Vaihtokertomus, Universitetet i Oslo, syksy 2022

Oikeustieteellisen tiedekunnan opiskelija

Opiskelin Oslon yliopiston oikeustieteellisessä tiedekunnassa syyslukukauden 2022. Olin suunnitellut hakevani vaihtoon jo opintojeni alussa, mutta Oslo ja Norja täsmentyivät kohteeksi vasta hieman ennen kyseisen vuoden vaihtohaun alkamista. Valitsin Oslon kohteekseni muun muassa siksi, että halusin laadukkaan pohjoismaisen opetuksen lisäksi päästä kokemaan Norjan kauniin luonnon. Lisäksi maan pääkaupunkina Oslo vaikutti monipuolisimmalta kaupunkivaihtoehdolta.

Saapuminen ja vaihdon alku

Lähdin vaihtokohteeseeni noin puolitoista viikkoa ennen syyslukukauden alkamista. Matkustaminen sinne oli lyhyehköllä lennolla helppoa ja vaivatonta. Hyvät julkiset kulkuvälineet tekivät saapumispäivästä mukavan, ja pääsinkin opiskelijakylääni helposti lähijunalla ja metrolla.

Ensimmäiset viikot olivat täynnä uusia kohtaamisia ja vaikutelmia. Muutin opiskelija-asuntoon, johon lisäkseni muutti syyslukukauden ajaksi kuusi muutakin vaihtaria. Kaupunkiin oli mukavaa asettua, kun ympärilläni oli heti muitakin uutena kaupunkiin tulleita opiskelijoita. Aloimmekin kämppisteni kanssa saman tien tutustua sekä toisiimme että Osloon. Tunnelmat vaihdossa olivat alusta pitäen erittäin hyvät, sillä kämppikseni osoittautuivat todella mukaviksi ja Oslo äärimmäisen kauniiksi ja viihtyisäksi kaupungiksi.

Lukukauden alettua yliopiston puolesta järjestettiin runsaasti tutustumistapahtumia ja kaupunkikierroksia uusille opiskelijoille. Yliopistoni järjesti kattavan orientaatioviikon, ns. Buddy weekin, minkä ohessa myös opiskelijakylässämme järjestettiin vapaa-ajalla vaihtarien kesken kokoontumisia. Syyskuun alussa Oslossa järjestettiin myös uusien opiskelijoiden viikot, joiden aikana moniin kulttuuri- ja vapaa-ajan tapahtumiin oli vapaa pääsy. Kävin sen aikana muun muassa melomassa Oslon vuonossa ja saunomassa isossa Salt-rantasaunassa. Tekemistä ja uusia tuttavuuksia siis riitti, ja tutustuinkin jo ensimmäisinä viikkoina lukuisiin mukaviin vaihtareihin.

Kuvia Oslon ydinkeskustasta. Kuvissa näkyvän oopperatalon luo oli mukavaa mennä ihastelemaan kauniita auringonlaskuja.

Arki kohteessa

Arki Oslossa oli mukavaa ja sopivan rentoa. Kävin luennoilla muutaman kerran viikossa ja saatoin usein jäädä lukemaan luentojen päätteeksi tiedekuntamme vastikään valmistuneeseen kirjastoon. Liikkuminen yliopistolle ja sieltä kotiin oli helppoa, sillä opiskelijakyläni sijaitsi lyhyen metromatkan päässä keskustakampuksesta. Hankin myös mm. jäsenyyden lähellä sijainneelle opiskelijakuntosalille.

Saamani ystävät asuivat pääosin samassa opiskelijakylässä kanssani, joten näimme toisiamme lähes päivittäin. Lähiluonnon määrä Oslossa on uskomaton, ja aloimmekin ystävieni ja muidenkin innokkaiden vaihtarien kesken vaeltamaan Oslon ympäristössä viikoittain. Syksyn edetessä aloimme myös yhdessä reissata Norjan sisällä. Vaihtareiden keskuudessa liikuttiin ja matkusteltiinkin maan sisällä paljon. Matkat ulkomaille sen sijaan olivat Oslon vaihtariyhteisössä harvinaisempia, sillä lähes kaikki, kuten minäkin, vaikuttivat olevan äärimmäisen kiinnostuneita näkemään juuri Norjan eri alueita.

Kävin vaihtoni aikana useammalla reissulla Norjassa. Ensimmäisen reissun järjesti paikallinen ESN-yhdistys Bergeniin ja sen lähivuonoihin. Reissu oli upea ja tarjosi mielestäni ehdottomasti Norjan parhaita paloja. Toisen reissun teimme yhden ystäväni kanssa Lofoottien saarille, kolmannen Keski-Norjan Trondheimiin ja neljännen hieman ennen lukukauden päättymistä Pohjois-Norjan Tromssaan. Matkoilla tutustuimme kaupunkeihin ja kävimme niiden lähiympäristöissä vaeltamassa. Jokaiselta reissulta käteen jäi unohtumattomia muistoja.

Yleisesti voin todeta, että arki Oslossa oli hyvin hauskaa ja vaihtelurikasta. Vaihto Pohjoismaassa antoi myös ainutlaatuisen tilaisuuden olla osa kansainvälistä vaihtariyhteisöä, sillä suomalaisia vaihtareita Oslossa ei juuri ollut. Kaikki saamani kaverit tulivatkin muista maista. Mielestäni tämä teki vaihdostani entistä ainutlaatuisemman kokemuksen.

Heti vaihtoni alettua minut yllätti se, miten paljon nähtävää Oslossa ja muuallakin Norjassa riitti. Oslo oli täynnä kulttuuria ja kauniita paikkoja. Lisäksi meillä oli suorastaan vaikeuksia päättää, minne lähtisimme syksyn aikana reissailemaan, kun kauniita paikkoja ja kaupunkeja näytti riittävän pilvin pimein. Myös norjalaisten avoimuus ja kiltteys yllätti. Tapaamani ihmiset olivat todella mukavia ja mielestäni kaupungissa oli yleisestikin mukava ja iloinen tunnelma. Vaikka Pohjoismaissa ajatellaan yleensä olevan hyvin samanlaista, opin ja näin valtavan määrän uusia asioita.

Kuva Bergenin vuonoista vaeltaessamme vuorenrinteellä

Asuminen

Asuin vaihtoni aikana opiskelija-asunnossa SiO:lla Sogn-opiskelijakylässä. Sogn sijaitsi hieman Oslon keskustan ulkopuolella, hyvien kulkuyhteyksien varrella. Sognissa asui suuri määrä vaihtareita ja myös jonkin verran norjalaisia opiskelijoita. Kanssani samassa asunnossa asui tosiaan kuusi muuta vaihtaria. Teoriassa olisi ollut mahdollista tulla sijoitetuksi myös paikallisten kanssa samoihin asuntoihin, mutta käytännössä kaikki vaihtarit asuivat keskenään.

Hankin opiskelija-asuntoni SiO:lta, joka vastasi meille tuttua HOASia. SiOlla on Oslossa useita eri kaupunginosiin siroteltuja kohteita. Suurin osa vaihtareista asui kuitenkin joko Sognissa tai lähellä sijaitsevassa Kringsjån opiskelijakylässä. SiOlta oli mahdollista hakea asuntoa jo ennen lopullista hyväksyntää Oslon yliopistolta, siis käytännössä heti, kun tuli valituksi HY:ltä. Taisin itse hakea asuntoa kuitenkin vasta paikkani varmistuttua Oslon puoleltakin. Sain silti asuntotarjouksen hyvissä ajoin ennen vaihdon alkamista. Suurin osa SiOlta asuntoa hakeneista vaihtareista sai asunnon vaihtoa edeltävien kuukausien aikana. Asuntotilanne vaikutti siis olevan ainakin riittävän aikaisin asuntoa hakeneille varsin hyvä.

Asuntoni vuokra oli mielestäni Norjan yleiseen hintatasoon nähden, mutta myös eurooppalaisessa vertailussa kohtuullisen hintainen. Maksoin vuokraa euroissa n. 520 euroa. Asunnossa minulla oli siisti ja tilava oma huone, ja jaoin kämppisteni kanssa keittiön ja pesuhuoneen. Muiden vaihtareiden kanssa asuminen vaihdon aikana oli erinomainen kokemus ja ainutlaatuinen tilaisuus tutustua ihmisiin heti saapumisestani alkaen. Kuuden muun vaihtarin kanssa asuessa koskaan ei aika käynyt pitkäksi, ja siksi suosittelenkin lämpimästi soluasuntoon hakeutumista vaihdon ajaksi.

Opinnot

Syyslukukausi alkoi elokuun puolessavälissä ja loppui joulukuun puolessavälissä. Kuten meilläkin Suomessa, pieniä eroja kuitenkin oli kursseittain ja aloittain. Lukuvuosirytmi on Norjassa Suomea vastaava, mikä teki puolivuotisen vaihdon yhteensovittamisesta koko lukuvuoteen helppoa.

Lukukauden aikana meillä oli viikon syysloma, jolloin opetusta ei ollut. Tuona aikana oli hyvä mahdollisuus lähteä hieman pidemmällekin reissulle, ja monet vaihtarit lähtivätkin juuri silloin ensimmäiselle Norjan-reissulleen, esimerkiksi Lofooteille.

Olin todella tyytyväinen Oslon yliopiston kursseihin ja opetustyyliin. Otin kolme oman alani valinnaista kurssia, ja kukin niistä osoittautui hyvin mielenkiintoiseksi. Kurssit olivat Oslossa täällä tottumaani pidempiä ja laajempia ja kestivät kukin noin kolme kuukautta. Opetus oli laadukasta ja jokseenkin interaktiivista. Ketään ei luennoilla pakotettu ääneen, mutta professorit kuitenkin kannustivat osallistumaan yhteiseen pohdintaan. Luennot eivät olleet läsnäolopakollisia ja ne tallennettiin jälkikäteen katsottaviksi. Koin luennot kuitenkin todella hyviksi ja laadukkaiksi, ja suurin osa vaihtareista kävikin jatkuvasti paikan päällä luennoilla.

Mielestäni kurssien aikana opiskelijoita ohjattiin ja tuettiin hyvin. Ensinnäkin meille tarjottiin ennen kurssien alkamista mahdollisuutta osallistua kertauksen vuoksi juridisen ajattelun ja kirjoittamisen seminaareihin, joissa tutorit ohjeistivat ja antoivat vinkkejä tenttikysymyksiin vastaamiseen. Lisäksi kurssien aikana järjestettiin erilaisia vapaaehtoisia harjoitteita, kuten harjoituskokeita, joiden tarkoituksena oli valmentaa meitä tenttiä varten. Myös professorit olivat kurssien alettua kiinnostuneita siitä, millä tavalla kursseja voitaisiin järjestää meidän oppimisemme kannalta parhaalla tavalla.

Syyslukukauden tultua päätökseen minulla oli tentit kustakin kurssista. Tentit järjestettiin etätentteinä ja ne olivat samankaltaisia kuin Suomessa, meidän alallemme tyypillisesti joko oikeustapaus- tai esseekysymyksiä. Tenteissä ei ollut aikapainetta, vaan aikaa vastata oli valitsemillani kursseilla 24 tuntia, joillakin kavereillani jopa useampi päivä, jos kyse oli esseetentistä. Mielestäni tentit olivat asianmukaisia ja vastasivat hyvin kurssilla käytyjä asioita.

Paluu Suomeen

Palasin takaisin Suomeen lukukauden päätyttyä, vähän ennen joulua. Ennen paluutani minun oli käytävä yliopistolla hakemassa allekirjoitukset vaihtodokumentteihini, mutta se kävi vaivattomasti, sillä tiedekunnallamme oli info-piste, jossa oli jatkuvasti henkilökuntaa paikalla. Ennen lähtöäni minun oli myös tehtävä loppusiivous asuntooni ja palautettava opiskelija-asuntoni avaimeni läheiseen palautuspisteeseen.

Vaihdon lopun häämöttäessä koin jokseenkin ristiriitaisia tunteita Suomeen paluusta, sillä vaikka odotinkin jo kovasti läheisteni jälleennäkemistä, tuntui ajatus rakkaiden ystävien ja tutun vaihtariyhteisön jättämisestä ikävältä. Sovimme kuitenkin ystävieni kanssa vielä ennen vaihdon päättymistä tulevista tapaamisistamme, ja lähdinkin loppujen lopuksi kohti kotia hyvissä tunnelmissa. Asettuminen takaisin Suomeen on ollut omalla kohdallani varsin helppoa. Tässä varmasti etua on ollut siitä, ettei Norjalla ja Suomella kuitenkaan ole merkittäviä kulttuurieroja.

Muuta Oslon yliopistoon hakevalle huomioitavaa

Yleisesti on varmasti hyvä tiedostaa, että Norja ei maana ole Euroopan halvimmasta päästä. Mielestäni Oslo oli hinnoiltaan aika lailla Helsingin tasoinen, toisinaan vähän kalliimpi. Esimerkiksi osa ruoasta oli siellä vähän meillä totuttua kalliimpaa. Matkustelu maan sisällä oli mielestäni kohtuuhintaista, ja Oslosta oli toisinaan tarjolla varsin edullisia suoria lentoja muihin kaupunkeihin. Kaikkiaan hintataso ei kuitenkaan mielestäni poikennut merkittävästi Suomesta.

Toinen hyvä juttu tiedostaa on kenties myös se, että Norja ei tosiaan ole EU-maa eikä siellä käytetä euroja. Sen sijaan heillä käytetään norjan kruunuja, jotka ovat kuitenkin helpolla kaavalla muunnettavissa euroiksi. Eri valuutasta ei ollut vaihtoni aikana kuitenkaan lainkaan ongelmaksi,  sillä Norjassa digitalisaatio on vielä Suomeakin pidemmällä, minkä ansiosta korttimaksaminen on mahdollista käytännössä kaikkialla. En itse joutunut yhtäkään kertaa nostamaan Norjan kruunuja automaatilta.

Lähtövalmisteluiden kannalta käytännöllistä oli lisäksi se, ettei Norjaan lähtiessä ollut tarpeen hankkia norjalaista pankkitiliä eikä norjalaista puhelinliittymää. Mukavaa oli maahan saavuttua myös, että muista vaihtareista poiketen minun ei toisesta Pohjoismaasta tulleena tarvinnut varata aikaa poliisille rekisteröityäkseni Norjassa oleskelevaksi.

Kuva Lofooteilta tunnetulta Reinebringen-vaellukselta

Lopuksi

Vaihtoon lähtiessäni minulla oli positiiviset odotukset, mutta voin silti sanoa, että tuo lähes puolivuotinen aika Oslossa onnistui silti ylittämään ne kaikki. Vaihto Oslossa oli täynnä uusia ihmisiä ja unohtumattomia hetkiä. Suosittelen vaihtoon lähtemistä sydämellisesti kaikille niille, jotka ovat kiinnostuneita oppimaan uutta sekä maailmasta että itsestään. Vaihtariarki on huikeaa aikaa, minkä lisäksi vaihdossa saadut ystävyydet ja uudet näkökulmat ja rikastuttavat elämää myös pysyvästi. Vaikka uuden kodin ja ystäväpiirin löytämisessä ulkomailta on ikävät puolensakin, on se tuonut elämääni kuitenkin pelkkää hyvää.

Kuva Tromssasta, lähdimme auringonlaskun aikaan läheiselle vuorelle katsomaan revontulia. Pohjoisessa pimeys tuli äkkiä auringon laskettua.

Vaihtokertomus, University of Agder, Norja, kevät 2020

Humanistisen tiedekunnan opiskelija

Ennen lähtöä

Hain vaihtoon syksyn 2019 rästihaussa, sillä minulla ei ollut tiedossa tiettyä kohdetta, mihin haluaisin. Norja valikoitui ykkösvalinnakseni, sillä moneen musiikkitieteen Euroopan kohteeseen vaadittiin opiskelukieleksi kyseisen maan kieli. Hainkin vaihtoon Nordplusin University Wide -haussa, jossa oli vaihtoehtoina tuolla hakukerralla Pohjoismaat, joista Norja kiehtoi eniten. Mobility Onlinen ymmärtäminen ja sieltä tietojen löytäminen vei aikaa, mutta kun järjestelmä tuli tutuksi, meni hakuprosessi nopeasti ja järjestelmä neuvoi kaikki askeleet selkeästi.

Löysin Agderin yliopiston sivuilta myös kiinnostavia Music Management -kursseja, jotka sopisivat opintoihini. Norjassa digitaalisuus on jopa Suomeakin edellä, joten myös yliopistojen nettisivut olivat selkeitä ja tarjosivat paljon informaatiota opiskelijoille. Tämä ei ole itsestäänselvyys, sillä joskus tarjolla olevia kursseja voi olla hyvin vaikeaa löytää eri maiden yliopistojen nettisivuilta, mikä vaikeuttaa hakuprosessia.

Lähetin myös sähköpostia Adgerin Music Management -ohjelman opintoneuvojalle ja selvitin kelpoisuuttani kursseille. Kyseinen oppiaine on kahden vuoden mittainen, melko tiivis maisteriohjelma, joten halusin selvittää, onko minun mahdollista opiskella ohjelmassa vain puolen vuoden ajan. Minulle vastattiin nopeasti ja vaikka vastaus kelpoisuudestani ei varmistunut täysin, löysin kuitenkin varalle kursseja, joita voisin suorittaa, mikäli en pääsisi Music Management -kursseille.

Motivaatiokirjettä ei kohteeseen vaadittu ja hyväksymisprosessi Agderin päädyssä meni erittäin nopeasti ja johdonmukaisesti. Annetut päivänmäärät olivat selkeitä ja suomalaisena muut muuttoon liittyvät järjestelyt olivat aika minimaalisia. Hoasin yksiöni sain myös alivuokrattua tutulle.

Alkubyrokratia vaihtokohteessa

Alkubyrokratiaa oli suomalaisena Norjassa erittäin vähän. Tuutorit (Buddyt) olivat vastaanottamassa meitä kampuksella saapumispäivänä ja saattoivat meidät asunnoillemme kampuksella. Lähes kaikki muut vaihtarit joutuivat käydä ilmoittamassa Kristiansandin poliisille muutostaan, mutta pohjoismaalaisten ei sitä tarvinnut tehdä. Opiskelijoille oli tarjolla myös terveydenhuolto yliopiston puolesta ja vaihto-opiskelijoille tarjottiin myös keskusteluapua heidän halutessaan. Orientaatiopäivä meni mukavasti luentomaisia infoja kuunnellen ja tuutoriryhmiin (Buddy groups) jakautuen. Kiertelimme kampusta ja pääsimme myös musiikin opiskelijoiden kesken tutustumaan omaan laitokseemme, tiloihin ja opinto-ohjaajiin. Kaikki meni siis oikein hyvin lukuunottamatta sitä, että minun ja parin muun suomalaisen matkalaukut eivät olleet ehtineet vaihtaa konetta ajoissa Oslossa ja jouduimme odottelemaan niitä autiolla Kristiansandin lentokentällä kolme tuntia.

Asuminen

Asuminen Agderin yliopiston vaihto-opiskelijoille on järjestetty erittäin hyvin. Kristiansandissa toimiva opiskelijoiden etujärjestö SiA tarjoaa opiskelijoille asuntoja Agderin kampuksella, Kristiansandin keskustassa ja parissa muussa sijainnissa. Kaikille vaihto-opiskelijoille taataan asunto SiA:n puolesta ja asuntoa hakiessa sain asettaa kolme eri toivetta erilaisista asunnoista, joita pystyi selailla SiA:n nettisivuilla. Kun minut oltiin hyväksytty vaihto-opiskelijaksi Adgerin yliopiston puolesta, sain koodin, jolla pystyin hakea SiA:n asuntoa.

Toivoin ensisijassa yksiötä, mutta sain huoneen neljän hengen kimppakämpässä kampukselta, mikä osoittautui lopulta paljon paremmaksi vaihtoehdoksi! Kämppiä ei oltu jaoteltu sukupuolten mukaan, mikä oli virkistävää. Meillä oli isot huoneet, joissa kaikilla oli omat vessat ja suihkut. Keittiö ja ruokailutila olivat kämppisten yhteisiä ja siellä oli ihana kokkailla yhdessä ja välillä järjestää isompiakin illallisjuhlia. Huoneen vuokra oli noin 420 € / kuukaudessa. Norjan asuntojen hintataso on hieman Suomea kalliimpi, mutta Helsingissä asuvalle hinta tuntui kohtuulliselta.

Iso plussa SiA:n asunnoissa olivat ns. swaproomit, joihin asukkaat saivat viedä tarpeettomia tavaroita ja vaihtoehtoisesti ottaa muiden jättämiä tavaroita. Kuulimme kämppistemme kanssa tästä vähän liian myöhään, joten meille ei juurikaan riittänyt mitään tavaroita. Yksi kämppiksistäni oli kuitenkin varautunut kunnolla ja toi mukanaan lähes kaikki ruokailuun tarvittavat välineet, joita saimme kaikki käyttää. Kävimme myös Ikeassa ostamassa joitain pannuja ja kattiloita yhteiskäyttöön. Sovimme siivousvuorot ja joitain muita yhteisiä sääntöjä, joten kämppiselämä sujui mukavasti. Koronan myötä kaksi kämppistäni lähti takaisin kotiin ja jäimme kahdestaan yhden kämppikseni kanssa loppuajaksi. Suosittelen ehdottomasti kimppakämpää vaihdon ajaksi!

Patikointiretki Preikestolenille

Opiskelu ja opetus

Agderin yliopiston musiikin laitos on hyvin monipuolinen ja vastaa mielestäni hieman Sibelius-Akatemiaa. Opiskelin maisteriopiskelijoille tarkoitetussa Music Management -ohjelmassa, johon keväällä 2020 kuului Music Business II -kurssi sekä Aesthetic Workshop -kurssi. Molemmat kurssit olivat laajoja 15 opintopisteen kursseja ja Norjassa on käytössä samat opintopistemääräykset (ECTS) kuin Suomessa. Music Business -luennoilla kanssani oli vain viisi muuta opiskelijaa, mutta Aesthetic Workshopissa oli Music Management -opiskelijoiden lisäksi myös instrumenttiopiskelijoita. Pääsimme tällä kurssilla opiskelemaan musiikin koko taiteellista prosessia biisinkirjoittamisesta musiikin markkinointiin. Music Business -kurssilla keskityimme tarkemmin musiikkibisneksen koukeroihin, kuten tekijänoikeuksiin ja eri tahojen rooleihin musiikin tuotannossa ja jakelussa.

Opetuksen laatu vaihteli hyvin paljon opettajasta riippuen ja meillä oli musiikin laitoksella luentoja vain joka toinen viikko, mikä johtui ilmeisesti muiden musiikin opiskelijoiden harjoittelujärjestelmästä. Muilla kuin musiikin opiskelijoilla luentoja oli joka viikko. Vietinkin paljon aikaa kuntosalilla ja Netflixin parissa, kun muut olivat luennoilla ja tekivät kotitehtäviä. Luennot kestivät yleensä kaksi tuntia kerrallaan.

Agderin yliopiston kampus

Tentit olivat muutaman päivän kestäviä kotitenttejä eli käytännössä opiskelijoille annettiin tentin alkaessa aihe tai aiheita, joista tuli kirjoittaa essee näiden päivien aikana. Suhteutettuna 15 opintopisteeseen oli kurssieni työmäärä todella pieni. Arvostelu oli myös melko löyhää, eikä minun tarvinnut pelätä etten olisi päässyt kursseista läpi. Yleisesti opetustyyli vastasi hyvin paljon Suomen tyyliä ja opettajat puhuivat hyvin englantia. Opinto-ohjaajani olivat myös hyvin tavoitettavissa koko ajan ja olivat erittäin vastaanottavaisia.

Kävin myös vaihto-opiskelijoille tarkoitetun, opintopisteettömän Speak Norwegian -kurssin, jota opetti muutama norjalainen opiskelija. Idea oli hyvä, mutta opetus oli hieman hidasta ja tylsää. Oli kuitenkin kivaa olla mukana jollain kurssilla muiden vaihtareiden kanssa. Osallistuin toisen suomalaisen kanssa myös yliopiston kuoron harjoituksiin, jossa pysyimme hyvin mukana, vaikka kuoronjohtaja puhui norjaa.

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville

Norja on ehdottomasti digitaalisesti hyvin edistynyt maa ja jokaiselle toiminnolle löytyy omat puhelinsovelluksensa. Näitä ovat muun muassa paikallinen junaverkosto Vy, Agderin alueen joukkoliikenne AKT ja opiskelijaetujärjestö SiA, jonka sovelluksessa maksettiin asunnon vuokra. Hintataso Norjassa on Suomea kalliimpi, mutta esimerkiksi edullisia elintarvikkeita käyttämällä ja itse kokkaamalla pärjäsi kohtuullisella budjetilla. Kampuksella oli ravintola, mutta ruuat siellä olivat melko kalliita: keitto + leipä maksoivat noin neljä euroa ja noutopäydästä kerätty ja punnittu lounas noin 7–10 euroa. Ruokakauppojen tarjonta on paljon suppeampi kuin Suomessa ja kasvissyöjälle tai vegaanille vaihtoehdot jäivät lähinnä linsseihin ja papuihin. Kauramaitoa löytyi joka kaupasta, mutta tofua, hummusta ja soijajogurttia joutui etsimään isommista marketeista.

Junaliput ja joukkoliikenne olivat myös hieman kalliimpia kuin Suomessa ja yksittäinen bussilippu maksoi yli kolme euroa. Kristiansandissa pääsi onneksi liikkumaan hyvin kävellen ja pyörällä, mutta alkuvuodesta sää oli hyvin sateinen. Viihdyimmekin enemmän kampuksella, josta keskustaan matkaa oli noin kilometri, joka kylmässä sadesäässä oli usein liikaa. Juhlia järjestettiin, mutta koska sää oli huono ja baarit menivät kiinni jo kahdelta, lähdin harvoin yöllä keskustaan asti. Alkoholi ja ulkona syöminen Norjassa on erittäin kallista ja aikaa ei ravintoloissa tai baareissa siis hirveästi vietetty. Bilesielulle Norja ei siis ole optimaalisin vaihtoehto, vaikka tanssia ja hyviä bileitä riitti myös asuntoloissa.

Norjassa ensisijaisesti nautittiin ulkoilusta ja vohveleista. Vaikka Kristiansand ei ole tyypillisintä Norjaa vuorineen ja vuonoineen, löysimme hyviä patikointireittejä ja upeita maisemia myös korona-ajalle. Kävimme koronatilanteen hellittäessä Stavangerissa Preiskestolenin vaellusreitillä, jossa näin heittämällä elämäni upeimman maiseman. Kävimme myös autolla Bergenissä kiertämässä kaupunkia. Matkan varrelta löysimme upeita vesiputouksia, vuonoja ja vuorimaisemia, joten auton vuokraaminen oli erittäin onnistunut valinta. Ennen koronaa kävimme myös kerran laskettelemassa parin tunnin ajomatkan päässä. Kävin myös Oslossa by:Larm-musiikkitapahtumassa ja tutustuin samalla trendikkääseen Osloon, jonka viehätyksenä olivat kaupunkikulttuuri ja kirpparit. Pienempi Kristiansand asuinkaupunkina oli kuitenkin ihanaa vaihtelua Helsingin vilinälle.

Vohvelit ovat Norjassa juttu

Korona oli iso shokki vaihtarille ja harkitsin itsekin Suomeen lähtemistä. Koska noin puolet kaikista vaihtareista ja iso osa niistä, joihin olin ehtinyt tutustua, lähtivät Kristiansandista, jäimme hetkeksi melko yksin kämppikseni kanssa. Huhti- ja toukokuun aikana meille muodostui kuitenkin muutaman vaihtarin porukka, jonka kanssa vietimme loppukevään patikoiden, opiskellen, elokuvia katsellen ja kokkaillen. Vaikka korona-aika oli ikävää ja oli harmi että iso osa lähti kesken vaihdon, pakotti tilanne luovuuteen ja muodosti meille tiiviin porukan, jonka kanssa koin elämäni parhaita hetkiä.

Päiväretki Hovdenin laskettelukeskukseen

Vaihtokertomus, Norges Miljø- og biovitenskapelige universitet (NMBU), kevät 2020

Bio- ja ympäristötieteellisen tiedekunnan opiskelija

Olin keväällä 2020 vaihdossa Norjan ympäristötieteen ja biologian yliopistolla (NMBU). Yliopisto sijaitsee Ås -nimisessä pienessä kylässä n. 30 min Oslosta etelään. Vaihtokokemus oli kaikin puolin upea, vaikka koronan vuoksi olin paikan päällä vain 6 viikkoa ja loput suoritin Suomesta käsin etäopintoina.

Ennen lähtöä

Hyväksymistiedon jälkeen sain runsaasti tietoa opiskelusta sekä asumisesta vaihtoyliopistostani. Käytännössä sain muutaman PDF-tiedoston, jossa käytiin läpi kaikki tarvittava vaihtoon liittyen. Jopa pakkauslista vaihtoon lähteville oli mukana. Tämän lisäksi vaihtoyliopistostani vastattiin nopeasti sähköposteihin, joita lähetin lähinnä siksi, että minulla oli pieniä epäselvyyksiä yhden kurssin kanssa. Tämän lisäksi lähetin muutaman kysymyksen liittyen asumiseen. Vastaukset tulivat aina vähintään viikon sisällä, mutta yleensä jo samana tai seuraavana päivänä.

Matkustin Norjaan autolla / laivalla. Ajoin Turusta laivaan, ja siitä Tukholmaan. Tukholmasta ajoin Norjan Åsiin. Reitti on todella helppo ajaa, ja liikenne Ruotsissa ja Norjassa on huomattavasti parempaa kuin Suomessa. Kuskit oikeasti noudattavat liikennesääntöjä!

Alkubyrokratia vaihtokohteessa

Opiskelun aloittaminen NMBU:lla oli erittäin helppoa. Meille järjestettiin orientaatiopäivä, jolloin kävimme läpi kaikki käytännön asiat. Meille oli luotu valmiiksi tunnukset paikalliseen ”Moodleen”, sekä saimme myös NMBU:lle omat sähköpostiosoitteet. Opiskelijakortti sekä Erasmus+ -kortti hoidettiin myös heti ensimmäisellä viikolla.

Koska vaihtoni kesto oli alun perinkin alle 6 kuukautta, minun ei tarvinnut ilmoittaa paikallisille viranomaisille muutostani Norjaan. Ainoastaan muuttoilmoitus Suomen väestörekisteriin riitti. Tähänkin sain ohjeet vaihtoyliopistostani.

Julkinen terveydenhuolto kuului minulle samoin kuin Norjan kansalaisillekin, sillä olen Pohjoismaalainen.

Mukaan Norjaan kannatti ottaa passi sekä Letter of Admission. Mukaan kannatti ottaa myös kaikki muut laput vaihtoon liittyen vähintään tietokoneelle tai pilvipalveluun tallennettuna.

Asuminen

Asuminen Norjassa järjestyi todella helposti. NMBU:lla toimii organisaatio nimeltään SiÅs. Tämän organisaation nettisivuilla lähetin hakemuksen asunnosta, ja sainkin erittäin nopeasti vastauksen, että minulle järjestyi asunto 6 hengen soluasunnosta. Asunto maksoi 360 € kuussa, ja se sijaitsi kävelymatkan päässä kampukselta. Asuntoni sijaitsi Casino -nimisessä rakennuksessa, joka on osa Pentagoniksi kutsuttua opiskelija-asunto aluetta. SiÅs vuokraa myös petivaatteita sekä astioita, joten mitään ei välttämättä tarvitse raahata mukanaan. Tästä ilmoitetaan muistaakseni vuokrasopimuksen laatimisen yhteydessä.

Aluksi jännitin melko paljon, että miten tulen toimeen noinkin isossa solussa, kun en ole tottunut solussa asumaan. Asunto ei ollut mitenkään erityisen siisti, mutta viihdyin siellä erittäin hyvin. 6 henkilöä jakoi keittiön, olohuoneen, yhden vessan sekä yhden suihkun. Tästä huolimatta yhteiselo sujui hyvin. Tarkkaan ottaen yhteiselo sujui erittäin hyvin, ja olen edelleen tekemisissä kaikkien kämppisteni kanssa, sillä ystävystyimme äkkiä ja aloimme viettää paljon aikaa yhdessä. Minun kämppiksinäni olivat kaksi norjalaista, kaksi ranskalaista sekä yksi kiinalainen opiskelija.

Vapaa-aika kuluikin kämppisten sekä muiden Erasmus-vaihto-opiskelijoiden kanssa oleillessa, Norjaa reissatessa sekä kuntosalilla käydessä. Opiskelijaelämä on erittäin aktiivista NMBU:n Åsin kampuksella. Jokaisena päivänä löytyy jotain tehtävää, tylsää ei tule.

Opiskelu ja opetus

Opinnot sujuivat samalla tavalla kuin Helsingin yliopistossakin. Opettajia voi puhutella kuten Suomessakin, eikä esimerkiksi teitittely yms. ole tarpeen. Opettajat ovat helposti lähestyttäviä, ja ottavat mielellään kysymyksiä vastaan.

Kurssien arvostelu riippuu täysin kursseista. Yhdellä kurssilla arvioitiin ryhmätyö sekä reflektoiva teksti, toisella kurssilla arvosteltiin MiniReview -artikkeli, ja kolmannella kurssilla arvosteltiin etänä suoritettu tentti, jossa käytettiin luennoilla saatuja materiaaleja. Kurssin suoritus ja arvostelu riippuu siis täysin kurssista. Opiskelutyylikin riippuu vahvasti kurssista. Minun valitsemillani kursseilla käytiin luennoilla, ja ennen luentoja luettiin artikkeleja. Tämän lisäksi kirjoitettiin lyhyitä tekstejä aiheeseen liittyen.

Opintojen suunnittelu hoitui yllättävän kivuttomasti. NMBU:lla on selkeä lista kursseista, joita voi opiskella. Sain sisällytettyä kaikki kurssit minun pakollisiin opintoihini, sillä kurssien vastaavuus oli niin lähellä Helsingin yliopiston vastaavia kursseja. Ensin katsoin listasta mielenkiintoisia kursseja, tämän jälkeen mietin, mitä kursseja nämä voisi korvata tai sopivatko nämä vapaavalintaisiin opintoihini. Kun nämä asiat oli mietitty, kysyin Helsingin yliopiston kursseista tai opinnoista vastaavilta opettajilta, että sopiiko hyväksilukeminen kyseisten kurssien kohdalla. Lopuksi minun piti vielä ilmoittaa vaihtoyliopistolleni, että mitkä kurssit haluaisin suorittaa vaihdon aikana. Muutokset opintosuunnitelmassa ovat mahdollisia, ja toiset vaihtoivat suunnitelmiaan vielä vaihdon ensimmäisellä viikolla, jolloin näitä asioita käytiin yhdessä läpi opintoneuvojien kanssa.

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville

Norjassa hinnat voi muuttaa helposti euroiksi jakamalla summan kymmenellä. Tämä ei tietenkään anna täysin tarkkaa summaa, mutta sillä saa hahmotettua hieman ostoksen hintaa. Esimerkiksi 100 kruunua on n. 10 € (tällä hetkellä 9,06 € tarkasti, mutta parempi näin päin).

Pentagonissa toimii FoodSharing niminen järjestö, joka kiertää kauppoja, ja kerää sieltä vanhentuneita tuotteita, joita ei enää saa myydä. Järjestö toimittaa tuotteen Pentagoniin jonkin rakennuksen alakertaan (minun aikanani Casinon alakertaan). FoodSharing järjestön löydät Facebookista, jonne tulee myös aina ilmoitus, kun ruokaa jaetaan. Ruoka menee aina hetkessä, joten kannattaa olla ajoissa paikalla.

Eika-liikuntakeskus sijaitsee aivan Pentagonin läheisyydessä, joten sen käyttämistä suosittelen. Eikassa on normaali kuntosali, kiipeilyseiniä, ryhmäliikuntaa sekä muita liikuntamahdollisuuksia. Itse kävin lähinnä kuntosalilla, mutta monet kaverit käyttivät palveluita paljon laajemmin ja kehuivat niitä. Kuukausikortti maksaa 379 kruunua (n. 37,90 €) ilman sitoutumista, ja 223 kruunua (n. 22,30 €) mikäli sitoutuu 12 kuukaudeksi.

Norjassa kaikki asiat tuntuvat toimivan applikaatioilla. Näistäkin saat lisää tietoa vaihtoyliopistosta, mutta esimerkiksi matkaliput saa kätevästi ostettua applikaatiolla. Matkalipuista saa muuten opiskelija-alennusta! Itselläni oli käytössä mm. seuraavat applikaatiot: Vy (matkalippuja varten, paikallinen VR / HSL), Eika sportssenter (ryhmäliikunnan varaaminen), Canvas student (”Moodle”), Studentbevis (opiskelijakortti), RuterReise (Julkisilla kuljettujen matkojen suunnitteluun) sekä tärkeimpänä Hjelp 113 (käytännössä sama kuin 112 -sovellus Suomessa).

Norjassa toimii paikallinen Tori.fi -nettisivu finn.no -osoitteessa. Finn on käytännössä täsmälleen samanlainen kuin Tori.fi. Itse ostin sieltä esimerkiksi käytetyn rinkan. Myös polkupyörän ostaminen olisi ollut edessä, mikäli olisin saanut olla kauemmin Norjassa. Tämä siksi, että kauppaan sekä juna-asemalle on matkaa Pentagonista n. 2 km. Polkupyöriä kuulemma oli tarjolla myös esimerkiksi joidenkin Facebook -ryhmien kautta, mutta itse en näihin sen tarkemmin vielä perehtynyt.

En kokenut missään vaiheessa oloani turvattomaksi vaihtoni aikana, ja koenkin, että Norja on erittäin turvallinen maa matkustaa. Mikäli harrastat vaeltamista, niin suosittelen kuitenkin ottamaan huomioon mahdollisesti äkillisesti vaihtuvat sääolot. Muista vähintään ilmoittaa tutuille, minne olet lähdössä vaeltamaan, mutta mieluiten vaella porukassa. Tähän liittyen: NMBU:lla toimii järjestö nimeltään NMBU Friluftsliv, jonka liittymismaksu on noin 10 €. Tällä rahalla saat lainata mitä tahansa vaellustarvikkeita ilmaiseksi. Itse lainasin heiltä 1000 € edestä tarvikkeita yhdelle vaellukselleni. NMBU Friluftsliv järjestää myös yhteisiä vaellusmatkoja.

Vaikka yleinen hintataso onkin hieman korkeampi kuin Suomen hintataso, niin ero ei kuitenkaan ole erityisen suuri. Ulkona syöminen, alkoholi sekä sokeri ovat mielestäni ne asiat, joissa korkeampi hintataso erityisesti näkyy. Ruoka on kuitenkin suunnilleen samoissa hinnoissa kuin Suomessakin.

Itselläni ei tullut yhtäkään ongelmatilannetta, joten en osaa sanoa, miten näiden kanssa olisi toimittu. Ystäväni asunnon lukko ei toiminut, mutta tämäkin ongelma korjattiin seuraavana päivänä.

Suosittelen jokaiselle Norjaan lähtevälle, että kiertäkää Norjaa nyt kun siihen on mahdollisuus. Itse ehdin käymään vain pienillä vaelluksilla, kiertämään Osloa sekä viettämään yhden viikonlopun Bergenissä. Norja on todella kaunis maa, ja julkisilla pääsee kätevästi liikkumaan paikasta toiseen, joskin liput kannattaa hankkia ajoissa, jotta hinta olisi hieman maltillisempi.

Vaihtokertomus, University of Bergen, Norja, kevät 2020

Svenska social- och kommunalhögskolan 

Ennen lähtöä

Olin aina tiennyt, että kun pääsen opiskelemaan, niin aion lähteä vaihtoon. Niinpä syksyllä 2019 aloitin katsomaan vaihtoyliopistoja Euroopassa, ja päädyin sitten hakemaan Norjaan, Bergenin yliopistoon. En ollut ennen käynyt Norjassa, mutta kurssit vaikuttivat kiinnostavilta ja kaunis luonto kiinnosti. Saatuani Helsingin Yliopistolta hyväksynnän, laitoin vielä virallisen haun Bergenin Yliopistoon ja sain varmistuksen vaihtoon pääsemisestä marraskuun alussa. Loppuvuosi menikin nopeasti, ja kohta oli jo aika pakata tavarat ja lentää Norjaan!

Asuminen

Olin marraskuussa hakenut Sammenilta opiskelija-asuntoa, ja pääsinkin ekaan vaihtoehtoon! Asuin Bergenin keskustassa parin minuutin päästä yliopistolta, neljän muun opiskelijan kanssa. Asunnossa oli keittiö, 2 kylpyhuonetta ja kaikilla oli omat n. 13m2 huoneet. Kämppiksinä minulla oli yksi toinen vaihtari Tanskasta, muut olivat norjalaisia.

Huoneessa ei ollut muuta kuin sänky, vaatekaappi, työpöytä ja tuoli. Ikeasta hankin sitten kaikki tarvittavat tavarat huoneeseen. Keittiötarvikkeita en tarvinnut ostaa, mutta jos asuu yksiössä niin kannattaa huomioida että myös nämä pitää ostaa sitten paikan päältä (jos edellinen asukas ei ole niitä jättänyt asuntoon). Opiskelija-asuntola Fantoft järjestää kuitenkin lukukauden alussa kirpputoreja, joista voi ostaa edullisesti käytettyjä tarvikkeita.

Näkymä opiskelija-asunnosta
Näkymä opiskelija-asunnosta

Sosiaalinen elämä vaihdossa

Kun tulin Bergeniin, en tuntenut sieltä ketään ja ensimmäiset päivät olivat aika yksinäisiä. En ollut tavannut vielä kämppiksiä. Liityin sitten vaihtareiden WhatsApp-ryhmään, ja siellä tutustuin viiteen muuhun vaihtariin, joista myöhemmin tulikin sitten minun parhaat kaverit vaihdon aikana. Etenkin korona-aikana sosiaalinen elämä on vielä haastavampaa, joten kannattaa itse olla aktiivinen ja pyytää muita mukaan esim. vaeltamaan, kävelylle tai kahville. Kannattaa rohkeasti mennä mukaan menoihin, myöhemmin voi kaduttaa jos on jäänyt kotiin.

Bryggen, Bergenin keskustassa
Bryggen, Bergenin keskustassa
Ulriken-vuorella
Ulriken-vuorella

Opiskelu ja opetus

Otin vaihdossa kaksi kurssia, joista molemmista sai 15 opintopistettä. Opiskelin vaihdossa ympäristöpsykologiaa englanniksi ja norjan kieltä. Opiskelu oli hyvin samanlaista kuin Suomessa, ainoa ero oli että kurssit kestivät koko lukukauden joten kurssit olivat kattavampia ja lukemista oli siten enemmän. Opetuksen taso ja ‘’vaikeus’’ oli myös samanlaista kuin Suomessa. Molemmilla kursseilla oli ryhmätöitä, esitelmiä ja lopussa tentti. Kursseilla oli hyvä ja kannustava ilmapiiri ja oli kiva päästä tutustumaan niin paikallisiin kuin vaihtareihinkin. Kurssit arvosteltiin asteikolla A-F.

Vaihto ja koronapandemia

Maaliskuun alussa iski koronapandemia Norjaan ja muualle Eurooppaan kunnolla. Norjan ja Suomen rajat menivät kiinni, yliopisto suljettiin ja kohta Bergen alkoi muistuttamaan aavekaupunkia. Yhtäkkiä kaverit alkoivat lähtemään kotiin, mutta minä sinnittelin vielä pari viikkoa parin ystävän kanssa uskossa että ehkä tämä tästä. Kun Helsingin Yliopistolta viimein tuli vahva suositus tulla kotiin, päätin pakata tavarat ja lähteä kotiin.

Kotiinlähtö tuntui ikävältä. Olin odottanut vaihtoa niin kauan, ja nyt sainkin viettää Norjassa vain 2,5 kuukautta. Kotona Suomessa suoritin kuitenkin kurssit loppuun etänä, ja tämä sujui hyvin, vaikka mielelläni olisin jatkanut opiskelua Bergenissä.

Hyödyllistä tietoa seuraaviille vaihtoon lähtijöille:

  • Liity vaihtareiden Facebook-ryhmiin (UIB Exchange Students & Erasmus Bergen). Sieltä voit löytää kavereita, tapahtumia ja muuta vaihtoon liittyvää infoa. Vaihtareille ei yliopiston puolesta järjestetty erillistä ohjelmaa missä pääsisi tutustumaan muihin, joten Facebook ja WhatsApp ryhmät ovat hyviä tapoja löytää tuttavuuksia!
  • Lataa Skyss-app, joka toimii samalla tavalla kuin HSL
  • Melkein kaikki kaupat ovat suljettuna sunnuntaisin, joitain ruokakauppoja lukuunottamatta. Alkoholia ei myöskään voi ostaa sunnuntaisin.
  • Det Akademiska Kvarteret – opiskelijoiden ravintola/kahvila/baari/tapahtumatila! Lauantaisin suosittu Silent Disco ja tiistaisin Quiz Night.
  • Poliisille ei tarvitse ilmoittautua, jos olet pohjoismaiden kansalainen
  • Norjassa kannattaa nauttia kauniista luonnosta. Bergenissä on 7 vuorta, ja siellä kannattaa kokeilla vaeltamista, vaikka ei ennen ole sitä kokeillut! Itse matkustin myös Tromssaan katsomaan revontulia ja Vossiin ihastelemaan luontoa. Monet lähtivät myös lukukauden päätyttyä roadtripille läpi Norjan, esim. Lofooteille.

Nauttikaa vaihdosta! Vaihdossa kannattaa olla ennakkoluuloton, hankkia uusia kokemuksia, nauttia luonnosta, ja varsinkin tutustua muihin vaihtareihin ja paikallisiin. Vaihtoon lähteminen on yksi parhaimmista päätöksistä, enkä kadu sitä hetkeäkään 🙂

Vaihtokertomus, UiT Norges arktiske universitet, Norja, syksy 2019

Humanistisen tiedekunnan opiskelija

UiT Norges arktiske universitet on maailman pohjoisin yliopisto. Sillä on kymmenen kampusta, joista eteläisin on Mo i Ranassa ja pohjoisin Huippuvuorilla. Minä olin Nordplus-vaihdossa Tromssassa, jossa opiskelin pohjoismaisia kieliä ja kirjallisuutta, eli käytännössä norjan kieltä ja kirjallisuutta.

Ennen lähtöä

Vaihtohaun ensimmäinen vaihe oli mutkaton, ja hakemuksen tekeminen Mobility Online -portaalissa helppoa. Sain helmikuun lopussa tietää, että minut oli valittu, ja alkoi seuraava vaihe. Maaliskuun loppupuolella sain käyttäjätunnuksen SøknadsWeb-hakuportaaliin, jossa täytin hakemuksen vaihtoyliopistoon. Tämäkin vaihe sujui hyvin, ja vaihtoyliopistosta saadut ohjeet olivat selkeät. Muistutuksia dead linesta ja muuta tietoa hakuprosessin etenemisestä tuli pitkin huhti- ja toukokuuta. Toukokuun lopussa tuli myös tietoa ja ohjeita Nordplus-apurahaan liittyen. Kesäkuun alussa tuli vihdoin kauan odotettu tieto vaihtoyliopistoon hyväksymisestä. Paikka piti vielä hyväksyä SøknadsWeb-portaalissa. Heinäkuun loppuun mennessä piti ilmoittaa saapumisajankohtansa ja ilmoittautua orientaatioviikolle. Saavuin Tromssaan 12. elokuuta, ja orientaatioviikko alkoi seuraavana päivänä.

Alkubyrokratia vaihtokohteessa

Pohjoismaan kansalaisena minulla ei oikeastaan ollut mitään alkubyrokratiaa hoidettavana. Minulla oli mukanani kaksi Letter of confirmation -dokumenttia (yksi Helsingin yliopistolle ja toinen Nordplusille), joihin piti saada allekirjoitus vasta vaihdon lopussa. Vaihdon alussa en tarvinnut mitään allekirjoitusta mistään, eikä minun tarvinnut täyttää mitään papereita vaihtoyliopistolla. Kaikki tarvittava oli jo hoidettu hakuprosessin aikana SøknadsWeb-portaalissa. Pohjoismaan kansalaisena minun ei myöskään tarvinnut ilmoittautua kaupungin asukkaaksi tai poliisille, sillä vaihtoni oli alle kuuden kuukauden pituinen. Verovirastolla täytyi käydä vain, jos olisi työsuhteessa. Ainoa asia, jota alkubyrokratiaksi voisi kutsua, oli UiT:n opiskelijakortin saaminen. Sen sai yliopistolla näyttämällä passia ja vaihtoyliopistolta saatua Letter of admission -dokumenttia. Sitten otettiin valokuva, joka tuli opiskelijakorttiin, minkä jälkeen kortti tulostettiin saman tien.

Asuminen

Asuntohakemus kannattaa tehdä niin pian kuin mahdollista. Täytin asuntohakemuksen opiskelija-asuntolaan maaliskuun lopussa heti sen jälkeen, kun olin täyttänyt hakemukseni vaihtoyliopistoon. Asuntohakemus tehdään Norges arktiske studentsamskipnadenin sivuilla. Hakemukseen pystyi laittamaan kymmenen eri asuntovaihtoehtoa. Hakemus piti ohjeiden mukaan uusia joka toinen kuukausi, ellei ollut saanut siihen vastausta. Uusin hakemukseni toukokuun lopussa. Tämän jälkeen minun piti uusia se toisen kerran jo kuukauden kuluttua eli kesäkuun lopussa. Kannattaa siis tarkkailla hakemusta omalla tilillään Samskipnadenin sivuilla, ettei uusimispäivämäärä mene ohitse huomaamatta.
Kun vaihdon alkamiseen oli enää kolme viikkoa, sain tiedon asunnosta. Otin minulle tarjotun asunnon vastaan ja allekirjoitin vuokrasopimuksen saman tien. Sain huoneen Mortensnesistä noin kahden kilometrin päästä yliopistolta, mikä oli yhdeksäs vaihtoehtoni hakemuksessa. Samalla käytävällä oli kahdeksan 12 neliön huonetta, yksi yhteinen keittiö ja neljä kylpyhuonetta. Vuokra oli noin 400 euroa kuukaudessa.

Käytävälläni asui niin norjalaisia kuin muita vaihto-opiskelijoita. Viihdyin todella hyvin, ja minusta ja viereisessä huoneessa asuvasta vaihto-opiskelijasta tuli todella hyviä ystäviä. Minulla kävi todella onni asumisen suhteen, sillä kaikki paitsi yksi siivosivat omat jälkensä ja pitivät hyväkuntoista ja hyvin varustettua keittiötä siistinä. Näin ei ollut jokaisessa keittiössä Mortensnesissä. Kaikki keittiöt eivät myöskään olleet yhtä hyvin varustettuja. Meiltä löytyi jopa kaikki tarvikkeet, joita leipomiseen saattaa tarvita, ja leivoin ystävieni kanssa melko usein. Talo, jossa asuin, oli myös hyvin hiljainen. Toisella suomalaisella vaihto-opiskelijalla, joka asui Breivikassa yliopiston välittömässä läheisyydessä, tilanne oli aivan toinen. Siellä oli meteliä joka ilta, eikä kukaan piitannut keittiön siisteydestä.

Mortensnesin opiskelija-asuntola
Opiskelu ja opetus

Opiskelin pohjoismaisia kieliä ja kirjallisuutta. Kurssit olivat siis norjan kielellä, ja ne käsittelivät norjan kieltä ja norjalaista kirjallisuutta. UiT:ssa opintoihin ei Helsingin yliopiston tapaan sisälly kursseja muilla pohjoismaisilla kielillä. Tämä on mielestäni hyvin valitettavaa paikallisten opiskelijoiden puolesta, mutta ei haitannut minua, sillä olin lähtenyt Tromssaan opiskelemaan nimenomaan norjan kieltä. Yhdellä kurssilla oli toinenkin vaihto-opiskelija, mutta muuten kaikki olivat norjalaisia.

Kampusaluetta

Olin oppinut ymmärtämään sekä puhuttua että kirjoitettua norjan kieltä jo lapsena, ja olin harjoitellut puhumista Helsingin Pohjoismaisen kulttuuripisteen järjestämässä pohjoismaisessa kielikahvilassa ennen vaihtoa. Kieli ei siis aiheuttanut minkäänlaisia ongelmia. Suoritin kaksi 10 opintopisteen kurssia, ja työmäärä opintopistettä kohden oli huomattavasti vähäisempi kuin HY:ssä. Toisella kursseista lopputentin ja muut tehtävät sai vaihto-opiskelijana suorittaa myös ruotsin tai tanskan kielellä. Pelkällä ruotsin kielen taidolla siis pärjää hyvin, ainakin jos suorittaa sellaisia kursseja, joilla tentin saa suorittaa myös ruotsiksi ja jos pystyy ymmärtämään norjaa. (Jos opiskeltava aine ei ole kieliaine, pärjää hyvin pelkällä englannilla.) Toinen kursseistani ei suoranaisesti ollut tarkoitettu vaihto-opiskelijoille, ja suorituskielenä oli vain norja. Siinä ei ollut kirjallista lopputenttiä, vaan kurssin lopussa pidettiin 20 minuutin esitelmä kurssilla käsitellystä aiheesta. Arvosteluasteikko oli kyseisellä kurssilla hyväksytty-hylätty, joten esitelmän suhteen ei tarvinnut stressata. Valitsin esitelmäni aiheeksi pohjoismaisen kielipolitiikan, ja vertailin kaikkien pohjoismaiden kielipolitiikkaa, vaikka kurssilla pääpaino oli ollut Norjan kielipolitiikassa. Lisäksi kurssin aikana piti kirjoittaa tiivistelmä yhdestä luentokerrasta.

Opetuksen laatu oli mielestäni HY:tä huonompi. Luennoilla opettaja tavallisesti luennoi, ja opiskelijan ainoa tehtävä oli tiedon vastaanottaminen. Kaipasin keskusteluja ja paritehtäviä, mutta niitä oli hyvin vähän. Kirjallinen lopputentti oli kuuden tunnin pituinen ja se kirjoitettiin samankaltaisin järjestelyin, joihin Suomessa on totuttu ylioppilaskirjoituksissa. Esitelmän pitäminen toisen kurssin suoritustapana oli miellyttävää vastapainona kirjalliseen tenttiin.

Kirjat ovat Norjassa kalliita, ja onnekseni minun ei tarvinnut ostaa niitä enempää kuin yksi. Kurssilla, jolla oli kirjallinen tentti, oli kaksi kurssikirjaa. Toisen niistä sain lainattua yliopiston kirjastosta ja toisen minun piti ostaa noin 60 eurolla. Toisella kurssilla kaiken tarvitsemansa materiaalin sai opettajalta.

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville

Norja on tiettävästi kallis maa, mutta siitä huolimatta Nordplus-apuraha sekä opintotuki riittivät kattamaan kaikki kuluni. Yliopiston ruokalassa söin vain kerran, kun en ehtinyt laittaa ruokaa. Opiskelijalounas maksoi 6–8 euroa, joten tuli halvemmaksi kokata itse.
Tromssa ja sen ympäristö on hyvin kaunis, ja kannattaa käydä vaeltamassa vuorilla. Vaeltamaan voi mennä yksin, kaverin kanssa tai opiskelijoiden urheilujärjestö TSI:n kanssa. Lähdin heti ensimmäisellä viikolla TSI:n kanssa vaeltamaan Tromsdalstindenin huipulle (1238 mpy.). Myöhemmin sain kuulla sen olevan yksi seudun haastavimmista vaellusreiteistä, ja olinkin aika lailla poikki. Sen jälkeen muiden huippujen saavuttaminen olikin helppo homma.

Yliopisto, keskusta ja miltei kaikki opiskelija-asuntolat sijaitsevat Tromsøyan saarella. Jos haluaa nähdä muuta, saarelta kulkee busseja sekä viereiselle Kvaløyalle että mannermaalle. Julkinen liikenne on Suomeen verrattuna kallista, eivätkä saaren ulkopuolelle menevät bussit kulje kovinkaan usein. Kannattaakin vuokrata auto porukassa ja lähteä pidemmälle retkelle esimerkiksi Senjan kansallispuistoon. Hienoja vaelluskohteita on kuitenkin myös saaren lähistöllä, kuten Tromsdalstinden.
Tromssassa ei ole mahdollisuutta valuutanvaihtoon, joten kannattaa vaihtaa rahaa Suomessa ennen lähtöä. Toisaalta ilman käteistäkin pärjää, sillä kaikissa paikoissa pystyy maksamaan kortilla.

Tulet varmasti näkemään revontulia!

Näkymä Tromsdalstindeniltä

Vaihtokertomus, Universitetet i Bergen, Norja, lukuvuosi 2019–2020

Humanistisen tiedekunnan opiskelija

Lille Lungegårdsvannet – kevättä keskustassa
Ennen lähtöä

Hakeminen Bergenin yliopistoon sujui ongelmitta. Kotisivujen englanninkieliset ohjeet olivat varsin selkeät ja kattavat, ja sähköpostitiedotus hakuprosessin etenemisestä oli hoidettu hyvin. Oman yliopistosähköpostin seuraaminen tarpeeksi tiiviisti ja eri vaiheisiin ajallaan reagoiminen onkin paras tapa itse vaikuttaa hakuprosessin sujuvuuteen. Bergenin yliopiston yleisten vaihto-oppilasasioiden sähköpostiosoitteeseen lähettämiini kysymyksiin myös vastattiin varsin nopeasti. Yksittäisiä kursseja koskevia asioita tosin piti tiedustella eri osoitteista, ja ainakin yhdessä tapauksessa jouduin odottamaan vastausta hieman pidempään.

Alustavat kurssivalinnat piti tehdä jo keväällä Søknadsweb-järjestelmässä, jonne norjan kielikurssit tosin ilmaantuivat valittaviksi vasta kesäkuussa. Lukuvuosirekisteröityminen ja varsinainen ilmoittautuminen kursseille tapahtui myöhemmin kesäkuussa erillisessä Studentweb-järjestelmässä. Norjan kielikursseille ilmoittautuminen tosin oli mahdollista vasta elokuun alussa, ja sen kanssa kannattaakin olla erittäin tarkkana, sillä ryhmät täyttyivät niin nopeasti, etten aluksi päässyt haluamallani kurssille muistaessani asian vasta ensimmäisen ilmoittautumispäivän iltana. Minkäänlaista jonotuslistaa täysille norjan kursseille ei ollut myöskään käytössä, mutta tuurilla onnistuin myöhemmin lisäämään itseni yhteen ryhmistä vapaan paikan avauduttua.

Vaikka Norja onkin tuttu ja turvallinen pohjoismaa, ja olin käynyt Bergenissä useamman kerran aiemminkin, ulkomaille lähtö pitkäksi aikaa toki jännitti. Käytännön asioiden järjestely vei myös aikaa ja energiaa, etenkin kun jouduin luopumaan Helsingin asunnostani ja laittamaan kaikki tavarani varastoon. Lähdin kuitenkin Bergeniin elokuun toisella viikolla innokkain mielin.

Kevätpäivä Nubbevatnetilla
Alkubyrokratia vaihtokohteessa

Ennen opetuksen alkua oli orientaatioviikon hulinoiden lisäksi useita infotilaisuuksia, joissa käytiin kattavasti läpi vaihto-opiskelijoilta vaadittavat toimenpiteet. Opiskelijakortin (joka toimii myös yliopiston kulku- ja kirjastokorttina) hankkiminen onnistui kampuksen Studentsenteretissä ongelmitta, joskin jonotusta aiheutti se, että valokuva korttia varten otettiin paikan päällä.

Pohjoismaalaiset eivät tarvitse Norjassa erillistä oleskelulupaa, mutta yli puoli vuotta maassa asuvien on rekisteröidyttävä väestötietojärjestelmään. Tämä tapahtui tulostamalla ja täyttämällä maahanmuuttolomake ja varaamalla aika verotoimistoon (Skatteetaten), jossa piti käydä todistamassa henkilöllisyytensä sekä esittämässä vuokrasopimus ja yliopiston hyväksymiskirje.

Pärjäsin hyvin käyttämällä suomalaista pankkitiliäni ja puhelinliittymääni, sillä Norjassa miltei kaikkialla käy kortti, eikä oma palveluntarjoajani ainakaan laskuta ylimääräistä liittymän käytöstä muissa Pohjoismaissa.

Asuminen

Ohjeet asunnon hakemiseen opiskelijoiden hyvinvointisäätiö Sammenin kautta tulivat sähköpostitse jo keväällä. Sammenin sivuilla oli mahdollista tutustua eri asuntoloihin ja listata kolme toivomaansa kohdetta/asuntotyyppiä. Sainkin ykkösvaihtoehtonani olleesta Løbergsveienin asuntolasta huoneen omalla kylpyhuoneella ja keittiöllä, kuten olin toivonutkin. N. 400 euron vuokra sisältäen sähkön, veden ja nettiyhteyden ei myöskään tuntunut pahan hintaiselta.

Asuntoni oli remontoitu hiljattain ja täten hyväkuntoinen, mutta ilmeisesti osa asuntolan huoneista oli kehnommassa kuosissa. Asunnossa oli valmiina sänky, työpöytä- ja tuoli sekä kaappitilaa niin vaatteille kuin keittiötarvikkeille, mutta omiakin hankintoja joutui tekemään tyynystä ja muista petivarusteista verhoihin ja keittiötarvikkeisiin. Tässä voivat olla avuksi tuttujen Ikean ja Clas Ohlsonin lisäksi myös käytetyn tavaran kauppa Fretex sekä Tori.fi:tä vastaava FINN.no.

Asuntolan sijainti oli mukava, sillä vieressä oli vehreä hautausmaa ja lähistöllä Løvstakkenin vuori lenkkipolkuineen. Rakennuksen edestä tiheään kulkevalla bussilla pääsi kampukselle n. vartissa, eikä keskustan ja lentokentän välillä yömyöhään liikennöivän raitioreitin (Bybanen) varrelle ollut myöskään pitkä kävelymatka. Hieman yli satahenkisen asuntolan yhteisissä infotilaisuuksissa ja illanvietoissa tuli tutustuttua moniin muihin asukkaisiin, ja asuntolan Facebook-ryhmää seuraamalla pysyi ajan tasalla sekä sai hyviä käytännön neuvoja.

Sammen pyörittää myös opiskelijoiden terveydenhuoltoa, kuntosaleja ja kampuksen ruokaloita. Näistä ei itselleni tullut kokemusta, mutta ainakin ruokailu kampuksella näytti olevan selkeästi Unicafen hintoja kalliimpaa. Mahdollisuus käyttää Sammenin kuntosaleja ja Studentsenteretin uima-allasta n. 110–120 eurolla lukukaudessa sen sijaan vaikutti varsin hyvältä diililtä.

Talvinen näkymä Ulriken-vuoren huipulta
Opiskelu ja opetus

Alkuperäiseen kurssisuunnitelmaani tuli muutoksia, sillä yksi kursseista meni kielikurssini kanssa päällekkäin, kun toista taas ei keväällä järjestettykään, mutta kiinnostavat vaihtoehtoiset kurssit löytyivät helposti. Halutessaan Studentwebissä saattoikin ilmoittautua useammalle kurssille kuin mitä aikoo suorittaa, ja käydä sitten ottamassa hieman tuntumaa kurssien ensiluennoilla, sillä lukukauden opintosuunnitelman lukkoon lyömiseen oli jätetty muutama viikko aikaa.

Selkein ero opiskeluun Suomessa oli kursseista saatavien opintopisteiden määrä. Suurin osa vaihto-opiskelijoille tarjotuista kursseista olivat 10–15 opintopistettä, ja sainkin lukuvuoden 60 pinnaa kasaan neljästä kurssista. Opetuksen määrässä tämä ei näkynyt, vaan suorittamieni Norjan taidetta ja kulttuuria sekä pohjoismaista kirjallisuutta käsitelleiden kurssien luentoja oli korkeintaan kerran viikossa. Luettavaa aineistoa kummallakin kurssilla tosin oli yli tuhat sivua, joten painotus oli itsenäisessä opiskelussa. Myös suoritustavat olivat haastavampia kuin mihin olin tottunut, sillä ensimmäisen tentti oli koesalissa kuudessa tunnissa kirjoitettava essee, ja toisen kurssin päätteeksi oli viikon mittainen ”take-home exam”, jossa piti tuottaa 10–12-sivuinen essee.

Norjan kielen kurssien kohdalla 15 opintopistettä tuntui etenkin liioitellulta, sillä n. kolmen tunnin rupeama kahdesti viikossa läksyineen ei hirveästi eronnut kielikeskuksen 3–5 pisteen alkeiskursseista, eikä kurssin tentti ollut kovin vaikea. Toki pohjalla ollut ruotsin osaaminen teki omasta oppimisestani huomattavasti helpompaa. Ryhmissä oli sekaisin niin vaihto-opiskelijoita, koko tutkintonsa Bergenissä suorittavia kansainvälisiä opiskelijoita kuin maahanmuuttajiakin.

Läsnäolopakkoa ei ollut kuin kielikursseilla, joissa tehtiinkin paljon suullisia harjoituksia. Opetus luennoilla oli pääasiassa laadukasta ja innostavaa, joskin vierailevien luennoitsijoiden taso vaihteli. Kurssien luentomateriaalit ja käytännön tietoa löytyi Moodlea vastaavasta Mitt UiB -portaalista, tentit suoritettiin digitaalisesti Inspera-järjestelmässä ja arvosanat tulivat Studentwebiin. Koronatilanteen iskiessä päälle Mitt UiB sekä Zoom olivatkin kovassa käytössä, mutta eipä ennen sitäkään kampuksella tarvinnut käydä kuin korkeintaan kolmena päivänä viikossa. Kaikkien kurssieni opetus tapahtui keskustan kampuksen vierekkäisissä rakennuksissa.

Kurssit arvosteltiin skaalalla A–F, jossa F on hylätty. Loppuarvosana perustui täysin tenttiin, joskin esim. kielikurssien mittaan oli myös kirjoitustehtäviä, joiden palauttaminen oli pakollista, jotta tenttiin sai osallistua. Arvostelun ankaruudesta on hankala sanoa yleisemmällä tasolla, sillä varsin tyytyväisenä palauttamallani esseellä arvosanaksi tuli C, kun taas toisella kurssilla hieman epävarmemmin mielin viimeistelemäni kirjoitelma sai A:n.

Vapaa-aika
Bogstifossenin vesiputousta ihailemassa

Norjassa kannattaa etenkin nauttia maan upeasta luonnosta. Bergenin kaupunkia ympäröivät vuoret ovat helposti saavutettavissa julkisilla tai kävellen, ja opasteita löytyy sen verran paljon, että todellinen eksyminen on hankalaa. Suoraan keskustasta pääsee Fløyen-vuorelle kävellen n. tunnissa tai maksullisella funikulaarilla, ja huipulta eteenpäin lähtevistä lukuisista kävelyreiteistä nauttiakseen ei tarvitse olla kokenut patikoija. Myös Bergenin korkeimmalle vuorelle Ulrikenille kulkee Ulriksbanen-köysirata. Yksi ehdottomasti mainitsemisen arvoinen ulkoilualue lähellä keskustaa on Svartediketin tekojärven ympäristö, josta löytyy mm. Bogstifossenin komea vesiputous sekä vanhojen maatilojen raunioiden läpi kulkeva Kulturminneløypen. Jo pelkästään Bergenin alueella riittää koluttavaa luonnonystävälle vaikka kuinka, ja reitti-inspiraatiota voi Google Mapsin lisäksi hakea esim. UT.no-sivustolta. Opiskelijoiden ulkoiluyhdistys BSI Friluft myös järjestää yhteisiä luontoretkiä, ja norjalainen vaellusyhdistys DNT tarjoaa monenlaisia palveluita. Ajan viettäminen luonnossa onkin suosittua norjalaisten keskuudessa, mutta etenkin jos arkena on mahdollista lähteä luontoon, saa siellä olla hyvinkin rauhassa.

Opiskelijoille suunnattua yöelämää tuntui Bergenissä olevan etenkin lukukausien alussa, mutta itse en orientaatioviikon rientoja lukuun ottamatta siihen erityisemmin tutustunut. Opiskelijavapaaehtoisten pyörittämissä paikoissa kuten kampuksen humanistipubi Ad Fontesissa ja keskustan Det Akademiske Kvarterissa (tai lyhyemmin pelkkä Kvarteret) tuli tosin vietettyä paljon aikaa, sillä molemmat soveltuvat hyvin rentoon seurusteluun ja ovat opiskelijan lompakolle helliä. Vapaaehtoistoiminta edellä mainituissa tai keikkapaikka Hulenissa voikin olla oiva tapa tutustua uusiin ihmisiin, harjoitella kieltä ja nauttia vieläkin huokeammista hinnoista.

Elävää musiikkia on Bergenissä normaalisti tarjolla viikoittain, joskin itselleni mieluisamman raskaan musiikin osalta tapahtumia on selkeästi vähemmän kuin mihin olen Suomessa tottunut, vaikka Bergen onkin Norjan toiseksi suurin kaupunki, joka on maailmalla tuttu etenkin black metal -ympyröistään. Elokuussa järjestettävä Beyond the Gates -festari tosin vastasi tähän kysyntään, ja useita upeita keikkoja tuli vuoden mittaan nähtyä niin kaapelitehdasmaisessa USF Verftetissä, vanhaan pommisuojaan rakennetussa Hulenissa kuin monia erikokoisia tapahtumatiloja tarjoavassa Kvarteretissa. Myös pienempien baarien ja keikkapaikkojen – kuten Inside Rock Cafe, Skur 14, Victoria, Statsraaden, Røverdatter ja Lyst & Fryd – tarjontaa kannattaa seurata Facebookissa, jos elävä musiikki kiinnostaa.

Sandviksbatteriet – Graffitoitua sotahistoriaa
Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville

Norjassa on käytössä oma kruununsa. Saapuessani kymmenen kruunua vastasi suunnilleen yhtä euroa, mutta kevään koronakriisin myötä kruunun kurssi hieman laski alentaen mukavasti mm. vuokraa. Hintataso on siltikin korkeampi kuin Suomessa. Vaikka tämä ei ruokaostoksissa hirveästi näykään, esim. alkoholi, ulkona syöminen ja tapahtumaliput ovat selkeästi kalliimpia. Kannattaa kuitenkin katsoa, missä ruokaostoksensa tekee: ainakin Kiwi, Extra ja REMA 1000 ovat edullisempia vaihtoehtoja kuin esim. Bunnpris ja Meny. Opiskelijakorttia näyttämällä saa myös usein alennusta – muuallakin kuin opiskelijapaikoiksi profiloituneissa baareissa ja ravintoloissa – joten kannattaa rohkeasti kysyä asiasta.

Julkinen liikenne Bergenissä pelaa hyvin, ja Skyssin reittiopas on hyvä apuväline liikkumisessa. Opiskelijahintaiset kuukausiliput ovat kalliimpia kuin Helsingissä, mutta lippujen matkustusalue on myös laaja kattaen niin lentokentän kuin monia luontokohteita kaupungin ulkopuolella. Koronan myötä lipunmyynti busseissa meni katkolle, joten asia kannattaa hoitaa Bybanen-pysäkkien automaateilla, Skyss-applikaatiolla tai bussiaseman infopisteellä. Matkakortin aktivoituaan ei sitä tarvitse bussissakaan näyttää, mutta lipuntarkastajia näkyi julkisissa jonkin verran. Jos lipun matkustusalueella käyttää junaa, on hyvä tietää, ettei junista löydy kortinlukijoita, vaan lipuntarkastajalle on näytettävä kuittia, josta näkyy matkakortin kauden voimassaolo.

Kaupungissa oli turvallinen olo liikkua öiseenkin aikaan, eikä julkista juopumusta erityisempää häiriökäyttäytymistä tullut todistettua, mutta terve varovaisuus kannattaa toki pitää mukana. Norjan hieman tiukemmista laeista on myös hyvä olla tietoinen, sillä esim. alkoholin nauttiminen julkisella paikalla on kiellettyä, ja siitä on ainakin teoriassa mahdollista saada mojova sakko.

Lukuvuoden alussa kuullut varoittelut norjalaisten hiljaisesta luonteesta tai runsaasta alkoholinkäytöstä aiheuttivat suomalaisessa lähinnä ymmärtävää hymähtelyä, mutta paikkansa ne jokseenkin pitävät. Monet vaihto-opiskelijat kokevatkin, että norjalaisiin on vaikea tutustua, ja päätyvät viettämään aikaa lähinnä muiden vaihtareiden kanssa. Norjalaisten kielitaidosta tämä tosin ei jää kiinni, sillä pääasiassa Norjassa puhutaan parempaa englantia kuin Suomessa. Itse onnistuin tutustumaan useisiin norjalaisiin mm. orientaatioviikon aikana ja keikoilla käydessä, ja hillitty norjalainen sosiaalinen kulttuuri tuntui aidolta ja luontevalta. Vapaaehtoistoimintaan tai opiskelijayhdistyksiin mukaan lähteminen voivat myös olla hyviä tapoja tutustua natiiveihin.

Lopuksi on mainittava, että Bergenissä sataa keskimäärin yli 200 päivänä vuodessa, joten kosteaan keliin kannattaa varautua. Talvet ovat myös Etelä-Suomea leudompia, mutta muilta osin ilmasto on suhteellisen samankaltainen, ja lumesta on kuitenkin mahdollista nauttia lähivuorilla varsin säännöllisesti syksystä pitkälle kevääseen.

Auringonlasku Bergenin yllä

Vaihtokertomus, Universitetet i Bergen, kevät 2019

Svenska social- och kommunalhögskolanin opiskelija

Ennen lähtöä

Kun marraskuussa 2018 sain varmistuksen hyväksymisestä Bergenin yliopistoon, olin hyvin iloinen ja helpottunut. Tähän asti oli kaikki Helsingin yliopiston puolelta toiminut kätevästi ja nopeasti – olinhan aloittanut hakuprosessini jo maaliskuussa samaisena vuonna. Saatuani hyväksymissähköpostin Bergenistä oli kuitenkin vielä odotettava joulukuun puoleenväliin asti, sillä vasta silloin sain varmistuksen kurssipaikoista. Joulukuussa liityin myös Bergenin vaihto-opiskelijoille tarkoitettuun Facebook-ryhmään, jossa sai hyvin vertaistukea jo ennen lähtöä.

Kaikki byrokratia sekä Helsingin että Bergenin päässä toimi saumattomasti. Joissain tilanteissa olin epävarma jostain (esimerkiksi millä kielellä voisin kirjoittaa tentit, kun opiskelin kurssit norjaksi), mutta tilanteet selvisivät heti, kun vain viitsi kysyä ja selvittää. Vastauksen sai aina nopeasti.

Byrokratian suhteen Pohjoismaat ovat helppoja vaihtokohteita, sillä Suomesta vaihtoon lähtevän ei tarvitse tehdä paikan päällä oikeastaan mitään byrokratiaan liittyvää. Norjaan tullessani ei minun siis tarvinnut ilmoittautua poliisille eikä kaupungin asukkaaksi. Asiaan vaikutti myös tietysti se, että oleskelun kesto oli alle kuusi kuukautta. Ennen vaihtoa minun tarvitsi ainoastaan ilmoittaa Kansaneläkelaitokselle vaihdosta ja hakea ulkomaan opintotukea ja asumistukea, sekä ilmoittaa postille ja maistraatille osoitteen muutoksesta. Olin myös tehnyt opintosuunnitelman etukäteen valmiiksi ennen vaihtoon lähtöä ja saanut sen hyväksyttyä sekä Helsingin että Bergenin päässä.

Asunnon löytämisen suhteen kaikki sujui erittäin helposti. Kun on saanut hyväksynnän opiskelupaikasta Bergenin yliopistossa, saa automaattisesti myös takeen asumisesta. Vaihtoehtoja löytyi paljon, ympäri Bergeniä. Itse päädyin valitsemaan vaihtoehdoikseni kolme soluasuntoa keskustasta. Onnekseni sain ensimmäisen toiveeni! Pelkäsin etukäteen, että asuminen Norjassa tulisi maan hintatason takia hyvin kalliiksi, mutta yllätyin tämän suhteen positiivisesti. Bergenin yliopiston opiskelijajärjestön tarjoamat opiskelija-asunnot oli hinnaltaan opiskelijalle sopivat, ja itseasiassa maksoin solustani vähemmän Bergenissä kuin mitä maksoin kimppakämpästä Helsingissä.

Ostin lentolippuni Bergeniin vasta, kun olin saanut viimeisenkin vahvistuksen vaihtoon lähtemisestä. Näin jälkeenpäin mietittynä tämä oli ehkä osaltani pieni virhe, sillä lentolippu oli kaksi viikkoa ennen lähtöä ostettuna hyvinkin kallis. Mukaan pakkasin yllättävän vähän vaatteita (sen verran kuin yhteen matkalaukkuun mahtui), lakanoita ja pyyhkeitä, kenkiä sekä tavaroita, joita käytän opiskellessa.

Vaihtokohteessa

Lukukausi Bergenissä (ja Norjassa ylipäätään) alkaa melko aikaisin uudenvuoden jälkeen, joten lensin vaihtokohteeseeni jo 3. tammikuuta. Heti seuraavana päivänä oli yliopiston yhden päivän perehdytys, joka oli yhteinen kaikille Bergenin yliopiston uusille vaihto-opiskelijoille. Jo täällä pelkoni yksinjäämisestä karisi, sillä kaikki oli hyvin helposti lähestyttäviä. Siis jo toisena päivänäni uudessa maassa sain uusia ystäviä, josta olin ja olen todella iloinen.

Oltuani aikaisemman lukukauden tuutorina Helsingin yliopiston vaihto-opiskelijoille, olin yllättynyt, ettei Bergenissä ollut minkäänlaista tuutoritoimintaa vaihtareile. Yliopiston puolelta ei muutenkaan järjestetty ohjelmaa opiskelijoille – ainoastaan lukukauden ensimmäisen päivän perehdytys. Muuten tapahtumat ja illanvietot, joihin osallistuin, oli muun muassa ESN (Erasmus Student Network) Bergenin, allekirjoitetun tai ystävien järjestämiä. Tämä ei minua kuitenkaan millään tavalla vaivannut, sillä alussa kavereita sai helposti ESN:n tapahtumista ja myöhemmin, ehkä kuukauden vaihdossa olon jälkeen, keksittiin vain omia menoja kavereiden kanssa.

Mitä opiskeluun tulee, oli se tavallaan aika erilaista kuin Suomessa. Koko kevät (tammikuusta toukokuuhun) koostui yhdestä jaksosta (kuin Suomessa taas kahdesta), ja koko jakson aikana kävin ainoastaan kaksi kurssia, jotka molemmat oli 15 opintopisteen kokonaisuuksia. Koska opiskelen Suomessa ruotsiksi ja äidinkieleni on ruotsi, sain mahdollisuuden opiskella Bergenissä norjaksi. Tämä tuntui aluksi jännittävältä ja pelottavalta, mutta ensimmäisten luentojen jälkeen olin jo päässyt hyvin menoon mukaan. Koin myös, että jouduin Bergenissä opiskelemaan paljon enemmän kuin Helsingissä, mutta tämä riippuu varmaan ihan omasta aineesta. Opetus oli mielestäni korkealaatuista ja siinä mielin samanlaista kuin Suomessa, että opiskelijat koetaan yhdenvertaisiksi opettajien kanssa ja heitä voi kutsua etunimellä ja sinutella.

Itse kampus Bergenissä on aivan ihana. Se muistuttaa osin Helsingin yliopiston keskustakampusta, sillä se koostuu vanhoista taloista keskustan keskellä. Luennot olivat siis hyvin ympäri koko kampusta, eikä aina vaan samassa tilassa. Yliopiston opiskelijajärjestö tarjoaa monipuolisesti eri palveluita, esimerkiksi kuntosaleja, uimahallin, kanttiineja, kirjakauppoja sekä asuntoja. Näitä palveluita suosittelen ehdottomasti hyödyntämään, sillä hinnat ovat kohdillaan ja siellä voi tavata paljon muita opiskelijoita.

Opiskelun ohessa

Opiskelun ohessa Bergenissä tein aika paljon kaikenlaista. Vaihdon alussa, kun kaikki oli uutta ja se jännitti, tunsin, että olisi helpompaa, jos vain keksisin ja suunnittelisin paljon tekemistä niin, etten jäisi yksinomaan huoneeseeni. Olen iloinen, että päätin näin, sillä olen varma, että tätä kautta tutustuin suurempaan määrään ihmisiin ja löysin oikeasti hyviä ystäviä sekä tietenkin näin paljon. Kävin muun muassa viikonloppureissulla Stavangerissa, uuden vaihtarikaverin kanssa Barcelonassa ja tenttien jälkeen Lofooteilla. Innostuin myös kovasti vaeltamisesta – onhan kuitenkin Norjassa (ja Bergenissä) tähän uskomattomat mahdollisuudet – sekä kuntosalilla käymisestä. Jälkikäteen ajateltuna olisin kuitenkin vaihdon loppupuolella voinut säästää enemmän aikaa vaan oleskeluun, kun solu tuntui kodilta ja ystäviä oli ympärillä.

Olen hyvin onnekas siinä, että löysin nopeasti omannäköisen kaveriporukan. Yhdistävä tekijä oli, että me kaikki asuimme keskustassa, jolloin oli aina helppo, lyhyelläkin varoitusajalla, keksiä yhteistä tekemistä; laitoimme ruokaa, kävimme vaelluksilla, teimme reissuja sekä kävimme salilla tai menimme juhlimaan.

Mitä Norjan hintatasoon tulee, olin yllättynyt, miten helposti tietyissä menoissa pystyy säästämään. Koin esimerkiksi, että ruokakauppojen hinnat olivat melko samalla tasolla kuin Suomessakin, mutta muun muassa alkoholi ja konsertti- tai pääsyliput olivat huomattavasti kalliimpia. Bergenissä oli myös hyvät opiskelija-alennukset, tosin usein vain, jos raaskii kysyä.

Vinkkejä vaihtoon

Lopuksi ajattelin vielä kasata vähän vinkkejä vaihtoon lähteville.

  1. Jännitä, mutta älä liikaa. Pieni jännitys on hyvästä, ja se on luonnollista, kun oma elämä muuttuu kertaheitolla. Pidä kuitenkin mielessä, että yleensä aina kaikki sujuu hyvin. Norjalaiset ovat hyvin samanlaisia kuin suomalaiset ja kulttuuri muistuttaa suomalaista, joten tämän suhteen voit ainakin olla rennoin mielin.

 

  1. Ole avoin ja sosiaalinen. Tietenkin siinä määrin kuin se tuntuu luontevalta, mutta etenkin ensimmäisinä päivinä pääset paljon helpommin piireihin sisään, kun vain uskallat heittäytyä vähän enemmän kuin normaalisti.

 

  1. Valmistaudu rahallisesti. Kaikki vaihtoon lähtevät tietävät varmasti, että vaihdossa kuluu rahaa, mutta säästä hieman ylimääräistä. Itse ajattelen, että vaihtoon lähdetään vain kerran (tai kaksi), joten mieluummin käytän hieman enemmän rahaa kuin että kadun jälkeenpäin, että jätin jotain tekemättä.

 

  1. Keksi tekemistä. Varsinkin vaihdon alussa voi helposti tuntea yksinäisyyttä, ainakin itse tunsin. Silloin pahin asia, mitä voi tehdä on, että jää yksin omaan huoneeseensa. Lähde ulos, mene vaikka kävelylle, vaeltamaan tai soita kaverille, niin olo helpottuu!

 

  1. Muista nauttia. Itselläni meni alussa paljon aikaa hukkaa siihen, kun mietin, milloin olen taas Suomessa ja mitä kaikkea teen taas, kun olen Helsingissä. Ikävä koti-Suomeen kertoo tietysti siitä, että on tyytyväinen omaan arkeensa, mutta jos jättää nauttimatta hetkessä, sitä katuu Suomessa! Ole siis läsnä ja muista, että Suomen arkeen palaat takaisin, mutta vaihtokohteen et.

 

  1. Älä unohda Suomea kokonaan. Mielestäni on kuitenkin tärkeää, ettei unohda perhettään ja ystäviään Suomessa täysin. Muista olla yhteydessä ja kysyä kuulumisia. Muutenkin on hyvä olla unohtamatta ”normaalia” elämää Suomessa, sillä sanotaanhan, että pahin kulttuurishokki tulee, kuin saapuu takaisin kotimaahan.

 

Vaihtokertomus, Universitet i Bergen, kevät 2018

Valtiotieteellisen tiedekunnan opiskelija

Ennen lähtöä

Sain marraskuussa vaihtoyliopistostani, Bergenin yliopistosta, varmistuksen hyväksymisestäni. Tärkeimmät lähtövalmistelut oli tällöin kuitenkin jo tehty, sillä nominointi Nordlys-vaihto-ohjelman puolesta riitti käytännössä jo takaamaan pääsyni Bergeniin. Olin hankkinut menolipun ja lähettänyt asuntohakemukseni Bergenin opiskelija-asuntojen tarjoajalle. Yliopiston hyväksymiskirjeen suhahdettua sähköpostiini tunsin silti helpotusta ja riemua: matkaan lähtö konkretisoitui viimeistään tässä vaiheessa.

Bergeniin opiskelemaan saapuville vaihtareille tarjotaan tae asumuksen saamisesta, mikä helpotti lähtöstressiä huomattavasti. Suurin osa vaihtareista sijoitetaan soluihin, jotka ovat muodoltaan usein joko kahden tai muutaman ihmisen asuttavia huoneistoja tai komplekseja, joissa 8-16 ihmistä jakaa yhteisen keittiön. Itse sain oman, uudenaikaisen ja siistin huoneen tällaisesta kompleksista. Koska syyslukukaudella vaihtareita on enemmän, saatetaan heitä silloin sijoittaa kaksi samaan huoneeseen. Olin itse jo etukäteen helpottunut omasta huoneesta, sillä huomasin hektisen syksyn loppupuolella kaipaavani kovasti rauhaa ja jopa yksinäisyyttäkin.

Ennen lähtöä olin myös liittynyt Bergenin yliopiston vaihareille suunnattuun Facebook-ryhmään, jossa moni koetti löytää omia kämppiksiään jo etukäteen tutustumista varten, Myös jo Bergenissä olevat vaihtarit vastailivat moniin tulijoiden kysymyksiin.

Bergenissä vaihtareiden orientaatio-ohjelma alkoi jo varhain heti tammikuun alussa, joten uudenvuoden juhlat juhlittuani pakkasin kamani ja raahasin itseni ja kaksi painavaa laukkua Helsinki-Vantaalle. Nordlys-vaihtoverkoston myöntämä apuraha kilahti tililleni juuri parahiksi ennen lähtöä, ja suuntasin Bergeniin varsin huolettomasti tammikuun kolmantena päivänä.

Bergen. Kuva: Anna J.

Saapuminen

Bergenissä vaihtareiden saapumisjärjestelyt oli tehty todella helpoiksi. Lentokentältä saavuttuaan sai hakea kämpän avaimen koko päivän auki olevasta Studentsenteristä. Astuessani keskustan bussipysäkillä ulos, kohtasin pari haahuilevaa vaihtaria, joiden kanssa hoidimme yhdessä tulopäivän järjestelyt ja purimme ensifiiliksiämme. Tällä kohtaamisella oli iso merkitys vaihtoni sosiaaliseen elämään, sillä näistä tyypeistä tuli minulle läheisimpiä ystäviä kevään aikana.

Huoneeni oven avattuani säikähdin vähän, sillä melkein kliinisen simppelissä huoneessani ei ollut sängyn, pöydän, tuolin ja kaapin lisäksi mitään muuta irtaimistoa. Olin jostain syystä olettanut, että edes roskis löytyisi ja kaapissa roikkuisi pari henkaria. Onneksi oli uudet kaverit, joiden kanssa suuntasimme Ikeaan ostoksille. Vähän kyllä kirpaisi ostaa uutta kamaa ja pian selvisikin, että opiskelijakylän asukasjärjestö piti kirpparia, jossa se myi entisten asukkaiden tavaraa todella halpaan hintaan. Tekstiilit, kuten tyynyt ja peitot eivät kelvanneet kuitenkaan kiertoon, sillä mahdollisten tuholaisten leviäminen tahdottiin estää. Suosittelisin siis tuomaan omat petivaatteet ja pyyhkeet kotoa, jos niitä ei tahdo ostaa paikan päältä.

Minä ja suurin osa muistakin vaihtareista sai kämpän pienestä opiskelijakylästä, joka sijaitsi aikamoisen matkan päässä keskustasta. Näin ollen top viidessä hoidettavien asioiden listallani oli hankkia paikallinen matkakortti. Vietin myös paljon aikaa lempipuuhani, ruokakauppojen tarjontaan tutustumisen, parissa. Vaihtareille järjestetty ohjelma oli myös mukava orientaatio- ja tutustumismahdollisuus ja täytti ekat päiväni mukavasti ohjelmalla. Koska moni vaihtari oli erityisen kiinnostunut Bergenin tarjoamista vaellusmahdollisuuksista, saimme myös tiiviin johdantoluennon aiheeseen. Myös oma innostukseni tätä harrastetta kohtaan sai orientaatiopäivänä sysäyksen.

Saapumista seuraava alkubyrokratia sujui kaiken kaikkiaan kivuttomasti. Koska saavuin Pohjoismaasta toiseen, ei sen kummempia todistuksia, poliisikäyntejä ja muuta viranomaiskontaktia tarvittu.

Bergen keväällä. Kuva: Anna J.

Opiskelu

Kursseille ilmoittauduttiin vasta orientaation jälkeen. Osallistuin oppiaineinfoon, jossa kerrottiin tarkemmin kurssivalikoimaan ja autettiin näin kurssivalintojen suunnittelussa. Itse kursseille ilmoittautumisen prosessi oli minulle kuitenkin aluksi hämärän peitossa, sillä paikallisen ”Weboodin” käyttölogiikka oli itselleni hieman haastavaa. Pääsin kuitenkin kaikille haluamilleni kursseille, ja niin pääsivät myös kaikki ne muut vaihtarit, joiden kanssa olin asiaa jännittänyt. Opiskelussa hyödynnettiin verkkoalustoja aika samaan tyyliin kuin Helsingin yliopistossakin. Tunnusten tekemiseen ja muuhun väkerrykseen sai apua yliopiston kansainvälisten opiskelijoiden keskuksesta, jossa palvelu oli aina nopeaa, hyvää ja ystävällistä.

Itse opiskelu, eli kurssisisällöt, luennot, tehtävät ja tentit oli mielestäni järjestetty hyvin. Kaikki kurssini olivat Norjalle tyypilliseen tapaan koko lukukauden mittaisia ja niihin kuului pakollisena ryhmässä tehtävä esitelmä ja muutaman päivän mittainen kotitentti. Ryhmätyöskentely sujui yllättävän helposti ja esitelmän pitäjiä kannusti hyvä ja rakentava ilmapiiri. Poikkeuksetta kurssinvetäjäni olivat myös varsin humoristisia, eikä lähiopiskelu ollut pelkkää pönötystä, vaan dialogista, käytännönläheistä ja ajankohtaisiin ilmiöihin tarttuvaa.

Vaikka laajana esseenä suoritettu kotitentti voi ajatuksena hirvittää, olivat ne mielestäni erittäin toimivia oppimisen kannalta. Kokeen aikana pääsi kunnolla pureutumaan tenttikysymykseen ja syventämään oppimaansa. Toki osa tenteistä järjestettiin myös perinteisinä muutaman tunnin pläjäyksinä valvotussa salissa, kuten esimerkiksi suurin osa oikislaisten kavereideni kokeista.

Bergenin yliopiston rento ilmapiiri yllätti positiivisesti. Arvostelu oli kyllä suhteellisen tiukkaa, ehkä tiukempaa kuin olin tottunut, mutta se tuntui hyvin vastaavan kurssiin panostamisen määrää. Opiskelu oli siis tarpeeksi haastavaa, mutta sitä ei tarvinnut suorittaa hampaita kiristellen. Kursseista jäi myös paljon käteen.

Opiskelijaelämä ja vapaa-aika

Bergenin opiskelijaelämä oli vilkasta, mutta vaihtarina oli hieman vaikea päästä mukaan paikallisten opiskelijoiden rientoihin. Huomiota olisi enemmän voitu kiinnittää siihen, että esimerkiksi tapahtumakuvaukset olisivat olleet englanniksi ja vaihtareille olisi voitu suunnata enemmän suoraa tietoa. Vaihtarit siis viettivät suurelta osin aikaa omissa porukoissaan ja heille suunnatuissa tapahtumissa. Itse ei kokenut vaihtareille suunnattuja bileitä omikseni, mutta läheinen kaveriporukka ja muu tekeminen korvasivat tämän puolen sosiaalisesta elämästäni.

Itse saavuin vaihtoon hieman väsähtäneenä edellisestä lukukaudesta ja oli mukava huomata, että vaihdossa voi myös rauhoittua ja ottaa aikaa itselleen. Odotin vaihdoltani enemmän sosiaalisuutta, mutta päädyin kuuntelemaan itseäni ja opinkin itsestäni paljon. Toki tuli myös hieman juhlittua ja nautittua kaupungin yöelämän monipuolisista opiskelijatarjouksista.

Norjasta puhuttaessa maan luontoon tutustuneen on tuskin vaikea olla hiljaa upeista vuoristomaisemista, patikointimahdollisuuksista, vuonoista ja kirkkaista vesistä. Myös minä suosittelen ottamaan kaiken irti Norjan kaikille avoimesta luonnosta. Itse reissasin niin pohjoisessa Lofooteilla, etelässä Stavangerin läheisillä, maailmankuuluilla patikointireiteillä kuin Bergenin naapurivuonojen rannoilla sijaitsevissa pikkukylissä. Junien ja bussien hinnat ovat kohtuullisia ja moni toki reissaa maan sisällä myös lentäen edullisilla lentoyhtiöillä. Suosittelen myös vaikka vuokraamaan auton porukalla ja tekemään pienen roadtripin vuononvartta pitkin.

Lofooteilla reissussa. Kuva: Anna J.

Opiskelijan tuki ja toimeentulo

Tässä kohtaa täytyykin muistuttaa Norjan hintatasosta, joka tosin ei maahan tähtääviltä ole tuskin jäänyt unohduksiin. Muun muassa monet elintarvikkeet olivat yllättävän hintavia, kosmetiikasta ja lääkkeistä puhumattakaan. Opiskelijalle oli kuitenkin tarjolla hyviä ratkaisuja ja tarjouksia. Ruokakauppojen välillä oli myös selkeitä hintaeroja, ja puhelinsovellus Mattilbud kertoi ajantasaisesti kaikkien ruokakauppojen senhetkiset tarjoukset, joita oli jatkuvasti. Opiskelijakylässä myös kierrätettiin käytettyä tavaraa, edulliseen hintaan tietenkin.

Opiskelijoille oli tarjolla myös hyvää ja tehokasta terveydenhuoltoa. Olin itse hieman epäonninen ja jouduin turvautumaan lääkäriin parikin kertaa, melko kiireellisellä aikataululla. Opiskelijat saivat asioida kahdessa eri lääkärikeskuksessa, joihin sai ajan yleensä nopealla aikataululla. Palvelu oli erittäin osaavaa ja terveyshuolet eivät kauaa päässeet haittaamaan.

Opiskelija-asuminen oli onneksi kohtuullisen halpaa ja myös julkisessa liikenteessä oli tarjolla tuntuva alennus. Opiskelijoille oli tarjolla myös edullinen kuntosalisopimus opiskelijasäätiön laadukkaisiin kuntosaleihin. Omalla kohdallani ulkona syöminen ja muu maksullinen vapaa-ajanvietto jäi Norjassa vähemmälle, mutta onneksi lempiajanvietteeni, vuoristoilla seikkailu, oli ilmaista (joitain asiaankuuluvia retkitarvike- ja vaateostoksia lukuunottamatta).

Reissussa Sundalissa. Kuva: Anna J.

Vinkkejä seuraaville lähtijöille

  1. Koska hintataso on maassa korkeampi, voi tarvetta olla totuttua tarkemmalle budjetoinnille, jotta rahat riittävät. Nauti kuitenkin elämästä äläkä stressaa jokaista ruokaostosta.
  2. Ota selvää kaupungin tapahtumatarjonnasta ja opiskelijariennoista, vaikka niitä ei sinulle suoraan kohdennettaisikaan. Kyselemällä muilta vaihtareilta ja paikallisilta opiskelijoilta pääset omien juttujesi jäljille ja voit löytää uusia ystäviä.
  3. Maista paikallisia erikoisuuksia, minkä ruokavalioiltasi voit. Norja ei ole kulinarismistaan tunnettu, mutta perinteitä rakastavassa kulttuurissa vaalitaan ruokia, jotka saattavat olla helmiä maistajalleen.
  4. Mene luontoon. Norjalaiset ovat ulkoilmakansaa, joten vinkkejä ja opastusta retkeilyyn löytää ihan varmasti. Riippuu tietenkin hieman siitä, missä päin Norjaa olet, mutta myös pääkaupunkiseudulta lähdetään tiuhaan mökkireissuille vuoristoon.
  5. Ole avoin. Tätä ei voi tietenkään liikaa korostaa. Osa ennakko-odotuksistasi saattaa karista, mutta tilalle voi tulla jotain vielä parempaa. Tee vaihdosta itsesi näköinen!

Vaihtokertomus, Universitetet i Oslo, kevät 2018

Valtiotieteellinen tiedekunta

Ennen lähtöä ja asuminen

Ennen lähtöä osallistuin lähtöorientaatioon ja suosittelen sitä lämpimästi kaikille vaihtoon lähteville. Siellä saa hyödyllistä tietoa mitä pitää muistaa tehdä ennen vaihtoa, vaihdossa ja vaihdon jälkeen. Suurin aikaa vievä juttu vaihtoonlähdössä oli mielestäni vaihtohakemuksen täyttäminen, mutta siihenkin saa apua yliopistolta jos tarvitsee. Kannattaa hoitaa vielä Suomessa ollessa vakuutus ja puhelinliittymä. SiO, joka on paikallinen ”opiskelijajärjestö”, takaa kaikille vaihtareille jonkun asunnon, jos on hakenut asuntoa ajoissa. Mielestäni suurin osa SiO:n asunnoista oli melko siistejä, joten sen kautta vuokratuissa asunnoissa tuskin ilmenee mitään ikäviä yllätyksiä. Suosituimpia opiskelijakyliä ovat Sogn ja Kringsjå ja suosittelenkin ottamaan asunnon jommastakummasta noista. Toki muitakin vaihtoehtoja löytyy, mutta suurin osa vaihtareista asuu Sognissa tai Kringsjåssa. Sogn ja Kringsjå ovat suhteellisen lähellä tosiaan, noin 1,5 kilometrin etäisyydellä toisistaan. Krinsjån plussapuoli on, että se on lähempänä luontoa. Vieressä on Sognsvann-niminen järvi, joka onkin suosittu ulkoilualue niin paikallisten kuin vaihtareidenkin keskuudessa. Sogn puolestaan on hiukan lähempänä yliopisto kampuksia.

Alkubyrokratia vaihtokohteessa

Menin itse vaihtokohteeseen viikko ennen opiskelujen alkua ja mielestäni se oli hyvä päätös. Kerkesin tutustua ympäristöön rauhassa ennen kuin opiskelut alkoivat. Mielestäni kaikki alkubyrokratia sujui todella mutkattomasti. Avaintenhaku SiO:n asuntoihin tapahtuu yliopistolta ja se oli tosi näppärää. Opiskelijakortin saa myös samasta paikasta, mikä kannattaakin hoitaa heti alkuun niin saa matkakorttiin myös opiskelija-alennukset. Opiskelijakortin saamiseen tarvitset dokumentin siitä, että opiskelet Oslossa. Kuva napataan siellä ja kortin saa noin 10 minuutissa. Suomalaisten ei tarvitse ilmoittautua paikalliselle poliisille tai kaupungille (ainakaan jos on maassa puoli vuotta niin kuin itse olin). Mikäli haluaa liittyä kuntosalille, suosittelen SiO:n Athleticaa, maksaa noin 30 euroa kuussa ja samalla kortilla voi käydä myös uimahallissa. Itselläni ei ollut mitään ongelmia alkubyrokratiassa ja tuntui että kaikki asiat hoitui tosi helposti. Norjalaiset auttavat myös tosi mielellään, joten jos tulee jotain ongelmia niin rohkeasti vaan kysymään apua!

Opiskelu ja opetus

Kampukset ovat aika helppo ottaa haltuun ja ensimmäisellä viikolla tuutoreiden järjestämä kampuskierros auttaa oppimaan mistä löytyy mitäkin, joten siihen kannattaa ehdottomasti osallistua! Mielestäni opiskelu on tasoltaan suhteellisen samaa tasoa kuin Suomessa. Kurssit ovat hiukan eri tavalla rakennettuja, ja ainakin omat kurssit olivat kaikki laajuudeltaan 10 opintopistettä. Kurssien sisältöön kuuluu tyypillisesti kirjallinen tehtävä, joka on laajuudeltaan noin 2000 sanan mittainen lyhyt tutkielma valitusta aiheesta. Tämän lisäksi kursseihin kuuluu loppukoe. Monissa kursseissa on luentojen lisäksi seminaareja, joiden tarkoitus on lisätä keskustelua luennoilla käydyistä aiheista sekä antaa paremmat edellytykset kirjoittaa kirjallista tehtävää. Seminaarit ovat yleensä vapaaehtoisia, mutta niihin suositellaan osallistumaan. Kokeet Oslossa tuntuivat hyvin virallisilta, koska niitä ei järjestetä yliopistolla vaan erillisessä koerakennuksessa ja koetilaisuuksissa on useita valvojia. Kokeet tehdään lähes poikkeuksetta tietokoneella. Tämä jännitti aluksi itseäni, koska en ole tottunut tekemään tenttejä koneella, mutta itse asiassa näin jälkikäteen se oli huomattavasti näppärämpää kuin että kokeet olisi tehty käsin. Kokeissa saa yleensä käyttää suomi-englanti-sanakirjaa, joten kannattaa pakata sanakirja mukaan. Poikkeuksena tietenkin englanninkielen kurssi, mutta siinä saa käyttää sitten puolestaan Oxford-sanakirjaa. Kuten kaikki muukin Norjassa, myös opiskelijoiden terveydenhuolto oli todella toimivaa. Jouduin itse käymään kerran lääkärissä ja kun varasin ajan, niin sain sen heti seuraavalle päivälle. Yksi ystäväni myös meni muutaman kerran lääkäriin ilman ennakkoon tehtyä ajanvarausta ja pääsi vastaanotolle noin 15 minuutin odottelun jälkeen.

Muuta

Kuten arvata saattaa, Oslo on hintatasoltaan korkea, mutta mielestäni ei kuitenkaan ihan hirveän paljon korkeampi kuin Suomessa. Hintataso on usein suurempi shokki monelle muualta tuleville kuin suomalaisille. Pienellä suunnittelulla siellä on kuitenkin mahdollista elää ihan kohtuullisella budjetilla. Esimerkiksi opiskelijakampuksilla ruokailu on kallista, siihen saa helposti upotettua 7-10 euroa per kerta. Kampuksilla on kuitenkin paljon mikroja, joissa opiskelijat voivat lämmittää omia ruokia. Suurin yllätys Oslossa itselleni oli se, että sunnuntaisin kaikki kaupat (myös ruokakaupat) ovat kiinni. Kaiken kaikkiaan Oslo on turvallinen maa, ja kaupunki on helppo ottaa haltuun.