Vaihtokertomus, University of Otago, syksy 2019

Bio- ja ympäristötieteellisen tiedekunnan opiskelija

 

Ennen lähtöä

Kun olin saanut Helsingistä hyväksymistiedon ensimmäisestä hausta, vaihtoyliopistoon nominoinnin jälkeen sain vaihtokohteesta hakuohjeet ja listan asioista, jotka minun tulisi tai olisi hyvä hoitaa ennen vaihtoa. Näihin lukeutuivat muun muassa yliopistoon ilmoittautuminen, kielitaitotodistuksen hankkiminen, kurssivalintojen ja vakuutusten hoitaminen, viisumin hakeminen sekä asunnon hakeminen. Vaihtoyliopistoon ilmoittautumisen viimeistelyä varten tuli orientaatioviikolle ottaa Suomesta mukaan passi sekä viisumi.

 

Alkubyrokratia vaihtokohteessa

Itse kohdemaahan ja yliopistolle päästyäni alkubyrokratioiden hoitaminen sujui nopeasti. Orientaatioviikon alkuseminaaria ennen passit ja viisumit kerättiin henkilöllisyyden tarkastamista varten, ja seminaarin päätteeksi saimme ne takaisin, kun viimeistelimme yliopistoon ilmoittautumista. Kaupungin asukkaaksi tai paikalliselle poliisille ei tarvinnut ilmoittautua.

 

Asuminen

Asumisvaihtoehtoja on Dunedinissa kourallinen. Ylivoimaisesti suosituin ja helpoin niistä on asua Uniflatsin tarjoamassa kimppakämpässä. Niihin Uniflatsin henkilökunta sijoittaa vaihto-opiskelijoita heidän hakemustensa perusteella, jotta kussakin talossa olisi samanoloista porukkaa ja henkilökemiat toimisivat hyvin yhteen. Kaikissa taloissa asuu vaihto-opiskelijoiden kanssa myös vähintään yksi paikallinen opiskelija, kiwihost, jolta on hyvä kysellä neuvoa jos mihinkin asiaan, ja paikallisesta kulttuurista jutteleminen auttaa hyvin sopeutumisessa uuteen ympäristöön.

Uniflatsin asunnoissa kaikilla asukkailla on oma huone, jonka oven saa lukittua. Tämän lisäksi on yhteiskäytössä olevat kylpyhuoneet, keittiö ja olohuoneen tapainen hengailutila. Koko talo on kalustettu, joten mitään ruoanlaittovälineistä tai pyyhkeisiin ei välttämättä tarvitse itse ostaa. Uudessa-Seelannissa voi talvella olla sisätiloissa aika kylmä, koska taloja ei ole eristetty samaan tapaan kuin Suomessa ja ikkunoissa on vain yksinkertainen lasitus. Hyvä puoli Uniflatsilla asumisessa on se, että jokaisella on omassa huoneessaan pieni patteri, jota saa huudattaa niin lämpimällä kuin on tarvetta, sillä sähkö kuuluu vuokran hintaan. Samoin heidän puolestaan kaikilla asukkailla on lämpimät peitot ja yhteistiloissa ilmalämpöpumppu pitämässä yhteistiloja lämpiminä. Itse talot sijaitsevat hyvin lähellä yliopiston kampusta, lähimmät vain muutaman minuutin kävelymatkan päässä.

On toki myös mahdollista hakeutua asumaan Residential College -majoitukseen, jossa asutaan käytännössä suuressa asuntolassa, joissa säännölliset ruoat asuntolan ruokalassa kuuluvat asumiseen. Kolmas vaihtoehto on etsiä itse huone vapaiden markkinoiden asunnoista. Yliopiston puolesta Uniflatsilla asuminen on suositeltu vaihtoehto, ja itse olin siihen enemmän kuin tyytyväinen.

 

Opiskelu ja opetus

Kurssivalinnat suoritetaan osana vaihtoyliopistolle ilmoittautumista Suomesta käsin. Apuna valintoihin kannattaa käyttää sikäläisen yliopiston nettisivuja, joissa on hyvin kattavat kuvaukset kurssien sisällöistä. Myös vaihtoyliopistolle ilmoittautumisen suorittamisen ohjeissa kerrotaan, miten kursseja kannattaa valita ja miten niille ilmoittautuminen käytännössä tapahtuu. Kursseille, joille tarvitaan esitietoja omista yliopisto-opinnoista, on haettava erillislupaa osallistua, mutta luvan saaminen on nopeaa ja vaivatonta, jos oma tausta sopii kurssin aihepiiriin.

Suositeltu kurssimäärä on 3-4 kurssia lukukaudessa. Riippuu hyvin paljon siitä, mitä opiskelee, mutta usein ainakin käytännön labraosuuksilla tai tutoriaaleissa on läsnäolopakko, minkä takia kannattaa huolella katsoa, että kurssien luentojen ja labrojen tai tutoriaalien ajat eivät mene päällekkäin. Päivät ovat myös pidempiä kuin Helsingissä, koska aamupäivisin on luentoja ja iltapäivisin on labroja tai tutoriaaleja, säännöllisesti iltaviiteen tai -kuuteen asti koko lukukauden ajan.

Kurssien arviointia tapahtuu pitkin lukukautta. Kurssista riippuen muutamasta kymmenestä prosentista noin puoleen kokonaisarvosanasta määräytyy ennen loppukokeita tehtävillä tehtävillä, jotka voidaan suorittaa joko itsenäisesti tai ryhmässä, ne voivat olla lyhyitä tehtäviä tai pitkiä esseitä, työselostuksia, esitelmiä, projektiluontoisia rupeamia tai välikokeita.

Itse luennot ja harjoitustilaisuudet ovat samankaltaisia kuin Helsingissä. Labraosuuksilla töitä tehdään usein pareittain, ja apua ja ohjeita saa kysyttyä helposti opettajilta ja assistenteilta. Kurssien henkilökunta ja vastaavat opettajat sekä luennoitsijat vastaavat myös erittäin mielellään kysymyksiin maan ja taivaan väliltä ja he auttavat myös tarvittaessa kurssien valinnassa ja niille valmistautumisessa sekä kokeita ennen niihin liittyvistä askarruttamaan jääneistä asioista. Osa luennoitsijoista järjesti jopa yliopiston kahvilassa erillisiä tapaamisia, joissa pystyi kertailemaan kokeisiin.

 

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville

Terveydenhuolto on yliopistolla järjestetty YTHS:ää vastaavalla yliopiston oman Student Health -järjestelmällä. Sen aiheuttamia kustannuksia voi periä takaisin jokaiselle opiskelijalle pakollisesta terveysvakuutuksesta. Itse en Student Healhilla käynyt, mutta moni kämppiksistä sai nopeasti vastaanottoajan, kun sellaista tarvitsivat. Terveydenhuollon rakennus sijaitsee muiden yliopiston palveluiden tapaan kampusalueella.

Yleinen hintataso on aika samaa luokkaa kuin Suomessa, joskin ruoka on hieman halvempaa, samoin ulkona syöminen. Uusi-Seelanti ja Dunedin ovat turvallisia paikkoja asua ja opiskella, mutta tietenkin aina on hyvä pitää liikkuessa maalaisjärki mukana ja kiinnittää huomiota ympäristöönsä. Erilaisiin ongelmatilanteisiin saa helposti apua yliopiston puolesta. Jos ei tiedä, mistä apua voisi alkaa kysymään, on kampuksella iso ja helposti lähestyttävä alue varattu Ask Otago -palvelulle, jonka henkilökunta osaa ohjata kysyjiä oikeaan suuntaan. Kurssien luennoitsijat ja vastuuopettajat vastaavat mielellään kursseja koskeviin kysymyksiin, Exchange Servicen henkilökunta vaihto-opiskeluun liittyviin asioihin ja Uniflatsin henkilökunta Uniflatsillä asumiseen liittyviin kysymyksiin. Jos jotain yllättävää käy asunnolla, voi soittaa Campus Watchille ja kysyä heiltä neuvoa tai pyytää heitä tulemaan paikan päälle ratkomaan ongelmaa. Meillä esimerkiksi yksi kotiavain jäi ulko-oveen jumiin ja katkesi lukkopesän sisälle, kun yritimme irrottaa avainta. Campus Watchilta tulivat puhelun jälkeen katsomaan tilannetta ja tilasivat lukkosepän paikalle sekä ohjeistivat uuden avaimen saamisessa. Heiltä voi kysyä apua hyvin laajaan skaalaan ongelmia, ja tarvittaessa he voivat saattaa kampukselta kotiin, jos jostain syystä ei tunne oloa hyväksi tai turvalliseksi kotimatkalla.

Vaikka Dunedin on verrattain pieni kaupunki, täällä riittää vapaa-ajalle tekemistä. Uniflats järjestää pitkin lukuvuotta asukkailleen erilaisia ilmaisia tapahtumia, kuten kokkauskursseja, rugby-otteluiden seuraamista stadionilla, rugbyn pelaamista, tietokisailtoja ja alueillallisia. Yliopistolla on myös suuri liuta erilaisia kerhoja, joiden kautta pääsee harrastamaan kaikkea vaeltamisesta teen juontiin ja laser-hippaan. Itse kaupungissa riittää myös nähtävää museoista kasvitieteelliseen puutarhaan, kävelyreitteihin ja rantoihin. Kävellen pääsee kätevästi ympäri kaupunkia, ja tarvittaessa paikallisbusseilla pääsee hieman kauemmaksi. Tosin kaupunkien välillä liikkuminen julkisilla yhteyksillä on hieman hankalampaa, kun vaihtoehtoina on yleensä joko lentäminen, noin kerran päivässä menevä bussi tai vuokra-auto, jos omaa autoa ei täällä omista. Eteläsaarella on kuitenkin mukavaa ajella ympäri lähikaupunkeihin, eivätkä vuokra-autojenkaan hinnat hirvittäviä ole, jos kokoaa matkaan muutaman hengen seurueen.

Vaihtokertomus, University of Melbourne, syksy 2018

Humanistisen tiedekunnan opiskelija

Ennen lähtöä

Viisumi, vakuutus ja lentoliput

Ennen vaihtoa oli paljon hoidettavaa. Piti huolehtia vakuutuksen ja viisumin hankkimisesta, etsiä asunto ja ostaa lentoliput. Sain Melbournen yliopistolta hyväksymiskirjeen noin 6 viikkoa ennen vaihtoon lähtemistäni. Onneksi sekä vakuutuksen että viisumin saaminen tapahtui nopeasti: niissä meni noin kaksi päivää kummassakin. Ensimmäisessä vakuutustodistuksessani oli merkitty vakuutuksen alkamispäiväksi 9.7.2018. Lensin kuitenkin Melbourneen jo 7.7, joten jouduin pyytämään heitä muuttamaan vakuutuksen alkamispäivää viisumihakemustani varten. Tässä ei onneksi mennyt kauaa, mutta vastaavanlaisten pulmien vuoksi kannattaa olla aikaisin liikkeellä hakemusten kanssa.

Lentoliput hankin vasta 4 viikkoa ennen lähtöä. Ostin vain menolipun, sillä en ollut varma koska haluaisin palata Suomeen. Tämä oli tietysti kalliimpi vaihtoehto, mutta itselleni oikea. Sain paljon joustavuutta suunnitella matkaani, ja päädyinkin matkustamaan Kaakkois-Aasiassa sekä Australiassa vielä 2 kk koulun loppumisen jälkeen (17.11.2018-23.1.2019).

 

Asuminen

Itse hain asuntoa yliopiston suosittelemasta asuntolasta (Student Village Melbourne). Asuntola oli erinomaisella sijainnilla: yliopisto oli noin 5min kävelymatkan päästä, kirjasto 2 min kävelyn päässä, Queen Victoria’s market 5 min kävelyn päässä ja keskustaan pystyi joko kävelemään 15-20min tai ottamaan ilmaisen ratikan (10 min). Itse asuin solussa 3 muun tytön kanssa (meillä jokaisella oli oma makuuhuone, ja vessoja suihkuilla oli 2). Asuntolassa oli myös omia yksiöitä, mutta ne olivat kalliimpia. Vuokra oli noin 1200 aud/reilu 800€ kuukaudessa. Asuntolassa oli pyykinpesuhuone, mutta pesukoneen ja kuivausrummun käyttö maksoivat erikseen. Asuntolassa oli runsaasti “lukuhuoneita” opiskelua varten, sekä “pelihuone” ja “elokuvahuone” hangailuun.

Student Village järjesti paljon yhteistapahtumia, erityisesti orientaatioviikolla. Nämä tapahtumat olivat loistava tilaisuus tutustua muihin opiskelijoihin (niin vaihtareihin kuin paikallisiin) ja tapasin suurimman osan hyvistä vaihto-ystävistäni niissä. Samassa rakennuksessa asuminen helpotti myös yhteisten tapahtumien suunnittelua sekä ajan viettämistä yhdessä; oli todella helppoa mennä sukkasillaan toiselle puolelle käytävää pitämään teehetkeä tai viini-iltaa ystävien kanssa, myös silloin kuin aikaa oli vähemmän.

Asuntolassa oli myös joitakin rajoituksia. Kaikki yövieraat piti kirjata sisälle jonkun asukkaan nimellä ennen klo 22 illalla. Tämän jälkeen kirjaamattomia vieraita ei saanut tuoda asuntolaan ja asuntolaan aikaisemmin saapuneiden kirjaamattomien vieraiden oli poistuttava viimeistään kymmeneltä. Sama vieras sai yöpyä asuntolassa korkeintaan kahtena yönä putkeen. Asuntolassa oli myös noin kerran kolmessa viikossa palohälytys sen vuoksi että joku oli jättänyt jotakin hellalle tai uuniin vahtimatta. Onneksi siitä ei seurannut mitään vakavampaa kuin 2000 dollarin sakko syylliselle (minkä vuoksi kannattaa olla erittäin varovainen ettei aiheuta turhia hälytyksiä”).

 

Pakkaaminen

Vaihtoon kannattaa pakata mahdollisimman kevyesti, mutta kuitenkin siten että kaikkiin sääoloihin on varauduttu. Tämä tarkoittaa sitä että valitset mukaan esimerkiksi  sellaiset kengät tai takit, jotka sopivat mahdollisimman moneen tilanteeseen ja asukokonaisuuteen. Toki paikanpäällä voit ostaa lisää vaatteita, mutta on hyvä pitää mielessä että niiden tuominen takaisin Suomeen saattaa olla ongelma (esimerkiksi tilan puutteen vuoksi). Lisäksi itsestäni tuntui tyhmältä ostaa uusi lämmin takki paikanpäällä, vaikka minulla oli useita hyviä jo kotona. En kuitenkaan ottaisi pakkaamisesta liikaa paineita; Melbourne on suuri kaupunki, joten sieltä löytyy kaikki tarvittava. Tärkeintä on ottaa mukaan omat henkilöllisyystodistukset, lääkkeet ja muu vaikeasti korvattava. Sanoisin kuitenkin että sopiva laukku käsimatkatavaraksi on suuri etu, sillä itse lensin Australiassa ja Aasiassa lähinnä käsimatkan kanssa.

 

 Melbourneen saapuminen

Saapuessani Melbourneen lentokentällä virkamiehillä oli joitakin ongelmia löytää viisumiani järjestelmästä. Odotin noin 2h että he selvittivät asiaa; lopulta viisumi löytyi (en edes tiedä mistä ongelma oli johtunut) ja minun annettiin saapua maahan.

Otin lentokentältä ensin bussin Melbournen keskustaan  (Flinder’s Streetille), missä viitoin taksin. Minulla oli kännykässä asuntolani osoite, mutta näin jälkikäteen ajateltuna se olisi ollut hyvä olla myös paperilla. Asuntolassa kirjauduin sisään, sain lyhyen kierroksen ja jätin tavarani huoneeseeni. Ensimmäinen homma oli etsiä ruokaa. Saavuin Melbourneen varsin myöhään sunnuntai-iltana, joten suuri osa lähialueen ruokakaupoista olivat jo menneet kiinni. Kyselin vastaan tulevilta suuntaneuvoja, ja lopulta löysin Melbourne Centralin Coles-kaupan. Tosin kaupasta palatessani minulla oli uusi ongelma; en osannutkaan suunnistaa enää asuntolalle yhtä hyvin takaisin kuin olin luullut. Päädyin siis eksyilemään pimeässä ja kylmässä Melbournen talviyössä kahden erittäin painavan ruokakassin kanssa. Siispä menin heti seuraavana aamuna ensimmäisenä ostamaan paikallisen sim-kortin, jotta Google Maps vihdoin toimisi!

Pankkitilin avaaminen, opiskelijakortin hankkiminen ja kaikki muu vastaava oli erittäin helppoa. Piti vain marssia sisään passin kanssa ja kysyä apua niin sai hyvin selkeät ohjeet. Paikalliset olivat erittäin mukavia ja avuliaita, ja palvelu pelasi joka paikassa erittäin hyvin. Itse avasin pankkitilin Commonwealth-pankkiin. Se oli yleisin pankki opiskelijoiden parissa, mikä helpotti rahan jakamista ja siirtämistä mm. yhteisten ostosten vuoksi.

 

Opiskelu ja opetus

Opetustapa

Opetustapa vaihteli suuresti kurssista riippuen. Suurin ero Helsingin yliopiston kursseihin verrattuna oli, että lähes kaikki kurssit sisälsivät läsnäolopakollisia viikottaisia “työpajoja” (workshops, practicals etc.), joissa tehtiin erilaisia ryhmätöitä. Nämä ryhmätyöt vaikuttivat kurssin loppuarvosanaan. Läsnäolopakon vuoksi omia reissuja ei voinut suunnitella yhtä joustavasti kuin Suomessa.

Kurssit sisälsivät vaihtelevasti joko viikottaisia kotitehtäviä (jotka veivät noin 2-6h) tai kerran kuukaudessa palautettavia isompia tehtäviä (kuten esseitä, kirjallisuuskatsauksia, raportteja). Kotitehtävät olivat pääasiassa yksilötöitä, mutta opetuskerroilla osallistuttiin paljon ryhmätöihin paikan päällä. Kurssien lopussa pidettiin loppukokeet, jotka kestivät noin 2h kappale. Kokeet olivat melko työläitä ja vaativia, joten asiat oli osattava hyvin läpipääsyä varten. Kokeita ei ollut mahdollista uusia, vaan ensimmäisen kerran suoritus jäi voimaan.

 

Arvosanat

Kurssin arvosana usein koostui esim. 20% ryhmätöistä, 20% kotitehtävistä, 10% tunnin alussa tehdyistä testeistä ja 50% lukukauden lopussa olevasta kokeesta. Opiskelu oli tiukemmin aikataulutettua, läsnäolopakollista opetusta oli enemmän ja arvosanat määräytyivät koko lukukauden aikaisen suoriutumisen mukaan eikä yhden loppukokeen perusteella. Lukuvuoden lopussa vaihtoyliopistolta saadaan todistus tehdyistä kursseista ja niiden arvosanoista. Nämä arvosanat eivät kuitenkaan “käänny” Helsingin yliopistolle, ja weboodista saadussa opintosuoritusotteessa ne näkyvät arvosanalla “hyväksytty” (sillä oletuksella että kurssi on mennyt läpi tietenkin).

 

Opiskelijaelämä Melbournessa

Kerhot ja järjestöt

Sekä yliopisto että opiskelijoiden asuntolat järjestivät paljon erilaisia tapahtumia, jotka olivat erinomainen tilaisuus tutustua toisiin opiskelijoihin (etenkin vaihtareihin). Yliopistolla oli useita erilaisia kerhoja, joista takuulla löytyy jokin mieluinen kaikille. Esimerkiksi lukuisille eri urheilulajeille, elokuvien tai valokuvaamisen harrastamiselle, ruoalle ja viinille, kielien opiskelulle, käsitöille, kirjallisuudelle ja monelle muulle harrastukselle oli omat kerhonsa. Kerhojen jäsenmaksu vaihteli välillä 2€-10€.  Yliopistolla oli myös oma maksullinen kuntosalinsa, joka sisäsi myös pääsyn uima-altaille ja lukuisille ryhmäliikuntatunneilla.

 

Yöelämä

Useat yökerhot pitivät teemailtoja keskiviikkoisin ja torstaisin, ja suuri osa opiskelijoista juhli arki-iltoina. Yökerhot sulkivat aikaisin (usein viimeistään kahdelta yöllä), ja jonossa tuli olla viimeistään klo 21.30 jos halusi sisälle ennen pahinta ruuhkaa. Yliopiston lähellä sijaitsi myös useita baareja ja yökerhoja (kuten esimerkiksi Worker’s club ja Prince Alfred) joissa vietettiin viikottain epävirallista opiskelijoiden iltaa (eli toisinsanottuna juomat olivat halpoja ja suuri osa yliopiston opiskelijoista saapui baariin klo 9 aikaan viettämään iltaa).

 

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville

Kustannukset ja hintataso

Australia on hintatasoltaan melko kallis. Vuokra lähellä keskustaa oli aina kallis. Ruokaan tulee myös menemään paljon rahaa eikä super-halpoja vaihtoehtoja ole. Kannattaa alussa katsastaa eri kauppojen hintoja ja tehdä omaa vertailua; esimerkikisi yksi tuote saattaa olla Coles’issa halvempi, toinen Woolworths’issa. Yleisesti halvin kauppa oli Aldi, mutta ne olivat myös harvinaisempia. Vihannesten ja hedelmien ostaminen oli usein edullisempaa markkinoista (esim. yliopistoa lähellä olevalta Queen Victoroa’s Market’ilta). Markkinoilta ostetut tuoretuotteet kuitenkin sisälsivät vähemmän säilöntäaineita ja pilaantuivat nopeammin, minkä vuoksi ruokailut tuli suunnitella etukäteen.

 

Sää ja pukeutuminen

Melbournen talvi (kesäkuu–elokuu) yllätti todella kylmyydellänsä. 10 astetta tuulisessa Melbournessa tuntuu paljon kylmemmältä kuin 10 astetta Helsingissä. Itse pakkasin mukaani lähinnä kevyempiä syksy- ja kevättakkeja, ja jouduin jo ensimmäisellä viikolla ostamaan kunnollisen lämpimän takin. Sisälämmitys ei myöskään ole samalla tasolla kuin Suomessa, joten on hyvä pakata mukaan myös huppareita, huiveja, hanskoja, pipo ja villasukkia. Nämä olivat pelastus! Yöllä lämpötila laski pahimmillaan jopa pakkasen puolelle; heräsimme yhtenä aamuna elokuussa katsomaan auringonlaskua vuoren huipulta, ja silloin lämpötila näytti -4. Minulla oli lämmin takki, huppari, neule ja hanskat ja silti olisin kaivannut lisää vaatetta.

Syyskuun lopusta alkaen sää alkaa lämmetä nopeasti. Melbournessa sää vaihtelee rajusti ja peräkkäisten päivien välillä lämpötila heitteli jopa 15-20 astetta! Sateet olivat melko rankkoja (etenkin talvella) ja kesällä lämpötila nousi yli 35 asteen. Melbournessa on siis varauduttava kaikkiin mahdollisiin sääoloihin. Australian aurinko polttaa – siis todella polttaa – joten ihon suojaamisesta aurinkorasvalla ja esim. huiveilla kannattaa pitää hyvää huolta. Kesällä päähineelle tulee takuulla paljon käyttöä. Melbournessa aurinko ei toki ollut yhtä vahva kuin muualla Australiassa, mutta sekin osasi polttaa hyvin salakavalasti, eikä sitä usein huomannut kuin vasta jälkikäteen ihon muuttuessa kirkkaan punaiseksi.

 

Sopeutuminen

Kuten varmaankin aina ulkomaille muuttaessa, myös Melbournessa tuli koettua pieni kulttuurishokki. Useat toiset opiskelijat olivat Aasiasta kotoisin (suurin osa Intiasta tai Kiinasta), jolloin huomasin että monet käyttäytymistavat jotka olivat itselleni itsestäänselvyys saattoivat olla hyvinkin erikoisia toisille (ja päin vastoin). Itse olin kuitenkin niin innoissani kaikesta uudesta ja jännittävästä, että intoni tuntui ylittävän shokin ja koti-ikävän. Suuri osa ystäväporukastani oli vaihto-opiskelijoita eri puolilta maailmaa, joten olimme kaikki ikään kuin samassa veneessä. En siis kokenut itseäni ulkopuoliseksi tai erityisen oudoksi heidän kanssaan, mikä varmasti helpotti yhdessäoloa ja sopeutumista.

  

Matkustaminen

Tein ystävieni kanssa paljon reissuja viikonloppuisin sekä väliviikkoina (kun yliopistolla ei ollut paljoa pakollista läsnäoloa). Jäin myös matkustamaan Kaakkois-Aasiaan, Uuteen-Seelantiin ja Australiaan kahdeksi kuukaudeksi koulun loppumisen jälkeen. Vierailimme useissa Melbournen lähialueen kansallispuistoissa (kuten Grampians tai Wilsons Prom), Sydneyssä, Perthissa, Queenslandissa, Tasmaniassa sekä Länsi-Australiassa. Lisäksi matkustimme Balille, Kambodzassa, Thaimaassa ja Singaporessa. Lennot Australian sisällä eivät ole kovinkaan halpoja, joten niihin on syytä varata runsaasti rahaa. Myös majoitus, auton vuokraaminen sekä muut matkustuskulut olivat melko korkeat Australiassa ja Uudessa Seelannissa.

Sää vaihtelee suuresti eri paikkojen välillä; esimerkiksi maan pohjois-osiin on syytä mennä toukokuun ja elokuun välillä, sillä paikalliseen kesäaikaan sinne ei ole enää asiaa kuumuuden vuoksi. Itseäni harmittaa kovasti, etten tajunnut matkustaa Uluruun ennen kuin sää lämpeni liikaa. Suosittelen siis suunnittelemaan mahdollisia matkustussuunnitelmia mahdollisimman ajoissa, jottei jokin paikka jää näkemättä sesongin sääolosuhteiden vuoksi.

 

Tärkeintä vaihdossa on pitää hauskaa ja nauttia! Se on aivan ainutlaatuinen kokemus, josta kannattaa ottaa kaikki irti. Suosittelen lämpimästi ylittämään omia mukavuusrajoja, olemaan aktiivinen, tutustumaan ihmisiin mahdollisimman monesta eri paikasta ja ennen kaikkea tekemään sitä mistä saa itselleen parhaat muistot mukaan!

 

Onnea matkaan! 🙂

Vaihtokertomus, Victoria University of Wellington, syksy 2019

Matemaattis-luonnontieteellisen tiedekunnan opiskelija

Ennen lähtöä

Kun lähtee niin kauas kuin Uuteen-Seelantiin, kannattaa ottaa selvää kohteesta ja valmistautua hyvin. Suomessa piti tehdä monia asioita ennen lähtöä: kurssivalinnat, asuntolahaku, viisumi, lennot, vakuutus (Uudessa-Seelannissa yliopiston vakuutus on pakollinen, mutta kannattaa ottaa myös oma matkavakuutus). Muita asioita joita itse myös pidin hyödyllisenä oli esimerkiksi rokotustietojen hankkiminen. Kannattaa aloittaa valmistelut ajoissa, koska hakuasioissa, kuten viisumihaussa vaaditaan yllättävän paljon tietoja.

Kun saavut paikanpäälle vaihtokohteeseen, joitakin käytännönjärjestelyjä on tehtävä. Osallistut todennäköisesti vaihto-orientaatioon, jossa saa paljon hyödyllistä tietoa. Lisäksi saatat haluta avata pankkitilin ja hommata paikallisen liittymän. Itse avasin ilmaisen pankkitilin Kiwibankista, ja tilin avaamiseen vaadittiin passi, viisumi ja todistus asumuksesta ja sen osoitteesta. Muita järjestelyjä ei hirveästi Wellingtonissa ollut.

Asuminen

Wellingtonissa asuntoloita on paljon erilaisia: sekä nuoremmille opiskelijoille tarkoitettuja asuntoloita, joissa tarjotaan ruoka että itsenäisemmille opiskelijoille tarkoitettuja asuntoloita. Asuin ylipiston Unihall asuntolassa, josta pidin kovasti. Kyseinen asuntola voi olla 4-12 kansainvälisen opiskelijan asunto, itse asuin 6 hengen talossa. Asuntolaa hakiessa kannattaa täyttää huolella lomake, jossa kysytään sinua kuvaavia asioita. Esimerkiksi se on tärkeä tieto tykkäätkö bilettää paljon: asunnon koko ja oma viihtyvyys voi riippua siitä. Asuntolat on Wellingtonissa kampusten lähellä, mutta varaudu kävelemään paljon ylämäkiä! Jos hankit asunnon yksityisiltä markkinoilta, kannattaa tehdä kirjallinen sopimus jonka tarkistuttaa jollakin paikallisella ihmisellä. Yksityiset vuokranantajat eivät välttämättä ole kaikista rehellisimpiä.

Opiskelu ja opetus

Opetus on yleensä hyvää Uudessa-Seelannissa ja omasta puolesta voin sanoa, että opin todella paljon lyhyessä ajassa ja pidin kursseistani paljon! Kurssit ovat suuritöisempiä kuin Suomessa, joten siihen kannattaa varautua. Itse otin kolme kurssia, mikä tuntui sopivalta. Opiskelua toisessa maassa ei kannata jännittää, Uudessa-Seelannissa opettajat ovat todella rentoja ja ymmärtäväisiä. Jos jokin asia mietityttää, he auttavat. Kurssitöiden arvostelu oli minusta tiukempaa ja kaavamaisempaa, sillä pisteitä annettiin tarkkojen kriteereiden mukaan. Tätä ei kuitenkaan yhtään tarvitse jännittää!

Omat kurssini koostuivat luennoista sekä pienryhmäopetuksesta. Pienryhmäkerrat tukivat hyvin luentoaiheita, sillä niissä luettiin artikkeleita ja keskusteltiin niistä pienissä ryhmissä. Varaudu siis lukemaan, keskustelemaan sekä kirjoittamaan esseitä tai muita tekstejä. Vaikka kurssit tuntuivat hieman vaativilta, oli ilo huomata miten paljon niistä oppi!

 

Opiskelijaelämä

Kannattaa ottaa kaikki ilo irti vaihdosta! Itse matkustelin kavereiden kanssa niin paljon kuin mahdollista ja suunnittelimme aina jotain viikonloppureissua sekä teimme kahden viikon reissun loman aikana. Uuden-Seelannin yliopistoissa on kerhoja mihin voi osallistua ja niihin kannattaakin tutustua. Wellingtonissa oli todella paljon vaihtoehtoja ja itse osallistuin jooga- ja vaelluskerhoihin. Myös Unihall-asuntola tarjosi ohjelmaa. Kaikille löytyy varmasti tekemistä!

 

Turvallisuus, terveys ja ongelmatilanteet

Uudessa-Seelannissa tuntui hyvin turvalliselta, mutta aina kannattaa tietenkin käyttää tervettä järkeä miten käyttäytyy. Kansainvälisten opiskelijoiden orientaatiossa Wellingtonissa käytiin läpi perusturvallisuuteen liittyviä asioita ja miten toimia niissä.

Yliopiston pakollinen vakuutus kattaa suurimmaksi osaksi perusterveydenhuollon ja lääkkeet, joita paikallinen lääkäri määrää. Vakuutus kattaa myös ainakin osittain ellei kokonaan mielenterveyspalvelut sekä keskusteluavun. Lääkäripalvelut sijaitsivat Wellingtonissa kampuksilla ja vastaanotolle pääsi nopeasti.

Ongelmatilanteissa on ihmisiä auttamassa. Kannattaa pitää ystävät lähellä sekä rohkeasti hakea apua yliopiston kansainvälisistä palveluista, keskusteluavusta tai monista eri kanavista. Ihmiset ovat todella ystävällisiä ja mielellään auttavat.

Mitä kannattaa ottaa mukaan

Lämpimiä vaatteita (talot eivät ole hyvin eristettyjä) ja varsinkin Wellingtoniin tuulenpitävää vaatetta. Sää voi vaihdella hyvin nopeasti kylmästä lämpimään ja aurinkoisesta sateiseen joten kannattaa varata kaikenlaisia vaatteita mukaan. Jos suuntaat Wellingtoniin, sateenvarjosta ei ole hyötyä. Windy cityssä sadetakki toimii paremmin. Suojaava vaatetus tai aurinkorasva on tärkeä myös talvella, sillä otsonikerros on hyvin ohut Uuden-Seelannin alueella.

Suosittelisin ottamaan englanninkielisen rokotustodistuksen ja lääkereseptit sekä muut tarvittavat terveystiedot kirjallisena mukaan. Lisäksi olin tulostanut viisumin paikallisen pankkitilin avaamista varten. Olin myös varautunut hätätilanteisiin ja kirjoitin paperille Suomen päädyn hätäkontaktit jotka kulkivat käsimatkalaukussani kaikilla reissuilla jos jotain sattuisi. Ihan varmuuden vuoksi.

Sopeutuminen ja käytännön vinkit arjen tueksi

Kaikille vaihtokokemus on yksilöllinen ja sopeutuminen vie kaikilla oman aikansa. Kulttuurishokki on yleistä, mutta älä liikaa vertaa kaikkea Suomeen, vaan nauti ja tutustu uteliaisuudella maan tapoihin. Uusi-Seelanti on mielestäni helppo maa sopeutua, koska ainakin itsellä arki alkoi rullata mukavasti opintojen alkaessa ja ihmiset olivat hymyileviä ja ystävällisiä. Jos paikkaan on vaikea sopeutua, siitä voi puhua ystävien kanssa tai vaikka käydä juttelemassa yliopiston keskusteluavussa.

Ei kannata hätääntyä jos heti ensimmäisenä päivänä ei ole suurta kaveripiiriä ympärillä – kaikki ovat uudessa tilanteessa ja kaikki mielessään panikoivat tätä, mutta kaveriporukat muovautuvat ajan kuluessa. Tutustu rohkeasti uusiin ihmisiin, osallistu yliopiston kerhoihin tai juttele kurssikavereille ja löydät varmasti omanhenkisiä kavereita! Lisäksi, älä vertaa omaa vaihtokokemusta kenenkään muu  kokemukseen, kaikki ovat yksilöitä ja kaikilla erilainen vaihtokokemus!

Hauskaa vaihtoa Uuteen-Seelantiin, siitä tulee ikimuistoinen kokemus!

Vaihtokertomus, University of Washington, kevät 2019

Valtiotieteellisen tiedekunnan opiskelija

Opiskelin keväällä 2019 University of Washingtonissa. Yliopisto sijaitsee Yhdysvaltojen luoteisosassa Washingtonin osavaltiossa Seattlessa. Valitsin kohteen, sillä University of Washington on maailman 30 parhaan yliopiston joukossa, minkä lisäksi Seattle on mielenkiintoinen ja kulttuuriltaan rikas suurkaupunki.

Opiskelut alkoivat heti tammikuun toisella viikolla ja loppuivat kesäkuun puolessa välissä. Lähtövalmistelut alkoivat kuitenkin jo paljon aikaisemmin.

 

Ennen lähtöä

Hain vaihtokohteeseen yli vuotta ennen lähtöä, syksyllä 2017. University of Washington oli ensimmäinen vaihtoehtoni ja panostin hakemukseen paljon. Eniten aikaa käytin kurssivalintojen pohtimiseen, sillä minulle oli tärkeää saada tutkintoni suoritettua aikataulussa.

Päätös vaihtoon hyväksymisestä tuli Helsingin yliopiston puolelta kohtuullisen nopeasti. Valinta täytyy kuitenkin hyväksyttää myös vastaanottavan yliopiston puolesta, missä kesti pidemmän aikaa.

Vahvistuksen valinnasta sain keväällä 2018. Tiedon saatuani sain tunnukset University of Washingtonin ulkomaisille opiskelijoille tarkoitetulle verkkoalustalle. Verkkoalustalla oli tarkkoja ohjeita lähtöä varten, mikä auttoi valmistautumisessa. Palveluun piti lisäksi toimittaa erinäisiä dokumentteja, kuten esimerkiksi tieto tuhkarokkorokotuksen saamisesta ja IELTS-testin tulokset.

Haastavinta ennen lähtöä oli viisumin hakeminen. Yli kolme kuukautta Yhdysvalloissa viettävät vaihto-opiskelijat joutuvat hankkimaan J-1-viisumin. Viisumia varten opiskelijalla tulee puolestaan olla DS-2019-niminen dokumentti, jonka kohdeyliopisto postittaa Helsingin yliopiston liikkuvuuspalveluille. Dokumentin postittaminen tapahtuu vasta aivan viime tingassa loka-marraskuun aikana, joten heti kun dokumentin saa käsiinsä tulee varata aika Yhdysvaltojen suurlähetystöön viisumihaastattelua varten.

Vaikka viisumihaun kanssa kannattaa olla nopea ja tarkka, kaikki sujui omalla kohdallani hyvin. Tarvittaessa apua on saatavilla kohdeyliopiston liikkuvuuspalveluista – ainakin omiin kysymyksiini vastattiin nopeasti.

 

Alkubyrokratia yliopistolla

Yliopisto järjesti orientaatiotilaisuuden luentojen alkua edeltävänä viikonloppuna. Tilaisuudessa käytiin läpi erilaisia asioita viisumiehdoista yhdysvaltalaiseen kulttuuriin. Orientaatioviikonlopun aikana vaihto-opiskelijoille järjestetään ohjelmaa, jonka tarkoitus on tutustuttaa opiskelijat toisiinsa sekä itse kaupunkiin. Orientaatioon kannattaakin osallistua varsinkin tämän takia!

Kurssivalinnat tein verkossa jo ennen lähtöäni. Olin oikeutettu valitsemaan mitä tahansa tiedekunnan alaisuudessa olevia kursseja. Kurssit menevät nopeasti täyteen, mutta tästä ei kannata huolestua. Vapautuvia paikkoja voi kärkkyä periodin ensimmäisille viikoille asti, minkä lisäksi ensimmäiselle luennolle ilmestyminen ja perustellun pyynnön esittäminen professorille toimi ainakin lähes aina.

Aluksi kannattaa hommata itselleen ainakin puhelinliittymä ja ehkä jopa amerikkalainen pankkitili. (Itselläni ei ollut pankkitiliä, mutta tilin avaaminen on kuulemma helppoa ja joissain tilanteissa se olisi tullut tarpeeseen.)

 

Asuminen

Asuin vaihdon aikana kampuksella. Haku kampusasumiseen tapahtui noin puoli vuotta ennen lähtöä, kun olin saanut vastaanottavalta yliopistolta vahvistuksen vaihto-opiskelustani.

Yhdysvalloissa huoneen jakaminen on yleistä, ja moni muu vaihto-opiskelija asui samassa huoneessa toisen opiskelijan kanssa. Itselläni kävi kuitenkin tuuri, sillä sain oman huoneen neljän hengen asunnosta.

Asunnossa oli myös keittiö, toisin kuin suurimmassa osasta asuntoloista. Jos asuu kampuksella asuntolassa, jossa ei ole keittiötä, on opiskelija velvoitettu ostamaan ruokailusuunnitelman (dining plan). Tarjolla on eri tasoisia ruokailusuunnitelmia, joista halvin maksaa 300 $/kuussa. Tällä rahalla voi käydä syömässä opiskelijaravintoloissa, joita on moneen lähtöön: kampuksella sai niin salaattia kuin kiinalaistakin ruokaa. Unicafen hintoihin verrattuna ravintolat ovat kalliita, ja annos maksaa 5-10$.

Asuminen Seattlessa on muutenkin tyyristä ja vuokrakohteet ovat kiven alla. Maksoin omasta asumisestani vähän vajaa 1000 dollaria kuussa.

Läheskään kaikki vaihtarit eivät asuneet kampuksella. Monet asuivat netistä löydetyistä kimppakämpissä, ja osa taas isäntäperheen luona. Näitä vaihtoehtoja kannattaa ehdottomasti harkita, jos kampuselämä ei houkuttele.

Kampuselämässä oli kuitenkin hyviäkin puolia. Yliopistoa lähellä olevan sijainnin lisäksi asuntoloissa järjestettiin erilaisia tapahtumia, minkä lisäksi sain pääsyn läheiselle kuntosalille ja harrastustiloihin.

Muuton yhteydessä on hyvä valmistautua kauppareissuun petivaatteita ja astioita varten. Varsinkin astioita ostaessa kannattaa katsastaa paikallinen Goodwill!

 

Opiskelu ja opetus

Vaihto-opiskelijoiden odotetaan suorittavan vähintään 12 opintopistettä periodia kohden (kevätlukukaudella periodeja on kaksi). Yksi kurssi on tyypillisesti 3-5 opintopisteen arvoinen.

Opiskelu Yhdysvalloissa eroaa Suomesta merkittävästi, sillä kurssit ovat strukturoidumpia ja opettajajohtoisempia. Läksyjä on paljon, minkä lisäksi läsnäoloa seurataan. Luentojen määrä riippuu paljon kurssista, useimmilla niitä oli kolme viikossa. Varsinaisten luentojen lisäksi varsinkin suuren osallistujamäärän kursseilla järjestetään pienryhmätapaamisia.

Kurssit saattavat vaikuttaa alkuun työläiltä, mutta todellisuudessa työtaakka on hajautettu koko periodin mitalle. Kurssi sisältää usein sekä väli- että loppukokeen. Oman kokemukseni mukaan tentit eivät enää kuitenkaan vaatineet paljoa pänttäämistä, sillä työ oli tullut tehtyä pitkin kurssia läksyjen ja luennoille osallistumisen muodossa.

Parasta amerikkalaisessa opiskelijakulttuurissa on mielestäni keskustelun ja argumentoinnin painotus. Jokaisella kurssilla keskustelut sekä pienryhmissä että koko kurssin kesken olivat isossa osassa.

Myös kurssien sisällössä on eroja Suomeen verrattuna. Opiskelu on usein käytännönläheisempää, minkä koin mielekkääksi vaihteluksi. Sisällöllisesti kurssit ovat helpompia kuin Suomessa. Siksi kannustankin valitsemaan rohkeasti edistyneempiä kursseja: moni johdantokurssi alkaa suomalaisen lukion oppimäärästä. Kurssien vaikeustason tunnistaa kurssikoodista: esimerkiksi numerolla 4 alkavat kurssit ovat suunnattu ensisijaisesti 4. vuoden opiskelijoille.

University of Washingtonilla on tarjonnassaan useita käytännön toimintaa sisältäviä kursseja. Esimerkkejä tällaisista ovat jonkin projektin ympärille muodostetut kurssit tai kurssit, jotka sisältävät service learning -mahdollisuuden. Suosittelen valitsemaan mukaan myös jonkin tällaisen kurssin, sillä ne ovat hyvä tapa tutustua ihmisiin ja saada kokemuksia kampusalueen ulkopuolelta.

 

Vapaa-aika

Amerikkalaisessa opiskelijaelämässä urheilu on keskeisessä osassa. Kausi jaksottuu eri lajien ympärille – syksyllä pelataan amerikkalaista jalkapalloa, talvikaudella koripalloa. Yliopiston oman joukkueen matseja kannattaa ehdottomasti mennä seuraamaan, vaikka penkkiurheilu ei yleensä kiinnostaisi. Näissä ei tosiaankaan ole kyse pelkästä urheilusta, vaan ympärille on muodostunut kokonainen kulttuuri lauluineen ja väliaikaohjelmineen.

Kuten varmasti suurin osa tietää, alkoholin (ja kannabiksen) ostamisen ikäraja Yhdysvalloissa on 21. Baareihin on siis turha kuvitella pääsevänsä tätä nuorempana – varsinkin kampusalueella tästä oltiin todella tarkkoja, eivätkä esimerkiksi ulkomaiset ajokortit kelvanneet iän todistamiseen.

Kokemukseni mukaan sisar- ja veljeskuntaelämä vaikutti juuri sellaiselta kuin elokuvissa. Toiminta kannattaa ehdottomasti katsastaa ainakin kerran. Jotkut sisar- ja veljeskunnat ottavat jopa vaihtareita jäsenikseen. Jos ”greek life” ei tunnu omalta, yliopistolla on kerhoja vähän joka lähtöön. University of Washingtonissa oli muun muassa skandinaavinen yhdistys, vaellusklubi sekä salsakerho.

 

Hyödyllistä tietoa seuraavalle vaihtoon lähtevälle

Kaikilla University of Washingtonin opiskelijoilla täytyy olla terveysvakuutus. Vaihtoehtona on ottaa se yliopiston kautta tai hankkia vastaava vakuutus muualta. Yliopistolta hankitun vakuutuksen hinta oli yhden periodin ajalta noin 300 dollaria, joten halvalla ei pääse tässäkään. Vakuutukseen sisältyvä hoito oli kuitenkin hyvää.

Yllättäviin kuluihin kannattaa siis varautua. Toisaalta rahoille saa myös joissain asioissa vastinetta, ja yliopistolla on enemmän resursseja opetusta varten. Tarjolla oli esimerkiksi enemmän henkilökohtaista apua oppimiseen tai esimerkiksi esseiden kirjoitukseen.

Vaihtokertomus, University of Sydney, kevät 2019

Bio- ja ympäristotieteellisen tiedekunnan opiskelija

Ennen lähtöä

Pitkän hakuprosessin jälkeen opiskelupaikka varmistui marraskuussa ja lähtöpäivä häämötti helmikuussa. Vastakkaisten vuodenaikojen myötä olin siis menossa syyslukukaudeksi Sydneyyn. Ennen lähtöä oli hoidettava kuntoon joitakin sähköisiä paperihommia, kuten alustavien opintojen suunnittelua, viisumin haku, ”overseas student health cover” vakuutus, sekä muutaman lomakkeen täyttö Sydneyn yliopiston verkkosivuilla. Heti vaihtopaikan varmistumisen jälkeen vaihtoyliopistosta oltiin kuitenkin yhteydessä meihin uusiin vaihto-oppilaisiin monilla sähköposteilla, ja kaikkiin hommiin oli todella selkeät ohjeet. Sähköposteissa oli opintojuttujen lisäksi tietoa myös esimerkiksi lentokentälle saapumisesta, ensimmäisistä mahdollisista aktiviteeteistä sekä asumisvaihtoehdoista. Kysymyksiäkin rohkaistiin lähettämään ja vastauksia tuli nopeasti.

 

Asuminen ja kohteeseen saapuminen

Asumisvaihtoehtoja on Sydneyssä useita. Yliopistolla oli tarjottavana useampia erilaisia asumismuotoja lähellä kampusta, joihin hakeminen tapahtui yllä mainitun sähköpostittelun välityksellä. Nämä opiskelija-asunto vaihtoehdot ovat kuitenkin todella kalliita, ja itse päätin loppujen lopuksi hylätä opiskelija-asuntotarjouksen ja hakea vuokrahuonetta omin neuvoin. Vuokrakulttuuri Australian suurkaupungeissa, varsinkin Sydneyssä, on hyvin erilainen kuin Suomessa. Vuokraaminen ja siitä sopiminen ei tapahdu useita kuukausia etukäteen, vaan uusia vuokralaisia ja huoneistoja etsitään silloin kuin niille on tarvetta. Varovaisena suomalaisena halusin löytää asunnon jo etukäteen, ja tämä onnistuikin erittäin suositun flatmates -sivuston kautta. Vaikka itsellä kävi hyvä tuuri asunnon sijainnin, oman ison huoneen ja ihanien kämppisten kanssa, järkevämpää olisi ollut ensin muuttaa viikoksi vaikka edulliseen hostelliin ja etsiä asuntoa vasta kaupunkiin saapumisen jälkeen. Vaihtoehtoja kyllä riittää.

Eniten minua jännitti saapuminen Sydneyn suurkaupunkiin, ja se miten löytäisin suurelta lentokentältä uuteen väliaikaiseen kotiini. Onneksi jännitystä lievitti saamani selvät ohjeet: yliopiston puolesta saapuville vaihtareille oli järjestetty ilmainen shuttle-bus, joka vei uusia oppilaita kotioville asti. Toki julkinenkin liikenne tai uber/taksi olisi myös toiminut. Ostin jo lentokentältä uuden puhelinliittymän ja matkalla olin yhteydessä uuteen vuokraisäntääni, joka oli sitten toisessa päässä odottamassa saapumistani.

 

Sopeutuminen ja opiskelijaelämän alkaminen

Toiselle puolelle maapalloa reissatessa olin varautunut kulttuurishokkiin, mutta itse en ainakaan tällaista pahemmin kokenut. Australian kulttuuri on hyvin länsimaalainen, ihmiset ovat mukavia ja ”aussit” tunnetaankin rennosta elämän asenteestaan. Kulttuurishokkia lievitti varmasti myös Sydneyn monikulttuurisuus.

Ennen varsinaista orientaatioviikon alkua tutustuin uusiin kämppiksiini, joista sain heti ystäviä koko vaihdon ajaksi. Olin myös ilmoittautunut vaihtareille järjestettävään viikonloppureissuun, johon kuului paljon erilaisia aktiviteettejä, kuten hiekkadyyneillä laskettelua, rannalla oleilua ja eläintarhassa käymistä. Orientaatioviikollakin oli virallisten infotilaisuuksien lisäksi järjestetty paljon erilaisia aktiviteetteja, joihin kannattaa kyllä ehdottomasti osallistua. Sydneyn yliopiston opiskelijaelämään ja -kulttuuriin kuuluu isona osana erilaiset opiskelijoiden järjestämät kerhot. Kerhoja ja klubeja löytyy jokaiselle jotakin, ja itse koin että tämä oli hyvä tapa tutustua paikallisiin opiskelijoihin kurssien ulkopuolella. Vaihtoehtoina on esimerkiksi paljon erilaisia urheilulajeja, tanssikerhoja, erilaisia pelailuja ja esimerkiksi ruoka ja viini -järjestö. Monilla opiskelijaelämä ja opiskelun ulkopuolella järjestettävät aktiviteetit pyörivätkin erilaisten kerhojen ympärillä.

Opiskelua väritti myös suuri kampus, joka oli Sydneyssä kuin pieni opiskelijoiden kaupunki suurkaupungin keskellä. Alueelta löytyi lukuisia kahviloita, ravintoloita, kirjastoja ja urheilukenttiä kampusrakennusten lisäksi.

Opiskelu ja opetus

Opiskelun aloittaminen tuotti alkuun hieman päänvaivaa. Olin alun perin saanut sellaisen käsityksen, että ennakkoon valitsemani kurssit ovat sitovia, eikä niitä saisi muuttaa. Tämä ei kuitenkaan käytännössä toiminut näin, vaan vasta orientaatioviikolla julkaistiin kurssien aikataulut ja näimme miten valitsemamme kurssit kulkevat koko lukukauden ajan. Kävin Sydneyssä biotieteiden koulutusohjelmaan kuuluvia kanditasoisia eli undergraduate kursseja. Olin etukäteen valinnut tutkintooni sopivia kursseja, mutta huonolla tuurilla kolme neljästä kurssista oli osittain päällekkäisiä, eli minun täytyi vielä juuri ennen opintojen alkua etsiä uusia kiinnostavia kursseja, joihin piti saada hyväksyntä myös kotiyliopistolta. Onneksi kursseja sai vaihdella vielä jopa kaksi viikkoa opetuksen alettua, eli oli mahdollista kokeilla jotakin kurssia tai vaihtaa joitakin mieluisimpiin kursseihin. Stressiäni olisi helpottanut hakuvaiheessa, jos olisin tiennyt, että kurssivalinnat ei ole loppuun lyötyjä ja näitä joissain tilanteissa jopa joutuu muuttamaan.

Mieluisat kurssit löydettyäni opiskelut lähtivät mukavasti liikkeelle. Opiskelu tuntui suhteellisen samantasoiselta mihin olin Helsingin yliopistossa tottunut, tosin läsnäolopakkoa ja kotitehtäviä oli hieman enemmän. Koska kurssit olivat koko lukukauden mittaisia, työmäärä oli myös odotetusti hieman suurempi. Suurin ero opiskeluissa liittyi kuitenkin tenttimiseen ja arvosanan saantiin. Kurssien arvosana koostui harvemmin vain yhdestä tentistä, vaan arvosanan muodostumiseen kuului osittain kirjoitustehtäviä, pieniä esitelmiä, välitentti tai läsnäoloprosentti. Lisäksi tenttejä ei ollut mahdollisuus uusia, mihin en itse ollut tottunut.

Muuta hyödyllistä tietoa

Opiskelujen ja kampuselämän lisäksi Sydneyn suurkaupungista ja lähistöltä löytyy paljon tekemistä ja nähtävää. Julkinen liikenne (junat, bussit ja lautat) toimivat tosi hyvin, ja ainakin meidät suomalaiset vaihto-opiskelijat on oikeutettu ”concession” opal-korttiin, jolla matkat saa puolella hinnalla. Lisäksi kortti toimii koko NSW alueella, eli voi vaikka hypätä edullisesti junaan tutkimaan lähikaupunkeja tai luonnonpuistoja.

 

Yleinen hintataso on Sydneyssä suurin piirtein Suomen hintatason luokkaa, asuminen hieman kalliimpaa. Maistraattiin ja kelalle ilmoittaessa vaihto-opinnoista ulkomailla opinto- ja asumistukea kuitenkin saa kohtuullisen hyvin. Ongelmatilanteissa – liittyivät ne sitten opiskeluun, liikkumiseen tai terveydenhuoltoon – löytyi helposti apua kysyttäessä, esimerkiksi yliopiston monipuolisesta opintoneuvonnasta.