Posts

Posted on

Vaihtokertomus, Universiteit van Amsterdam, kevät 2022

Humanistisen tiedekunnan opiskelija

Olin Amsterdamin yliopistossa vaihdossa kevätlukukauden 2022. Päädyin vaihtoon Amsterdamiin melko sattumalta, mutta olen erittäin tyytyväinen päätökseen. Yliopisto tarjosi laajan tarjonnan kursseja englanniksi, kaupunki on valtavan kaunis ja sen kulttuuritarjonta on vertaansa vailla. Amsterdamista on myös helppo matkustaa muualle Eurooppaan sekä reissata Hollannin sisällä.

 

Vaihdon alku


Vaihdon alkuajat täyttyivät niin uusista ihmisistä, orientaatioviikon riennoista kuin erilaisista byrokraattisista valmisteluista. Yllätyksekseni jouduin myös tekemään paljon hankintoja ja ostamaan niin wifi-reitittimen kuin omat kokkausvälineet.

Ensimmäisellä viikolla kävin rekisteröitymässä kaupunkiin ja sain täten oman BSN- numeroni, joka on tietynlainen hollantilainen sosiaaliturvatunnus. BSN-numero on pakollinen mm. pankkitiliä avatessa ja julkista terveydenhuoltoa käyttäessä. Ennen kurssien alkamista tulee hankkia myös Amsterdamin yliopiston opiskelijakortti.

Suosittelen hankkimaan polkupyörän niin pian kuin mahdollista. Itse vuokrasin pyörääni kuukausimaksua vastaan Swapfiets- firman kautta (https://swapfiets.nl/amsterdam) ja suosittelen kyseistä palvelua lämmöllä. Pyörävarkaudet ovat kaupungissa valitettavan yleisiä, mutta havaintoni mukaan vuokrapyöriä ei lähes koskaan varastettu. Tiesin Amsterdamin olevan loistava pyöräilykaupunki, mutta pyöräilykulttuuri onnistui silti yllättämään. Onneksi pyöräily on tavattoman helppoa ja kaupunkia oppii samalla tuntemaan ihan uudella tavalla. Julkista liikennettä en juurikaan käyttänyt: pyöräilyyn verrattuna se on tavattoman hidas ja ennenkaikkea kallis.

Kannattaa ottaa tosissaan kaikki varoitukset Hollannin vaihtelevasta säästä! Sadevaatteiden mukaan ottaminen ei ole todellakaan liioiteltua. Mukaan ei kannata pakata mitään vaatetta, jossa ei voi pyöräillä. Itse olin pakannut kevääksi myös liikaa lämmintä vaatetta: talvitakilla tai paksulla villapaidalla ei tee Amsterdamin lämpötiloissa paljoa, jos aikoo pyöräillä kaikkialle.

Kaupunkiin oli yllättävän helppoa asettua. En puhu hollantia, mutta kielikysymys ei tuntunut lainkaan vaivaavan: paikalliset puhuvat hyvää englantia ja yliopisto on hyvin kansainvälinen. Ensimmäisen kuukauden ajan olin silti tavattoman väsynyt kaikesta uudesta ympärillä, ihmisiin tutustumisesta, pyöräilystä ja opintoihin orientoitumisesta. Väsymystä ei silti kannata säikähtää, se helpottaa varmasti kun elämä asettuu aloilleen.

Arki on onneksi melko samanlaista kaikkialla. Päiväni koostuivat opiskeluista, pyöräilystä, ystävien kanssa istuskelusta, retkistä, tanssitunneista ja erilaisista juhlariennoista. Varsinkin aluksi kannattaa lähteä kaikkeen mukaan! Amsterdamin uskomattomat museot saavat myös ajan kulumaan – suosittelen museokortin hankkimista jo heti vaihdon alussa. Itse nautin myös suuresti paikallisesta Cineville-kortista, jolla 17 euron kuukausimaksua vastaan pystyi käymään rajattoman määrän elokuvissa. Korttia varten tarvitsee vain paikallisen pankkitilin.

 

Asuminen


Amsterdam on jo tunnettu vaikeasta asuntotilanteestaan: vuokrat ovat pilvissä ja asunnon löytäminen on osoittautunut monelle lähes mahdottomaksi. Hain itse yliopiston kautta asuntoa ja onnekkaana sen sainkin. Järjestelmä oli monivaiheinen ja monessa kohtaa toimi melko ”nopeat syövät hitaat” tyyppisellä periaatteella. Asuntohakemuksessa pystyi määrittelemään vuokratason, jota on valmis maksamaan. Halvimmat asunnot olivat jaettuja solukämppiä ja kalleimmat isoja asuntoja omalla keittiöllä.

Sain yliopiston kautta asunnon Diemenistä, joka sijaitsee noin kymmenen kilometrin päässä Amsterdamin keskustasta. Minulla oli oma huone ja kylpyhuone mutta jaoin keittiön viiden muun asukkaan kanssa. Vuokraa maksoin 450 euroa, joka kaupungin vuokratasoon on varsin kohtuullinen. Diemenin opiskelija-asuntola oli suuri, viidestä kerrostalosta rakentuva kompleksi. Rakennukset olivat vanhoja ja jatkuvan remontin alaisena, mutta asukkaiden välillä vallitsi lämmin
yhteishenki. Asuntolan aktiivit järjestivät paljon toimintaa asukkaille ja kaikki vaihtoni lähimmät ystäväni löytyivät samasta asuntolasta. Oli mukavaa, että ystävät asuivat lähellä ja paljolti aikaamme vei vain jonkun keittiössä illan viettäminen.

 

Opiskelu


Olin jo etukäteen valmistautunut siihen, että opiskelu Amsterdamissa olisi suurtöisempää kuin kotiyliopistossani Helsingissä. Luettavaa oli paljon ja monilla kursseilla lukemistoa tuli myös kommentoida kurssin keskustelualueella. Luennoilla painotettiin keskustelua, ryhmätöitä ja
esitelmiä – perinteistä luennointia oli suhteellisen vähän. Tenttiviikkojen palautukset vaihtelivat paljon tapauskohtaisesti: joillain kursseilla oli lyhyt essee ja joillain taas muutaman päivän aikana tehtävä tentti. Lopulta opiskelu ei tuntunut suurtöisemmältä kuin Helsingissä: pakollisten lukemistojen ja välitehtävien kautta työmäärä jakautui melko tasaisesti koko kurssin ajalle.

Kevätlukukausi kesti helmikuun puolesta välistä kesäkuun loppuun. Lukukausi sisälsi kolme periodia, joista viimeinen oli vain kuukauden mittainen kesäperiodi. Suurimalla osalla humanistisen tiedekunnan opiskelijoista oli luentoja myös kesäperiodilla – monet opiskelijat toisista tiedekunnista kirmasivat kesälomille jo toukokuun lopussa. Vaikka kesäkuussa opiskelu ei ollut ihanteellisinta, auttoi kesäperiodi aikatauluttamaan kurssit niin, ettei yhdessäkään periodissa työmäärä kertynyt liialliseksi. Kevätlukukaudelle mahtui myös pari viikkoa ilman opetusta, jonka ansiosta pystyin lähtemään parille pidemmälle reissulle Pariisiin ja Berliiniin.

Luentoni pidettiin pääsääntöisesti kahdella eri kampuksella, jotka sijaitsivat kaupungin keskustassa. Humanistiselle tiedekunnalle oli myös oma kirjastonsa, jossa vietin paljon aikaa niin opiskellessa kuin selaten kirjaston hyvää elokuvakirjojen kokoelmaa. Varsinaiseksi yliopiston kohtaamispaikaksi muodostui silti Roeterseiland– kampus. Kampukselta löytyy myös yliopiston kulttuurikeskus CREA, jonka sympaattisessa kahvilassa istuin ystävien kanssa monet illat. CREA:lla järjestetään myös paljon tapahtumia ja kursseja, suosittelen lämmöllä tutustumaan tarjontaan! Kampuksella sijaitseva opiskelijoiden pyörittämä Kriterion- elokuvateatteri on ehdottomasti myös katsastamisen arvoinen.

Ainut negatiivinen yllätys yliopistosta oli opiskelijaruokaloiden puuttuminen. Halpaa lounasta oli mahdoton löytää, joten vaihtoehdoiksi jäi ainainen lounaiden kokkaaminen tai yliopiston kahviloiden eväsleipiin tyytyminen. Amsterdam on kallis kaupunki ja opiskelijahintaisten lounaiden puuttuminen voi luoda vielä suuremman loven matkabudjettiin.

 

Suomeen paluu


Olen todella iloinen, että päädyin vaihtoon juuri Amsterdamiin. Viiden kuukauden jälkeen palasin Helsinkiin jo mieluusti, mutta jäin kaiholla kaipaamaan kaupungin pyöräteitä. En osannut myöskään valmistautua siihen, miten vaikeaa vaihtariystävien hyvästely oli! Suosittelen Suomeen palattua ottamaan iisisti, lomailemaan ja tottumaan kotiinpaluuseen ilman sen kummempia aikatauluja.

Posted on

Vaihtokertomus, University of Graz (Karl-Franzens-Universität), kevät 2022

Oikeustieteellisen tiedekunnan opiskelija

Ennen lähtöä

Yliopisto-opintojeni alussa harkitsin vakavasti vaihtoon lähtöä. Mieleni kuitenkin muuttui ja päätin, että vaihto-opinnot jäävät osaltani väliin. Koronapandemian aikana valtioiden sulkiessa rajojaan vaihtoon lähteminen ei yhtäkkiä ollutkaan enää omasta halustani kiinni. Kun pandemian laannuttua oli jälleen mahdollista hakea vaihtoon, ajatus vaihto-opinnoista tuntui sittenkin innostavalta. Hakiessani vaihtoon Graziin syksyn 2021 täydennyshaussa opiskelin viidettä vuotta oikeustieteellisessä. Hain Grazin yliopistoon opiskelemaan useammasta eri syystä. Halusin vahvistaa saksan kielen taitoani sekä saada kokemuksen ulkomailla asumisesta ja toiseen kulttuuriin tutustumisesta. Lisäksi Graz sijaitsi sopivasti suosikkimaideni Italian ja Slovenian välimaastossa, joten reissaaminen molemmissa olisi mutkatonta, ja olin kuullut Grazin olevan viihtyisä ja näppärän kokoinen opiskelijakaupunki. Niinpä hain ja pääsinkin opiskelemaan Grazin yliopistoon kevätlukukaudeksi 2022.

Hakuprosessissa haastavinta oli kurssien valitseminen kevään kurssitietojen ja kurssiaikataulujen ollessa vielä keskeneräiset. Muutoin hakeminen sujui sutjakkaasti ja molempien yliopistojen puolelta tuli kattavat ohjeet hakemiseen ja vaihto-opiskelun alkuun. Ennen lähtöäni vaihtoon ostin lennot Wieniin, tein vuokrasopimuksen Graziin, ilmoitin Kelaan vaihto-opiskelusta, hain opintotuen asumislisää, hankin matkavakuutuksen ja tein väliaikaisen osoitteenmuutoksen sekä matkustusilmoituksen ulkoministeriöön. Jälkikäteen ajateltuna myös junaliput Wienistä Graziin olisi kannattanut hankkia ennakolta eikä vasta paikan päällä Wienin asemalla, sillä hinnassa on merkittävä ero ajoissa ostettuna.

Arki kohteessa

Saapuessani Itävaltaan koronarajoituksia oli vielä hyvin paljon. Sen takia vaihto-opiskelijoiden orientaatio järjestettiin täysin etänä, kuten myös intensiivikielikurssi. Moni vaihto-opiskelijoista saapui etäluentojen takia maahan vasta maaliskuun alussa. Onnekseni olin ilmoittautunut ennen saapumistani mukaan Erasmus Buddy Group -toimintaan. Toiminnan kautta tutustuu paikalliseen opiskelijaan, jolta saa käytännön vinkkejä opiskeluun ja vapaa-aikaan Grazissa. Tutustuin oman paikallisoppaani kautta myös muihin paikallisiin opiskelijoihin ja vaihtareihin, mikä oli erityisen mukavaa yliopiston ollessa muutoin etänä. Valtaosa koronarajoituksista poistui maaliskuun aikana, jonka seurauksena kurssit järjestettiin oletusarvoisesti jälleen yliopistolla. Osa suorittamistani kursseista järjestettiin kuitenkin rajoitusten poistumisesta huolimatta etäluentoina. Myös ESN-opiskelijatoiminta alkoi rullaamaan ja vaihtaritapahtumia alkoi ilmestyä kalenteriin.

Lukukauden alussa ennen varsinaisten kurssien alkua oli mahdollista osallistua saksan intensiivikielikurssille. Suosittelen sitä lämpimästi, vaikka kurssi onkin melko työläs. Kurssilla tutustuu muihin vaihto-oppilaisiin ja saa palautettua muistiin saksan kieltä, mikäli se on päässyt unohtumaan tai ei ole lukenut saksaa aiemmin. Itävaltalaiset nuoret puhuvat yleensä hyvin englantia, mutta monissa tilanteissa varsinkin vanhemman väestön kanssa kommunikointia helpottaa, mikäli osaa edes muutaman sanan saksaa.

Varsinaista kulttuurishokkia en Itävallassa kokenut. Hintataso on melko sama kuin Suomessa, havaittavasti halvempaa on ainoastaan alkoholi. Eniten yllätti paikallinen kieli ja murre. Tiesin ennen vaihtoon lähtöä Steiermarkin alueen vahvasta murteesta ja siitä, että itävaltalaisilla on omaa sanastoa. Silti pitkän saksan lukeneena yllätyin siitä, kuinka vaikeaa paikallisten saksaa oli ymmärtää ja kuinka monelle saksan sanalle on täysin erilainen itävaltalainen vastine. Lisäksi hämmennyin siitä, kuinka paljon käteismaksua Itävallassa käytetään. Siinä missä korttimaksu on Suomessa oletettu maksutapa, korttimaksun pyytäminen Itävallassa saattaa aiheuttaa ylimääräistä vaivaa ja huokailua. Joissain kaupoissa ja ravintoloissa kortilla maksaminen ei ollut ollenkaan vaihtoehto, joten minun piti totutella kantamaan jälleen käteistä rahaa lompakossa pelkän korttikotelon sijaan. Näin on asian laita ainakin Itävallan pienemmissä kaupungeissa. Wienissä suurempana kaupunkina korttimaksu on useammin mahdollista.

Asuminen

Vaihtoni alkoi helmikuun alussa, mutta pandemiatilanteen takia hain asuntoa vasta marras-joulukuussa. Oman kokemukseni perusteella asunnon löytäminen Grazista oli kuitenkin kohtuullisen vaivatonta. Asuin WG:ssä (Wohnheitsgemeinschaft, kimppakämppä) paikallisen saksaa puhuvan opiskelijan kanssa. WG:ssä asuminen on Itävallassa erittäin yleistä ja suosittua varsinkin nuorten ja opiskelijoiden keskuudessa. Ilmoituksia WG-huoneista voi bongata esimerkiksi wg-gesucht.de -sivustolta, jota kautta itse löysin asunnon. Halusin jakaa asunnon nimenomaan paikallisen opiskelijan kanssa, sillä arvelin ennakolta, että tulen muiden vaihto-opiskelijoiden kanssa puhumaan pääasiassa englantia, ja halusin kehittää omaa saksan kielen taitoani. Tämä olikin kielitaitoni kehittymisen kannalta hyvä päätös. Toisaalta moni tapaamani vaihto-opiskelija oli tyytyväinen opiskelija-asuntoja tarjoavan OeAD:n asuntoihin, joissa saattaa tutustua nopeammin toisiin vaihto-opiskelijoihin. Opiskelijataloissa on myös hyvät yhteiset tilat, joita voi käyttää opiskeluun ja vapaaseen hengailuun tai varata tapahtumien ja juhlien järjestämiseen. Olinkin mukana esimerkiksi vappusitseillä, jossa esittelimme suomalaista opiskelija- ja vappukulttuuria muiden maiden vaihto-opiskelijoille. OeAD:lla on ympäri Grazia useita eri kohteita, joista voi hakea opiskelija-asuntoa myös vaihto-opiskelijana. Opiskelija-asuntojen hinnat OeAD:lla vaihtelevat noin 300–500 euron välillä riippuen sijainnista ja rakennusvuodesta. Yksityisellä puolella huoneiden hintahaarukka on kutakuinkin vastaava. Itse maksoin asumisesta 430 euroa kuussa. Asuin Geidorfissa, joka on viihtyisä asuinalue lähellä sekä yliopistoa että vanhaa kaupunkia.

Paikalliseen kunnanviranomaiseen piti viedä ilmoittautumislomake (Meldezettel) kolmen päivän kuluessa siitä, kun on muuttanut Graziin. Lisäksi yli kolme kuukautta oleskelevien EU-kansalaisten tuli ilmoittautua paikalliseen maahanmuuttoviranomaiseen. Maasta poistuessa maahanmuuttovirastoon riitti ilmoitus asiasta sähköpostitse, mutta kunnanviranomaiseen piti mennä ilmoittamaan lähdöstä paikan päälle. Helsingin yliopiston vaatimiin lähtödokumentteihin oli mahdollista saada allekirjoitus Grazin yliopistosta myös sähköpostitse, joten lähdinkin jo ennen kesäkuun loppua kiertämään Ranskaa ja Saksaa.

Kurssit ja opetuskulttuuri

Grazin yliopisto on perustettu vuonna 1585 ja se on historiansa lisäksi tunnettu peräti kuudesta yliopistossa tutkineesta tai opettaneesta Nobel-palkinnon voittajasta. Grazin yliopistossa kurssit ovat hyvin suunniteltuja ja opetus tasokasta. Vaihdon aikana suorittamani kurssit olivat melko työläitä, esimerkiksi yhdellä valitsemallani kurssilla edellytettiin kurssin lopussa palautettavan tieteellisen tekstin lisäksi perehtymistä laajaan valikoimaan artikkeleja ennen luentoa, aktiivista osallistumista luennoilla käytävään keskusteluun sekä viikoittaisten reflektiopapereiden kirjoittamista. Suoritin itse lähinnä kursseja, joissa kokeen sijaan oli essee tai esitelmä, mutta myös perinteiset tentit ovat yleisiä. Kurssit arvostellaan asteikolla 5-1, jossa 5 vastaa hylättyä ja 1 on parhain mahdollinen arvosana. Kurssien laajuus vaihtelee sijoittuen normaalisti 3-10 opintopisteen välille.

Grazin yliopistossa kevätlukukausi alkaa maaliskuussa ja kestää syyskuun loppuun asti, joka kannattaa huomioida kurssien valinnassa. Suurin osa kursseista loppuu kuitenkin jo viimeistään kesäkuun aikana. Pääsiäisloma on suomalaisesta näkökulmasta pitkä eli kaksi kokonaista viikkoa, joten se on mahdollista hyödyntää esimerkiksi matkusteluun. Itse reissasin pääsiäisloman aikana Sloveniassa ja Italiassa, joihin molempiin pääsee Grazista melko kätevästi junalla ja bussilla.

Kurssien ilmapiiri saattaa olla joillakin luennoilla suomalaista yliopistokulttuuria muodollisempi eli jotkut professorit saattavat olettaa heitä teititeltävän. Kurssien työläydestä ja ajoittaisesta opetuskulttuurin muodollisuudesta huolimatta koin suorittamani kurssit mielenkiintoisiksi ja mielekkäiksi. Mieleenpainuvimpia kursseja oli esimerkiksi suorittamani ihmisoikeuskurssi, johon kuului ekskursio Strasbourgissa sijaitsevaan Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen.

Hyödyllisiä vinkkejä vaihto-opiskeluun Grazissa

Itävallassa on toimiva julkinen liikenne. Opiskelijan kannattaa ostaa puoleksi vuodeksi julkisen liikenteen kausikortti (Top-Ticket für Studierende) hintaan 162 euroa. Kortti toimii koko Steiermarkin alueella. Junamatkoja varten voin suositella ÖBB:n etukorttia, jolla saa ostettua junalippuja puoleen hintaan. Alle 26-vuotiaalle etukortti maksaa vain 19 euroa, joten se on hyvä sijoitus, mikäli haluaa reissata muualla Itävallassa. Vastaavaa edullista opiskelijaruokailua kuin Suomessa ei Grazissa ole, mutta opiskelijakorttiin voi hakea tarran (Mensastempel), jolla saa alennusta opiskelijaravintoloiden lisäksi joistakin muistakin ravintoloista. Opiskelun vastapainoksi yliopiston kautta on tarjolla edullisia liikuntakursseja, esimerkiksi balettia tai tennistä, joille voi ilmoittautua lukukauden alussa. Kuntosalijäsenyyttä ei yliopiston kautta tarjota.

Vierailun arvoisia nähtävyyksiä Grazissa asuvalle on vanhan kaupungin keskustassa sijaitseva Schlossberg kellotorneineen, Eggenbergin linna, kaupungin läpi virtaava Mur-joki kahvilasaarekkeineen sekä Grazin oma kotivuori Schöckl. Viihtyisä ja vehreä kaupunginpuisto on jo itsessään suosittu ajanviettopaikka kevät- ja kesäaikaan, mutta sen yläpuolella sijaitsevassa kauniissa linnanpuutarhassa (Burggarten) kannattaa myös vierailla. Graz on kulttuurikaupunki, jossa on paljon opiskelijabudjetille sopivia mahdollisuuksia päästä kulttuurin pariin, esimerkiksi opiskelijahintaiset liput museoihin ja taidenäyttelyihin sekä erilaiset teemapäivät, jolloin esimerkiksi oopperaan voi päästä vain yhdellä eurolla. Lisäksi Grazissa on mukava ravintolakulttuuri ja monia eläväisiä kahviloita, joista saa eteläeurooppalaisella tavalla hyvää kahvia.

Olen tyytyväinen, että lähdin vaihtoon, ja voin suositella Grazia vaihtokaupunkina erityisesti vaeltamisesta tai laskettelusta pitäville. Vaihto-opiskelu oli hieno kokemus, jonka aikana opin itsestäni ja toisista kulttuureista paljon sekä tutustuin ihmisiin eri puolilta maailmaa. Arki on arkea ulkomaillakin ja koti-ikävä vaivasikin minua ajoittain. Puoli vuotta on kuitenkin lyhyt aika, jonka aikana kannattaa yrittää tarttua tilaisuuksiin. Toisaalta vaihdossa on lomamatkoihin verrattuna enemmän aikaa myös lepopäiville ja hidastamiselle. Kaiken kaikkiaan olen kiitollinen siitä, että pandemia-ajan jälkeen minulle tarjoutui lopulta mahdollisuus lähteä vaihtoon ja palata vaihdosta kotimaahan kasa mieleenpainuvia kokemuksia ja ihmissuhteita rikkaampana.

Näkymä Schöckl-vuoren laelta

Vanhan kaupungin punatiilikattoinen maisema

Schlossbergin kellotorni iltavalaistuksessa

Posted on

Vaihtokertomus, University of Zagreb, kevät 2022

Oikeustieteellisen tiedekunnan opiskelija

Minun oli alkuperäisesti tarkoitus lähteä vaihtoon jo vuoden 2021 keväänä, mutta koronan takia se jäi välistä. Olin jo täysin kuopannut ajatukset vaihtoon lähdöstä, kunnes hyvä opiskelukaverini sai ylipuhuttua minut hakemaan yhdessä hänen kanssaan muutamaan kohteeseen Euroopassa. Lopulta saimme molemmat paikat Kroatian Zagrebista ja otimme ne vastaan.

Vuokrasimme Facebookista löytämämme asunnon ja saavuimme Zagrebiin muutama päivä ennen orientaatioviikon alkua, sillä halusimme hieman tutustua kaupunkiin ennen kuin yliopistolla alkoi ohjelma. Tunnelma oli jo helmikuussa varsin keväinen, ja olimme tietenkin hyvin innoissamme. Kiertelimme rauhassa kaupunkia ja istuskelimme terasseilla nauttien alkukevään auringosta. Asuntomme oli todella iso (90m2), ja maksoimme siitä vuokraa yhteensä 700 euroa.

Orientaatioviikko oli erittäin hyvin järjestetty. Kiertelimme kampusta ja tutustuimme tiedekuntaan. Yliopisto oli järjestänyt asiantuntevan oppaan, joka kertoi meille Zagrebin historiasta samalla kun kävelimme ympäri kaupunkia. Lisäksi, saimme vielä mahdollisuuden kurssien muokkaamiselle, mikä onneksi onnistui varsin helposti. Kurssien aikataulut olivat nimittäin hieman muuttuneet, mutta paikallinen vaihtokoordinaattori oli varsin joustava asian suhteen. Tutustuimme orientaatioviikon aikana nopeasti muihin vaihto-opiskelijoihin, ja vietimme heti ensimmäisellä viikolla useita hauskoja iltoja yhdessä. Myös paikallinen ESN-järjestö oli varsin aktiivinen ja järjesti erilaista hauskaa ohjelmaa todella usein (esim. tanssitunteja, patikointia ja reissuja).

Ensimmäisten viikkojen alkuhuuman jälkeen laskeutui “arki” (jos sitä nyt arjeksi voi kutsua). Kävimme yliopistolla luennoilla aina alkuviikosta maanantaina ja tiistaina, ja loppuviikosta reissasimme tai vietimme vaihtokavereiden kanssa aikaa Zagrebissa. Teimmekin useita reissuja sekä Kroatian rannikolle että muihin Euroopan maihin, kuten Italiaan, Sloveniaan ja Unkariin. Kun emme reissanneet, opiskelimme, pelasimme jalkapalloa ja vietimme aikaa vaihtokavereiden kanssa. Arki rullasi siis varsin mukavasti, ja professorit olivat varsin joustavia aikataulujensa kanssa, jos esimerkiksi emme reissun takia olisi päässeet jollekin luennolle. Kaikki oli sovittavissa etukäteen, jos vain uskalsi ottaa ajoissa yhteyttä.

Jos olen täysin rehellinen, Zagreb ei kaupunkina ollut mitenkään erityinen. Se oli kuitenkin kulkuyhteyksiltään aivan loistava. Zagrebista oli todella helppo matkustaa eri puolille Eurooppaa. Lisäksi Zagreb ansaitsee kehut siitä, että pienen koonsa ansiosta siellä oli todella helppoa tavata vaihtokavereita. Myös ruoka ja juoma ravintoloissa oli Zagrebissa todella halpaa, joten isommat kokkailut saimme jättää suosiolla väliin. Zagrebissa oli myös oma ainutlaatuinen tunnelmansa, vaikkei se kaupunkina aivan hienoimmasta päästä ollutkaan.

Vaihtoyliopiston kurssit olivat hyvin mielenkiintoisia, sillä ne poikkesivat merkittävästi opinnoistani Helsingin yliopistossa. Opiskelin muun ohella kansainvälistä tavaroiden merikuljetusoikeutta sekä EU:n energiaoikeutta ja -turvallisuutta. Etenkin viimeiseksi mainittu oli todella ajankohtainen kurssi, joka teki siitä varsin mielekkään. Myös opetuskulttuuri poikkesi paljon siitä mihin olin tottunut. Kursseilla oli hyvin vähän opiskelijoita, ja kokoonnuimme professoreiden huoneessa. Kävimme aiheita läpi keskustelunomaisesti, sillä professorit todella halusivat opiskelijoiden osallistuvan opetukseen. En ole koskaan ollut niin aktiivinen oppitunneilla kuin olin Zagrebissa. Professorit antoivat lopuksi meidän valita teemmekö tentin, vai kirjoitammeko esseet. Itse valitsin melkein kaikissa kursseissa esseet, sillä ne antoivat vapaammat aikataulut, kun ei tarvinnut olla tietyssä paikassa tiettyyn aikaan. Minulla oli vain yksi varsinainen tentti, ja sekin oli suullinen. Myös tämä oli aivan uusi asia itselleni, mutta suoriuduin siitä yllättävän hyvin. Kaiken kaikkiaan minulle jäi todella positiivinen mielikuva opetuksesta Zagrebissa. Opin todella paljon sekä substanssia että esiintymistä, ja jouduin pois mukavuusalueeltani.

Lukukausi kesti helmikuun lopusta aina heinäkuuhun asti, mutta omat opintoni olin saanut pakettiin jo toukokuussa. Näin minulle jäi hyvin aikaa matkustella ja nauttia Kroatian kesästä. Palasin lopulta haikein mielin Suomeen juuri ennen juhannusta.

Itselleni vaihdon paras anti oli siellä tehdyt elinikäiset ystävät. Ystävystyimme erittäin intensiivisesti lyhyessä ajassa, sillä vietimme hyvin paljon aikaa yhdessä. Matkustelimme myös paljon yhdessä, mikä osaltaan tiivisti sidettämme. Tämä tietyllä tavalla yllätti minut, sillä en ollut osannut odottaa, että löydän vaihdosta useita samanhenkisiä ihmisiä.

Zagrebiin hakevan ei mielestäni tarvitse huomioida mitään erityistä. Erasmus vaihdot ovat todella helppoja, ja vaativat vähän suunnittelua. Kohdeyliopisto on todella joustava ja hyvin kommunikoiva organisaatio. Ei siis tarvitse liikaa stressata asioiden järjestymisestä. Zagrebissa oli turvallista olla, ja sieltä pääsi matkustamaan hyvin kaikkialle Eurooppaan. Voin siis lämpimästi suositella vaihtoa Zagrebissa.

Suomeen paluussa ylivoimaisesti haikeinta oli hyvästien sanominen vaihtokavereille. Olimme kaikki kuitenkin varmoja, että tapaamme vielä uudestaan. Näin tapahtuikin, kun sovimme jälleennäkemisen Belgiaan saman vuoden marraskuulle. Olen myös varma, että pidämme yhteyttä jatkossakin, ja seuraava jälleennäkeminen onkin jo sovittuna Helsinkiin kesällä 2023.

Posted on

Vaihtokertomus, King’s College London, kevät 2022

Teologisen tiedekunnan opiskelija

Hei vain kaikille vaihto-opiskelusta kiinnostuneille! Olen itse kohta valmis teologian ja uskonnontutkimuksen kandidaatti, joka vietti toisena opiskeluvuonnaan ihanan ja innostavan kevätlukukauden Lontoossa, King’s Collegessa. Päätös lähteä tutusta ja turvallisesta Helsingistä opiskelemaan Isoon-Britanniaan tuli omalta osaltani jokseenkin yllättäen, sillä hain mukaan kevätlukukauden Erasmus+ -ohjelmaan spontaanisti vasta syksyn täydennyshaussa, kun siitä ilmestyi mainos sähköpostiin. En aluksi edes uskonut pääseväni mukaan, mutta muutamassa viikossa sain tiedon, että minut on hyväksytty, ja vielä ensimmäiseen valintakohteeseeni! Kannattaa siis hakea lyhyelläkin varoitusajalla, jos vain rohkeutta riittää 😊

Vaikka vaihtoon lähteminen ja erityisesti sen järjestely saattaa ainakin aluksi ja vielä prosessin aikanakin vaikuttaa melko työläältä, voin vakuuttaa kaiken olevan sen arvoista. Muuttoon liittyviä paperitöitä ei ainakaan omalla kohdallani juurikaan ollut, sillä lähdin Englantiin niin lyhyeksi aikaa. Vuokrasin todella helposti HOAS -yksiöni toiselle opiskelijatoverilleni vaihdon ajaksi ja tein muuttoilmoituksen postiin sekä Suomen Digi- ja väestövirastolle. Minun ei myöskään onneksi tarvinnut ilmoittaa muutostani poliisille tai ilmoittaa itseäni Lontoon kaupungin asukkaaksi. Aivan mutkitta lähtöni ei kuitenkaan valitettavasti sujunut; Koronaviruspandemian vuoksi ei ollut aivan varmaa, onnistuisiko vaihtoon lähteminen lainkaan matkustusrajoitusten vuoksi, mikä oli kiistatta hermoja raastavaa. Toinen King’s Collegen nettisivuilla kirjoitetaan, että alle 6 kuukautta maassa olevan opiskelijan ei tarvitsisi todistaa kielitaitoaan. Oletin, ettei tämä koskisi minua, mutta lopulta sain sähköpostin, jonka mukaan myös minun pitäisi viipymättä toimittaa todistus englannin kielen taidosta, tai en välttämättä voisikaan lähteä vaihto-opiskelijaksi. Tällöin minun tuli olla yhteydessä Helsingin yliopiston Kielikeskukseen, josta sain onneksi todistuksen vaihtoon lähtöä varten. Yksi neuvo siis; Varmista hyvissä ajoin vaihto- ja kotiyliopistolta, että sinulla tosiaan on kaikki tarvittavat dokumentit – vaikka sitten kahteen kertaan. Kannattaa varautua pienten epäselvyyksien lisäksi myös siihen, että vaihtoa varten laadittavaan opintosuunnitelmaan tai kurssiaikatauluihin tulee yllättäviä muutoksia; Minun piti tehdä melkein kaikki vaihtoa varten tehdyt kurssivalinnat uudestaan silloin, kun pääsin Lontooseen. Neuvoisin siis myös, että esimerkiksi Learning Agreementiin ei käytä liikaa aikaa, ja että suhtautuu avoimin mielin mahdollisiin muutoksiin.

Saavuin itse Lontooseen tammikuun alussa, ja jo heti ensimmäisen tunnin aikana tuli selväksi, että edes kevyttoppatakki olisi kaupungin säässä liikaa. Aurinko paistoi Lontoossa keskitalvella samalla tavalla kuin se paistaa Suomessa myöhään keväällä, ja jotkut olivat jo jopa laittaneet kukkia ulos maljakoihin. Sää oli siis erittäin mieluinen. Yksi ensimmäisiä asioita tehtävälistalla – sekä yksi ensimmäinen kulttuurishokki – oli se, että minun tulisi noutaa fyysinen opiskelijakortti koulun kampukselta. Vaikka Suomessa opiskelijakorttia ei välttämättä tarvitse pitää mukanaan yliopistolla, Lontoossa opiskelijakortin tuli olla aina mukana – sillä ilman sitä kampuksen rakennuksiin tai edes omaan asuntoon ei päässyt sisälle. Yliopiston huippulaadukkaat kirjastot ja mukavat opiskelutilat olivat myös opiskelijoille auki ympäri vuorokauden jokaisena päivänä. Tätä en ollut lainkaan osannut odottaa, ja ikuisena yökukkujana tämä oli mielestäni aivan ihanaa. Yliopistollani oli myös kattava kuntosali- sekä ryhmäliikuntaohjelma, johon King’s Collegen opiskelijat saattoivat ostaa edullisia kausikortteja. Itse käytin siis vaihto-oppilaan arjessani paljon aikaa kirjastossa ja kuntosalilla – enpä olisi sitä uskonut ennen lähtöä! Kampus sijaitsi aivan Lontoon keskustassa, mikä myös tarkoitti sitä, että ennen tai jälkeen luentoja saattoi keksiä mitä vain uutta ja mielekästä tekemistä. Vaikka kaupunki tuntuikin silloin tällöin lompakossa melko kalliilta esimerkiksi ravintoloiden ja julkisen liikenteen osalta, monet kaupungin nähtävyyksistä olivat onnekseni ilmaisia. Kaupungissa asuminen myös opetti parempaa budjetointia.

Uusien tuttavuuksien ja ystävien hankkimisen osalta kunkin vaihto-opiskelijan täytyy olla itse todella aktiivinen, joka tuli ainakin minulle pienehkönä yllätyksenä. Olin saanut sellaisen kuvan vaihdossa olleilta ystäviltäni, että tapahtumia ja ohjelmaa olisi tarjolla vaihto-oppilaille paljon enemmän, mutta vaihtoyliopistoni liikkuvuuspalvelut eivät järjestäneet orientaatioviikon jälkeen enää mitään ohjelmaa vaihto-opiskelijoille, ja tietoa tulevista opsikelijatapahtumista sai etsiä itse. Tiedekuntanikaan ei koskaan järjestänyt esimerkiksi tapaamisia omille vaihto-opiskelijoilleen, enkä muistaakseni edes koskaan tavannut ainuttakaan toista vaihto-opiskelijaa teologiselta alalta. Onneksi sain kuitenkin itse muodostettua mukavan kaveriporukan muiden tiedekuntien vaihto-opiskelijoiden kanssa; Uudet ystäväni olivat kotoisin muun muassa Saksasta, Yhdysvalloista sekä Etelä-Koreasta. Teimme paljon yhdessä ja opimme kaikki toisiltamme kotimaiden kulttuureista ja tavoista.

Olen itse yksi epäonnisista koronafukseista, joka ei ennen tätä vuotta ollut päässyt kertaakaan osallistumaan lähiluennoille. Tästä syystä yksi erittäin positiivinen yllätys Lontoossa opiskelussa oli se, että kaikki opetus järjestettiin kampuksella lähiluentoina. Jokaiselle viikon luentoa varten annettiin luettavaksi materiaali, kuten kirjojen lukuja tai artikkeleita luennon aiheeseen liittyen. Yleensä meillä saattoi myös paikallisessa oppimisympäristössä olla luettavien tekstien yhteydessä kysymyksiä ja pieniä lukutehtäviä, joihin opiskelijoiden tuli valmistautua ennakkoon. Satunnaisesti opettajat saattoivat myös lisätä pandemia-aikana aiheesta nauhoitettuja Zoom-esitelmiä meille tarkasteltavaksi, mikä oli heiltä mukavasti tehty. Viikoittain järjestettävät luennot toimivat hyvin samankaltaisesti kuin Helsingin yliopistossa. Luennoitsija siis luennoi, mutta kullakin luentokerralla meidän tuli keskustella lukutehtävistämme sekä viikon materiaaleista. Yksi kursseistani oli kuitenkin poikkeus – uskontoa Lontoon kaupungin kontekstissa käsittelevällä kurssilla teimme muutamia opintoretkejä erinäisiin upeisiin kohteisiin, kuten Westminster Abbeyyn sekä Tate Moderniin. Vaikka ilmeisesti Erasmus -opiskelijoilla onkin mahdollisuus valita vaihdossa mitä tahansa kursseja, itse päätin suorittaa teologian ja uskonnontutkimuksen tieteenalan kursseja, sillä uskoin niistä olevan eniten hyötyä. Voinkin hyvällä omallatunnolla suositella, että valitsee sellaisia opintoja, mitkä hyödyntävät tutkinnon suorittamisessa. Minulla ei ollut lainkaan kokeita tai tenttejä vaihto-opiskeluni aikana, vaan jokaiselle kurssille täytyi tehdä lopputyöksi essee. Essee määritti kurssin arvosanan käytännössä suoraan, ja varmastikin tästä syystä opettajat kannustivat opiskelijoita keskustelemaan kurssityönsä kirjoitusprosessista ja mahdollisista kysymyksistä joko joko luentojen aikana tai sitten henkilökohtaisesti opettajan kanssa. Mainittakoon vielä, että opettajat olivat selvästi lahjakkaita ja viihtyivät työskennellessään opiskelijoiden parissa.

Arvosteluasteikko oli Iso-Britanniassa 0-100 %, ja sain ainakin muiden opiskelijoiden puheista sen käsityksen, että 60% arvosana oli jo ”hyvä” arvosana, ja että 80-90% kaltaisia pisteitä esseistä tai kursseista saavat vain hyvin harvat. Olen itse sitä mieltä, että arvosanoista ei vaihto-opintojen aikana kannata ottaa liikaa stressiä, sillä yleensä vaihdossa suoritetut opinnot kirjataan Helsingin Yliopistolla tutkintoon vain arvosanoilla hyväksytty/hylätty.

Mahdollisuuksia opiskelija-asunnon hankkimiseen on Lontoon kokoisessa kaupungissa varmasti myös yksityisillä markkinoilla, mutta itse hain huonetta suosiolla vaihtoyliopiston kautta. Uskoin, että vaihtoyliopisto olisi kaikista luotettavin ja mutkattomin vuokranantaja, enkä pettynyt. Asunnon hakeminen oli suhteellisen helppoa, sillä se tehtiin King’s Collegen omassa sähköisessä portaalissa. Sain kuitenkin itse tietää vaihtoon pääsystä vasta melko myöhään, joten sain jännittää hetken tietoa omasta asunnosta – eräässä vaiheessa yliopistolla oli tarjolla enää kaikista kalleimpia yksiöitä, joihin budjettini ei olisi tosiaan riittänyt. Lienee myös tärkeää muistuttaa, että yleensä Lontoon asumiskustannukset ovat melko kalliit suomalaiseen hintatasoon nähden. Onnistuin kuitenkin itse saamaan hyvässä kunnossa olevan soluhuoneen todella hyvältä sijainnilta, aivan London Bridgen metroaseman vierestä. Sijainti osoittautui vaihdon aikana uskomattoman hyväksi: Eräs King’s Collegen 24/7 auki olevista kirjastoista oli aivan takapihallani, unohtamatta tietenkään kaupungin monia puistoja. Muutenkin yliopiston tiloissa asuminen oli helppoa ja mukavaa; Pyykkitupa ja postilaatikot olivat alakerrassa sekä siivooja kävi kerran viikossa niin ettei vaikkapa keittiön siivoamisesta tullut kiistaa. Solussa oli omien, valmiiksi kalustettujen huoneiden lisäksi yhteinen suihku, vessat ja keittiö. Suomeen verrattuna Lontoon opiskelija-asunnot eivät olleet aivan yhtä hyväkuntoisia tai moderneja, mutta mielestäni oma majapaikkani oli miellyttävä – ympäröivä kaupunki houkutteli ulos, jos pieni huone tuntui ahtaalta. Asunnossani oli kolme muuta kämppistä minun lisäkseni, jotka olivat kaikki kandidaattivaiheen vaihto-opiskelijoita muualta Euroopasta. Kämppikset olivat mukavia, ja yhteisolo oli rauhallista ja vaivatonta.

Suomeen paluu oli kiistatta haikeaa, mutta nyt vaihtokokemukseni jälkeen tiedän, että tietoni ja taitoni riittävät lähteä tulevaisuudessakin joko opiskelemaan tai työskentelemään ulkomailla. Opin myös paljon tapaamiltani ihmisiltä, ja nyt minulla on kontakteja ympäri maailmaa. Lontookin odottaa minua varmasti vielä vieraaksi! Lontoo oli kaiken kaikkiaan upea ja inspiroiva kaupunki, jossa tekemistä ja näkemistä riitti vaikka joka päivälle. Tarjolla on hämmästyttävän monipuolinen valikoima museoita, tapahtumia, taidetts elävää musiikkia, teatteria, kirjastoja; Eli siis jokaiselle jotakin! Lontoo on myös suurkaupunkina paikka, josta on helppoa lähteä vierailemaan muissa Iso-Britannian kaupungeissa vaikkapa junalla. Ihmiset olivat myös kaikkialla avuliaita ja ystävällisiä, mutteivat näin suomalaisen onneksi lainkaan päällekäyviä. Melko hauskaa oli se, että hyvin moni tapaamistani lontoolaisista oli alun perin kotoisin jostain aivan muualta; Lontoossa ei siis oltukaan englantilaisia, vaan nimenomaan lontoolaisia. Nautin itse myös paljon pitkistä kävelyistä kaupungilla, minkä ansiosta koen, että opin tuntemaan Lontoon uskomattoman hyvin vaihto-opiskeluni aikana. Lisättäköön vielä viimeiseksi, että stereotypiasta huolimatta Helsingissä sataa Lontoota enemmän.

En itse vaihtaisi vaihtokokemuksestani mitään, ja suosittelen vaihtoa lämpimästi kaikille siitä kiinnostuneille!

Posted on

My exchange semester at Aalborg University, Copenhagen, Denmark, Autumn 2021

Student at the Faculty of Science

Before the exchange

Already when I started my master studies, I was sure that I wanted to go on exchange during the degree. I was on an exchange also during my bachelor studies and I wanted to take the opportunity to go again. This time, I was    looking for an Erasmus exchange, where they had interesting courses within the subject of Urban planning. I ended up going to Aalborg University, Copenhagen campus, to study Sustainable Cities.

Pretty much the only thing I had to do before going to Denmark was to send my application and learning agreement to the university, notify the change of address, get my travel insurance extended with a month and search for housing.

Arriving in Denmark

I arrived in Copenhagen about a week before the university started, which was nice, as it allowed some time to get settled in, get to know the city and my new roommates. In contrast to my earlier exchange there weren’t really any welcoming parties or similar. But I also think I had a bit of a different Erasmus experience than most, so there might have been some more exchange student events in other universities in the city.

Most people I have met love the city and so did I. I had already been to Copenhagen before, so it was a bit familiar. I also speak Swedish, so getting the hang of everyday life was not that hard, as I understood every sign and instruction in the city. Even though it is different from Finland, it is still a Nordic country, and I didn’t experience any culture chocks or problems to adapt.

Overall, when I arrived, I had no bureaucratic things to worry about, which was heaven compared to my exchange outside the EU. As Denmark is a Nordic country and I didn’t stay longer than six months, I didn’t have to get a Danish CPR-number or register like the rest of the international students. It was almost too easy.

First week of university was a lot of fun. The first day was for the international students, which there were a LOT of. The second day I got to meet my amazing classmates and teachers, and even though we were the only program who had no tutors showing up on the welcome day, everyone was keen on getting to know each other and hanging out.

What I immediately noticed was that I was the only exchange student in my class. I also found out that I was one out of five exchange students in the entire Copenhagen campus of my university. This scared me at first as my experience from my previous exchange as well as the stories I had heard about Erasmus, all put a lot of weight on meeting other exchange students. However, this was not a problem at all. As I mentioned, there were a lot of international students at the university, about 50% in my class where international students and 50% were Danes, so there were a lot of people that were new to the city. Most of the Danes knew each other from their bachelor’s degree at Aalborg University, but they were all very interested to get to know all the international students.

Housing

I would say that housing was the thing I stressed about the most before going to Copenhagen. Finding an apartment as an “outsider” is very hard, and especially in Copenhagen, finding a room or flat with a reasonable price is not easy.

Overall Copenhagen is more expensive than Finland, so if you want to live in the city-center you should be ready to pay a little bit more than at home.  Also finding studio apartments is quite hard, however I wanted to live with other people and ended up in a student housing with Danes and Americans.

My room in a 5-person student-apartment, including everything, ended up costing 520 €/month, which was a very good price for Copenhagen.

Most students live in shared flats or kollegiums. The kollegiums are student housing and are a lot cheaper than the normal apartments. Normally you would have your own room and toilet and then share the kitchen with maybe 15 other people. The kollegiums are however challenging to get as you don’t have the time to wait in the queue for them very long, however, you can try to sub-renting them, as I did.

I started with applying for housing through the university. I got one room pretty quickly but decided to decline the offer as the apartments were not even in the city. If you are staying in Copenhagen for a longer time and don’t want to put money on living in the city, this would be a good option, but as I was there for such a short time, I wanted to be closer to everything, a decision I do not regret.

 

I started looking for apartments on Facebook maybe 3 months before the exchange and I probably sent a message to over 70 people. As the number of messages these Facebook posts get is so high, I only ever got replies from about 10. I would not say that this is a very good way to go, but in my case, I saw it as the only option. In the end I got in contact with someone through a friend that lives in Copenhagen. He was going on exchange during the time I was there, so it was perfect. This was about a month before I flew to Denmark.

I think the best chance to get a good place is to actively look into different Facebook groups and specifically search for people that are going on exchange, as these are more likely to take someone that is coming for a short time. The absolute best chance is if you have contacts in Denmark. I would really recommend contacting them just to keep ears and eyes open if something comes up.

As a backup plan I was looking at hotels where you could rent rooms monthly, I think it would have been about 800 €, but it would have given some time to find something once I had arrived. Because once you are in Denmark and know some people there, it gets a bit easier to find something.

Everyday Life

Everyday life in Denmark was pretty much the same as in Finland, but I guess everything is a bit better on exchange. Copenhagen is an amazing city and in my free time I explored the city with other international students, went to try different restaurants, cafés and bars with my classmates and hung out with my roommates. In Copenhagen they also have very good bakeries and taprooms that are worth trying out.

One thing that surprised me was that every University had their own bar. So, Friday bar, after you finished your week of studying, was a very popular thing. They also organised a lot of fun events at the university. As I mentioned earlier, my Erasmus experience was perhaps not what I expected. I know that Erasmus organised a lot of fun activities during the week, but as none of my friends were a part of the exchange programme, I never went to any of them. And as there were only a few exchange students in the university, we just counted as internationals, and most people even forgot that I was going home after the semester.

The living cost for everyday life was kind of hard to follow as the currency was different. The grocery store prices were perhaps a bit more expensive than in Finland. Alcohol was a bit cheaper than in Finland but overall, pretty much the same.

Studying

Aalborg University is a very good university, and I actually found the university courses at Aalborg University to be quite different from the ones in Finland. First of all, Aalborg University had something called Problem Based Learning, or PBL. This was not exactly new to me, as I feel like the way some of the courses at home had a bit of the same structure, but it was definitely more established at Aalborg. I really like this approach as it made the studies feel a bit more connected to real life and gave some more practical learnings. Overall, the amount of work was pretty similar to my studies at the University of Helsinki.

Another big difference was that the courses were settled for the programme and there was no freedom in the choosing of courses. Hence, you need to be aware that the courses you put on your learning agreements are the only courses that are offered during that semester, and the ones you have to take. As I didn’t want to take the methodology course that was obligatory for the rest of the class, as they were going to get the degree from that programme, my only way to not take it was to fail it. This however was not a problem as the University of Helsinki only requirement was for me to take 25 credits, which I took.

The exams at Aalborg were oral exams, which was something completely new for me. All my courses were built the same way, there was a group project and for the exam we went together with the group into the oral exam. There was always a short presentation of the group work and then a discussion with the teachers. During the discussion, the teachers were asking questions, about the group project and sometimes about other things from the course. Even though it might seem horrifying to have an oral exam if you have never been to one before, it was more like a discussion, and you always had your group by your side. I don’t know if I particularly liked to have oral group exams as it doesn’t really show individual strengths and weaknesses, however it is good preparation for the future.

The semester was from September to January, where January was the exam period, meaning that the spring-semester in Finland and the exam period went on top of each other. For me this only meant a delay in the starting of my thesis, but as I had no courses in January it was fine. There was one vacation in the autumn and of course Christmas holiday.

After returning to Finland, I only needed to upload the documents to my Mobility Online account and get my credits transferred in Sisu.

Other things worth mentioning

I chose not to open a Danish bank account as I was staying there for such a short time. However, as I did not need to pay my rent directly to a landlord, I was able to organise the payment through normal bank transfers, without any extra costs (SEPA-payments). If you are in a situation where you have to do many foreign currency payments, getting a bank account might be to your benefit.

To get the real Danish experience, especially in Copenhagen, you need to have a bike, as the Danes bike everywhere. The city is flat, and the bike-roads are great. It felt a bit stressful in the beginning, but you learn quite quickly when you follow others, and it makes your life in Copenhagen ten times easier and more fun. I biked 10 km every single day to get to school and back, even in rain, which I never would have done in Helsinki. I would recommend either buying or renting a bike. I rented one from a company called Swapfiets, which is very popular in Copenhagen, and you will see their blue tires everywhere.

 

Posted on

Vaihtokertomus, University of Jordan, syyslukukausi 2021-22

Kaksi humanistisen tiedekunnan opiskelijaa

Olimme vaihdossa Jordanian pääkaupungissa Ammanissa syyslukukaudella 2021 noin viiden kuukauden ajan. Olemme molemmat arabian kielen pääaineopiskelijoita ja opiskelimmekin vaihdossa ollessamme pelkästään arabiaa. Amman oli meille molemmille luonnollinen valinta, sillä olimme kuulleet paljon hyvää sekä kaupungista että yliopistosta jo ennen vaihtoon lähtöä. Vaikka vaihtoaika oli meille molemmille ensimmäinen kerta Jordaniassa, vaikutti Amman turvalliselta valinnalta. Vaihtomme alkoi ja päättyi suunniteltua myöhemmin johtuen maailmalla vallitsevasta pandemiatilanteesta.

Lähtövalmistelut ja alkubyrokratia

Ennen vaihtoon lähtöä käytännön asioiden hoitamiseen, kuten pakkaamiseen ja mahdolliseen muuttoon, kannattaa varata tarpeeksi aikaa. Sen lisäksi laajojen vakuutusten hankkiminen ja lentolippujen hintojen vertaaminen on järkevää aloittaa ajoissa. Lähtövalmisteluissamme seurasimme tarkasti Helsingin yliopiston liikkuvuuspalveluiden verkkosivujen ohjeita vaihtoon lähteville, jotka olivat kattavia ja selkeitä. Suosittelemme myös pitämään silmällä Flamma -sähköpostia etenkin muutama viikko ennen vaihdon alkua, koska Jordanian yliopisto kommunikoi uusien vaihto-opiskelijoiden kanssa lähettämällä ohjeita esimerkiksi kielitasotestiin liittyen. Sähköpostitse tiedotettiin myös muuttuvista vaatimuksista, jotka koskivat koronarokotuksia- ja testejä yliopiston kampuksella liikkuessa. Vaikka pääsy julkisiin tiloihin oli pandemiasta johtuvien rajoitusten takia osittain rajoitettua, korona ei huomattavasti vaikuttanut meidän opiskeluumme ja oleskeluumme Ammanissa.

Jordanian yliopisto perusti etukäteen kaikille vaihto-opiskelijoille WhatsApp -ryhmän, jossa henkilökunta tiedotti ajankohtaisista asioista vaihto-oppilaiden opintoihin ja maahan alkusopeutumiseen liittyen.

Ammanin lentokentälle saapuessa saa kuukauden kestävän viisumin, joka maksaa noin 40 dinaaria eli alle 50 euroa. Lentokentällä saatetaan tarjota tämän sijaan niin sanottua Jordan Passia, jota yliopisto ei kuitenkaan suositellut hankkimaan. Tämän jälkeen noin viikko ennen viisumin umpeutumista täytyy omatoimisesti käydä oman asuinalueen poliisiasemalla antamassa sormenjäljet ja pidentämässä viisumia seuraavaksi kolmeksi kuukaudeksi. Sitä seuraavat viisumien pidennykset hoitaa yliopisto aina kolmeksi kuukaudeksi kerrallaan, ja kukin viisumin pidennys maksaa yhden dinaarin. Erasmus-opiskelijoina saimme yliopistolta hyvin neuvoja viisumeidemme pidentämiseen, ja yliopiston toimistolta sai hakea kaikki ennalta täytettäväksi tarkoitetut paperit, jotka tuli viedä paikalliselle poliisiasemalle.

Lentokenttä sijaitsee hieman Ammanin ulkopuolella, ja taksikyyti lentokentältä kaupunkialueelle on helposti saatavilla ympäri vuorokauden maksaen noin 20 dinaaria suunnalta. Jo lentokentältä on mahdollista ostaa paikallisten puhelinoperaattorien, kuten Zain, Orange ja Umniah, sim-kortteja. Meillä oli käytössä Zain, jota kävimme lataamassa aina kuukausi kerrallaan tämän operaattorin liikkeessä. Erona useaan suomalaiseen puhelinliittymään, Jordaniassa verkkoyhteys ei ole rajaton. 20 GB:n verkkoyhteys rajattomien paikallisten puheluiden ja tekstiviestien kera oli hieman alle 20 dinaaria. Koska Internetin laajuus puhelinliittymissä on rajallista, rahan säästämiseksi julkisissa tiloissa kannattaa aina mahdollisuuksien mukaan käyttää Wifiä.

Asuminen

Ammanista on yllättävän helppoa löytää asunto. Varsinkin yliopiston lähellä on paljon edullisia vuokra-asuntoja ja asuntoloita opiskelijoille. Asuntoja voi etsiä esimerkiksi sivustoilta kuten Airbnb, OpenSooq, tai jopa tiedustella muilta vaihto-opiskelijoilta yhteisessä Whatsapp-ryhmässä, jossa monet vaihto-oppilaat ilmoittivatkin hakevansa kämppistä. Asunnon löytämisestä ei kannata siis turhaan ottaa paineita, sillä vaihtoehtoja on runsaasti. Kuukausittaiset vuokrahinnat ovat yleensä 220–300 dinaarin välillä etenkin yliopiston lähettyvillä sijaitsevissa asunnoissa, ja vuokraan lisätään usein sähkö ja vesi. Kerrostaloasuminen on yleistä, ja suurimmassa osassa kerrostaloista on myös paikallinen turvamies, jolta saa tarvittaessa apua asumiseen liittyvissä ongelmissa.

Kannattaa pitää mielessä, että asunnot Ammanissa ovat yleisesti erittäin huonosti lämpöeristettyjä ja lämmityskustannukset korkeita etenkin talvikaudella. Ei ole siis yhtään yliliioiteltua pakata mukaan villasukkia ja talvivaatteita. Myös vedenkestävät jalkineet saattavat tulla tarpeen, sillä talvella Ammanissa sataa ajoittain runsaastikin vettä ja lunta.

Lisäksi on hyvä tiedostaa, että vastakkaista sukupuolta olevia tuttavia kannattaa tavata ennemminkin julkisilla paikoilla, kuin omassa asunnossaan, sillä Jordaniassa ei ole soveliasta tuoda kylään vastakkaista sukupuolta olevaa henkilöä ilman olemassa olevaa avioliittotodistusta. Käytäntöön suhtaudutaan vaihtelevasti eri asuinalueiden välillä, ja etenkin useat ulkomaalaiset suhtautuvat tähän löyhästi.

Hintataso

Ammanin korkea hintataso oli meille yllätys, vaikka kaupungissa on myös mahdollista elää edullisesti. Hyvänä esimerkkinä tästä on, että päivittäistavarat ovat Ammanissa melko hintavia Suomen hintatasoon verrattuna.

Kasvisruokailu Ammanissa on melko haastavaa, sillä useimmat annokset rakentuvat lihan ympärille. Ruoka on myös yllättävän kallista paikallisissa isoissa ruokakaupoissa, kuten Carrefourissa. Näin on varsinkin siinä tapauksessa, jos haluaa syödä suomalaisten ruokailutottumuksien mukaisesti. Paikalliset suosivat vihannesmarkkinoita, joista voi saada suuren kassillisen vihanneksia ja hedelmiä vajaalla viidellä dinaarilla. Ruoan tilaaminen kotiin esimerkiksi Talabat- ja Careem -sovellusten kautta on melko edullista, ja joskus jopa edullisempaa kuin ruuan laittaminen itse. Tärkeää on myös mainita, että suurin osa ruuasta on tuotu ulkomailta ja kalaa on lähes mahdotonta saada tuoreena. Ravintolassa voi myös syödä hieman edullisemmin Suomeen verrattuna, mutta niin sanottua perusterveellistä ruokaa saa etsiä, sillä suurin osa ravintoloista keskittyy tarjonnaltaan roskaruokaan.

Jordaniaan kannattaa tuoda mukaan käteistä euroina, ja käydä vaihtamassa eurot dinaareihin automaatilta nostamisen sijaan. Automaatit veloittavat käteisnostoista summan aina 3–5 dinaarin välillä ja pankki saattaa vielä lisätä oman palvelumaksunsa. Edullisinta on siis tuoda joko etukäteen vaihdettua valuuttaa tai euroja vaihdettavaksi paikan päällä. Rahanvaihtopisteitä löytyy laajasti eri puolelta kaupunkia sekä yliopiston läheisyydestä. Vaikka monet kaupat ja ravintolat hyväksyvätkin korttimaksun, käteisellä maksaminen on totutuin maksutapa Jordaniassa.

Opiskelu

Opiskelimme Jordanian yliopiston kielikeskuksessa arabian kieltä noin neljä tuntia päivässä. Kielikeskuksen oppilaat jaettiin kielitestin perusteella eri tasoille, ja meidät molemmat asetettiin tasolle 4. Koimme tason sopivaksi itsellemme, vaikka osa tunneilla käydyistä teemoista oli meille kertausta. Opiskeluun kuului paljon tekstien lukemista ja niistä keskustelua luokan oppilaiden kanssa. Lähes joka viikko meillä oli esitelmä eri aiheista, jossa pääsimme tavalla tai toisella kertomaan Suomesta (esimerkiksi koulutusjärjestelmä, demokratia, hääperinteet jne  Suomessa).

Opettajamme oli erittäin motivoitunut opettamaan arabiaa kaikille oppilaille ja hän järjestikin meille monipuolisen opetuskokemuksen. Opinnot pohjautuivat kurssikirjaan, jonka sai ostaa noin kymmenellä dinaarilla kielikeskuksen toimistolta. Sen lisäksi tunneilla käytettiin opettajan antamia materiaaleja. Mielestämme sekä kirjan että koko kurssin aiheet ja sanasto olivat ajankohtaisia. Teemat keskittyivät jordanialaiseen yhteiskuntaan, joten opimme arabian kielen lisäksi myös paljon maan tavoista, kulttuurista sekä historiasta.

Lukukauteen mahtui kaksi koetta, jotka koostuivat viidestä eri osasta; lukeminen, kuuntelu, esitelmän pitäminen sekä sanasto ja kielioppi.

Meidät yllätti, ettei meillä ollut juuri ollenkaan lomaa yliopistolta muutamaa islamilaista juhlapyhää lukuun ottamatta. Opiskelu ja tuntien kulku alkoi tuntua melko puuduttavalta loppua kohden, sillä opiskelu noudatti tarkkaa kaavaa viikosta toiseen ja vaihtelevuutta ei juurikaan ollut. Meillä oli myös torstaisin puolitoista tuntia Jordanian puhekielen opetusta. Vaikka murrekurssin opettaja oli myös innostunut ja motivoitunut opettaja, emme juurikaan kokeneet oppineemme puhekieltä riittävästi tämän lyhyen oppitunnin puitteissa.

Muutaman luokallamme sattuneen koronasairastumisen johdosta opetuksemme järjestettiin aika ajoin etäopetuksena Microsoft Teams -sovelluksessa. Kurssin loppua kohden etenkin lisääntyvien sairaustapausten vuoksi lähiopetuksen lisäksi opettajamme mahdollistikin opetuksen myös kotoa käsin opiskeleville videon välityksellä. Muuten opetus oli lähes poikkeuksetta toteutettu lähiopetuksena.

Turvallisuus ja kulttuurierot

Ammanissa on yleisesti ottaen hyvä turvallisuustaso, eikä yksin ulkona liikkuessa tarvitse pelätä. Suurimmilla kaduilla on paljon liikennepoliiseja, jotka tuovat liikkumiseen turvallisuuden tunnetta. Seksuaalista ahdistelua ulkomaalaisena naisena joutuu kuitenkin sietämään hieman, mutta kaikki kokemamme ahdistelu jäi vain puheen tasolle. Monet paikalliset ovat myös uteliaita valtaväestöstä eriävän ulkonäön vuoksi ja haluavat usein toivottaa tervetulleeksi maahansa. Ajoittain paikalliset halusivat myös ottaa yhteiskuvia.

Jordania on islamilainen maa, ja islamiin kietoutuneet käytännöt ja kulttuuri ovat vahvasti läsnä arjessa. On hyvä pitää mielessä, että Jordaniassa eri sukupuolten välinen kanssakäyminen eroaa paljon länsimaalaisista tavoista. Sen lisäksi maassa on esimerkiksi kohteliasta pukeutua melko peittävästi, ja yliopistolla useat paikalliset naispuoliset opiskelijat pukeutuivatkin säädyllisesti. Stressiä ei tästä kuitenkaan kannata ottaa, sillä riittää hyvin, jos olkapäät ja polvet ovat peitettyinä. Sen lisäksi lämpimästä säästä huolimatta yliopistolla yleensä käytettiin kesäkenkien sijaan esimerkiksi lenkkitossuja, jotka ovat ylipäänsäkin hyvä valinta liikkuessa melkein joka säällä sekä Ammanissa että esimerkiksi opintomatkoilla muualle Jordaniaan.

Jordaniassa suhtaudutaan lähtökohtaisesti hyvin lämpimästi ulkomaalaisiin ihmisiin, ja paikalliset ovat kunnioittavia kaikkia vierailijoita kohtaan, kunhan itsekin käyttäytyy kunnioittaen paikallisia tapoja. Koska perheen kunnia ja sen arvon säilyminen on tärkeä osa jordanialaista elämäntapaa, niin paikalliset käyttäytyvät julkisilla paikoilla hillitysti ja harkitusti. Esimerkiksi seurustelusuhteet ja ylenpalttiset hellyydenosoitukset eivät juurikaan kuulu näytettäviksi yleisillä paikoilla. Vaikka tavanomaisia seurustelusuhteita ei välttämättä katsota paikalliseen kulttuuriin kuuluviksi, niin paikalliset seurustelevatkin yleensä yksityisesti piilossa muilta.

Lisäksi alkoholia ei juurikaan näy Ammanin katukuvassa, mutta kaupungissa on useita kauppoja, jotka myyvät alkoholia. Paikalliset ihmiset ovat avoimia ja aina valmiita auttamaan tarvittaessa. Kaiken kaikkiaan jordanialaisten vieraanvaraisuus on omaa luokkaansa.

Liikkuminen ja opintomatkat

Amman on liikenteeltään vilkas kaupunki, jossa on yleistä ja vaivattominta liikkua taksilla. Matkat ovat yleensä 1–4 dinaarin välillä riippuen etäisyydestä ja ruuhkasta. Aamu- ja iltapäivisin kannattaa varautua ruuhkaan. Useita paikallisia busseja operoi myös useimmilla alueilla, mutta emme juurikaan käyttäneet bussia, sillä asuimme yliopiston lähellä. Bussilippu Ammanin sisällä kustantaa noin puoli dinaaria matkaetäisyydestä riippuen.

Taksissa naispuolisten matkustajien kuuluu istua takapenkillä. Kannattaa myös muistuttaa kuskia laittamaan taksimittarin päälle, sillä ulkomaalainen voi joutua herkemmin huijatuksi matkan hinnan kanssa. Taksin tilaamiseen voi käyttää erilaisia puhelimeen ladattavia sovelluksia, kuten Careem ja Uber, sekä myös vähemmän tunnettuja sovelluksia, joista hyviä esimerkkejä ovat QueenCar, TaxiF ja Jeeny.

Yliopisto järjesti vaihto-oppilaille varsin edullisia maansisäisiä minimatkoja, joista ilmoitettiin ja keskusteltiin vaihto-oppilaiden WhatsApp-ryhmässä. Syyslukukaudella opintomatkoja tehtiin muun muassa Kuolleelle merelle, Zoubiaan, Petraan ja Wadi Rumiin. Erasmus-opiskelijoille järjestettiin myös erillinen matka Irbidiin ja Um Quaisiin. Opintomatkat olivat hyvin suunniteltuja ja niissä oli aina avoin tunnelma sekä mainio mahdollisuus tutustua paremmin myös muihin vaihto-opiskelijoihin.

Muuta huomioitavaa Jordaniaan vaihtoon lähtevälle

Pakata kannattaa mieluummin liian vähän kuin liian paljon. Laadukkaita vaatteita saa ostettua naurettavan halvalla etenkin Friday Marketilta, varsinkin jos tinkaustaidot ovat hallussa. Tinkiä kannattaakin aina mahdollisuuden tullessa esimerkiksi Ammanin keskustan torien lisäksi paikallisissa kauppakeskuksissa, kuten Avenue Mall ja Majdi Mall. Kaupungissa on myös länsimaalaistyylisiä kauppakeskuksia, kuten esimerkiksi City Mall, Abdali Mall ja Taj Mall. Hintataso näissä kauppakeskuksissa on hieman korkeampi Suomeen verrattuna, sillä Jordaniassa joutuu maksamaan melko suurta veroa ostoksista. Ammanista löytyy kuitenkin myös erilaisia kauppoja, joista voi hankkia kaikkea tarvittavaa edullisesti. Yllättävän miellyttävää mielestämme oli se, että kauppiaat ja ravintoloiden henkilökunta olivat yleensä aina ystävällisiä ja palveluhenkisiä.

Amman on hyvin eloisa kaupunki, jossa on paljon tutustuttavaa. Esimerkiksi kaupungin keskusta monine torineen ja nähtävyyksineen sekä moskeijat, kirkot ja talojen arkkitehtuuri ovat näkemisen arvoisia. Vuodeksi vaihtoon lähtevien on mahdollista päästä koko maassa nähtävyyksiin erittäin edullisesti, kuten esimerkiksi Petran pääsylippu kustantaa 50 dinaarin sijaan vain yhden dinaarin.

Sen lisäksi vaihtomme loppuvaiheessa saimme kurssitoveriltamme kutsun islamilaiseen hääjuhlaan, joka oli upea ja mieleenpainuva kokemus. Mahdollisuuksien mukaan kannattaakin ottaa osaa paikallisiin kulttuuritapahtumiin ja juhliin, sillä niissä pääsee käsiksi autenttiseen jordanialaiseen kokemukseen.

Toisaalta Jordaniassa on tärkeää pitää mieli kärsivällisenä, sillä Suomen asiointitasoon peilattuna kaikki ei välttämättä suju yhtä luistavasti ja ongelmitta. Paikallisten englannin kielen taso oli heikompi, kuin mitä osasimme odottaa ja siksi Jordanian puhekieleen ennalta tutustuminen voi pelastaa monissa tilanteissa. Kielimuurin takia asioiminen esimerkiksi terveysasemalla tai poliisiasemalla voi viedä aikaa ja johtaa väärinkäsityksiin. Myöhemmin ajateltuna olisimmekin molemmat halunneet saapua Jordaniaan muutama viikko ennen opintojen alkua, sillä tänä aikana olisi ollut loistava mahdollisuus tutustua maahan ja mukavoitua arabian kielen puhumisen kanssa.

Lopuksi

Mielestämme Jordania on ihastuttava maa, jossa on miellyttävä tunnelma, paljon kauniita maisemia ja turvallinen ilmapiiri. Saapuessamme maahan emme kokeneet kulttuurishokkia, vaan sopeuduimme ja omaksuimme paikallisen elämäntyylin nopeasti ja vaivattomasti. Vältyimme suurilta ongelmilta vaihtomme aikana, ja kaikki meni lähes kuten oli suunniteltu. Mainittakoon myös, että jordanialaiset ovat erittäin vastaanottavaisia ja aina innokkaita kertomaan maansa käytännöistä ja tavoista sekä rohkaisemaan ulkomaalaisia kommunikoimaan arabiaksi. Siksi suosittelemmekin matkustamaan Jordaniaan opiskelemaan arabiaa ja tutustumaan maan kulttuuriin, josta saa paljon irti jo lyhyelläkin ajalla.

“Ammanin keskusta”, Ammanin keskustan torien henki
kuvaajana Mariel Laaksoneva

“Boulevard Ammanin keskustan Abdalin kaupunginosassa”,
Ammanin moderni puoli
kuvaajana Ingrid Kruusel

“Ammanin keskustassa Abdalissa sijaitsevan King Abdullah I – moskeijan sisätila”, henkeäsalpaavan kaunis kuva moskeijan sisätiloista
kuvaajana Mariel Laaksoneva

“Kuollutmeri”, upea maisemakuva
kuvaajana Ingrid Kruusel

“Zoubia Pohjois-Jordaniassa”, Jordanian vihreä puoli
kuvaajana Ingrid Kruusel

Posted on

My exchange at Technical University of Munich, Germany, winter 2021/2022

Student from the Faculty of Science

Hi all! I am a data science master student at the University of Helsinki. Current I am in my second year of the program, and I spend the semester of winter 2021/2022 at the Department of informatics, TU Munich, Germany, through Erasmus+ exchange program. As an international student, I really encourage students with similar background like me to try some exchange programs, wish this report can help you make decisions.

Before exchange

Every year, there will be two rounds of exchange application at UH. The first one on October and the second one on February. The October call always has more options, containing exchanges in Europe starting next spring and destinations outside Europe starting autumn next year. A small tip is not to ignore the October call, some destinations including Japan, the US and Canada can be popular. To be honest I missed my first choice, the University of Toronto during the October call. I appreciate that the exchange coordinator from international exchange service recommend some universities in Germany, that is really a good suggestion.

Before your application, you should make sure your goal for an exchange. The answers can be various, maybe some culture you are fond of, maybe some country you really want to visit. For me, the reason is to study some different courses and some research projects. That is why I take subject ranking as an important reference. So, there are four universities on my selection list: TU Munich and TU Berlin in Germany, and NTU in Singapore. The list can be very personal, my suggestion is to browse all the possible universities, both from Erasmus and bi-agreement, and list all the universities you liked and then ranked. After consideration, I listed TU Munich as my first choose, and I was successfully nominated from UH and received the offer from TUM at the beginning of June.

For the accommodation, I strongly recommend living in a student dormitory. In Germany, the universities will reserve dorms for exchange students, and these rooms are always cheap. At the same time, you will meet peers from all over the world as your roommates, I promise that you will love them. If you really have some special requirements about living or you are not satisfied with the room, finding a room on the private market can also be fine. Secondly, remember to register in your host university and select courses. Nearly all the important dates you will get notifications via email from the exchange coordinators, so remember to check your email box and the spam box. Remember to pay the registration fee, which is 147 Euros per semester in Germany. After paying the fee, you could browse the course list and make your own choices.

As an international student who are not a European citizen, there is an important tip: don’t forget to buy a public insurance for the semester. The German is called Gesetzliche Krankenversicherung, which is compulsory for all the students studying in Germany. For European citizens, all the things you need is to prepare your EU insurance card and send the scanned file to your coordinator. For exchange students who are not from EU, signing contracts with one of the public insurance companies are needed. I choose TK, 110 Euros per month containing all the service you need.

International experience at Munich

Munich is ranked 2nd position in QS Best Student Cities ranking. With Germany’s growing status as an international study destination, and Munich has surpassed Berlin and climbed up to second place comparing to the ranking in 2019, becoming one of the best destinations in the world for students. The increase in the desirability, employer activity and affordability ranking indicators, and the city’s lower prices compared to other European hubs, quality of life, ease of getting around, nightlife and Bavarian friendliness boost Munich’s impressive. Based on the background, you will find Munich is a very international city and proper for foreign students. Especially if you live in Studentenstadt, which is one of the most famous student dormitories in Munich. You will meet students from both two top local universities: TU Munich and LMU.

I must commit that current covid situation really limit our interactions with others, but my experience with friends here is still impressive. During the weekdays, I can discuss the knowledge in Quantum computing with peers from Japan and the US and having the guidance of a German PhD candidate for my academic project. At the weekend, I can play FIFA with my roommates in the common living room and enjoy Chinese food with friends from Morocco and Romania… Looking back for my winter in Munich, I cannot imagine I have such a colorful life with friends from all over the world.

However, after the breakout of Omicron, nearly all the activities are online. Studying in the Zoom university does affect the learning experience. Feeling that we are still together, I do hope the covid can have an end as soon as possible.

Course selection

TU Munich has two round of course selection. First one is what TUM called matching period. In this period, you are available to choose you Practical courses and seminars. TU Munich encourages everyone to choose one practical course and one seminar per semester, and as the period name, these two categories of courses need to match your background with the course requirement. So, after you list your preference, you also need to contact the lecturer with your CV and motivations, which is pretty like finding a job on the market. It is a unique experience for me to select a course organized by the company SAP and working on some stuff related to business data platform. It is close to working in a real case. The second round is the normal round for course selection and enrollment. As one of the top technical universities in Europe, TU Munich provides various courses, for a lot of them you cannot find on the course list at University of Helsinki. For me, I have a very broad range of courses, from management to physics, including Stochastic optimization, Intro to Quantum computing, Nature Language Processing and Business analysis. These courses really open my eyes.

Explore Germany, even the Europe:

If you lived in a country for half a year, you would hope to explore your city and your country. That is exactly what I am doing here in Germany. Munich is famous for football, Bayern Munich, the most successful football team in Germany, is located here, their home stadium is only 5 kms from my room, so, definitely I enjoyed one of their European Champion’s League match against Benfica. The atmosphere was going to kill me, everyone is crazy for their team. I used to watch the game of Helsinki HJK, I have to say HJK still have a long way to go.

During Christmas, I visited Berlin, the capital of Germany. Berlin is a city with colorful history, and I went to the Holocaust Memorial, the remains of the Berlin Wall and the Museum Island. These buildings are amazing and worth a visit. Another tip is that not Germany, Munich is an important transportation hub, so, you can always buy low price flight tickets originating from Munich. Last November, I flew to UK and Ireland with only 40 euros, which cannot be accomplished at Helsinki.

Reflection: Why to exchange?

At last, I would like to say I am a guy really enjoy mobility, that is why I exchanged to Sweden when I was in my Bachler, and I came Munich this winter. I believe that young people should have the chances to know how big the world is, and what you could do in the world. Exchange can really help you with that. So, if you are hesitated, I hope my report can help you make your decision.

Bayern Munich home stadium.
The picture shows a large field with an open roof.

Inside view of the building of the Faculty of Mathematics and Computer Science at the Technical University of Munich.

Posted on

Vaihtokertomus, Lund University, syksy 2021

Oikeustieteellisen tiedekunnan opiskelija

Ennen lähtöä

Opiskelen oikeustiedettä viidettä vuotta Helsingin yliopistossa ja olen haaveillut vaihto-opinnoista niin kauan kuin jaksan muistaa. Hakuvaiheessa Lund vaikutti kaupunkina itselleni täydelliseltä vaihtokohteelta, sillä halusin pieneen yliopistokaupunkiin, jossa kuitenkin olisi paljon tekemistä ja aktiivinen opiskelijaelämä. Yliopisto on arvostettu ja opintotarjonta vaikutti mieleiseltä. Halusin oppia puhumaan ruotsia paremmin ja kehittää erityisesti akateemista englannin kielen taitoani. Lundissa oli mahdollisuus valita kursseja myös oman tieteenalan ulkopuolelta. Nämä kaikki yhdessä tekivät Lundista sen itselleni ainoan ja oikean, enkä hakenutkaan lopulta kuin tähän yhteen vaihtokohteeseen.

Koko prosessin aikaa vievin osuus oli vaihtokohteen ja kurssien valitseminen. Kun Helsingin yliopisto oli vahvistanut valintani juuri tähän vaihtoyliopistoon, tein vielä erillisen hakemuksen kohdeyliopistoon. Vaihtoyliopisto lähetti kaikki tarvittavat ohjeet sähköpostilla. Lopullisen hyväksymisviestin ja tiedot kurssivalinnoistani sain toukokuussa 2021. Alkukesästä yliopisto lähetti tietoa opintojen aloittamisesta, orientaatiosta, asumisesta sekä Studentlundista, joka on Lundin tiedekuntajärjestöjen ja osakuntien kattojärjestö. Jokaisen opiskelijan tulee liittyä Studentlundiin (ohjeet tulevat sähköpostilla) ja lisäksi vielä johonkin osakuntaan eli nationiin (tämä hoidetaan vasta paikan päällä). Kursseista tuli tarkempaa infoa sähköpostitse elokuun puolella. Ennen opintojen alkamista oli mahdollista liittyä mentoriryhmään, suosittelen lämpimästi!

Byrokraattisia lähtövalmisteluja ei ollut eikä paikan päälläkään tarvinnut ilmoittautua millekään viranomaiselle. Toki pandemia-ajan luoma epävarmuus toi omat haasteensa lähtöön valmistautumisen osalta, en esimerkiksi uskaltanut vuokrata asuntoa vielä keväällä. Ennen lähtöä hankin matkavakuutuksen, ilmoitin Kelaan vaihdosta ja hain opintotuen asumislisää. Tein myös matkustusilmoituksen ja väliaikaisen osoitteenmuutoksen, mutta näiden lisäksi tehtävälistalla oli lähinnä pakkaamista.

Asuminen

Asunnon löytäminen syksyllä oli haastavaa, mutta ei mahdotonta. Opiskelija-asuntoja tarjoavat AF Bostäder, LU Accommodation sekä osakunnat. AF Bostäder on asunnontarjoajista suurin ja heillä on ”novish lotteri” heinäkuussa ja joulukuussa. Tällöin uusille opiskelijoille on jaossa suuri määrä asuntoja, joita voivat hakea myös vaihtarit. Yliopisto lähettää paljon vaihto-opintoihin ja asumiseen liittyvää ohjeistusta sähköpostilla. Ohjeita löytyy myös AF Bostäderin nettisivuilta ja facebookista. LU Accommodationin asuntoja haetaan erillisellä hakemuksella suunnilleen samaan aikaan kuin milloin opiskelijan tulee lähettää hakemus vaihtoyliopistoon. Nopeus on valttia, ja asuntohakemus kannattaakin tehdä heti haun auettua, vaikkei olisi vielä lähettänyt hakemusta kohdeyliopistoon. Facebookista löytyy asuntoryhmiä, joista vaihdonaikaista kotia voi myös etsiä.

Itse sain asunnon AF Bostäderin asuntolottojonosta. Maksoin Delphissä sijaitsevasta korridor-asunnosta 3850 kruunua kuukaudessa eli noin 385 euroa. Asuntoja on sekä kalustettuja että kalustamattomia, tarjontaan voi perehtyä AF Bostäderin nettisivuilla. Opiskelija-asuntojen vuokrat vaihtelevat noin 250-500 euron välillä, yksityiseltä vuokraaminen on hieman kalliimpaa, mutta jos on valmis asumaan hieman kauempana Lundin keskustasta, voi vuokra-asunnon löytää alle 500 eurollakin. Suosittelen lämmöllä korridor-huonetta vaihdonaikaiseksi asuinpaikaksi. Vuokra on kohtuullinen ja useimmissa korridor-asunnoissa on oma wc ja kylpyhuone. Hyvin varusteltu keittiö jaetaan yleensä noin 8-14 ihmisten kesken. Tämä kuulosti alkuun melko paljolta, sillä suomalaisena tällaiseen asumiseen ei ole tottunut, mutta jälkikäteen olen todella onnellinen, että sain napattua asuntohausta tällaisen asumismuodon vaihdon ajaksi. Korridorissa asui sekä paikallisia että kansainvälisiä opiskelijoita, ja pääsin ahkerasti käyttämään kotona sekä englantia että ruotsia. Korridor-asuminen oli erittäin yhteisöllistä ja mikä parasta, ruoka- ja hengailuseuraa löytyi aina. Järjestimme yhdessä myös leffailtoja sekä useat juhlat syksyn aikana (erityismainintana perinteiset TDC-bileet, joissa vieraillaan jokaisen huoneessa ja pelataan erilaisia pelejä). Opiskelijataloista löytyy hyvät pesutuvat ja joissakin kohteissa on myös yhteisiä opiskelutiloja.

Delphi on Lundin suurin opiskelija-asuinalue ja siellä asuu yli 1000 opiskelijaa. Itse tykkäsin Delphistä todella paljon! Lenkkeilymaastot ja ruokakaupat sijaitsivat lähellä. Etäisyys Lundin keskustasta oli n. 2 km, joten matka yliopistolle sujui nopeasti. Suurin osa opiskelijoista kulkee lähes koko vuoden pyörällä, mutta myös julkinen liikenne toimii hyvin. Lundin alueen bussilippu maksaa noin 45 e/kk. Mikäli käy usein Malmössä tai lähikunnissa, kannattaa ottaa suoraan usean vyöhykkeen lippu, se maksaa itsensä nopeasti takaisin. Ruotsissa on käytössä Skånetrafiken-sovellus, josta voi ostaa junalipun myös Tanskaan liikuttaessa. Suurin osa vaihtarikavereistani asui Lundissa tai lähikunnissa, joista oli hyvät kulkuyhteydet.

Opiskelu ja opetus

Lundin yliopisto on perustettu vuonna 1666 ja on kansainvälisesti erittäin arvostettu. Kun aloitin vaihto-opinnot elokuussa, orientaatio järjestettiin etänä pääasiassa Zoomin välityksellä, joitakin live-tapahtumiakin onneksi oli. Viikon aikana tuli hankkia LU-kortti, jonka sai haettua yliopiston kirjastoista. Kortti toimi avaimena useissa yliopiston tiloissa (oikeustieteellisessä ei päässyt luentosaliin ilman korttia – tai sen puuttuessa – ilman avuliasta kaveria) ja tulostuskorttina. Orientaatioviikon ohjelmassa oli paljon yleistä tietoa yliopistosta, terveysturvallisuudesta sekä ruotsalaisesta yhteiskunnasta. Orientaatioviikon jälkeen kaikkien valitsemieni kurssien opetus toteutettiin lähiopetuksena pandemiasta huolimatta, ja tästä olinkin todella onnellinen.

Lukuvuosi Lundissa on jaettu neljään periodiin, ja kurssit ovat joko 7,5 tai 15 opintopisteen laajuisia. Opintoni olivat pääasiassa englanniksi. Suoritin vaihdossa maisterivaiheen valinnaisia opintoja. Opetus oli sekä luento- että seminaarimuotoista, ja opiskelijoiden odotettiin osallistuvan opetukseen aktiivisesti. Luennoille oli usein ennakkolukemista, opetus oli keskustelevaa ja ryhmätöitä tehtiin melko paljon. Lähtökohtaisesti luennoille osallistuminen oli vapaaehtoista, mutta seminaarit olivat pakollisia. Tenttejä minulla ei syksyn aikana juuri ollut, vaan kurssien lopputehtävät suoritettiin esseemuodossa (pituus noin 4000 sanaa). Arvosteluasteikko kursseillani oli A-F.

Osallistava opetustyyli tuntui aluksi jännittävältä, mutta sen myötä oppi todella paljon, ja interaktiivisen opetusmuodon myötä kursseilla pääsi tutustumaan hyvin toisiin opiskelijoihin, kun vaihtoehtona ei ollut ”vain istua hiljaa takarivissä”. Kurssit olivat työläämpiä kuin Suomessa, mutta samalla erittäin antoisia eivätkä kuitenkaan liian vaikeita, jos opiskeluun jaksoi panostaa. Opettajat olivat osaavia ja antoivat henkilökohtaista palautetta kaikista tehtävistä. Kannattaa panostaa materiaalin lukemiseen kurssin aikana ja osallistua aktiivisesti opetukseen, sillä pääsee pitkälle!

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähtijöille

Lundissa on erittäin aktiivinen opiskelijaelämä, ja jokaiselle löytyy varmasti mukavaa ja omannäköistä tekemistä. Oikeustieteellisen tiedekunnan kv-tuutorit järjestivät meille tapahtumia, joiden lisäksi osallistuin aktiivisesti osakuntien tapahtumiin. Opiskelijaelämä pyörii pääasiassa osakunnissa, ja tarjolla on paljon erilaista tekemistä kuten klubi- ja pubi-iltoja, brunsseja ja urheiluaktiviteetteja. Lähes kahden vuoden tauon jälkeen oli mahtavaa päästä jälleen sitseille! Liityin itse Lunds nationiin ja osallistuin myös heidän fuksiviikolleen. Kun kuuluu yhteen osakuntaan, saa osallistua kaikkien osakuntien tapahtumiin (pl. fuksiviikko), joten ei kannata olla huolissaan, jos vaihtarikaverit eivät liittyneen samaan. Osakuntien tapahtumat järjestetään vapaaehtoisvoimin, ja kannattaakin ehdottomasti osallistua jonkin tapahtuman järjestämiseen (palkkiona näistä esimerkiksi kiitossitsit ja ilmaisia lounaita). Vaihdon aikana tutustuin moniin uusiin ihmisiin ja löysin hyviä ystäviä, joiden kanssa vietimme esimerkiksi leffailtoja ja teimme reissuja lähikaupunkeihin. Lundissa on hyvät harrastusmahdollisuudet, ja opiskelijana saa kuntosalikortin edullisesti sekä Gerdahallenista että Acticista. Osakunnista sai ostaa ruokaa lounasaikaan noin 4 eurolla, mutta Unicafe-tyyppistä opiskelijaruokailukulttuuria ei Ruotsissa ole. Kahvia saa kampuksilta edullisesti. Lundissa on erinomaisia opiskelutiloja sekä yliopiston pääkirjastossa että tiedekuntien omissa tiloissa.

Yleinen hintataso on melko lailla sama kuin Suomessa. Asunnon saaminen erityisesti syksyllä saattaa olla melko haastavaa, ja sen etsimiseen kannattaa varata aikaa ja hermoja. Itse yövyin University Guest Housessa syyskuun alkuun saakka, tätä vaihtoehtoa suosittelen ehdottomasti, jos asuntoa ei ole löytynyt ennen vaihtoon lähtöä taikka sen saa vasta esimerkiksi seuraavan kuukauden alusta (kuten omalla kohdallani kävi). Kun liikkuu Tanskan ja Ruotsin välillä, on syytä muistaa pitää ajokortti mukana rajalla toteutettavan sisärajavalvonnan vuoksi.

Sekä englannin että ruotsin käyttäminen voi tuntua aluksi raskaalta, itse olin varsinkin alkuun todella väsynyt iltaisin. Skånen murretta oli alkuun melko vaikea ymmärtää, mutta siihenkin tottui kuukauden kuluessa. Paikallisiin oli mielestäni helppo tutustua, kun osasi kieltä ja osallistui osakuntien toimintaan eli oli itse aktiivinen. Lundissa on paljon vaihtareita, joten uusien ystävien löytäminen oli helppoa. Yhteishenki osakunnissa on aivan omaa luokkaansa eikä kielimuuria kannata pelätä; esimerkiksi fuksiviikko toteutettiin kokonaan englanniksi. Reissukohteiksi suosittelen erityisesti Lomman uimarantaa, Kööpenhaminaa ja Tanskan pikkukaupunkeja (esim. Roskilde) sekä lähialueella sijaitsevia vanhoja linnoja. Aivan eteläinen Ruotsi on upeaa roadtrip-seutua. Julkinen liikenne toimii hyvin koko Skånen alueella, ja erityisesti junalla pääsee hyvin lähikaupunkeihin ja Tanskan puolelle. Kannattaa käydä myös Malmössä ja Ribersborgs Kallbadhusissa, josta löytyy mahdollisuus uida meressä ja kokea bastu (huom. EI sauna, terveisin suomalainen 😀 Löylyn heittäminen oli kielletty).

Vaihto oli kokonaisuutena ihana, ikimuistoinen ja itsessään hyvin ainutlaatuinen kokemus. Vaihdon aikana nautin elämästä ja opin itsestäni paljon uutta. Elämä ei vaihdossakaan ole tietenkään pelkkää ruusuilla tanssimista; on koti-ikävää ja välillä arki voi olla haastavaa, kun ne oman elämän läheiset ihmiset ovat eri maassa ja itse on uudessa paikassa yksin. Itselläni oli lukukauden aikana tavallista enemmän terveyshaasteita ja välillä oli itkukin silmässä niistä johtuen, mutta elämää se elämä on vaihdossakin.  Vaihtoaika meni todella nopeasti, joten kaikkiin kiinnostaviin mahdollisuuksiin kannattaa tarttua. Vaihtosyksyn aikana opin ennen kaikkea sen, että kaikki kyllä aina järjestyy ja elämä kantaa. Erityisesti pandemia-ajan koettuani olen todella kiitollinen kaikista vaihdossa solmimistani ihmissuhteista, lukemattomista kohtaamisista uusien ihmisten kanssa sekä tuosta koko tapahtumarikkaasta syksystä, josta jää elämänmittaisia muistoja!

Ruotsalaiset rakastavat fikapausseja eli suomalaisittain pullakahveja ja ovat myös erityisen ylpeitä fika-kulttuuristaan. Kuvassa pullia ja leivonnaisia vitsiinissä.

Lundin yliopiston pääkirjasto. Kuvassa näyttävä tiilirakennus, jonka seinustalla kiemurtelevat runsaat köynnökset.

Upea Lomman ranta, josta näki Tanskaan asti.

Posted on

Vaihtokertomus, University College London, Iso-Britannia, syksy 2021

Valtiotieteellisen tiedekunnan opiskelija

Yleisesti

Olin vaihdossa syksyllä 2021 Lontoon University College Londonissa, eli tuttavallisemmin UCL:ssä, jonne päätin hakea erityisesti mielenkiintoisen kurssitarjonnan ja laadukkaan opetuksen perusteella. UCL on kansainvälinen yliopisto, jonne saapuu opiskelijoita ympäri maailmaa. Oli ihanaa huomata, että yliopisto pyrki huolehtimaan mahdollisimman hyvin opiskelijoitaan, olipa kyse sitten opinnoista, mielenterveysasioista, asumisesta tai uuteen maahan sopeutumisesta. Haasteiden kanssa ei siis tarvinnut jäädä yksin, vaan apua oli kyllä aina saatavilla.

Ennen lähtöä

Ihan ensimmäisenä, kun vaihtoon hyväksytään Helsingin yliopistosta, täytyy hakea opiskelijaksi UCL:ään. Tätä varten piti muun muassa kirjoittaa motivaatiokirje, hankkia suosittelija yliopistolta ja lähettää opintosuoritusote. Kun kohdeyliopisto hyväksyy opiskelijakseen, toimii UCL:ssä yliopiston kirjoille pääseminen karkeasti ottaen kolmivaiheisesti. Ensimmäisenä täytyy täyttää sähköinen lomake, jossa kysytään erinäisiä perustietoja. Brexitin vuoksi minun piti selvittää mahdollinen tarpeeni hakea viisumia, mutta osoittautui, että alle kuusi kuukautta maassa oleskelevat EU-kansalaiset eivät sitä tarvitse, jonka ilmoitin myös UCL:lle. Erasmus-opiskelijana minun ei myöskään tarvinnut todistaa kielitaitoani. Tämän jälkeen täytyi suorittaa ennakkoilmoittautuminen koskien opiskeluihin liittyviä tietoja, ja vielä lopuksi itse ilmoittautuminen, jossa esimerkiksi päästään tekemään alustavat kurssi-ilmoittautumiset ja saadaan yliopiston tunnukset käyttöön.

Minulle kuitenkin ilmeni haasteita jo heti noiden kahden ensimmäisen vaiheen välillä, sillä täytettyäni tietoni sähköiseen järjestelmään, UCL:stä ei kuulunut mitään liittyen ennakkoilmoittautumiseen. Pari viikkoa ennen vaihtoon lähtöä, ja intensiivisen sähköpostittelun jälkeen päätin soittaa yliopistolle ja kysyä, mistä asia kiikasti. Ilmeni, että en ollut tarpeeksi selvästi ilmaissut sähköisessä järjestelmässä, että en tarvitse viisumia, ja UCL siis oli pannut ilmoittautumisprosessini jäihin, koska mitään ei ollut kuulunut. Kun sain vahvistettua, että en tosiaan tarvitse viisumia, pääsin miltei heti tekemään ennakkoilmoittautumisen. Prosessi sujui tämän jälkeen niin sutjakkaasti, että kaikki tarvittava oli tehty samalla viikolla, kun saavuin Lontooseen ja pääsin noutamaan oman opiskelijakorttini kampukselta. Mikäli siis kohtaat samankaltaisia haasteita, kuin minä, kannustaisin ehdottomasti tarttumaan puhelimeen ja soittamaan yliopistolle! Asiat yleensä ratkeavat viimeistään silloin.

Alkubyrokratia vaihtokohteessa

Ihan ensimmäisenä täytyi tosiaan hakea kampukselta opiskelijakortti, jota täytyy pitää mukanaan aina yliopistolla, sillä muuten rakennuksiin ei pääse käytännössä sisälle. Lisäksi läsnäolovaatimus luennoilla ja pienryhmätapaamisissa kuitataan tällä samalla kortilla, joka luettiin jokaisen opetushuoneen edessä olevassa lukulaitteessa.

Kun orientaatioviikko pyörähti käyntiin, tiedekuntani järjesti meille vaihto-opiskelijoille perehdytystilaisuuden Zoomissa. Alustavat kurssivalinnat käytiin vahvistamassa henkilökohtaisesti tiedekunnalla, jossa hallinnon työntekijä tarkisti mahdolliset päällekkäisyydet ja vahvisti valinnat. Omalla kohdallani kurssivalinnat onnistuivat mutkattomasti ja pääsin miltei kaikille jo ennakkoon haluamilleni kursseille. Toki vaihtoehdot olivat hieman muuttuneet alkuperäisestä, mikä vaikutti ainakin yhteen kurssivalintaani. Kannattaakin varautua siihen, että kurssivalinnat voi joutua tekemään melkein kokonaan uudestaan Lontoossa. Tämä sattui esimerkiksi yhdelle vaihtarikaverilleni. Lisäksi on hyvä olla tietoinen, että UCL:ssä puolet kursseista täytyy suorittaa siinä tiedekunnassa, johon on alun perin hakeutunut opiskelijaksi. Itse tein kolme kurssia kotitiedekunnassani ja yhden toisesta tiedekunnasta.

Muuttoon liittyvää byrokratiaa ei juuri ollut, tein vain muuttoilmoituksen Suomen Digi- ja väestövirastolle. Koska en tarvinnut viisumia ja oleskelin maassa niin vähän aikaa, ei minun tarvinnut ilmoittautua poliisille tai kaupungin asukkaaksi. En ollut myöskään oikeutettu kirjautumaan julkisen puolen terveydenhuoltopalveluihin (National Health Service). Hyvä matkavakuutus on siis ensiarvoisen tärkeä. Myös näistä asioista UCL:ltä tuli runsaasti tietoa jo ennen vaihtoon lähtemistä.

Opiskelu ja opetus

Opiskelin vaihdossa School of Slavonic and East European Studies – nimisessä tiedekunnassa kansainvälistä politiikkaa alueellisesta näkökulmasta. Korona-aikana opinnot oli organisoitu niin sanotulla hybridimallilla, mikä tarkoitti, että osa opinnoista oli järjestetty etänä ja osa lähiopetuksessa. Luennot olivat joko live-luentoja Zoomissa tai sitten ne oli ennakkoon nauhoitettu. Meillä oli Zoomissa myös niin sanottuja Q&A – tapaamisia, jonne kurssin opettaja tuli keskustelemaan opiskelijoiden kanssa kulloisenkin luennon aiheesta ja vastailemaan opiskelijoiden kysymyksiin. Tämän lisäksi meillä oli kampuksella pienryhmätapaamisia tai seminaareja. Jokaiselle seminaarille annettiin luettavaksi materiaali, kuten artikkeleita luennon aiheeseen liittyen. Yleensä saattoi olla myös kysymyksiä, joihin piti ennakkoon valmistautua. Seminaareissa oli tarkoitus keskustella ja debatoida luentojen aiheista, toisinaan saattoi olla myös esimerkiksi esitelmiä ja muuta sen sellaista.

Kandivaiheen opiskelu UCL:ssä oli mielestäni intensiivisempää ja vaativampaa, kuin opinnot HY:ssä, toki tämä riippuu myös kurssista. Itselläni arkipäivät kuluivat kyllä hyvin siihen, että osallistuin luennoille ja valmistauduin seminaareihin, sillä viikoittaista luettavaa oli ihan kiitettävä määrä. Muutenkin UCL:ssä opiskelijoita vaaditaan aidosti osallistumaan. Seminaareihin ei voinut osallistua valmistautumatta, sillä opettajat pitivät kyllä huolen siitä, että kukaan ei istunut tuppisuuna. Pelkät luennot toki toimivat hyvin samankaltaisesti, kuin Suomessa, eli opettaja luennoi aiheesta, mutta interaktiivisuutta opetuksessa oli lisätty muilla tavoin, kuten juuri näillä seminaareilla. Itse pidin tästä kovasti. Muutenkin kurssien aiheet olivat paljon käytännönläheisempiä, kuin HY:llä oman opintosuuntani varsin teoriapainotteiset opinnot.

Tenttejä minulla ei ollut ollenkaan, vaan jokaiselle kurssille täytyi tehdä lopputyö, essee, josta kurssin arvosana määräytyi käytännössä suoraan. Opettajat kannustivat siihen, että valitsemastaan kurssityön aiheesta ja mahdollisesti askarruttavista kysymyksistä jokainen olisi käynyt keskustelemassa henkilökohtaisesti opettajan kanssa. Myös palautetta UCL:ssä sai paljon enemmän, kuin HY:llä.

Arvosteluasteikko on UCL:ssä ja ilmeisesti Iso-Britanniassa yleensäkin 0-100 %. Minun oli suomalaisena hieman vaikea ymmärtää tätä arvosteluasteikkoa ja ei sitä minulle koskaan selitettykään. Kanssaopiskelijat vain naureskelivat eräällä kurssilla, että jos kandivaiheessa jostain työstä saisi 80 %, voisi sen melkein jo lähettää johonkin tieteelliseen julkaisuun. Käsittääkseni siis ”normaali, hyvä” arvosana pyörii siinä jossain 60 % hujakoilla. Päätin kuitenkin olla ottamatta arvosanoista sen suurempaa stressiä, sillä vaihto-opintoni kirjataan tutkintooni vain välillä hyväksytty/hylätty.

Asuminen

Ensinnäkin on mainittava se tosiasia, että Lontoossa asuminen on melko kallista. Mahdollisuuksia asunnon hankkimiseen on niin yksityisellä puolella kuin UCL:n omia opiskelija-asunnoissakin. Itse päätin hakea huonetta UCL:n asuntolasta, sillä aiemmin UCL:ssä vaihdossa olleen kaverini mukaan ihmisiin tutustuminen oli helpointa tätä kautta. Lisäksi se tuntui kaikista käytännöllisimmältä ratkaisulta. Asunnon hakeminen oli suhteellisen helppoa, se tehtiin UCL:n asuntopalvelujen sähköisessä portaalissa. Muutenkin kaikki asumiseen liittyvän byrokratian, kuten sisään- ja uloskirjautuminen, hoitaminen oli mutkatonta. Mikäli päätyy hakemaan asuntoa yksityiseltä puolelta, kannattaa esimerkiksi etsiä erilaisista Facebook-ryhmistä. Myös UCL:llä on lista luotettavista vuokranantajatahoista.

Asuin itse isossa asuntolassa, reilun kahdentoista hengen solussa lähellä Camden Townia. Solussa olivat yhteiset suihkut, vessat ja iso keittiö. Huoneet olivat valmiiksi kalustettuja, noin 17:sta neliön kokoisia. Asuntolassa miltei kaikki olivat kansainvälisiä maisteriopiskelijoita ja soluissa pojat ja tytöt asuivat sekaisin. Omat kämppikseni olivat aivan ihania tyyppejä ja yhteiselomme sujui hyvin mutkattomasti. Järjestimme aika ajoin esimerkiksi yhteisiä illallisia. Vessaan tai suihkuun pääsyäkään ei tarvinnut koskaan odottaa.

Olen erittäin tyytyväinen päätökseeni hakeutua UCL:n asuntolaan. Yleisesti Iso-Britanniassa on kulttuuri, että kavereita hankitaan ennemminkin sen perusteella, missä asutaan, eikä sen perusteella, missä opiskellaan. Varsin erilaista siis Suomeen verrattuna. Tämän vuoksi kaveriporukat UCL:ssä ovat todella poikkitieteellisiä ja ihmisiä tulee ympäri maailmaa. Asuntolassa olikin todella helppo tavata muita opiskelijoita ja tutustuinkin aivan huikeisiin tyyppeihin. Oikeastaan kaikki lähimmäiset kaverini, joiden kanssa vietin aikaa vapaalla, tulivat omasta asuntolastani ja solustani.

Lontoossa, kuten Iso-Britanniassa yleisestikin, opiskelija-asunnot voivat olla paljon huonommassa kunnossa, kuin Suomessa. Oma huoneeni ja asuntolani eivät olleet mitään kummoisia, mutta silti siellä pystyi elämään täysin normaalisti. Ainut ikävä seikka oli se, että marraskuun kylmenevinä päivinä huoneessani ja asuntolassamme oli aika ajoin inhottavan kylmä, vaikka lämmitys toimi. Ihmetystä herätti esimerkiksi jokaisessa ikkunassa ollut tuuletusaukko, jota ei yksinkertaisesti saanut suljettua. Tilkitsin omani pyyhkeellä. Villasukista ja muista lämpimistä vaatteista siis ei taatusti ole haittaa. Lisäksi asuntolassani kaikki käyttivät sisätiloissa sisäkenkiä, joten suosittelisinkin varaamaan myös sellaiset matkalaukkuun.

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville

Kannattaa varautua siihen, että kavereiden hankkimisen ja verkostoitumisen suhteen täytyy olla itse hyvin aktiivinen. Tiedekuntani ei esimerkiksi järjestänyt minkäänlaista tapaamista omille vaihto-opiskelijoilleen, ja muutamaa lukuun ottamatta en ikinä päässyt tapaamaan oman tiedekuntani vaihtareita. Tiedekuntani ainejärjestö järjesti lähinnä opintoihin ja työelämään liittyviä tapahtumia orientaatioviikon yhteistapahtumia lukuun ottamatta. Kavereiden hankkiminen omien opintojen kautta tuntuikin melkoisen vaikealta. Kuten aiemmin todettu, helpointa minulle olikin tutustua ihmisiin omassa asuntolassani.

UCL:ssä on myös erilaisia societyjä, eli järjestöjä ja harrastustoimintaa aina kuplateestä nyrkkeilyyn ja ammatilliseen profiloitumiseen. Kannustan ehdottomasti lähtemään mukaan societyjen toimintaan omien kiinnostuksenkohteiden mukaan. Societyihin osallistuminen antaa myös hyvän mahdollisuuden tutustua samanhenkisiin ihmisiin. Jos esimerkiksi pitää liikunnasta, on tämä huomattavasti edullisempi tapa harrastaa, kuin yliopiston ulkopuolella.

Lontoo on mahtavan monipuolinen kaupunki, jossa tekemistä ja näkemistä riittää taatusti. Ihmisten rentous ja avuliaisuus viehättävät. Asiat myös yleisesti hoituvat samalla intensiteetillä, kuin Suomessa. Hintataso on lähellä Suomea, paikoittain on hieman kalliimpaakin. Monet merkittävät nähtävyydet ja museot ovat kuitenkin ilmaisia, mistä pidin kovasti. Myös julkinen liikenne pelaa mainiosti, tosin hinnat olivat minulle melkoinen yllätys. Osalla kavereistani oli julkisen liikenteen Oyster-kortti, mutta ainakin minulle sanottiin, että ellei julkista liikennettä käytä päivittäin useamman matkan verran, ei korttia kannata hankkia. Maksoin siis jokaisesta matkasta erikseen. Turvallisuustilanne Lontoossa on yleisesti ottaen hyvä, mutta toki moisessa suurkaupungissa kannattaa aina olla varuillaan. En esimerkiksi suosittelisi liikkumaan yöllä yksin. Esimerkiksi Camdenissa, jossa asuin, useammalta asuntolassani asuneelta opiskelijalta ryöstettiin puhelin kädestä. Itse palasin myöhällä aina jonkun kaverini kanssa takaisin asuntolaamme.

Posted on

Vaihtokertomus, SciencesPo Pariisin kampus, Ranska, syksy 2021

Valtiotieteellisen tiedekunnan opiskelija

Ennen lähtöä

Haku SciencesPo:n Pariisin kampukselle oli kaksiosainen. Tarvittava informaatio löytyi hyvin Opiskelijan ohjeista netistä. Myös vaihtoon hakevien infotilaisuuksista sai paljon apua, kun pääsi kysymään käytännön järjestelyistä opiskelijoilta. Kun kotiyliopisto oli hyväksynyt vaihtohakemuksen piti SciencesPo:lle lähettää oma hakemuksensa CV:neen päivineen, jonka jälkeen he tekivät omat valintansa hakijoista.

Valinnan jälkeen uudelle yliopistolle sai tunnukset, jotka tuli aktivoida sähköpostin kautta. Tätä tietä sai kaikki tarvittavat tiedot prosessin etenemisestä ja pysyi kartalla siitä, mitä piti tehdä ja milloin. SciencesPo:hon ei tarvinnut valita varsinaisesti erillistä suuntautumista kurssien suhteen. Riitti, kun osasi perustella tarpeeksi hyvin kurssien hyödyllisyyden omalta kannaltaan esim. valmistumisen tai tulevien uratavoitteiden pohjalta.

Alkubyrokratia vaihtokohteessa

Suurin osa tarvittavista tiedoista täytettiin netissä jo etukäteen sähköpostitse lähetettyjen tietojen mukaisesti. Perinteisesti digitaalisuudessa kenties pohjoismaita jälkijunassa seuraava Ranska oli poikkeusolojen myötä uudistanut myös yliopistojen digitaalista infraan ja tietojen päivittäminen vaihtoyliopistoon sujui hyvin. Paikan päällä konkreettisen opiskelijakortin, joka on kaikille standardi mm. opiskelija-alennuksia hakiessa, hakeminen vaati pari yritystä, mutta tietojen uudelleen tarkastus netissä riitti sen saamiseen.

Itse kursseille ilmoittautuminen tapahtui syksyllä lähtiessä jo hyvissä ajoin kesällä, ja päivämäärä oli syytä laittaa muistiin, sillä muiden opiskelijoiden kanssa keskustellessa tuli ilmi, että kursseille ilmoittautuminen käy ’’nopeat syövät hitaat’’-periaatteen mukaisesti. Monet kurssit Pariisin kampuksella täyttyivätkin nopeasti, ja oli hyvä varautua ottamaan suuri lista kursseja varmuuden vuoksi, kun kaikki ensimmäiset toiveet eivät täyttyneet.

Kurssitarjonta annettiin hyvissä ajoin, mutta jotkin kursseista eivät ikinä toteutuneet, joten Mobility Online-palveluun täytetty alustava suunnitelma sai elää jonkin verran. Tarjolla oli myös hieman myöhemmin saman ilmoittautumiskaavan mukaisesti erilaisia harrastus- ja vapaa-ajan kursseja mm. kulttuurin, taiteen ja urheilun tiimoilta, joihin on syytä niiden kattavuuden takia paneutua.

Ilmoittautua sai myös jonkinlaiseen erilliseen tutustumistilaisuuteen, jossa uusia opiskelijoita olisi saanut tavata erilaisen kattavan järjestetyn ohjelman kautta, mutta itse päätin jättäytyä tästä pois sen maksullisuuden (muistaakseni jopa 250 euroa) takia. Yliopistolla on runsaasti muuta maksutonta orientaatiotoimintaa ennen opetusta ja sen aikana, joten huolta ei todellakaan kannata kantaa siitä, että jäisi vaille seuraa.

Vaikka Ranskasta puhuttaessa usein maasta jää kuva jonkinlaisena monimutkaisen byrokratian mörkönä, oli maalle tulo papereilla omasta mielestäni helppoa. Molempien Suomen ja Ranskan ollessa EU-maita rekisteröinnit yms. sujuivat ilman hankaluuksia. Liittymän tai pankkitilin avaaminen on yhtälailla EU-kansalaisille suhteellisen helppoa, joskin on syytä varautua pitkään jonotteluun ja mahdolliseen kielimuuriin, mikäli ei itse taida Ranskan kieltä.

Asuminen

Löysin vuokra-asunnon somen kautta ryhmästä, joka oli suunnattu Pariisissa asuville suomalaisille hyvin nopeasti. Asuntoa hakiessa on syytä ottaa huomioon se, että monet vuokranantajat saattavat vaatia erilaisia takauksia, joihin saattaa tarvita ranskalaisen pankkitilin. Vuokrataso on Pariisissa hieman korkeampi kuin Helsingissä, mutta esimerkiksi yliopiston kautta sähköpostitse lähetettiin vaihtoehtoja erilaisista opiskelija-asuntoloista, joiden hintataso oli hieman alempi.

Mahdollisuutena oli myös etsiä tulevista ja nykyisistä SciencesPo:n opiskelijoista kämppisseuraa opiskelijoiden itse ylläpitämien ryhmien ja lomakkeiden kautta. Tämä voi olla mainio, ainutlaatuinen mahdollisuus säästää vuokrassa ja samalla päästä käsiksi valtavan kaupungin aitiopaikkoihin paikallisen kämppiksen kanssa.

Pariisi jakautuu arrondisementteihin, eli erilaisiin vyöhykkeisiin, ja mikäli haluaa tietynlaisia piirteitä juuri omalta asuinympäristöltään, on netissä runsaasti materiaalia, jonka kautta ottaa selvää eri alueiden ominaisuuksista. Metro on sujuva tapa liikkua suuressa kaupungissa, joten hieman kauempana keskustasta asuminen ei välttämättä muodostu ongelmaksi.

Vuokran lisäksi on syytä ottaa huomioon ylimääräiset kustannukset, joita vuokran päälle voi muodostua. Pariisissa käytetään monesti kaasua lämpimän veden ja kokkaamisen tukena, jonka lisäksi sähkö on poikkeuksellisen kallista Suomeen verrattuna. Etenkin talvella vaihdossa ollessa voi olla syytä kysellä vuokranantajalta lämmitysmahdollisuuksista, mikäli käytössä on sähköpatterit.

Opiskelu ja opetus

Kurssit jakaantuvat pääosin seminaarikursseihin ja luentokursseihin. Lisänä on myös erilaisia soveltavia vaihtoehtoja, kuten workshop-kursseja. Kurssien metodeihin on syytä paneutua ennen niille ilmoittautumista, sillä seminaarikurssit eroavat suuresti muista. Seminaareilla opetus nojasi useasti presentaatioiden ja keskustelujen varaan ja näin ollen perinteisiä tenttejä ei näillä monesti ollut. SciencesPo:n kansainvälinen status mahdollistaa kurssien lukemisen niin ranskaksi, kuin englanniksi.

SciencesPo:lla on yliopistona ainutlaatuinen maine. Se kantaa, tai pyrkii kantamaan, yhä jonkinlaisen eliittiyliopiston statusta. Sen infrastruktuurissa on yhä havaittavissa tietynlaisia rakenteita, jotka suomalaisen yhteiskunta-alan opiskelusta puuttuvat tyystiin ja sen opiskelijoiden habituksessa voi olla suomalaisittain ilmaistuna tietynlainen ’’pöhinä’’, joka voi näkökulmasta riippuen olla joko rohkaiseva tai luotaantyöntävä piirre.

Eliittiyliopiston maineeseen ei kuitenkaan kannata suhtautua liian vakavasti. Vaikka yliopiston alumneissa ovatkin kaikki istuvat ja istuneet presidentit, sekä monia muita isokenkäisiä ranskalaisia osaajia, pärjää kursseilla kuka tahansa, joka on kurssin aiheesta tarpeeksi kiinnostunut. Arvostettu maine on omasta, ja monesta muusta ranskalaisesta näkökulmasta, sekä ansaittu, että osin tekaistu.

Professoreina on usein kansainvälisiä ammattilaisia, joiden kanssa pääsee syventämään tietämystään hyvin tiiviissä vuorovaikutuksessa kurssien mittaan. Omakohtaisesti koin sen, kuinka EU-päätöksentekoa, diplomatiaa sekä kansainvälisiä suhteita pääsi pohtimaan aivan uudenlaisessa valossa niin, että teemat tuntuivat olevan hyvin läsnä professorien puheissa.

Muuta aktiviteettia yliopistolla on runsaasti. Opiskelijat ovat hyvin aktiivisia järjestäessään toimintaa kampuksella ja sen ympärillä. Mukaan voi lähteä urheilujärjestön toimintaan, jossa on edustettuna kaikki suosituimmat lajit rugbystä perinteiseen jalkapalloon. Myös ei-urheilullista toimintaa löytyy. Yliopistolla voi liittyä vaikka Batuka-rumpuyhtyeeseen tai käydä viininmaistajaisissa kampuksella opiskelijoiden ylläpitämän viinikerhon kautta.

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähtijöille

Pariisi on todella monimuotoinen kaupunki. Se on vilinää ja elämää täynnä ja syksystä 2021 niin opetus, kuin muukin yhteiskunta on ollut enemmän tai vähemmän normaalissa tilasta koronasta huolimatta. Sen sisässä voi uppoutua suurkaupungin vilskeeseen ja tehdä vaihdostaan oman näköisensä.

Historian ja/tai taiteen ystävä ei kyllästy ikinä Pariisissa, sillä tarjolla on niin paljon museoita, ettei niihin kaikkiin meinaa ehtiä paneutua muun elämän ohessa. Ympärille on kietoutuneena suurvallan tarina ja uteliaalle mielelle kaupunki voi olla päivittäisen inspiraation lähde. Ranskassa on opiskelijan helppo ja halpa matkustella ympäriinsä esim. junalla, joten inspiraatiota voi hakea myös maaseudulta.

Itse koin juuri Etelä-Ranskassa matkustelun eniten avartavaksi, sillä Pariisi on vain pieni ja varsin omanlaisensa katsaus Ranskaan. Etelään voi karata lomien tai viikonloppujen aikana ja kiivetä Alpeille, hörpätä pastissia Marseillen auringossa tai perinteistä bordeauxlaista punaviinisekoitusta antiikinaikaisilla viinintuottaja-alueilla. Ranska antaa ainutlaatuiset puitteet nautiskeluun, joskin kasvisruokavaliosta nautiskeleville voi vegevaihtoehtojen poissaolo valtakunnallisesti tulla ikävänä yllätyksenä.

Kieltä ei tarvitse Pariisissa osata, mutta se luo ehdottomasti substanssia omiin kokemuksiin ja on väylä ranskalaiseen mentaliteettiin ja ranskalaisiin sydämiin. Täten ehdottomasti rohkaisen Pariisista tai Ranskasta kiinnostuneita oppimaan myös kieltä.

Kuva viinilasien kera: Opiskelijoiden In Vino Veritas-viinikerhon Chateau Gazinin maistajaisissa kampuksella lokakuussa. Tarjolla oli vanhoja bordeauxlaisia punaviinejä ja esittely tuottaja-alueen ’’terrainista’’.

Kuva merestä ja kalliosta: Matkustelu on Ranskassa helppoa opiskelijalle. Kuvassa tammikuinen Les Calanques Marseillen rannikolla, jossa tarkeni jo nautiskella pastissia merestä käsin.
Kuva: Augustine Carlioze

Kuva kampuksesta: SciencesPo avasi uuden, pramean, kampuksen tammikuussa 2022. Kuvassa opiskelijat kuuntelevat tervetuliasipäivänä Batuka-orkesterin konserttia sisäpihalla.