Humanistisen tiedekunnan opiskelija
Saapuminen ja ensimmäiset viikot
Ennen Yhdysvaltoihin lähtöä minun täytyi tehdä melko paljon muuttoon liittyviä paperitöitä. Kaikkein keskeisimpänä oli tietysti viisumin hankkiminen, joka kaikesta stressaavuudesta ja byrokratiastaan huolimatta sujui melko mutkattomasti. Vaihtoyliopistolle tuli tämän lisäksi hankkia erinäisiä todistuksia esimerkiksi varallisuudesta ja kielitaidosta, sekä joitakin uusia rokotuksia tuli ottaa. Kaiken kaikkiaan matkaa edeltävät viikot olivat stressaavia hankitavien dokumenttien paljouden ja aikataulun kireyden vuoksi, mutta sain kuin sainkin viisumiasiani kuntoon kokonaiset kaksi viikkoa ennen lähtöä, joka ei tosiaankaan ollut varmaa Yhdysvaltojen konsulaatin huiman viisumijonon vuoksi.
Lähtöä edeltäneestä kiireestä huolimatta itse saapuminen kohteeseen sujui mukavasti. Ensimmäisenä kohtana listallani minulla oli paikallisen puhelinliittymän hankkiminen, mutta kävi ilmi, että tarvitsin liittymän lisäksi myös uuden puhelimen, sillä oma puhelimeni oli Eurooppalainen malli, eikä siten yhteensopiva Yhdysvaltojen liittymän kanssa. Jouduin ostamaan myös adaptereita sähkölaitteideni johdoille, sillä niissä oli tietysti kaikissa suomalaisiin pistorasioihin tarkoitetut päät. Suosittelenkin siis Yhdysvaltoihin lähtiessä tarkistamaan etukäteen oman puhelimen sopivuuden netistä, ja kyselemään josko tutuilta löytyisi adaptereita, joita voisi ottaa lainaan, sillä siinä säästää melko suuren kuluerän heti vaihtomaahan saapuessa.
Olin lähtenyt matkaan hyvin kevyin varustein, niin että mukanani oli vain yksi matkalaukku ja reppu. Vaihtoyliopistolle päästyäni minua odotti siis ensimmäisenä tarpeellisuuksien kuten pyyhkeiden, tyynyjen ja lakanoiden hankinta. Onnekseni yliopistolta oli hyvät bussiyhteydet lähimpään Walmart-supermarkettiin, josta löytyi kaikki tarpeellinen ensihätään. Sainkin siis keskittyä uuden asunnon sisustamisen sijasta ensimmäiset viikkoni kampuksella ja kaupungilla kiertelyyn, sekä kansainvälisten opiskelijoiden orientaatioviikon tapahtumiin.
Asuminen
Olin saanut huoneen yliopistoni asuntolasta, joka osoittautui parhaaksi majoittautumisvaihtoehdoksi sekä sijaintinsa että hintatasonsa puolesta. Kaupunki, jossa yliopistoni sijaitsi, oli pienehkö, miltei opiskelijakaupunki, mutta se sijaitsi aivan Washington DC:n laitamilla, joka tarkoitti, että asuntojen vuokrat alueella olisivat olleet melko hintavia yksin. Oman asuntolahuoneeni hintaa ajoi alas myös se, että jaoin huoneen kahden muun paikallisen opiskelijan kanssa. Tämä oli suuri totuttelu alkuun, mutta loppujen lopuksi yhteiselo kämppisten kanssa sujui mukavasti, ja meistä tuli läheisiä ystäviä.
Arki kohteessa
Yhdysvalloissa yliopistokulttuuriin kuuluu keskeisenä osana kerho- ja harrastustoiminta. Kampuksella toimikin hyvin monia erilaisia kerhoja ja urheilujoukkueita, eli kaikkiin makuihin löytyi toimintaa koulupäivien ulkopuolelle. Itse liityin yliopiston miekkailuseuraan sekä soutujoukkueeseen, sekä kävin pelaamassa lautapelejä lautapelikerhossa. Tähän sai hyvin kulumaan niin arki-illat kuin viikonloputkin, sillä treenien lisäksi joukkueen kanssa oli mahdollisuus lähteä kisamatkoille lähialueelle. Kävin itse osallistumassa yhteen miekkailuturnaukseen Marylandin yliopistolla, muutaman tunnin ajomatkan päässä vaihtoyliopistostani.
Vain vaihto-opiskelijoille suunnattua toimintaa ei yliopistolla järjestetty laisinkaan, mutta kansainvälisille opiskelijoille yleisemmin tapahtumia onneksi löytyi, vaikkakin Yhdysvalloissa paikallisiinkin tutustuminenkin oli helppoa, eikä siten pelkkiä vaihtariporukoita oikein päässyt syntymään.
Opetus ja kokeet
Itse opiskelussa oli keskiössä vielä Suomea enemmän esseiden kirjoittaminen. Kaikilla kursseillani kirjoitettiin useampia esseitä, yhdellä jopa muutaman viikon välein, mutta opetus ei muuten ollut vaikeustasoltaan suomesta eroavaa. Eräänä erikoisuutena, johon itse olen Helsingin yliopistossa opiskellessani törmännyt harvemmilla kursseilla, oli monivalintakokeiden yleisyys. Tämä aiheutti minussa esseevastauksiin tottuneena hämmennystä, mutta ei suurempia ongelmia
Luentoja oli tyypillisesti kaksi viikossa, ja niiden pituudet vaihtelivat puolestatoista tunnista kolmeen ja puoleen tuntiin. Yhdellä kursseistani, jolla opimme teatteriproduktioiden tuottamisesta, meillä oli myös käytännönläheisempää opetusta luokkahuonetyöskentelyn lisäksi, eli teimme kaikki viikossa yhden muutaman tunnin työvuoron koulun puvustamossa tai lavastamossa.
Lukukausi ja lomat
Lukukausi alkoi elokuun lopulla ja jatkui joulukuun alkupuolelle asti. Kursseissa pidettiin lukukauden puolessa välissä midterm-kokeet, jotka olivat puolet kurssin loppuarvosanasta, ja toisen puolen määrittivät loppukokeet lukukauden lopussa. Midtermit eivät kaikilla kursseilla olleet koeviikkomaisesti samaan aikaan, vaan niitä oli muutaman viikon aikavälillä sen mukaan, miten kurssien opettajat olivat niitä päättäneet pitää. Samaten loppukokeet levittäytyivät lukukauden kahden viimeisen viikon ajalle, riippuen kurssin omasta aikataulusta.
Syksylle ei osunut kiitospäivän lisäksi pidempiä lomia, joita kevätlukukaudella taasen olisi ollut. Kiitospäivän aikaan ehti kuitenkin hyvin matkustella, ja monet vaihto-opiskelija ystäväni lähtivätkin silloin reissuun. Itse suuntasin New Yorkiin, sillä olin halunnut nähdä sen kuuluisan kiitospäivän paraatin.
Yllätyksiä ja huomioita
Yhdysvallat oli vaihtokohteena hyvin mielenkiintoinen paikka, erityisesti sen koon ja vaihtelevaisuuden takia, mutta makumatkaksi reissua on vaikea sanoa. Yhdysvalloissa suurin osa ruoasta on hyvin prosessoitua ja lisättyä sokeria löytyy jopa ruuista, joista sitä ei odottaisi löytyvän. Onkin siis hyvä varautua siihen, että jos tahtoo syödä terveellisempää ruokaa, on se huomattavasti hintavampaa kuin enemmän prosessoitu ruoka. Myös yliopiston ruokaloissa pitsa ja hampurilaiset olivat jokapäiväinen näky, eli leffoissa nähtävät ruokailutottumukset olivat paikallisille todellakin arkipäivää.
Tämä oli tietysti minulle yllättävää, muttei lainkaan suurin kulttuurishokki. Suurinta totuttelua nimittäin minulle vaati Yhdysvaltojen smalltalk-kulttuuri, jossa standardina on kysellä kuulumisia jokaiselta asiakaspalvelijalta, jonka kanssa asioit, oli sitten kyseessä kahvila tai ruokakauppa. Onneksi tälle small talkille oli tietty käsikirjoitus, jota siinä piti toistuvasti noudattaa, eli muutaman viikon kohdemaassa asuttuani sain siitä jo hyvin kiinni.
Paluu suomeen
Vaikka vaihtoyliopiston kanssa oli ollut joitakin ongelmia ennen lähtöä, oli kotiinpaluu yliopiston kannalta sujuvaa. Yliopistoni lähetti automaattisesti opintotodistukseni suoraan Helsingin yliopistolle, eli minun ei tarvinnut itse huolehtia todistusten pyytämisestä tai toimittamisesta. Sain siis keskittyä itse toipumaan kulttuurishokista, joka taas suomeen palattuani iski minuun. Paikalliset tavat ja smalltalk-kulttuuri olivat jääneet päälle, ja meni muutamia viikkoja tottua taas oman lähikaupan tuotevalikoimaan ja Helsingin joukkoliikenteeseen. Suurimpana yllätyksenä iski se, että olin muutamassa kuukaudessa tottunut dollareihin niin paljon, että ensimmäisinä viikkoina suomessa eurot hämmensivät minua.
Vaihto oli kuitenkin ehdottomasti yksi elämäni parhaimpia kokemuksia, ja suosittelenkin lämpimästi kaikkia Yhdysvaltoihin vaihtoon lähtemisestä kiinnostuneita hakemaan sinne. Kaikessa koossaan se on vaihtokohteena erittäin monipuolinen, ja tarjoa paljon sekä kaupunkimatkailusta kiinnostuneille kuin luontoa rakastavillekin.
