Utbytesberättelse, Université de Genève, Schweiz, hösten 2021

Studerande vid juridiska fakulteten

Jag åkte höstterminen 2021 på utbyte till Genève i Schweiz. Jag läser juridik vid Helsingfors Universitet så jag åkte till Genève för att specialisera mig på internationell rätt och ta del av kurser som inte erbjuds vid Helsingfors universitet.

Före utbytet

Direkt då jag fick veta att jag blev nominerad till en utbytestermin vid Université de Genève började jag att söka boende. I Genève finns väldigt lite studentboenden så det är svårt att få tag i ett. De rekommenderade därför från utbytesuniversitetet att lämna in sin ansökan så snabbt som möjligt. Jag lämnade in min ansökan om studentbostad i maj 2021 och fick svar på sommaren att jag hade fått ett rum i ett delat kollektiv i ett stort studentboende. Innan jag kunde få nycklarna till mitt rum behövde jag betala en garantihyra via ett schweiziskt företag som sedan kunde skickade ett bevis på att jag betalat min garantihyra till de som har hand om studentboendet. För boendet behövdes flera olika bilagor bifogas bland annat antagningsbesked från universitet och ett dokument där mina föräldrar undertecknar att de kan betala min hyra ifall jag inte kan. Jag behövde även betala min första hyra i förskott. Det har varit problem tidvis med studentboendet och de har inte alltid varit hjälpsamma.

Eftersom Schweiz inte är med i Europeiska unionen var det en hel del saker jag behövde ta tag i innan jag kunde åka på utbyte. Bland annat mobilabonnemanget måste pausas eftersom roaming i Schweiz med ett finskt abonnemang vanligtvis inte ingår i avtalet och är väldigt dyrt. Även reseförsäkring skaffade jag. För mitt studentrum behövde jag även ha en bostadsförsäkring vilken jag enklast tecknade hemma eftersom det hade varit dyrare att göra det på plats via ett försäkringsbolag i Schweiz.

Före utbytet var det även mycket pappersarbete som behövde göras för ansökan till utbytesuniversitetet. Jag behövde bland annat skicka en skriftlig ansökan per post till dem. Jag skrev även ut bland annat passkopior, tog passfoton och kopior på diverse försäkringsintyg eftersom jag hade hört att allt behövdes nere i Genève.

Byråkrati

Tyvärr är Schweiz ett väldigt byråkratiskt land och inga anmälningar kan göras online utan du behöver göra allt fysiskt, skriva ut papper, ta foton och sedan skicka det per post. Då jag landande i Genève hade jag två veckor på mig att ansöka om ett residence permit (uppehållstillstånd) vilket är obligatoriskt att ha. För den ansökan behövdes bland annat passfoto, passkopia, kopior på att jag var antagen till universitetet och bevis på att jag hade ”tillräckliga medel” för att kunna finansiera min vistelse. Det var väldigt knepigt för det första att förstå vad ”tillräckliga medel” innebar så jag hade bland annat mina föräldrar att skriva under dokument där de sade att de kunde finansiera mitt utbyte ifall att det behövdes och jag skickade med bankkontoutdrag från sparkonto och andra konton.

Eftersom försäkring är obligatoriskt i Schweiz behövde jag även posta kopior på mitt europeiska sjukvårdkort, passfoto och passkopia till en annan myndighet. Gjorde man inte detta på utsatt tid kräver Schweiz att man betalar den allmänna försäkringen som är väldigt dyr. Ungefär tre veckor innan jag var påväg hem från mitt utbyte fick jag post om att jag behöver personligen komma in till migrationsmyndigheten för att göra ett ”biometrical print” för att kunna få mitt uppehållstillstånd samt även betala för det. Det gjorde jag och ungefär en vecka innan jag åkte hem från mitt utbyte fick jag mitt uppehållstillstånd. Sammanfattningsvis behöver du som åker till Genève eller Schweiz vara beredd på mycket pappersarbete och många dokument som behöver scannas, skrivas ut och postas till diverse olika myndigheter. Dessutom sker all kommunikation med myndigheter på franska vilket är väldigt knepigt ifall man inte kan franska. Tur att appen google translate finns där man kan använda kamerafunktionen för att översätta all post från myndigheterna.

För att kunna få stipendiet från utbytesuniversitetet krävdes det även att man öppnade ett schweiziskt bankkonto och då behövde jag gå till banken med diverse olika dokument. De var väldigt hjälpsamma på banken, jag rekommenderar dig att använda dig av UBS då det var gratis för studerande att öppna bankkonto där.

Boende

Mitt studentboende hade ett bra geografiskt läge. Jag bodde endast en 25 min promenad från universitetet och hade relativt bra bussförbindelser från mitt boende. Jag hade mitt eget rum i ett stort kollektiv där jag delade ett litet kök med 15 andra personer. Men badrum och dusch delade jag endast med 7 andra personer. Alla studeranden i Genève bor i delade lägenheter eller kollektiv så det var roligt att testa på hur det var att leva så. Det är inte heller ovanligt att studeranden och andra bor i Frankrike och pendlar till Genève. Hyrorna i Genève är väldigt höga och för en etta kan du behöva betala mellan 2000–3000 € på den privata marknaden. Jag rekommenderar dig därför att så snabbt som möjligt söka studentboende via universitetet.

Studierna

Under höstterminen läste jag 30 studiepoäng fördelat på fem kurser. Jag var väldigt nöjd med kurserna, de var intressanta och professorerna var engagerade i ämnet. Vid universitetet är det vanligt att studeranden får material och artiklar att läsa innan varje lektion för att kunna delta i diskussioner och på förhand bekanta sig med innehållet. Det fungerade väldigt bra tycker jag eftersom kurserna var väldigt avancerade och på hög nivå var det välbehövligt att få bakgrundsinformation före. Det gjorde att jag hängde med lättare på lektionerna. För varje kurs hade jag två lektioner varje vecka. Lektionerna är 45 min men de var alltid hopslagna så 1,5 h lektioner i en viss kurs per vecka. Det är ett lite annat system än vad jag var van vid från Finland men jag tyckte att det fungerade bra. Tre av mina tenter var även muntliga tenter som fungerar så att man drar en eller flera tentfrågor och sedan svarar till professorn. De andra tenterna var skriftliga tenter som innehöll bland annat essäfrågor. Överlag var kurserna väldigt arbetsdryga och det förväntas att studeranden verkligen förbereder sig för lektionerna. Alla mina kurser som jag valde gick även på engelska. Det var möjligt att välja mellan juridiska kurser antingen på engelska eller franska.

Bra att veta

Jag trivdes väldigt bra i Genève. Det är en internationell stad ungefär i samma storlek som Helsingfors. Människorna är väldigt trevliga och hjälpsamma. Kollektivtrafiken fungerar helt okej och förbindelserna är många. Genève är väldigt rent och bra skött samt väldigt säkert eftersom kriminaliteten är låg.

Det du bör tänka på att det administrativa jobbet ökar enormt då Schweiz inte är med i EU. Valutan är även annorlunda vilket leder till lite ökat arbete med öppnande av bankkonto, uttag av pengar och växlingskurser. Dessutom, trots att Genève är en mycket internationell stad, är franska det dominerande språket eftersom Genève ligger i den fransktalande delen av Schweiz.

Vaihtokertomus, Universidade Nova de Lisboa, Portugali, syksy 2021

Valtiotieteellisen tiedekunnan opiskelija 

Ennen lähtöä

Vietin syyslukukauden 2021 vaihdossa Lissabonissa, Nova School of Social Sciences & Humanities- yliopistossa. Opiskelen pääaineenani yhteiskuntapolitiikkaa, mutta vaihtoyliopistooni kirjauduin sosiologian laitoksen kautta. Ennen vaihdon alkamista sain tiedon hyväksymisestäni, sekä kattavan ohjekirjan koskien yliopistoa, sähköisiä järjestelmiä sekä vaihto-opiskelua Lissabonissa. Learning Agreement tuli palauttaa yliopiston oman järjestelmän kautta ennen vaihdon alkamista, johon saimme myös yksityiskohtaiset ohjeet etukäteen. Novan vaihtokoordinaattori kirjasi kurssi-ilmoittautumisemme järjestelmään heti orientaatiotilaisuudessa, ja muutoksia kursseihin pystyi vielä tämän jälkeen tekemään sähköpostin välityksellä. Myös ensimmäiseen orientaatiopäivään tuli ilmoittautua etukäteen sähköisen järjestelmän kautta.

Alkubyrokratia vaihtokohteessa

Orientaatiopäivä antoi kuvaavan ensikosketuksen portugalilaiseen kulttuurin; tilaisuus alkoi myöhässä, ja kesti alle puolet ilmoitetusta ajasta, sillä opiskelijat haluttiin päästää nauttimaan kauniista säästä. Kaupungin asukkaaksi ei tarvinnut ainakaan neljän kuukauden vaihtoajalle ilmoittautua.

Yhteydenpito vaihtoyliopiston kanssa oli melko mutkatonta, kysymyksiin sai nopeasti vastauksen vaihtokoordinaattorilta ja tärkeistä ilmoittautumisista ja päivämääristä tiedotettiin etukäteen. Kurssitiedot syksyn kursseista julkaistiin kuitenkin myöhään, ja ensimmäinen Learning Agreement- tulikin tehdä vanhoilla kurssitiedoilla. Muutama viikko ennen lähtöäni sain tiedon englanniksi järjestettävistä kanditason kursseista, mutta maisteritason kurssit julkaistiin vasta jo maassa ollessani, pari viikkoa ennen opintojen alkamista. Lisäksi sain tietää vasta maahan päästyäni, että olin velvoitettu suorittamaan vähintään yhden sosiologian kurssin vaihtoni aikana. Sosiologian kursseja ei ollut tarjolla englanniksi, mutta sain sovittua erillisjärjestelyistä, ja suorittaa yhden kurssin englanniksi tenttimällä. Jouduin siis tekemään Learning Agreementin useampaan kertaan, ja kurssisuunnittelu aiheutti alkuun hienoista stressiä ja vilkasta sähköpostien vaihtoa yliopiston henkilökunnan kanssa. Lopulta sain kuitenkin kurssivalinnat tehtyä, ja opiskelut lähtivät käyntiin heti alkuun yhtä vaikeuksien kautta voittoon kokemusta rikkaampana. Käsittääkseni yliopiston yleisenä käytäntönä on, että vähintään yksi kurssi on suoritettava vastaanottavan laitoksen (omassa tapauksessani siis sosiologian) kurssivalikoimasta, ja näistä ei välttämättä aina löydy englanninkielisiä vaihtoehtoja. Tähän kannattaa siis varautua, mutta kuten omassakin tapauksessani, pienen säädön jälkeen asiat saa varmasti sovittua ja yliopiston henkilökunta auttaa parhaansa mukaan.

Opiskelu ja opetus

Opiskelin vaihdossa lähinnä historiaa, sillä vaihtovuonnani historian kursseja oli tarjolla monipuolisesti englanniksi myös maisteritasolla. Opetustyyli riippuu varmasti paljon professorista ja opiskeltavasta aineesta, mutta Suomeen verrattuna luennot olivat luonteeltaan keskustelevampia ja opiskelijoita osallistavampia; usein luentoja varten luettiin etukäteen yksi artikkeli, josta myöhemmin keskusteltiin. Toisaalta luentojen rakenne ei ollut yhtä systemaattinen kuin Suomessa, professorit eksyivät usein aiheesta pitkää puheenvuoroa pitäessään, ja esimerkiksi diaesityksistä ei ollut tietoakaan. Tämä teki opetuksen kuuntelemisesta toisaalta paikoin raskasta, mutta parhaimmillaan hyvin viihdyttävää. Kurssinumero muodostui lähinnä loppuesseiden kirjoittamisesta, ja aiheen sai valita yllättävän vapaasti. Lisäksi valmiista esseestä käytiin usein myös kahdenkeskeinen palautekeskustelu professorin kanssa kurssin lopuksi. Aktiivinen osallistuminen keskusteluun oli lähes aina mainittu kurssinumeroon vaikuttavana tekijänä, mutta professorit tuntuivat huomioivan tämän vaihtelevasti. Maisteritasolla kurssin luennot järjestettiin useimmiten kerran viikossa kolme tuntia kerrallaan, kanditasolla opetus oli jaettu kahteen puolentoista tunnin sessioon viikossa. Portugalin opiskelutyylissä yllätti erityisesti se, miten myöhään osa kursseista järjestettiin: erityisesti moni maisterikursseista saattoi jatkua kymmeneen asti illalla. Omat kurssini ajoittuivat kuitenkin mukavasti kahden ja viiden välille.

Asuminen

Asunnon etsimiseen kannattaa hyödyntää Facebookista löytyviä asuntoryhmiä, joista suurin osa vaihtareista löysi asunnon, tai luotettavia vuokranvälityssivustoja. Valitettavasti asuntomarkkinoilla on liikkeellä myös huijareita, joista ei takuuvuokran maksamisen jälkeen kuulu mitään: varovaisuutta tulee siis asuntoa etsiessä harjoittaa. Lisäksi kannattaa olla suhteellisen aikaisin liikkeellä, erityisesti jos haluaa asunnon keskeiseltä sijainnilta. Asuntoja on kaupungissa kuitenkin tarjolla paljon, ja erityisesti kimppakämppäasunnon löytää suhteellisen edullisesti. Kämppisasuminen on myös mahtava tilaisuus tutustua uusiin ihmisiin! Talvella tulee varautua siihen, että asunnot ovat hyvin kylmiä ja lämmitys olematonta (myös yliopiston tiloissa), eli villasukat kannattaa pakata mukaan.

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville

Kaupunkina Lissabon on uskomattoman eläväinen, värikäs ja monipuolinen. Pitkään jatkuvat illalliset ystävien ja perheen kanssa, viini lounaalla kesken työpäivän ja kahvittelu toista tuntia paikallisen pastelarian terassilla kuvastavat sitä rentoa ja nautiskelevaa elämänasennetta, johon kaupungissa pääsee käsiksi. Alkuun systemaattisuuden puute ja hidas tyyli kaiken hoitamiseen saattavat ärsyttää; kun bussi yliopistolle on tuttuun tapaansa reilusti myöhässä, kahvilan työntekijät vitsailevat keskenään ennen tilauksen vastaanottamista tai kaupan kassa jää rupattelemaan edelliselle asiakkaalle kymmeneksi minuutiksi, kärsivällisyys voi olla koetuksella. Hitaampaan tapaan hoitaa asioita kuitenkin tottuu, ja rento elämäntyyli vie mennessään. Paikalliset ovat myös hyvin avuliaita ja ystävällisiä, ja englannin kielen taso on hyvä. Koska ravintoloiden hintataso on Suomea alhaisempi, ulkona pääsee opiskelijanakin syömään (ja juomaan) useammin, ja kaupungista löytyykin lukemattomia erinomaisia ravintoloita ja kuppiloita. Edullisen hintatason ansiosta myös Portugalin muihin kaupunkeihin, kuten Sintraan tai Portoon matkustaminen onnistuu vaihdon aikana mukavasti. Turvallisuus on hyvällä tasolla, vaikka taskuvarkaat saattavat olla välillä ongelma ja tähän kannattaa tietysti kiinnittää huomiota; toisaalta paikalliset esimerkiksi myös auttavat turisteja huomauttamalla metrossa liian auki olevasta laukusta.

Lissabon on täydellinen yhdistelmä urbaania kaupunkielämää ja upeita rantoja, ja kaupunkia värittävät lukuisat ulkoilmateatterit, open jam- illat ja second hand-pihakirppikset. Myös Erasmus- toiminta erilaisine bileineen ja aktiviteetteineen on suosittua ja vilkasta, mutta itse halusin vaihtokokemukseltani jotain erilaista. Kaupunki on kansainvälistynyt kymmenen vuoden sisällä huomattavasti, ja turismin vaikutus näkyy kaupungissa ja sen kehityksessä; silti Lissabonin omaleimainen rosoisuus näkyy kaupunkikuvassa edelleen ja saa ihastumaan kaupunkiin yhä uudestaan ja uudestaan.

Vaihtokertomus, Università di Bologna, Italia syksy 2021

oikeustieteellisen tiedekunnan opiskelija

Yleiskuva kaupungista

Ennen lähtöä

Minut valittiin vaihtokohteeseeni Helsingin yliopiston puolesta maaliskuun 2021 alussa. Vaihtoyliopistoni (Unibo) lähetti hyväksynnän vastaavasti maaliskuun lopussa. Tämän jälkeen minun tuli rekisteröityä vaihtoyliopistoon, mikä oli kohtuullisen vaivatonta. Rekisteröitymistä varten tarvitsin virallisista dokumenteista vain passikuvani, minkä jälkeen sain tunnukset yliopiston sähköpostiin, jota tuli seurata tulevaa tiedotusta varten.

Virallisen hyväksymisen jälkeen Unibo lähetti seuraavan viestin kesäkuun lopussa, jossa annettiin ohjeita opintosuunnitelman (LA) täyttämiseen. Kotiyliopiston allekirjoittaman opintosuunnitelman lähettämiselle ei ole virallista määräaikaa, mutta Unibo suosittelee sen lataamista vaihtoyliopiston sivuille viimeistään kaksi kuukautta ennen vaihdon alkamista eli tapauksessani heinäkuun lopussa. Bolognaan saapumista puolestaan suositeltiin vähintään viikkoa ennen opintojen alkamista. Lisäksi ennen paikalle saapumista Unibo järjesti tervetuliastilaisuuksia etäyhteydellä useampana päivänä.

Lähtövalmistelut sujuivat melko vaivattomasti asunnon metsästämistä lukuun ottamatta. Asunnon etsiminen kannattaakin aloittaa jo hyvissä ajoin Bolognan huonohkon asumistilanteen vuoksi. Lisäksi stressasin hieman, etten ehtisi saada toista koronarokotetta tarpeeksi hyvissä ajoin ennen lähtöäni, mutta tämäkin asia selvisi lopulta rokotusaikataulujen aikaistumisen myötä. Toisaalta jo tätä ennen ulkomaille muuttaville annettiin mahdollisuus toisen annoksen aikaistamiseen.

Kaksi tornia 

Due torri – kaksi tornia

Alkubyrokratia vaihtokohteessa

 Alkubyrokratia vaihtokohteessani oli onnekseni melko vähäistä. Saavuttuani Bolognaan syyskuun alussa ensimmäisenä oli tehtävä vaihtoyliopiston check-in, joka tuli varata jo ennakkoon. Tämän jälkeen minun tuli käydä yliopistolla tulostamassa opiskelijakorttini sekä täyttää Unibon opintosuunnitelma (eri kuin LA), jolle ei kuitenkaan ollut määräaikaa ennen vaihdon päättymistä.

Asuminen

 Kuten jo alussa mainitsin asunnon etsiminen oli vaihtoprosessin haastavin vaihe. Etsin asuntoa muun muassa monilta eri facebook-sivuilta sekä sivustoilta kuten Uniplaces, Immobiliare, Airbnb, Sais, Subito, Idealista ja Bakeca.

Päädyin laittamaan myös ilmoituksen Erasmusu nimiselle sivustolle, jossa eräs ranskalainen vaihtari otti minuun yhteyttä. Lopulta etsin asuntoa yhdessä kyseisen ranskalaisen sekä kahden espanjalaisen vaihtarin kanssa. Toinen espanjalaisista puhui sujuvasti italiaa, joten hän soitteli vuokranantajille, mikä helpotti prosessia huomattavasti, sillä kaikki vuokranantajat eivät puhuneet englantia. Sopimusta oli kuitenkin vaikea kirjoittaa alle vuodeksi, joten päädyimme lopulta maksamaan hieman enemmän ja vuokraamaan yksittäiset huoneet samasta asunnosta. Löysimme DoveVivon tarjoamat huoneet HousingAnywhere nimiseltä sivustolta.

Jaoin asunnon lopulta viiden muun vaihtarin sekä yhden paikallisen opiskelijan kanssa, mikä oli vaihtokokemukseni kannalta vain hyvä asia. Jokaisella oli omat lukolliset huoneet, minkä lisäksi jaoimme kaksi isoa parveketta, keittiön sekä kaksi kylpyhuonetta. Rakennuksessamme oli muutenkin ainoastaan vastaavia asuntoja, joten tutustuin moneen samassa osoitteessa asuvaan vaihtariin hyvin helposti.

Kuva omasta huoneestani

Kuva huoneestani

Opiskelu ja opetus

Opintosuunnitelma tuli täyttää edellisvuoden kurssien perusteella, minkä vuoksi jouduin muuttamaan alkuperäistä suunnitelmaani muutamaan otteeseen. Toisaalta toisella kertaa muutin suunnitelmaa omasta tahdostani, sillä löysin edellistä mielenkiintoisemman kurssin. Lopulta valitsin seuraavat kurssit: International and Transnational Civil Litigation, Foundations of Private Comparative Law, Corporate Law ja Corso di lingua italiana.

Opintosuunnitelman täyttämisen jälkeen kursseille ei tarvinnut enää ilmoittautua erikseen. Italian kielikurssille tuli kuitenkin hakea jo heinäkuussa ja paikat täyttyivätkin hyvin nopeasti. Kurssille pääsemiseksi täytyi suorittaa sekä kirjallinen että suullinen koe, joiden mukaan opiskelijat jaoteltiin taitotasonsa mukaisiin ryhmiin. Alhaisin mahdollinen taitotaso oli A2.

Luentoja oli lähtökohtaisesti joka päivä. Opetusta ei järjestetty niinkään suurina massaluentoina, vaan pienemmissä ryhmissä, mikä mahdollisti interaktiivisemmat luennot. Opetus keskittyikin pääosin luento-opetukseen, ja suurella osasta kursseistani oli 70 %:n läsnäolovaatimus oman valinnan mukaisesti joko lähi- tai etäopetuksessa.

Tentit olivat pääosin suullisia, mikä oli minulle uutta. Kaikki tenttini koostuivatkin suullisesta osuudesta, minkä lisäksi kahdella kurssilla oli lisäksi kirjallinen osuus. Kirjallinen tentti koostui monivalinnasta ja/tai esseistä. Suullisessa tentissä kysyttiin puolestaan satunnaisia kysymyksiä pitkälti oman tietotason mukaisesti yleensä muiden kurssilaisten läsnä ollessa. Kurssit arvioitiin asteikolla 18–30, jonka mukaan alle 18 oli hylätty ja 30 paras mahdollinen arvosana.

Virallisesti ensimmäisen lukukauden kurssit ajoittuisivat aikavälille 20.9.–10.12.2021 ja tenttijakso aikavälille 10.1.–18.2.2022. Viimeinen luentoni oli kuitenkin 14.12. ja kolme ensimmäistä tenttiäni jo joulukuun puolivälissä. Toisaalta neljäs ja samalla viimeinen tenttini on vasta virallisen tenttijakson mukaisesti tammikuussa.

Kuva luentosalista

Kuva luentosalista

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville

Vaihtojärjestöt ESN ja IC järjestävät vaihtareille paljon erilaista ohjelmaa, joihin kannattaa osallistua etenkin vaihdon alussa, sillä näissä tapahtumissa uusiin ihmisiin tutustuminen on hyvin helppoa. Molempien järjestöjen kortit maksoivat kymmenen euroa ja kortit oikeuttavat myös useisiin erilaisiin alennuksiin. ESN-kortti voikin olla järkevää hankkia jo ennen lähtöä, sillä kortilla saa alennuksia niin lennoista kuin majoituksistakin. Järjestöillä on myös WhatsApp-ryhmiä, joista saa paljon ajankohtaista tietoa.

Liikkuminen kaupungissa on myös hyvin helppoa, sillä ensinnäkin ns. muurien sisällä kaikki palvelut sijaitsevat maksimissaan n. 40 minuutin kävelymatkan päässä toisistaan. Toiseksi Unibo tarjoaa vaihtareille Bolognan sisäisen bussikortin vuodeksi vain kymmenellä eurolla. Kolmanneksi Mobike-sovelluksella pääsee ajelemaan kaupunkipyörillä joko kerta- tai kausimaksuilla. Lisäksi käytetyn pyörän ostaminen on vaihtoehto, jota monet myös suosivat.

Lopuksi kannattaa hankkia italialainen verotunnus suurlähetystöstä jo hyvissä ajoin ennen vaihtoon lähtöä, sillä sitä tarvitaan yleensä muun muassa vuokrasopimukseen ja erilaisiin tilauksiin.

Katettu jalkakäytävä jouluvalaistuksella

Katettu jalkakäytävä jouluvalaistuksella

Vaihtokertomus, University of Ottawa, kevät 2020

Matemaattis-luonnontieteellisen tiedekunnan opiskelija

Ennen lähtöä

Pohdin ennen lähtöä pitkään vaihtokohdetta, niin maata kuin kaupunkiakin, monesta hyvästä vaihtoehdosta valitsin lopulta uOttawan. Minua kiinnosti Pohjois-Amerikka, ja varsinkin Kanada ja sen ranskankieliset alueet. Kurssitarjonta osui myös hyvin yhteen oman kiinnostukseni kanssa. Vaihtohaku oli muistaakseni maaliskuussa ja kuulin vaihtoon pääsystä kesän aikana.

Ennen lähtöä muun muassa täytin kurssivalinnat, hain asuntoa (kerron enemmän Asuminen kohdassa), järjestelin omaa HOAS vuokra-asuntoani alivuokrattavaksi, päivystin lentoja ja kaikkea muuta asiaan liittyvää. uOttawa myös antoi mahdollisuuden ilmoittautua tutor-ohjelmaan, jossa järjestettäisiin tapaaminen paikallisen kanssa ja hän myös pitäisi yhteyttä kysellen kuulumisia ja toimien matalankynnyksen kontaktina / apuna.

Muita huomioitavia asioita oli esimerkiksi hammashoidot ennen lähtöä, vaihtokohteessa tämä tulisi olemaan ilmeisesti erittäin kallista, itse poistatutin viisaudenhampaat. Myös teknologiaa kuten läppäriä ja puhelinta ei suositeltu ostettavan Kanadasta hintavuuden vuoksi. Matkavakuutus kuntoon!

 

Alkubyrokratia vaihtokohteessa ja muuta yleistä

Yksi monesta syystä valita Kanada oli länsimaalaisuuden sekä kielen tuoma helppous maahan siirtyessä. Muistini voi olla hieman ruosteessa mutta muistaakseni Kanadaan ei tarvinnut muuta kuin opiskelijaviisumin jonka haku onnistui melko vaivattomasti internetistä yliopiston avustuksella. Joitain rokotteita, kuten hepatiitti A&B suositeltiin mutta mikään ei ollut välttämätöntä [HY:n lisäys: vaihtoon lähtijän pitää tarkistaa oman vaihtoyliopistonsa sekä Kanadan viranomaisten ajantasainen ohjeistus rokotteista]. Jotain liitteitä saattoi tarvita toimittaa. Oppilaiden piti myös maksaa yliopistolle ja lukukausi- sekä pakollinen vakuutusmaksut. Terveydenhuoltoa en joutunut vaihdon aikana käyttämään.

Kanada on melko turvallinen maa, enkä juurikaan törmännyt ongelmiin vaihtoni aikana. Sanoin rajalla että tulen opiskelemaan, siinäpä se. Toki mukana kannattaa olla hyväksymistodistus vaihdosta jos sitä kysyvät, minulta muistaakseni eivät kysyneet. Hintataso oli melko sama Suomen kanssa.

Jos kohtaisin tai olisin kohdannut haasteita vaihtoni aikana olen melko varma että paikallinen virkavalta, uOttawan vaihtovastaavat sekä Suomen konsulaatti yms. olisivat pitäneet minusta hyvää huolta.

 

Asuminen

uOttawa’ssa oli mahdollisuus asua joko kampuksella tai ei-kampuksella. Kampusasuminen ostettiin uOtawan oman portaalin kautta, mielestäni asunnot olivat melko kalliita ja niitä sai vain 8/12kk ainakin tuolloin. Kampuksella asuessa muistaakseni oli myös pakollista ostaa ruokakortti joka oli myös hintava. Kortilla tosin sai käyttöönsä 24/7 toimivan buffet ruokalan josta löytyi kaikille jotain.

Itse hain asuntoa uOttawan off-campus portaalin kautta, jossa yksilöt pystyivät ilmoittamaan vuokra-aasunnoista. Olin yhteydessä useampaan eri henkilöön, joista osa vastasi viesteihini ja osa ei. Lopulta löysin melko edullisen soluasunnon kävelymatkan päässä kampuksesta. Olin tyytyväinen löytämääni asuntoon, sain tutustua hieman kämppiksiini ja vuokra oli melko halpa – muistaakseni n. 500-550$cad eli  n.350-400€, lähes sama kuin minulla oli suomessa HOAS-asunnossani jonka ali-vuokrasin siskolleni vaihtoni ajaksi. Tosin vesi ja sähkö maksoivat erikseen jolloin hintaa kertyi hieman enemmän. Huoneeni oli muistaakseni n. 13 m2 eli melko pienehkö. Isommasta (esim. 30-40 m2) ja omasta huoneistosta olisi muistaakseni saanut maksaa (reilusti) yli tonnin.

 

Opiskelu ja opetus

Opiskelu ja opetus toimi melko samalla tavalla kuin mantsalla Helsingin yliopistossa. Minulla on ohjelmointi taustaa, suoritan maisteriani GIS (paikkatieto) ja olen kiinnostunut luonnonmaantieteestä. Kurssini olivat siis pääosin luonnonmaantieteellisiä sekä/ja ohjelmointi -kursseja. Luentoja oli 1-2 kertaa viikossa n. 2-4h ja harjoitus kertoja kerran viikossa tai mahdollisesti vain itsenäinen palautus. Minulla oli 4 kurssia: Advanced Geomatics (Arcgis – python), Permafrost environments, Global Climate Change (R koodia), Advanced Geomorphology. Sain kuulla paikan päällä että kurssini olivat 4. vuoden (paikallisille kandikursseja sillä kandi kestää siellä 4 vuotta) vaikeimpia kursseja. Mielestäni kurssien määrä, joka oli kutakuinkin isompi kuin mihin normaalisti olin tottunut merkitsi melko paljon töitä. Opiskelua kertyi siis päivittäin melkein täyspäiväisesti, vapaa-aikaa olisi ehkä voinut olla hieman enemmän jos olisi valinnut hieman helpommat tai muunlaiset kurssit. Mielestäni paikallinen opiskelukulttuuri oli ehkä hieman intensiivisempi kuin mihin olin tottunut, toisaalta maksavathan opiskelijat muistaakseni n. 5000$cad/lukuvuosi. Opin kuitenkin mielestäni paljon ja kurssit olivat erittäin mielenkiintoisia.

Opintojen suunnittelu tehtiin etukäteen haun yhteydessä (muistaakseni erikseen ei tarvinnut tehdä paikallista ilmoittautumista tms.), opiskelijoilla oli kuitenkin 1-2vk aikaa vaihtaa kursseja paikan päällä, joten jos mieli muuttuu tai huomaa ettei joku kurssi kohtaa odotuksia oli vaihdosten tekeminen mahdollista. uOttawalta löytyi melko hyvät dokumentaatiot netistä kursseista ja niiden ennakkovaatimuksista. Opettajat olivat erittäin mukavia ja ymmärtäväisiä vaihtaria kohtaan, ainakin mielestäni.

Erikoista opinnoistani teki myös ilmestynyt covid-19-virus, jonka johdosta kurssit siirtyivät etäopetukseen muistaakseni maaliskuussa ja valitettavasti vaihtoni keskeytyi ennenaikaisesti maaliskuun 18. päivä. Virallisesti vaihtoni olisi loppunut huhtikuun koekuukauteen. Kokeet siis järjestettiin kuukauden sisällä, opettajat päättivät päivät, joillakin koulu siis lopui jo huhtikuun alussa kun toisilla vasta lopussa eli käytännössä toukokuussa. Meidän ei myöskään ollut pakollista suorittaa loppu etäkokeita vaan arvosanamme määräytyivät jo suoritettujen ja melko kattavien säännöllisien harjoituskertojen palautusten perusteella.

 

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville

Suosittelisin asunnon hankkimista hyvissä ajoin. On myös hyödyllistä pohtia haluaako asua kampuksella ja onko ruokakortti juuri sinun juttusi. uOttawassa urheilu oli melko näkyvässä roolissa ja voisin kuvitella että 24/7 ruoka buffet kävisi edullisemmaksi juuri urheiliijoille. Varaisin myös hyvin vaatetta, mantereinen Ottawa kokee talvisin jopa -30c pakkasia, kesäisin +30 tai jopa +40 helteitä. Ajokortista on myös huomattava etu jos haluaa reissata kaupunkien välissä. Itse kävin kaverin kanssa NHL-otteluissa Torontossa ja Montrealissa, kävimme myös vaihtariporukan kanssa Quebec City’ssä. Matkoja toki tein myös junalla (Toronto) ja bussilla (Montreal) ja ne toimivat melko hyvin. Ajokortin omistajan on hyvä olla yli 25v, muuten tulee huomattavasti kalliimmaksi autonvuokraus. Ottawassa on myös hyvä huomioida 2 kielisyys. Kulttuurishokkeja mitä koin olivat tippauskulttuuri, small-talk, oluen ostaminen (olut kaupat, ei myydä normi kaupoissa), “väärin pain” avautuvat ovet, ihmisten kohteliaisuus sekä lämpötilojen raju vaihtuminen päivien välissä. Ruokaa kannattaa myös tehdä itse, ulkona syöminen n. Suomen hinnoissa. Vapaa-aikana järjestimme melko tiiviin vaihtoporukkamme kanssa melko paljon tekemistä, yliopistolta löytyi myös (pohjoisamerikkalaiseen tapaan) kerho lähes kaikelle josta tod.näk. löytyy samanhenkisiä ihmisiä esim. laskettelu club, shakkikerho jne. Vaihtoni sujui mielestäni hyvin miinus koronan ilmaantuminen, sopeuduin melko hyvin periaatteessa aika tuttuun kulttuuriin ja sain uusia ystäviä. Suosittelen ehdottomasti vaihtoa! Ainut mikä jäi mietityttämään oli ystävien +30c rantakuvat (miksi tulin pimeään ja kylmään) sekä Montrealin kiinnostavuus vaihtokohteena ns. Olisiko sittenkin pitänyt hakea isompaan kaupunkiin? Pienempi, käveltävä Ottawa oli kuitenkin mieleinen enkä kadu päätöstäni, aina pääsee vierailemaan muissa kaupungeissa vaihdon aikana!

P.S. Kannattaa matkata ~spring breakilla Montrealista esim. Kuubaan, melko halpaa ja nopeaa, hieno maa!

Kampuksen päärakennuksia

Kampuksen päärakennuksia

Näkymä kampukselta

Näkymä kampukselta

Kanadan parlamentti

Kanadan parlamentti

Vaihtokertomus, Higher School of Economics (HSE), sl 2021

valtiotieteellisen tiedekunnan opiskelija

Tämä on vaihtokertomus Moskovasta Higher School of Economics (HSE) -yliopistosta syyslukukaudelta 2021. Tällä hetkellä, kuukauden vaihtuessa marraskuuhun, olen ehtinyt olemaan noin puolet syyslukukaudesta Moskovassa. (Tämä vaihtokertomus on Helsingin yliopiston pyynnöstä kirjoitettu vaihdon aikana, jotta myös korona-ajan vaihdoista on vaihtokertomuksia), Pandemiatilanne on kiristynyt ja viimeisetkin kurssit siirtyneet etämoodiin kaupungin sulkeutuessa osin lockdowniin ja tautitilastojen ollessa karua luettavaa. Hätä ei kuitenkaan näy miljoonakaupungin katukuvassa juurikaan kuin väljempinä metrovaunuina. Kaupunki jatkaa elävänä ihmisten suunnatessa kuvankauniisiin puistoihin viettämään vapaapäiviään.

Ennen lähtöä

Alun perin minun piti lähteä Moskovaan jo keväällä 2021. Työtilanteestani ja maailman pandemiatilanteesta johtuen päätin kuitenkin perua paikkani ja hakea uudestaan syksyksi 2021. Täytin lokakuussa 2020 vaihtohakemuksen ja marraskuun lopulla sain hyväksynnän hakijaksi Helsingin yliopiston puolesta. Saman vuoden puolella taisi tulla ohjeita seuraavaan hakuvaiheeseen. Huhtikuun loppuun mennessä piti lähettää kuvat passista ja muita papereita allekirjoituksineen HSE:hen. Lähes saman tien, huhtikuun lopussa, sain rekisteröintiohjeet Moskovan Higher School of Economics -yliopistosta (HSE), joten ymmärsin tämän lopulliseksi hyväksynnäksi. HSE järjesti kesän aikana muutaman kerran predeparture-webinaareja, jotka nauhoitettiin.  Näillä webinaareilla käsiteltiin ohjeita viisumin hakemiseen, käytiin läpi muuttuvaa koronatilannetta, mitä kaikkea täytyy ottaa mukaan Venäjälle sekä ihan käytännön asioita kaupungissa liikkuessa. Nämä webinaarit oli tosi hyödyllisiä ja tarjosivat kattavan paketin informaatiota. Välillä tuntui tulevan ähky kaikesta rekisteröintiin ja maahantulokorttiin liittyvästä pelottelusta, mutta asiaa helpotti, ettei kaikkea tarvitse kerralla hoitaa, vaan riittää kun etenee askel kerrallaan näiden suhteen.

Ennen lähtöä kävin YTHS:n lähetteellä keuhkokuvissa sekä HIV-testeissä. Hepatiittirokotteet minulta löytyivät jo ennestään. Kokemukseni mukaan oli hyvin epäselvää, kuka hoitaa mitäkin. Siispä eri testien ottaminen vaati paljon soitteluita eri paikkoihin. Lopulta menin terveydenhoitajan vastaanotolle, joka kirjoitti puumerkkinsä HSE yliopiston antamaan terveysselvityslomakkeeseen. HIV-testitulos vaaditaan viisumin hakemiseen, mutta kuulin, ettei monikaan vaihtari ollut otattanut keuhkokuvia, vaan pelkkä terveydenhuollon toimijan allekirjoitus riitti. En kuitenkaan uskaltanut ottaa riskiä siinä, mitä oikeasti vaaditaan ja mitä vain ollaan vilkaisevinaan. Leimaa en myöskään paperiin saanut, sillä YTHS oli jo siirtynyt leimoista uuteen aikakauteen (HY:n kansainvälisen koulutusyhteistyön palveluiden lisäys: YTHS täyttää terveysselvityksen vain, jos vaihto on pakollinen, eikä yleensä ota keuhkokuvia pakollisissa vaihdoissa).

Jouduin selvittelemään myös, miten saisin toisen koronarokotteen ennen lähtöä, sillä kotikaupunkini ei suostunut sitä matkustukseen vedoten antamaan. Jouduin sitten laittamaan kirjat vanhempieni luo, ja tuttu terveydenhoitaja varasi minulle pikimmiten ajan, sillä hänestä oli aivan kahjo ajatus lähteä reissuun Moskovaan ilman täyttä rokotesuojaa. Tästä olin hyvin tyytyväinen. Rokotetodistuksia kysyttiin muistaakseni maahan saapuessa ja asuntolassakin, mutta en ole varma, olivatko ne pakollisia.

Lisäksi Venäjä päivitti listaa, mistä maasta Venäjälle sai saapua. Suomi oli listalla jo kesällä, joten en monen muun maalaisten tavoin stressannut maahanpääsyäni. Viisumin hain erään matkatoimiston kautta, koska en oikein tajunnut, mitä kautta sitä kuului hakea. Lähetin hakemuksen, valokuvan, passin, HIV- ja matkavakuutustodistuksen kirjattuna kirjeenä ja ilmoitin matkatoimistolle, jos he pääsisivät noutamaan kirjeeni postista. He ohjasivat sen eteenpäin suurlähetystöön ja pitivät minut ajan tasalla. Myöhemmin Moskovassa sain kuitenkin International Officen kautta tietää viisumini olevan (suurlähetystön virheestä) väärä. Tätä short-term education -viisumia ei ollut mahdollista pidentää. International Office hoiti kuitenkin tilanteen sujuvasti ja sain uuden viisumin ennen viisuminpidentämisaikaa.

Korona-aikana sai saapua maahan ainoastaan suorilla lennoilla. Ennen lentoa piti käydä PCR-testeissä maksimissaan 72 tuntia ennen lentoa ja hankkia matkustustodistus. Lennon jälkeen piti vielä Moskovan päässä käydä kentällä maksullisessa express-testissä tai vaihtoehtoisesti hinautua asuntolaan kaupan kautta ja ottaa siellä yliopiston ilmaiseksi tarjoama testi. Tätä varten piti kuitenkin varautua kolmen päivän karanteeniin. Itse maksoin noin 30 euron hinnan ja odottelin tunnin tulosten saapumista kentällä. Kuulin, että suurin osa oli saanut lähteä kohti asuntolaa testin ottamisen jälkeen ja saaneet tulokset myöhemmin puhelimeen.

Asuntolaan hakeminen tapahtui siis yliopiston hakusivuilla klikkaamalla ruutua, jos haluaa asua yliopiston asuntolassa. He lisäsivät henkilökohtaiseen profiiliin tiedon asuntolasta ja huonenumerosta muutamaa päivää ennen saapumista. Olin lisäksi hakenut yliopiston tarjoamaa paikallista buddya auttamaan kielitaidotonta käytännön asioiden hoitamisessa. Oma buddyni ei päässyt minua vastaan, mutta eräs toinen buddy oli ilmoittautunut vapaaehtoiseksi auttamaan minua kirjautumaan asuntolaan. Pienimuotoisen sekoilun jälkeen hän oli minua vastassa metroasemalla, josta jatkoimme dorm 5 -asuntolaan, jossa iso osa vaihto-opiskelijoista majoittui. Asuntolassa henkilökunta täytätti joitain papereita, joiden allekirjoittaminen jatkui myöhemmin pitkin viikkoa. Sain lisäksi kulkulätkän, jolla päästä sisään kaikkiin yliopiston rakennuksiin.

Mitä papereita ja todistuksia kannatti tai piti ottaa mukaan?

Mukaan kannattaa ottaa passin ja viisumin lisäksi paperikopiot niistä. Lisäksi mukanani oli HIV-neg- ja tuberkuloosi-neg -todistukset ja allekirjoitettu asuntolan terveystietolomake. Mukanani kulki myös todistukset matkavakuutuksesta, negatiivisesta koronatestistä sekä rokotustodistus, jonka yliopisto oli aiemmin pyytänyt lataamaan omaan profiiliin. Suomesta tulostin lisäksi mukaan HSE:n lähettämät yliopiston todistukset opiskeluoikeudesta. Maahan saapuessa saa maahantulotarkastuksessa maahantulokortin (pienen lapun passin väliin) sekä rekisteröidyttyä kaupunkiin rekisterilomakkeen. Papereista tulee ottaa uusia kopioita viisumia pidentäessä, joten ei välttämättä ole huono idea ottaa muutama A4-paperia mukaan, sillä asuntolassa on tulostin. Toki kaupasta saa tai voi halutessaan käydä yliopistolla tulostamassa. Lisäksi minulla oli mukana nippu Suomessa otattamiani passikuvia eri hakemuksiin. Otin kaikista lippulappusista myös valokuvat puhelimeen. Ulkomaalaisia kehotetaan pitämään aina ulkona liikkuessa mukana passia, maahantulokorttia ja rekisteröintitodistusta.

Alkubyrokratia vaihtokohteessa

Saapumista seuraavana päivänä hoidettiin kaupunkiin rekisteröityminen sekä joitain soluasumiseen liittyviä sääntökuvioita. Soluasunnossa on töissä ihmisiä, joiden vastuualueena on mm. passi- ja rekisteröintiasiat sekä solun yleiseen järjestykseen liittyvät askareet. Lisäksi meillä on oma vartijafirma päivystämässä eteishallissa ja turvakameroin. Mielestäni viralliset asiat hoituivat aluksi varsin helposti, kun minulle vaan kerrottiin, missä minun tulee olla ja mihin aikaan.

Meille painotettiin jo prewebinaareissa, että reissatessa ympäri Venäjää, on huolehdittava, että rekisteröi palatessa itsensä takaisin Moskovaan. Hotellit rekisteröivät automaattisesti vieraan kyseiseen kaupunkiin, joten tämä takaisinrekisteröityminen tulee muistaa palatessa. Airbnb:n tyyliset asunnot taas eivät rekisteröi vieraita, mutta rekisteröityminen tulisi hoitaa asianmukaisesti kaupunkiin, jos aikoo vierailla vähintään viikon tai jos lähtee Venäjän rajojen ulkopuolelle.

Syksyllä 2021 todella paljon opiskelijoita osallistui opetukseen omista kotimaistaan käsin, joten läsnäoloa opiskeluun liittyvissä byrokratia-asioissa ei vaadittu. Kesällä olin jo saanut rekisteröitymistiedot yliopiston sähköpostiin ja LMS-järjestelmään sekä tehnyt alustavat kurssivalinnat. Lisäksi hankin online-kirjastokortin myöhemmin. Meille annettiin myös tietoja, kuinka olla yhteydessä course manageriin tai henkilökohtaiseen study manageriin. Kurssivalintojen suhteen sai mielestäni olla joustava. Otin itse suuren määrän kursseja alkuunsa ja tiputtelin siitä jaksamiseni ja kurssien toteutustavan mukaan pois. Kurssilta poislähtemiseksi oli lähetettävä course drop -form netissä. Lisäksi uusillekin kursseille oli mahdollista hakea myöhemminkin, jos kurssilla oli tilaa.

Venäjälle lähtiessä on oltava voimassa kattava matkavakuutus, mikä maksoi useita satasia. Olin vähän hämmentynyt ristiriitaisesta tiedosta, pitääkö voimassa olla myös venäläinen vakuutus, joka olisi ilmeisesti astunut voimaan vasta maahan saavuttuani. Ostin lisäksi venäläisen, yliopiston suositteleman, n. 170€ vakuutuksen, mutta sen ostaminen osoittautuikin turhaksi. Hyvällä vakuutuksella ei siis liene syytä huoleen sen enempää.

Kuluneen syksyn aikana yksi kerros on ollut jo kaksi kertaa karanteenissa. Tällöin ihmiset ovat joko joutuneet jäämään kahdeksi viikoksi dormitoryyn ja saaneet ainoastaan ulkoilla suljetulla sisäpihalla. Vaihtoehtoisesti he ovat saaneet hakea tavaransa ja lähteä omakustanteisesti muualle asumaan kahdeksi viikoksi. Tämä koko kerrosta koskeva karanteenimääräys aiheutti ihmettelyä. Moni päätyi yhteisestä hiljaisesti sopimuksesta järjestelyihin, että ainoastaan oireiset ja altistuneet lähtevät vähin äänin muualle karanteeniin. Korona-aikana kaupungissa on järjestetty runsaasti testauspisteitä, joihin saa vain ilmestyä.

Viimeistään 45 päivää ennen kertaviisumin päättymistä täytyy hakea viisumin pidennystä yliopiston viisumikeskuksesta. Mukana tulee olla tarvittavat paperit, valokuva sekä kipaista maksamassa pankkiin viisumimaksu keskuksen antama lasku kourassa. Venäjän sulkiessa lockdownin takia virastojaan, jännitimme monet, tulemmeko saamaan viisumipidennyksen ajoissa vai täytyykö meidän poistua maasta. Saimme kuitenkin sähköpostin, jossa vakuuteltiin asian olevan työn alla, eikä kenenkään tarvitse virastojen sulun takia pakata kimpsujaan ja kampsujaan. Monikertaviisumin hakemiseen menee ainakin viisi viikkoa ja meidän tapauksessamme huomattavasti enemmänkin. Tänä aikana meidän ei kuitenkaan tarvinnut luopua passista, vaan viisumi hommataan siihen, kun hakemuksen käsittely on valmis.

Asuminen

Kehtasin pyytää muutamaa päivää ennen lähtöäni, josko minun olisi mahdollista asua yhden hengen huoneessa. Ilokseni sain huomata toiveeni toteutuneen, kun kannoin laukkujani siistiin huoneeseen, jossa tulisin asumaan seuraavat neljä kuukautta.


Kuvateksti: Asuntolan käytävää

Suurin osa soluasunnon huoneista on kahden hengen huoneita. Naiset jakavat vessan ja jääkaapin muutaman huonekunnan kesken ja vastaavat niiden siisteydestä. Miehet sen sijaan jakavat vessat ja suihkut kerroksen muiden miesten kanssa. Keittiö, ruokailutila ja hengailutila on kerroksen yhteistä. Asunnosta löytyy myös opiskelutiloja sekä kuntosali. Moskovassa asunnot toimivat jonkinlaisella ei-säädettävällä keskuslämmityksellä ja lämpiävät hetkessä turkasen kuumaksi. Itse olen tähän asti joutunut pitämään lähes vuorokauden ympäri huoneeni ikkunaa auki estääkseni tolkuttoman hikoilun.


Kuvateksti: Asuntolan yhden hengen huone

Keittiöissä oli vedensuodatusautomaatti, mikä helpotti, ettei juomavettä tarvinnut kantaa selkä vääränä kaupasta. Kaikki ruuanlaitto-, ruokailu- ja siivousvälineet ja tietysti vessapaperi pitää hankkia itse, mutta imuri ja moppi löytyivät asuntolan puolesta. Joka kerroksessa on myös muutama pyykinpesukone. Itse tein karmivan virheen heti vaihdon alussa, ja jätin kahvikuppini lojumaan muutamaksi tunniksi keittiöön. Keittiöstä tavaraa katoaa parempiin käsiin hyvin nopeasti, joten meitä suositeltiin säilyttämään lautaset ym. omassa huoneessa. Asuntolan puolesta saa villapeiton ja tyynyn lisäksi lakanat ja pyyhkeen. Lakanat ja pyyhe kehotetaan viemään kerran viikossa vaihdettavaksi alakerran pesuhuoneen babushkalle.


Kuvateksti: Yhteiskeittö (siistissä kunnossa) ja ulos avautuva näkymä

Jokaisella huonekunnalla on kiertävä keittiönsiivousvuoro. Meno asuntolassa on välillä aika riehakasta, eikä hiljaisuusajat toteudu. Seuraa on kuitenkin aina saatavilla juttutuokioon, mutta on myös ihan ok olla vain hiljaa. Sen sijaan ylenpalttinen sotkuisuus keittiössä ja muualla ärsyttää vieden samalla ruokahalun. Siihen on siis syytä yhteiskeittiössä varautua, etteivät omat siisteys- ja hygieniastandardit välttämättä täyty.

Asuminen asuntolassa on jostain kumman syystä aivan tolkuttaman halpaa: vajaa 20€/kk. Maksoin heti ensimmäisinä viikkoina netissä kolmen kuukauden vuokran, mikä oli mahdollista maksaa kerralla. Kaikista vioista on ilmoitettava vahtivuorossa olevalle babushkalle. Ja vikoja todella ilmenee! Meilläkin on vessa reistaillut ja lattia lainehtinut useamman kerran pitkin ja poikin täälläoloaikana. Tuolloin olemme vain kirjoittaneet Google kääntäjään tekstin ja pyytäneet vuorossa olevaa babushkaa paikalle tsekkaamaan tilanteen. Yleensä kaikki korjataan välittömästä. Asuntola sijaitsee lähellä ”ВДНХ” yleisvenäläistä näyttelykeskusta, jossa kannattaa käydä iltakävelyillä ihastelemassa kauniita suihkulähteitä ja valaistuja rakennuksia.



Kuvateksti: VDNKh-alue asuntolan läheisyydessä

Opiskelu ja opetus

Korona-aikana kurssien järjestäminen on ollut kenties normaalia epäselvempää. Otin tarkoituksella huomattavasti enemmän kursseja kuin mitä aioin suorittaa. Hyvä näin, sillä joissain tapauksissa kurssin kuvaus tai opintopisteet eivät pitäneet paikkaansa. Esimerkiksi kurssin kuvataan kurssikatalogissa olevan johdatuskurssi, mutta todellisuudessa aiempaa tietoa ja taitoa on oltava. Lisäksi muutama kurssi oli kurssikatalogin mukaan englanniksi, mutta toteutus olikin venäjäksi. Eräs haaste oli kurssin toteutustapa. Erään kurssin piti alun perin olla etänä. Kävi kuitenkin ilmi, että kurssi järjestetään Pietarissa, eikä etätoteutusta ollut suunniteltu. Tilanne on siis paikoin hyvin sekava ja olo epätietoinen. Monella tuntui olevan ongelmia kurssien tiedottamisten kanssa. Aikaa piti käyttää paljon sähköpostien kirjoittamiseen course managerille tullakseen lisätyksi kursseille, koska tuntui, että vaihtareita ei aina automaattisesti lisätty. Tämä turhautuminen jaettiin porukalla vaihtareitten kanssa. Joustavuutta ja hermoja siis tarvittiin, mutta en ollut epäselvässä tilanteessa ainoa.

Kurssien järjestämisestä oli koronatilanteesta johtuen luonnollisesti epäselvyyttä. Jotkut kurssit alkoivat läsnäolo-opiskelulla, mutta omat valitsemani kurssini olivat koko ajan online-kursseja, ei läsnäolo-opetuksen suhteen väläytelty paljoa vihreää valoa. Lokakuussa kaupungin koronatilanteen pahentuessa siirrettiin kaikki kurssit etäopetukseksi ja näin tulee ilmeisesti olemaan joulukuun loppuun.

Olen opiskellut venäjän alkeiskielikurssilla, joka on 6 opintopistettä. Tunneilla harjoitellaan paljon puhumista ja kotitehtäviä on jonkin verran. Ennen kurssin alkua oli netissä tehtävä tasokoe, jonka palautin tyhjänä, kun en aiemmin ole muutamaa Duolingo-kurssia lukuunottamatta opetellut kieltä. Ehdotetusta tasosta sai valita parhaiten omaan aikatauluun mahtuvan kurssin. Opiskelu on siinä mielessä intensiivistä, että meillä on kaksi kertaa viikossa viiden ja kolmen tunnin seminaarit. Puolessavälissä kurssia oli midterm exam, joka oli hyvin helppo. Joulukuussa on vielä final exam sekä ilmeisesti suullinen koe.

Lisäksi olen lukenut mm. köyhyystutkimusta, ihmisoikeuskurssin, peliteoriaa, sosiaalisia verkostoja, konfliktinhallintaa ja R-ohjelmointia. Kurssien työmäärä on vaihdellut, mutta enimmäkseen sanoisin työmäärän olevan hivenen korkeampi kuin kotiyliopistossa. Voi olla, että tuntumaa työmäärästä lisää se, ettei oikein tiedä, mitä odottaa ja mitä muut odottavat sinulta. Jännitystä on lisännyt videoluennoilla kaikuva arvokkuus, mikä tuntuu rennompaan ilmapiiriin tottuneelle vieraalta. Tämä kunnioitus ja arvokkuus näkyy muun muassa virallisina tervehdyksinä luennon alkaessa ja opiskelijoiden kutsuessa opettajaa professoriksi ja kiittämällä puheenvuoroista. Lisäksi kurssien arvostelun esittämiseen tuntuu laitetun ekstrapaljon vaivaa, ja opettajat selittävät haluavansa olla varsin läpinäkyviä arvostelussaan. Jotkut arvosanajakaumat on lähetetty kaikille opiskelijoille nimineen päivineen sähköpostiin.

Kursseilla on paljon keskustelua ja aktiivisuus painaa arvosanassa paljon. Itse tykkäisin enemmän luennoivasta oppimistavasta, enkä ainakaan jäykän virallisesta puheenvuorojen jakamisesta. Suoritustavat ovat olleet moninaisia. Jotkut kurssit suoritetaan kokonaan tai lähes kokonaan mooc-kurssina ja lopuksi kirjoitetaan lyhyt esseekoe. Joillain kursseilla on loppukoe ja sitä ennen suullisia esitelmiä ryhmässä. Ryhmäesitelmä voi olla kotitehtävänä rakennettava tai joskus myös luennon aikana valmisteltava. Ihmisoikeus-kurssilla teimme yhteistyötä Milanon yliopiston kanssa. Tehtävämme oli kirjoittaa ryhmäessee valitsemastamme aiheesta ja lisäksi kaikkien piti kirjoittaa yhteiselle blogialustalle neljä kirjoitusta tai vastetta muiden alustuksiin kiinnostavasta aiheesta. Lisäksi kurssiin kuuluu suullinen ryhmäesitelmä ja loppukoe.

Maisterivaiheen kurssit järjestetään usein ilta-aikaan, useimmiten 18-21. Puolet luennosta on usein luentoa ja puolet osallistavampaa seminaaria, mutta usein nämä sekoittuivat. Huomaan välillä ärsyyntyväni, kun jollain kursseilla lähes koko luennon ajan opettaja ”vain” ikään kuin heittelee kysymyksiä, ja opiskelun on tarkoitus olla keskustelua ja argumentointia toinen toisensa perään. Jollain kursseilla puheenvuorojen ottaminen on mennyt jopa melkein tappeluksi puheenvuorosta. Tällainen oppimistyyli osoittautui erittäin vaikeaksi tällaiseen suureen viralliseen keskusteluun tottumattomalla. Suurimman osan ajasta keskitynkin kuuntelemaan ja pohtimaan itsekseni, mutta olen päässyt myös altistamaan itseäni mukavuusalueeni ulkopuolelle ja tuntenut onnistumista jälkikäteen. Onhan opiskelijoiden innokkuus ja aktiivisuus myös ihailtavaa. Olisin kuitenkin toivonut enemmän vaikka pienryhmätyöskentelyä ja kirjallista reflektointia ilman sitä tunnetta, että joku pitää kynä kädessä kirjaa aktiivisuudestani, kuten jotkut opettajat uhosivat tekevänsä joka luennolla.

Opiskelijaelämä ja vapaa-aika

Moskova yllätti superkauniilla puistoillaan, joissa viihdyn vapaa-aikanani. Museoissa ja muissa kulttuuririennoissa kannattaa myös käydä, vaikka niiden yltiöpäisestä kattauksesta ei kannata mitään stressiä ottaa. Kasvissyöjänä olin aluksi kauhuissani, kun jouduin google kääntäjän kanssa koluamaan kauppoja. Kasvissapuskaa onneksi löytyi, kun osasi etsiä. Erityisesti hivenen kalliimmasta Vkusvill-ketjusta (ВкусВилл) löytyy kaikenlaista mielenkiintoista. Erityisen rakastunut olen venäläiseen jälkkärivalikoimaan. Olemme käyneet myös porukalla ravintoloissa syömässä ja joka paikasta tuntuu ainakin yksi kasvisruoka löytyvän. Tarjolla on paljon esimerkiksi erilaisia nuudelipaikkoja ja georgialaisia ravintoloita. Monessa paikassa on tapana tilata useampi annos, sillä annokset olivat harmittavan pieniä, vaikkakin halpoja. Tilailen jonkin verran ruokaa Yandex Eat- ja Delivery Club -sovellusten kautta sekä ravintoloiden sivuilta takeawaynä.

HSE:n kansainvälisten opiskelijoitten järjestö on mukavan aktiivinen porukka, joka on järjestänyt reissuja muun muassa kultaisen renkaan kaupunkeihin, mökkireissun, puisto- ja museovierailuja, bbq-piknikkejä sekä bileitä. Näiltä reissuilta löytyy mukavasti seuraa ja menoa jokaiseen makuun, eikä yksin tarvitse jäädä, jos ei sitä nimenomaan halua.

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville

Yliopistosta sai webinaareissa vinkkejä, mitä sovelluksia on hyvä asentaa puhelimeen.  Kaikki luonnistuu kuitenkin asuntolastakin käsin, sillä asuntolan wifi pelitti melko moitteettomasti. Buddyni avusti liittymän hankinnassa, eikä neljän kuukauden rajaton liittymä maksanut maltaita. Hän myös halusi lähettää minulle tekemänsä pdf-tiedoston, johon oli kirjannut eri paikkoja ja ravintoloita, joissa minun kannattaisi käydä Moskovassa.


Kuvateksti: Moskovan kauniita metroasemia

Hankin metron automaatista heti vaihdon alussa julkisten Troika-kortin, johon ostan aina kuukauden lisäaikaa. Kuukauden matkustaminen on 25 euron luokkaa. Hain myös lokakuussa social cardia, jolla saisi opiskelija-alennuksia julkisissa. Kortin saaminen kestää noin kuukauden, joten siitä ei joulukuussa Suomeen palaavana kauaa saa nauttia. Tätä social cardia varten piti tarkistaa, että nimi löytyy verkosta opiskelijoiden rekisteristä. Lisäksi yliopiston viralliseen käännöskeskukseen piti laittaa kuvat omasta passista ja viisumista. He hoitivat viralliset käännökset nopeasti, ja paperiversio piti käydä noukkimassa yliopistolta. Sain buddyni mukaan yhteen kaupungin multifunctional centeriin anomaan tätä sosiaalikorttia. Yhdessä byddyni kanssa prosessi hoitui kivuttomasti, mutta muilta vaihtareita kuuli mitä ihmeellisimpiä tarinoita hakemuksen hylkäämisestä. Neuvoksi moni antoi, että jos virallista, leimattua käännöstä ei jossain tiskillä hyväksytty, kannatti vain ottaa uusi vuoronumero ja yrittää lähestyä seuraavaa virkailijaa.

Turvallisuus

Moskova on tuntunut kohtuu turvalliselta kaupungilta elää ja olla. Tietysti, kuten missä tahansa suurkaupungissa, täytyy omaisuuden perään katsoa ruuhkissa ja välttää turhan syrjäisiä seutuja yksin pimeällä. Olen kuitenkin aika rohkeasti kierrellyt puistoja hämärässäkin ja otan repun katseeni ulottuville ruuhkissa. Vaalit tai niiden levottomuudet eivät katukuvassa myöskään näkyneet erityisemmin. Maskeja on kehnosti näkynyt, sillä metrossa karkeasti 1/3 käytti maskia, yleensä nenä näkyvillä tai maski leuassa. Rajoitusten tiukentuessa ja sakon pelossa maskit alkoivat hieman yleistyä.

Venäjällä on mahdollista saada paikallinen rokote, mutta tämä edellyttää tällä hetkellä, että edellisestä täydestä rokotesarjasta on kulunut vähintään kuusi kuukautta. Täälläoloaikani astui voimaan QR-pakko monessa paikassa, kuten museoissa ja konserteissa ja yli 500 hengen tapahtumissa. QR-koodi toimii tällä hetkellä ainoastaan venäläisillä rokotteilla, mutta olen kuullut kuitenkin monessa paikassa meidän pääsevän sisään myös eurooppalaisella QR-koodilla, riippuen taas kerran vuorossa olevasta työntekijästä. Tämäkin homma varmasti elää ja käytännöt muuttuvat. Negatiivisia pcr-testejä saatetaan myös vaatia, ja niitä saa ilmaiseksi kaupungin testauspisteiltä tai yliopiston puolesta.

Venäläiset tuntuvat suhtautuvan ihailtavan myötämielisesti, tekemättä asiasta sen suurempaa numeroa, kun yrittää jotain sopertaa venäjäksi. Kieltä kauemman aikaa opiskelleet sen sijaan ovat todenneet monien venäläisten vaihtavan heti liian nopeaan kalkatukseen, josta on vaikea ottaa selvää. Venäjällä kannattaa matkustaa junalla, jos vähänkin löytyy seikkailumieltä. Koronatilanteen ollessa helpompi lähdimme pienellä porukalla junalla Kazaniin. Menomatkan vietimme kolmosluokan ”karjavaunussa” ja takaisintulomatkan kakkosluokassa muutaman paikallisen kanssa illallistaen. Matka oli melkoinen elämys, jonka haluan ehdottomasti uusittavan, jos maan pandemiatilanne sen vielä sallii. Myös lentäminen on halpaa. Vaihtareita on lähikaupunkien, kuten Jaroslavlin ja Tverin lisäksi käynyt ainakin mm. Sotshissa, Baikaljärvellä ja Murmanskissa. Ihmiset ovat pääosin erittäin ystävällisiä ja vieraanvaraisia tarjoten kaikenlaisia herkkuja, vaikkei yhteistä kieltä oikein aina ollutkaan.


Kuvateksti: Junamatka Kazaniin

Vaihtokertomus, Yonsei University, Etelä-Korea, lukuvuosi 2019-2020

Maatalous-metsätieteellisen tiedekunnan opiskelija

Lähdin vaihtoon ennen COVID19-pandemiaa syksyllä 2019, olin kuitenkin vielä vaihdossa, kun pandemia alkoi. Koin siis koronapandemian Soulissa ihan alkumetreillä ja näin miten eloisa ja sykkivä kaupunki hiljeni täysin. Ymmärtääkseni tällä hetkellä Soul on palautumassa hiljalleen takaisin, ainakin korealaisten ystävien mielestä. En osaa siksi antaa neuvoja selviytymiseen koronapandemian kanssa Etelä-Koreassa. Mutta toivottavasti vaihtokertomukseni auttaa muilta osin.

Ennen lähtöä

Vaihtoon valmistautuminen oli koko vaihtoajan stressaavin hetki. Stressi kaikkien tärkeiden dokumenttien saamisesta ja asuinpaikan löytämisestä oli vaikein asia vaihdossani. Olin kuitenkin erittäin innoissani, joten sen voimin jaksoin tämän vaiheen yli.

Ennen vaihtoani hain tarvittavat rokotteet, joita minulla ei vielä ollut. YTHS:n kautta minua neuvottiin mitkä rokotteet tarvitsen ja sain otettua tarvittavat rokotteet. Olin kuitenkin liian myöhään asialla hepatiitti rokotteen kanssa, ja ehdin kolmesta hepatiittirokotteesta ottamaan vain ensimmäisen ennen vaihtoa, vaihdon aikana olisin voinut ottaa loput. Unohdin kuitenkin, ja kävin vaihdon jälkeen ottamassa loput. Lisäksi varmistin ennen vaihtoa, että minulla on tarpeeksi reseptilääkettäni koko vaihdon ajaksi ja tulostin reseptin todistamaan, että tarvitsen lääkkeeni. Minulta ei kuitenkaan missään kohtaan lentokentillä kyselty lääkkeistäni mitään. Ei edes, kun matkustin Japaniin vaihtoni aikana. Muistaakseni diabetesta sairastavalta ystävältänikään ei ikinä kyselty neulojen tarkoitusta. Kannattaa kuitenkin varautua näyttämään resepti.

Viisumin saaminen sujui mutkattomasti. Soitin suurlähetystöön ja varasin ajan, jolloin toimitan tarvittavat dokumentit. Viisumin saamisessa meni muutama viikko. Koronavirustilanne kuitenkin todennäköisesti vaikuttaa viisumin saamiseen jotenkin, joten kannattaa käydä lukemassa Etelä-Korean suurlähetystön nettisivut huolella. Lentoliput varasin kulkemaan Kiinan kautta, koska sain liput huomattavasti halvemmalla. Ainakin ennen koronapandemiaa Kiinassa sai olla  24 h ilman mitään viisumia. Koronapandemian aikana suosittelen kuitenkin suoria lentoja. Matkavakuutus ja matkatavaravakuutus kannattaa hankkia. Kilpailutin eri vakuutusyhtiöt soittamalla ja pyytämällä tarjousta, päädyin valitsemaan halvimman.

Tärkeimmät sovellukset Etelä-Koreassa mielestäni on Kakaotalk, Papago, Naver tai Kakao Maps. Ne kannattaa ladata, vaikka jo ennen lähtöä, sillä esimerkiksi Naver kartta appi auttaa löytämään omaan majapaikkaan. Google maps on lähes käyttökelvoton Etelä-Koreassa. Kakaotalk on suosituin appi, joilla ihmiset pitävät yhteyttä. Vaihtoni aikana käytin Whatsappia ainoastaan pitääkseni yhteyttä Suomessa oleviin ystäviini ja perheeseeni. Deittailu appien käytössä kannattaa olla varovainen, sillä oman kokemukseni mukaan naisena, deittailu appeissa tuntui liikkuvan korealaisia miehiä, jotka eivät etsineet parisuhdetta millään tasolla, vaan lähinnä etsivät ulkomaisia naisia, saadakseen rehennellä kavereilleen olleensa ulkomaalaisen kanssa. Jos haluat deittailla Etelä-Koreassa, mielestäni paras ja turvallisin tapa, on saada ystävät esittelemään sinut jollekin, tai liittymään yliopiston opiskelija klubeihin ja tutustua siellä ihmisiin.

Alkubyrokratia vaihtokohteessa

Heti päästyäsi koneesta kannattaa hankkia T-money card kioskista. Kioskien tiskiltä, kun menee kysymään T-money cardia, saa eteensä pienen valikoiman söpöjä vaihtoehtoja. Kyseinen kortti käy julkisilla matkustamiseen Soulissa. Se lisäksi toimii myös jossain muissa kaupungeissa. T-money cardia pystyy helposti lataamaan metro asemilla olevilla laitteilla tai kioskeissa.

Yonsein yliopistolta tuli hyvin kattavasti infoa mitä on tehtävä Etelä-Koreaan päästyäni, sain myös asuntolalta ohjeet, kuinka pääsen lentokentältä eri vaihtoehdoilla asuntolalle. Kuljin lentokenttäbussilla kävelymatkan päähän asuntolastani. Lentokentällä asioiminen sujui minulla suhteellisen nopeasti ja helposti, koronapandemiasta ei ollut silloin vielä tietoakaan. Asuntolaan päästyäni sain avaimet huoneeseeni, sekä tyynyn ja peiton. Sain myös lapun, jonka avulla minun oli tarkastettava huoneeni kunto, että mikään ei ollut hajalla. Kyseinen lappu palautettiin asuntolan henkilökunnalle. Minulta kysyttiin myös tuberkuloositestiäni, mutta sovin käyväni tekemässä testin ennen sovittua päivämäärää. Myöhemmin osallistuin myös asuntolan info tilaisuuteen, jossa kerrottiin säännöistä ja annettiin ohjeita mm. kuinka käyttää julkisia kulkuneuvoja ja ohjeistettiin kartan avulla kampuksen tärkeimmät rakennukset. Yliopisto järjesti myöhemmin myös oman infotilaisuuden vaihto-oppilaille. Opiskeluiden alussa on erityisen tärkeää hakea ARC, eli Alien Registration Card, joka on siis oleskelulupakortti. Yonsein yliopistolta tuli tarkat ohjeet, kuinka ARC:ia haetaan. Kampuksella oli järjestetty ARC piste, jonka kautta pystyi hoitamaan oleskelulupakortin hakemisen. Jonot olivat pitkät kaikkina päivinä, kun ARC piste oli auki. Lisäksi sai jonottaa muutaman tunnin, mutta tämä tapa oli huomattavasti helpompi kuin mennä itse maahanmuuttovirastoon hoitamaan sitä. Kuukauden kulutta kortin sain hakea maahanmuuttovirastolta, joka onnistui nopeasti. Itse oikean viranomaisen löytäminen virastolta aiheutti kuitenkin päänvaivaa. Taisin jonottaa väärässä jonossa pari kertaa.

Vaihdon alussa olisi hyvä myös hankkia puhelinliittymä helpottamaan elämistä. Itse en kuitenkaan tätä tehnyt. En koko vaihtoni aikana (10kk) hankkinut puhelinliittymää, sillä en kokenut sille tarvetta. Koko kampusalueella, johon siis asuntolanikin kuului, oli ilmainen netti. Kaikissa kahviloissa oli ilmainen netti ja kahviloita oli joka nurkalla. Kaikki käyttivät Kakaotalkia ottaakseen yhteyttä muihin, joten puheluille ja tekstiviesteille ei ollut tarvetta. Ainoastaan pari kertaa vaihtoni aika olin tilanteessa, jolloin olin eksyksissä ja olisin tarvinnut nettiä. Toki liikkuminen ilman liittymää tarkoittaa sitä, että välillä jouduin seisoskelemaan kahviloiden ovella käyttääkseni ilmaista nettiä, saadakseni yhteyden ystäviini. En kuitenkaan kokenut tätä suureksi vaivaksi. Puhelinliittymät ovat myös hieman hintavia Etelä-Koreassa, joten halusin säästää myös rahaa.

Asuminen

Asuin Yonsei yliopiston vaihto-opiskelija asuntolassa SK Global House:ssa. Yliopistolta tuli ohjeet asunnon hakemiseen asuntolasta. Kannattaa olla heti hakuajan alettua hakemassa huonetta. Vaihtoehtoina oli yksityinen huone kylpyhuoneella tai jaettu huone toisen ihmisen kanssa kylpyhuoneella. Vaihtoni oli kaksi lukukautta, joten päädyin valitsemaan yksityisen huoneen, joka osoittautui minulle parhaimmaksi vaihtoehdoksi. Yksityiset huoneet olivat hyvin suosittuja, joten varmuutta ei ollut oman huoneen saamisesta. Asuntolamme vieressä oli myös toinen asuntola pelkästään naisille, jossa oli halvemmat huoneet, mutta kylpyhuoneet jaettiin kaikkien kanssa asuntolassa. Suosittelen hakemaan SK Global Houseen tai hakemaan asuntoa kampuksen läheltä, sillä opiskelijat, jotka asuivat kauempana, sanoivat jääneensä paitis yhteisistä tapahtumista ja illan vietoista. Asuntolassa asumiseen edellytetään tuberkuloositodistusta, tämän voi tehdä jo Suomessa. Itse kuitenkin päädyin menemään Soulissa terveyskeskukseen hakemaan tuberkuloositodistuksen. Tuberkuloositesti tehtiin röntgenillä ja se maksoi vain muistaakseni n.16 €. Koko prosessi oli mielestäni todella helppo. Vaikka terveyskeskuksessa kukaan ei osannut englantia, enkä minä koreaa, elekielillä ja lapulla, jossa luki tuberkuloositesti, testin hakeminen onnistui helposti. Näin korona aikana suosittelen kuitenkin hakemaan tuberkuloositodistuksen jo ennen vaihtoa. Kannattaa myös varautua asuntolan sääntöihin, sillä esimerkiksi omaan huoneeseen ei saanut tulla vastakkaista sukupuolta oleva henkilö (ainakaan pidemmäksi aikaa) ja alkoholia ei saanut myöskään tuoda asuntolaan. Myöskään kukaan asuntolan ulkopuolinen ei saanut olla yötä asuntolassa ja tarvitsi kulkuluvan päästäkseen edes vierailulle.

Asunnon tai huoneen löytää helposti myös airbnb kautta. Itse juuri matkustellessani majoituin airbnb kautta. Goshiwonit ovat myös halpoja ja suosittuja asumisvaihtoehtoja. Goshiwon on pieni huone asuntolassa, joka saattaa sisältää oman vessan, ei aina. Goshiwoneissa on yleensä myös yhteinen keittiö. Saapuessani maahan en heti päässyt majoittumaan asuntolaan, vaan asuin aluksi viikon goshiwonissa Gangnamin alueella. Löysin kyseisen goshiwonin airbnb sivustolta.

Soulissa oli turvallista liikkua öisinkin. Öisin oli hienoa lähteä ihastelemaan kaupungin valoja.
Soulissa oli turvallista liikkua öisinkin. Öisin oli hienoa lähteä ihastelemaan kaupungin valoja.
Opiskelu ja opetus

Kursseille ilmoittautuminen oli hieman hankalaa Yonsein vaikeaselkoisen alustan takia. Kärsivällisyydellä se kuitenkin onnistui. Suurin osa yliopiston kursseista opetetaan koreaksi ja muistaakseni business kursseille ei edes päässyt vaihto-opiskelijat. Ilmoittauduin siis lähinnä vaihto-opiskelijoille suunnatuille kursseille ja otin myös intensiivisen korean kurssin, jota opetettiin joka päivä kolme tuntia. Yksi kursseistani ei ollut suunnattu vaihto-opiskelijoille ja se opetettiin englanniksi, joka osoittautui oikein mukavaksi kurssiksi. Näille kursseille kannattaa hakea, sillä yleisesti ottaen professorit ovat innoissaan saadessaan vaihto-opiskelijoita kursseilleen. Toki muut kanssa opiskelijat saattavat vältellä ryhmätöiden aikaan, kielimuurin tai kulttuurierojen takia. Kannattaa siis varata aikaa kurssi sisältöihin perehtymiseen ja hyväksyä se, että et tule pääsemään kaikille niille kursseille mihin haluaisit. Itse taisin päästä koko lukuvuonna vain kahdelle kurssille, mitä olin suunnitellut ennen vaihtoani. Tämä oli kuitenkin todella hyvä asia, sillä päädyin sellaisille kursseille, joita en edes ollut harkinnut ja ne osoittautuivat mielenkiintoisimmiksi ja hauskimmiksi kursseiksi. Lempikurssini taisi olla Taekwondo, jota suosittelen lämpimästi, vaikka sormet eivät taivu edes polviin asti. Kurssin professori on maailman mukavin ihminen ja kannustava. Vaikka itsekin olen kankea kuin rautakanki, ei se menoa haitannut ja selkeästi huomasin kehittyväni kurssin aikana. Ja mikä parempaa kerätä opintopisteitä samalla, kun hieman kuntoilee.

Luennoilla on hyvä käyttäytyä kunnioittavasti professoreita kohtaan, ja senkin takia puhun nyt juuri professoreista, sillä moni professori vaati itseään kutsuttavan professoriksi. Toki eivät kaikki, varsinkin ne, jotka olivat pidempään opettaneet vaihto-opiskelijoita. Luennoilla oli läsnäolopakko ja itse luennot olivat formaalimpia kuin mihin Suomessa olen tottunut. Opiskelijoita ei kannustettu keskustelemaan tai ottamaan kantaa luentojen aiheesta, paria poikkeusta lukuun ottamatta. Kursseista pääsi suhteellisen helpolla läpi, kunhan aktiivisesti kuunteli luennoilla ja teki kaikki kurssitehtävät. Tentit olivat mielestäni helppoja.

Intensiivisen korean luennot olivat kuitenkin hyvin erilaisia. Ne olivat todella haastavia ja vaativat paljon aikaa. Tentit olivat myös hankalia, mutta niistä pääsi läpi, jos oli jaksanut aktiivisesti tehdä kotitehtävät ja harjoitella puhumista luennoilla. Yksi intensiivisen korean kurssilla olleista kanssa opiskelijoistani ei päässyt kurssia läpi, mikä oli erittäin harmillista, sillä intensiivikursseista saa paljon opintopisteitä. Suosittelen kuitenkin kaikille osallistumaan intensiivisen korean kursseille, vaikka kurssit ovat vaativia. Itse osasin lähinnä esittäytyä ja kysyä hintaa koreaksi vaihtoni alussa. Vaihdon lopussa pystyin jo ymmärtämään arkipäiväisiä keskusteluja ja asioimaan ongelmitta lähes missä tahansa. Koreani 10 kuukauden aikana kehittyi paremmaksi, mitä osaan edes ruotsia tänä päivänä puhua. Palkitsevinta olikin juuri intensiivisen korean luennot, sillä huomasin helposti oman kehitykseni.

Koronapandemia tosiaan alkoi vaihtoni loppupuolella, joten suurin osa vaihdoistani pääsin opiskelemaan livenä. Etänä opiskelu onnistui kuitenkin myös hyvin, mutta siitä katosi hauskuus ja huomattavaa oli myös professorien väsyminen. Luentojen ulkopuolella tykkäsin mennä kampuksen kirjastoon opiskelemaan ja varsinkin kahviloihin. Kahvilakulttuurista tuli ihan sydänasia Soulissa. Oli ihan normaalia, että kahvilat olivat täynnä opiskelijoita tietokoneineen ja he istuivat monta tuntia litkien samaa iced coffeeta. Kuten itsekin usein tein. Soulissa oli myös ns. opiskelukahviloita, joissa on omat pienet eristetyt alueet opiskelua varten. Mielestäni siis Etelä-Koreassa opiskelun parhaita puolia, on mennä kavereiden kanssa kahvilaan juomaan sakura-lattea ja harjoittelemaan korealaisia verbejä.

Kahvilassa, jossa istuin luennolla oli loistavat näkymät.
Kahvilassa, jossa istuin luennolla oli loistavat näkymät.

Yonsein yliopistolla on myös useita opiskelijoiden vetämiä klubeja, joihin kannattaa osallistua. Tämä on mielestäni paras tapa tehdä korealaisia ystäviä. Lukukauden alussa on kampuksella tilaisuus, jossa kaikilla klubeilla on koju, joissa voi ilmoittautua mukaan klubin toimintaan. (Klubit löytää täältä: https://oia.yonsei.ac.kr/campus/lifeStd4.asp) Suosittelen erityisesti English Society Club. Kyseinen klubi järjesti syyslukukaudella musikaalin, sekä ympäri lukuvuoden illanistujaisia, peli-iltoja ym. Klubien paras osa on kuitenkin lukukauden alussa järjestettävä MT, eli member training. MT käytännössä tarkoittaa sitä, että vietetään ilta ja yö syöden, juoden, pelejä pelaten, karaokea laulaen ja ennen kaikkea ystäviä tehden. MT oli juuri se ilta, jolloin tutustuin niihin korealaisiin ystäviini, joiden kanssa olen vieläkin tekemisissä. Älä siis missään nimessä jää pois MT:stä. Moni vaihto-opiskelija katui sitä silloin, kun ei tullut mukaan. Opiskelujen ohessa on muuten aika hankalaa tehdä korealaisia ystäviä, sillä moni on niin kiireinen ja keskittynyt opiskeluihinsa, että kannattaa osallistua mahdollisimman moneen illan istujaiseen tai muuhun tapahtumaan.

Pakkaamisessa kannattaa ottaa mukaan sekä kuumaan, että kylmään säähän sopivia vaatteita. Syyslukukauden aikana lämpötila ehtii vaihtua paahtavan kuumasta pakkasen puolelle, ja kevätlukukaudella myös saa kokea niin pakkasasteita kuin helleilmoja. Koreassa kesä on kuuma, mutta eri lailla kuin Suomessa, sillä kesä on myös hyvin kostea. Joten vaatteet tarrautuvat ihoon ja housujen käyttö on yhtä tuskaa. Talvella kylmin keli minkä koin oli -10C, mutta jälleen kerran kosteuden takia se tuntui kylmemmältä. Onneksi Soulista löytää halvalla vaatteita, jos ei kaikkea pysty pakkaamaan mukaan. Kannattaa kuitenkin huomioida, että vaatteita voi olla vaikeaa löytää, jos olet esimerkiksi L-kokoinen tai isompi, mutta itse onnistuin löytämään paitoja, jotka vastasivat suomen kokoa XL. Housuja yritin kerran etsiä ja siitä ei tullut mitään. Vaihtoani varten pakkasin kesäkeleihin sopivia vaatteita viikon ajaksi ja talvikeleihin sopivia vaateita viikon ajaksi. Tämä tosin tarkoitti sitä, että jouduin hieman ostamaan lisää vaatteita Etelä-Koreassa ja pesukone oli kovassa käytössä. Pakkasin lisäksi siteitä ja tamponeita kuultuani, että Etelä-Koreassa olisi huonot siteet ja tamponit, mutta olisin pärjännyt hyvin korealaisilla siteillä ja tamponeillakin, valikoima oli vaan pienempi, mihin olen Suomessa tottunut. Myös villasukat tulivat hyvään käyttöön. Lisäksi deodorantti valikoimat ovat hyvin pienet Etelä-Koreassa, joten jos tykkäät käyttää tiettyä deodoranttia tai antiperspiranttia, pakkaa mukaan tarpeeksi vaihdon ajaksi. Muuten kaikenlaista kosmetiikkaa ja hygieniatuotteita löytyy hyvin Etelä-Koreasta. Lisäksi jos sinulla on isot jalat, pakkaa myös vaeltamiseen sopivat kengät. Kenkien löytämien saattaa olla hankalaa isompijalkaisena. Itse pärjäsin lenkkareilla pitkälle, mutta välillä kaipailin parempia kenkiä. Korealaisten suosikki ajanviete on vaeltaminen. Soulissa on useita vuoria, johon pääsee julkisilla hyvin helposti vaeltamaan, toisille vaeltaa muutamassa tunnissa tosille saattaa mennä koko päivä.

Tältä vuorelta oli hienoimmat näkymät. Tämä on Seoraksan vuori, joka sijaitsee Sokcho kaupungissa.
Tältä vuorelta oli hienoimmat näkymät. Tämä on Seoraksan vuori, joka sijaitsee Sokcho kaupungissa.

Hintataso on mielestäni lähes samaan luokkaa kuin meillä Suomessa. Tietyt asiat vähän kalliimpia kuten hedelmät ja tietyt halvempia kuten ravintoloissa syöminen. Paras paikka ostaa halpoja vihanneksia ja hedelmiä, on torit. Ei kannata pelätä hedelmien ostamista kadun varsilla olevista kojuista, ne ovat usein paljon halvempia kuin marketin hedelmät ja yhtä hyviä. Asuntolan alakerrassa sijaitseva pieni kauppa oli aika kallis, tosin sen valikoima pyrki vähän paremmin vastaamaan vaihto-opiskelijoiden kysyntään. Löysin myös Fazerin sinisen suklaa patukan yhdestä lähikioskista. Onneksi syöminen ulkona ei ole kovin kallista, ja parhaimmat muistot vaihtoni ajalta ovatkin jääneet hetkistä BBQ:n äärellä tai kanankoipiravintolan persikkajäähileestä, joka pelasti makuhermoni tuliselta kanankoivelta. Suosittelenkin aina lähtemään mukaan ihmisten joukkoon ravintoloihin, varsinkin kaikkiin sellaisiin minkä ruokia et ole koskaan maistanut. Etelä-Korean parhaimpia puolia on mielestäni ehdottomasti ruoka, josta löytää varmasti jokaisen makuun sopivaa. Yksi lempi ruoistani oli Seolleongtang. Keitto, jonka maku tuli härän luusta. Se lämmitti ihanasti talvella. Asuntolani lähellä oli myös ihana perinteinen ravintola, josta sai muutaman euron hintaan kimchi stew, bibimbap, gimbap, japchae yms.

Katuruoka oli niin herkullista ja laadukasta. Aina kun ehdin, kävin herkuttelemassa.
Katuruoka oli niin herkullista ja laadukasta. Aina kun ehdin, kävin herkuttelemassa.
Perinteinen korealainen BBQ oli rankan luentotäytteisen päivän pelastus.
Perinteinen korealainen BBQ oli rankan luentotäytteisen päivän pelastus.

Vaihtoni oli yksi tähän hetkisen elämäni parhaimpia asioita, mutta se vaati minulta aktiivista osallistumista kaikkeen mahdolliseen ja oma-aloitteisuutta tehdä asioita. Opiskelu on kuitenkin aikaa vievää, joten on todella helppo homehtua asuntolan huoneeseen ja huomata, että ei koko vaihdon aikana ”ehtinyt” tekemään mitään mieleenpainuvaa. Niinpä kannattaa heti vaihdon alussa suunnitella ja varata mahdolliset matkat Jeju saarelle tai muihin kaupunkeihin, sekä esimerkiksi pienelle matkalle Japaniin. Etäopiskelusta oli sen verran hyötyä minulle matkustamisen kannalta, että ehdin käydä nauttimassa aurinko rannoista Japanin meren äärellä ja istuin kahvilassa seuraten luentojani. Etelä-Korea on kaunis, kulttuuririkas maa, jonka ruoka elämykset ovat sanoin kuvaamattomia ja lukuisat aktiviteetit luovat mahdollisuuksia kokea mitä mielenkiintoisimpia asioita.

Tämä oli lempi jjimjilbangini, eli korelainen sauna.
Tämä oli lempi jjimjilbangini, eli korelainen sauna.

Vaihtokertomus, University of Nottingham, Iso-Britannia, kevät 2020

Ennen lähtöä

Ennen lähtöäni sain vaihtoyliopistoltani hyväksymistiedon, jossa ilmoitettiin, että sain opiskelupaikan Nottinghamin yliopiston School of English -nimiseen yksikköön, joka opettaa englantilaista lingvistiikkaa ja kirjallisuutta. Heidän tarjouksensa opiskelupaikasta piti hyväksyä vielä erikseen. Tämän jälkeen yliopisto lähetti sähköposteja tarkoilla ohjeistuksilla siihen, miten opiskelijan tulisi edetä, jotta hän saapuisi kampukselle valmiina. Ohjeistukset liittyivät kurssivalintojen tarkistamiseen, asumisen hoitamiseen, yliopisto tunnuksien aktivoimiseen, käytännöllisten tarvikkeiden hankkimiseen, kuten monitoiminen ”yliopisto-kortti”, joka toimi sekä henkilökorttina, maksuvälineenä että sisäänpääsy korttina. Yliopisto myös kehotti varmistamaan saapumisaikataulun ja julkaisi tapahtumakalenterin, johon sisältyneet tapahtumat tutustuttaisivat opiskelijan omaan yksikköönsä ja yliopiston menetelmiin.

Nottinghamin kaupunki

Alkubyrokratia vaihtokohteessa

Vaihtoyliopiston opiskelijapalveluihin täytyi mennä vielä virallisesti ilmoittautumaan lukukaudelle, kun lukukausi alkoi – Nottinghamin yliopistossa se alkoi 27.1.2020 School of English -yksikössä. Hankin asuinpaikan kampuksen asuntolasta, jonne saapuessani täytyi myös vain allekirjoittaa saapumisensa paikalle. Yliopisto ei vaatinut muita byrokraattisia menetelmiä, mutta kehotti esimerkiksi tutustumaan terveydenhuoltopalveluihin menemällä kampuksella sijaitsevaan sairaalaan ja lisäämään itsensä ikään kuin sairaalan systeemiin, mikäli opiskelija tarvitsee palvelua ja jotta se sujuisi sulavasti valmiilla tiedoilla opiskelijasta. Alkubyrokratia ei myöskään ollut kovin monivaiheinen, sillä ehdin lähteä Britteihin ennen kuin Brexit virallisesti katkaisi Britannian ja EU:n välit, mikä vaikuttaa nyt huomattavammin myös EU-kansalaisiin.

Asuminen

Hankin tosiaan asuinpaikan yliopiston kampuksen asuntolasta. Onnekseni sain hyvän kokoisen huoneen yhdelle henkilölle, johon kuului oma kylpyhuone, mutta tietysti tämä oli myös hintavampi vaihtoehto. Huone kampuksen asuntolasta on tosiaan kätevä ja nopea sekä turvallisempi vaihtoehto saada asuinpaikka, etenkin esimerkiksi Nottinghamin yliopistossa, jolla oli myös oma majoitus-palvelu (”accommodation service”) ja joka mukavasti otti toivomukseni huomioon. Rehellisesti kuitenkin, tässä oli iso miinus asuntola ”naapurit”, jotka koostuivat enimmäkseen äänekkäistä ensimmäisen vuoden opiskelijoista. En kuitenkaan pyrkinyt etsimään yksityistä asuntoa, sillä se on luonnollisesti vieläkin hintavampi vaihtoehto ja olisi vienyt enemmän aikaa ja vaatinut tarkempaa taustatutkimusta. Asuntolan hyvä puoli oli kuitenkin myös se, että sieltä oli hyvät kulkuyhteydet toisille kampuksille sekä keskustaan.

Opiskelu ja opetus

 

Britanniassa yksi kurssi saattaa vastata meidän järjestelmän mukaan 10 opintopistettä, jolloin vaihtoyliopistossa suoritin vain kolme kurssia, jotka kaikki liittyivät englantilaiseen kirjallisuuteen. Yliopistossa oli todella mukava tapa pitää kursseja, jotka koostuivat sekä luennoista että pienryhmä seminaareista, joissa syvennyttiin luennoilla esitettyihin aiheisiin. Tästä tuli miellyttävä opetusmenetelmä etenkin kirjallisuuden opiskelijalle, joka ei aina koe saaneensa tarpeeksi tietoa tai syvempää ymmärrystä kurssiaiheista luennoilla. Kurssit vaihtelivat tämän opetusmenetelmän kanssa: jotkin järjestivät tunnin mittaisia luentoja ja sitten kahden tunnin mittaisia seminaareja ja jotkut järjestivät toisinpäin.

Verrattuna Helsingin yliopistoon, Nottinghamin yliopiston englantilaisen kirjallisuuden linja oli intensiivisempi, sillä jokaiselle viikolle lukemista oli paljon enemmän. Tähän kuitenkin sopeuduin ja se osoittautui miellyttäväksi haasteeksi sillä kirjallisuuteen syvenemistähän varten olin vaihdossa. Tapanani oli jäädä usein kirjastoon lukemaan ja kirjoittamaan, sillä se oli paras tapa keskittyä. Isompi tila tuntui myös mukavammalta, jossa oli valmiiksi kahvila ja joka sijaitsi lähellä kaikkea: opetusrakennuksia, kauppoja, kahviloita ja mukavia kävelypuistoja, joissa saattoi antaa mielelle vähän taukoa. Tiesin mitä odottaa kurssisuorituksilta tai että miten ne tulisi hoitaa enkä koskaan epäröinyt kysyä kurssinvetäjiltä lisää neuvoja tai ohjeita. Luennoitsijat antoivat aina selkeitä sekä tiukempia ohjeita juuri esseiden kirjoittamiseen, sillä eri yliopistoilla on eri vaatimukset englantilaisen kirjallisuuden opiskelijoille. Nottinghamin yliopistossa omien kurssieni kohdalla täytyi esimerkiksi nimenomaan käyttää MHRA -viittausformaattia (Modern Humanities Research Association -viittausmenetelmää) —Helsingin yliopistossa annetaan vapaammat kädet käyttää opiskelijalle sopivaa menetelmää.

Koska kursseja oli vain kolme, vaikka ne vaativat enemmän lukemista, ne kuitenkin antoivat aikaa nähdä kaupunkia ja vierailla muissakin kaupungeissa. Lukumateriaalia ei kuitenkaan kannattanut laiminlyödä, sillä juuri seminaareissa kannustetaan keskustelemaan muiden opiskelijoiden kanssa ja luennoitsijalla on parempi näkyvyys ja lyhyempi etäisyys opiskelijoihin.

School of English buildingSchool of English

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville

Pidin hyvässä tallessa kaikki dokumentit, joista varmistui hyväksytty ja varmistettu opiskelupaikkani ja otin selvää vakuutusasioista eli mitä kannatti hankkia. Hankin myös Eurooppalaisen sairaanhoitokortin ja varmistin, että Kela on tietoinen matkastani sekä tein matkustusilmoituksen ulkoministeriölle heti kun asuinpaikkani varmistui. Mikäli kustannukset epäilyttävät ja opiskelija luulee, ettei hänen rahansa riitä, kannattaa harkita lainan ottamista, jotta raha-asioista ei tarvitsisi huolehtia liikaa vaihtomaassa. Vaihtomaassa ollessa kannattaa ottaa selvää liikennepalveluista eli bussi- ja junaliikenteestä, jos haluaisi matkustaa ympäri maata ja kannattaa aina ottaa mukaan vain tarpeellinen, jotta meno ja paluu sujuisi sulavasti. Ja jos tietenkin kampuksen oma toiminta kiinnostaa, Brittiläisillä yliopistoilla on kivoja järjestöja, jotka koostuvat Society-opiskelijajärjestöistä (niin sanotusti pikku ”yhteiskunnista”), joista jokainen keskittyy tiettyyn teemaan ja jotka saattavat järjestää aktiivisesti erilaisia tapahtumia kampuksella. Muista myös, että vaihtoaika eri maassa on hyvä aika tutusta itseensä, mihin kykenee ja mitkä asiat kiinnostavat! Yksin olemisen voi käyttää esimerkiksi eri kaupunkien tutkiskeluun ja lukemiseen.

Puisto School of Englishin takana

Vaihtokertomus Ivane Javakhishvili Tbilisi State University, Georgia, syksy 2021

valtioteellisen tiedekunnan opiskelija

Gamarjoba, Olen ensimmäisen vuoden maisteriopiskelija yhteiskunnallisen muutoksen maisteriohjelmassa. Pääaineeni on poliittinen historia. Olen vaihdossa Georgiassa, Ivane Javakhishvili Tbilisi State Universityssa (TSU) syyslukukauden 2021.

Päätökseni lähteä Georgiaan vaihtoon oli monen tekijän summa. Halusin päästä laajentamaan maailmankuvaani menemällä täysin minulle uuteen kulttuuriin. Georgian sijainti myös miellytti minua – se on tarpeeksi lähellä, mutta toisaalta tarpeeksi kaukana. Halusin lähteä haastamaan itseäni ja oppimaan paljon uutta sekä uudesta maasta että itsestäni.

        
Kuvateksti:  Kirkko vuorella. Vaellus tänne oli raskas, mutta maisemat olivat sen arvoiset.

Ennen lähtöä

Helsingin yliopiston laatima vaihto-opiskelijan muistilista oli tukenani ennen vaihtoa. Se auttoi minua pysymään perässä, mitä kaikkea tulee tehdä ennen lähtöä.  Hakemisprosessi TSU:n oli hämmentävä epäselvien ohjeiden vuoksi. En ollut varma mihin sähköpostiosoitteeseen tarvittavat liitteet tuli TSU:ssa lähettää, jonka vuoksi lähetin ne useaan osoitteeseen, jotka löysin yliopiston ohjeista. Sain vastauksen, että viesti on tullut perille, jonka jälkeen valinnasta ei enää kuulunut. Minua onneksi odotti vaihtopaikka TSU:ssa, vaikka hakuprosessi olikin hämmentävä.

Alussa suuri tuki oli TSU:n koordinaattori Mariam, joka vastasi sähköpostitse kaikkiin kysymyksiini nopeasti. Sain myös paikalliselta Erasmus Student Network Tbilisi – ESN Tbilisiltä buddyn, joka auttoi minua, mikäli jokin asia mietitytti. En ollut esimerkiksi varma, noudattaako Georgia niin sanottua kuuden kuukauden sääntöä passin osalta (passin tulisi olla voimassa kuusi kuukautta matkan jälkeen). Hän selvitti minulle asian paikalliselta rajavartiolaitokselta. Selvisi, että Georgiassa riittää, että passi on voimassa matkan ajan.

Alkubyrokratia kohteessa

Saapuminen Tbilisiin oli pienoinen shokki, sillä matkatavarani eivät saapuneet. Lentokentällä oli kuitenkin palvelu hävinneille matkatavaroille, ja onnistuimme ilmoittamaan kadonneista matkatavaroista. Kentällä minua ja toista suomalaista vaihto-oppilasta odotti yliopiston tilaamaa taksi, jonka avulla pääsimme helposti ja turvallisesti asuntolaan, jossa tulisimme asumaan. Mukana minulla kulki passi, koronatodistus ja varmuuden varalta todistus vaihto-opinnoista (Helsingin yliopiston Student Exchange Certificate) ja vakuutustodistus. Alkuun ei liittynyt juuri byrokratiaa ja asutolaan liittyvä sopimuskin kirjoitettiin vasta kuukauden päästä saapumisesta. Puhelinliittymän hankkiminen onnistui kätevästi keskustassa paikallisen puhelinliittymän konttorissa.

TSU:n vaihto-oppilaiden orientaatiopäivässä meille esiteltiin tarjottavat kurssit, joihin ilmoittauduimme sähköpostitse. Tämä oli hämmentävää, sillä osa kurssien vetäjistä vastasi ja vahvisti kurssi-ilmoittautumisen – osasta ei kuulunut mitään. Myös kurssien alkamisajakohdat ja sisällöt olivat epäselviä, ja tietoja joutui kysymään sähköpostitse. Osa vaihto-opiskelijoista sai tiedot ja osa ei. Onneksi muiden vaihto-opiskelijoiden tuella saimme tarvittavat tiedot kursseista ja yliopistoelämä oli valmis alkamaan.

Asuminen

Minun vaihtosopimukseeni sisältyi maksuton asuminen yliopiston asuntolassa. Jaoin huoneen toisen suomalaisen kanssa. Asuntolassa oli valmiiksi lakanat, mutta kaikki muut mukavuudet tuli vaihto-opiskelijan hankkia itse. Ensimmäiselle yölle – varsinkin jos saapuu kohteeseen meidän tapaan yöllä – on hyvä varata vessapaperia, saippuaa ja oma pyyhe, sillä muun muassa näitä ei ollut. Asuntola sijaitsee suhteellisen kaukana keskustasta, mikä on ehdottomasti yksi asuntolan heikkouksista. Keskustaan kestää julkisilla hieman yli tunti, taksilla menee reilu puoli tuntia.

Asuntolan yleinen siisteystaso on kohtuullinen. Siivous on asukkaan omalla vastuulla. Kaikki keittiövälineet tulisi lähtökohtaisesti hankkia itse, mutta esimerkiksi minun kerroksen keittiöstä löytyy pannuja ja muita keittiövälineitä yhteiseen käyttöön. Keittiössä on hella, lavuaari, jääkaappi ja pakastin. Omat ruuat on hyvä merkata erikseen. Minulle asuntola tuli shokkina aluksi. Asuntolan siisteys ja ympäröivä ympäristö kauhistutti aluksi. Mutta näin kuukauden jälkeen, se on alkanut tuntua kodilta ja olen sopeutunut.


Kuvateksti: Näkymä asuntolasta

Asuntolan ehdoton plussa on yhteisöllisyys, mikä on ollut erittäin tärkeää näin poikkeusolojen aikaisessa vaihdossa. Tuemme toisiamme, teemme yhdessä ruokaa ja jaamme taksimatkoja päästääksemme nopeammin liikkumaan keskustaan.


Kuvateksti: Vaellus vesiputoukselle Kazbegissa

Opiskelu ja opetus

Tällä hetkellä kaikki opintoni ovat etänä. Tietysti tämä harmittaa, ja olisi ihana päästä opiskelemaan TSU:n kauniissa rakennuksessa. Toisaalta etäopinnot ovat mahdollistaneet matkustelun.

Isoin kulttuurishokki opintoihin liittyen on niiden epäjärjestelmällisyys. Kommunikointi hoituu pääasiassa sähköpostitse. Tässä oli sama ongelma kuin ilmoittautumisessa – tieto kulki ristiriitaisesti ja jouduimme pyytelemään lisäämistä sähköpostilistoille. Meillä on myös pääsy e-learning -alustalle, mutta ainakin tähän mennessä kaikki on hoitunut sähköpostien välityksellä.
Kaikki kurssini ovat englanniksi. Toistaiseksi kurssien sisällöt ovat vaikuttaneet todella mielenkiintoisilta ja työmäärä vaikuttaa olevan lähellä Helsingin yliopiston kursseja. Lukukausi kestää koko vaihdon aikana, joten kurssini pysyvät samana koko vaihdon ajan. Syyslukukausi alkaa lokakuussa ja loppuu tammi-helmikuun vaihteilla. Tämä toki riippuu hieman kursseista. Lukukausi sisältää mid-term- ja loppukokeen.

Hyödyllistä tietoa vaihtoon lähteville

Paikallista valuutta – georgian lareja – en pystynyt vaihtamaan Suomessa, mutta paikan päällä se onnistui. 30 laria vastaa noin 10 euroa. Käteistä on hyvä kantaa mukana, sillä maassa suositaan suhteellisen paljon käteistä varsinkin pienemmissä ravintoloissa ja kaupoissa.

Georgian hintataso on Suomeen verrattuna todella alhainen. Kattavan illallisen saa hieman päälle viidellä eurolla ja taksimatkat keskustaan ovat olleet samaa hintaluokkaa. Yksi matka julkisessa liikenteessä maksaa puoli laria eli 50 tetriä.
Takseissa on hyvä suosi sovelluksia kuten Bolt ja Yandex, sillä muuten turisteja voidaan helposti maksamaan paljon enemmän kuin paikalliset maksaisivat. Muutenkin hintojen kanssa on hyvä olla tarkkana, sillä ”turist tax” on valitettavasti turistien kiusaus.

Koronatestit maksavat täällä noin 60–80 laria. Testeihin pääsee nopeasti ja tulokset ovat tulleet 24 tunnin sisällä. Muuten en ole tähän mennessä terveydenhuollon palveluja käyttänyt.

Olen pärjännyt maassa suhteellisen hyvin englannilla. Minulla on myös georgian kielen kurssi, jonka toivon auttavan minua arjessa. Venäjällä pärjäisi myös hyvin. Venäjän kanssa on tosin hyvä olla varovainen, sillä asenteet Venäjää kohtaan voivat olla negatiivisia eikä kielen puhumista saateta katsoa hyvällä. Oman kokemukseni mukaan paikalliset ovat kuitenkin olleet tyytyväisiä, mikäli yhteinen kieli on löytynyt.

Asenteet Venäjää kohtaan omat näkyvissä monesti katutaiteessa

Kuvateksti: Asenteet Venäjää kohtaan ovat näkyvissä monesti katutaiteessa

Myös paikallinen liikennekulttuuri vaati totuttelemista. Tähän olin tosin jo valmistautunut henkisesti, sillä ulkoministeriö varoitteli asiasta. Liikennesääntöjä ei juuri ole, ja liikenne voi paikoittain tuntua vaaralliselta. Ruuhkat ovat myös tavallisia kellonajasta huolimatta. Taksisovelluksista Boltia pidetään Yandexia turvallisempana, jonka vuoksi olen itse suosinut Boltia.
Georgia on kuitenkin yllättänyt minua todella positiivisesti. Jo ennen tänne tuloa olin tietoinen paikallisten vieraanvaraisuudesta, ja tämä stereotypia pitää todellakin paikkaansa. Sain todistaa sitä muun muassa matkalaukkujemme kanssa, jotka saapuivat turvallisesti perille vaihtokoordinaattorin ja paikallisten asuntolassa asuvien ansiosta.

Georgiaa ollaan myös kutsuttu matkailun osalta ”löytämättömäksi” helmeksi. Suosittelen tulevalle vaihto-opiskelijalle ottamaan kaiken ilon irti matkailusta maan sisäisestä matkailusta, mikäli se on mahdollista. Vuoristoalueet ovat henkeäsalpaavia ja viinialueilla pääsee ihastelemaan silmin kantamattomiin siintäviä viinitarhoja. Historia huokuu vanhassa Tbilisissä ja maa on täynnä upeita historiallisia kirkkoja ja luostareita.


Kuvateksti: Vaelluksella Kazbegin upeissa vuoristomaisemissa

Opiskelijaelämä on ollut suhteellisen hiljaista koronan aiheuttamien rajoituksien vuoksi. Tästä huolimatta olen päässyt näkemään maata ja kerännyt ympärilleni muita vaihto-opiskelijoita, keiden kanssa olen päässyt nauttimaan tästä ikimuistoisesta kokemuksesta.
Olen todella tyytyväinen valintaani lähteä Georgiaan vaihtoon, ja odotankin innolla mitä kaikkea tällä upealla maalla on vielä annettavanaan.


Kuvateksti: Vuoristomaisemia Kazbegissa

Vaihtokertomus, Université de Liège, Belgia, syksy 2019

Humanistisen tiedekunnan opiskelija

Ennen lähtöä

Aloitin vaihtoon valmistautumisen tutustumalla vaihtoyliopistoihin. Vaihtoehtoina oli muutama yliopisto ja pitkällisen pohdinnan jälkeen päädyin valitsemaan Liègen yliopiston Belgiassa. Opiskelen ranskaa, joten halusin lähteä joko Ranskaan tai Belgian ranskankieliseen osaan. Lopulta Belgia vei voiton, koska olin kiinnostunut tutustumaan muihinkin ranskankielisiin maihin kuin vain Ranskaan, joka oli jo aiemmin tullut tutummaksi matkustamisen ja opiskelujen kautta. Liègen yliopisto oli tuolloin ainoa vaihtokohde Belgiassa, johon oli mahdollista hakea ranskan opiskelijana, joten sen jälkeen, kun olin valinnut Ranskan ja Belgian välillä, valinta oli helppo.

Sain vaihtoyliopistoltani tiedon hyväksymisestä muistaakseni kesäkuun loppupuolella, lukukausi alkoi siellä syyskuun puolen välin tienoolla. Sain yliopistolta infokirjeen, jonka mukana tuli neuvoja asunnon etsimiseen ja muihin käytännönasioihin. Yliopisto tarjosi myös jokaiselle mahdollisuuden saada belgialaisen ”kummin”, jolta voisi kysyä myös neuvoja jo ennen maahan saapumista ja joka voisi auttaa myös maahan saavuttua käytännön asioissa. Koin itse ainakin kivaksi, että pystyin viestittelemään ennen vaihtoon lähtöä jonkun paikallisen kanssa.

Alkubyrokratia vaihtokohteessa

Kaikkien vaihtareiden piti käydä ilmoittautumassa yliopistossa ensimmäisten päivien aikana ja silloin kannatti olla varautunut jonottamaan. Yliopisto järjesti myös pari orientaatiopäivää eri kampuksilla. Siellä sai paljon tietoa käytännönasioista ja sai tutustua yliopistoon ja sen eri kampuksiin sekä muihin vaihto-opiskelijoihin. Muuton jälkeen suositeltiin myös ilmoittautumista kaupungin asukkaaksi. Kotivakuutus oli myös yksi asioista, mikä oli tärkeää hoitaa alussa. Itse sain siihen apua ”kummiltani” ja sain vakuutuksen hankittua ihan kätevästi netistä.

Asuminen

Yliopisto antoi kesällä jo joitain ehdotuksia nettisivuista, joilta voisi alkaa etsiä asuntoa, ja lopulta päädyinkin sivustolle, jossa vuokranantajat laittoivat ilmoituksia vapaana olevista asunnoista. Ranskankielisessä Belgiassa käytetään usein sanaa ”kot”, kun puhutaan opiskelijoille tarkoitetuista solukämpistä. Minut yllätti, että monessa asuntoilmoituksessa vaadittiin muun muassa kuvat vanhempien palkkakuiteista ja henkilökorteista ennen vuokrasopimuksen kirjoittamista. Tämä oli vähän hassua, koska ne piti lähettää, vaikka oli asunut jo monta vuotta itsenäisesti. Tämä vaikutti kuitenkin olevan aika yleinen tapa, eikä vuokranantaja suostunut vuokraamaan huonetta muuten, vaikka oli tästä toki poikkeuksiakin.

Katsomieni huoneiden hintataso oli tuolloin ehkä vähän kalliimpi kuin mitä olisin halunnut maksaa pienestä huoneesta ja jaetuista yleisistä tiloista. Löysin lopulta kuitenkin huoneen, joka oli kävelymatkan päässä keskustasta ja jossa minulla olisi oma huone jääkaapilla, liedellä ja mikrolla varustettuna sekä jaettu kylpyhuone ja keittiötila. Perille saapuessani kävi kuitenkin ilmi, että jaettu keittiö oli remontissa, joten se ei olisi käytettävissä. Huoneessani oli kuitenkin riittävä varustelu ruuanlaittoon, mutta kämppiksiin tutustumisen kannalta oli ikävää, että talossa ei ollut oikeastaan mitään tilaa, jossa olisi voinut tavata muita ihmisiä. Välillä törmäsin muihin asukkaisiin eteisessä tai matkalla kylpyhuoneeseen, mutta muuten kaikki olivat omissa huoneissaan. Tutustumisen kannalta olisi siis ehkä mukavampaa, jos jokaisella ei olisi omaa keittiötä huoneessa tai jos asunnossa olisi edes jokin yhteinen tila.

Muuttaessani asuntoon, minulle selvisi myös, että talossa ei ole pyykkikonetta vaan pyykit pitäisi käydä pesemässä omatoimipesulassa, joita Liègessä oli kyllä useita. Vaikutti siltä, että siellä oli aika yleistä, että pyykit käytiin pesemässä lähimmässä kadunkulmassa sijaitsevassa pesulassa. Pyykkikoneen sai päälle laittamalla koneeseen kolikoita ja muistaakseni koneellinen pyykkiä maksoi reilun kolme euroa.

Opiskelu ja opetus

Olin tehnyt alustavan suunnitelman kursseista, jotka tekisin Belgiassa, mutta lopulta valintani menivät aika lailla uusiksi. Ensimmäisten viikkojen aikana oli kuitenkin mahdollista tehdä muutoksia kurssivalintoihin ja löysin lopulta kurssit, jotka tuntuivat sopivilta hyväksilukua ja tasoani ajatellen – ja jotka myös tuntuivat kiinnostavilta. Muita vaihtareita oli oikeastaan joka kurssilla, joten useimmiten ei tarvinnut olla ainoana ulkomaalaisena missään. Apua oli mahdollista kysyä opettajilta, toisilta opiskelijoilta ja vaihtareilta eli yksin ei tarvinnut kärvistellä. Joillain kursseilla oli luento-osuus sekä käytännönläheisempi ryhmäopetusosuus, jossa kurssin osallistujat oli jaettu pienempiin ryhmiin. Kaikki kurssit olivat ranskaksi, mutta pääosin niitä oli kuitenkin aika helppo seurata. Suurimmalla osalla kursseista oli myös erikseen luentodiat sekä niitä laajempi, kurssin aiheet kokoava ”tiivistelmä”. Näiden sekä omien muistiinpanojen avulla oli mahdollisuus pärjätä ihan hyvin. Osa kursseista oli kyllä aika vaikeita, jos ei puhunut äidinkielenään ranskaa, mutta en ollut laittanut mitään kovia tavoitteita arvosanojen suhteen. Pääsin kaikista kursseista läpi ja joistain sain jopa ihan hyvän arvosanan, se riitti minulle hyvin ja vältyin liialta stressiltä. Arvosana-asteikko oli 0–20 ja läpi pääsemiseen vaadittiin vähintään numero 10.

Lukukauden lopuksi tammikuussa oli tenttiviikot. Myöhästyin niiden takia viikon Suomen kevätlukukauden aloituksesta, mutta sain sen hyvin sovittua kurssien opettajien kanssa. Tenttiviikot olivat aika raskas rupeama ja mitä pitkäjänteisemmin oli opiskellut lukukauden aikana, sitä helpompi niistä oli selvitä. Jos kertaamisen aloitti vasta tammikuussa, kävi urakka aika raskaaksi. Tenttiviikot kestivät muistaakseni kolmesta neljään viikkoa ja kaikkien kurssien tentit oli jaoteltu tälle ajanjaksolle. Minulla oli suurimmaksi osaksi kirjallisia tenttejä, mutta kahdesta kurssista oli myös suullinen koe. Ajatuksena suullinen koe kuulosti aika vieraalta ja pelottavalta, mutta todellisuudessa ne olivat tilanteena ihan mukavia ja opettajat olivat todella ymmärtäväisiä vaihto-opiskelijoita kohtaan.

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähtijöille

Belgiasta on helppo matkustaa muualle Eurooppaan bussilla tai junalla ja myös Belgian sisällä on mukava matkustella eivätkä lippujen hinnat ole päätä huimaavia. Kannattaa tutustua sekä Belgian ranskankieliseen että hollanninkieliseen osaan, niiden välillä voi huomata monia eroja. Yliopisto järjesti myös retkiä vaihtareille, mikä oli vaivaton tapa lähteä reissuun. Vaihtareita oli ainakin Liègen yliopistossa paljon ja yleensä muihin vaihtareihin on helppo tutustua, koska kaikki ovat samassa tilanteessa: vieraassa maassa tuntematta ketään. Jos haluaa tutustua paikallisiin, joutuu ehkä näkemään vähän enemmän vaivaa. Ranskaa pääsi kuitenkin oppimaan vaihtareiden kanssa jutellessa, kursseilla ja jokapäiväisiä asioita hoitaessa, vaikka kontaktit paikallisten kanssa olisivatkin jääneet vähemmälle.

 

Vaihtokertomus, University of Life Sciences Prague, Tšekki, syksy 2019

maatalous-metsätieteellisen tiedekunnan opiskelija

Vietin syksyn 2019 opiskellen Prahassa taloustieteiden opintoja osana Helsingin Yliopiston ympäristö- ja elintarviketalouden opintojani. Vaihtokertomukseni kuvaa vaihtoa Prahassa ennen koronapandemian alkua, joten keskityn siksi kertomaan tarinassani ennen kaikkea yleisesti elämästä Prahassa!

Kuva sisältä kahvilasta

Kuvateksti: Karlín on täynnä ihania kahviloita!

Ennen lähtöä

Lähtövalmistelut Suomen päässä liittyivät pääasiassa Helsingin asuntoni alivuokraamiseen ja opintotukiasioiden selvittämiseen. Sain yliopistolta hyväksymiskirjeen hyvissä ajoin kesän aikana, joten pystyin kesän aikana alkaa valmistautumaan lähtöön ja tekemään esimerkiksi OLS-kielitestin Suomesta käsin. Luin ennen vaihtoon lähtöä vaihtokertomuksia ja kyselin myös asumiseen liittyviä kysymyksiä aiempien vuosikurssien opiskelijoilta, joiden tiesin olleen Prahassa vaihdossa.

Päätin osallistua ennen virallisen lukukauden alkua viikon kestävälle Tšekin
kielikurssille, joka osoittautui todella hyväksi ideaksi! Tutustuin tuon viikon aikana eri maiden vaihto-opiskelijoihin ja virallisen lukukauden aloitus tuntui hieman helpommalta, koska koululla olikin monta tuttua kasvoa vastassa, kun osallistuimme ensimmäisen päivän infotilaisuuksiin

Kuva joutsenesta puiston lammikossa

Kuvateksti: Yksi lempipuistoistani Prahassa oli Stromovkan puisto. Kävin täällä usein viikonloppuisin kävelemässä!

Alkubyrokratia vaihtokohteessa

Tšekin tasavalta oli vuoteen 1989 saakka kommunistisen hallinnon alla. Ollessani Prahassa vuonna 2019 juhlimme 17.11. Samettivallankumouksen 30-vuotisjuhlapäivää, jolloin kommunismin ajan päättymisestä tuli kuluneeksi 30 vuotta. Kommunistista historiaa oli välillä helppo havaita maan tavoissa hoitaa asioita. Esimerkiksi koululla tehtävät järjestelyt tuntuivat välillä jopa sotilaallisen byrokraattisilta. Me taloustieteen opiskelijat saimme koululta siniset Study Book-vihkoset, joihin meidän oli kerättävä kursseista kaikki suoritukset ja opettajien allekirjoitukset, vaikka kurssisuoritukset olivat nähtävissä myös sähköisesti. Tämä allekirjoitusten metsästys aiheutti erityisesti vaihtoajan lopussa vaikeuksia, koska opettajat antoivat yksittäisiä tapaamisaikoja, jolloin he olivat tavoitettavissa yliopistolla, vaikka monilla oli jo kiire lentää takaisin kotimaahansa. Uskallan epäillä, että näihin käytäntöihin on voinut tulla muutoksia nyt koronan myötä, kun läsnäolon määrä on vähentynyt koululla.

Asuminen

Asunnon löytäminen ainakin vuonna 2019 oli Prahassa haastavaa. Olin jo kuullut etukäteen, että Prahan kaltaisessa suuressa kaupungissa kysyntä asunnoille oli kovaa ja asunnoista saatettiin myös pyytää paljon keskivertovuokria enemmän, erityisesti ulkomaalaisilta. Yliopisto ei pystynyt tarjoamaan majoitusta kuin hyvin harvalle vaihtoon tulijalle, jonka vuoksi asunto oli löydettävä omin avuin. Käytin ennen vaihtoon lähtöä hieman aikaa tutkien Prahan omia asunnonvuokrauskanavia, mutta epämääräiset ilmoitukset ja riski huijatuksi tulemisesta johti siihen, että päätimme toisen vaihtoon lähtevän opiskelukaverini kanssa vuokrata pari viikkoa ennen opintojen alkua Prahasta muutamaksi viikoksi Airbnb-asunnon, ja lähteä etsimään asuntoa Prahasta käsin.

Löysin lopulta itselleni huoneen Student Flat Room.com-sivuston kautta ja opiskelukaverini löysi Facebookin kautta itselleen sopivan huoneen. Asuin Prahassa Smíchov-nimisellä alueella, joka tunnetaan myös Praha 5-asuinalueena. Viihdyin alueella hyvin ja koin sijainnin itselleni sopivaksi. Yliopisto sijaitsi melko kaukana keskustasta ja kulkeminen koululle oli ajoittain melko tuskallista täyteen ahdettujen bussien vuoksi. Matka koululle kesti metro+bussi yhdistelmällä vajaan tunnin, mutta tein matkan kuitenkin mielelläni, koska halusin ennemmin asua keskustan alueella kampusalueen sijaan.Kuva asunnon ulko-ovesta

Kuvateksti: Päädyin lopulta asumaan Smíchoviin, josta pidin kovasti.

Opiskelu ja opetus

Keskityin vaihtokursseja valitessani erityisesti taloustieteeseen painottaviin kursseihin. Pyrin myös valitsemaan kotiyliopistoni tarjonnasta eroavia kursseja. Valitsemani kurssit keskittyivät business & managementtiin, mutta joukkoon mahtui myös esimerkiksi Economics of Brewing-kurssi, jossa tutustuimme oluen markkinoihin ympäri maailmaa!

Vuonna 2019 meillä oli myös vaihtoehtona suorittaa kursseja joko tavallisina koko lukukauden kestävinä kursseja tai vastaavasti viikon mittaisina intensiivikursseina, jolloin päivän luento saattoi kestää 4-5 tuntia, mutta kurssista järjestettiin koe jo saman viikon perjantaina. Yhdistelin näitä intensiivikursseja ja lukukauden mittaisia kursseja keskenään ja suoritinkin syyslukukauden aikana kahdeksan kurssia, mikä oli todella paljon verrattuna Suomessa suorittamiini kursseihin lukukautta kohden!

Kuvassa tietokoneen ruudlulla Euroopan kartta ja edessä muovimukissa olutta

Kuvateksti: Olutkurssilla perehdyimme eri maiden oluisiin ja oluen kulutukseen.

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähtijöille

Joukkoliikenne oli Prahassa erittäin edullista, erityisesti opiskelijalle. Yliopiston myöntämän kansainvälisen opiskelijakortin avulla sain hankittua itselleni kausilipun koko Prahan joukkoliikenteeseen ja pärjäsin tällä lipulla koko opiskeluajan. Opiskelija-alennus myönnettiin muistaakseni ainoastaan korkeintaan 25-vuotiaille opiskelijoille.

Prahan julkinen liikenne

Kuvateksti: Suosin Prahassa liikkuessa erityisesti ratikkaa.

Suosittelen myös Prahassa ollessa hyödyntämään hyviä juna- ja bussiyhteyksiä, joiden avulla viikonloppureissujen tekeminen ympäri Eurooppaa esimerkiksi Budapestiin ja Krakovaan onnistui minulta vaivattomasti. Lippujen hinnat ovat opiskelijoille edulliset ja kohdevaihtoehtoja on loputtomasti.

Tšekki on täynnä erilaisia luonnonpuistoja, joista itse kävin Hruboskalskon sekä Bohemian Switzerlandin luonnonpuistoissa. Järjestimme päiväretket yhdessä isomman vaihtoporukan kanssa, jolloin matkajärjestelyt pystyttiin jakamaan useamman ihmisen kesken!

Kuvateksti: Teimme ystäväni kanssa Krakovassa pyöräretken Zakrówek-järvelle.