Category: Vaihtokertomuksia Euroopasta

Posted on

Vaihtokertomus, Agricultural University of Iceland, syksy 2023

Maatalous-metsätieteellinen tiedekunta

Ennen lähtöä

Suoritin opiskelijavaihtoni Islannin maatalousyliopistossa Hvanneyrissä. Hvanneyri on pieni n. 300 asukkaan kylä Länsi-Islannissa, noin 80 kilometriä Reykjavikistä pohjoiseen. Kohteeseen haku oli helppo prosessi ja saatiin etukäteen siitä hyvin informaatioita. Yleisesti toiseen pohjoismaahan vaihtoon lähtö on muutenkin helppoa eikä turhaa byrokratiaa ole, joten ennen lähtöä viralliset asiat oli helppoa järjestää. Kohde on todella syrjäinen ja esimerkiksi lähimmät ruokakaupat sijaitsevat 15 kilometrin päässä eikä julkista liikennettä juurikaan ole. Saatiin alussa melko vähän informaatiota siitä, miten liikkuminen ja käytännön asiat tulisivat kohteessa toimimaan, joten ennen lähtöä jännitti kovasti järjestyykö kaikki paikan päällä.

Saapuminen ja ensimmäiset viikot

Saapumispäivän iltana, päivä ennen opintojen alkua, vaihto-opiskelijoille oli järjestetty bussikyyti Reykjavikistä Hvanneyriin. Lensin itse aamulla Reykjavikiin, joten ehdin käydä turisti kierroksella tutustumassa kaupunkiin ennen muiden vaihtareiden tapaamista ja kohteeseen siirtymistä. Päivän aikana kävin myös ensimmäisillä ruokaostoksilla, koska Hvanneyrissä kaupassakäynti ei ollut mahdollista. Bussimatka Reykjavikistä Hvanneyriin kesti reilun tunnin, jonka aikana mukana ollut vaihtokoordinaattori kertoi meille käytännön asioita ja päästiin jo vähän tutustumaan toisiimme. Hvanneyriin saavuttuamme saimme ensimmäiseksi avaimet asuntoihimme. Vietettiin ensimmäistä iltaa lähinnä kämppisten kanssa tutustuen, tavaroita purkaen, arkea suunnitellen ja korttia pelaillen.

Seuraavana aamuna meillä oli orientaatiopäivä, jossa käytiin läpi käytännön asioita opinnoista ja elämästä Hvanneyrissä. Päivään kuului siis erilaisia luentoja, paljon eri tyyppien esittäytymisiä, ilmainen lounas yliopiston ruokalassa sekä Hvanneyri-kierros, jonka meille piti paikallisen maatalousmuseon opas. Illalla kokoonnuttiin kaikki yhteen ja tutustuttiin sekä päästiin vaihtokoordinaattorin kyyditseminä käymään lähikylässä, Borgarnesissa, ruokakaupassa.

Ensimmäiset viikot olivat tekemistä ja tapahtumia täynnä. Koska kampuksella asuu suhteellisen vähän paikallisia opiskelijoita, on suurin osa vaihtareiden ohjelmasta järjestettävä itse. Meillä oli kuitenkin todella aktiivinen porukka, joten tylsää ei päässyt tulemaan koskaan. Ensimmäisten viikkojen aikana yritettiin ottaa kaikki ilo irti ihanasta säästä, joten retkeiltiin ja pelailtiin ulkona niin paljon kuin mahdollista. Muutamia koko yliopiston laajuisia tapahtumia kuten fuksisuunnistus ja legendaarinen mutajalkapalloturnaus syksyllä on kuitenkin.

Julkisen liikenteen ja ruokakauppojen puutteesta etukäteen jännittäminen osoittautui aika pian turhaksi. Eräs yliopiston professori nimittäin vuokrasi meille autoa 300 eurolla kuukaudessa, joka jaettuna n. 20 kansainväliselle opiskelijalle oli suhteellisen vähän. Auto varmisti sen, että päästiin lukukauden aikana saumattomasti Borgarnesiin ruokakauppaan ja uimaan sekä erilaisille retkille ja Reykjavikiin. Autoasiaa ei kannata Hvanneyriin lähtiessä turhaan stressailla, sillä lähes kaikilla paikallisilla on auto ja kyydit kyllä järjestyvät aina.

Asuminen

Hvanneyrissa kaikki kansainväliset opiskelijat asuvat kampuksella. Kampuksella on asuntoloita, joissa jokaisessa asunnossa on 2-3 huonetta, keittiö, oleskelutilaa ja yksi vessa + kylpyhuone. Huoneen vuokra on n. 560 euroa. Kansainväliset opiskelijat asuvat lähtökohtaisesti aina keskenään. Asuin itse kahden saksalaisen vaihto-opiskelijan kanssa 3 huoneen asunnossa. Asunnon saa automaattisesti vaihtokohteeseen hyväksymisen mukana. Kämppiksiä ei saa itse valita vaan asuntovastaava jakaa opiskelijat jollain salaiseksi kuvailemallaan menetelmällä kämppiksiksi.

Opinnot ja yliopisto

Yliopistossa lukukausi alkaa elokuussa ja päättyy joulukuussa. Lukukausi on jaettu kahteen lyhyt jaksoon, joiden välissä on ns. tenttiviikko, jolla voi olla tenttejä, esitelmiä tai vapaata riippuen kurssista. Kursseja oli tarjolla vaihto-opiskelijoille ekologiasta, Islannin luonnosta sekä satunnaisia tiiviskursseja metsätieteistä tai vaikkapa maisema-arkkitehtuurista. Opetuskulttuuri oli melko rentoa eikä esimerkiksi pakollista läsnäoloa ollut juurikaan. Myöskin tentit oli jaoteltu pitkin kursseja ja ne suoritettiin etänä. Professorit olivat kaikki todella rentoja, joustavia ja helposti lähestyttäviä asiassa kuin asiassa.

Opiskelijoilla on pääsy yliopistolle kellon ympäri avaimella. Rakennuksessa on pieni kuntosali ja kirjasto, joiden ympärivuorokautisesta käytöstä otettiin kaikki ilo irti. Tämän lisäksi koululla on myös piano, pingis- ja biljardipöytä. Ylimmässä kerroksessa on opiskelijoille tarkoitettuja sohvia ja nojatuoleja, joita siirreltiin viikoittain luokkiin ja katsottiin yhdessä elokuvia. Pidettiin yliopistolla paljon myös yhteisiä illallisia, joihin kaikki toi jotain kotona kokattua.

Arki Islannissa

Hvanneyrin lisäksi merkittävä paikka vaihdossa oli Borgarnes. Se on noin 15 km Hvanneyristä ja siellä sijaitsee lähimmät palvelut. Käytiin Borgarnesissa viikoittain ruokakaupassa ja uimassa. Uiminen on islantilaisille iso juttu ja siksi monesta paikkaa löytyy vähintään yksittäisiä altaita. Borgarnesista löytyy useita altaita ja sauna. Tämän lisäksi Borgarnesissa on kaksi ruokakauppaa, bensa-asema, kahvila/leipomo, jäätelökioski, Islannin ensimmäisiä asuttajia koskeva museo ja paljon muuta.

Meidän arki rakentui opiskelun lisäksi paljon luonnon ja retkeilyn ympärille. Hvanneyrin luonto, niin kuin koko Islannin luonto, on upea. Hvanneyrin lähellä on paljon vuoria, joita käytiin syksyllä valloittamassa paljon. Tämän lisäksi lähellä asuntoja on luontopolkuja, pieni kota sekä upea niemimaa, jolle tehdä päiväretkiä. Lisäksi automatkan päässä on Skorradalur, jossa on upea metsä ja laakso, jossa käydä retkeilemässä. Mulle ehdottomasti antoisinta Islannissa oli luonto ja suosittelen siihen tutustumista vaihdon aikana niin paljon kuin vain mahdollista. Länsi-Islanti ja lähialueet ovat muutenkin täynnä upeita kohteita, joita kannattaa käydä tutkimassa.

Vaihdon aikana reissattiin paljon ympäri Islantia. Käytiin toistuvasti erilaisilla päiväretkillä Länsi-Islannissa, tehtiin lukukauden alussa reissu Pohjois-Islantiin, käytiin kaksi kertaa Länsivuonoilla, ekskursiolla Etelä-Islannissa ja syksyllä reissu Itä-Islannissa. Julkisen liikenteen vähyyden ja isohkon reissuporukan takia tehtiin reissut lähtökohtaisesti vuokra-autoilla. Autojen vuokraaminen on todella tyypillinen tapa reissata Islannissa ja isolla porukalla myös suhteellisen edullinen. Majoituksetkaan eivät isolla porukalla ole mahdottoman hintavia, varsinkaan syyskuun jälkeen, kun suurin turismipiikki alkaa taittumaan. Oma henkilökohtainen suosikki reissukohde oli ehdottomasti Länsivuonot ja siksi eksyttiinkin sinne kahteen eri otteeseen.

Koska vaihtoporukka on pieni (20-30 opiskelijaa), tulee porukka nopeasti tutuksi ja tiiviiksi. Parasta Hvanneyrissä olikin ehdottomasti yhteisöllisyys. Porukasta tulee pieni perhe, johon voi aina nojata ja turvautua. Parasta on, että seuraa löytyy aina ihan mihin vain ja jos tylsyys pääsee iskemään voi vaan tallustella naapurin luo samaan tai viereiseen taloon. Koska Hvanneyri on niin syrjäinen paikka, vaihtokokemuksessa korostuu erityisesti ihmissuhteet ja porukan oma aktiivisuus. Kannattaakin alusta asti olla avoin ja tutustua kaikkiin ja keksiä tekemistä.

Mikä yllätti vaihdossa

Vaihdossa minut yllätti ehkä se, miten paljon päästiin ja ehdittiin oikeasti nähdä ja tehdä. En todellakaan odottanut, että päästäisiin kiertämään koko saari. Myös se miten tiivis porukasta oikeasti tuli oli ihana yllätys. Jos suunnittelet vaihtoa Hvanneyriin kannattaa miettiä muutamia asioita etukäteen. On tärkeää tiedostaa kuinka syrjäisestä paikasta on oikeasti kyse. Vaikka lukukausi Hvanneyrissä oli minulle elämäni parhaita kokemuksia, ei se missään nimessä ole kaikille sopiva vaihtokohde. Jos sydämesi sykkii kaupungeille ja ihmisvilinälle etkä viihdy maaseudun rauhassa pitkään, on Hvanneyri tuskin sinua varten. Jos taas nautit hitaasta elämästä, luonnosta ja tiiviistä yhteisöstä, suosittelen Hvanneyria sydämeni pohjasta.

Kotiinpaluu

Kotiinpaluu oli odotettua raskaampi kokemus. Heippojen sanominen läheiseksi muodostuneelle porukalle oli kamalaa ja Suomeen päästyä mieli oli Islannissa vielä pitkään. Takaisin sopeutuminen vei aikaa ja takaisin kaipuu tuskin loppuu kokonaan koskaan, vaikkei se onneksi ole enää jatkuvaa. Kandikevään alku sai onneksi kuitenkin orientoitumaan takaisin Suomen rytmiin.

Posted on

Exchange semester at the University of Bern, Autumn 2023

Faculty of biological and environmental sciences

Arrival and first weeks’ impressions

I arrived in Switzerland about a week before the orientation week started, on 4th of September. I had a hotel for the first night, because I arrived late and the pickup for my keys were during office hours. I got my apartment keys next day and got to move in. I had no complications regarding housing, a roommate showed how everything worked and how do I get something if needed, thanks to him! To note, I lived in 6 people-apartment with 2 bathrooms and one fairly sized kitchen (rent 615 francs, which is cheap around there). The exchange students had created a WhatsApp -group for communication, so even before the orientation week started, people were gathering around Bern and getting to know each other, so on my second night I also joined and already met some of the other students and made friends. In September, Bern still had summer weather and the Aare-river was beautiful and so much fun to swim in. I fell in love with Bern within few days of being there.

Everyday life in Bern

Everyday life started out when the studies started and I went to the lectures and usually I had lunch with friends and went to library, coffee shops or somewhere else to study and hang out and evenings we also spent together. I tried to do activities every weekend depending on the weather; hiking, skiing, travelling, joining student events etc. If you didn’t want to, most likely you did not encounter a phase of boredom. University of Bern also offers a free gym and some group exercises, so I used to go to Pilates few times a week. You could also join a semester long “course” for i.e. dancing (these usually cost a little).

Studying at University of Bern

The courses and teaching culture to my experience was quite similar to what it is in Finland and for example, the professors and lecturers they were very familiar with the students, and you didn’t need to have precautions when talking to them. Maybe one note would be that I had few seminars which means that the class size is quite small and usually presence is expected. Being away was allowed only with beforehand notice and a good reason (which was not actually that strict, as I had to be away few times, the lecturers were very understanding). The seminars construct of doing group work and having discussions which explains why you need to be present.

Exams

As in many courses in Helsinki, in Bern I did not have many exams. I only had assignments and group works that were evaluated and affecting your course number. What was new to me was that in one course I had an oral exam and I’ve never had one of those and to my understanding few of my friends also had oral exams so that is something that they use at least in Bern.

Accommodation

As in many cities around Europe, cost of living is something to be prepared to. To my surprise, living in student accommodation in Bern was fairly fair priced (I don’t mean cheap), from the point of view that Switzerland is one of the most expensive countries in the world. The University itself didn’t offer housing, but there are housing companies in Bern that offer shared living opportunities to students. The housing options are well presented in the University website.

Duration of the semester and holidays

The semester started in the middle of September, and I had one lecture per course every week. Our Christmas holiday started around 21st of December and some of the exchange students went home already at that point. The semester continues until end of January and some of the exams might even end up being in February. Some exchange students were able to schedule the exams for earlier. This was up to the professors, but many were flexible. I even had one assignment due date at the end of February, even though the lectures were done before Christmas.

Surprises during my exchange

How much schoolwork I really had to do and how the amount of ECTS they tell you to do varies. I understand that University of Helsinki must tell you to do certain amount of ECTS, but in University of Bern they told us that you should take maximum 20 ECTS, just so you have enough time for everything else also. In addition, getting used to new country and language can be quite exhausting on top of everything.

What to consider before applying

That you should consider what are your interests and what do you like to do, so you know then to express your interests and get to achieve your dreams. For example, I love to ski, so I did my research regarding skiing areas and tickets in Switzerland and engaged myself with people who also like to go on the slopes in a similar agenda that I do. That guaranteed that I got the best experiences to my taste. So: be you and do you, you will enjoy your time when you get to fulfill yourself.

Coming back to Finland

Returning to Finland was quite a chaos, since I had study leave from my work and the work started 4 days after returning. On top of that I had ongoing studies that needed to be done. So, my advice is to be gentle with your schedule – it takes time to settle back. This of course if you have the opportunity. After a month being in Finland, I finally feel like my crazy schedule has fallen into place. I didn’t have any hard time returning, but the longing feeling to move abroad at some point in time is present and definitely growing!

Posted on

Vaihtokertomus, University College London, syksy 2023

Kasvatustieteellinen tiedekunta

Saapuminen ja ensimmäisten viikkojen tunnelmat

Saavuin Lontooseen 18. päivä syyskuuta eli kaksi viikkoa ennen luentojen alkua. Ensimmäiset viikot syyslukukaudella oli tarkoitettu erilaisille University College Londonin yliopiston ja sen Student Unionin järjestämille tapahtumille. Vaihto-oppilaille järjestettiin muutamia eri tapahtumia yliopistolla, kuten mahdollisuus tavata muita vaihto-opiskelijoita ja q&a-sessio. Syvällisempää tai laajempaa orientaatiota ei järjestetty. UCL on kuitenkin hyvin kansainvälinen yliopisto ja iso osa opiskelijoista saapuu ulkomailta, joten tapahtumia ja infotilaisuuksia kansainvälisille opiskelijoille on runsaasti. Tämän lisäksi ulkomaisille opiskelijoille järjestettiin etukäteen infotilaisuuksia ja kurssi netissä, joissa käsiteltiin monipuolisesti eri aiheita, kuten asunnon hankkimista, viisumeita ja halvimpia ruokakauppoja. Yksi huomioon otettava asia on, että yliopiston infotilaisuuksiin piti varata paikka ajoissa etukäteen ja paikalle ei välttämättä päässyt ilman varausta. Yliopiston henkilökunta on todella avuliasta ja opiskelijoille määrätään opettajatuutori, jolle voi halutessaan mennä juttelemaan eri aiheista ja jonka tapasimme vaihdon alussa. Yliopisto tarjoaa kaikille opiskelijoilleen tukea myös erilaisiin aiheisiin, kuten mielenterveyteen ja opiskeluun liittyen. Tämän lisäksi vaihdon aikana tiedekunnassani kokeiltiin tutorointia tiedekunnan opiskelijoiden suunnittelemana. Tapasimme heitä ja muita tiedekunnan vaihto-oppilaita pari kertaa syksyn aikana, mutta kuulemani mukaan toimintaa ei jatkettu kevätlukukaudella.

Ensimmäiset viikot vaihtokohteessa etenivät nopeasti uusiin ihmisiin ja kaupunkiin tutustuessa. Vähitellen kaupunki alkoi tuntua kodilta ja kaikki ei ollut yhtä uutta kuin vaihdon alussa. Jälkikäteen mietittynä ensimmäiset viikot olivat todella ikimuistoisia ja jännittäviä. Suosittelenkin ottamaan ensimmäisistä viikoista kaiken irti. Tutustu ihmisiin, osallistu tapahtumiin ja lähde tutkimaan uutta kotipaikkaasi. Toisaalta välillä arki vaihdon alussa tuntui hieman hektiseltä, sillä kaikki oli niin uutta ja erilaista. Oman kokemuksen mukaan tämä hektisyys helpottaa kuitenkin vähitellen.

Arki kohteessa ja vapaa-aika

Vaikka vaihtokohde rupesi nopeasti tuntumaan kodilta, en silti kokenut oikein eläväni vaihdossa normaalia arkea. Tietysti elämään kuitenkin mahtui paljon arkisia asioita, kuten ruokakaupassa käyntiä, asunnon siivoamista, opiskelua ja laskujen maksamista.  Vieraassa kaupungissa ja maassa tämä kaikki tuntui kuitenkin hieman erilaiselta ja tapahtui niin ikään huomaamatta uusien kokemusten ohella. Uutuudenviehätys kuitenkin hälvenee ja lopulta kotikulmat ovat tutut ja arkiset asiat eivät vie niin paljon energiaa. Arkeeni vaikutti paljon myös asuntolassa asuminen. Juttuhetket kämppiksien kanssa rytmittivät päivää ja yliopistolle kävellessä törmäsin usein naapurissa asuviin kavereihini. Minulla oli opetusta yliopistolla neljänä päivänä viikossa ja määrällisesti opetusta oli vähemmän verrattuna Helsingin yliopistoon. Minulle jäikin arjessa paljon vapaa-aikaa. Lontoo on suuri kaupunki, jossa on todella paljon koettavaa ja nähtävää. Toisaalta en aina edes muistanut asuvani suurkaupungissa, sillä totuin kaupungin hälinään ja kiireisyyteen. Yhden lukukauden vaihto ei riitä kaupungin tutkimiseen, ja tekemistä riittää paljon.

Itse vietin aikaa opiskelun ulkopuolella kaupunkia tutkien. Vierailin paljon museoissa, sillä ne olivat usein ilmaisia. Myös musikaaleihin sain lippuja halvalla ja kävinkin useassa musikaalissa vaihdon aikana. Yliopiston ja Student Unionin tekemänä järjestettiin paljon erilaisia tapahtumia kuten jazz-iltamia, venejuhlia Thamesilla ja erilaisia teemailtoja, joihin osallistuin yliopiston kavereiden kanssa. Lontoossa on jokaiselle jotakin ja kehotan tutustumaan Lontoon mahdollisuuksiin. Pyrinkin itse kokeilemaan mahdollisimman monia asioita. Päädyinkin pelailemaan peliluolissa, ostoksille Euroopan suurimpaan ostoskeskukseen ja maistamaan uzbekistanilaista ruokaa. Käytin vapaa-aikaa myös matkusteluun ja tein junalla päiväretkiä muihin kaupunkeihin. Esimerkiksi Cambridgeen, Oxfordiin ja Bathiin pääsee junalla helposti. Kerkesin myös matkustamaan Skotlantiin ja jopa vierailemaan Skotlannin ylämailla. Suosittelenkin matkustamaan myös muualla Briteissä, sillä paikalliset totesivat Lontoon olevan todella erilainen ja ainutlaatuinen muihin kaupunkeihin verrattuna. Muualla vierailemalla saa monipuolisemman ja syvällisemmän kuvan vaihtokohteesta.

Vaihtoyliopiston kurssit, opetuskulttuuri ja kokeet

Suoritin kaikki opintoni kasvatustieteellisessä tiedekunnassa. Tiedekunnan vaihto-oppilaille ilmoitettiin valittavina olevat kurssit, joista sai valita haluamansa kurssit netissä. Kaikki tutkinto-opiskelijoiden kurssit eivät olleet vaihto-oppilaiden valittavissa. Yliopiston henkilökunta hoiti kursseille ilmoittautumisen. Tämä toimi erittäin sujuvasti, mutta ystäväni muista tiedekunnista joutuivat vaihtamaan kursseja vielä opintojen alettua. Yliopisto on kuitenkin joustava ja auttaa opiskelijoita saamaan tarvittavan määrän kursseja. Valitsemani kurssit olivat education studies bachelor-ohjelman toisen ja kolmannen vuoden kursseja.  On myös mahdollista valita kursseja muista tiedekunnista, mutta itse en tätä tehnyt. Omat kurssini olivat nimeltään radical education, literacies across the lifecourse, children with disabilities: theory, politics and experince ja international development and education.

Kursseilla oli yleensä joka viikko luento ja seminaari pienemmässä ryhmässä. Seminaareissa keskusteltiin ja tehtiin ryhmätehtäviä luennon aiheeseen liittyen. Läsnäoloa seurattiin opiskelijakorttien avulla elektronisesti ja läsnäoloa odotettiin jokaiselta opetustuokiolta. Joka viikko luennolle ja seminaariin piti lukea akateemisia artikkeleita ja opiskelijoiden oletettiin osaavan keskustella aiheista näiden perusteella. Kurssien arvosana saatiin esseiden perusteella, jotka palautettiin kurssin lopussa. Minulla ei ollut vaihdossa yhtäkään koetta. Esseihin tuli käyttää runsaasti kurssin aiheeseen liittyviä lähteitä, ja ne olivat pituudeltaan yleensä noin 5-12 sivua. Toisen vuosikurssin esseiden luonnoksiin sai opettajilta palautetta ja jokaisella kurssilla annettiin paljon tukea esseiden kirjoittamiseen.

Arvosteluasteikko on periaatteessa 0-100, mutta kuulemani mukaan todellisuudessa korkein arvosana on yleensä noin 80. Läpi kursseista pääsee arvosanalla 50. Työmäärä kursseilla oli mielestäni melko sopiva. Tähän vaikutti myös se, että opettajat tukivat opiskelijoita paljon ja kannustivat keskustelemaan kurssin aiheista ja tehtävistä tarvittaessa. Arvostelukriteerit ja tavoitteet olivat myös todella selkeät. UCL on ansioitunut kasvatustieteen tutkimuksessa ja yliopisto oli tästä ylpeä. Tämä näkyikin kampuksella erilaisina esitteinä ja yliopiston tutkimusten kurssimateriaalina hyödyntämisenä.

Lukukauden kesto ja lomat

Lukukausi yliopistossa on todella lyhyt, lukukausi kestää syyskuun lopulta joulukuun puoleenväliin. Itse opetusviikkoja oli loppujen lopuksi vain 10, sillä opetus alkoi vasta lokakuussa ja marraskuun alussa opiskelijoilla oli reading week, jolloin ei ollut opetusta. Tämä on tarkoitettu kokeisiin lukemiseen tai muuhun opiskeluun. Itse matkustelin tämän viikon aikana, sillä tein opintoja tasaisesti koko lukukauden ajan. Jatkoin esseiden kirjoittamista myös Suomeen palattuani, sillä esseiden palautukset olivat vasta tammikuussa ja helmikuussa. Koska lukukausi on lyhyt, kurssien tahti on nopea. Itse pystyin hyvin nauttimaan vaihtokaupungin tapahtumista ja tekemisestä opintojen ohella, sillä aloitin itsenäisen opiskelun heti ensimmäisellä viikolla.

Asuminen

Lontoossa saattaa olla haastavaa löytää asuntoa. Itse päädyin hakemaan yliopiston asuntolaan huonetta ja minulle tarjottiinkin huone, vaikka niitä ei taattu yhden lukukauden vaihto-oppilaille. Tämä oli minulle mieluisa ratkaisu, sillä vuokrat ovat korkeita Lontoossa ja asuntola oli Lontoon hintatasolla halvempi ratkaisu. Asuntola oli myös todella hyvällä ja keskeisellä paikalla, yliopiston keskuskampukselle käveli 20 minuutissa ja 10 minuutin kävelymatkan päässä oli useita underground-asemia ja Kings Crossin juna-asema. Yliopistolla on useita asuntoloita eri paikoissa ja tämän lisäksi huonetta voi hakea yksityiseltä asuntolalta. Osa ystävistäni vuokrasi huonetta ja matkusti yliopistolle julkisilla päivittäin. Itse asuntolat vaihtelevat paljon viihtyisyydeltään ja vaihtoehtoja on erilaisia. Asuntoloissa on yleensä jaettu keittiö yhden käytävän kanssa ja mahdollisia oleskelutiloja ja pyykkitupa koko rakennukselle. Asuntoloissa on vastaanotto ja henkilökuntaa huolehtimassa turvallisuudesta ja yhteisten tilojen siivoamisesta. Osassa asuntoloista on jaettu vessa ja osassa taas maksetaan hieman enemmän omasta kylpyhuoneesta. Olin itse kuullut paljon erilaisia kokemuksia asuntoloista, mutta loppujen lopuksi asuntolassa asuminen oli mukavampaa kuin odotin. Asuntolassa tutustui helposti muihin vaihto-oppilaisiin ja brittiläisiin tutkinto-opiskelijoihin ja suosittelen yliopiston asuntolaa lämpimästi juuri tästä syystä.

Turvallisuus

Lontoo on suurkaupunki ja tämä näkyy myös turvallisuudessa. Yliopisto ohjeisti pitämään huolta turvallisuudesta ja varomaan taskuvarkaita. Puhelimia varastetaan paljon jopa ihmisten kädestä ja omia tavaroita kannattaa pitää silmällä varsinkin julkisilla liikkuessa ja turistisilla alueilla. Kiireisillä alueilla ja julkisissa kehotetaan myös olemaan tarkkaavainen muutenkin ja ilmoittamaan mahdollisesta epäilyttävästä toiminnasta turvallisuudesta vastaavalle henkilökunnalle. Useissa paikoissa, kuten museoissa ja marketeilla, on turvatarkastukset sisäänkäynnillä. Myös yliopiston turvallisuudesta ollaan tarkkana, yliopiston rakennuksiin ei pääse ilman henkilökohtaista opiskelijakorttia. Itse tunsin oloni suurimmaksi osaksi turvalliseksi Lontoossa, vaikka suurkaupungissa kohtasikin erilaisia tilanteita ja luki uutisista mitä hurjemmista tapahtumista. Kehotan itse tutkimaan Lontoon turvallisuutta ja varautumaan erilaisiin tilanteisiin. Pyrin välttämään yksin liikkumista pimeän aikaan ja olin tarkkana arvotavaroiden kanssa. Etsin myös etukäteen netistä tietoa, kun meni itselle uudelle asuinalueelle ja käytin maalaisjärkeä, jos tilanne tuntui epäturvalliselta. Tallensin myös asuntolan, yliopiston ja julkisten kulkuvälineiden turvapuhelimia puhelimeeni varmuuden vuoksi, mutta niille ei tullut käyttöä.

Mikä yllätti sinut vaihdon aikana

Vaihdon aikana ja sen jälkeen yllätyin eniten siitä, miten itse koin kulttuurishokin. Vaikka vaihtokohteen kulttuuri ja elämä olisi hyvin samankaltaista oman kotimaan kanssa, saattaa silti joutua opettelemaan asioita, joita ei etukäteen osannut arvata. Olin etukäteen pohtinut tulenko ollenkaan kokemaan kulttuurishokkia ja millainen se mahdollisesti olisi. Olin kuitenkin vieraillut Lontoossa aiemmin ja puhuin jo ennen vaihtoa sujuvaa englantia, joten en uskonut kokevani suuria vaikeuksia sopeutua vaihtokohteen elämään. Päädyin kuitenkin yllättymään siitä, kuinka jotkut pienet asiat toimivatkin Lontoossa eri tavalla ja aiheuttivat välillä harmaita hiuksia. Kulttuurishokki liittyikin minun kohdallani paljon tiedostamattomiin asioihin, joita yhtäkkiä jouduinkin opettelemaan. Moniin rakennuksiin kuljettiin erilaisten turvatarkastusten läpi, brittien small talkiin kuului minulle uusia sanontoja, ja perustuotteet ruokakaupoissa maistuivat yllättävän erilaisilta. Opin erilaiset toimintatavat hyvin nopeasti ja totuin niihin todella hyvin, sillä Suomeen palatessani tutut asiat tuntuivatkin nyt taas hyvin erilaisilta. Luulin alun perin valmistautuneeni kulttuurishokkiin ja käänteiseen kulttuurishokkiin, mutta havaitsin kokemuksen myötä, että tällaisiin ilmiöihin ei välttämättä pysty etukäteen valmistautumaan. Niiden vaiheet täytyy kokea itse ja olen tästä tyytyväinen, sillä opin ja kasvoin tällaisten kokemusten myötä paljon.

Mitä vaihtoyliopistoosi hakevan opiskelijan kannattaisi mielestäsi huomioida

Vaihtoyliopistooni University College Londoniin hakevan opiskelijan tulisi mielestäni huomioida se, että monet byrokraattiset asiat toimivat eri tavalla kuin Suomessa ja Helsingin yliopistossa. Epävarmoissa tapauksissa tieto kannattaa tarkastaa ottamalla yhteyttä yliopiston henkilökuntaan, sillä he ovat todella avuliaita ja asiat selviävät helposti kysymällä. Yliopiston tiedotuksessa oleva tieto on saattanut muuttua ja itse olisin säästynyt ylimääräiseltä työltä varmistamalla asioita vielä uudestaan varmistamalla. Päädyin esimerkiksi tekemään maksullisen IELTS-kielitestin, sillä yliopiston sivuilla ja viestinnässä pyydettiin todistamaan kielitaito vaihtoon hakemisen yhteydessä. Loppujen lopuksi minulle selvisi, että en olisi tarvinnutkaan kielitestiä. Tämän kaltaisia epäselvyyksiä tapahtui välillä ja jouduin selvittämään toimintatapoja vaihtoon liittyvien dokumenttien suhteen sekä kohdeyliopistolta ja Helsingin yliopistolta, koska University College London ei käytä Helsingin yliopistossa käytössä olevaa Mobility Onlinea. Kaikki epäselvyydet kuitenkin selviävät lopulta ja sain niin paljon tukea ja apua erilaisiin kysymyksiin, että olen todella tyytyväinen kohdeyliopistooni.

Paluu Suomeen

Palasin Suomeen vuoden vaihteessa ja jatkoin opintojani Helsingin yliopistossa. Minulle Suomeen palaaminen oli vaikeampaa kuin vaihtoon lähteminen. Olin tottunut ja tykästynyt elämään vaihtokohteessa ja arki Suomessa tuntui tylsältä ja tasaiselta. Minun oli myös vaikea sopeutua vanhaan elämään, sillä koen muuttuneeni ja kasvaneeni vaihdossa paljon. En ollut tajunnut, kuinka paljon olin sisäistänyt Lontoon tapoja, kunnes palasin Suomeen ja suomalaiset tavat tuntuivat hieman vierailta ja Helsinki pieneltä ja hiljaiselta kaupungilta. Olen nyt ollut Suomessa kolme kuukautta ja ikävöin edelleen ystäviäni, vaihtokaupunkia, ruokaa ja opintoja Lontoossa. Olen yrittänyt lievittää ikävää pitämällä aktiivisesti yhteyttä vaihdon aikaisiin ystäviini ja olemmekin suunnitelleet ja toteuttaneet vierailuja toistemme luona. Olen myös suunnitellut ylläpitäväni ja syventäväni kansainvälistä osaamistani Suomesta käsin sekä tutkinut mahdollisuuksia muuttaa uudestaan ulkomaille. Toisaalta käänteinen kulttuurishokki helpottaa vähitellen ja alan tottumaan Suomen elämään. Suomen talvi ei tuntunut enää niin kylmältä, kun löysin toppatakin varastosta ja suojatien ylittäminen sujuu paremmin, kun en enää unohda oikeanpuoleisen liikenteen olemassaoloa. Vaihto oli aivan upea kokemus ja en vaihtaisi sitä mihinkään. Suosittelen hakemaan vaihtoon, jos se yhtään mietityttää. Vaihdon aikana saat varmasti korvaamattomia kokemuksia ja kasvat ihmisenä.

Posted on

Vaihtokertomus, Universitat de Barcelona, syksy 2023

Matemaattis-luonnontieteellinen tiedekunta

Ennen vaihtoa

Olin kandivaiheeni kolmantena syksynä vaihdossa Espanjassa, Barcelonan yliopistossa. Hakuprosessi oli mielestäni yksinkertainen ja tiesin alusta alkaen haluavani juuri Espanjaan; eniten haastetta tuottikin mahdollisten kurssien valinta vaihtoyliopistosta. Ennen lähtöäni olin suorittanut ainoastaan yhden kielikeskuksen espanjan kurssin, joten tarkoituksenani ei ollut opiskella espanjaksi. Englannilla pärjääminen olikin yksi suurimmista huolenaiheistani ennen lähtöä, mutta onneksi turhaan.

Kotiyliopiston valinnan jälkeen odotin pitkälle kesään hyväksyntää vaihtoyliopistolta. Jouduin tässä vaiheessa myös muokkaamaan opintosuunnitelmaani, sillä jotkut valitsemistani kursseista eivät olleetkaan suoritettavissa syksyllä. Valitettavasti vaihtoyliopiston tarjoama materiaali ja tuki oli aika heikkoa, mikä teki prosessista työlästä.. Kurssitarjonta englanniksi kandivaiheen opiskelijalle oli melko suppea, mutta maisterikursseista ja eri tiedekunnista löysin sopivat vaihtoehdot. Vaihdon aikana suorittamani kurssit sopivat tutkintoni vapaavalintaisiin opintoihin, joten kurssien valinta oli joustavaa.

Kun tieto valinnastani tuli, varasin lennot ja aloin etsimään asuntoa. Barcelonassa asunnon saaminen on suhteellisen vaikeaa, eikä opiskelija-asuntoja ollut paljoa tarjolla. Pitkän etsinnän jälkeen minua kuitenkin onnisti ja sain pienen yksiön yksityiseltä vuokranantajalta. Asuntoon tutustuin videopuhelun kautta. Asuntojen vuokrat olivat samaa luokkaa kuin Helsingissä, tietenkin alueesta riippuen.

Espanjassa yli kolmen kuukauden oleskeluun vaaditaan rekisteröityminen ja NIE-numero, jonka hankintaan tarvitaan pari käyntiä virastossa. Ajanvaraus kannattaakin hoitaa jo Suomessa, sillä järjestelmä on hyvin ruuhkautunut. Muita vaadittavia asiakirjoja oli muun muassa eurooppalainen sairaanhoitokortti sekä vakuutus.

Saapuminen ja ensimmäiset viikot

Heti syyskuun alussa saavuttuani oli yliopiston järjestämä tervetulotilaisuus, jonka jälkeen aloitimme rekisteröitymisprosessin. Espanjassa kaikki tehtiin paperille ja yksinkertaisiinkin asioihin, kuten kursseille rekisteröitymiseen piti varata kärsivällisyyttä ja aikaa. Vielä tässäkin vaiheessa jouduin muuttamaan kurssivalintojani, ja tämän takia rekisteröitymiseni kesti melkein kaksi viikkoa.

Ensimmäiset viikot menivät osaltani kaupunkiin tutustumiseen ja helteistä nauttimiseen. Passin avulla sain hankittua kolmen kuukauden T-mobilitat -kortin, jolla pystyi käyttämään kaikkia julkisia kulkuvälineitä. Barcelonassa julkinen liikenne oli hyvin toimivaa, joskin todella ruuhkaista. Ensimmäisinä päivinä tutustuin myös muihin vaihto-opiskelijoihin, ja muun muassa hankimme ESN-kortit. Erasmus-yhteisö oli todella aktiivinen ja tapahtumia oli lähes joka päivä. Yhteisö järjesti illanistujaisten lisäksi esimerkiksi urheilutapahtumia ja viikonloppuretkiä kaupungin ulkopuolelle.

Arki kohteessa

Viikkoni koostuivat lähes päivittäisistä luennoista sekä laboratoriotyöskentelystä. Ainoastaan yhdellä kurssilla oli läsnäolopakko. Vaihto-opiskelijat herättivät muiden mielenkiinnon ja meidät otettiinkin alusta asti hyvin mukaan. Vaikka kursseillani virallinen opetuskieli oli englanti, hyvin usein professorit tämän unohtivat ja opettivat katalaaniksi.

Myös ryhmätyöt tuottivat välillä vaikeuksia, sillä espanjalaisten opiskelijoiden englannintaito ei ollut kovin vahva. Opiskelu oli mielestäni hyvin samanlaista kuin Suomessa, mutta päivät saattoivat olla hyvinkin pitkiä. Yhden kurssin luennot ja laboratorio saattoi kestää kuusi tuntia putkeen, ja jotkut luennot olivat vasta kuudelta illalla.

Espanjalainen ruokakulttuuri oli pienimuotoinen yllätys suomalaiselle. Yliopiston kahvion tarjoama ruoka oli olutta ja leipää eri muodoissa, ja nopeasti ikävöinkin Unicafen monipuolista lounasta. Päivisin tapasbaarit täyttyivät ihmisistä ja myöhään illalla nautittiin illallinen. Siestan takia ravintolat olivat suljettu päivisin muutaman tunnin ajan ja sunnuntaisin ainoastaan pienet ruokakaupat olivat avoinna.

Lukukausi

Syyslukukausi alkoi syyskuussa ja loppui tammikuussa. Käytännössä tammikuu oli tenttikuukausi ja luentoja olikin vain yhden kurssin osalta. Jouluna taukoa opetuksesta oli kaksi viikkoa, ja arkipyhät toivat runsaasti vapaapäiviä. Itse matkustin jouluksi kotiin, mutta monet jäivät viettämään pyhiä Erasmus-yhteisön tapahtumien merkeissä.

Yleisesti kurssit olivat laajuudeltaan joko kuuden tai kolmen opintopisteen arvoisia. Kolmen opintopisteen kurssit alkoivat vasta lukukauden puolivälissä. Arvosteltavien laskuharjoitusten lisäksi lähes kaikilla kursseilla oli välitentit sekä lopputentit. Tentit olivat poikkeuksetta perinteisiä paperitenttejä, eivätkä vaatineet erillistä ilmottautumista. Tenttien tuloksia sai odottaa helmikuun alkuun, eikä opintosuoritusotteen toimittamisessakaan kiirehditty.

Käytännön asioita

Barcelona on suuri kaupunki ja tunnettu taskuvarkauksistaan, mistä minuakin varoiteltiin etukäteen. Suosittelenkin olemaan varovainen ja välttämään huonoimpia alueita. En kuitenkaan kertaakaan kokenut oloani turvattomaksi, vaikka liikuinkin paljon yksin.

Paikalliset puhuivat melko huonosti englantia, eikä kaikissa ravintoloissa tai kaupoissa palvelua saanut kuin katalaaniksi. Tämä ei kuitenkaan ollut ongelma, sillä tarvittavan sanaston oppi nopeasti ja asiakaspalvelijat olivat hyvin ymmärtäväisiä. Jos mahdollista, suosittelen kuitenkin ottamaan katalaanin tai espanjan kursseja etukäteen tai vaihdon aikana, vaikka ne usein ovatkin maksullisia.

Paluu Suomeen

Viisi kuukautta oli ohi todella nopeasti ja pian koittikin aika palata Suomeen. Moni ystävistäni jatkoikin vaihtoaan vielä kevätlukukaudeksi. Olo oli haikea, sillä jo puolessa vuodessa Barcelonasta ehti tulla kuin toinen koti, ja aionkin varmasti palata sinne tulevaisuudessa!

Posted on

Vaihtokertomus, Sveriges lantbruksuniversitet, syksy 2023

Maatalous-metsätieteellinen tiedekunta

Ennen lähtöä

Opiskelen Viikissä maatalousekonomiaa ja päätin jo hyvin opintojen alussa lähteä jossain vaiheessa opintoja suorittamaan myös vaihdon. Harkitsin kandivaiheessa lähtöä, mutta lopulta en saanut kandivaiheeseen vaihtoa mahtumaan, joten valitsin vaihtoajaksi heti ensimmäisen maisterisyksyn, neljännen vuoden alussa. Aloitin vaihtopaikan valinnan selailemalla maatalousvaltaisten maiden yliopistojen ohjelmia ja kurssivalikoimia sekä ainejärjestötoimintoja ja muuta oheista joka koulussa odottaisi. Ruotsi oli lopulta hyvin selkeä valinta ja päätökseen vaikutti kurssien lisäksi myös aktiivisen oloinen ainejärjestö Ultuna studentkår sekä yliopistolla järjestettävät erilaiset maatalousaiheiset seminaarit ja konferenssit, joihin pääsin myös opiskelijana osallistumaan. Lisäksi Ruotsin kulttuuri, luonto sekä talous kiinnosti hyvin paljon.

Lähtövalmistelut Ruotsiin on varmasti aika lailla kevyemmät verrattuna moneen muuhun maahan. Oikeastaan vaikeinta oli saada kurssivalinnat tehtyä, sillä minun tuli valita maisterikursseja, mutta osaan maisterikursseista oli alkuvaatimuksina muita maisterikursseja tai opintokokonaisuuksien suorituksia, joita luonnollisesti vasta aloittaessa maisterivaihetta ei minulla ollut. Kurssien selvittelyssä SLU:n oma vaihtotiimi oli suurena apuna, ja lopulta pienellä sumplimisella sain kaksi englanninkielistä maisteritason kurssia valittua: International forest policy and trade 15 op sekä Sustainable agri-food value chains and bioeconomy 15 op.

Ultunan kampuksen päärakennus.

Ennen lähtöä koin tarpeelliseksi ottaa selvää mihin on menossa ja kenen kanssa. Liityin siis moniin eri yliopiston ja vapaa-ajan Facebook-ryhmiin. Ruotsissa käytettiin ehkä jopa Suomea enemmän Facebookia kaikessa viestinnässä, joten Facebookin erilaiset opiskelijoiden ryhmät ja harrasteryhmät tulivat tutuksi. Urheilutapahtumat, fuksiviikkkojen tapahtumat ja ainejärjestötapahtumat tiedotettiin pitkälti Facebookin suljetuissa ryhmissä, joten näistä oli hyvä ottaa selvää jo etukäteen. Hyvin paljon tietoa oli siis jo etukäteen saatavilla kaikesta mahdollisesta, tämä teki etukäteisvalmisteluista helpompaa.

Asuminen

Hain vaihtoon alkuvuodesta 2023 ja sain varmistuksen paikasta kevään aikana, tämän jälkeen lähetin vaihtohakemuksen myös Ruotsin päähän SLU:lle, josta varmistus vaihtopaikan hyväksymisestä tuli varsin nopeasti. Vaihtopaikan vastaanottamisen yhteydessä sain kyselyn asunnon tarpeesta, jonka täytin. Sain tarjouksen täysin kalustetusta yksiöstä n. 1,5 km päästä kampukselta, vuokra oli noin 470 €/kk, joka sisälsi netin, sähköt, veden ja pyykkituvan vapaan käytön. Olin oikein tyytyväinen asuntoon ja sen sijaintiin vehreällä seudulla, otin autoni mukaan Ruotsiin, joten tämänkin kannalta oli hyvä ratkaisu, että asuin hieman keskustan ulkopuolella.

Asuntoni Lilla Sunnerstan alueella.

SLU olisi tarjonnut asumismahdollisuuksia vaihtarille myös aivan Uppsalan keskustasta, mutta koska kampus ja monet vapaa-ajan tapahtumat tapahtuivat kampuksella, koen että oli hyvä ratkaisu asua Ultunan alueella. Uppsalassa on kattava bussiverkko ja pyöräily on hyvin suosittua, joten keskusta olisi ollut varmasti myös mainio valinta ja liikkuminen helppoa. Etenkin suuri osa vaihtareista asui keskustan alueella. Alivuokrasin vaihtoni ajaksi Helsingin asuntoni, joka osoittautui äärimmäisen hyväksi ratkaisuksi.

Saapuminen ja ensimmäisten viikkojen tunnelmat

Saavuin Ruotsiin noin viikko ennen opetuksen alkua. Asunto oli juuri sellainen kuin piti ja yliopistolla asiat alkoi sujua hyvin järjestelmällisesti. Hankin heti ensimmäisinä päivinä myös pyörän, jolla oli mukava liikkua kaupungissa. Uppsalaan oli hyvin helppo sopeutua, keli oli mitä mainioin ja aurinkoa riitti. Fukseille on syksyn alussa kolme yhtämittaista fuksiviikkoa täynnä mitä erilaisempaa ja erikoisempaa tutustumisohjelmaa. Osallistuin itse mukaan maisterifuksien tutustumisohjelmaan, johon myös vaihtarit pääsääntöisesti kuuluivat. Meille ohjelmaa oli ensimmäisen puolentoistaviikon ajan lähes päivittäin, ellei jopa useita kertoja päivässä.

Alkuaika täyttyi niin vahvasti ainejärjestön puolesta, että osakuntaan liittyminen jäi myöhäiselle syksylle. Ainejärjestöön liittyminen oli erittäin hyvä juttu ja tapahtumissa otettiin hyvin lämpimästi myös vaihtarit vastaan. Ainejärjestöjen lisäksi Uppsalassa osakunnat on merkittävä opiskelijoiden kokoontuoja ja ymmärtääkseni koko Ruotsin suurin osakuntaelämä on juuri Uppsalassa. Liityinkin myöhemmin syksyllä Gotlands nationiin. Vaihtarina on mahdollista liittyä mihin tahansa osakuntaan, ja jäsenyys ei sido käymään vain yhden osakunnan tapahtumissa, tärkeintä on saada osakuntajäsenyys, eli nationskort ja tätä kautta mahdollisuus käydä kaikkien osakuntien tapahtumissa. Osakunnat järjestävät myös fukseille ohjelmaa ja erilaiset tervetuliaisviikot kestävät Uppsalassa elokuun lopusta jopa syyskuun loppuun asti.

Uppsalan kaupungin läpi virtaava Fyris-joki ja keskustan katukuvaa.

Arki kohteessa ja opiskelu

Arki alkoi hyvin nopeasti parin ensimmäisen saapumisviikon jälkeen, kun kurssinikin alkoi ja opetusta oli joka päivä klo: 9–12. Kävin vaihdossa siis kaksi 15 op kurssia, yhden per periodi, tämä on yleisin tapa SLU:ssa ja ilmeisesti Ruotsissa yleisestikin laajemmat kurssit ovat paljon käytössä. Kurssini sijoittuivat lähes samaan aikatauluun kuin Suomessa ollaan totuttu, luennot alkoi elo/syyskuun vaihteessa ja ensimmäinen periodi kesti lokakuun loppupuolelle. Toinen periodi alkoi heti ensimmäisen jälkeen, ilman erityistä väliviikkoa, tämä hankaloittaa toki aikataulutusta, sillä välillä tentit ja seuraavan kurssin ensimmäiset luennot saattavat mennä päällekkäin. Toisen periodin joululoma oli lähinnä luentotauko joulun pyhien yli, tämän jälkeen luennot jatkui heti uuden vuoden alussa ja kesti tammikuun puoliväliin, jolloin alkaa kolmas periodi. Joululomalle oli siis paljon tekemistä ja palautettavia tehtäviä. Ymmärsin että on hyvin tavallista, että koko joulun pyhät vietetään opiskellen. Ja toisin kuin Suomessa, erityistä pitkää joululomaa ei myöskään pidetä.

Kursseilla opetus oli pääasiassa keskustelevaa luento-opetusta, pienellä kurssilla n. 20 hlö keskustelua oikeasti syntyi ja jokaiseen kurssilaiseen pystyi tutustumaan kunnolla. Kurssilla oli useita esitelmiä ja ymmärtääkseni Ruotsissa esitelmät ja keskusteleva opetus on hyvin tavallista muutenkin jo heti peruskoulusta lähtien. Tämä oli tietysti luentokursseihin tottuneelle alkuun hieman kulttuurishokki, kun jokaiselle luennolle täytyi oikeasti valmistautua ja olla hyvin hereillä. Ryhmätöitä oli myös paljon ja niiden tekeminen paikoin hyvin aikaa vievää.

Ultunan kampus.

Koska opiskelin maisterikursseja, täytyi muutenkin panostaa opiskeluun ja kursseilla menestymiseen, sanoisin että työmäärä ja odotus kuinka paljon opiskelijat käyttävät aikaa kursseihin ja luentoihin valmistautumiseen. Työmäärä ei ollut ylitsepääsemätön, mutta selkeästi suurempi kuin Helsingissä kandikursseilla olin entuudestaan tottunut. Koen myös, että ruotsalaisilla työmoraali opiskelua kohtaan on jonkin verran suurempi kuin Suomessa. Vapaaehtoisia tehtäviä suoritettiin laajasti ja ylimääräisiin tekstimateriaaleihin perehdyttiin kunnolla. Tämä oli toki todella tsemppaavaa ja mukavaa, että opiskelijakavereista sai tukea ja pystyi yhdessä tekemään tehtäviä ja jakamaan työmäärän kuormituksen. Kursseilla opetus oli hyvin inspiroivaa ja työelämälähtöisempää kuin mihin olin aikaisemmin tottunut. Luennoilla käytetiin materiaalina paljon yritysten raportteja ja vierailijoita eri yrityksistä oli myös useita molemmilla kursseilla. Sanoisin että yleisesti opiskelijat ovat läheisemmin työelämässä mukana kuin mihin Suomessa on totuttu.

Vapaa-aika

Tapasin alkusyksystä paljon ulkoilusta innostuneita ihmisiä, ja syksyllä suosikiharrasteita olikin erilainen ulkoilu, uinti, vaellus, marjojen ja sienien kerääminen. Oli hyvä valinta ottaa auto mukaan, jotta luontokohteisiin pääsi helpommin vierailemaan. Erilaiset linnat ja kartanot olivat myös hyvin kiinnostavia vierailukohteita. Vaihdon aikana tehtiin vaihtariporukalla myös viikonloppureissu Gotlannin saarelle, Göteborgiin sekä pohjoiseen, Kiirunaan ja Narvikiin. Opiskelujen ohessa ehti myös hyvin vierailla muissa lähikaupungeissa, Uppsala on sijaintinsa puolesta hyvä kohde koska ympärillä on paljon hyviä vierailukohteita. Suosittelisin etenkin Örebrota, Falunia ja lähialueen pikkukuntia. Toki Tukholma on myös alle tunnin junamatkan päässä.

Kouluruokailu

Aloittaessani opintoni SLU:ssa minulla ei ollut erityisiä odotuksia tai pelkoja. Opiskelu osoittautui lopulta hyvin samankaltaiseksi kuin Suomessa, ja opiskelijat toimivat samalla tavoin. Ruotsalaisten kanssa oli helppo tulla toimeen, ja tuttavia löytyi joka puolelta. Yksi Ruotsin erityispiirre kuitenkin oli kouluruokalan puute, minkä huomasin unohtaessani tehdä lounaseväät mukaan lähes joka viikko.

Ainejärjestön tilat sekä oikealla koulun kampusruokala.

Onneksi kampuksella oli kuitenkin lounasravintola ja kioski, joista sai kahvia ja lounassalaatteja sekä muita ruokia. Pääsääntöisesti kuitenkin kaikki opiskelijat kokkailevat kotona ruokia, jotka otetaan kampukselle mukaan. Kampuksella on valtava määrä mikroja ruuan lämmitystä varten, lisäksi myös pikkukeittiöitä, joissa valmistella ruokia ja isot jääkaappitilat ruokien säilytystä varten.

Kahvi oli Ruotsissa suuri juttu, ja vaikka tilastojen mukaan Suomessa juodaan enemmän kahvia, yliopistolla tämä ei näkynyt. Aamupäivän luennolla oli kaksi kahvitaukoa, ja jokaisella tauolla porukka kävi ostamassa kahvit – usein omat kahvitermarit mukanaan. Myös lounaan yhteydessä ja iltapäivällä pidettiin kahvitauot, ja tuntuu, etten ole ikinä juonut niin paljon kahvia kuin tuona syksynä. Huvittavinta oli, että jopa ainejärjestön sitsien lipunmyynnin jonossa oli kahvitarjoilu.

Turvallisuus

Olin Ruotsissa juuri pahimpaan jengisodan aikaan, joka alkoi alkusyksystä 2023 ja jatkui pitkälle loppuvuoteen. Uppsala on kuin onkin ollut yksi jengitaisteluiden pääpaikoista, ja monella jengipomolla hyvin vahvat suhteet Uppsalaan, jonka vuoksi myös tässä kaupungissa tapahtui useita kymmeniä jengitaisteluita, joissa myös sivullisia loukkaantui tai sai surmansa. En ollut osannut ajatella asiaa tai valmistautua tilanteeseen etukäteen, jälkikäteen sanottuna, olisi kannattanut tutustua tarkemmin ja seurata paikallisia uutisia vielä enemmän, jotta olisi osannut varautua siihen millaista kaupungissa voi olla vastassa. Aloitin uutisten lukemisen vasta perille päästyäni ja seurasinkin alussa hyvin tarkkaan kaikista medioista paikallisia tapahtumia. Jengiväkivallanteot olivat karmeita, ja niitä tapahtui joka puolella. Silmiä ei pystynyt sulkemaan jatkuvilta pommituksilta ja rikoksilta, poliisi oli näkyvillä kaikkialla. Pikkuhiljaa tilanteeseen kuitenkin tottui, ja jouluun mennessä tilanne oli myös yleisesti huomattavasti rauhoittunut. Vaikka jengiytyminen jokseenkin näkyy Ruotsalaisessa yhteiskunnassa, sitä ei lopulta arkielämässä ota huomioon eikä se tavallista arkea elävien ihmisten kohdalle osu kuin äärimmäisen huonolla tuurilla. Toki hyvä varovaisuus kannattaa aina, ja opiskelijakuplassa eläminen on jokseenkin aika turvallista. Koen että koulun henkilökunta oli ymmärtäväistä ja kanssaopiskelijat myöskin hyvin huolehtivaisia yhteiskunnan tapahtumiin liittyen.

Paluu Suomeen

Palasin Suomeen jouluksi, jonka jälkeen palasin vielä Ruotsiin tammikuussa ja periodin loppuessa tammikuun puolivälissä palasin lopullisesti takaisin Suomeen. Haikea olo vaihdon loppumisesta alkoi jo marraskuussa, mutta lopullisesti se tavoitti ennen joulua, kun vietettiin useita viimeisiä yhteisiä retkiä muiden vaihtarien kanssa. Suomeen paluu oli tavallaan hyvin odotettua ja odotin innolla Suomen läheisten ja ystävien tapaamista, mutta samalla haikeaa ja vaikeaa erota lopullisesti vaihtoajan elämästä, josta sai rakennettua itselleen niin mieleisen arjen. Etenkin paluu Suomen luentokursseille tuntui alussa vaikealta, siihenkin tottuu lopulta hyvin nopeasti takaisin. Vaihto oli kaiken kaikkiaan uskomaton kokemus ja tulen varmasti muistelemaan kyseistä ajanjaksoa koko loppuelämäni. Vaihto on myös ammatillisen kehittymisen kannalta merkittävää ja oman kokemukseni pohjalta suosittelen lämpimästi vaihtoon hakemista.

Posted on

Vaihtokertomus, Sciences Po Bordeaux, syksy 2023

Valtiotieteellinen tiedekunta, sosiaalitieteet

Lähdin Bordeaux’n Sciences Po’hon vaihtoon syyslukukaudeksi erityisesti oppimaan ranskaa ja viettämään syksyä etelään Pyreneiden kupeeseen. Bordeaux’n Sciences Po oli hakiessani ainut yliopisto Pariisin ulkopuolella, johon kielitasoni riitti ja jossa pystyi opiskelemaan yhteiskuntatieteitä sekä ranskaksi että englanniksi. Kaupunki vaikutti viehättävätä ja yliopistossa vaikutti olevan kiinnostavia kursseja myös sosiaalitieteilijälle.

Ennen vaihtoa

Opintosuunnitelmaa tehdessä on olennaista huomioida, että ranskan opintoja tehneenä on valittava French track vaikka haluaisi tehdä English trackin. French trackillä vähintään puolet kursseista on tehtävä ranskaksi, mutta English trackillä ranskankielisiä kursseja ei voi suorittaa lainkaan. Usein kurssisuoritukset voi kuitenkin tehdä englanniksi, mikäli oma ranskan taso ei riitä esimerkiksi tenttien tai esseiden tekemiseen. Lopullinen kurssitarjonta selkiää kuitenkin vasta paikan päällä, eli suurta osaa yliopiston verkkosivuilla näkyvistä kursseista ei ole saatavilla.

Ranska on tunnettu piinallisesta byrokratiastaan, mutta vaihtoprosessi Sciences Pon puolesta oli hämmästyttävän suoraviivainen ja helppo, vaikkakin hieman hidas. Ohjeistukset ovat selkeitä eikä byrokratiaa ole paljoa, kun itse hausta on selviytynyt ja vahvistuksen vaihtopaikasta on saanut. SciPon kansainvälisen yhteistyön koordinaattoriin saa useimmiten nopeasti yhteyden, mikäli jotain kysyttävää ilmaantuu. Asumisen kanssa apua ei kuitenkaan välttämättä saa yliopistolta.

Matka Bordeaux’hon

Matkustin Bordeaux’hon maateitse. Laivamatkoineen matkanteko vei kolme päivää, mutta voi lämpimästi suositella matkantekoa junalla!

Reitti oli seuraava: Helsinki-Turku-Tukholma-Malmö-Kööpenhamina-Hampuri-Mannheim-Pariisi-Bordeaux. Tämä reitti on melko toimiva, mutta erityisesti Saksassa on olennaista huomioida, että junat ovat usein myöhässä. Ostin matkaa varten Interrail-passin, jotta lippujen vaihtaminen voisi sujua helpommin mahdollisten myöhästymisten tapauksessa. Reilipassi varausmaksuineen on kuitenkin usein kalliimpi mitä yksittäisten lippujen hankkiminen.

Asunnon hakeminen Bordeaux’sta

Kuten lähes kaikissa opiskelijakaupungeissa, myös Bordeaux’ssa asuntotilanne on heikko. Vuokrataso on korkea, asuntoa ei usein ole helppo saada yhdeksi lukukaudeksi ja myös huijareita on liikkeellä paljon, erityisesti Facebook-ryhmissä. Vuokrataso on lähes sama kuin Helsingissä, mutta huonokuntoisia asuntoja on myös paljon tarjolla. Lähtökohtaisesti asunnot ovat kuitenkin sisustettuja, paitsi paikallisen Hoasin eli Crousin asunnoissa.

Crousille on hyvä laittaa asuntohakemus heti, kun vaihtopaikan saa, koska vaihtareille ei ole varattu riittävästi asuntoja. Crousilla kuitenkin kannattaa varautua siihen, että byrokratiaa on paljon ja jotkut asunnot ovat todella huonossa kunnossa. Hyviä asuntoja on kuitenkin paljon.

Moni vaihto-opiskelija alkoi etsiä asuntoa vasta saavuttuaan kaupunkiin, mutta kannattaa ryhtyä asunnonhakuun mahdollisimman pian vaihtopaikasta kuultuaan tai vähintään kuukauden tai kaksi ennen vaihtoon lähtöä. Bordeaux’ssa on ainakin yksi nuorisohostelli, jossa voi majoittua kohtuuhintaisesti, mikäli omaan asuntoon ei pääse heti saavuttuaan.

Vaihdossa on hyvä ajatus asua kimppakämpässä kulujen jakamisen, mutta myös sosiaalisen kokemuksen vuoksi. Kimppakämppä on hyvä mahdollisuus tutustua ihmisiin myös oman vaihtoyliopiston ulkopuolelta ja kämppiksistä voi saada hyviäkin kavereita. Esimerkiksi La Carte des Colocs on hyvä verkkosivu, jolta voi löytää kimppakämppiä ja tehdä asunnonhakuilmoituksen. Löysin oman asuntoni tätä kautta, mutta myös pari kaveria jo ennen kaupunkiin saapumista. Myös Erasmus-WhatsApp-ryhmät ovat hyviä paikkoja löytää asunto – monet kaupungista pois muuttavat ilmoittavat asunnoistaan näissä ryhmissä.

Sciences Po, kuten lähes kaikki muutkin Bordeaux’n yliopistojen kampukset, sijaitsee naapurikunnassa Pessacissa, jonne on keskustasta noin kuusi kilometriä. Asuin itse Pessacissa hyvin lähellä kampusta. Opiskelun kannalta oli mieluisaa asua lähellä kampusta ja Pessac on hyvin rauhallinen alue, mikä voi kantakaupungissa asuvalle olla mieluisaa vaihtelua. Asuin neljän kämppiksen kanssa kaksikerroksisessa rivitaloasunnossa, jossa meillä oli myös oma piha.

Vaikka saisit Kelan asumistukea, olet vaihto-opiskelijana oikeutettu myös Ranskan asumistukeen eli Caf-rahaan. Käsittelyajat ovat kuitenkin pitkiä, minkä vuoksi tuen voi saada vasta vaihdon päätyttyä.

Kurssit ja opiskelu

Suurin osa Sciences Pon kursseista on neljän opintopisteen kursseja, mutta myös jotain kahden opintopisteen intensiivikursseja on. Englanninkielisillä kursseilla on mahdollista tehdä ylimääräisiä tehtäviä, jotta kurssista saa viiden opintopisteen laajuisen.

Orientaatioviikon jälkeen vaihtareilla on niin sanottu ”shopping week”, eli viikon ajan luennoilla voi käydä tunnustelemassa, mitkä kurssit haluaa valita. Tämän jälkeen muutoksia kurssivalintoihin ei voi tehdä. Tuolloin kannattaakin käydä kokeilemassa erilaisia luentoja, sillä esimerkiksi eri opettajien opetustavoissa ja puhenopeudessa on paljon eroja, ja tämä selviää vasta itse luennoilla.

Ranskankieliset kurssit voivat olla todella vaikeita seurata, mutta kursseista selviää, kun pyytää apua. Oma tasoni oli lähtiessä noin B1. Kysyin jokaisella ranskankielisellä kurssilla joltakulta ranskalaiselta luentomuistiinpanoja (mitkä suuri osa heistä tekeekin todella taitavasti), joiden avulla itse ymmärsin kurssien sisällöt ja pärjäsin tenteissä. Jotkut opettajat ovat kuitenkin ilmaisussaan selkeämpiä ja kuullun ymmärtäminen myös paranee lukukauden aikana. Yleisesti vaihto-opiskelijoille oli myös helpotettuja kurssisuoritustapoja ja opettajat ovat usein joustavia. Kannattaa siis ehdottomasti ottaa myös ranskankielisiä kursseja, vaikka se olisikin vaikeaa!

Erityisesti ensimmäisen vuositason kurssit ovat 100–200 hengen massaluentokursseja, joiden tunnelma voi olla melko levoton. Massaluentokursseilla suoritusmuotona on pääsääntöisesti tentti, joka perustuu luentoihin eikä lukemistoihin. Itse päädyin ottamaan lähinnä massaluentotyyppisiä kursseja, mutta myös pienempiä ja vuorovaikutuksellisempia kursseja oli tarjolla. Joillain kursseilla tehdään paljon esitelmiä ja keskusteluja, ja kurssien työtaakka vaihteleekin todella paljon. Monilla kursseilla opiskelijat esittivät luennoitsijoille pitkiä ja kiinnostavia kysymyksiä, mikä oli virkistävää!

Tentit olivat myös hyvin erilaisia eri kursseilla. Jotkut tentit olivat tunnin mittaisia, 15–20 kysymyksen tenttejä, jotkut Moodlessa tehtäviä etätenttejä, jotkut suullisia ja jotkut monivalintatenttejä. Joissain tenteissä tärkeää oli soveltaa kurssilla oppimiaan asioita ja reflektoida asioita itse ja joissain taas yksityiskohtien muistaminen oli olennaisinta. Mitään selkeää linjaa siitä, millaisia kurssisuoritusmuodot koulussa ovat, ei käsitykseni mukaan ollut, vaan suoritusmuodot perustuivat opettajien mieltymyksiin. Itse tein kaikki tentit englanniksi, mutta monilla kursseilla tätä mahdollisuutta ei ollut.

Sciences Po on eliittikoulu (grande école), ja paikoin tämä on hyvin selkeästi nähtävissä. Opiskelijoiden ja opettajien väliset suhteet ovat muodollisia ja teitittely on tärkeää. Mitä pidemmälle opinnoissa mennään, opiskelijat alkavat myös kilpailla enemmän toisiaan vastaan. Kuitenkin opiskelijat ovat yleisesti valmiita auttamaan vaihtareita esimerkiksi luentomuistiinpanoja jakamalla.

Sosiaalitieteiden opiskelijana opinnot Sciences Possa olivat hieman pettymys. Painotus on vahvasti kansainvälisten suhteiden opinnoissa ja yliopisto valmistaa selvästi opiskelijoita virkamiesuralle. Afrikan tutkimuksen kurssit olivat itselleni kiinnostavampia ja Afrikan tutkimuksen keskus järjestää myös paljon kiinnostavia keskustelutapahtumia yliopistolla ja kaupungissa.

Lukukauden kesto ja lomat

Syyslukukausi Sciences Possa kestää elokuun lopusta joulukuun puoliväliin. Joulukuussa on pääasiallisesti vain tenttejä ja palautuksia – ei siis enää luentoja. Opinnot päättyvät joitain poikkeuksia lukuun ottamatta ennen joulua. Syyslukukautena on viikon loma loka-marraskuun vaihteessa.

Arki Bordeaux’ssa

Bordeaux tunnetaan elitistisenä ja melko ylimielisenä kaupunkina mikä on varmasti osin totta. Ihmiset eivät ole muun Etelä-Ranskan tavoin erityisen ystävällisiä tai kohteliaita, mutta itselleni kaupunki tuntui viihtyisältä. Kenties suomalaisille bordeaux’lainen rehellisyys sopii hyvin.

Kaupungissa on rikas ja hedelmällinen kulttuurielämä ja kaupunki on arkkitehtonisesti erityislaatuinen: keskusta on lähes kokonaan rakennettu 1700-luvulla. Kaupungissa kannattaa kävellä paljon ja nauttia esimerkiksi aukioista ja niiden terasseista. Kulttuuritapahtumia Bordeaux’ssa jatkuvasti, joten tekemisenpuutetta harvoin on.

Vegaanisuus ja jopa kasvissyönti voi olla Ranskassa vaikeaa, mutta ei lainkaan mahdotonta. Tavallisia tuotteita, kuten tofua tai muita soijatuotteita, on vaikea löytää eikä monista ravintoloista saa mitään vegaanista. Hyviä paikkoja kuitenkin löytyy, kun vähän etsii esimerkiksi HappyCown kautta. Opiskelijalounaita vegaanina voi olla hankala saada, joten kannattaa varautua tekemään omat lounaat yliopistolle.

Bordeaux’ssa asuessa kannattaa hankkia pyörä. Kaupungin julkinen liikenne ei ole kovin luotettava ja liikenne on usein pysähdyksissä. Raitiovaunut lakkaavat kulkemasta useimmiten noin yhdeltä yöllä ja toisin kuin muissa Ranskan suurissa kaupungeissa, Bordeaux’ssa ei ole metroa. Pyörällä pääseekin usein nopeasti paikasta toiseen ja liikennekulttuurin oppii nopeasti. Bordeaux’n kaupunki lainaa opiskelijoille ilmaiseksi pyöriä, mutta pyörä on myös helppo ostaa edullisesti ja myydä se lähtiessä esimerkiksi toiselle vaihtarille.

Bordeaux’n kesät ovat pitkiä ja talvet sateisia. Kolmenkymmenen asteen helteet voivat jatkua jopa lokakuun loppuun. Sateenvarjo on olennaista olla mukana aina, sillä sateet yllättävät usein!

Vapaa-aika

Erityisesti elokuvan ystävälle Bordeaux’ssa asuminen on mahtava kokemus, koska kaupungissa on upea art house-elokuvateatteri Cinéma Utopia sekä paljon elokuvafestivaaleja niin ite Bordeaux’ssa kuin sen lähialueilla. Kaupungissa tapahtuu valtavasti kaikkea ja tapahtumista pysyy parhaiten kartalla etsimällä Instagramista oikeat sivustot ja seuraamalla katukuvan flaijereita ja tapahtumajulisteita. Bordeaux’ssa on myös Ranskan suurin drag-skene!

Jos mahdollista, kannattaa Bordeaux’sta lähteä patikoimaan Pyreneille, koska hyvin lähellä on paljon upeita patikointireittejä. Vuoristossa ihmiset ovat myös poikkeuksellisen mukavia ja puhuvat huonosti englantia, mikä on erinomainen mahdollisuus harjoitella keskustelemista ranskaksi! Bordeaux’sta pääsee myös nopeasti junalla Pariisiin, Toulouseen ja rannikolle, ja myös matka Espanjan puolelle on esimerkiksi bussilla ei vie kauaa.

Yliopistolla on paljon erilaisia aktiivisia järjestöjä, joiden toimintaan voi liittyä tai tapahtumiin osallistua. Tarjolla on esimerkiksi runsaasti erilaisia kulttuuri-, opintoihin liittyviä sekä poliittisia järjestöjä. Yliopisto tarjoaa myös urheilumahdollisuuksia, kuten viikoittaisia urheiluvuoroja.

Mikä yllätti ja mitä tulee huomioida

Positiivisesti yllätyin siitä, miten vähän byrokratiaa jouduin Ranskassa ollessani hoitamaan. Kaikkien ongelmien ja haasteiden kanssa myös sain apua paikallisilta ja muilta vaihtareilta. Kannattaakin yrittää tutustua myös muihin kuin vaihtareihin ja käydä myös vaihtaritapahtumien ulkopuolella. Vuokra-asioiden kanssa taas joutui taistelemaan paljon. Vuokalaisella on Ranskan lainsäädännössä melko heikko asema, ja vuokranantajat käyttävät toisinaan valtaansa väärin. Esimerkiksi takuuvuokran takaisinmaksussa voi olla ongelmia.

Kaupungin kulttuurinen elävyys oli myös suuri positiivinen yllätys. Kulttuurishokkeja Bordeaux’ssa ei juurikaan koe, sillä arki ei ole mitenkään merkittävästi erilaista Suomen arkeen verraten.

Kaupungin hintataso voi myös yllättää. Arki Bordeaux’ssa on kutakuinkin yhtä kallista kuin Helsingissä ja paikoin kalliimpaa. Ranskassa toimii kuitenkin erilaisia solidaarisuusjärjestöjä ja esimerkiksi opiskelijoille on tarjolla viikoittain ruoka-apua, josta saa esimerkiksi hävikkivihanneksia ja -hedelmiä sekä kuivaruokia. On hyvä varautua siihen, että rahaa tulee kulumaan paljon.

Paluu Suomeen

Vaihdosta paluu oli aluksi vaikeaa – irtautuminen elämästä, jonka juuri on ehtinyt rakentaa toisessa maassa, voi olla raskas. Kuitenkin uusia kaverisuhteita voi ylläpitää etänä ja toisaalta oli tärkeä ymmärtää, että vaikka kaikki vaihdonaikaiset ihmissuhteet eivät kestäisikään, ovat ne merkityksellisiä. Kun ihmisiä oppii tuntemaan eri puolilta maailmaa, avautuu myös uusia mahdollisuuksia reissaamiseelle. Vaihdosta palatessa koin myös tärkeänä pitää ranskan käytön rutiinina, sillä kielitaito alkaa äkkiä ruostumaan.

Posted on

Vaihtokertomus, Universität Leipzig, kesä 2023

Lääketieteellinen tiedekunta, psykologia

Ennen vaihtoa

Leipzigin yliopisto valikoitui vaihtokohteekseni siten, että halusin suorittaa vaihtoni saksankielisessä maassa. Olin kuullut siitä etukäteen hyvää entiseltä vaihto-oppilaalta, joten valinta tuntui hyvältä. Itse hakuprosessi oli suhteellisen suoraviivainen, vaikkakin koin stressaavaksi pitkät odotusajat sekä epätietoisuuden. Tilannetta helpotti Leipzigin sekä Helsingin yliopiston vaihtokoordinaattorit, jotka vastasivat nopeasti ja kärsivällisesti kysymyksiin koko vaihtoprosessin ajan. Saksaan lähtiessä piti huomioida terveysvakuutuksen todistaminen, mutta eurooppalaisella sairasvakuutuskortilla asia järjestyi helposti. Kohdeyliopistolla oli kaikkiin hoidettaviin asioihin todella kattava ja selkeä muistilista, jonka avulla vaihtoon lähtöön liittyvät käytännönasiat tuntuivat helpommilta.

Asuminen

Minua jännitti etukäteen asunnon saaminen, koska olin kuullut Keski-Euroopan vaikeasta asuntotilanteesta. Minulle kuitenkin järjestyi nopeasti hakemisen jälkeen huone neljän hengen solusta opiskelija-asuntolasta. Erityisesti Itä-Saksan hintataso on maltillinen Helsinkiin verrattuna ja maksoin noin 270 € kuukaudessa suhteellisen isosta, kalustetusta huoneesta todella hyvällä sijainnilla aivan keskustan vierestä. Suurin osa vaihtareista sai asunnon opiskelija-asuntoloista ja loput löysivät kämppisasuntoja. Iso osa paikallisista opiskelijoista asui myös jaetuissa asunnoissa, joten niitä oli hyvin tarjolla.

Kurssit ja lukukausi

Saksan lukukaudet poikkeavat Suomesta, mikä teki vaihdon aikatauluttamisesta hieman haastavampaa. Saksassa yliopistoilla on huhtikuusta heinäkuuhun kestävä kesälukukausi sekä lokakuusta tammikuuhun kestävä talvilukukausi. Leipzigissa vaihto-opiskelijat saavat periaatteessa lukea mitä tahansa ja myös ”puolikkaita” kursseja ja näin rakentaa todella vapaasti oman näköisensä lukukauden. Itse luin sellaisia psykologian kursseja, joita ei ole ollut tarjolla Helsingin yliopistossa sekä muutaman saksan kielen kurssin, jotka olivat erityisesti kohdennettu kansainvälisille opiskelijoille. Luin kursseja 26 opintopisteen edestä ja pidin määrää todella hyvänä. Kursseja pystyi myös muuttamaan ensimmäisillä viikoilla ja jokaisella opiskelualalla oli oma koordinaattorinsa, joka ohjeisti kurssien valinnassa ja ilmoittautumisessa. Yksittäisiä lomapäiviä oli muutamia lukukauden aikana, mutta pääsiäisloma oli ainoa pidempi loma kesälukukaudella. Leipzigissa ei ollut periodeja, joten kaikki kurssit jatkuvat koko lukukauden ajan ja päättyvät tentteihin heinäkuun lopussa.

Arki kohteessa

Vasemmalla yliopiston päärakennus

Saavuin sateiseen Leipzigiin maaliskuun alussa ja ainakin alkukeväästä sateenvarjo sekä tuulitakki olivat kovassa käytössä. Leipzig on asukasmäärältään samankokoinen kuin Helsinki, ja pidin kaupungin koosta todella paljon. Leipzigissa riitti tekemistä, mutta sen kuitenkin oppii tuntemaan suhteellisen nopeasti ja jo ensimmäisen viikon jälkeen uskalsin pikkuhiljaa luopua google mapsista tutuilla reiteillä. Ensimmäiset päivät tuntuivat aika tyhjiltä, mutta nopeasti alkanut kolmen viikon mittainen kieli- ja orientaatiokurssi helpottivat arjen aloittamista. Kurssi oli intensiivinen ja siinä tutustui hyvin muihin vaihtareihin. Olo helpottui vielä entisestään yliopiston alkaessa kunnolla.

Opetuskulttuuri

Pidin Leipzigin tavasta järjestää kurssit. Yleensä viiden opintopisteen kurssiin kuului viikoittainen 1,5 h luento sekä 1,5 h seminaari, jossa tavattiin pienemmällä ryhmällä keskustelemaan luennon aiheesta ja syventämään tietoa käytännön harjoituksilla. Ainakin minulle sopi todella hyvin tällainen kaksiportainen järjestelmä. Opiskelin kaikki kurssini saksaksi, mikä itsessään jännitti etukäteen. Olin koulussa lukenut pitkän saksan ja lähdin Saksaan tasolla B2. Ensihämmennyksen jälkeen koin, että pärjäsin kursseilla hyvin. Ymmärsin suurimman osan luennoista ja professorien diat olivat todella hyviä sekä informatiivisia. Usein seminaareissa vielä tarkentui osa asioista, joita en välttämättä ollut vielä ihan sisäistänyt luentojen aikana. Luentojen jälkeen kävin vielä diat läpi kääntäjän kanssa ja varmistin, että olin ymmärtänyt kaiken. Olen todella tyytyväinen, että uskalsin suorittaa kurssit saksaksi ja haluankin kannustaa muita suorittamaan jollain vieraalla kielellä opintoja!

Yleistä Saksassa on lukukauden lopussa suoritettavat raportit, mutta minulla oli ainoastaan tenttejä. Kolme niistä oli kirjallisia (käsin kirjoitettavia) ja yksi tenteistä oli suullinen. Hieman vastoin odotuksia suullinen tentti oli kaikista miellyttävin ja helpoin. Professorit olivat todella ymmärtäväisiä ja pystyin hyvin myös käyttämään englantia, jos saksankielinen sana unohtui. Kaikki kirjallisista tenteistä oli ns. ”pikatenttejä” eli aikaa oli 60 min ja usein kysymyksiä 15-20 kappaletta. Kysyin professoreilta jo lukukauden aikana helpotusta, koska minua jännitti, etten pystyisi ilmaisemaan osaamistani niin nopeassa ajassa saksaksi. Professorista riippuen sain erilaista helpotusta tentteihin. Kaikissa sain luvan käyttää sanakirjaa, yhden kirjoitin englanniksi ja kahdessa sain 30 min lisäaikaa. Vaikeimmassa tentissä sain ainoastaan sanakirjan käyttöön, mutta riittävällä opiskelulla sekin oli ihan mahdollinen. Tenttien vaikeustaso oli vastaava Helsingin kanssa.

Vapaa-aika

Sydämenmuotuoinen järvi Kirchbruch.

Yliopistolla oli todella kattava urheilutarjonta edullisesti ja itse päädyin kokeilemaan ihan uusina lajeina judoa sekä dancehallia. Urheiluryhmät olivat myös loistava tapa päästä tutustumana paikallisiin opiskelijoihin ja yliopiston tapahtumiin. Vaihtareille suunnatut järjestöt olivat myös aktiivisia, ja järjestettyjä retkiä lähialueen kaupunkeihin sekä luontokohteisiin sekä muuta toimintaa oli viikoittain. Erityisen suosittua vapaa-ajalla oli pyöräillä Leipzigin läheisille järville viettämään lämpimiä päiviä, ja ne olivatkin kaupungin parasta antia.

Mikä yllätti

Vastoinkäyminen tai asia, johon kannattaa varautua on saksalainen byrokratia. Tiesin siitä etukäteen, mutta silti se yllätti jäykkyydellään sekä monimutkaisuudellaan. Monet asiat hoidettiin vielä paperin ja postin välityksellä ja harva asia meni ensiyrittämällä ilman ylimääräisten sähköpostien lähettämistä. Varsinkin alussa oli vaikeaa, kun tuntui, etteivät asiat edenneet tai kaikesta oli tehty tahallaan hankalampaa kuin tarvitsisi. Tässä auttoi muiden vaihto-oppilaiden vertaistuki. Muille jaettiin vinkkejä erinäisistä muistettavista papereista ja kiemuroista, ja myös yhdessä byrokratiasokkelolle oli helpompi itkeä ja nauraa. Vaihdon lopussa asioiden hoitaminen tuntui jo todella paljon helpommalta, ja siihen liittyi paljon vähemmän vastoinkäymisiä. Vinkkinä Leipzigiin lähtijälle, että kannattaa rohkeasti ottaa heti yhteyttä puhelimitse tai sähköpostitse (jos mahdollisuus, niin parasta aina mennä paikan päälle) ja usein asiat kuitenkin hoituivat, kun vain jaksoi selvittää ja selittää. Usein virkailijat olivat todella ystävällisiä ja auttamishaluisia.

Sächsische Schweizin vaellusmaastot löytyivät Leipzigin läheltä.

Toinen asia, mihin kannattaa varautua on sää. Maaliskuussa lämpötilat pyörivät vielä alle kymmenessä ja itse olisin tarvinnut ehkä vielä talvitakkia. Kuitenkin kesäkuusta eteenpäin lämpötila pysyi taas pitkiäkin aikoja hellelukemissa, eikä monissa paikoissa ollut ilmastointia. Vaatevarastoa kannattaakin miettiä aika laajalla skaalalla.

Asia, joka ei yllättänyt, oli kulttuuri. Itse en kokenut kulttuurishokkia Saksaan saapuessa. Olen aikaisemminkin oleillut eri mittaisia aikoja Saksassa, mikä varmasti vaikutti asiaan, mutta ihmisten tapa olla on hyvin samanlainen kuin Suomessa. Siinä mielessä koin sopeutumisen sekä paikallisiin tutustumisen helpoksi.

Paluu Suomeen

Viimeisen tentin jälkeen vietin vielä muutaman päivän hyvästellen kaikki ystävät ja hoitaessani huoneen luovuttamisen ja muut pakolliset paperityöt, ennen kuin suuntasin Suomeen. Matkustin maata pitkin muutamilla lyhyillä pysähdyksillä ja koin sen hyvänä tapana myös itse totutella vaihdon loppumiseen. Hitaasti matkustaessa myös mieli pysyi paremmin mukana muutoksessa ja lähetessä Suomea koin olon jo aika tottuneeksi ajatukseen paluusta.

Posted on

Vaihtokertomus, Ludwig-Maximilians-Universität München (LMU), kesä 2023

Kasvatustieteellinen tiedekunta

Saapuminen ja ensimmäisten viikkojen tunnelmat
Saavuin Müncheniin 1.4 ja kesän lukukauden opetus alkoi virallisesti 17.4. Kävin rekisteröitymässä asuinpaikkani virastolla ensimmäisten viikkojen aikana. Sen jälkeen osallistuin kahden viikon orientaatio-ohjelmaan, jonka järjesti Münchenin teknillinen yliopisto TUM (maksullinen). Se oli itselleni hyvä päätös, sillä tapahtumien kautta pystyin tutustumaan paremmin vaihto-oppilaihin, kaupunkiin sekä kulttuuriin. Se auttoi sopeutumisessani kaupunkiin ja auttoi luomaan tiiviitä ystävyyssuhteita vaihdon ajalle. ESN Mesa München järjestää myös kaikille vaihto-opiskelijoille alkuorientaatiota ja joka kuukausi paljon yhteisiä tapahtumia sekä retkiä.
Asuminen
Münchenissä on todella korkea elintaso ja asuntojen hinnat ovat jopa korkeampia kuin Helsingissä. Asunnon etsimiseen kannattaa jättää aikaa, sillä helppoa se ei ole. LMU:hun hakiessa voi hakea samalla opiskelija-asuntoa (n.350e), mutta usein paikat menevät kauempaa tulleille vaihto-opiskelijoille. Itse löysin lopulta asuntoni LMU:n avulla, kun he lähettivät sähköpostilla muutamien vuokranantajien yhteystietoja, jotka tarjosivat huoneita/asuntoja opiskelijoille. Vuokrani maksoi noin 800e, jonka lisäksi maksoin netistä. Etsinnässä kannattaa hyödyntää Facebook ryhmiä, esim. Suomalaiset Münchenissa, mutta varoa myös huijauksia ja muistaa kriittisyys liian hyvien tarjousten kanssa. Myös www.wggesucht.de voi auttaa löytämään huoneen vaihdon ajaksi. Monet asuvat täällä kimppakämpissä. Huomaa että monissa asunnoissa tulee lupautua olemaan vähintään kuusi kuukautta. Vuokrien hintoja lukuun ottamatta hintataso on täällä hieman halvempi Suomeen verrattuna. Sen huomaa kauppalaskuista sekä ulkona syömisessä ja juomisessa. Koin myös Münchenin todella turvalliseksi asua.
Vaihtoyliopiston kurssit ja opetuskulttuuri, kokeet
Itse suoritin vaihtoni yliopistonlaajuisella sopimuksella Psykologian ja Pedagogiikan tiedekunnan alla ja kaiken kaikkiaan suoritin 21 opintopistettä saksaksi. Pystyin valitsemaan 40 % kursseistani myös muiden alojen alta, joten valitsin muutaman kurssin kauppatieteistä. Erasmus opiskelijana tulee itse ilmoittautua kursseille ja kokeisiin laittamalla professoreille sähköpostia. Opintokoordinaattorini auttoi kuitenkin tässäkin. Saksassa on myös teitittelykulttuuri, joten sekä oppilaita että opettajia teititellään suullisesti että kirjallisesti.
Melkein kaikki valitsemani kurssit olivat tyypiltään Vorlesung kursseja eli isoja massaluentoja ja laajuudeltaan 3 opintopistettä. Yksi kurssi oli kuitenkin seminaari, jossa oli noin 30 opiskelijaa ja opetukseen osallistuttiin aktiivisemmin. Seminaareihin kuuluu myös useammin erilaisia esityksiä ja tehtäviä kokeiden sijaan, esimerkiksi itse pidin suullisen esitelmän kokeen sijasta. Muuten kokeeni olivat monivalintatenttejä, joissa on rajoitettu aika (kiire) tai pitivät sisällään muutamia avoimia kysymyksiä, joihin tuli kirjoittaa lyhyitä esseitä. Opetuskulttuuri on yleisesti aika samanlainen Suomeen verrattuna, mutta opiskelijat ovat aktiivisempia myös isommilla luennoilla ja kysyvät rohkeasti.
Lukukauden kesto ja lomat
Saksan lukukaudet eroavat Suomen lukukausista paljonkin, sillä täällä kesälukukausi alkaa noin 17.4 ja opetus loppuu 19.7. Luentojen jälkeen on aikaa lukea kokeisiin ja suorittaa ne. Itselläni oli opetusperiodin jälkeen melkein joka viikko yksi koe ja viimeinen koe oli 3.8. Tämä on kuitenkin kurssikohtaista. Lomia ei tähän 4kk opetusperiodiin mahdu, mutta pidempiä viikonloppuja saatiin pyhäpäivien ansiosta.
Arki kohteessa
Oma viikoittainen aikatauluni piti sisällään noin 1–2 luentoa per päivä, eikä kurssin aikana annettu juurikaan välitehtäviä, joten vapaa-aikaa jäi myös kivasti. Usein on myös mahdollista suunnitella kurssit niin, että voi pitää koko perjantai päivän vapaana. Kesälukukausi on siitä kiva, että luentojen jälkeen tai niitä ennen voi hyvin mennä esimerkiksi lähellä olevaan puistoon (Englisher Garten) viettämään aikaa ja nauttimaan auringosta. Mikäli tykkäät urheilusta, yliopisto tarjoaa todella paljon erilaisia kursseja (ZHS), mutta ilmoittautumisen avautuessa tulee olla todella nopea. Itse en saanut paikkoja haluamilleni kursseille, joten päätin ostaa lukukausikortin lähellä olevalleni salille (n.30e/kk) sekä kävin kerran viikossa pelaamassa itse Tennistä Olympiapuistossa olevilla ZHS:n kentillä. (n. 7-13e/h). Tykkäsin siitä, että München on eläväinen kaupunki, tapahtumia sekä Open air festivaaleja oli järjestetty koko kesän läpi. Keväällä järjestetään myös Frühlingsfest, jonne ehdottomasti kannattaa mennä käymään. Se on kuten Oktoberfest, mutta pienempi. Viikonloppuisin oli myös hyvin aikaa lähteä reissun päälle, josta Münchenin sijaintia voikin kiittää. Junalla tai Flixbussilla pääsee edullisesti muutamissa tunnissa lähimaihin ja kaupunkeihin, sekä Saksasta löytyy upeita vaellusmahdollisuuksia. Lukukauteni aikana Saksassa otettiin käyttöön hyödylliseksi todettu Deutschlandticket lippu (49e/kk), joilla sai kulkea kaikilla lähijunilla ja muilla kulkuneuvoilla koko Saksassa. Muuten opiskelijakortilla voi matkustaa Münchenissä ilmaiseksi 18–06 välillä.
Münchenissä on todella paljon vaihto-opiskelijoita, joten yksin et varmastikaan jää. Meillä oli ESN Mesa Whatsapp ryhmä kaikille Münchenissä oleville vaihto-opiskelijoille, jossa oli yli 1000 henkilöä ja jossa tiedotettiin tulevista tapahtumista.
Mikä yllätti sinut vaihdon aikana?
Suomeen verrattuna täällä on joutunut tottumaan siihen, että kaupat tai apteekit eivät ole auki sunnuntaisin tai pyhäpäivinä ollenkaan paitsi rautatieasemalla. Lisäksi monessa paikassa odotetaan, että ruoan tai juomien päälle maksetaan tippiä. Yleensä riittää, jos summan pyöristää ylöspäin. Varaudu myös siihen, että monessakaan paikassa ei aina toimi kortti.
Saksalaiset seuraavat sääntöjä ja monesti asiakaspalvelijat saattavat olla myös töykeitä. Jouduin käymään myös Saksan ensiavussa vaihtoni aikana, mutta se oli todella positiivinen kokemus. Näyttämällä eurooppalaista sairaanhoitokorttia saat helposti apua ja pääsin nopeasti ilman pitkää jonottamista lääkärin vastaanotolle. Saksassa melkein jokaisella on myös kotilääkäri (Hausarzt), joten voi olla hyvä ottaa selvää myös siitä ennen lähtöä.
Mitä vaihtoyliopistoosi hakevan opiskelijan kannattaisi mielestäsi huomioida?
Kannattaa tarkistaa oman tiedekunnan kielivaatimukset ja hoitaa todistukset kuntoon ajoissa. Saksa on byrokraattinen maa, joten heidän tiedotustensa kanssa tulee olla tarkkana, selvitä ajoissa mitä todistuksia sinun tulee esittää mitäkin asiaa varten. Lisäksi kannattaa katsoa mitä haluamiasi kursseja on tarjottu viime lukukaudella ja varautua siihen, että kaikki kurssit eivät ole enää seuraavalla lukukaudella saatavilla. Muutoksia siis usein kurssivalintoihin tulee tehdä.
Kannattaa säästää vaihtoa varten, jos vain mahdollista, varsinkin jos haluat matkustaa eri maihin. Yllättävän paljon sitä rahaa vaihdossa silti kuluu.
Paluu Suomeen
Ennen Suomeen paluuta tein poismuuttoilmoituksen netissä ja peruutin kaikki tarvittavat sopimukseni, esimerkiksi Internetin ja Deutschlandticketin. Suomeen palasin elokuun keskivaiheilla kokeiden jälkeen ja latasin Mobility Onlineen vielä kaikki tarvittavat dokumentit, kuten Learning Agreement, Transcript of Records ja Letter of Confirmation.
Tsemppiä vaihtohakuun ja itse vaihtoon! Lähtekää rennosti mukaan tapahtumiin ja tapaamaan uusia ihmisiä ☺

Posted on

Vaihtokertomus, Universitá degli Studi di Milano, kevät 2023

Farmasian tiedekunta

Olin kevään 2023 vaihdossa Milanossa, Italiassa. Alun perin toiveena oli espanjankielinen kohde, sillä halusin kehittää kielitaitoani, mutta lopulta päädyin hakemaan Milanoon, koska espanjan kielen taitoni ei ollut sillä tasolla, että olisin voinut opiskella kursseja espanjaksi. Milanossa oli laaja valikoima englanninkielisiä kursseja ja olin lopulta todella tyytyväinen valintaani lähetä Milanoon tekemään vaihto-opintoja.

Milanon tärkein nähtävyys Duomo di Milano.

Ennen lähtöä

Hakuprosessi oli mielestäni hyvin yksinkertainen ja selkeä. Kohdeyliopiston puolesta kursseja sai valita vapaasti ja yliopiston vaihtokoordinaattorilta sai apua itseään askarruttaviin asioihin. Lisäksi yliopisto tarjosi mahdollisuuden asua opiskelija-asuntolassa, joten tätä kautta asunnon saaminen oli helppoa. Hakuprosessin aikana sähköpostia kannattaa seurata ahkerasti, sillä esimerkiksi viesti asunnon saamisesta tuli niin, että aikaa vahvistaa asunnon vastaanottaminen oli alle vuorokausi.

Muita asioita, jotka kannattaa huomioida ennen vaihtoon lähtöä, on tehdä ilmoitukset Kelaan ja digi- ja väestötietovirastoon opiskelusta ulkomailla sekä hankkia ulkomailla voimassa oleva tapaturmavakuutus. Lisäksi Italiassa on käytössä henkilökohtainen veronumero ”codice fiscale”, jota tarvitsee mm. julkisen liikenteen korttia varten sekä yliopistolla kirjastovarausten tekemiseen. Tätä veronumeroa voi hakea jo Suomesta Italian suurlähetystöltä, jolloin se on valmiina vaihtoa varten.

Ensimmäiset viikot kohteessa

Saavuin Milanoon muutamia päiviä ennen kurssien alkua. Luentoni alkoivat 27.2. ja viimeinen kokeeni oli 27.6. Lukukauden aikana ei ollut mitään pidempiä lomia, mutta yksittäisiä juhlapyhiä oli jonkin verran. Erasmus-yhteisön tervetulotapahtumat olivat alkaneet jo pari viikkoa ennen luentojen alkua, mikä kannattaa huomioida, jos näihin haluaa osallistua. Itseltäni nämä jäivät välistä, mutta myöhemminkin pääsi hyvin porukkaan mukaan, joten siitä ei kannata huolehtia. Itse yliopiston puolesta ei ollut orientaatiota, joten alkuun piti selvittää itse aika paljon asioita, esimerkiksi miten kursseille ilmoittaudutaan.

Olin kuullut, että Italiassa englannin kielen taito vaihtelee paljon, ja huomasinkin tämän heti asuntolalle saapuessani. Lisäksi asuntolalla oli jokin sekaannus huoneestani, joten ensimmäisen viikonlopun aikana jouduin majoittumaan ”hätähuoneessa”, jonka jälkeen seuraavalla viikolla sain oikean huoneeni.

Ensimmäisten viikkojen aikana Milano kaupunkina tuntui hyvin isolta. Matka kaupungin puolelta toiselle saattaa kestää julkisilla jopa yli tunnin, mikä vaati aluksi totuttelua. Ensimmäisen kuukauden jälkeen kaupunki alkoi kuitenkin jo tuntumaan paljon selkeämmältä.

Opiskelu vaihdossa

Eläinlääketieteen kampus, jossa omat luentoni olivat.

Vaihtoyliopistossani oli kaksi kokonaan englanninkielistä farmasian maisteriohjelmaa. Päädyin valitsemaan kurssini ohjelmasta, joka keskittyy toksikologiaan ja lääkevalmisteiden turvallisuuteen. Suoritin vaihdon aikana 22 opintopistettä. Kurssit olivat luentokursseja, joista yhteen kuului myös tutoriaaleja. Opiskelu vastasi mielestäni aika lailla Suomessa opiskelua. Osa luennoista kesti kuitenkin jopa neljä tuntia, mikä tuntui itselleni hyvin pitkältä. Lisäksi luennot saattoivat alkaa jopa puoli tuntia myöhässä riippuen siitä, mihin aikaan opettaja saapui paikalle. Kaikilla kampuksilla (muun muassa omallani) ei ollut ruokalaa, mikä kannattaa ottaa huomioon. Lähettyviltä löytyi kuitenkin kahviloita, joissa yliopiston opiskelijat saavat alennusta sekä vähän matkan päässä myös ruokala, jossa oli tarjolla mm. pizzaa ja pastaa n. 5 euron hintaan.

Kokeet Italiassa ovat pääosin suullisia. Omilla kursseillani minulla oli kaksi suullista koetta, sekä kaksi esitelmää, jotka korvasivat näiden kurssien loppukokeet. Suulliset kokeet jännittivät etukäteen aika paljon, sillä en ollut koskaan aikaisemmin osallistunut suulliseen kokeeseen enkä tiennyt mitä odottaa. Koetilanne oli lopulta paljon rennompi mitä olin etukäteen ajatellut, joten jännitys oli ollut aivan turhaa.

Asuminen

Yliopiston asuntola.

Asuin vaihdon ajan yliopiston asuntolassa, jossa jaettu huone maksoi 300 €/kk. Asuntolasta löytyi myös yhden hengen huoneita, jotka ovat hieman kalliimpia, mutta käsittääkseni vaihto-opiskelijat eivät näitä yleensä saa. Huoneessa oli oma WC ja jääkaappi, mutta asuntolalla oli vain yksi isompi keittiö, joka oli usein melko täynnä ja sotkuinen. Asuntola sijaitsi hieman kauempana Milanon keskustasta, mutta julkisilla kulkeminen oli kuitenkin kätevää. Kaiken kaikkiaan suosittelen asuntolassa asumista, mikäli huoneen jakaminen ei haittaa, sillä hintataso Milanossa on muuten melko korkea. Asuntolassa asuu myös paljon vaihto-opiskelijoita, joten sitä kautta on helppoa tutustua uusiin ihmisiin. Jos asuntoa hakee yksityiseltä vuokranantajalta, kannattaa olla varuillaan, sillä paljon huijareita on liikkeellä. Asuntoa ei missään nimessä kannatta ottaa vastaan ennen kuin sen on nähnyt paikan päällä.

 

Käytännön asioita Milanosta ja Italiasta

Milano on melko iso kaupunki, minkä myötä kannattaa huomioida esimerkiksi taskuvarkaiden ja muiden huijausten määrä. Taskuvarkaita kannattaa varoa etenkin mm. täydessä metrossa tai muilla paikoilla, joissa on paljon ihmisiä. Julkinen liikenne toimii suurimmaksi osaksi hyvin lukuun ottamatta lähes viikoittaisia lakkoja. Julkisen liikenteen nuorisolipun hinta (22€) on myös melko edullinen verrattuna esimerkiksi Helsingin hintoihin. Muuten hintataso Milanossa on melko samaa luokkaa kuin Suomessa. Milanosta on helppo matkustaa junalla useisiin paikkoihin Pohjois-Italiassa ja alle parissa tunnissa pääseekin upeiden maisemien äärelle. Lisäksi Milanosta löytyy paljon tekemistä: museot, ravintolat ja tapahtumat tarjoavat paljon uutta koettavaa.

Kuten aiemmin mainitsin, Italiassa kaikki eivät osaa englantia, joten ennen vaihtoon lähtöä kannattaa yrittää opiskella joitain yleisiä fraaseja, jotka voivat auttaa näissä tilanteissa. Ruokaan liittyviä kulttuurieroja on Italiassa jonkin verran. Aamupalaksi Italiassa syödään lähestulkoon aina jotain makeaa, mikä tuntuu itselle erikoiselta edelleen. Lisäksi suuri osa ravintoloista sulkee ovensa klo 15-19 välillä, ja tavallinen aika illalliselle onkin yleensä n. klo 20 jälkeen. Italialaiset ovat myös hyvin ylpeitä omasta maastaan ja kulttuuristaan.

Paluu Suomeen

Vaikka vaihtoni on jo ohi, meinaan vielä lomailla Italiassa heinäkuun, joten Suomeen paluu ei ole vielä niin ajankohtaista. Olo on kuitenkin haikea, kun mietin paluuta. Vaihto on ollut upea kokemus; olen tavannut ihania ihmisiä, nähnyt upeita paikkoja ja oppinut pärjäämään uusissa tilanteissa. Osaan jo nyt kuvitella, että arkeen paluu Suomessa tulee tuntumaan haastavalta. Olen Italiassa nauttinut erityisesti siitä, että elämästä osataan nauttia, vaikka elämässä olisi vaikeita hetkiä. Tulen myös ikävöimään tietenkin ruokaa ja upeita maisemia.

Posted on

Vaihtokertomus, Free University of Bozen-Bolzano, kevät 2023

Maatalous- metsätieteellinen tiedekunta

Opiskelin kevätlukukauden, tai kuten kohdeyliopistossa sanotaan, kesälukukauden Bolzanon yliopistossa Etelä-Tirolin autonomisessa osassa Pohjois-Italiassa. Bolzanon kaupunkia ympäröivät Alpit, ja itseasiassa kaupungin sanotaan olevan portti Dolomiiteille. Sanomattakin on varmasti selvää, että vuoret ja niiden mahdollistamat aktiviteetit olivat yksi pääsyistä, miksi hain vaihtoon juuri Bolzanon yliopistoon. Toki myös kiinnostava kurssivalikoima ja mahdollisuus päästä hiomaan italian kielitaitoja olivat yhtä painavia syitä valita juuri Bolzano.

Saapuminen ja ensimmäisten viikkojen tunnelmat

Saavuin aurinkoiseen Etelä-Tiroliin helmikuun lopussa. Ensimmäinen majapaikkani sijaitsi Bressanonessa Bolzanon sijaan, mutta tästä lisää kohdassa ”asuminen”. Saavuin alueelle muutaman päivän ennen suurinta osaa muista vaihto-opiskelijoista, joten ensimmäiset päivät menivät yksin kaupunkiin tutustuen. Bolzanoa ja myös Bressanonea ympäröivät vuoret houkuttelivat ja päätin lähteä tutustumaan Dolomiittien laskettelurinteisiin yksin laskuseuran puutteessa.

Ensimmäisten yksinvietettyjen päivien jälkeen muita vaihto-opiskelijoita alkoi saapua kaupunkiin ja ryhmächatit aktivoituivat. Seuraa ja tekemistä löytyi helposti laskettelun, vaelluksen tai kiipeilyn merkeissä. Vaihto-opiskelijoille tarkoitetulla orientoivalla viikolla pääsimme tutustumaan Bolzanon yöelämään ja paremmin muihin vaihtareihin.

Ensimmäisellä orientoivalla viikolla opetukseen osallistuminen ei ollut pakollista, ja tiedekuntakohtaiset infotkin sijoittuivat ensimmäisen viikon loppupuolelle. Osa vaihtareista kävi jo ensimmäisellä viikolla luennoilla, osa ei. Itse en käynyt, sillä epäselvän ohjeistuksen lisäksi tiedekuntani nettisivut olivat kaatuneet, eikä kukaan osannut edes sanoa olisiko minulla ollut ensimmäisiä luentoja vai ei (myöhemmin selvisi, että pari luentoa oli ollut). Mutta tämmöiset epäselvät tilanteet varmasti kuuluvat vaihtokokemukseen Italiassa.

Seuraavat ensimmäiset viikot seurasivat aika lailla samaa, ihanaa kaavaa: luentoja, laskettelua, Aperol Sprizejä, ja satunnaisia opiskelijatapahtumia.

Arki Bolzanossa

Hyppytunnin viettoa Talvera -puistossa.

Arkeani Bolzanossa rytmittivät luennot, joita saattoi olla milloin vain aamukahdeksan ja iltakahdeksan välillä maanantaista perjantaihin. Lukujärjestys muuttui melkein joka viikko, joten jokainen viikko Bolzanossa näytti erilaiselta. Tavallinen päivä Bolzanossa alkoi usein espressolla ja cornettolla yliopiston kahvilassa, jonka jälkeen jatkoimme luennoille. Ensimmäisten luentojen jälkeen oli kahden tunnin ruokatauko, jolloin ehti rauhassa syödä, sosialisoida ja juoda jälleen espressot. Ruokatauolla söin lähes aina koulun ruokalassa, jossa oli ihan ok ruokaa hintaan nähden. Yliopistoruokailu ei ollut Suomen tasolla, mutta odotin jostain syystä pahempaa. Pastalounas kustansi 2,98 € ja tilauksesta valmistettu pizza 3,80 € (ruokalassa oli pizzauuni).

Laskettelua vapaapäivänä.

Useimmiten luennot loppuivat joko neljältä tai kuudelta, jonka jälkeen menimme joko urheilemaan (ks. kiipeilemään) tai istumaan iltaa johonkin paikalliseen baariin.
Arki Bolzanossa oli mukavan aktiivista, sillä suurin osa muistakin vaihtareista on valinnut kaupungin sen tarjoamien aktiviteettien takia. Vapaapäivät, joita minulla oli arkenakin yllättävän paljon varsinkin lukukauden alussa, käytimme tehokkaasti lasketellen tai vaeltaen.

Vaihtoyliopiston kurssit, tentit ja opetuskulttuuri

Bolzanon yliopisto on erittäin joustava kurssivalintojen suhteen. Kursseja pystyi tekemään kaikista tiedekunnista, kunhan vain varmisti asian luennoivalta professorilta. En kuullut tilanteesta, jossa professori olisi kieltänyt kurssille osallistumisen. Itse vaihdoin tiedekuntaa kokonaan kurssivalintoja tehdessäni, sillä virallisesti olin hakenut vaihtoon taloustieteiden tiedekuntaan, mutta valitsin kaikki kurssit maatalous-, ympäristö- ja ruokatieteiden tiedekunnasta. Olisin voinut tehdä kursseja molemmissa tiedekunnissa vaihtamatta virallisesti tiedekuntaani, mutta käytännön syistä vaihdoin tiedekuntaa myös paperilla. Tämä kertoo Bolzanon yliopiston joustavuudesta vaihto-oppilaiden kurssivalintoja kohtaan.

Aiemmin mainitun jatkuvasti vaihtuvan lukujärjestyksen huono puoli oli opintojen vaikea suunnittelu, mikäli haluaa ottaa useamman eri koulutusohjelmasta, sillä kurssit menevät päällekkäin eri tavoin eri viikoilla. Tämä johtuu siitä, että opintopolut koulutusohjelmissa ovat määrätty tarkasti jo etukäteen, ja esimerkiksi koulutusohjelmassa, jota seurasin Bolzanossa, ei ollut yhtäkään vapaavalintaista kurssia koko kevätlukukaudella. Koko vuosikurssi teki siis täsmälleen samat kurssit, mikä oli varmaan suurin ero verrattuna omiin opintoihini Helsingin yliopistossa. Vuosikurssin opiskelijat olivatkin kuin yksi iso kaveriporukka, joka otti myös vaihtarit lämpimästi vastaan ja sainkin kurssilaisistani monta läheistä ystävää. Bolzanoon suuntaaville suosittelenkin ehdottomasti yhden koulutusohjelman aikataulun seuraamista. Se teki opiskelusta helpompaa aikataulutusten suhteen ja antoisampaa luokan yhteishengen takia.

Ekskursiolla Stelvion kansallispuistossa.

Seurasin yliopistossa Environmental Management of Mountain Areas -maisteriohjelman kursseja. Näillä kursseilla, kuten muillakin tiedekuntani koulutusohjelmilla oli lukukauden lopuksi paljon hyödyllisiä ja hauskoja ekskursioita Alpeille. Pidin muutenkin kurssien sisällöistä ja suurimmasta osasta professoreistani. Iso miinus Italian yliopistokulttuurille tulee aikatauluttamisesta: Ensin oli kolme kuukautta luentoja, joiden lisäksi ei ollut mitään kursseihin liittyviä hommia. Sitten yhden kuukauden sisään oli lähes kaikki ekskursiot, esitelmät, raportit ja tentit tehtävänä, joihin ei annettu ohjeistusta yhtään aikaisemmin. Puolensa tietysti kummallakin, mutta itse olisin suosinut hieman tasaisemmin kuormittavaa lukukautta.

Kahdeksasta kurssistani kuudessa oli kirjallinen tai suullinen tentti, joka testasi lähinnä luentomateriaalien ulkoa muistamista. Kahdella muulla kurssilla lopputyönä oli kirjallinen raportti, joka tehtiin ryhmissä. Näiden lisäksi melkein jokaisella kurssilla oli parityönä tehtävä esitelmä. Helpolla Bolzanon yliopistossa ei siis noppia kertynyt, mutta tenttien ja raporttien arviointi oli melko lepsua.

Asuminen

Bolzanon yliopisto tarjoaa isolle osalle vaihto-opiskelijoista mahdollisuutta saada huoneen jostakin yliopiston opiskelija-asuntolasta. Tähän riittää yhden lomakkeen täyttö mahdollisimman nopeasti ja ilman virheitä heti sen avauduttua. Omalla kohdalla tämä ei onnistunut, joten jouduin tukeutumaan yksityisiin vuokramarkkinoihin. Huone opiskelija-asuntolassa olisi kustantanut vajaat 300 euroa kuussa, markkinoilta yksityisiä huoneita löytyi 450–600 eurolla. Asumistilanne vaikutti ahdistavalta, kun yritin Suomesta käsin etsiä huonetta. Löysin kuitenkin tilapäisen majoituksen läheisestä kaupungista. Bolzanoon saavuttuani löysinkin melkein heti vapaan huoneen, jota pääsin katsomaan ennen vuokrauspäätöstäni. Vierailin myös yliopiston opiskelija-asuntoloissa, ja Bolzanoon suuntaaville minulla onkin suositus: Täytä se opiskelija-asuntola lomake nopeasti ja virheettömästi! Asuntolat olivat erittäin kivoja, ja hinta-laatu-suhteeltaan erinomaisia. Vaikka kyllä yksityiseltäkin löysin loppujen lopuksi erittäin viihtyisän vaihtoehdon.

Lukukauden kesto ja lomat

Lukukausi alkoi helmi-maaliskuun vaihteessa, jolloin alkoi myös vaihto-opiskelijoiden orientoiva viikko. Lukukausi päättyi 1.6., jonka jälkeen oli tenttiperiodi, jolloin oli tenttejä, esitelmiä, ekskursioita ja muita palautuksia. Virallisesti lukukausi päättyi 8.7.

Lukukauden pisin loma oli pääsiäisloma, joka oli saman pituinen kuin Suomessa. Lisäksi oli muutamia pitkiä viikonloppuja muiden kansallisten ja uskonnollisten juhlapyhien vuoksi. Joskus myös luennot ajoittuivat niin, että oli perjantaista maanantaihin vapaata. Muita lomia ei lukukauden aikana ollut, eikä niitä kaivannutkaan, sillä kevätlukukausi on aika lyhyt.

Vaihdon tarjoamat yllätykset

Suurin yllätys vaihdon aikana oli varmaankin se, miten ihana alue Bolzano oli! Olin ajatellut alueen varmaan olevan hieno, mutta en aikeisemmin ole ollut näin pohjoisessa Italiassa tai Alpeilla ylipäätään. Kevään tultua vihreät kukkulat ympäröivät kaupunkia Dolomiittien siintäessä horisontissa. Kaupunkia halkoo Talvera-joki ja jokea ympäröivä kilometrien pituinen puisto. Myös kaupunki itsessään oli kaunis ja erittäin siisti.

Erittäin positiivinen yllätys vaihdon aikana oli julkinen liikenne. Se toimi alueella erittäin kattavasti ja aika täsmällisesti, muutamia lakkoja lukuun ottamatta. Kaikkialle, mihin piti päästä, oli se sitten vaeltamaan, laskettelemaan tai tutustumaan muihin kaupunkeihin pääsi helposti ja edullisesti junalla tai bussilla. Erityisen edullista oli matkata Etelä-Tirolin alueella, opiskelijalle tarkoitetulla matkakortilla. Matkakortin hinta oli 150 €/vuosi, ja vaikka käytin sitä vain neljä kuukautta, oli hinta mielestäni erittäin kohtuullinen siihen nähden, että se kattoi tosiaan koko Etelä-Tirolin bussit ja junat.

Myös Bolzanon sää yllätti minut aurinkoisuudellaan. Olen aina ajatellut Pohjois-Italian olevan harmaa ja kylmä verrattuna etelään, mutta en olisi voinut olla enempää väärässä. Bolzanossa paistoi aurinko melkein jokaisena päivänä, ja t-paitakelit alkoivat heti lukukauden alussa. Kesäkuuhun tultaessa sää alkoi olemaan jo turhankin lämmin, mutta vuoret tarjosivat aina paikan viilentyä.

Yllätyksiä olisi vaikka kuinka paljon lisää, sillä rehellisesti odotukseni eivät olleet mitenkään erityisen korkealla vaihdon suhteen. Ajattelin mennä vaihtoon rennosti ja katsoa mitä se tuo tullessaan stressaamatta asiasta sen enempää, ja taktiikka kannatti. Tapasin paljon uusia upeita ihmisiä, ja vuoret tarjosivat jatkuvasti uusia elämyksiä.

Näkymä yliopiston terassilta illalla.
Castello Mareccio ja sitä ympäröivä viinitarha kaupungin keskustassa.

Vapaa-aika ja opiskelijatapahtumat

Pääsin tutustumaan Dolomiittien via ferrata tarjontaan. Via ferratat ovat vaeltamisen ja helpohkon kiipeilyn yhdistelmiä.

Lukijalle on saattanut tulla tässä kohtaa selväksi, millaista vapaa-aika Bolzanossa on. Itselle siihen sisältyi paljon vuorilla olemista. Parhaiten Bolzano sopiikin henkilöille, jotka ovat kiinnostuneet vaeltamisesta, laskettelusta, kiipeilystä tai muusta vuoriin liittyvästä tekemisestä. Tällä en tarkoita, ettei kohteeseen voisi lähteä ilman, että näitä harrastaa. Itse en ollut edes nähnyt vuoria aikaisemmin elämässä, saatikka sitten lasketellut tai vaeltanut niitä.

Seikkailut vuorilla peittosivat yöelämän 100–0.

Opiskelijatapahtumia tai vaihtareille suunnattuja tapahtumia oli aika vähän lukukauden aikana, ainakin verrattuna Suomen opiskelijaelämään. Orientoivan viikon jälkeen Erasmus-opiskelijoille oli vain muutamia tapahtumia ja kaksi päiväretkeä muualle Italiaan. Vaihto-oppilaita oli kuitenkin suhteellisen vähän, noin 80, että niissä muutamissa tapahtumissa, mitä meillä oli, ehti tutustumaan suureen osaan ihmisistä ja löytämään omat kaverit. Oma aktiivisuus oli tärkeää, niin ystäväsuhteiden luonnissa kuin tekemisien järjestämisessä.

Kaupungissa oli välillä upeita juhlia erikoisissa paikoissa, kuten museossa tai vanhoissa linnoissa, mutta muuten Bolzanon yöelämä ei täysin vakuuttanut. Kivat illanvietot ystävien kanssa paikallisissa baareissa kuuluivat tietysti lukukauteen, mutta kaupungin yökerhotarjonta ei ollut kummoinen. Tämä toisaalta mahdollisti energian vuoristosta nauttimiseen. Ja luennoille tietysti.

Vinkit Bolzanoon lähtijöille

Olenkin aikaisemmissa kappaleissa jo maininnut joitain vinkkejä, mutta tässä vielä kootusti:

  1. Lähde Bolzanoon vaihtoon, mikäli olet kiinnostunut vuorien mahdollistamista aktiviteeteista, ja olet kiinnostunut näkemään pienemmän kaupungin yliopistoelämää.
  2. Älä lähde vaihtoon Bolzanoon, mikäli odotat vaihdolta kreisiä yöelämää.
  3. Seuraa vain yhden koulutusohjelman kursseja, mikäli haluat päästä mahdollisimman monille luennoille ja tutustua myös paikallisiin.
  4. Täytä asuntolahakemus nopeasti ja virheettömästi.
  5. Klassikko: Lähde avoimin mielin ja kokeile rohkeasti uusia asioita (ks. urheilulajeja).
  6. Liity paikan päällä alppikerhon jäseneksi, jotta saat kaikki vuoristolajit kattavan vakuutuksen.

Paluu Suomeen

Bolzanossa vietetyt neljä kuukautta olivat eittämättä elämäni parhaita ja paluu Suomeen pelotti etukäteen. Hyvästit ystäville ja Bolzano-elämälle tuntuivat pahalta, mutta kun olin fyysisesti Suomessa ja läheisten ihmisten seurassa, kotiinpaluu tuntuikin ihanalta. Tässä viimeinen vinkki varsinkin, jos saavut kotiin päiväsaikaan: Järjestä jotain tekemistä heti paluupäiväksi, varsinkin jos kotiinpaluu vähän kauhistuttaa.