Vaihtokertomus, Universität Wien, kevät 2023

Humanistinen tiedekunta, Kielten kandiohjelma

Saapuminen ja ensimmäisten viikkojen tunnelmat

Saavuin Wieniin noin viikon ennen opetuksen alkua. Lentomatka Helsingistä oli lyhyt, mutta saavuin myöhään illalla ja yövyin ensimmäisen yön hotellissa. Jo seuraavana päivänä piipahdin nopeasti IKEA:ssa ja lähdin etsimään asuntolaan.

Ensimmäiset viikot hurahtivat lähinnä alueeseen tutustumisessa ja alkubyrokratian hoitamisessa. Aluksi Wieni tuntui todella isolta kaupungilta, mutta opin nopeasti suunnistamaan ja huomasin paikan olevan kooltaan pienempi kuin Helsinki. Maahan tulo jännitti jonkin verran, sillä en puhu paikallista kieltä (eli saksaa) ollenkaan, mutta onnekseni moni paikallinen puhuu kuitenkin englantia hyvin.

Asuminen ja arki kohteessa

Asuin vain 15-minuutin päässä keskustasta, mikä oli hyvin kätevää. Matka yliopistolle oli myös suhteellisen lyhyt. Asuntolasta oli itse asiassa lyhyt matka kaikkialle: yliopistoon, kauppakeskukseen, keskustaan ja lentokentälle. Itse asuin huoneessa, josta löytyi oma suihkutila, pieni hella ja jääkaappi. Pesutupa ja muut yhteiset tilat löytyivät alakerrasta. Pidin tästä vaihtoehdosta todella paljon, sillä se tarjosi yksityisyyttä. Kaikissa asuntoloissa näin ei kuitenkaan ole. Edullisemmissa kohteissa opiskelijat jakavat esimerkiksi suihku- ja keittiötilat.

Oma arki vaihtokohteessa oli hieman erikoisempi kuin täällä kotiyliopistossa. Googlailin etukäteen kulkuyhteyksiä Wienistä muualle, ja päätin hyödyntää kaupungin hyvää sijaintia. Matkustelin siis vaihdon aikana yllättävän monta kertaa. Tungin kaikki mahdolliset kurssit kahdelle päivälle ja loppuajan sain rauhassa tutkiskella Wieniä ja matkustella lähimaihin. Matkustelun vuoksi moni vaihto-opiskelijoille tarkoitettu tai asuntolan yhteinen tapahtuma jäi välistä.

Vaihtoyliopiston kurssit ja opetuskulttuuri

Vaihtoyliopiston kursseja oli moneen eri lähtöön. Löysin tarjonnasta useamman etäkurssin, mutta suurin osa kursseista vaati läsnäoloa kampuksella. Valitsin kurssit puhtaasti oman kiinnostuksen mukaan, sillä suoritin jo pakolliset kurssit kotiyliopistossa. Tämä puolestaan mahdollisti joustoa ja vapautta valintaan. Koska opiskelin pääasiassa kieltä, tartuin ilomielin mahdollisuuteen opiskella kulttuuria koskevia kursseja Wienissä.

Luentojen kesto tai rakenne ei juurikaan eronnut Helsingin yliopistosta. Yllätyin eniten kurssi-ilmoittautumisten yhteydessä ja ensimmäisen luennon päätteeksi. Kun ilmoittaudut kursseille, saat 1000 pistettä, jotka on jaettava kurssien kesken. Mitä enemmän annat pisteitä kurssille, sitä tärkeämpänä pidät sitä eli  pistesysteemin avulla pääset ilmaisemaan omat prioriteetit tiedekunnan professoreille. Opiskelijoiden valinta ei siis perustu “first come, first served” – sääntöön. Toinen yllättävä kultuurriero liittyi kiitoksen ja arvostuksen  esittämiseen. Jokaisen luennon (tai esimerkiksi toisen opiskelijan esityksen) päätteeksi ei anneta aplodeja. Taputusten sijaan opiskelijat kolkuttavat nyrkillä pöytää vasten.

Kokeet

Jokainen professori päätti itse loppukokeen pitämisestä. Yhteen kokeeseen jouduin erikseen virallisesti ilmoittautumaan u:spacen (Sisun tapainen järjestelmä) kautta ja toiseen ei tarvinnut ilmoittautua lainkaan. Osan kursseista sain läpäistyä osallistumalla luennoilla ja kirjoittamalla loppuesseen.

Kokeita pidetään sekä kampuksella että etänä. Jokaisen kurssin yhteydessä kannattaa siis kirjoittaa ylös, miten tulisi suorittaa kurssi ja miten se arvioidaan. Yleensä itse professorit muistuttavat kokeista ja rekisteröitymisistä, jos niitä on.

Lukukauden kesto ja lomat

Kun ensimmäisen kerran kuulin lukukausista ja lomista, olin ymmälläni. Nimittäin Itävallassa lukuvuosi jakautuu talvi- ja kesälukukauteen. Talvilukukausi alkaa vasta lokakuussa ja opetus päättyy tammikuun lopussa. Kesälukukauden opetus alkaa maaliskuussa ja päättyy vasta kesäkuun lopussa. Saatat siis joutua tilanteeseen, jossa suomalaista yliopistoa käyvät kaverisi istuvat paahtavat jo opiskelun parissa, kun sinulla ei ole paljon mitään tekemistä. Toki myös suomalaiset hieman hihittelevät, kun joudut kesähelteiden keskellä istumaan luentosalissa ja stressaamaan viimeisiä tehtävän palautuksia.

Wienissä kevät-kesälukukauden viettäneenä olin hyvin innoissani, sillä paikallinen pääsiäisloma kesti kaksi viikkoa. Myös muita lyhkäisempiä lomia löytyi ja päälle vielä sai nauttia yksittäisistä vapaapäivistä. Itselleni tämä mahdollisti useamman eri matkan ja vierailun. Kannattaa vain muistaa, että Itävallassa juhlapyhinä on hyvin hiljaista ja suurin osa paikoista (kaupat, museot, leffateatterit jne.) on silloin kiinni.

Yllätyksiä ja huomioita

Jos sinulla on mahdollisuus opetella saksaa ennen lähtöä, lämpimästi suosittelen tekemään juuri niin. Paikallisen kielen osaaminen (vaikka vain alkeista olisi kyse) helpottaa elämääsi todella paljon, vaikka Itävallassa puhutaankin suhteellisen hyvin englantia. Kielen osaaminen helpottaa perusarkea ja mahdollistaa myös helpomman tutustumisen paikallisiin.

Kannattaa varata myös mukaan käteistä jonkin verran. Yllättävän monissa paikoissa joudut maksamaan käteisellä ilman että on edes mahdollisuus maksaa kortilla. Maan pienemmissä kaupungissa, etenkin vilkkaimmissa turistipaikoissa, käteisellä maksaminen voi olla ainoa vaihtoehto.

Muista rekisteröityä. Joudut tekemään sen kahdesti. Vaikka et tarvitsekaan viisumia Itävaltaan, joudut silti käymään paikallisissa virastoissa.  Ensin joudut piipahtamaan alueesi virastossa rekisteröimässä uuden osoitteen (anmelden) ensimmäisen vaihtoviikon sisällä. Sinun ei tarvitse varata vielä aikaa etukäteen, mutta tarvitset vuokranantajan allekirjoitukseen lomakkeeseen. Seuraavaan rekisteröintiin (EU-rekisteröinti, jos tiedät, että joudut oleskelemaan maassa enemmän kuin kolme kuukautta) tarvitaan ajanvaraus. Kannattaa ehdottomasti varata aika jo täällä Suomessa, sillä jonotusaika on yleensä hyvin pitkä. Vaihdon lopuksi (enintään kolme päivää ennen lähtöä) joudut vielä käymään uudestaan samaisessa virastossa ilmoittamassa, että muutat takaisin Suomeen.

Valitettavasti moni byrokraattinen homma hoituu vanhanaikaisesti eli vain ja ainoastaan kasvotusten ja paperilla. Henkilökunta on kuitenkin todella ystävällinen ja on aina valmis auttamaan. Rohkeasti saa kysyä, jos jokin jäi epäselväksi.

Paluu Suomeen

Rehellisesti sanottuna takaisin palaaminen tuntui hieman oudolta. Viimeiset viikot hurahtivat nopeasti ohi lopputenteissä ja muissa puuhissa kuten pakkaaminen, loppusiivoaminen jne. Vielä lentokentällä oli vaikeaa sisäistää, että vaihto päättyi.

Loppujen lopuksi aika meni todella nopeasti ohi. Suosittelen kuitenkin lämpimästi vaihtoon lähtemistä. Opintopisteiden lisäksi sain paljon hienoja kokemuksia, joita tuskin olisin täällä kotiyliopistossa saanut. Itse pääsin kätevästi matkustelemaan Wienistä ja näkemään uusia paikkoja, ihmisiä ja kulttuureja.

 

Vaihtokertomus: Ca’ Foscari University of Venice, kevät 2023

Humanistinen tiedekunta, Alue- ja kulttuurintutkimus

Saapuminen ja ensimmäisten viikkojen tunnelmat

Olin kevätlukukauden 2023 vaihdossa Ca’ Foscarin yliopistossa Venetsiassa. Vaihtokohteeni valitsin pääaineeseeni sopivan kurssitarjonnan takia sekä siksi, että vaihto Italiassa kiinnosti minua kovasti. Saavuin Venetsiaan tammikuun lopussa, jotta ehtisin tutustua ympäristöön ja asettua aloilleni rauhassa ennen opintojen alkua. Kevätlukukauden opetusperiodi alkaa Ca’ Foscarissa helmikuun toisella viikolla, mutta helmikuun ensimmäinen viikko on varattu kansainvälisten opiskelijoiden tervetuloviikoksi. Suosittelen ehdottomasti tervetuloviikolle osallistumista – viikko pitää sisällään mukavia aktiviteetteja ja hyödyllistä informaatiota yliopiston toimesta. Viikko on hyvä tapa tutustua niin muihin kansainvälisiin opiskelijoihin ja vaihtareihin kuin myös viikolle vapaaehtoisina järjestäjinä osallistuviin paikallisiin opiskelijoihin! Sosiaalisiin aktiviteetteihin kuitenkin pitää muistaa ilmoittautua etukäteen, jotta niihin saa paikan.

Ca’ Foscarilla on myös aivan loistava Buddy Programme! Ca’ Foscarin kansainvälisten asioiden toimisto lähettää kaikille vaihto-opiskelijoille noin puolitoista kuukautta ennen vaihdon alkua listan Buddy Programmeen ilmoittautuneista paikallisista opiskelijoista, joka sisältää mm. opiskelijoiden nimen, pääaineen, kiinnostuksenkohteet/harrastukset ja lyhyen vapaamuotoisen esittelyn. Buddyjen tarkoitus on toimia vaihtotuutoreina. He auttavat mieltä askarruttavissa asioissa, yliopiston käytäntöihin tutustumisessa ja opiskelijayhteisön osaksi integroitumisessa. Parasta on, että voit valita Buddysi itse ottamalla yhteyttä kiinnostavaan henkilöön! Buddyksi ilmoittautuneita opiskelijoita on yli sata, joten jokainen löytää varmasti itselleen Buddyn, jonka kanssa on yhteisiä mielenkiinnonkohteita.

Itselleni Buddy Programme oli vaihdon ehdottomasti paras asia – olin yhteydessä valitsemaani Buddyyn jo ennen vaihdon alkua ja hän auttoi viestienkin välityksellä todella paljon, esimerkiksi tsemppaamalla asunnon löytämisessä ja neuvomalla minkä kampuksen opastettuun kierrokseen minun kannattaisi ilmoittautua tervetuloviikolla. Italiaan saavuttuani hän esitteli minulle paikkoja, antoi hyviä vinkkejä yliopistoon ja opiskelijaelämään liittyen ja esitteli minut ystävilleen. Ystävystyin etenkin Buddyni, mutta myös hänen kavereidensa kanssa nopeasti ja muodostin näin eräänlaisen turvaverkon ympärilleni. Buddy Programme on siis erinomainen tilaisuus tutustua samanhenkisin paikallisiin opiskelijoihin vaihtareiden lisäksi ja mahdollisuus luoda hyviä kaverisuhteita. Italialaisten kavereiden kanssa hengaillessa myös italian kielitaidon treenaaminen on mukavampaa ja helpompaa!

Arki kohteessa

Olin opiskellut Helsingin yliopiston kielikeskuksella italiaa jo pari vuotta ennen vaihtoon lähtöä, joten minulla ei ollut kielen kanssa ongelmia ja olinkin vain innoissani päästessäni parantamaan italian kielen taitoani. Kuitenkin pelkällä englannillakin pärjää, minkä olen vaihtarituttujeni kokemuksesta huomannut. Arkipäiväni koostuivat pitkälti siitä, että kävin yliopistolla luennoilla, vietin aikaa kavereiden kanssa ja opiskelin. Välillä osallistuin ESN:n järjestämiin tapahtumiin, kävin museoissa ja pikku retkillä. Italiassa kuun ensimmäisenä sunnuntaina kaupunginmuseot ovat ilmaisia, mitä kannattaa hyödyntää! Opiskelijahintaiset pääsyliput kulttuurikohteisiin ovat usein myös edullisia.

Pääsin myös yllättäen harjoittamaan kohteessa japanin kielen taitoani, vaikka vaihtoni olikin Euroopassa. Viikoittaisissa tandem-illoissa treenattiin sekä japanin että italian kielen puhumista pienissä ryhmissä – italialaiset japanin pääaineopiskelijat harjoittelivat japania ja japanilaiset vaihto-opiskelijat italiaa. Minulla oli aluksi hieman outo olo osallistuessani tandemiin, koska olin ainoa henkilö, joka ei ollut äidinkielinen japanin tai italian puhuja. Kuitenkin kokemus oli todella hauska ja rikastava!

Vaihtoyliopiston kurssit, opetuskulttuuri ja kokeet

Ca’ Foscarin kurssit ovat työläitä ja siihen kannattaa henkisesti varautua etukäteen. Lukemista on kurssien aikana paljon ja kursseilla on paljon asiaa. Omat kurssini kestivät koko kevätlukukauden, eli kaksi jaksoa. Eri pääaineissa yhden jakson kestävät kurssit ovat mahdollisia. Läsnäolopakko riippuu kurssista; omilla kursseillani ainoastaan italian kielikurssilla oli tiukka läsnäolopakko ja Venetsian kulttuurikurssilla läsnäolo oli suositeltavaa tai muuten tentissä olisi ekstrakysymyksiä. Muuten luennoille sai osallistua tai olla pois aika vapaasti. Paikallaolevien nimiä ei merkitty listaan, mihin olin Helsingissä tottunut. Opetuskulttuuri painottuu tentissä pärjäämiseen ja monet opiskelijat paahtavat tenttimateriaaleja täysaikaisesti noin kuukausi ennen tenttiä ja opiskelevat runsaasti myös kurssin aikana. Myös välikokeita/tehtäviä voi olla. Opetuksen taso kursseilla on yleisesti hyvä, mutta toki opettajasta riippuvaa.

Suoritin kurssini englanniksi, koska italian kielitaitoni ei ollut Venetsiaan saapuessani B2-tasolla. Kurssitarjonta on etenkin italiaa osaaville laaja, mutta kursseja löytyy myös englanniksi. Suosittelen kuitenkin tutustumaan englanninkielisten kurssien valikoimaan etukäteen ennen vaihtoa. Yhden tekemäni kurssin opetuskieli oli periaatteessa italia, mutta kurssilla luettavat artikkelit olivat kaikki englanniksi ja opettajan luvalla sain tehdä myös kurssin välitehtävät ja loppuesseen englanniksi. Suosittelen siis tarvittaessa kysymään opettajilta vaihtoehtoa suorittaa kurssi englanniksi, jos materiaalit ja opetusmenetelmät muuten sitä tukevat!

Tein vaihdossa viisi kurssia, joista kahdesta oli loppukoe ja kolmesta loppuessee. Loppukokeet olivat vaihto-opiskelijoille suunnatuilla kursseilla, toinen niistä oli italian kielikurssi ja toinen Venetsian historia -kurssi. Pääaineeseeni liittyvillä kursseilla kirjoitin kaikilla pitkät, 12–15-sivuiset loppuesseet. Oma tilanteeni oli harvinainen, sillä yleensä kursseista järjestetään suullinen tai kirjallinen koe. Laajat loppuesseet ovat epätavallisia. Vietinkin opetuksen loppumisen jälkeisen lukukauden viimeisen kuukauden lähinnä yliopiston kirjastossa esseitä kirjoittaen. Lohduttavaa oli se, että Ca’ Foscarin kirjastot ovat viihtyisiä ja helteellä viileämpiä kuin oma koti olisi ollut. Kirjastossa pystyi näkemään myös omiin tentteihinsä opiskelevia kavereita.

Asuminen

Itse asuin vaihtoni ajan Mestressä, joka on Venetsian osa mantereen puolella – vertaisin sitä hieman siihen, kuin asuisi Vantaalla. Asunnon löytäminen Venetsiassa on todella vaikeaa, joten suosittelen varaamaan siihen reilusti aikaa ja kärsivällisyyttä. Asunnon etsiminen kannattaa aloittaa heti kun olet tullut hyväksytyksi yliopistoon ja saanut viimeiset hakuprosessit valmiiksi. Itse aloitin asunnon hakemisen vähän myöhään ja prosessissa oli myös mutkia matkassa. Kannattaa olla todella varovainen huijareiden suhteen! Lopulta pitkällisen stressin jälkeen sain vuokrattua huoneen noin puolitoista viikkoa ennen Venetsiaan saapumista. Asuin jaetussa asunnossa (käytännössä solussa) neljän muun opiskelijatytön kanssa. Kaikilla meillä oli omat huoneet, mikä oli minulle tärkeää oman rauhan kannalta. Asuntoa etsiessäni tärkein kriteeri oli, että saisin oman huoneen, sillä Italiassa kahden hengen jakamat huoneet ovat yleisiä. Lisäksi asunnossa oli käytössä yhteinen keittiö ja kaksi kylpyhuonetta.

 

Mestre alueena oli mielestäni ihan kätevä, koska kaikki palvelut ovat lähellä. Ruokakauppoja on runsaasti ja kaikki tarvittava on kävelymatkan päässä. Mestressä on myös puistoja ja paljon vihreämpää kuin Venetsian saarella. Itse asuin Mestren keskustassa, joten bussilla Venetsiaan pääsi noin 20–25 minuutissa. Lisäksi kävelymatka yliopistolle Piazzale Romalta (jossa bussien pääteasema sijaitsee) oli keskimäärin noin 15 min, riippuen toki luennon sijainnista. Ruuhka-ajan ulkopuolella bussimatkaan kului parhaassa tapauksessa vain vartti. Kannattaa tosin varautua siihen, että bussit kulkevat aivan omassa ajassaan aikatauluista välittämättä – ohitusajat ovat todella suuntaa antavat, ja bussit ovat yleensä 5–10, joskus jopa 15, minuuttia myöhässä. Julkinen liikenne tosin on edullinen, opiskelijan kuukausilippu maksaa 25 € sisältäen koko Venetsian alueen + vaporetot, eli vesibussit.

Asuntoa etsiessä kannattaa hyödyntää sivustoja kuten idealista, immobiliare, bakeca ja subito. Lisäksi olemassa on Venetsian alueen asuntoihin keskittyneitä Facebook-ryhmiä, Instagramissa puolestaan kannattaa seurata SpottedUnive’n stooreja ja heidän ylläpitämäänsä Telegram-ryhmää. Ca’ Foscarilla on myös housing office, josta voi kysyä apua asunnon/huoneen löytämiseen. Yliopisto tekee myös yhteistyötä asuntoloiden kanssa, joiden yhteystiedot löytyvät yliopiston verkkosivuilta. Asuntolasta voi tosin olla vaikeaa löytää paikkaa, jos majoitusta tarvitsee vain puoleksi lukuvuodeksi.

Mikä yllätti sinut vaihdon aikana

Ca’ Foscarissa yliopistojen kirjastoja on monia eri tiedekuntiin keskittyen. Kirjastoon sisälle päästäkseen tulee kuitenkin aina tehdä sähköinen varaus yliopiston sovelluksen kautta, mikä oli varsinkin alussa minusta todella erikoista. Varaus on vahvistettava kirjaston tiskillä, ennen kuin kirjastoon saa mennä sisään.

Italiassa ruokakaupat sulkeutuvat aikaisin, johon totutteluun meni hetki.  24 h auki olevia kauppoja ei ole kuten Suomessa ja varsinkin sunnuntaisin pitää muistaa, että ruokakaupat voivat mennä kiinni jo seitsemältä. Jotkut pienet yksityiset puodit voivat olla auki tosin myöhempäänkin. Ravintolat ja pizzeriat sentään ovat auki myöhään, joten sitä ei tarvitse pelätä, että jäisi kokonaan ilman ruokaa, jos unohtaa käydä kaupassa.

Venetsiassa tulee vallitsevan kosteuden takia talvella oikeasti kylmä ja asunnot eivät myöskään ole lämpimiä kuten Suomessa. On tuulista ja kosteus tuntuu tunkeutuvan jokaisen vaatekerroksen alle suoraan luihin ja ytimiin. Acqua altan, eli tulvaveden vaaraa ei kevätlukukaudella ole (muutamaa rankkasadepäivää lukuun ottamatta), mutta syyslukukaudeksi vaihtoon menevän kannattaa varautua kumisaappailla. Lisäksi sää vaihtuu (sateisesta) loppukeväästä kuumaksi kesäksi todella nopeasti, joten kannattaa silti todella miettiä kuinka paljon lämpimiä vaatteita mukaansa tarvitsee.

Muuta mitä vaihtoyliopistoosi hakevan opiskelijan kannattaisi huomioida

Vahvistetut tiedot kursseista tulevat todella myöhään, vain muutama viikko ennen lukukauden alkua. Opiskelijan tulee varautua siihen, että Learning Agreement pitää todennäköisesti muuttaa kurssien tietojen julkaisemisen jälkeen, sillä on mahdollista, että suunnitellut opinnot ja kurssit menevätkin päällekkäin. Ca’ Foscarissa on kuitenkin kätevää se, että opintosuunnitelman tarvitsee olla valmis ja palautettu vasta noin kuukausi lukukauden alkamisen jälkeen. Suosittelenkin sitä, että muutaman viikon ajan käy kuuntelemassa eri luentoja ja ”kokeilemassa”, miltä eri kurssit tuntuvat. Tämä helpottaa päätöksen tekoa kurssien valinnassa.

Italialainen byrokratia ei ole vitsi ja Ca’ Foscarin toimistojen kanssa asiointi koettelee hermoja. Kun minun piti vaihtaa italian kurssilta toiselle, pallottelin sähköposteja asiasta vastaavan toimiston kanssa yli kuukauden ajan, koska he eivät suostuneet kurssin vaihtoon ennen kuin vasta yli viikko kurssin alkamisen jälkeen, vaikka se vaikutti oleellisesti aikataulujeni järjestämiseen ja lukujärjestykseni laatimiseen.

Paluu Suomeen

Opiskelijavaihdon päätyttyä jäin vielä noin kuukaudeksi Venetsiaan asumaan, koska halusin tehdä muutaman retken ja matkan Italiassa ennen Suomeen paluuta. Osallistuin myös yliopiston maksulliselle italian kielen intensiivikesäkurssille, joka tosin järjestettiin etäopetuksena osallistujien vähäisen määrän takia. Italiankielisessä ympäristössä oleminen ainakin osan kurssin kestosta tuntui järkevältä valinnalta. Paluuta varten kaikki vaihtodokumentit piti hoitaa kuntoon. Näiden saamisessa kesti kauan, etenkin koska Learning Agreementin sähköisessä allekirjoittamisessa oli Ca’ Foscarin taholta jotain ongelmia – kärsivällisyydellä ja monilla sähköposteilla tästäkin tosin selvittiin!

Paluu Suomeen heinäkuun loppupuolella oli todella haikea, koska kaikki hyvät ystävyyssuhteet, jotka olin vaihdon aikana muodostanut, olivat paikallisten italialaisten opiskelijoiden kanssa. Tuntui surulliselta hyvästellä ihmiset, joiden kanssa olin viettänyt paljon aikaa noin 5kk. Sentään Italiaan pääsee helposti lentäen, joten tilanne ei ole sama kuin jos asuisimme täysin eri puolilla maailmaa. Suosittelen vaihtoon lähtemistä ehdottomasti kaikille siitä kiinnostuneille, puolenkin vuoden vaihto on erittäin avartava ja upea kokemus!

Exchange semester at the University of Iceland, Autumn 2022

Student at the Faculty of Arts

I arrived in Iceland at the end August, a few days before the orientation at the University started so I would have time to get to know the place and settle down. The exchange students started making connections immediately through social media and I only had a few hours alone at the apartment before I found myself at the pool with ten other students (all year-round naturally warm outside pools are a huge thing in Iceland! People hang out and relax after work and school). The University held multiple orientation events and parties at the student bar in the university cellar where we got to know each other better. We started planning a road trip for the weekend and everything was just extremely exciting. Road trips were essential to being in Iceland. Public transport outside of Reykjavik is not great, granted there are tours for tourists but the best way to get around the island is to rent a car which was fairly affordable with a full car. The natural beauty of Iceland is unmatched!

One of the initial reasons I chose the University of Iceland was the course selection for history. I was also interested in learning Icelandic. The courses were clearly listed on their website which I cannot say for other universities I looked at. The teaching culture was very relaxed and personally my courses were quite easy and the workload light. Some of my friends had a different experience so it depends on your subject and teachers. Classes ended at the end of November, and we had a few reading weeks before exams and Christmas break.

The most stressful part of the exchange was finding accommodation in Reykjavik. The housing situation is bad and living costs are high. Most of the exchange students I met got a room with shared facilities from student housing. I did too but only from the end of September which left me desperate for somewhere to stay for the first month. I ended up booking a very expensive Airbnb because there seemed to be no other options. Many students stayed at hostels for a while and at least one stayed at a camping site. The inflation was also getting noticeably worse during my stay. Iceland is an expensive country even for another Nordic person. It was all worth it, but I must speak honestly about the negative/challenging sides too.

Overall, I could not be happier that I chose the University of Iceland. I loved my courses on Viking history and the Icelandic language. Iceland is extremely safe, the people are fun and friendly, and the whole country is just so beautiful! Reykjavik is quite small, but it was actually just perfect for the 4 months I stayed there. I loved walking everywhere and running into friends around town. Coming back to Finland was tough because I would’ve rather just stayed in Iceland forever. Still, everything will be fine, is the famous Icelandic mindset, and it’s true.

The author of the text can also be contacted on Instagram @annailonas if you’re interested in hearing more.

Vaihtokertomus, Universidad de Cádiz, syksy 2022

Humanistisen tiedekunnan opiskelija

Olin syyslukukauden 2022 vaihdossa Espanjassa Cádizin yliopistossa. Olin aiemmin käynyt kerran Cádizissa, mutta hyvin pikaisesti, joten kaupunki oli minulle melko uusi paikka. Cádiz on pieni rantakaupunki Andalusiassa, mutta se sopii täydellisesti vaihtokohteeksi varsinkin ilmaston ja sijaintinsa puolesta. Kaupungissa on vaivatonta liikkua ja ihmiset ovat avoimia ja ystävällisiä.

Cádizin vanha kaupunginosa

Saapuminen ja ensimmäiset viikot

Saavuin vaihtokohteeseen noin viikko ennen luentojen alkua. Ennen saapumista Cádiziin vietin muutaman päivän Granadassa ja Málagassa, mihin lensin Suomesta. Cádizissa ensimmäisten päivien aikana tutustuin lähinnä kaupunkiin ja osallistuin yliopiston ja Erasmus Student Networkin järjestämiin orientaatiotapahtumiin. Kun luennot alkoivat, selvisi muutamia aikatauluongelmia kurssien osalta, minkä takia jouduin tekemään muutoksia alkuperäiseen opintosuunnitelmaani. Cádizissa oppilailla oli pari viikkoa aikaa muuttaa suunnitelmia, ja käydä eri kurssien luennoilla, jotta kaikki olisivat varmoja päätöksistään. Suunnitelmien muuttaminen tuntui ajoittain melkoiselta säätämiseltä, mutta kaikki kuitenkin selvisi lopulta ilman suurempia ongelmia. Ensimmäisten viikkojen aikana tutustuin moniin uusiin ihmisiin, ja jo lyhyessä ajassa alkoi muodostua kaveriporukkoja, joiden kanssa viettää aikaa.

Kävelykatu Cádizin keskustassa

Arki Cádizissa

Arki Cádizissa alkoi rullaamaan melko nopeasti saapumisen jälkeen. Opiskelun lisäksi Cádizissa löytyy paljon tekemistä: ravintoloita, kahviloita, kauppoja ja aukioita on joka nurkan takana. Liikkuminen eri paikkoihin Cádizissa on mielestäni helppoa ja busseja kulkee kaupungissa hyvin. Hankin kuitenkin itselleni pyörän, jotta pääsisin nopeasti kotoa minne vaan. Pyörän ostin käytettynä Wallapop-sovelluksen kautta, ja sitä suosittelisin ehdottomasti myös tuleville vaihto-oppilaille. Liityin ensimmäisen viikon aikana myös kuntosalille. Kävin ohjatuilla tunneilla, mistä sain hyviä paikallisia ystäviä, joiden kanssa vietin myös vapaa-ajalla aikaa. Sain myös muista vaihto-oppilaista rakkaita ystäviä, joiden kanssa vietin aikaa lähes päivittäin. Sää Cádizissa pysyi lämpimänä lähes koko lukukauden, joten vietimme paljon aikaa rannalla ja pihalla yleisesti. Espanjassa on myös kulttuurillisesti tyypillisempää viettää aikaa muualla kuin kotona ja esimerkiksi ulkona syöminen on todella yleistä.

Lähellä Cádizin keskustaa sijaitseva Playa Santa María del Mar

Vaihdon aikana on myös mahdollista tehdä paljon matkoja joko lähellä oleviin kaupunkeihin tai jopa kauemmaskin. Erilaiset vaihtojärjestöt järjestävät Cádizista useita matkoja Espanjan muihin kaupunkeihin ja muihin maihin, kuten esimerkiksi Portugaliin ja Marokkoon. Itse päätin suunnitella kaikki matkat yksin tai muiden vaihto-oppilaiden kanssa. Junalla matkustaminen Espanjan sisällä on helppoa, mutta myös esimerkiksi lentäminen Portugaliin oli edullista. Suosittelisin itse hyödyntämään ajan vaihdossa myös muissa paikoissa käymiseen. Varsinkin Andalusian suuremmissa kaupungeissa kannattaa käydä, sillä matka niihin on Cádizista melko lyhyt. Kannattaa kuitenkin huomioida, että myös itse vaihtokohteessa on tekemistä ja lomia ja viikonloppuja on mukava viettää myös siellä.

Opiskelu

Kävin kursseja Cádizissa vain espanjaksi ja vaihdon kielivaatimuksena oli B2-kielitaso espanjassa. Vaihtoyliopistossa opetuskulttuuri tuntui varsinkin alkuun melko perinteiseltä ja interaktiivisuutta oppilaiden ja opettajan välillä oli huomattavasti vähemmän kuin Suomessa. Luennot kestivät puolitoista tuntia ja minulla oli niitä 1–3 päivässä.

Cádizin yliopiston filosofian ja kirjallisuuden tiedekunta

Kaikki kokeet tehtiin lukukauden päätteeksi tammikuun lopulla ja helmikuun alussa. Kokeet olivat huomattavasti vaikeampia kuin mitä olisin odottanut. Kaikki kokeet tehtiin paperille kynällä. Minulla oli suoritettavana neljä kurssia, joista yksi kurssi oli sellainen, jolla ei tehty koetta vaan kurssin aikana oli palautettavia tehtäviä ja lopuksi kirjallisuusesitelmä.

Lukukauden kesto ja lomat

Cádizin yliopiston lukukausi kesti syyskuun lopusta helmikuun alkuun. Myös kurssit kestivät pääosin koko lukukauden ajan, eikä lukukautta jaeta osiin niin kuin esimerkiksi Suomessa. Joululoma alkoi pari päivää ennen joulua ja loppui viikko uudenvuoden jälkeen. Joululoman lisäksi Cádizin yliopiston filosofian ja kirjallisuuden tiedekunnan kursseja järjestettiin vain maanantaista torstaihin, eli perjantait olivat aina vapaita. Myös yksittäisiä uskonnollisia vapaapäiviä oli usein.

Jäin itse jouluksi Cádiziin ja perheeni tuli vierailulle. Suurin osa muista vaihto-oppilaista kuitenkin lähti kotimaihinsa viettämään joulua ja uuttavuotta. Mielestäni oli kuitenkin hyvä päätös jäädä Espanjaan ja perheeni pääsi näkemään vaihtokohteeni. Uudenvuoden vietin muutaman vaihtokaverin kanssa pienellä porukalla.

Asuminen

Cádizissa asumisen kannalta tärkeintä on sijainti. Yliopisto sijaitsee kaupungin vanhassa osassa ja siellä asuu myös suurin osa vaihto-oppilaista. Myös kaupungin uudesta osasta pääsee bussilla keskustaan, eikä se ole kovin kaukana. Mielestäni vanha osa oli kuitenkin kauniimpi ja miellyttävämpi autojen vähyyden takia, joten suosittelisin aluetta tuleville vaihto-oppilaille. Asunnon etsiminen kannattaa aloittaa hyvissä ajoin, koska Cádizissa on melko vähän yleisesti vuokra-asuntoja tarjolla. Asuntojen hintataso on Suomea halvempi varsinkin opiskelija-asuntojen ja kimppa-asuntojen osalta. Löysin oman asuntoni yliopiston nettisivuilta löytyneen välittäjän kautta. Asunto oli noin 500 metrin päässä yliopistolta, mikä teki arjesta käytännöllistä. Asuin yksin ja vuokrani oli 450 € kuussa ja erikseen tuli maksettavaksi sähkö ja vesi.

Kotikatuni Cádizissa

Yllätykset vaihdon aikana

Vaihdosta ei voi selviytyä ilman yllätyksiä tai suunnitelmanmuutoksia. Kannattaa kuitenkin asennoitua niin, että asiat aina järjestyvät, eivätkä monimutkaisilta aluksi tuntuvat asiat usein ole niin hankalia kuin itse ajattelee. Koen olevani onnekas, sillä vältyin suuremmilta vastoinkäymisiltä vaihdon aikana. Asuntoni suihku hajosi ja opintosuunnitelmani kanssa oli melkoista säätöä, mutta muuta negatiivista ei juurikaan tapahtunut. Cádizin ilmasto oli tammikuussa erittäin kostea ja koska asunnoissa ei ole lämmitystä, oli jatkuvasti kylmä. Vaatteet olivat myös koko ajan hiukan kosteita, eikä niitä saanut pesemällä kovin raikkaiksi. Vaikka kosteuteen ehtii tottua, suosittelisin pakkaamaan myös lämpimiä vaatteita mukaan.

Cádizin katedraali

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihto-oppilaille

Asuntoa kannattaa alkaa etsiä hyvissä ajoin. Vuokra-asuntoja on pienessä kaupungissa vähän ja niiden kunto on vaihtelevaa. Huijauksia saattaa tapahtua, joten kannattaa varmistaa vuokranantajan luotettavuus ennen vuokrasopimuksen allekirjoittamista.

Yleinen hintataso on Espanjassa huomattavasti Suomea alhaisempi, joten esimerkiksi ulkona on halvempaa käydä. Espanjassa ihmiset juhlivat paljon ja myöhään. Illanistujaisia on usein, mikäli kiinnostusta osallistua niihin löytyy. Sosiaalinen elämä on muutenkin vilkkaampaa ja arki-iltoina on enemmän tekemistä kuin Suomessa. Suositukseni olisi mennä mahdollisimman moneen tapahtumaan mukaan kutsuttaessa, vaikka väsyttäisikin. Vaihto kestää lopulta hyvin lyhyen aikaa, ja se kannattaa hyödyntää.

Vaikka Cádiz sijaitsee rannikolla, on luontoa itse kaupungissa melko vähän. Grazaleman kansallispuisto on noin tunnin ajomatkan päässä, ja siellä pääsee ihailemaan vuorimaisemia luonnon rauhassa. Suosittelisin myös tutustumaan lähellä sijaitseviin rauhallisiin kyliin, kuten Conil de la Frontera ja Vejer de la Frontera. Näihin, ja useaan muuhun kylään, pääsee Cádizista muutamalla eurolla bussilla. Yliopisto järjesti myös lyhyitä päivän reissuja muun muassa Gibraltarille ja Medina-Sidonia nimiseen kylään. Reissut maksoivat muutaman euron ja niillä pääsee usein kiertämään paikkaa muiden opiskelijoiden ja oppaan kanssa.

Grazaleman kansallispuisto

Cádizissa espanjan murre on melko vahvaa ja ihmiset puhuvat nopeasti. Englannin taso ei ole kovin korkea, mutta koen tämän hyödyksi, sillä omaa espanjaa pääsee todella testaamaan ja harjoittamaan. Vaihdon aikana sanavarasto kasvaa ja oma itsevarmuus puhua parantuu varmasti. Myös kulttuuriin pääsee paremmin sisään, kun uskaltaa puhua kieltä.

Vejer de la Frontera

Paluu Suomeen

Paluu Suomeen oli helpompaa kuin olin ajatellut etukäteen. Vaikka vaihtokokemukseni Cádizissa oli ihana, odotin myös omaan arkeen paluuta. Varsinkin Suomen koulutusjärjestelmää oli ikävä ja odotin innolla paluuta opiskeluun kotona. Tietysti lähtemiseen liittyy uusien ystävien hyvästely, mutta onneksi yhteydenpito on helppoa ja aina on mahdollista matkustaa muiden luo. Olen erittäin kiitollinen mahdollisuudesta lähteä Cádiziin vaihtoon ja lähtisin milloin vaan uudelleen. Suosittelen vaihtoa kaikille, jotka sitä vähänkin harkitsevat.

Vaihtokertomus, Universidad de la República Uruguay, syksy 2022

Humanistisen tiedekunnan opiskelija

Saapuminen, asuminen ja arjen alku

Saavuin Montevideoon talviaamuna elokuun alussa. Yllätyin kylmyydestä, sillä Uruguayssa oli vain noin 5 astetta lämmintä, joka oli suuri kontrasti Suomen kesähelteeseen verrattuna. Olin varannut jo Suomesta käsin itselleni paikan opiskelija-asuntolasta, jonne otin taksin suoraan lentokentältä.

Uruguayssa lähes kaikki opiskelijat asuvat asuntoloissa, jos he eivät asu vanhemmillaan. Tyypillisesti asuntolassa asutaan jaetuissa makuuhuoneissa, joiden lisäksi on yhteinen olohuone, keittiö, opiskelutila ja kattoterassi. Suomesta tulevalle, vapauteen ja itsenäisyyteen tottuneelle opiskelijalle asuntoloiden säännöt voivat olla raskaita, sillä usein niissä voi olla esimerkiksi tarkat vierailuajat ja sääntöjä tai kieltoja päihteiden käyttöön liittyen. Itse pidin käytännöstä, sillä asuntolassani asui liki 30 opiskelijaa, joten yhteiselo olisi tuskin sujunut niin vaivattomasti ilman sääntöjä. Jaoin makuuhuoneen muutaman muun tytön kanssa, minkä koin oikein sopivaksi ratkaisuksi. Muutamasta kämppiksestäni tuli parhaita kavereitani vaihdossa ja yhteisestä jaetusta elämästämme jäi ihania muistoja. Oli hauskaa kokkailla, opiskella ja tutustua kaupunkiin yhdessä. Porukastamme tuli nopeasti tosi tiivis ja olemmekin jo suunnitelleet seuraavaa jälleennäkemistä jossakin päin maailmaa. Suosittelen kaikkia kokeilemaan kämppisasumista vaihdossa!

Yksityisiä huoneita on tarjolla joissakin asuntoloissa, mutta ne ovat usein huomattavasti kalliimpia tai niitä voi olla vaikea löytää. Asuminen Uruguayssa on Suomeen verrattuna halvempaa, eli jos yksin asumiseen on valmis taloudellisesti panostamaan, on sekin mahdollista. Yksi etu asuntoloissa on se, että usein niiden asukkaille kuuluu ”sairausvakuutus” tai jokin systeemi, jossa lääkäri voidaan kutsua kotiin ja sen maksaa asuntolan omistaja. Tämä ei varmaan kuulu jokaiseen asuntolaan, mutta itse käytin palvelua melko huoletta, sillä Uruguayn kostea ja viileä meri-ilmasto aiheutti minulle vaihdon alussa pitkiä flunssia.

Montevideon Palermon ja Cordónin alueen arkkitehtuuria

Uruguaylaiset ovat todella avuliasta ja vastaanottavaista porukkaa. Kämppikseni veivät minut heti ekana aamuna vaihtamaan rahaa, ostamaan sim-kortin sekä bussilipun. Kaikki halusivat auttaa ja tutustua. Jo lentokentältä minut kotiin kuljettanut taksikuski oli hetkessä kertonut kaikki hyödylliset vinkit Uruguayhin. Usein he myös kutsuivat minut kotiinsa grillaamaan heidän koko perheidensä kanssa. Pääsin siis nopeasti mukaan paikalliseen elämänmenoon.

Arki lähti pyörimään jo parin ekan viikon aikana. Yliopistolla ei ollut mitään vaihtareille järjestettyä esittelyä, joten kävin ensimmäisellä viikolla itse etsimässä kampukseni ja kyselemässä sieltä apua kurssi-ilmoittautumiseen ynnä muuhun. Montevideossa toimii yksi vaihtareille tarkoitettu ”opiskelijajärjestö”, nimeltään MIS, joka järjestää bileitä sekä pidempiä reissuja pitkin lukuvuotta. MISin bileissä tutustuin heti muihin vaihtareihin. Heihin törmäilinkin myöhemmin ympäri kaupunkia ja maata, sillä Uruguay on niin pieni paikka, että usein sattui näkemään tuttuja reissussakin.

Kurssit, opetus ja kokeet

Kurssien alku toi kaivattua uutta rutiinia. Lukukauden alussa vaihtarit saivat kahden viikon aikana käydä tutustumassa eri luennoilla ja sen jälkeen piti lyödä lukkoon omat kurssit. Kävin kuudella kurssilla tutustumassa, joista lopulta valitsin neljä. Udelarin kielikeskuksen kursseja lukuun ottamatta ainakin humanistisen tiedekunnan kurssit olivat todella itsenäisiä, teoreettisia ja akateemisia, eli luettavaa oli paljon enemmän kuin Suomessa. Opiskelu tiedekunnassani ei ollut kovin toiminnallista, esimerkiksi ryhmätöitä tai projekteja ei juuri tehty. Opetus perustui lukemiseen ja tentteihin, jotka pidettiin kaksi kertaa lukuvuodessa. Kurssien sisältö oli siis jaettu vähintään kahteen välitenttiin. Se toimi mielestäni hyvin, sillä siten koko kurssin sisältö ei kasaantunut vain kurssin loppuun. Opettajat olivat joustavia vaihtareiden suhteen, jos esimerkiksi kielitaidossa oli ongelmia. Uruguayssa on hallittava espanjan kieli aika hyvin, sillä englannin kielistä opetusta tai materiaalia on hyvin vähän tarjolla. Yli päänsä monet eivät juuri puhu englantia, eli tavallisten arkisten asioiden hoitamiseen espanjan taito oli välttämätön.

Udelarin humanistinen tiedekunta

Lukukauden aikana opetusvirasto järjesti monta eri pituista lakkoa. Se aiheutti jonkun verran epävarmuutta aikatauluin, joka toisaalta mahdollisti matkustamisen lukukauden aikana, mutta pidensi lukukautta hieman, sillä monia kursseja jatkettiin viikolla tai parilla pidempään. Lukukausi alkoi elokuun puolessa välissä ja lakkojen takia kesti joulukuulle, vaikka se yleensä loppuu jo marraskuun aikana. Tosin eri tiedekuntien aikataulut ovat erilaiset ja lukukausi voi alkaa ja loppua hieman eri aikaan. Muutamaa päivää pidempiä lomia ei lukukauteen sisältynyt.

Vapaa-aika, turvallisuus ja hintataso

Uruguayssa kaikki otetaan todella rennosti. Uruguaylaisten kanssa on turha koittaa tehdä tarkkoja aikatauluja tai ainakaan uskoa heidän pitävän niistä kiinni. Tyypillinen vapaapäivän kulku Montevideossa alkaa aamupäivän toriostoksilla, myöhäisellä lounaalla ja siestalla. Iltapäivällä kuuden maissa rantakatu Ramblalle alkaa kerääntyä perheitä ja ystäväporukoita tapaamaan toisiaan ja juomaan matea. Illallisaika on erityisesti nuorilla usein kymmenen maissa tai myöhemmin, jonka jälkeen lähdetään usein vielä tapaamaan ystäviä baareihin ja ravintolohin. Uruguaylaiset ovat slow-lifen ja chillaamisen mestareita, joka saattaa alkuun tuottaa vaikeuksia pohjoismaalaisesta kiire- ja suoritusyhteiskunnasta tulevalle vaihtarille. Itse nautin kovasi tuosta rauhallisesta ja stressittömästä elämänmenosta.

Uruguay on melko turvallinen maa. Montevideossa on tietyt vaaralliset alueet, mutta vaihtarilla ei sinne muutenkaan pitäisi olla asiaa. Keskustassa ja kampusten lähialueilla on turvallista kävellä, asua ja viettää aikaa. Kuitenkaan en lähtisi pimeällä kävelemään yksin missään päin Montevideota, varsinkin kun taksien hinnat lyhyillä matkoilla ovat melko alhaiset. Uruguayn taksit ovat turvallisia ja niillä on helppo liikkua. Montevideon ulkopuolella turisti- ja rantakohteissa koin oloni aina todella turvalliseksi.

Ruoan hinta on Uruguayn kaupoissa ja ravintoloissa samaa luokkaa, kuin Suomessa. Siksi ostinkin ruokani aina toreilta, joita on joka päivä ympäri kaupunkia. Toreilla ruoka on halvempaa ja minusta oli kiva ostaa ruoka sen tuottajilta. Kasvissyöjille Uruguay ei ole helppo kohde, sillä liha on maan ruokakulttuurin perusta ja se onkin paljon kasvisvaihtoehtoja halvempaa.

Lauantain tori kotikadullani

Vapaa-ajalla matkustin paljon. Kävin Uruguayn maaseudulla pikkukaupungeissa ja rantakohteissa. Uruguayn rannat ovat kauniita, ihanan tyhjiä ja luonnonmukaisia Punta del Esten kalliin luksuskaupungin rantoja lukuun ottamatta. Rochan maakunnan alueen rannat, kalastaja- ja hippikylät, sekä Santa Teresan kansallispuisto ovat mielestäni kaikkein kauneimpia. Uruguayssa pääsee bussilla liikkumaan kaikkialle ja bussien hinnat ovat vähän halvemmat kuin Suomessa.

Uruguayn ihanan tyhjät ja luonnonmukaiset rannat
Kapybaroja ja Uruguayn luontoa Maldonadon maakunnassa

Vaihdon jälkeen matkustin kuukauden Pohjois-Argentiinassa. Montevideosta pääsee helposti laivalla ja bussilla Buenos Airesiin ja vaihdon aikana suosittelen käymään vähintäänkin siellä! Buenos Aires on upea sekoitus eurooppalaista ja latinalaisamerikkalaista kulttuuria ja historiaa. Argentiinassa kaikki on paljon Uruguayta halvempaa ja maa on koko valtavuudessaan upea.

Yllätykset ja suositukset Uruguayssa

Suurin yllätys oli Uruguayn talven kylmyys. Vaikka lämpömittari näyttäisi 15 astetta, se tarkoittaa aivan eri asiaa, kuin Suomessa. Kostea ilma tunkeutuu kaikkien vaatteiden läpi luihin ja ytimiin ja sitä on vaikea päästä pakoon, sillä taloissa ei yleensä ole lämmitystä. Uruguayn talveen kannattaa siis varautua lämpimillä sisävaatteilla. Ulkona tuulisessa rantakaupungissa tarvitsi samaa lämmintä toppatakkia, kuin Suomessa.

Toinen yllätys oli vaihtareiden vähyys. Olin kuullut monilta Euroopassa vaihdossa olleilta kavereilta, että he tutustuivat lähinnä muihin vaihtareihin ja pyörivät tosi kansainvälisissä piireissä. Uruguayssa vaihtareita oli melko vähän ja suurin osa heistä oli Espanjasta, Ranskasta ja Argentiinasta. Kohdetta valitessani halusin lähteä aika tuntemattomaan paikkaan, joten Uruguay oli siihen hyvä kohde. Tutustuin enemmän paikallisiin kuin muihin vaihtareihin, mutta sitä olin toivonutkin.

Kolmas yllätys oli hintataso. Tiesin, että Uruguay on kallis maa, mutta en suomalaisena tiennyt mitä odottaa. Uruguay on monelta osin Suomen hinnoissa. Jotkut asiat, kuten ruoka, taksit ja julkinen liikenne ovat halvempia, mutta toiset, kuten esimerkiksi hygieniatuotteet ovat reilusti kalliimpia. Hostellit ja Airbnb:t ovat off-seasonilla paljon halvempia, mutta varsinkin rantakohteiden hinnat nousevat joulun (eli kesän) lähestyessä. Eniten rahaa meni kuitenkin lentoihin Helsingistä Montevideoon ja sieltä takaisin, sillä noin pieneen ja kaukana olevaan kohteeseen lennot ovat aina kalliita.

Uruguay on mielestäni oikea kohde rennolle ja sosiaaliselle tyypille. Eniten mieleeni jäivät katutanssit candombe ja tango, joita Montevideossa näkee lähes joka ilta. Helmikuussa Uruguayssa järjestetään karnevaali, jonka aikana erityisesti tanssia ja muita Uruguaylaisia perinteitä näkee parhaiten. Siksi jäin itse Uruguayhin ja Argentiinaan vielä lukukauden jälkeen, sillä halusin matkustaa ja nähdä Montevideon karnevaalin.

Rakastuin Uruguayn yhteisölliseen kulttuuriin, jossa kaduilla juhlitaan ja tavataan ihmisiä. Montevideo on mielestäni aika taiteellinen kaupunki ja siellä järjestetään paljon taide- ja kirjallisuustapahtumia ja -näyttelyitä. Uruguay on maana niin pieni ja rauhallinen, että se ei ehkä ole oikea kohde suurkaupungeista ja isoista bileistä haaveilevalle. Vaihto Uruguayssa oli ehdottomasti elämäni paras kokemus. Uruguay on maana sellainen, josta on vaikea löytää tietoa etukäteen, mutta paikan päälle päästyään maan fiiliksen varmasti kokee itse, kunhan vain on utelias tutustumaan ihmisiin ja innokas lähtemään tutkimaan paikkoja.

Vaihtokertomus, Tel Aviv University, Syksy 2022

Humanistisen tiedekunnan opiskelija

Olin vaihdossa Tel Avivin yliopistossa Israelissa syksyllä 2022. Alun perin tarkoitukseni oli lähteä vaihtoon Kairon yliopistoon Egyptiin syksyllä 2020, mutta vaihto peruuntui koronan vuoksi. Olin kuitenkin yhä haluamassa vaihtoon Itäisen Välimeren alueelle, jonka vuoksi valitsinkin lopulliseksi kohteekseni Tel Avivin ja pääsin vihdoin lähtemään odotetulle reissulle.

Ennen lähtöä

Alkubyrokratia vaihtoon lähdössä sujui ilman suurempia kommelluksia ja kohdeyliopiston hyväksynnän jälkeen opiskelijaviisumin haku olikin vaativin prosessi. Israeliin opiskelijaviisumia varten tarvitsee mm. syntymätodistuksen, jonka saamisessa kesti odotettua kauemmin, joten viisuminhakuprosessi kannattaa aloittaa ajoissa. Moni eurooppalaisista vaihto-opiskelijoista oli kuitenkin paikalla vain turistiviisumilla (joka kestää 3kk ja jonka sai passintarkastuksessa maahan tullessa), joten opiskelijaviisumi ei ollut ilmeisesti pakollinen. Sitä ei nimittäin tarkastettu myöskään missään vaiheessa yliopistossa, joten vähemmälläkin alkusäädöllä olisi kaiketi pärjännyt.

Kurssien valinta ennen vaihtoa oli suht selkeä. Ohjeet annettiin hyvin, mutta kurssien valinta oli hieman ongelmallinen. Ohjeet annettiin päivää ennen kuukauden mittaista lomaa, jolloin kohdeyliopiston vaihtokoordinaattori ei enää vastannut sähköposteihin ennen orientaatioviikkoa. Halusin myöskin opiskella alaa, jonka kursseja ei löytynyt vaihto-opiskelijoille suunnatussa kurssikatalogissa. Sen takia kurssivalintani menivät viime hetkeen asti. Kohdeyliopiston vaihtokoordinaattori kuitenkin auttoi tässä erinomaisesti ja pääsin onnistuneesti oman alan kursseilleni.

Asuminen

Tel Aviv on yksi maailman kalleimmista kaupungeista asua, jonka vuoksi on hyvä varata asumiseen reipas budjetti, etenkin jos haluaa asua keskustan kupeessa. Helsingin yliopiston vaihtokohteiden sivuilla lukee, että vaihto-opiskelijoille ei ole tarjolla yliopiston asuntola-asumista. Tämä ei kuitenkaan pidä paikkaansa, sillä asuntola-asuntoa voi hakea kuka vain Tel Avivin yliopistossa opiskeleva/työskentelevä. Tel Avivin yliopiston nettisivuilta löytyi “housing teamin” sähköposti, johon laitoin ennen vaihtoa sähköpostia. Sain kuin sainkin paikan neljän hengen asuntolasta Einstein-dormitoreista jotka sijaitsivat tien toisella puolella yliopiston kampusta. Kampus ja asuntolat sijaitsevat hieman pohjoisempana keskustasta ja rannasta, jonne on noin 50min kävely/20min bussimatka. Itse kävin kuitenkin kurssieni takia joka päivä kampuksella, jonka vuoksi olin iloinen asuessani mieluummin kampuksen lähellä. Asuntolassa oli myös pyykkitupa, opiskeluhuoneita ja kuntosali, jotka olivat kiva helpotus arkeen.

Kuitenkin monet tuntemani vaihto-opiskelijat hankkivat huoneen jaetusta asunnosta keskustasta ja matkustivat päivittäin kampukselle joko bussilla tai pyörällä. Monet opiskelijat löysivät huoneensa Facebook-ryhmistä kuten “secret tel aviv” tai “sublet tel aviv”. Oma huone jaetussa asunnossa maksoi alueesta ja huonekavereiden määrästä riippuen 800–1400 €/kk. Yliopiston asuntola puolestaan maksoi 750 USD/kk.

Opiskelu ja opetus

Ennen vaihtoon lähtöä odotin opiskelun olevan Helsingin yliopistoa haastavampaa tai työläämpää, mutta näin ei ainakaan ollut humanistisilla aloilla, joita opiskelin. Otin kursseja Israelin historiasta, politiikasta, arkeologiasta ja uskonnoista. Kurssit olivat pääosin luentokursseja, joissa opettaja piti luentoa koko tunnin. Välillä kursseilla myös keskusteltiin tai opettaja kysyi opiskelijoiden mielipiteitä.

Orientaatioviikon jälkeen lokakuussa opetusta kesti reilun kuukauden ennen ensimmäisiä välitenttejä joulukuun alussa. Nämä olivatkin jokaisella kurssillani monivalintakysymystenttejä. Lopputentit tai –esseet tulivatkin sitten tammikuun lopussa/helmikuun alussa ja puolessa välissä, jonka vuoksi vaihto kestikin keväällä odotettua pidempään. Tästä kuitenkin ilmoitettiin jo kursseja valitessa, joten kannattaa pitää silmällä, milloin kurssiesi lopputentit ovat, sillä ne täytyy tehdä paikan päällä eikä niitä pysty tekemään aikaisemmin kuin opetussuunnitelmassa lukee. Loppujen lopuksi siis syyslukukausi kesti minulla lokakuun puolivälistä helmikuun loppuun. Jouluna oli ainoastaan yksi päivä ‘lomaa’ (Hanukkah) eikä uutta vuotta juhlistettu sen kummemmin, vaan minulla olikin luento heti 1.1.

Kampus oli aidattu ja sisälle pääsi turvatarkastuksen läpi näyttämällä opiskelijakorttia tai henkkareita, tai 24h pyöröporteista opiskelijakortilla. Kampus oli hyvin iso ja aluksi hieman sokkeloinen, mutta kampuskarttoja onneksi löytyi useista paikoista ympäri aluetta. Kampuksella ei ollut perinteistä opiskelijaruokalaa kuten Unicafea, mutta muutamia erillisiä ravintoloita ja kahviloita, joista sai ostettua lounasta, leipiä tai kosher McDonald’sia. 🙂

Keskellä kampusta oli myös Museum of the Jewish People, jonka vuoksi kampuksella pyöri runsaasti turisteja. Kampuksen aitojen ulkopuolella oli myös Natural History Museum, joka oli varsin kiva interaktiivinen museokokemus.

Kampuksella oli myös useampi kirjasto, jotka olivat tenttikausina tammi-helmikuussa auki 24h. Kirjastoissa oli yleensä aina hyvin tilaa opiskella ja niistä löytyi myös printterit, joita tarvitsi aina vähän väliä kursseja varten.

Hyödyllistä tietoa vaihtoon lähtijälle

Ennen Israeliin vaihtoon lähtöä on hyvä tietää, että Israelissa eletään pääosin juutalaisen kulttuurin ja kalenterin mukaan, eli pääkielenä puhutaan hepreaa ja viikko alkaa sunnuntaina ja päättyy torstaihin. Isoimmissa kaupungeissa kuitenkin lähes jokainen puhuu myös englantia, sekä myös arabiaa kuulee hyvin paljon. Juutalaisen kalenterin mukaan perjantaina iltapäivällä monet kaupat, ravintolat, jne. menevät kiinni sapattia varten ja aukeavat uudestaan lauantaina auringonlaskun jälkeen. Myös julkinen liikenne lakkaa yleisesti sapatin ajaksi, joten esimerkiksi junia ei kulje kaupunkien tai lentokentän välillä. Tel Avivin keskustassa kuitenkin menee noin kerran tai pari tunnissa ilmainen sapattibussi, jolla pystyi liikkumaan keskustan sisällä.

Liikkuminen julkisilla liikennevälineillä sujui yleisesti hyvin Moovit-sovelluksen avulla. Se näytti usein jopa bussin live-sijainnin, jolla sai tarkemman tiedon kuin Google Mapsia käyttämällä. Moovit-sovelluksella pystyi myös maksamaan bussimatkat skannaamalla bussissa olevan Qr-koodin. Sovellukseen sai myös ladattua opiskelija-alennuksen, jolloin yksi matka maksoi noin yhden euron. Sovellusta pystyi myös käyttämään pitkänmatkan busseissa ja junissa, esimerkiksi Jerusalemiin tai muihin kaupunkeihin matkustaessa.

Muissa kaupungeissa kannattaakin vierailla vaihdon aikana ja se onnistuu todella helposti julkisessa liikenteessä. Reissun arvoisia kohteita on mm. Kuollut meri, Jerusalem, Haifan Bahai Gardens, Akko, Cecarea, Mitzpe Ramon, Eilat ja Tiberias. Israelissa on valtava määrä historiaa ja arkeologiaa; se on tunnetusti kolmen suurimman uskontomme risteyskohta, jonka vuoksi se on myös kulttuurillisesti valtavan monimuotoinen.

Kulttuurisen monimuotoisuuden vuoksi se on myös tunnetusti konfliktinen alue, jota ei voi olla unohtamatta. Tel Aviv oli yleisesti ottaen hyvin turvallinen, ja suurin osa konflikteista tapahtui Palestiinan alueella tai rajamailla sekä Itä-Jerusalemissa. Uutisia onkin siis järkevää lukea ja pysyä kartalla, mihin suuntaan tilanne kehittyy. Opiskelijoille laitettiin aina konfliktitapahtumien sattuessa sähköpostia pitämään tilannetta silmällä, ja myös vaihtokoordinaattoriin tai opiskelijaedustajiin sai aina olla yhteydessä.

Lopuksi

Kaiken kaikkiaan Tel Avivin yliopisto oli todella mukava kohdeyliopisto etenkin politiikasta, historiasta, uskonnoista ja Lähi-Idän alueesta kiinnostuneelle. Ympäri vuoden kestävä kesä myöskin oli positiivinen yllätys, sillä tammikuussakin oli lähes joka päivä aurinkoista ja +15 lämmintä. Öisin kuitenkin lämpötilat laskivat helposti alle kymmeneen, joten mukaan kannatta varata myös joitakin lämpimiä vaatteita ja takki, sillä Välimeren “trooppinen kylmyys” menee suoraan luihin ja ytimiin!

Itselleni vaihtokokemus oli päällisin puolin todella positiivinen, ja sain uusia ystäviä muista vaihto-opiskelijoista. Olen aikaisemmin matkustellut ja asunut paljon ulkomailla, jonka vuoksi kulttuurishokkia minulle ei oikeastaan tullut, mutta koti-ikävä oli vaihdon loppupuolella yllättävän kova. Kotiinpaluu Suomeen olikin todella tervetullut ja ruisleipä ole koskaan maistunut yhtä hyvältä.

Vaihtokertomus, Yonsei university, syksy 2022

Humanistisen tiedekunnan opiskelija

Saapuminen Etelä-Koreaan

Halusin viettää Koreassa aikaa myös ilman huolta opiskelusta, joten saavuin Souliin jo heinäkuun lopulla, eli noin kuukauden ennen lukukauden alkua. Vuoden 2022 kesällä koronarajoitukset vaihtelivat Koreassa melko tiuhaan, ja heinäkuun lopulla saapuvien piti tehdä koronatesti sekä ennen lentoa että heti lennon jälkeen, joista jälkimmäinen tapahtui kätevästi lentokentällä ilman ajanvarausta.

Korean pääaineopiskelijoita oli kyseisenä syyslukukautena yhteensä 4 vaihdossa eri yliopistoissa, joten pidimme vaihdon ajan usein yhteyttä. Matkalla Koreaan olin sattumalta samalla lennolla yhden kavereistani kanssa, ja saavuttuamme lentokentälle, vastassa oli toinen henkilö porukastamme, mistä oli ehdottomasti henkistä tukea noin 12 tunnin lennon jälkeen lentokentän hektisessä ympäristössä. Suosittelen siis muiden samaan aikaan vaihdossa olevien kanssa yhteyden pitämistä, jos se on suinkin mahdollista!

Jos menisin uudestaan vaihtoon, varaisin luultavasti taas aikaa omalle tekemiselle ennen lukukauden alkua. Ensimmäisen kuukauteni aikana pääsin kiertelemään rauhassa Soulissa ja sen ulkopuolella, viettämään aikaa niin suomalaisten kuin korealaisten ystävieni kanssa, ja tietysti shoppailemaan. Menimme muun muassa aikaisemmin mainitsemani neljän hengen opiskelijaporukalla 11 päivän matkalle Jeju-saarelle, mikä ei olisi ollut mahdollista keskellä lukukautta.

Kuvia Jeju-saarelta

Yonsein yliopisto: alkutunnelmat ja opiskelija-asuntola

Ennen itse lukukauden alkua, suunnilleen elokuun puolivälissä, oli hoidettava kurssi-ilmoittautumiset. Ymmärtääkseni Yonsein kurssi-ilmoittautumissysteemi on yksi vähiten stressaavista Soulin yliopistojen joukosta. Siinä missä monissa muissa paikoissa on Helsingin yliopiston kaltainen nopeat-syö-hitaat –menetelmä, Yonseissa kukin opiskelija saa tietyn määrän pisteitä, joita annetaan haluamilleen kursseille. Riippuen kurssien suosiosta (jota pystyy arvioida viime vuosien pistemääristä) joillekin kursseille piti antaa ainakin 20 pistettä jotta pääsi sisään, ja joillekin riitti 1 piste, jos kurssin opiskelijakiintiö ei täyttynyt. Koska pisteiden antamiseen oli monta päivää aikaa, kurssi-ilmoittautuminen ei siis vaatinut aikaisin heräämistä ja nopeaa nettiyhteyttä, mistä itse pidin paljon. Pääsin itse kaikille kursseille, joille halusinkin jo kurssi-ilmoittautumisen ensimmäisessä vaiheessa, mutta jos jollekin kurssille ei olisi päässyt, kurssi-ilmoittautumisen toinen vaihe oli perinteinen nopeuskisa.

Majoituin Yonsein kampuksella sijaitsevassa SK Global House -asuntolassa, johon piti hakea etukäteen kesäkuun alussa. Yhden hengen huone maksoi 2 745 600 wonia (noin 1 900 euroa, + pankin lisämaksut ulkomaan tilisiirtoihin) neljäksi kuukaudeksi lukukauden alusta loppuun. Koska olin Koreassa ennen lukukauden alkua, muutin Airbnb-huoneestani asuntolaan 24.8, jolloin asuntola avautui. Asuntolassa ei ollut ns. kotiintuloaikaa, jolloin ovet olisivat sulkeutuneet, vaan ulkona pystyi liikkumaan niin pitkään kuin halusi. Koronan takia vierailua koskevat säännöt olivat kiristyneet, eikä kukaan ulkopuolinen vieras saanut vierailla asuntolan huoneissa. Huoneet olivat kuitenkin sen verran pieniä, että kaverien kanssa oli muutenkin huomattavasti helpompaa viettää aikaa ulkona. Asuntolan alakerrassa oli ilmeisesti yhteinen keittiö, mutta itse en ollenkaan käynyt siellä, vain turvauduin oman huoneeni minijääkaappiin ruuansäilytyksessä ja oman kerrokseni lounge-tilan mikroon ruuanvalmistuksessa. Loungesta löytyi myös vesiautomaatti, josta sai kylmää ja kuumaa vettä, joten ostettuani muutaman vesipullon jatkoin niiden täyttämistä ilmaiseksi sen sijaan että olisin ostanut uusia vesipulloja.

Asuntolaan hakevien on myös hyvä tietää, että kaikilta siellä majoittuvilta opiskelijoilta vaaditaan tuberkuloositesti. Koska testin tekeminen Suomessa on huomattavasti kalliimpaa kuin Koreassa, olin päättänyt hankkia testin vasta Koreaan saavuttuani. Tämäkin tosin hankaloitui koronan takia, koska hyvin harva terveyskeskus Soulissa enää suostui tekemään tuberkuloositestejä henkilöille, joilla ei ollut tuberkuloosin oireita. Minulla oli onneksi paikallinen kaveri, joka soitteli lähelläni olevat terveyskeskukset läpi, kunnes löysi paikan, jossa testin tekeminen onnistui. Testi oli myös kalliimpi kuin mitä olin aiemmin kuullut, mutta maksoi kuitenkin muistaakseni vain noin 20 000 wonia, mikä on yhä huomattavasti halvempi kuin Suomen tuberkuloositestit

Yhden hengen asuntolahuoneeni ja hieman kyseenalainen mutta toimiva asuntolan mikrossa valmistettu mukimanduresesptini

Kurssit ja opetuskulttuuri

Syyslukukausi alkoi elokuun 30. päivänä pidetystä orientaatiosta, ja varsinainen opetus alkoi itselläni syyskuun 5. päivänä. Ennen opetuksen alkua pidettiin korean kielikurssien tasokokeet, mikä itselläni ajoittui syyskuun toiseen päivään. En muista tarkalleen, kuinka monta sivua tasokokeessa oli, mutta ideana oli, että ensimmäiset sivut ovat korean alkeita, ja tehtävien taso nousee sivu sivulta. Kaikkia tehtäviä ei siis tarvinnut saada valmiiksi, ja itselläni aika loppui kesken. Tasokokeeseen kuului myös noin 10 minuutin haastattelu, johon kokeen valvoja kutsui opiskelijoita yksi kerrallaan kesken paperisen kokeen tekemisen. Haastattelun kysymykset vaihtelivat hyvin paljon haastattelijan mukaan. Esimerkiksi itselläni maininta kiinnostuksesta Korean kulttuuriin johti yhtäkkiä kysymykseen siitä, mikä on mielestäni keskeinen ongelma Korean yhteiskunnassa.

Vaikka itse tunsin suoriutuneeni tasokokeesta melko kehnosti, pääsin tavoittelemani tason luennoille, joten ei kannata heti pelästyä, vaikka kokeesta olisi jäänyt huono tunne! Professorin mukaan tasoa oli myös mahdollista vaihtaa joko haastavammaksi tai helpommaksi ensimmäisellä viikolla, jos luentojen vaikeus ei tuntunut itselle oikealta.

Yleinen ilmapiiri Yonsein yliopistossa oli mielestäni hieman tiukempi kuin Helsingissä, varsinkin läsnäolovelvollisuuden osalta. Yhtä offline-kurssiani varten opiskelijoiden piti ladata erillinen sovellus, jonka avulla läsnäolo tarkistettiin luentojen alussa. Eräs toinen kursseistani oli vielä Zoomissa, ja sen luennoilla läsnäolo tarkistettiin suullisesti niin luennon alussa kuin lopussa. Tarkan läsnäolon seuraamisen lisäksi yllätyin hieman, kun sairastuin oksennustautiin ennen yhtä luentoani, ja ilmoittaessani tästä professorilleni ennen luennon alkua, hän pyysi todisteeksi dokumenttia sairastumisestani, mitä minulla ei tietenkään ollut. Sain kuitenkin lopulta mitätöityä kyseisen poissaolon keskusteltuani asiasta jälkeenpäin professorin kanssa.

Kurssien rakenne vaihteli professorin mukaan, kuten olettaa saattaa. Modernin korealaisen taiteen kurssini oli hyvin luentopainotteinen, joten professori lähetti meille etukäteen kunkin luennon Powerpoint-diat, jotta muistiinpanojen ottaminen olisi helpompaa. Ruoka ja kulttuuri -kurssillani, joka oli Zoomissa, professori jakoi meidät aina luentojen lopuksi pienryhmiin, jossa keskustelimme annetuista kysymyksistä. Kummallakin kurssilla tuli lukea noin yksi artikkeli viikossa alustamaan tulevaa luentoa. Siinä missä Yonseissa kukin kurssi koostui viikossa yhdestä lyhyestä ja yhdestä pidemmästä luennosta, yhdellä kursseistani lyhyen luennon ajankohtana ei kertaakaan pidetty luentoa, vaan opiskelijoiden piti katsoa paikallisesta Moodlesta yksi dokumenttipätkä, mistä itse pidin.

Niin viikoittaiset lukemiset kuin pienryhmissä keskustelu olivat minulle tuttuja Helsingin yliopiston kursseilta, mutta yksi ero Korean opetussysteemissä oli lukukauden puolivälin tentit, eli midtermit. Itselläni midtermit ajoittuivat 14.–25.10. ajalle. Myös midtermien käytännöt vaihtelivat paljon professorien välillä. Yhdellä kursseistani midtermin aikaan tentittiin puolet kurssin sisällöstä, eli lopputenttiin jäi enää puolet kurssista opiskeltavaksi, mikä vähensi kurssin kuormittavuutta. Toisella kurssillani midtermi toimi eräänlaisena lämmittelynä, jossa piti selittää laajasti kurssin käsitteitä, mutta lopputenttiin sisältyi yhä koko kurssin alue. Korean kurssillani midtermi jakautui neljään tenttiin (kirjoitus, puhe, kuuntelu, kielioppi & lukeminen), mikä toistui myös lopputenteissä, mutta lukukauden lopulla tentattiin vain midtermien jälkeen opitut uudet asiat.

Etsin jatkuvasti yliopiston läheltä kivoja kahviloita opiskelua varten! Kahvilaan kannattaa kuitenkin lähteä melko ajoissa, koska illalla ne ovat jo täynnä muita opiskelijoita, niin vapaan paikan löytäminen voi olla hankalaa

Lomat

Vaikka olin varautunut siihen, että Etelä-Koreassa tuskin on yhtä paljon lomia kuin Suomessa, niitä ei mielestäni ollut kuitenkaan erityisen vähän, enkä itse huomannut kaipaavaani koko viikon syyslomaa, mahdollisesti koska aika tuntui muutenkin kuluvan niin nopeasti. Pisin syyslukukauden lomista on Chuseok, eli paikallinen sadonkorjuujuhla, jonka lomapäivät olivat itselläni perjantaista maanantaihin. Tuolloin Soulin ulkopuolelle matkustaminen tulee kuitenkin olemaan melkein mahdotonta, sillä junat ja bussit ovat täynnä kotikaupunkiinsa matkustavia ihmisiä, ja matkaliput myydään loppuun nopeasti. Soulissakin on kuitenkin silloin paljon nähtävää, ja voin itse suositella museoissa tai Insadongissa vierailua!

Syyslukukaudella oli kaksi muuta yhden päivän pituista lomaa: yksi Etelä-Korean kolmesta itsenäisyyspäivästä (National Foundation Day of Korea, 3.10.) ja Hangul-päivä (10.10.). Molemmat lomapäivät ajoittuivat maanantaille, joten saimme periaatteessa kaksi peräkkäistä pitkää viikonloppua.

Matkustimme Koreassa vierailleen äitini kanssa Chuseokin jälkeen Itä-Koreaan Gangneungiin

Lukukauden loppu

Midtermien aikaan lukukausi oli vielä niin alussa, että opiskelun pystyi keskittämään kokeisiin. Lukukauden lopussa sen sijaan useilla kursseilla piti valmistella esitelmiä tai muita ryhmätöitä, mikä teki lukukauden viimeisistä viikoista kuormittavamman. Itselläni viimeinen tentti ja esseededis olivat 19.12, viimeinen koreanluento 21.12, ja asuntolasta piti muuttaa pois 22.12, joten jos Koreassa haluaa viettää aikaa vielä viikonkin lukukauden loppumisen jälkeen, asuntolassa majoittuminen ei ole mahdollista. Koska itse lähdin takaisin Suomeen vasta 9.1, turvauduin loppumatkani majoituksessa Airbnb:hin ja paikallisen kaverin vieraanvaraisuuteen.

Paluu Suomeen

Vaikka yksi lukukausi vierähtää hetkessä, varsinkin vaihdossa, kotiinpaluu ei tuntunut itselleni liian aikaiselta kuuden kuukauden jälkeen. Viimeisenä viikonloppunani Soulissa koitin löytää perheenjäsenille tuliaisia ja itselleni vaihdon aikana käyttämiäni kosmetiikkatuotteita, mitkä jälkeenpäin ajateltuna olisi ollut helpompaa hoitaa jo vaihdon alusta lähtien, ettei viimeinen viikonloppu olisi kulunut panikointiin.

Viimeisenä aamunani Soulissa etsimme paikallisen ystäväni kanssa kahvilaa, joka tarjoaisi ikimuistoisen aamupalan, mutta sainkin taas muistutuksen, että vaikka karttasovelluksessa sanottaisiin, että kahvila on auki, se ei aina pidä paikkaansa. Olin nimittäin katsonut etukäteen kolme hyvännäköistä kahvilaa, joiden oli tarkoitus aueta kello 11, ja joista yhden rakennus oli purettu, ja kaksi muuta olivat pimeänä. Päädyimmekin siis syömään aamiaista yhdessä suosikki kimbap-ravintoloistani, mikä toimi myös oikein hyvin!

Mikä yllätti vaihdon aikana

Olin itse odottanut vaihto-opiskelua niin pitkään, että asetin ehkä vähän liian korkeat odotukset kokemukselleni. Vaikka korona ei juurikaan rajoittanut ulkona oleskelua enää vuoden 2022 syksyllä, muuten kuin maskin pitämisen kannalta, se rajoitti jonkun verran Yonsein opiskelijatapahtumia. Yonsei on tunnettu jokavuotisesta Akaraka-nimisestä konsertistaan, jossa yleensä esiintyy hyvin tunnettuja artisteja, ja myös vaihto-opiskelijoilla on mahdollisuus saada lippuja. Tällä kertaa Yonsei oli kuitenkin ilmoittanut vähän ennen tapahtumaa, että koska tutkinto-opiskelijat eivät olleet päässeet kokemaan tapahtumaa pitkään aikaan, vaihto-opiskelijoille päätettiin olla tarjoamatta lippuja. Yllätyksekseni, vaikka olin itse odottanut innolla Yonsein tarjoamia opiskelijatapahtumia, parhaat muistoni päätyivätkin olemaan esimerkiksi kavereiden kanssa vuorilla vaeltaminen, ja muu itse toteutettu ohjelma.

Suomalaisen näkökulmasta yksi positiivisesti yllättävä asia oli myös ehdottomasti auringon määrä syksyllä ja talvella. Olin jo niin tottunut siihen, että aurinko paistaa Koreassa vielä joulu-tammikuussa kirkkaasti koko päivän, että osasin arvostaa sitä vasta palattuani takaisin Suomen talvioloihin.

Kuvia vuorivaelluksilta kavereiden kanssa alkusyksyltä, loppusyksyltä ja talvelta

Huomioitavaa tuleville vaihto-opiskelijoille

Yleisesti kannustaisin vaihtoon lähtijöitä olemaan oma-aloitteisia sosiaalisesti, koska vaihtojakson tulee olemaan paljon mahdollisuuksia tutustua uusiin ihmisiin, ja vaihdon navigoiminen on huomattavasti hauskempaa hyvässä seurassa! Voin myös suositella filmikameran ottamista mukaan, koska filmin kehittäminen ja skannaaminen on hyvin kätevää ja edullista Koreassa.

Tässä vielä muutama käytännön neuvo:

  • Korean henkilöllisyyskortin (Residence Card) saapuessa jokainen vaihto-opiskelija ilmoitetaan osaksi Korean omaa henkivakuutussysteemiä, josta maksetaan kuukausittain noin 56 000 wonia. En itse ollut huomannut Yonsein mainitsevan tästä hakuvaiheessa, mutta saatoin myös vain missata sen. Jotkut ovat onnistuneet mitätöimään tuon vakuutuksen, mutta itse kun soitin vakuutuksesta vastaavan tahon asiakaspalveluun ja kysyin asiasta, sain vain vastaukseksi, ettei sen mitätöinti ole mahdollista. Kannattaa siis varautua mahdollisiin lisäkuluihin!
  • Vaihdon aikana syöminen tulee luultavasti painottumaan lähinnä ulkona syömiseen, koska sen lisäksi, että ainakin asuntolamajoituksessa kokkaaminen on melko haastavaa, elintarvikkeiden ostaminen ruokakaupasta on usein melko kallista, joten ulkona syöminen tulee usein myös halvemmaksi. Tämä ei välttämättä ole ongelma, varsinkin jos ei tykkää kokkaamisesta, mutta esimerkiksi kasvis- tai vegaaniruokaa tarjoavia ravintoloita voi olla hankala löytää, varsinkin Soulin ulkopuolelta.
  • Vaikka ennen Koreaan lähtöä saadussa viisumissa lukisi oleskelun pituutena 4 kuukautta, ei syytä huoleen. Residence Cardin saapuessa saat uuden oleskeluajan, mikä on muutaman kuukauden pidempi kuin viisumissa ilmoitettu aika, joten itsekin pystyin oleskelemaan maassa kuutisen kuukautta.
  • Korealaisissa kahviloissa ei ole maitopistettä! Kahviloiden juomat ovat yleensä myös erittäin makeita suomalaiseen makuun. Itselleni ratkaisu ei-niin-makeaan juomaan löytyi Starbucksista, jossa baristat ovat tottuneita säätelemään juomien makeutta asiakkaan toiveiden mukaan

Vaihtokertomus, Seoul National University, syksy 2022

Humanistisen tiedekunnan opiskelija

Vaihtoni Soulissa oli ehdottomasti yksi hienoimmista ja opettavaisimmista kokemuksistani. Täysin erilaisessa kulttuurissa eläminen oli haasteellisempaa kuin alkuun osasin aavistaa, mutta loppujen lopuksi todella palkitsevaa. Kielen pääaineopiskelijalle tämä on kokemus, joka ehdottomasti tulee opintojen aikana kokea!

Saapuminen, ensimmäisten viikkojen tunnelmat ja arki Soulissa

Saavuin Korean kuukautta ennen lukukauden alkua, elokuussa 2022. Suosittelenkin kaikille matkustamista vaihtokohteeseen hyvissä ajoin, jotta ehtii rauhassa asettumaan aloilleen ja tutustumaan uuteen ympäristöön. Ensimmäisen kuukauden aikana matkustelin myös kauemmas, ja tähän ei enää lukukauden alettua olisi ollut aikaa. Ensimmäiset viikot Koreassa menivätkin oikeastaan vain lomatunnelmissa, ja tietysti Korean hektiseen kulttuuriin sopeutuessa.

Ennen lukukauden alkua edessä oli kurssi-ilmoittautuminen, joka aiheuttaa harmaita hiuksia itse kullekin. Kurssit valitaan nopein-ensin-periaatteella, jos kurssille on alkukartoituksessa enemmän halukkaita kuin on paikkoja. Itselläni kävi hyvä tuuri kurssien kanssa, ja pääsin kaikille haluamilleni kursseille. Lisäksi minun täytyi tehdä korean kielen tasotesti korean opintoja varten. Tämä koostui kirjallisesta kokeesta ja haastattelusta. Lukukauden alkua värittivät kampuksella eksyminen, tuutoriorganisaatio SNU Buddyn järjestämät tapahtumat ja uusien kaverisuhteiden luominen.

Arki Koreassa koostui luonnollisestikin opinnoista ja kavereiden kanssa ajan viettämisestä. Itse halusin panostaa Korean kulttuuriin ja nähtävyyksiin tutustumiseen, joten opiskelun sijaan vietin paljon aikaa eri kaupunginalueisiin tutustuen. Tavallinen arkipäiväni koostui siis aamuluennosta, lounaasta ja kaupunkiin tutustumisesta. Viikonloppuisin kävin vuorilla vaeltamassa ja kun vapaata oli hieman enemmän, matkustin vähän kauemmas. Kurssini eivät olleet kovin vaativia, joten minulla oli tähän mahdollisuus.

Koreassa julkisilla liikkuminen on todella helppoa ja suhteellisen edullista. Lisäksi vuoria on todella paljon, ja vaeltamaan pääsee ihan keskustassakin. Korealaiset rakastavat kahviloissa käyntiä, ja niitä löytyy jokaiseen makuun. Edullisia nähtävyyksiä ovat palatsit ja niiden laajat ulkoilualueet sekä museot, joista osa on ilmaisia. Tekemistä siis todellakin riittää, ja sitä oli ehkä liikaakin. Minulla oli vaikeuksia vain levätä ja olla tekemättä mitään, kun tuntui, että aika loppuu kesken.

Asuminen

Koreassa voi asua edullisesti yliopistojen asuntolassa ja pienessä goshiwon -huoneistossa, mutta itse päädyin muuttamaan parin koulukaverin kanssa Airbnb-asuntoon. Asunto oli suhteellisen kallis, mutta mielenkiintoisella alueella hyvien kulkuyhteyksien varrella. Se myös sijaitsi toisella puolella kaupunkia, joten matkustaminen yliopistolle kesti ruuhkatunteina 1,5 tuntia! Toisaalta itse viihdyin paremmin alueella, missä asuin kuin yliopiston läheisillä alueilla. Koreassa on siis paljon vaihtoehtoja asumiselle, ja kannattaakin miettiä sijainti ja oma budjetti tarkkaan. Näin jälkikäteen ajattelen, että Airbnb oli turhankin kallis, ja olisin voinut säästää satoja euroja muuttamalla esimerkiksi goshiwoniin. Mutta ehdottomasti pidin siitä, että asuin kauempana yliopistosta, etten viettänyt koko vaihtoa vain yhdellä alueella, vaan pystyin luentojen jälkeen kotiin palatessani seikkailemaan Soulin läpi!

 

Vaihtoyliopiston kurssit, opetuskulttuuri ja kokeet

SNU:ssa on mielestäni todella hyvä ja laaja englanninkielinen kurssivalikoima. Vaikka kilpailu tietyistä kursseista on kova, varmasti löytyy jonkin kurssi, jolle pääsee. Kursseihin kannattaa huolellisesti perehtyä ja listata paljon varavaihtoehtoja. Itse opiskelin lähinnä koreaan liittyviä kursseja, mutta vaihtokavereillani oli kursseja esimerkiksi avaruuteen ja intialaiseen mytologiaan liittyen. Itselleni ei tullut alkuun mieleenkään, että voisin tällaisiakin kursseja ottaa, mutta toisaalta tarkoituksenani olikin hyväksi lukea kaikki kurssit tutkintooni. Mutta jos teet vaihtokursseista valinnaisen opintokokonaisuuden, suosittelen ehdottomasti tutustumaan myös oman alan ulkopuolisiin kursseihin!

Itse opiskelin myös korean kieltä kielikeskuksen kautta. Sielläkin on useita eri ohjelmia eritasoisille opiskelijoille, ja myös näiden aikatauluihin kannattaa tutustua. Kurssit ovat kuitenkin maksullisia opiskelijoille, joiden pääaine on muu kuin korean kieli. Itse kuitenkin koen, että kurssit todella edistivät kielitaitoani, joten suosittelen niitä ehdottomasti! Korean kieltä voi opiskella yliopistolla myös ilmaiseksi, kun valitsee yliopiston omia kursseja.

Koreassa on yleistä, että luennot ovat lähinnä luennoitsijan monologia ja opiskelijat vain kuuntelevat ja tekevät muistiinpanoja. Itselläni sattui hyvä tuuri kurssien kanssa, sillä kaikki olivat todella helppoja, eikä yhtään midterm-koetta ollut. Normaalisti Koreassa on kaksi tenttijaksoa, mutta tämänkin toteutuminen riippuu kurssista.

Loppukokeiden vaativuus on myös todella kurssikohtaista. Itse pääsin jälleen todella helpolla, vain yksi koe ja kaksi esseetä. Vaihtokavereiltani sen sijaan kuulin, että osa ei ollut päässyt edes midterm-kokeista läpi. Kannattaakin huomioida kursseja valitessa, kuinka monta opintopistettä oma yliopisto vaatii, ja kuinka paljon aikaa ja resursseja haluaa opiskeluun vaihdossa käyttää.

Lukukauden kesto ja lomat

Syyslukukausi alkoi syyskuun alussa ja loppui omalla kohdallani joulukuun puolivälissä. Kursseista tosin riippuu, milloin lukukausi käytännössä loppuu, sillä osalla vaihtokavereistani oli tenttejä vielä jouluaattona. Syyslukukaudelle osuu useampi arkipyhä, muun muassa korean elonkorjuujuhla Chuseok, joten alkulukukaudesta sai nauttia lomailusta. Chuseokin aikaan tosin ei kannata suunnitella matkustavansa, sillä korealaiset tapaavat tuolloin matkata perheidensä luo, ja kilpailu juna-, bussi- ja lentolipuista on kova. Myös liikkeet ovat usein suljettu Chuseokin aikaan.

 

Mikä yllätti vaihdon aikana

Korea on tunnettu monipuolisesta ruokakulttuuristaan, mutta näin kasvissyöjänä sopivan ruuan löytäminen on yllättävän haastavaa. Itse syön kylläkin kalaa, mutta silti ruokapaikkoja tuntui olevan todella rajallisesti. Pikaruokapaikoissakaan ei oikeastaan ollut kasvisruokavaihtoehtoja, maksimissaan kalaburgeria. Onneksi asuinalueeltani löytyi pari paikkaa, josta tiesin aina saavani lihatonta ruokaa, ja vaihdon aikana kielitaitoni kehittyi niin, että pystyin kommunikoimaan tarjoilijoiden ja kokkien kanssa. Koreassa siis ei kaikissa ravintoloissa ole englanninkielentaitoista henkilökuntaa tai edes englanninkielisiä menuja.

Toinen minut yllättänyt asia oli ihmisten paljous. Metroihin täytyi ruuhka-aikana ahtautua, ja vuorellekin kiivetessä täytyi huipun kuvauspaikalle jonottaa 40 minuuttia. Ei ollut väliä, minne meni tai paljonko kello oli, niin aina tuli vastaan ihmisiä. Suomessa olen tottunut viettämään aikaa luonnossa niin, ettei ympärillä ole ketään. Koreassa se oli käytännössä mahdotonta.

 

Mitä vaihtoyliopistoosi hakevan opiskelijan kannattaisi mielestäsi huomioida

Vaihtoon haun alkuprosessi on todella stressaava, ja vaatii paljon työtä. Lisäksi ensimmäisiin viikkoihin vaihtokohteessa kuuluu asiakirjojen täyttöä, ja itse ainakin kaduin useampaan otteeseen vaihtoon lähtöä prosessin alkuvaiheissa. On hyvä varautua tähän, mutta muistaa, että kun vain jaksaa suoriutua paperitöistä, on vaihtokokemus todella sen arvoinen.

Lisäksi kannattaa tosiaan miettiä oma budjetti asumisen suhteen, ja se aika, jonka kohdemaassa haluaa viettää, mikäli haluaa matkustella. Myös kurssien määrä ja vaativuus kannattaa suunnitella sen mukaan, miten haluaa aikansa kohdemaassa käyttää.

Paluu Suomeen

Palasin Suomeen tammikuun puolessa välissä, kuukausi lukukauden päättymisen jälkeen. Olen todella tyytyväinen siitä, että varasin lennot vasta tammikuun puolelle, sillä Koreassa on niin paljon nähtävää ja koettavaa, että ne vajaat kuusi kuukautta, jotka siellä vietin, eivät todellakaan riittäneet. Lisäksi ehdin vielä tehdä matkan Japaniin ennen Suomeen paluuta.

Paluu Suomeen onnistui mutkattomasti, eikä kummempaa paperiruljanssia ollut. Suomessa palasin arkeen lähes välittömästi, ja vaihto tuntuikin enemmän unelta, kuin todelliselta kokemukselta. Vieläkin tuntuu, kuin vaihdosta olisi kauankin aikaa, vaikka olen ollut Suomessa vasta kolme kuukautta!

Kuten jo alussa sanoin, vaihtokokemukseni on ollut yksi elämäni hienoimpia, ja suosittelen sitä ehdottomasti kaikille. Ennen vaihtoa hakemusten, viisumien ja muiden papereiden täyttö tuntui todella stressaavalta ja raskaalta, mutta kun siitä oli selvitty, pystyi keskittymään täysin itse vaihtokokemuksiin. Vaihtooni kuului paljon vastoinkäymisiä ja suruakin, mutta päällimmäisenä mieleen ovat jääneet ne hyvät hetket ja ajattelenkin oppineeni vaihdon aikana todella paljon myös itsestäni. Opiskelijavaihdoltani sain siis paljon enemmän, kun osasin odottaa!

Vaihtokertomus, George Mason University, syksy 2022

Humanistisen tiedekunnan opiskelija

Saapuminen ja ensimmäiset viikot

Ennen Yhdysvaltoihin lähtöä minun täytyi tehdä melko paljon muuttoon liittyviä paperitöitä. Kaikkein keskeisimpänä oli tietysti viisumin hankkiminen, joka kaikesta stressaavuudesta ja byrokratiastaan huolimatta sujui melko mutkattomasti. Vaihtoyliopistolle tuli tämän lisäksi hankkia erinäisiä todistuksia esimerkiksi varallisuudesta ja kielitaidosta, sekä joitakin uusia rokotuksia tuli ottaa. Kaiken kaikkiaan matkaa edeltävät viikot olivat stressaavia hankitavien dokumenttien paljouden ja aikataulun kireyden vuoksi, mutta sain kuin sainkin viisumiasiani kuntoon kokonaiset kaksi viikkoa ennen lähtöä, joka ei tosiaankaan ollut varmaa Yhdysvaltojen konsulaatin huiman viisumijonon vuoksi.

Lähtöä edeltäneestä kiireestä huolimatta itse saapuminen kohteeseen sujui mukavasti. Ensimmäisenä kohtana listallani minulla oli paikallisen puhelinliittymän hankkiminen, mutta kävi ilmi, että tarvitsin liittymän lisäksi myös uuden puhelimen, sillä oma puhelimeni oli Eurooppalainen malli, eikä siten yhteensopiva Yhdysvaltojen liittymän kanssa. Jouduin ostamaan myös adaptereita sähkölaitteideni johdoille, sillä niissä oli tietysti kaikissa suomalaisiin pistorasioihin tarkoitetut päät. Suosittelenkin siis Yhdysvaltoihin lähtiessä tarkistamaan etukäteen oman puhelimen sopivuuden netistä, ja kyselemään josko tutuilta löytyisi adaptereita, joita voisi ottaa lainaan, sillä siinä säästää melko suuren kuluerän heti vaihtomaahan saapuessa.

Olin lähtenyt matkaan hyvin kevyin varustein, niin että mukanani oli vain yksi matkalaukku ja reppu. Vaihtoyliopistolle päästyäni minua odotti siis ensimmäisenä tarpeellisuuksien kuten pyyhkeiden, tyynyjen ja lakanoiden hankinta. Onnekseni yliopistolta oli hyvät bussiyhteydet lähimpään Walmart-supermarkettiin, josta löytyi kaikki tarpeellinen ensihätään. Sainkin siis keskittyä uuden asunnon sisustamisen sijasta ensimmäiset viikkoni kampuksella ja kaupungilla kiertelyyn, sekä kansainvälisten opiskelijoiden orientaatioviikon tapahtumiin.

Asuminen

Olin saanut huoneen yliopistoni asuntolasta, joka osoittautui parhaaksi majoittautumisvaihtoehdoksi sekä sijaintinsa että hintatasonsa puolesta. Kaupunki, jossa yliopistoni sijaitsi, oli pienehkö, miltei opiskelijakaupunki, mutta se sijaitsi aivan Washington DC:n laitamilla, joka tarkoitti, että asuntojen vuokrat alueella olisivat olleet melko hintavia yksin. Oman asuntolahuoneeni hintaa ajoi alas myös se, että jaoin huoneen kahden muun paikallisen opiskelijan kanssa. Tämä oli suuri totuttelu alkuun, mutta loppujen lopuksi yhteiselo kämppisten kanssa sujui mukavasti, ja meistä tuli läheisiä ystäviä.

Arki kohteessa

Yhdysvalloissa yliopistokulttuuriin kuuluu keskeisenä osana kerho- ja harrastustoiminta. Kampuksella toimikin hyvin monia erilaisia kerhoja ja urheilujoukkueita, eli kaikkiin makuihin löytyi toimintaa koulupäivien ulkopuolelle. Itse liityin yliopiston miekkailuseuraan sekä soutujoukkueeseen, sekä kävin pelaamassa lautapelejä lautapelikerhossa. Tähän sai hyvin kulumaan niin arki-illat kuin viikonloputkin, sillä treenien lisäksi joukkueen kanssa oli mahdollisuus lähteä kisamatkoille lähialueelle. Kävin itse osallistumassa yhteen miekkailuturnaukseen Marylandin yliopistolla, muutaman tunnin ajomatkan päässä vaihtoyliopistostani.

Vain vaihto-opiskelijoille suunnattua toimintaa ei yliopistolla järjestetty laisinkaan, mutta kansainvälisille opiskelijoille yleisemmin tapahtumia onneksi löytyi, vaikkakin Yhdysvalloissa paikallisiinkin tutustuminenkin oli helppoa, eikä siten pelkkiä vaihtariporukoita oikein päässyt syntymään.

Opetus ja kokeet

Itse opiskelussa oli keskiössä vielä Suomea enemmän esseiden kirjoittaminen. Kaikilla kursseillani kirjoitettiin useampia esseitä, yhdellä jopa muutaman viikon välein, mutta opetus ei muuten ollut vaikeustasoltaan suomesta eroavaa. Eräänä erikoisuutena, johon itse olen Helsingin yliopistossa opiskellessani törmännyt harvemmilla kursseilla, oli monivalintakokeiden yleisyys. Tämä aiheutti minussa esseevastauksiin tottuneena hämmennystä, mutta ei suurempia ongelmia

Luentoja oli tyypillisesti kaksi viikossa, ja niiden pituudet vaihtelivat puolestatoista tunnista kolmeen ja puoleen tuntiin. Yhdellä kursseistani, jolla opimme teatteriproduktioiden tuottamisesta, meillä oli myös käytännönläheisempää opetusta luokkahuonetyöskentelyn lisäksi, eli teimme kaikki viikossa yhden muutaman tunnin työvuoron koulun puvustamossa tai lavastamossa.

Lukukausi ja lomat

Lukukausi alkoi elokuun lopulla ja jatkui joulukuun alkupuolelle asti. Kursseissa pidettiin lukukauden puolessa välissä midterm-kokeet, jotka olivat puolet kurssin loppuarvosanasta, ja toisen puolen määrittivät loppukokeet lukukauden lopussa. Midtermit eivät kaikilla kursseilla olleet koeviikkomaisesti samaan aikaan, vaan niitä oli muutaman viikon aikavälillä sen mukaan, miten kurssien opettajat olivat niitä päättäneet pitää. Samaten loppukokeet levittäytyivät lukukauden kahden viimeisen viikon ajalle, riippuen kurssin omasta aikataulusta.

Syksylle ei osunut kiitospäivän lisäksi pidempiä lomia, joita kevätlukukaudella taasen olisi ollut. Kiitospäivän aikaan ehti kuitenkin hyvin matkustella, ja monet vaihto-opiskelija ystäväni lähtivätkin silloin reissuun. Itse suuntasin New Yorkiin, sillä olin halunnut nähdä sen kuuluisan kiitospäivän paraatin.

Yllätyksiä ja huomioita

Yhdysvallat oli vaihtokohteena hyvin mielenkiintoinen paikka, erityisesti sen koon ja vaihtelevaisuuden takia, mutta makumatkaksi reissua on vaikea sanoa. Yhdysvalloissa suurin osa ruoasta on hyvin prosessoitua ja lisättyä sokeria löytyy jopa ruuista, joista sitä ei odottaisi löytyvän. Onkin siis hyvä varautua siihen, että jos tahtoo syödä terveellisempää ruokaa, on se huomattavasti hintavampaa kuin enemmän prosessoitu ruoka. Myös yliopiston ruokaloissa pitsa ja hampurilaiset olivat jokapäiväinen näky, eli leffoissa nähtävät ruokailutottumukset olivat paikallisille todellakin arkipäivää.

Tämä oli tietysti minulle yllättävää, muttei lainkaan suurin kulttuurishokki. Suurinta totuttelua nimittäin minulle vaati Yhdysvaltojen smalltalk-kulttuuri, jossa standardina on kysellä kuulumisia jokaiselta asiakaspalvelijalta, jonka kanssa asioit, oli sitten kyseessä kahvila tai ruokakauppa. Onneksi tälle small talkille oli tietty käsikirjoitus, jota siinä piti toistuvasti noudattaa, eli muutaman viikon kohdemaassa asuttuani sain siitä jo hyvin kiinni.

Paluu suomeen

Vaikka vaihtoyliopiston kanssa oli ollut joitakin ongelmia ennen lähtöä, oli kotiinpaluu yliopiston kannalta sujuvaa. Yliopistoni lähetti automaattisesti opintotodistukseni suoraan Helsingin yliopistolle, eli minun ei tarvinnut itse huolehtia todistusten pyytämisestä tai toimittamisesta.  Sain siis keskittyä itse toipumaan kulttuurishokista, joka taas suomeen palattuani iski minuun. Paikalliset tavat ja smalltalk-kulttuuri olivat jääneet päälle, ja meni muutamia viikkoja tottua taas oman lähikaupan tuotevalikoimaan ja Helsingin joukkoliikenteeseen. Suurimpana yllätyksenä iski se, että olin muutamassa kuukaudessa tottunut dollareihin niin paljon, että ensimmäisinä viikkoina suomessa eurot hämmensivät minua.

Vaihto oli kuitenkin ehdottomasti yksi elämäni parhaimpia kokemuksia, ja suosittelenkin lämpimästi kaikkia Yhdysvaltoihin vaihtoon lähtemisestä kiinnostuneita hakemaan sinne. Kaikessa koossaan se on vaihtokohteena erittäin monipuolinen, ja tarjoa paljon sekä kaupunkimatkailusta kiinnostuneille kuin luontoa rakastavillekin.

Vaihtokertomus, Kööpenhaminan yliopisto, syksy 2022

Humanistisen tiedekunnan opiskelija

Valitsin Kööpenhaminan vaihtokohteekseni hetken mielijohteessa. Olin vaihdossa syyslukukauden, joka kestää virallisesti syyskuun alusta tammikuun loppuun.

Vaihdon alku

Suosittelen osallistumaan kaikkiin mahdollisiin opiskelijatapahtumiin ainakin parin ensimmäisen viikon aikana. Kannattaa olla aktiivinen Facebookissa, sillä kaikki käyttää sitä Tanskassa ja siellä ilmoitetaan kaikista mahdollisista tapahtumista. Vaihdon ensimmäiset viikot olivat minulle kaikessa sosiaalisuudessaan melko rankat, sillä en ole tottunut olemaan jatkuvasti isossa porukassa tuntemattomia ihmisiä. Orientaatioviikolle kannattaa osallistua, sillä itse tutustuin siellä suurimpaan osaan vaihtarikavereistani. Vaihdossa tutustui myös hyvin erityyppisiin ihmisiin, kuin mitä kaveripiiriini kuuluu Helsingissä. Suurin osa tapaamistani vaihtareista oli kandidaattivaiheen opiskelijoita, jotka olivat menneet yliopistoon suoraan lukiosta, joten välillä kaipasin oman ikäistä seuraa.

Koin, että ensimmäisen kuukauden jälkeen oli todella hankala tutustua uusiin ihmisiin, sillä erityisesti vaihto-oppilaat olivat jo aika lailla ryhmäytyneet. Jos sellaista on tarjolla, niin ilmoittaudu mukaan ”tuutoroitavaksi”. Itse unohdin ilmoittautua vaihtareille tarjottavaan tuutorointiin ja tästä syystä tuntui, että jäin ilman tukiverkkoa ja moniin arjen ongelmiin piti itse etsiä ratkaisut. Vaihtarikavereilta toki sai tukea, mutta moni oli erityisesti syksyn alussa yhtä tietämättömiä käytännön asioissa kuin minä.

Jos olet vain yhden lukukauden kannattaa harkita, tarvitsetko CPR-numeroa (tanskalainen henkilötunnus) vai et. Yli kuusi kuukautta Tanskassa asuville sen hakeminen on pakollista. Itse päätin hakea CPR-numeroa, sillä sen avulla saa ilmaisen terveydenhuollon. Syksyllä palvelu oli kuitenkin ruuhkautunut, joten sain omani vasta lokakuun loppupuolella. Jälkikäteen mietittynä yhden lukukauden opiskelijana CPR ei ollut paperityön ja maahanmuuttovirastossa käyntien väärti, sillä minulla oli myös koko vaihdon ajan voimassa oleva matkavakuutus, joka olisi kattanut sairaalakulut. CPR:n hakeminen kirjasi minut pois Suomen väestörekisteristä, joten minun piti käydä maahanmuuttovirastossa Helsingissä ilmoittautumassa, kun palasin Suomeen.

Arki kohteessa: ruoka, liikkuminen ja hintataso

Tanska on kaiken kaikkiaan kallis maa. Edullisempia ruokapaikkojakin löytyy, jos jaksaa etsiä. Suosittelen esimerkiksi käymään edullisella lounaalla/päivällisellä Folkhuset Absolonissa tai viinillä Pompette tai Minas Kaffebarissa NØrrebrossa.  Käytännössä en syönyt kovin usein ulkona vaan tein pääasiassa ruuat itse. Opiskelijalounas kampuksella oli noin 5 euron luokkaa. Kööpenhaminassa on ihania kahviloita ja ravintoloita, joissa kannattaa kuitenkin käydä aina välillä, vaikka hinnat ovatkin korkeita. Erityisesti kannattaa syödä leivoksia ja pullaa!

Oman kokemukseni mukaan Rema 1000 on halvin ruokakauppa ja Irma on kallein. Olin vähän yllättynyt, että kaikki ruokakaupat, erityisesti pienemmät eivät myy perus vegaanituotteita esimerkiksi tofua tai kauramaitoa.

Julkisilla liikkuminen on kallista, mutta itse käytin niitä silti, sillä asuin vähän kauempana keskustasta. Kuukausilipun tai opiskelijakuukausilipun ostaminen oli todella hankalaa, se vaati käytännössä tanskankielentaitoja ja CPR-numeron. Yksittäisiä matkoja kannattaa maksaa Rejsekort:illa, joita voi ostaa ja joihin voi ladata arvoa jokaiselta metroasemalta. Ei kannata maksaa lippuja mobiilisovelluksella, sillä siellä liput ovat kalliimmat, etkä saa alennusta matkustamisesta ei-ruuhka-aikoina. Itse opin tämän kantapään kautta, sillä syyskuun aikana minulla meni noin 100 euroa pelkkiin mobiilimetrolippuihin.

Suosittelen ehdottomasti hankkimaan pyörän. Minulle pyöräily osoittautui yhdeksi ihanimmista asioista Kööpenhaminassa. Vuokrasin Swapfiets-pyörän opiskelijakuukausihintaan (noin 25e) ja se toimi hyvin. Pyörätiet ovat leveät ja toimivat, eikä tarvitse pelätä autoilijoita eikä jalankulkijoita. Liikennesäännöt ja käsimerkit kannattaa osata, sillä pyöräillessä ruuhka-aikoina, aamuisin ja iltapäivisin, ei ole aikaa jahkailuun.

Suomeen verrattuna käytetyt vaatteet olivat tosi kalliita.  Jos haluaa löytää edullisempia kirpputoreja, kuin keskustan vintage-liikkeet, kannattaa lähteä kauemmas keskustasta. Esim. Kirppu nimiseltä itsepalvelukirpputoriketjulta löysin edullisia ja kivoja vaatteita.

Vaihtoyliopiston kurssit, opetuskulttuuri ja kokeet

Alun perin ilmoittauduin oman pääaineeni kahdelle kurssille, mutta jostain syystä minut laitettiin kursseille, jotka eivät mitenkään liittyneet tutkintooni tai valinnaisiin opintoihini. Päätin kuitenkin olla valittamatta ja mennä näille kursseille, sillä ne vaikuttivat kiinnostaville.

Kurssit kestivät koko lukukauden (molemmista kursseista sai 15opintopistettä), ja olin yllättynyt miten vähän niissä oli tehtävää verrattuna Helsingin yliopiston kurssivaatimuksiin. Luentoja oli kaksi kertaa viikossa, mutta niissä ei ollut läsnäolopakkoa. Luento kesti noin 3 tuntia, mikä tuntui todella pitkälle, vaikka joka tunti pidettiin pieni tauko.

Kurssi suoritettiin palauttamalla tenttiviikolla essee, jonka pituus oli kurssista riippuen 15–21 sivua. Olin yllättynyt, miten paljon lähdemateriaalia esseissä piti käyttää. Toisen kurssini essee, jonka piti olla 21–25 sivua, piti sisältää lähdemateriaalia vähintään 1200 normaalisivun verran. Esseet tarkistivat arviointiryhmä, ja esseesuorituksessa oli jyrkemmät säännöt kuin mihin olen tottunut Helsingin yliopistossa: palautuspäivämäärissä, sivumäärissä ja lähdemateriaalin sivumäärissä ei ollut joustonvaraa.

Läsnäolopakkoa ei luennoilla ollut, esseen aiheen sai valita vapaasti, eikä sen tarvinnut käsitellä luentojen aihetta, joten luennoilla oli yleensä todella vähän ihmisiä. Opetus oli peruslaadukasta, mutta itse koin tehokkaammaksi käyttää luentojen ajat esseiden kirjoittamiseen ja lähdemateriaalin lukemiseen. Luennoilla oli jonkun verran ryhmäkeskustelua, mutta en kokenut opetustyylin eroavan erityisesti humanistisesta opetuksesta Helsingissä.

Muilta vaihtareilta tosin kuulin, että minulla oli käynyt tuuri: monilla muilla oli kursseilla läsnäolopakko, ne sisälsivät paljon pakollisia tehtäviä ja tentit kaksi kertaa lukukaudessa.  Tanskassa on myös tavallista suulliset tentit.

Kurssit arvioidaan asteikolla F-A tai 3-12. Koska Helsingin yliopisto käyttää eri arviointiasteikkoa kurssit arvioidaan Sisuun ”hyväksytty/hylätty”. Tämä tuli minulle yllätyksenä vaihdon jälkeen ja jäi harmittamaan, sillä sain kursseista todella hyvät arvosanat ja olin toivonut, että ne nostaisivat keskiarvoani.  Jos olisin tiennyt tämän vaihtoni aikana, olisin suhtautunut esseesuorituksiin rennommin.

Kööpenhaminan yliopistossa on paljon mielenkiintoisia kursseja tarjolla, joten jälkikäteen mietittynä olisi pitänyt vaatia pääsyä omaan alaan liittyville kursseille, niin olisin saanut enemmän irti opinnoistani vaihdossa.

Asuminen

Asuin kämppisten kanssa jaetussa opiskelija-asunnossa, jonka vuokrasin Kööpenhaminan yliopiston suositteleman Housing Foundation Copenhagenin kautta. Olin kuullut ristiriitaisia lausuntoja Housing Foundationista, mutta minun vuokrausprosessini meni suht sujuvasti. Asunnon valitseminen saatavilla olevista huoneista oli stressaavaa, sillä kaikki muutkin vaihto-oppilaat olivat samaan aikaan sähköisessä järjestelmässä varaamassa huoneita. Järjestelmä ehdottaa hakijalle kaikista edullisinta tarjolla olevaa huonetta ja minä päätin lopulta vuokrata kyseisen huoneen, sillä edulliset ja paremmilla sijainnilla olevat huoneet vuokrattiin heti ja varaamistilanne oli hektinen.

Asuntola oli nimeltään Signalhuset Kollegiet, joka sijaitsee Ørestadissa, lähellä lentokenttää. Signalhuset sijaitsee todella lähellä omaa, humanististen aineiden, kampustani (South Campus) ja oli arkkitehtuuriltaan kiinnostavan moderni.  Ørestad sijaitsee lähellä suurta luonnonsuojelualuetta, joten se on ideaali paikka myös jokapäiväiseen lenkkeilyyn ja luonnossa pyöräilyyn. Keskustaankin pyöräilee noin 20 minuutissa. Alueen hieno arkkitehtuuri, hyvät palvelut Fields-tavaratalossa, pyöräilyetäisyys kampukselle sekä luonnonläheisyys tekivät alueesta itselle mieluisan asuinpaikan. Huone kimppakämpässä oli siisti ja yksinkertaisesti kalustettu. Kuukausivuokra oli suurin piirtein 500 euron luokkaa. Vuokran lisäksi piti maksaa kerran lukukaudessa noin 880 euron ”service, administration and handling fee” mikä oli mielestäni turhaa rahastusta. Jaetussa keittiössä oli kaikki tarvittavat astiat ja ruoanlaittovälineet.

Housing Foundationin kautta vuokratessa, ei voi itse valita kämppiksiä, joten on arpapeliä ketä kanssasi tulee asumaan. Oma kämppiskokemukseni oli huono, sillä yksi kämppiksistäni (meitä oli yhteensä neljä) oli todella sotkuinen, piti lemmikkejä talon sääntöjen vastaisesti ja suhtautui vihamielisesti meidän muiden kämppisten kehotuksiin siivota ja ehdotuksiin siivouslistoista. Asunnon sotkuisuus, kaoottisuus ja huono ilmapiiri vaikuttivat yleisesti vaihtokokemukseeni negatiivisesti. Se sai minut liikkumaan paljon ulkona ja välttelemään asunnossa olemista. Minulle paluu omaan kotiin Helsingissä oli helpotus rauhattoman ja kaoottisen kämppisasumisen jälkeen.

Kannattaa olla tarkkana, milloin lukukausi loppuu virallisesti ja milloin se käytännössä loppuu, ja sopia asumiskuvioista tämän mukaan. Erityisesti jos päättää vuokrata Housing Foundationilta kannattaa huomioida, että vuokraamisajan lyhentäminen on aika hankalaa, se maksaa ja siinä on lukuvuosittain tietyt määräajat, mihin mennessä lyhentäminen pitää tehdä. Käytännössä opetus kursseillani loppui jo joulukuun alkupuolella ja koska kurssini suoritettiin vain lähettämällä essee tammikuun alussa, päätin tulla jo ennen joulua kotiin Suomeen. Lyhensin vuokrasopimusta kuukaudella ja sain tammikuun vuokrasta vain puolet takaisin. Housing Foundationilla on muitakin outoja sääntöjä, jotka vaikuttavat rahastukselta. Esimerkiksi vuokrasopimuksen viimeinen päivä on kuun viimeinen päivä, mutta asunnosta tulee muuttaa pois viikko sitä ennen. Jälkikäteen mietittynä olisi ehkä kannattanut nähdä enemmän vaivaa ja vuokrata yksityiseltä.

Kaiken kaikkiaan Kööpenhamina on kaunis ja turvallinen vaikkakin kallis skandinaavinen kaupunki. Ihmiset ovat mukavia ja hymyileväisiä. Sotkuisesta, ongelmakämppiksestä huolimatta vaihtokokemukseni oli levollinen. Oli ihanaa, kun kursseilla ei ollut painostavia deadlineja enkä käynyt töissä opintojen ohessa, jolloin oli paljon aikaa tutustua kaupunkiin, urheilla, tavata ihmisiä ja pyöräillä. Kööpenhaminasta on melko edullista matkustaa muualle Eurooppaan, mutta itse en käynyt kuin junalla Malmössa ja Lundissa, minne pääsee noin puolessa tunnissa junalla. Suosittelen käymään taidemuseoissa Kööpenhaminan keskustassa, esimerkiksi Glyptoteketissä myös Kööpenhaminan ulkopuolella Arkenissa ja Louisiannassa.