Vaihtokertomus Universidad de Chile, Chile, lukuvuosi 2019-2020

Humanistisen tiedekunnan opiskelija

Ennen lähtöä

Olin kokonaisen lukuvuoden vaihdossa Universidad de Chilessä Santiagossa, Chilen pääkaupungissa vuonna 2019. Lukuvuosi kesti maaliskuusta joulukuuhun. Sain hyväksymiskirjeen suunnilleen marraskuun puolivälissä, minkä jälkeen pikkuhiljaa aloin tekemään lähtövalmisteluja. En voi painottaa tarpeeksi ajoissa olemista niiden kanssa, erityisesti viisumin kohdalla. Itselläni muutaman pienen hermoromahduksen jälkeen helpotuksen tunne oli valtava, kun viisumi oli taskussa tasan päivää ennen lähtöä, mutta suosittelen kuitenkin välttämään tämän ja aloittamaan viisumin hakemisen vaikkapa jo kaksi kuukautta aiemmin!

Myös rokotteiden hankkiminen kannattaa hoitaa ajoissa. Chileen ei periaatteessa kansalliseen rokotusohjelmaan kuuluvien rokotteiden lisäksi suositella ottamaan kuin Hepatiitti A -rokote, mutta itse otin tämän lisäksi rokotteet myös lavantautia, hepatiitti B:tä ja keltakuumetta vastaan (viimeisen tosin vasta myöhemmin Chilessä), koska matkustin myös muissa maissa (Peru, Bolivia, Brasilia, Argentiina), joissa esiintyi esimerkiksi keltakuumetta.

Matkavakuutuksen kanssa kannattaa vertailla hintoja eri vakuutusyhtiöiden välillä. Itse päädyin lopulta ottamaan vakuutuksen Fennialta, josta sain sen selkeästi halvimmalla: 360 euroa 11 kuukaudelle. Toisen pankkikortin hankkimista kannattaa myös harkita: itselläni kahdesta kortista oli hyötyä, kun toinen korttini kopioitiin noin vaihtoni puolivälissä, ja jouduin kuolettamaan sen.

Santiago auringon laskiessa
Santiago auringon laskiessa. Kuva Onerva Oja
Alkubyrokratia vaihtokohteessa

Maahan saavuttua oli kuukausi aikaa hoitaa viisumin rekisteröinti. Prosessi ei ollut mistään helpoimmasta päästä, koska poliisin luona käynnille ei yksinkertaisesti ollut vapaita aikoja nettiajanvarauksessa. Lopulta päädyimmekin ystäväni kanssa tekemään rekisteröinnin reissullamme Patagoniassa, koska saimme tietää, että sen voi tehdä missä vaan. Lopulta Santiagoon palattuamme meidän piti vielä käydä hakemassa kuvalliset henkilökorttimme (cédula), jossa lukee paikallinen henkilötunnus (RUT).

Jos haluaa hankkia paikallisen, ns. ”normaalin” puhelinliittymän, niin tällöin tulee hieman kikkailla, koska sellaista ei voi ulkomaalainen omilla tiedoillaan hankkia, ja itse sainkin liittymän hankittua kämppikseni äidin avulla. Prepaid-liittymällä kuitenkin pärjää myös oikein hyvin. Itselläni oli myös suomalainen SIM-korttini mukana, mistä oli hyötyä esimerkiksi silloin, kun puhelimeni varastettiin noin puolessavälissä vaihtoa – pystyin käyttämään suomalaista SIM-korttia uudessa puhelimessani siihen asti, kunnes sain uuden, chileläisen SIM-kortin hankittua. Hain myös heti aluksi paikallista opiskelijoiden julkisen liikenteen korttia eli TNE:tä, jolla julkisilla matkustaminen oli edullisempaa. Lisäksi yliopiston kautta hankittiin opiskelijakortti eli TUI.

Asuminen

Asuminen Santiagossa on halvempaa kuin Helsingissä. Tyypillinen hinta Providenciassa, eli kaupunginosassa, jossa itse asuin, oli noin 200 000-300 000 Chilen pesoa, eli reilu 200-300 euroa huoneesta kimppakämpässä. Hyviä asuinalueita omasta mielestäni olivat juurikin Providencia, ja sen lisäksi esimerkiksi Ñuñoa ja Las Condes, joista viimeinen saattaa olla ehkä vielä hieman kalliimpi. Ne ovat kaikki turvallisia ja hyvän matkan päässä keskeisiltä alueilta, ja suurin osa vaihtareista asuikin juuri näissä kaupunginosissa.

Näkymä vaihtoajan asunnon ikkunasta
Näkymä vaihtoajan asunnon ikkunasta. Kuva: Onerva Oja

Suosittu nettisivu etsiä kimppakämppiä on compartodepto.cl. Asuin itse ensimmäisen lukukauden yhden chileläisen pojan kanssa, ja noin puolessavälissä vaihtoani eli lukukausien välissä muutin ja asuin toisen lukukauden kolmen chileläisen kanssa. Santiagossa on myös paljon asuntoja, joita vuokrataan vain vaihtareille tai ulkomaalaisille, ja osa näistä on isoja vaihtarikämppiä, joissa voi asua vaikkapa 10-30 ihmistä. Itse tykkäsin asua chileläisten kanssa, koska heidän kauttaan tutustui muihinkin paikallisiin ja myös Chilen espanjaa pääsi oppimaan helposti heidän kanssa asuessa.

Opiskelu ja opetus

Kurssit olivat omasta mielestäni suunnilleen yhtä työläitä kuin Helsingin yliopistossakin, mutta tämä voi olla varmasti ala- ja myös kurssikohtaista. Kurssit saattoivat ehkä usein aluksi vaikuttaa siltä, että niissä olisi todella paljon työtä ja erityisesti hyvin paljon luettavaa, mutta loppujen lopuksi opettajat eivät ehkä kuitenkaan vaatineet niin paljon, mitä aluksi kuvitteli, ja itsekin sain loppujen lopuksi aika hyviä arvosanoja. Kaikkien kurssien alussa käytiin aina tarkasti läpi kurssin suoritus- ja arviointimenetelmät, ja ne koostuivat yleensä useammasta eri asiasta. Eräällä kurssillani oli myös suullinen loppukoe, mikä tosin johtui poikkeustilanteesta (lakosta), ja se järjestettiin vain meille vaihtareille, jotta pääsimme lopettamaan lukukauden ajallaan. Lukukauden alussa ensimmäiset kaksi viikkoa kursseja sai käydä kokeilemassa ja jättää pois, ja tätä mahdollisuutta kannattaa ehdottomasti hyödyntää, koska näin sai paremman kuvan siitä, mitä kurssit sisältävät, millainen opettaja niillä on, mitä niillä vaaditaan, yms. Itselläni oli ensimmäisellä lukukaudella kolme kurssia ja toisella lukukaudella neljä.

Orientaatio ei Universidad de Chilessä ollut kummoinen. Viikko ennen kurssien alkua oli yksi tervetuliaistilaisuus, jossa jotkut yliopiston henkilöt pitivät puheita, ja sen jälkeen tuli tiettynä päivänä mennä valitsemaan kurssit yliopistolle ns. tuutoreiden kanssa. Seuraavalla viikolla alkoivatkin jo luennot, jolloin mitään orientaatiota ei enää ollut, vaan kampuksella piti vain itse osata suunnistaa oikeisiin rakennuksiin ja luentosaleihin. Melkoista hämminkiä se oli ensimmäiset päivät, mutta toisaalta, siinä oppi tulemaan ulos mukavuusalueeltaan, kun piti vain rohkaista itseään kysymään apua eri henkilöiltä ja selviytyä!

Chileen mennessä yliopisto-opiskelijoiden lakkoiluun kannattaa varautua. Välillä saattoi olla yhden tai kahden päivän lakkoja, välillä taas pidempiä ja määrittelemättömiä, jolloin opiskelijat aina viikoittain äänestivät, jatkuisiko lakko taas viikolla eteenpäin, ja tällä menetelmällä omalla ensimmäisellä lukukaudellani alkanut lakko jatkuikin yli kaksi kuukautta. Opettajat ovat kuitenkin ymmärtäväisiä vaihtareita kohtaan, ja antavat heidän kyllä suorittaa kurssin jollain menetelmällä loppuun lakon aikana.

Seinämaalaus Universidad de Chilen kampusalueella
Seinämaalaus Universidad de Chilen kampusalueella. Kuva: Onerva Oja
Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville

Chilessä ilmasto voi yllättää, koska siellä voi olla melko kylmä talviaikaan. Kesä- ja heinäkuu olivat viileimmät kuukaudet, ja etenkin sisällä oli monesti kylmä, koska talojen lämmitys tai eristys ei ole mistään parhaasta päästä. Itse nukuin joskus talvella niin, että minulla oli kolme kerrosta vaatteita (esimerkiksi t-paita, neule ja huppari päällekkäin) ja vielä 2-3 peittoa/vilttiä, mutta silti saattoi olla kylmä.

Vaikka asuminen Chilessä onkin halvempaa, niin muuten se ei ole mitenkään erityisen halpa maa. Esimerkiksi kaupassa monet ruoka-aineet ovat samanhintaisia, elleivät jopa kalliimpia. Suomalaisella pankkitilillä ja -kortilla Chilessä pärjää hyvin. Automaateilta nostaminen on aika kallista, joten kannattaa nostaa aina mahdollisimman iso summa käteistä kerralla, tai sitten käyttää rahansiirtopalvelua, kuten esimerkiksi Small Worldia, jota itse käytin. Kyseisen sivuston kautta lähetin rahaa omalta pankkitililtäni ja kävin hakemassa sen käteisenä läheisestä rahanvaihtopisteestä. Palvelussa ei ole maksiminostomäärää, minkä ansiosta sen kautta sai nostettua kerralla käteistä enemmän, ja näin pääsi halvemmalla. Itse nostin käteistä lähinnä vuokraa varten, muuten käytin useimmiten korttia.

Julkista terveydenhuoltoa ei Chilessä vaihtareiden juuri kannata käyttää, koska matkavakuutus korvaa yksityisellä asioinnin. Itse kävin usean kerran lääkärissä angiinan takia, ja lääkäriajan sai helposti varattua netin kautta yleensä vaikka samalle päivälle tai huomiselle. Lääkäriltä sain reseptin antibiootteihin ja yleensä kasaan muitakin lääkkeitä, jotka pystyi hakea apteekista lääkärin antamalla reseptillä, ja kuiteista ja tositteista kuvat lähettämällä sai vakuutusyhtiöltä korvauksen.

Chilen aksentti saattaa aluksi säikäyttää, koska se on hyvin erilainen verrattuna muihin espanjan aksentteihin, ja sitä oli aluksi melko vaikea ymmärtää. Melko nopeasti siihen kuitenkin tottui, ja korva oppi ymmärtämään chileläistä aksenttia ja myös erilaisia ns. slangisanoja ja ”chilenismoja”. Chileläiset ovat yleisesti ottaen lämpimiä ja vastaanottavaisia ihmisiä sekä kiinnostuneita tutustumaan ulkomaalaisiin, mutta saattavat vaikuttaa muihin Latinalaisen Amerikan maihin, tai perinteiseen ”lattaristereotypiaan” verrattuna ujommilta, varsinkin aluksi, ja itsellä tulikin monesti kuvailtua että ”Chile on vähän kuin lattareiden Suomi”. Se oli siis mielestäni ihan hyväkin asia, koska se teki ehkä omaa tilaa arvostavalle

Turvallisuus

Chile on useimpiin lattarimaihin verrattuna selkeästi turvallisempi, ja Santiago yleisesti ottaen turvallinen kaupunki. Sielläkin on kuitenkin joitain alueita, kuten esimerkiksi keskustan alueet, joissa turvallisuuteen kannattaa kiinnittää vielä erityistä huomiota, eikä liikkua niillä alueilla yksin öisin – eikä osaan alueista välttämättä mennä lainkaan. Useimmissa kerrostaloissa on ala-aulassa kellon ympäri paikalla oleva vahtimestari, jolle pitää ilmoittautua RUT-henkilötunnuksella, jos menee käymään vaikkapa kylässä kaverin luona. Uber on Chilessä hyvin suosittu ja turvallinen liikkumisratkaisu, ja itsekin käytin sitä paljon. Etenkin öisin kannattaa suosia Uberilla liikkumista. Julkinen liikenne on myös turvallista käyttää, mutta toki omien tavaroiden kanssa kannattaa metrossa ja bussissa olla varovainen.

Chile on yksi maailman maanjäristysalttiimmista maista, ja maanjäristyksiä tuli ehkä noin kerran kuussa. Välillä ne olivat kuitenkin niin pieniä, että niitä tuskin tunsi, välillä hieman voimakkaampia ja kestivät kauemmin, mutta ei kertaakaan onneksi sellaisia, etteikö olisi säikähdyksellä selvinnyt. Chileläiset tietävät hyvin miten voimakkaassa maanjäristyksessä tulee toimia ja mitä eri keinoja on ennaltaehkäistä vaaratilanteita, ja kertovat näistä kyllä mielellään myös ulkomaalaisille.

Vapaa-aika

Opintojen ohella kerkeää mukavasti viettämään myös vapaa-aikaa, ja monet vaihtarit tekivätkin usein viikonloppuisin reissuja eri puolille Chileä. Välillä saattoi olla pidempiäkin vapaaputkia, kuten pääsiäispyhinä, ja tällöin pystyi reissata kauempanakin sijaitseviin kohteisiin. Itse kävin Santiagon lähikaupunkien lisäksi Etelä-Chilessä Patagoniassa ja Pucónissa, sekä Pohjois-Chilessä San Pedro de Atacaman aavikolla.

San Pedro de Atacama
San Pedro de Atacama. Kuva: Onerva Oja

Chilessä matkustaessa kannattaa suosia busseja. Ne ovat suunniteltu pitkiä matkoja varten, koska Chilessä etäisyydet ovat niin pitkiä, ja niiden penkit saa laskettua melkein kokonaan makuuasentoon, mikä tekeekin esimerkiksi yöbusseilla matkustamisesta hyvinkin mukavaa. Yleensä matkaan kuuluu myös esimerkiksi pieni aamupala tai välipala ja lisäksi viltti nukkumiseen. Suorastaan luksusta!

Vaihtokertomus Pontificia Universidad Católica del Perú, Peru, kevät 2020

Humanistisen tiedekunnan opiskelija

Lähdin vaihtoon Limaan, Peruun maaliskuussa 2020 haaveenani tutustua Latinalaiseen Amerikkaan ja kehittää espanjan kielen taitoani. Koronavirustilanteen vuoksi vaihtoyliopistoni lukukauden alkua lykättiin pian Peruun saapumiseni jälkeen, ja lopulta päätin lähteä takaisin Suomeen oleskeltuani Perussa vasta kuukauden verran. Koska koko lukukausi suoritettiin Perussa etäopetuksena, pystyin osallistumaan kursseille Suomesta käsin ja sainkin suoritettua lopulta suunnittelemani vaihto-opinnot kokonaisuudessaan, vaikka vaihto itse jäikin odotettua lyhyemmäksi.

Ennen lähtöä

Sain vaihtoyliopistosta hyväksymiskirjeen alkuvuodesta noin kaksi kuukautta ennen vaihtoni alkua. Sen yhteydessä annettiin ohjeita erilaisista dokumenteista, jotka täytyy olla mukana maahan tullessa. Peruun ei tarvitse hankkia viisumia etukäteen, vaan maahan tullessa myönnetään yleensä 90 päivän turistiviisumi, joka sitten myöhemmin vaihdetaan yliopiston ohjeistuksella opiskelijaviisumiksi. Itse viisumista ei siis tarvitse kantaa huolta ennen matkaa, mutta jotta viisumin muuttaminen onnistuu myöhemmin, tulee vaihto-opiskelijan pystyä todistamaan, että hänen varansa riittävät suunnitteluksi ajaksi (esim. todistus Kelan tuista, tiliote ja todistukset mahdollisista apurahoista). Lisäksi PUCP edellytti kattavan kansainvälisen sairasvakuutuksen ottamista vaihdon ajaksi. Sairasvakuutuksesta pitää lähettää todistus yliopistolle jo ennen vaihdon alku, joten tämä kannattaa hoitaa hyvissä ajoin.

Ennen lähtöä on myös tärkeää hoitaa tarvittavat rokotukset kuntoon. YTHS:llä on rokotuksia varten hyvät matkaneuvontapalvelut, joiden kautta saa nopeasti ohjeet sekä rokotusajat varattua. Suosittelen myös hankkimaan pakollisen sairasvakuutuksen lisäksi hyvän matkavakuutuksen.

Näkymä Baraconasta merelle
Näkymä Baraconasta merelle
Asuminen

PUCP ei järjestä asuntoja suoraan vaihto-opiskelijoille, vaan jokaisen tulee etsiä ja valita itselleen sopiva asuinpaikka. Vaihtoyliopisto lähettää kuitenkin ennen vaihdon alkua kattavan listan heidän suosittelemistaan asuntoloista ja host-perheistä asuinalueittain jaoteltuna. Turvallisimpana ja parhaana asuinalueena pidetty keskusta-alue Miraflores sijaitsee aika kaukana yliopistolta, ja pitkien välimatkojen sekä kaupungin liikenteen ruuhkaisuuden takia suosittelen asumaan mieluummin lähellä yliopistoa. Vaikka yliopiston tuntumassa olevat alueet eivät ole maineeltaan ehkä parhaita, koin niiden kuitenkin olevan varsin viihtyisiä ja rauhallisia. Asuminen on Limassa halpaa, ja vaikka asunnon valitseminen tuntui ensin vaikealta tehtävältä, oli asunnon saaminen päätöksenteon jälkeen helppoa.

Itse asuin Limassa viettämäni ajan asuntolassa kolmen muun vaihto-opiskelijan kanssa muutaman kilometrin päässä yliopistolta San Miguelin alueella. Asuntolaa pyörittävä perhe asui viereisessä talossa, ja he olivat aina valmiita auttamaan. Talon emäntä tulikin joka päivä juttelemaan ja tarkastamaan vointiamme, ja karanteenissa ollessamme pääsimme osallistumaan perheen taideprojektiin maalaamalla muiston itsestämme talon seinään. Suosittelen ehdottomasti opiskelija-asuntolaa asumismuodoksi Limassa, koska koin muilta vaihto-opiskelijoilta saamani vertaistuen tärkeäksi etenkin poikkeusolojen vallitessa. Lisäksi espanjani kehittyi hurjasti kämppisten kanssa puuhaillessa, vaikkemme päässeetkään paljon asuntolasta poistumaan.

Opiskelu ja opetus

Suoritin vaihto-opinnot lopulta kokonaan Suomesta käsin, sillä lukukauden alun siirtämisen myötä opetus alkoi vasta huhtikuun alussa, jolloin palasin jo Suomeen. Minulla ei ole siis harmikseni kokemusta kampuksella opiskelusta, enkä osaa sanoa, miten se eroaisi etäopetuksesta. Kampuksella ehdin käydä kuitenkin pyörähtämässä ensimmäisenä orientaatiopäivänä lyhyesti ennen kuin karanteeni alkoi. PUCP:n kampus on aivan valtava ja aivan kuin oma maailmansa kaupungin sisällä.

PUCP kampus
PUCP kampus

Vaihto-opiskelijan ei kannata haalia liikaa kursseja, jottei kurssien työmäärä pääse yllättämään. Kurssien valinta oli omalta osaltaan aika haastava prosessi, sillä opintotarjonta vaihtui monta kertaa alkuperäisten suunnitelmieni jälkeen. Koronavirustilanne ja kurssien muuttuminen yhtäkkiä virtuaalisiksi toi varmasti omat haasteensa ilmoittautumisten koordinointiin, mutta onneksi PUCP:n liikkuvuuspalveluiden työntekijät olivat todella avuliaita. Vaihto-opiskelijoista vastaavalle Nardalle sai laittaa jopa WhatsApp-viestiä, jos ilmoittautuessa iski paniikki tai joku ei onnistunut.

Itselläni oli yhteensä neljä kurssia, joissa kaikissa oli kaksi opetuskertaa viikossa. Varsinainen opetus ei mielestäni eronnut kovinkaan paljon suomalaisesta opetuksesta, vaikka Perussa opettajat tuntuvat vaativan ja haluavan enemmän osallistumista opiskelijoilta. Suurin eroavaisuus oli erilaisten testien ja kokeiden paljous. Suurimmalla osalla kursseista oli sekä välikoe että loppukoe, joiden lisäksi tietyin väliajoin pidettiin lukukontrolleja (controles de lectura). Ymmärsin, että normaalissa lähiopetuksessa nämä lukukontrollit ovat yleensä suullisia, vaikka itse vältyinkin suulliselta tenttaamiselta etäopetuksessa. Lisäksi kursseilla pitää lukea paljon enemmän artikkeleita kuin Suomessa. Pistin myös merkille, kuinka opettajat ilmoittavat kurssin alussa hyvin tarkasti, mikä on kunkin suorituksen painoarvo loppuarvosanasta. Vaikuttaakin, että Perussa annetaan paljon arvoa testaamiselle sekä arvosanoille.

Suurin osa kursseista PUCP:ssa on neljän créditosin arvoisia. Kurssista saatavat opintopisteet kertovat suoraan, kuinka monta tuntia opetusta kyseisellä kurssilla on viikossa. Arvosana-asteikko on 11-20, jossa 11 tarkoittaa läpipääsyä ja 20 on paras arvosana. Vaikka arvioitavia suorituksia oli paljon ja esseet tuntuivat haastavilta, ei arvostelu lopulta ollut mielestäni kovin tiukkaa. En tosin osaa sanoa, kuinka suuri osa tästä johtuu armosta vaihto-opiskelijoita kohtaan. Minulta jäi puuttumaan vaihto-opinnoista kokonaan muu opiskelijaelämä aktiviteetteineen ja bileineen, mutta ensimmäisen orientaatioviikon kokemusten perusteella vaikutti ainakin, että opiskelijaelämää olisi normaalioloissa riittänyt kurssien ulkopuolellakin varsin paljon.

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville

Ei kannata huolehtia etukäteen, pärjääkö omalla espanjan kielen taidollaan. Varmasti pärjää! PUCP ei oikeastaan vaadi vaihto-opiskelijoilta mitään tiettyä taitotasoa, joten mukaan mahtui opiskelijoita vaikka minkälaisilla lähtötasoilla. Perussa puhuttava espanja on hyvin selkeää ja sitä oppii ymmärtämään nopeasti. Perulaiset ovat myös yleisesti hyvin ymmärtäväisiä ja avuliaita ulkomaalaisia kohtaan.

Limassa kannattaa pidemmät välimatkat taittaa Uberilla tai muulla vastaavalla niiden halvan hinnan sekä suhteellisen luotettavuuden takia. Yliopistolta sai näistäkin ohjeita ja suosituksia, jotta pystyy välttämään epäluotettavat taksifirmat. Bussitkin toki kulkevat kaupungissa, mutta niiden aikatauluista ja pysäkeistä on sen verran vaikea ottaa selvää, että oikeaan paikkaan löytäminen on hieman tuuripeliä. Ruoka on Limassa todella halpaa: muutamalla eurolla saa hyvän lounaan paikallisesta ravintolasta. Kannattaakin rohkeasti tutustua paikalliseen ruokaan!

Minulla oli koko Limassa viettämäni ajan hyvin turvallinen olo niin yleisen turvallisuudentunteen suhteen kuin koronavirustilanteeseenkin liittyen. Kaduilla kiertelee paljon partioivia poliiseja ja viranomaiset auttavat herkästi, jos menee pyytämään apua. Tämän sain huomata, kun vaihto-opiskelijakaverini huolestuivat porukkaamme seuraavasta laitapuolen kulkijasta ja päätyivät pyytämään apua erään liikkeen vartijalta. Kaupungilla liikkuessa kannattaa pitää yleisesti järki päässä pitämällä arvoesineet suurimmaksi osaksi piilossa. Sillä jo pääsee pitkälle.

Koronavirustilanteen aiheuttamaa huolta helpotti tieto siitä, että en ollut yksin vaan minulla oli tukenani ja apunani muita vaihto-opiskelijoita sekä asuntolaa pyörittänyt aivan ihana perhe, joka lupasi huolehtia meistä parhaansa mukaan. Miettiessäni päätöstä Suomeen paluusta minua huolettivat jopa enemmän kotimatkan aiheuttamat riskit ja haasteet kuin mahdollinen Limaan jääminen. Asuntolani muiden vaihto-opiskelijoiden palatessa kotimaihinsa oma päätöksenikin oli kuitenkin selvä. Kannustankin siis tukeutumaan vaikeina hetkinä muihin vaihto-opiskelijoihin ja niihin paikallisiin, joita vaihdossa lähipiiriin saattaa kuulua. Yhdessä on helpompi ratkoa ongelmatilanteita ja tehdä päätöksiä.

Auringonlasku Mirafloresissa
Auringonlasku Mirafloresissa

Vaihtokertomus, University of Stellenbosch, kevät 2020

humanistisen tiedekunnan opiskelija

Ennen lähtöä

Tutustuin Etelä-Afrikkaan katsomalla dokumentteja. En opiskellut afrikaansia etukäteen sillä englanti on neutraali yhteiskieli kaikkien kieliryhmien välillä ja ajattelin pärjääväni sillä. Kieltä kuitenkin näkee ja kuulee joka puolella sillä Stellenboschin yliopisto on perinteikäs yliopisto afrikaanereille. Heti kampukselle saavuttuani huomasin, että on kiva osata vähän perussanastoa. Afrikaansissa oli hauska huomata yhteneväisyyksiä ruotsin tai saksan sanojen kanssa, verbit eivät taivu persoonissa ja aikamuodot ovat helpot. Kurkkuäänteinen g tulee tutuksi ja paikalliseen englantiinkin on vakiintunut paljon afrikaansin sanoja, kuten bakkie, braai ja plakkies. Kielestä lisää hieman myöhemmin.

Pakkaamisessa haastavaa oli varautua aluksi kesän kuumuuteen ja sitten myös syksyn ja talven sateisiin ja talven koleuteen. Villakangastakki tai trenssi on hyvä ottaa mukaan sillä viimeistään toukokuun lopulla tuli kylmiä päiviä vaikka paikallinen talvi kestääkin lähinnä muutaman päivän kerrallaan ja muuten päiväsaikaan on suht lämmin. Etelä-Afrikassa on alhainen hintataso ja takaisin tullessa otin lisälaukun siellä täydennetylle vaatevarastolle ja tärkeimmille esineille.

Jätin lukuloman ja lukukauden jälkeisen matkustelun suunnittelun ikään kuin etiäisestä myöhemmälle ajalle, ja sitten pandemian vuoksi suunnitelmat menivätkin uusiksi. Matkasuunnitelmia voi hyvin tehdä myös lukukauden alussa vaihtokavereiden kanssa sillä kaikki aikovat kyllä reissata. Orientaatio viikolla saatiin myös näppärä esittelykirja paikallisista viinitiloista, museoista ja muista mitä kannattaa hyödyntää heti alkuun tekemistä suunnitellessa.

Paikallinen sairasvakuutus on pakollinen ottaa jo ennen lähtöä ja sen valintaan saa vinkkejä yliopiston sivuilta. Viisuminhaku on oma prosessinsa, mutta sekin käy mutkattomasti suurlähetystön nettisivun ohjeiden mukaan. Kampukselle saavuttaessa täytyy rekisteröityä yliopistoon avainten luovutuksen yhteydessä ja lopullinen kursseille rekisteröityminen tapahtuu ensimmäisen viikon jälkeen. Muuta byrokratiaa ei ollut, ja orientaatioviikolla annetaan perusteellinen opastus opinnoissa ja maassa pärjäämiseen.

Asuminen

Majoituin Academiassa, johon muutkin suomalaiset ja paljon vaihtareita oli sijoittunut. Viihtyisä ja moderni aidattu asuntola-alue majoittaa noin tuhat opiskelijaa pienissä taloissa, eli blokeissa, ja kansainväliset opiskelijat on asutettu siellä samalle alueelle. Meitä oli melkein 90 vaihtaria, jotka vietimme paljon aikaa yhdessä. Jokaisella meidän blokilla oli oma piknikpöytä ja braai. Asuntoyksiköt olivat mukavia. Jokaisella oli oma huone ja kylppäri, ja keittiö jaettiin vain yhden henkilön kanssa. Koko kahdeksan hengen asunnossa oli yhteinen ruokailu- ja oleskelu tila. Alueelta löytyy myös pyykkitupa ja deli, jonka yläpuolella on pieni opiskelutila. Kampuksella on student centre ja hieno maanalainen kirjasto. Keskusta ja mall ovat 15 minuutin kävelyn päässä ja Kapkaupunkiin pääsee tunnissa.

Aluksi asuntolaan meneminen jännitti, sillä se oli minulle uutta, mutta meidän yhteisömme oli merkittävä osa vaihtokokemusta, ja paikallisiin ystävystyin sitten harrastusten kautta. Oli aika kokonaisvaltainen kokemus asua yliopiston asuntolassa ja vapaa-ajalla käydä harrastuksissa yliopiston societeissä.

Stellenboschissa on turvallista liikkua päiväsaikaan, etenkin merkityillä kampus securityn vahtimilla reiteillä. Pimeän tullen tai kaupungin ulkopuolella ei voi kävellä. Tämä ei kuitenkaan rajoittanut elämää sillä Uber oli edullinen käyttää lyhyillekin matkoille jos illalla piti tulla kotiin valvotun reitin ulkopuolelta.

Stellenbosch kirjaston sisäänkäynti Rooipleinillä
Kirjaston sisäänkäynti Rooipleinillä
Opiskelu ja opetus

Yliopisto on panostanut viime vuosina paljon muutospolitiikkaan, johon opetuskielen vaihtumisen lisäksi kuuluu kampuksen rakennusten uudelleennimeäminen, eri yhteisöjen ja niiden historian näkyväksi tekeminen kampuksella esimerkiksi taiteen ja kielien kautta, ja opetussuunnitelman kehittäminen vähemmän eurosentriseen suuntaan. Perinteikkäitä tapahtumia järjestetään kuitenkin edelleen, mistä Woordfees on mainio tilaisuus nähdä maan tunnettuja artisteja esiintymässä, samoin kuin näytelmiä ja elokuvia festarimaisella valikoimalla, pääasiassa afrikaansiksi.

Opetus SUssa on laadukasta. Tunnit kestävät 50 minuuttia ja jos seuraava tunti alkaa heti, on siirtymisaikaa 10 minuuttia. Kaikki rakennukset ovat kuitenkin lähekkäin. Ensimmäisellä opetusviikolla saa käydä kokeilemassa kaikkia esihyväksyttyjä kursseja ennen kuin tekee lopulliset valinnat.

Molemmissa mainstream kursseissani oli luento-opetus, mutta toisessa myös viikoittaiset tutoriaalit pienryhmäopetusta ja keskustelua varten. Luennoilla oli tulkit, joilta sai korvanapin siltä varalta, että opiskelija esittää kysymyksen tai opettaja puhui välillä afrikaansia. Tämä toimi hienosti. Myös slaidit näkyi yleensä molemmilla kielillä. Toisessa kurssissa arvostelut tulivat kolmesta lyhyestä esseestä ja toisessa yhdistelmästä, johon kuului loppukoe, välikoe, tuntikoe sekä ekassa jaksossa viikoittainen monivalintatehtävä jonka myöhästymisestä olisi seurannut armoton hylsy, ja tokassa jaksossa kolme viikkotehtävää. Uskoisin että työmäärä oli aika sama kuin Suomessa.

Päädyin ottamaan yhden vaihtareille suunnatun moduulin, GSL, ja se oli suuren läsnäolo- ja työmääränsä vuoksi hallitseva teema vaihdossani. Olin valintaan tyytyväinen. Monimuoto opetus tarkoitti paljon ryhmissä tekemistä ja joka viikolle oli artikkeli tai kaksi luettavana.  Olennainen osa kurssia oli viikoittainen service learning paikallisessa esikoulussa ja oman ryhmän kanssa siihen ohjelman suunnittelu. Arvosteluun kuului portfolio, oppimispäiväkirjoja, ryhmäpresentaatio ja essee.

Hyödyllistä tietoa vaihtoon lähteville

Yliopistolle maksettava rekisteröintimaksu tulee puoliksi omaan käyttöön, eli sillä saa maksaa harrastusyhteisöihin eli societyihin liittymisen tai vaikka Maties gym-jäsenyyden. Rekisteröityessä olet siis jo valmiiksi maksanut liikuntaharrastukset. Yhteisöihin voi tutustua etukäteen, mutta niistä myös kerrotaan orientaatioviikolla. Liityin purjehdusyhteisöön ja ballroom dance- yhteisöön, tarjolla oli myös laitesukelluskoulutus ja surffikurssi sekä viiniyhteisö – kaikki hienoja tapoja nauttia paikallisesta luonnosta ja kulttuurista sekä hyviä tapoja kasvattaa Maties- yhteishenkeä. Lukukauden alussa oli rugbyn Varsity Cup kotipelejä, joita ei kannata jättää väliin vaan lähteä maroon paita päällä kannustamaan joukkuetta sillä sitä tunnelmaa jää kaipaamaan.

Vaihtokertomus, UiT Norges arktiske universitet, Norja, syksy 2019

Humanistisen tiedekunnan opiskelija

UiT Norges arktiske universitet on maailman pohjoisin yliopisto. Sillä on kymmenen kampusta, joista eteläisin on Mo i Ranassa ja pohjoisin Huippuvuorilla. Minä olin Nordplus-vaihdossa Tromssassa, jossa opiskelin pohjoismaisia kieliä ja kirjallisuutta, eli käytännössä norjan kieltä ja kirjallisuutta.

Ennen lähtöä

Vaihtohaun ensimmäinen vaihe oli mutkaton, ja hakemuksen tekeminen Mobility Online -portaalissa helppoa. Sain helmikuun lopussa tietää, että minut oli valittu, ja alkoi seuraava vaihe. Maaliskuun loppupuolella sain käyttäjätunnuksen SøknadsWeb-hakuportaaliin, jossa täytin hakemuksen vaihtoyliopistoon. Tämäkin vaihe sujui hyvin, ja vaihtoyliopistosta saadut ohjeet olivat selkeät. Muistutuksia dead linesta ja muuta tietoa hakuprosessin etenemisestä tuli pitkin huhti- ja toukokuuta. Toukokuun lopussa tuli myös tietoa ja ohjeita Nordplus-apurahaan liittyen. Kesäkuun alussa tuli vihdoin kauan odotettu tieto vaihtoyliopistoon hyväksymisestä. Paikka piti vielä hyväksyä SøknadsWeb-portaalissa. Heinäkuun loppuun mennessä piti ilmoittaa saapumisajankohtansa ja ilmoittautua orientaatioviikolle. Saavuin Tromssaan 12. elokuuta, ja orientaatioviikko alkoi seuraavana päivänä.

Alkubyrokratia vaihtokohteessa

Pohjoismaan kansalaisena minulla ei oikeastaan ollut mitään alkubyrokratiaa hoidettavana. Minulla oli mukanani kaksi Letter of confirmation -dokumenttia (yksi Helsingin yliopistolle ja toinen Nordplusille), joihin piti saada allekirjoitus vasta vaihdon lopussa. Vaihdon alussa en tarvinnut mitään allekirjoitusta mistään, eikä minun tarvinnut täyttää mitään papereita vaihtoyliopistolla. Kaikki tarvittava oli jo hoidettu hakuprosessin aikana SøknadsWeb-portaalissa. Pohjoismaan kansalaisena minun ei myöskään tarvinnut ilmoittautua kaupungin asukkaaksi tai poliisille, sillä vaihtoni oli alle kuuden kuukauden pituinen. Verovirastolla täytyi käydä vain, jos olisi työsuhteessa. Ainoa asia, jota alkubyrokratiaksi voisi kutsua, oli UiT:n opiskelijakortin saaminen. Sen sai yliopistolla näyttämällä passia ja vaihtoyliopistolta saatua Letter of admission -dokumenttia. Sitten otettiin valokuva, joka tuli opiskelijakorttiin, minkä jälkeen kortti tulostettiin saman tien.

Asuminen

Asuntohakemus kannattaa tehdä niin pian kuin mahdollista. Täytin asuntohakemuksen opiskelija-asuntolaan maaliskuun lopussa heti sen jälkeen, kun olin täyttänyt hakemukseni vaihtoyliopistoon. Asuntohakemus tehdään Norges arktiske studentsamskipnadenin sivuilla. Hakemukseen pystyi laittamaan kymmenen eri asuntovaihtoehtoa. Hakemus piti ohjeiden mukaan uusia joka toinen kuukausi, ellei ollut saanut siihen vastausta. Uusin hakemukseni toukokuun lopussa. Tämän jälkeen minun piti uusia se toisen kerran jo kuukauden kuluttua eli kesäkuun lopussa. Kannattaa siis tarkkailla hakemusta omalla tilillään Samskipnadenin sivuilla, ettei uusimispäivämäärä mene ohitse huomaamatta.
Kun vaihdon alkamiseen oli enää kolme viikkoa, sain tiedon asunnosta. Otin minulle tarjotun asunnon vastaan ja allekirjoitin vuokrasopimuksen saman tien. Sain huoneen Mortensnesistä noin kahden kilometrin päästä yliopistolta, mikä oli yhdeksäs vaihtoehtoni hakemuksessa. Samalla käytävällä oli kahdeksan 12 neliön huonetta, yksi yhteinen keittiö ja neljä kylpyhuonetta. Vuokra oli noin 400 euroa kuukaudessa.

Käytävälläni asui niin norjalaisia kuin muita vaihto-opiskelijoita. Viihdyin todella hyvin, ja minusta ja viereisessä huoneessa asuvasta vaihto-opiskelijasta tuli todella hyviä ystäviä. Minulla kävi todella onni asumisen suhteen, sillä kaikki paitsi yksi siivosivat omat jälkensä ja pitivät hyväkuntoista ja hyvin varustettua keittiötä siistinä. Näin ei ollut jokaisessa keittiössä Mortensnesissä. Kaikki keittiöt eivät myöskään olleet yhtä hyvin varustettuja. Meiltä löytyi jopa kaikki tarvikkeet, joita leipomiseen saattaa tarvita, ja leivoin ystävieni kanssa melko usein. Talo, jossa asuin, oli myös hyvin hiljainen. Toisella suomalaisella vaihto-opiskelijalla, joka asui Breivikassa yliopiston välittömässä läheisyydessä, tilanne oli aivan toinen. Siellä oli meteliä joka ilta, eikä kukaan piitannut keittiön siisteydestä.

Mortensnesin opiskelija-asuntola
Opiskelu ja opetus

Opiskelin pohjoismaisia kieliä ja kirjallisuutta. Kurssit olivat siis norjan kielellä, ja ne käsittelivät norjan kieltä ja norjalaista kirjallisuutta. UiT:ssa opintoihin ei Helsingin yliopiston tapaan sisälly kursseja muilla pohjoismaisilla kielillä. Tämä on mielestäni hyvin valitettavaa paikallisten opiskelijoiden puolesta, mutta ei haitannut minua, sillä olin lähtenyt Tromssaan opiskelemaan nimenomaan norjan kieltä. Yhdellä kurssilla oli toinenkin vaihto-opiskelija, mutta muuten kaikki olivat norjalaisia.

Kampusaluetta

Olin oppinut ymmärtämään sekä puhuttua että kirjoitettua norjan kieltä jo lapsena, ja olin harjoitellut puhumista Helsingin Pohjoismaisen kulttuuripisteen järjestämässä pohjoismaisessa kielikahvilassa ennen vaihtoa. Kieli ei siis aiheuttanut minkäänlaisia ongelmia. Suoritin kaksi 10 opintopisteen kurssia, ja työmäärä opintopistettä kohden oli huomattavasti vähäisempi kuin HY:ssä. Toisella kursseista lopputentin ja muut tehtävät sai vaihto-opiskelijana suorittaa myös ruotsin tai tanskan kielellä. Pelkällä ruotsin kielen taidolla siis pärjää hyvin, ainakin jos suorittaa sellaisia kursseja, joilla tentin saa suorittaa myös ruotsiksi ja jos pystyy ymmärtämään norjaa. (Jos opiskeltava aine ei ole kieliaine, pärjää hyvin pelkällä englannilla.) Toinen kursseistani ei suoranaisesti ollut tarkoitettu vaihto-opiskelijoille, ja suorituskielenä oli vain norja. Siinä ei ollut kirjallista lopputenttiä, vaan kurssin lopussa pidettiin 20 minuutin esitelmä kurssilla käsitellystä aiheesta. Arvosteluasteikko oli kyseisellä kurssilla hyväksytty-hylätty, joten esitelmän suhteen ei tarvinnut stressata. Valitsin esitelmäni aiheeksi pohjoismaisen kielipolitiikan, ja vertailin kaikkien pohjoismaiden kielipolitiikkaa, vaikka kurssilla pääpaino oli ollut Norjan kielipolitiikassa. Lisäksi kurssin aikana piti kirjoittaa tiivistelmä yhdestä luentokerrasta.

Opetuksen laatu oli mielestäni HY:tä huonompi. Luennoilla opettaja tavallisesti luennoi, ja opiskelijan ainoa tehtävä oli tiedon vastaanottaminen. Kaipasin keskusteluja ja paritehtäviä, mutta niitä oli hyvin vähän. Kirjallinen lopputentti oli kuuden tunnin pituinen ja se kirjoitettiin samankaltaisin järjestelyin, joihin Suomessa on totuttu ylioppilaskirjoituksissa. Esitelmän pitäminen toisen kurssin suoritustapana oli miellyttävää vastapainona kirjalliseen tenttiin.

Kirjat ovat Norjassa kalliita, ja onnekseni minun ei tarvinnut ostaa niitä enempää kuin yksi. Kurssilla, jolla oli kirjallinen tentti, oli kaksi kurssikirjaa. Toisen niistä sain lainattua yliopiston kirjastosta ja toisen minun piti ostaa noin 60 eurolla. Toisella kurssilla kaiken tarvitsemansa materiaalin sai opettajalta.

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville

Norja on tiettävästi kallis maa, mutta siitä huolimatta Nordplus-apuraha sekä opintotuki riittivät kattamaan kaikki kuluni. Yliopiston ruokalassa söin vain kerran, kun en ehtinyt laittaa ruokaa. Opiskelijalounas maksoi 6–8 euroa, joten tuli halvemmaksi kokata itse.
Tromssa ja sen ympäristö on hyvin kaunis, ja kannattaa käydä vaeltamassa vuorilla. Vaeltamaan voi mennä yksin, kaverin kanssa tai opiskelijoiden urheilujärjestö TSI:n kanssa. Lähdin heti ensimmäisellä viikolla TSI:n kanssa vaeltamaan Tromsdalstindenin huipulle (1238 mpy.). Myöhemmin sain kuulla sen olevan yksi seudun haastavimmista vaellusreiteistä, ja olinkin aika lailla poikki. Sen jälkeen muiden huippujen saavuttaminen olikin helppo homma.

Yliopisto, keskusta ja miltei kaikki opiskelija-asuntolat sijaitsevat Tromsøyan saarella. Jos haluaa nähdä muuta, saarelta kulkee busseja sekä viereiselle Kvaløyalle että mannermaalle. Julkinen liikenne on Suomeen verrattuna kallista, eivätkä saaren ulkopuolelle menevät bussit kulje kovinkaan usein. Kannattaakin vuokrata auto porukassa ja lähteä pidemmälle retkelle esimerkiksi Senjan kansallispuistoon. Hienoja vaelluskohteita on kuitenkin myös saaren lähistöllä, kuten Tromsdalstinden.
Tromssassa ei ole mahdollisuutta valuutanvaihtoon, joten kannattaa vaihtaa rahaa Suomessa ennen lähtöä. Toisaalta ilman käteistäkin pärjää, sillä kaikissa paikoissa pystyy maksamaan kortilla.

Tulet varmasti näkemään revontulia!

Näkymä Tromsdalstindeniltä

Vaihtokertomus, Koç University, Turkki, syksy 2019

Humanistisen tiedekunnan opiskelija

Ennen lähtöä

Vietin 2019 syyslukukauden Istanbulissa, Kocin yliopistossa. Sain ilmoituksen hyväksynnästä, minkä jälkeen täytyi vielä hakea itsenäisesti. Ennen lähtöä yliopisto järjesti infotilaisuuden verkossa, missä sai esittää kysymyksiä vaihtoon liittyen. Sähköpostitse myös pystyi ottamaan yhteyttä paikallisiin liikkuvuus palveluihin.

Minulle luotiin tunnukset moodlen tapaiselle sivustolle, missä pystyi valitsemaan kursseja. Päätin, että asun yliopiston kampuksella ja vuokramaksu asunnosta täytyi maksaa jo ennen lähtöä. En pystynyt osallistumaan orientaatioviikolle, mutta olin yhteydessä paikalliseen tuutoriin, joka auttoi minua oleskeluluvan hankinnassa ja sopeutumisessa.

Alkubyrokratia

Vaihto-opiskelijoiden täytyy hankkia oleskelulupa ja luvan hankinnan hankaluus on hyvin tilannekohtaista. Itselläni ei ollut kuitenkaan mitään ongelmia oleskeluluvan hankinnan suhteen. Luvan hankinnassa on erilaisia vaiheita, mitkä tehdään yhdessä tuutoreiden kanssa. Omassa tapauksessa paperityö oli valmiina parissa päivässä ja sain oleskeluluvan noin kuukauden sisällä. Paikallinen tuutori opasti minua hakemuksen täyttämisessä ja oli seuranani kun vein hakemuksen käsiteltäväksi. Mukanani piti olla passi ja täytetty hakemus. Matkavakuutus myös täytyy olla, muuten ei voi saada oleskelulupaa. Sain yliopistolta opiskelijakortin, minkä avulla saa pääsyn kampukselle ja muun muassa opiskelija-alennusta museoihin ja julkisessa liikenteessä.

Asuminen

Asuin yliopiston kampuksella ja jaoin huoneen paikallisen opiskelijan kanssa. Kampus on hyvin siisti, sillä tilat siivotaan viikoittain. Asutus kampuksella pystyi viettämään aikaa esimerkiksi kuntosalilla, opiskelijaravintolassa tai vaikkapa uima-altaalla. Yliopistolle saavuimme yliopiston bussilla, joka vei suoraan asutus kampukselta yliopistoon noin 5 minuutissa.

Opiskelu ja opetus

Lähdin opiskelemaan kulttuurien tutkimusta, joten minulla oli hyvin laaja valikoima kurssien valinnassa. Opiskelin muun muassa historiaa sekä kieliä. Miltei kaikki opettajat puhuvat englantia hyvin ja Koçin yliopisto on tunnetusti Turkin parhaimpia. Opetus on kuitenkin hyvin erilaista verrattuna Helsingin yliopistoon, sillä se on luotu amerikkalaisen mallin mukaisesti ja opiskelijoita valvotaan enemmän.

Opintojen suunnittelu sujui samaan malliin kuin Helsingin yliopistossa. Kurssien arviointimenetelmä on kuitenkin erilainen kuin täällä, minkä takia sain opintosuorituksista “hyväksytty”. Koin, että opiskelu oli vähemmän haastavaa suhteutettuna Helsingin yliopistoon. Yliopistolla on myös oma terveydenhuolto, minkä kautta saa helposti ja vaivatta apua jos tarvitsee.

Yliopiston pienoismalli

Yliopistokampus on pienen kylän kaltainen alue, missä löytyy muun muassa ravintoloita, kahviloita, kirjasto, liikuntakeskus ja jopa luistelukenttä. Mielestäni Kocin yliopisto on itsessään jo yksi Istanbulin nähtävyyksistä. Yliopisto sijaitsee Sarıyerin alueella, minne pääsee noin 15 minuutissa. Sieltä löytyvät myös ruokakaupat ja ravintoloita ja sieltä pääsee laudalla Istanbulin eri kaupunginosiin.

Opiskelijaelämä ja vapaa-aika

Vapaa-aikaa oli riittävästi ja kävin usein Istanbulin keskustassa. Osallistuin yliopiston tuutoriryhmän järjestämille matkoille Cappadociaan ja Bursaan. Lisäksi matkustin itsenäisesti Izmiriin ja Antalyaan. Yliopistolta pääsee helposti bussilla metroasemalle, minkä kautta pääsee suoraan Istanbulin keskustaan. Matka yliopistolta Istanbulin keskustaan kestää yhteensä noin 2 tuntia. Julkinen liikenne toimii suhteellisen hyvin ja tapa päästä paikasta toiseen löytyy aina.

15 miljoonan kaupungissa elämä on hyvin eloisaa ja hektistä. Hinnat ovat halvempia kuin Suomessa ja ulkona tuli usein syötyä turkkilaisia herkkuja, kuten baklavaa ja lokumia. Yliopistossa voi osallistua erilaiseen järjestötoimintaan, aivan kuten Helsingin yliopistossakin.

Sopeutuminen

Olin ainoa suomalainen koko yliopistossa, mikä vaikutti omaan sopeutumiseen. Tutustuin muihin vaihto-opiskelijoihin kuitenkin ajan myötä. Ystävystyin myös muutamaan paikalliseen opiskelijaan, joiden kautta sain mahdollisuuden tutustua maan kulttuuriin syvemmin. Olin vaihdossa yhteensä 4 kuukautta ja ensimmäiset 1,5 kuukautta olivat hyvin jännittävää aikaa, sillä uusi kulttuuri, ruoka, luonto ja lämmin ilma kiehtoivat kovasti. Ajan myötä kuitenkin tottuu uuteen ympäristöön ja alkaa huomioida kaupungin ongelmat, kuten kodittomat katulapset ja oman henkilökohtaisen tilan puuttuminen.

Turkin kulttuurissa on monia eroja verrattuna Suomeen ja ihmiset ovat paljon puheliaampia ja sosiaalisempia. Opiskelin turkin kieltä ja pystyin kommunikoimaan kaupassa tai ravintolassa, mikä helpotti hyvin paljon. Itse en kokenut oloani turvattomaksi Istanbulin kaupungissa, mutten kuitenkaan suosittelisi liikkumaan yksin pimeillä kujilla. Yliopisto- ja asutus kampukset kuitenkin ovat 24h vartioituja ja niiden alueella on turvallista kulkea milloin tahansa.

Muita vinkkejä
  • Ei kannata ottaa liikaa paineita arvosanoista, vaan nauttia vaihtokokemuksesta kokonaisuutena, johon kuuluu myös matkustelua ja uuden kulttuurin antimiin tutustumista.
  • Kun tutustuu paikallisiin, niin oppii myös kulttuuria uudella tavalla. Ei kannata jäädä vaihto-opiskelijakuplaan.
  • Hanki paikallinen pankkikortti — rahan nostaminen on tuolloin paljon halvempaa.
  • Kun matkustaa julkisella liikenteellä joka päivä, niin kannattaa hankkia Istanbul card- opiskelija-alennuksella. Tuolloin matkustelu on halvempaa ja sillä pääsee bussilla, ratikalla ja metrolla.

Vaihtokertomus, Tartu Ülikool, Viro, kevät 2019

Humanistisen tiedekunnan opiskelija

Puolitoista vuotta Tartossa

Tässä kertomuksessa käsitellään sekä vaihto-opiskelua Tarton yliopistossa keväällä 2019 että työharjoittelua Tartossa lukuvuonna 2019-2020.

Yliopiston uusi Delta-rakennus Emajõen äärellä
Hakuprosessi ja alkubyrokratia

Hain Nordplus-vaihtopaikkaa Viroon Tarton yliopistoon kevääksi 2019. Opiskelen teoreettista filosofiaa, ja hakiessa kohtasin ensimmäisen ongelman siinä, että varsinaisen alani sijaan minun piti merkitä hakemukseen käytännöllinen filosofia, jotta löytäisin kohdeyliopiston vaihtoehdoista. Tartosta minulle kirjoitettiin syyskuun alussa, jolloin minun tuli täyttää heidänpuoleinen hakemus marraskuun alkuun mennessä. Kommunikaatio oli melko hidasta, jouduin lähettää sähköposteja toistamiseen, kun minulla oli kysymyksiä. Nyt vaihdon jälkeen ymmärrän, että asioita otetaan rennosti, eikä luultavasti ole syytä murehtia. Kuitenkin joulukuisessa lähtöorientaatiossa lähtöön pääsyäni ei oltu vielä varmistettu, eikä minulla lisäksi ollut tuutoria, joten olin suhteellisen paniikissa. Tammikuun alussa lähtö kuitenkin varmistui lopullisesti; suosittaisinkin järjestämään asiat niin, että jos vaihto tuntuu epävarmalta, on kuitenkin sillä mielin, että on lähdössä, joskaan en tiedä, onko tämä neuvo hyvä näinä poikkeustila-aikoina.

Kun muutin Tarttoon viikkoa ennen orientaation alkua helmikuun alussa, olin katsellut yliopiston opintosuunnitelmaa. Kursseille rekisteröinti alkoi ehkä pari päivää ennen orientaatiota, ja vasta silloin sain lopullisen selvyyden siitä, miltä tarjonta oikeasti näyttää. Tarton yliopistossa ainakin filosofian ja semiotiikan kurssit olivat joko 3 tai 6 op laajuisia — suurin osa 3 op. Tämä tarkoitti sitä, että täyttääkseni stipendin ehdot, minun tuli valita aika monta kurssia, joista kaikki kestivät koko kevään. Työmäärä oli suuri, mutta löysin onneksi sekä oman tutkinnon kannalta pakollisia kursseja (ne olivat 6 op, jolloin hyväksilukeminen 5 op kursseiksi onnistui vaivatta) että monta muuta mielenkiintoista täyttämään minimi-op-määrää. Stipendin sain vasta Tarttoon muuton jälkeen eli siinäkin oli hieman stressiä. Liikkuvuuspalveluissa minua kuitenkin autettiin, sain heidän kauttaan tietää, milloin stipendi oli saapumassa.

Tässä vaiheessa lienee olla hyvä mainita, että puhun viroa sujuvasti, joten puolet ottamistani kursseista opiskelin viroksi. Vaikutti kuitenkin siltä, että englanniksikin opiskellessa saa opintopisteet täyteen; mukaan voi ottaa kielikursseja ja sen sellaista. Kieliosaaminen oli eduksi myös muuten paikallisessa elämässä, eniten asioiden järjestelyn tasolla.

Koulumatkan varrella oleva ylämäki, jota kutsutaan hitaaksi kuolemaksi
Opiskelu

Opiskelu Tartossa oli melkoisesti raskaampaa kuin Helsingissä. Lukukausi kestää helmikuun puolivälistä kesäkuun loppuun, mutta todellisuudessa kaikki luennot ja seminaarit loppuivat jo toukokuun aikana. Eräs vaihtokaverini Suomesta muutti takaisin kotiin jo ennen vappua. Toukokuusta eteenpäin oli vuorossa esseiden kirjoittaminen ja tentit.

Tartossa kursseille rekisteröityminen toimii sillä periaatteella, että parin viikon ajan kurssin alettua voi päättää, haluaako osallistua vai peruuttaa ilmoittautumisensa. Kahden viikon jälkeen peruuttaminen ei enää ole mahdollista, mutta vaihto-opiskelijoihin se ei vaikuta mitenkään, sillä hylättyjä kursseja ei laiteta opintosuoritusotteeseen. Joihinkin kursseihin voi ilmoittautua vain, jos on aiemmat kurssit systeemissä. Tällöin vaihto-opiskelija voi kysyä opettajalta, kenelle tulisi lähettää sähköpostia, jotta saisi itsensä kirjoille.

Opiskelin Tartossa 33 opintopistettä, jotka jaottuivat kahdeksaan kurssiin. Onnistuin järjestämään itselleni vain kolmipäiväisen opiskeluviikon, eli pääsin halutessani viettämään täyden viikonlopun Helsingissä. Tiistaisin minulla oli neljä peräkkäistä luentoa/seminaaria, keskiviikkoisin yhden kurssin tuplatunti ja torstaisin kolme luentoa, 2 tuntia taukoa ja yksi luento illalla. Viikottain sain neljä kotiläksyä, joihin kuului pohdintaa, kysymysten keksimistä ja käsitteenmäärittelyä. Pidin keskimäärin kerran viikossa esitelmän, ja lisäksi kaikilta kursseilta tuli luettavaa. Kotitehtävien tekeminen oli rankkaa, siihen en ollut Helsingissä tottunut. Periaatteessa siis myös lyhyemmistä päivistä tuli täysiä opiskelupäiviä.

Rakennus, jossa kaikki filosofian ja semiotiikan kurssit pidettiin

Opiskelumetodit olivat toisinaan tuttuja, toisinaan ällistyttävän vieraita. Jotkin opettajat pitävät yllä sellaista auktoriteettia, jota olin viimeksi kohdannut yläasteella jos sielläkään. Kurssiohjelma oli niin tiukka, että vapaamuotoista pohdiskelua ei sallittu. Toisaalla seminaarit olivat sitä luokkaa, että opettaja kysyy kysymyksen, johon kukaan ei vastaa, tai sitten harvasanaisia ryhmäkeskusteluja, joiden tulokset esitellään lopulta kaikille. Kuulin, että taloustieteen opiskelijat tekivät koko ajan ryhmätöitä, joten metodit riippunevat alasta, kuten aina.

Lukukauden lopuksi (älkää säikähtäkö) olin kirjoittanut 7 esseetä, yhden elokuva-arvostelun, yhden taiteellisen työn ja kaksi kirjallista tenttiä. Kolmeen esseeseen liittyi suullinen tentti, joka oli — toisin kuin pelkäsin — antoisa palautteenantotilanne, johon liittyi pari kysymystä, mutta jossa pääsi keskustelemaan esseensä aiheesta, mikä oli oikein mukavaa. Hyväksiluku on omalta osaltani häpeällisesti vielä kesken, sillä minun täytyy täydentää muutamaa 3 op:n kurssia ylimääräisellä esseellä.

Asuminen

Asuin yksiössä, sillä satuin löytämään juuri kelan asumislisän maksimin hintaisen asunnon. Tässä on plussat ja miinuksensa. Tarton Raatuse -kimppakämppätalo on vaihto-opiskelijoiden place to be, suurin osa hengailusta ja etkoista tapahtuu käsittääkseni siellä, joten muualla asuessa saa nähdä enemmän vaivaa vaihto-opiskelijakuplassa olemisen eteen. Toisaalta Raatusessa huoneet ovat jaettuja ja kalliita (muistaakseni parisataa euroa kahden kesken jaetussa huoneessa ja tuplasti, jos maksaa yksin koko huoneesta), ja eräs vaihtokavereistani sanoi, että vaikka hänen kämppiksensä on upea ja loistotyyppi, ei hän silti kestä asua hänen kanssaan samassa huoneessa jokapäiväisesti, ja että vaihtokokemuksen jälkeen hän ei enää koskaan aio asua jaetussa huoneessa. Yhteenvetona siis: vaihtoehtoja löytyy jaetuista soluista puulämmitteisiin asuntoihin. Vapailta markkinoilta asuntoja voi etsiä sivustolta kv.ee. Kaupungissa on myös muita opiskelijakämppiä kuin Raatuse. Ne ovat edullisempia, mutta harvemmat kansainväliset opiskelijat asuvat niissä.

Yliopiston uusi Delta-rakennus
Yleisiä vinkkejä

Käsittääkseni Virossa ei kukaan oikein välitä, onko ilmoittautunut asuinpaikkansa asukkaaksi vaiko ei. Minä kuitenkin tein niin. Asia hoitui verkossa, ja siihen tarvitsi henkilökortin (ID-kaart) sekä kopion vuokrasopimuksesta. Orientaatiossa meille tuputeltiin tuota virolaisen henkilökortin tekemistä, ja vaikka sellaisen omistan, en ole ihan vakuuttunut, onko se tarpeellinen vaiko ei. Korttia käytetään kaikenlaiseen verkkoasiointiin ja siihen voi liittää esimerkiksi yliopiston kirjaston käyttöoikeuden. (Yliopiston kirjasto on oikein mukava työskentelypaikka, jossa on paljon kasveja.)

Suosittelen hankkimaan ISIC-opiskelijakortin tai lisenssin mobiilisovellukseen; Tallinnasta kulkevissa junissa sitä tarvitsee alennusta saadakseen ja liput tarkistetaan. Busseissa myydään nuorisolippuja (26-v asti ja mukaan lukien).

Terveydenhuolto on asia, jonka kanssa — noloa myöntää — en jaksanut säätää. Käsittääkseni systeemi toimii niin, että lääkäreiden listasta (englantia osaavat on tuotu esille) voi valita oman lääkärin, jonka kirjoille ilmoittautuu ja johon sitten ottaa yhteyttä, jos ilmenee oireita. Tällä hetkellä Virossa koronatestaus tapahtuu käsittääkseni tämän niin kutsutun perhelääkärin kautta, eli suosittelen hommaamaan lääkärin. Sairaalapäivystys on avoinna kaikille. Tartossa seksuaalineuvonta on ilmaista 26-vuotiaille ja nuoremmille.

Unicafen tapaista opiskelijaravintolaa ei periaatteessa ole, mutta ravintolat tarjoavat suunnilleen femman lounaita, joita voi etsiä päevapakkumised.ee -sivulta. Toinen vaihtoehto on ostaa jotain syötävää ruokakaupasta. Kasvisruokaa on valitettavan vaikea löytää, vegaanit ruoat ovat harvinaisia niin ravintoloissa (en ole varma, tarjoaako tällä hetkellä yksikään ravintola vegaania lounasta) kuin kaupoissakin, mutta mahdollisia.

Hintataso on Tartossa hyvä. Raaskin ostaa kulttuuritapahtumiin lippuja huomattavasti enemmän kuin Helsingissä. Pärjäsin tuilla ja stipendillä sopivasti ja rahaa riitti usein Helsingissä käymiseen ja ravintolassa syömiseen (suosikkini ovat Aparaaditehasen Kolm Tilli -ravintolan pitsat). Se, että elämä Tartossa on taloudellisesti mukavaa, vaikutti myös päätökseeni jäädä koko 2019-2020 lukuvuoden ajaksi työharjoitteluun. Kerronkin vielä siitä lyhyesti lopuksi.

Tarton keskusta yliopistorakennuksien välittömässä läheisyydessä
Vapaa-aika

Vaikka tapahtumakulttuuri lienee muutoksessa, kirjoitan silti jotakin myös siitä, mitä kaupungilla tapahtuu. Orientaatiosta lähtien Erasmus-porukalle oli tarjolla kaikenlaista ohjelmaa, josta jaettiin tietoa muistaakseni facebook-ryhmään. Tapahtumat vaikuttivat minusta jokseenkin geneerisiltä opiskelijatapahtumilta, joten en itse osallistunut niihin juurikaan. Tapahtumien järkkääjät mainitsivat monen monta kertaa Tarton Möku-baarista, minkä viihtyvyyden aliarvioimista ehkä tällä hetkellä kadun. Baarin yhteydessä on Genialistide Klubi, joka normaalioloissa järjestää tapahtumia melkein joka päivä; on dj-tä mutta myös keikkoja ja jami-iltoja. Genklubin tapahtumista vain harvoista tiedotetaan facebookissa, joten paikan päällä pyörähtäminen taitaa olla paras tapa pysyä kärryillä. Kyseisessä paikassa järjestettiin myös queer-bileitä — jos etsii queer-yhteisöä, suosittelisin hakeutumaan sinne, koska yleisesti queer-jutut eivät ole tapetilla oikeastaan millään tavalla.

Tapahtumia löysin lähinnä facebookin kautta. Kävin jonkin verran konserteissa, mutta suosikikseni muodostuivat jokaviikkoiset lautapeli-iltamat (en aikaisemmin ollut pelannut lautapelejä) Forrest -baarissa sekä kerran kuukaudessa pidettävä Tantsuklubi eli perinne- ja seuratanssien ilta. Jälkimmäiseen rohkaisen ehdottomasti osallistumaan, jos järjestämistä jatketaan jatkossa. Tanssiopetusta ei juurikaan ole, joten kannattaa vain mennä pyytämään jotakuta tanssiin ja oppia tanssiessa. Tanssit ovat helppoja! Jos omistaa soittimen, voi myös osallistua (duuripitoiseen) säestykseen. Lisäksi voisin vinkata vuoden 2024 kulttuuripääkaupungin suunnitteluun liittyvät tapahtumat, jota kautta voi löytää mielenkiintoista tekemistä. Ja tietysti kaikenlaiset museot ja galleriat, joita kaupungilla on. Syksyisin ja keväisin on ollut tapana järjestää Tarton opiskelijapäivät eli Tartu Student Days / Tartu tudengipäevad.

Paikalliseen elämään sopeutumiseen meni aikaa. Yritin hakea kontaktia muihin opiskelijoihin, mutta vastaukset olivat harvasanaisia ja luentojen alut ja loput hiljaisia. Sain sellaisen kuvan, että paikallisilla opiskelijoilla joko on omat kaveriporukkansa tai sitten niitä ei ole ollenkaan. Käsitys osoittautui kesän koittaessa jokseenkin virheelliseksi: jonkinlaista ”luokkahenkeä” saattaa kyllä löytää, mutta Helsingissä tottumaani Kuppala-hengailun vertaista en Tartossa yksinkertaisesti kohdannut. Siinä mielessä voisin suositella Erasmus-kuplaa. Nyt Tartossa puolisentoista vuotta asuneena olen kerännyt siellä muutaman henkilön lähipiirin ja muuten tavannut helsinkiläisiä ystäviä Kuppalassa suoraan laivalta tullessa. Olen törmännyt pöllämystyttävän konservatiivisiin asenteisiin, mutta kohdannut onneksi myös asioista perillä olevia ihmisiä.

Työharjoittelu

Olin Viron kansallismuseossa työharjoittelussa syyskuusta toukokuun loppuun. Valitsin kyseisen kohteen, sillä heidän verkkosivuillaan, kuten myös muiden museoiden verkkosivuilla, oli selkeät ohjeet työharjoittelusta kiinnostuneille. En saanut museolta palkkaa, mutta ulkomailla tapahtuvaa työharjoittelua varten sain Erasmus+ -stipendin. Stipendiä varten tuli olla kunnossa vastuuvakuutus, joka oli Virossa kaikille aivan vieras, mutta lopulta vaihtopalvelut neuvoivat minulle hankkimaan verkosta missä tahansa Euroopassa pätevän vakuutuksen, joten sain senkin asian kuntoon. En ollut aikaisemmin opiskellut mitään museoihin liittyvää, ja harjoittelu oli avartava kokemus. Ohjaajani tuki työskentelyäni kunnolla. Kannustan ehdottomasti harkitsemaan myös työharjoittelua ulkomailla sekä käymään Viron kansallismuseossa 😉

Vaihtokertomus, Universitetet i Bergen, Norja, lukuvuosi 2019–2020

Humanistisen tiedekunnan opiskelija

Lille Lungegårdsvannet – kevättä keskustassa
Ennen lähtöä

Hakeminen Bergenin yliopistoon sujui ongelmitta. Kotisivujen englanninkieliset ohjeet olivat varsin selkeät ja kattavat, ja sähköpostitiedotus hakuprosessin etenemisestä oli hoidettu hyvin. Oman yliopistosähköpostin seuraaminen tarpeeksi tiiviisti ja eri vaiheisiin ajallaan reagoiminen onkin paras tapa itse vaikuttaa hakuprosessin sujuvuuteen. Bergenin yliopiston yleisten vaihto-oppilasasioiden sähköpostiosoitteeseen lähettämiini kysymyksiin myös vastattiin varsin nopeasti. Yksittäisiä kursseja koskevia asioita tosin piti tiedustella eri osoitteista, ja ainakin yhdessä tapauksessa jouduin odottamaan vastausta hieman pidempään.

Alustavat kurssivalinnat piti tehdä jo keväällä Søknadsweb-järjestelmässä, jonne norjan kielikurssit tosin ilmaantuivat valittaviksi vasta kesäkuussa. Lukuvuosirekisteröityminen ja varsinainen ilmoittautuminen kursseille tapahtui myöhemmin kesäkuussa erillisessä Studentweb-järjestelmässä. Norjan kielikursseille ilmoittautuminen tosin oli mahdollista vasta elokuun alussa, ja sen kanssa kannattaakin olla erittäin tarkkana, sillä ryhmät täyttyivät niin nopeasti, etten aluksi päässyt haluamallani kurssille muistaessani asian vasta ensimmäisen ilmoittautumispäivän iltana. Minkäänlaista jonotuslistaa täysille norjan kursseille ei ollut myöskään käytössä, mutta tuurilla onnistuin myöhemmin lisäämään itseni yhteen ryhmistä vapaan paikan avauduttua.

Vaikka Norja onkin tuttu ja turvallinen pohjoismaa, ja olin käynyt Bergenissä useamman kerran aiemminkin, ulkomaille lähtö pitkäksi aikaa toki jännitti. Käytännön asioiden järjestely vei myös aikaa ja energiaa, etenkin kun jouduin luopumaan Helsingin asunnostani ja laittamaan kaikki tavarani varastoon. Lähdin kuitenkin Bergeniin elokuun toisella viikolla innokkain mielin.

Kevätpäivä Nubbevatnetilla
Alkubyrokratia vaihtokohteessa

Ennen opetuksen alkua oli orientaatioviikon hulinoiden lisäksi useita infotilaisuuksia, joissa käytiin kattavasti läpi vaihto-opiskelijoilta vaadittavat toimenpiteet. Opiskelijakortin (joka toimii myös yliopiston kulku- ja kirjastokorttina) hankkiminen onnistui kampuksen Studentsenteretissä ongelmitta, joskin jonotusta aiheutti se, että valokuva korttia varten otettiin paikan päällä.

Pohjoismaalaiset eivät tarvitse Norjassa erillistä oleskelulupaa, mutta yli puoli vuotta maassa asuvien on rekisteröidyttävä väestötietojärjestelmään. Tämä tapahtui tulostamalla ja täyttämällä maahanmuuttolomake ja varaamalla aika verotoimistoon (Skatteetaten), jossa piti käydä todistamassa henkilöllisyytensä sekä esittämässä vuokrasopimus ja yliopiston hyväksymiskirje.

Pärjäsin hyvin käyttämällä suomalaista pankkitiliäni ja puhelinliittymääni, sillä Norjassa miltei kaikkialla käy kortti, eikä oma palveluntarjoajani ainakaan laskuta ylimääräistä liittymän käytöstä muissa Pohjoismaissa.

Asuminen

Ohjeet asunnon hakemiseen opiskelijoiden hyvinvointisäätiö Sammenin kautta tulivat sähköpostitse jo keväällä. Sammenin sivuilla oli mahdollista tutustua eri asuntoloihin ja listata kolme toivomaansa kohdetta/asuntotyyppiä. Sainkin ykkösvaihtoehtonani olleesta Løbergsveienin asuntolasta huoneen omalla kylpyhuoneella ja keittiöllä, kuten olin toivonutkin. N. 400 euron vuokra sisältäen sähkön, veden ja nettiyhteyden ei myöskään tuntunut pahan hintaiselta.

Asuntoni oli remontoitu hiljattain ja täten hyväkuntoinen, mutta ilmeisesti osa asuntolan huoneista oli kehnommassa kuosissa. Asunnossa oli valmiina sänky, työpöytä- ja tuoli sekä kaappitilaa niin vaatteille kuin keittiötarvikkeille, mutta omiakin hankintoja joutui tekemään tyynystä ja muista petivarusteista verhoihin ja keittiötarvikkeisiin. Tässä voivat olla avuksi tuttujen Ikean ja Clas Ohlsonin lisäksi myös käytetyn tavaran kauppa Fretex sekä Tori.fi:tä vastaava FINN.no.

Asuntolan sijainti oli mukava, sillä vieressä oli vehreä hautausmaa ja lähistöllä Løvstakkenin vuori lenkkipolkuineen. Rakennuksen edestä tiheään kulkevalla bussilla pääsi kampukselle n. vartissa, eikä keskustan ja lentokentän välillä yömyöhään liikennöivän raitioreitin (Bybanen) varrelle ollut myöskään pitkä kävelymatka. Hieman yli satahenkisen asuntolan yhteisissä infotilaisuuksissa ja illanvietoissa tuli tutustuttua moniin muihin asukkaisiin, ja asuntolan Facebook-ryhmää seuraamalla pysyi ajan tasalla sekä sai hyviä käytännön neuvoja.

Sammen pyörittää myös opiskelijoiden terveydenhuoltoa, kuntosaleja ja kampuksen ruokaloita. Näistä ei itselleni tullut kokemusta, mutta ainakin ruokailu kampuksella näytti olevan selkeästi Unicafen hintoja kalliimpaa. Mahdollisuus käyttää Sammenin kuntosaleja ja Studentsenteretin uima-allasta n. 110–120 eurolla lukukaudessa sen sijaan vaikutti varsin hyvältä diililtä.

Talvinen näkymä Ulriken-vuoren huipulta
Opiskelu ja opetus

Alkuperäiseen kurssisuunnitelmaani tuli muutoksia, sillä yksi kursseista meni kielikurssini kanssa päällekkäin, kun toista taas ei keväällä järjestettykään, mutta kiinnostavat vaihtoehtoiset kurssit löytyivät helposti. Halutessaan Studentwebissä saattoikin ilmoittautua useammalle kurssille kuin mitä aikoo suorittaa, ja käydä sitten ottamassa hieman tuntumaa kurssien ensiluennoilla, sillä lukukauden opintosuunnitelman lukkoon lyömiseen oli jätetty muutama viikko aikaa.

Selkein ero opiskeluun Suomessa oli kursseista saatavien opintopisteiden määrä. Suurin osa vaihto-opiskelijoille tarjotuista kursseista olivat 10–15 opintopistettä, ja sainkin lukuvuoden 60 pinnaa kasaan neljästä kurssista. Opetuksen määrässä tämä ei näkynyt, vaan suorittamieni Norjan taidetta ja kulttuuria sekä pohjoismaista kirjallisuutta käsitelleiden kurssien luentoja oli korkeintaan kerran viikossa. Luettavaa aineistoa kummallakin kurssilla tosin oli yli tuhat sivua, joten painotus oli itsenäisessä opiskelussa. Myös suoritustavat olivat haastavampia kuin mihin olin tottunut, sillä ensimmäisen tentti oli koesalissa kuudessa tunnissa kirjoitettava essee, ja toisen kurssin päätteeksi oli viikon mittainen ”take-home exam”, jossa piti tuottaa 10–12-sivuinen essee.

Norjan kielen kurssien kohdalla 15 opintopistettä tuntui etenkin liioitellulta, sillä n. kolmen tunnin rupeama kahdesti viikossa läksyineen ei hirveästi eronnut kielikeskuksen 3–5 pisteen alkeiskursseista, eikä kurssin tentti ollut kovin vaikea. Toki pohjalla ollut ruotsin osaaminen teki omasta oppimisestani huomattavasti helpompaa. Ryhmissä oli sekaisin niin vaihto-opiskelijoita, koko tutkintonsa Bergenissä suorittavia kansainvälisiä opiskelijoita kuin maahanmuuttajiakin.

Läsnäolopakkoa ei ollut kuin kielikursseilla, joissa tehtiinkin paljon suullisia harjoituksia. Opetus luennoilla oli pääasiassa laadukasta ja innostavaa, joskin vierailevien luennoitsijoiden taso vaihteli. Kurssien luentomateriaalit ja käytännön tietoa löytyi Moodlea vastaavasta Mitt UiB -portaalista, tentit suoritettiin digitaalisesti Inspera-järjestelmässä ja arvosanat tulivat Studentwebiin. Koronatilanteen iskiessä päälle Mitt UiB sekä Zoom olivatkin kovassa käytössä, mutta eipä ennen sitäkään kampuksella tarvinnut käydä kuin korkeintaan kolmena päivänä viikossa. Kaikkien kurssieni opetus tapahtui keskustan kampuksen vierekkäisissä rakennuksissa.

Kurssit arvosteltiin skaalalla A–F, jossa F on hylätty. Loppuarvosana perustui täysin tenttiin, joskin esim. kielikurssien mittaan oli myös kirjoitustehtäviä, joiden palauttaminen oli pakollista, jotta tenttiin sai osallistua. Arvostelun ankaruudesta on hankala sanoa yleisemmällä tasolla, sillä varsin tyytyväisenä palauttamallani esseellä arvosanaksi tuli C, kun taas toisella kurssilla hieman epävarmemmin mielin viimeistelemäni kirjoitelma sai A:n.

Vapaa-aika
Bogstifossenin vesiputousta ihailemassa

Norjassa kannattaa etenkin nauttia maan upeasta luonnosta. Bergenin kaupunkia ympäröivät vuoret ovat helposti saavutettavissa julkisilla tai kävellen, ja opasteita löytyy sen verran paljon, että todellinen eksyminen on hankalaa. Suoraan keskustasta pääsee Fløyen-vuorelle kävellen n. tunnissa tai maksullisella funikulaarilla, ja huipulta eteenpäin lähtevistä lukuisista kävelyreiteistä nauttiakseen ei tarvitse olla kokenut patikoija. Myös Bergenin korkeimmalle vuorelle Ulrikenille kulkee Ulriksbanen-köysirata. Yksi ehdottomasti mainitsemisen arvoinen ulkoilualue lähellä keskustaa on Svartediketin tekojärven ympäristö, josta löytyy mm. Bogstifossenin komea vesiputous sekä vanhojen maatilojen raunioiden läpi kulkeva Kulturminneløypen. Jo pelkästään Bergenin alueella riittää koluttavaa luonnonystävälle vaikka kuinka, ja reitti-inspiraatiota voi Google Mapsin lisäksi hakea esim. UT.no-sivustolta. Opiskelijoiden ulkoiluyhdistys BSI Friluft myös järjestää yhteisiä luontoretkiä, ja norjalainen vaellusyhdistys DNT tarjoaa monenlaisia palveluita. Ajan viettäminen luonnossa onkin suosittua norjalaisten keskuudessa, mutta etenkin jos arkena on mahdollista lähteä luontoon, saa siellä olla hyvinkin rauhassa.

Opiskelijoille suunnattua yöelämää tuntui Bergenissä olevan etenkin lukukausien alussa, mutta itse en orientaatioviikon rientoja lukuun ottamatta siihen erityisemmin tutustunut. Opiskelijavapaaehtoisten pyörittämissä paikoissa kuten kampuksen humanistipubi Ad Fontesissa ja keskustan Det Akademiske Kvarterissa (tai lyhyemmin pelkkä Kvarteret) tuli tosin vietettyä paljon aikaa, sillä molemmat soveltuvat hyvin rentoon seurusteluun ja ovat opiskelijan lompakolle helliä. Vapaaehtoistoiminta edellä mainituissa tai keikkapaikka Hulenissa voikin olla oiva tapa tutustua uusiin ihmisiin, harjoitella kieltä ja nauttia vieläkin huokeammista hinnoista.

Elävää musiikkia on Bergenissä normaalisti tarjolla viikoittain, joskin itselleni mieluisamman raskaan musiikin osalta tapahtumia on selkeästi vähemmän kuin mihin olen Suomessa tottunut, vaikka Bergen onkin Norjan toiseksi suurin kaupunki, joka on maailmalla tuttu etenkin black metal -ympyröistään. Elokuussa järjestettävä Beyond the Gates -festari tosin vastasi tähän kysyntään, ja useita upeita keikkoja tuli vuoden mittaan nähtyä niin kaapelitehdasmaisessa USF Verftetissä, vanhaan pommisuojaan rakennetussa Hulenissa kuin monia erikokoisia tapahtumatiloja tarjoavassa Kvarteretissa. Myös pienempien baarien ja keikkapaikkojen – kuten Inside Rock Cafe, Skur 14, Victoria, Statsraaden, Røverdatter ja Lyst & Fryd – tarjontaa kannattaa seurata Facebookissa, jos elävä musiikki kiinnostaa.

Sandviksbatteriet – Graffitoitua sotahistoriaa
Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville

Norjassa on käytössä oma kruununsa. Saapuessani kymmenen kruunua vastasi suunnilleen yhtä euroa, mutta kevään koronakriisin myötä kruunun kurssi hieman laski alentaen mukavasti mm. vuokraa. Hintataso on siltikin korkeampi kuin Suomessa. Vaikka tämä ei ruokaostoksissa hirveästi näykään, esim. alkoholi, ulkona syöminen ja tapahtumaliput ovat selkeästi kalliimpia. Kannattaa kuitenkin katsoa, missä ruokaostoksensa tekee: ainakin Kiwi, Extra ja REMA 1000 ovat edullisempia vaihtoehtoja kuin esim. Bunnpris ja Meny. Opiskelijakorttia näyttämällä saa myös usein alennusta – muuallakin kuin opiskelijapaikoiksi profiloituneissa baareissa ja ravintoloissa – joten kannattaa rohkeasti kysyä asiasta.

Julkinen liikenne Bergenissä pelaa hyvin, ja Skyssin reittiopas on hyvä apuväline liikkumisessa. Opiskelijahintaiset kuukausiliput ovat kalliimpia kuin Helsingissä, mutta lippujen matkustusalue on myös laaja kattaen niin lentokentän kuin monia luontokohteita kaupungin ulkopuolella. Koronan myötä lipunmyynti busseissa meni katkolle, joten asia kannattaa hoitaa Bybanen-pysäkkien automaateilla, Skyss-applikaatiolla tai bussiaseman infopisteellä. Matkakortin aktivoituaan ei sitä tarvitse bussissakaan näyttää, mutta lipuntarkastajia näkyi julkisissa jonkin verran. Jos lipun matkustusalueella käyttää junaa, on hyvä tietää, ettei junista löydy kortinlukijoita, vaan lipuntarkastajalle on näytettävä kuittia, josta näkyy matkakortin kauden voimassaolo.

Kaupungissa oli turvallinen olo liikkua öiseenkin aikaan, eikä julkista juopumusta erityisempää häiriökäyttäytymistä tullut todistettua, mutta terve varovaisuus kannattaa toki pitää mukana. Norjan hieman tiukemmista laeista on myös hyvä olla tietoinen, sillä esim. alkoholin nauttiminen julkisella paikalla on kiellettyä, ja siitä on ainakin teoriassa mahdollista saada mojova sakko.

Lukuvuoden alussa kuullut varoittelut norjalaisten hiljaisesta luonteesta tai runsaasta alkoholinkäytöstä aiheuttivat suomalaisessa lähinnä ymmärtävää hymähtelyä, mutta paikkansa ne jokseenkin pitävät. Monet vaihto-opiskelijat kokevatkin, että norjalaisiin on vaikea tutustua, ja päätyvät viettämään aikaa lähinnä muiden vaihtareiden kanssa. Norjalaisten kielitaidosta tämä tosin ei jää kiinni, sillä pääasiassa Norjassa puhutaan parempaa englantia kuin Suomessa. Itse onnistuin tutustumaan useisiin norjalaisiin mm. orientaatioviikon aikana ja keikoilla käydessä, ja hillitty norjalainen sosiaalinen kulttuuri tuntui aidolta ja luontevalta. Vapaaehtoistoimintaan tai opiskelijayhdistyksiin mukaan lähteminen voivat myös olla hyviä tapoja tutustua natiiveihin.

Lopuksi on mainittava, että Bergenissä sataa keskimäärin yli 200 päivänä vuodessa, joten kosteaan keliin kannattaa varautua. Talvet ovat myös Etelä-Suomea leudompia, mutta muilta osin ilmasto on suhteellisen samankaltainen, ja lumesta on kuitenkin mahdollista nauttia lähivuorilla varsin säännöllisesti syksystä pitkälle kevääseen.

Auringonlasku Bergenin yllä

Vaihtokertomus, University of Toronto, syksy 2019

Humanistisen tiedekunnan opiskelija

Ennen lähtöä

Olin jännittänyt kielitestiä ja motivaatiokirjeen tekemistä, mutta hyväksymisestä eteenpäin oli enää vain vähän tehtävissä. Postin ja kissani siirsin vanhemmilleni. Ostin lentolippuni ajoissa, mutta hinta silti nousi harkitessani, jäisinkö jouluksi Torontoon. Jos olisin ostanut liput heti, olisin saanut ne vielä selvästi halvemmalla, mutta kuukauden harkitseminen nosti heti hintaa.

Lähes kaikkeen byrokratiaan sain hyvät ohjeistukset yliopistolta. Meitä muistutettiin etenkin yhteisen Toronton vaihto-opiskelijoiden Facebook-ryhmän kautta käytännöistä ja tarvittavista asiakirjoista, tarvikkeista ja tulevasta säästä, ja tuutorimme olivat tavoitettavissa hyvin helposti. En työskennellyt vaihtoaikanani, joten en hankkinut varsinaista viisumia työtä varten, mutta hankin pakollisen ETA:n ja maksoin yliopiston sivujen kautta sairasvakuutuksen (jonka hyödyllisyyttä avaan pian myös). ETA:n, yliopiston hyväksymiskirjeen ja passin lisäksi muita dokumentteja ei lentokentällä enää kysytty. ETA:n suhteen kannattaa muuten välttää huijaussivustoja. Näiltäkin saa käyttökelpoisen ETA:n, mutta kun kuulin poikaystäväni maksaneen tästä lopulta 70 dollaria itse maksamani 8 dollarin sijasta, huomasimme, kuinka lähes täysin samannäköiset sivut vaativat ihan eri hintoja ETA:sta. Poikaystäväni maksoi siis 62 euroa pelkästä paperinkäsittelystä aivan turhaan. Lisäksi poikaystäväni joutui suuremmin mielenkiinnon kohteeksi lehtokentällä ja häneltä kysyttiin paljon kysymyksiä, kun omalla kohdallani passini tarkastanut virkailija ensin käänteli passia ihmeissään, sitten hymyili leveääkin leveämpää hymyä ja totesi äänekkäästi ”Welcome Finland!”

Asuminen

Koska huomasin nopeasti, millainen pula Torontossa oli asunnoista, aloin etsimään asuntoa varsin aikaisin. Oli pian selvää, että halvalla ei kaupungista löytäisi hyvää. Törmäsin netin kautta asuntoihin, joiden oven lukkona toimi riippulukko, pelkkiin huoneisiin, jotka maksoivat 1900 dollaria kuukaudessa ja asuntoihin, joiden omistajiin ei mitenkään tuntunut saavan yhteyttä. Minulle oli kuitenkin lähetetty linkki Toronton yliopiston vaihto-opiskelijoiden Facebook-ryhmään, josta löysin asiallisen ilmoituksen ranskalaiselta opiskelijalta, joka etsi kämppäkavereita tulevalle lukukaudelle.

Minä ja ranskalainen lyöttäydyimme yhteen muutamien viestien ja Whatsapp-puhelun jälkeen ja koska neljälle kuukaudelle oli vaikeaa löytää varsinaista vuokra-asuntoa, etsimme lopulta asuntomme Airbnb-sivustolta. Tämäkään ei edennyt ongelmitta. Kaksi viikkoa ennen vaihtoa saimme viestin, että vuokramme kämpästä on peruttu ja minulle oli palautettu koko vuokrasumma. Kuulemma asunto vaati pikaisesti remonttia (meille ei missään vaiheessa selvinnyt miksi) ja emäntämme oli oikeutettu peruuttamaan varauksemme vielä tässä vaiheessa ilman mitään korvauksia. Mitään hintahaarukkaamme sopivaa asuntoa ei enää löytynyt, mutta törmäsin Airbnb-sivustolla asuntoon, jossa oli viisi makuuhuonetta ja joka viidelle ihmiselle jaettuna sopi meille paremmin kuin hyvin. Asunto oli Scarborough’ssa, eli aika kaukana Toronton keskustasta, mutta meillä oli kiire. Saimme nopeasti pari kämppistä lisää, ja oikeastaan meihin otti yhteyttä kymmeniä ihmisiä vailla asuntoa, ja jouduimme valitsemaan asuintoverimme.

Itse asuntoon saapuminen oli helppoa, vaikkakin pitkän metromatkan päässä aina Pearsonista toiselle puolelle Torontoa. Asunto oli juuri sitä mitä olimme toivoneetkin, joten sain huokaista helpotuksesta heti alkuunsa: kuvat olivat pitäneet paikkaansa. Myös vuokranantaja osoittautui kultaakin kalliimmaksi. Hän auttoi kaikessa, toi meille ylitse jäänyttä ruokaa, kyyditsi meitä kauppaan, antoi vinkkejä kaupungissa kulkemiseen, toi meille jopa joulukuusen jouluksi. Kuulin myöhemmin muilta vaihto-opiskelijoilta, että kaikki eivät olleet asunnon suhteen yhtä onnekkaita. Jotkut asuivat lähellä yliopistoa, mutta heidän huoneensa oli erotettu kirjahyllyllä olohuoneesta ja vierailuajat olivat tiukat. Joillakin oli asunnossaan torakoita (niihin kuulemma kyllä tottui..). Skotlantilainen kaverini taas tuijotteli iltaisin kosteusvaurion peittämää, vuotavaa kattoa. Oli vaikea uskoa näitä kauhutarinoita asunnoista, mutta ymmärsin, että vältin näitä ongelmia, koska olin valmis asumaan muualla kuin ydinkeskustassa.

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähtijöille

Vaikeudet eivät toki jääneet sydämentykytyksiä aiheuttaneisiin asumisjärjestelyihin. Kävi pian selväksi, että Huawei-puhelimet olivat mahdottomuus mantereella, boikotti ei ollut vitsi. Mikään puhelinyhtiö ei tarjonnut puhelimeeni liittymää. Puhelinliittymät olivat lisäksi niin kalliita, että jouduin lopulta tyytymään käyttämään nettiä vain wifin tarjoavissa paikoissa. Onneksi Airbnb-asunnossamme oli kolme moitteetonta liittymää ja yliopistolla toimiva nettiyhteys.

Opiskelijakortin hakeminen osoittautui myös haasteelliseksi. Jonotimme uuden israelilaisen ystäväni, johon olin tutustunut orientaatiopäivänä, kanssa yli kaksi tuntia kortit saadaksemme, vain saadakseni kuulla, että minua ei löydy heidän ohjelmistostaan. Minut lähetettiin ensin väärään paikkaan selvittämään asiaa – St. Michael’sin Collegeen, joka vastasi siis oman tiedekuntani asioista. Todellisuudessa, minkä huomasin, kun asia ei collegessa selvinnyt, minun olisi kuulunut ottaa aina kaikissa ongelmatilanteissa yhteyttä ensin vaihto-opiskelijoiden asioita käsittelevään CIS-keskukseen (Center of International Experience). Siellä he selvittivät kaiken, mutta eri toimistojen aukioloajoista ja välimatkoista johtuen minulta meni lopulta kolme päivää ravata paikasta toiseen ja vihdoin saada opiskelijakorttini.

Suurimmaksi haasteekseni osui kuitenkin elämäni ensimmäinen pyörtymiseni syyskuun ensimmäisillä viikoilla. Ambulanssikuljetus, verikokeet – koko hoito sekä vielä viikoittaiset tarkastukset yliopiston lääkärin toimesta menivät kaikki sairasvakuutukseni piikkiin.

Opiskelu ja vapaa-aika

Vaikka olin viikon pois yliopistolta, mikä harmitti minua, koska luennot ja olivat uskomattoman antoisia ja kasvattivat intohimoani omaa alaani kohtaan, sain kaiken mahdollisen tuen. Professorini olivat kaikki huolissaan ja antoivat minulle lisäaikaa kaikkiin tehtäviin. Koska tehtäviä oli kuitenkin paljon, kävin vielä opintojeni loppuvaiheessa Accessibility Services -nimisessä yliopiston järjestämässä palvelussa, joka vastaa opiskelijoiden erityistarpeista. Sain aivotärähdykseni vuoksi lisäaikaa esseisiin ja lisäaikaa tenteissä, joihin minulle järjestettiin lisäksi silmiä säästävä valaistus. Accessibility Services’n kautta tämä onnistui virallisesti jopa nopealla aikataululla, vaikka usein kehotetaan ottamaan palveluun yhteyttä aikaisin lukukauden alussa erityisjärjestelyjä toivottaessa.

Paranin aivotärähdyksestäni hitaasti, mutta sain tukea myös muilta opiskelijoilta. Opiskelimme yhdessä yliopistolla ja kahviloissa, vuokrasimme auton ja kävimme ihastelemassa Kanadan metsien ihanaa ruskaa ja jaksoin silloin tällöin olla paikalla usein alkubileiden aikaan, vaikken myöhään yöhön bileitä yleensä jatkanutkaan. Opiskelijoiden tapahtumat tuntuivat loppuvan aina aikaisin kaikkialla muualla paitsi sateenkaarialueena tunnetun The Villagen alueella, jossa pääsi jatkamaan halutessaan aamuyöhön asti.

Vapaa-aika oli usein kortilla, mutta opimme tapaamaan toisia opiskelijoita yliopistolla ja opiskelemaan yhdessä ja oli ihanaa huomata, kuinka opiskelun haasteiden edessä lähennyimme entisestään. Opiskelijoille oli tarjolla erilaisia kerhoja harrastusten mukaan, mutta osa täyttyi niin nopeasti, että itse en päässyt omia harrastuksiani tukeviin kerhoihin. Vaihto-opiskelijaystäväni pääsi kuitenkin yliopiston kuoroon sopraanoksi ja vaihto-opiskelijoille suosittu kerho järjesti paljon patikointi- ja telttaretkiä.

Jäin paitsi kerhoista, mutta sain uuden kipinän opintoihini minulle uusien inspiroivien professorien kautta ja pääsin opiskelemaan aiheita, joita ei oman yliopistoni kurssitarjonnasta löydy. Opiskelu Toronton yliopistossa oli haastavaa ja tehtävien määrä oli shokki kaikille vaihto-opiskelijoille, joihin tutustuin. Vaikka opiskelun haasteet tuntuivat ensin musertavilta, itselleen pitää olla armollinen ja antaa aikaa löytää sopiva opiskelutapa uudessa ympäristössä. Lopulta suurin kulttuurishokkini oli palata takaisin Suomeen ja jättää elämäni Torontossa.

 

Vaihtokertomus, Zagrebin yliopisto, Kroatia, syksy 2019

Humanistisen tiedekunnan opiskelija

Ennen lähtöä

Suoritin vaihtohakuprosessin keskellä kandikiireitä ja hyvin stressaantuneena. Mielestäni MobilityOnline oli hyvin sekava, mutta tämä saattoi johtua alentuneesta suorituskyvystäni. Suosittelen kuitenkin kysymään apua aiemmin vaihdossa olleilta ja liikkuvuuspalveluilta.

Kroatian päässä oli vaikeuksia jo alusta alkaen, ja viimevuotisia sähköposteja selatessani palautuu mieleen kaikki sähläämiset. Yhteyshenkilö väitti esimerkiksi, ettei nimeni ollut hakijoiden joukossa, vaikka olin edellisenä päivänä saanut viestin yliopistolta. Lisäksi hyväksymiseni vahvistettiin ilmoitettua myöhemmin, mikä tuntui hyvin rasittavalta.
Yliopisto hankkii kroatialaisen sosiaaliturvatunnuksen (OIB) opiskelijan puolesta, mutta sitä varten on täytettävä valtakirja. Näitä asioita ei kuitenkaan kannata stressata. Asiat kyllä hoituvat, vaikka se ei olisikaan aina kivaa.

Asuminen

Asunnon sain kaupungissa asuneen kaverin kautta, ja vuokran suuruus – 216 euroa – oli mielestäni oikein reilu. Asuin alivuokralaisena keskustassa, ja vuokra sisälsi sähkön, veden
ja lämmityksen. Moni tapaamani vaihto-opiskelija kertoi asuvansa aika epämukavasti, ja maksoi vieläpä samansuuruista vuokraa. Aluksi minua harmitti, etten kiireisen kevään vuoksi
tajunnut hakea majoitusta yliopistolta, mutta ajatus huoneen jakamisesta jonkun tuntemattoman kanssa ei minua syksyllä enää kiinnostanut. Kuulin paikan päällä kuitenkin, että opiskelijamajoitus maksoi vajaa 60 euroa kuussa.

Facebookissa on erilaisia ryhmiä, joista moni on löytänyt asunnon. Lisäksi voi käyttää Njuškalo -sivustoa, jonka kanssa kuitenkin kannattaa olla nopea. Itseltäni menivät kaikki sopivat asunnot ohi, kun en heti ottanut yhteyttä. Kokemuksia on varmasti hyvin paljon erilaisia, mutta oma käsitykseni on, että vuokranantajat Zagrebissa tuntuvat olevan hyvin mukavia, ja saattavat ostaa asuntoon vaikka mikroaaltouunin, jos sellaista kysyy. Toinen mahdollisuus on tietenkin se, että vessassa on
hometta, ja vuokranantaja katkaisee netin riitatilanteessa.

Alkubyrokratia vaihtokohteessa

Lukuvuosi-ilmoittautuminen tehdään vielä paikanpäällä yliopiston toimistossa, ja syyslukukauden ensimmäisistä päivistä muistan yliopistorakennuksen aulan mutkittelevan
jonon. Wifi ja käyttäjätunnukset yliopiston koneille oli helpompi saada. Siihen meni noin viisi minuuttia.
Ilmoittautumisen yhteydessä otettiin kuva iksicaa eli opiskelijakorttia varten. Se tulee olla mukana opiskelijaravintolassa, koska sillä saa subvention aterialleen. Kortilla on joka toinen viikko noin 400 kunaa (53 euroa), ja se alentaa ruokakustannuksia mukavasti. Opiskelijaravintolassa on tarjolla lounas ja illallinen, joten päivän jälkeen voi kotimatkalla
vielä käydä syömässä.

Kroatia on EU-maa, mutta yli kolmen kuukauden maassaoloon vaaditaan oleskelulupa. Sitä varten yliopisto antaa todistuksen opiskelusta. Tulojen todistamiseen riittää kuvakaappaus
verkkopankista. Oleskeluluvasta puhuttaessa voi sanoa, että Kroatia ei nyt varsinaisesti ole mikään maahanmuuttomaa. Ruuhkaa poliisiasemalla kuitenkin aiheuttavat joko ihmiset, joilla on Saksan tai Itävallan kansalaisuus tai sitten Bosniasta tai Serbiasta muuttaneet ihmiset. Lisähaasteita oleskelulupa-asioissa toi myös varsin suppea aukioloaika, joka on yhdeksästä
yhteen. Yhdentoista jälkeen ei ollut enää mitään mahdollisuutta päästä tiskille. Kuukautta myöhemmin, kun menin hoitamaan oleskelulupa-asiani loppuun, sain tietää, että poliisit
olivat hukanneet dokumenttini, jotka löytyivät kuitenkin seuraavana päivänä.

Opiskelu ja opetus

Zagrebissa oli kyllä käytössä sähköinen kurssi ilmoittautuminen, mutta vaihto-opiskelijat joutuvat vielä käyttämään indeksejä . Indeks on kirjanen, johon kirjataan suoritetut kurssit. Kurssin päättyessä opettaja allekirjoittaa kurssin suoritetuksi.
Vaihdossa opiskelin kroatian kieltä, jonka lisäksi kävin englanninkieliset kurssit Kroatian historiasta ja kroatialaisesta yhteiskunta. Kieliopintoja suoritin toiseksi korkeimmassa
tasoryhmässä, ja se oli itselleni sopiva monessa mielessä. Ryhmä oli hyvin heterogeeninen, ja kaikki puhuivat kroatiaa jo sujuvasti. Tämä mahdollisti keskustelut hyvinkin
monimutkaisista aiheista. Kokeilin myös suorittaa sivuaineopintoja, mutta kielitaitoni ja jaksamiseni eivät riittäneet tähän. Sitä voi kuitenkin pitää hyvänä kokemuksena.
Suomalaiseen täsmällisyyteen tottuneena jäi mieleen se, että opettajat saattoivat tulla jopa vartin myöhässä, ja se oli aivan normaali asia. Myös opiskelijat tulivat myöhässä, koska
Zagrebissa ei ollut meille tuttuja akateemista varttia tai välituntia. Luento saatettiin lopettaa viisi minuuttia etuajassa, jotta opiskelijat ehtisivät seuraavalle luennolla.

Tulostettaessa tai kurssimateriaaleja hakiessa täytyi mennä yliopistorakennuksen kellariin, jossa sijaitsi Fotokopirnica ´tulostamo´. Tämä tuntui hieman hankalalta. Mielenkiintoista oli
kuitenkin muutaman tuntemani jatko-opiskelijan tapa jättää tulostamon työntekijöille kokonainen kirja kopioitavaksi, minkä he sitten seuraavana päivänä hakivat tulostettuna. Muistaakseni kirjan kopiointi maksoi noin 6 euroa. Kansilla se oli 8 euroa. Lukukausi alkaa vasta lokakuun ensimmäisellä viikolla ja päättyy tammikuun lopussa, joten suomalaisen vaihto-opiskelijan näkökulmasta se saattaa olla mukavaa, kun syyskuussa on vielä väljää, ja helmikuussa ehtii oleskella vaihtomaassa vielä kuukauden ennen kuin palaa
kotiin nelosperiodia varten. Huonona puolena voi halutessaan pitää sitä, että syyslukukaudella on kahden viikon joululoma, jonka vuoksi paluu kotiin voi tuntua tarpeelliselta. Moni toiselta mantereelta tullut vaihto-opiskelija tosin vietti joululoman joko
rannikolla tai Keski-Euroopassa kierrellen.

Vapaa-aika ja opiskelijaelämä

Zagreb muistuttaa kulttuurielämänsä puolesta Helsinkiä. Kaupungissa on useita elokuvateattereita, museoita ja kirjakauppoja. Elokuvaharrastajana hankin yhden
elokuvateatterin kanta-asiakaskortin, jolla pääsin halvemmalla elokuviin. Marraskuussa järjestetään myös Interliber-nimiset kirjamessut, ja joulukuussa on joulumarkkinat. Aluksi rupesin miettimään, että jäinköhän jostain paitsi, kun en mennyt vaihto-opiskelijoille suunnattuihin rientoihin, mutta eipä tuo haitannut.

En hirveästi viihtynyt muiden vaihtoopiskelijoiden
kanssa. Osittain sen takia, että monet opiskelijat olivat minua neljä–viisi vuotta nuorempia. Aika monen vanhemmat tai isovanhemmat olivat Saksaan lähteneitä vierastyöläisiä, enkä oikein saanut yhteyttä näihin juuriaan etsiviin nuoriin. Saksalaisten, puolalaisten ja espanjankielisten kanssa seurustelua vaikeuttaa myös se, että heillä on tapana muodostaa omia ryhmiään, joihin ei kielitaidottomana pääse oikein mukaan.

Hyvä tietää

Kannattaa varautua siihen, että asiat eivät tule sujumaan yhtä jouhevasti kuin Suomessa. Ei kannata myöskään ihmetellä, jos sinulle sosiaaliturvatunnusta hoitava henkilö lähettää
sähköpostia kello yksi yöllä henkilökohtaisesta sähköpostistaan, ja kaksi päivää myöhemmin ilmoittaa, että tarvittavat dokumentit pitääkin lähettää word-tiedostona pdf:n sijasta.

Ruoka Kroatiassa on lähes yhtä kallista kuin Suomessa. Pientä kevennystä kuluihin toi opiskelijaravintola, jossa sai lounaan halvimmillaan 80 sentillä. Lämmin ruoka on kuitenkin aika ravintoköyhää, ja keittäjät annostelevat ne valmiiksi. Kasvissyöjät ja vegaanit ovat aika huonossa tilanteessa. Yksi suuri virheeni oli budjetin tekemättä jättäminen. Stipendi ja opintotuki riittivät hyvin vaihdossa, ja minulla oli myös paljon töistä kertyneitä säästöjä. Säästötili alkoi kuitenkin
tyhjentyä matkaillessani varsin huolettomasti Venetsian kaltaisiin kohteisiin. Zagrebin maantieteellinen sijainti on hyvä, ja bussi näppärä kulkuneuvo. Monet kaupungit, kuten Wien, Budapest, Trieste ovat viiden tunnin ajomatkan päässä. Kroatialaisista kohteista voin suositella rannikolla sijaitsevaa Rijekaa, jota voisi luennehtia keskieurooppalaiseksi
kaupungiksi Välimerellä. Toinen mielenkiintoinen kohde on Split, jossa sijaitsee Rooman keisari Diocletianuksen palatsi. Talvella kannattaa käyttää tilaisuus hyödyksi, ja käydä Dubrovnikissa, joka on matkailusesongin ulkopuolella lähes tyhjä. Helmikuussa rannikolla järjestetään karnevaaleja. Junat ovat hitaita, ja niillä kannattaa matkustaa vain lyhyitä matkoja, jolloin voi nauttia maisemista.

Maassa maksetaan vielä aika paljon käteisellä, ja korttimaksaminen ei onnistu joka paikassa. Esimerkiksi opiskelijaravintolassa ateria maksetaan vasta poistuessa käteisellä. Ei myöskään kannata odottaa liikoja. Tärkein oppimani asia oli ehkä kärsivällisyys.

Vaihtokertomus, Università degli Studi di Firenze, Italia, kevät 2019

Humanistisen  tiedekunnan opiskelija

Firenzen kaupunki näkymä
Ihana Firenze!
Ennen lähtöä

Sain vaihtoyliopistoni virallisen vahvistuksen vaihtoon pääsystä vasta muutamia kuukausia ennen lähtöäni. Tätä ennen kaikki oli tuntunut vielä epävarmalta, ja lähtö aiheutti stressiä, sillä kaikkien käytännön asioiden järjestäminen jäi viime tippaan. Aika ennen vaihdon alkua menikin jonkinlaisessa sumussa. Olin kuitenkin todella innoissani yhden suuren unelmani toteutumisesta ja aloin tutustua Firenzeen jo etukäteen. Uuteen kaupunkiin oli huomattavasti kivempi saapua, kuin tiesi suurin piirtein, mitä missäkin on.

Asuminen

Suurinta huolta ennen lähtöäni tuottivat asumisjärjestelyt: piti löytää vuokralainen Helsingin asuntoon sekä etsiä vaihtoasunto Firenzestä. Kumpikin projekti oli lyhyen vuokra-ajan takia hieman haasteellinen, mutta varsinkin sopivan asunnon löytäminen Firenzestä osoittautui yllättävänkin vaikeaksi. Italiassa on vilkkaat vuokramarkkinat ja lähes kaikki vuokranantajat edellyttivät takuuvuokran maksamista etukäteen Suomesta käsin. Huijareitakin valitettavasti tuli vastaan. Osa vaihto-opiskelijoista etsi asunnon vasta Firenzeen saavuttuaan, mutta itse halusin, että minua odottaisi Firenzessä jokin osoite, johon voisin heti asettua, sillä vaihdon alku tuntui joka tapauksessa kaoottiselta.

Päätin kysyä asuntoasiaa eräästä Italiassa asuvien suomalaisten Facebook-ryhmästä, ja sainkin nopeasti paljon vastauksia. Oli ilahduttavaa, kuinka moni halusi auttaa. Törmäsin sattumalta kiinnostavaan asuntoon, ja oli suuri helpotus, kun eräs Facebook-ryhmäläinen tarjoutui tarkastamaan sen puolestani. Soitimme videopuhelun, jonka kautta sain nähdä sekä vuokralla olevan huoneen että mahdollisen vuokranantajani. Kaikki näytti olevan kunnossa ja uskalsin solmia vuokrasopimuksen sitovasti viiden kuukauden ajalle. Tämä vaati tietysti myös rohkeutta ja itselläni kävi tuuri, sillä sekä asunto että sen sijainti olivat kaikin puolin täydellisiä. Bonuksena sain mahtavat kämppikset, joiden kanssa pidämme edelleen yhteyttä.

Vuokrat ovat Firenzessä suhteellisen korkeita, etenkin, jos haluaa majoittua kaupungin keskustassa. Keskusta-asumisessa on kuitenkin sellaiset puolensa, että hieman korkeampi hinta kannattaa ehkä maksaa: Firenzen keskustassa etäisyydet ovat lyhyitä ja kävellen pääsee helposti joka paikkaan. Kympillä kuussa saa käyttöönsä myös kaupunkipyörät, jotka toimivat Firenzessä todella hyvin kännykkäsovelluksella.

Pinkki talo veronassa
Veronan idyllisiä katuja Erasmus-porukan päiväretkellä.

Veronalainen katu

Ilmasto ja pakkaaminen

Vasta vaihtoon lähtiessäni huomasin, kuinka paljon suunnittelua vaatii, kun puoli vuotta on saatava mahtumaan yhteen matkalaukkuun. Onnistuin pakkaamisessa ihan hyvin, mutta yhtä asiaa en tullut ajatelleeksi: myös Italiassa voi olla keväällä todella kylmä. Olin mielessäni varautunut lämpöön, mutta kevät olikin varsin viileä. Erasmus-porukan kanssa Venetsian karnevaaleilla oli kylmempi, kuin helmikuussa Suomesta lähtiessäni; edes kolme päällekkäistä villapaitaa ei pelastanut tilannetta.

Kannattaa siis ehdottomasti pakata mukaan myös lämpimiä vaatteita, ettei kivojen asioiden kokeminen jää ainakaan tarkenemisesta kiinni! Lisäksi kannattaa huomioida se, ettei Italiassa yleensä lämmitetä asuntoja yhtä lämpimiksi, kuin Suomessa. Selvitäkseni Italian öistä tarvitsin untuvapeiton, lämpökerraston, villasukat ja peiton alle laitettavan kuumavesipullon pitkälle kevääseen saakka. En enää muista, mistä sain idean pakata tuon kuumavesipullon matkalaukkuuni, mutta se osoittautui parhaaksi asiaksi, joka kotimaasta tuli otettua mukaan. Näin siis talviaikaan. Kesällä ongelmat olivat päinvastaiset. Touko–kesäkuun vaihteessa lämpötila nousi nopeasti lähelle 40 astetta, pysytellen samoissa lukemissa koko loppuvaihtoni ajan. Edullisemmissa vuokra-asunnoissa ei yleensä ole ilmastointilaitteita, ja jos sellainen onkin, täytyy siitä lähes poikkeuksetta maksaa tuntuvaa lisähintaa. Omassa asunnossani ilmastointia ei ollut saatavilla edes lisämaksusta. Öistä selviämiseksi olivatkin käytössä kaikki keinot: kylmät suihkut, kostutetut lakanat ja jäädytetyt pullot tuulettimen edessä. Mikään näistä vaihtoehdoista ei tosin auttanut paria tuntia pidempään, joten yöunet olivat kesäaikaan melko katkonaisia.

Alun byrokratia

Tiesin etukäteen, että Italia on hyvin byrokraattinen maa. Tästä huolimatta oli erikoista huomata, miten monien mutkien kautta asiat tosiaan hoituivat. Alussa kannattaa varautua jonottamaan toimistoissa ja toimittamaan fyysisesti papereita sinne sun tänne. Kannattaa myös huomioida, että toimistojen aukioloajat saattavat olla hyvin rajalliset ja kaikkia opiskelijoita ei välttämättä ehditä palvella saman päivän aikana. On siis hyvä olla ajoissa liikkeellä, sillä ei ollut ollenkaan tavatonta, että jono aukioloajan loppupuolella laitettiin poikki ja monta tuntia jonottaneita pyydettiin tulemaan seuraavana päivänä uudelleen.
Opintoja varten oli hankittava niin kutsuttu libretto universitario, eli opintosuoritusote, johon professori kirjasi suoritusmerkinnän tentin päätteeksi. Vaihtokevään päätyttyä opintosuoritusote piti toimittaa takaisin opintotoimistoon, jonka perusteella virkailija kirjasi kurssit suoritetuiksi rekisteriin. Korttia ei kannata hukata, sillä se on ainoa todistus suoritetuista opinnoista!

Italiassa on hankittava muun muassa vuokrasopimuksen solmimista varten niin kutsuttu codice fiscale, eli veronumero. Numero haetaan lähimmästä Agenzia delle Entrate -toimistosta, jossa täytetään tarvittavat paperit jonotuksen aikana. Aikaa ei voi varata etukäteen, joten taas kerran kannattaa varautua jonottamaan. Täytetyt paperit esitetään palvelutiskillä, jonka jälkeen varsinaisen numeron saaminen hoituu nopeasti.

Itse keräsin ennen vaihtoon lähtöä kaikki tarvittavat paperit yhteen kansioon. Kannattaa siis selvittää etukäteen, mitä kaikkia papereita vaihdossa tarvitsee, ja tulostaa ne jo Suomessa. Italiassa tulostaminen voi olla huomattavasti monimutkaisempaa, joten ennakointi on järkevää. Kannattaa huomioida, että esimerkiksi kuntosalia varten tarvitsee lähes poikkeuksetta lääkärintodistuksen ja mahdollisesti jopa sydänfilmin (kyllä!). Lääkärintodistuksesta saattaa Italiassa joutua maksamaan paljonkin, ja ilman sitä kuntosalille tuskin pääsee. Mikäli siis haluaa kuntosalille vaihdon aikana, on hyvä hoitaa asia jo Suomessa!

Ponte Vecchio silta
Kuuluisa Ponte Vecchio on Firenzen ainoa silta, joka selvisi toisen maailmansodan räjäytyksistä.
Opiskelu ja opetus

Omat kurssini Italiassa järjestettiin suurina massaluentoina. Niiden aikana riitti, kun oli paikalla ja kuunteli. Omasta opiskelurytmistä oli tärkeää pitää kiinni, sillä kukaan ei missään vaiheessa kysellyt perään. Itse suoritin opintoni pääasiassa italiaksi, mikä toi tietenkin lisähaastetta opiskeluun. Professorit kuitenkin suhtautuivat meihin vaihtareihin positiivisesti ja kannustavasti.

Italiassa tentit ovat enimmäkseen suullisia. Itse jännitin tenttitilanteita vähän liikaakin, mutta jälkikäteen on kuitenkin todettava, että suulliset tentit olivat ohi jopa helpommin ja nopeammin, kuin perinteiset paperitentit. Myös kuulustelijat tiesivät, että suullinen tentti jännittää tottumatonta. Tentin jälkeen olikin voittajafiilis!

Opiskelussa kannattaa tehdä yhteistyötä muiden kanssa. Oman kokemukseni mukaan kaikki haluavat auttaa toisiaan. Onkin järkevää jakaa muistiinpanoja ja ajatuksia, se helpottaa monista tilanteista selviämistä.

Niin ja mikäli vaan mahdollista, kannattaa ottaa vaihdossa myös kielikursseja! Vähäinenkin italian kielen taito on iso etu monessa tilanteessa ja auttaa saamaan vaihdosta enemmän irti.
Vapaa-aika Firenzessä vaihtareille järjestettiin monenlaista toimintaa opiskelijajärjestöjen puolesta. Tämä oli hyvä tilaisuus päästä tutustumaan toisiin vaihtareihin ja solmimaan kaverisuhteita. Etenkin alussa kannattaa mennä moneen rientoon rohkeasti mukaan, sillä verkostoituminen tekee vaihtokokemuksesta huomattavasti kivemman. Vapaa-ajalla kannattaa lisäksi tutustua rauhassa uuteen kotikaupunkiin, sillä on mahtavaa, kun oppii tuntemaan paikat jo alussa. Tällöin liikkumisesta tulee sujuvaa.

Vaihdossa on hyvä muistaa, ettei koko aikaa tarvitse olla menossa jossakin. Uusia asioita tulee pienessä ajassa niin paljon, että niitä on hyvä ehtiä myös sulatella. Opiskelijajärjestöt tekevät Italian sisällä monenlaisia reissuja, niille kannattaa osallistua! Reissut tarjoavat edullisen ja huolettoman tavan nähdä Italiaa monipuolisemmin ja tutustua samalla toisiin vaihtareihin. Pienenä vinkkinä vielä opiskelijaystävällisiin illallisiin: kannattaa tutustua Italian aperitivo-kulttuuriin. Monista paikoista saa ihan mahtavan buffet-illallisen pelkästään yhden, vapaavalintaisen juoman hinnalla.

Vehreä puisto
Firenze on täynnä vehreitä puistoja, joissa ihmiset viettävät aikaa.
Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville

Etenkin kesäkuukausina Italiassa on yleensä todella kuuma. Firenzestä on merenrannalle jonkin verran matkaa, mutta kaupungissa on useita maauimaloita, jotka virkistävät ihanasti kuuman kauden aikana. Myös niiden pääsymaksut ovat kohtuullisia. Opiskelija-alennuksia ei Italiassa ole yhtä paljon, kuin Suomessa, mutta niitä kannattaa kuitenkin aina kysyä! Kannattaa myös tutustua Firenzen taidemuseoihin, niistä nuoret saavat tuntuvan alennuksen.

Italiassa on hyvä huomioida, että pankkikortti käy maksuvälineenä yleensä vain ketjuliikkeissä tai suurempien ostosten yhteydessä. Niinpä kannattaa kantaa käteistä mukana jatkuvasti. Jäi kyllä mieleen tilanne, jossa yritin ostaa kupillista kahvia melko monesta paikasta Firenzen keskustassa, mutta se ei onnistunut, sillä kolikot olivat päässeet loppumaan. Mikäli vain mahdollista, käteistä kannattaa nostaa mukaan jonkin verran jo Suomessa, sillä Italiassa automaatit yleensä veloittavat siitä lisämaksun.

Italiassa pärjää parhaiten, kun muistaa rennon asenteen! Kannattaa varautua siihen, että monien asioiden hoitaminen vie enemmän aikaa kuin Suomessa. Etenkin monet byrokraattiset toimet tuntuvat erikoisilta, mutta niistäkin selviää, kuin muistaa, että vaihtokokemus on ainutlaatuinen tilaisuus katsella asioita uudesta näkökulmasta. Kun ei lataa mihinkään mitään odotuksia, vaan asennoituu niin, että kaikki käy, säilyttää parhaiten mielenrauhansa Italian vaihdon aikana. Todennäköisesti vaihto on joka tapauksessa sellainen asia, jota tulevina vuosina muistelee kaivaten. Ei siis kannata antaa pienten vastoinkäymisten lannistaa, vaan nauttia ajasta mahdollisimman paljon!