Posts

Posted on

Vaihtokertomus, Stellenbosch University, kevät 2018

Bio- ja ympäristötieteellisen tiedekunnan opiskelija 

Ennen lähtöä

Hakuprosessi Stellenboschin yliopistoon (SU) ei ollut loppujen lopuksi kovin vaativa, mutta melko byrokraattinen. Hyväksymiskirje saapui onneksi jo syyskuun alussa (mikä ilmeisesti vaihtelee vuosittain), ja aikaa jäi hyvin hakupapereiden toimittamiseen ja viisumin hakuun. Kurssivalintoja tehdessä kannattaa huomioida, että lopullinen kursseille rekisteröinti tehdään vasta pari viikkoa lukukauden alkamisen jälkeen: voit hakea useammalle kurssille kuin sinun on opintopisteiden puitteissa mahdollista päästä, ja tehdä lopullisen päätöksen vasta kurssien alettua. Joillekin kursseille on myös ennakkovaatimuksia, ja jos et jostain syystä tulisi hyväksytyksi jollekin kursseistasi, voi olla hyvä, että olet hakenut etukäteen useammalle kurssille.

Viisumia hakiessa kannattaa huomioida, että hakemuksen käsittelyssä menee noin kaksi viikkoa, paperit pitää toimittaa fyysisesti suurlähetystöön Pohjoiselle Makasiinikadulle, ja että suurlähetystö pitää passin itsellään käsittelyn ajan. Itse päätin viime tipassa hakea henkilökortin ennen viisumin hakua (koska passi oli ainut henkilöllisyystodistukseni), ja siksi viisumini valmistui melko myöhään. Hyvä on myös huomioida, että viisumia varten tarvitsee lääkärin todistuksen siitä, että hakija on rokotettu tuberkuloosia. Itse hain todistuksen YTHS:ltä, mistä sain ajan usean viikon päähän.

Alkubyrokratia ja asettautuminen Stellenboschiin

Kapkaupungin lentokentältä saimme kyydin Welcome Centeriin, josta saimme avaimet ja kyydin asuntolaamme. Meidät kaikki kuusi HY:n vaihto-opiskelijaa oli määrätty Academiaan, yhteen Stellenboschin isoimmista opiskelija-asuntolakomplekseista. Me kv-opiskelijat asuimme omissa ”Blokeissamme”, kahdeksan opiskelijaa per kerros. Minun kerroksessani asui neljä tyttöä ja neljä poikaa, ja jaoin pienen keittiön yhden amerikkalaisen tytön kanssa. Huoneissa jokaisella oli oma suihku ja WC. Asuntola oli oikein siisti, turvallinen ja lähellä kampusta, mutta kaikki irtaimisto piti hankkia itse vedenkeittimestä vessapaperiin, sillä keittiössä oli vain pieni uuni/liesi ja jääkaappi-pakastin. Minä olin liinavaatteet Suomesta, pari ystävääni oli vuokrannut ne ja astiasetin etukäteen. Hankimme meidän kerroksen asukkaiden kanssa yhteisen mikroaaltouunin, ja monet jakoivat esimerkiksi vedenkeittimen keittiökämppiksensä kanssa.

Asuntolakeittiö ja kurkistus huoneeseeni. Kuva: Anna T.

Amerikkalaisista elokuvista tuttu residenssikulttuuri tuli itselleni ainakin hieman yllätyksenä. Se näkyi erityisesti ensimmäisinä viikkoina, kun ensimmäisen vuoden opiskelijat suorittivat erilaisia tehtäviä ja juhlivat oman talonsa univormuissa – silloin tuntui, että asuntolat eivät ikinä nuku. Onneksi tätä kesti kuitenkin alle kuukauden, ja lopulta ensivuotisetkin joutuivat aloittamaan opiskelun.

Näkymä Academiaan asuntolani portailta. Kuva: Anna T.

Orientaatioviikko pidettiin 40 asteen helteessä, ja sen keskeisimmät asiapitoiset sisällöt olivat opiskelijakortin hakeminen, kursseille rekisteröityminen ja internet-tunnuksien hankkiminen. Kaikki tämä oli jossain määrin sekavaa ja epäjohdonmukaista, ja useammin kuin kerran kuulin välikäden kautta, että minun pitäisi olla tietyssä paikassa tiettyyn kellonaikaan… Onneksi kuitenkin joku oli aina kartalla, kv-toimiston väki oli mahtavaa ja avuliasta, eikä mikään jäänyt lopulta pimentoon.

Opiskelu SU:ssa

Heti alussa kävi selväksi, että opiskelu ja siihen liittyvät käytännön asiat eroavat varsin paljon Helsingin yliopiston käytänteistä. Kv-opiskelijat voivat valita sekä paikallisten käymiä mainstream-kursseja että enintään kaksi pelkästään kv-opiskelijoille tarkoitettua GEP-kurssia (aikaisemmin IPSU). Minä olin valinnut kaksi GEP-kurssia ja kaksi mainstream-kurssia, koska olin kuullut etukäteen, että mainstream-kurssit ovat keskimäärin paljon työläämpiä. Lisäksi GEP-kurssien aiheet olivat kiehtovia: monet niistä käsittelevät Etelä-Afrikan yhteiskuntaa.

Molempien mainstream-kurssieni lukujärjestykset menivät kokonaan uusiksi ensimmäisillä luennoilla, ja näytti aluksi siltä, että joudun vaihtamaan osan kursseistani. Lopulta kuitenkin sain kaikki mahtumaan. Tämä oli mielestäni kuvaavaa: ei kannatta odottaa, että kurssien aikataulut, kokeet, lomapäivät ja retket/tutoriaalit lukee jossain WebOodissa etukäteen ja että niillä mentäisiin!

Suuri ero verrattuna Suomeen on akateemisen vapauden puute. Kursseilla on vaihteleva, mutta varsin laaja läsnäolopakko, mikä vaati itseltäni hieman opettelua… Tuntui myös, että esseiden kirjoittamista suositaan täällä enemmän. Eräs kolmannen vuoden kurssini koostui lähes yksinomaan esseiden kirjoittamisesta eikä lähiopetusta juuri ollut. Ensimmäinen esseeni oli pituudeltaan 20 sivua, mikä nosti hieman hikeä otsalleni, sillä meillä kirjoitetaan noin paljon yleensä vasta kandia tehdessä. Toinen mainstream-kurssini, ensimmäisen vuoden kurssi, oli sellainen mihin olin tottunut: luentoja ja luentokalvoja ja kokeita.

Sanoisin, että opiskelu Stellessä oli vaativampaa kuin Suomessa, mutta toisaalta ehkä myös opin enemmän. Huomasin myös lukukauden edetessä, että meillä suomalaisilla on varsin hyvä lähtötaso paikallisiin opiskelijoihin nähden, ja esimerkiksi tieteellinen kirjoittaminen sujuu meiltä paremmin. Onnistuin saamaan varsin hyviä arvosanoja, vaikka en aina lukenutkaan kovin paljon, tai vaikka tuntui että esseeni oli varsin keskiverto. Minua jäi eniten harmittamaan, että en valikoinut kursseja tarkemmin jo Suomessa. Mainstream-kurssini liittyivät kyllä tutkintooni, mutta eivät erityisemmin kiinnostaneet minua, ja siksi oli välillä vaikea löytää motivaatiota valtavaan määrään itsenäistä työtä. GEP-kurssini ”Role of Gender, Culture and The State in South Africa” taas ei liittynyt mitenkään alaani, mutta oli äärimmäisen kiinnostava ja olin iloinen, että olin valinnut sen. Harmitti myös hieman, että en opiskellut isiXhosaa, Western Capen eniten puhuttua afrikkalaista kieltä (sitä missä on erilaisia naksutuksia)!

Kampuksen keskusaukio, Rooiplein. Maan alla sijaitsee yliopisto kirjasto ja aukion perällä on Student Center, josta saa ruokaa, kahvia ja opiskelutarvikkeita, muun muassa. Kuva: Anna T.

Arki ja vapaa-aika Stellenboschissa

Itselleni suurin arkea määrittävä ja rajoittava asia oli turvallisuus. Vaikka Stellenbosch ja etenkin sen keskusta ja kampusalue vaikuttavat päällisin puolin äärimmäisen turvallisilta, meitä oppilaita kehotettiin välttämään liikkumista ulkona yksin pimeän aikaan – eli noin kuuden seitsemän aikaan, riippuen vuodenajasta. Tähän oli vaikea suhtautua myös siksi, että tällainen pelon lietsominen tuntui osin ylläpitävän niitä rotuun kohdistuvia ennakkoluuloja, jotka luovat turvattomuuden tunnetta. Toisaalta en halunnut lähteä kyseenalaistamaankaan ulkonaliikkumisohjeita ja mukautin arkeani niiden ehdoilla.

Paras tapa liikkua Stellessä on ehdottomasti pyörä! Kävellenkin pääsee kaikkialle, mutta pyörällä on mukavampaa. Itse vuokrasin viininpunaisen Matie-pyörän yliopiston liikennekeskuksesta, ja olin siihen oikein tyytyväinen. Über on Stellessä halpa ja turvallinen, ja sillä on helppo liikkua esim. illalla tai tullessa baarista. Kapkaupunkiin pääsee erittäin halvalla MetroRail-junalla (n, R10 suunta), mutta se on maineeltaan hieman turvaton, ja käytännössä harvat valkoiset käyttävät sitä. Moni kaverini kuitenkin käytti sitä ongelmitta, etenkin ruuhka-aikaan. Über Kapkaupunkiin on noin R400, joten hinnoissa on aika suuri ero.

Hintataso Etelä-Afrikassa ei ole niin kauhean paljon alhaisempi kuin Suomessa, etenkään ruoka- ja vaatekaupoissa. Internet ja mobiilidata on reilusti kalliimpaa kuin Suomessa. Eduroam toimii joissain yliopiston rakennuksissa, samoin kuin Matieswifi, mutta omaan huoneistooni ei yltänyt kumpikaan vaan läppäri piti rekisteröidä yliopiston verkkoon johdolla. Tässä verkossa kaikki netin käyttö paitsi yliopiston intranet, Googlen sivut ja YouTube(!) kuluttaa internet-budjettia. Toisaalta ulkona syöminen ja juominen ovat reilusti edullisempia, niitä tuli harrastettua aika paljon… Noudatin vegaaniruokavaliota ensimmäisen puoliskon verran: se ei suinkaan ollut mahdotonta, mutta sen verran hankalampaa kuin Suomessa, että vaihdoin puolivälissä lukukautta (opiskelustressin siivittämänä) kasvisruokavalioon. Yleisesti Etelä-Afrikassa ei ymmärretä kasvissyöntiä, vaan kunnon liha-braai (paikallinen sana grilliruoalle ja grillaamiselle) on se juttu. Opiskelijakaupungeissa kasvissyönti alkaa kuitenkin nostaa päätään, ja Kapkaupungissa on useita kokonaan vegaanisia ravintoloita!

Lopuksi vielä asiasta, joka vaikutti itseeni aika paljon, eli Apartheidin perinnön näkymisestä yhteiskunnassa. Se iski heti lentokentältä poistuessa, nähdessä silmänkantamattomiin levittäytyvät townshipit, ja korostui saapuessamme Stellenboschiin, vanhaan afrikaansyliopistokaupunkiin, jossa niin rakennukset, autot kuin ihmisetkin ovat valkoisia. Itselleni oli välillä vaikeaa elää valkoisena etuoikeutettuna eurooppalaisena yhteiskunnassa, jossa on niin silmiinpistävää, että eri värisillä ihmisillä on niin erilaiset mahdollisuudet. Vielä vaikeammaksi sen teki rakenteissa ja ihmisten asenteissa paistava piilorasismi, mikä sai välillä surullisesti pohtimaan ”sateenkaarivaltion” tulevaisuutta. Toisaalta yksilötasolla oli myös paljon päinvastaisia kohtaamisia, mikä loi toivoa. Yhtä kaikki, mielestäni kaikilla Etelä-Afrikassa opiskelevilla on velvollisuus oppia ja ottaa selvää yhteiskunnasta ja maan historiasta, sillä ainoastaan olemalla tietoinen yhteiskuntaa lävistävistä valta-asetelmista ja niiden syistä voi itse olla osana ratkaisua – ja saa myös enemmän irti ajastaan Stellenboschissa.

 

Posted on

Vaihtokertomus, Leiden University, kevät 2018

Oikeustieteellisen tiedekunnan opiskelija

Ennen lähtöä

Sain tiedon, että Helsingin yliopisto on valinnut minut vaihtoon keväällä 2017, minkä jälkeen seuraava askel oli hakea itse kohdeyliopistoon. Haku aukesi alkusyksystä, enkä sitä ennen saanut sähköpostia tai muuta yhteydenottoa Leidenistä. Osa yliopistoista ottaa yhteyttä tuleviin vaihto-opiskelijoihin, mutta tässä tapauksessa kaikki tieto tuli etsiä itse yliopiston internetsivuilta. Tiedonhakuun ja hakuprosessiin tutustumiseen kannattaa käyttää aikaa ajoissa, ettei tärkeät päivämäärät vahingossa jää huomaamatta.

Minun ei tarvinnut hankkia kielitodistusta, vaan yliopistolle riitti opintosuoritusote, josta ilmeni englannin kielikurssin suorittaminen. Itse hakeminen oli lopulta helppoa, kunhan viimein löysi oikean informaation yliopiston sivuilta. Aikaa vievin prosessi oli valita suoritettavat kurssit. Tietoa aikatauluista ei ollut saatavilla, joten valitsin kurssit vain niiden sisällön perusteella. Lopulta en saanut kaikkia valitsemiani kursseja, mutta yliopiston opintoneuvoja auttoi valitsemaan korvaavat tilalle. Haun jälkeen hyväksymisviestin saaminen kesti noin kuukauden, joten prosessi oli todella hidas. Hyväksymisen jälkeen pystyin hakemaan asuntoa yliopiston kautta.

Kevätlukukausi alkoi helmikuun alussa orientaatioviikolla ja hoidinkin melkein kaikki loput valmistelut (vakuutukset, lennot yms.) vasta tammikuussa. Myös asuntotarjous yliopistolta tuli myöhään, noin kolme viikkoa ennen lähtöä. En tiennyt Hollannista tai Leidenistä paljoakaan ennen vaihtoon lähtöä, mutta kaikki järjestyi todella sujuvasti. EU-kansalaisena en tarvinnut mukaan muita todistuksia kuin passin ja lisäksi minulla oli eurooppalainen sairaanhoitokortti.

Asuminen

Asuntotarjous yliopistolta tuli tosiaan vasta muutamaa viikkoa ennen lähtöä, joten siihen saakka joutui jännittämään, missä yönsä kevään aikana viettää. Uskaltaisin kuitenkin väittää, että jos lähettää asuntohakemuksen heti hyväksymisen saatuaan, mahdollisuudet tarjouksen saamiseen ovat hyvät. Tietenkään et välttämättä saa tarjousta ensimmäisestä vaihtoehdostasi. Yliopiston asuntotoimisto tarjoaa asuntoja/huoneita sekä Leidenistä että Haagista, joka sijaitsee reilun 10 minuutin junamatkan päässä Leidenistä.

Sain huoneen yhdestä Leidenin kolmesta kansainvälisille opiskelijoille tarkoitetuista rakennuksista. Rakennus oli yli satavuotias entinen vanhainkoti ja tietyissä asioissa iän huomasi. Huoneeni oli suhteellisen iso ja valmiiksi kalustettu sekä juuri remontoitu. Lisäksi jaoin keittiön, suihkut ja WC:t yhdeksän muun opiskelijan kanssa. Vuokraa maksoin 540 euroa kuussa, joka sisälsi internetin, veden, sähköt yms. Yhteisissä tiloissa kävi siivoojat päivittäin ja yleisellä tasolla asunnot olivat hyvässä kunnossa ja siistejä. En ollut koskaan aiemmin asunut vastaavassa asuntolassa tai soluasunnossa, mutta pidin siitä, että sain asuntolasta nopeasti uusia kavereita ja järjestimme paljon yhteistä tekemistä asuntolan yhteisissä tiloissa. Asuntolaan muuttaessa pelkäsin tietenkin joka iltaista biletystä ja menetettyjä yöunia sekä sotkuista keittiötä ja riitoja naapureiden kanssa. Asuntolassa kuitenkin noudatettiin yleisiä hiljaisuusaikoja todella hyvin ja keittiön muutamaa likaista astiaa lukuun ottamatta kaikki pelkoni jäivät toteutumatta.

Haagissa asuminen tarjoaa erilaisen vaihtokokemuksen, sillä kaupunki on paljon Leideniä isompi ja lisäksi sijainti tarkoittaa enemmän matkustamista. Junia kuitenkin kulkee tiuhaan ja myös yöaikaan. Lisäksi osa luennoista järjestetään Haagissa, Leidenin yliopiston toisessa toimipaikassa.

Opiskelu ja opetus

Oikeustieteellinen tiedekunta Leidenissä on kansainvälisestikin arvostettu ja opetus on tasokasta. Tämä näkyy myös siinä, että vaatimustaso kursseilla on korkea. Kokeet arvostellaan asteikolla 1–10 ja tarvitset vähintään 60 % pisteistä päästäksesi läpi. Kurssin aiheesta ja vastuuopettjasta riippuen tenttiin saattaa saada ottaa lakeja tai muita materiaaleja mukaan, mutta tämä täytyy tarkastaa jokaisen kurssin kohdalla erikseen.

Monet professorit ja luennoitsijat vaativat aktiivisempaa osallistumista luennoilla, kuin mihin Helsingissä on totuttu. Esseitä kirjoitetaan suhteellisen paljon ja lisäksi jokaiselle luentokerralle on osoitettu tietty etukäteislukemisto. Osalla kursseista on myös seminaarimuotoista opetusta sekä ryhmätöitä. Kurssista riippuen osallistujat ovat joko osaksi tai kokonaan kansainvälisiä opiskelijoita. Kaikki kuitenkin sujuu hyvin englanniksi, eivätkä opettajat mielellään edes vastaa hollanniksi esitettyihin kysymyksiin.

Jokaiselle kurssille tulee yleensä hankkia kirja, ja niitä ei yleensä ole saatavilla yliopiston kirjastosta. Itse onnistuin luovimaan kevään läpi ostamatta kirjoja, sillä lainasin kavereiden kirjoja ja osan löysin verkkoversiona. Kannattaa kuitenkin varautua siihen, että jonkin verran rahaa kuluu myös opiskelumateriaaleihin. Oikeustieteellisellä tiedekunnalla on oma kirjasto yliopiston yleisen kirjaston lisäksi, joissa opiskelijat tosiaan istuvat aamusta iltaan. Välillä oli jopa mahdotonta löytää vapaata istumapaikkaa. Omista tavoitteista riippuen aikaa jää kuitenkin hyvin myös vapaa-ajalle. Viimeiset tentit järjestettiin kesäkuun alussa.

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville

Leiden sijaitsee loistavalla paikalla noin 20 minuutin päässä lentokentältä ja reilun 30 minuutin päässä Amsterdamista. Kaupunki on kuin pieni Amsterdam kanaaleineen ja vanhoine rakennuksineen. Itse ainakin pidin siitä jopa enemmän, sillä turistimassoista ei ollut tietoakaan ja sen sijaan paikalliset istuivat terasseilla helmikuusta lähtien ja opiskelijat olivat iso osa katukuvaa.

Koska vietin Hollannissa vain neljä kuukautta, minun ei tarvinnut käydä ilmoittautumassa viranomaisille. Kaupungintalolla ilmoittautuminen kuitenkin tarvitaan, jos esimerkiksi haluat avata pankkitilin Hollannissa. Sitä tarvitaan esimerkiksi, jos haluaa paikallisen puhelinliittymän tai esimerkiksi hankkia alennuskortin julkiseen liikenteeseen. Hollantilainen pankkikortti voi osoittautua käytännölliseksi, sillä hollantilainen pankkijärjestelmä vierastaa ulkomaisia pankkikortteja ja monissa paikoissa jouduinkin maksamaan ostokset käteisellä. Esimerkiksi vain yksi ruokakauppaketju hyväksyi suomalaisen pankkikorttini. Selvisin kuitenkin hyvin varautumalla aina myös käteisellä.

En myöskään hankkinut alennuskorttia julkisiin, sillä minulla ei ollut luentoja Leidenin ulkopuolella ja liikuin kaikkialle pyörällä. Pyörä onkin ehdoton ensimmäinen hankinta Hollantiin saapuessa. Itse vuokrasin pyöräni noin 11 euron kuukausihinnalla, joka sisälsi myös korjauspalvelun. Pyörällä liikkuminen on todella kätevää ja nopeampaa kuin muut vaihtoehdot. Hyvä pyörätie kulkee lähes jokaisen tien varrella ja pyörien valtavaan määrään sekä liikenteeseen tottuu nopeasti.

Sairaustapauksessa paikallisessa järjestelmässä sinun täytyy ensin nähdä yleislääkäri (GP), jonka löytäminen saattaa vaatia sinnikkyyttä, sillä juuri muuttaneena sinulla ei ole omalääkäriä. Yleisen käsityksen mukaan GP:t eivät yleensä määrää esimerkiksi antibiootteja yhtä helposti kuin Suomessa ja muutenkin oman kokemukseni mukaan jatkotutkimuslähetteitä on vaikea saada.

Yleisellä tasolla sopeutuminen Leideniin kävi todella nopeasti ja jo parin viikon jälkeen tunsin sen kodikseni. Isoimpia eroja Suomeen oli ehkä asuntojen kylmyys öisin ja etenkin talviaikaan sekä pankkikorttien toimimattomuus. Leidenistä tai muualtakaan hollannista on myöskin mahdotonta löytää mäkiä tai pitkiä portaita, muualta kuin talojen sisältä, mikä on tietysti loistavaa, jos pitää esimerkiksi juoksemisesta ja pyöräilystä. Yliopiston liikuntakeskuksen tarjonta oli todella kattava ja lisäksi kaupungissa on tarjolla paljon erilaisia kuntosaleja ja muita liikuntakeskuksia. Ruokakaupoissa valikoima oli todella kattava ja söin lähes samaa ruokaa kuin Suomessakin. Hintataso on hieman alhaisempi, mutta arjessa säästetyn rahan saa kyllä kulumaan illanvietoissa ja muissa tapahtumissa. Junalla matkustaminen ympäri Hollantia on suhteellisen edullista ja junia kulkee tiheästi kaikilla reiteillä. Lisäksi rahaa voi säästää ostamalla ryhmälippuja yhdessä kavereiden kanssa.

Lukukausi alkoi orientaatioviikolla ja senkin jälkeen opiskelijajärjestöt järjestivät viikoittain erilaisia tapahtumia ja retkiä ympäri Hollantia sekä muutaman myös ulkomaille. Suosittelen ehdottomasti osallistumaan näille retkille mahdollisimman paljon, sillä niillä pääsin kaikista parhaiten tutustumaan hollantilaisiin perinteisiin ja kulttuuriin. Valitettavasti muutoin hollantilaiset opiskelijat pysyivät paljon omissa porukoissaan ja heihin tutustuminen oli työn takana. Parhaat ystäväni vaihdosta asuvatkin ympäri maapalloa.

Posted on

Vaihtokertomus, Université Panthéon-Sorbonne, kevät 2018

Valtiotieteellisen tiedekunnan opiskelija 

 

Olin Eramus+ vaihdossa Pariisissa, Paris 1 Panthéon-Sorbonne yliopistossa kevätlukukauden 2018. Vaihtoni alkoi tammikuun 5 päivä, jolloin lähdin Ranskaan tutustumaan paikkoihin ennen orientaatioviikon alkua 12.1. ja virallisen vaihdon alkua 21.1. Opiskelin Pariisissa historian laitoksella, jossa suoritin lyhyen sivuaineen kanditutkintoni päätteeksi. Nautin vaihdostani ja olen äärimmäisen tyytyväinen päätöksestäni lähteä suorittamaan opintoja ulkomaille, mutta on myönnettävä, että vaihto oli minun kohdallani suhteellisen haastava heti ensimmäisistä viikoista aivan loppuun saakka. Se ei kuitenkaan missään nimessä tarkoita, että muiden vaihdot Pariisissa olisivat olleet tai tulisi olemaan sellaisia! Ohessa täysin subjektiivisia vinkkejä Ranskaan, ja etenkin Pariisissa Sorbonneen lähteville.

Ennen lähtöä

Mä sain tietää, että pääsin vaihtoon keväällä 2017, ja lähtö oli sitten tammikuussa 2018. Näin ollen oli hyvin aikaa perehtyä käytännönasioihin, ja hoitaa kaikenlaista keskeneräistä vielä Suomessa.

Hakuprosessin ensimmäisen osan jälkeen eli Helsingin hyväksynnän jälkeen pitää vielä hakea virallisesti vaihtoyliopistoon, mutta haluan korostaa, etten en tiedä ketään, jota ei olisi hyväksytty kotiyliopiston päätöksen jälkeen kohdeyliopistoon, jos haku on hoidettu huolellisesti Helsingin päässä. Mulle tuli suoraan Sorbonnesta sähköposti joskus toukokuussa tai kesän aikana, jossa oli linkki heidän vaihtohakujärjestelmäänsä, ja sen hoidin ihan hyvissä ajoin ennen lokakuun deadlinea. Olisinkohan tehnyt lopullisen hakemuksen syyskuun aikana loppuun. Ainoa asia, joka siinä vei oikeastaan aikaa, oli heidän oman Learning Agreementin täyttäminen sekä allekirjoituttaminen sekä Suomessa että Ranskassa, sillä en aluksi löytänyt oikeita kurssikatalogeja ja olin lisäksi tulkinnut niitä väärin. Sain hakemuksen kuitenkin tehtyä ihan hyvissä ajoin heidän selkeillä ohjeillaan (tuli liitteenä sähköpostissa) sekä edellisenä vuonna samassa paikassa vaihdossa olleen neuvoilla.

Mulla meni muistaakseni ihan lokakuun loppuun tai jopa marraskuun puolelle, että sain Pariisista lopullisen vastauksen, ja sitä ennen en oikein uskaltanut hankkia lentolippuja tai asuntoa, vaikka netissä olikin akateemisen vuoden 2017-2018 kalenteri jo esillä, ja tiesin, milloin lukuvuosi alkaa.

Helsingin yliopiston liikkuvuuspalvelut ovat koonneet tosi hyvät muistilistat vaihtoon lähtöä ajatellen, ja niistä mäkin sitten vain luin kaiken mitä oli vielä ennen oikeaa lähtöä hoidettavana. Näihin lukeutuivat muun muassa vakuutusten muuttaminen, muuttoilmoituksen tekeminen ja vaihtoon tarvitsemieni lääkkeiden hakeminen apteekista. Kaikki nämä asiat hoituivat kuitenkin aika sujuvasti pakkauksen ja joulunvieton ohessa – ennen lähtöä haastavinta taisi olla asunnon löytäminen Pariisista. Vaihtokohteessakaan en kokenut mitään raskasta alkubyrokratiaa, mutta se perustui lähinnä lyhyelle vaihtoajalleni, jonka vuoksi en tehnyt Ranskaan mitään erityisiä ilmoituksia maassa oleskelusta. Olisi ehkä pitänyt… Vaihtoon lähtijä: tarkista siis tämä asia ennen lähtöäsi jo!

Asunto

Kuka tahansa Pariissa joskus asunut voi kertoa, että asunnon hankinta ei ole erityisen simppeliä puuhaa siellä. Ranskassa on paikallinen ”Crous”-niminen organisaatio, joka vastaa hieman paikallista HOAS:ia, josta vaihtareidenkin on mahdollista saada asuntoa. Niiden asunnot jaetaan yliopistojen kautta, ei organisaation itsensä kautta (Crousilla on muuten myös yliopistoravintoloita, joissa saa aterian 3 eurolla, mutta en käynyt siellä itseasiassa kertaakaan). Crousin asuntojen lisäksi Pariisissa on myös Cité Universitaire, joka on käytännössä vain kansainvälisille opiskelijoille tarkoitettu asuinkomplexi kaupungin etelärajalla. Sitä on kehuttu paljon, ja etenkin Norja-talo on kuulemma ihastuttava, jos sinne sattuu saamaan tarjouksen!

Mäkin sain itseni Sorbonnen omalle asuntojen välityksen sähköpostilistalle joskus joulukuussa ja sainkin ennen lähtöä asuntotarjouksen, jossa oli listalla useampi kämppä, mutta en sitten hakenut mitään niistä, sillä olin välissä ehtinyt saada jo yksityisen henkilön kautta itselleni asunnon. Yliopiston kautta saaduissa asunnoissa on hyvänä puolena edullinen hinta ja suhteellisen simppelit käytännön järjestelyt, mutta ongelmana itse näin niissä soluasumisen sekä monesti niiden sijainnit ovat vähän kaupungin laidoilla. Nyt kuitenkin näin jälkikäteen ajattelen, että olisi ollut hyvin järkevää hakea sitä kautta asuntoa vaihdon ajaksi!

Oman asuntoni löysin Facebookin kautta, ja suosittelenkin liittymään muutenkin erilaisiin paikallisiin fb-ryhmiin (Pariisissa esim. Pariisilaisten ilmoitustaulu sekä Suomalaiset Ranskassa) muutenkin kuin asunnonhakemista ajatellen. Asunnonhaku kannattaa aloittaa jo ennen virallisen hyväksynnän saapumista vaihtokohteesta, vaikka ehkä lopullinen sopimus kannattaakin tehdä, vasta kun tietää, että on päässyt sinne varmasti. Ranskassa on yleistä, etenkin yksityisellä puolella, ettei lyhyistä vuokrista tehdä sopimuksia, mutta suosittelen kyllä neuvottelemaan sellaisen saamisesta.

Itselläni oli nimittäin koko vaihdon ajan ongelmia asunnon kanssa, ja ne oikeastaan jatkuvat yhä vaihdon päätyttyäkin. Tai no ei asunnossa ollut mitään vikaa, mutta vuokranantajan kanssa oli vähän väliä kommunikaatio-ongelmia, jonka vuoksi niin asuntoon muuttamisessa, sieltä lähtemisessä sekä vuokrien maksuissa oli haasteita. Jouduin tekemään itse oman sähkösopimuksen asuntoon (joka on mahdollinen kyllä, mutta mikäli mahdollista etsi asunto, johon kuuluu kaikki lisämaksut jo valmiiksi!), siellä ei ollut wifiä, joten ostin ranskalaisen puhelinliittymän iPadiini, jota käytin kotona, ja kaiken kukkuraksi selvittelen vieläkin vuokranmaksuun liittyviä kysymyksiä nyt täältä Suomesta käsin. Pidin kuitenkin asunnostani, se oli ihanalla paikalla Montmartren kyljessä ja mikä tärkeintä minulle, se oli yksiö, jossa sain olla rauhassa ja majoittaa Suomesta tulleita vieraita!

Monet ovat löytäneet asuntoja tuttujen kautta, Facebookin lisäksi myös muilta nettisivuilta ja jopa AirBnB:ta on kehuttu erittäin varteenotettavana vaihtoehtona (tämä etenkin muissa kaupungeissa). Suosittelen kuitenkin valmistautumaan siihen, että Pariisissa vuokrat ovat Helsingin vuokrien korkuisia, monesti jopa korkeampia (hinnat ovat muutenkin aikalailla Helsingin tasolla) ja asiat voivat tapahtua joko ihanan sutjakasti tai harvinaisen monimutkaisesti sillä Ranskassa byrokratia ja muutenkin ihmisten toimintatavat ovat toisinaan hyvin erilaiset kuin meillä täällä Suomessa.

Opiskelu Sorbonnessa

Nyt on myönnettävä, että itselleni vaihto oli niin raskas kuin se oli nimenomaan opintojen vuoksi. Korostan, että kurssit olivat kyllä äärettömän mielenkiintoisia, mutta jouduin tekemään historianlaitoksella paljon työtä moniin muihin vaihto-opiskelijoihin verrattuna, jonka koin hieman epäreiluksi. Paris 1:ssa ainakin kurssit koostuvat sekä luentokurssista (CM, usein 1-2h/vko) ja pienryhmäseminaareista (TD, usein 2h/viikko), joissa molemmissa on käytävä. Luentokursseilla vain kuunnellaan opettajaa ja tehdään mahdollisimman paljon muistiinpanoja (kannattaa kysellä muistiinpanoja ranskalaisilta, jos olet kuten minä ja tiput helposti kärryiltä!) ja seminaareissa taas tutkitaan alkuperäisaineistoja/case-tutkimuksia/muiden tekemiä tutkimuksia ja harjoitellaan kirjoittamista ja esiintymistä. Historian laitoksella TD:t olivat pakollisia vaihtareillekin, kun taas esim. Valtio-opin puolella niihin ei saanut edes mennä. TD:ssa käymisessä oli kuitenkin myös toinen puolensa, kun joutui kirjoittamaan paljon: opin ranskaa sekä opiskeltavat asiat huomattavasti tehokkaammin, kuin ilman vaadittavia tehtäviä olisin oppinut.

Opinnot alkoivat orientaatioviikolla, ja suosittelen ilmoittautumaan sinne silloin, kun sen ilmoittautuminen alkaa – itselläni oli marraskuun puolivälin jälkeen. Orientaatioviikko Paris 1:ssa oli hyvin erilainen kuin täällä Helsingissä. Se sisälsi 20 tuntia ranskan opintoja, muutaman luennon paikallisista metologiaopinnoista sekä yhden yhteistapaamisen viikon päätteeksi. Siellä kuitenkin tutustui hyvin ihmisiin, ja sai mm. ohjatusti tehdä kurssi-ilmoittautumiset opettajan kanssa. Minä jouduin muuttamaan alkuperäistä Learning Agreementiani neljä tai viisi kertaa ennen lopullisten kurssieni valikoitumista 6 viikon Ranskassa oleskelun jälkeen, mutta se ei onneksi ollut vakavaa ja kaikki asiat kyllä selviävät jossain vaiheessa (kestävät vain Ranskassa usein tavallista kauemmin…).

Paris 1 tarjoaa mahdollisuuden ottaa yhden kurssin muista oppiaineista, eli esim. minä historian opiskelijana olisin saanut ottaa yhden valtio-opin kurssin, mutta anoin heiltä erikseen luvan ottaa kaksi kurssia, sillä historian kurssit olivat yksinkertaisesti liian raskaita TD-luentojen kanssa. Vaikka jouduinkin työskentelemään paljon erillisten ranskan luentojen, viiden luentokurssin, joista kolme sisälsi pienryhmätyöskentelyä 2h viikossa sekä kaikkien ylimääräisten palautusten kanssa, olin kuitenkin tosiaan sisällöllisesti oikein tyytyväinen kursseihini, ja opin paljon asioita, joihin ei suomalainen tutkimus keskity.

Hyödyllistä tietää Pariisista tai vaihtoon lähtemistä muuten

Kävin itse syksyn lähtöorientaatiossa Helsingissä, ja tapasin siellä Ranskan lähtövaihtotuutorin, jolta sai käytännön vinkkejä lähtöön ja onnekseni vaihdossa oli myös toinen vaihtari Helsingistä ja hänen kanssaan olimme isona tukena toisillemme heti vaihdon ensimmäisestä päivästä lähtien. Osin omasta valinnastani, osin pelkästä alun väsymyksestä johtuen en tutustunut kauhean isoon vaihtariporukkaan, enkä oikeastaan yhtään ranskalaisiin, mutta minulle juhlien ja iltamenojen puuttuminen ei ollut kyllä ongelma. Löysin muutaman porukan, joiden kanssa pääsin viettämään aikaa, jos siltä tuntui enkä kokenut olevani oikeastaan missään välissä yksinäinen, vaikka vietinkin paljon aikaa yksinäni. Sorbonnessa on kyllä ISAP1 niminen järjestö, joka järjestää vaihtareille tapahtumia ja Pariisissa toimii muuallakin toimiva ESN-yhteisö, joiden kautta on varmasti mahdollista löytää seuraa ja tapahtumia, vaikka joka viikonlopulle!

Pariisissa oli vaihtoni aikana suuria lakkoja, joita kyllä on Ranskassa usein muutenkin, mutta tällä kertaa ne vaikuttivat vaihtareidenkin elämään jonkin verrankin. Ensinnäkin huhtikuusta kesäkuuhun vaikutti SNCF:n junalakko, joka pysäytti junaliikenteen lähes kokonaan aina kahdeksi päiväksi viikossa. Tämä ei vaikuttanut minuun, koska kuljin metroilla lähinnä (kuuluvat Pariisin liikenteen, RATP:n, piiriin), muta moni opiskelija oli todella pulassa, kun noina kahtena päivänä viikossa ei välttämättä päässyt kouluun kulkuyhteyksien puuttuessa. Myös mm. AirFrance lakkoili tuona aikana, ja sekin vaikutti joidenkin vaihtareidenkin elämään.

Suurin elämääni vaikuttanut lakkoilu oli kuitenkin yliopistolla. Macronin hallitus laittaa Ranksassa monia asioita uusiksi tällä hetkellä ja se vaikuttaa myös yliopistoihin. Tätä vastustivat niin opiskelijat kuin opettajatkin, ja lopulta tilanne eskaloitui lähes kuukauden kestäneeseen yliopistorakennuksen valloitukseen ja yhteydenottoihin jopa mellakkapoliisin kanssa. Vaarallinen tilanne ei ollut vaihtareille missään välissä, mutta luentoja peruttiin paljon ja mm. viimeinen kokeeni peruutettiin, jonka jouduin tekemään sitten etänä Suomesta käsin.

Mun vaihto oli tosiaan aika haastava ja suhteellisen raskas lähes kokoajan, mutta se ei missään nimessä tarkoita, että tilanne olisi kaikilla sama. Mulla vaikutti vaihdon raskauteen myös poikaystävän kanssa eri maissa asuminen, mutta sekään ei välttämättä ole ongelma muille. Pariisista ei tullut mulle unelmien kaupunkia, johon olisi pakko palata elämään ja työskentelemään myöhemmin, mutta sekään ei tarkota, etteikö se voisi olla sitä muille. Pariisi on kyllä upea kaupunki ja Ranska upea maa, ja mikäli olet sinne lähdössä, niin olen todella iloinen puolestasi! Vaihdostasi tulee varmasti mahtava, ja vaikka kaikki joutuvat varmasti joitain haasteita kohtaamaan, niin kaikesta oppii jotain uutta ja palaat kotiin varmasti vahvempana ja itsenäisempänä ihmisenä!

Posted on

Vaihtokertomus, kevät 2018, Hokkaido University

Valtiotieteellisen tiedekunnan opiskelija

Olin vaihdossa Hokkaidon yliopistossa Sapporossa kevätlukukauden 2018. Vaihto-ohjelmani oli englanninkielinen HUSTEP, joka on tarkoitettu kandivaiheen opiskelijoille, jotka eivät puhu japania.

Ennen lähtöä

Hakemus yliopistoon tehdään syksyllä (jos lähtö on huhtikuussa) ja siihen tarvitaan mm. lääkärintodistus. Hakemuksen yhteydessä on mahdollista ruksia, haluaako hakea samalla JASSO-apurahaa (jota ei siis välttämättä myönnetä kaikille, mutta kannattaa ehdottomasti kokeilla). Hyväksymistieto ja ohjeet asunnon hakemiseen saapuivat tammikuun lopussa. HUSTEP-oppilaiden on pakko asua yliopiston asuntolassa, muut vaihtarit saavat käsittääkseni asua myös yksin. Hyväksymisen jälkeen viisumia varten tarvittavia todistuksia sai odottaa kauan, ja ne saapuivat vasta noin kolme viikkoa ennen lähtöä. Onneksi Japanin viisumin saa nopeasti. Yliopisto lähetti tässä välissä yleisiä ohjeita ja täydennettyjä kurssilistoja yms. ja ohjeisti saapumaan Sapporoon tiettyinä päivinä, jotta pääsee suoraan asuntolaan. Yleisesti tieto kulkee hieman hitaasti, mutta koska kyseessä on kuitenkin Japani, kaikki hoidettiin huolellisesti eikä missään vaiheessa hakuprosessia tullut ongelmia tai kysyttävää.

Alkubyrokratia vaihtokohteessa

Kaikkia vaihtareita ohjeistettiin saapumaan muutaman päivän sisällä ja heti saapumisen jälkeen seuraavana aamuna olivat edessä kaikki byrokratia-asiat. Jokaiselle vaihtarille nimetään tuutori (yhdellä tuutorilla on useita vaihtareita), jonka tehtävä on kävelyttää vaihteri eri virastojen läpi yhdessä päivässä ja auttaa täyttämään kaikki tarvittavat lomakkeet. Ensimmäisenä päivänä rekisteröidytään Sapporon asukkaiksi kaupungintalolla (jos lentää Japaniin jonkun pienen kentän kautta eikä saa residence cardia lentoketältä niin se haetaan ilmeisesti samasta paikasta), haetaan Japanin yleistä sairausvakuutusta ja opiskelijoiden pakollista vakuutusta (lisäksi on mahdollista hakea vielä erillistä vahinkovakuutusta; tajusin vasta kieltäydyttyäni siitä ettei oma matkavakuutukseni esimerkiksi kata mahdollisia asuntolassa aiheuttamiani vesivahinkoja tms…), avataan pankkitili (sillä ei välttämättä tee juuri mitään jos ei saa stipendiä) ja tehdään Japanin postille ositteenmuutosilmoitus. Suosittelen lämpimästi tekemään kaiken tämän yhdessä tuutorin kanssa!

Hassu juttu: Japanissa kaikki viralliset paperit täytetään mustalla kuulakärkikynällä, joten sellainen kannattaa ottaa mukaan. Ja kaikesta otetaan noin miljoona kopiota.

Seuraavina parina päivänä oli yliopiston orientaatio, josta saatiin mukaan paksu nippu erilaisia ohjelehtisiä. Koulu alkoi varsinaisesti vasta seuraavalla viikolla, ja normikursseille ilmoittaudutaan virallisesti vasta pari viikkoa myöhemmin.

Asuminen

Jokaisen HUSTEP-opiskelijan pitää asua yliopiston asuntolassa. Ennen lähtöä on mahdollista asettaa asuntolat toivejärjestykseen, jota noudatetaan vähän miten sattuu. Osa asuntoloista (Keiteki ja Sosei ryo) on ihan merkittävästi halvempia kuin muut, mutta niiden tasokin on sitten sen mukainen. Kannattaa siis harkita ja ehkä säästää jostain muusta kuin asumisesta.

Omassa dormissani on neljä kerrosta ja jokaisessa kerroksessa noin 10 asukasta. Jokaisella on oma huone, jossa on oma jääkaappi ja lavuaari (josta tulee vain kylmää vettä). Vessat ja suihkut ovat yhteiskäytössä, samoin keittiö. Uunia ei ole, liedet ovat iduktioliesiä, mikä hämmentää monia vaihtareita aluksi, kun tavalliset kattilat eivät toimi niillä (keittiövälineet pitää siis ostaa itse). Asuntolat on jaoteltu sukupuolen mukaan, ja vastakkaisen sukupuolen edustajia ei saa tuoda edes kylään. Alakerrassa on dorm manager, joka valvoo dormia ja auttaa tarvittaessa kaikissa käytännön jutuissa. Vuokra maksetaan kerran kuussa jossakin konbinissa (convenience store, esim. Lawson).

Opiskelu ja opetus

Vaihtareilla on viisumivaatimusten takia oltava vähintään 7 mitä tahansa luentoa viikossa. Yleensä yhdestä kurssista on yksi luento viikossa, ja siitä saa 2 op. Teen itse sivuaineopintoja täällä ja vaikka aiheet eivät kaikilla kursseilla ole ennestään kovin tuttuja, kurssien vaikeustaso tuntuu silti matalalta. Kannattaa lukea etukäteen kurssilistaa ja valita kursseja, joiden vaikeustaso on jotain muuta kuin 1000 (helpoin). Toisaalta läksyjä tulee melko paljon, jokaiselle tunnille pitää yleensä lukea joku artikkeli etukäteen ja lähettää siitä tiivistelmä tai kysymyksiä proffalle. Useimmat kurssit kestävät puoli vuotta, ja niissä on joko koe puolivälissä ja lopuksi, tai essee/esitelmä kurssin lopussa. Kursseilla on läsnäolopakko (yli 70% pitää olla läsnä) ja opetus on muutenkin koulumaisempaa kuin Suomessa. Harvalla kurssilla on kurssikirjaa, vaan opettaja linkkaa opiskelijoille vaaditut artikkelit. Kenties siksi, että kirjaston kirjavalikoima on melko suppea…

Kursseille ilmoittaudutaan vasta kun ne ovat jo alkaneet, joten aluksi voi käydä kuuntelemassa useita luentoja ja miettiä, mikä kiinnostaa eniten. Tavallisille kursseille ei yleensä ole osallistujakiintiötä, mutta niiden lisäksi on tiiviskursseja kesällä ja ”lottery courses” -kursseja, joissa on osallistujakiintiö. Yleensä niihinkin kuitenkin mahtuu. Kursseja ei voi jättää noin vain kesken, mutta lukuvuoden puolivälissä on erillinen viikko, jolloin saa keskeyttää ne kurssit, joita ei haluakaan käydä loppuun.

Vaihtareiden on mahdollista opiskella Japania, mutta japaninkursseille on ilmoittauduttava etukäteen netissä (ohjeet tulee sähköpostitse). Kielikursseista saa yleensä yhden op:n ja niiden työmäärä on siihen suhteutettuna tosi iso. Opetusta on 2 tai 3 kertaa viikossa per kurssi ja joka kerralle tulee läksyjä ja yleensä pieni testi. Tahti on kova, joten kannattaa harkita, riittääkö aika kovin moneen kurssiin.

Muuta hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville

  • Residence card pitää Japanissa olla aina mukana kun lähtee ulos.
  • Opiskelijat kuuluvat julkisen terveydenhuollon piiriin, ja lääkäriin kannattaa ottaa mukaan joku japanintaitoinen.
  • HUSTEP-vaihtareille ei järjestetä mitään ryhmäyttävää yliopiston puolesta, joten kannattaa olla aluksi niin sosiaalinen kun mahdollista ja tunkea kaikkeen mukaan.
  • Yliopistolla on paljon kerhoja ja harrastusporukoita, mutta niihin vaaditaan yleensä japanintaitoja. Hyvä vaihtoehto kielitaidottomalle on esim. English-Speaking Society, jossa on paljon japanilaisia, jotka osaavat myös englantia.
  • Sapporo on älyttömän turvallinen kaupunki, mutta joka paikassa varoitellaan kulteista (ilmeisesti herätysliiketyyppisiä buddhalaisryhmiä). Myös kaasulämmittimien käyttöohjeet ja yliopistolta saatava maanjäristysvihkonen kannattaa lukea.
  • Ulkona syöminen on halvempaa kuin Suomessa, ruokakaupat taas kalliimpia (erityisesti vihannekset ja hedelmät).
  • Suomesta kannattaa ottaa mukaan ainakin deodorantti (täkäläiset ovat huonoja ja poikkeuksetta voimakkaan hajuisia) ja itseruskettava (sitä ei myydä missään).
Posted on

Vaihtokokemus, Hong Kong University, kevätlukukausi 2018

Bio- ja ympäristötieteellisen tiedekunnan opiskelija

Ennen vaihtoa

Hakuprosessi tuntui todella haastavalta ja byrokratiaa oli paljon, mutta se oli kaikki sen arvoista näin jälkeenpäin ajatellen. Olin kuullut paljon kauhukertomuksia siitä miten kauan kestää saada varmuus vaihtoon lähdöstä Aasian vaihtokohteista, yllätyin siis positiivisesti kun kuulin jo huomattavasti ennen vaihtoyliopiston asettamaa viimeistä ilmoituspäivää päässeeni vaihtoon. Tämän takia myös opiskelijaviisumini onneksi saapui hyvissä ajoin, jo yli kuukausi ennen vaihdon alkua.

Hong Kongiin saapuminen

Saapuminen Hong Kongiin sujui erinomaisesti, olin saanut yliopiston asuntolatietojen mukana vaihtoehtoja lentokentältä asuntolaan siirtymisestä. He suosittelivat taksin, tai lentokenttäjunan ja sitten taksin ottamista, vaihtoehtojen loppupuolelta kuitenkin löytyi myös bussi. Bussin ottaminen oli todella helppoa, sillä se saapui ihan kulman taakse On Hing -nimisestä talosta josta olin saanut kodin seuraavaksi neljäksi kuukaudeksi. Bussi on hyvä ja halpa (alle 50 HKD verrattuna taksiin, noin 500 HKD) vaihtoehto, jos semmoinen menee sopivaan paikkaan ja matkatavaroiden raahaaminen lyhyitä matkoja yksin onnistuu. Minulla ei ollut matkatavaroiden kanssa suuria ongelmia, sillä saavuin 19 kg matkalaukun ja rinkan kanssa, jotka kykenin hyvin itse siirtämään tarvittavat välimatkat.

Saapumisen jälkeisenä päivänä kävin hoitamassa yliopistolle ja tiedekuntaan ilmoittautumiset sekä opiskelijakortin tilaamisen yliopistolla. Hong Kongin yliopisto (Hong Kong University, HKU) on mäelle rakennettu ja aluksi kaikkialle oli vaikea löytää, sillä yliopisto vaikuttaa olevan kerroksissa, jonka takia kartan katsomisesta ei aina ole apua. Myöhemmin kuitenkin totuin yliopistoon ja siihen, että ulkokautta on turha yrittää löytää mitään, kaikkialle pääsee jonkun toisen rakennuksen kautta jotain hissiä käyttäen.

HKU järjesti vaihto opiskelijoille aktiviteetteja (weeks of welcoming), joista osallistuin muutamaan. Tämä oli erinomainen tapa tavata muita vaihto opiskelijoita ja nähdä Hong Kongia hieman ennen kurssien alkua. Suosittelen yliopiston järjestämiin aktiviteetteihin osallistumista, varsinkin muutamana ensimmäisenä päivänä Hong Kongissa, sillä sen jälkeen kun tutustuu muutamaan vaihto-opiskelijaan, on helppo sitten tutustua laajempaan joukkoon. HKU:ssa on myös se hyvä puoli että vaihto-opiskelijoita on niin paljon, että jokainen varmasti löytää itselleen sopivaa seuraa.

Asuminen

Kuten aiemmin mainitsin asuin Hong Kongin aikani On Hing -nimisessä talossa, joka on yksityisesti omistettu talo, josta HKU vuokraa opiskelijoilleen huoneita, tai no, sänkyjä. Talo on kahdeksan kerroksinen ränsistynyt kerrostalo, jossa ei ole hissiä. Talon sijainti on kuitenkin todella hyvä: On Hingista kävelee yliopiston metroasemalle (HKU mtr station) vain vähän päälle viisi minuuttia ja metroasemalta on suora hissi yliopistolle, joten päivittäisiin matkoihin ei kulunut paljoakaan aikaa. On Hingissä on kolmen huoneen asuntoja joissa jokaisessa on kaksi sänkyä. Jaoin siis huoneen toisen tytön kanssa. Huoneen jakaminen sujui yllättävän hyvin, vaikka olisin joskus kaivannut enemmän omaa tilaa. Onneksi kämppikseni ymmärsi oman rauhan tarvitsemisen emmekä usein puhuneet makuuhuoneessa. Asunnosta vain kaksi kolmesta huoneesta oli käytössä, joten neljä meistä jakoi kaksi kylpyhuonetta ja ”keittiön”. Keittiö oli eteiskäytävässä sijaitseva taso, jossa oli lavuaari, yksi liesi ja mikro. Kaiken muun ostimme itse, eli pääosin astiat ja vedenkeittimen. Vedenkeitin oli ainakin minulle oleellinen osa keittiötä, sillä vaikka Hong Kongin veden sanotaan virallisesti olevan juomakelpoista sellaisenaan, kaikki paikalliset joilta kysyin, suosittelivat veden keittämistä ennen juomista. Rahan säästämiseksi laitoin kohtuullisen paljon ruokaa kotona, vaikka keittiö oli todella pieni. Yleisten tilojen ylläpito koitui suuremmaksi ongelmaksi kun jonkun kanssa samassa huoneessa asuminen, sillä asunto oli todella ränsistynyt ja kaikki oli hajoamassa. Tämän lisäksi kaksi tytöistä oli todella sotkuisia, eikä kuumuus ja kosteus todellakaan auttanut homeen poissa pitämisessä. Hong Kongiin mentäessä kannattaa siis henkisesti varautua kosteuteen ja vaatekaappiin kannattaa ehdottomasti ostaa kosteudenpoistajia, joita saa ruokakaupasta tai vastaavista.

On Hing oli täynnä vaihto-opiskelijoita, koska se oli huomattavasti yliopiston asuntoloja kalliimpi. Tämä oli sinänsä hyvä juttu, koska itse sain ensimmäiset kaverini saapumispäivänäni On Hingin käytävillä. Olisi tietenkin ollut mukava tutustua paikallisiin enemmän ja nähdä millaista HKU-asuntolaelämä on. En kuitenkaan saanut tätä mahdollisuutta, sillä asuntolat ovat todella täysiä, eivätkä kaikki vaihto-opiskelijat niihin mahdu. Minulla oli kuitenkin todella mukava vaihtokokemus.

Opiskelu ja opetus

Kursseille ilmoittautuminen tapahtui vaihto-opiskelijoille vasta ”add and drop” -viikoilla, jolloin kokoaikaiset opiskelijat saavat vaihtaa kurssi-ilmoittautumisiaan jos haluavat. Tämä tarkoitti siis sitä, että mahduimme kursseille vain jos se ei ollut jo täyttynyt. Vaikeata ilmoittautumisessa oli myös se, että näimme kurssien opetusajat vasta kun saimme tunnukset yliopiston nettijärjestelmään (HKU portal). Tämän takia runsas etukäteissuunnittelu oli vaikeaa. Kaikki kurssit ovat 6 op ja niitä saa ottaa maksimissaan viisi lukukaudeksi, ellei erikseen hae lupaa ottaa enempi kursseja. Päällekkäisyyksiä ei hyväksytä, ellei siihen erikseen hae tiedekunnalta lupaa, eli kurssien aikataulut ovat hyvin tärkeitä valinnoissa.

Itse otin viisi kurssia; kolme pääainekurssia, mandariinin kiinan alkeiskurssin sekä Hong Kong Our Marine Heritage nimisen kurssin. Pääainekurssini olivat kaikki kolmannen tai neljännen vuoden kursseja, eli haastavimpia mahdollisia kandivaiheen kursseista. Kaksi näistä kolmesta, Molecular medicine ja Molecular biology of the gene, olivat todella haastavia. Molecular medicine oli haastava, koska kurssilla oletettiin, että muistaa kaikkien mahdollisten esimerkkilääkkeiden nimet ja vastaavia. Lisäksi kurssin luennoitsija oli todella epäselvä ja jopa hänen diansa olivat vaikeita ymmärtää. Molecular biolgy of the gene sen sijaan oli mielestäni oikealla tavalla haastava. Kurssilla oli vain noin 20 opiskelijaa, joten keskustelut ja muut interaktiiviset opetustavat toimivat luokassa hyvin. Kurssin kaikki neljä luennoitsijaa olivat todella hyviä ja kurssi oli ylipäätänsä todella motivoiva, vaikka sisältöä oli paljon ja se oli hyvin haasteellista. Kolmas pääainekurssini oli Healthcare biotechnology, jossa oli yllättävän paljon asiaa jonka osasin jo eriäviltä kursseilta suomesta, vaikka en ollut tehnyt muuta kuin pakolliset bioteknologiakurssit. Kurssiin sisältyi myös labraosuus, joka oli täysin turha. Meidät jaettiin 9 hengen ryhmiin, joita jokaista ohjasi väitöskirjantekijä, joka todellisuudessa teki suurimman osan labrasta. Silloinkin kun pääsi itse tekemään jotain, oli liian ahdasta ja tekeminen oli perus pipetointia. Tämä labraosuus oli helpompi kuin suomessa tutkinnon ensimmäinen labra, eli kolmannen vuoden kurssin osana täysin hyödytöntä resurssien käyttöä. Muidenkaan vaihto-opiskelijoiden labrat eivät kuulostaneet kauhean hyviltä, joten en suosittele kurssin ottamista labran takia. Mandariinin kiinan ensimmäinen kurssi oli mukava ja siihen sai kyllä aikaa kulumaan, kun joka viikko oli joku arvioitava tehtävä tai koe. Hong Kong Our Marine Heritage oli myös mielenkiintoinen, sillä sen kautta opin paljon enemmän Hong Kongista kuin olisin pelkästään siellä asumalla oppinut. Kurssi oli myös mukavan rento haastaviin pääainekursseihin verrattuna.

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville

Suosittelen liittymistä Hong Kongiin saapuvien vaihto-opiskelijoiden facebook-ryhmiin, näissä on helppo kysellä kaikenlaista saapumisesta ja asunnoista tai mistä vaan. Tai vaikka ei halua itse kysellä voi selailla muiden kysymyksiä, joista saa vastauksia kysymyksiin joita ei aina edes osaa vielä kysyä. Itse sain sieltä vinkkejä esimerkiksi siihen, minkälainen sim-kortti on helppo hankkia. Hankin China mobilen prepaidin, jonka saa jo lentokentän 7elevenistä ja sen takana olevan koodin avulla saa rajattoman 3G:n kymmeneksi päiväksi 30 HKD:lla, eli vähän yli kolmella eurolla. Itse avasin myös pankkitilin, koska siten oli helppo maksaa vuokra ja rahan nostaminen oli halvempaa. Avasin Bank of East Asia (BEA) -tilin, jossa ei ollut avausmaksua, eikä sulkemismaksua kun pitää tilin auki ainakin kolme kuukautta. Eli jos aikoo avata tilin, kannattaa tehdä se aivan alussa. Muitakin pankkivaihtoehtoja tietenkin on, kuten HSBS, jolla on toimipiste yliopistolla, kuten BEA:llakin.

Posted on

Vaihtokertomus, University of Veterinary and Pharmaceutical Sciences Brno, kevät 2018

Farmasian opiskelija

Ennen lähtöä

Helsingin yliopiston hyväksynnän jälkeen olin heti sähköpostilla yhteydessä vaihtoyliopistoon, josta vastattiin nopeasti. Minun ei lopulta tarvinnut edes lähettää vaihtoyliopistoon erillistä hakemusta tai muita dokumentteja, vaan sain vastauksen hyväksymisestä saman tien. Paperityöt ja byrokratia vaihtoyliopistoon kävivät myös yllättävän helposti. Kielitodistusta ei tarvinnut, vaan ainoa vaadittu dokumentti oli Helsingin yliopistossa hyväksytetty opintosuunnitelma. Jopa paikka yliopiston asuntolasta varattiin puolestani. Siispä ehdin hyvissä ajoin hoitaa muut lähtöön liittyvät asiat, kuten passin uusimisen, matkavakuutuksen, muuttoilmoituksen ja oman opiskelija-asuntoni alivuokraamisen vaihdon ajaksi.

Alkubyrokratia vaihtokohteessa

Saavuin Brnohon joitakin päiviä ennen lukukauden alkua hoitaakseni paperiasiat ennen lukukauden alkua. Yliopiston vaihtokoordinaattori ei kuitenkaan ollut paikalla, joten asioiden hoitaminen jäi myöhemmäksi. Vaihtoyliopistolla oli vaihto-opiskelijoille erinomainen tuutorointiohjelma, eli jokainen sai halutessaan tuutoriksi tšekkiläisen opiskelijan, joka auttoi alussa kaikissa käytännön asioissa. Tämä oli valtava apu, sillä esimerkiksi useimmat asuntolan työntekijät eivät puhuneet sanaakaan englantia, ja avainten saaminen, sopimusten kirjoittaminen ym. olisi yksin ollut hankalaa. Itse olin ollut yhteydessä tuutoriini jo Suomesta käsin ja saanut vastauksia moniin kysymyksiin. Lukukauden ensimmäisenä päivänä tuutori tuli kanssani yliopistolle tapaamaan vaihtokoordinaattoria ja auttoi kurssivalintojen tekemisessä. Lisäksi kävimme hankkimassa matkakortin julkiseen liikenteeseen sekä toisen, suuremman yliopiston opiskelijaruokaloiden käyttöön oikeuttavan kortin. Alkubyrokratia hoitui siis helposti ilman suurempia ongelmia. Kaupungin asukkaaksi tai poliisille ei tarvinnut vaihto-opiskelijana ilmoittautua.

Asuminen

Asuin yliopiston asuntolassa, jonne kaikki vaihto-opiskelijat saivat automaattisesti paikan. Asuntola sijaitsi noin 2 kilometrin kävelymatkan päässä yliopistolta ja noin 3 kilometrin päässä keskustasta. Huoneistoissa oli kaksi kahden hengen huonetta yhteisellä keittiöllä, kylpyhuoneella ja vessalla. Jaoin siis huoneen toisen vaihto-opiskelijan kanssa. Huoneet olivat valmiiksi kalustettuja, hyvin siistejä ja avaria. Sähkön, veden ja netin lisäksi vuokraan kuului jopa yhteisten tilojen siivous joka arkipäivä sekä liinavaatteet ja niiden vaihto kolmen viikon välein. Imurin ja pyykinpesukoneen sai käyttöönsä pientä maksua vastaan. Pohjakerroksessa oli lisäksi erillinen hiljainen tila opiskelua varten.

Opiskelija-asuntolan sisäänkäynti

Opiskelu ja opetus

Yliopistossa oli tšekinkielisen ohjelman lisäksi mahdollisuus suorittaa koko tutkinto englanniksi, joten valinnanvaraa kursseista oli paljon. Lisäksi olisi ollut mahdollista valita kursseja minkä tahansa vuosikurssin opinnoista. Jouduin tekemään muutamia muutoksia opintosuunnitelmaani vielä vaihtokohteessa päällekkäisyyksien tai kurssien peruuntumisen takia. Vaihtokoordinaattori oli halukas auttamaan vaihto-opiskelijoita kaikissa opintoihin liittyvissä asioissa parhaansa mukaan. Monet kursseista olivat opintopistemäärältään melko suppeita, joten niitä täytyi ottaa useita saadakseen koko lukukauden opintopisteet kasaan.

Valitsemani kurssit olivat pääosin luentokursseja. Osa sisälsi myös seminaareja, harjoitustöitä tai ekskursioita, joissa oli pakollinen läsnäolo. Ensimmäisten kahden viikon aikana kurssivalintoihin oli mahdollista tehdä muutoksia. Erilaista Suomeen verrattuna oli se, että usealla etenkin valinnaiseksi luokitellulla kurssilla oli niin vähän opiskelijoita. Koska luennot eivät olleet pakollisia, toisinaan oli normaalia, että olin luennolla vain yhden tai kahden muun opiskelijan kanssa. Toisaalta tämä oli mukavaa, sillä jotkin luennoitsijat esittivät enemmän kysymyksiä ja luennot olivat siten interaktiivisempia. Luennoitsijoiden englannin kielen taito oli pääosin hyvä.

Moodlea ei käytetty millään omista kursseistani, vaikka se periaatteessa yliopistossa olikin käytössä. Jotkin luennoitsijat olivat printanneet materiaalit etukäteen ja jakoivat ne ennen luentoa, osa taas ei halunnut jakaa niitä ollenkaan missään muodossa, jolloin muistiinpanoja sai tehdä luennon aikana ahkerasti. Ryhmätöitä ei ollut ollenkaan, ja muutamalla kurssilla piti pitää yksin lyhyt suullinen esitelmä. Varsinaisia kotitehtäviä ei ollut, vaan oppiminen oli pitkälti kiinni omasta aktiivisuudesta opiskella luennolla käytyjä asioita.

Kaikki tentit olivat lukukauden lopussa. Muutamalla kurssilla oli lukukauden viimeisellä viikolla ensin suppeampi testi, jonka läpäisy oikeutti vasta pääsyyn varsinaiseen tenttiin. Tenttien ajankohdista kuunneltiin hyvin opiskelijoiden toiveita. Tentin suorittamiseen oli aina useampia vaihtoehtoisia päiviä, mikä helpotti luku-urakan jaksottamista. Useimmat tentit olivat kirjallisia, ja muutamalla kurssilla oli suullinen koe.  Kirjalliset tentin olivat useimmiten monivalintatehtäviä ja/tai lyhyitä avoimia kysymyksiä. Tenttimateriaalia oli useimmilla kursseilla melko runsaasti, mutta pitkin lukuvuotta asioita hieman opiskelleena tenttien läpäisy oli kohtuullisen helppoa. Kokeen sai uusia tarvittaessa kaksi kertaa. Edellisten vuosien tenttikysymyksiä sai usein nähtäväksi ennakkoon toisilta opiskelijoilta, mikä helpotti tentteihin valmistautumista.

Opiskelijaelämä ja vapaa-aika

Koin, että vajaa 400 000 asukkaan Brno oli juuri täydellisen kokoinen vaihtokaupungiksi. Kaupungissa oli helppo liikkua ja välimatkat paikasta toiseen olivat niin lyhyitä, että kävellenkin pääsi hyvin kulkemaan moneen paikkaan. Tekemistä kuitenkin riitti, sillä opiskelijoita kaupungissa oli suhteessa paljon (yli 80 000), joten erilaisia opiskelijatapahtumia riitti bileistä patikointiretkiin. Julkinen liikenne toimi todella hyvin ja esimerkiksi busseja kulki aina ympäri vuorokauden keskustasta jokaiseen kaupunginosaan. Kaupunki tuntui hyvin turvalliselta myös yöllä liikkuessa.

Brnon keskusaukio

Suomalaiselle Tšekin hintataso on mukavan alhainen. Asuntolan vuokra oli noin 130 euroa kuukaudessa, opiskelijaruoka maksoi 1,5–3 euroa ja ravintolassakin sai kunnon illallisen jo 6–8 euron hintaan. Kolmen kuukauden opiskelijalippu julkiseen liikenteeseen maksoi alle 30 euroa. Rahaa jäi siis elämisen lisäksi onneksi myös matkusteluun, sillä Brnon sijainti aivan Keski-Euroopassa tarjosi loistavat mahdollisuudet viikonloppureissuihin. Tšekissä kannattaa myös nauttia edullisista kulttuuritapahtumista, sillä esimerkiksi tasokkaaseen balettiin oli mahdollista saada opiskelijalippu jopa vain muutamalla eurolla.

 

Patikkaretkellä läheiseen linnaan

Sopeutuminen ja käytännön vinkit arjen tueksi

Sopeuduin uuteen kaupunkiin ja uudenlaiseen arkeen nopeasti varsinkin, kun mitään ongelmia paperiasioiden hoitamisessa tai asunnon kanssa ei ollut. Varsinaista koti-ikävää ei oikeastaan edes tullut missään vaiheessa. Asiaan vaikutti varmasti se, että tšekkiläinen kulttuuri ei lopulta eroa kovin suuresti suomalaisesta kulttuurista. Toisista vaihto-opiskelijoista sai myös nopeasti ystäviä. Tšekkiläinen ruoka oli parempaa kuin olin etukäteen kuvitellut, ja lihapainotteisesta ruokakulttuurista huolimatta opiskelijaruokaloissakin oli tarjolla kasvis- ja jopa vegaanivaihtoehtoja.

Toisinaan hankaluuksia esimerkiksi kaupassa asioidessa tuotti se, että tšekkiläiset nuoria lukuun ottamatta eivät puhuneet oikeastaan yhtään englantia. Kannattaa siis opetella edes muutama sana tai yksinkertainen fraasi tšekin kielellä, jolloin saatat saada myös hieman ystävällisempää asiakaspalvelua. Itse en hankkinut paikallista puhelinliittymää, enkä myöskään tarvinnut paikallista pankkitiliä, sillä asuntolan vuokra maksettiin käteisellä. Useissa paikoissa, myös ravintoloissa, oli mahdollista maksaa kortilla.

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville

Kannattaa harkita kansainvälisen ISIC-opiskelijakortin hankkimista ennen vaihtoon lähtöä. Toisin kuin luulin, en saanut vaihtoyliopistosta mitään muuta opiskelijakorttia, joten minun piti hankkia ISIC-kortti opiskelijakortiksi heti vaihdon alussa, mutta siitä oli hyötyä myös reissujen aikana muissa Euroopan maissa. Kannattaa myös varata mukaan paljon pieniä passikuvan kokoisia kuvia, sillä niitä tarvittiin useaan paikkaan. Skannasin varmuuden vuoksi sähköpostiin joitakin todistuksia ja dokumentteja, kuten kopion passista, mutta mitään niistä en missään vaiheessa kuitenkaan tarvinnut. Koska matkalaukussani oli tilaa, otin valmiiksi mukaan mm. muutamia kevyitä astioita ja keittiövälineitä, joita tiesin kuitenkin heti tarvitsevani, ja jotta ihan kaikkea ei tarvinnut ostaa paikan päältä.

Oma vaihtoaikani

Kaiken kaikkiaan vaihtoaika vastasi odotuksiani ja oli monessa mielessä opettavainen kokemus. Suullinen kielitaitoni parani, ja vaihdon aikana tutustuin moniin ihmisiin, joista osaan tulee varmasti pidettyä yhteyttä vielä vaihdon jälkeenkin. Oma kaveripiirini koostui lähinnä muista Erasmus-opiskelijoista, ja huonekaveristani tuli yksi parhaista vaihdon aikaisista kavereista. Vaikka hintataso onkin paljon Suomea alhaisempi, rahaa kului tavallista enemmän reissuihin ja illanviettoihin, mutta ehdottomasti kannattaa osallistua niistä madollisimman moneen. Oman kokemukseni perusteella voin hyvin suositella Tšekkiä vaihtokohteeksi.

 

Posted on

Fudan-yliopisto, Shanghai, kevät 2018

Humanistisen tiedekunnan opiskelija

Olin kevätlukukauden 2018 vaihdossa Shanghaissa Fudan-yliopistossa. Edellisen syyslukukauden opiskelin muualla Kiinassa, joten viisumi- ja saapumisjärjestelyni poikkeavat jonkin verran suoraan Suomesta lähtevien kanssa. Kertomus vaihtoajasta kuitenkin toivottavasti antaa tuleville lähtijöille ja muillekin lukijoille osviittaa siitä, minkälaista voi olla vaihtarielämä Fudanissa.

Ennen lähtöä

Monista vaihtoon lähtijöistä poiketen siirryin Fudaniin suoraan toisesta kiinalaisesta yliopistosta. Tämän vuoksi siirtymisen Shanghaihin piti olla helppo nakki ilman viisumimurheita – teoriassa. Käytännössä asia ei ollut näin yksinkertainen, sillä tänä vuonna kiinalaisen uudenvuoden aatto osui helmikuun puoleenväliin. Juhla kestää kymmenisen päivää, ja sekä ennen sitä että sen jälkeen yli 300 miljoonaa ihmistä matkustaa ympäri Kiinaa sukuloimaan, joten Kiinan sisäinen matkustaminen on tänä aikana epätoivoinen tehtävä. Saavuin monen mutkan kautta Shanghaihin juuri ajallaan rinkka täynnä länsimaalaisia ylellisyystuotteita: käsidesiä, deodoranttia ja Fazerin suklaata. Näistä kolmesta jälkimmäinen on hyvä lahjaidea esim. tulevalle kielikaverille.

Byrokratia vaihtoyliopistolla

Liikkuvuuspalveluiden hyväksynnän tultua Fudaniin haettiin heidän nettisivujensa, jotka eivät meinanneet tyypillisesti toimia millään Internet Explorer 0:a uudemmalla selaimella, kautta. Hyväksyntä tuli ajallaan ja asiat hoituivat Fudaninkin puolelta jämptisti. Vaikka hakuprosessini Fudaniin ei muuten poikennut normaalista, vaikutti tilanteeni viisumi- ja oleskelulupa-asioihin: en hakenut Fudanissa opiskelua varten opiskeluviisumia Suomessa, vaan kävin Fudaniin saavuttuani ja rekisteröidyttyäni paikallisella poliisiasemalla vaihtamassa jo olemassa olevan oleskelulupani asuinpaikan Shanghaiksi. Shanghaissa elää koko Manner-Kiinan suurin ulkomaalaisväestö, joten kaupungin itäosassa on ulkomaalaisasioihin erikoistunut poliisiasema. Täällä asiat hoituivat hyvin, ja samanlaista palautetta kuulin myös maahan ensimmäistä kertaa saapuneilta vaihtareilta. Tarvittavat liitteet ja poliisiaseman osoitteen sai yliopistolta.

Opiskelin aiemmin pienemmässä ja vähemmän nimekkäässä kiinalaisessa yliopistossa, ja siellä kaiken tekeminen oli ulkomaalaiselle hankalaa: vaikka kaikissa toimistoissa ja virastoissa oltiin yhtä mieltä siitä, ettei ulkomaalainen voi noudattaa samoja prosesseja kuin paikallinen, ei kukaan silti tiennyt, miten asiat vaihtareiden kohdalla sitten tulisi tehdä. Fudanissa ei ollut tätä ongelmaa, sillä ulkomaalaisia opiskelijoita on tuhansia. Ilmoittautumispäivänä kaikki tarvittava tehtiin ennalta määrätyssä numerojärjestyksessä, ja henkilökunta muistutti koko ajan, mitä myöhemmin tulisi hoitaa. Jos kuuntelee ohjeet, noudattaa sääntöjä ja lukee läpi saamansa infopaketin, ei Fudaniin ilmoittautumisessa päällisin puolin tulisi olla suurempia ongelmia.

Oleskelulupaa varten tarvitaan kaiken muun lisäksi Kiinassa suoritettu terveystarkastus (Suomessa suoritettu ei tänä lukuvuonna käynyt, vaikka joskus aiemmin näin on kuulemma ollut), josta en Fudanin osalta voi valitettavasti kertoa sen enempää, sillä suoritin omani jo aiemmin pienemmässä kiinalaisessa kaupungissa. Siellä en tavannut yhtäkään lääkäriä, vaan kaikkiin raportin kohtiin täytettiin oletuksena ”ok”, ja tarkastus oli sillä selvä. Esimerkiksi sydänfilmi hoitui antamalla lomake ”kardiologin” työhuoneen ovesta sisään, ja muutaman minuutin päästä se tuli hyväksytysti leimattuna ulos. Fudanissa opiskelijoille oli varattu tietty päivä lukukauden alusta, jolloin kaikki pääsivät ryhmänä ennalta määrättyyn sairaalaan suorittamaan tarkastuksen, joten tässäkin asiassa kannattaa unohtaa oma-aloitteisuus ja mennä joukon mukana.

International Students’ Dormitory -alueen päärakennus (sininen) kaukaa

Asuminen

HY:n ja Fudanin sopimukseen turvin sain asua ilmaiseksi neljän vaihtarin opiskelijasolussa. Jokaisella on oma sängyllä, kaapilla ja kirjoituspöydällä varustettu parvekkeellinen huoneensa, koko asunnossa on kaksi kylpyhuonetta ja yhteinen keittiö. Veden ja sähkön kulutus maksetaan itse, mutta kulut ovat pieniä, esimerkiksi itselläni alle 200 RMB koko lukukaudelta. Lukukauden alussa saapujille myytiin kohtuuhintaisia peitto+tyyny+lakanat -paketteja. Pyykit sai pestyä kellarikerroksen ”rahat sisään, pesu alkaa” -tyylisillä pesukoneilla. Ostin itse kännykkäliittymän, johon sisältyi rajaton data, joten en tarvinnut erillistä reititintä kämppääni, kampuksen ilmaisen WiFin nopeus kun jätti toivomisen varaa. Kämppäkavereita ei voi valita, mutta itselläni kävi hyvä tuuri. Vaikka teoriassa kaikenlainen häiriökäyttäytyminen on kielletty, saapuu yliopistoon varsinkin kevätlukukaudella paljon ”bilevaihtareita”, ja joiltain opiskelutovereiltani jäi jopa arkiöisin unet väliin naapureiden elämäntyylin vuoksi. Pidemmälle edenneiden ryhmissä opiskelijoilta vaaditaan tunneilla kovaa keskittymistä, eivätkä jatkuvat muutaman tunnin yöunet tarjoa tähän kovin hyvää pohjaa. Tämän vuoksi moni päätyi katselemaan kämppää yksityisiltä markkinoilta. Jos suomalaisena opiskelijana suunnittelee asunnon hankkimista kampuksen ulkopuolelta, kannattaa huomioida, että KELAn maksama opintotuen asumislisä on Kiinan-vaihtareille vuokrasta riippumatta 210 e/kk, koulun tarjoamassa majoituksessa sitä ei luonnollisesti saa. Jos löytää siis itsellensä alle 1500 RMB/kk asumuksen kampuksen ulkopuolelta, jää taloudellisesti voitolle. Systeemi voi kuitenkin muuttua silmänräpäyksessä, joten varmista KELAn uusimmat linjaukset ennen lähtöä. Fudanin Foreign Students’ Dormitory on omalla aidatulla alueellaan, ja toisinaan jokaisen portista tulevan tulee näyttää avainkorttiaan vartijoille tai kirjautua vieraaksi, joten (häädön uhalla kiellettyä) kavereiden yömajoittamista suunnittelevien kannattaa vakavasti harkita asunnon hankkimista muualta.

Kampusaluetta keväällä

Opiskelu & vapaa-aika

Täällä ei reflektoida omaa oppimista temaattisissa luentopäiväkirjoissa tai pohdita kielenoppijuutensa suhdetta ympäröivään yhteiskuntaan; täällä luetaan, kirjoitetaan, kuunnellaan ja puhutaan kiinaa, ja opettaja opettaa! Sopeutuminen tämäntyyliseen opetukseen voi olla siihen tottumattomille alussa hankalaa, mutta niin ne kokeet läpäistään – omassa ryhmässä noin puolet koekysymyksistä ja niiden vastauksista oli käsitelty jo tunneilla.

Tasoryhmiin jakamista tai lukujärjestyksen tekemistä ei tarvitse pähkäillä itse, sillä alussa kaikki kiinaa opiskelevat laitetaan tekemään lähtötasotesti (kirjallinen ja suullinen osuus), jonka perusteella ryhmät koostetaan. Jos taso tuntuu liian helpolta tai vaikealta, on ensimmäisen viikon ajan mahdollisuus osallistua eri ryhmien tunneille ja perjantaihin mennessä hakea muutosta omaan tasoon.

Lukukausi on jaettu kahteen jaksoon, joista kumpikin kestää 9 viikkoa. Jos on poissa kolmasosasta jonkin kurssin tunneilta, oli syy mikä tahansa, putoaa automaattisesti pois kurssilta, joten reissuja yms. suunnitellessa kannattaa laskeskella poissaoloja jo etukäteen – on takuuvarmaa, että vaihtoaikaan mahtuu myös ennalta arvaamattomia sairausjaksoja. Jos on kaksi viikkoa putkeen poissa, on kohtalona suorat potkut yliopistosta. Toisaalta varsinkin edistyneemmissä ryhmissä uutta asiaa tulee joka tunnilla niin paljon lisää, että pidempi poissaolo saattaa tipauttaa kärryiltä, joten nk. work-life -balancen suunnittelussa kannattaa olla tarkkana.

Poissaolosäännöillä peloteltua voisikin mainita pari sanaa vapaa-ajasta. Shanghaissa ei vaadita kovinkaan rikasta mielikuvistusta ajanvietteen keksimiseksi, ja paikallinen vaihtariyhteisö myös avustaa tehtävässä mielellään. Myös kielikaveri, jonka yliopisto valitsee jokaiselle halukkaalle saapujalle jo ennen vaihtoajan alkua, voi olla apu kiinalaisten opiskelijoiden elämäntyyliin tutustumisessa. Paikalliset opiskelijat eivät juuri tunnu ottavan spontaanisti kontaktia vaihtareihin, vaan jäätä murtamassa tulee lähes aina olla jokin instituutio tai tapahtuma. Suosittelen lämpimästi yliopiston harrastekerhojen, joita löytyy varmasti joka makuun, toimintaan osallistumista. Parin tunnin junamatkan säteellä löytyy useita suuria ja tunnettuja kaupunkeja (Nanjing, Wuxi, Suzhou, Hangzhou, Changzhou…), et pääse luultavasti missään muualla päin maailmaa matkustamaan luotijunalla yli tuntia kymmenellä eurolla. Ei kannata kuitenkaan varata matkoja heti saapumisen jälkeen, sillä ensimmäiset viikot passi kiertää toimistosta toiseen, eikä ilman sitä voi matkustaa muualla kuin paikallisliikenteessä – joka toki sekin voi kuljettaa vaikka minne mielenkiintoisiin paikkoihin!

Kampusaluetta kesällä

Ongelmia & ratkaisuja

En kohdannut Fudanissa tai Shanghaissa ylipäätään vakavia ongelmia, ehkä suurin riesa olivat jatkuvat ruokamyrkytykset. Jäin ihmettelemään, miten Kiinan top 5 -yliopistossa voidaan suhtautua niin leväperäisesti ruokalan hygieniaan: ruokailuhallin sisällä lenteli jatkuvasti lintuja, jotka tarjoilualueiden oltua suljettuina pääsivät vapaasti lentelemään ruoanvalmistustiloihin; lattialta ja pöydiltä löytyi toistuvasti kasoittain kuolleita hyönteisiä, ja ruokailijoiden jaloissa pyöri kulkukissoja. Tässä kuvailtu ruokala on kampuksen pohjoisosassa sijaitseva, päärakennuksen vieressä olevassa ruokalassa asiat olivat silminnähden paremmin. On silti ärsyttävää kuunnella jatkuvaa muistuttelua poissaolokiintiöstä, kun osa sairauspoissaoloista on yliopiston oman välinpitämättömyyden seurausta.

Fudan velvoittaa jokaisen saapuvan vaihtarin maksamaan erillisen sairasvakuutuksen (n. 400 RMB/lukukausi) riippumatta siitä, onko opiskelijaa vakuutettu muualla. Suosittelen tästä huolimatta kattavan matkavakuutuksen hankkimista jo Suomessa, sillä Fudanin vakuutus toimii vain tietyissä paikallisissa sairaaloissa ja sen omavastuuosuus on melko korkea. Todellisen hädän tullen on helpottavaa tietää, että voi huoletta mennä englanninkieliselle klinikalle, jossa hoidetaan ennalta tutuilla menetelmillä ja luottamusta herättävällä lääkärinetiikalla.

Vinkkejä vaihtton valmistautuville

Suosittelen tutustumaan ennalta appiin nimeltä WeChat, sillä sitä kautta nyky-Kiinassa hoituu lähes kaikki – yhteydenpito kavereihin ja somettaminen, opettajien ja oppilaiden välinen viestintä, kännykkäliittymän lataaminen, Didin (eli paikallisen Uberin) tilaaminen, take-away-ruoan ostaminen… Vaikka kulttuurishokin iskiessä saattaa välillä tehdä mieli olla yksin, älä silti unohda kaveripiiriäsi, sillä monet asiat selviävät kysymällä kokeneemmilta. Kiinassa kaikki ei ratkea googlaamalla, varsinkaan kun Google on estetty. Tämän ja muutkin estot kiertävä VPN kannattaa hankkia ja asentaa laitteilleen jo ennen Kiinaan saapumista, sillä monet VPN-yhtiöidenkin sivut on estetty – VPN:ää ei siis välttämättä voi ladata ilman VPN:ää. Varman päälle pelaaja ottaa kopion asennustiedostosta muistitikulla mukaan.

Monet vaihdossa olleet muistelevat vaihtoaikaansa hymyssä suin. Jokaisella heistä on ollut omat koettelemuksensa, mutta heidän vaihdonjälkeinen asenteensa osoittaa, että mahtavat kokemukset ja näkökentän laajentuminen ovat kuitenkin lopulta ne käteen jäävät asiat. Jos Kiinassa on ongelmia, niin on ratkaisujakin. Ratkaisun löytäminen vaatii luovuutta, oveluutta ja kärsivällisyyttä – taitoja, joista on hyötyä kenelle tahansa myös vaihdon jälkeen. Te rohkeat, jotka olette lähdössä vaihtoon: nauttikaa ajastanne!

Posted on

Vaihtokertomus, Université Jean Moulin, kevät 2018

Oikeustieteellisen tiedekunnan opiskelija

Ennen lähtöä

Olin vaihdossa Lyonissa, Ranskassa kevätlukukauden 2018. Vaihtoyliopistoni oli Jean Moulin 3, ja opiskelin englanninkielisessä SELF-ohjelmassa. Ennen lähtöä vaihto jännitti luonnollisesti melko paljon. Jännitystä lievitti erinäisten käytännönasioiden hoitaminen. Sain päätöksen vaihtoon hyväksymisestä Helsingin yliopiston puolelta jo alkukeväästä 2017, mutta varmistus kohdeyliopistosta tuli vasta loppuvuodesta, marraskuun kieppeillä. Tässä onkin ensimmäinen asia, joka kannattaa pitää mielessä; malttia. Tiedonkulku ei missään vaiheessa ollut nopeaa tai turhan selkeää. Vaikka on syytä olla kärsivällinen, kannattaa kuitenkin aina varmistaa, että on kartalla kaikista seuraavista vaiheista. Kysyin joka kerta, kun mieltäni askarrutti jokin asia. Ennen lähtöä minulle annettiin ristiriitaista tietoa esimerkiksi sen suhteen, tuleeko minun tehdä englanninkielen kielikoe vai ei, vai riittäisikö esimerkiksi pelkkä Helsingin yliopiston kielitodistus. Aluksi keväällä sain liikkuvuuspalveluista eri tiedon. Olin myös yhteydessä kohdeyliopistoon, josta sain myös tiedon, ettei koetta tarvitsisi tehdä. Myöhemmin syksyllä minuun oltiin yllättäen yhteydessä ja minun pyydettiin toimittamaan yliopiston kielitodistus ja minulle ilmoitettiin, että kielikoe olisi vaadittu, mutta sen suhteen tehtiin poikkeus.

Rekisteröityminen yliopistoon tehtiin kahdessa vaiheessa: ensiksi suomessa, nettisivuilla ja toinen osa Lyonissa. Kurssivalinnat teimme netissä etukäteen, mutta kurssien alussa oli kuitenkin mahdollista muuttaa valintoja paikan päällä. Osa kursseista oli kuitenkin suositumpia kuin muut ja kaikille ei ollut näillä tilaa. Itse olin suunnitellut onneksi valintani jo etukäteen melko hyvin ja en joutunut taistelemaan paikoista paikan päällä. Rekisteröitymissivusto ei ollut toimivuudeltaan parhain ja kurssivalintoja tehdessäni sivustolla oli useita häiriöitä. Jotkut kurssikaverini olivat olleet kohdeyliopistoon suoraan yhteydessä ongelmien ilmetessä, jotta he onnistuivat varmistamaan paikkansa tietyiltä kursseilta. SELF-ohjelmassa kaikkien alojen opiskelijat saavat ottaa mitä tahansa kursseja, joten lähinnä kilpailluimmat kurssit eivät valikoituneet niinkään aiheidensa puolesta, vaan sen suhteen miten ne sijoittuivat yleiseen aikatauluun (suurin osa halusi perjantait vapaaksi matkustamisen vuoksi).

Alkubyrokratia vaihtokohteessa

Osa rekisteröitymisestä tuli tosiaan tehdä netissä ja tässä yhteydessä yliopistolle tuli toimittaa tiettyjä papereita etukäteen: kopio eurooppalaisesta sairasvakuutuskortista, passikuva ja nettisivuilta tulostettu todistus rekisteröitymisestä. Käsittääkseni, ei olisi ollut kuitenkaan suuri ongelma, mikäli näitä ei olisi  lähettänyt etukäteen, sillä toimiston sihteeri oli yllättynyt, kun olin ensimmäinen opiskelija, jolla oli kaikki asiakirjat kunnossa. Tämä tosin nopeutti asioiden prosessointia ja sain opiskelijakorttini heti. Opiskelijakorttia puolestaan tarvitsi kaikkiin tärkeimpiin: paikallisen moodlen käyttöön, yliopiston wifiin kirjautumiseen, yliopiston sähköpostiin kirjautumiseen sekä esim. paikallisen matkakorttia haettaessa, opiskelija-alennusta varten. Jotta opiskelijakortin sai, tuli toimistolla näyttää todistus paikallisesta vastuuvakuutuksesta. Tällaisen vakuutuksen pystyi ostamaan esim.  kotivakuutuksen yhteydessä. Ranskassa on tarjolla useampia yhtiöitä, jotka tarjoavat koti- ja vastuuvakuutusta juuri opiskelijoille, eivätkä ne kustantaneet paljoa. Vakuutus oli myös helppo ostaa suoraan netistä.

Asuminen

Yleisesti ottaen Lyonissa asunnot ovat halvempia kuin Helsingissä. Vaihtoehtoja on useampia. Asuin itse opiskelija-asuntolassa, joka oli yksityisen yrityksen omistama ja johon pystyin rekisteröitymään kohdeyliopiston International Association kautta. Tämä ei ollut halvin tapa, mutta helpoin. International Associationin kautta olisi ollut mahdollista hakea myös asuntoa HOASia vastaavasta paikallisen järjestön tarjoamista asuntoloista, jotka olivat halvempia. Rekisteröityminen International Associationin kautta aukesi melko myöhään syksyllä. Ohjeet asunnon hakemiseen tuli samassa vahvistusviestissä, jossa tulivat ohjeet rekisteröitymiseen kohdeyliopistoon. Osa vaihtoystävistäni olivat löytäneet asunnon esim. facebookin kautta, airbnb:n kautta sekä erinäisten kämppishakusivustojen tai asuntoilmoitussivustojen kautta. International Associationin kautta ilmoittautuessa tuli maksaa 400€ deposit, jonka sai myöhemmin takaisin (lukuun ottamatta 50€ käsittelymaksua). Asuntolaan minun tuli maksaa vielä lisäksi erillinen n.500€ deposit, jonka takaisinsaanti kesti 2kk lähdön jälkeen. Asuntoni oli pieni yksiö, jossa oli erillinen kylpyhuone ja keittoliesi. Olin tyytyväinen siihen, sillä sen enempää en olisi tarvinnutkaan. Myöskin ilmoittautumisprosessi oli stressitön ja yksinkertainen. Ilmoittautuessa sai valita 3 mieluisinta vaihtoehtoa, johon opiskelijat laitettiin nopeusjärjestyksessä. Olin katsonut asuntojen sijaintia ja googlettanut asuntojen nettisivuja etukäteen. Asuin itse yliopiston ja keskustan välissä noin 10minuutin kävelymatkan päässä yliopisto.

Opiskelu ja opetus

Opetus SELF-ohjelmassa toteutettiin englanniksi ja opettajat ainakin omilla kursseillani olivat kaikki natiivipuhujia. Kursseja tuli valita neljä ja sen lisäksi kaikille kuului pakollinen ranskanopetus. Ranskanryhmiin jakauduttiin tasokokeen mukaisesti, joka tehtiin ensimmäisellä viikolla. Koe oli monivalinta ja sitä tehtäessä tuli kyllä melkoinen kiire. Omalla kohdallani kurssin taso ei valitettavasti ollut ihan oikea enkä saanut ranskanopinnoistani mielestäni tarpeeksi irti. Tasoa ylempi olisi ollut mahdollisesti parempi, jotta olisin oppinut enemmän. Nyt opetus jäi kertauksen tasolle eikä puhumista harjoiteltu juuri ollenkaan. Kursseilla ryhmäkoot olivat huomattavasti pienemmät erityisesti verrattuna omiin kursseihini Helsingissä ja opettajat tunsivat kaikki opiskelijat nimeltä. Kurssit olivat melko helppoja. Opetus keskittyi vahvasti luentoihin eikä niiden ulkopuolella juurikaan ollut luettavaa tai tehtäviä sen enempää. Jokaiseen kurssiin kuului kuitenkin esitelmä, joko yhdessä tai yksin. Ranskan kurssilla meidän tuli pitää jopa 3 esitelmää yhteensä. Luennot olivat hyvin vuorovaikutteisia ja niissä heijastukin opettajien britti- ja amerikkalaistaustat. Ranskassa tavallisesti luennoilla ei juuri ole vuorovaikutusta ja professorit käyttävät ajan lähes kokonaan yksin luennointiin ja opiskelijat kopioivat kaiken tämän sanomat asiat muistiinpanoihinsa. Tällaista SELF-ohjelmassa ei tosiaan ollut. Kuuntelemalla ja keskittymällä tunnilla, pärjäsi loppukokeissa jo melko pitkälle. Otin pitkin kevättä kuitenkin muistiinpanoja, joista oli erittäin paljon hyötyä myöhemmin. Tiettyjä kirjoja ei ollut luettavana vaan kokeet perustuivat täysin opettajien luentomateriaaleihin. Osa opettajista jakoi luentodiansa esimerkiksi Moodle-alustalla ja osa ei. Lopulta, kaikki kokeet olivat 2 viikon sisällä ja opiskelu painottuikin juuri näille ”koeviikoille”. Kurssimateriaalia ei ollut liikaa, mutta määrä yllätti kyllä. Olisin näin jälkikäteen ajateltuna voinut ehkä aloittaa lukuprosessin aiemmin, jotta viimeisille päiville ei olisi tullut niin kova kiire.

Opiskelijaelämä ja vapaa aika

Vaihtareiden opiskelijaelämä ja vapaa aika oli lähes täysin opiskelijoiden omalla vastuulla. Mitään yhteistä orientaatiota käytännönasioiden ulkopuolella ei järjestetty. Jotkin paikalliset järjestöt järjestivät juhlia omille opiskelijoilleen ja jotkin tietyt koko kaupungin Erasmus-järjestöt järjestivät juhlia myös, mutta niistä tiedottaminen jäi heikoksi ja tietoa niistä oli tarjolla lähinnä sosiaalisen median kanavilla. Yliopiston International Association järjesti muutamia tapahtumia (yhteinen illallinen yms.), mutta niihin mahtui vain rajoitettu määrä opiskelijoita ja ilmoittautua piti erikseen. Ensimmäisellä viikoilla oli tärkeää olla itse aktiivinen, jotta muihin opiskelijoihin tutustui, sillä aloitusluentojen jälkeen ei ollut järjestetty mitään yhteistä ohjelmaa.

Yleisesti Lyonissa oli mahdollista harrastaa ja tehdä paljon asioita. Yliopiston kautta oli mahdollista ostaa 30€ urheilukortti, jolla oli mahdollista liittyä eri lajien joukkueisiin/käydä treeneissä, ottaa tanssitunteja, käydä yogassa tai salilla (ohjatusti). Urheilukortilla sai myös alennuksia esim. seinäkiipeilystä ja uinnista.

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoonlähtijöille

Lyonissa on hyvä julkinen liikenne. Ostin itse paikallisen matkakortin, joka maksoi kuukaudessa n. 30€ opiskelijalta. Matkakorttiin kuului niin ratikat, bussit sekä metro. Matkakorttia hankkiessa mukaan kannattaa varata, opiskelijakortti, henkilöllisyystodistus sekä yksi passikuva. Kaupungissa oli käytössä myös kaupunkipyörät, joiden käyttö ei maksanut paljoakaan. Näihin pystyi ostamaan, joko päivälipun, viikkolipun sekä vuosilipun. Pyörät toimivat samalla periaatteella kuin Helsingin Alepa-pyörät.

Ranskassa asioiden hoitaminen saattaa sujua hieman hitaasti. Paikallisen hallinnon kanssa asioidessa kannattaa muistaa, että suurin osa toimistoista (pankki, posti, yliopiston kansainvälinen toimisto) on keskellä päivää n. 2 tunnin verran kiinni.

Suomalaiset opiskelijat ovat oikeutettuja hakemaan paikallista opintotukea (CAF), mutta sen prosessoimiseen saattaa mennä jonkin verran aikaa. CAF:in hakemista varten tulee avata ranskalainen pankkitili. Avasin itsekin paikallisen pankkitilin. Minua oli varoiteltu prosessin vaikeudesta, mutta se ei ollut läheskään niin vaikeaa, kuin oli annettu ymmärtää. Pankkiin tuli varata aika, ja tilin avaaminen hoitui yhdellä käyntikerralla, kun oli vaadittavat asiakirjat mukana. Kysyimme aikaa varatessa, mitä meidän tarvitsi ottaa mukaan.

Käytin koko vaihdon ajan suomalaista liittymääni. Omaan sopimukseeni kuului ainakin 10Gt rajatonta nettiä sekä puhelut ja tekstiviestit kuten Suomessakin. Puhelin toimi siellä ja muuallakin Euroopassa vallan mainiosti ja tällä tavoin säästyin uuden liittymän avaamisen vaivalta.

 

 

Posted on

Vaihtokertomus, Ritsumeikan Asian Pacific university (APU), kevät 2018

Kotitaloustieteen opiskelija

Ennen lähtöä

Olin ollut siinä kuvitelmassa, että Japani ei ole byrokratiansa puolesta se helpoin vaihtokohde. Kuvitelmat osuivat oikeaan, papereita tuli täyttää melko paljon ennen vaihtoon lähtöä ja kopioita usean sivun koostuvasta vaihtopaketista piti myös muistaa ottaa. Vaihtopaketin mukana tuli vastaanottavaan yliopistoon myös lähettää paperisia passikuvia. Omalta yliopistolta saimme kuitenkin hyvät ohjeet, joita noudattamalla kaikki tarvittavat paperit tuli hoidetuksi. Viisumia haettaessa konsulaatista sain myös ohjeita Japanissa tarvittavan ’resident cardin’ teettämisestä, joka onnistuikin saman tien maahantulon yhteydessä.

Saapuminen ja alkubyrokratia kohteessa

Saapuessani Japaniin Fukuokan kohtalaisen pienelle lentokentälle kaikki sujui melko sutjakasti, sillä opiskeluviisumin johdosta minut ohjattiin pitkän jonon ohi suoraan tiskille. Heti matkatavaroiden noutamisen jälkeen minua odotti kohdeyliopistoni edustaja lentokentällä kyltin kanssa ja toivotti minut hymyillen tervetulleeksi. APU tarjosi tiettyinä päivinä kohteeseen saapuville kuljetuksen kohtalaiseen hintaan, jolla pääsin suoraan lentokentältä asuntolaan. Saapuessani asuntolaan meille oli varattu ensimmäiselle illalle pieni selviytymispaketti, jossa oli vessapaperia, roskapussi sekä hieman ruokaa ja juomaa.

Orientaatioviikkojen tapahtumat oli jaettu kahdelle ensimmäiselle viikolle niin, että kampuksella oli vaihto-oppilaille järjestettyjä infotilaisuuksia 1-3 tuntia päivässä. Beppussa julkinen liikenne on kallista ja tämä verkkainen aikataulutus hieman harmitti, kun infotilaisuudet olisi hyvin voitu tiivistää noin 3 tehokkaaseen päivään. Orientaatiot olivat kohtalaisen selkeitä ja niihin sisältyi useiden papereiden täyttämistä. Tilaisuudet oli hyvin organisoitu ja kaikkialla oli aina joku ohjaamassa minne mennä ja missä jonottaa seuraavaksi. Jokaisen vaihto-opiskelija tulee osallistua kattavaan terveystarkastukseen, joka oli organisoitu tehokkaasti. Terveystarkastuksen jälkeen jokaisen opiskelijan tulee maksaa terveysvakuutusmaksu jonka jälkeen opiskelija voi käyttää koulun terveyspalveluita.

Asuminen

APU:n tarjoama asuntola sijaitsee hyvin lähellä Beppun keskustaa. Suurin osa japanilaisista opiskelijoista asuu kampuksella tai sen ulkopuolella yksityisillä vuokranantajilla, mutta vaihto-opiskelijat ja osa kansainvälisistä opiskelijoista saavat huoneen APU:n keskustasta asuntolasta. Bussilla matkustaminen Kampukselle toki maksaa noin 5e päivässä, mutta keskusta on kävelymatkan päässä.

Asuntolassa jokaisella on oma huone, johon kuuluu oma jääkaappi, parveke sekä kylpyhuone ja wc. Huoneessa on runsaasti säilytystilaa tavaroille ja matkalaukulle on käytävällä oma lukollinen säilytystila. Huoneessa on tarjolla ainoastaan japanilaistyylinen hernetyyny, joten tavallisen tyynyn hankkiminen tai tuominen saattaa olla paikallaan mikäli on tarkka tyynystään. Itse otin oman tyynyn kotoa mukaan ja sain sen pienempään tilaan hankkimalla matkavakuumipusseja. Oma pyyhe on myös hankittava tai tuotava, asuntola tarjoaa ainoastaan lakanoiden pesetyksen. Muusta pyykistä asukas vastaa itse. Jokaisessa kerroksessa on useampi pesukone, joiden käyttäminen maksaa 100yeniä/ pesukerta.

Kuva: Millie H.

Jokaisessa kerroksessa on yhteinen oleskelualue ja keittiö. Keittiöissä on jokaisella oma lukollinen kaappi, jossa voi säilyttää omia keittiövälineitään. On melko epäekologista, että jokainen opiskelija hankkii omat kokkausvälineensä, mutta onneksi facebookissa toimiva ’mini share’ kierrätysryhmä toimii melko hyvin ja sitä kautta on mahdollista ostaa ja myydä hankkimiaan tavaroita. Asuntolan huoneen vuokraan kuuluu hidas nettiyhteys, mutta huoneeseen kannattaa hankkia nopeampi netti, joka on puoleksi vuodeksi melko edullinen. Myös modeemi tulee hankkia nopeamman netin käyttämiseksi. Itse pärjäsin hyvin pelkän wifin varassa. Kampuksella oli myös nettiyhteys ja kaupungin keskustassa netti löytyi tarvittaessa myös Beppun asemalta sekä Starbucksista. En hankkinut sim-korttia ollenkaan ja japanilaiset tuttuni pystyivät auttamaan minua mikäli jonnekin tarvitsi soittaa.

Opiskelu

 APU:ssa on runsaasti tarjolla englanninkielisiä kursseja ja vaihto-opiskelijoilla ei ole tarjonnan suhteen juurikaan rajoitteita. Tarjolla on kursseja etenkin talouteen, turismiin, historiaan ja ekologisuuteen liittyen. Opetuksen taso yllätti minut negatiivisesti. Olin innolla odottanut erilaista ja mielenkiintoista opetusta ulkomailla, mutta melko pian tuskatuin kun opetus perustui pitkälti nippelitiedon ulkoa opetteluun ja monivalintatentteihin. Opettajilla on melko vanhanaikaiset opetustyylit, jossa opiskelija on passiivinen kuuntelija ja opettaja lukee suoraan power point dioistaan luennoimansa asiat tai unohtuu puhumaan aivan muista asioista kuin mitä luento käsittelee. Aika paljon siis sai lukea kirjoista itsenäisesti, onneksi monet kirjat oli mahdollista saada sähköisesti. Monet kurssit sisältävät ryhmätöitä ja tenttejä on mahdollista suorittaa vain kerran. Kurssien lisääminen ja muuttaminen samalle jaksolle ei onnistunut enää kun ilmoittautuminen oli mennyt umpeen. Toiselle jaksolle muokkaaminen oli vielä mahdollista tiettyyn päivään asti.

Japanin kielikursseja oli mahdollista ottaa, mikäli oli täyttänyt ennakkoon kielikurssianomuksen ja käynyt tasotestissä orientaatioviikolla. Kielikurssit kerryttävät 4op ja muut kurssit 2op APU:n opintopistemäärissä. APU vaatii opiskelijoita suorittamaan vähintään 10op kun Helsingin yliopisto vaatii 11op. Minimi opintopistemäärä joka tulee suorittaa on APU:n opintopisteissä siis 12op (Suomessa 23,4op). Itselläni etenkin aluksi englannin kielellä opiskeleminen vei paljon energiaa, joten olin tyytyväinen kyseisen minimiopitonpistemäärän suorittamiseen. Rinnalle otin avoimesta yliopistosta vielä pari kesäkurssia, joten opintojen suhteen pysyin kohtalaisen kiireisenä.

Kampus ja asuntola ovat hyvin kansainvälisiä ja monet opiskelijat auttavat mielellään toisiaan. Kannattaa kuitenkin pyytää itselleen japanilainen buddy. Buddy auttaa epäselvissä asioissa ja tutustuttaa hieman kaupunkiin. Buddy antaa turvaa ja lievittää yksinäisyyden tunnetta, kun kohdemaassa tuntee edes pinnallisesti jonkun. Buddy auttaa myös opintojen suunnittelussa ja antaa lisätietoja opettajista ja kurssikuvauksista.

Kuva: Millie H.

Hyvä tietää!


Japani on hyvin turvallinen maa ja kaikki ovat hyvin auttavaisia kielimuuristakin huolimatta. Beppussa pärjää hyvin pelkällä englannin kielen taidolla. Monet kaupungissa ymmärtävät englantia ja ovat kiinnostuneita ja ystävällisiä vaihtareita kohtaan. Vastausta ei aina välttämättä saa englanniksi kaikkialla, mutta palvelutilanteet kuitenkin luonnistuvat.

Hintataso kohteessa on vaihteleva. Joukkoliikenne on paljon kalliimpaa kuin Helsingissä ja bussipassia ei kannata hankkia jos koulua ei ole päivittäin. Myös osa elintarvikkeista on ruokakaupassa kalliita, mm. vihannekset, kasvikset ja liha ovat kalliimpia kuin Suomessa, mutta tofua saa pilkkahintaan ja se on maultaan parempaa Aasiassa. Ulkona syöminen on edullisempaa kuin Suomessa. Vegaaneille Beppu ei ole välttämättä se helpoin kohde, sillä kaupungissa on tällä hetkellä vain yksi ravintola joka tarjoaa varmasti täysin vegaanista ruokaa.

Kuva: Millie H.

Beppusta on melko kaukana isommista kaupungeissa, lukuun ottamatta Oitaa joka sijaitsee vain 15min junamatkan päässä. Matkustaminen Japanin sisällä on melko kallista. Bussit tai paikallisjunat ovat kuitenkin yleensä edullisimmat kulkuvälineet pitkillä matkoilla ja moniin isoihin kaupunkeihin on mahdollista matkata yön yli bussilla. Kampuksen supermarketin jäsenille on olemassa kuitenkin tarjoushintaisia lippuja moniin lähellä oleviin kaupunkeihin, jotka kannattaa hyödyntää.

Kuva: Millie H.

Japani on mielenkiintoinen maa, outoja juttuja tulee vastaan päivittäin ja se on hauskaa! Kannattaa rohkeasti maistella erilaisia ruokia ja keskustella paikallisten kanssa elämästä!

Posted on

Vaihtokertomus, National Taiwan University, kevät 2018

Kasvatustieteellisen tiedekunnan opiskelija

 

Moikka!

Olen Alice ja vietin Taiwanissa National Taiwan Universityssa kevätlukukauden 2018. Tässä postauksessa kerron vaihdostani, elämästäni Taiwanista sekä jaan vinkkejä tuleville vaihtareille.

Ennen lähtöä

Muistan tapaamisemme kesällä lähtötuutorin ja toisen vaihtoonlähtijän kanssa. Tilaisuus oli mukavan rento ja siitä alkoi pitkä odotus, sillä oma vaihtoni sijoittui kevätlukukaudelle. Pitkin syksyä kuitenkin viestittelin tutustumaani suomalaisvaihtariin, joka aloitti koko lukuvuoden mittaisen vaihtonsa jo syksyllä. Häneltä sain paljon hyviä vinkkejä tulevaa vaihtoa varten jo etukäteen.

Suurin stressinaiheeni ennen vaihtoa oli viisumin saaminen ajoissa. Olin lähdössä reissaamaan ennen lukukautta, mutta viisumihakemukseen tarvittava vaihtoyliopiston hyväksymiskirje tuli verrattain myöhään. Tämä kannattaakin pitää mielessä, kun miettii milloin lähtee Suomesta kohti Aasiaa. Lopulta sain kuitenkin viisumin kaksi päivää ennen lähtöä ja kaikki meni hyvin. Edeltävän reppureissauksen takia pakkasin kevyesti, eikä se haitannut ollenkaan. Taiwanin hintataso on Suomeen verrattuna matala ja tarjonta laaja, joten vaatekaappia on ollut helppo tarvittaessa täydentää.

Ensimmäinen viikko

Ensimmäisellä viikolla oli orientaatio, jossa kerrottiin kaikki tarvittava tieto opiskelujen aloittamiseen. Olimme saaneet myös etukäteen sähköpostia, johon oli selkeästi lueteltu, mitä kaikkia papereita tulee olla mukana yliopistolle rekisteröityessä. Paperit kannattaa olla kunnossa, sillä vasta rekisteröitymisen jälkeen saa yliopiston ID kortin, jolla voi liikkua opiskelijahintaan julkisissa kulkuneuvoissa sekä saada alennusta kampuksen ja lähiympäristön liikkeistä. Rekisteröitymiseen tarvittiin myös paikallinen puhelinnumero. 

Kevätlukukauden vaihtareille ei järjestetty yliopiston toimesta orientaatioluentoa ja kampuskierrosta kummempaa ohjelmaa, mikä vaikeutti hieman muihin vaihtareihin tutustumista. Syksyllä on kuitenkin kuulemani mukaan järjestetty melko paljon yhteistä ohjelmaa, jossa saa helposti uusia kavereita. Itse tutustuin onnekseni ensimmäisenä asuntolapäivänäni tosi mahtaviin tyyppeihin asuntolan aulassa ja olen kuullut, että muutkin ovat tätä taktiikkaa käyttäneet. Lisäksi kursseilla tutustuu helposti muihin opiskelijoihin hyvin ja kannattaa myös liittyä kaikkiin NTU:n/Taipein alueen opiskelijoiden facebook-ryhmiin. 

Ensimmäisellä viikolla alkoi myös add/drop-period kursseille. Systeemi on tosi erilainen kuin Suomessa ja tuotti ainakin mulle päänvaivaa. Kursseille rekisteröiminen tapahtuu kolmessa vaiheessa: esivalinnat ja sitä seuraavat kaksi add/drop-periodia. Esivalintavaiheessa kannattaa valita reilusti enemmän kursseja kuin aikoo ottaa, sillä todennäköisesti ei pääse kaikille niistä. Myöhemmin voi sitten valita mitkä kurssit haluaa pitää ja mitkä tiputtaa add/drop-periodien aikana. Ensimmäiset yliopistoviikot kuluivatkin minulla käydessä eri kursseilla ja valitessa niiden väliltä mielenkiintoisimmat ja aikatauluuni sopivimmat.

Asuminen

Muutin viikkoa ennen luentojen alkua yliopiston asuntolaan. Hakemusta varten tarvitsi passikuvia ja täytettäviä papereita oli paljon, mutta lopulta sain avaimet kouraan ja pääsin tarkastelemaan pientä huonettani, jossa oli valmiiksi työpöytä, vaatekaappi, kenkähylly sekä sänky ilman patjaa. Suuntasinkin heti kohti Ikeaa asuntolan aulassa sisäänkirjautumisen yhteydessä tapaamieni vaihtareiden kanssa. Olen edelleen erittäin kiitollinen tästä sattumasta, sillä tästä Ikea-porukasta muodostui erittäin tärkeä ja rakas ”vaihtoperheeni”.

Asuntolan huoneet ovat pääasiassa siistejä, mutta erittäin kosteita. Suosittelen ostamaan heti paljon kosteudenpoistajia vaatekaappiin ja huoneeseen yleisesti, jotta tavarasi eivät ala homehtua. Itselläni on paha homeallergia ja huomasin ensimmäisen viikon jälkeen patjani olevan homeessa. Homeongelmat jatkuivat ikävä kyllä koko lukukauden ajan, eikä asuntolan henkilökunta ottanut ongelmaani vakavasti, sillä home on niin yleistä Taiwanissa. Muutamalla muulla kaverillani oli samanlaisia ongelmia, eli kannattaa muistaa tosiaan pitää ikkunaa auki, vessan ovi kiinni suihkun aikana sekä lainata kosteudenpoistajalaitetta säännöllisesti asuntolan aulasta.

Asuntolan aulasta löytyy myös pieni keittolevy, jolla voi tehdä halutessaan ruokaa. Hella ei ole kovinkaan tehokas ja kaikki keittiövälineet pitää ostaa itse, joten söin pääasiassa ulkona kaikki ateriat aamupuuroa lukuunottamatta. Jokaisessa kerroksessa on vesiautomaatti, josta saa kylmää, lämmintä ja kiehuvaa vettä. Asuntolan ulkopuolelta ja kampusalueelta löytyy runsaasti huokeita ruokapaikkoja (hintataso usein 80-150 dollaria), joten yleisempi ongelma ruoan löytämisen sijaan on suuri valinnanvaikeus.

Elämä Taipeissa: opiskelu ja opetus

Opiskelu NTU:ssa on melko erilaista kuin Suomessa. Maan parhaana yliopistona kurssien työmäärä tuntui itsestäni melko suurelta, vaikka kurssit eivät olleet sisällöltään vaikeita. Esimerkiksi kiinan tunneilleni minun piti palauttaa joka viikko yksi essee sekä uuteen kappaleeseen liittyvä tehtävä. Sen lisäksi meillä oli joka toinen tunti sanakoe ja joka toinen tunti kappalekohtainen koe, johon kuului myös kielioppi. Tämän lisäksi oli kaksi isompaa koetta, lukukauden puolivälissä oleva välikoe sekä loppukoe. Itse valitsin pari vaativampaa ”normaalia” kurssia sekä muutaman ”vaihtarikurssin”, jotka olivat työmäärältään paljon kevyempiä. Vaihtareille suunnattuja kursseja ovat niin sanotut Explore Taiwan -kurssit, joissa käydään läpi kurssin aiheesta riippuen esimerkiksi Taiwanin populaarikulttuuria, taiwanilaisten naisten asemaa yhteiskunnassa tai Taiwanin luontoa. Tykkäsin tosi paljon näistä kursseista ja opin niiden aikana paljon paikallisesta yhteiskunnasta ja kulttuurista.

Opetuksen taso on minusta NTU:ssa hyvää, varsinkin kiinan kielen opetus. Vaikka töitä oli tehtävä on paljon, niin ilmapiiri omilla kursseillani oli silti erittäin positiivinen ja kannustava asiantuntevien opettajien ansiosta. Melkein kaikilla kursseillani professorit halusivat vaihtaa ajatuksia opiskelijoiden kanssa ja herättää keskustelua sen sijaan, että he olisivat luennoineet itsekseen koko kaksi kolme tuntia. Ryhmätöitä oli erittäin paljon kaikilla kursseilla ja usein niiden lopputulos oli jonkinlainen esitelmä.

Elämä Taipeissa: vapaa-aika

Taipei on suurkaupunki, josta löytyy tosi paljon mielenkiintoista tekemistä. Yksi lemppariajanvietteistäni on night marketeilla kuljeskelu ja mielenkiintoisten ruoka-annosten kokeilu ystävien kanssa. Lisäksi tein viikonloppuisin kavereiden kanssa tosi monta päiväretkeä Taipein lähiympäristöön, suurimmaksi osaksi päivänmittaisia vaelluksia. Noin tunnin bussimatkan päästä löytyy myös kuumia lähteitä, salaisia kanjoneita sekä paljon muuta siistiä! Jos haluaa tehdä paljon, kannattaa aloittaa viikonloppureissujen suunnittelu jo heti vaihdon alussa, sillä tekemistä kyllä riittää. Kannattaa ottaa myös heti käyttöön Taipein kaupunkipyörät eli Ubiket, joilla pääsee edullisesti suhaamaan ympäri kaupunkia.

Hyvä tietää

Taiwan on tosi turvallinen paikka, enkä olisi turvallisuudesta kovinkaan huolissani. Paikalliset auttavat tosi mielellään kielimuurista huolimatta ja itse olen liikuttunut useampaankin otteeseen taiwanilaisten ystävällisyydestä. Kannattaa opetella perusfraasit kiinaksi, sillä varsinkin vanhemmat ihmiset Taipein ulkopuolella puhuvat heikosti englantia. Muuten Taipeihin on melko helppo sopeutua: julkinen liikenne on selkeää ja toimii hyvin, yleensä kaikkialla on hyvät ja selkeät ohjeistukset ja apua saa pyytämällä. Sää on talvella yllättävän kylmä, kun kylmä kosteus pureutuu vaatteiden läpi eikä asunnoissa ole useinkaan lämmitystä. Kesällä lukemat saattavat taas nousta yli +35 ja aurinko porottaa täydeltä taivaalta, joten suosittelen myös hyvää aurinkorasvavarastoa ja päähinettä.  Ai niin, täällä tosi moni ihonhoitotuote valkaisee ihoa paikallisten kauneusihanteiden mukaisesti, joten haluat ehkä harkita omien ihonhoitotuotteiden tuomista Suomesta tänne.

Suosittelen lämpimästi hankkimaan paikallisen sim-kortin heti Taoyuanin lentokentältä: vaihtarit saavat tosi hyvään hintaan liittymän, johon kuuluu rajaton netti! Taipeista pystyy ostamaan pelkästään prepaid-liittymiä, joihin pitää sitten aina käydä puhelinliikkeissä lisäämässä saldoa ja yksi giga maksaa noin 100 dollaria, eli noin 3e. Toki kampusalueella on wifi, mutta se ei toimi ihan kaikissa paikoissa ja netti helpottaa tosi paljon, jos haluaa Taiwanissa muuten matkustella. Lisäksi moni rajattoman netin ostanut ei tarvinnut wifi-reititintä huoneeseensa, sillä he pystyivät jakamaan puhelimensa netin kannettavaansa. Myös kierrätyspyörän ostaminen lukukauden alussa on hyvä sijoitus, sillä kampus on iso ja varsinkin kuuman kesän tullen välimatkat on kiva taittaa nopeasti pyörällä. Taipeissa ikävä kyllä sataa todella paljon ja sade saattaa alkaa erittäin yllättäen, joten sateenvarjo kannattaa olla mukana kaikkialla ja Suomesta voi pakata matkalaukkuunsa hyvällä omatunnolla sadetakin sekä kumpparit.

Toivottavasti tämän luettuasi sinulla on parempi kuva Taiwanista ja innostuit tulevasta vaihdostasi! Vielä tärkein vinkki tähän loppuun: NAUTI! Vaihto on ainutlaatuinen ajanjakso elämässäsi ja tulet todennäköisesti oppimaan paljon itsestäsi. Kannattaa myös muistaa, ettei vaihto ei ole joka hetki uusia siistejä kokemuksia, vaan myös elämään täällä kuuluu tylsiä velvollisuuksia ja huonoja päiviä. Tämän faktan hyväksyminen helpotti itseäni ottamaan vaihto tietyllä tavalla rennommin, eikä tarvinnut potea huonoa omatuntoa, jos halusikin joskus vain jäädä huoneeseen lepäämään. Yritä olla stressaamatta myös liikaa kursseista, vaikka paikallisten opiskelijoiden opiskelutahti saattaakin olla melko hurja. Jouduin teroittamaan vielä midtermsien koerumbastressin aikana itselleni sen, mitä olen tullut hakemaan vaihdoltani ja mitkä asiat ovat minulle tärkeitä. Tämä auttoi ainakin minua panostamaan ja priorisoimaan aikaani vaihdossa niihin asioihin, joilla oli itselleni merkitystä. Ihanaa vaihtoa!

Halein,

Alice