Vaihtokertomus, UiT Norges arktiske universitet, Norja, syksy 2019

Humanistisen tiedekunnan opiskelija

UiT Norges arktiske universitet on maailman pohjoisin yliopisto. Sillä on kymmenen kampusta, joista eteläisin on Mo i Ranassa ja pohjoisin Huippuvuorilla. Minä olin Nordplus-vaihdossa Tromssassa, jossa opiskelin pohjoismaisia kieliä ja kirjallisuutta, eli käytännössä norjan kieltä ja kirjallisuutta.

Ennen lähtöä

Vaihtohaun ensimmäinen vaihe oli mutkaton, ja hakemuksen tekeminen Mobility Online -portaalissa helppoa. Sain helmikuun lopussa tietää, että minut oli valittu, ja alkoi seuraava vaihe. Maaliskuun loppupuolella sain käyttäjätunnuksen SøknadsWeb-hakuportaaliin, jossa täytin hakemuksen vaihtoyliopistoon. Tämäkin vaihe sujui hyvin, ja vaihtoyliopistosta saadut ohjeet olivat selkeät. Muistutuksia dead linesta ja muuta tietoa hakuprosessin etenemisestä tuli pitkin huhti- ja toukokuuta. Toukokuun lopussa tuli myös tietoa ja ohjeita Nordplus-apurahaan liittyen. Kesäkuun alussa tuli vihdoin kauan odotettu tieto vaihtoyliopistoon hyväksymisestä. Paikka piti vielä hyväksyä SøknadsWeb-portaalissa. Heinäkuun loppuun mennessä piti ilmoittaa saapumisajankohtansa ja ilmoittautua orientaatioviikolle. Saavuin Tromssaan 12. elokuuta, ja orientaatioviikko alkoi seuraavana päivänä.

Alkubyrokratia vaihtokohteessa

Pohjoismaan kansalaisena minulla ei oikeastaan ollut mitään alkubyrokratiaa hoidettavana. Minulla oli mukanani kaksi Letter of confirmation -dokumenttia (yksi Helsingin yliopistolle ja toinen Nordplusille), joihin piti saada allekirjoitus vasta vaihdon lopussa. Vaihdon alussa en tarvinnut mitään allekirjoitusta mistään, eikä minun tarvinnut täyttää mitään papereita vaihtoyliopistolla. Kaikki tarvittava oli jo hoidettu hakuprosessin aikana SøknadsWeb-portaalissa. Pohjoismaan kansalaisena minun ei myöskään tarvinnut ilmoittautua kaupungin asukkaaksi tai poliisille, sillä vaihtoni oli alle kuuden kuukauden pituinen. Verovirastolla täytyi käydä vain, jos olisi työsuhteessa. Ainoa asia, jota alkubyrokratiaksi voisi kutsua, oli UiT:n opiskelijakortin saaminen. Sen sai yliopistolla näyttämällä passia ja vaihtoyliopistolta saatua Letter of admission -dokumenttia. Sitten otettiin valokuva, joka tuli opiskelijakorttiin, minkä jälkeen kortti tulostettiin saman tien.

Asuminen

Asuntohakemus kannattaa tehdä niin pian kuin mahdollista. Täytin asuntohakemuksen opiskelija-asuntolaan maaliskuun lopussa heti sen jälkeen, kun olin täyttänyt hakemukseni vaihtoyliopistoon. Asuntohakemus tehdään Norges arktiske studentsamskipnadenin sivuilla. Hakemukseen pystyi laittamaan kymmenen eri asuntovaihtoehtoa. Hakemus piti ohjeiden mukaan uusia joka toinen kuukausi, ellei ollut saanut siihen vastausta. Uusin hakemukseni toukokuun lopussa. Tämän jälkeen minun piti uusia se toisen kerran jo kuukauden kuluttua eli kesäkuun lopussa. Kannattaa siis tarkkailla hakemusta omalla tilillään Samskipnadenin sivuilla, ettei uusimispäivämäärä mene ohitse huomaamatta.
Kun vaihdon alkamiseen oli enää kolme viikkoa, sain tiedon asunnosta. Otin minulle tarjotun asunnon vastaan ja allekirjoitin vuokrasopimuksen saman tien. Sain huoneen Mortensnesistä noin kahden kilometrin päästä yliopistolta, mikä oli yhdeksäs vaihtoehtoni hakemuksessa. Samalla käytävällä oli kahdeksan 12 neliön huonetta, yksi yhteinen keittiö ja neljä kylpyhuonetta. Vuokra oli noin 400 euroa kuukaudessa.

Käytävälläni asui niin norjalaisia kuin muita vaihto-opiskelijoita. Viihdyin todella hyvin, ja minusta ja viereisessä huoneessa asuvasta vaihto-opiskelijasta tuli todella hyviä ystäviä. Minulla kävi todella onni asumisen suhteen, sillä kaikki paitsi yksi siivosivat omat jälkensä ja pitivät hyväkuntoista ja hyvin varustettua keittiötä siistinä. Näin ei ollut jokaisessa keittiössä Mortensnesissä. Kaikki keittiöt eivät myöskään olleet yhtä hyvin varustettuja. Meiltä löytyi jopa kaikki tarvikkeet, joita leipomiseen saattaa tarvita, ja leivoin ystävieni kanssa melko usein. Talo, jossa asuin, oli myös hyvin hiljainen. Toisella suomalaisella vaihto-opiskelijalla, joka asui Breivikassa yliopiston välittömässä läheisyydessä, tilanne oli aivan toinen. Siellä oli meteliä joka ilta, eikä kukaan piitannut keittiön siisteydestä.

Mortensnesin opiskelija-asuntola
Opiskelu ja opetus

Opiskelin pohjoismaisia kieliä ja kirjallisuutta. Kurssit olivat siis norjan kielellä, ja ne käsittelivät norjan kieltä ja norjalaista kirjallisuutta. UiT:ssa opintoihin ei Helsingin yliopiston tapaan sisälly kursseja muilla pohjoismaisilla kielillä. Tämä on mielestäni hyvin valitettavaa paikallisten opiskelijoiden puolesta, mutta ei haitannut minua, sillä olin lähtenyt Tromssaan opiskelemaan nimenomaan norjan kieltä. Yhdellä kurssilla oli toinenkin vaihto-opiskelija, mutta muuten kaikki olivat norjalaisia.

Kampusaluetta

Olin oppinut ymmärtämään sekä puhuttua että kirjoitettua norjan kieltä jo lapsena, ja olin harjoitellut puhumista Helsingin Pohjoismaisen kulttuuripisteen järjestämässä pohjoismaisessa kielikahvilassa ennen vaihtoa. Kieli ei siis aiheuttanut minkäänlaisia ongelmia. Suoritin kaksi 10 opintopisteen kurssia, ja työmäärä opintopistettä kohden oli huomattavasti vähäisempi kuin HY:ssä. Toisella kursseista lopputentin ja muut tehtävät sai vaihto-opiskelijana suorittaa myös ruotsin tai tanskan kielellä. Pelkällä ruotsin kielen taidolla siis pärjää hyvin, ainakin jos suorittaa sellaisia kursseja, joilla tentin saa suorittaa myös ruotsiksi ja jos pystyy ymmärtämään norjaa. (Jos opiskeltava aine ei ole kieliaine, pärjää hyvin pelkällä englannilla.) Toinen kursseistani ei suoranaisesti ollut tarkoitettu vaihto-opiskelijoille, ja suorituskielenä oli vain norja. Siinä ei ollut kirjallista lopputenttiä, vaan kurssin lopussa pidettiin 20 minuutin esitelmä kurssilla käsitellystä aiheesta. Arvosteluasteikko oli kyseisellä kurssilla hyväksytty-hylätty, joten esitelmän suhteen ei tarvinnut stressata. Valitsin esitelmäni aiheeksi pohjoismaisen kielipolitiikan, ja vertailin kaikkien pohjoismaiden kielipolitiikkaa, vaikka kurssilla pääpaino oli ollut Norjan kielipolitiikassa. Lisäksi kurssin aikana piti kirjoittaa tiivistelmä yhdestä luentokerrasta.

Opetuksen laatu oli mielestäni HY:tä huonompi. Luennoilla opettaja tavallisesti luennoi, ja opiskelijan ainoa tehtävä oli tiedon vastaanottaminen. Kaipasin keskusteluja ja paritehtäviä, mutta niitä oli hyvin vähän. Kirjallinen lopputentti oli kuuden tunnin pituinen ja se kirjoitettiin samankaltaisin järjestelyin, joihin Suomessa on totuttu ylioppilaskirjoituksissa. Esitelmän pitäminen toisen kurssin suoritustapana oli miellyttävää vastapainona kirjalliseen tenttiin.

Kirjat ovat Norjassa kalliita, ja onnekseni minun ei tarvinnut ostaa niitä enempää kuin yksi. Kurssilla, jolla oli kirjallinen tentti, oli kaksi kurssikirjaa. Toisen niistä sain lainattua yliopiston kirjastosta ja toisen minun piti ostaa noin 60 eurolla. Toisella kurssilla kaiken tarvitsemansa materiaalin sai opettajalta.

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville

Norja on tiettävästi kallis maa, mutta siitä huolimatta Nordplus-apuraha sekä opintotuki riittivät kattamaan kaikki kuluni. Yliopiston ruokalassa söin vain kerran, kun en ehtinyt laittaa ruokaa. Opiskelijalounas maksoi 6–8 euroa, joten tuli halvemmaksi kokata itse.
Tromssa ja sen ympäristö on hyvin kaunis, ja kannattaa käydä vaeltamassa vuorilla. Vaeltamaan voi mennä yksin, kaverin kanssa tai opiskelijoiden urheilujärjestö TSI:n kanssa. Lähdin heti ensimmäisellä viikolla TSI:n kanssa vaeltamaan Tromsdalstindenin huipulle (1238 mpy.). Myöhemmin sain kuulla sen olevan yksi seudun haastavimmista vaellusreiteistä, ja olinkin aika lailla poikki. Sen jälkeen muiden huippujen saavuttaminen olikin helppo homma.

Yliopisto, keskusta ja miltei kaikki opiskelija-asuntolat sijaitsevat Tromsøyan saarella. Jos haluaa nähdä muuta, saarelta kulkee busseja sekä viereiselle Kvaløyalle että mannermaalle. Julkinen liikenne on Suomeen verrattuna kallista, eivätkä saaren ulkopuolelle menevät bussit kulje kovinkaan usein. Kannattaakin vuokrata auto porukassa ja lähteä pidemmälle retkelle esimerkiksi Senjan kansallispuistoon. Hienoja vaelluskohteita on kuitenkin myös saaren lähistöllä, kuten Tromsdalstinden.
Tromssassa ei ole mahdollisuutta valuutanvaihtoon, joten kannattaa vaihtaa rahaa Suomessa ennen lähtöä. Toisaalta ilman käteistäkin pärjää, sillä kaikissa paikoissa pystyy maksamaan kortilla.

Tulet varmasti näkemään revontulia!

Näkymä Tromsdalstindeniltä

Vaihtokertomus, Universitetet i Bergen, Norja, lukuvuosi 2019–2020

Humanistisen tiedekunnan opiskelija

Lille Lungegårdsvannet – kevättä keskustassa
Ennen lähtöä

Hakeminen Bergenin yliopistoon sujui ongelmitta. Kotisivujen englanninkieliset ohjeet olivat varsin selkeät ja kattavat, ja sähköpostitiedotus hakuprosessin etenemisestä oli hoidettu hyvin. Oman yliopistosähköpostin seuraaminen tarpeeksi tiiviisti ja eri vaiheisiin ajallaan reagoiminen onkin paras tapa itse vaikuttaa hakuprosessin sujuvuuteen. Bergenin yliopiston yleisten vaihto-oppilasasioiden sähköpostiosoitteeseen lähettämiini kysymyksiin myös vastattiin varsin nopeasti. Yksittäisiä kursseja koskevia asioita tosin piti tiedustella eri osoitteista, ja ainakin yhdessä tapauksessa jouduin odottamaan vastausta hieman pidempään.

Alustavat kurssivalinnat piti tehdä jo keväällä Søknadsweb-järjestelmässä, jonne norjan kielikurssit tosin ilmaantuivat valittaviksi vasta kesäkuussa. Lukuvuosirekisteröityminen ja varsinainen ilmoittautuminen kursseille tapahtui myöhemmin kesäkuussa erillisessä Studentweb-järjestelmässä. Norjan kielikursseille ilmoittautuminen tosin oli mahdollista vasta elokuun alussa, ja sen kanssa kannattaakin olla erittäin tarkkana, sillä ryhmät täyttyivät niin nopeasti, etten aluksi päässyt haluamallani kurssille muistaessani asian vasta ensimmäisen ilmoittautumispäivän iltana. Minkäänlaista jonotuslistaa täysille norjan kursseille ei ollut myöskään käytössä, mutta tuurilla onnistuin myöhemmin lisäämään itseni yhteen ryhmistä vapaan paikan avauduttua.

Vaikka Norja onkin tuttu ja turvallinen pohjoismaa, ja olin käynyt Bergenissä useamman kerran aiemminkin, ulkomaille lähtö pitkäksi aikaa toki jännitti. Käytännön asioiden järjestely vei myös aikaa ja energiaa, etenkin kun jouduin luopumaan Helsingin asunnostani ja laittamaan kaikki tavarani varastoon. Lähdin kuitenkin Bergeniin elokuun toisella viikolla innokkain mielin.

Kevätpäivä Nubbevatnetilla
Alkubyrokratia vaihtokohteessa

Ennen opetuksen alkua oli orientaatioviikon hulinoiden lisäksi useita infotilaisuuksia, joissa käytiin kattavasti läpi vaihto-opiskelijoilta vaadittavat toimenpiteet. Opiskelijakortin (joka toimii myös yliopiston kulku- ja kirjastokorttina) hankkiminen onnistui kampuksen Studentsenteretissä ongelmitta, joskin jonotusta aiheutti se, että valokuva korttia varten otettiin paikan päällä.

Pohjoismaalaiset eivät tarvitse Norjassa erillistä oleskelulupaa, mutta yli puoli vuotta maassa asuvien on rekisteröidyttävä väestötietojärjestelmään. Tämä tapahtui tulostamalla ja täyttämällä maahanmuuttolomake ja varaamalla aika verotoimistoon (Skatteetaten), jossa piti käydä todistamassa henkilöllisyytensä sekä esittämässä vuokrasopimus ja yliopiston hyväksymiskirje.

Pärjäsin hyvin käyttämällä suomalaista pankkitiliäni ja puhelinliittymääni, sillä Norjassa miltei kaikkialla käy kortti, eikä oma palveluntarjoajani ainakaan laskuta ylimääräistä liittymän käytöstä muissa Pohjoismaissa.

Asuminen

Ohjeet asunnon hakemiseen opiskelijoiden hyvinvointisäätiö Sammenin kautta tulivat sähköpostitse jo keväällä. Sammenin sivuilla oli mahdollista tutustua eri asuntoloihin ja listata kolme toivomaansa kohdetta/asuntotyyppiä. Sainkin ykkösvaihtoehtonani olleesta Løbergsveienin asuntolasta huoneen omalla kylpyhuoneella ja keittiöllä, kuten olin toivonutkin. N. 400 euron vuokra sisältäen sähkön, veden ja nettiyhteyden ei myöskään tuntunut pahan hintaiselta.

Asuntoni oli remontoitu hiljattain ja täten hyväkuntoinen, mutta ilmeisesti osa asuntolan huoneista oli kehnommassa kuosissa. Asunnossa oli valmiina sänky, työpöytä- ja tuoli sekä kaappitilaa niin vaatteille kuin keittiötarvikkeille, mutta omiakin hankintoja joutui tekemään tyynystä ja muista petivarusteista verhoihin ja keittiötarvikkeisiin. Tässä voivat olla avuksi tuttujen Ikean ja Clas Ohlsonin lisäksi myös käytetyn tavaran kauppa Fretex sekä Tori.fi:tä vastaava FINN.no.

Asuntolan sijainti oli mukava, sillä vieressä oli vehreä hautausmaa ja lähistöllä Løvstakkenin vuori lenkkipolkuineen. Rakennuksen edestä tiheään kulkevalla bussilla pääsi kampukselle n. vartissa, eikä keskustan ja lentokentän välillä yömyöhään liikennöivän raitioreitin (Bybanen) varrelle ollut myöskään pitkä kävelymatka. Hieman yli satahenkisen asuntolan yhteisissä infotilaisuuksissa ja illanvietoissa tuli tutustuttua moniin muihin asukkaisiin, ja asuntolan Facebook-ryhmää seuraamalla pysyi ajan tasalla sekä sai hyviä käytännön neuvoja.

Sammen pyörittää myös opiskelijoiden terveydenhuoltoa, kuntosaleja ja kampuksen ruokaloita. Näistä ei itselleni tullut kokemusta, mutta ainakin ruokailu kampuksella näytti olevan selkeästi Unicafen hintoja kalliimpaa. Mahdollisuus käyttää Sammenin kuntosaleja ja Studentsenteretin uima-allasta n. 110–120 eurolla lukukaudessa sen sijaan vaikutti varsin hyvältä diililtä.

Talvinen näkymä Ulriken-vuoren huipulta
Opiskelu ja opetus

Alkuperäiseen kurssisuunnitelmaani tuli muutoksia, sillä yksi kursseista meni kielikurssini kanssa päällekkäin, kun toista taas ei keväällä järjestettykään, mutta kiinnostavat vaihtoehtoiset kurssit löytyivät helposti. Halutessaan Studentwebissä saattoikin ilmoittautua useammalle kurssille kuin mitä aikoo suorittaa, ja käydä sitten ottamassa hieman tuntumaa kurssien ensiluennoilla, sillä lukukauden opintosuunnitelman lukkoon lyömiseen oli jätetty muutama viikko aikaa.

Selkein ero opiskeluun Suomessa oli kursseista saatavien opintopisteiden määrä. Suurin osa vaihto-opiskelijoille tarjotuista kursseista olivat 10–15 opintopistettä, ja sainkin lukuvuoden 60 pinnaa kasaan neljästä kurssista. Opetuksen määrässä tämä ei näkynyt, vaan suorittamieni Norjan taidetta ja kulttuuria sekä pohjoismaista kirjallisuutta käsitelleiden kurssien luentoja oli korkeintaan kerran viikossa. Luettavaa aineistoa kummallakin kurssilla tosin oli yli tuhat sivua, joten painotus oli itsenäisessä opiskelussa. Myös suoritustavat olivat haastavampia kuin mihin olin tottunut, sillä ensimmäisen tentti oli koesalissa kuudessa tunnissa kirjoitettava essee, ja toisen kurssin päätteeksi oli viikon mittainen ”take-home exam”, jossa piti tuottaa 10–12-sivuinen essee.

Norjan kielen kurssien kohdalla 15 opintopistettä tuntui etenkin liioitellulta, sillä n. kolmen tunnin rupeama kahdesti viikossa läksyineen ei hirveästi eronnut kielikeskuksen 3–5 pisteen alkeiskursseista, eikä kurssin tentti ollut kovin vaikea. Toki pohjalla ollut ruotsin osaaminen teki omasta oppimisestani huomattavasti helpompaa. Ryhmissä oli sekaisin niin vaihto-opiskelijoita, koko tutkintonsa Bergenissä suorittavia kansainvälisiä opiskelijoita kuin maahanmuuttajiakin.

Läsnäolopakkoa ei ollut kuin kielikursseilla, joissa tehtiinkin paljon suullisia harjoituksia. Opetus luennoilla oli pääasiassa laadukasta ja innostavaa, joskin vierailevien luennoitsijoiden taso vaihteli. Kurssien luentomateriaalit ja käytännön tietoa löytyi Moodlea vastaavasta Mitt UiB -portaalista, tentit suoritettiin digitaalisesti Inspera-järjestelmässä ja arvosanat tulivat Studentwebiin. Koronatilanteen iskiessä päälle Mitt UiB sekä Zoom olivatkin kovassa käytössä, mutta eipä ennen sitäkään kampuksella tarvinnut käydä kuin korkeintaan kolmena päivänä viikossa. Kaikkien kurssieni opetus tapahtui keskustan kampuksen vierekkäisissä rakennuksissa.

Kurssit arvosteltiin skaalalla A–F, jossa F on hylätty. Loppuarvosana perustui täysin tenttiin, joskin esim. kielikurssien mittaan oli myös kirjoitustehtäviä, joiden palauttaminen oli pakollista, jotta tenttiin sai osallistua. Arvostelun ankaruudesta on hankala sanoa yleisemmällä tasolla, sillä varsin tyytyväisenä palauttamallani esseellä arvosanaksi tuli C, kun taas toisella kurssilla hieman epävarmemmin mielin viimeistelemäni kirjoitelma sai A:n.

Vapaa-aika
Bogstifossenin vesiputousta ihailemassa

Norjassa kannattaa etenkin nauttia maan upeasta luonnosta. Bergenin kaupunkia ympäröivät vuoret ovat helposti saavutettavissa julkisilla tai kävellen, ja opasteita löytyy sen verran paljon, että todellinen eksyminen on hankalaa. Suoraan keskustasta pääsee Fløyen-vuorelle kävellen n. tunnissa tai maksullisella funikulaarilla, ja huipulta eteenpäin lähtevistä lukuisista kävelyreiteistä nauttiakseen ei tarvitse olla kokenut patikoija. Myös Bergenin korkeimmalle vuorelle Ulrikenille kulkee Ulriksbanen-köysirata. Yksi ehdottomasti mainitsemisen arvoinen ulkoilualue lähellä keskustaa on Svartediketin tekojärven ympäristö, josta löytyy mm. Bogstifossenin komea vesiputous sekä vanhojen maatilojen raunioiden läpi kulkeva Kulturminneløypen. Jo pelkästään Bergenin alueella riittää koluttavaa luonnonystävälle vaikka kuinka, ja reitti-inspiraatiota voi Google Mapsin lisäksi hakea esim. UT.no-sivustolta. Opiskelijoiden ulkoiluyhdistys BSI Friluft myös järjestää yhteisiä luontoretkiä, ja norjalainen vaellusyhdistys DNT tarjoaa monenlaisia palveluita. Ajan viettäminen luonnossa onkin suosittua norjalaisten keskuudessa, mutta etenkin jos arkena on mahdollista lähteä luontoon, saa siellä olla hyvinkin rauhassa.

Opiskelijoille suunnattua yöelämää tuntui Bergenissä olevan etenkin lukukausien alussa, mutta itse en orientaatioviikon rientoja lukuun ottamatta siihen erityisemmin tutustunut. Opiskelijavapaaehtoisten pyörittämissä paikoissa kuten kampuksen humanistipubi Ad Fontesissa ja keskustan Det Akademiske Kvarterissa (tai lyhyemmin pelkkä Kvarteret) tuli tosin vietettyä paljon aikaa, sillä molemmat soveltuvat hyvin rentoon seurusteluun ja ovat opiskelijan lompakolle helliä. Vapaaehtoistoiminta edellä mainituissa tai keikkapaikka Hulenissa voikin olla oiva tapa tutustua uusiin ihmisiin, harjoitella kieltä ja nauttia vieläkin huokeammista hinnoista.

Elävää musiikkia on Bergenissä normaalisti tarjolla viikoittain, joskin itselleni mieluisamman raskaan musiikin osalta tapahtumia on selkeästi vähemmän kuin mihin olen Suomessa tottunut, vaikka Bergen onkin Norjan toiseksi suurin kaupunki, joka on maailmalla tuttu etenkin black metal -ympyröistään. Elokuussa järjestettävä Beyond the Gates -festari tosin vastasi tähän kysyntään, ja useita upeita keikkoja tuli vuoden mittaan nähtyä niin kaapelitehdasmaisessa USF Verftetissä, vanhaan pommisuojaan rakennetussa Hulenissa kuin monia erikokoisia tapahtumatiloja tarjoavassa Kvarteretissa. Myös pienempien baarien ja keikkapaikkojen – kuten Inside Rock Cafe, Skur 14, Victoria, Statsraaden, Røverdatter ja Lyst & Fryd – tarjontaa kannattaa seurata Facebookissa, jos elävä musiikki kiinnostaa.

Sandviksbatteriet – Graffitoitua sotahistoriaa
Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville

Norjassa on käytössä oma kruununsa. Saapuessani kymmenen kruunua vastasi suunnilleen yhtä euroa, mutta kevään koronakriisin myötä kruunun kurssi hieman laski alentaen mukavasti mm. vuokraa. Hintataso on siltikin korkeampi kuin Suomessa. Vaikka tämä ei ruokaostoksissa hirveästi näykään, esim. alkoholi, ulkona syöminen ja tapahtumaliput ovat selkeästi kalliimpia. Kannattaa kuitenkin katsoa, missä ruokaostoksensa tekee: ainakin Kiwi, Extra ja REMA 1000 ovat edullisempia vaihtoehtoja kuin esim. Bunnpris ja Meny. Opiskelijakorttia näyttämällä saa myös usein alennusta – muuallakin kuin opiskelijapaikoiksi profiloituneissa baareissa ja ravintoloissa – joten kannattaa rohkeasti kysyä asiasta.

Julkinen liikenne Bergenissä pelaa hyvin, ja Skyssin reittiopas on hyvä apuväline liikkumisessa. Opiskelijahintaiset kuukausiliput ovat kalliimpia kuin Helsingissä, mutta lippujen matkustusalue on myös laaja kattaen niin lentokentän kuin monia luontokohteita kaupungin ulkopuolella. Koronan myötä lipunmyynti busseissa meni katkolle, joten asia kannattaa hoitaa Bybanen-pysäkkien automaateilla, Skyss-applikaatiolla tai bussiaseman infopisteellä. Matkakortin aktivoituaan ei sitä tarvitse bussissakaan näyttää, mutta lipuntarkastajia näkyi julkisissa jonkin verran. Jos lipun matkustusalueella käyttää junaa, on hyvä tietää, ettei junista löydy kortinlukijoita, vaan lipuntarkastajalle on näytettävä kuittia, josta näkyy matkakortin kauden voimassaolo.

Kaupungissa oli turvallinen olo liikkua öiseenkin aikaan, eikä julkista juopumusta erityisempää häiriökäyttäytymistä tullut todistettua, mutta terve varovaisuus kannattaa toki pitää mukana. Norjan hieman tiukemmista laeista on myös hyvä olla tietoinen, sillä esim. alkoholin nauttiminen julkisella paikalla on kiellettyä, ja siitä on ainakin teoriassa mahdollista saada mojova sakko.

Lukuvuoden alussa kuullut varoittelut norjalaisten hiljaisesta luonteesta tai runsaasta alkoholinkäytöstä aiheuttivat suomalaisessa lähinnä ymmärtävää hymähtelyä, mutta paikkansa ne jokseenkin pitävät. Monet vaihto-opiskelijat kokevatkin, että norjalaisiin on vaikea tutustua, ja päätyvät viettämään aikaa lähinnä muiden vaihtareiden kanssa. Norjalaisten kielitaidosta tämä tosin ei jää kiinni, sillä pääasiassa Norjassa puhutaan parempaa englantia kuin Suomessa. Itse onnistuin tutustumaan useisiin norjalaisiin mm. orientaatioviikon aikana ja keikoilla käydessä, ja hillitty norjalainen sosiaalinen kulttuuri tuntui aidolta ja luontevalta. Vapaaehtoistoimintaan tai opiskelijayhdistyksiin mukaan lähteminen voivat myös olla hyviä tapoja tutustua natiiveihin.

Lopuksi on mainittava, että Bergenissä sataa keskimäärin yli 200 päivänä vuodessa, joten kosteaan keliin kannattaa varautua. Talvet ovat myös Etelä-Suomea leudompia, mutta muilta osin ilmasto on suhteellisen samankaltainen, ja lumesta on kuitenkin mahdollista nauttia lähivuorilla varsin säännöllisesti syksystä pitkälle kevääseen.

Auringonlasku Bergenin yllä

Vaihtokertomus, Universitetet i Bergen, kevät 2019

Svenska social- och kommunalhögskolanin opiskelija

Ennen lähtöä

Kun marraskuussa 2018 sain varmistuksen hyväksymisestä Bergenin yliopistoon, olin hyvin iloinen ja helpottunut. Tähän asti oli kaikki Helsingin yliopiston puolelta toiminut kätevästi ja nopeasti – olinhan aloittanut hakuprosessini jo maaliskuussa samaisena vuonna. Saatuani hyväksymissähköpostin Bergenistä oli kuitenkin vielä odotettava joulukuun puoleenväliin asti, sillä vasta silloin sain varmistuksen kurssipaikoista. Joulukuussa liityin myös Bergenin vaihto-opiskelijoille tarkoitettuun Facebook-ryhmään, jossa sai hyvin vertaistukea jo ennen lähtöä.

Kaikki byrokratia sekä Helsingin että Bergenin päässä toimi saumattomasti. Joissain tilanteissa olin epävarma jostain (esimerkiksi millä kielellä voisin kirjoittaa tentit, kun opiskelin kurssit norjaksi), mutta tilanteet selvisivät heti, kun vain viitsi kysyä ja selvittää. Vastauksen sai aina nopeasti.

Byrokratian suhteen Pohjoismaat ovat helppoja vaihtokohteita, sillä Suomesta vaihtoon lähtevän ei tarvitse tehdä paikan päällä oikeastaan mitään byrokratiaan liittyvää. Norjaan tullessani ei minun siis tarvinnut ilmoittautua poliisille eikä kaupungin asukkaaksi. Asiaan vaikutti myös tietysti se, että oleskelun kesto oli alle kuusi kuukautta. Ennen vaihtoa minun tarvitsi ainoastaan ilmoittaa Kansaneläkelaitokselle vaihdosta ja hakea ulkomaan opintotukea ja asumistukea, sekä ilmoittaa postille ja maistraatille osoitteen muutoksesta. Olin myös tehnyt opintosuunnitelman etukäteen valmiiksi ennen vaihtoon lähtöä ja saanut sen hyväksyttyä sekä Helsingin että Bergenin päässä.

Asunnon löytämisen suhteen kaikki sujui erittäin helposti. Kun on saanut hyväksynnän opiskelupaikasta Bergenin yliopistossa, saa automaattisesti myös takeen asumisesta. Vaihtoehtoja löytyi paljon, ympäri Bergeniä. Itse päädyin valitsemaan vaihtoehdoikseni kolme soluasuntoa keskustasta. Onnekseni sain ensimmäisen toiveeni! Pelkäsin etukäteen, että asuminen Norjassa tulisi maan hintatason takia hyvin kalliiksi, mutta yllätyin tämän suhteen positiivisesti. Bergenin yliopiston opiskelijajärjestön tarjoamat opiskelija-asunnot oli hinnaltaan opiskelijalle sopivat, ja itseasiassa maksoin solustani vähemmän Bergenissä kuin mitä maksoin kimppakämpästä Helsingissä.

Ostin lentolippuni Bergeniin vasta, kun olin saanut viimeisenkin vahvistuksen vaihtoon lähtemisestä. Näin jälkeenpäin mietittynä tämä oli ehkä osaltani pieni virhe, sillä lentolippu oli kaksi viikkoa ennen lähtöä ostettuna hyvinkin kallis. Mukaan pakkasin yllättävän vähän vaatteita (sen verran kuin yhteen matkalaukkuun mahtui), lakanoita ja pyyhkeitä, kenkiä sekä tavaroita, joita käytän opiskellessa.

Vaihtokohteessa

Lukukausi Bergenissä (ja Norjassa ylipäätään) alkaa melko aikaisin uudenvuoden jälkeen, joten lensin vaihtokohteeseeni jo 3. tammikuuta. Heti seuraavana päivänä oli yliopiston yhden päivän perehdytys, joka oli yhteinen kaikille Bergenin yliopiston uusille vaihto-opiskelijoille. Jo täällä pelkoni yksinjäämisestä karisi, sillä kaikki oli hyvin helposti lähestyttäviä. Siis jo toisena päivänäni uudessa maassa sain uusia ystäviä, josta olin ja olen todella iloinen.

Oltuani aikaisemman lukukauden tuutorina Helsingin yliopiston vaihto-opiskelijoille, olin yllättynyt, ettei Bergenissä ollut minkäänlaista tuutoritoimintaa vaihtareile. Yliopiston puolelta ei muutenkaan järjestetty ohjelmaa opiskelijoille – ainoastaan lukukauden ensimmäisen päivän perehdytys. Muuten tapahtumat ja illanvietot, joihin osallistuin, oli muun muassa ESN (Erasmus Student Network) Bergenin, allekirjoitetun tai ystävien järjestämiä. Tämä ei minua kuitenkaan millään tavalla vaivannut, sillä alussa kavereita sai helposti ESN:n tapahtumista ja myöhemmin, ehkä kuukauden vaihdossa olon jälkeen, keksittiin vain omia menoja kavereiden kanssa.

Mitä opiskeluun tulee, oli se tavallaan aika erilaista kuin Suomessa. Koko kevät (tammikuusta toukokuuhun) koostui yhdestä jaksosta (kuin Suomessa taas kahdesta), ja koko jakson aikana kävin ainoastaan kaksi kurssia, jotka molemmat oli 15 opintopisteen kokonaisuuksia. Koska opiskelen Suomessa ruotsiksi ja äidinkieleni on ruotsi, sain mahdollisuuden opiskella Bergenissä norjaksi. Tämä tuntui aluksi jännittävältä ja pelottavalta, mutta ensimmäisten luentojen jälkeen olin jo päässyt hyvin menoon mukaan. Koin myös, että jouduin Bergenissä opiskelemaan paljon enemmän kuin Helsingissä, mutta tämä riippuu varmaan ihan omasta aineesta. Opetus oli mielestäni korkealaatuista ja siinä mielin samanlaista kuin Suomessa, että opiskelijat koetaan yhdenvertaisiksi opettajien kanssa ja heitä voi kutsua etunimellä ja sinutella.

Itse kampus Bergenissä on aivan ihana. Se muistuttaa osin Helsingin yliopiston keskustakampusta, sillä se koostuu vanhoista taloista keskustan keskellä. Luennot olivat siis hyvin ympäri koko kampusta, eikä aina vaan samassa tilassa. Yliopiston opiskelijajärjestö tarjoaa monipuolisesti eri palveluita, esimerkiksi kuntosaleja, uimahallin, kanttiineja, kirjakauppoja sekä asuntoja. Näitä palveluita suosittelen ehdottomasti hyödyntämään, sillä hinnat ovat kohdillaan ja siellä voi tavata paljon muita opiskelijoita.

Opiskelun ohessa

Opiskelun ohessa Bergenissä tein aika paljon kaikenlaista. Vaihdon alussa, kun kaikki oli uutta ja se jännitti, tunsin, että olisi helpompaa, jos vain keksisin ja suunnittelisin paljon tekemistä niin, etten jäisi yksinomaan huoneeseeni. Olen iloinen, että päätin näin, sillä olen varma, että tätä kautta tutustuin suurempaan määrään ihmisiin ja löysin oikeasti hyviä ystäviä sekä tietenkin näin paljon. Kävin muun muassa viikonloppureissulla Stavangerissa, uuden vaihtarikaverin kanssa Barcelonassa ja tenttien jälkeen Lofooteilla. Innostuin myös kovasti vaeltamisesta – onhan kuitenkin Norjassa (ja Bergenissä) tähän uskomattomat mahdollisuudet – sekä kuntosalilla käymisestä. Jälkikäteen ajateltuna olisin kuitenkin vaihdon loppupuolella voinut säästää enemmän aikaa vaan oleskeluun, kun solu tuntui kodilta ja ystäviä oli ympärillä.

Olen hyvin onnekas siinä, että löysin nopeasti omannäköisen kaveriporukan. Yhdistävä tekijä oli, että me kaikki asuimme keskustassa, jolloin oli aina helppo, lyhyelläkin varoitusajalla, keksiä yhteistä tekemistä; laitoimme ruokaa, kävimme vaelluksilla, teimme reissuja sekä kävimme salilla tai menimme juhlimaan.

Mitä Norjan hintatasoon tulee, olin yllättynyt, miten helposti tietyissä menoissa pystyy säästämään. Koin esimerkiksi, että ruokakauppojen hinnat olivat melko samalla tasolla kuin Suomessakin, mutta muun muassa alkoholi ja konsertti- tai pääsyliput olivat huomattavasti kalliimpia. Bergenissä oli myös hyvät opiskelija-alennukset, tosin usein vain, jos raaskii kysyä.

Vinkkejä vaihtoon

Lopuksi ajattelin vielä kasata vähän vinkkejä vaihtoon lähteville.

  1. Jännitä, mutta älä liikaa. Pieni jännitys on hyvästä, ja se on luonnollista, kun oma elämä muuttuu kertaheitolla. Pidä kuitenkin mielessä, että yleensä aina kaikki sujuu hyvin. Norjalaiset ovat hyvin samanlaisia kuin suomalaiset ja kulttuuri muistuttaa suomalaista, joten tämän suhteen voit ainakin olla rennoin mielin.

 

  1. Ole avoin ja sosiaalinen. Tietenkin siinä määrin kuin se tuntuu luontevalta, mutta etenkin ensimmäisinä päivinä pääset paljon helpommin piireihin sisään, kun vain uskallat heittäytyä vähän enemmän kuin normaalisti.

 

  1. Valmistaudu rahallisesti. Kaikki vaihtoon lähtevät tietävät varmasti, että vaihdossa kuluu rahaa, mutta säästä hieman ylimääräistä. Itse ajattelen, että vaihtoon lähdetään vain kerran (tai kaksi), joten mieluummin käytän hieman enemmän rahaa kuin että kadun jälkeenpäin, että jätin jotain tekemättä.

 

  1. Keksi tekemistä. Varsinkin vaihdon alussa voi helposti tuntea yksinäisyyttä, ainakin itse tunsin. Silloin pahin asia, mitä voi tehdä on, että jää yksin omaan huoneeseensa. Lähde ulos, mene vaikka kävelylle, vaeltamaan tai soita kaverille, niin olo helpottuu!

 

  1. Muista nauttia. Itselläni meni alussa paljon aikaa hukkaa siihen, kun mietin, milloin olen taas Suomessa ja mitä kaikkea teen taas, kun olen Helsingissä. Ikävä koti-Suomeen kertoo tietysti siitä, että on tyytyväinen omaan arkeensa, mutta jos jättää nauttimatta hetkessä, sitä katuu Suomessa! Ole siis läsnä ja muista, että Suomen arkeen palaat takaisin, mutta vaihtokohteen et.

 

  1. Älä unohda Suomea kokonaan. Mielestäni on kuitenkin tärkeää, ettei unohda perhettään ja ystäviään Suomessa täysin. Muista olla yhteydessä ja kysyä kuulumisia. Muutenkin on hyvä olla unohtamatta ”normaalia” elämää Suomessa, sillä sanotaanhan, että pahin kulttuurishokki tulee, kuin saapuu takaisin kotimaahan.

 

Vaihtokertomus, Universitet i Bergen, kevät 2018

Valtiotieteellisen tiedekunnan opiskelija

Ennen lähtöä

Sain marraskuussa vaihtoyliopistostani, Bergenin yliopistosta, varmistuksen hyväksymisestäni. Tärkeimmät lähtövalmistelut oli tällöin kuitenkin jo tehty, sillä nominointi Nordlys-vaihto-ohjelman puolesta riitti käytännössä jo takaamaan pääsyni Bergeniin. Olin hankkinut menolipun ja lähettänyt asuntohakemukseni Bergenin opiskelija-asuntojen tarjoajalle. Yliopiston hyväksymiskirjeen suhahdettua sähköpostiini tunsin silti helpotusta ja riemua: matkaan lähtö konkretisoitui viimeistään tässä vaiheessa.

Bergeniin opiskelemaan saapuville vaihtareille tarjotaan tae asumuksen saamisesta, mikä helpotti lähtöstressiä huomattavasti. Suurin osa vaihtareista sijoitetaan soluihin, jotka ovat muodoltaan usein joko kahden tai muutaman ihmisen asuttavia huoneistoja tai komplekseja, joissa 8-16 ihmistä jakaa yhteisen keittiön. Itse sain oman, uudenaikaisen ja siistin huoneen tällaisesta kompleksista. Koska syyslukukaudella vaihtareita on enemmän, saatetaan heitä silloin sijoittaa kaksi samaan huoneeseen. Olin itse jo etukäteen helpottunut omasta huoneesta, sillä huomasin hektisen syksyn loppupuolella kaipaavani kovasti rauhaa ja jopa yksinäisyyttäkin.

Ennen lähtöä olin myös liittynyt Bergenin yliopiston vaihareille suunnattuun Facebook-ryhmään, jossa moni koetti löytää omia kämppiksiään jo etukäteen tutustumista varten, Myös jo Bergenissä olevat vaihtarit vastailivat moniin tulijoiden kysymyksiin.

Bergenissä vaihtareiden orientaatio-ohjelma alkoi jo varhain heti tammikuun alussa, joten uudenvuoden juhlat juhlittuani pakkasin kamani ja raahasin itseni ja kaksi painavaa laukkua Helsinki-Vantaalle. Nordlys-vaihtoverkoston myöntämä apuraha kilahti tililleni juuri parahiksi ennen lähtöä, ja suuntasin Bergeniin varsin huolettomasti tammikuun kolmantena päivänä.

Bergen. Kuva: Anna J.

Saapuminen

Bergenissä vaihtareiden saapumisjärjestelyt oli tehty todella helpoiksi. Lentokentältä saavuttuaan sai hakea kämpän avaimen koko päivän auki olevasta Studentsenteristä. Astuessani keskustan bussipysäkillä ulos, kohtasin pari haahuilevaa vaihtaria, joiden kanssa hoidimme yhdessä tulopäivän järjestelyt ja purimme ensifiiliksiämme. Tällä kohtaamisella oli iso merkitys vaihtoni sosiaaliseen elämään, sillä näistä tyypeistä tuli minulle läheisimpiä ystäviä kevään aikana.

Huoneeni oven avattuani säikähdin vähän, sillä melkein kliinisen simppelissä huoneessani ei ollut sängyn, pöydän, tuolin ja kaapin lisäksi mitään muuta irtaimistoa. Olin jostain syystä olettanut, että edes roskis löytyisi ja kaapissa roikkuisi pari henkaria. Onneksi oli uudet kaverit, joiden kanssa suuntasimme Ikeaan ostoksille. Vähän kyllä kirpaisi ostaa uutta kamaa ja pian selvisikin, että opiskelijakylän asukasjärjestö piti kirpparia, jossa se myi entisten asukkaiden tavaraa todella halpaan hintaan. Tekstiilit, kuten tyynyt ja peitot eivät kelvanneet kuitenkaan kiertoon, sillä mahdollisten tuholaisten leviäminen tahdottiin estää. Suosittelisin siis tuomaan omat petivaatteet ja pyyhkeet kotoa, jos niitä ei tahdo ostaa paikan päältä.

Minä ja suurin osa muistakin vaihtareista sai kämpän pienestä opiskelijakylästä, joka sijaitsi aikamoisen matkan päässä keskustasta. Näin ollen top viidessä hoidettavien asioiden listallani oli hankkia paikallinen matkakortti. Vietin myös paljon aikaa lempipuuhani, ruokakauppojen tarjontaan tutustumisen, parissa. Vaihtareille järjestetty ohjelma oli myös mukava orientaatio- ja tutustumismahdollisuus ja täytti ekat päiväni mukavasti ohjelmalla. Koska moni vaihtari oli erityisen kiinnostunut Bergenin tarjoamista vaellusmahdollisuuksista, saimme myös tiiviin johdantoluennon aiheeseen. Myös oma innostukseni tätä harrastetta kohtaan sai orientaatiopäivänä sysäyksen.

Saapumista seuraava alkubyrokratia sujui kaiken kaikkiaan kivuttomasti. Koska saavuin Pohjoismaasta toiseen, ei sen kummempia todistuksia, poliisikäyntejä ja muuta viranomaiskontaktia tarvittu.

Bergen keväällä. Kuva: Anna J.

Opiskelu

Kursseille ilmoittauduttiin vasta orientaation jälkeen. Osallistuin oppiaineinfoon, jossa kerrottiin tarkemmin kurssivalikoimaan ja autettiin näin kurssivalintojen suunnittelussa. Itse kursseille ilmoittautumisen prosessi oli minulle kuitenkin aluksi hämärän peitossa, sillä paikallisen ”Weboodin” käyttölogiikka oli itselleni hieman haastavaa. Pääsin kuitenkin kaikille haluamilleni kursseille, ja niin pääsivät myös kaikki ne muut vaihtarit, joiden kanssa olin asiaa jännittänyt. Opiskelussa hyödynnettiin verkkoalustoja aika samaan tyyliin kuin Helsingin yliopistossakin. Tunnusten tekemiseen ja muuhun väkerrykseen sai apua yliopiston kansainvälisten opiskelijoiden keskuksesta, jossa palvelu oli aina nopeaa, hyvää ja ystävällistä.

Itse opiskelu, eli kurssisisällöt, luennot, tehtävät ja tentit oli mielestäni järjestetty hyvin. Kaikki kurssini olivat Norjalle tyypilliseen tapaan koko lukukauden mittaisia ja niihin kuului pakollisena ryhmässä tehtävä esitelmä ja muutaman päivän mittainen kotitentti. Ryhmätyöskentely sujui yllättävän helposti ja esitelmän pitäjiä kannusti hyvä ja rakentava ilmapiiri. Poikkeuksetta kurssinvetäjäni olivat myös varsin humoristisia, eikä lähiopiskelu ollut pelkkää pönötystä, vaan dialogista, käytännönläheistä ja ajankohtaisiin ilmiöihin tarttuvaa.

Vaikka laajana esseenä suoritettu kotitentti voi ajatuksena hirvittää, olivat ne mielestäni erittäin toimivia oppimisen kannalta. Kokeen aikana pääsi kunnolla pureutumaan tenttikysymykseen ja syventämään oppimaansa. Toki osa tenteistä järjestettiin myös perinteisinä muutaman tunnin pläjäyksinä valvotussa salissa, kuten esimerkiksi suurin osa oikislaisten kavereideni kokeista.

Bergenin yliopiston rento ilmapiiri yllätti positiivisesti. Arvostelu oli kyllä suhteellisen tiukkaa, ehkä tiukempaa kuin olin tottunut, mutta se tuntui hyvin vastaavan kurssiin panostamisen määrää. Opiskelu oli siis tarpeeksi haastavaa, mutta sitä ei tarvinnut suorittaa hampaita kiristellen. Kursseista jäi myös paljon käteen.

Opiskelijaelämä ja vapaa-aika

Bergenin opiskelijaelämä oli vilkasta, mutta vaihtarina oli hieman vaikea päästä mukaan paikallisten opiskelijoiden rientoihin. Huomiota olisi enemmän voitu kiinnittää siihen, että esimerkiksi tapahtumakuvaukset olisivat olleet englanniksi ja vaihtareille olisi voitu suunnata enemmän suoraa tietoa. Vaihtarit siis viettivät suurelta osin aikaa omissa porukoissaan ja heille suunnatuissa tapahtumissa. Itse ei kokenut vaihtareille suunnattuja bileitä omikseni, mutta läheinen kaveriporukka ja muu tekeminen korvasivat tämän puolen sosiaalisesta elämästäni.

Itse saavuin vaihtoon hieman väsähtäneenä edellisestä lukukaudesta ja oli mukava huomata, että vaihdossa voi myös rauhoittua ja ottaa aikaa itselleen. Odotin vaihdoltani enemmän sosiaalisuutta, mutta päädyin kuuntelemaan itseäni ja opinkin itsestäni paljon. Toki tuli myös hieman juhlittua ja nautittua kaupungin yöelämän monipuolisista opiskelijatarjouksista.

Norjasta puhuttaessa maan luontoon tutustuneen on tuskin vaikea olla hiljaa upeista vuoristomaisemista, patikointimahdollisuuksista, vuonoista ja kirkkaista vesistä. Myös minä suosittelen ottamaan kaiken irti Norjan kaikille avoimesta luonnosta. Itse reissasin niin pohjoisessa Lofooteilla, etelässä Stavangerin läheisillä, maailmankuuluilla patikointireiteillä kuin Bergenin naapurivuonojen rannoilla sijaitsevissa pikkukylissä. Junien ja bussien hinnat ovat kohtuullisia ja moni toki reissaa maan sisällä myös lentäen edullisilla lentoyhtiöillä. Suosittelen myös vaikka vuokraamaan auton porukalla ja tekemään pienen roadtripin vuononvartta pitkin.

Lofooteilla reissussa. Kuva: Anna J.

Opiskelijan tuki ja toimeentulo

Tässä kohtaa täytyykin muistuttaa Norjan hintatasosta, joka tosin ei maahan tähtääviltä ole tuskin jäänyt unohduksiin. Muun muassa monet elintarvikkeet olivat yllättävän hintavia, kosmetiikasta ja lääkkeistä puhumattakaan. Opiskelijalle oli kuitenkin tarjolla hyviä ratkaisuja ja tarjouksia. Ruokakauppojen välillä oli myös selkeitä hintaeroja, ja puhelinsovellus Mattilbud kertoi ajantasaisesti kaikkien ruokakauppojen senhetkiset tarjoukset, joita oli jatkuvasti. Opiskelijakylässä myös kierrätettiin käytettyä tavaraa, edulliseen hintaan tietenkin.

Opiskelijoille oli tarjolla myös hyvää ja tehokasta terveydenhuoltoa. Olin itse hieman epäonninen ja jouduin turvautumaan lääkäriin parikin kertaa, melko kiireellisellä aikataululla. Opiskelijat saivat asioida kahdessa eri lääkärikeskuksessa, joihin sai ajan yleensä nopealla aikataululla. Palvelu oli erittäin osaavaa ja terveyshuolet eivät kauaa päässeet haittaamaan.

Opiskelija-asuminen oli onneksi kohtuullisen halpaa ja myös julkisessa liikenteessä oli tarjolla tuntuva alennus. Opiskelijoille oli tarjolla myös edullinen kuntosalisopimus opiskelijasäätiön laadukkaisiin kuntosaleihin. Omalla kohdallani ulkona syöminen ja muu maksullinen vapaa-ajanvietto jäi Norjassa vähemmälle, mutta onneksi lempiajanvietteeni, vuoristoilla seikkailu, oli ilmaista (joitain asiaankuuluvia retkitarvike- ja vaateostoksia lukuunottamatta).

Reissussa Sundalissa. Kuva: Anna J.

Vinkkejä seuraaville lähtijöille

  1. Koska hintataso on maassa korkeampi, voi tarvetta olla totuttua tarkemmalle budjetoinnille, jotta rahat riittävät. Nauti kuitenkin elämästä äläkä stressaa jokaista ruokaostosta.
  2. Ota selvää kaupungin tapahtumatarjonnasta ja opiskelijariennoista, vaikka niitä ei sinulle suoraan kohdennettaisikaan. Kyselemällä muilta vaihtareilta ja paikallisilta opiskelijoilta pääset omien juttujesi jäljille ja voit löytää uusia ystäviä.
  3. Maista paikallisia erikoisuuksia, minkä ruokavalioiltasi voit. Norja ei ole kulinarismistaan tunnettu, mutta perinteitä rakastavassa kulttuurissa vaalitaan ruokia, jotka saattavat olla helmiä maistajalleen.
  4. Mene luontoon. Norjalaiset ovat ulkoilmakansaa, joten vinkkejä ja opastusta retkeilyyn löytää ihan varmasti. Riippuu tietenkin hieman siitä, missä päin Norjaa olet, mutta myös pääkaupunkiseudulta lähdetään tiuhaan mökkireissuille vuoristoon.
  5. Ole avoin. Tätä ei voi tietenkään liikaa korostaa. Osa ennakko-odotuksistasi saattaa karista, mutta tilalle voi tulla jotain vielä parempaa. Tee vaihdosta itsesi näköinen!

Vaihtokertomus, Universitetet i Oslo, kevät 2018

Valtiotieteellinen tiedekunta

Ennen lähtöä ja asuminen

Ennen lähtöä osallistuin lähtöorientaatioon ja suosittelen sitä lämpimästi kaikille vaihtoon lähteville. Siellä saa hyödyllistä tietoa mitä pitää muistaa tehdä ennen vaihtoa, vaihdossa ja vaihdon jälkeen. Suurin aikaa vievä juttu vaihtoonlähdössä oli mielestäni vaihtohakemuksen täyttäminen, mutta siihenkin saa apua yliopistolta jos tarvitsee. Kannattaa hoitaa vielä Suomessa ollessa vakuutus ja puhelinliittymä. SiO, joka on paikallinen ”opiskelijajärjestö”, takaa kaikille vaihtareille jonkun asunnon, jos on hakenut asuntoa ajoissa. Mielestäni suurin osa SiO:n asunnoista oli melko siistejä, joten sen kautta vuokratuissa asunnoissa tuskin ilmenee mitään ikäviä yllätyksiä. Suosituimpia opiskelijakyliä ovat Sogn ja Kringsjå ja suosittelenkin ottamaan asunnon jommastakummasta noista. Toki muitakin vaihtoehtoja löytyy, mutta suurin osa vaihtareista asuu Sognissa tai Kringsjåssa. Sogn ja Kringsjå ovat suhteellisen lähellä tosiaan, noin 1,5 kilometrin etäisyydellä toisistaan. Krinsjån plussapuoli on, että se on lähempänä luontoa. Vieressä on Sognsvann-niminen järvi, joka onkin suosittu ulkoilualue niin paikallisten kuin vaihtareidenkin keskuudessa. Sogn puolestaan on hiukan lähempänä yliopisto kampuksia.

Alkubyrokratia vaihtokohteessa

Menin itse vaihtokohteeseen viikko ennen opiskelujen alkua ja mielestäni se oli hyvä päätös. Kerkesin tutustua ympäristöön rauhassa ennen kuin opiskelut alkoivat. Mielestäni kaikki alkubyrokratia sujui todella mutkattomasti. Avaintenhaku SiO:n asuntoihin tapahtuu yliopistolta ja se oli tosi näppärää. Opiskelijakortin saa myös samasta paikasta, mikä kannattaakin hoitaa heti alkuun niin saa matkakorttiin myös opiskelija-alennukset. Opiskelijakortin saamiseen tarvitset dokumentin siitä, että opiskelet Oslossa. Kuva napataan siellä ja kortin saa noin 10 minuutissa. Suomalaisten ei tarvitse ilmoittautua paikalliselle poliisille tai kaupungille (ainakaan jos on maassa puoli vuotta niin kuin itse olin). Mikäli haluaa liittyä kuntosalille, suosittelen SiO:n Athleticaa, maksaa noin 30 euroa kuussa ja samalla kortilla voi käydä myös uimahallissa. Itselläni ei ollut mitään ongelmia alkubyrokratiassa ja tuntui että kaikki asiat hoitui tosi helposti. Norjalaiset auttavat myös tosi mielellään, joten jos tulee jotain ongelmia niin rohkeasti vaan kysymään apua!

Opiskelu ja opetus

Kampukset ovat aika helppo ottaa haltuun ja ensimmäisellä viikolla tuutoreiden järjestämä kampuskierros auttaa oppimaan mistä löytyy mitäkin, joten siihen kannattaa ehdottomasti osallistua! Mielestäni opiskelu on tasoltaan suhteellisen samaa tasoa kuin Suomessa. Kurssit ovat hiukan eri tavalla rakennettuja, ja ainakin omat kurssit olivat kaikki laajuudeltaan 10 opintopistettä. Kurssien sisältöön kuuluu tyypillisesti kirjallinen tehtävä, joka on laajuudeltaan noin 2000 sanan mittainen lyhyt tutkielma valitusta aiheesta. Tämän lisäksi kursseihin kuuluu loppukoe. Monissa kursseissa on luentojen lisäksi seminaareja, joiden tarkoitus on lisätä keskustelua luennoilla käydyistä aiheista sekä antaa paremmat edellytykset kirjoittaa kirjallista tehtävää. Seminaarit ovat yleensä vapaaehtoisia, mutta niihin suositellaan osallistumaan. Kokeet Oslossa tuntuivat hyvin virallisilta, koska niitä ei järjestetä yliopistolla vaan erillisessä koerakennuksessa ja koetilaisuuksissa on useita valvojia. Kokeet tehdään lähes poikkeuksetta tietokoneella. Tämä jännitti aluksi itseäni, koska en ole tottunut tekemään tenttejä koneella, mutta itse asiassa näin jälkikäteen se oli huomattavasti näppärämpää kuin että kokeet olisi tehty käsin. Kokeissa saa yleensä käyttää suomi-englanti-sanakirjaa, joten kannattaa pakata sanakirja mukaan. Poikkeuksena tietenkin englanninkielen kurssi, mutta siinä saa käyttää sitten puolestaan Oxford-sanakirjaa. Kuten kaikki muukin Norjassa, myös opiskelijoiden terveydenhuolto oli todella toimivaa. Jouduin itse käymään kerran lääkärissä ja kun varasin ajan, niin sain sen heti seuraavalle päivälle. Yksi ystäväni myös meni muutaman kerran lääkäriin ilman ennakkoon tehtyä ajanvarausta ja pääsi vastaanotolle noin 15 minuutin odottelun jälkeen.

Muuta

Kuten arvata saattaa, Oslo on hintatasoltaan korkea, mutta mielestäni ei kuitenkaan ihan hirveän paljon korkeampi kuin Suomessa. Hintataso on usein suurempi shokki monelle muualta tuleville kuin suomalaisille. Pienellä suunnittelulla siellä on kuitenkin mahdollista elää ihan kohtuullisella budjetilla. Esimerkiksi opiskelijakampuksilla ruokailu on kallista, siihen saa helposti upotettua 7-10 euroa per kerta. Kampuksilla on kuitenkin paljon mikroja, joissa opiskelijat voivat lämmittää omia ruokia. Suurin yllätys Oslossa itselleni oli se, että sunnuntaisin kaikki kaupat (myös ruokakaupat) ovat kiinni. Kaiken kaikkiaan Oslo on turvallinen maa, ja kaupunki on helppo ottaa haltuun.

Vaihtokertomus, Universitetet i Oslo, kevät 2017

Käyttäytymistieteen opiskelija

Ennen lähtöä

Päätin lähteä vaihtoon vasta tammikuussa kevätlukukaudeksi 2017, mutta hyväksymistieto tuli jo hyvissä ajoin alkukeväästä 2017. Tämä siis siksi, että samaan aikaan ilmoitetaan kaikki seuraavat lähtijät ja syksyn lähtijöille tieto olikin hyvä saada tähän kohtaan. Oli siis hyvin aikaa järjestellä, miettiä ja suunnitella kaikkea. Jopa niinkin kauan, että välillä sitä unohtikin, että lähtö on tulossa! En muista mitään sen ihmeellisempää hässäkkää vaihtoasioiden hoitamisessa, mutta totta kai itselle vieraan yliopiston sivujen käyttö, tiedon löytäminen ja tuntemattomien ihmisten kontaktoiminen vie oman aikansa. Kaikki kuitenkin järjestyi hyvin ajoissa ja tukea sai myös paljon Facebook ryhmästä, johon kaikki uudet vaihtarit saivat kysyä pääsyä. Eniten käytin aikaa asuntoasioihin, mutta palaan siihen myöhemmin!

Alkubyrokratia vaihtokohteessa

Norjassa oli hyvin helppo asioida suomalaisena. Missään kohtaa vaihtoani en joutunut setvimään mitään ja yliopistolla tehtiin juuri ne asiat, mitkä oli etukäteen kerrottu. Yllätyksiä en siis saanut vastaan kertaakaan, vaikka sellaisiin olin varautunut… Erilaisten tuutorien tuki oli myös erittäin tärkeää ja heiltä sainkin paljon apua. Piti vain seurata ja tehdä perässä 🙂 Maahan tuleminen oli myös järjestetty hyvin: alkutapaaminen oli jo päärautatieasemalla, josta tultiin hakemaan ja opastamaan esimerkiksi matkakortin hankintaan.

Asuminen

Eli asunnon hankintaan käytin eniten aikaa ennen lähtöäni. Oslossa on hyvin paljon erilaisia opiskelijasuntoloita ja alueita, joista voi ”valita”. Näihin kannattaa tutustua ja heidän nettisivuiltaan löytyy hyvin kattavasti tietoa alueista ja siellä olevista taloista. Voitkin hakea asuntoa hyvin laajasta skaalasta eri ”tasoisia” asuntoja. Hyvissä ajoin kannattaa myös olla liikkeellä, koska asuntoja hakee moni. Kuitenkin, jos olet noudattanut ohjeita ja olet hakenut asuntoa ajoissa, sinulle taataan asunto. Itse päädyin hakemaan ihan tavallista yhtä huonetta soluasunnosta. Hinnat ovat aika kovia jopa suomalaiselle, joten jätin esimerkiksi oman vessan suosiolla vaihtoehtojen ulkopuolelle. Tulin kuitenkin melko ensimmäisten joukossa maahan ja asuntojen avaimia hakiessa, sain vielä mahdollisuuden kuulla kahdesta erilaisesta talosta hakemassani opiskelijakylässä, joista toinen oli juuri remontoitu ja toinen vanhempi. Päädyin remontoituun ja en katunut valintaani, vaikka hinta olikin hieman korkeampi 🙂

Opiskelu ja opetus

Itselläni oli hyvin suunniteltu, mitä kaikkea haluan vaihdossani opiskella. Päädyin kuitenkin ottamaan yhden kurssin pois, mutta tämä muutos oli helppo hoitaa niin kohteessa, kuin kotiyliopiston puolella. Opetus oli hyvin samantyylistä kuin Suomessa, ehkä hieman enemmän keskustelevaa, mutta tämä voi riippua ihan opiskeltavasta aineestasi. Kurssit sujuivat kuitenkin hyvin omalla painollaan ja yliopisto tarjosi hyvät puitteet kaikille. Tenttimiskäytännöt poikkesivat kuitenkin paljon siitä, mihin olin Suomessa tottunut. Niistä kuitenkin informoidaan hyvin, vaikka hieman kummeksuin, kuinka erikoisesti pitää jokin järjestää 🙂 Kokemus tämäkin!

Opiskelijaelämä ja vapaa-aika

Opiskelijaelämä on hyvin rikasta Oslossa ja varmasti myös muualla Norjassa. Oli mukana kokea jotain erilasta, mihin oli Suomessa tottunut, vaikka oletin ensin sen olevan samanlaista. Itse kampuksella on paljon opiskelija ”pubeja” ja tekemistä riittää jokaisessa opiskelijakylässäkin! Näissä myös hintataso ei ole liian korkea, joten kaikki tapahtumat ovat hyvin suosittuja paikallistenkin mielestä. Muuten vapaa-ajalle kyllä löytää helposti tekemistä! Monet Norjaan tulevat haluavat nähdä sen luontoa ja siten kierrellä useassa kaupungissa. Näihin reissuihin on helppo lähteä mukaan tai vaikka järjestää itse pienemmällä porukalla retki! Itse kävin tuon noin puolen vuoden aikana Bergenissä, Stavangerilla ja Hållissa. Hyviä ja ikimuistoisia reissuja kummatkin! Psst, lentoliput ovat Norjan sisällä hyvin edullisia 🙂

Käytännön vinkit arjen tueksi ja yleisestä hintatasosta

Niin kuin tulikin jo ilmi esimerkiksi asumisessa ja opiskelijaelämän kohdalla, Norja ei ole edullisin maa asua. Itse säästin tätä varten noin 2500 euroa, jotta jokaiselle kuukaudelle olisi hyvin ylimääräistä opintotuen ja stipendin jälkeen. Tätä suosittelen kaikille, jotka Norjaa harkitsevat. On paljon mukavampi olla vaihdossa, kun tietää, että pärjää ja on suunnitellut vähän asioita etukäteen!

Itselläni arki alkoi rullamaan heti, kun olin saanut tavarani purettua kaappiin ja tutustunut asuntooni. Hyvät suhteet myös kämppiksiin auttavat mukavan arjen luomisessa ja pakko sanoa, että näidenkin kohdalla kävi hyvä tuuri! Moni asia on omasta asenteesta kiinni ja viimeistään tässä kohtaa, on hyvä mennä oman mukavuusalueenkin ulkopuolelle, niin kaikki käy helpommin! Kaikille meille tulee omat kokemuksemme, mutta uskon meidän fiiliksiemme olevan enemmän tai vähemmän samanlaisia alussa, joten uusien ystävyyssuhteiden luominen ei ole koskaan ollut helpompaa 🙂

Jos jotain asiaa kadun vähän, on se, että olin vain puoli vuotta… 🙂

Toivotan kaikille ihania vaihtokokemuksia ja avointa mieltä! Tämä mahdollisuus kannattaa ottaa ja nauttia!

Norwegian University of Life Sciences, kevät 2017

Maatalous-metsätieteen opiskelija

Vaihtoyliopistoa valitessani Norjan Ås tuli mieleeni varsin yllättäen. Olin aiemmin suunnitellut hakevani vaihtoon eteläiseen Eurooppaan, mutta lopulta tein päätöksen pitkälti kurssivalikoiman perusteella. Åsissa on englanniksi opetettujen kurssien määrä niin suuri, että joukosta on varaa valita itselleen mieluisat. Toki myös Norjan luonto ja maisemat vaikuttivat osaltaan siihen, miksi päädyin kyseiseen vaihtokohteeseen hakemaan.

Laitoin hakupaperit menemään edellisen syksyn rästihaussa, tarkoituksenani viettää Norjassa seuraava kevät. Hyväksytty päätös tuli varsin pian, ja pääsin käytännön asioiden järjestelyssä alkuun. Vaihdossa suoritettavien opintojen suunnittelussa osoittautuivat kohdeyliopiston nettisivut hyödyllisiksi. Jokaisesta kurssista oli saatavilla todella tarkat kuvaukset. Myös vaihtokoordinaattori oli sähköpostin välityksellä nopeasti tavoitettavissa, mikäli tarvitsi lisätietoa. Asuminen kampuksella järjestyi helposti, sillä yliopiston kautta sai ohjeet opiskelija-asunnon hakemiseen.

Maisema soluasuntoni parvekkeelta
Maisema soluasuntoni parvekkeelta

Kurssini otin laitokselta, jonka englanninkielinen nimi kuuluu Department of International Environment and Development Studies. Kaikki opintoni olivat erittäin poikkitieteellisiä, mitä valitsemilta kursseiltani toivoinkin. Ympäristö- ja kehityskysymyksien opiskelu usean eri tieteenalan näkökulmasta oli paitsi opettavaista, myös haastavaa. Luennoilla osallistava opetus ja keskustelu olivat avainasemassa. Opiskelijat jaettiin monesti pienryhmiin niin, että yhdessä ryhmässä olivat useat eri pääaineet edustettuina. Kurssien arviointi perustui pitkälti itsenäisesti tehtäviin kirjallisiin töihin sekä ryhmätyöesityksiin. Perinteisiä tenttejä osui omalle kohdalleni vain yksi koko puolen vuoden aikana.

Se, mikä opiskelusta Åsissa jäi erityisesti mieleen, oli erityisen toimiva opiskelun tuki. Kirjallisista töistä tuli usein hyvinkin tarkat ja rakentavat palautteet. Kampuksella toimi myös erillinen Writing Centre, josta pystyi esseitä tehdessä varaamaan ajan vaikkapa aiheensa asiantuntijalta tai englannin kielenhuoltoon erikoistuneelta neuvojalta, riippuen mihin työssään kaipasi ohjeistusta. Alustava opintosuunnitelmani muuttui muutaman kerran. Alkuperäisen suunnitelman mukaan olisin saanut valmiiksi opintoni Åsissa jo toukokuun lopussa, mutta päädyin ottamaan vielä yhden kurssin kesäkuun intensiivijaksolle. Vaihtoajan pidentyminen onnistui hyvin sekä vaihto- että kotiyliopiston puolesta, ja myös Erasmus-apurahaan sain lisäystä.

Kampus juhlatunnelmissa Norjan kansallispäivänä 17. toukokuuta
Kampus juhlatunnelmissa Norjan kansallispäivänä 17. toukokuuta

Asuin vaihtoni aikana kuudentoista opiskelijan solussa, joten vapaa-ajan sosiaalinen elämä muotoutui oikeastaan suunnittelematta. Solumme oli hyvin norjalaisvaltainen – minun lisäkseni sinne muutti vain yksi toinen vaihtari. Tämä mahdollisti sen, että norjalaiseen kulttuuriin tutustuminen oli taattu. Päädyin siis viettämään suurimman osan vapaa-ajasta kämppisteni seurassa, tosin välillä tuli vaihtariporukassakin pyörittyä.

Urheilusta pitävälle opiskelijalle Norja, ja Ås, on mitä parhain vaihtokohde. Kampuksen alueella on urheilukeskus, jossa pääsee valitsemaan lukuisten eri lajien väliltä. Lenkkeilytiet alkavat heti opiskelija-asuntojen takaa, ja hyvälumisina talvina ylläpidetyt latureitit menevät kuulemma ihan vierestä. Tänä vuonna joutui suurimman osan talvesta turvautumaan 10 kilometrin päässä sijaitsevaan tykkilumilatuun. Kampuksen välittömässä läheisyydessä on klubi opiskelijarientoja varten. Lähes jokainen keskiviikko ja perjantai siellä järjestettiin opiskelijabileitä tai muita tapahtumia, kuten konsertteja. Tulipa siellä käytyä myös opiskelijateatterin esityksessä sekä kansainvälisillä ruokafestareilla. Itse kävin klubilla harvakseltaan, mutta menoa havittelevalle vaihtarille on sitäkin tarjolla.

Pikkukaupunkina Ås tulee äkkiä tutuksi, ja matkustelu alkaa useimmilla tuntua houkuttelevalta vaihtoehdolta. Puolen tunnin junamatkan päässä on tosin Oslo, jossa nähtävää ja tekemistä riittää. Pääkaupungin tapahtumista erityisesti mieleen jäivät ampumahiihdon maailmancupin päätöskierros Holmenkollenilla, ilmaispäivä kaikkiin kaupungin museoihin, sekä genrerajat ylittävä musiikkifestivaali. Pyöräilyetäisyydellä Åsista sijaitsee toinen pieni kaupunki Drøbak, jonka hieno maisema Oslonvuonon rannalla, sekä viihtyisät kahvilat houkuttelivat päiväretkille. Ås on myös lähellä Ruotsin rajaa, ja esimerkiksi Göteborgiin pääsee suoraan bussilla kolmessa tunnissa.

Matkustelu kauemmas Norjassa on vuoristojen vuoksi suhteellisen hidasta, ellei halua lentää. Åsin ja Oslon seutu ei vielä ole sitä vuoristoista Norjaa, joten niiden henkeäsalpaavien maisemien toivossa on matkustettava kohti länsirannikkoa tai pohjoista. Opiskelijajärjestöjen kautta organisoituja retkiä oli yllättävän vähän. Osallistuin vain yhdelle järjestetylle retkelle, joka oli viikonlopun mittainen mökkireissu helmikuussa. Muutoin tuli matkusteltua kämppisten tai muiden vaihtarien kanssa. Pääsiäislomalla vierailin paikallisen kämppikseni perheen luona Stavangerissa, ja pääsin norjalaiseen pääsiäispöytään. Teimme Stavangerin lähistöllä useamman päivävaelluksen, joista yksi suuntautui Lysefjordin yläpuolella sijaitsevalle Preikestolenille. Kalliina maana Norja ei varsinaisesti ole opiskelijaystävällinen vaihtokohde, mutta minun onnistui selviytyä yllättävän pienellä rahankulutuksella. Vapaa-ajalla matkustaessa kannatti suosia edullisia tarjoushintoja juna- tai bussimatkoissa. Menin esimerkiksi Stavangeriin ja Bergeniin yöjunilla, jotka olivat edullisia riittävästi etukäteen varattuna. Åsissa säästin ruokakustannuksissa valtavan erän, sillä yhdellä paikallisista ruokakaupoista oli sopimus opiskelijajärjestön kanssa, että opiskelijat saavat kahdesti viikossa hakea hävikkiruokaa veloituksetta. Täten rahaa jäi hieman myös matkusteluun.

Preikestolen
Preikestolen

Näin reilu kuukausi vaihtoni päättymisen jälkeen pystyy jo huomaamaan, mitä puolesta vuodesta Norjassa jäi oikeastaan käteen. Ensimmäiseksi mieleen tulee tietysti kielitaidon kehitys. En viettänyt niin paljon aikaa englantia äidinkielenään puhuvien kanssa, että olisin kokenut puheeni edistyneen räjähdysmäisesti. Tärkein muutos oli se, että minun ei tarvitse enää puhuessani kääntää suomesta englanniksi, vaan puhe tulee luontaisemmin mitä ennen. Kirjallinen englanti oli se osa-alue, jossa mielestäni koin merkittävimmän kehityksen – täytyihän minun joka viikko palauttaa jonkin verran tekstiä. Halusin vaihtoni aikana oppia hienoiset perusteet norjan kielestä, joten käytin luultavasti tähän suurimman osan kapasiteetistani kielten opiskelussa. Norjan opiskelun myötä löysin motivaation palauttaa mieleeni myös ruotsin kieltä, joka oli jäänyt vähäiselle huomiolle jo monen vuoden ajan.

Vaihto-opiskelun ansiosta koin kehittäneeni esiintymistaitojani huomattavasti. Esiintymisjännitys tuntuu jääneen aikaan ennen vaihtoa. Yhdellä valitsemistani kursseista minun täytyi pitää viikoittain suullinen esitys, joka myös arvioitiin. Alussa tämä käytäntö kuulosti haastavalta ja jopa ahdistavalta, mutta loppukeväästä näitä esiintymisiä ei enää jännittänyt ollenkaan. Esiintymistilanne muuttui ikään kuin tavalliseksi luennoksi, jossa vaan satuin itseki olemaan välillä se muiden edessä puhuja, jolle oli lupa esittää kysymyksiä.

Olen itse aiemmin pyrkinyt matkustamaan jokseenkin kauemmas, mutta vietetty aika Norjassa osoitti, että aina ei tarvitse lähteä maailman toiselle laidalle. Norja ei ole maantieteellisesti kovin kaukana Suomesta, ja kulttuurissa on erojen lisäksi paljon yhteistä. Eräs merkittävä norjalaisilta oppimani taito on selkeä työ- ja vapaa-ajan erottaminen. Kello neljän jälkeen tyhjenevät työpaikat vauhdilla, ja sunnuntaina pidetään ruokakaupatkin kiinni. Vapaapäivinä saatetaan viettää paljonkin aikaa luonnossa, vaikka hiihtäen tai patikoiden. Norjalaiset näyttävät matkustavan paljon maansa sisällä, mikä on omiaan muistuttamaan siitä, että lomatunnelmaan pääsee tarvittaessa lähelläkin.

Sandnes
Sandnes
Bergen
Bergen