtavaa päästä ryhmäliikuntatunneilla, salille ja uimaan ilmaiseksi! Uimahallin puolelta löytyi jopa sauna, joka toki suomalaiseen makuun herätti lähinnä huvitusta. Vaikka Irlanti mielletään yleisesti turvalliseksi maaksi, syksyn aikana Corkin alueella oli tapahtunut muutamia levottomuuksia ja meitä varoiteltiin esimerkiksi opiskelijabileisiin liittyvistä vaaroista. Corkin pienen asukasmäärän vuoksi iltaisin kaupungilla saa olla aika rauhassa, mutta normaalia varovaisuutta noudattamalla kaupungissa pärjäsi kuten kaikkialla muuallakin.

 

 

Trinity College Dublin, kevätlukukausi 2019

Valtiotieteellisen tiedekunnan opiskelija

Opiskelin kevään 2019 Dublinissa Trinity Collegessa sosiologiaa. Valitsin Irlannin vaihtokohteeksi, koska halusin englannin kieliseen maahan ja lisäksi Irlannin kulttuuri, historia ja luonto tuntui tarpeeksi kiehtovalta ja eksoottiselta, mutta silti sopivan tutulta ja helposti lähestyttävältä. Vaihtoon lähteminen ei minulle ollut mikään itsestäänselvyys, joten en halunnut haukata kerralla liian isoa palaa pureskeltavaksi.

Ennen lähtöä

Sain Helsingin yliopistolta tiedon vaihtoni hyväksymisestä jo keväällä suhteellisen pian haun jälkeen. Itse kohdeyliopistoon hakeminen aiheutti alussa hieman päänvaivaa. Trinityn nettisivuilla luki, että he lähettävät kotiyliopiston hyväksynnän jälkeen tarkemmat hakuohjeet sähköpostiini. Pitkältä tuntuneen odottelun jälkeen ohjeita ei kuulunut ja laitoin viestiä Trinityyn useamman kerran ilman vastausta. Lopulta sain hakuohjeet, kun Helsingin yliopiston liikkuvuuspalveluista oltiin yhteydessä Trinityyn. Ikinä ei selvinnyt, mikä oli ongelma, mutta huojennus oli suuri, kun vihdoin sain laitettua hakupaperit postiin. Hakeminen tapahtui paperilomakkeella, joka postitettiin yliopistolle. Lomakkeelle tuli täyttää myös kurssivalinnat, mutta nämä valinnat ainakin omalta osaltani muuttui vielä paikan päällä. Mitään maksullisia kielitestejä ei myöskään vaadittu. Postitin hakemukseni elokuussa ja sain sähköpostitse vahvistusviestin kohdeyliopiston hyväksynnästä muistaakseni joulukuun alussa reilu kuukausi ennen vaihdon alkua. Sain hyväksymisviestin yhteydessä myös tiedon lukuvuoden aikatauluista, yliopiston palvelujen käyttäjätunnukset ja ohjeet, kuinka rekisteröityä läsnäolevaksi.

Alkubyrokratia vaihtokohteessa

Ennen varsinaisen opiskelun alkua oli orientaatioviikko, jonka aikana hoidettiin kaikenlaiset alkubyrokratiat ja tutustuttiin muihin vaihtareihin. Erasmus-opiskelijoiden ei tarvitse EU-kansalaisina ilmoittautua poliisille tai kaupungin asukkaaksi. Kaikkien vaihtareiden yhteisessä infossa kerrottiin tarkemmin Trinity Collegesta ja siellä opiskelemisesta. Sosiologian oppiaine järjesti infotilaisuuden sosiologian vaihto-opiskelijoille, jossa kerrottiin tarkemmin muun muassa kurssivalinnoista, aikatauluista ja sosiologian henkilökunnasta.

Kurssi-ilmoittautuminen oli Trinity Collegessa hyvin erilaista kuin Suomessa. Vaihto-opiskelijoilla ei ollut mahdollisuutta ilmoittautua kursseille sähköisesti, vaan ilmoittautuminen tapahtui paperilomakkeilla. Lomakkeelle täydennettiin omat kurssivalinnat ja lomake täytyi hyväksyttää ja allekirjoituttaa oman oppiaineen toimistossa ennen varsinaista kursseille rekisteröitymistä. Allekirjoitettu lomake tuli vielä kiikuttaa hallinnolliseen palveluun Academic Registryyn, joka huolehtii lukuvuosi-ilmoittautumisista, kurssirekisteröinneistä, opiskelijakorteista ja muusta opiskelijaneuvonnasta. Pääsääntöisesti asiointi sujui, mutta välillä toiminta oli turhauttavan hidasta.

Asuminen

Dublinissa asunnoista on huutava pula ja vuokrat ovat jopa Helsinkiä korkeammalla. Asuntojen kunto voi olla myös huono. Asunnon etsimisessä kannattaakin olla tarkkana, sillä myös huijarit pyrkivät hyötymään huonosta asuntotilanteesta. Itselle asunnon etsiminen tuotti eniten stressiä ja päädyinkin nopeasti valitsemaan yliopiston ehdottaman yksityisen asuntolan. Vuokra oli suolainen (noin 1000e/kk) verrattuna siihen, että itse joutuu hankkimaan kaiken peitoista astioihin, mutta loppujen lopuksi olin tyytyväinen päätökseeni ja suurin osa tuntemistani vaihtareista asui myös asuntolassa. Jaoin keittiön ja oleskelutilan 4 amerikkalaisen vaihtarin kanssa, minkä lisäksi minulla oli oma huone ja kylppäri. Asuntola oli muutenkin viihtyisä ja siisti; siellä järjestettiin paljon yhteisiä ajanvietteitä aina leffailloista erilaisiin retkiin, ja asuntolassa oli myös kuntosali ja yhteiset opiskelutilat. Vastaavia asuntoloita on Dublinissa useita eri puolilla kaupunkia. Itse asuin Binary Hub nimisessä asuntolassa, joka sijaitsi Liberties nimisellä alueella noin 20 minuutin kävelymatkan päästä kampukselta. Pidin alueesta todella paljon. Asuntolan liepeillä oli lukuisia eri nähtävyyksiä, pubeja ja Phoenix park, jonne suuntasin usein lenkille ja hengähtämään.

Dublin on suhteellisen kompakti kaupunki ja itse pääsääntöisesti kävelin joka paikkaan. Opiskelijoilla on mahdollisuus saada alennusta joukkoliikenteestä, ja tätä varten tulee hankkia leap card -matkakortti. Tämän ainakin itse tilasin netistä ja noudin opiskelijayhdistyksen pop up -tiskiltä lukuvuoden alussa. Dublinissa asuminen on kalliimpaa kuin Helsingissä, mutta ruokaostoksissa ja ravintoloissa pääsee hieman halvemmalla. Kampuksella on myös opiskelijaravintoloita ja kahviloita, mutta ne ovat kalliimpia kuin unicafe ja laatu on huonompaa. Kampuksella on mahdollista päästä myös lääkärin tai terveydenhoitajan vastaanotolle.

Opiskelu ja opetus

Trinity College Dublin 

Opiskelin Trinityssa kaksi 10 opintopisteen laajempaa moduulia, ja itselleni määrä oli sopiva. Sosiologiassa kurssin koostuivat viikoittaisista luennoista ja tutoriaaleista, joissa keskusteltiin syvemmin luennoilla käsitellyistä asioista ja tehtiin tehtäviä pienryhmissä. Verrattuna omiin kursseihini Helsingissä, kurssit tuntuivat melko työläiltä ja viikoittain luettavia artikkeleja oli todella paljon. Opiskelu Dublinissa oli pitkälti kuitenkin sitä mitä odotin. Trinity College on arvostettu yliopisto ja siellä opiskelijoita kannustetaan hyvin paljon omaan ajatteluun ja kriittisyyteen. Jo luentojen alussa painotettiin sitä, ettei kurssin läpäisemiseksi riitä, että vain toistaa luennolla ja materiaaleissa sanottua. Se loikin alussa pienoiset paineet opiskelun suhteen, mutta jälkeen päin uskallan sanoa, että opettajien tarkoituksena oli pitkälti painostaa tutkinto-opiskelijoita ja vaihtareihin suhtauduttiin paljon suopeammin. Ei siis kannata säikähtää, vaikka opiskeltavaa ja luettavaa olisi paljon.

Keväisin sosiologiassa on järjestetään loppukokeet, kun taas syksyisin arvosanat määrittyvät esseiden ja esitelmien pohjalta. Kokeet järjestettiin kampuksen ulkopuolella isossa hallissa, ja itselleni ainakin tuli tapahtumasta mieleen ennemmin ylioppilaskirjoitukset kuin kurssien loppukokeet. Kokeissa vastattiin kolmeen esseekysymykseen ja aikaa oli kolme tuntia. Kurssien aikana harjoiteltiin paljon vastaustekniikkaa ja tehtiin aikaisempien vuosien kokeita. Kannattaakin olla tarkkana, sillä ainakin omien kurssien kohdalla koekysymykset olivat samoja kuin mitä kurssin aikana oli harjoiteltu. Arvosteluasteikko Trinityssa on Helsinkiä tiukempi. Arviointiasteikko käytiin kurssien aikana kuitenkin selkeästi läpi, joten ainakin tiesi mitä odottaa. Vaihdon jälkeen Trinitysta lähetettiin suoritusote suoraan Helsingin yliopistoon.

Vapaa-aika ja opiskelijaelämä

Opiskelijoille ja vaihtareille järjestettiin paljon ohjelmaa, mutta en itse osallistunut niihin orientaatioviikon jälkeen. Opiskelijoiden käytössä on myös kampuksen liikuntakeskus, jonka kuntosalia ja uimahallia voi vapaasti käyttää. Yliopistolla on myös lukuisia erilaisia kerhoja, joista itse suosittelen vaelluskerhoa, jonka kanssa pääsee ihailemaan Irlannin upeaa luontoa. Irlanti onkin tunnettu upeista maisemistaan ja niitä kannattaakin nauttia vaihdon aikana aina kun mahdollista. Itse en vaihdon aikana matkustanut Irlannin ulkopuolelle Pohjois-Irlantia lukuun ottamatta ja silti nähtävää ja koettavaa riitti koko vaihdon ajaksi. Ehdottomasti vaihdon mieleenpainuvimpia hetkiä oli reissut Belfastiin ja pidempi reissu Irlannin länsirannikolle. Matkustaminen Irlannissa oli helppoa; juna- ja bussiyhteyksiä oli suurimpien kaupunkien välillä ja lisäksi Irlannissa on paljon matkailualan yrityksiä, jota järjestävät päivittäin reissuja suosituimpiin luontokohteisiin ja nähtävyyksiin. Myös Dublinissa riittää tekemistä ja kaupunki on tunnetusti täynnä tunnelmallisia pubeja ja kuppiloita, joissa hengailla vaihtarikavereitten kanssa irkkumusiikin soidessa. Toisaalta jos mieli kaipaa rauhoittumaan kaupungin vilskeestä, kannattaa voi junalla helposti suunnata esimerkiksi Howthiin ulkoilemaan.

Ireland – Trinity College Dublin

Kaiken kaikkiaan vaihto Irlannissa oli todella upea kokemus, jota en vaihtaisi ikinä pois. Dublin on vaihtoon myös oivallisen kokoinen kaupunki; sinne on helppo sopeutua, mutta tylsäksi se ei käy. Kaupunki on täynnä elämää, tekemistä ja vehreyttä. En koe kokeneeni myöskään sen suurempaa kulttuurishokkia, vaikka etenkin vaihdon alussa olin päivän päätyttyä aivan poikki kaikesta uudesta. Koin oloni ja liikkumisen Dublinissa turvalliseksi, vaikka isolle kaupungille tyypillisesti tiettyjä alueita kannattaa välttää etenkin pimeällä. Keväisin Dublinissa on myös todella paljon turisteja suhteessa kaupungin kokoon ja kapeat kadut voivat tuntua todella ahtailta. Ihmismäärään kuitenkin tottui suhteellisen nopeasti. Suosittelen suurella sydämellä Dublinia vaihtokohteeksi; vaikka kaupunki on yksi Euroopan kalleimmista, ei vaihdon jälkeen mielessä ole raha, vaan kaikki upeat muistot ja ystävät, jota kevät Dublinissa toi mukanaan.

Ireland – Trinity College Dublin

Vaihtokertomus, University College Corkissa, syksy 2018

Bio- ja ympäristötieteellisen tedekunnan opiskelija

Hain vaihtoon melko myöhään opinnoissani. Olin myös melkoisen myöhässä vaihtohakemuksen kanssa, joten päädyin oikeastaan sattumalta valitsemaan maan ja kaupungin, joka ei aikaisemmin ollut tullut mieleenikään. Päädyin Irlantiin Corkin yliopistoon, Univeristy College Corkiin oikeastaan vain siksi, että sinne oli helppo hakea kiireessä. Lähtöpäivän siis lähestyessä en ollutkaan kovin innoissani ja olin jopa yhteydessä Helsingin yliopiston vaihtokoordinaattoriin vaihdon siirrosta tai perumisesta! Vuosi oli ollut rankka, olin rättiväsynyt ja kohde ei ennakkoon herättänyt intohimoa. Lähdin kuitenkin, enkä todellakaan katunut sitä. Vaihtokokemus oli uskomaton ja sen seuraukset kauaskantoiset. Kirjoitan tätäkin tekstiä parhaillaan ollessani lomamatkalla Irlannista, jonne olen palannut sittemmin useita kertoja.

Ennen lähtöä

Kuten jo mainitsin, minulle lähtö oli hiukan epävarma ja panostinkin ehkä vähän toispuoleisesti valmisteluihin. Olin vasta pari päivää sitten tullut takaisin Helsinkiin kesätöistä Ahvenanmaalta, käväisin ystävän häissä ja seuraavana päivä pakkasinkin kamat ja lähdin. Onneksi olin saanut kesän aikana sovittua vuokralaisen huoneeseeni, joten se asia oli kunnossa. Suosittelisinkin valmistelemaan vähän paremmin lähtöä, ihan vain stressin välttämiseksi. Etukäteen on tosi hankala tietää mitä mukaan tarvitsee, mutta Irlannissa on melko vaihtelevat säät, joten hyvät kengät ja sadetakki tulevat tarpeeseen. Muutaman euron sateenvarjo ei välttämättä riitä talvimyrkyissä ja minulle kävikin usein hupaisasti kun tuulenpuska niksautti sateenvarjoni väärinpäin. Muutoin olinkin varautunut sateisiin kumisaappailla ja sadetakilla.

Useimmat dokumentit olin muistaakseni lähettänyt jo UCC:hen sähköpostitse ja heiltä tulikin selkeät ohjeet siitä mitä papereita sinne tarvitsee mukaan. Eurooppalaiset ja Erasmus-opiskelijat etenkään eivät tarvitse mitään viisumeita tai muuta, toki passi kannattaa olla voimassa koko matkan ajan. Muista myös tarkkailla sähköpostia kevään ja kesän aikana! Kohdeyliopistolta tulee paljon viestejä ennen lähtöä. Heidän vaihtokoordinaattorinsa oli myös ihana, enkä millään käsitä miten hän ehti vastailla henkilökohtaisesti sähköposteihin, kun vaihtareita oli varmasti tuhansia.

Opiskelu ja yliopisto

Opiskelu UCC:ssä oli melko erilaista kuin mihin olin Helsingin yliopistossa tottunut. Suoritin maisteriopintoja, ja tahti oli kova. Vaatimustasosta en vieläkään oikein osaa sanoa tarkkaan, mitä opiskelijoilta odotettiin. Toisaalta deadlinet olivat hyvin tiukkoja, viittauskäytännöt tarkkoja ja aiheet melko kattavia, toisaalta taas tuntui, että sisältö jäi usein hieman pintapuoliseksi. Luennot olivat erittäin laajoja ja tietoa tuli omaksua paljon lyhyessä ajassa. Tentteihin piti myös lukea paljon.

Opettajat olivat pääosin kivoja ja reiluja, mutta olin heidän kanssaan tekemisissä paljon vähemmän kuin kotiyliopistossa. Tuntui, että me opiskelijat olimme vähän sellaista massaa. Aikaa opettajilla ei oikein olut kysymyksiin ja keskusteluihin, paitsi pikaisesti luentojen jälkeen. Kiva juttu oli kuitenkin se, että jokaisesta työstä sai arvosanan ja palautetta. Meillä oli paljon esitelmiä ja ryhmätöitä, mikä oli hyvää harjoitusta. Luokkahenki oli ihan uskomattoman hyvä, kaikki tsemppasivat toisiaan opinnoissa, kyselivät kysymyksiä ja antoivat apua.

Kannattaa ottaa huomioon, että kandiopinnot ovat yleisesti maisteriopintoja helpompia ja moni vaihtari kävikin kuulemani mukaan satunnaisia kursseja ilman suurempaa päämäärää. Opiskeluun kannattaa silti varata aikaa, vaikka ei tekisikään maisterikursseja. Sain hyvää rutiinia ja kokemusta esitelmöinnistä ja englannin puhetaitoihini tuli sujuvuutta. Oli myös ihan hyödyllistä oppia vähän laskeman omaa tavoitetasoa: dedisten painaessa päälle ei vain ollut aikaa viivyttelylle ja yksityiskohtien hinkkaamiselle. Huomasin myös, että luokkalaisten taidot ja tiedot vaihtelivat, eikä erilaisista kokonaisuuksista sakotettu turhaan, onhan monia tapoja tuoda asioita esille.

Asuminen

Irlantiin lähtijän kannattaa ottaa huomioon, että maassa on pieni asuntokriisi. Kodittomien määrä on kasvanut ja omankin huoneeni ikkunan alla telttaili joku muutaman päivän syksyn aikana. Opiskelijoille on kuitenkin omia majoituksia ja kyllä yksityiseltäkin puolelta aina jotain löytyy. Asunnon etsimisen kanssa on hyvä olla ajoissa. Itse sain ensimmäisen huoneen Facebook-ryhmän kautta ja varasin sen ennen kuin edes saavuin maahan. Sain mukavan ja siistin huoneen aivan keskustan ja kampuksen vierestä. Useat muut vaihtarit olivat tulleet paikanpäälle ilman varmaa asuntoa ja kävivät sitten katsomassa niitä ennen lukukauden alkua. Omat kämppikseni olivat mukavia, mutta päädyin vaihtamaan asuntoa loppua kohden. Alkuperäiset kämppikset olivat hyvin tiukkoja säännöissä ja kun sattumalta ystäväni kimppakämpästä vapautui huone, päätin vaihtaa saadakseni vähän enemmän itsenäisyyttä.

Talot Irlannissa ovat välillä aika viileitä ja itse varauduinkin pakkaamalla villapeiton Suomessa mukaan. Talven tullessa ostin kyllä paremman peiton. Kannattaa myös katsoa nettikirppiksiä ja opiskelijoiden FB-ryhmiä kun hankkii tavaroita kämpille. Useissa asunnoissa on hyvät varustelut enkä esimerkiksi ostanut mitään keittiövälineitä itselleni. Ei kannata myöskään säikähtää talojen huonoa kuntoa, vaikka ikkunan nurkissa voi kasvaa vähän hometta, koin sisäilman olevan yleisesti parempi kuin Suomessa ja ihmeen kaupalla pääsin jopa eroon ärsyttävästä flunssakierteestä Irlannin aikana!

Hintataso asumisessa on sama tai vähän korkeampi kuin Suomessa. Sähkölasku voi olla välillä suurehko ja se kannattaa ottaa puheeksi etukäteen. Corkissa vuokrat olivat järkeviä (ensimmäinen huone oli noin 600 e ja seuraava 450 e), mutta Dublinissa ne taitavat olla korkeampia, jopa jaetuissa huoneissa.

Jotkin vuokranantajat voivat kuulemma olla tiukkoja ja epäreiluja, kun huono asuntotilanne antaa etulyöntiaseman vuokranantajille. Minulle ei sattunut mitään ikävää, mutta kannattaa aina vähän tarkkailla varoitusmerkkejä. Useissa opiskelija-asuntoloissa on kuulemma tavallista, että koko lukukauden vuokra maksetaan etukäteen. Yksityisillä markkinoilla en ehkä tekisi niin.

Opiskelijaelämä

Minulle sattui käymään vähän niin, että varsinaisesta vaihtarielämästä ja Erasmus porukoista jäin ulkopuoliseksi. Olin jo hieman vanhempi kuin useimmat vaihto-opiskelijat ja koska tein maisteriopintoja, hyppäsin suoraan mukaan vuosikurssin aloittavien matkaan. Ja olen siitä onnellinen! Sain pari todella hyvää ystävää ja koko muu luokka oli myös aivan mahtava, vietimme paljon aikaa yhdessä. Toisaalta välillä minulla oli enemmän vapaa-aikaa kuin heillä, sillä en tehnyt opintoja ihan yhtä hiki päässä. Olinhan vain vaihdossa ja numeroilla ei ollut minulle niin väliä, vaikka opiskelinkin ahkerammin kuin varmaan koskaan aiemmin.

UCC:ssä järjestettiin kuitenkin hirveästi tapahtumia ja kerhojakin oli joka lähtöön, oli valokuvausta, surffausta, politiikkaa, vaellusta, eläinoikeusryhmä jne. Hengailin itse sukeltajien mukana, ja kävin heidän kanssaan myös sukeltamassa Baltimoressa, joka on oikein kaunis pikkukylä! Kaikki yliopistolla olivat tosi mukavia ja irlantilaisten kanssa on helppo tulla toimeen. Jopa tällainen tuppisuu suomalainen oppi taidon tehdä tikusta asiaa: jos ei ole mitään sanottavaa, aina voi puhua säästä. Vaikken olekaan innokas small talk -ihminen, on ihan hyödyllistä osata puhua välillä mitä sattuu, aina ei tarvitse miettiä niin tarkkaan onko asiasi sanomisen arvoisia. Yksi asia kannattaa muistaa: irlantilaiset tervehtivät usein kysymyllä How are you? Siihen kannattaa vastata sanomalla että hyvää ja kysymällä itse saman kysymyksen. Varsinaisiin kuulumisiin mennään vasta sitten. Mitään tiukkoja kohteliasuussääntöjä ei kuitenkaan ole, irlantilaiset ovat hyvin mukavia ja rentoja. Aksentista ei aina (aluksi) saa selvää, mutta he ovat tottuneet siihen ulkomaalaisten kohdalla 😉

Cork

Cork on Irlannin toiseksi suurin kaupunki ja sijaitsee muutaman tunnin bussimatkan päässä Dublinista aivan maan eteläosassa. Kuten monet muutkin kaupungit, se sijaitsee joen varrella ja on todella tunnelmallinen kulttuurin keskus. Lukemattomia pubeja ja kahviloita mahtuu tähän pikkukaupunkiin. Corkissa on paljon tekemistä ja tapahtumia, elokuvafestaria ja keikkoja sun muuta. Kaupungissa voi harrastaa soutamista keskiaikaisilla veneillä, istua takkatulen ääressä lämpimässä pubissa (koska siellä on todennäköisesti lämpimämpää kuin asunnollasi) ja käydä Butter Museumissa. Aina voi myös hypätä junaan kohti rantakaupunki Cobh:ia (Irlannissa bh lausutaan yleensä v:nä, vinkkinä vaan!). Musiikki ja luonto olivat minulle tärkeitä teemoja vaihdon aikana ja kaupungista löytyykin niiden puitteissa paljon nähtävää, koettavaa ja ennen kaikkea niihin liittyvää yhteisöllisyyttä. Julkinen liikenne ei taida koko Irlannissa olla ihan yhtä kätevää kuin esimerkiksi Suomessa, eli itse ainakin hankkisin pyörän, jos asuisin yhtään kauempana keskustasta. Irlannissa on vasemmanpuoleinen liikenne ja pieneen Corkiinkin syntyy valtavia liikenneruuhkia. Ole siis tarkkana pyöräillessä ja varaa aikaa yleiseen liikkumiseen ihan koko maan tasolla, ainakin lentokenttäbussiin kannattaa hypätä aikaisemmin kuin aikataulun mukaan voisi arvioida!

Alkubyrokratia

Alkuun valitsin kurssit yliopiston järjestelmästä. Kukaan ei osannut kertoa minulle, ovatko maisterikurssit avoimia Erasmus-opiskelijoille, joten odotin että pääsin yliopistolle ja olin sitten suoraan yhteydessä maisteriohjelman koordinaattoriin, joka ystävällisesti päästi minut meribiologian kursseille. Muutoin alku olikin helppoa, muutamia asioita piti hoitaa, kuten opiskelijakortin haku ja sen sellaiset, mutta niihin tuli todella hyvä ohjeistus vaihtoinfoissa. Vaihtareille kaikki kyllä selitetään juurta jaksaen, eikä mitään epäselvyyksiä muistaakseni syntynyt paikan päällä.

Terveys, tuki ja turvallisuus

UCC:ssä on opiskelijoille oma terveysasema ja he auttavat sekä fyysisissä että psyykkisissä asioissa. En itse käyttänyt palveluita, mutta sain sen kuvan, että homma on toimiva ja aikoja kyllä saa. Julkinen terveydenhuolto Irlannissa ei kuulemma pelaa erityisen hyvin ja aikoja voi joutua odottamaan. Aivan erityisen ihana paikka oli yliopiston Skills Center, josta sai apua käytännön asioihin. Minua jännitti ihan hirveästi esitelmöidä englanniksi, joten olin yhteydessä heihin ja sain korvaamatonta apua esitelmän harjoitteluun! Sellaista ei minulle ole ainakaan Helsingin yliopistolla tullut vastaan.

Turvallisuus Irlannissa on pääosin hyvä. Ehkä Dublinissa kannattaa välttää enemmän tiettyjä alueita, mutta Corkissa ei tuntunut olevan niin väliä missä liikkui. Paha huumeongelma tosin vaivaa Corkia ja vissiin koko Irlantia, mutta yleensä käyttäjät pysyivät omissa oloissaan, enkä kokenut mitään uhkaavaa. Valitettavasti ongelmia on tässäkin kohteessa: kuulin muutamasta ikävästä tapauksesta opiskelijabileissä. Kannattaa katsoa juomien perään baareissa ja bileissä, ei ole ihan mahdotonta, että joku metsästää nuoria huumaamalla. En tiedä onko ongelma isompi kuin Suomessa, mutta valitettavasti idiootteja löytyy. Rauhattomista alueista sensijaan saa yleensä nopeasti käsityksen yliopiston porukoitten ja paikallisten kautta: minulle vuokraemäntä kertoi heti, missä ei kannata liikkua.

Vinkkejä ja tietoa opiskeluun

Hoida etukäteen kurssivalinnat. Vaikka ne muuttuisivat, on paljon helpompaa lähteä vaihtamaan kursseja kun jo tiedät mitä on tarjolla. Lukukauden alussa pystyi vielä vaihtamaan kursseja ja jättämään pois niitä mitkä eivät vaikuttaneet hyviltä. Muista, että kaikkia aineita ei opeteta samalla kampuksella. UCC:ssä kampuksia oli muutama, mutta ne eivät olleet kovin kaukana toisistaan. Kaikki yliopistolla olivat hyvin mukavia, mutta kannattaa välttää asioiden hoitamatta jättämistä tai viimehetkeen venyttämistä, sillä kaikki systeemit eivät ole yhtä joustavia kuin Suomessa. Älä kuitenkaan stressaa, vaan ole heti yhteydessä koordinaattoriin tai tuutoriin, jos jotain ongelmia tai mietteitä tulee.

Riippuen omista tavoitteistasi vaihdon suhteen, varaa aikaa opiskeluun, mutta myös hauskanpitoon, harrastuksiin ja matkailuun. Irlannissa on melko helppoa ja edullista liikkua paikasta toiseen ja esimerkiksi monille saarille järjestetään useita lauttakuljetuksia päivittäin.

Sopeutuminen ja ongelmat

Alkuun sopeutuminen voi olla hankalaakin, ihmiset lähtevät vaihtoon erilaisissa tilanteissa. Itselleni kavereihin tutustuminen oli tärkeää, samoin positiivisen mielialan ylläpitäminen silloinkin kun tuntui yksinäiseltä. Kannattaa muistaa, että vaihdon on tarkoitus olla positiivinen kokemus, ja siksi on hyvä vähän miettiä, mitä oikeastaan haluat tältä kokemukselta. Aina asiat eivät vastaa odotuksia, mutta siitäkin voi usein oppia jotain. Suosittelisin pitämään ainakin alkuun vähän sosiaalista energiaa yllä, jotta ihmisiin tutustuminen lähtee käyntiin

Varsinaisia ongelmia en joutunut kohtaamaan, ainoastaan asunnon vaihto kesken kaiken oli hieman kurja homma. Onneksi vuokraemäntä oli todella reilu, ja purki sopimuksen ja maksoi takaisin takuuvuokran.

Kaiken kaikkiaan kokemus oli hyvä ja antoisa, mahdollisuuksia Irlannissa on monenlaiseen tekemiseen ja näkemiseen. Tsemppiä lähtijöille, Irlanti on todella upea paikka lähteä vaihtoon!

Vaihtokertomus, Trinity College Dublin, lukuvuosi 2017-2018

Oikeustieteellisen tiedekunnan opiskelija

Valmistelut

Olin jo hyvissä ajoin päättänyt, että haluan Trinity Collegen vaihtoon. Olin käynyt Irlannissa jo ennen opintojen alkua ja ajatus siellä opiskelusta jäi itämään. Helsingin yliopiston suositeltua minua vaihtoyliopistolle Erasmus -vaihtoon, olin jo suhteellisen varma vaihtopaikasta, mutten halunnut tehdä paljoa konkreettisia valmisteluita ennen kuin saisin vahvistuksen vaihtopaikasta Irlannista. Tätä vahvistusta jouduinkin odottamaan pitkään ja lopulta sain sen vasta elokuun puolivälissä, kun erikseen pyysin Trinity Collegea sen vahvistamaan – ilmeisesti olisi pitänyt tulla jo aikaisemmin, mutta jotakin oli mennyt pieleen. Onneksi Irlannista tuli tietoa jo pitkin kesää tulevasta vuodesta, vaikkakin virallista vahvistusta sai odottaa.

Vahvistuksen saatuani oli aika toimia nopeasti. Liityin erinäisiin vaihtariryhmiin Facebookissa, mistä oli paljon iloa saapumisen ja opiskelun alkamisen välisenä aikana. Laajensin vakuutukseni kattamaan Irlannissa vietetyn ajan ja toimitin KELA:lle tarvittavat tiedot, jotta tuet olisivat ajan tasalla heti lukuvuoden alkaessa. Varasin lennon Dubliniin siten, että saapuisin n. 2 viikkoa ennen orientaatiota, kuten yliopistolta suositeltiin. Lisäksi varasin hostellista paikan viikoksi toiveenani löytää asunto nopeasti – tästä lisää myöhemmin!

Muita valmisteluja ei Dubliniin lähtiessä oikeastaan vaadittu. Irlanti on EU -maa, joten vaihtoon lähteminen on helppoa.

Saapuminen ja asuminen

Saavuin Irlantiin pari viikkoa ennen luentojen alkua kuten yliopisto suositteli. Mitään toimenpiteitä ei tarvinnut kaupungissa tehdä rekisteröidäkseen saapumisen tms. Nuo pari viikkoa käytin asunnonetsimiseen ja tapasin paljon muita vaihtareita, jotka olivat myös liittyneet vaihtariryhmiin. Ihmisiin tutustuminen oli hyvää vastapainoa asunnonetsimisen stressille. Yliopistolla ei vielä tässä vaiheessa voinut hoitaa pakollisia paperitöitä, vaan niiden kanssa oli odotettava lukuvuoden alkua. Kampuksen Global Room oli kuitenkin jo auki, ja sieltä annetaan tarpeen vaatiessa kaikessa mikä kansainvälisiä opiskelijoita saattaa askarruttaa!

Asuntotilanne Dublinissa on huono, siitä ei ole kysymystäkään. Erityisen vaikea se on lukuvuoden alussa, kun kaupunkiin saapuu suuri määrä uusia opiskelijoita, jotka etsivät asuinpaikkaa – paikalliset asuvatkin kotonaan huomattavasti todennäköisemmin kuin Helsingin yliopiston opiskelijat. Ainakaan vuonna 2017-18 Trinity College Dublin ei tarjonnut vaihto-opiskelijoille mahdollisuutta asua yliopiston opiskelija-asuinnoissa, enkä laskisi niiden varaan muutenkaan, sillä asuntoja on vähän. Ensimmäisen viikkoni Dublinissa kolusin erinäisten asunnonvälityssivustojen tarjontaa lähettäen lukuisia CV:n kaltaisia viestejä ilmaistakseni kiinnostukseni vuokrattavana olleesta huoneesta – tähän on jo hyvä varautua, sillä täysin oma yksiö/asunto on erittäin epätodennäköistä saada, ellei ole valmis maksamaan huomattavan paljon.

Reilun viikon Dublinissa oltuani ja lukuisissa näytöissä käytyäni löysin lopulta huoneen kimppakämpästä. Asuin n. puolen tunnin päässä kampukselta, mutta vastaavasti maksoin noin puolet vähemmän vuokraa kuin keskustan tuntumassa asuneet vaihtarit. Suurin osa vaihtareista asuu ammattimaisesti opiskeluasuntoja tarjoavien firmojen huoneissa, joissa on yhteinen keittiö, mutta oma huone ja kylpyhuone – tällaisia ovat mm. Aparto ja Uninest, joiden vuokraamat huoneet ovat siistejä ja hyväkuntoisia. Niiden vuokra on n. 1060€/kk ja tulee maksaa etukäteen koko vuokrausajalta, joten ne eivät ole erityisen hyviä väliaikaiseksi ratkaisuksi.

Kaiken kaikkiaan Dublinissa ollessa pitää varautua maksamaan asumisesta huomattavasti enemmän kuin Helsingissä, eikä ole lainkaan tavatonta, että Dublinissa ihmiset voivat jakaa jopa samaa huonetta pienentääkseen asuinkuluja.

Opiskelu ja opetus

Lopulta löysin asunnon ja muutin muutama päivä ennen luentojen alkua. Koulu alkoi orientaatioviikolla, jolloin tuli täyttää sama opintosuunnitelma kuin hakuvaiheessakin ja hakea jokaisen suoritettavan kurssin (module) osalta allekirjoitus kurssin vastuuyksiköltä – itse suoritin kursseja kahden yksikön alaisuudesta, joten tarvitsin allekirjoitukset molemmista. Tämän jälkeen paperi oli vietävä Academic Registryyn, missä kurssivalinnat lopulta rekisteröitiin kunnolla. Valintojaan sai muuttaa vielä n. viikon ajan varsinaisen opetuksen alettua, mikäli tuli katumapäälle tai toinen aihe vaikutti kiinnostavammalta. Tällöin nimikirjoitukset ja rekisteröinnit tuli luonnollisesti tehdä uudestaan muutosten osalta.

Oikeustieteen opiskelu Trinity Collegessa oli varsin erilaista kuin Helsingissä, joskin Iso Pyörä -uudistus on vienyt Helsingin yliopistoa samaan suuntaan. Useimmilla kursseilla oletus oli, että ennakkovalmistautuminen on todella tehty ja opetuksessa ei turhaan aikailtu perusasioiden parissa. Useilla kursseilla on myös seminaarityöskentelyä, joita varten todella kannattaa valmistautua. Itse keskityin lähinnä kursseihin, joilla on kansainvälinen ulottuvuus, mutta Irlannin oikeuteen keskittyvät kurssit ovat luonnollisesti erilaisia kuin Suomen kansallista oikeutta käsittelevät: Irlanti on Common Law -maa, joten oikeustapausten opiskelulla ja ulkoaopettelulla on aivan eri rooli. Kurssit suoritetaan joko kirjoitustyöllä, taikka tenttimällä pääsääntöisesti. 5op ja 10op kirjoitustöillä suoritettavat kurssit vaativat lähes saman verran työtä, joten siinä mielessä 10op kurssit ovat suhteessa huomattavasti anteliaampia. Yleisesti ottaen, kirjoitettujen kurssien arvostelu tuntui vähemmän ankaralta kuin Helsingissä. Kaikki kurssit kestävät yleensä lukukauden ajan, eli samoja aiheita opiskellaan syksystä jouluun asti ja kevätlukukaudella alkavat uudet kurssit.

Tenttiminen oli huomattavan erilaista Trinityssä, joskin ymmärtääkseni systeemiä on muutettu täksi vuodeksi. Opiskellessani Irlannissa kaikki tentit koko lukuvuodelta suoritettiin vasta keväällä opetuksen loputtua, eli kurssin opetuksen loputtua saattoi hyvinkin tulla 4kk väli ennen kuin pääsi tenttimään ko. kurssia. Kurssien sisältöä tulee siis kerrata pitkin vuotta. Tämä systeemi on tosiaan saattanut muuttua siihen, että kummankin lukukauden päätteeksi on oma tenttijaksonsa. Trinityssä tentteihin sisältyy oma lisäpaineensa, joka on relevantti lähinnä tutkinnonsuorittajille – hylätyn tenttisuorituksen saa uusia vain kerran (kesän lopulla) ja mikäli uusinnasta ei saa hyväksyttyä suoritusta, niin koko lukuvuosi on uusittava ja lukuvuosimaksu luonnollisesti maksettava uudelleen.

Opiskeluelämä

Kampuksen pääaukio on koko orientaatioviikon ajan täynnä erilaisten opiskelijajärjestöjen ja urheiluseurojen ständejä. Kukin järjestöistä järjestää huomattavan määrän oman aihepiirinsä ohjelmaa ja tapahtumia ja urheiluseurat taasen mahdollistavat aivan uusiin lajeihin tutustumisen ja aktiivisen harjoittelun. Luonnollisestikin kaupungissa on myös erinäisiä vaihtareille järjestettyjä juhlia runsain mitoin. Suosittelen liittymään aktiivisesti mukaan opiskelijajärjestöihin, mikäli paikallisiin tutustuminen kiinnostaa – itse olin aktiivisesti mukana soutujoukkueessa, mitä myötä pääsin kilpailemaan kansainvälisellä tasolla ja Irlannin mestaruuskisoissa asti ja tutustuin erittäin hyvin paikallisiin opiskelijoihin. Soutu vaati sitoutumista, etenkin jos tähtäsi kilpailemaan (6.00 aamutreenit talvella tulivat tutuiksi), mutta siitä sai kaikin puolin erittäin paljon irti. Myös urheiluseurojen toimintaan liittyvät illanvietot, etenkin kilpailujen jälkeen.

Yliopiston suurimpia kerhoja ovat sen kaksi väittelyseuraa The Phil ja The Hist. Kerhoilla on pitkä historia ja oma rakennuksensa aivan kampuksen keskellä ja suuren kokonsa ansiosta järjestävät paljon erilaista ohjelmaa väittelytilaisuuksista juhliin. Kerhot myös houkuttelevat maailmanluokan puhujia tilaisuuksiinsa, ja viimeisimpinä vuosina mm. Joe Biden ja Martin Scorsese ovat puhuneet The Philissä. Mikäli autenttinen angloamerikkalainen väittely kiinnostaa, niin näitä seuroja kannattaa harkita.

Yleistä hintatasosta ja muita vinkkejä

Dublin ei ole halpa kaupunki. Asuinkustannuksiltaan se on yksi kalleimpia Euroopassa ohittaen joissain vertailuissa Lontoon vuonna 2018. Julkinen liikenne on myös kallista verrattuna Helsinkiin, bussikortti maksaa n. 100e kuukaudessa opiskelijahinnalla ja enemmän, jos käyttää myös raitiovaunua tai junaa. Suosittelenkin ostamaan pyörän, mikäli Irlannin vasemmanpuoleinen liikenne ei pelota. Itse ostin pyörän pian löydettyäni asunnon ja se helpottaa huomattavasti liikkumista, joskin paikalliset pyörätiet, tai niiden puute, jättävät toivomisen varaa. Käytetyn pyörän saa kaupungista halvalla, ja kannattaa sijoittaa myös tuplalukkoon, sillä pyörävarkaudet ovat erittäin yleisiä Dublissa.

Trinityssä ei ole vastaavanlaista tuettua opiskelijaruokailua kuin Suomessa ja useilla lounas tarkoittaa voileipää eikä lämmintä ateriaa. Kampuksella on luonnollisesti ravintola ja kahviloita, mutta ne ovat kalliimpia kuin Suomessa. Kampuksen ympärillä on useissa ravintoloissa opiskelijatarjouksia, jotka voivat olla n. 5 euron luokkaa. Vahtoehtoisesti voi harkita oman ruoan valmistamista etukäteen.

Ruokakaupat ovat hiukan halvempia kuin Suomessa. Iltaisin ravintolat ovat merkittävästi edullisempia, etenkin jos menee Early Bird -aikaan, jolloin on mahdollista saada jopa kolmen ruokalajin menu halvemmalla kuin Helsingistä saisi yhden pääruoan. Alkoholi on baareissa yleisesti suurinpiirtein samanhintaista kuin Helsingissäkin, pl. Guinness, joka on kaupungin halvin ja maukkain vaihtoehto – yleisesti ottaen Guinness-tuopin voi olettaa olevan n. 5 euron tienoilla. Kaupoissa alkoholi on hiukan halvempaa kuin Suomessa.

Lopuksi

Irlanti on hieno maa, ja vaihtokokemus tulee varmasti olemaan mahtava! Itse jäin Irlantiin vielä muutamaksi kuukaudeksi lukuvuoden päättymisen jälkeen kilpailemaan soudussa, ja viettämään kesää paikallisten ystävieni kanssa. Vaihto Irlannissa ei ole halpaa lystiä, mutta apurahojen ja tukien avulla pysyy täysin kohtuullisena. Vaihdon aikana kannattaa lähteä aktiivisesti mukaan erilaiseen toimintaan ja kokeilla uutta, ja vaikka tuntuisikin pitkältä ajalta poistua Suomesta melkein vuodeksi, niin aika vaihdossa kuluu nopeammin kuin uskookaan!

Vaihtokertomus, Trinity College Dublin, syksy 2017

Lääketieteellisen tiedekunnan opiskelija

Ennen lähtöä
 – yliopistoon hakeminen

Sain maaliskuun puolessa välissä Helsingin yliopistolta tarjouksen Erasmus-paikasta Dubliniin, ja siitä yhdeksän päivän päästä kohdeyliopisto jo ottikin yhteyttä. Ohjeet tarvittavien lomakkeiden täyttämiseen ja lähettämiseen olivat lyhyet ja selkeät, ja hakeminen hoitui sähköpostitse. Koska syksyn 2017 kursseja ei ollut vielä julkaistu, vaihdon kurssit piti valita edellisen vuoden opintosuunnitelman perusteella, enkä voinut silloin vielä varmasti tietää mille kursseille osallistuisin syksyllä. Olin aika hermostunut hakemukseni kanssa joten lähetin kohdeyliopistolleni useita sähköpostiviestiä, joihin he vastasivat n. 2-3 päivän päästä.

Koska olin menossa vaihtoon EU:n sisällä, minun ei tarvinnut hankkia erillistä sairasvakuutusta ja lennonkin sain varattua edullisesti kaksi ja puoli kuukautta ennen lähtöä. Otin vain yhdensuunnan lennon, sillä en vielä tiennyt million tarkalleen olisin tulossa takaisin.

Lopullista hyväksymiskirjettä saikin odotella kauemmin, itse sain sen vasta elokuun alussa, vain reilua kuukautta ennen koulun alkamista.

Kuva: Salla K.

Asuminen

Eniten päänvaivaa alussa aiheutti asunnon hankkiminen. Trinity College Dublin tarjosi useampaa vaihtoehtoista nettisivua hakemiseen. Opiskelija-asunnot olivat kalliita (reilu 4000€/lukukausi), joten yritin ensin etsiä muualta. Kohdeyliopiston vaihto-opiskelijoiden facebook-ryhmässä useat opiskelijat keräsivät porukoita, joilla hakea yhdessä asuntoa. Ryhmässä useampi aikaisempi vaihtari kertoi, että Dublinissa asuntopula oli iso ongelma ja “edulisen” asunnon löytäminen saattoi paikanpäällä kestää useita kuukausia. Koska muut vaihtoehdot vaikuttivat silloin itselleni liian epävarmoilta, päädyin hakemaan asuntoa vaihtoyliopiston suosittelemasta opiskelija-asuntolasta. Vaikka asunto maksoikin aika kipeän summan, oli sen hankkiminen suuri helpotus eikä siitä tarvinnut enää stressata.

Asuntolassa minulla oli oma makuuhuone ja kylpyhuone, mutta jaoin keittiön ja olohuoneen neljän muun tytön kanssa. Tämä oli mielestäni hyvä järjestely, sillä sain tarpeeksi yksityisyyttä, mutta myös seuraa kämppiksistäni. Etenkin aamupalalla oli usein joku juttuseurana ja vietimme toisinaan yhteistä päivällistä tai leffa-iltaa keskenämme.

Asuntola (Binary Hub) oli erittäin hyvällä sijainnilla keskustassa, Guinness-tehtaan vieressä. Sieltä käveli noin 20-25 minuuttia kampukselle, ja oikeastaan lähes kaikki paikat (kaupat, baarit, leffateatterit jne.) Dublinin keskustassa olivat kävelyetäisyyden päässä. Asuntolassa myös tutustuin suurimpaan osaan vaihtokavereistani, ja siellä järjestettiin useita juhlia, peli-iltoja ja muita illanistujaisia joihin kaikki olivat tervetulleita osallistumaan. Näissä tapahtumissa tutustuin suurimpaan osaan vaihtokavereistani, ja koska kaikki asuimme samoissa rakennuksissa oli yhteinen ajanvietto jatkossakin helppoa.

Mielenkiintoista oli että oikeastaan suurimpia “biletyspäiviä” olivat maanantait, keskiviikot ja torstait. Koska asuin ensimmäisessä kerroksessa, oli hyvin monena iltana ikkunani alle kerääntynyt jonkin kokoinen seurue ja kova puhe kantautui sisään asti. Siihen kuitenkin tottui suhteellisen nopeasti kun oppi sulkemaan ikkunan hyvin ennen nukkumaan menoa.

Kuva: Salla K.

Maahan saapuminen

Lentokentällä minua oli vastassa yliopiston lähtötuutori, joka piti minulle ja parille muulle vaihtarille nopean perehdytyksen, antoi mm. puhelinliittymän tai bussikortin hankkimisesta kertovia info-lehtisiä ja tilasi meille taksit. Lentokentältä oli hyvät bussiyhteydet eri puolille Dublinia, mutta koska minulla oli kaksi isoa matkalaukkua mukanani päätin tämän kerran satsata taksiin.

Suuri osa kaupoista meni kiinni jo yhdeksältä, ja koska lensin illalla tuli kiire mennä lähi-Lidliin ostamaan ruokaa. Kaikki tapaamani ihmiset olivat todella ystävällisiä ja avuliaita, ja kunhan alkujännityksestä pääsin yli englanti alkoi sujua luonnostaan. Tapasin ensimmäisen vaihtokaverini jo ensimmäisenä iltanani asuntolan rappukäytävässä kun olimme molemmat lähdössä samaan aikaan kauppaan. Vaihdoimme samana iltana numeroita ja oli hienoa että sain jo ensimmäisenä päivänä kaverin, joka lähti kanssani Ikeaan ostoksille ja tutkimaan kaupunkia. Olin jännittänyt sitä kuinka olisin yksinäinen ensimmäisinä päivinä, mutta onneksi niin ei käynytkään. Saavuin Dubliniin viikkoa ennen koulun alkamista, joten olin jo hyvin tutustunut lähiseutuun sekä saanut kavereita ennen koulun alkua. Tosin ensimmäinen viikko ennen koulua oli melkoista juhlintaa ja hauskanpitoa.

Alkubyrokratia vaihtokohteessa

Orientaatioviikolla ei ollut vielä varsinaista koulua vaan pari kaikille pakollista muutaman tunnin pituista info-tilaisuutta. Ensimmäisinä päivinä meidän tuli kampuksella hakea kuvalliset opiskelijakortit, sekä meidän oli mahdollista hankkia 10 € maksavat Leap Card –kortit. Ne olivat opiskelijakortit joilla sai alennuksia mm. ueissa kaupoissa, ruokapaikoissa ja kulkuvälineissä. Saimme myös ensimmäisenä päivänä kartat kampuksesta ja kierroksen missä esiteltiin mm. yliopiston kirjastoja sekä kuntosalia. Sekä kirjastoihin että kuntosalille pääsi maksutta opiskelijakortilla sisään.

Loppuviikosta kaikkien piti ilmoittautua oman laitoksensa toimistoissa kursseille. Vasta paikanpäällä saimme varmasti kuulla mille kursseille pystyisimme ilmoittautumaan, sillä pari kurssia olikin peruuntunut (niitä ei järjestettykään) ja yhdelle kurssille ei otettu sinä vuonna vaihto-opiskelijoita. Jouduimme suunnittelemaan kurssimme uudelleen (minun piti vaihtoo kolme kurssia kuudesta). Jos kurssi oli suosittu, sille otettiin ensisijaisesti ne opiskelijat joiden kotiyliopistot vaativat kurssin suorittamisen “pakollisena” osana vaihtoa, ja kursseille saatettiin hyväksyä vain jos opiskelija oli kotiyliopistossaa opiskellut ainetta riittävästi aikaisemmin (esimerkiksi psykologian kursseille pääsi vain jos oli opiskellut psykologiaa ennen vähintään kolme kurssia). Itselläni oli kuitenkin hyvin paljon joustonvaraa kurssivalinnoissani, joten tämä ei tuottanut minulle ongelmia.

Samana päivänä meidän tuli rekisteröityä opiskelijoiksi yliopistolla. Meidän tuli luoda omat tunnukset, joilla kirjauduimme kurssien nettisivuille ja pääsimme käsiksi luentojen materiaaleihin. Rekisteröityminen ohjattiin aika kättä pitäen ja kurssien nettisivujen käyttö oli yksinkertaista.

Kuva: Salla K.

Opiskelu ja opetus

Opiskelu oli aika samanlaista kuin Helsingin yliopistolla. Luennoille opiskelijat istuivat hiljaa, kuunnellen ja tehden muistiinpanoja, ja lopuksi kaikki lähtivät omille teilleen. Keskustelua ei juuri käyty ja luennoilla oli vaikeaa tutustua kehenkään. Suurimman osan kurssikavereistani sain juttelemalla ihmisille ennen luentojen alkua tai juhlissa kuulessani heidänkin opiskelevan samoilla kursseilla. Psykologian kursseilla käytiin läpi enemmän Irlantiin liittyviä tapauksia, tutkimuksia ja tilastoja, kun taas Helsingin yliopistolla olen tottunut keskittymään yleisempään teoriaan. Parilla kurssilla oli kurssikirjat, mutta suurin osa kursseista käytti materiaalinaan lukuisia artikkeleita. Kurssimateriaalit olivat todella laajat ja tunnustan etten lukenut niistä kuin ehkä puolet. Kurssit kuitenkin käsittelivät hyvin samanlaisia asioita kuin Helsingin yliopistolla, ja useilla luennoilla jopa tylsistyin kun käsiteltiin turhankin tuttua aihetta. Tosin, mm. kriminologian sekä kliinisen neuropsykologian kurssit olivat hyvinkin mielenkiintoisia ja tarjosivat näkökulmia joista en ollut ennen kuullutkaan. Kurssien valinta tuntui olevan kuin ostaisi sikaa säkissä, eikä sisällön kiinnostavuudesta osannut todella sanoa mitään ennen kuin oli käynyt ainakin kolmella luennolla.

Läsnäoloa ei valvottu ja kurssit suoritettiin kirjoittamalla 2500-7500 sanan esseet jostakin aiheesta (montako sanaa, riippui kurssista). Esseiden kirjoittaminen oli suhteellisen työlästä ja siihen kannattaa varata enemmän aikaa kuin viimeinen ilta. Esseiden aiheet julkaistiin noin kaksi kuukautta ennen niiden deadlineja (jotka olivat joulukuun alussa) ja ne palautettiin kurssien nettisivujen kautta. Esseille tehtiin automaattinen plagiointi-tarkastus, mikä oli hyvinkin tarkka, joten kannattaa ehdottomasti kirjoittaa omin sanoin. Englanniksi kirjoittaminen tuntui välillä haastavalta, kun oikeaa sanaa ei tuntunut löytyvän tai tekstissä alkoivat toistua saman sanat liian usein. Arvosanojen saaminen kesti suhteellisen kauan; näin prosenttiosuuteni (pisteet) kurssin nettisivuilla vasta helmikuussa. Virallista opintosuoritusta jouduin pyytämään Trinity Collegelta useampaan kertaan ja sain sen lopulta maaliskuussa. Opintosuoritusotteessa lukivat saamani arvosanat, mutta ne hyväksiluettiin Helsingin yliopistolla vain arvosanalla “hyväksytty”.

Kuva: Salla K.

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville

Hintataso Irlannissa on melko samanlainen kuin Suomessa, vuokrat ovat kalliimpia, ruoka on ravintoloissa samanhintaista mutta kaupoissa edullisempaa. Kauppojen välillä on valtavat hintaerot ja etenkin opiskelijoiden kannattaa käydä Lidlissä tai suurissa Tescoissa (Tesco Express on jo hintavampi). Kannattaa aluksi vertailla hintoja eri paikkojen välillä, ja kampuksen opiskelijaravintoloiden ruoka ei mielestäni ollut hintansa arvoista: se maksoi noin 8€ eikä ollut läheskään yhtä hyvää kuin Unicafessa. Yliopiston lähellä oli kuitenkin useita ruokapaikkoja, joissa opiskelijat saivat lounaan hintaan 7,50€ tai edullisemmin. Neuvoisin ensimmäisinä päivinä kiertelemään ja kyselemään vanhemmilta opiskelijoilta neuvoja.

Starbuckseja on kaikkialla (SIIS KAIKKIALLA) joten niihin ei ole kiire mennä heti ensimmäisenä. Useissa baareissa on tarjouksia tietyille päiville, ja kannattaakin mahdollisimman nopeasti päästä perille mihin paikkaan kannattaa mennä ja minäkin päivänä. Suuri osa tällaisesta tiedosta saadaan kyselemällä vanhemmilta opiskelijoilta ja muilta vaihtareilta.

Oma pankkini on Nordea ja Visa Electron ja Mastercard toimivat lähes poikkeuksetta kaikkialla. Irlannissakin valuutta oli euro joten rahaa piti vaihtaa vain Pohjois-Irlantiin ja Iso-Britanniaan matkustaessamme. En hankkinut paikallista puhelinliittymää, sillä käytin kännykässä lähinnä netti-chatteja (facebook ja whatsupp) ja nettipaketin hinta oli sama kuin siellä Suomessa.
Paras yleinen neuvo jonka voin antaa on että matkustakaa ihmeessä Dublinin ulkopuolelle! Itse teimme ensimmäisenä viikonloppuna päiväreissun Howth’iin ja seuraavana viikonloppuna lähdimme road tripille Ring of Kerrylle. Maisemat ovat Irlannissa upeat, niin pohjoisessa, idässä kuin lännessä. Kävimme useammassa kansallispuistossa, joista näyttävimpiä olivat ehkä Wicklow ja Glendalough, lännessä useammissa pikkukylissä (kuten Dingle ja Kenmare) ja pohjoisessa Galwayssa, Cliff of Moherilla ja Belfastissa. Kussakin paikassa asuimme hostelleissa, joissa saimme paljon hyviä vinkkejä mm. paikallisista kierroksista, ruokapaikoista ja nähtävyyksistä. Lisäksi hostelleissa tutustuimme useisiin muihin matkaajiin.

Dublinista lentää myös edullisesti mm. Lontooseen ja Edinburgiin ja teimme kumpaankin kohteeseen kolmen päivän reissut. Skotlannin maisemat ovat upeat ja sielläkin kannattaa ehdottomasti mennä Edinburgin ulkopuolelle! Irlannissa sää vaihtelee nopeasti ja on hyvä olla kevyt sateenvarjo matkassa. Suosittelen myös reissamaan mahdollisimman aikaisin ennen kuin sää kylmenee. Tosin meidät yllätti kova myrsky pariinkin otteeseen ja nyt vain nauramme sille.

 

 

 

Vaihtokertomus, Trinity College Dublin, syksy 2016

Valtio-opin opiskelija

Ennen
lähtöä

Hyväksynnän tultua Helsingin yliopistolta tuli opiskelijan hakea Trinity Collegeen sen verkkosivujen ohjeiden mukaisesti. Deadline oli myöhään keväällä, mutta hakemusta ja liitteitä ei kannata jättää viime tippaan. Hakemukseen tarvitsi mm. passikuvia, tiedot eurooppalaisesta sairaanhoitokortista ja jos hakijalla on sairaus, kirjallisen lääkärinlausunnon kelpoisuudesta lähteä vaihtoon. Hakemus liitteineen tuli lähettää postitse. Sain pian kirjeitse vahvistuksen hakemuksen saapumisesta, mutta hyväksymiskirjeessä kesti. Sain hyväksymistiedon kaksi viikkoa ennen lähtöä ja silloinkin aktiivisen sähköpostittelun avulla. Osa vaihtareista sai vahvistuksen myöhempäänkin.

Koska vaihtoyliopiston hallinnon kanssa oli kaikilla vaihto-oppilailla ongelmia etenkin vaihdon alussa, suosittelen tulostamaan ja ottamaan mukaan kaikki vaihto-opintoihin liittyvät lomakkeet, vaihtoyliopiston hyväksymiskirjeen sekä ottamaan passista kopion. Esimerkiksi omalla kohdallani vaihdon alussa tehtävään ”nopeaan” lukukausi-ilmoittautumiseen meni kaksi viikkoa, sillä tietoni olivat Trinityn järjestelmissä toisin kuin hakulomakkeissani. Tämän vuoksi minut oli mm. merkitty väärään vaihto-ohjelmaan, ja minulta pyydettiin suurta lukukausimaksua. Vaikka byrokratiaa on melko paljon, yliopiston henkilökunta on onneksi ystävällistä, kuten irlantilaiset yleensäkin.

Ennen lähtöä kannattaa ehdottomasti yrittää löytää asunto, sillä Dublinissa on kova asuntopula. Trinity Collegen verkkosivuilla lukee, ettei yliopiston asuntoloihin voi hakea ennen virallista hyväksymisvahvistusta. Tästä huolimatta osa vaihto-opiskelijoita oli hakenut ja saanut huoneita jo ennen vahvistusta. Tämä kannattaa pitää mielessä, sillä kaikki huoneet olivat jo varattuja saadessamme hyväksymiskirjeen vaihtoyliopistolta. Myös yksityisen puolen asuntoja kannattaa etsiä Suomesta käsin. Kaikki eivät kuitenkaan onnistu saamaan Dublinista asuntoa ulkomailta käsin. Kannattaakin mahdollisuuksien mukaan mennä Irlantiin pari viikkoa ennen lukukauden alkua, jotta asunnon ehtii tarvittaessa etsiä paikan päällä. Asuntotilannetta lukuun ottamatta Irlanti on helppo paikka lähteä vaihtoon, ja paikan päällä Irlannissa ei EU-kansalaisten tarvitse ilmoittautua poliisille.

Vaihdon aikana tuli vastaan useita korttimaksutilanteita, joissa maksukortiksi hyväksyttiin vain luottokortti. Jos luottokorttia ei jo ole, kannattaakin ennen Irlantiin lähtöä harkita luottokortin hankkimista. Lisäksi käteistä kannattaa ottaa mukaan jo Suomesta käsin, sillä käteinen on edelleen suuressa suosiossa Irlannissa. Esimerkiksi taksit eivät tyypillisesti hyväksy kuin käteistä ja monessa paikassa esimerkiksi alle 10 euron ostoksia ei voi maksaa kortilla. Myös omat rokotukset kannattaa varmistaa ennen Irlantiin lähtöä. YTHS:n mukaan pakollisia rokotteita Irlantiin lähteville ei ole, mutta tiettyjä rokotteita suositellaan. Lisäksi täytin matkustusilmoituksen. Adapteri kannattaa pakata mukaan jo Suomesta sekä villasukat vetoisien asuntojen vuoksi. Irlanti ei kuulu Schengen-alueeseen, joten passi pitää olla mukana aina Irlantiin mennessä tai sieltä muualle matkatessa.

Trinity College Dublin. Kuva: Marja Pentikäinen

Asuminen

Asuminen Dublinissa on kalliimpaa kuin Helsingissä. Etenkin yksiöt ovat harvassa ja kalliita; myös työssäkäyvien keskuudessa on tyypillistä asua kämppisten kanssa. Dublin jakaantuu karkeasti Etelä- ja Pohjois-Dubliniin Liffey-joen perusteella. Etelä-Dublin on vauraampaa aluetta ja sen sanotaan olevan turvallisempi. En kuitenkaan vaihtoaikanani kuullut, että Pohjois-Dublinissa asuneet vaihto-oppilaat olisivat kokeneet oloaan turvattomaksi. Dublinin kaupunginosista puhutaan usein numeroin (esim. Dublin 2). Numeroiden järjestys ei ole täysin looginen, joten ennen asunnon etsintää kannattaa katsoa kartasta alueiden sijainnit. Lisäksi kannattaa varautua aluksi ihmetyttäviin paikallisiin käytänteisiin. Kirjallisia vuokrasopimuksia ei ole tapana tehdä ja osa vuokranantajista vaatii vuokran käteisenä. Takuuvuokra on usein kuukauden vuokra. Koska Irlannissa liikkuu asuntohuijareita, takuuvuokraa ei kannata maksaa ennen kuin on päässyt asuntoon sisälle.

Trinity Collegen asuntolat eivät olleet edullisempia kuin muu asuminen. Jaettu asuntolahuone maksaa alimmillaan 600 euroa kuukaudessa ja oma huone vähintään 800 euroa kuukaudessa. Suuri osa hankkikin asunnon yksityistä kautta. Itse asuin yksityisen puolen asunnossa kahden irlantilaisen kämppiksen kanssa, ja maksoin omalla kylpyhuoneella varustetusta huoneestani 550e/kk. Päälle tulivat laskut, kuten sähkö ja kaasu, yht. n. 25e/kk. Hinta oli Dublinin hintatasoon nähden todella kohtuullinen. Keskeisimmillä alueilla makuuhuone jaetussa asunnossa maksaa helposti vähintään 1000 e/kk. Muualla maassa asuminen on käsittääkseni huomattavasti edullisempaa kuin Dublinissa. Vaihtarin kannalta ehdoton plussa kuitenkin on, että Irlannissa huoneet ja asunnot vuokrataan yleensä kalustettuina ja astiat ovat yhteiskäytössä. Jos mahdolliset kodin ostokset haluaa tehdä edullisesti, kannattaa vierailla esim. Penneys-liikeessä O’Connell Streetillä. Yksityisen puolen asuntoja kannattaa katsoa esim. osoitteesta www.daft.ie sekä Facebook-ryhmistä.

Dublinin julkisen liikenteen järjestelyt ovat osin sekavia, joten niihin kannattaa tutustua etukäteen. Opiskelijahintainen bussikortti maksaa reilu 80e/kk. Matkakortille voi ladata aikaa (päiviä), mutta ainakin itse totesin matkakortilla maksettavien irtolippujen olevan edullisempi vaihtoehto; irtomatkoilla maksettaessa matkakortilta veloitetaan viikoittain vain 20e asti. Yömaksut tulivat hintojen päälle, minkä vuoksi itse käytin öisin takseja. Yöllä kuljettu matka n. 5,5km maksoi 11–12 euroa. Jos kortille ei ole ladannut aikaa (päiviä), bussikuskille pitää kertoa pysäkki, jolla jää pois. Bussit, Luas-raitiovaunut ja lähijunat ovat eri yhtiöiden omistuksessa, joten jos haluaa käyttää niistä useampaa, tulee lisäkustannuksia. Julkisen liikenteen hintojen vuoksi asuntoa etsiessä kannattaa katsoa, pystyykö asuntoa saamaan kävelymatkan päästä yliopistolta ja keskustasta.

Maaseutua Irlannin länsirannikolla County Claressa. Kuva: Marja Pentikäinen

Opiskelu ja opetus

Trinity College Dublin on yksi Dublinin päänähtävyyksiä ja sijaitsee kaupungin keskustassa. Korkein kiviaidoin rajatulla, viihtyisällä kampusalueella sijaitsee suurin osa opetusrakennuksista; muutama on lyhyen matkan päässä. Kampuksella on lisäksi hallinnollisia rakennuksia, ruokaloita ja kahviloita, urheilukenttiä, opiskelijoille (suurilta osin ilmainen/edullinen) liikuntakeskus uima-altaineen ja saunoineen, kappeli (yliopiston henkilökuntaan kuuluu mm. pappeja), urheilubaari, yliopiston terveyspalvelut, turistikauppa, vanha kirjasto (vain turistikäytössä) sekä hieman opiskelija- ja henkilökunta-asuntoja. Kampuksella on useita kirjastoja, joista viihtyisin on Ussher.

Trinity College Dublinin vanha kirjasto. Kuva: Marja Pentikäinen

Lukuvuoden alussa oli tiedekuntakohtainen vaihto-oppilaiden infotilaisuus. Yliopistolla on myös vaihtareille suunnattu tuutorointijärjestelmä, joka oli tosin melko toimimaton. Kursseja valitessa kannattaa varautua siihen, että verkkosivujen kurssikuvaukset ovat vanhentuneita. Ajantasaisiin tietoihin pääsee käsiksi saatuaan kirjautumistiedot yliopiston järjestelmiin. Monet asiat täytyy hoitaa Trinityssä paperisena ja jonottaa allekirjoituksia rajattuina aikoina. Esimerkiksi kursseille ilmoittautuessa kurssitiedot kirjattiin paperilomakkeelle ja käytiin hakemassa kunkin kurssin vastuuopettajalta kirjallinen lupa osallistumiseen. Tämän jälkeen lopulliset hyväksynnät teki vielä yleinen hallintopalvelu. Kurssivahvistukset saatiin vasta viikkoja luentojen alkamisen jälkeen.

Opetukseen Trinity Collegessa kuuluu melkein joka kurssilla sekä massaluentoja että pienryhmittäin pidettäviä tutorialeja. Melkein kaikki luennoitsijat ja apuopettajat olivat erinomaisia. Vaikka suurimmalla osalla luennoista ei ollut läsnäolopakkoa, niille aidosti halusi mennä aiheesta riippumatta. Läsnäolopakot koskivat lähinnä apuopettajien pitämiä tutorialeja. Tyypillisellä kurssilla on kaksi luentoa ja yksi tutorial viikossa. Sekä luennot että tutorialit olivat suomalaisesta näkökulmasta todella lyhyitä, vain 50 minuutin pituisia. Ryhmätyöt ovat yleisiä. Trinity Collegessa järjestetään kokeet kerran vuodessa loppukeväästä. Ennen joulua tenttejä on vain harvoilla kursseilla. Tämän vuoksi vain syksyn vaihdossa olevilla on usein erityisjärjestelyitä, esimerkiksi esseiden kirjoittamista tentin sijaan. Trinity Collegessa on tyypillistä, että yksi kurssi kestää koko lukuvuoden, mutta esimerkiksi vaihto-oppilaat pystyivät osallistumaan vain kurssin toiselle puolikkaalle, jolloin kursseista sai puolet opintopistemäärästä.

Kurssit eivät olleet yleisesti kovin vaikeita, mutta osa kursseista oli melko työläitä. Etenkin esseesuoritukset olivat melko helppoja ja esimerkiksi lähteisiin viittaus ei tuntunut paikallisten mielestä olevan kovinkaan tarpeellista. Tenteissä kannattaa asiasisällön lisäksi keskittyä vastaustekniikkaan. Opiskeluun liittyvistä asioista annetaan luennoilla kattavat ohjeet. Irlantilaiset menevät yliopistoon suomalaisia keskimäärin huomattavasti nuorempina, joten opiskelu on hieman ”lukiomaisempaa” kuin Suomessa. Lisäksi Irlannissa opiskelu tuntui olevan omaan makuuni liikaakin arvosanoihin tähtäävää ­– luennoitsijat kertoivat läpi kurssin, mitä tenttiin tai muuhun suoritukseen kannattaa tai ei kannata laittaa arvosanan valossa. Suuri osa paikallisista opiskelijoista osti kurssikirjat, joten kirjaston kirjat riittivät juuri ja juuri esim. vaihto-oppilaiden tarpeeseen.

Monet käytännöt vaihtelevat myös oppiaine- ja opettajakohtaisesti. Esimerkiksi jotkin esseet palautettiin verkossa kun osasta tuli palauttaa useampikin paperinen kopio. Kaikkien esseiden ja ryhmätöiden alkuun tulee laittaa oppiainekohtainen cover sheet. Eri kursseilla ja oppiaineissa on eri käytännöt myös siihen, kuka kurssille saa osallistua. Yleisesti ottaen oikeus on osallistua vähintään oman tiedekunnan kursseille, mutta esimerkiksi oppiaineessani edes maisterivaiheen vaihtarit eivät saaneet osallistua maisteritason kursseille. Hyvin mielenkiintoinen, mm. Irlannin historiaa ja kehitystä valottanut kurssi on vaihto-opiskelijoille suunnattu IR1014 Irish Language and Literature.

Vaihdon lopussa byrokratian kanssa ei ollut suurempia ongelmia, kun muisti ajoissa hoitaa kaikki papereihin tarvittavat allekirjoitukset. Kunhan paperiasiat on saanut Irlannin päässä tehtyä, Trinity Collegesta lähetetään opintosuoritusote suoraan Helsingin yliopiston liikkuvuuspalveluihin. Itse sain arvosanani helmi–maaliskuussa, mutta osalla vaihtareista oli ongelmia todistusten saamisen kanssa. Irlantiin kannattaakin mennä siis asenteella, että byrokratiaa ja hallinnollista säätöä tulee olemaan, mutta kaikki kyllä selviää – fokus siis kivoihin asioihin ja vaihdosta nauttimiseen!

Cliffs of Moher. Kuva: Marja Pentikäinen

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville

Kokonaisuudessaan Irlannin hintataso on samaa tasoa kuin Suomessa; Dublinissa asuvalle ei ainakaan edullisempi. Kaikki kulut huomioiden kuukausibudjettini oli tyypillisesti 1100e/kk. Pienet marketit ovat Irlannissa kalliita, joten mahdollisuuksien mukaan kannattaa etsiä isompia kauppoja, Tavallisissa ravintoloissa on tapana jättää 10 % tippi. Ruokapaikkoja on Trinityn kampusalueella useampia. Näistä hurmaavin on ”tylypahkamainen” Dining Hall. Edullisinta on sosekeitto, jonka saa leivän kera noin kolmen euron hintaan. Muut ateriat ovat 4,50–6 euroa ilman salaattia tai usein leipääkään. Osa opiskelijoista käy lounailla esimerkiksi pubeissa tai ostaa täytetyn leivän. Pubit kannattaa pitää mielessä myös esimerkiksi viikonloppureissuilla, sillä niissä tarjoillaan paljon kohtuuhintaisia ja maukkaita paikallisia ruokia. Pubeissa on iltaisin hyvä tunnelma – niissä on usein livemusiikkia ja osassa esitetään perinteistä tap dancea. Irlannin suosituin urheilulaji on irlantilainen jalkapallo (Gaelic football), jota kannattaa mennä seuraamaan urheilupubiin tai paikan päälle. Peli on yhdistelmä jalkapallo ja rugbya – ja hyvin viihdyttävää, vaikka ei urheilua juurikaan seuraisi.

Ilmasto Irlannissa on huomattavasti miellyttävämpi kuin etukäteen ajattelin; syksyllä esimerkiksi satoi vähemmän kuin Helsingissä. Tosin Dublin sijaitsee Irlannin itäosassa, jossa sataa vähemmän kuin länsirannikolla. Sateet Irlannissa ovat usein lyhyitä kuuroja tai se on niin ”hienojakoista” ettei oikeastaan kastu. Sää voi kuitenkin vaihtua nopeasti ja myös tuuleen kannattaa varautua.

Jokainen Trinityn vaihtari saa Trinityn oman opiskelijakortin, ja muuta opiskelijakorttia ei juuri tarvinnut. Opiskelijakortti toimii yliopiston kirjastokorttina ja sillä saa opiskelijastatuksen matkakorttiin. Syyslukukauden alussa opiskelija- ja matkakortin sai hankittua kätevästi kampukselta – passi mukaan! Trinity Collegessa on paljon society-muotoista opiskelijatoimintaa, ja societyt esittäytyivät lukuvuoden alusta. Tekemistä on ainekohtaisista kerhoista valokuvaukseen ja jalkapallosta jousiammuntaan. Eräs perinteikkäämmistä on 1600-luvulla perustettu the University Philosophical Society (PHIL). Society-maksut ovat pieniä, usein vain muutaman euron. Suosittelen liittymään ainakin Dublin University International Students Societyyn (DUISS). DUISS järjestää mm. edullisia reissuja ja tapahtumia. Facebookissa on useiden societyjen ryhmiä, minkä lisäksi hyödyllisiä ryhmiä olivat esim. Trinity Collegen vaihtareiden sekä suomalaiset Irlannissa -ryhmä.

Viikonloppureissuja saa järjestettyä kohtuuhintaan myös omalla kaveriporukalla. Irlannin maaseutu ja luonto etenkin länsirannikolla on todella kaunista, joten päivä- ja viikonloppureissuja kannattaa ehdottomasti tehdä eri puolille maata. Irlannissa ollessa kannattaa vierailla myös Pohjois-Irlannissa, joka on nykyään hyvin turvallinen matkustuskohde. Pohjois-Irlannissa kannattaa käydä esimerkiksi Belfastissa informatiivisella ja mielenkiintoisella Black Cab -kierroksella sekä vierailla Giant’s Causeway -luonnonnähtävyydellä. Jos aikaa on, Dublinista pääsee lentämään 10–20 eurolla esimerkiksi Lontooseen ja Edinburghiin. Myös Dublin ja sen lähiseutu kannattaa muistaa. Oma Dublin-suosikkini on Phoenix Park, joka on Euroopan suurimpia kaupunkipuistoja. Siellä vaeltaa puolikesyjä peuralaumoja, joiden seuraamisen jälkeen on mukava piipahtaa teellä ja herkullisella skonssilla esimerkiksi Visitor Centren kotoisassa ja kohtuuhintaisessa kahvilassa.

Peura Phoenix Parkissa. Kuva: Marja Pentikäinen

 

Vaihtokertomus, University College Cork, syksy 2016

Humanististen tieteiden opiskelija

Ennen lähtöä

Erasmus-vaihdon kautta Irlantiin lähtiessä hakuprosessi ja byrokratia olivat ilahduttavan kevyitä. Itselleni stressaavimmalta vaiheelta tuntui oikeastaan saada Helsingin yliopiston hyväksyntä hakijakandidaatiksi, sen jälkeen tarvitsi lähinnä University College Corkin suunnalta seurata sähköposteja sekä noudattaa annettuja ohjeita ajallaan.  EU:n sisällä kun ollaan, kaikki Irlannissa oleskeluun liittyvä byrokratia on EU-kansalaiselle ainakin yhden lukukauden pituiseen oleskeluun myös käytännössä olematonta. Eurooppalainen sairaanhoitokortti kannattaa ennen matkalle lähtöä muistaa hankkia helpottamaan paikallisen terveydenhuollon piirissä asiointia, jos sellaista ei jo ennestään ole. Muutenkin kaikki käytännön asiat, jotka ennen lähtöä pystyy hoitamaan, kannattaa myös pyrkiä hoitamaan pois alta, sillä vaihtokohteeseen saapuessa ja siellä uuteen ympäristöön totutellessa saattaa iskeä yllättävänkin vahva alkuväsymys.

Asuminen

Kun tieto vaihto-opiskelijaksi hyväksymisestä on varmistunut, UCC:n puolelta oltiin ainakin minun hakiessani yhteydessä hyväksyttyihin ja tarjottiin tilaisuutta opiskelija-asuntolapaikan hakemiseen. Yliopiston puolesta asuntotarjouksia saa vain yhden, valinnanvaraa ei ole. Jos tarjousta ei hyväksy, joutuu yksin pärjäämään Corkin haasteellisiksi väitetyillä vuokramarkkinoilla. Itselleni tarjotun paikan hyväksyntä tarkoitti jaettua makuuhuonetta ja koko syksyn vuokran maksamista etukäteen, mitä en ollut osannut odottaa, mutta yliopiston kautta saatu asunto tuntui kuitenkin houkuttelevammalta vaihtoehdolta kuin vieraan maan vuokramarkkinoilla luoviminen.

Opiskelija-asuminen tarkoittaa Corkissa siis käytännössä soluasumista. Vaihto-opiskelijat asutetaan useimmiten keskenään, esimerkiksi omalla kohdallani koko asuntolassa ei tainnut olla yhtäkään paikallista opiskelijaa. Tämä kuitenkin vaihtelee paljon eri asuntoloiden välillä, samoin kuin asuntojen laatu ja varustelu yleensäkin. Jotkut asuntoloista ovat hyvinkin uusia ja moderneja, toiset huomattavasti heikommin varusteltuja. On kuitenkin hyvä varautua siihen, että asumisen taso on Irlannissa yleisesti ottaen heikompi kuin Suomessa; esimerkiksi nettiyhteydet asuntoloissa eivät välttämättä ole kovinkaan ihmeellisiä eikä silmiinpistävä home mikään mahdottomuus. Kämppikset toimivat kuitenkin hyvänä vertaistukena mahdollisten ongelmien kanssa, ja lopulta oma asenne ratkaisee viihtymisen.

Petivaatteet eivät kaikkialla sisälly asuntoloiden varustukseen. Jos siis maahan tullessa saavut kaupunkiin vasta illasta, kannattaa harkita ensimmäisen yön viettämistä hostellissa. Irlantilaiset ovat tunnettuja teenjuojia, joten myöskään kahvinkeittimen ei kannata olettaa kuuluvan asuntolan vakiovarustukseen. Jos silti kaipaat aamukahvisi eikä pikakahvi houkuta, kannattaa harkita pressopannun hankkimista.

Opiskelu ja opiskelijaelämä

Vaihto-opiskelijoille avoimet kurssit sekä kurssivaatimukset on helppo löytää yliopiston Book of Modules-oppaasta. Yleisesti ottaen kaikkien alojen kurssit ovat avoimia kaikille opiskelijoille, joten kurssivalinnat saa tehdä hyvin vapaasti. Oman kokemukseni mukaan yliopiston normaalit kurssit ovat työmäärältään ja vaikeusasteeltaan aikalailla Helsingin yliopiston tasoa vastaavia, nimenomaan vaihto-opiskelijoille suunnatut kurssit taas kevyempiä. Ottamillani humanististen aineiden kursseilla tavallinen työmäärä oli esimerkiksi kaksi esseetä, suppeampi ja laajempi, tai yksi essee ja kirjallinen tentti. Esseiden palauttaminen myöhässä vaikuttaa yliopiston määrittämän kaavan mukaisesti suoraan niistä saataviin arvosanoihin, joten tässä asiassa ei ole opettaja- tai kurssikohtaista vaihtelua.

Yhdelläkään omista kursseistani ei ollut suoranaista läsnäolopakkoa, mutta oli täysin luennoitsijasta riippuvaista, tulivatko luennon materiaalit ja muu luennolla mahdollisesti annettu informaatio kurssin suorittamisesta saataville kurssin verkkoalustalle. UCC:lla on käytössä pitkälti HY:n verkkoalustoja vastaavat alustat, mutta tietyissä tekniikkaan liittyvissä asioissa oltiin kenties hieman vanhanaikaisempia: esimerkiksi esseiden palautus vain sähköisessä muodossa ei riittänyt, vaan ne piti palauttaa sekä sähköisenä että paperisena versiona.

Yliopistolta löytyy hyvä kirjasto, jonne pääsee kulkemaan paikallisella opiskelijakortilla. Opiskelijat pystyvät lainaamaan vain rajoitetun määrän kirjoja kerrallaan, mikä tekee esimerkiksi useamman esseen yhtäaikaisesta työstämisestä haastavaa. Kirjastosta löytyy myös tietokoneita opiskelijoiden käyttöön, mutta ei samassa mittakaavassa kuin vaikkapa HY:n Aleksandriasta, joten vapaita koneita ei välttämättä ole aina saatavilla keskellä päivää. Kampusalueelta löytyy lisäksi useita opiskelijaravintoloita, mutta ne ovat tyyliltään ja tarjonnaltaan vaihtelevia eivätkä läheskään yhtä edullisia kuin kotoisa Unicafe.

Paikallisen opiskelijaelämän aktiviteetit ovat järjestyneet ennen kaikkea ”clubien” ja ”societyjen” ympärille: clubit on omistettu urheilullisille aktiviteeteille, ja eri societyistä löytyy valtava määrä muiden teemojen ympärille järjestäytynyttä tekemistä. Toimintaa löytyy urheilutreeneistä leffailtoihin ja keskustelutilaisuuksiin, ja se on myös hyvä väylä päästä tutustumaan paikallisiin opiskelijoihin.

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville

Hintataso on Irlannissa noin Suomen luokkaa, lähinnä elintarvikkeet ehkä hieman edullisempia. Käteistä rahaa on hyvä pitää mukana, sillä aina silloin tällöin tulee vastaan tilanteita, jossa korttia ei pystykään käyttämään. Myös luottokortin hankkimista kannattaa harkita, jos sellaista ei jo entuudestaan ole, sillä sitä tarvitsee kaikenlaisiin ennakkobuukkauksiin joita tulee etenkin matkustellessa tehtyä paljon. Puhelimen käyttöä varten useimmat vaihto-opiskelijat hankkivat paikallisen prepaid-liittymän vaihdon ajaksi.

Cork on kaupunkina mukavan kompakti ja kotoisa, mutta kiitos opiskelijoiden korkean osuuden meno ei kuitenkaan pääse käymään tylsäksi. Cork ja ylipäänsä koko Irlanti ovat yleisesti ottaen todella turvallisia, ikinä ei edes yöllä yksin liikkuessa tarvinnut tuntea oloaan turvattomaksi. Matkustelu oli ainakin itselleni koko vaihdon suola, joten koko ihanaan Irlannin saareen kannattaa tutustua niin laajasti kuin mahdollista! Tähän taas auttavat huomattavasti säänpitävät vaatteet ja sopivat kengät, etenkin jos suunnitelmissa on liikkua luonnossa, mitä ehdottomasti suosittelen. Irlantilaiset ovat mahdollisesti maailman ystävällisimpiä ihmisiä, ja apua saa aina tilanteeseen kuin tilanteeseen kunhan uskaltaa kysyä. Kaikki asiat eivät ehkä aina ole niin jämptisti järjestyksessä kuin Suomessa, mutta kyllä kaikki aina lopulta hoituu!