Vaihtokertomus, Kööpenhaminan yliopisto, syksy 2022

Humanistisen tiedekunnan opiskelija

Valitsin Kööpenhaminan vaihtokohteekseni hetken mielijohteessa. Olin vaihdossa syyslukukauden, joka kestää virallisesti syyskuun alusta tammikuun loppuun.

Vaihdon alku

Suosittelen osallistumaan kaikkiin mahdollisiin opiskelijatapahtumiin ainakin parin ensimmäisen viikon aikana. Kannattaa olla aktiivinen Facebookissa, sillä kaikki käyttää sitä Tanskassa ja siellä ilmoitetaan kaikista mahdollisista tapahtumista. Vaihdon ensimmäiset viikot olivat minulle kaikessa sosiaalisuudessaan melko rankat, sillä en ole tottunut olemaan jatkuvasti isossa porukassa tuntemattomia ihmisiä. Orientaatioviikolle kannattaa osallistua, sillä itse tutustuin siellä suurimpaan osaan vaihtarikavereistani. Vaihdossa tutustui myös hyvin erityyppisiin ihmisiin, kuin mitä kaveripiiriini kuuluu Helsingissä. Suurin osa tapaamistani vaihtareista oli kandidaattivaiheen opiskelijoita, jotka olivat menneet yliopistoon suoraan lukiosta, joten välillä kaipasin oman ikäistä seuraa.

Koin, että ensimmäisen kuukauden jälkeen oli todella hankala tutustua uusiin ihmisiin, sillä erityisesti vaihto-oppilaat olivat jo aika lailla ryhmäytyneet. Jos sellaista on tarjolla, niin ilmoittaudu mukaan ”tuutoroitavaksi”. Itse unohdin ilmoittautua vaihtareille tarjottavaan tuutorointiin ja tästä syystä tuntui, että jäin ilman tukiverkkoa ja moniin arjen ongelmiin piti itse etsiä ratkaisut. Vaihtarikavereilta toki sai tukea, mutta moni oli erityisesti syksyn alussa yhtä tietämättömiä käytännön asioissa kuin minä.

Jos olet vain yhden lukukauden kannattaa harkita, tarvitsetko CPR-numeroa (tanskalainen henkilötunnus) vai et. Yli kuusi kuukautta Tanskassa asuville sen hakeminen on pakollista. Itse päätin hakea CPR-numeroa, sillä sen avulla saa ilmaisen terveydenhuollon. Syksyllä palvelu oli kuitenkin ruuhkautunut, joten sain omani vasta lokakuun loppupuolella. Jälkikäteen mietittynä yhden lukukauden opiskelijana CPR ei ollut paperityön ja maahanmuuttovirastossa käyntien väärti, sillä minulla oli myös koko vaihdon ajan voimassa oleva matkavakuutus, joka olisi kattanut sairaalakulut. CPR:n hakeminen kirjasi minut pois Suomen väestörekisteristä, joten minun piti käydä maahanmuuttovirastossa Helsingissä ilmoittautumassa, kun palasin Suomeen.

Arki kohteessa: ruoka, liikkuminen ja hintataso

Tanska on kaiken kaikkiaan kallis maa. Edullisempia ruokapaikkojakin löytyy, jos jaksaa etsiä. Suosittelen esimerkiksi käymään edullisella lounaalla/päivällisellä Folkhuset Absolonissa tai viinillä Pompette tai Minas Kaffebarissa NØrrebrossa.  Käytännössä en syönyt kovin usein ulkona vaan tein pääasiassa ruuat itse. Opiskelijalounas kampuksella oli noin 5 euron luokkaa. Kööpenhaminassa on ihania kahviloita ja ravintoloita, joissa kannattaa kuitenkin käydä aina välillä, vaikka hinnat ovatkin korkeita. Erityisesti kannattaa syödä leivoksia ja pullaa!

Oman kokemukseni mukaan Rema 1000 on halvin ruokakauppa ja Irma on kallein. Olin vähän yllättynyt, että kaikki ruokakaupat, erityisesti pienemmät eivät myy perus vegaanituotteita esimerkiksi tofua tai kauramaitoa.

Julkisilla liikkuminen on kallista, mutta itse käytin niitä silti, sillä asuin vähän kauempana keskustasta. Kuukausilipun tai opiskelijakuukausilipun ostaminen oli todella hankalaa, se vaati käytännössä tanskankielentaitoja ja CPR-numeron. Yksittäisiä matkoja kannattaa maksaa Rejsekort:illa, joita voi ostaa ja joihin voi ladata arvoa jokaiselta metroasemalta. Ei kannata maksaa lippuja mobiilisovelluksella, sillä siellä liput ovat kalliimmat, etkä saa alennusta matkustamisesta ei-ruuhka-aikoina. Itse opin tämän kantapään kautta, sillä syyskuun aikana minulla meni noin 100 euroa pelkkiin mobiilimetrolippuihin.

Suosittelen ehdottomasti hankkimaan pyörän. Minulle pyöräily osoittautui yhdeksi ihanimmista asioista Kööpenhaminassa. Vuokrasin Swapfiets-pyörän opiskelijakuukausihintaan (noin 25e) ja se toimi hyvin. Pyörätiet ovat leveät ja toimivat, eikä tarvitse pelätä autoilijoita eikä jalankulkijoita. Liikennesäännöt ja käsimerkit kannattaa osata, sillä pyöräillessä ruuhka-aikoina, aamuisin ja iltapäivisin, ei ole aikaa jahkailuun.

Suomeen verrattuna käytetyt vaatteet olivat tosi kalliita.  Jos haluaa löytää edullisempia kirpputoreja, kuin keskustan vintage-liikkeet, kannattaa lähteä kauemmas keskustasta. Esim. Kirppu nimiseltä itsepalvelukirpputoriketjulta löysin edullisia ja kivoja vaatteita.

Vaihtoyliopiston kurssit, opetuskulttuuri ja kokeet

Alun perin ilmoittauduin oman pääaineeni kahdelle kurssille, mutta jostain syystä minut laitettiin kursseille, jotka eivät mitenkään liittyneet tutkintooni tai valinnaisiin opintoihini. Päätin kuitenkin olla valittamatta ja mennä näille kursseille, sillä ne vaikuttivat kiinnostaville.

Kurssit kestivät koko lukukauden (molemmista kursseista sai 15opintopistettä), ja olin yllättynyt miten vähän niissä oli tehtävää verrattuna Helsingin yliopiston kurssivaatimuksiin. Luentoja oli kaksi kertaa viikossa, mutta niissä ei ollut läsnäolopakkoa. Luento kesti noin 3 tuntia, mikä tuntui todella pitkälle, vaikka joka tunti pidettiin pieni tauko.

Kurssi suoritettiin palauttamalla tenttiviikolla essee, jonka pituus oli kurssista riippuen 15–21 sivua. Olin yllättynyt, miten paljon lähdemateriaalia esseissä piti käyttää. Toisen kurssini essee, jonka piti olla 21–25 sivua, piti sisältää lähdemateriaalia vähintään 1200 normaalisivun verran. Esseet tarkistivat arviointiryhmä, ja esseesuorituksessa oli jyrkemmät säännöt kuin mihin olen tottunut Helsingin yliopistossa: palautuspäivämäärissä, sivumäärissä ja lähdemateriaalin sivumäärissä ei ollut joustonvaraa.

Läsnäolopakkoa ei luennoilla ollut, esseen aiheen sai valita vapaasti, eikä sen tarvinnut käsitellä luentojen aihetta, joten luennoilla oli yleensä todella vähän ihmisiä. Opetus oli peruslaadukasta, mutta itse koin tehokkaammaksi käyttää luentojen ajat esseiden kirjoittamiseen ja lähdemateriaalin lukemiseen. Luennoilla oli jonkun verran ryhmäkeskustelua, mutta en kokenut opetustyylin eroavan erityisesti humanistisesta opetuksesta Helsingissä.

Muilta vaihtareilta tosin kuulin, että minulla oli käynyt tuuri: monilla muilla oli kursseilla läsnäolopakko, ne sisälsivät paljon pakollisia tehtäviä ja tentit kaksi kertaa lukukaudessa.  Tanskassa on myös tavallista suulliset tentit.

Kurssit arvioidaan asteikolla F-A tai 3-12. Koska Helsingin yliopisto käyttää eri arviointiasteikkoa kurssit arvioidaan Sisuun ”hyväksytty/hylätty”. Tämä tuli minulle yllätyksenä vaihdon jälkeen ja jäi harmittamaan, sillä sain kursseista todella hyvät arvosanat ja olin toivonut, että ne nostaisivat keskiarvoani.  Jos olisin tiennyt tämän vaihtoni aikana, olisin suhtautunut esseesuorituksiin rennommin.

Kööpenhaminan yliopistossa on paljon mielenkiintoisia kursseja tarjolla, joten jälkikäteen mietittynä olisi pitänyt vaatia pääsyä omaan alaan liittyville kursseille, niin olisin saanut enemmän irti opinnoistani vaihdossa.

Asuminen

Asuin kämppisten kanssa jaetussa opiskelija-asunnossa, jonka vuokrasin Kööpenhaminan yliopiston suositteleman Housing Foundation Copenhagenin kautta. Olin kuullut ristiriitaisia lausuntoja Housing Foundationista, mutta minun vuokrausprosessini meni suht sujuvasti. Asunnon valitseminen saatavilla olevista huoneista oli stressaavaa, sillä kaikki muutkin vaihto-oppilaat olivat samaan aikaan sähköisessä järjestelmässä varaamassa huoneita. Järjestelmä ehdottaa hakijalle kaikista edullisinta tarjolla olevaa huonetta ja minä päätin lopulta vuokrata kyseisen huoneen, sillä edulliset ja paremmilla sijainnilla olevat huoneet vuokrattiin heti ja varaamistilanne oli hektinen.

Asuntola oli nimeltään Signalhuset Kollegiet, joka sijaitsee Ørestadissa, lähellä lentokenttää. Signalhuset sijaitsee todella lähellä omaa, humanististen aineiden, kampustani (South Campus) ja oli arkkitehtuuriltaan kiinnostavan moderni.  Ørestad sijaitsee lähellä suurta luonnonsuojelualuetta, joten se on ideaali paikka myös jokapäiväiseen lenkkeilyyn ja luonnossa pyöräilyyn. Keskustaankin pyöräilee noin 20 minuutissa. Alueen hieno arkkitehtuuri, hyvät palvelut Fields-tavaratalossa, pyöräilyetäisyys kampukselle sekä luonnonläheisyys tekivät alueesta itselle mieluisan asuinpaikan. Huone kimppakämpässä oli siisti ja yksinkertaisesti kalustettu. Kuukausivuokra oli suurin piirtein 500 euron luokkaa. Vuokran lisäksi piti maksaa kerran lukukaudessa noin 880 euron ”service, administration and handling fee” mikä oli mielestäni turhaa rahastusta. Jaetussa keittiössä oli kaikki tarvittavat astiat ja ruoanlaittovälineet.

Housing Foundationin kautta vuokratessa, ei voi itse valita kämppiksiä, joten on arpapeliä ketä kanssasi tulee asumaan. Oma kämppiskokemukseni oli huono, sillä yksi kämppiksistäni (meitä oli yhteensä neljä) oli todella sotkuinen, piti lemmikkejä talon sääntöjen vastaisesti ja suhtautui vihamielisesti meidän muiden kämppisten kehotuksiin siivota ja ehdotuksiin siivouslistoista. Asunnon sotkuisuus, kaoottisuus ja huono ilmapiiri vaikuttivat yleisesti vaihtokokemukseeni negatiivisesti. Se sai minut liikkumaan paljon ulkona ja välttelemään asunnossa olemista. Minulle paluu omaan kotiin Helsingissä oli helpotus rauhattoman ja kaoottisen kämppisasumisen jälkeen.

Kannattaa olla tarkkana, milloin lukukausi loppuu virallisesti ja milloin se käytännössä loppuu, ja sopia asumiskuvioista tämän mukaan. Erityisesti jos päättää vuokrata Housing Foundationilta kannattaa huomioida, että vuokraamisajan lyhentäminen on aika hankalaa, se maksaa ja siinä on lukuvuosittain tietyt määräajat, mihin mennessä lyhentäminen pitää tehdä. Käytännössä opetus kursseillani loppui jo joulukuun alkupuolella ja koska kurssini suoritettiin vain lähettämällä essee tammikuun alussa, päätin tulla jo ennen joulua kotiin Suomeen. Lyhensin vuokrasopimusta kuukaudella ja sain tammikuun vuokrasta vain puolet takaisin. Housing Foundationilla on muitakin outoja sääntöjä, jotka vaikuttavat rahastukselta. Esimerkiksi vuokrasopimuksen viimeinen päivä on kuun viimeinen päivä, mutta asunnosta tulee muuttaa pois viikko sitä ennen. Jälkikäteen mietittynä olisi ehkä kannattanut nähdä enemmän vaivaa ja vuokrata yksityiseltä.

Kaiken kaikkiaan Kööpenhamina on kaunis ja turvallinen vaikkakin kallis skandinaavinen kaupunki. Ihmiset ovat mukavia ja hymyileväisiä. Sotkuisesta, ongelmakämppiksestä huolimatta vaihtokokemukseni oli levollinen. Oli ihanaa, kun kursseilla ei ollut painostavia deadlineja enkä käynyt töissä opintojen ohessa, jolloin oli paljon aikaa tutustua kaupunkiin, urheilla, tavata ihmisiä ja pyöräillä. Kööpenhaminasta on melko edullista matkustaa muualle Eurooppaan, mutta itse en käynyt kuin junalla Malmössa ja Lundissa, minne pääsee noin puolessa tunnissa junalla. Suosittelen käymään taidemuseoissa Kööpenhaminan keskustassa, esimerkiksi Glyptoteketissä myös Kööpenhaminan ulkopuolella Arkenissa ja Louisiannassa.

My exchange semester at Aalborg University, Copenhagen, Denmark, Autumn 2021

Student at the Faculty of Science

Before the exchange

Already when I started my master studies, I was sure that I wanted to go on exchange during the degree. I was on an exchange also during my bachelor studies and I wanted to take the opportunity to go again. This time, I was    looking for an Erasmus exchange, where they had interesting courses within the subject of Urban planning. I ended up going to Aalborg University, Copenhagen campus, to study Sustainable Cities.

Pretty much the only thing I had to do before going to Denmark was to send my application and learning agreement to the university, notify the change of address, get my travel insurance extended with a month and search for housing.

Arriving in Denmark

I arrived in Copenhagen about a week before the university started, which was nice, as it allowed some time to get settled in, get to know the city and my new roommates. In contrast to my earlier exchange there weren’t really any welcoming parties or similar. But I also think I had a bit of a different Erasmus experience than most, so there might have been some more exchange student events in other universities in the city.

Most people I have met love the city and so did I. I had already been to Copenhagen before, so it was a bit familiar. I also speak Swedish, so getting the hang of everyday life was not that hard, as I understood every sign and instruction in the city. Even though it is different from Finland, it is still a Nordic country, and I didn’t experience any culture chocks or problems to adapt.

Overall, when I arrived, I had no bureaucratic things to worry about, which was heaven compared to my exchange outside the EU. As Denmark is a Nordic country and I didn’t stay longer than six months, I didn’t have to get a Danish CPR-number or register like the rest of the international students. It was almost too easy.

First week of university was a lot of fun. The first day was for the international students, which there were a LOT of. The second day I got to meet my amazing classmates and teachers, and even though we were the only program who had no tutors showing up on the welcome day, everyone was keen on getting to know each other and hanging out.

What I immediately noticed was that I was the only exchange student in my class. I also found out that I was one out of five exchange students in the entire Copenhagen campus of my university. This scared me at first as my experience from my previous exchange as well as the stories I had heard about Erasmus, all put a lot of weight on meeting other exchange students. However, this was not a problem at all. As I mentioned, there were a lot of international students at the university, about 50% in my class where international students and 50% were Danes, so there were a lot of people that were new to the city. Most of the Danes knew each other from their bachelor’s degree at Aalborg University, but they were all very interested to get to know all the international students.

Housing

I would say that housing was the thing I stressed about the most before going to Copenhagen. Finding an apartment as an “outsider” is very hard, and especially in Copenhagen, finding a room or flat with a reasonable price is not easy.

Overall Copenhagen is more expensive than Finland, so if you want to live in the city-center you should be ready to pay a little bit more than at home.  Also finding studio apartments is quite hard, however I wanted to live with other people and ended up in a student housing with Danes and Americans.

My room in a 5-person student-apartment, including everything, ended up costing 520 €/month, which was a very good price for Copenhagen.

Most students live in shared flats or kollegiums. The kollegiums are student housing and are a lot cheaper than the normal apartments. Normally you would have your own room and toilet and then share the kitchen with maybe 15 other people. The kollegiums are however challenging to get as you don’t have the time to wait in the queue for them very long, however, you can try to sub-renting them, as I did.

I started with applying for housing through the university. I got one room pretty quickly but decided to decline the offer as the apartments were not even in the city. If you are staying in Copenhagen for a longer time and don’t want to put money on living in the city, this would be a good option, but as I was there for such a short time, I wanted to be closer to everything, a decision I do not regret.

 

I started looking for apartments on Facebook maybe 3 months before the exchange and I probably sent a message to over 70 people. As the number of messages these Facebook posts get is so high, I only ever got replies from about 10. I would not say that this is a very good way to go, but in my case, I saw it as the only option. In the end I got in contact with someone through a friend that lives in Copenhagen. He was going on exchange during the time I was there, so it was perfect. This was about a month before I flew to Denmark.

I think the best chance to get a good place is to actively look into different Facebook groups and specifically search for people that are going on exchange, as these are more likely to take someone that is coming for a short time. The absolute best chance is if you have contacts in Denmark. I would really recommend contacting them just to keep ears and eyes open if something comes up.

As a backup plan I was looking at hotels where you could rent rooms monthly, I think it would have been about 800 €, but it would have given some time to find something once I had arrived. Because once you are in Denmark and know some people there, it gets a bit easier to find something.

Everyday Life

Everyday life in Denmark was pretty much the same as in Finland, but I guess everything is a bit better on exchange. Copenhagen is an amazing city and in my free time I explored the city with other international students, went to try different restaurants, cafés and bars with my classmates and hung out with my roommates. In Copenhagen they also have very good bakeries and taprooms that are worth trying out.

One thing that surprised me was that every University had their own bar. So, Friday bar, after you finished your week of studying, was a very popular thing. They also organised a lot of fun events at the university. As I mentioned earlier, my Erasmus experience was perhaps not what I expected. I know that Erasmus organised a lot of fun activities during the week, but as none of my friends were a part of the exchange programme, I never went to any of them. And as there were only a few exchange students in the university, we just counted as internationals, and most people even forgot that I was going home after the semester.

The living cost for everyday life was kind of hard to follow as the currency was different. The grocery store prices were perhaps a bit more expensive than in Finland. Alcohol was a bit cheaper than in Finland but overall, pretty much the same.

Studying

Aalborg University is a very good university, and I actually found the university courses at Aalborg University to be quite different from the ones in Finland. First of all, Aalborg University had something called Problem Based Learning, or PBL. This was not exactly new to me, as I feel like the way some of the courses at home had a bit of the same structure, but it was definitely more established at Aalborg. I really like this approach as it made the studies feel a bit more connected to real life and gave some more practical learnings. Overall, the amount of work was pretty similar to my studies at the University of Helsinki.

Another big difference was that the courses were settled for the programme and there was no freedom in the choosing of courses. Hence, you need to be aware that the courses you put on your learning agreements are the only courses that are offered during that semester, and the ones you have to take. As I didn’t want to take the methodology course that was obligatory for the rest of the class, as they were going to get the degree from that programme, my only way to not take it was to fail it. This however was not a problem as the University of Helsinki only requirement was for me to take 25 credits, which I took.

The exams at Aalborg were oral exams, which was something completely new for me. All my courses were built the same way, there was a group project and for the exam we went together with the group into the oral exam. There was always a short presentation of the group work and then a discussion with the teachers. During the discussion, the teachers were asking questions, about the group project and sometimes about other things from the course. Even though it might seem horrifying to have an oral exam if you have never been to one before, it was more like a discussion, and you always had your group by your side. I don’t know if I particularly liked to have oral group exams as it doesn’t really show individual strengths and weaknesses, however it is good preparation for the future.

The semester was from September to January, where January was the exam period, meaning that the spring-semester in Finland and the exam period went on top of each other. For me this only meant a delay in the starting of my thesis, but as I had no courses in January it was fine. There was one vacation in the autumn and of course Christmas holiday.

After returning to Finland, I only needed to upload the documents to my Mobility Online account and get my credits transferred in Sisu.

Other things worth mentioning

I chose not to open a Danish bank account as I was staying there for such a short time. However, as I did not need to pay my rent directly to a landlord, I was able to organise the payment through normal bank transfers, without any extra costs (SEPA-payments). If you are in a situation where you have to do many foreign currency payments, getting a bank account might be to your benefit.

To get the real Danish experience, especially in Copenhagen, you need to have a bike, as the Danes bike everywhere. The city is flat, and the bike-roads are great. It felt a bit stressful in the beginning, but you learn quite quickly when you follow others, and it makes your life in Copenhagen ten times easier and more fun. I biked 10 km every single day to get to school and back, even in rain, which I never would have done in Helsinki. I would recommend either buying or renting a bike. I rented one from a company called Swapfiets, which is very popular in Copenhagen, and you will see their blue tires everywhere.

 

Utbytesberättelse, Københavns Universitet, Danmark, våren 2019

Studerande vid juridiska fakulteten

Nordens dejligste by – København

Kööpenhaminan keskusta

Efter en utbytestermin vid Københavns universitet i Köpenhamn våren 2019 kan jag inte annat än lovorda och prisa stället. Mina förväntningar på utbyte som erfarenhet var inte särskilt höga, men det halva året som jag tillbringade i Köpenhamn lyckades överträffa dem flerfaldigt. Utbytet sänkte även tröskeln för att söka mig till jobb, studier eller andra projekt i Norden i framtiden. Köpenhamn som stad är så mångsidig att jag skulle våga påstå att nästan vem som helst skulle kunna trivas där en termin – men i synnerhet om man är intresserad av Norden, eller mer specifikt Danmark, har staden mycket att erbjuda. Nedan följer en kort redogörelse över vårterminen som undertecknad tillbringade i Köpenhamn våren 2019.

Resan dit & byråkrati

Av någon orsak kändes det som att jag inte var tvungen att göra så hemskt många förberedelser inför avfärden: den mentalt största bördan var att boka en (1) flygbiljett. Att ta sig till Danmark är lätt då landet ligger geografis

kt relativt nära Finland. Snabbast går det med direkta flyg, då flygtiden är en dryg timme till Köpenhamn, men den som föredrar slow-travel och kanske vill undvika flyg har ett fint alternativ i rutten jag kallar tvärs-igenom-norden: färja från Helsingfors eller Åbo till Stockholm, och därifrån tåg raka vägen till Köpenhamn. Färden är väldigt vacker, med den nordiska naturen och delar av Norden med flyktiga gränser mellan länderna, där man inte direkt kan säga när man passerat gränsen mellan länderna. Det var ett härligt sätt att resa på, men skulle inte göra om det med de fyra tunga väskor som jag hade med när jag skulle flytta all min egendom till Finland. Med tanke på att färden tog ett drygt dygn, fyllde väsksläpandet nog min träningskvot för hela den veckan!

Kööpenhamina auringonlaskun aikaan

Genom hela utbytesprocessen hade jag fått väldigt klara instruktioner både från Helsingfors universitet och Københavns Universitet (KU), om vad som förväntades av mig, och t.ex. vad som skulle göras när man anlänt till Danmark och till universitetet. Alla delar av processen hade tydliga tidtabeller och tidsfrister för när bilagor skulle lämnas in, vilket för en jur.stud. med en förkärlek för ordning och reda var en stor lättnad.

Som nordisk medborgare var byråkratin kring att flytta till landet markant lättare än för många andra nationaliteter, i synnerhet för folk från länder utanför EU. Av nordbor krävdes däremot praktiskt taget inga åtgärder, eftersom det mesta fixats automatiskt. Att skaffa ett CPR-nummer, som motsvarar den finska personbeteckningen, skulle ha inneburit en del byråkrati. Eftersom det inte var nödvändigt för vardagliga ting som studier, resekort eller gym skaffade jag aldrig ett, och klarade mig riktigt fint utan. Jag förstod också att hälsovården skulle vara väldigt tillgänglig också för utbytesstudenter, men egen erfarenhet av systemet fick jag inte.

Före vårterminen inleddes på allvar ordnades det ett kort introduktionsprogram på kampus för alla juridiska fakultetens utisar med universitetsrepresentanter samt tutorer för internationella studerande. Det var en väldigt trevlig första chans att få träffa de andra utisarna och samtidigt fixa de praktiska ärendena på kampus. Dessa var dock snabbt undanstökade, och studielivet kunde därmed börja!

Universitetet

Den juridiska fakulteten vid Københavns universitet är otroligt fin och fullständigt nyrenoverad! Man har verkligen tänkt på ALLT en jur.stud. kan behöva: fräscha läslokaler, grupparbetsrum, bibliotek, bokhandel, kantiner, kiosker, kaffemaskiner, allt! Utöver detta stimulerades också ens akademiska intressen av otaliga läsvärda tidningar (gratis), samt en massa evenemang, öppna för allmänheten, om aktuella och intressanta ämnen – vem skulle inte bli inspirerad? De flesta av dem jag deltog i själv ordnades av Juridisk Diskussionsklub, ämnesföreningen för juridikstuderande, som för övrigt håller väldigt hög nivå på t.ex. debatterna de ordnar.

Bilder från en debatt om juridiska frågor kring invandring för politiker inför Folketingsvalget, samt från ”lokala Codex”, där ett seminarium om Grönlands juridiska ställning hölls.
Studierna

Utbytesstudierna skulle planeras i god tid före utbytet skulle äga rum. Det var ett nöje att göra, eftersom den elektroniska studiehandboken var ytterst uppdaterad och informativ, så tillsammans med den och de övriga kriterierna för kurserna var det lätt att göra det slutliga kursvalet. Hälften av kurserna gick jag på engelska och hälften på danska, vilket jag tyckte var ett fungerande koncept!

Kursvalet påverkades av flera faktorer och var inte så fritt som man kunde ha tänkt sig först: under varje termin ska man avlägga 30 studiepoäng (sp), och kurserna är till storleken antingen 15 eller 7,5 studiepoängs kurser. Utav kurserna du väljer måste en vara en 15 sp kurs, så i praktiken kan du enbart ha 3 kurser under en termin – helt galet!! Detta blev jag lite besviken på först, eftersom jag skulle ha velat testa på en massa olika ämnen som vi inte har i Helsingfors. För att förbättra mina danskakunskaper ville jag absolut gå en språkkurs, men också en ”riktig” kurs för mer praktisk upplevelse av studier i Danmark. Kriminologi på danska var verkligen en ny och spännande upplevelse, och alla de lokala studenterna tog mig väl emot och var väldigt stöttande av den fula ankungen från ankdammen som talade knagglig danska!

Den danskspråkiga kriminologikursen som jag gick på marknadsfördes inte åt utisar, eftersom det väl antogs att inga utisar talar svenska eller har intresse att lära sig danska. Man behöver dock inte bli avskräckt av sådant! När jag mejlade och förklarade att jag talar svenska som modersmål och har gått några danska kurser redan samt har stort intresse för att lära mig mera var det inga som helst problem att anmäla mig till danskspråkiga kurser, trots att det i reglerna stod att utbytesstuderande får anmäla sig enbart till engelskspråkiga magisterkurser. Det lönar sig alltså alltid att fråga, folk är i regel väldigt välvilliga och hjälpsamma!

Själva innehållet i kurserna var bättre än något jag kunnat hoppas på. Lärarna var väldigt pedagogiska och sakkunniga inom sina områden, så föreläsningarna var något man absolut inte ville skippa. I huvudregel var det muntliga tenter som gällde, i andra hand längre essäer. Kurserna var också vettigt uppbyggda, och genom mindre delprestationer tvingades studenterna att ta tag i studierna genast från början, så att bördan fördelades jämnt under hela kursen. Bedömningen kändes kanske därför också väldigt rättvis, och än idag känns det som att jag behärskar det jag lärde mig under kurserna – till skillnad, tråkigt nog, från många lagbokstenter som jag skrivit här hemma, vilka man stressläst inför veckan före själva tenten.

Boende

Boende i Köpenhamn är relativt dyrt och svårtillgängligt – det finns inte ett direkt överflöd av lämpliga bostäder på skäligt avstånd från centrum. Karikerat kunde man säga att alternativen är att betala dyrt eller ännu dyrare. Detta gäller dock prisnivån överlag, då också mat är märkbart dyrare än i Finland. Detta kan dessutom vara svårt att märka i matbutiken med den danska kronans knasiga växelkurs (1 euro ≈ 7,5 DKK)!

Om man vill vara sparsam, kan man försöka hitta någons soffa eller extra säng att sova i för en lite lägre hyra, men dylika ställen är i regel svårare att hitta. UniversView from a windowitetet samarbetar med en Boligfond, som erbjuder studielägenheter för studerande vid KU. Eftersom jag visste att jag skulle få en del besökare att inhysa under mitt tak, valde jag att satsa på en liten etta i ett stort studerandeboende i centrum. Trots att hyran var hög (och hushållningsreglerna många och pedanta) var jag nöjd med mitt boende pga. dess renlighet och fantastiska läge och utsikt. Det var otroligt smidigt att ta sig runtom i stan, och många av mina vänner bodde roligt nog i samma kvarter!

Enklast att ta sig runt är med cykel – alla cyklar i Köpenhamn. Det finns cykeluthyrningsställen i mängder i stan, alternativt kan man köpa en begagnad cykel och sedan sälja den igen före man åker tillbaka. Också kollektivtrafiken fungerade väl, men ur ett ekonomiskt perspektiv är det ofta billigare att föredra cykeln. Överlag kändes Köpenhamn som en väldigt säker stad, även om känslan var mycket mer europeisk och storstadsaktigt än i Helsingfors. För mig var det nog ändå det att man visste att man är i ett annat nordiskt land, där folk tänker i stort sett ganska lika och värdesätter samma saker, som gjorde att man kände sig trygg. Det kändes som att hjälp nog skulle finnas tillgängligt om det skulle behövas. Folk i allmänhet var också väldigt hjälpsamma om man frågade om hur man skulle ta sig till en viss plats eller dylikt. På grund av likheterna mellan Finland och Danmark var det säkert också relativt lätt att anpassa sig till kulturen.

Studielivet

Folk i Danmark gillar verkligen att festa. Många gånger var det som att resa bakåt i tiden till barer där musiken spelar så högt att du inte hör vad du själv försöker skrika och där alla får röka fritt, också inomhus. Det är alltså frågan om ett slags lovat land om du är ute efter fest, drinks (som är markant billigare än här hemma). Ett koncept som alla omfamnat i Danmark är fredagsbarer, vilket undertecknad också var evigt tacksam för – konceptet passar nämligen utmärkt även oss i det äldre gardet som redan har uthärdat alltför många år av studieliv på hemmafronten!

Köpenhamns geografiska läge är guld om man hoppats på att se något annat också än bara staden i sig: man kommer otroligt enkelt, snabbt och billigt med buss eller tåg till Sverige, Norge och Tyskland. Men, det bästa jag kan tipsa om: resa inom Danmark! Jag besökte de största städerna, men också en del mindre orter, och blev inte besviken en enda gång. Varje stad och by hade något nytt att erbjuda och man kommer billigt och snabbt runt praktiskt taget i hela landet då avstånden är så korta. De lokala värdar jag bodde hos var dessutom de hjälpsammaste och trevligaste människorna jag någonsin träffat. Det finns också mycket vacker natur i Danmark, som till en stor del är väldigt annorlunda från det finska – t.ex. vilda sälar vid Atlantens kust i Esbjerg, eller massiva kalkformationer vid Møns Klint. Definitivt värt att uppleva på riktigt nära håll också!

Det här var mitt utbyte i Köpenhamn i stora drag – hoppas jag har kunnat inspirera flera nya entusiastiska nordister!

Vaihtokertomus, Aarhusin yliopisto, Tanska, syyslukukausi 2018

Oikeustieteen opiskelija

Ennen vaihtoon lähtöä

Aarhusin yliopistoon vaihtoon hakeminen oli erittäin helppoa. Helsingin yliopistolta saadun hyväksynnän jälkeen tuli täyttää sähköinen hakemus Aarhusin yliopiston nettisivujen kautta. Tarvittavia dokumentteja ei ollut juurikaan, eikä esimerkiksi minkäänlaista todistusta kielitaidosta tarvittu. Helppoa hakemisesta teki myös se, että samalla hakemuksella sai tehtyä myös asuntohakemuksen. Tässä on kuitenkin hyvä muistaa, että nopeus on valttia, sillä kaikille ei voida taata asuntoa yliopiston puolesta. Hakemus kannattaa siis tehdä mahdollisimman pian, jotta asunnon saaminen on varmempaa. Hyväksymiskirje tuli sähköisesti kohtuullisen nopeassa ajassa. Itse olin tehnyt hakemuksen jo hyvissä ajoin ennen määräaikaa ja sainkin hyväksymiskirjeen jo ennen hakuajan päättymistä. Asuntotarjous tulee erillisellä sähköpostilla, ja sen tuleminen saattaa kestää. Ei siis tarvitse olla huolissaan, jos asuntotarjousta ei heti kuulu.

Kurssivalinnat tehdään ennen vaihtoon lähtöä, eikä niitä ole mahdollista muuttaa enää paikan päällä. Jouduin tekemään valintoja uudestaan useita kertoja, sillä melkein mitään alkuperäisistä valinnoistani ei järjestettykään. Samoin lopullisiin kursseihin en loppujen lopuksi pystynyt täysin vaikuttamaan, sillä minun piti valita minulle lähetetystä noin kymmenen kurssin listasta viisi minulle mieluisinta, joista vaihtokoordinaattori ilmoitti minut sitten kolmelle.

Aarhusin yliopisto järjestää kaikille myös oman paikallisen tuutorin, jonka tulisi olla yhteydessä jo ennen lähtöä. Koin muutenkin, että yliopistolta sai erittäin hyvät ohjeet siitä, mitä pitää ottaa huomioon ja hoitaa ennen lähtöä. Tanskaan on muutenkin helppo lähteä, sillä viisumeita tai vastaavia ei tarvita, riittää, että muistaa ostaa lentoliput, hoitaa matkavakuutuksen ja osoitteenmuutokset kuntoon, ja ottaa mukaan eurooppalainen sairaanhoitokortti sekä passi. Lähdön suunnittelussa on kuitenkin hyvä ottaa huomioon, että hyväksymiskirjeessä oleva alkupäivämäärä kertoo varsinaisten opintojen alkupäivän mutta paikalla tulee olla jo noin viikkoa ennen alkavassa orientaatiossa.

Alkubyrokratia vaihtokohteessa

Ensimmäinen asia, jonka tein saavuttuani Aarhusiin oli yliopistolle ilmoittautuminen sekä asunnon avaimen hakeminen. Nämä molemmat hoituivat kätevästi samassa paikassa International Centerissä. Kannattaa kuitenkin ottaa huomioon, että IC:n aukioloajat ovat aika rajalliset, joten jos on saanut asunnon yliopiston kautta ja haluaa päästä heti asuntoon, tulee paikalla olla ajoissa tai esimerkiksi tanskalaista tuutoria voi pyytää hakemaan avaimen.

Yliopistolle ilmoittautumisen yhteydessä saa opiskelijakortin, jota tarvitaan muun muassa kokeissa henkilöllisyyden todistamiseen, joten se on hyvä muistaa tilata etukäteen! Lisäksi saa lyhyen orientaation sekä tervetuliaispussin, josta löytyy muun muassa tärkeitä ohjeita ja papereita sekä hyödyllistä informaatiota. Yliopistolle ei ole pakollista ilmoittautua heti saavuttuaan mutta se täytyy kuitenkin tehdä ennen opintojen alkua.
Asukkaaksi ei tarvitse mennä erikseen ilmoittautumaan, sillä yliopisto järjesti kaikki tarvittavat kaupungin viranomaiset tulemaan yhtenä päivänä yliopistolle, jolloin saa helposti hoidettua kaikki tarvittavat asiat kuntoon yhdellä kertaa. Itse täytyy vain huolehtia, että tulee paikalle ja, että on kaikki tarvittavat dokumentit mukana, joita toisen pohjoismaan kansalaisena ei tarvita montaa ja yliopisto antaa tähänkin hyvät ohjeet. Byrokratiaa helpottaa myös, että paikallisen hetun eli CPR numberin hakeminen ei ole suomalaiselle pakollista, silloin kun oleskelu kestää alle 6 kk. Vaikka CPR numberin kanssa esimerkiksi kirjastosta kirjojen lainaaminen ja lääkäriin meneminen on helpompaa, kannattaa pohtia haluaako numeroa siltikään hakea, sillä tanskalaiset viranomaiset ilmoittivat Suomeen minun muuttaneen Tanskaan vakituisesti, mikä tuli minulle täysin yllätyksenä palattuani takaisin. Sama kävi myös islantilaiselle vaihtarikaverilleni.

Asuminen

Itse sain asunnon yliopiston kautta, ja myös suurin osa muista tapaamistani vaihtareista asui yliopiston opiskelija-asunnoissa. Asuntoja on yksiöistä erilaisiin soluihin ja kimppaomakotitaloihin.  Asuntojen hintataso on yleisesti hieman Helsingin vastaavia korkeampi, mutta asunnot ovat pääosin ihan kohtuuhintaisia. Yliopisto tarjoaa kuitenkin enintään vain yhtä asuntoa ja jos tarjottua asuntoa ei ota vastaan, on asunto etsittävä muuta kautta. Hakemuksessa saa esittää toiveensa asumismuodosta mutta takeita toiveiden täyttymisestä ei ole. Asuntojen kunto vaihtelee myös suuresti, samoin niiden sijainti. Kaukaisempaakaan asuntoa ei kannata heti hylätä, sillä pyörällä ja/tai bussilla pääsee helposti kulkemaan ympäri kaupunkia. Minun asuntoni oli uudehko yksiö noin 2 km yliopistolta ja 4 km:n päässä keskustasta. Asunto oli kalustettu ja sieltä löytyi kaikki tarpeelliset astiat. Huomioon kannattaa myös ottaa, että vuokra pitää maksaa luottokortilla.

Suurimmalla osalla jos ei kaikilla asuntoloilla on myös omat Facebook-ryhmänsä, joihin kannattaa liittyä. Niissä ilmoitetaan yhteisistä tapahtumista ja muusta tärkeästä informaatiosta koskien ko. asuntolaa.

Opiskelu ja opetus

Oikeustieteellisen opetus pidetään yliopiston pääkampuksella ja opetus käymilläni kursseilla oli englanniksi. Suurin osa kursseista on 10 opintopisteen kursseja, mikä tarkoittaa sitä, että yhden lukukauden aikana kursseja suoritetaan kolme. Kaikki kurssit kestävät aina koko lukukauden ajan ja kunkin kurssin luentoja on kerran viikossa kolme tuntia, lukuun ottamatta lopussa olevaa lyhyttä ’lukulomaa’ ennen tenttejä sekä yhtä viikon lomaa lukukauden puolivälissä.  Opetusta on viikossa yhteensä siis yhdeksän tuntia. Luennoilla on opiskelijoita 30-40 ja ne pidetään luokkahuonemaisissa huoneissa. Opetukseen osallistuminen ei ole pakollista, mutta suosittelen osallistumaan ainakin suurimmalle osalle kerroista, etenkin silloin kuin kurssin koe järjestetään suullisena, sillä opettajat antavat kursseilla erittäin hyviä vinkkejä ja ohjeita siitä, kuinka kokeessa tulee vastata ja minkälaisia kysymyksiä siinä tullaan kysymään. Useilla kursseilla tehtiin myös paljon ryhmätöitä ja erilaisia harjoituksia.

Kampuksella

Kokeet ovat aina lukukauden päätteeksi, jolloin ne suoritetaan parin viikon – kuukauden aikana riippuen valituista koepäivistä. Pääsääntöisesti koepäivän saa itse valita noin kahdesta tai kolmesta eri vaihtoehdosta, jotka usein esimerkiksi syyslukukautena jakautuvat sekä joulukuulle että tammikuulle. Suullisia kokeita ei kannata pelästyä, sillä kokeen reputtaminen on aika vaikeaa, varsinkin jos on käynyt luennoilla. Yleensä opettaja antaa etukäteen tehtävän, joka pitää valmistella kokeeseen ja, josta kokeessa sitten keskustellaan tai esimerkiksi listan kysymyksistä, joista jotkin tullaan kokeessa kysymään. Lisäksi meillä sai olla kokeessa joitain materiaaleja mukana, joita sai käyttää apuna mutta koeaika meni niin nopeasti, etten edes ehtinyt miettimään kirjan selaamista. Kaikki kokeet eivät kuitenkaan ole suullisia, ja minun yksi kokeistani oli kirjallinen ’take home exam’.

Kirjat kursseille pitää ostaa itse. Kirjastossa on ainoastaan yksi kirja kutakin kurssikirjaa, eikä sitä saa viedä sieltä pois. Kampukselta löytyy oma kirjakauppa, josta (pitäisi) löytyä kuinkin kurssin kirjat. Kirjoja voi löytyä netistä halvemmalla mutta kannattaa ottaa huomioon, että Tanskassakaan posti ei toimi aina moitteettomasti (nimim. odotin yhtä kirjaani kaksi kuukautta). Lisäksi on olemassa Facebook-ryhmä, jossa myydään käytettyjä oppikirjoja, mutta yhdenkään minun kurssini kirjoja sieltä ei tuona syksynä löytynyt, koska kirjat olivat aivan uusia. Ryhmästä kuitenkin kannattaa kysellä paikalliselta tuutorilta.

Muuta hyödyllistä tietoa

Tanskan hintataso on Suomen hintatasoa korkeampi, mutta pienellä etsimisellä Aarhusistakin löytyy kohtuuhintaisia ravintoloita, kahviloita ja aktiviteetteja. Ruokakaupoista edullisimpia ovat Fakta ja Netto mutta niiden valikoimat ovat yleensä aika suppeat. Kampukselta löytyy useita kanttiineja, joista saa ostettua lounasta, evästä ja kahvia. Ruoka ei niissäkään kuitenkaan ole erityisen edullista. Kullakin tiedekunnalla on omat nimikkokanttiininsa mutta niihin saa mennä syömään kuka tahansa omasta alasta riippumatta. Tarjonta myös vaihtelee paikasta riippuen, joten jokainen voi etsiä oman suosikki kanttiininsa.

Kaupunkina Aarhus on aika kompaktin kokoinen ja se tulee tutuksi aika nopeasti, eikä varsinaisia nähtävyyksiä ole kovin montaa. Tekemistä kaupungista kuitenkin löytyy. Eniten opiskelijoille suunnattua ohjelmaa järjestää Studenterhus Aarhus, joka järjestää muun muassa retkiä, bileitä, keikkoja, lautapeli-iltoja ja paljon muuta. Parhaiten tapahtumista saa tietoa Facebookista. Halutessaan on mahdollista myös liittyä yliopiston ulkopuolisiin kerhoihin ja toimintaan, jota Aarhusista löytyy hyvin. Lisäksi kaupungissa järjestetään aika ajoin yleisötapahtumia, kuten elokuussa järjestettävä Aahus Festuge, sekä tivolin teemajuhlat. Eikä kannata unohtaa tiedekuntien järjestämiä perjantaibaareja!

Näkymä taidemuseon katolta

Aarhus on kaupunkina hyvin turvallinen ja rauhallinen, eikä minua pelottanut kulkea yksin yöllä mutta kuten kaikkialla, kannattaa käyttää omaa harkintaa millä alueilla ja mihin aikaan kannattaa liikkua ja noudattaa normaalia varovaisuutta. Tanskaan sopeutuminen ei ollut vaikeaa eikä suuria kulttuurisokkejakaan päässyt syntymään. Ainoana haasteena koin sen, että aina välillä saattoi tulla hieman ulkopuolinen olo, kun en itse osaa puhua tanskaa, saati ymmärrä minulle puhuttaessa kuin joitakin sanoja sieltä täältä enkä siis aina ymmärtänyt mitä ihmiset ympärilläni puhuvat. Minua myös luultiin paikalliseksi lähestulkoon aina ennen kuin avasin suuni, ja jouduin joskus toteamaan parikin kertaa, että en osaa tanskaa, ennen kuin kieli tajuttiin vaihtaa englanniksi. Paikalliset kuitenkin osaavat todella hyvin englantia ja sillä pärjää kaikkialla asioidessa erinomaisesti.

Kaiken kaikkiaan Tanskaan ja Aarhusiin on hyvin helppo mennä ja sopeutua. Mutta vaikka kyseessä on toinen Pohjoismaa eikä sillä tavalla kovin eksoottinen kohde, oli se riittävän erilainen enkä jäänyt kaipaamaan sen enempää eksotiikkaa. Oman mausteensa vaihtoon kuitenkin tuovat muut vaihtarit, joita Aarhusissa oli joka puolelta maailmaa. Sieltä pääsee myös helposti käymään muissa Euroopan maissa!

Vaihtokertomus, University of Copenhagen, kevät 2018

 Matemaattis-luonnontieteellisen tiedekunnan opiskelija

Puoli vuotta ennen vaihtoa

Kesällä 2017 tajusin, että seuraavana keväänä olisi opintojeni kannalta oivallinen aika lähteä vaihtoon. Olin haaveillut lähtemisestä jo lukiosta asti ja tiesin, että lähteminen ei loppujen lopuksi vaadi ihmetekoja. Tärkeintä on, että päättää lähtevänsä, ottaa selvää asioista ja hoitaa eteen tulevia tehtäviä sitä mukaa kun niitä ilmaantuu.

Otin aluksi yhteyttä oman tiedekuntani vaihto-opintovastaavaan ja lueskelin yliopiston sivuilta millaisia mahdollisuuksia syksyn täydennyshaussa ehkä olisi tarjolla. Tutustuin eri yliopistojen ja vaihto-ohjelmien tarjontaan ja lopulta päädyin hakemaan Nordplus -ohjelman kautta Kööpenhaminan yliopistoon Tanskaan. Mietin melko pitkään haluanko hakea mieluummin Huippuvuorille tai Grönlantiin Kööpenhaminan sijaan. Huippuvuorilla ja Grönlannissa minua kiinnosti ennen kaikkea arktinen ja ainutlaatuinen luonto. Kööpenhaminassa puoleensa veti taas mielenkiintoinen kurssivalikoima poikkitieteellisiä ilmastonmuutoksen liittyviä kursseja. Viimeistelin LuK -tutkintoni syksyn 2017 aikana kirjoittaen kandidaatin tutkielmani liittyen kasvihuoneilmiöön ja samalla päätin, että haen Kööpenhaminaan mielenkiintoisen kurssivalikoima vuoksi.

Hakuprosessi oli yksinkertainen ja sujui lähestulkoon ongelmitta, mikä johtui pitkälti siitä, että olin matkalla toiseen Pohjoismaahan. Hakuvaiheeseen liittyi kyllä paljon jännitystä ja pientä stressiä, koska mistään ei voinut olla täysin varma ennen kuin vaihtoyliopiston lähettämä hyväksymiskirje kilahti sähköpostiin. Kööpenhaminan yliopiston nettisivuilla oli tarjolla kattava kurssikatalogi, jonka avulla oli kätevä tehdä alustava kurssisuunnitelma. Halusin osallistua myös pre-periodin kielikurssille, josta oli yliopiston sivuilla hieman ristiriitaista tietoa sen suhteen saako pohjoismaalainen osallistua kurssille. Päädyin lopulta kysymään asiaa sähköpostiste suoraan kyseisestä tiedekunnasta, josta vastattiin, että tervetuloakurssille!

Asuminen

Kun hyväksymiskirje saapui, ryhdyin nopeasti metsästämään asuntoa, sillä Kööpenhaminassa edulliset vuokra-asunnot ovat todella kiven alla. Olen asunut koko opiskeluaikani solussa, joten minulle oli saman tien selvää, että hakisin soluasuntoa myös Kööpenhaminasta. Kööpenhaminan yliopiston alla toimii Housingfoundation, jonka kautta vaihtarina asunnon saaminen osoittautui erittäin käteväksi. Tietenkin hinnat ovat hieman vapaita markkinoita korkeammat, mutta soluasuntoja voi saada melko huokeaan 400-600e/kk hintaan.

Vinkki: Jos päädyt varaamaan asunnon Housingfoundationin kautta suosittelen, että tutstut tarjolla oleviin vaihtoehtoihin etukäteen. Kannattaa tehdä hyvät muistiinpanot siitä, mikä on oma prioriteettilista, jolloin itse varaustilanteessa pystyt toimimaan ripeästi.

Soluasumiseen liittyy aina omat riskinsä, jotka on hyvä tiedostaa. Nautin itse siististä kodista, jossa jokainen hoitaa kotitöitä vuorollaan, minulla on säännöllinen unirytmi, enkä erityisemmin nauti kotibileistä. Köpiskevään aikana tein muutaman kerran kiukuspäissäni tehosiivouksen yhteistiloissa, mutta opin silti sietämään sotkua paremmin kuin ennen. Ostin traktorikuulokkeet ja korvatulpat niiden alle, jotta sain nukuttua, kun kämppikseni bilettivät yömyöhään. Opin siis selviytymään soluelämän negatiivisten puolien kanssa, mutta ennen kaikkea nautin täysin rinnoin positiivisista puolista, kuten tavallisista arkipäivistä kokkaillessamme, katsoessamme telkkaria ja vaihtaessamme päivän kuulumisia, niin  iloja kuin surujakin ihanien kämppisteni kanssa.

Lähes kaikki HF:n asunnoissa asuvat ovat vaihtareita ja niin myös kämppikseni, joiden kanssa törmäsimme siis hyvin samankaltaisiin tilanteisiin kevään aikana ja vinkkejä tuli vaihdettua monen asian suhteen. HF:n taloilla on fb-ryhmiä, johon kannattaa liittyä etukäteen. Ryhmissä jaetaan kaikenlaista tietoa, josta saattaa olla hyötyä.

Asuin siis Ørestadissa sijaitsevassa Signalhusetissa neljän hengen sekasolussa, jossa oli kaksi vessaa ja suihkua, sekä tilava yhteistila keittiöllä ja olohuoneella. Oman huoneen varustukseen kuului peruskalustus. Asunnolta oli matkaa eteläkampukselle, jossa ensimmäisen kuukauden kielikurssi järjestettiin, noin neljä kilometriä. Pohjoiskampukselle ja Fredriksbergin kampuksille matkaa kertyi enemmän, noin 6-10km. Kaikki matkat oli kuitenkin erittäin helppo kulkea pyörällä tai tarvittaessa myös julkisilla.

Ørestad sijaitsee siis samalla Amagerin saarella, kuin Kastrupin lentokenttäkin. Alueelle rakennetaan paljon, mutta sieltä löytyy myös kaksi isoa ulkoilualuetta, joissa on mahdollisuus juosta tai pyöräillä pidempiäkin lenkkejä. Puistoissa on paljon levähdyspaikkoja, joissa voi retkeillessä pysähtyä syömään eväitä. Itse halusin siis asua kauempana kaupungin vilinästä ja lähellä hiekkapolkuja, joita Ørestad mielestäni tarjosi hyvin.

Vinkki: Asunnon loppusiivouksen kanssa kannattaa olla tarkka ja kuvata tarkasti koko asunto muuttaessaan pois. Siivosin ja puunasin itse paikat perusteellisesti ennen lähtöäni, mutta sain silti 50e lisälaskun ja perusteluna oli kuva muun muassa pistorasian listasta, jossa ilmeisesti oli pölyä, jota ei kyllä kuvasta pystynyt erottamaan paljain silmin. Samaisen 50e lisämaksun sai jokainen ystäväni, joka asui HF:llä.

Muita käytännön järjestelyjä

Ennen lähtöä laajensin matkavakuutukseni kattamaan koko vaihtoaikani ja tarkistin miten puhelinliittymäni ja pankki/luottokorttini toimivat Tanskassa. Mitään erityisiä järjestelyjä en joutunut lopulta tekemään, sillä Soneran liittymäni toimi samalla hinnalla myös Tanskassa ja pankkikortin käytöstä tulleet lisämaksut olivat erittäin pieniä. Kööpenhaminassa pärjäsi pääasiassa pelkällä visa electronilla.

Ensimmäisillä viikoilla kävimme hakemassa opiskelijakorttimme yliopiston toimistolta ja osa vaihtareista teki henkilökorttihakemuksia. Itse en hakenut henkilökorttia, sillä pohjoismaalaisena olin oikeutettu opiskelemaan Tanskassa puoli vuotta, suomalaisella henkilöllisyystodistuksella.

Saapuminen ja ensimmäinen kuukausi

Jätin lentolippujen hankkimisen aivan viime tinkaan, mutta löysin vielä kaksi viikkoa ennen lähtöä halvan nuorisolipun SASilta, jolla lensin Helsingistä Kastrupiin. Kööpenhaminaan löytyy yleensä muutamalla kympillä lentoja niin Norwegianilta, SASilta kuin Finnairiltakin.

Olin varmistanut etukäteen, että asuntotoimisto, josta saan avaimet, oli auki, kun saavuin paikalle. Minulla oli varmuuden vuoksi mukana kaikki mahdolliset paperit, hyväksymiskirjeet ja vuokravakuuden kuitit, mutta lopulta sain avaimen pelkkää henkilöllisyystodistusta näyttämällä. HF:llä oli ilmeisesti myös mahdollista valtuutta joku muu noutamaan avain. Avaimen luovutuksen jälkeen sain lyhyen esittelykierroksen pyykkituvasta ja kierrätyssysteemeistä. Signalhusetissa oli ilmainen 24/7 pyykkitupa, joka osoittautui todella hyödylliseksi!

Ensitöikseni kävin ostamassa petivaatteet tien toisella puolella olevasta Field’sin kauppakeskuksesta. Ensimmäinen päivä tuntui kestävän ikuisuuden ja taisin ymmärtää vasta paikan päällä, että olin todella muuttanut yksin ulkomaille. Olin ilmoittautunu yliopiston tarjoamaan mentorointiohjelmaan ja ensimmäisinä päivinä mentorini tarjosi apuaan lentokentälle ja kutsui mukaan illanviettoon. Olin kuitenkin ensimmäiset päivät flunssassa, joten jätin illanvietot väliin ja lentokentältäkin lupasin selviytyä omin avuin. Kannattaa kuitenkin hyödyntää nämä mahdollisuudet, jos vain suinkin haluat!

Tammikuussa kämppiksinäni asui vielä syyslukukauden vaihtareita, jotka palasivat lomiltaan vasta tammikuun puolivälin paikkeilla eli reilu viikko jälkeeni. Sain siis sulatella rauhassa uutta elämäntilannetta ja nauttia hiljaisuudesta. Virallinen kevätlukukausi alkoi vasta helmikuussa, jolloin myös uudet kämppikset muuttivat asuntoon.

Vinkki: tammikuussa järjestettävä intensiivikielikurssi oli mukava aloitus vaihdolle, joten suosittelen osallistumaan kurssille. Kielikurssin lomassa ehtii hyvin tutustua paremmin uuteen kotikaupunkiin ja löytämään uusia ystäviä.

Opiskelu

Tammikuussa osallistuin siis tanskan kielen kurssille, jota kesti neljä viikkoa maanantaista perjantaihin yhdeksästä neljään. Opettajamme painotti opetuksessa puhumista, joka on tanskan kielessä kaikkein haastavinta ruotsia jonkin verran osaavalle. Pidin siis opetuksesta ja tunsin oppivani tehokkaasti. Lopulta kielikurssilta löytämistäni kavereista tuli myös koko vaihtoaikani läheisimmät ystävät. Kurssin lopuksi oli kaksi koetta, suullinen ja kirjallinen, jotka molemmat oli läpäistävä. Olin tehnyt koko kurssin ajan tunnollisesti kotitehtäviä ja kirjallinen koe oli oikein simppeli. Suulliseen kokeeseen harjoittelimme paljon oppitunneilla ja sekin tuli läpäistyä lopulta erinomaisin arvosanoin. Näitä ei siis ollut syytä jännittää.

Virallinen kevätlukukausi kesti helmikuun alusta kesäkuun loppuun. Kevätlukukauden kurssivalinnat oli mahdollista tehdä vasta tammikuussa eli olin itse jo vaihtokohteessa, kun sain lopullisen varmistuksen siitä, pääsenkö haluamilleni kursseille. Lopulta kaikki kurssi-ilmoittautumiset sujuivat suunnitelmien mukaisesti.

Opiskelu oli mielestäni melko samantyyppistä kuin Suomessa. Opiskelin siis maisterikursseja, joilla osallistujat olivat pääasiassa ulkomaalaisia tutkinto-opiskelijoita. Jokaisella kurssilla oli ryhmä- tai projektityö, jota yleensä tehtiin ahkerasti jo usein aamusta alkaen, mutta ei iltamyöhään. Opiskelijoilla oli harrastuksia ja iltatöitä, joten kouluhommat hoidettiin pois alta päiväsaikaan. Eteläkampuksen opiskelutilat olivat oma suosikkini viihtyisyytensä takia.

Kahdella kurssilla oli suullinen koe, joka toimi siis seuraavasti: opiskelijalle arvottiin jokin kurssin aihealueeseen liittyvä aihe (moniste, jossa oli otsikko, kuva ja joitain tarkentavia kysymyksiä) Tämän jälkeen oli 20min aikaa valmistella esitystä/vastauksia kysymykseen, jonka jälkeen oli 20min keskustelu aiheesta luennoitsijan ja sensorin kanssa. Elämäni ensimmäinen suullinen koe jännitti todella paljon, mutta lopulta yllätyin siitä, miten mukava “tenttitilaisuus” lopulta oli. Tunnelma oli kannustava ja arviointi mielestäni löysähkö.

Yhdellä kurssilla oli kirjallinen koe, joka suoritettiin tietokoneella. Kaikki materiaali oli sallittua ottaa mukaan tenttiin omaa tietokonetta lukuunottamatta. Tätä tenttiä en pahemmin panikoinut, mutta se osoittautui lopulta melko haastavaksi ja arvostelukin vaativaksi. Kaiken kaikkiaan luenntoisijat tekivät parhaansa valmentaakseen opiskelijat hyvin tenttitilaisuuksiin.

Kevätlukukaudella oli pitkä pääsisäisloma, sekä muutamia kansallisia vapaapäiviä. Vapaapäivistä tiedotettiin hyvin yliopiston nettisivuilla, joten erilaisten reissujen suunnittelu onnistui helposti etukäteen. Lomailin itse muun muassa Norjassa Erasmus -ohjelman järjestämällä matkalla.

Vinkki: Kannattaa selvittää etukäteen milloin viimeisen periodin mahdolliset tentit järjestetään ja luennot lopetetaan. Toisilla luennoitsijoilla oli tapana lopettaa luennot jo muutamaa viikkoa ennen tenttejä.

 Syö pullaa, pyöräile ja ihastele arkkitehtuuria – vinkkejä Kööpenhaminaan lähtevälle

Kannattaa miettiä pyörän hankintaa jo etukäteen ja tutustua erilaisiin vuokraus- ja ostomahdollisuuksiin. Itse ostin ensimmäisen pyörän facebook -ryhmän kautta toiselta vaihtarilta, mutta lopulta pyörä osoittautui todella huonokuntoiseksi, vaikka olin mielestäni syynännyt sen hyvin koeajolla. Lopulta vuokrasin kaupunkipyörän Copehagen bicyclestä samalla hinnalla, jonka olin maksanut ostamastani pyörästä. Vuokrahintaan sisältyi kaikki tarvittava huolto, jos ongelmia olisi tullut. Oman kokemukseni perusteella siis suosittelisin vuokraamaan pyörän “täyshoidolla”.

Suosittelen lämpimästi hankkimaan pyörän mahdollisimman pian muutettuasi, sillä kaupungin oppii tuntemaan parhaiten satulan päältä. Suosittelen pyörän hankkimista siinäkin tapauksessa, ettet ole tottunut pyöräilemään kaupungissa, koska Tanskassa pyöräilyn opettelu on erittäin helppoa ja turvallista. Suosittelen kaikille kypärän käyttöä ja käsimerkkien opettelemista.

Vaikka kulkisitkin pyörällä kannattaa silti hankkia Rejsekort eli Köpiksen matkakortti, jolla pääsee käyttämään julkisia myös kaupungin ulkopuolella. Kortti on kuitenkin muistettava leimata niin  kyytiin mennessä että poisjäädessä. Itselläni oli käytössä ystävältäni saatu haltijakohtainen kortti, jonka hinta oli sama kuin yksityisenkin kortin.

Kannattaa muuten pitää mielessä, että Tanskassa suurin osa ravintoloista ja päivittäistavarakaupoista on kiinni pyhäpäivisin, joten on syytä pitää huoli, ettei jääkaappi ole tyhjä pyhäpäivänä. Jos kuitenkin käy kuten itselleni ja asia pääsee unohtumaan, jotkin Netto -ketjun ruokakaupat saattavat olla auki, jossain päin kaupunkia.

Keskiviikkoisin on Onsdags snegl -päivä eli leipomoista ja esimerkiksi Bilkasta voi silloin ostaa jättimäisiä ja herkullisia kanelikierrepullia!

Vaihtokertomus, Kobenhavns universitet, syksy 2017

Humanistisen tiedekunnan opiskelija

Ennen lähtöä

Omalta osaltani vaihtoon valmistautuminen alkoi ensimmäisestä vaihtoinfosta. En muista tarkalleen koska se oli, mutta hyvissä ajoin ennen vaihtoon hakemista. Tämän jälkeen päätin oikeasti hakea vaihtoon ja aloin tutkia mitä Kööpenhaminan yliopistolla olisi minulle tarjolla. Kun olin löytänyt sopivia kursseja, aloin täyttämään mobility onlinea. Tässä vaiheessa minulla ei ollut vielä täyttä varmuutta kursseista mutta jotain suuntaa antavaa. Kyselin kavereiltani, jotka olivat olleet vaihdossa Kööpenhaminan yliopistossa mitä kursseja heillä oli ja hekin kertoivat, että kaikki ei ollut tässä vaiheessa varmaa. Yhdellä oli kurssit menneet kokonaan uusiksi vielä Tanskassa.

Mobility online tuntui välillä tylsältä täyttää, mutta tässä vaiheessa hinku Tanskaan oli jo niin kova, että motivaatio saada paperit valmiiksi oli kova. Loppujen lopuksi kaikki sujui hyvin, vaikka mobility online tuntui vähän vanhanaikaiselta täyttää. Ei mennyt kauaa ennen kuin sain tietää, että Helsingin yliopisto oli valinnut minut vaihtoon mukaan. Tässä vaiheessa aloin hakea Köpiksen yliopistoon. Jos muistan oikein, minun ei tarvinnut täyttää kuin yksi sivu netissä vaihtoyliopistoon. Tässä vaiheessa aloin ottaa enemmän selvää kursseista Tanskassa ja kyselin opettajilta täällä Suomessa, miten voisin hyväksi lukea ne täällä. Rajasin kurssini kolmeen; Danish culture course (7,5op), Nordic mythology (15op) ja Dansk (7,5op). Kun olin nämä valinnut ja katsonut, hain vaihtoyliopistoon.

Tuntui, että en saa vastausta ikinä! Jälkeenpäin, kun katsoin sähköpostista kauan kesti saada tieto pääsystä Köpikseen, niin siihen meni vain 3 viikkoa. Mutta tuolloin tuntui, että en saa vastausta ikinä! Kun vihdoin toukokuun alussa tuli tieto pääsystä Köpiksen yliopistoon, olin ikionnellinen! Kaikki se vaiva ja stressi olivat sen arvoista. Vielä en halunnut alkaa stressata uusista asioista, kuten muutosta ja kämpästä, vaan nauttia hetkestä. Otin opiskelupaikan vastaan, ilmoitin kurssini mitä halusin opiskella ja aloin hakea stipendiä. Se osoittautui tämän vaihdoin ärsyttävimmäksi asiaksi, koska vastuuyliopisto oli vaihtunut. Se taisi minun kohdallani olla Jyväskylän yliopisto ja tuntui ettei siellä tiedetty mitä pitää tehdä. Ja kun kysyin täältä Helsingistä apua, hekään eivät tienneet mitä ihmiset siellä oikein tekivät. Mutta kaikkien väärinkäsitysten ja papereiden lähettämisen jälkeen sekin onnistui lopulta.

Kesä menikin sitten asuntoa etsiessä Kööpenhaminasta. Hain asuntoa oikeasti koko kesän. Olin erilaisissa facebook-ryhmissä, rekisteröityneenä ainakin kolmella eri asunnonhaku nettisivuilla sekä monilla muilla nettisivuilla. Maksoin yhdestä jäsenyydestä muistaakseni 5e per kuukausi tai viikko, en ole aivan varma. Vasta 2 viikkoa enne lähtöäni löysin huoneen! Muuten kaikki sujui hyvin; Kööpenhaminan yliopisto saadut tunnukset toimivat, opiskelijakortti oli saatu tilattua ja kaikki matkustusasiakirjat tehtyä.

Vaihdon jälkeen piti vielä saada allekirjoitukset stipendipapereihin ja kotiyliopiston papereihin, mutta tämä sujui helposti. Omalta osaltani Kööpenhaminan yliopisto ei halunnut mitään matkakertomusta, mutta stipendi-ihmisille ja kotiyliopistoon sen kirjoitin. Vaihto oli ohi, kun liikkuvuuspalvelut olivat saaneet todistukseni Köpiksen yliopistosta ja pääsin rekisteröimään kurssini. Itse lisäsin kaikki vaihtokurssini opintoihin sivuaineena.

Asuminen/eläminen Kööpenhaminassa

Koska olin vaihdossa vain n.4,5kk, en hakenut cpr numeroa, eli tanskalaista henkilötunnusta. Onneksi asumiseeni sitä ei tarvinnut, mutta yleensä ihmiset kysyvät sitä sopimusta tehdessä. Olin lukenut netistä, että pohjoismaalainen pärjää hyvin ilman tuota cpr numeroa ja itse päätin kokeilla samaa. Pohjoismaalainen saa asua Tanskassa 6kk ilman tuota numeroa ja saa kaikki samat oikeudet terveydenhuoltoon yms. silti. Tämän huomasin, että se toimii, koska jouduin käymään sairaalassa kerran päivystyksessä hakemassa antibiootteja. Tietojen haku kesti ehkä vähän kauemmin kuin Suomessa, mutta muuten samanlaista kohtelua kuin kotona Suomessa. Lääkkeet maksoivat enemmän koska ei ollut cpr numeroa. Muuta byrokratiaa vaihdon alussa Tanskassa en juuri tehnyt. Kaikki oli tehty jo valmiiksi ennen Tanskaan saapumista.

Sain huoneen asunnosta, jonka omisti aivan ihana nainen, josta tuli kuin äiti minulle myöhemmin. Huone oli aika kallis (muistaakseni 3400dkk), mutta olin ottanut opintolainaa vaihtoa varten. Asuin Valby:ssa, joka osoittautui oikein sopivaksi paikaksi. Se on hyvien matkojen päässä sekä keskustasta että yliopiston etelä kampukselta. Pyöräilin sieltä kouluun ja muualle. Julkinen liikenne oli kallista, joten käytin sitä mahdollisimman vähän, lähinnä silloin kun lähdimme kaupungille. Minulla oli oma pyörä ja pyörä oli oikeasti sopivin kulkuväline, pyörätiet hyvässä kunnossa (paremmassa kuin jalkatiet) ja autoilijat tottuneita pyöräilijöihin. Suurin osa kavereistanikin pyöräili, vain muutama kulki julkisilla.

Jos minulla oli ongelmia, vuokraemäntäni auttoi minua aina kaikessa. Esimerkiksi juuri vei sairaalan ja auttoi, miten siellä toimitaan. Lähin halpakauppa oli Netto, mutta sieltä löytyi aina kaikki tarvittava. Bussit, metrot ja junat kulkivat ympäri vuorokauden ja pysäkit olivat lähellä siellä missä asuin. Tanskalaiset olivat omalla kohdallani aina ystävällisiä ja asuminen ja eläminen oli ihanaa ja kaikki sujui. Oloni oli turvallinen melkein koko ajan (näin pari tappelua yöllä) ja muutenkin tuntui samalta kuin Suomessa. Mitään suurempia ongelmia omalla kohdallani ei ollut. Ainoa miinus mitä keksin on, että Tanskassa ja varsinkin Kööpenhaminassa on kallista elää.

Yritin käyttää tanskan kieltä mahdollisimman paljon, koska se oli kuitenkin se mitä olin mennyt opiskelemaan. Sairaalassa, kaupoissa, koulussa ja jos asioin muuten jossain, käytin tanskan kieltä. Melkein kaikki kaverini olivat muita vaihtareita, joten englantia puhuin enimmäkseen, mutta sanoisin silti, että tanskan kielitaito tuli paremmaksi. Kotona käytin sekä tanskaa että englantia.

Opiskelu/opetus

Minulle tuntui, että opiskelu oli aika samanlaista kuin Suomessa. Suurin osa luennoistani oli massaluentoja, joten paikalla oli useampi kymmen muita opiskelijoita. Ainoastaan tanskan ryhmässä oli kahdeksan opiskelijaa yhteensä. Opetus oli intensiivistä, kaksi kertaa viikossa ja joka kerta aika paljon tehtäviä. Vaikka välillä tanska tuntui rankalta, niin se oli tehokasta. Tuntui etten ole oppinut missään niin hyvin kieltä kuin vaihdossa tuolla kurssilla. Opetuksessa oli enemmän vuorovaikutusta opettajan ja muiden opiskelijoiden kanssa. Ainakin omasta mielestä ja verrattuna Suomeen. Tunneilla piti osallistua opetukseen erilaisten tehtävien kautta ja jutella opettajan kanssa. Kirjalliset tehtävät tehtiin kotiläksynä. Suomeen verrattuna, tällä kurssilla ei ollut mitään pelkästään istumista ja opettajan kuuntelemista.

Massaluennoilla tunnelma oli sama kuin Suomessa. Istuimme isossa luentosalissa ja kuuntelimme opettajaa. Culture course oli siitä erilainen, että joka luennolla oli eri opettaja tai jokaisella aihealueella oli oma opettaja. Joitain eroja opettajien välillä oli, mutta kaikki tykkäsivät ottaa vuorovaikutusta oppilaiden kanssa. Muuten se oli istumista ja kuuntelemista.

Parasta näillä kursseilla oli ekskut! Teimme retkiä Danish culturen ja mytologia kurssin kanssa ympäri Tanskaa ja Ruotsia. Matkat olivat ilmaisia meille ja kuljetukset ja kaikki järjestetty. Ainoastaan omat eväät piti kustantaa itse. Retket olivat aina viikonloppuisin ja yleensä aamulla ja päivällä. Jotkut saattoivat kestää pidempään, jos olimme esimerkiksi Ruotsissa, mutta minua tämä ei haitannut yhtään.

Vapaa-aika

Kööpenhamina on kaunis kaupunki, jossa löytää aina jotain tekemistä, yksin tai yhdessä. Nähtävyyksiä on paljon ja paikkoja missä käydä. Suosittelen, että kun Köpis on nähty, niin tekisi myös retkiä muualle Tanskaan. Muita ihania kaupunkeja ovat esimerkiksi Odense ja Roskilde. Monet kavereistani kävivät myös Århus: issa. Vaikka Tanskaan oli tultu opiskelemaan, niin kannattaa silti ottaa kaikki irti kaupungista. Koska itse asuin yksityisellä, kävin paljon kavereideni luona opiskelija-asuntoloissa. Yöelämä Köpiksessä kannattaa kokeilla. Itse kävin usein ulkona kavereideni kanssa ja joka kerta oli hauskaa.

Vaikka tämä kuulostaa tosi kliseeltä, niin vaihto oli yksi elämäni parhaimmista kokemuksista ja tekisin sen kaiken uudestaan. Vaikka välillä tuntui, että alussa asiat eivät etene ja vaihdossa saattoi tulla hetkiä, jolloin tuntui tylsältä, niin en silti vaihtaisi kokemusta mihinkään. Tanska on ihana maa ja Kööpenhamina ihana kaupunki. Toivottavasti moni pääsisi kokemaan saman kuin minä.