I arrived in Iceland at the end August, a few days before the orientation at the University started so I would have time to get to know the place and settle down. The exchange students started making connections immediately through social media and I only had a few hours alone at the apartment before I found myself at the pool with ten other students (all year-round naturally warm outside pools are a huge thing in Iceland! People hang out and relax after work and school). The University held multiple orientation events and parties at the student bar in the university cellar where we got to know each other better. We started planning a road trip for the weekend and everything was just extremely exciting. Road trips were essential to being in Iceland. Public transport outside of Reykjavik is not great, granted there are tours for tourists but the best way to get around the island is to rent a car which was fairly affordable with a full car. The natural beauty of Iceland is unmatched!
One of the initial reasons I chose the University of Iceland was the course selection for history. I was also interested in learning Icelandic. The courses were clearly listed on their website which I cannot say for other universities I looked at. The teaching culture was very relaxed and personally my courses were quite easy and the workload light. Some of my friends had a different experience so it depends on your subject and teachers. Classes ended at the end of November, and we had a few reading weeks before exams and Christmas break.
The most stressful part of the exchange was finding accommodation in Reykjavik. The housing situation is bad and living costs are high. Most of the exchange students I met got a room with shared facilities from student housing. I did too but only from the end of September which left me desperate for somewhere to stay for the first month. I ended up booking a very expensive Airbnb because there seemed to be no other options. Many students stayed at hostels for a while and at least one stayed at a camping site. The inflation was also getting noticeably worse during my stay. Iceland is an expensive country even for another Nordic person. It was all worth it, but I must speak honestly about the negative/challenging sides too.
Overall, I could not be happier that I chose the University of Iceland. I loved my courses on Viking history and the Icelandic language. Iceland is extremely safe, the people are fun and friendly, and the whole country is just so beautiful! Reykjavik is quite small, but it was actually just perfect for the 4 months I stayed there. I loved walking everywhere and running into friends around town. Coming back to Finland was tough because I would’ve rather just stayed in Iceland forever. Still, everything will be fine, is the famous Icelandic mindset, and it’s true.
The author of the text can also be contacted on Instagram @annailonas if you’re interested in hearing more.
My exchange journey in Hong Kong was eye-opening to say the least. I wasn’t expecting to enjoy such a busy city and its daily life in ways that I did. Neither was I expecting to meet such lovely and interesting people that I got to share my experience with. The impact of the city and the people in it was teaching and made me realise I still had a lot to learn about the world and my place in it.
Originally, I did not apply for Hong Kong but was offered a place in HKU and I accepted it without any expectations. My exchange lasted from September to January 2023. I was studying in the faculty of Arts.
Arrival and first impressions
My arrival to Hong Kong was not easy. It was emotionally exhausting with a lot of uncertainty. Hong Kong was one of the last countries on the globe that had strict Covid-19 restrictions going on. Covid vaccinations were required, as were a negative PCR test and a quarantine for three days. I had problems boarding the plane during my layover in Frankfurt and I was almost sure that I would not be able to get into the country. The biggest issue was that the arrival date I had for my quarantine hotel was day before my arrival. In the end when I managed to get into Hong Kong, I had to reserve another hotel instead of the one before, because the hotel couldn’t confirm my booking. It’s fair to say that my experience of arrival was not the easiest.
During these three days in quarantine, I was tested for covid every day and was not able to leave the room at all. It was a good time to settle a bit and relax before moving to the student apartments. After completing quarantine in the hotel, I was free to depart to Sassoon Road flats that I shared with my fellow exchange students. This was not the end of covid-19 related precautions and everyone who arrived the country had to do mandatory PCR and RAT tests ten days after arrival. The mask mandate was also in order until March of this year.
A view from my quarantine hotel & a quarantine meal that was delivered three times a day.
After my arrival, I got to meet my roommates that I would be living with. I was the final one to arrive to the eight-person shared flat. At first, I remember being nervous about getting along and living with so many other people. This became reverse and having flatmates became a very essential part of my exchange. It was nice to have people around that you could talk to and share your experiences with. Some of the most important memories for me are the conversations that we shared with some of my flatmates. Living in a foreign country is not always easy, and homesickness hit at some point. Having emotional support during these moments was comforting.
Living room in Sassoon Road 6 and view from the kitchen
When I saw the city of Hong Kong for the first time and was amazed yet threatened by the skyscrapers that dominate the city. During my whole experience of living in Hong Kong I was fascinated by the skyscrapers and the architecture of them. However, I was also surprised how quickly I adapted to the surroundings of the almost dystopian city. To me there was two cities in Hong Kong, the city during daytime and the city during night-time. Its fascinating how different the city could look in its neon-lighted glory.
Kowloon side & Island side. Hong Kong is known for its neon signs and modern skyscrapers.
First month and settling down
The first month of living in a foreign country is a lot of adjusting into the culture and how basic things work. Biggest struggle during the first month was using the supermarket. I had problems adjusting my vegetarian diet to the very meat-based food culture. Getting used to what groceries you need to buy for your daily life and trying out some unfamiliar products is exciting but also exhausting. I was extremely exhausted during the first weeks in Hong Kong because of the intense heat – but also because of the amount of people and unfamiliarity of it all. Learning to navigate the public transport and the city at first was a lot of work.
The first time I went to University of Hong Kong I was utterly lost. The campus of HKU is huge and difficult to navigate because exists on so many levels. Lifts operate almost everything and if you decide you want to walk somewhere, you will most definitely have obstacles. I only learned to navigate on the campus maybe after two weeks of attending lectures. The most surprising thing to me on the campus were the queues to the lifts after 4pm and 6pm lectures. They could be more than 50 meters long.
During October I started having a something you could call routine. This would consist of going to Uni or going to wander around in the city. Then I would come back to the flat and cook dinner while catching up with my roommates. Maybe later during the evening I would do some extra schoolwork or have some leisure time for myself.
During the later period of living in Hong Kong I started going for long walks. These walks would work as a time for myself to reflect on my thoughts and relax. Sharing a flat with seven other people was lovely for the social reasons, but also very exhausting in the case of privacy. Hiking became one of my favourite things to do during free time. Seeing the high peaks and natural height differences was interesting. The possibilities of hiking and exploring contrasts between nature and city are endless in Hong Kong.
My favourite sunset spot near CyberportThe choices for fast ramen and good fruits are endless.
Experiences in University of Hong Kong
University in Hong Kong at first felt very different compared to the one I am used to in Finland. I remember talking about this with my Swedish friend during a course that we met on. Somehow the teachers were more open about their personal stuff that they would share during lectures. Another thing that struck out to me was how some of the students were being so nonchalant during some of the lectures. One of the lectures I went to students were reading manga and streaming football matches from their phones.
In other words, you could say that the style of teaching was just a bit different. My favourite module was a course focusing on Mindfulness that was taught by a professor who was also a monk. His lectures were one of the most mind opening and inspirational lectures I have ever had. I remember being so immersed during the lectures that I completely forgot the flow of the time. This course also had mandatory meditation practice as a part of the course. These group meditation practices had such an impact on me personally that I started doing meditation practice as a part of my daily routine.
Its fair to say that I enjoyed the Buddhism modules the University of Hong Kong the most. The ones I attended knew how to combine theory well with practice. Overall, HKU has a wide selection of modules from many different faculties and flexible add-and drop period. During this period, you can attend the first lecture and see if you want to continue or change the module. The modules I chose had essays, reflections and group-work. The deadlines of these were all evenly distributed to the time after reading week.
I would however highly recommend University of Hong Kong as an exchange university. The University has really great places that you can study in – even ones that are open 24 hours a day. There’s many different restaurants and canteens on the campus that offer wide variety of food (yes even vegetarian options). However, pay in mind that the price of a lunch on the campus varies between 4-10 euros. Using the library and study faculties was easily accessible. The University had a great diversity of students and a LOT of exchange students. What I enjoyed most about the campus was the garden elements that were integrated into the area. Worth mentioning is also the fact that you could get medical appointments very quickly and they were free of charge.
The university main building with colonial style architecture. Koi fishpond inside the campus.
Holidays and other social activities
The Uni had a reading week during the second week of October when a lot of people travelled for a holiday. Me and a group of friends went for a week-long trip to the Philippines. After this trip I felt like I watched Hong Kong from a different, more positive perspective. The possibilities of travelling from Hong Kong are endless. Normally it would have been common to go to Macao, but the borders were closed because of restrictions.
I had my final lectures during the last week of November, which was quite early. My roommate had her final deadlines for submission on the 23rd of December which I thought were quite late.
Like I said before, the exchange student groups – for example in Whatsapp – are very active. There are different groups for different activities such as going for hikes. During the first month there was weekly outing gatherings every Friday on the beach in Repulse Bay. Nightlife was also very active and worth mentioning. Students – especially foreign ones – tended to gather to Wan Chai during Wednesdays “Wan Chai Wednesdays” and to Mr. Wongs (a famous restaurant serving food and almost free beer for students) during Thursdays in Mong Kok. LKF – Lan Kwai Fong – is a popular bar/club street in central.
Peel street on Island side. Very popular bar street for expats & students.
Living in Hong Kong
The living situation is not easy in Hong Kong. The prices of rent are extremely high because of the population density. I had friend who shared a room with another student next to the University, and friends who had to rent their own flat from the private sector. From what I understood getting a flat from student housing was completely random. Sassoon Road residence had its perks because the area was quite peaceful even though it was a bit further away from the campus. It was also very affordable – I paid 250 euros for each month.
Hong Kong is one of the safest places I have ever been in. I never felt any threat and could walk alone on the streets during night-time without fear. Of course, being cautious is good as always. Sometimes the taxi might drive a bit too fast but that was occasional. It’s good to be cautious about the prices of HK taxi during night-time as they might ask way more than normal.
Talking about the prices of Hong Kong, I would say it’s about the same prices as in Finland – depends on what you are buying. Using public transport is cheap especially if you get a student card. Some of food is cheaper than other, but you can find good bargains from bigger markets as well. Buying vegetables and fruits is cheaper from the fruit vendors that you can find almost everywhere. Milk products are more on the expensive side, especially cheese. Kowloon side has a lot of good shopping malls. There is also a lot of markets such as Ladies Market and Fa Yuen market. You can also find some good thrift and second-hand stores as well if you investigate a bit. Lot of these stores sell overstock from clothing companies and factories.
Hong Kong is not the cheapest city to live in, but it is manageable. It has a lot to offer as a city, but its very consumer based it can be sometimes hard not to spend too much. However, with the help of stipends and student loan I could easily live in the city and enjoy myself.
Causeway Bay, busy shopping area on Island side.
Weather, food and cultural identity
The weather in Hong Kong is warm and humid – complete opposite to Finnish winter. The heat in August and October can be harsh for a Finn but gets way more enjoyable around November and December. During December there were days when I was freezing in our flat because the apartments aren’t built for isolating cold weather.
The food culture – like the city – is very diverse. A lot of the food is Cantonese style kitchen or street food, but you can find food from any culture possible. There is vegetarian options and restaurants available, you just need to find them. Finding menus in English can be hard sometimes especially on the Kowloon side. However, there’s possibilities for culinary adventure, if you are up for it.
Roasted duck stands are everywhere in Hong Kong
Sometimes I had a hard time figuring out the cultural identity of Hong Kong. Hong Kong is a place that is known for its both western and eastern elements – its known for having a status as a place where “east meets west”. However, I felt like sometimes the identity of the city was hard to grasp. My experiences with locals were always lovely – even though sometimes a bit distant. My favourite thing was spotting the shop cats that hung around freely when their owners were working in the shop.
A major tourist attraction, the Victoria Peak & the shop cats of Hong Kong.
Final weeks and returning to Finland
I came back from Hong Kong the day my visa ended, so the 6th of January 2023. The last two weeks I spent in Hong Kong were very intense and emotional for me. I tried to do everything I could when I still had the time. One of the most special moments for me was when during my second final week in the city I finally learned to navigate in both Wan Chai and Mong Kok without using GPS and stressing out completely. You could say that I finally started to settle in when it was time to leave. What felt like a long period at some point, in the end felt like I was running out of time. Saying goodbye was not easy.
My empty desk and bed on the day of leaving.
However, compared to my arrival, my departure from Hong Kong was much easier because most of the Covid-19 related restrictions had ended. It was strange from going back to being majority from minority. When arriving back to Helsinki, I remember being at the train station in complete awe how short everything was. One thing I noticed during the first days was also how silent it was in Helsinki. It easy to say that I went through a reverse-culture shock during January. My mind was very blurry and all I could think about was that I wished I was still in Hong Kong. Around the start of March, I finally started to settle back in Finland.
Reflecting on my personal experiences in Hong Kong, I would not change it to anything. Hong Kong is an intense city with a lot of diversity, and it offers a lot for those who are interested in exploring it. However, it’s also a very secure city where everything works. For such a densely populated city, everything is manageable, and it doesn’t feel like there is 7 million people living in such a tiny area – unless you’re out during rush hour. The student culture is very active and there’s a lot of international students and activities to take part in. One of the best things is that you manage easily with just English language – even though locals appreciate you saying “M goy / Doh jeh (唔該/ 多) (Thank you) in Cantonese. Hong Kong is a good opportunity of getting to experience Eastern culture with a hint of Western culture.
Olin syyslukukauden 2022 vaihdossa Espanjassa Cádizin yliopistossa. Olin aiemmin käynyt kerran Cádizissa, mutta hyvin pikaisesti, joten kaupunki oli minulle melko uusi paikka. Cádiz on pieni rantakaupunki Andalusiassa, mutta se sopii täydellisesti vaihtokohteeksi varsinkin ilmaston ja sijaintinsa puolesta. Kaupungissa on vaivatonta liikkua ja ihmiset ovat avoimia ja ystävällisiä.
Cádizin vanha kaupunginosa
Saapuminen ja ensimmäiset viikot
Saavuin vaihtokohteeseen noin viikko ennen luentojen alkua. Ennen saapumista Cádiziin vietin muutaman päivän Granadassa ja Málagassa, mihin lensin Suomesta. Cádizissa ensimmäisten päivien aikana tutustuin lähinnä kaupunkiin ja osallistuin yliopiston ja Erasmus Student Networkin järjestämiin orientaatiotapahtumiin. Kun luennot alkoivat, selvisi muutamia aikatauluongelmia kurssien osalta, minkä takia jouduin tekemään muutoksia alkuperäiseen opintosuunnitelmaani. Cádizissa oppilailla oli pari viikkoa aikaa muuttaa suunnitelmia, ja käydä eri kurssien luennoilla, jotta kaikki olisivat varmoja päätöksistään. Suunnitelmien muuttaminen tuntui ajoittain melkoiselta säätämiseltä, mutta kaikki kuitenkin selvisi lopulta ilman suurempia ongelmia. Ensimmäisten viikkojen aikana tutustuin moniin uusiin ihmisiin, ja jo lyhyessä ajassa alkoi muodostua kaveriporukkoja, joiden kanssa viettää aikaa.
Kävelykatu Cádizin keskustassa
Arki Cádizissa
Arki Cádizissa alkoi rullaamaan melko nopeasti saapumisen jälkeen. Opiskelun lisäksi Cádizissa löytyy paljon tekemistä: ravintoloita, kahviloita, kauppoja ja aukioita on joka nurkan takana. Liikkuminen eri paikkoihin Cádizissa on mielestäni helppoa ja busseja kulkee kaupungissa hyvin. Hankin kuitenkin itselleni pyörän, jotta pääsisin nopeasti kotoa minne vaan. Pyörän ostin käytettynä Wallapop-sovelluksen kautta, ja sitä suosittelisin ehdottomasti myös tuleville vaihto-oppilaille. Liityin ensimmäisen viikon aikana myös kuntosalille. Kävin ohjatuilla tunneilla, mistä sain hyviä paikallisia ystäviä, joiden kanssa vietin myös vapaa-ajalla aikaa. Sain myös muista vaihto-oppilaista rakkaita ystäviä, joiden kanssa vietin aikaa lähes päivittäin. Sää Cádizissa pysyi lämpimänä lähes koko lukukauden, joten vietimme paljon aikaa rannalla ja pihalla yleisesti. Espanjassa on myös kulttuurillisesti tyypillisempää viettää aikaa muualla kuin kotona ja esimerkiksi ulkona syöminen on todella yleistä.
Lähellä Cádizin keskustaa sijaitseva Playa Santa María del Mar
Vaihdon aikana on myös mahdollista tehdä paljon matkoja joko lähellä oleviin kaupunkeihin tai jopa kauemmaskin. Erilaiset vaihtojärjestöt järjestävät Cádizista useita matkoja Espanjan muihin kaupunkeihin ja muihin maihin, kuten esimerkiksi Portugaliin ja Marokkoon. Itse päätin suunnitella kaikki matkat yksin tai muiden vaihto-oppilaiden kanssa. Junalla matkustaminen Espanjan sisällä on helppoa, mutta myös esimerkiksi lentäminen Portugaliin oli edullista. Suosittelisin itse hyödyntämään ajan vaihdossa myös muissa paikoissa käymiseen. Varsinkin Andalusian suuremmissa kaupungeissa kannattaa käydä, sillä matka niihin on Cádizista melko lyhyt. Kannattaa kuitenkin huomioida, että myös itse vaihtokohteessa on tekemistä ja lomia ja viikonloppuja on mukava viettää myös siellä.
Opiskelu
Kävin kursseja Cádizissa vain espanjaksi ja vaihdon kielivaatimuksena oli B2-kielitaso espanjassa. Vaihtoyliopistossa opetuskulttuuri tuntui varsinkin alkuun melko perinteiseltä ja interaktiivisuutta oppilaiden ja opettajan välillä oli huomattavasti vähemmän kuin Suomessa. Luennot kestivät puolitoista tuntia ja minulla oli niitä 1–3 päivässä.
Cádizin yliopiston filosofian ja kirjallisuuden tiedekunta
Kaikki kokeet tehtiin lukukauden päätteeksi tammikuun lopulla ja helmikuun alussa. Kokeet olivat huomattavasti vaikeampia kuin mitä olisin odottanut. Kaikki kokeet tehtiin paperille kynällä. Minulla oli suoritettavana neljä kurssia, joista yksi kurssi oli sellainen, jolla ei tehty koetta vaan kurssin aikana oli palautettavia tehtäviä ja lopuksi kirjallisuusesitelmä.
Lukukauden kesto ja lomat
Cádizin yliopiston lukukausi kesti syyskuun lopusta helmikuun alkuun. Myös kurssit kestivät pääosin koko lukukauden ajan, eikä lukukautta jaeta osiin niin kuin esimerkiksi Suomessa. Joululoma alkoi pari päivää ennen joulua ja loppui viikko uudenvuoden jälkeen. Joululoman lisäksi Cádizin yliopiston filosofian ja kirjallisuuden tiedekunnan kursseja järjestettiin vain maanantaista torstaihin, eli perjantait olivat aina vapaita. Myös yksittäisiä uskonnollisia vapaapäiviä oli usein.
Jäin itse jouluksi Cádiziin ja perheeni tuli vierailulle. Suurin osa muista vaihto-oppilaista kuitenkin lähti kotimaihinsa viettämään joulua ja uuttavuotta. Mielestäni oli kuitenkin hyvä päätös jäädä Espanjaan ja perheeni pääsi näkemään vaihtokohteeni. Uudenvuoden vietin muutaman vaihtokaverin kanssa pienellä porukalla.
Asuminen
Cádizissa asumisen kannalta tärkeintä on sijainti. Yliopisto sijaitsee kaupungin vanhassa osassa ja siellä asuu myös suurin osa vaihto-oppilaista. Myös kaupungin uudesta osasta pääsee bussilla keskustaan, eikä se ole kovin kaukana. Mielestäni vanha osa oli kuitenkin kauniimpi ja miellyttävämpi autojen vähyyden takia, joten suosittelisin aluetta tuleville vaihto-oppilaille. Asunnon etsiminen kannattaa aloittaa hyvissä ajoin, koska Cádizissa on melko vähän yleisesti vuokra-asuntoja tarjolla. Asuntojen hintataso on Suomea halvempi varsinkin opiskelija-asuntojen ja kimppa-asuntojen osalta. Löysin oman asuntoni yliopiston nettisivuilta löytyneen välittäjän kautta. Asunto oli noin 500 metrin päässä yliopistolta, mikä teki arjesta käytännöllistä. Asuin yksin ja vuokrani oli 450 € kuussa ja erikseen tuli maksettavaksi sähkö ja vesi.
Kotikatuni Cádizissa
Yllätykset vaihdon aikana
Vaihdosta ei voi selviytyä ilman yllätyksiä tai suunnitelmanmuutoksia. Kannattaa kuitenkin asennoitua niin, että asiat aina järjestyvät, eivätkä monimutkaisilta aluksi tuntuvat asiat usein ole niin hankalia kuin itse ajattelee. Koen olevani onnekas, sillä vältyin suuremmilta vastoinkäymisiltä vaihdon aikana. Asuntoni suihku hajosi ja opintosuunnitelmani kanssa oli melkoista säätöä, mutta muuta negatiivista ei juurikaan tapahtunut. Cádizin ilmasto oli tammikuussa erittäin kostea ja koska asunnoissa ei ole lämmitystä, oli jatkuvasti kylmä. Vaatteet olivat myös koko ajan hiukan kosteita, eikä niitä saanut pesemällä kovin raikkaiksi. Vaikka kosteuteen ehtii tottua, suosittelisin pakkaamaan myös lämpimiä vaatteita mukaan.
Cádizin katedraali
Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihto-oppilaille
Asuntoa kannattaa alkaa etsiä hyvissä ajoin. Vuokra-asuntoja on pienessä kaupungissa vähän ja niiden kunto on vaihtelevaa. Huijauksia saattaa tapahtua, joten kannattaa varmistaa vuokranantajan luotettavuus ennen vuokrasopimuksen allekirjoittamista.
Yleinen hintataso on Espanjassa huomattavasti Suomea alhaisempi, joten esimerkiksi ulkona on halvempaa käydä. Espanjassa ihmiset juhlivat paljon ja myöhään. Illanistujaisia on usein, mikäli kiinnostusta osallistua niihin löytyy. Sosiaalinen elämä on muutenkin vilkkaampaa ja arki-iltoina on enemmän tekemistä kuin Suomessa. Suositukseni olisi mennä mahdollisimman moneen tapahtumaan mukaan kutsuttaessa, vaikka väsyttäisikin. Vaihto kestää lopulta hyvin lyhyen aikaa, ja se kannattaa hyödyntää.
Vaikka Cádiz sijaitsee rannikolla, on luontoa itse kaupungissa melko vähän. Grazaleman kansallispuisto on noin tunnin ajomatkan päässä, ja siellä pääsee ihailemaan vuorimaisemia luonnon rauhassa. Suosittelisin myös tutustumaan lähellä sijaitseviin rauhallisiin kyliin, kuten Conil de la Frontera ja Vejer de la Frontera. Näihin, ja useaan muuhun kylään, pääsee Cádizista muutamalla eurolla bussilla. Yliopisto järjesti myös lyhyitä päivän reissuja muun muassa Gibraltarille ja Medina-Sidonia nimiseen kylään. Reissut maksoivat muutaman euron ja niillä pääsee usein kiertämään paikkaa muiden opiskelijoiden ja oppaan kanssa.
Grazaleman kansallispuisto
Cádizissa espanjan murre on melko vahvaa ja ihmiset puhuvat nopeasti. Englannin taso ei ole kovin korkea, mutta koen tämän hyödyksi, sillä omaa espanjaa pääsee todella testaamaan ja harjoittamaan. Vaihdon aikana sanavarasto kasvaa ja oma itsevarmuus puhua parantuu varmasti. Myös kulttuuriin pääsee paremmin sisään, kun uskaltaa puhua kieltä.
Vejer de la Frontera
Paluu Suomeen
Paluu Suomeen oli helpompaa kuin olin ajatellut etukäteen. Vaikka vaihtokokemukseni Cádizissa oli ihana, odotin myös omaan arkeen paluuta. Varsinkin Suomen koulutusjärjestelmää oli ikävä ja odotin innolla paluuta opiskeluun kotona. Tietysti lähtemiseen liittyy uusien ystävien hyvästely, mutta onneksi yhteydenpito on helppoa ja aina on mahdollista matkustaa muiden luo. Olen erittäin kiitollinen mahdollisuudesta lähteä Cádiziin vaihtoon ja lähtisin milloin vaan uudelleen. Suosittelen vaihtoa kaikille, jotka sitä vähänkin harkitsevat.
Ennen lähtöä tärkein hoidettava asia on viisumin hankkiminen, jota kannattaa hakea hyvissä ajoin, jotta sen suhteen ei tule ylimääräistä stressiä. Etelä-Korean suurlähetystössä oli vähän vaihtelevasti aikoja saatavilla, joten ole hyvissä ajoin yhteydessä lähetystöön. Samoin rokotuksia kannattaa alkaa miettimään jo aikaisessa vaiheessa. Esimerkiksi hepatiittirokotuksissa on useampi rokote, joiden välissä pitää odottaa useampi kuukausi. Näistä saa tarkempaa tietoa YTHS:stä. Kannattaa seurailla ja pyrkiä liittymään niin Suomesta vaihtoon lähtijöiden kuin kohdeyliopiston vaihto-opiskelijoiden Facebook- tai WhatsApp-ryhmiin; näissä jaetaan paljon tietoa kaikista käytännön asioista. Koreasta on tullut viime vuosina suosittu vaihtokohde, joten esim. Instagramista ja Tiktokista löytyy paljon vaihto- ja expat-sisältöä Koreasta, jonka perusteella voi jo etukäteen muodostaa käsitystä siitä, minkälainen meno paikan päällä on. Jo ennen Koreaan saapumista kannattaa puhelimeen ladata ainakin seuraavat sovellukset: Kakaotalk (paikallinen Whatsapp), Papago (käännökset) ja Naver Maps (paikallinen Google Maps). Koreassa melkeinpä kaikki kommunikaatio esim. asiakaspalvelujen kanssa tapahtuu Kakaotalkin kautta.
Saavuin Souliin elokuun loppupuolella noin viikkoa ennen yliopiston orientaatiota. Suosittelen saapumaan maahan ainakin muutamaa päivää ennen koulun alkamista, jotta ehtii hieman asettua aloilleen ja sopeutua aikaeroon. Soulissa oli elokuun lopussa Suomen ilmastoon tottuneelle todella kuuma ja kuumuus jatkuu lokakuun lopulle asti, mikä kannattaa ottaa huomioon pakatessa. Melkeinpä ensimmäinen asia, mikä kannattaa hoitaa maahan saapuessa, on sim-kortin hankkiminen. Itse olin järjestänyt sim-kortin jo lentokentälle Chingu-mobilen kautta (https://www.chingumobile.com/) ja liittymä toimi minulla hyvin koko vaihdon ajan.
Toinen asia on julkiseen liikenteeseen käytettävän T-Money matkakortin hankkiminen. Senkin voi hankkia suoraan lentokentältä esimerkiksi juna-aseman viereisistä automaateista. Myös jo kentällä kannattaa nostaa käteistä. Suurimmassa osasta paikoista käy kortti, mutta esimerkiksi juuri tuota matkakorttia pitää ladata käteisellä automaateissa. Julkinen liikenne on Soulissa toimivaa, ja Naver Mapsista löytyy selkeät reittiohjeet, minne ikinä onkaan matkalla. Kannattaa huomioida, että Google Maps ei toimi hyvin Koreassa. Myös taksi on ihan järkevä vaihtoehto Soulissa liikkumiseen, eikä kovin kallis Suomeen verrattuna. Suosittelisin kuitenkin tilaamaan taksit joko Uberin tai Kakao Taxin kautta, jolloin hinta ja määränpää on tiedossa. Itse en avannut korealaista pankkitiliä ollenkaan, koska katsoin että tilin avaamisesta/sulkemisesta olisi liikaa vaivaa puolta vuotta varten, ja hyvin pärjäsin ilmankin. Jos vaihdossa on pidempään niin silloin tätä voi olla aiheellista harkita.
Asuminen
Asumiseen vaihtoehtoina on yliopiston asuntola, yksityiset asuntolat (Goshiwonit) ja yksityiset vuokra-asunnot. Itse päädyin varaamaan oman huoneiston koko vaihdon ajaksi AirBnb:n kautta, koska en halunnut jakaa asuintiloja muiden kanssa. Tämä ei ole toki halvin vaihtoehto, mutta vuokraus hoitui kätevästi ja turvallisesti. Maksoin huoneistoista n. 540€/kk.
Halvin vaihtoehto lienee yliopiston asuntola. SKKU:ssa käsittääkseni kaikki halukkaat pääsivät asuntoloihin, muissa yliopistoissa kilpailu voi olla kovempaa. Asuntoloissa huone pitää jakaa toisen vaihto-oppilaan kanssa. Lisäksi asuntoloissa on kotiintuloaika arkisin, jolloin huoneeseen pitää saapua ennen kotiintuloajan alkamista. SKKU:lla oli jonkinlainen yhteistyökuvio toisen, yksityisen asuntolan (Mangrow) kanssa jota tarjottiin vaihtoehdoksi SKKU:hun tuleville vaihtareille. Monet majoittuvatkin Mangrowissa ja olivat tyytyväisiä siihen; heillä ei ollut mm. sääntöjä kotiintuloaikojen suhteen. Yliopiston asuntoloissa ja Mangrowissa vaikutti olevan hyvin yhteisöllinen meininki, joten nämä vaihtoehdot ehkä edistävät yhteisöllisyyttä muita mainittuja vaihtoehtoja paremmin.
Ympäri kaupunkia löytyy huoneistohostelleita, joita kutsutaan Goshiwoneiksi. Goshiwoneista saa pieniä huoneita, joissa on kuitenkin yleensä oma WC ja suihku. Keittiötilat on jaettu. Goshiwoneista osa on hyvinkin edullisia, mutta huoneistojen laadussa voi olla suurta vaihtelua. En suosittele sitoutumaan näihin koko vaihdon ajaksi ennen kuin on nähnyt tilat paikan päällä. Goshiwoneja löytyy ihan googlettamalla Goshiwon + Seoul.
Facebook-ryhmistä ja Kakaotalk-ryhmistä (Housing in Seoul) voi etsiä myös yksityisiä huoneistoja tai huoneita kimppakämpistä. Vuokra-asunnoissa on usein suuri vuokravakuus, joten näitäkään en lähtisi vuokraamaan näkemättä asuntoa paikan päällä.
Opiskelu ja arki
Suoritin vaihdon aikana neljä kurssia, jotka vastasivat kukin korealaisessa järjestelmässä kolmea opintopistettä (eli kuutta suomalaista opintopistettä). Näin ollen kaiken kaikkiaan suoritin vaihdon aikana 24 opintopistettä, joka oli mielestäni sopiva määrä ottaen huomioon että tein myös etänä töitä Suomeen koko vaihdon ajan pari päivää viikossa. Nämä neljä kurssia jatkuivat koko vaihdoin ajan, eli syyslukukaudella oli vain yksi periodi. Valitsemani kurssit eivät mielestäni olleet sisällöllisesti erityisen haastavia, eikä arvostelu ollut kovin tiukkaa. Kannattaa kuitenkin huomioida, että luentojen läsnäolovaatimukset ovat aika tiukat ja kursseihin kuului suhteellisen paljon palautettavia tehtäviä ja ryhmätöitä. Jokaiseen ottamaani kurssiin kuului kaksi luentoa per viikko. Pääsääntöisesti sanoisin, että jos huolehtii että läsnäolovaatimus täyttyy ja palauttaa työt ajallaan niin kurssien läpi pääsemisestä ei tarvitse suuresti huolehtia.
Kursseihin kuuluu yksi välikoe (midterms) joka sijoittuu lokakuulle. Loppukokeet (finals) on periodin lopussa marras-joulukuun vaihteessa. Ainoastaan yhden kurssin loppukoe oli perinteinen tentti, muuten välikokeet ja lopputyöt olivat yksin tai ryhmässä tehtyjä esseitä. Opettajien englannin kielen taito oli pääsääntöisesti hyvä. Jos mahdollista suosittelen ottamaan Korean/Itä-Aasian kulttuuriin ja yhteiskuntaan liittyviä kursseja, sillä ne rikastuttavat vaihtokokemuksia. Itse en ottanut korean alkeiskurssia, mutta muut vaihtarit, jotka sen kävivät, sanoivat, että kurssi oli suhteellisen aikaa vievä, mikä kannattaa ottaa huomioon. Lukukauden aikana ei ollut pidempiä lomia, yksittäisiä pyhäpäiviä taisi olla muutama. Lukukausi loppui kuitenkin jo joulukuun ensimmäisellä viikolla, mikä antaa mahdollisuuden matkustella ennen Suomeen paluuta.
SKKU:ssa on kansainvälinen opiskelijajärjestö, joka järjesti muutamia tapahtumia. Mielestäni yliopiston puolelta järjestetty ryhmäyttämistoiminta oli kuitenkin aika pintapuolista ja vähäistä, enkä itse ainakaan tutustunut yhteenkään SKKU:n korealaiseen opiskelijaan kovin syvällisesti. Vaihtarit jaettiin tutorryhmiin, mutta ainakin oman ryhmäni kokoontumiset kuivuivat kokoon yhden tapaamisen jälkeen. Ehkä joillain muilla ryhmillä homma toimi paremmin. Joka tapauksessa ryhmäyttämiseen olisi voinut mielestäni koulun puolelta panostaa vähän enemmän. Ilmeisesti tämä on aika koulukohtaista, ja esim. SNU:ssa tutor-ryhmätoiminta oli hyvinkin intensiivistä. Muihin vaihto-oppilaisiin toki tutustuu helposti ja erinäisiä vaihtaribileitä on paljon, joten ei tarvitse pelätä, että jäisi yksin. Ei ehkä kuitenkaan kannata asettaa suuria odotuksia sille, että muodostaisi läheisiä ystävyyssuhteita paikallisten kanssa. Tähän luo haasteita myös se, että korealaisten englannin kielen taito on vaihtelevaa ja kulttuuri on tietyllä tapaa sisäänpäin lämpiävämpää kuten Suomessakin. Illanviettojen yhteydessä oli kyllä hauskoja kohtaamisia myös paikallisten kanssa.
Vaihtareiden hieman laiskaa integroimista lukuun ottamatta SKKU:ssa on myös hyviä puolia muihin yliopistoihin verrattuna. Sijainti on erinomainen: yliopisto on keskeisellä paikalla hyvien yhteyksien varrella. SKKU on Korean vanhin yliopisto ja alkuperäisen kampuksen rakennuksia pääsee edelleen näkemään yliopiston alueella. Lisäksi alue, jossa yliopisto sijaitsee, on todella kiva, ehkä yksiä lempialueitani Soulissa. SKKU:ssa on suhteellisen hyvä tarjonta sosiaalitieteiden kursseja englanniksi, jolloin pääsee myös tekemään muitakin kuin vain vaihtareille tehtyjä kursseja.
Arkisin kävin kouluissa luennoilla ja kahviloissa tekemässä töitä. Koreassa on todella suuri kahvilakulttuuri, joten jos kahviloissa hengailu kiinnostaa niin niitä löytyy jokaiseen makuun. Vapaa-ajalla tykkäsin ennen kaikkea kävellä eri kaupunginosissa. Suosittelisinkin arkisin käymään, vaikka illallisella eri alueilla, niin pääsee näkemään kaupungin eri puolia. Itse nautin paljon korealaisesta ravintolakulttuurissa ja söin ulkona lähes joka päivä (ravintoloissa käynti on myös huomattavasti halvempaa kuin Suomessa). Suosittelen lämpimästi tutustumaan Korean historiaan, yhteiskuntaan ja kulttuuriin ennen vaihtoa ja vaihdon aikana, koska tällöin kaikesta saa huomattavasti enemmän irti. Etenkin nähtävyydet ja museot ovat kiinnostavampia, kun niitä voi asettaa kontekstiin. Soul on vuorten ympäröimä ja vuorien yhteyksissä on paljon vaellusreittejä, joten myös luontokohteita löytyy läheltä. Loppujen lopuksi Soulin kokoisesta kaupungista löytyy aika lailla jokaiselle jotakin, joten kokemusta voi räätälöidä aika pitkälle omien kiinnostuksen kohteidensa mukaisesti.
Viikonloppuisin suosittelen ehdottomasti matkustamaan myös Korean sisällä. Itse kävin Gyeongjussa, Andongissa ja Jeju-saarella. Gyeongjuun kannattaa mennä, mikäli historia kiinnostaa millään tasolla. Andongin pääkohde on niin ikään historiallinen Hahoe-kylä. Jejulla on ennen kaikkea luontokohteita ja se on korealaisen sisämaanmatkailun ykköskohde kesäisin. Itse matkustin Korean sisällä Jejua lukuunottamatta junalla, joka on kätevä ja nopea tapa liikkua, eikä kohtuuttoman kallis. Itse en käynyt Busanissa mutta monet muut vaihtarit kävivät ja suosittelivat sitä lämpimästi. Koulun loppumisen jälkeen kävin viikon reissulla Japanissa, jota suosittelen ehdottomasti myös, mikäli rahaa on vielä jäljellä. Viisumin puitteissa maasta ei voi poistua ennen Alien Registration Cardin (ARC) saamista, jossa kesti pari kuukautta. Korean ulkopuolelle sijoittuvat reissut kannattaa siis suunnitella vaihdon loppupuolelle.
Mikä yllätti ja mitä Souliin tulevan kannattaa ottaa huomioon
Kuten aiemmin mainitsin, Soulissa oli todella kuuma maahan tullessa ja lämpö jatkuu pitkälle lokakuuhun asti. Kuitenkin marraskuussa ilma kylmenee todella nopeasti, ja esimerkiksi joulukuussa Soulissa oli huomattavasti kylmempi kuin Helsingissä. Talvitakkikin on siis syytä pakata mukaan. Ennen Soulia en ollut käynyt missään läheskään yhtä suuressa kaupungissa, joten etukäteen jännitin, kuinka kaoottinen meininki miljoonakaupungissa on. Loppujen lopuksi kaupunki toimii kuitenkin yleisesti ottaen hyvin. Syksyllä 2022 sisätiloissa oli edelleen maskipakko, jota kaikki noudattivat hyvin kuuliaisesti. En tiedä mikä tilanne on tällä hetkellä, asia kannattaa selvittää ennen maahan menemistä.
Soulia usein mainostetaan hyvin turvallisena kaupunkina mitä se monessa suhteessa onkin, mutta muutamaan asiaan on syytä kiinnittää huomiota:
Yöelämä: Soulissa on pari ns. bilealuetta (Hongdae ja Itaewon), joissa meno on hyvinkin railakasta viikonloppuisin. Ikävä kyllä etenkin ulkomaalaisten juomien huumaaminen on hyvin yleistä, joten omien juomien kanssa tulee olla erittäin varovainen. Ehdottomasti en suosittele lähtemään yöelämään yksin. Lisäksi tulisi huolehtia, että kaikki porukassa pääsevät kotiin illan päätteeksi.
Väkijoukot/tapahtumat: kaikki Souliin lähtijät varmaan ovat tietoisia Halloweenina tapahtuneesta tragediasta Itaewonissa. Tämä toi esiin muun muassa sen, että korealaisissa hätäpalveluissa on vielä kehittämisen varaa. Kannattaa siis olla tietoinen ympäristöstään, eikä asettaa itseään riskialttiisiin tilanteisiin.
Vakoilukamerat: ns. spycamit on Koreassa tunnettu ongelma ja niitä löytyy säännöllisesti esim. julkisista vessoista. Kannattaa siis tarkistaa vessat ennen käyttöä.
Paluu Suomeen
Palasin suomeen 13.1.. Paluu Suomen sujui kohtuullisen mutkattomasti, eikä vaatinut erikoisempia toimenpiteitä. Incheonin lentokentällä kannattaa olla hyvissä ajoin, sillä odotusajat voivat olla pitkiä. Kannattaa huolehtia, että todistuksen saa vaihtoyliopistosta sellaisessa muodossa, että sen voi toimittaa Helsingin yliopistoon kurssien hyväksilukua varten. Itse lähetin sähköpostia SKKU:lle, jossa pyysin todistusta PDF-muodossa.
Toivottavasti tästä yhteenvedosta oli hyötyä jollekin vaihtoon lähtijälle. Vaihto oli todella antoisa kokemus kaiken kaikkiaan, Etelä-Korea on maana ja kulttuurina erittäin mielenkiintoinen ja erilainen Suomeen verrattuna. Toivotan kaikille lähtijöille mahtavaa vaihtokokemusta, Etelä-Korea oli teiltä erinomainen valinta!
Saavuin Montevideoon talviaamuna elokuun alussa. Yllätyin kylmyydestä, sillä Uruguayssa oli vain noin 5 astetta lämmintä, joka oli suuri kontrasti Suomen kesähelteeseen verrattuna. Olin varannut jo Suomesta käsin itselleni paikan opiskelija-asuntolasta, jonne otin taksin suoraan lentokentältä.
Uruguayssa lähes kaikki opiskelijat asuvat asuntoloissa, jos he eivät asu vanhemmillaan. Tyypillisesti asuntolassa asutaan jaetuissa makuuhuoneissa, joiden lisäksi on yhteinen olohuone, keittiö, opiskelutila ja kattoterassi. Suomesta tulevalle, vapauteen ja itsenäisyyteen tottuneelle opiskelijalle asuntoloiden säännöt voivat olla raskaita, sillä usein niissä voi olla esimerkiksi tarkat vierailuajat ja sääntöjä tai kieltoja päihteiden käyttöön liittyen. Itse pidin käytännöstä, sillä asuntolassani asui liki 30 opiskelijaa, joten yhteiselo olisi tuskin sujunut niin vaivattomasti ilman sääntöjä. Jaoin makuuhuoneen muutaman muun tytön kanssa, minkä koin oikein sopivaksi ratkaisuksi. Muutamasta kämppiksestäni tuli parhaita kavereitani vaihdossa ja yhteisestä jaetusta elämästämme jäi ihania muistoja. Oli hauskaa kokkailla, opiskella ja tutustua kaupunkiin yhdessä. Porukastamme tuli nopeasti tosi tiivis ja olemmekin jo suunnitelleet seuraavaa jälleennäkemistä jossakin päin maailmaa. Suosittelen kaikkia kokeilemaan kämppisasumista vaihdossa!
Yksityisiä huoneita on tarjolla joissakin asuntoloissa, mutta ne ovat usein huomattavasti kalliimpia tai niitä voi olla vaikea löytää. Asuminen Uruguayssa on Suomeen verrattuna halvempaa, eli jos yksin asumiseen on valmis taloudellisesti panostamaan, on sekin mahdollista. Yksi etu asuntoloissa on se, että usein niiden asukkaille kuuluu ”sairausvakuutus” tai jokin systeemi, jossa lääkäri voidaan kutsua kotiin ja sen maksaa asuntolan omistaja. Tämä ei varmaan kuulu jokaiseen asuntolaan, mutta itse käytin palvelua melko huoletta, sillä Uruguayn kostea ja viileä meri-ilmasto aiheutti minulle vaihdon alussa pitkiä flunssia.
Montevideon Palermon ja Cordónin alueen arkkitehtuuria
Uruguaylaiset ovat todella avuliasta ja vastaanottavaista porukkaa. Kämppikseni veivät minut heti ekana aamuna vaihtamaan rahaa, ostamaan sim-kortin sekä bussilipun. Kaikki halusivat auttaa ja tutustua. Jo lentokentältä minut kotiin kuljettanut taksikuski oli hetkessä kertonut kaikki hyödylliset vinkit Uruguayhin. Usein he myös kutsuivat minut kotiinsa grillaamaan heidän koko perheidensä kanssa. Pääsin siis nopeasti mukaan paikalliseen elämänmenoon.
Arki lähti pyörimään jo parin ekan viikon aikana. Yliopistolla ei ollut mitään vaihtareille järjestettyä esittelyä, joten kävin ensimmäisellä viikolla itse etsimässä kampukseni ja kyselemässä sieltä apua kurssi-ilmoittautumiseen ynnä muuhun. Montevideossa toimii yksi vaihtareille tarkoitettu ”opiskelijajärjestö”, nimeltään MIS, joka järjestää bileitä sekä pidempiä reissuja pitkin lukuvuotta. MISin bileissä tutustuin heti muihin vaihtareihin. Heihin törmäilinkin myöhemmin ympäri kaupunkia ja maata, sillä Uruguay on niin pieni paikka, että usein sattui näkemään tuttuja reissussakin.
Kurssit, opetus ja kokeet
Kurssien alku toi kaivattua uutta rutiinia. Lukukauden alussa vaihtarit saivat kahden viikon aikana käydä tutustumassa eri luennoilla ja sen jälkeen piti lyödä lukkoon omat kurssit. Kävin kuudella kurssilla tutustumassa, joista lopulta valitsin neljä. Udelarin kielikeskuksen kursseja lukuun ottamatta ainakin humanistisen tiedekunnan kurssit olivat todella itsenäisiä, teoreettisia ja akateemisia, eli luettavaa oli paljon enemmän kuin Suomessa. Opiskelu tiedekunnassani ei ollut kovin toiminnallista, esimerkiksi ryhmätöitä tai projekteja ei juuri tehty. Opetus perustui lukemiseen ja tentteihin, jotka pidettiin kaksi kertaa lukuvuodessa. Kurssien sisältö oli siis jaettu vähintään kahteen välitenttiin. Se toimi mielestäni hyvin, sillä siten koko kurssin sisältö ei kasaantunut vain kurssin loppuun. Opettajat olivat joustavia vaihtareiden suhteen, jos esimerkiksi kielitaidossa oli ongelmia. Uruguayssa on hallittava espanjan kieli aika hyvin, sillä englannin kielistä opetusta tai materiaalia on hyvin vähän tarjolla. Yli päänsä monet eivät juuri puhu englantia, eli tavallisten arkisten asioiden hoitamiseen espanjan taito oli välttämätön.
Udelarin humanistinen tiedekunta
Lukukauden aikana opetusvirasto järjesti monta eri pituista lakkoa. Se aiheutti jonkun verran epävarmuutta aikatauluin, joka toisaalta mahdollisti matkustamisen lukukauden aikana, mutta pidensi lukukautta hieman, sillä monia kursseja jatkettiin viikolla tai parilla pidempään. Lukukausi alkoi elokuun puolessa välissä ja lakkojen takia kesti joulukuulle, vaikka se yleensä loppuu jo marraskuun aikana. Tosin eri tiedekuntien aikataulut ovat erilaiset ja lukukausi voi alkaa ja loppua hieman eri aikaan. Muutamaa päivää pidempiä lomia ei lukukauteen sisältynyt.
Vapaa-aika, turvallisuus ja hintataso
Uruguayssa kaikki otetaan todella rennosti. Uruguaylaisten kanssa on turha koittaa tehdä tarkkoja aikatauluja tai ainakaan uskoa heidän pitävän niistä kiinni. Tyypillinen vapaapäivän kulku Montevideossa alkaa aamupäivän toriostoksilla, myöhäisellä lounaalla ja siestalla. Iltapäivällä kuuden maissa rantakatu Ramblalle alkaa kerääntyä perheitä ja ystäväporukoita tapaamaan toisiaan ja juomaan matea. Illallisaika on erityisesti nuorilla usein kymmenen maissa tai myöhemmin, jonka jälkeen lähdetään usein vielä tapaamaan ystäviä baareihin ja ravintolohin. Uruguaylaiset ovat slow-lifen ja chillaamisen mestareita, joka saattaa alkuun tuottaa vaikeuksia pohjoismaalaisesta kiire- ja suoritusyhteiskunnasta tulevalle vaihtarille. Itse nautin kovasi tuosta rauhallisesta ja stressittömästä elämänmenosta.
Uruguay on melko turvallinen maa. Montevideossa on tietyt vaaralliset alueet, mutta vaihtarilla ei sinne muutenkaan pitäisi olla asiaa. Keskustassa ja kampusten lähialueilla on turvallista kävellä, asua ja viettää aikaa. Kuitenkaan en lähtisi pimeällä kävelemään yksin missään päin Montevideota, varsinkin kun taksien hinnat lyhyillä matkoilla ovat melko alhaiset. Uruguayn taksit ovat turvallisia ja niillä on helppo liikkua. Montevideon ulkopuolella turisti- ja rantakohteissa koin oloni aina todella turvalliseksi.
Ruoan hinta on Uruguayn kaupoissa ja ravintoloissa samaa luokkaa, kuin Suomessa. Siksi ostinkin ruokani aina toreilta, joita on joka päivä ympäri kaupunkia. Toreilla ruoka on halvempaa ja minusta oli kiva ostaa ruoka sen tuottajilta. Kasvissyöjille Uruguay ei ole helppo kohde, sillä liha on maan ruokakulttuurin perusta ja se onkin paljon kasvisvaihtoehtoja halvempaa.
Lauantain tori kotikadullani
Vapaa-ajalla matkustin paljon. Kävin Uruguayn maaseudulla pikkukaupungeissa ja rantakohteissa. Uruguayn rannat ovat kauniita, ihanan tyhjiä ja luonnonmukaisia Punta del Esten kalliin luksuskaupungin rantoja lukuun ottamatta. Rochan maakunnan alueen rannat, kalastaja- ja hippikylät, sekä Santa Teresan kansallispuisto ovat mielestäni kaikkein kauneimpia. Uruguayssa pääsee bussilla liikkumaan kaikkialle ja bussien hinnat ovat vähän halvemmat kuin Suomessa.
Uruguayn ihanan tyhjät ja luonnonmukaiset rannatKapybaroja ja Uruguayn luontoa Maldonadon maakunnassa
Vaihdon jälkeen matkustin kuukauden Pohjois-Argentiinassa. Montevideosta pääsee helposti laivalla ja bussilla Buenos Airesiin ja vaihdon aikana suosittelen käymään vähintäänkin siellä! Buenos Aires on upea sekoitus eurooppalaista ja latinalaisamerikkalaista kulttuuria ja historiaa. Argentiinassa kaikki on paljon Uruguayta halvempaa ja maa on koko valtavuudessaan upea.
Yllätykset ja suositukset Uruguayssa
Suurin yllätys oli Uruguayn talven kylmyys. Vaikka lämpömittari näyttäisi 15 astetta, se tarkoittaa aivan eri asiaa, kuin Suomessa. Kostea ilma tunkeutuu kaikkien vaatteiden läpi luihin ja ytimiin ja sitä on vaikea päästä pakoon, sillä taloissa ei yleensä ole lämmitystä. Uruguayn talveen kannattaa siis varautua lämpimillä sisävaatteilla. Ulkona tuulisessa rantakaupungissa tarvitsi samaa lämmintä toppatakkia, kuin Suomessa.
Toinen yllätys oli vaihtareiden vähyys. Olin kuullut monilta Euroopassa vaihdossa olleilta kavereilta, että he tutustuivat lähinnä muihin vaihtareihin ja pyörivät tosi kansainvälisissä piireissä. Uruguayssa vaihtareita oli melko vähän ja suurin osa heistä oli Espanjasta, Ranskasta ja Argentiinasta. Kohdetta valitessani halusin lähteä aika tuntemattomaan paikkaan, joten Uruguay oli siihen hyvä kohde. Tutustuin enemmän paikallisiin kuin muihin vaihtareihin, mutta sitä olin toivonutkin.
Kolmas yllätys oli hintataso. Tiesin, että Uruguay on kallis maa, mutta en suomalaisena tiennyt mitä odottaa. Uruguay on monelta osin Suomen hinnoissa. Jotkut asiat, kuten ruoka, taksit ja julkinen liikenne ovat halvempia, mutta toiset, kuten esimerkiksi hygieniatuotteet ovat reilusti kalliimpia. Hostellit ja Airbnb:t ovat off-seasonilla paljon halvempia, mutta varsinkin rantakohteiden hinnat nousevat joulun (eli kesän) lähestyessä. Eniten rahaa meni kuitenkin lentoihin Helsingistä Montevideoon ja sieltä takaisin, sillä noin pieneen ja kaukana olevaan kohteeseen lennot ovat aina kalliita.
Uruguay on mielestäni oikea kohde rennolle ja sosiaaliselle tyypille. Eniten mieleeni jäivät katutanssit candombe ja tango, joita Montevideossa näkee lähes joka ilta. Helmikuussa Uruguayssa järjestetään karnevaali, jonka aikana erityisesti tanssia ja muita Uruguaylaisia perinteitä näkee parhaiten. Siksi jäin itse Uruguayhin ja Argentiinaan vielä lukukauden jälkeen, sillä halusin matkustaa ja nähdä Montevideon karnevaalin.
Rakastuin Uruguayn yhteisölliseen kulttuuriin, jossa kaduilla juhlitaan ja tavataan ihmisiä. Montevideo on mielestäni aika taiteellinen kaupunki ja siellä järjestetään paljon taide- ja kirjallisuustapahtumia ja -näyttelyitä. Uruguay on maana niin pieni ja rauhallinen, että se ei ehkä ole oikea kohde suurkaupungeista ja isoista bileistä haaveilevalle. Vaihto Uruguayssa oli ehdottomasti elämäni paras kokemus. Uruguay on maana sellainen, josta on vaikea löytää tietoa etukäteen, mutta paikan päälle päästyään maan fiiliksen varmasti kokee itse, kunhan vain on utelias tutustumaan ihmisiin ja innokas lähtemään tutkimaan paikkoja.
Bio- ja ympäristötieteellisen tiedekunnan opiskelija
Poikkeusolojen Hong Kong
Lensin Hong Kongiin paria päivää ennen elokuun alkua. Lukukauden alkuunkin oli sopivasti vielä pari viikkoa. Olin vieraillut Hong Kongissa aiemminkin vuosina 2016 ja 2019, mutta nyt koronan torjuntatoimet tekivät saapumisesta hyvin erilaisen kokemuksen.
Olin etukäteen joutunut etsimään itselleni hotellin kolmen vuorokauden karanteenia varten, sillä pakollista karanteenia ei voinut viettää perheen tai sukulaisten luona, joita minulla Hong Kongissa asuu. Kentällä saavuttaessa terminaalin sisällä käveltiin maskit kasvoilla useita kilometrejä maahantulotarkastuksiin, karanteenihotellin tarkastuksiin, sekä ensimmäisiin pika- ja PCR-testeihin. Kentällä piti odottaa pikatestin valmistumista, ja kun se tuli negatiivisena takaisin, maahantulijat ohjattiin jonoihin sen mukaan, mihin osaan Hong Kongia oli menossa karanteenia viettämään.
Bussi kiersi Hong Kongin välillä kapeitakin katuja vähän päälle tunnin. Hyvin kesäinen, seisovan kuuma ja kostea ilma tuntui vähän kentällä ja bussissakin ja bussin henkilökunta yritti saada viilennyksen mahdollisimman täysille. Hotellille päästyäni, minulle kerrottiin kerros ja huoneen numero, ja siirryin matkatavaroiden kanssa huoneeseen. Tämän jälkeen huoneesta ei saanut poistua ja oven sai avata vain ruuan jakelun tai koronatestin ottamisen yhteydessä. Vietin siis ensimmäiset päivät jet lagista toipuen ja katsellen ulos isoista ikkunoista, joista näkyi enimmäkseen vain korkeiden rakennusten seiniä.
Karanteeni kului lopulta äkkiä, sen aikana kaupungin ohi pyyhkäisi voimakas kesäinen ukkosmyrsky rankkasateineen ja salamoineen. Tässä kohtaa en ollut vielä kunnolla sisäistänytkään, että olin lopulta päässyt vaihtoon korona-ajan hankaluuksien jälkeen.
Myrskyn seuraamista karanteenissa
Ensimmäiset viikot menivät lopulta erilaisia lomakkeita täytellessä, koronatesteissä käymisessä ja kaupunkia ihmetellessä. Ravintoloihin pääsi sitten, kun oli suorittanut yhdeksän vuorokauden tarkkailujakson. Kouluun liittyviä hoidettavia asioita olivat mm. lopullisten kurssivalintojen tekeminen, saapumispäivän ilmoittaminen kampuksen majoitukseen, opiskelijakortin hankkiminen ja itse kampukselle muutto.
Chinese University of Hong Kongin opiskelijoille oli jo hyvissä ajoin luotu oma ryhmä tutustumista varten. Moni oli jo kerennyt viettämään aika Hong Kongissa ennen minun saapumistani maahan, joten erilaisia tutustumistapahtumia oli järjestetty ja järjestettiin melko tiuhaan. Ensimmäisessä vaihto-opiskelijoiden tapaamisessa, jossa olin mukana, menimme porukalla istumaan ja viettämään aikaa paikalliseen rantakohteeseen. Tapasin etenkin Euroopasta tulleita vaihtareita, kuten esim. ruotsalaisen ystäväporukan, joiden kanssa kävin patikoimassa ja rantareissuilla useaan kertaan vaihdon aikana.
Kuva 1. Hong Kongin suurten kerrostalokompleksit ovat hienoja iltaisin. Betoniviidakkoon tuovat eloa värikkäät istutukset. Kuva 2. Ennen kurssien alkua kerkesi pienelle venereissullekin.
Elämää kampuksella
Yliopiston kampus on iso, kuin pienoiskaupunki tai kaupunginosa. Se on rakennettu manner-Hong Kongin koilisosaan, ei kovin monen metropysäkin päähän Kiinan rajasta ja ostosvyöhykkeenä tunnetusta Shenzhenin alueesta. Kampusta ympäröivät vihreät kukkulat, joissa osassa on vielä pieniä kyliä, ja ihmiset vastustavat voimakasta urbanisaatiosta ja vuokrahintojen nousua. Esimerkiksi Helsinkiin verrattuna Hong Kongin vuokrakriisi on ihan omaa luokkaansa.
Kampuksen sydän oli iso kirjasto, jossa oli opiskelutiloja yhteiskäyttötietokoneineen viidessä kerroksessa. Kirjaston alla pesivät pallomaisia pesiä tekevä lintuyhdyskunta, joka muistutti jonkin verran Suomessakin eläviä pääskylajeja. Kirjaston alimmassa kerroksessa oli vuorokauden ympäri auki oleva opiskelutila, jossa oli erilaisia istuinalustoja, erikorkuisia pöytiä ja lepopaikkoja erilaisten projektien kanssa painiskelevien opiskelijoiden käyttöön. Etenkin paikallisista opiskelijoista osa tuntui viettävän kirjastoissa todella paljon aikaa, ja joskus opiskelijoita tapasi myös nukkumasta päiväunia kirjaston tiloissa, mistä vain tilaa löytyi. Jotkut paikalliset opiskelijakaverini kertoivat minulle, että osa opiskelijoista vietti useampia öitä viikossa kirjastossa, sillä he eivät olleet onnistuneet saamaan majoitusta kampuksen asuntoloista, ja heillä oli kotiin pitkä kotimatka, joten he mieluummin jäivät kirjastolle yöksi ja käyttivät matkustamisesta säästyvän ajan opiskeluun.
Kuva 1. Kampus on rakennettu vihreiden kukkuloiden syliin. Rakennustelineet ovat Chung Chi Collegen kirkon remontista, taustalla näkyvä kukkulla on Tai Po Kau, jossa elää apinoita. Kukkulan rinteellä oleva talojen rivistö koostuu isoista huviloista. Kuva 2. Kampuksen keskuskirjasto, jossa on opiskelijoille paljon opiskelutilaa ja jonka etuovien räystään alla pesii pääskysyhdyskunta.
Yliopistolla on muistaakseni seitsemän erilaista Collegea, eli opiskelijayhteisöä, jolla oli omat asuntolansa ja joskus myös urheilutilansa ja kirjastonsa. Sen lisäksi oli myös jatko-opiskelijoiden omat asuntolat, sekä International House -kompleksit, jossa itse asuin. Colleget järjestävät lukukauden aikana useita tapahtumia, kuten vuosijuhlia ja urheilutapahtumia ja niillä on myös omat urheilujärjestönsä yliopiston virallisten joukkueiden lisäksi. Yksi erityisesti mieleenpainuva tapahtuma oli esimerkiksi Shaw-fiesta, joka oli Shaw College -opiskelijayhteisön vuosijuhla. Juhlassa opiskelijat pitivät erilaisia kojuja, joissa saattoi osallistua erilaisiin peleihin tai arvontoihin tai ostaa erilaisia herkkuja tai joidenkin opiskelijoiden itse tekemiä käsitöitä. Ilta huipentui paikallisen bändin keikkaan.
Yliopiston ja Collegejen urheilujoukkueet hakevat syyslukukauden alussa uusia jäseniä. Kampuksella on joukkueita ainakin jalkapallolle, soudulle, käsipallolle, koripallolle, yleisurheilulle ja tennikselle ja joukkueiden pääsyvaatimukset vaihtelevat. Tietoja eri joukkueista saa yliopiston sähköpostiin, ja tiedot niistä löytyvät myös yliopistojen nettisivuilta. Kampuksella on hyvät puitteet urheiluun, sillä liikuntasalien lisäksi kampuksella on myös useita kuntosaleja, pari urheilukenttää ja tenniskentät, sekä 50 metrin uima-allas, joka on välillä myös vapaassa käytössä. Päätin kokeilla päästä sisään yliopiston naisten jalkapallojoukkueeseen, ja joukkue otti minut avosylin vastaan, vaikka sekä valmentajan, että joidenkin pelaajien kanssa kommunikointi englanniksi välillä vaati vähän luovuutta. Kaikki pelaajat olivat tosi kilttejä ja tulkkasivat harjoituksia tarvittaessa. Itseäni harmitti hieman, etten ollut opiskellut kantonia aikaisemmin tai osallistunut yliopiston alkeiskursseille. Mutta hyvä henki selätti kielimuurin oikeastaan kaikissa tilanteissa. Syyskauden aikana joukkueen sijoitus Hong Kongin yliopistojen liigassa nousi viidenneltä sijalta kolmanneksi, ja pääsin pelaamaan turnauksen kaikki pelit joukkueen maalivahtina ihan viimeistä peliä lukuun ottamatta, sillä olin tuolloin jo palannut Suomeen. Yliopiston urheilutoimintaan osallistuminen oli ehdottomasti yksi vaihtoni kohokohdista.
Kampus on Hong Kongin pääsaarelta lähtevän East Rail Linen loppupäässä. Päästäkseen aivan ydinkeskusta-alueelle, joutuu metrolinjaa vielä vaihtamaan parin pysäkin ajaksi. Matka-aikaa Hong Kongin pääsaarelle kannattaa varata vähintään tunti ja ruuhka-aikaan kannattaa huomioida, että metrot voivat olla täynnä ja seuraavaa voi joutua odottamaan muutamia minuutteja. Kampuksen sisälläkin välimatkat voivat olla pitkiä. Kampuksella kulkee useampi bussilinja, mutta bussit eivät kulje koulupäivän ulkopuolella kovin tiuhaan ja lopettavat ajon ennen puolta yötä. Kampus on myös rinteeseen rakennettu, joten ylämäkiä ja portaita riittää. Vaihtotapahtumia järjestetään usein keskustassa, ja jos haluaa jäädä tapahtuman loppuun asti paikalle, vaihtoehdot takaisin kampukselle pääsemiseksi ovat joko useita sivureittejä kiertävä yöbussi, jonka kyydissä matka saattaa kestää helposti pari tuntia, tai taksi, joka saattaa veloittaa mitä tahansa 40–60 euron väliltä. Taksissa voi maksaa ainoastaan käteisellä, joten sitä kannattaa varata mukaan, ellei käytössä ole jotain taksisovellusta. Yleensä kannattaa yrittää jakaa taksimatkat muiden vaihtareiden kanssa.
Chinese University of Hong Kongissa järjestetään runsaasti erilaisia tapahtumia etenkin eri Collegeiden toimesta. Lisäksi vaihto-oppilaiden tuutorit ja vaihto-oppilaat itse ovat yleensä todella aktiivisia tapahtumien järjestäjiä. Tekemistä riittää siis kampuksella ja keskustassa aina kun vapaa-aikaa on. Lisäksi syksyn aikaan kuuluu myös mid-Autumn festival, joka tunnetaan myös Moon festival -nimellä. Se on alun perin kiinalainen sadunkorjuujuhla. Loppusyksyyn osuu myös intialainen valon juhla ”Diwali”, joka näkyy etenkin kaupungin valaistuksessa, sillä Hong Kongissa asuu suuri intialaisten vähemmistö. Juhlapyhiin kuulu usein esimerkiksi erilaisten katujen ja puistojen koristelu värikkäillä valoilla, sekä ilotulitukset.
Asumisesta
Kampuksella asuminen oli mielestäni hyvä päätös, sillä matkustaminen Hong Kongin sisällä saattaa olla hyvin aikaa vievää ja yleinen vuokrataso erittäin korkea. Asuin International House -kompleksin kerrostalossa, joita oli kampuksella yhteensä kuusi kappaletta. Taloissa asui sekä paikallisia opiskelijoita, että vaihtareita, mutta asuntoloiden asukkaat ryhmäytyivät oman kokemukseni mukaan hyvin vähän keskenään. Asuin itse kahdentoista hengen huoneistossa, jossa jaoin pienen huoneen toisen suomalaisen vaihtarin kanssa. Meidät oli ryhmitelty huoneisiin ja mahdollisesti myös itse asuntoihin osittain oman kotimaan perusteella.
Asuntolan varustelu yllätti hieman. Jokaisessa asunnossa on yhteiskeittiö, johon kuuluu yleensä useampi jääkaappi, mikroaaltouuni ja keittolevy. Keittolevyjä oli meillä yksi, yhdelle kattilalle. Mitään keittiövälineitä asunnossa ei ollut ennestään, vaan jos halusi tehdä ruokaa itse kampuksella oleskeluaikana, piti välineet käydä ostamassa itse. Samoin tyynyt, peitot ja lakanat piti hankkia itse, ja osa opiskelijoista osti oman patjankin asuntolojen jumppapatjojen tilalle. Suuri osa vaihtaritutuistani suuntasi ostoksille Sha Tin:in Ikeaan, mutta myös Japanese House Center (JHC) ja MUJI tarjosivat kodintarvikkeita suhteellisen edullisesti. Asuntolassa asuminen oli vuokran osalta todella edullista neljältä kuukaudelta (alle 1000 euroa) ja asuntolan kolme suihkullista kylpyhuonetta riittivät mielestäni aika hyvin kaikkien käyttöön. Jaettu huone toisen vaihtarin kanssa oli pieni, huoneeseen mahtuivat juuri kaksi työpöytää, sängyt ja vaatekaapit, sekä kaksi seinähyllyä. Lattiatilaa jäi noin parin neliön verran, mutta vaihdon aikana molemmat olimme koko ajan menossa ja opiskelimmekin pääosin muualla kuin asuntolassa, joten mahduimme asumaan samaan huoneeseen oikein hyvin.
Kampuksella oli yksi ruokakauppa, sekä lukuisia kahviloita ja opiskelijaravintoloita, joista lounaan saattoi saada halvimmillaan noin 2–3 eurolla ja erikoiskahvin noin 3 eurolla, riippuen tietysti kahvilasta. Opiskelijaravintoloiden taso vaihteli melko paljon. Osa lounaista oli todella yksinkertaisia ja sisälsivät harvoin vihanneksia, kun taas osa oli todella monipuolisia ja hyviä. Oman tulisuuden sietokyvyn kanssa kannattaa olla tarkkana, sillä jotkut ruuat pystyy tilaamaan sekä mietoihin, että tulisiin liemiin. Omia lemppareitani olivat Lee Woo Sing -Collegen kahvilat ja Cafe Tolo, sekä Chung Chi -Collegen opiskelijaravintola. Kampuksella kierrellessä uusiin kahviloihin ja ravintoloihin törmäsi jatkuvasti, sillä niiden sijainteja ei oltu merkitty kovin selkeästi mihinkään ja ravintola saattoi löytyä välillä yllättävästäkin paikasta. Jos haluaa tietää kampuksen ruokapaikkoja etukäteen, kannattaa ainakin vilkaista kampuksen nettisivuja: https://www.cuhk.edu.hk/english/campus/accommodation.html.
Kampuksen ruokakauppa oli auki yleensä aikaisesta aamusta yhdeksään tai kymmeneen asti illalla. Hong Kongissa on useita ruokakauppaketjuja, joiden hintataso ja elintarvikevalikoima vaihtelee jonkin verran. Yleisesti ottaen elintarvikkeet ovat Hong Kongissa kalliita, koska suurin osa tuodaan muualta. Esimerkiksi hedelmät ja vihannekset tuodaan manner-Kiinasta, Japanista, Filippiineiltä ja muualta Aasiasta, kun taas maito voi tulla esimerkiksi Australiasta tai USA:sta. Yleisesti ottaen ruuanlaitto on melkeinpä kalliimpaa kuin ulkona syöminen, jos osaa valita ruokapaikan oikein. Erilaiset ruokalat ja toripaikat ovat esimerkiksi edullinen tapa syödä ulkona. Kauppakeskusten ravintolat ovat puolestaan yleiseltä hintatasoltaan Suomen luokkaa tai vain vähän edukkaampia.
Melkein kampuksen korkeimmalla kohdalla. Taustalla näkyvät itäisen Hong Kongin luonnonpuistojen huiput.
Vaihtoyliopiston kurssit ja lukukausi
Opiskelin vaihtoyliopistossani biotieteitä. Otin kursseja sekä omasta pääaineestani, että myös hieman omasta koulutussuunnastani poikkeavia kursseja. Biotieteellisessä tiedekunnassa kurssit olivat todella luentopainotteisia, koko syksyn aikana tein pari ryhmätyötä. Joillakin kursseilla saattoi olla lyhyitä testejä tai kurssikertojen ulkopuolisia tehtävänantoja. Enemmistö kursseista koostui luennoista, lukukauden puolivälitentistä, sekä lopputentistä. Lukukauden puolivälin kokeet pidettiin luokkahuoneissa normaalin kurssitapaamisen yhteydessä, mutta lopputentit järjestettiin keskitetysti erilaisissa juhlatiloissa tai liikuntasalaisessa. Yhdessä salissa saattoi olla samaan aikaan eri tenttien tekijöitä jopa toista sataa. Loppukoejärjestelyt toivat mieleen suomalaisen ylioppilaskirjoitusjärjestelmän.
Kurssit olivat mielestäni mielenkiintoisia, mutta opetus painottui pitkälti käsitteiden ja asioiden ulkoa opetteluun. Tentteihin piti yleensä opetella todella paljon käsitteitä ja asiasanoja, koska niitä kysyttiin paljon kokeissa. Koeaika oli yleensä melko lyhyt, noin kaksi tai kolme tuntia. Samaan tenttiin saattoi kuulua niin monivalintatehtäviä, lyhyitä kysymyksiä kuin esseekysymyksiäkin. Mielestäni kysymysten määrä ja tehtäviin annettu aika eivät korreloineet hyvin keskenään ja itselleni meinasi kokeissa tulla välillä kiire.
Hong Kongin yliopistot ovat myös voimakkaan kilpailullisia. Arviointikriteerit ovat myös aika tiukat. Paikalliset opiskelijat sanoivat, että heidän mielestään kursseista läpi pääseminen on suhteellisen helppoa, mutta hyvien arvosanojen saaminen jo todella haastavaa. Ainakin biotieteellisen tiedekunnan joillakin kursseilla käytetään Gaussin käyrää, samoin kuin suomalaisissa ylioppilaskirjoituksissa. Tämä loi mielestäni jonkin verran lisäpainetta kurssien suorittamiseen.
Yliopiston lukukausi kesti elokuun viimeiseltä viikolta aina joulunalusviikkoon asti, eikä välissä ollut, paria yksittäistä kansallista juhlapäivää lukuun ottamatta, lomia. Kurssit ovat aina yhden lukukauden mittaisia.
Hong Kongin yliopistoon tullaan opiskelemaan etenkin kansainvälistä bisnestä, kieliä ja media-alaa. Omalla opiskelualallani ei ollut juurikaan muita vaihtareita. Kuulin muiden alojen opiskelijoilta, että esimerkiksi journalistiikan alalla tehtiin paljon pienempiä tehtäviä ja esseitä, kun taas kansainvälisen bisneksen aloilla saatettiin tehdä jonkin verran ryhmätöitä. Opetustyyli tuntui siis olevan voimakkaan riippuvainen itse alasta.
Kampuksen fiiliksiä illalla ja yöllä. Pelkkä kampuksella kiertely oli jo hauska ajanviete sinänsä.
Opiskelijaterveydenhuolto
Kampuksella oli nopea ja toimiva perusterveydenhuolto. Ajan saattoi saada varattua jopa samalle viikolle tai korkeintaan viikon päähän. Hammashoito oli puolestaan todella ruuhkautunut ja itselläni kävi sen suhteen vähän huono tuuri, sillä sain kesken lukukautta antibioottikuuria vaativan hammastulehduksen ja jouduin käymään lääkärissä yksityisellä lääkäriasemalla. Ylipäätään terveydenhuolto on Hong Kongissa hyvällä tasolla, mutta yksityisellä lääkärillä käynnistä voi joutua maksamaan korkean hinnan. Lähtökohtaisesti vaihto-opiskelija pystyy kuitenkin saamaan apua aina opiskelijaterveydenhuollon palveluilta.
Mikä Hong Kongissa yllätti
Kurssien vaikeustaso pääsi yllättämään minut vaihdossa. Olin valinnut paljon biotieteiden kursseja, ehkä vähän uhkarohkeastikin myös sellaisista aiheista, jotka eivät täysin vastanneet omaa alaani. Hong Kongin yliopistokulttuuri on melko kilpailullinen ja kurssien arviointikriteerit korkeat, kursseihin kannatta paneutua huolella jo heti ensimmäisistä viikoista lähtien. Itselle kasautuvaa työmäärää kannatta myös miettiä huolella jo ennen vaihdon alkua. Esimerkiksi kielikurssille osallistuminen voi tuoda mukavaa vaihtelua ja uutta pääsee oppimaan vähän rauhallisemmassa tahdissa.
Hong Kong on myös suhteellisen kallis maa. Vaikka julkisissa kulkuvälineissä liikkuminen ja kampuksella ja joissakin ravintoloissa syöminen on melko edullista, kannattaa huomioida elintarvikkeiden korkeat hinnat, taksimatkat (joihinkin kiinnostaviin paikkoihin ei pääse julkisilla kulkuvälineillä) ja ylimääräiset elinkustannukset (jos esimerkiksi asuntolaan täytyy ostaa omat keittiötarvikkeet ja petivaatteet). Budjettisuunnittelua kannattaa aina vaihtoon lähtiessä tehdä, ja rahaa kannattaa varata myös yllättävien tilanteiden varalta.
Ihanimmat yllätykset vaihdossa tulivat ihmisten rehellisyydestä ja vieraanvaraisuudesta, sekä huikeista nähtävyyksistä, joita tuntui riittävän enemmän kuin neljässä kuukaudessa kerkesi kokea. Huolimatta siitä, että opiskelijaelämä voi olla stressaavaa ja kiireistä, paikallisiin opiskelijoihin ja opiskelijakulttuuriin pääsee tutustumaan matalla kynnyksellä esimerkiksi oman Collegen järjestämässä tutustumispäivässä tai vaikka urheilutoimintaan osallistumalla. Itsellä kävi hyvä tuuri, kun oman Collegen vaihtaripäivässä oli mukana myös paikallinen bilsan opiskelija, joka nopeasti bongasi saman alan vaihtarin ja tutustutti minut omiin opiskelijakavereihinsa. Lopulta muodostui kaveriporukka, johon kuului opiskelijoita kahdesta eri yliopistosta. Samoin futisjoukkueen tyyppeihin oli helppo tutustua treeneissä ja joukkuetapahtumissa.
Ihmisten rehellisyys ja Hong Kongin turvallisuus pelasti minut parista kiperästä tilanteesta. Olin kauppakeskuksessa pyöriessäni onnistunut tipauttamaan lompakkoni, jossa oli opiskelijakorttini lisäksi myös pankkikortti ja matkakortti. Olin kirjoittanut puhelinnumeroni lompakon sisään ja saman päivän iltana vanhempi setä soitti minulle ja kertoi löytäneensä lompakon. Tulkkausavun jälkeen sain sovittua lompakon palautuksesta tämän miehen kanssa, joka tuli seuraavana päivänä samaan kauppakeskukseen palauttamaan lompakkoni. Tästä kokemuksesta tuli itselle todella lämmin ja helpottunut olo.
Lopuksi minut yllätti se, miten nopeasti neljä kuukautta kuluu ja miten paljon tekemistä Hong Kongiin jäi. Kaupunki on tunnettu parista isommasta saarestaan ja retkeilymahdollisuuksistaan ja uusia kauniita paikkoja tuntui löytyvän jatkuvasti. Tällä kertaa en lähtenyt minnekään Hong Kongin rajojen sisältä ja silti tekemistä oli hurjasti. Lopulta pandemian aiheuttamat rajoituksetkaan eivät juuri vaikuttaneet tekemiseen.
Paluun jälkeiset fiilikset
Paluu tuntui aluksi todella oudolta. Kesti aikaa, ennen kuin pääsi takaisin kiinni normaaliin arkirytmiin Suomessa. Oli viettänyt niin paljon aikaa vieraassa kulttuurissa ja Hong Kongissa oli vaihtoni aikana edelleen voimassa aika paljon koronarajoituksia niin olo oli aluksi hieman kummallinen. Lisäksi Suomessa oli, yllätys yllätys, myös paljon kylmempi kuin mitä Hong Kongista lähtiessä, joten paluu Suomen talveen ei myöskään aluksi tuntunut hirveän mukavalta. Haikeimmalta tuntui jättää paikalliset opiskelijakaverit, Hong Kongissa asuvat sukulaiset ja todella mukava futisjoukkueeni.
Muutamien viikkojen jälkeen olo kuitenkin helpottui. Oli kiva nähdä perhettä ja kavereita pitkästä aikaa, ja myös lumiseen talveen tottui pian. Päällimmäiseksi jäi hirveän iso onnistumisen kokemus ja lämmin fiilis. Tuntuu kivalta, kun on opiskeluaikana saanut toteuttaa itselle tärkeän kokemuksen ja on pärjännyt ulkomailla vieraassa kulttuurissa. Kaikkein hienointa oli ehdottomasti se, että vaihdosta sai oman alan opiskelijakavereita ja heidän kauttaan myös lisää motivaatiota omiin opintoihin.
Mitä kannattaa huomioida vaihtarina Hong Kongissa
Kampuksella asumisesta voi tulla lisäkustannuksia, sillä asuntoloissa ei usein ole valmiina keittiötarvikkeita, tyynyjä, peittoja tai muita vastaavia kodintarvikkeita. Tämä kannattaa ottaa huomioon, vaikka asuntolassa asuminen on Hong Kongin yleiseen vuokratasoon nähden erittäin edukasta.
Vaihto-opiskelijat jaetaan yliopiston Collegeihin ennen lukukauden alkua. Colleget myös järjestävät vaihto-opiskelijoille tapahtumia, joissa voi helposti tutustua toisiin vaihtareihin ja paikallisiin opiskelijoihin. Myös Collegeiden yleisiin opiskelijatapahtumiin kannattaa osallistua. Jos mahdollista, asuntolapaikkaa kannattaa hakea jonkun virallisen Collegen asuntolasta, sillä näiden opiskelijatoiminta oli mielestäni aktiivisempaa ja Collegen tiloihin saattoi kuulua omat opiskelijaravintolat ja kahvilat ja joskus jopa kuntoilutilat, mitä ei I-House komplekseissa ihan samalla tavalla ollut.
Opiskelijan kannattaa hakea Hong Kongin julkisen liikenteen palveluilta alennuskorttia, sillä se takaa 50% alennuksen osasta julkisen liikenteen matkoja.
Mukana kannattaa pitää käteistä. Jotkut pienet yrittäjät eivät hyväksy maksukorttia maksuvälineenä, ja jos haluaa myöhempään illalla Hong Kongin pääsaarelta takaisin kampukselle, taksimatkat maksetaan yleensä käteisellä.
Matka-ajat julkisessa liikenteessä voivat olla pitkiä etenkin ruuhka-aikaan. Chinese University of Hong Kongin kampus on kauniissa ja rauhallisessa ympäristössä, mutta tämä näkyy myös matkojen pituutena. Etenkin ruuhka-aikoihin metroissa ja busseissa voi oikeasti olla täyttä.
Elintarvikkeet tuodaan Hong Kongiin yleensä muualta, joten ruokakaupassa käynti voi olla suhteellisen hintavaa. Lounaat ja illalliset kannattaa usein ostaa kampuksen opiskelijaravintoloista.
Sää saattaa yllättää. Elokuusta lokakuuhun voi olla todella kuumaa ja kosteaa, ja mäkisessä ja betonisessa maastossa voi välillä olla aika tukalakin kulkea. Toisaalta subtrooppinen ilmasto tarkoitta myös rajuja tuulia ja voimakkaita ukkosmyrskyjä. Joulua kohden keli viilenee ja voi käydä noin 10–15 asteen tienoilla. Yllättävä lämpötilapudotus voi tuntua aika epämukavalta, jos ei ole lämpimämpää vaatetta mukana ja on ehtinyt tottua Hong Kongin lämpöön. Myös rakennusten lämpöeristys voi olla välillä vähän heikkoa, joten asuntolaelämän pelastus saattaakin yllättäen olla pari villasukkia.
Kampusbussit kiidättävät asuntolalta luennoille ja metrolta kotiin. Välillä bussit voivat olla täynnä ja joutuu odottamaan seuraavaa. Bussilinjoihin ja aikatauluihin kannattaa tutustua, ettei vahingossa päädy ihan toiseen osaan kampusta kuin minne halusi mennä, tai päädy kävelemään kaikki ylämäet ylös omaa asuntolaa kohti, kun viimeinen bussi on kerennyt mennä nenän edestä. Kannattaa tottua jyrkkiin ylämäkiin ja portaisiin.
Avenue of Stars iltavalaistuksessa. Hong Kongissa neljä vuotta opiskellut ystäväni piti tätä yhtenä lempipaikoistaan, jonka tulee muistamaan aina.
Helmiä ja paikallisten suosituksia
Jos vaihdossa on aikaa, kannattaa osallistua koulun urheiluseurojen toimintaan tai etsiä vaikka itselle sopiva vapaaehtoisseura. Tällä tavalla pääsee tutustumaan uusiin ihmisiin ja saa helposti tasapainotettua esimerkiksi opiskelupaineita.
Osallistuin itse LAP organisaation toimintaan (Lifelong Animal Protection), ja kävin noin viikottain järjestön kissatalossa tutustumassa paikallisiin löytökissoihin. Samalla organisaatiolla on myös löytökoirakeskus, jossa koiria pääsee halutessaan ulkoiluttamaan.
Hong Kongin yliopistoilla toimii järjestöjä, jotka ovat erityisesti keskittyneet merien suojeluun. Hong Kongin vesiin päätyvät ja sinne muualta kulkeutuvat muovijätteet ovat iso ongelma. Järjestöt järjestävät säännöllisesti tapahtumia, kuten rantojensiivousprojekteja.
Lantau on Hong Kongin isoin saari pääsaaren lisäksi. Alue on vehreämpi ja rauhallisempi kuin Hong Kongin pääsaari, vaikka siellä asuukin todella paljon ihmisiä. Lantauta halkovat komeat huiput, kuten Sunset Peak ja Lantau Peak, ja niiden huipulle kipuavat patikointireitit ovatkin yksiä Hong Kongin haastavimmista. Toisaalta näkymät ovat myös sen mukaiset. Lantau tunnetaan myös isosta kultaisesta Buddha -patsaastaan. Myös paikalliset opiskelijat tykkäävät käydä Buddha-patsaan juurella, ja useat alueen patikointireitit joko saapuvat sinne tai lähtevät sieltä.
Mielestäni yksi Lantaun salaisia helmiä on Mui Wo:n kylä, joka on selkeä sekoitus paikallista ja länsimaista kulttuuria. Alueella on paljon hauskoja puoteja ja ravintoloita ja ihmiset istuvat iltoja alueen terasseilla.
Hong Kongissa on joitakin todella kauniita ja puhtaita hiekkarantoja. Itselle todella hauskoja kohteita olivat Sai Wan Beach ja Wu Kai Sha Beach, jonne molempiin on hauska tehdä vaikka päivämatka. Alueelle pääseminen on aina itsessään jo seikkailu.
Kannattaa tutustua Hong Kongin eri kansallispuistoihin, niitä on isolla alueella ja niistä löytyy reittejä kaikille hienoista maisemista, patikoinnista ja luonnosta kiinnostuneille.
En tällä kertaa lähtenyt itse Macaoon, johtuen myös voimassa olevista koronarajoituksista. Olen kuitenkin käynyt siellä aiemmin. Macao on upea kattaus erilaisia historiallisia kerroksia, samoin kuin uusia pilvenpiirtäjiä ja Casinoja.
Paikalliset opiskelijakaverini sanovat, että Avenue of Stars on vuodesta toiseen ja säällä kuin säällä yksi Hong Kongin upeimpia katuja. Siltä on huikeat näkymät taivasta halkovien pilvenpiirtäjien rivistöihin.
Kannattaa tutustua paikalliseen ruokakulttuuriin. Kavereiden kanssa oli todella kiva käydä yhdessä syömässä Hot Potia, jossa sai kypsentää esimerkiksi erilaisia vihanneksia, mykyjä, lihoja, tofua ja nuudeleita herkullisissa liemissä. Myös dim sum, wonton nuudelikeitot ja Pekingin ankka ovat kokeilemisen arvoisia paikallisia herkkuja. Vegaaniruokavaliota noudattaville Hong Kong tarjoaa yhä enemmän vaihtoehtoa. Paikalliset ystäväni suosittelivat keskustasta mm. Treehouse ja Veggie4love ravintoloita.
Sai Wan beachilta kannattaa illan tullen ehdottomasti ottaa moottorivenekyyti lähimpään kylään. Veneen kyydissä matka taittuu nopeasti upeissa maisemissa.
Wu Kai Sha Beach. Alueella vuokrataan kajakkeja ja järjestetään melontakursseja.
Olin vaihdossa Tel Avivin yliopistossa Israelissa syksyllä 2022. Alun perin tarkoitukseni oli lähteä vaihtoon Kairon yliopistoon Egyptiin syksyllä 2020, mutta vaihto peruuntui koronan vuoksi. Olin kuitenkin yhä haluamassa vaihtoon Itäisen Välimeren alueelle, jonka vuoksi valitsinkin lopulliseksi kohteekseni Tel Avivin ja pääsin vihdoin lähtemään odotetulle reissulle.
Ennen lähtöä
Alkubyrokratia vaihtoon lähdössä sujui ilman suurempia kommelluksia ja kohdeyliopiston hyväksynnän jälkeen opiskelijaviisumin haku olikin vaativin prosessi. Israeliin opiskelijaviisumia varten tarvitsee mm. syntymätodistuksen, jonka saamisessa kesti odotettua kauemmin, joten viisuminhakuprosessi kannattaa aloittaa ajoissa. Moni eurooppalaisista vaihto-opiskelijoista oli kuitenkin paikalla vain turistiviisumilla (joka kestää 3kk ja jonka sai passintarkastuksessa maahan tullessa), joten opiskelijaviisumi ei ollut ilmeisesti pakollinen. Sitä ei nimittäin tarkastettu myöskään missään vaiheessa yliopistossa, joten vähemmälläkin alkusäädöllä olisi kaiketi pärjännyt.
Kurssien valinta ennen vaihtoa oli suht selkeä. Ohjeet annettiin hyvin, mutta kurssien valinta oli hieman ongelmallinen. Ohjeet annettiin päivää ennen kuukauden mittaista lomaa, jolloin kohdeyliopiston vaihtokoordinaattori ei enää vastannut sähköposteihin ennen orientaatioviikkoa. Halusin myöskin opiskella alaa, jonka kursseja ei löytynyt vaihto-opiskelijoille suunnatussa kurssikatalogissa. Sen takia kurssivalintani menivät viime hetkeen asti. Kohdeyliopiston vaihtokoordinaattori kuitenkin auttoi tässä erinomaisesti ja pääsin onnistuneesti oman alan kursseilleni.
Asuminen
Tel Aviv on yksi maailman kalleimmista kaupungeista asua, jonka vuoksi on hyvä varata asumiseen reipas budjetti, etenkin jos haluaa asua keskustan kupeessa. Helsingin yliopiston vaihtokohteiden sivuilla lukee, että vaihto-opiskelijoille ei ole tarjolla yliopiston asuntola-asumista. Tämä ei kuitenkaan pidä paikkaansa, sillä asuntola-asuntoa voi hakea kuka vain Tel Avivin yliopistossa opiskeleva/työskentelevä. Tel Avivin yliopiston nettisivuilta löytyi “housing teamin” sähköposti, johon laitoin ennen vaihtoa sähköpostia. Sain kuin sainkin paikan neljän hengen asuntolasta Einstein-dormitoreista jotka sijaitsivat tien toisella puolella yliopiston kampusta. Kampus ja asuntolat sijaitsevat hieman pohjoisempana keskustasta ja rannasta, jonne on noin 50min kävely/20min bussimatka. Itse kävin kuitenkin kurssieni takia joka päivä kampuksella, jonka vuoksi olin iloinen asuessani mieluummin kampuksen lähellä. Asuntolassa oli myös pyykkitupa, opiskeluhuoneita ja kuntosali, jotka olivat kiva helpotus arkeen.
Kuitenkin monet tuntemani vaihto-opiskelijat hankkivat huoneen jaetusta asunnosta keskustasta ja matkustivat päivittäin kampukselle joko bussilla tai pyörällä. Monet opiskelijat löysivät huoneensa Facebook-ryhmistä kuten “secret tel aviv” tai “sublet tel aviv”. Oma huone jaetussa asunnossa maksoi alueesta ja huonekavereiden määrästä riippuen 800–1400 €/kk. Yliopiston asuntola puolestaan maksoi 750 USD/kk.
Opiskelu ja opetus
Ennen vaihtoon lähtöä odotin opiskelun olevan Helsingin yliopistoa haastavampaa tai työläämpää, mutta näin ei ainakaan ollut humanistisilla aloilla, joita opiskelin. Otin kursseja Israelin historiasta, politiikasta, arkeologiasta ja uskonnoista. Kurssit olivat pääosin luentokursseja, joissa opettaja piti luentoa koko tunnin. Välillä kursseilla myös keskusteltiin tai opettaja kysyi opiskelijoiden mielipiteitä.
Orientaatioviikon jälkeen lokakuussa opetusta kesti reilun kuukauden ennen ensimmäisiä välitenttejä joulukuun alussa. Nämä olivatkin jokaisella kurssillani monivalintakysymystenttejä. Lopputentit tai –esseet tulivatkin sitten tammikuun lopussa/helmikuun alussa ja puolessa välissä, jonka vuoksi vaihto kestikin keväällä odotettua pidempään. Tästä kuitenkin ilmoitettiin jo kursseja valitessa, joten kannattaa pitää silmällä, milloin kurssiesi lopputentit ovat, sillä ne täytyy tehdä paikan päällä eikä niitä pysty tekemään aikaisemmin kuin opetussuunnitelmassa lukee. Loppujen lopuksi siis syyslukukausi kesti minulla lokakuun puolivälistä helmikuun loppuun. Jouluna oli ainoastaan yksi päivä ‘lomaa’ (Hanukkah) eikä uutta vuotta juhlistettu sen kummemmin, vaan minulla olikin luento heti 1.1.
Kampus oli aidattu ja sisälle pääsi turvatarkastuksen läpi näyttämällä opiskelijakorttia tai henkkareita, tai 24h pyöröporteista opiskelijakortilla. Kampus oli hyvin iso ja aluksi hieman sokkeloinen, mutta kampuskarttoja onneksi löytyi useista paikoista ympäri aluetta. Kampuksella ei ollut perinteistä opiskelijaruokalaa kuten Unicafea, mutta muutamia erillisiä ravintoloita ja kahviloita, joista sai ostettua lounasta, leipiä tai kosher McDonald’sia. 🙂
Keskellä kampusta oli myös Museum of the Jewish People, jonka vuoksi kampuksella pyöri runsaasti turisteja. Kampuksen aitojen ulkopuolella oli myös Natural History Museum, joka oli varsin kiva interaktiivinen museokokemus.
Kampuksella oli myös useampi kirjasto, jotka olivat tenttikausina tammi-helmikuussa auki 24h. Kirjastoissa oli yleensä aina hyvin tilaa opiskella ja niistä löytyi myös printterit, joita tarvitsi aina vähän väliä kursseja varten.
Hyödyllistä tietoa vaihtoon lähtijälle
Ennen Israeliin vaihtoon lähtöä on hyvä tietää, että Israelissa eletään pääosin juutalaisen kulttuurin ja kalenterin mukaan, eli pääkielenä puhutaan hepreaa ja viikko alkaa sunnuntaina ja päättyy torstaihin. Isoimmissa kaupungeissa kuitenkin lähes jokainen puhuu myös englantia, sekä myös arabiaa kuulee hyvin paljon. Juutalaisen kalenterin mukaan perjantaina iltapäivällä monet kaupat, ravintolat, jne. menevät kiinni sapattia varten ja aukeavat uudestaan lauantaina auringonlaskun jälkeen. Myös julkinen liikenne lakkaa yleisesti sapatin ajaksi, joten esimerkiksi junia ei kulje kaupunkien tai lentokentän välillä. Tel Avivin keskustassa kuitenkin menee noin kerran tai pari tunnissa ilmainen sapattibussi, jolla pystyi liikkumaan keskustan sisällä.
Liikkuminen julkisilla liikennevälineillä sujui yleisesti hyvin Moovit-sovelluksen avulla. Se näytti usein jopa bussin live-sijainnin, jolla sai tarkemman tiedon kuin Google Mapsia käyttämällä. Moovit-sovelluksella pystyi myös maksamaan bussimatkat skannaamalla bussissa olevan Qr-koodin. Sovellukseen sai myös ladattua opiskelija-alennuksen, jolloin yksi matka maksoi noin yhden euron. Sovellusta pystyi myös käyttämään pitkänmatkan busseissa ja junissa, esimerkiksi Jerusalemiin tai muihin kaupunkeihin matkustaessa.
Muissa kaupungeissa kannattaakin vierailla vaihdon aikana ja se onnistuu todella helposti julkisessa liikenteessä. Reissun arvoisia kohteita on mm. Kuollut meri, Jerusalem, Haifan Bahai Gardens, Akko, Cecarea, Mitzpe Ramon, Eilat ja Tiberias. Israelissa on valtava määrä historiaa ja arkeologiaa; se on tunnetusti kolmen suurimman uskontomme risteyskohta, jonka vuoksi se on myös kulttuurillisesti valtavan monimuotoinen.
Kulttuurisen monimuotoisuuden vuoksi se on myös tunnetusti konfliktinen alue, jota ei voi olla unohtamatta. Tel Aviv oli yleisesti ottaen hyvin turvallinen, ja suurin osa konflikteista tapahtui Palestiinan alueella tai rajamailla sekä Itä-Jerusalemissa. Uutisia onkin siis järkevää lukea ja pysyä kartalla, mihin suuntaan tilanne kehittyy. Opiskelijoille laitettiin aina konfliktitapahtumien sattuessa sähköpostia pitämään tilannetta silmällä, ja myös vaihtokoordinaattoriin tai opiskelijaedustajiin sai aina olla yhteydessä.
Lopuksi
Kaiken kaikkiaan Tel Avivin yliopisto oli todella mukava kohdeyliopisto etenkin politiikasta, historiasta, uskonnoista ja Lähi-Idän alueesta kiinnostuneelle. Ympäri vuoden kestävä kesä myöskin oli positiivinen yllätys, sillä tammikuussakin oli lähes joka päivä aurinkoista ja +15 lämmintä. Öisin kuitenkin lämpötilat laskivat helposti alle kymmeneen, joten mukaan kannatta varata myös joitakin lämpimiä vaatteita ja takki, sillä Välimeren “trooppinen kylmyys” menee suoraan luihin ja ytimiin!
Itselleni vaihtokokemus oli päällisin puolin todella positiivinen, ja sain uusia ystäviä muista vaihto-opiskelijoista. Olen aikaisemmin matkustellut ja asunut paljon ulkomailla, jonka vuoksi kulttuurishokkia minulle ei oikeastaan tullut, mutta koti-ikävä oli vaihdon loppupuolella yllättävän kova. Kotiinpaluu Suomeen olikin todella tervetullut ja ruisleipä ole koskaan maistunut yhtä hyvältä.
Halusin viettää Koreassa aikaa myös ilman huolta opiskelusta, joten saavuin Souliin jo heinäkuun lopulla, eli noin kuukauden ennen lukukauden alkua. Vuoden 2022 kesällä koronarajoitukset vaihtelivat Koreassa melko tiuhaan, ja heinäkuun lopulla saapuvien piti tehdä koronatesti sekä ennen lentoa että heti lennon jälkeen, joista jälkimmäinen tapahtui kätevästi lentokentällä ilman ajanvarausta.
Korean pääaineopiskelijoita oli kyseisenä syyslukukautena yhteensä 4 vaihdossa eri yliopistoissa, joten pidimme vaihdon ajan usein yhteyttä. Matkalla Koreaan olin sattumalta samalla lennolla yhden kavereistani kanssa, ja saavuttuamme lentokentälle, vastassa oli toinen henkilö porukastamme, mistä oli ehdottomasti henkistä tukea noin 12 tunnin lennon jälkeen lentokentän hektisessä ympäristössä. Suosittelen siis muiden samaan aikaan vaihdossa olevien kanssa yhteyden pitämistä, jos se on suinkin mahdollista!
Jos menisin uudestaan vaihtoon, varaisin luultavasti taas aikaa omalle tekemiselle ennen lukukauden alkua. Ensimmäisen kuukauteni aikana pääsin kiertelemään rauhassa Soulissa ja sen ulkopuolella, viettämään aikaa niin suomalaisten kuin korealaisten ystävieni kanssa, ja tietysti shoppailemaan. Menimme muun muassa aikaisemmin mainitsemani neljän hengen opiskelijaporukalla 11 päivän matkalle Jeju-saarelle, mikä ei olisi ollut mahdollista keskellä lukukautta.
Kuvia Jeju-saarelta
Yonsein yliopisto: alkutunnelmat ja opiskelija-asuntola
Ennen itse lukukauden alkua, suunnilleen elokuun puolivälissä, oli hoidettava kurssi-ilmoittautumiset. Ymmärtääkseni Yonsein kurssi-ilmoittautumissysteemi on yksi vähiten stressaavista Soulin yliopistojen joukosta. Siinä missä monissa muissa paikoissa on Helsingin yliopiston kaltainen nopeat-syö-hitaat –menetelmä, Yonseissa kukin opiskelija saa tietyn määrän pisteitä, joita annetaan haluamilleen kursseille. Riippuen kurssien suosiosta (jota pystyy arvioida viime vuosien pistemääristä) joillekin kursseille piti antaa ainakin 20 pistettä jotta pääsi sisään, ja joillekin riitti 1 piste, jos kurssin opiskelijakiintiö ei täyttynyt. Koska pisteiden antamiseen oli monta päivää aikaa, kurssi-ilmoittautuminen ei siis vaatinut aikaisin heräämistä ja nopeaa nettiyhteyttä, mistä itse pidin paljon. Pääsin itse kaikille kursseille, joille halusinkin jo kurssi-ilmoittautumisen ensimmäisessä vaiheessa, mutta jos jollekin kurssille ei olisi päässyt, kurssi-ilmoittautumisen toinen vaihe oli perinteinen nopeuskisa.
Majoituin Yonsein kampuksella sijaitsevassa SK Global House -asuntolassa, johon piti hakea etukäteen kesäkuun alussa. Yhden hengen huone maksoi 2 745 600 wonia (noin 1 900 euroa, + pankin lisämaksut ulkomaan tilisiirtoihin) neljäksi kuukaudeksi lukukauden alusta loppuun. Koska olin Koreassa ennen lukukauden alkua, muutin Airbnb-huoneestani asuntolaan 24.8, jolloin asuntola avautui. Asuntolassa ei ollut ns. kotiintuloaikaa, jolloin ovet olisivat sulkeutuneet, vaan ulkona pystyi liikkumaan niin pitkään kuin halusi. Koronan takia vierailua koskevat säännöt olivat kiristyneet, eikä kukaan ulkopuolinen vieras saanut vierailla asuntolan huoneissa. Huoneet olivat kuitenkin sen verran pieniä, että kaverien kanssa oli muutenkin huomattavasti helpompaa viettää aikaa ulkona. Asuntolan alakerrassa oli ilmeisesti yhteinen keittiö, mutta itse en ollenkaan käynyt siellä, vain turvauduin oman huoneeni minijääkaappiin ruuansäilytyksessä ja oman kerrokseni lounge-tilan mikroon ruuanvalmistuksessa. Loungesta löytyi myös vesiautomaatti, josta sai kylmää ja kuumaa vettä, joten ostettuani muutaman vesipullon jatkoin niiden täyttämistä ilmaiseksi sen sijaan että olisin ostanut uusia vesipulloja.
Asuntolaan hakevien on myös hyvä tietää, että kaikilta siellä majoittuvilta opiskelijoilta vaaditaan tuberkuloositesti. Koska testin tekeminen Suomessa on huomattavasti kalliimpaa kuin Koreassa, olin päättänyt hankkia testin vasta Koreaan saavuttuani. Tämäkin tosin hankaloitui koronan takia, koska hyvin harva terveyskeskus Soulissa enää suostui tekemään tuberkuloositestejä henkilöille, joilla ei ollut tuberkuloosin oireita. Minulla oli onneksi paikallinen kaveri, joka soitteli lähelläni olevat terveyskeskukset läpi, kunnes löysi paikan, jossa testin tekeminen onnistui. Testi oli myös kalliimpi kuin mitä olin aiemmin kuullut, mutta maksoi kuitenkin muistaakseni vain noin 20 000 wonia, mikä on yhä huomattavasti halvempi kuin Suomen tuberkuloositestit
Yhden hengen asuntolahuoneeni ja hieman kyseenalainen mutta toimiva asuntolan mikrossa valmistettu mukimanduresesptini
Kurssit ja opetuskulttuuri
Syyslukukausi alkoi elokuun 30. päivänä pidetystä orientaatiosta, ja varsinainen opetus alkoi itselläni syyskuun 5. päivänä. Ennen opetuksen alkua pidettiin korean kielikurssien tasokokeet, mikä itselläni ajoittui syyskuun toiseen päivään. En muista tarkalleen, kuinka monta sivua tasokokeessa oli, mutta ideana oli, että ensimmäiset sivut ovat korean alkeita, ja tehtävien taso nousee sivu sivulta. Kaikkia tehtäviä ei siis tarvinnut saada valmiiksi, ja itselläni aika loppui kesken. Tasokokeeseen kuului myös noin 10 minuutin haastattelu, johon kokeen valvoja kutsui opiskelijoita yksi kerrallaan kesken paperisen kokeen tekemisen. Haastattelun kysymykset vaihtelivat hyvin paljon haastattelijan mukaan. Esimerkiksi itselläni maininta kiinnostuksesta Korean kulttuuriin johti yhtäkkiä kysymykseen siitä, mikä on mielestäni keskeinen ongelma Korean yhteiskunnassa.
Vaikka itse tunsin suoriutuneeni tasokokeesta melko kehnosti, pääsin tavoittelemani tason luennoille, joten ei kannata heti pelästyä, vaikka kokeesta olisi jäänyt huono tunne! Professorin mukaan tasoa oli myös mahdollista vaihtaa joko haastavammaksi tai helpommaksi ensimmäisellä viikolla, jos luentojen vaikeus ei tuntunut itselle oikealta.
Yleinen ilmapiiri Yonsein yliopistossa oli mielestäni hieman tiukempi kuin Helsingissä, varsinkin läsnäolovelvollisuuden osalta. Yhtä offline-kurssiani varten opiskelijoiden piti ladata erillinen sovellus, jonka avulla läsnäolo tarkistettiin luentojen alussa. Eräs toinen kursseistani oli vielä Zoomissa, ja sen luennoilla läsnäolo tarkistettiin suullisesti niin luennon alussa kuin lopussa. Tarkan läsnäolon seuraamisen lisäksi yllätyin hieman, kun sairastuin oksennustautiin ennen yhtä luentoani, ja ilmoittaessani tästä professorilleni ennen luennon alkua, hän pyysi todisteeksi dokumenttia sairastumisestani, mitä minulla ei tietenkään ollut. Sain kuitenkin lopulta mitätöityä kyseisen poissaolon keskusteltuani asiasta jälkeenpäin professorin kanssa.
Kurssien rakenne vaihteli professorin mukaan, kuten olettaa saattaa. Modernin korealaisen taiteen kurssini oli hyvin luentopainotteinen, joten professori lähetti meille etukäteen kunkin luennon Powerpoint-diat, jotta muistiinpanojen ottaminen olisi helpompaa. Ruoka ja kulttuuri -kurssillani, joka oli Zoomissa, professori jakoi meidät aina luentojen lopuksi pienryhmiin, jossa keskustelimme annetuista kysymyksistä. Kummallakin kurssilla tuli lukea noin yksi artikkeli viikossa alustamaan tulevaa luentoa. Siinä missä Yonseissa kukin kurssi koostui viikossa yhdestä lyhyestä ja yhdestä pidemmästä luennosta, yhdellä kursseistani lyhyen luennon ajankohtana ei kertaakaan pidetty luentoa, vaan opiskelijoiden piti katsoa paikallisesta Moodlesta yksi dokumenttipätkä, mistä itse pidin.
Niin viikoittaiset lukemiset kuin pienryhmissä keskustelu olivat minulle tuttuja Helsingin yliopiston kursseilta, mutta yksi ero Korean opetussysteemissä oli lukukauden puolivälin tentit, eli midtermit. Itselläni midtermit ajoittuivat 14.–25.10. ajalle. Myös midtermien käytännöt vaihtelivat paljon professorien välillä. Yhdellä kursseistani midtermin aikaan tentittiin puolet kurssin sisällöstä, eli lopputenttiin jäi enää puolet kurssista opiskeltavaksi, mikä vähensi kurssin kuormittavuutta. Toisella kurssillani midtermi toimi eräänlaisena lämmittelynä, jossa piti selittää laajasti kurssin käsitteitä, mutta lopputenttiin sisältyi yhä koko kurssin alue. Korean kurssillani midtermi jakautui neljään tenttiin (kirjoitus, puhe, kuuntelu, kielioppi & lukeminen), mikä toistui myös lopputenteissä, mutta lukukauden lopulla tentattiin vain midtermien jälkeen opitut uudet asiat.
Etsin jatkuvasti yliopiston läheltä kivoja kahviloita opiskelua varten! Kahvilaan kannattaa kuitenkin lähteä melko ajoissa, koska illalla ne ovat jo täynnä muita opiskelijoita, niin vapaan paikan löytäminen voi olla hankalaa
Lomat
Vaikka olin varautunut siihen, että Etelä-Koreassa tuskin on yhtä paljon lomia kuin Suomessa, niitä ei mielestäni ollut kuitenkaan erityisen vähän, enkä itse huomannut kaipaavaani koko viikon syyslomaa, mahdollisesti koska aika tuntui muutenkin kuluvan niin nopeasti. Pisin syyslukukauden lomista on Chuseok, eli paikallinen sadonkorjuujuhla, jonka lomapäivät olivat itselläni perjantaista maanantaihin. Tuolloin Soulin ulkopuolelle matkustaminen tulee kuitenkin olemaan melkein mahdotonta, sillä junat ja bussit ovat täynnä kotikaupunkiinsa matkustavia ihmisiä, ja matkaliput myydään loppuun nopeasti. Soulissakin on kuitenkin silloin paljon nähtävää, ja voin itse suositella museoissa tai Insadongissa vierailua!
Syyslukukaudella oli kaksi muuta yhden päivän pituista lomaa: yksi Etelä-Korean kolmesta itsenäisyyspäivästä (National Foundation Day of Korea, 3.10.) ja Hangul-päivä (10.10.). Molemmat lomapäivät ajoittuivat maanantaille, joten saimme periaatteessa kaksi peräkkäistä pitkää viikonloppua.
Matkustimme Koreassa vierailleen äitini kanssa Chuseokin jälkeen Itä-Koreaan Gangneungiin
Lukukauden loppu
Midtermien aikaan lukukausi oli vielä niin alussa, että opiskelun pystyi keskittämään kokeisiin. Lukukauden lopussa sen sijaan useilla kursseilla piti valmistella esitelmiä tai muita ryhmätöitä, mikä teki lukukauden viimeisistä viikoista kuormittavamman. Itselläni viimeinen tentti ja esseededis olivat 19.12, viimeinen koreanluento 21.12, ja asuntolasta piti muuttaa pois 22.12, joten jos Koreassa haluaa viettää aikaa vielä viikonkin lukukauden loppumisen jälkeen, asuntolassa majoittuminen ei ole mahdollista. Koska itse lähdin takaisin Suomeen vasta 9.1, turvauduin loppumatkani majoituksessa Airbnb:hin ja paikallisen kaverin vieraanvaraisuuteen.
Paluu Suomeen
Vaikka yksi lukukausi vierähtää hetkessä, varsinkin vaihdossa, kotiinpaluu ei tuntunut itselleni liian aikaiselta kuuden kuukauden jälkeen. Viimeisenä viikonloppunani Soulissa koitin löytää perheenjäsenille tuliaisia ja itselleni vaihdon aikana käyttämiäni kosmetiikkatuotteita, mitkä jälkeenpäin ajateltuna olisi ollut helpompaa hoitaa jo vaihdon alusta lähtien, ettei viimeinen viikonloppu olisi kulunut panikointiin.
Viimeisenä aamunani Soulissa etsimme paikallisen ystäväni kanssa kahvilaa, joka tarjoaisi ikimuistoisen aamupalan, mutta sainkin taas muistutuksen, että vaikka karttasovelluksessa sanottaisiin, että kahvila on auki, se ei aina pidä paikkaansa. Olin nimittäin katsonut etukäteen kolme hyvännäköistä kahvilaa, joiden oli tarkoitus aueta kello 11, ja joista yhden rakennus oli purettu, ja kaksi muuta olivat pimeänä. Päädyimmekin siis syömään aamiaista yhdessä suosikki kimbap-ravintoloistani, mikä toimi myös oikein hyvin!
Mikä yllätti vaihdon aikana
Olin itse odottanut vaihto-opiskelua niin pitkään, että asetin ehkä vähän liian korkeat odotukset kokemukselleni. Vaikka korona ei juurikaan rajoittanut ulkona oleskelua enää vuoden 2022 syksyllä, muuten kuin maskin pitämisen kannalta, se rajoitti jonkun verran Yonsein opiskelijatapahtumia. Yonsei on tunnettu jokavuotisesta Akaraka-nimisestä konsertistaan, jossa yleensä esiintyy hyvin tunnettuja artisteja, ja myös vaihto-opiskelijoilla on mahdollisuus saada lippuja. Tällä kertaa Yonsei oli kuitenkin ilmoittanut vähän ennen tapahtumaa, että koska tutkinto-opiskelijat eivät olleet päässeet kokemaan tapahtumaa pitkään aikaan, vaihto-opiskelijoille päätettiin olla tarjoamatta lippuja. Yllätyksekseni, vaikka olin itse odottanut innolla Yonsein tarjoamia opiskelijatapahtumia, parhaat muistoni päätyivätkin olemaan esimerkiksi kavereiden kanssa vuorilla vaeltaminen, ja muu itse toteutettu ohjelma.
Suomalaisen näkökulmasta yksi positiivisesti yllättävä asia oli myös ehdottomasti auringon määrä syksyllä ja talvella. Olin jo niin tottunut siihen, että aurinko paistaa Koreassa vielä joulu-tammikuussa kirkkaasti koko päivän, että osasin arvostaa sitä vasta palattuani takaisin Suomen talvioloihin.
Kuvia vuorivaelluksilta kavereiden kanssa alkusyksyltä, loppusyksyltä ja talvelta
Huomioitavaa tuleville vaihto-opiskelijoille
Yleisesti kannustaisin vaihtoon lähtijöitä olemaan oma-aloitteisia sosiaalisesti, koska vaihtojakson tulee olemaan paljon mahdollisuuksia tutustua uusiin ihmisiin, ja vaihdon navigoiminen on huomattavasti hauskempaa hyvässä seurassa! Voin myös suositella filmikameran ottamista mukaan, koska filmin kehittäminen ja skannaaminen on hyvin kätevää ja edullista Koreassa.
Tässä vielä muutama käytännön neuvo:
Korean henkilöllisyyskortin (Residence Card) saapuessa jokainen vaihto-opiskelija ilmoitetaan osaksi Korean omaa henkivakuutussysteemiä, josta maksetaan kuukausittain noin 56 000 wonia. En itse ollut huomannut Yonsein mainitsevan tästä hakuvaiheessa, mutta saatoin myös vain missata sen. Jotkut ovat onnistuneet mitätöimään tuon vakuutuksen, mutta itse kun soitin vakuutuksesta vastaavan tahon asiakaspalveluun ja kysyin asiasta, sain vain vastaukseksi, ettei sen mitätöinti ole mahdollista. Kannattaa siis varautua mahdollisiin lisäkuluihin!
Vaihdon aikana syöminen tulee luultavasti painottumaan lähinnä ulkona syömiseen, koska sen lisäksi, että ainakin asuntolamajoituksessa kokkaaminen on melko haastavaa, elintarvikkeiden ostaminen ruokakaupasta on usein melko kallista, joten ulkona syöminen tulee usein myös halvemmaksi. Tämä ei välttämättä ole ongelma, varsinkin jos ei tykkää kokkaamisesta, mutta esimerkiksi kasvis- tai vegaaniruokaa tarjoavia ravintoloita voi olla hankala löytää, varsinkin Soulin ulkopuolelta.
Vaikka ennen Koreaan lähtöä saadussa viisumissa lukisi oleskelun pituutena 4 kuukautta, ei syytä huoleen. Residence Cardin saapuessa saat uuden oleskeluajan, mikä on muutaman kuukauden pidempi kuin viisumissa ilmoitettu aika, joten itsekin pystyin oleskelemaan maassa kuutisen kuukautta.
Korealaisissa kahviloissa ei ole maitopistettä! Kahviloiden juomat ovat yleensä myös erittäin makeita suomalaiseen makuun. Itselleni ratkaisu ei-niin-makeaan juomaan löytyi Starbucksista, jossa baristat ovat tottuneita säätelemään juomien makeutta asiakkaan toiveiden mukaan
Olin opiskelijavaihdossa Utrechtin yliopistossa (tuttavallisemmin UU) syyslukukauden 2022. Utrecht ei oikeastaan ollut ensimmäinen valintani vaihtohakulomakkeessa. Valitsin Utrechtin melko umpimähkään, sillä olin kuullut yliopistosta hyvää muutamalta tutulta. En kuitenkaan voisi olla onnellisempi, että päädyin juuri Utrechtiin. Kaupunki on noin Helsingin kokoinen, tunnelmallinen ja todella kaunis.
Saapuminen ja arki Utrechtissa
Saapuessani Utrechtiin elokuussa, Hollannissa oli käynnissä laajat junalakot. Olin etukäteen stressannut lähtöä, ja päädyinkin tilaamaan taksin etukäteen erään toisen vaihto-opiskelijan kanssa viemään meidät Schipolista Utrechtiin. Normaalisti lentokentältä on mahtavat yhteydet Utrechtiin, eli loppuvaihdon lennot menivät sujuvasti.
Ensimmäiset viikot vaihdossa kuluivat käytännön järjestelyitä hoitaessa, opiskeluihin ja uuteen kotiin sopeutuessa, sekä yliopiston ja Erasmus student network -järjestön järjestämissä orientaatiotapahtumissa. UU:lla oli oma orientaatioviikko, johon kuului lähinnä opintoihin orientoivia aktiviteetteja, ja kierroksia kaupungilla. ESN taas järjesti paljon vapaa-ajan tapahtumia ja esimerkiksi Hollannin kurssin, johon muutamat onnekkaat ehtivät ilmoittautua. Suosittelen lämpimästi liittymään ESN:n jäseneksi.
Käytännön järjestelyistä merkittävimmät olivat kaupungin asukkaaksi rekisteröityminen, pyörän hankkiminen Swapfietsin kautta, sekä tavaroiden hankkiminen asuntolaan. Minut yllättikin se, kuinka paljon tavaroita, kuten astioita, jouduimme kämppisten kanssa hankkimaan. Utrechtiin lähtijälle suosittelenkin hankkimaan pyörän mahdollisimman nopeasti. Myös opiskelija-alennuksella varustettu OV-card eli bussilippu säästää paljon rahaa ja vaivaa, jos hankit sen heti vaihdon alussa.
Arki Hollannissa alkoi pian muodostua mukavaksi ja itseni näköiseksi. Opiskelu, uusiin ihmisiin tutustuminen ja uudet tapahtumat vievät alussa kaikki mehut. Sain kuitenkin myös rakennettua rutiineja ja esimerkiksi lenkkeilin aktiivisesti koko vaihdon ajan. Lähdin vaihtoon sillä asenteella, että nyt mennään eikä meinata, siispä pyrin rohkeasti tutustumaan uusiin ihmisiin, ja lähtemään mukaan tapahtumiin joihin en välttämättä kotisuomessa olisi jaksanut osallistua. Meille muodostuikin pieni vaihtariporukka, jonka kanssa kävimme kirjastossa opiskelemassa, osallistuimme vaihtariaktiviteetteihin ja teimme pieniä reissuja Euroopassa sekä Hollannin sisällä.
Opiskelu UU:ssa
Opiskelin Utrechtissa yhteiskuntatieteiden tiedekunnassa (Faculty of Social Sciences). Syyslukukausi kestää syyskuun alusta tammikuun loppuun, ja se koostui kahdesta periodista, joihin molempiin valitsin kaksi 7,5 op laajuista kurssia. Molempien periodien lopussa on tenttiviikko, jonka jälkeen myös epävirallinen lomaviikko, jolloin suurimmalla osalla vaihto-opiskelijoista ei ollut ollenkaan opetusta. Jouluna saimme kaksi viikkoa vapaata koulusta, mutta vasta joulusta alkaen. Jouluaaton aattona esimerkiksi oli vielä normaalisti koulua.
Ennen Utrechtiin saapumista olin paneutunut jonkin verran yliopiston kurssitarjontaan, ja tiesin esimerkiksi, että Utrechtissa on enemmän tenttejä kuin omassa tiedekunnassa Helsingissä. Silti kurssien työmäärä pääsi hieman yllättämään, ja minä ja vaihtokaverini löysimme itsemme päivittäin kirjastosta opiskelemasta. Asuinalueellani Science Parkissa, sekä Utrechtin keskustassa sijaitsee suuret opiskelijakirjastot, jotka ovat suosituimpia paikkoja opiskella. Kuvassa Science Parkin opiskelijakirjasto.
Kurssitarjonta yliopistolla oli mahtava, ja englanninkielisiä kursseja löytyi paljon. Valinnanvaraa siis oli. Suosittelisinkin lämpimästi Utrechtia harkitseville tutustumaan erinomaiseen kurssivalikoimaan jo etukäteen, ja miettimään myös sen perusteella vaihtokohteen valintaa.
Kurssit koostuivat seminaareista ja luennoista. Luennoilla opittiin teoriaa, ja seminaareissa päästiin soveltamaan tätä teoriaa pienryhmissä. Kurssisuoritukset koostuivat tentistä ja ryhmätyöstä. Tehtävien palautuspäivät usein kasaantuivat tenttiviikkojen läheisyyteen, ja olinkin yllättynyt siitä, miten kuormittavia nuo periodin viimeiset viikot olivat.
Opetuskulttuuri oli hyvin samanlaista Suomeen verrattuna, ja esimerkiksi opettajaa ei tarvinnut teititellä tai pelätä. Ennen tenttiviikkoja olin kuitenkin peloissani, sillä omassa tiedekunnassa Helsingissä tenttejä ei usein ole. Valmistauduin siis tentteihin hyvin, ja pääsinkin kaikista kursseista kirkkaasti läpi. Tenteistä suurin osa oli monivalinta-tyyppisiä, ja yksi esseemuotoinen, ja niihin valmistauduttiin myös hyvin jo kurssitapaamisten aikana. Tenteistä ei kannata ottaa liikaa stressiä!
Asuminen
Utrechtin asuntotilanne on tunnetusti huono, ja yliopisto varoitteli jo etukäteen varaamaan asunnon etsimiseen paljon aikaa. Olin siis jo aikaisin keväällä liikkeellä asunnon hankkimisessa. Utrechtissa on rajattu määrä asuntoja vaihto-opiskelijoille SSH:n kautta. SSH tarjoaa “short stay” asuntoja kohtuuhinnalla opiskelijoille. Sivusto toimi kuten keikkalippujen ostaminen, eli tiettynä päivänä ja aikana aukesi asuntojen varaus, ja nopeimmat söivät hitaat.
Sainkin oman asuntoni SSH:n varauksen kautta ja päädyin asumaan 7-henkiseen kämppisasuntoon UU:n kampukselle Science Parkiin. Asunto oli 2-kerroksinen asunto kerrostalossa, jossa yhteinen keittiö, oma huone, ja jaettu vessa ja suihku neljän muun kanssa. Asunto oli hyvässä kunnossa. Vuokraa maksoin reilu 500€ kuussa, joka on huokea hinta verrattuna siihen, mitä yksityisen kautta voisi Utrechtissa joutua maksamaan. Kämppikset olivat kaikki vaihtareita, ja myös naapureista suurin osa, joka oli mukava yllätys ja kannusti meitä kaikkia keksimään tekemistä yhdessä. Kaikki luentoni olivat Science Parkissa tai sen läheisyydessä, ja Science Parkissa on myös iso yliopiston kirjasto, joten sijainti oli täydellinen. Kampukselta pääsee myös pyöräilemään keskustaan noin 20 minuutissa.
Utrechtiin vaihtoon lähtevälle tai sitä harkitsevalle muistuttaisin ehdottomasti olemaan asuntohaun kanssa ajoissa liikenteessä. Monet alkavat etsimään asuntoa jo ennen vaihdon virallista varmistumista. Liity Facebook-ryhmiin, joissa tarjotaan ja haetaan asuntoja. Myös vaihtarien ryhmistä voi löytyä apua. Kannattaa myös osallistua UU:n omaan asuntoinffoon, jossa kerrotaan vaihtareille vinkkejä asunnon saamiseen.
Vinkkejä vaihtoon lähtevälle
Vaihdossa suurin yllätys oli vaihdon ensimmäisten viikkojen ja kuukausien ajan kestänyt uupumus. Jatkuva englannin puhuminen ja arjen sosiaalinen luonne voivat olla väsyttäviä, ja väsymyksen tunteet ovatkin täysin normaaleja. Vaihtoon lähtevänä muistaisin, että vaikka olet vaihdossa, elät kuitenkin samaa arkea kuin ennenkin. Muista siis olla armollinen itsellesi ja tehdä asioita jaksamiskyvyn rajoissa. Toinen vinkki mitä ehdottomasti suosittelen, on pitää vaihdon ajalta päiväkirjaa. Ostin vaihtoa varten itselleni vihon, johon kirjoittelin säännöllisen epäsäännöllisesti tuntemuksia vaihdosta ja merkintöjä siitä, mitä olin minäkin viikkona tehnyt. Tuo vihko on ihana muisto vaihtoajasta tulevaisuudessa.
Paluu Suomeen
Palasin Suomeen helmikuun alussa viimeisen tenttiviikon jälkeen. Tunnelma oli haikea ja vaihtokavereiden sekä jo tutuksi tulleen kaupungin hyvästeleminen oli vaikeaa. En ollut suunnitellut vaihdosta paluuta juurikaan, ja Suomeen palattua aloin taas kokoamaan elämääni kasaan ja käynnistämään jo hieman unohtuneita kotimaan rutiineja. Suosittelen vaihdosta palaaville antamaan sopeutumiseen aikaa. On normaalia, että vaihdon loppumisesta jää haikea olo!
Lähdin vaihtoon vuoden 2022 syksyllä, jolloin koronapandemia oli vihdoin alkanut helpottaa Suomessa. Itä-Aasiassa rajoitukset olivat kuitenkin suurimmilta osin vielä voimassa. Etelä-Koreassa oli vähemmän rajoituksia kuin naapureissa Kiinassa ja Japanissa, mutta esimerkiksi ennen lentoa sekä lennon jälkeen täytyi käydä hakemassa vielä koronatesti.
Olin saanut vaadittavat kolme koronarokotusta jo Suomen julkiselta terveydenhuollolta, mutta Etelä-Koreaan matkustavalle suositellaan myös muita rokotuksia. Täytin YTHS:n matkailuterveyden kartoituslomakkeen ja sain kattavat tiedot kaikista tarvittavista rokotteista sekä rokotussuunnitelman. Kannattaa muuten täyttää lomake aikaisin, jotta kaikki rokotesarjat saa otettua ajallaan. Itse otin hepatiitti A- ja B-yhdistelmärokotteen sekä meningokokkirokotteen, sillä asuin vaihtoni ajan yksityisessä asuntolassa eli goshiwonissa. Perinteisesti meningokokkirokotetta suositellaan vain asuntolassa majoittuville. Rokotteet kävin ostamassa apteekista reseptillä, mutta YTHS:n hoitaja antoi rokotteet minulle maksutta.
Viisumi oli mielestäni yksi helpoimmista puolista vaihtoon lähtemisessä. Varasin vain ajan lähetystöön netin kautta (overseas.mofa.go.kr/fi-en/index.do) ja vein kaikki tarvittavat paperit tulostettuina ja valmiiksi täytettyinä. Kannattaa muistaa, että passi täytyy jättää viisumin käsittelyajaksi lähetystöön. Lennot varasin jo toukokuussa säästääkseni hinnoista. Finnairilla oli tuohon aikaan vielä koronan takia laajennetut peruutus- ja vaihto-oikeudet voimassa, mikä helpotti aikaista varaamista. Asuntoa piti myös alkaa etsimään jo Suomesta käsin, sillä asuntotilanne ei ole Soulin kaltaisessa miljoonakaupungissa ikinä kovin helppo. Viimeisenä asiana ennen lähtöä tein vielä “Q-Code”-järjestelmässä matkustusilmoituksen, mikä nopeutti paljon maahantuloa.
Saapuminen ja ensimmäisten viikkojen tunnelmat
Olin tutustunut Helsingin yliopiston kautta jo muutamaan muuhun samaan vaihtoyliopistoon tulijaan ennen lähtöäni, mikä helpotti huomattavasti lähtöjännitystä. Ilmeisesti lähes kaikki Helsingistä Etelä-Koreaan vaihtoon lähtevät olivat myös onnistuneet valitsemaan saman lennon ja meitä oli lopulta noin 20 vaihto-oppilasta matkaamassa yhdessä uuteen kotimaahamme. Koska Etelä-Koreassa oli vielä saapuessanikin tiukat korona-rajoitukset, minua jännitti maahantuloa enemmän sitä seuraava koronatestin hakeminen. Ennen lähtöä haettava koronatesti piti kustantaa itse Suomen päässä, mutta kohteessa pääsin onneksi ilmaiseksi hakemaan testin julkiselta terveysasemalta ilman ajanvarausta. Ensimmäiset viikot kuluivat orientaation ja alun säätöjen takia äärimmäisen nopeasti. Heti orientaatioviikolla suositeltiin myös varaamaan aika maahanmuuttovirastoon ARC:n eli Alien Registration Cardin hakemista varten. Vaihdon aikana kortin nimi muuttui pelkäksi Residence Cardiksi (RC), joka kaikkien ulkomaalaisten täytyy hakea yli 90 päivää kestäville vierailuille. Aika vierailulle maahanmuuttovirastossa täytyy myös varata 90 päivän sisällä saapumisesta.
Arki kohteessa
Kurssien alettua pääsin aloittamaan arjen Soulissa nopeasti. Tyypillinen päiväni alkoi yhdestä Anamin monista kioskeista haetulla aamupalalla, jonka söin matkallani kampuksen läpi. Päivittäisten luentojen jälkeen kävimme kavereiden kanssa lounaalla maistamassa erilaisia perinteisiä korealaisia ruokia, kuten esimerkiksi täytettyjä nyyttejä ja pataruokia. Iltapäivän vietimme usein kahviloissa tai kirjastossa opiskellen, sillä pieniä testejä ja palautuksia oli kursseilla paljon. Illalla oli aikaa tutkia kaupunkia tai käydä korealaisten tuutoreiden järjestämillä ryhmäillallisilla.
Korea Universityn päärakennus. Koko kampus on vehreä ja täynnä historiaa
Vaikka Soulin hintataso etenkin ruuan suhteen vaikutti suomalaisena edelleen halvalta, paikalliset kertoivat hintojen nousseen paljon muutaman viimeisen vuoden aikana. Ruokakaupassa tuotteet olivatkin lähellä Suomen hintatasoa, joten ulkona syöminen tuli melkein halvemmaksi. Esimerkiksi paikallisten merkkien vaatteet ja etenkin kosmetiikka ovat Etelä-Koreassa huomattavasti halvempia kuin Suomessa. Jos korealainen ihonhoito siis kiinnostaa, kannattaa sille varata runsaasti tilaa matkalaukusta. Soul oli oman kokemukseni mukaan hyvin turvallinen varsinkin suurkaupungiksi. Paikalliset luottavat hyvin paljon kattavaan valvontakameraverkostoon ja esimerkiksi metroasemien laitureilla saattaa olla jopa erillisiä “turvavyöhykkeitä”, joissa kameravalvonta on tehostettua. Hieman varovaisuutta kannattaa kuitenkin olla esimerkiksi yöelämään lähtiessä. Juomat kannattaa pitää visusti oman katseen alla ja kaveria ei jätetä yksin missään tilanteessa. Itseltäni ei myöskään varastettu mitään ja esimerkiksi kahviloissa opiskelijat saattavat jättää kannettavansa täysin ilman valvontaa.
Asuminen
Vaihdon aikana asuin yksityisessä asuntolassa eli goshiwonissa Anamin alueella, jolla sijaitsee myös Korea Universityn kampus. Vaihto-opiskelijoilla on Soulissa kuitenkin monia vaihtoehtoja asumiselle. Yksityisten goshiwonien ja “share house”-talojen lisäksi Korea University tarjoaa myös joitain paikkoja yliopiston omasta asuntolasta eikä Airbnb-pitkäaikaismajoitustakaan kannata sulkea pois mahdollisuutena. Jaetut talot sopivat paremmin yhteisöllistä asumiskokemusta etsivälle, kun taas goshiwoneissa saa halutessaan suhteellisen paljon yksityisyyttä. Itse löysin läheisimmät ystäväni viereisistä goshiwonin huoneista ja pelasimme muun muassa sulkapalloa rakennuksen katolla.
Huoneeni goshiwonissa oli pieni, mutta sisälsi kaiken tarvittavan
Halvin vaihtoehto on yliopiston oma asuntola, mutta kaikki hakijat eivät välttämättä saa paikkaa. Itse en hakenut yliopiston asuntolaan moninaisten sääntöjen, kotiintuloaikojen sekä huoneen jakamisen tarpeen takia. Kannattaa lisäksi muistaa, että asuntolaan muuttavan täytyy tehdä tuberkuloositesti. Ystävilläni oli kuitenkin positiivisia kokemuksia myös yliopiston asuntolasta. Airbnb on vastaavasti kallein vaihtoehto ainakin oman vertailuni mukaan. Kahdeksan neliöinen huone goshiwonissa omalla kylpyhuoneella ja jaetulla keittiöllä taas maksoi hieman yli 300 euroa kuussa. Goshiwoneja kannattaa vertailla ja yrittää löytää niistä esimerkiksi edellisten asukkaiden kertomuksia, sillä omistajia on hyvin erilaisia. Päädyin lopulta varaamaan oman paikkani Goshipages-sivuston (https://goshipages.com/) kautta, jossa on paljon eri vaihtoehtoja.
Liittymäasiat ja paikallinen pankkitili
Tilasimme muutaman muun suomalaisen vaihto-oppilaan kanssa etukäteen Incheonin lentokentälle ryhmäalennuksella prepaid-liittymät kaikille. Ryhmäalennuksella sain liittymän rajattomalla datalla koko neljäksi kuukaudeksi 60 000 wonilla eli noin 40 eurolla. Suosittelen lämpimästi prepaid-liittymän hankkimista, koska esimerkiksi paikallinen karttapalvelu Naver Map ei toimi ollenkaan ilman nettiyhteyttä. Sivuhuomiona vielä, että Google Maps ei muuten Etelä-Koreassa toimi. Prepaidiin ei myöskään tarvinnut oleskelulupakorttia toisin kuin muihin liittymiin. Wifin saa yleensä kahviloissa ja välillä myös metrossa tai bussissa ilmaiseksi.
Toinen tärkeä asia on paikallinen pankkitili ja maksukortti, sillä esimerkiksi suomalaiset yhdistelmäkortit toimivat Etelä-Koreassa hyvin vaihtelevasti. Visa Electron taas ei toiminut lähes ollenkaan. Onneksi Korea University auttoi kaikkia vaihto-oppilaita heti orientaatioviikolla luomaan oman korealaisen pankkitilin Hana Bankille. Yliopistolta saatava opiskelijakortti toimii myös debit-maksukorttina ja toimi moitteettomasti kaikkialla. Tilin sulkeminen ennen lähtöä oli helppoa ja nopeaa, kunhan lähti pankkiin aikaisin aamulla. Loput rahat tililtä annettiin minulle käteisenä.
Opiskelijoiden terveydenhuolto
Vaihdon aikana sairastuin kerran astetta pahempaan flunssaan, joten jouduin jäämään kotiin. Etelä-Korean tiukkojen koronasääntöjen takia jouduin käymään koronatestissä ennen kouluun paluuta, mikä onnistui helpoiten yksityisellä klinikalla Anamissa nimeltään “Crimson Clinic”. Vaikka minulla ei ollutkaan tuohon aikaan vielä oleskelulupakorttia sekä sen kautta saatavaa julkista terveysvakuutusta, pikatesti, nopea lääkärin tutkimus ja resepti maksoivat yhteensä vain noin 20 euroa. Julkisen terveysaseman testissä en voinut enää käydä ilman julkista terveysvakuutusta. Yksityiselle vastaanotolle pääsi myös suoraan ilman ajanvarausta jonottamalla. Anamin alueella on useampikin yksityinen klinikka sekä tietenkin Korea Universityn yliopistollinen sairaala. Kampuksella on myös pienempi opiskelijoiden terveysneuvontapiste.
Vapaa-aika ja opiskelijatapahtumia
Jokainen Korea Universityyn tuleva vaihto-opiskelija on automaattisesti mukana buddy-järjestelmässä, jonka lähin vastine Suomessa on tuutorointi. Buddyt järjestävät monenlaista ohjelmaa Lotte Worldissa käynnistä erilaisiin kaupunkikierroksiin ja lähes viikoittaisiin ryhmäillallisiin. Sen lisäksi, että ohjelman kautta tutustuu paikallisiin opiskelijoihin, se on myös hyvä tapa tavata muita vaihto-opiskelijoita. Lähdimme buddy-ryhmämme kanssa todistamaan myös syyslukukauden suurimpia opiskelijatapahtumia eli KU-Yonsei-pelejä. Luennoitsijat jopa peruivat luentoja, jotta opiskelijat pääsivät katsomaan pelejä. Korealainen kannustuskulttuuri on hyvin ainutlaatuista ja yhteisöllistä, joten se kannattaa ehdottomasti käydä kokemassa ainakin kerran vaihdon aikana.
KU-Yonsei peleissä tulee hiki katsojallekinBusanin Haedong Yonggungsa-temppeli on Korean kauneimpia
Suosittelen erittäin lämpimästi matkustamaan vapaa-ajalla myös Soulin ulkopuolelle. Matkustimme kavereiden kanssa Sokchon rantakaupunkiin, Etelä-Korean toiseksi suurimpaan kaupunkiin Busaniin sekä historialliseen pääkaupunkiin Gyeongjuun. Lisäksi kävimme päiväretkillä Nami-saarella, Pohangissa, Suwonissa, Dumulmeorissa ja Gangneungissa. Etelä-korealainen luonto on mielestäni aivan liian aliarvostettua, sillä en ole esimerkiksi ikinä ennen nähnyt huipulle asti vihreitä vuoria ja yhtä korkeita vesiputouksia kuin tuolla pienellä niemimaalla. Kannattaa siis liittyä lukuisten korealaisten joukkoon ja käydä vaeltamassa vuorilla. Mahdollisia reittejä ja kohteita riittää jokaisen tarpeisiin jopa Soulin ympäristössä. Suosituin vaihtoehto on Bukhansan-vuori, mutta muutkin vuoret ovat käymisen arvoisia.
Space walk Pohangissa oli tilataidetta suurimmillaanGapyeongin vihreitä vuoriaGyeongjussa kannattaa käydä yökävelyllä ihailemassa valaistuja nähtävyyksiä
Kurssit ja opetuskulttuuri
Valitsin vain kaksi kurssia vaihtoani varten, sillä valitsemani kielikurssi oli hyvin laaja ja intensiivinen. Korean kielikurssini oli Korea Universityn Korean Language Centerin järjestämä ja se oli kokonaisuudessaan 24 opintopisteen laajuinen. Kielikurssi oli jaettu aamu- ja iltaryhmiin, jotka molemmat opiskelivat joka arkipäivä noin neljä tuntia. Päivään mahtui kuitenkin myös kaksi lyhyempää vartin taukoa ja yksi pidempi puolen tunnin tauko. Omat kielituntini olivat koko syksyn ajan aamu yhdeksästä yhteen iltapäivällä. Lisäksi minulla oli joka tiistai luento korealaiseen diplomatiaan keskittyvältä kurssilta, joka oli kuuden opintopisteen arvoinen. Viikon toinen luento löytyi aina valmiiksi tallennettuna kurssin verkkoympäristöstä. Opiskelukulttuuri on Etelä-Koreassa intensiivinen eikä Korea University ole poikkeus. Asuntoni vieressä oli 24h-opiskelukahvila, joka saattoi olla täynnä ihmisiä vielä aamukolmeltakin. Vaikka maassa hallitseekin hyvin hierarkkinen kulttuuri, opettajani olivat hyvin auttavaisia kysymysten herätessä.
Lukukausi kesti syyskuusta joulukuuhun samalla tavalla kuin Suomessakin. Sen sijaan lukukausia ei jaeta edelleen perioideihin, vaan kurssit kestävät koko lukukauden ajan. Korealaisissa yliopistoissa ei syksyisin ole juuri muita lomia kuin yksittäiset kansalliset vapaapäivät sekä Chuseokiin liittyvä loma. Chuseokia verrataan usein amerikkalaiseen kiitospäivään ja sen aikana monet korealaiset matkustavat perheidensä luokse, joten retkien sijaan kannattaa jäädä tutustumaan tarkemmin normaalia tyhjempään Souliin. Kokeet taas on jaettu amerikkalaisittain välikokeisiin sekä loppukokeisiin. Jokaisella kurssilla on siis yleensä kaksi eri koetta, joista loppukoe on usein hieman pidempi ja vaativampi. Kaikki kokeet tehtiin esimerkiksi kielikeskuksessa paperille.
Kulttuurishokkeja
Eniten minut yllättivät pienet asiat, kuten pussilakanan ja tyynyliinan tai esimerkiksi kylpypyyhkeen löytämisen vaikeus. Etelä-Koreassa ei myöskään harrasteta tilan puutteen takia juurikaan suihkukoppeja, joten oma suihkuni oli suoraan vessan lavuaarin yläpuolella. Koko kylpyhuone siis kastui jokaisella suihkukerralla. Lisäksi korealainen vesijohtovesi on niin kovaa lukuisten mineraalien takia, että varsinkin pehmeään veteen tottuneen suomalaisen kannattaa hankkia suihkusuodatin heti. Suodattimia saa onneksi helposti ja halvalla Daisosta. Ne ovat kaiken lisäksi myös helposti asennettavia.
Korealainen kahvilakulttuuri on vailla vertaaEsimerkki perinteisestä korealaisesta keitosta
Yksi suurimmista kulttuurishokeista voi olla paikallinen ruoka, sillä korealainen ruoka eroaa paljon suomalaisesta. Ruoka on yleensä hyvin tulista, suolaista, makeaa tai jokin edellisten yhdistelmä. Suomeen palattuani huomaan kaipaavani sitä tiettyä korealaista makua, jota ei vain saa täältä. Suosittelen kokeilemaan mahdollisimman monia uusia ruokalajeja vaihdossa, sillä etenkin Etelä-Koreassa ruoka on keskeinen osa kulttuuria ja ruokalajeja on lukematon määrä. Myös lihansyönti kuuluu edelleen vahvasti kulttuuriin ja esimerkiksi opiskelijajuhlat saatetaan pitää bbq-ravintolassa. Olen itse kasvissyöjä, mutta vaihdon ajan joustin hieman normaalista ruokavaliostani. Etenkin opiskelijan budjetille sopivia kasvisvaihtoehtoja on melko vaikea löytää – puhumattakaan vegaanisista tuotteista. Lisäksi myös laktoosittomia tuotteita on paljon harvemmassa kuin Suomessa. Kahvia pienellä maitolisällä ei myöskään tunneta, vaan se tarkoittaa yleensä automaattisesti caffe lattea. Korealaiset itse juovat lähinnä americanoja jäillä vuoden ympäri lämpötilasta riippumatta.
Paluu Suomeen
Suomeen paluun aika koitti hyvin nopeasti, sillä aika vaihdossa kuluu ylipäätänsä nopeasti. Paluutani helpotti kuitenkin merkittävästi se, että perheeni pääsi matkustamaan viimeiseksi viikoksi Souliin ja vietimme joulun yhdessä ennen lentoa takaisin Helsinki-Vantaalle. Lähtiessäni kaikkien Etelä-Koreasta lähtevien lentojen matkustajien piti edelleen pitää maskit päällään koko lennon ajan, vaikka kohdemaa ei sitä enää vaatinutkaan. Muutaman viikon kotoutumisen jälkeen aloitin valtiotieteellisen tiedekunnan kansainvälisenä tuutorina Helsinkiin saapuville vaihto-oppilaille, mikä tarjosi minulle edelleen mahdollisuuden pysyä mukana kansainvälisissä piireissä. En kokenut suuria kulttuurishokkeja palatessani, mutta minun täytyi totutella jälleen hieman rauhallisempaan elämän tahtiin. Vaihto-oppilaana Soulin kaltaisessa kaupungissa on koko ajan menossa ja aina ihmisten ympäröimänä, mutta Suomen rauha, luonto ja puhdas ilma olivat ehdottomasti paluun arvoisia.
Vinkkejä tuleville vaihto-opiskelijoille
Jokaisen Korea Universityyn tai Etelä-Koreaan hakevan suosittelen lähtevän vaihtoon avoimin mielin, sillä se on ainutlaatuinen mahdollisuus saada uusia kokemuksia. Kannattaa sanoa asioille kyllä, vaikka ne olisivatkin hieman oman mukavuusalueen ulkopuolella. Kaverini suostuttelivat minut menemään Nami-saarelle köysiradalla ja lievästä korkean paikan pelostani huolimatta tuosta kokemuksesta tuli yksi vaihtoni kohokohdista. Jos vain suinkin mahdollista, suosittelen myös erittäin vahvasti ottamaan suorat lennot. Jopa suorat lennot voivat tällä hetkellä kestää Venäjän ilmatilojen estoista johtuen 11–14 tuntia. Asunnon etsiminen kannattaa myös aloittaa mahdollisimman nopeasti, sillä etenkin Soulin kaltaisessa miljoonakaupungissa asuntotilanne saattaa olla hyvinkin tiukka. Vaihtoehtoja on onneksi monia ja niihin kannattaa tutustua huolella, jotta löydät juuri sinulle parhaiten sopivimman ratkaisun.
Köysirata oli ehdottomasti hauskin tapa päästä Nami-saarelle
