Vaihtokertomus, National University of Singapore (NUS), Singapore, kevät 2019

Singapore on etnisesti ja kulttuurisesti kirjava maa, joka on kiehtova yhdistelmä supermodernia länttä ja idän kulttuureja. Suuri osa vaihtareista valitsee Singaporen vaihtokohteekseen sen näppärän sijainnin vuoksi ja matkustelevat ahkerasti vaihdon aikana. Opetuksen laatu, monipuolinen ruokakulttuuri, trooppinen ilmasto ja kaupungin kauneus puhuvat myös Singaporen puolesta. Mikään vaihtoehtokulttuurin kehto se ei ole, mutta varmasti suomalaisille tarpeeksi eksoottinen ja jännittävä kokemus!

Ennen lähtöä ja alkubyrokratia vaihtokohteessa

Sain hyväksymistiedon NUS:ista meilitse vasta noin kuukausi ennen vaihdon alkua, joten kannattanee harkita lentolippujen ja muiden sitovien lähtövalmistelujen tekemistä jo ennen varsinaista hyväksyntää. Oma syksyni ennen vaihtoon lähtöä oli streessaava ja kiireinen, mikä näkyi jossain määrin lähtövalmisteluissani: hankin itselleni esimerkiksi matkavakuutuksen vain päivää ennen lähtöä (matkavakuutus kannattaa muuten kilpailuttaa, koska eri yhtiöiden tarjoamien pakettien hinnoissa on suuria eroja!) ja B-hepatiitin viimeinen vahvistava pistos jäi singaporelaisen opiskelijaterveydenhuollon hoidettavaksi. Onneksi olin uusinut hyvissä ajoin passini, jonka tulee olla voimassa puoli vuotta matkan päättymisen jälkeen, ja hankkinut kämppääni luotettavan alivuokralaisen. Arvioisin, että kiireen yllättäessä kaikista tärkeintä on keskittyä hoitamaan Singaporen puolen hakubyrokratiaa ajoissa, koska sen aikataulut eivät tosiaankaan jousta. Singaporen yliopistojen hakubyrokratia on kokonaisuudessaan jopa suomalaisesta näkökulmasta melko moniportaista ja aikaavievää. Lue siis huolella kaikki Singaporen suunnilta tulevat meilit, kirjoita kaikki dedikset ylös ja muista aloittaa lomakkeiden täyttö hyvissä ajoin ennen hakuajan päättymistä.

Mahdollisimman pian kannattaa myös soitella YTHS:lle ja selvittää, mitkä rokotukset ja lääkitykset ovat tarpeellisia juuri omien matkasuunnitelmien kannalta. Facebookista löytyy useita Singaporen vaihtareille tarkoitettuja epävirallisia ryhmiä, joihin kannattaa liittyä mahdollisimman pian.

Lensin Singaporeen jo heti uudenvuoden jälkeen ja vietin ensimmäisen viikon lähinnä omissa oloissani tutustuen hiljalleen kampukseen (sain lisähinnasta muuttaa kampushuoneeseeni muutaman päivän etuajassa) ja siedätin itseäni rauhassa järkyttävään kuumuuteen ja kosteuteen. Heti ensi alkuun jouduin jet lag -tokkuroissani ja nälissäni etsimään käteisautomaatin saatuani huomata, että kampuksen ruokakauppa ei hyväksy länsimaista luottokorttia maksuvälineenä. Kannattaa siis ehdottomasti vaihtaa jo Suomeen päässä käteistä Singaporen dollareiksi, koska Singiksessä käteinen on edelleen se juttu!

Lentokentän passintarkastuksen läpi pääsin näyttämällä Suomessa tulostamani In-Principle Approval (IPA) -kirjeen, joka toimii ikään kuin alustavana hyväksymiskirjeenä. Varsinainen opiskelijaviisumi haetaan vasta paikan päällä yliopiston järjestämän orientaation ohessa. Olin itse tulostanut Suomen päässä kaikki vähääkään tärkeiltä näyttävät dokumentit ja hankkinut vaatimusten mukaiset passivalokuvat valokuvausliikkeessä, joten viisumin hakurumba sujuu paikan päällä suhteellisen jouhevasti. Opiskelijaviisumi on yleisesti tunnettu henkilökortti Singaporessa, joten saatuasi kortin kannattaa passi jättää kämpille! Poliisille ei tarvitse enää erikseen ilmoittautua, vaan kaikki byrokratia hoidetaan yliopiston tiloissa orientaatioviikolla.

Asuminen

Kampusasuntohaussa kannattaa olla tarkkana ja täyttää hakemus ajoissa. Hain itse kampusasuntoa vahingossa vasta toisella hakukierroksella, joka on oikeastaan täydennyshaku. Onnekseni kuitenkin sain PGP Housesta oman huoneen jakaen vessat, suihkut ja keittiön ehkä noin viidentoista henkilön kanssa. Pyykkitupa ja kylmävesihana löytyi alakerrasta. Siivoojat pesivät julkiset tilat kerran viikossa. Suurimmassa osasta kampushuoneita on ilmastoinnin sijaan vain kattotuuletin, mikä vaikeutti hiukan nukkumista etenkin ensimmäisinä viikkoina. Onneksi olen reissatessa tottunut vähän kaikennäköisiin asumisratkaisuihin, joten olin todella tyytyväinen kampusasuntooni, vaikka yleisesti ottaen PGP:n tiedetään olevan NUS:in asuntoloista vanhanaikaisin ja rumin.

Singaporessa vuokrien hintataso on varsin korkea, joten siinä mielessä kampusasuminen todellakin kannattaa, vaikka kampus ei sijaitsisikaan keskustassa. NUS:in kampusalueella kulkee myös oma täysin ilmainen bussilinjansa, joten koulumatka sujuu kampuksella asuessasi näppärästi. PGP:n alueella oli myös useita kanttiineja, joista saa todella halvalla älyttömän hyvää safkaa ja ruokakauppa. Kampusalueelta laajemmin löytyy vähän kaikenlaista urheiluvaateliikkeistä ja pankista kiipeilyseiniin, joten nähtävyyksien kiertely saattaa olla lähestulkoon ainoa syy poistua kampusalueelta. Kannattaa varautua maksamaan asuntola könttäsummana jo ennen lähtöä! Jos kampusasuntohaun kanssa käy huono tuuri, kannattaa fabon vaihtariryhmissä voi myös huudella kämppisten perään ja etsiä porukalla yksityistä kämppää.

Opiskelu ja opetus

Suoritin Singaporessa neljä kurssia eli moduulia, joita yksi oli kielikurssi. Kielenopetus on ainakin NUS:issa yleisesti ottaen laadukasta, mutta vaatii myös opiskelijalta esimerkiksi täyden läsnäolon ja tunnollisuutta läksyjen suhteen. Näiden lisäksi hain oikeutta kuunteluoppilaaksi (audit) yhdelle mielenkiintoiselle kurssille, mikä tarkoittaa käytännössä sitä, että pääsin osallistumaan luennoille ja pääsin käsiksi kurssimateriaaleihin, mutta en päässyt tenttimään. Jokainen suorittamistani moduuleista oli 4 paikallisen opintopisteen arvoinen, ja myöhemmin Suomessa käänsin 16 singaporelaista opintopistettä yhdeksi 25 nopan sivuaineeksi ja 7 nopan kielikurssiksi. Lopullisia kurssivalintoja Singaporessa tehdessään kannattaa ottaa huomioon, että kurssien vaativuustasoissa on todellakin eroja (yleensä kurssikuvauksesta pystyy hyvin arvioimaan vaativuustason) ja työmäärä viikoittaisine lukemisineen on HY:n meininkeihin verrattuna iso. Omat kurssini olivat kukin sisällöllisesti todella vaativia, mikä näkyi myös astetta ankarammassa koulustressissäni verrattuna muihin vaihtareihin.

NUS:issa moduulien luennot tai kevään tentit eivät saa mennä aikataulullisesti päällekkäin, joten varaudu hiomaan alkuperäisiä kurssivalintojasi vielä paikan päällä lukukauden alkaessa NUS:issa kurssiopetus tapahtuu yleisillä luennoilla ja pienryhmien tutoriaaleissa, joita järjestetään joka toinen viikko ja joissa on ehdoton läsnäolopakko. Kielenopetusta sen sijaan järjestetään joka viikko kahdesti. Monet vaihtarit sijoittavat kaikki tutoriaalinsa joko parillisille tai parittomille viikoille, jotta pääsevät vapaammin matkustelemaan lukukauden aikana. Eri tiedekunnissa on eri käytäntöjä tutoriaaliryhmiin jakautumisesta, eikä niistä tiedoteta ainakaan sosiaalitieteiden tiedekunnassa oikeastaan missään. Kannattaa todellakin kysellä heti lukukauden alkaessa tutoriaaleista kurssitovereilta, jotta osaat olla oikeaan aikaan jonottamassa haluamaasi tutoriaalislottia!

Kaikkiin kursseihini kuului lopputentti, minkä lisäksi osaamista arvioitiin esimerkiksi ryhmätöiden, presisten ja esseiden avulla. Jos omat tavoitteet arvosanan suhteen eivät ole pilvissä, kannattaa yrittää ryhmäytyä etenkin vaihtareiden kanssa, koska paikalliset ottavat arvosanatavoitteensa tosissaan.

Opiskelijaelämä

NUS:in kampus on muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta täysin alkoholiton, mikä näkyy opiskelijaelämässä. Ainejärjestöbileiden sijaan opiskelijat viettävät vapaa-aikaansa erilaisissa harrastusklubeissa ja intressiryhmissä, joita löytyy laaja kirjo. Halutessaan ryhmiin kannattaa liittyä heti orientaatioviikolla klubien esitellessä toimintaansa aktiivisesti, koska myöhemmin liittyminen ei enää välttämättä onnistu. Itse jätin orientaatioviikolla liittymättä kiipeilyklubiin, mutta osallistuin silti heidän toimintaansa. Kiipeilyklubin kautta tutustuin vaihtoaikani parhaisiin kavereihini, joten suosittelen klubeihin tutustumista lämmöllä!

Viikonloppuisin vaihtarit juhlivat Singiksen keskustassa klubeilla, joiden hintataso tosin hipoo taivaita. Baarikulttuuri eroaa drinkkibuffetteineen (toimivat periaatteella maksa 20 dollaria, juo niin paljon kuin haluat) ja naisten iltoineen todella paljon Suomen meiningeistä. Lisäksi NUS:in orientaatioviikon järjestämä ohjelma on täysin alkoholitonta, mikä saattaa suomalaiseen fuksisyksyyn tottuneelle tuntua alkuun hämmentävältä.

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville

Singaporen vesijohtovesi on juotavaa ja hyvän makuista, mutta ei kovin kylmää. Kylmävesiautomaatteja löytyy kaikkialta kampusalueelta!

Osa Singaporen kohutun ankarasta lainsäädännöstä kuulostaa niin absurdilta, että uskoin alkuun sen toimeenpanon tai valvonnan olevan vain näennäistä. Olin väärässä – esimerkiksi julkisissa kulkuväleissä ei ihan oikeasti saa juoda edes vettä tai nauttia kurkkupastillia ilman, että sakot saattavat ropista. Yleensä terveellä maalaisjärjellä pärjää, mutta jonkin verran kannattaa googlailla etukäteen, jotta tämän kaltaisiin säädöksiin osaa varautua.

Paikallisen pankkitilin avaamista suositellaan, mutta se ei ole välttämätöntä. En itse singaporelaiseen byrokratiaan kyllästyneenä avannut pankkitiliä ja sen sijaan suosittelen tilaamaan jo Suomen puolella Revolut-kortin, jolla käteistä saa nostaa seinästä ihan ookoolla vaihtokurssilla myös Singaporen ulkopuolella.

Pre paid -liittymän saa ostettua kaikista Seven/eleven-kiskoista ja vastaavista pikkukaupoista näyttämällä henkkareita. Starhubin liittymät ovat tosi suosittuja, koska sen mobiilidata toimii useissa lähialueen maissa myös!

MRT-kortin eli paikallisen matkakortin saa ostettua esim. metriksiltä ja pikkukaupoista. Julkisten kulkuvälineiden käyttäminen on helppoa ja edullista, mutta usein taksia tai paikallista uberia eli Grabia käyttämällä säästää paljon aikaa. Grab-sovellus kannattaa ladata kännykkään heti! NUS:in sisäiselle bussilinjalle on myös oma appinsa, joka näyttää (melko kehnosti tosin) bussien aikataulut, joten sekin kannattaa ladata.

Lämpötila on kuuma ja kostea päivin ja öin, joten älä turhaan pakkaa liikaa lämmintä vaatetta.

Varo ostamasta epähuomiossa ihoa valkaisevia tuotteita!

Vaihtokertomus, National University of Singapore, Singapore, kevät 2019

matemaattis-luonnontieteellisen tiedekunnan opiskelija

Ennen lähtöä

Halusin Singaporeen nuoresta lähtien, joten vuosien aikana olin kerennyt tutustumaan maahan jo jonkin verran. Kuitenkin taustatyö juuri ennen lähtöä oli hyödyllistä. Tutustuin kulttuuriin ja politiikkaan sekä alueen tilanteeseen eri medioiden kautta, some oli hyvässä käytössä.

Singapore on jännittävä valtio, ainakin omasta mielestäni. Niin kehittynyt, murroksessa, kehittymässä. Täynnä tapahtumia ja ihmisiä. Toisten mielestä Singapore oli tylsä, mutta se on jokaisen itse koettavana ja päätettävänä. Singapore on mielestäni mielenkiintoinen sekoitus länttä ja itää.

Yliopisto

Haku vaihtoon oli NUS:n puolesta mielestäni myöhään, syyskuussa. Tee hakemus huolella ja hyvissä ajoin. Lue ohjeet, niitä on paljon. Apua täyttämiseen saa myös NUS:ltä, jos ongelmia tai kysyttävää ilmenee. Itse laitoin useamman kysymyksen, etenkin liittyen kielikursseihin. Vaihtareille tarjolla olevat kurssit julkaistaan n. kuukausi/ kaksi viikkoa ennen hakuajan alkua. Vaihto-opintojen suunnittelemiseen kannattaa käyttää aikaa. NUS:n käytäntö on se, että päällekkäin meneviä kursseja ei voi olla, tämä pätee niin luentoihin kuin tentteihin. Rakensin monta erilaista mallilukujärjestystä löytääkseni ajat kursseilleni.

Haun sulkeutumisesta n. kuukausi puolitoista tuli ilmoitus vaihtariksi pääsystä. Tästä viikkoa myöhemmin alkoi asuntolapaikka haku, jonka tulos puolestaan julkaistiin joulukuun alkupuolella. Tämä on omiaan lisäämään stressiä vaihdosta. HY:n opiskelijoista en ole kuitenkaan kuullut kenenkään jääneen ilman asuntoa NUS:ssä.

NUS tarjoaa hyvät ja selkeät ohjeet hyväksymisen yhteydessä ja myöhemminkin, esimerkiksi liittyen asuntolaan saapumiseen. NUS:n ohjesääntönä on se, että jos kysytyn kysymyksen vastaus löytyy ohjeista niin lähetettyyn kyselysähköpostiin ei vastata. Ohjeet tulikin luettua erityisen huolellisesti.

Asuntolapaikka

Hyväksymisen yhteydessä kerrottiin, koska asuntolapaikoja voi hakea. Hakuaikoja oli kaksi, joista jälkimmäinen oli täydennyshaku. Asuntohaku tulee myöhään, ja asuntolapaikka selviää noin kuukautta ennen lähtöä. HY:n opiskelijat ovat aina ennen saaneet asuntolapaikan niin halutessaan. Saamani asuntola oli suomalaisen soluasunnon kaltainen, mukava ja siisti. Jaoin sen kolmen muun vaihtarin kanssa. Varaudu siihen, että asuntolamaksu pitää maksaa jo asuntolapaikan hyväksymisen yhteydessä ennen kun HY:n apuraha tulee.

Opiskelijaviisumi

Yliopisto lähetti ohjeet viisumin hakua varten. Hakemuksen hyväksyminen sujui nopeasti. Alustava hyväksymiskirje (IPA-letter) piti ottaa matkalle mukaan ja näyttää Singaporeen saapuessa viranomaisille. Myöhemmin yliopiston järjestämässä byrokratiapäivässä hoidettiin viisumihakemusloppuun. Tästä noin viikkoa myöhemmin sain vihreän opiskelija viisumini koristamaan lompakkoani. Kortti toimii henkilötodistuksesta Singaporesta, ja sitä tuli näytettyä niin baarin ovella kuin sairaalassa tapaturman yhteydessä. Passini jätin hyvällä omalla tunnolla asuntolaan.

Matkavakuutus

Matkavakuutus on ehdoton, siitä ei kannata edes kiistellä. Matkalla sattuu ja tapahtuu, ja matkavakuutus luo turvaa. Matkavakuutuksia on useamman laisia, mutta omani oli ihan perus matkavakuutus, johon sitten vain lisättiin aikaa niin, että matkavakuutus oli kauemmin voimassa. Tämä mahdollisti matkustamisen levollisin mielin.

Lähtiessäni kotoa kohti lentokenttää tarkistin varmaan kymmenen kertaa, että passini oli mukana. Odotin innolla leimojen keruuta passiini.

Rokotukset

Ota selvää, mitä rokotteita alueelle suositellaan, ja harkitse vakavasti rokotteiden ottamista. Tee matkustussuunnitelma, ja ota selvää tarvitsetko malarialääkityksen matkallesi. Jos tarvitset, harkitse lääkkeiden ostamista jo Suomesta.

Suomen viranomaiset

Tee tarvittavat ilmoitukset mm. Kelaan ja Maistraattiin. Tee myös matkustusilmoitus Singaporeen, jotta lähetystö osaa olla sinuun yhteydessä katastrofin tai vaaratilanteen yhteydessä ja auttaa sinua varmistamaan turvallisuutesi.

Kuluja tulee jo ennen vaihtoon lähtöä ja apurahan saamista! Varaudu siihen!

Vaihdossa

Opinnot

Opintoihin panostetaan Singaporessa ja koulutusta arvostetaan. Tämä kävi hyvin ilmi jo matkalla Changilta NUS:lle, kun taksikuskini piti puheen koulutuksen merkityksestä. ”Study now, you have time to holiday later.”

Opintojen suunnittelu kannattaa tehdä jo Suomessa, kuten kirjoitin aiemmin. Se, että tiesin, mitkä kurssit haluan, helpotti mieltä ja kursseille hakemista. Hakuvaiheessa kun saa vain listattua 10 kurssia, jotka haluaa, ja niistä 3-5 saa alustaviksi kursseiksi, ja vasta lukukauden alettua valintoja voi yrittää muuttaa. Suunnittelemisen tärkeys siis korostui.

Kurssit kannattaa suunnitella hyvin. 4 MC kurssi tarkoittaa lähes poikkeuksetta 10h työtä viikossa pitäen sisällään lukemiset, tutoriaalit ja luennot. Maksimi MC määrä eli opintopistemäärä, jonka sai tehdä oli 20MC eli 5 kpl 4 MC:n kurssia. Minimi oli 12 MC. Tämä 12MC on myös ehtona sille, että opiskelijaviisumin saa. Aikaa voi kursseihin käyttää vähemmänkin kuin tuon 10h/vko niin halutessaan ja silti oppia ja ymmärtää.

Alussa minulla oli 5 kurssia, mutta saadessani kuorokurssin (kyllä sain kuorossa laulamisesta noppia 😀 ) jouduin luopumaan yhdestä kurssista, jotta maksimikurssien määrä ei ylity. HY:stä poiketen kurssille osallistumisen tai kesken jättämisen lisäksi on auditointivaihtoehto. Tämä tarkoittaa sitä, ettei tentteihin tai muihin arvioitaviin suorituksiin tarvitse osallistua, mutta on oikeus osallistua luennoille ja pääsy materiaaleihin, jotka kurssilla on.

Opinnot siis koostuivat luennoista, lukemisista ja tutoriaaleista. Tutoriaali on pienryhmässä tapahtuva tapaaminen (siis n. 20 hlö eikä koko 200 hlö kurssilta). Meillä tutoriaaleja on kutsuttu harjoitusryhmiksi tai seminaareiksi. Opettajasta riippuen tilaisuus on joko keskusteleva tai esim. tuloksia ja kysymyksiä läpikäyvä.

Lukemista tuli kursseillani paljon, 2-4 pakollista artikkelia viikossa ja siihen päälle vapaaehtoisia 4-6, mutta onneksi vapaaehtoiset ovat vapaaehtoisia. Aikaa kursseihin saa kulumaan, mutta kannattaa muistaa myös lähteä kampukselta, ja Singaporesta katsomaan maailmaa. Tämä siis kokemukseni mantsan kursseista tasolla 3000 ja 2000.

Työmäärä vaihtelee kursseittain, kuten Suomessakin. Nimellisiä työmääriä ei kannata kauhistua, vaan lähteä reippaasti kokeilemaan, ja tarvittaessa luopua kurssin arvostelusta, jos siltä tuntuu. Vaihto on kokeilemista! Kurssikoodit kertovat sen, kuinka haastava kurssi on. Taso 1000 on yleensä ensimmäisen vuoden kurssi, 2000 toisen jne. mutta toisinaan tasot ovat kovempia kursseilla kuin koodit antavat ymmärtää. Mutta hei, kokeilemaan sitä vaihtoon mennään, ja oppimaan!

Gaussin käyrällä pelotellaan, ja onhan se pelottava. Käytännössä se kuitenkin tarkoittaa sitä, että parhaita arvosanoja on vaikeaa saada, ja samoin reputtaminen on vaikeaa. Singaporessa ranking koetaan tärkeäksi, ja siksi Gaussin käyräkin käytössä. Erilaista kuin HY:ssä? Todellakin.

Yleisesti ottaen kurssit ovat selkeästi tehtyjä, luennoitsijat hyviä ja asiansa osaavia. Tykkäsin kursseistani paljon, vaikka välillä etenkin ryhmätöiden kanssa meinasivat palaa hermot.

Opiskelijaelämä

Orientaatioviikolla heti lukukauden alussa oli ohjelmaa vaihtareille shoppailureissusta kampuskierrokseen, opiskelijakortin saamisesta ja aktivoinnista opiskelijaviisumin hakemiseen saakka. Muitakin tapahtumia oli. Valitettavasti vaihtareille tarkoitetut tapahtumat jäivät oikeastaan siihen. Siksi päätinkin ja päädyinkin liittymään opiskelijajärjestöön, nyrkkeilykerhoon.

Singaporelainen opiskelijaelämä on erilaista suomalaiseen verrattuna. Opiskelijajärjestöjä on mutta toiminta on pienempää kuin Suomessa. Kommunikointi tapahtumista toimi pitkälti WhatsAppin ja Telegramin välityksellä, eikä Facebookin, mihin Suomessa on tottunut. Opiskelijajärjestöjä löytyy ja niihin kannattaa lähteä mukaan! Löytyy niin kuoroa, kamppailulajeja, tennistä, ympäristöasioiden ajamista kuin yhteiskuntaa kehittäviä järjestöjä. Etsi omasi! Huomioitavaa: NUS:n kampus on alkoholiton, ja tämä ohjaa myös opiskelijatapahtumia.

Käytännön vinkit arjen tueksi

-pankkitiliä ei ole välttämätöntä avata mutta paikallisten maksusovellusten käyttöä varten lähes pakollista.

-käteinen on yhä kingi, etenkin jos paikallista paikkatiliä ei ole ja sähköinen maksaminen ei onnistu. Rahaa saa helposti nostettua automaatista esim. kampuksella, kaupoissa ja MRT asemilla.

-kannattaa hankkia mahdollisimman pian pre-paid liittymä.

-wifi verkko on melko hyvä, ja asuntoloissa ja kampuksella on yliopiston langaton verkko käytössä

-Metro eli MRT on sujuva samoin bussit. Anna tilaa muille matkustajille ja luovuta paikkasi vanhemmille ihmisille ja pienille lapsille/ heidän perheilleen. Huomaavaisuus on aina in.

-hanki MRT kortti, joka käy myös busseissa. Näytä kortti sisään tullessa ja poistuessasi bussista ja metrosta.

-Singaporessa on käytössä useita sovelluksia, joiden avulla saa alennuksia. Kannattaa tsekata Fave, Grab, GrabFood, FoodPanda jne.

-Grab eli paikallinen Uber on kätevä, mutta toisinaan taksi tulee halvemmaksi. Lisäksi Gojek (Indonesiasta alun perin oleva Uber) on käytössä

-kunnioita ihmisiä, heidän arvojaan ja uskontoaan.

-Paikallisten kanssa tutustuminen onnistuu helposti kursseilla. Tee parhaasi, ja tee aloite!

-hawker-center:ien ruoka on ihanaa! Kannattaa etsiä parhaat, ja kokeilla rohkeasti hyviä ruokia niin 10 dollarin waguy-liha annoksista 4 dollarin xiao long bao:hon.

-muista auringolta suojautuminen!

 

sopeutuminen

Anna itsellesi aikaa. Singapore vaikuttaa aluksi melko länsimaiselta, mutta vähä vähältä eroja löytyy. Valtio on hyvin järjestelmällinen ja asiat sujuvat ja hoituvat. Tämä helpottaa Singaporeen sopeutumisessa. Apua saa sitä pyytäessä niin yliopistolla kuin muutenkin. Ainakaan NUS ei tarjonnut vaihtotuutoreita vaihtareille, jolta olisi voinut kysyä asioita, mutta paikalliset opiskelijat mielellään auttavat, kunhan heiltä apua pyytää. Faculty of Arts and Social Sciences tarjosi Host-ohjelman, jossa sai Singaporelaisen yhteyshenkilön, joka auttoi Singaporessa toimimisessa, esimerksi tietokoneen hajotessa uuden hankkimisessa/korjauttamisessa jne.

Vaihdon alussa tutustuin moniin ihmisiin, osan näkee vain kerran mutta toisia useammin. Alussa tutustuminen vaatii paljon energiaa, mutta se on sen väärti. Ystäviä sain muutenkin matkan varrelta, osan vasta ihan viime metreiltä.

Singapore on monietninen ja -kulttuurinen ja ylpeä siitä. Englannin lisäksi mandariinikiina, malay ja tamil ovat virallisia kieliä. Singlish onkin sitten oma juttunsa, mutta standardi englanti on myös käytössä. Singlish aksenttiin tutustumisen ja totuttelemisen aloitin Suomessa katsomalla Youtubesta videoita, ja tätä voin suositella kaikille vaihtoon lähteville.

Singapore on hyvin turvallinen maa, mutta sen ympärillä turvallisuustilanne vaihtelee. Tämän vuoksi terrorismiin varaudutaan myös Singaporessa, ja se näkyy erilaisina turvallisuuskampanjoina.

Hintatasoltaan Singapore on hieman halvempi kuin Suomi monilta osin. Ruoka on huomattavasti halvempaa! Ruoan ostaminen valmiina tulee lähes poikkeuksetta halvemmaksi kuin ruoan valmistaminen itse.

Ihmisten kanssa sukset voivat mennä ristiin, ja huomasin avoimuuden ja valmiuden kuunnella korostuvan.

 

Sairastuessasi:

Yliopiston klinikka: vastaa meidän YTHS. NUS:llä klinikalle vain käveltiin sisään ja tiskillä kerrottiin ongelma ja sitten odotettiin n. tunti lääkäriin. Klinikalla käynti halpaa. Lisäksi lääkkeet saa mukaansa klinikalta.

Isommat ongelmat: kysy vakuutusyhtiöltäsi, mitkä ovat ne sairaalat, joiden kanssa heillä on laskutussopimus. Varaudu kuitenkin maksamaan laskusi ensin itse. Onnistuin nyrjäyttämään nilkkani, ja jouduin käymään sairaalassa. Kävin yliopiston sairaalassa, ja maksusopimusta ei ollut. Maksoin ensin itse ja hain sitten korvaukset. Muut vaihtarit ovat kokeneet vielä isompia ongelmia katkenneista luista dengue-kuumeeseen.

Mitä jokaisen Singaporeen lähtijän on hyvä tietää?

Valtio on monikulttuurinen ja ylpeä siitä. Kunnioita kaikkia etnisestä taustasta, uskonnosta, kulttuurista jne riippumatta. Matkustaessa muista ottaa selville, mikä on sovelias tapa pukeutua kohdemaassa, ja miten ulkomaalaisiin suhtaudutaan. Maalaisjärjellä pärjää jo pitkälle. Kaakkois-Aasiassa on kovat tuomiot (huomattavasti kovemmat kuin Suomessa) useasta rikoksesta, huumeiden hallussapidosta ja maahantuonnista voi seurata kuolemantuomio. Singapore on järjestelmällinen ja sääntöorientoitunut valtio, ja asiat toimivat, vaikka eri tavalla kuin Suomessa.

 

Vaihtokertomus, National Institute of Education (NIE, Singapore), syksy 2018

Kasvatustieteellisen tiedekunnan opiskelija

Ennen lähtöä

Olin unelmoinut vaihtoon lähdöstä jo lukiosta asti ja kolmantena opiskeluvuonna sain vihdoin mahdollisuuden hakea vaihtoon. Tuutorini ja ystäväni olivat olleet Singaporessa vaihdossa ja kertoivat siitä vain hyvää. Pääasiassa valitsin Singaporen, koska en ollut koskaan käynyt Aasiassa ja halusin tutustua siihen maanosaan, koska Singaporessa on varmasti lämmin ja koska siellä puhutaan englantia. Olin myös kuullut, että NIE:ssä opetus on huippulaatuista.

Hakuprosessi alkoi jo syksyllä 2017, kun hain Helsingin yliopiston vaihtopaikkaa. Hyväksyntä vaihtoon pääsystä tuli alkuvuodesta 2018, jolloin piti hakea itse kohdeyliopistoon NIE:en. Maaliskuussa paikka NIE:ssä varmistui. Siinä vaiheessa kohdeyliopistoon piti lähettää mm. opintosuoritusote, todistus englannin kielen taidosta, ylioppilastodistus englanniksi ja kopio passista. Monessa kohtaa tarvittiin myös tietyn kokoisia värillisiä ja värittömiä passikuvia (mm. opiskelijakorttiin ja viisumiin), joten niitä kannattaa ottaa halvalla jo etukäteen. Sain koko hakuprosessin ajan sähköpostiin selkeät ja hyvät ohjeet siitä, miten seuraavaksi tulisi toimia.

Alkubyrokratia vaihtokohteessa

Kun saavuin Singaporeen, minulla piti olla tullissa mukanani NIE:stä lähetetty todistus siitä, että olin tulossa opiskelemaan. Tullista sai 80 päivän oleskeluluvan Singaporeen. Saapumistani seuraavana päivänä menimme hakemaan opiskelijaviisumit opintoneuvojamme johdolla virastosta. Siellä jouduimme odottelemaan useamman tunnin, mutta se oli myös hyvä tilaisuus tutustua muihin vaihto-opiskelijoihin NIE:stä. Useat meistä, minä mukaan lukien, jouduimme jonottamaan melkein tunnin uuteen viisumikuvaan, sillä kuvan piti olla uudempi, kuin passissa ja siinä piti näkyä otsa. Viisumin odottaminen kuitenkin kannatti, sillä matkustellessa saimme käyttää aina singaporelaisten tullikaistaa, joka oli helppoa ja nopeaa ja vältyimme monilta jonoilta!

Ensimmäisenä päivänä yliopistolla piti ensin rekisteröityä kampuksen asukkaaksi (jos siis asui kampuksella) ja kuitata avaimet. Siitä lähdimme opintoneuvojamme kanssa kiertämään kampusta ja hakemaan mm. opiskelijakortin ja maksamassa loput lukukausimaksusta, sekä luomaan minulle tunnukset kampuksen koneisiin. NIE sijaitsee suuremman NTU:n eli Nanyang Technologican Universityn alueella. Välillä sen kanssa tuli ongelmia, koska joihinkin tapahtumiin päästäkseen olisi tarvinnut NTU:n sähköpostiosoitteen. Muuten toki kampuksella liikkuminen ja asiointi oli helppoa myös NIE:n opiskelijana. Erityisen tärkeää ensimmäisinä päivinä on hankkia singaporelainen sim-kortti, koska puhelinnumeroa tarvittiin moneen paikkaan. Itselläni oli hi card, enkä suosittele sitä muille, sillä siinä oli huonot diilit matkustuspaketeissa. Kun alkudiili loppui, piti osata erikseen ostaa puheaikaa ja siihen päälle arvoa netin käyttöön, mutta koska en tiennyt tätä, maksoin noin 30€ ylimääräistä.

Tärkeimpiä papereita, joita Singaporessa tarvitsi, olivat ehdottomasti viisumi (turkoosi ajokortin näköinen kortti), sekä opiskelijakortti, jolle pystyi lataamaan rahaa, jolla pystyi maksamaan mm. julkisissa kulkuvälineissä ja kampuksen ruokaloissa. Mukana oli myös hyvä pitää passia ja bussikorttia, jos sellainen oli erikseen, vaikka suosittelenkin käyttämään opiskelijakorttia bussikorttina. En enää näin vuoden jälkeen muista, mitä kaikkia papereita minulla piti olla mukana opintoja aloittaessa, mutta niihin oli selkeät ja tarkat ohjeet sähköpostissa.

Kaikista hankalinta alussa oli ilmastoinnin hankkiminen huoneeseen. Ilmastointia varten piti erikseen ostaa kortti, ja jotta sai ladattua arvoa kyseiselle kortille, tarvittiin erikseen sirullinen NETS-kortti, mutta koska Singaporessa käytiin siruttomien NETS-korttien uudistusta, ei kampuksella tai lähiasemilla enää myyty sirullisia NETSejä, enkä meinannut saada siis rahaa ladattua ilmastointikortille. Onneksi kaverini sai sirukortin minulle asti vielä Chinatownista keskustasta ja pystyin lataamaan arvoa ilmastointikortille. Ja todella kyllä suosittelen käymään läpi kaiken tämän vaivan, Singaporen 32 asteessa ilmastointi suomalaiselle on aika välttämätön!

Opiskelijaterveydenhuolto tapahtui Singaporessa NTU:n kampuksella erillisessä rakennuksessa. Siellä homma toimi niin, että ensin piti rekisteröityä tiskillä, mistä sai vuoronumeron. Toimintaperiaate oli ”first come first serve”, eli siellä hoidettiin vaivasta riippumatta tulojärjestyksessä, joten jonot olivat 2,5-5 tuntia pitkät. Eli jos joutuu lääkäriin, kannattaa varata useampi tunti. Kun esimerkiksi itse menin hakemaan malarianestolääkkeitä (=en ollut sairaana) lähdin terveyskeskukselta yleensä kiertelemään kampusta, lenkille, kauppaan ja syömään ja kävin noin puolen tunnin välein tarkistamassa, oliko vuoronumeroni lähellä. Ilmeisesti vakuutuksen turvin tai maksamalla enemmän voi mennä myös yksityiselle, mutta itse käytin vain opiskelijaterveydenhuollon palveluita. Kampuksen terveyskeskuksessa on se hyvä puoli, että siinä on apteekki samassa, joten lääkkeet saa heti mukaan. NIE:llä on myös oma NIE Health Center, joka vastaa mielenterveyspalveluista. Sieltä voi saada esimerkiksi keskusteluapua ilmaiseksi.

Asuminen

Asuin NTU:n kampuksella, Hall XIV:ssä (eli neljässätoista). Kampus oli jaettu noin 30 ”Halliin”, joista jokaisessa asui pari sataa opiskelijaa. Hall 14 oli mukavan lähellä NIE:tä. NIE:n lähellä sijaitsevat myös mm. Hall 15, 13, 12, 3, 2, 8, 16 ja Tamarind Hall. Asuin kämppiksen kanssa, joka oli suomalainen insinööriopiskelija Tampereelta. Jaoimme noin 10 neliön huoneen, missä oli kaksi sänkyä, pöydät ja kaapit. Oli siis suomalaiseen silmään tosi ahdasta ja henkilökohtaista tilaa oli vähän. Oli kuitenkin aivan mahtavaa, että oli suomalainen kämppis, sillä pystyi käyttämään äidinkieltään väsyneenä päivän jälkeen ja jakamaan kokemuksia. Yhteiset vessat ja suihkut sijaitsivat käytävän päässä. Pyykkitupa oli alakerrassa ja pyykkejä pystyi kuivattamaan ulkona naruilla. Keittiöitä oli melkein joka kerroksessa, mutta keittiö käsitti siis yhden keraamisen levyn, hanan ja koneen, josta tuli kuumaa tai kylmää vettä. Singaporessa sai muuten juoda hanavettä, mikä oli hyvä! Singaporelaisilla on mielenkiintoinen tapa valvoa 3-4:ään aamuyöllä, yleensä opiskellessa tai juhliessa. Herkkäunisten kannattaa siis hankkia korvatulpat! Kaikki Hallit tarjosivat erilaisia mukavia harrastusmahdollisuuksia. Itse liityin esimerkiksi Hall XIV tanssitiimiin, mikä oli mahtavaa, sillä sain paikallisia ystäviä!

Kampuksella asuminen oli helppoa ja mukavaa. Ruokaloita oli joka Hallissa ja koulurakennuksissa. Hyvä ateria maksoi 2,5-5 dollaria, eli noin 1,5-4€. Parhaita ruokaloita olivat mielestäni Canteen 2, Tamarind Hallin Food Court ja NIE:n oma Canteen. Canteen 2 oli keskeinen paikka, jossa yleensä tapasi vaihtareita ja jossa aloiteltiin ennen illan rientoja. Keskeinen paikka kampuksella oli North Spine. Siellä oli mm. mäkkäri, subi, food court, kauppa, kirjasto, tulostusmesta, pankkiautomaatti, posti ja opiskelutiloja. Kampusta kiersi myös hyvä 5km lenkkipolku ja siellä oli ihana, suuri uima-allas, joka oli opiskelijoiden käytettävissä. NTU:n kampuksen miinus on sen kaukainen sijainti: keskustaan pääsi bussilla ja metrolla noin tunnissa. NTU:lta pitää mennä busseilla 179 tai 199 metropysäkille. Kampuksen sisällä voi käyttää myös punaisia ja sinisiä Campus Loopeja, kampuksen omia ilmaisia busseja, tai vihreää bussia, joka vie metroasemalle. Parinkymmenen minuutin bussimatkan päässä oli kauppakeskus Jurong Point, missä oli isompia kauppoja, vaatekauppoja, elektroniikkaa, ruokapaikkoja ja leffateatteri. Suosittelen hankkimaan nettikaapelin tai modeemin heti aluksi, vaikka kämppiksen kanssa puoliksi, niin saa netin.

Opiskelu ja opetus

Alustava opintosuunnitelma piti tehdä ennen vaihtoon lähtöä. Ensimmäisellä viikolla Singaporessa saimme lukujärjestykset ja sai käydä testaamassa eri kursseja. Seuraavan viikon aikana piti lyödä lukkoon ilmoittamalla opinto-ohjaajalle, mitä kursseja halusi. Kaikilla kursseilla oli läsnäolopakko ja vain lääkärintodistuksella sai olla pois. Omat opintoni olivat mielestäni mielenkiintoiset ja helpot, koska pystyin valitsemaan luokanopettajan pääainettani tukeviksi melkein mitä vain taito- ja taideaineiden kursseja, kuten kansantansseja, keramiikkaa, kiinalaista musiikkia ja draamaa. Työmäärä opinnoissa on reilusti suurempi, kuin Suomen opettajankoulutuksessa. Ryhmätöitä on paljon (ja singaporelaiset panostavat niihin ihan hullusti), tentteihin pitää oikeasti lukea ja esseet arvostellaan tiukasti. Singaporessa arviointiasteikko on kirjaimilla A, B, C, D ja F ja arvosanat laitetaan kursseittain gaussin käyrälle. On todella hankalaa saada A, sillä singaporelaiset panostavat kouluun älyttömän kovasti. Heillä nimittäin opiskelujen rahoitus riippuu saamistaan arvosanoista. Yleisestikin paikalliset ovat todella stressaantuneita ja työskentelevät aivan hulluna koulun eteen. Opiskelijoiden taso on kova, mutta niin on myös opettajien. Puitteet, raha, tilat ja opetuksen pienryhmämuotoisuus olivat todella kohdillaan NIE:ssä ja tunsin saavani todella laadukasta opetusta. On hyvä muistaa, että pukeutuminen NIE:ssä pitää olla säädyllistä: olkapäät, vatsa, varpaat ja polvet peitossa.

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähtijöille

Sitten vielä vähän nippelitietoa ja arkiasiaa. Singaporessa on todella kuuma, mutta sisätiloissa ilmastointi on todella kylmällä, joten kannattaa pitää mukana pidempiä housuja ja neuletta tms. Singaporessa on todella turvallista ja ulkona uskaltaa liikkua milloin vain missä vain, ihmisiin voi luottaa ja he ovat ystävällisiä, vaikka puheesta voikin olla aluksi vaikeaa saada selvää. Se onkin itse asiassa yksi suurimmista hankaluuksista alussa, sillä singaporelaiset puhuvat singlishiä, omaa englannin puhetapaansa, johon kuuluu esimerkiksi ”lah”-liitteen käyttö. Hyvin tyypillistä oli esimerkiksi sanonta ”ken lah”, joka tarkoitti ”ok, sopii”. Puheeseen tottuminen aiheutti aluksi turhaumia, etenkin virallisissa tilanteissa, mutta helpottui ajan myötä. Somekulttuurista: singaporelaiset käyttävät tosi paljon caps lockia eivätkä melkein yhtään emojeita, mikä aiheutti ainakin itselleni monta väärinymmärrystä. Singaporen hintataso on vähän Suomen hintatasoa alhaisempi. 1,5 SGD (singaporen dollaria)=1€. Kannattaa ladata valuuttamuunninsovellus kännykkään matkailua ja laskemista varten. Suosittelen myös testaamaan erilaisia ruokia Food Courteilta ja Canteeneista, ne ovat tosi halpoja ja hyviä!

Säistä sen verran, että syksyllä Singaporessa on sadekausi ja päivittäin sataa vettä kuin supertoimivasta suihkusta ja lähes joka päivä vuoroin ukkostaa ja paistaa aurinko. Asteita on se 26-35 ja aina on super kosteaa. Iso ongelma on home, etenkin huoneissa. Siihen voi tuoda helpotusta tuulettamalla, käyttämällä ilmastointia ja ostamalla dehumidifiereita eli kosteudenpoistopurnukoita.

Ehdottomasti parasta vaihdossa olivat ystävät ja matkailu. Kannattaa mennä heti aluksi mukaan kaikkiin mahdollisiin rientoihin ja vaihtari-infoihin ja yrittää jaksaa sosiaalisuusähkyä pari ekaa viikkoa. Kannattaa myös tutustua paikallisiin esim. koulun tai harrastusten kautta. Singapore on keskeinen ja turvallinen paikka, josta matkustaa muualle. Halpaa on esimerkiksi käydä Indonesiassa, Malesiassa ja Thaimaassa. Suosittelen erityisesti myös Intiaa, Japania, Kambodzaa ja Balia. Singaporessa itsessään voi myös nauttia kulttuurien kohtaamisesta: hyviä paikkoja tähän ovat esim. Chinatown, Little India ja Bugis. Suosittelen tutustumaan myös paikallisiin juhliin. Näistä syksyllä olivat mm. henkien kuukausi elokuu, kuujuhla ja diwali/deepavali. Singaporessa kannattaa ehdottomasti käydä myös keskustassa, Gardens by the Bayssa, Sentosalla ja jos tykkää, niin katsomassa F1-kisoja.

Ihanaa vaihtoa Singaporessa! Se on upea, turvallinen, kulttuurisesti rikas maa täydellisellä kelillä ja sijainnilla!

 

 

 

Vaihtokertomus, National University of Singapore, kevät 2018

Valtiotieteellisen tiedekunnan opiskelija

Ennen lähtöä

Vuoden 2016 syksyllä tiesin haluavani lähteä vaihtoon vuoden 2018 keväällä. Paljoa muuta en vielä siinä vaiheessa tiennytkään ja lähtö tuntui valtavan kaukaiselta. Päädyin valitsemaan Singaporen vaihtokohteekseni melko sattumalta. Halusin lähteä Euroopan ulkopuolelle ja huomasin hakuajan lähenevän loppuaan, joten etsin pikaisesti joukon yliopistoja, jossa voisin suorittaa toivomani viestinnän sivuaineen. Tästä joukosta valitsin kaksi vaihtoehtoani käytännössä arpomalla. Ensimmäinen vaihtoehtoni oli Singapore, toinen Boston. Kun ilmoitus valinnastani Singaporeen kuitenkin tuli, olin aivan uskomattoman onnellinen. Pääsisin maahan, josta en etukäteen tiennyt juuri mitään. Se oli jännittävää. Ja ainakin siellä olisi varmasti lämmin.

Muista jännittäneeni lähtöbyrokratiaa melko paljon. Vaihtoyliopistoni NUS (National University of Singapore) lähetti varmistuksen vaihdosta vasta melko myöhään, vain noin kaksi kuukautta ennen lähtöä, ja kaiken byrokratian hoitamiseen ei jäänyt kovinkaan paljoa aikaa. Lisäksi tarkoitukseni oli kirjoittaa kandi valmiiksi ennen lähtöä, joten puuhaa tuntu olevan jo aivan tarpeeksi. Ajankäytön lisäksi huomasin, että muuta jännitettävää lähtöbyrokratiassa ei oikeastaan ollutkaan. Singapore on käsittämättömän organisoitunut valtio ja tämä näkyy kyllä myös kaiken maailman lippujen ja lappujen täyttämisessä. NUS lähetti minulle lukuisia sähköposteja, joissa kehotettiin täyttämään milloin mitäkin. Jokaisen kehotuksen mukana tuli myös ohjeet siitä, miten mikäkin lomake piti täyttää ja mihin se milloinkin liittyi. Eniten hämmennystä aiheutti asunnon hakemisen yhteydessä ollut ”sääntötentti”, josta lähtötuutorini onneksi varoitti minua etukäteen. Se oli toki helppo, lähinnä nimellinen, mutta antoi jonkinlaista ensimakua siitä, kuinka paljon Singaporessa on erilaisia sääntöjä ja miten niihin ainakin virallisella tasolla suhtaudutaan hyvin vakavasti.

Joten niinhän siinä sitten kävi. Täytin ison pinkan lomakkeita, ostin lentoliput, pakkasin, vuokrasin kämppäni neljäksi kuukaudeksi ja kirjoitin kandin valmiiksi (ainakin melkein). Matka Singaporeen alkaisi tammikuussa.

Alkubyrokratia vaihtokohteessa

Ensikosketukseni Singaporen pään alkubyrokratiaan oli, kun lentokenttävirkailija Helsingissä kysyi, onko minulla viisumia. Ei. Ei minulla ollut. En ollut kuullutkaan sellaisesta. Panikoin.

Sitten tajusin, että minulla oli jotain muuta. Meidät oli kehotettu hakemaan niin kutsuttua ”Student Passia”, jonka hyväksynnän jälkeen olin saanut kirjeen ICA:lta (Immigration & Checkpoints Authority of Singapore). Näytin kirjeen virkailijalle.

”Jaa. Enpä ole tällaista ennen nähnytkään, mutta on sen verran virallisen näköinen, että eiköhän tuo kelpaa”, virkailija sanoi.

Se kelpasi. Student Pass tekee vaihto-opiskelijoista ”singaporelaisia” heidän opiskelujensa ajaksi. Se sallii meidän muun muassa mennä kansalaisten jonoon rajaa ylittäessä, kunhan sen virallinen korttiversio on ensin saatu yliopistolla suoritettujen toimien jälkeen. NUS oli lähettänyt tähän liittyvät hyvin selkeät ohjeet ja muistilistan siitä, mitä kaikkea Student Passin hakemiseen tarvittiin (esimerkiksi passikuva ja maahantulokortin osa). Orientaatioviikolla järjestettiin yleisiä tilaisuuksia, missä kaikki toimittivat lippusensa ja lappusensa viraston työntekijöille ja noin viikko sen jälkeen vaihtarit tekivät kansainvaelluksen hakeakseen korttinsa yliopiston liikuntasalista. Tämän jälkeen olimme vapaita reissailemaan Singaporen ulkopuolelle mielin määrin ja monet vaihtarit olivatkin sitten poissa maasta lähes joka viikonloppu.

Student Passin lisäksi muuta viisumia ei tarvita, mutta kaiken kaikkiaan sen hankkimisissa ei ollut mitään ongelmia. Mikäli jokin vaadituista dokumenteista puuttui, asia saatiin kyllä kaikkien kohdalla järjestymään. Itselläni ei esimerkiksi ollut korttiin kelpaavaa valokuvaa, joten se otettiin hakemuksia tehdessä. Kuitenkin esimerkiksi kopio omasta passista kannattaa tulostaa jo etukäteen, ihan vaikka vain tympeän ja pitkää jonotusta sisältävän päivän helpottamiseksi.

Näkymä UTown Residencen 21. kerroksesta. Kuva: Noora I.

Asuminen

Suurin osa NUS:n vaihtareista pääsi asumaan kampukselle, joka sivumennen sanoen on aivan valtava. Erityisesti UTown, kampuksen pohjoisin ja uusin alue, on lisäksi aivan upea ja välillä jopa hämmentävän futuristinen rakennusten sisältä versoavine puineen ja kattouima-altaineen. Asunnot eivät kuitenkaan aivan vastaa ulkokuoren hienoutta, vaan ovat lähinnä juuri sitä, mitä ihan tavallisilta opiskelijasoluilta voisikin odottaa. Ei juuri mitään ylimääräistä. Itse asuin UTown Residencessä, jossa asuu enimmäkseen jatko-opiskelijoita. Meillä oli neljän hengen solu, jonka jaoin kolmen muun vaihtarin kanssa. Vessa, suihku, sohva, kaksi nojatuolia, ruokapöytä, jääkaappi ja mikro. Eli ei siis juurikaan ruoanlaittomahdollisuuksia, mikä vaati jonkin verran totuttelua. Opin kuitenkin muun muassa valmistamaan munakasta ja keittämään pastaa mikrossa, että hukkaan ei mennyt tuokaan kokemus.

Omissa huoneissa oli käytännössä vain sänky, pöytä ja vaatekaappi. Lisäksi kattotuulettimet, onneksi, sillä lämpötila oli yötä päivää yli 30. En tullut tavanneeksi yhtään vaihtaria, joka olisi saanut ilmastoiduin huoneen, mutta huomasin, että pelkällä tuulettimellakin pärjää vallan mainiosti (vaikka paikalliset opiskelijat kauhistelivatkin tätä suunnattomasti).

Asuminen kampuksella oli kaiken kaikkiaan huippu kokemus. NUS:ssa on aivan loistavat mahdollisuudet kaikenlaisiin aktiviteetteihin ja kampuksella toimii jos jonkinlaista klubia ja kerhoa, johon myös vaihtarit ovat tervetulleita. Ne ovat myös oivia paikkoja paikallisiin tutustumiseen.

Uima-altaita kampuksella on kaksi, yksi enemmän urheilulliseen uimiseen ja toinen lähinnä ruskettumiseen ja hengailuun. Kuntosaleja on lukuisia. Lisäksi kampuksen ruokalat ovat suuria ja sisältävät massiivisen määrän vaihtoehtoja eikä hintakaan päätä huimaa, noin neljällä dollarilla (n. 2,50e) saa jo vaikka minkälaisia herkkuja. Mikäli riisistä ja nuudeleista saa tarpeekseen, kampuksella on myös muun muassa pari italialaista ravintolaa, muutama pizzeria, Subway ja ”länsimaalaista ruokaa” myyvä koju lähes jokaisessa ruokalassa (suosittelen kuitenkin testailemaan paikallista ruokaa mahdollisimman monipuolisesti, singaporelaiset eivät turhaan ole ylpeitä ruokakulttuuristaan). Paras ruoka löytyy kuitenkin kampuksen ulkopuolelta niin kutsutuista Hawker Centereistä, joita Singaporessa onkin sitten lähes kaikkialla. Ne ovat käytännössä vain hieman organisoidumpi ja hygieenisempi tapa myydä katuruokaa ja paikallisetkin syövät niissä usein.

Yksi asia mitä vaihdoltani odotin, oli nimenomaan kampuksella asuminen, ja täytyy myöntää, että NUS vastasi odotuksiini todella hyvin. Kampus on viihtyisä, tekemistä riittää ja ihmisetkin ovat valtavan ystävällisiä.

Opiskelu ja opetus

Kurssivalinnat NUS:ssa toteutetaan niin kutsutulla ”Add and Drop” -prosessilla (kaikkialla paitsi oikeustieteellisessä ja kauppatieteellisessä tiedekunnassa, näillä kahdella on oma järjestelmänsä, josta en tiedä mitään). Tämä on vaihto-opiskelijoille huomattavasti yksinkertaisempi prosessi, kuin paikallisille, jotka joutuvat asettamaan haluamilleen kursseille panoksia ja käymään eräänlaista huutokauppaa. Itse tein kurssivalintani ennen lukukauden alkua ja tämän suosittelenkin tekemään huolella, koska ”Add and Drop” -prosessin päivät muodostuvat muuten stressaaviksi. Kyseessä on siis käytännössä noin kahden päivän mittainen aika, jolloin vaihtarit voivat muokata alkuperäisiä valintojaan, mutta vain kerran. Jos sattuu tekemään virheen, sitä joutuu selvittelemään kyseessä olevan tiedekunnan kanssa. Ainakin oman vaihtoni aikana luennot alkoivat välittömästä tämän ”Add and Drop” -prosessin jälkeen, joten mokien korjaamiseen ei käytännössä ollut juurikaan aikaa. Lisäyksenä nyt vielä se, että yliopistobyrokratia ei Singaporessa ole juurikaan nopeampaa kuin Helsingissäkään, joten asioiden hoitaminen kunnolla silloin kun niiden aika on, on järkevin, helpoin ja vähiten hermoja raastava tapa hoitaa ne.

Kurssivalintojen lisäksi alkupään stressiä aiheutti tutoriaaliaikojen valitseminen. Vaihtareille tämäkin oli ainakin vielä keväällä 2018 tehty hieman epäkäytännölliseksi, itselle sopivat tutoriaaliajat piti kirjoittaa paperilapulle ja viedä tiedekunnan toimistoon, jossa opiskelijat sitten jaettiin tutoriaaliryhmiin. Itse en saanut yhtään valinnoistani, vaan päädyin ryhmiin, joiden aikataulu ei ollut minulle se kaikista ideaalein. Lopulta tästä ei kuitenkaan aiheutunut muuta haittaa, kuin se, että jouduin kahdesti viikosta heräämään seitsemältä (ja tämän voi toki nähdä positiivisessakin valossa). Joustavuus siis kunniaan lukujärjestyksen teossa, mutta kiva on esimerkiksi pyrkiä saamaan perjantait tai maanantait (tai molemmat) vapaiksi, koska matkailu Singaporesta lähialueille on vaihtereiden keskuudessa aika suosittua. Ja ainakin omakohtaisen kokemuksen mukaan myös todella kivaa.

NUS on niin kutsuttu ”huippuyliopisto” ja sijoittuu rankingeissa aina Aasian parhaimmistoon. Huomasin, että tätä ei kannata yhtään pelätä. Se on itseasiassa lähinnä aika siistiä. Paikalliset opiskelijat viettävät usein aika paljon aikaa kirjastossa (siis koko päivän), mutta tämä on ainakin osittain pelkkää harhaa ja sitä ei kannata sortua uskomaan! Jos katsoo hieman tarkemmin, huomaa monien esimerkiksi katsovan animea, nukkuvan tai pelaavan miinaharavaa ja ympärivuorokautinen opiskelu on osin pelkkää silmänlumetta. Ihan tavallisella suomalaisen opiskelijan rytmillä pärjää vallan mainiosti, eikä tästä kannata stressata.

Ylipäätään opetus NUS:ssa on hieman erilaista kuin Helsingin yliopistossa. Kurssit toteutetaan luennoilla ja tutoriaaleissa, joista luennot ovat usein melko lailla opettajan monologeja, kun taas tutoriaalit pienryhmien keskustelevampia tilaisuuksia. Osaa niistä vetävät opetusassistentit, eli jatko-opiskelijat, joiden opettajantaidot vaihtelevat todella hyvästä todella huonoon.

Oman ja melko monen vaihtariystäväni kokemuksen mukaan tutoriaaleissa yleensä suuremmassa äänessä olivat nimenomaan vaihto-opiskelijat. Paikalliset tuntuivat usein harkitsevan sanojaan tarkemmin ja puhuvan vasta, kun olivat hyvin varmoja vastauksistaan. Koska myös aktiivisuus tutoriaaleissa pisteytetään, ei täysin hiljaiseksi jääminen ole kuitenkaan kovin suositeltavaa. Ainakin kaikissa omissa tutoriaaleissani keskusteluilmapiiri oli avoin ja juttuun oli helppo lähteä mukaan. Toisten sanomisia kunnioitettiin ja kuunneltiin ja keskustelua syntyi helposti, vaikka usein noin puolet ryhmästä saattoikin istua vain hiljaa.

Arvostelu tapahtuu NUS:ssa Gaussin käyrän avulla, mikä luo opintoihin aikamoisen kilpailuasetelman. Tärkeintä on se, että on parempi kuin muut. Vaihtareille tämä tuntuu olevan yleensä melko yhdentekevää, sillä harvalla arvosanat siirtyvät NUS:sta kotiyliopistoon. Monet paikalliset kuitenkin suhtautuvat kaikkiin koulutehtäviinsä suurella antaumuksella ja toisinaan myös melko kilpailuhenkisesti. Muistiinpanoja ei välttämättä lainata kaverille, mutta ryhmätöissä yhteishenki taas kukoistaa. Törmäsin ennen lähtöäni huhuun, että paikalliset opiskelijat välttelisivät vaihtereiden kanssa ryhmätöihin joutumista, koska ”vaihtarit ovat laiskoja ja täällä vain lomalla”, mutta itse en tällaiseen asenteeseen törmännyt kertaakaan. Päinvastoin, kaikki ryhmätyöt toteutettiin hyvällä yhteistyöllä eikä ryhmäjaossa ollut ongelmia. Enkä tavannut yhtään laiskaa vaihtariakaan, kaikki osallistuivat ryhmätöihin yhtä tehokkaasti.

Se, minkä koin itse NUS:n opetuksessa parhaaksi puoleksi, oli kaikkien kurssien selkeä yhdistäminen mahdolliseen työelämään. Ainakaan viestinnän kursseilla ei ainoastaan käyty läpi akateemisia konsepteja, vaan ne liitettiin selkeästi erilaisiin konteksteihin ja siihen, kuinka niitä pystyy käyttämään yliopiston ulkopuolella, oikeassa maailmassa. Tätä toivoisin joskus Helsingin yliopistoltakin.

NUS:n kampus. Kuva: Noora I.

Muuta Singaporesta

Singapore on jotenkin hyvin ainutlaatuinen maa. Monet tietävät siitä ainoastaan sen, että purkka on siellä laitonta (oikeasi vain sen myyminen ja muualle kuin roskiin laittaminen on) ja toiset luulevat sen olevan osa Kiinaa (vaikkei se ole lähelläkään). Singapore on panostanut valtavasti siihen, että se näyttäisi hyvältä, erityisesti länsimaalaisten sijoittajien silmissä, ja kaupunki onkin täynnä jos jonkinmoista todella vaikuttavaa rakennusta ja tapahtumaa. Vaikka maata johdetaan käytännössä melko autoritäärisesti ja vaalit ovat lähinnä nimelliset, kokevat monet paikalliset olevansa todella vapaita ja onnellisia. Lain rautainen ote on tehnyt Singaporesta yhden maailman turvallisimmista maista, jossa voi huoletta esimerkiksi jättää lompakon varaamaan pöytää kahvilassa vessatauon ajaksi ja löytää sen paikaltaan palatessaan. Tai kuten eräs Uber-kuljettajamme totesi, ”Singapore on maailman turvallisin maa sammua pitkän illan päätteeksi tien reunaan”.

Kaikkien elämä ei Singaporessakaan ole auvoisaa, vaan ulkomailta tuodut kotiapulaiset ja muu niin kutsuttu halpatyövoima näkevät maasta melko erilaisen puolen. Naispuolisten kotiapulaisten on tehtävä raskaustesti säännöllisin väliajoin ja keskeyttämätön raskaus johtaa työpaikan menetykseen ja karkotukseen maasta. Huumekaupasta taas seuraa Singaporessa kuolemantuomio ja koko ajan kehitellään entistä parempia keinoja kansalaisten valvomiseen. Kohtuullisen uusi innovaatio, älykkäät katuvalot, eivät tule olemaan Singaporessa pelkästään liiketunnistimella toimivia lamppuja ja säätutkia, vaan myös kameroita, jotka muun muassa tunnistavat kasvoja ja valvovat, että asiallinen käytös säilyy kaikkialla Singaporen kaduilla.

Maassa vain lyhyen aikaa piipahtavalle vaihto-opiskelijalle suurin osa näistä erikoisuuksista jää kuitenkin peittoon. Pinnalta Singapore on siisti, turvallinen, ystävällinen ja onnellinen maa, jossa pääsee helposti tutustumaan luontoon, kulttuuriin ja kaupunkielämään. Päällimmäisenä näkyvät keskustan pilvenpiirtäjät ja jokailtaiset valo- ja lasershowt, luonnon läsnäolo kaikista urbaanimmallakin alueella, sekä elämän ja liikkumisen yleinen helppous ja järjestelmällisyys. Ruokakulttuuri on suoraan sanottuna maagista, ihmiset ystävällisiä ja auttavaisia ja ajanviettotapoja on jokaisen makuun. Käsittämättömän överit pilvenpiirtäjien katoille rakennetut yökerhot, näyttävät vaellusreitit, lukuisat museot ja galleriat sekä kaupungin eri alueet, joille saapuessaan tuntuu, kuin olisi kilometrin kävelymatkalla vaihtanut yllättäen maata tai jopa planeettaa tarjoavat jokaiselle jotakin.

Jotain, mitä olisin voinut tehdä toisin

Ensimmäinen virhe oli ottaa mukaan lämpimiä vaatteita. Enkä nyt tarkoita sellaisia, jotka olisivat Suomessa lämpimiä, vaan ihan tavallisia vaatteita. Esimerkiksi melko ohut, pitkähihainen paita. Ei. Nilkkasukkia pidemmät sukat. Ei. Polviin asti ylettyvät shortsit. Ei. Farkut. Ei. Nahkatakki. Ei missään nimessä. Asut, joita Singaporessa käytin, koostuivat lopulta seuraavista komponenteista: Sandaalit, t-paita, lyhyet shortsit, mekot, hameet. Samoja vaatteita käyttivät käytännössä kaikki muutkin, mutta luentosaleissa oli hyvä pitää mukana esimerkiksi ohutta neuletta – täysillä pauhaava ilmastointi kontrastoituna yli kolmenkymmenen asteen lämpöön tuntui monesti melko viileältä.

Ottaessani Suomessa rokotteita matkaa varten en ollut vielä täysin varma matkasuunnitelmistani. Puhuessani lääkärin kanssa tuli puheeksi myös malaria ja päädyin ostamaan sen torjumiseen vaadittavia pillereitä, vaikka en ollutkaan vielä varma matkasuunnitelmistani. Melko kalliit pillerit jäivät käyttämättä, sillä malaria ei loppujen lopuksi olekaan ihan niin yleinen, kuin ehkä täältä käsin kuvittelisi. Malarialääkkeitä saa Singaporestakin, joten voisin sanoa, että turha hankkia niitä Suomesta, ellei ole varmasti matkaamassa malaria-alueelle.

Yksi melko isoon rahan menetykseen johtanut virhe oli myös se, että ostin paluulippuni liian ajoissa, vailla kunnollista tietoa lukukauden loppumisesta. Sain vasta Singaporessa tietää, että aikamme majoituksessa loppuisi kolme päivää lentoani ennen. Vaihtoehdoikseni jäivät siis joko lennon siirtäminen tai kalliit hostelli- / hotelliyöt Singaporessa. Päädyin maksamaan lennonvaihdosta, mutta halpaahan sekään ei ollut. Kannattaa siis miettiä, haluaako ostaa paluulennon heti menolentoa ostaessa (silloin suosittelen varmistamaan päivämäärät tarkkaan), vai jättääkö mieluummin valinnanvaraa. Monet vaihtarit jäivät myös lukukauden loputtua Aasiaan matkustelemaan, eikä sekään ole huono vaihtoehto. Lisäksi, pääseehän sieltä Suomeen myös vaikka junalla. Se olisi varmasti aivan omanlaisensa seikkailu.

National University of Singapore, kevät 2017

Viestinnän opiskelija

Ennen lähtöä

National University of Singaporeen (NUS) haettiin kevätlukukaudeksi syyskuussa, ja virallinen hyväksymismeili tuli noin marraskuun puolessa välissä. Ennen lähtöä saa varautua täyttämään loputtomalta tuntuvan määrän erilaisia lomakkeita, mutta se on vaivan arvoista! NUS:in nettisivuilla ja yliopiston lähettämissä sähköposteissa on kattavat ja yksityiskohtaiset ohjeet kaikesta tarvittavista paperityöstä. Yliopisto lähettää ohjeet myös opiskelijaviisumin (Student Pass) ja asunnon hakuun sekä muistilistan papereista, jotka tulee olla mukana Singaporeen saapuessa.

Sähköposteja kannattaa siis hakuvaiheessa seurata tarkkaan. Yliopisto meilaa tietoa myös vapaaehtoisista orientaatioviikon tapahtumista, joihin kannattaa oman kiinnostuksen mukaan ilmoittautua. Niissä on helppo tutustua muihin vaihtareihin ja Singaporeen. Itse olin mukana myös yliopiston järjestämässä Buddy-ohjelmassa, jossa vaihtarit mätsätään vapaaehtoisen paikallisen ”buddyn” kanssa. Ohjelmassa pääsi tutustumaan Singaporeen ja paikallisiin opiskelijoihin pintaa syvemmältä heti lukukauden alussa.

Muita ennen lähtöä hoidettavia asioita ovat ainakin rokotukset, matkavakuutus ja lentolippu. Itse halusin matkustella vielä lukukauden jälkeen, joten hankin etukäteen pelkän menolipun. Lentoyhtiöiltä kannattaa tsekata mahdolliset opiskelijahintaiset liput, sillä etenkin yhdensuuntaisissa lennoissa alennus saattaa olla huomattava. Rahaa kannattaa muutenkin alkaa säästämään hyvissä ajoin, sillä etenkin alussa sitä kuluu erilaisiin hallintokuluihin ja myöhemmin etenkin matkusteluun, jota useimmat vaihtarit harrastavat innokkaasti.

Alkubyrokratia vaihtokohteessa

Saavuin Singaporeen noin viikkoa ennen varsinaisten luentojen alkua, mikä osoittautui hyväksi ratkaisuksi. Orientaatioviikolla järjestetään tervetuliaisluento, virallinen rekisteröitymispäivä ja erilaisia vapaa-ajan tapahtumia. Mikään näistä ei ole ehdottoman pakollinen, mutta helpottaa asioiden hoitoa. Orientaatioviikko antaa lisäksi aikaa tutustua Singaporeen ja muihin vaihtareihin.

Alkubyrokratia paikan päällä vaati jonkin verran jonottamista ja lisää lomakkeiden täyttämistä, mutta ohjeita seuraamalla se sujui kivuttomasti. Virallisten tiedotuskanavien lisäksi vaihtareilla on myös omia FB-ryhmiä, jotka olivat lukukauden alussa todella aktiivisia. Vastauksia mieleen tuleviin kysymyksin ja tekemistä löytyy siis varmasti. Vaihtarien itse organisoimiin hengailuihin kannattaa lähteä mukaan heti alussa, koska niissä on helppo tutustua ihmisiin ja solmia ystävyyssuhteita koko vaihdon ajaksi.

Kannattaa ottaa huomioon, että opiskelijaviisumin saamisessa kestää noin pari viikkoa ja sitä ennen ei saa poistua maasta.

Asuminen

Hain huonetta kampuksen asuntoloista ja sainkin sellaisen Cinnamon Collegesta. Suosittelen hakemaan huonetta kampukselta, koska kampus on hieno ja sieltä löytyy luentosalien lisäksi kaikki muutkin opiskelijan tarvitsemat palvelut, esimerkiksi kauppoja, ravintoloita, food courteja, opiskelutiloja, tietokoneluokkia, ympäri vuorokauden auki oleva Starbucks sekä opiskelijoille ilmainen kuntosali ja uima-allas. Singaporessa vuokrat ovat yleisesti ottaen korkeita, mutta kampuksen asuntolassa asuminen on huomattavasti yksityisiä vuokra-asuntoja edullisempaa. Kampuksella asuukin suurin osa vaihto-opiskelijoista ja myös paljon paikallisia opiskelijoita, joten meininki on hyvin yhteisöllistä. Asuntoloilla on omia tapahtumiaan ja esimerkiksi Cinnamon Collegessa opiskelijoilla oli mahdollisuus tulla lajitelluksi ”tupaan”, jotka järjestivät omia iltamiaan.

Lähes kaikissa asuntoloissa asutaan yhden hengen huoneissa, joten omaakin rauhaa oli tarjolla. Omassa huoneessani ei ollut ilmastointia, pelkästään kattotuuletin, mutta kuumuuteenkin tottui. Kampuksella on onneksi paljon ilmastoituja opiskelutiloja.

Cinnamon Collegessa vuokraan kuului pakollinen meal plan, eli etukäteen maksetut aamiaiset ja illalliset asuntolan ruokalassa. Ne olivat hyviä ja käteviä, vaikka olikin turhauttavaa maksaa meal planista silloinkin, kun ei ollut paikalla ruokia syömässä. Kampuksella on myös useita food courteja, joista saa lounaan muutamalla eurolla. Ruoka on ylipäätään iso osa kulttuuria ja pääosin todella hyvää. Eri Aasian maiden keittiöt ovat hyvin edustettuina.

Opiskelu ja opetus

NUS:illa on lista vaihtareille avoimista kursseista, jossa on paljon valinnanvaraa. Lukukauden alussa ei vielä kannata säikähtää, jos ei ole saanut haluamiaan kursseja. Ensimmäisillä viikoilla on add/drop –jakso, jonka aikana omia kursseja voi poistaa tai lisätä. Useimmat vaihtarit tuntuivatkin loppujen lopuksi saaneen haluamansa kurssit.

Paikalliset opiskelevat kovalla intensiteetillä ja paineet ovat huippuyliopistossa kovat, mutta onneksi vaihtarien ei yleensä tarvitse stressata arvosanoista yhtä paljon. Töitä kursseissa kuitenkin riittää. Kurssit ovat laajoja ja kestävät koko lukukauden. Opiskelin Faculty of Arts and Social Sciencessä, ja kursseihini kuului luento kerran viikossa ja joka tai joka toinen viikko tutoriaali, jossa luennon ja artikkelien aiheista keskusteltiin pienryhmissä. Läsnäoloa vaativaa opetusta ei siis ollut paljon, mutta itsenäistä työskentelyä on. Kursseihin kuului viikoittain luettavia artikkeleita, tutoriaaleihin valmistautumista, ryhmätöitä, esseitä ja loppukoe. Ryhmätyöt vaativat melko paljon aikaa, koska paikalliset haluavat yleensä panostaa niihin ja tavata lähes viikoittain. Ne olivat kuitenkin myös hyvä tapa tutustua paremmin paikallisiin opiskelijoihin ja heidän opiskelutyyliinsä.

Toki opintojen vaativuus riippuu paljon siitä, kuinka paljon niihin itse haluaa panostaa. Omat kurssini olivat mielenkiintoisia ja professorit todella motivoituneita, mikä näkyi huolella valmistelluissa luennoissa ja siinä, että he tuntuivat olevan aidosti kiinnostuneita opiskelijoista. Singaporelaiset ovat myös valmiita tekemään opintojen eteen paljon töitä. Nämä seikat tsemppasivat hoitamaan kurssit kunnialla läpi, mutta opinnoista ei kannata kuitenkaan ottaa liikaa paineita. Itselläni jäi hyvin aikaa myös matkusteluun ja ajanviettoon muiden vaihtareiden kanssa. Kurssien arvostelu oli mielestäni reilua ja kohtuullista.

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville

Singapore on hyvä valinta vaihtokohteeksi, sillä yliopisto on hyvätasoinen, kampus upea ja Singaporen sijainti kätevä Kaakkois-Aasiassa matkusteluun. Suomen talven vaihtaminen tropiikin aurinkoon ei myöskään haitannut. Singapore on muihin Kaakkois-Aasian maihin verrattuna länsimainen ja asiat hoituvat yleensä sujuvasti, joten maahan on helppo sopeutua. Toisaalta Singapore tarjoaa myös eksotiikkaa, monin tavoin Suomesta poikkeavan yhteiskunnan ja monimuotoisen kulttuurin. Reissatessa on myös aina yhtä pysäyttävää nähdä, millainen poikkeustapaus Singapore on naapurimaihinsa verrattuna.

Singaporen lait ovat ankaria ja esimerkiksi huumeiden maahantuonnista voi saada kuolemantuomion, mutta vaihtarin jokapäiväisessä elämässä tiukka kuri näkyy lähinnä Singaporen yleisenä turvallisuutena ja hämmästyttävänä siisteytenä.

Yleinen hintataso on Singaporessa korkea, mutta monet vaihtarien tarvitsemat asiat (kampuksella asuminen, food courteissa syöminen, julkinen liikenne) suhteellisen edullisia. Alkoholi on Singaporessa kallista, mutta kannattaa seurata klubien opiskelijavieraslistoja, joilla sisäänpääsy on ilmainen. Keskiviikkoisin klubeilla on lisäksi ladies night, jolloin naisille tarjotaan ilmainen sisäänpääsy ja yleensä myös drinkkilippuja.

Julkinen liikenne toimii sujuvasti ja aikataulussa. Kampus on jonkin verran syrjässä kaupungin keskustasta. Metro lopettaa kulkemisen puolenyön aikaan, joten öisin käytimme kulkemiseen Uberia ja taksia, joka on Singaporessa verrattain halpa.

Kaiken kaikkiaan voin lämpimästi suositella Singaporea vaihtokohteena. Vaihdossa tutustui hienoihin ihmisiin ja muistoihin jäi lukemattomia unohtumattomia kokemuksia. Neljä kuukautta kuluu nopeasti, joten vaihdosta kannattaa ottaa alusta lähtien kaikki irti!

National Institute of Education, Singapore, syksy 2016

Kasvatustieteen/luokanopettajan opiskelija

Ennen lähtöä

Hain Singaporeen opiskelemaan keväällä 2016. Huhtikuussa  sain tiedon, että heinäkuussa alkaisi kolmas yliopistovuoteni Singaporen erinomaisen maineen omaavassa National Institute of Educationissa (NIE).

Ennen lähtöä oli monta asiaa tehtävänä. Päällimmäisenä mieleen jäivät erilaiset paperit (reilu parikymmentä sivua), jotka oli huolellisesti täytettävä ja lähetettävä Singaporeen. Näistä ja muusta vaihtoon liittyvästä asioista sain jatkuvasti tietoa Singaporen vaihtokoordinaattorilta. Häneltä oli myös helppo kysyä mieltä askarruttavista asioista ja vastauskin tuli miltei aina jo seuraavana päivänä. Paperitulvan lisäksi hoidettavia asioita olivat mm. avustusrahan hakeminen Helsingin yliopistolta, opintotukimuutoksen tekeminen KELA:an, vakuutuksen hankkiminen, erilaisten rokotteiden ottaminen, ulkomaille muuttoilmoituksen tekeminen ja lentolippujen ostaminen. Lisäksi oli huolehdittava pakkaamisesta  ja esimerkiksi oman kodin paketoimisesta pahvilaatikoihin vuokralaisia varten. Tekemistä riitti ja heinäkuun puoliväli koitti yllättävän nopeasti.

Asuminen ja liikkuminen

Singaporessa on kaksi suurta yliopistoa: National University of Singapore (NUS) ja Nanyang Technological University (NTU). Näistä jälkimmäisen kampusalueella sijaitsee myös oma vaihtoyliopistoni, National Institute of Education (NIE). Kampusalue on Singaporen länsiosassa. Keskustaan kestää julkisilla matkustaa reilun tunnin, lentokentälle melkein kaksi tuntia. Tunti keskustaan saattaa kuulostaa paljolta, mutta toisaalta itse en ainakaan käynyt siellä kuin ehkä kerran viikossa, koska kampuksella on kaikki mitä elämiseen tarvitsee.

NTU:ssa ja NIE:ssa on yhteensä noin 20 000 opiskelijaa, joista noin puolet asuvat kampuksella. Asuntoloita kutsutaan sanalla ”hall” ja ne on luonnollisesti numeroitu rakennusjärjestyksensä mukaisesti, eli ensimmäinen on hall 1 ja viimeisin rakennettu on hall 16. Itse asuin hall 12:ssa, todella lähellä NIE:tä. Jaoin huoneeni paikallisen tytön kanssa, jonka kanssa ystävystyimme nopeasti. Kylpyhuone ja keittiö olivat yhteiset muiden kanssa. Minulla kävi todella hyvä tuuri, sillä sain huippukämppiksen ja huoneen melko uudesta asuntolasta. Jo tässä vaiheessa toteankin, että vaihtoon kannattaa lähteä avoimin mielin, ilman suurempia odotuksia. Näin ollen pienetkin positiiviset yllätykset tuntuvat mielettömiltä ja toisaalta takaiskuista selviää nopeasti hyvällä asenteella.

Julkinen liikenne toimii Singaporessa upeasti ja sen käyttö on helppoa ja edullista. Hieman yllättäen myös taksit ovat edullisempia kuin Suomessa, ehkä kolmanneksen tai jopa neljänneksen Suomen taksin hinnoista.

Opiskelu ja opetus

NIE:ssä on käytössä ”drop on, drop off ” -viikot, eli lukukauden kaksi ensimmäistä viikkoa on mahdollista lisätä tai vähentää kursseja tai vaihtaa jo valittu kurssi joksikin toiseksi. Mainio systeemi! Kun sain kurssivalintani tehtyä, ilmoitin niistä OKL:n vaihtokoordinaattorille sekä paikalliselle vaihtokoordinaattorille, joka teki meidän vaihto-opiskelijoiden ilmoittautumiset kursseille puolestamme. Vaihtarit ovat onnekkaasti etuoikeutettuja, ja pääsevät kursseille vaikka ne olisivatkin jo täyttyneet. Toisaalta meitä NIE:ssä olevia vaihtareita ei ollut kuin seitsemän. NTU:ssä opiskelevia vaihto-opiskelijoita – jotka asuvat samoissa asuntoloissa ja heihin tutustuu esimerkiksi harrastustoiminnan kautta – oli syksyn aikana noin 500. Eli ei kannata olla huolissaan, kavereita ympäri maailmaa löytyy varmasti. Kun kurssivalinnat oli tehty, sain lukujärjestyksen, joka oli samanlainen elokuun alusta aina marraskuun puoliväliin saakka. Tämä oli mukavaa vaihtelua Helsingissä opiskeluun ja toi oman selkeytensä, kun jokainen viikko oli kurssiaikataulujen puitteissa samanlainen.

NIE:ssä on paljon pienryhmäopetusta ja todella taitavat pedagogit. Opetuksen laatu oli aivan erinomaista. Hankaluutta välillä toi kuitenkin opettajan ymmärtäminen. Singaporen virallinen kieli on englanti, mutta siellä puhutaan omaa ”murrettaan” singlishiä, jossa on paljon malesian ja kiinan kielestä olevia muunnelmia ja erikoisia lauserakenteita. Paikallisten ääntäminen on myös hyvin erilaista kuin mihin olin suomalaisena tottunut. Singlishiin – kuten kaikkiin muihinkin kulttuurieroihin – kuitenkin tottuu ja ymmärrys lisääntyy päivä päivältä.

Singaporessa opiskeleminen on todella intensiivistä ja töitä tehdään yön pikkutunneille saakka. Menestyminen on paikalliselle opiskelijalle kaikki kaikessa. Vinkkini ehkä onkin, että kannattaa mahdollisuuksien mukaan ottaa myös joku tai joitakin kevyempiä kursseja, kuten taito- ja taideaineden pedagogisia kokonaisuuksia. Näin lukukaudesta selviytyy opiskelematta öitä myöden.

Vinkkejä seuraaville vaihtoon lähteville

On sanomattakin selvää, että kaikki pakolliset asiat kannattaa hoitaa hyvissä ajoin ennen lähtöä, jotta sitten viimeisimpinä viikkoina voi keskittyä pakkaamiseen ja tunteeseen että ”kohta lähdetään!”.

Koska lukukausi alkaa Singaporessa Suomen parhaana kesäloma-aikana (heinäkuun lopulla tai elokuun alussa), jouduin välillä odotella toista viikkoa, että sain Helsingin yliopistolta vastauksia opintoihini liittyen. Kannattaa siis kysyä ennen vaihtoon lähtemistä, että kehen tulee olla yhteydessä. Itse jouduin tekemään itsenäisiä päätöksiä kursseihini liittyen, kun varmistusta Suomesta ei tullut yrityksistäni huolimatta. Kaikki kuitenkin kääntyi parhain päin, mutta Suomen kesäloma-ajat kannattaa ottaa etukäteen huomioon.

Uusia kokemuksia ja ihmisiä tulee vastaan jokaisena päivänä. Itse pääsin paljon myös matkustelemaan. Singaporesta lähtee halpoja lentoja lähimaiden upeisiin kohteisiin ja ainakin minulle sopi reppureissailu: ensin oltiin jossain eksoottisessa maassa suurinpiirtein viikko ja sitten pääsi taas takaisin turvalliseen ja puhtaaseen kotimaahan, Singaporeen.

Kaikista tärkeintä on lähteä vaihtoon avoimin mielin ja ylipäätään lähteä! Viisi kuukautta vaihto-opiskelijana avartaa maailmankuvaa ja kotimaahan palatessani vasta ymmärsin, kuinka paljon erilaisia kokemuksia, ajatuksia ja kohtaamisia rikkaampana sain jatkaa opintojani ja elämääni koti-Suomessa.