Vaihtokertomus, University of Jordan, syyslukukausi 2021-22

Kaksi humanistisen tiedekunnan opiskelijaa

Olimme vaihdossa Jordanian pääkaupungissa Ammanissa syyslukukaudella 2021 noin viiden kuukauden ajan. Olemme molemmat arabian kielen pääaineopiskelijoita ja opiskelimmekin vaihdossa ollessamme pelkästään arabiaa. Amman oli meille molemmille luonnollinen valinta, sillä olimme kuulleet paljon hyvää sekä kaupungista että yliopistosta jo ennen vaihtoon lähtöä. Vaikka vaihtoaika oli meille molemmille ensimmäinen kerta Jordaniassa, vaikutti Amman turvalliselta valinnalta. Vaihtomme alkoi ja päättyi suunniteltua myöhemmin johtuen maailmalla vallitsevasta pandemiatilanteesta.

Lähtövalmistelut ja alkubyrokratia

Ennen vaihtoon lähtöä käytännön asioiden hoitamiseen, kuten pakkaamiseen ja mahdolliseen muuttoon, kannattaa varata tarpeeksi aikaa. Sen lisäksi laajojen vakuutusten hankkiminen ja lentolippujen hintojen vertaaminen on järkevää aloittaa ajoissa. Lähtövalmisteluissamme seurasimme tarkasti Helsingin yliopiston liikkuvuuspalveluiden verkkosivujen ohjeita vaihtoon lähteville, jotka olivat kattavia ja selkeitä. Suosittelemme myös pitämään silmällä Flamma -sähköpostia etenkin muutama viikko ennen vaihdon alkua, koska Jordanian yliopisto kommunikoi uusien vaihto-opiskelijoiden kanssa lähettämällä ohjeita esimerkiksi kielitasotestiin liittyen. Sähköpostitse tiedotettiin myös muuttuvista vaatimuksista, jotka koskivat koronarokotuksia- ja testejä yliopiston kampuksella liikkuessa. Vaikka pääsy julkisiin tiloihin oli pandemiasta johtuvien rajoitusten takia osittain rajoitettua, korona ei huomattavasti vaikuttanut meidän opiskeluumme ja oleskeluumme Ammanissa.

Jordanian yliopisto perusti etukäteen kaikille vaihto-opiskelijoille WhatsApp -ryhmän, jossa henkilökunta tiedotti ajankohtaisista asioista vaihto-oppilaiden opintoihin ja maahan alkusopeutumiseen liittyen.

Ammanin lentokentälle saapuessa saa kuukauden kestävän viisumin, joka maksaa noin 40 dinaaria eli alle 50 euroa. Lentokentällä saatetaan tarjota tämän sijaan niin sanottua Jordan Passia, jota yliopisto ei kuitenkaan suositellut hankkimaan. Tämän jälkeen noin viikko ennen viisumin umpeutumista täytyy omatoimisesti käydä oman asuinalueen poliisiasemalla antamassa sormenjäljet ja pidentämässä viisumia seuraavaksi kolmeksi kuukaudeksi. Sitä seuraavat viisumien pidennykset hoitaa yliopisto aina kolmeksi kuukaudeksi kerrallaan, ja kukin viisumin pidennys maksaa yhden dinaarin. Erasmus-opiskelijoina saimme yliopistolta hyvin neuvoja viisumeidemme pidentämiseen, ja yliopiston toimistolta sai hakea kaikki ennalta täytettäväksi tarkoitetut paperit, jotka tuli viedä paikalliselle poliisiasemalle.

Lentokenttä sijaitsee hieman Ammanin ulkopuolella, ja taksikyyti lentokentältä kaupunkialueelle on helposti saatavilla ympäri vuorokauden maksaen noin 20 dinaaria suunnalta. Jo lentokentältä on mahdollista ostaa paikallisten puhelinoperaattorien, kuten Zain, Orange ja Umniah, sim-kortteja. Meillä oli käytössä Zain, jota kävimme lataamassa aina kuukausi kerrallaan tämän operaattorin liikkeessä. Erona useaan suomalaiseen puhelinliittymään, Jordaniassa verkkoyhteys ei ole rajaton. 20 GB:n verkkoyhteys rajattomien paikallisten puheluiden ja tekstiviestien kera oli hieman alle 20 dinaaria. Koska Internetin laajuus puhelinliittymissä on rajallista, rahan säästämiseksi julkisissa tiloissa kannattaa aina mahdollisuuksien mukaan käyttää Wifiä.

Asuminen

Ammanista on yllättävän helppoa löytää asunto. Varsinkin yliopiston lähellä on paljon edullisia vuokra-asuntoja ja asuntoloita opiskelijoille. Asuntoja voi etsiä esimerkiksi sivustoilta kuten Airbnb, OpenSooq, tai jopa tiedustella muilta vaihto-opiskelijoilta yhteisessä Whatsapp-ryhmässä, jossa monet vaihto-oppilaat ilmoittivatkin hakevansa kämppistä. Asunnon löytämisestä ei kannata siis turhaan ottaa paineita, sillä vaihtoehtoja on runsaasti. Kuukausittaiset vuokrahinnat ovat yleensä 220–300 dinaarin välillä etenkin yliopiston lähettyvillä sijaitsevissa asunnoissa, ja vuokraan lisätään usein sähkö ja vesi. Kerrostaloasuminen on yleistä, ja suurimmassa osassa kerrostaloista on myös paikallinen turvamies, jolta saa tarvittaessa apua asumiseen liittyvissä ongelmissa.

Kannattaa pitää mielessä, että asunnot Ammanissa ovat yleisesti erittäin huonosti lämpöeristettyjä ja lämmityskustannukset korkeita etenkin talvikaudella. Ei ole siis yhtään yliliioiteltua pakata mukaan villasukkia ja talvivaatteita. Myös vedenkestävät jalkineet saattavat tulla tarpeen, sillä talvella Ammanissa sataa ajoittain runsaastikin vettä ja lunta.

Lisäksi on hyvä tiedostaa, että vastakkaista sukupuolta olevia tuttavia kannattaa tavata ennemminkin julkisilla paikoilla, kuin omassa asunnossaan, sillä Jordaniassa ei ole soveliasta tuoda kylään vastakkaista sukupuolta olevaa henkilöä ilman olemassa olevaa avioliittotodistusta. Käytäntöön suhtaudutaan vaihtelevasti eri asuinalueiden välillä, ja etenkin useat ulkomaalaiset suhtautuvat tähän löyhästi.

Hintataso

Ammanin korkea hintataso oli meille yllätys, vaikka kaupungissa on myös mahdollista elää edullisesti. Hyvänä esimerkkinä tästä on, että päivittäistavarat ovat Ammanissa melko hintavia Suomen hintatasoon verrattuna.

Kasvisruokailu Ammanissa on melko haastavaa, sillä useimmat annokset rakentuvat lihan ympärille. Ruoka on myös yllättävän kallista paikallisissa isoissa ruokakaupoissa, kuten Carrefourissa. Näin on varsinkin siinä tapauksessa, jos haluaa syödä suomalaisten ruokailutottumuksien mukaisesti. Paikalliset suosivat vihannesmarkkinoita, joista voi saada suuren kassillisen vihanneksia ja hedelmiä vajaalla viidellä dinaarilla. Ruoan tilaaminen kotiin esimerkiksi Talabat- ja Careem -sovellusten kautta on melko edullista, ja joskus jopa edullisempaa kuin ruuan laittaminen itse. Tärkeää on myös mainita, että suurin osa ruuasta on tuotu ulkomailta ja kalaa on lähes mahdotonta saada tuoreena. Ravintolassa voi myös syödä hieman edullisemmin Suomeen verrattuna, mutta niin sanottua perusterveellistä ruokaa saa etsiä, sillä suurin osa ravintoloista keskittyy tarjonnaltaan roskaruokaan.

Jordaniaan kannattaa tuoda mukaan käteistä euroina, ja käydä vaihtamassa eurot dinaareihin automaatilta nostamisen sijaan. Automaatit veloittavat käteisnostoista summan aina 3–5 dinaarin välillä ja pankki saattaa vielä lisätä oman palvelumaksunsa. Edullisinta on siis tuoda joko etukäteen vaihdettua valuuttaa tai euroja vaihdettavaksi paikan päällä. Rahanvaihtopisteitä löytyy laajasti eri puolelta kaupunkia sekä yliopiston läheisyydestä. Vaikka monet kaupat ja ravintolat hyväksyvätkin korttimaksun, käteisellä maksaminen on totutuin maksutapa Jordaniassa.

Opiskelu

Opiskelimme Jordanian yliopiston kielikeskuksessa arabian kieltä noin neljä tuntia päivässä. Kielikeskuksen oppilaat jaettiin kielitestin perusteella eri tasoille, ja meidät molemmat asetettiin tasolle 4. Koimme tason sopivaksi itsellemme, vaikka osa tunneilla käydyistä teemoista oli meille kertausta. Opiskeluun kuului paljon tekstien lukemista ja niistä keskustelua luokan oppilaiden kanssa. Lähes joka viikko meillä oli esitelmä eri aiheista, jossa pääsimme tavalla tai toisella kertomaan Suomesta (esimerkiksi koulutusjärjestelmä, demokratia, hääperinteet jne  Suomessa).

Opettajamme oli erittäin motivoitunut opettamaan arabiaa kaikille oppilaille ja hän järjestikin meille monipuolisen opetuskokemuksen. Opinnot pohjautuivat kurssikirjaan, jonka sai ostaa noin kymmenellä dinaarilla kielikeskuksen toimistolta. Sen lisäksi tunneilla käytettiin opettajan antamia materiaaleja. Mielestämme sekä kirjan että koko kurssin aiheet ja sanasto olivat ajankohtaisia. Teemat keskittyivät jordanialaiseen yhteiskuntaan, joten opimme arabian kielen lisäksi myös paljon maan tavoista, kulttuurista sekä historiasta.

Lukukauteen mahtui kaksi koetta, jotka koostuivat viidestä eri osasta; lukeminen, kuuntelu, esitelmän pitäminen sekä sanasto ja kielioppi.

Meidät yllätti, ettei meillä ollut juuri ollenkaan lomaa yliopistolta muutamaa islamilaista juhlapyhää lukuun ottamatta. Opiskelu ja tuntien kulku alkoi tuntua melko puuduttavalta loppua kohden, sillä opiskelu noudatti tarkkaa kaavaa viikosta toiseen ja vaihtelevuutta ei juurikaan ollut. Meillä oli myös torstaisin puolitoista tuntia Jordanian puhekielen opetusta. Vaikka murrekurssin opettaja oli myös innostunut ja motivoitunut opettaja, emme juurikaan kokeneet oppineemme puhekieltä riittävästi tämän lyhyen oppitunnin puitteissa.

Muutaman luokallamme sattuneen koronasairastumisen johdosta opetuksemme järjestettiin aika ajoin etäopetuksena Microsoft Teams -sovelluksessa. Kurssin loppua kohden etenkin lisääntyvien sairaustapausten vuoksi lähiopetuksen lisäksi opettajamme mahdollistikin opetuksen myös kotoa käsin opiskeleville videon välityksellä. Muuten opetus oli lähes poikkeuksetta toteutettu lähiopetuksena.

Turvallisuus ja kulttuurierot

Ammanissa on yleisesti ottaen hyvä turvallisuustaso, eikä yksin ulkona liikkuessa tarvitse pelätä. Suurimmilla kaduilla on paljon liikennepoliiseja, jotka tuovat liikkumiseen turvallisuuden tunnetta. Seksuaalista ahdistelua ulkomaalaisena naisena joutuu kuitenkin sietämään hieman, mutta kaikki kokemamme ahdistelu jäi vain puheen tasolle. Monet paikalliset ovat myös uteliaita valtaväestöstä eriävän ulkonäön vuoksi ja haluavat usein toivottaa tervetulleeksi maahansa. Ajoittain paikalliset halusivat myös ottaa yhteiskuvia.

Jordania on islamilainen maa, ja islamiin kietoutuneet käytännöt ja kulttuuri ovat vahvasti läsnä arjessa. On hyvä pitää mielessä, että Jordaniassa eri sukupuolten välinen kanssakäyminen eroaa paljon länsimaalaisista tavoista. Sen lisäksi maassa on esimerkiksi kohteliasta pukeutua melko peittävästi, ja yliopistolla useat paikalliset naispuoliset opiskelijat pukeutuivatkin säädyllisesti. Stressiä ei tästä kuitenkaan kannata ottaa, sillä riittää hyvin, jos olkapäät ja polvet ovat peitettyinä. Sen lisäksi lämpimästä säästä huolimatta yliopistolla yleensä käytettiin kesäkenkien sijaan esimerkiksi lenkkitossuja, jotka ovat ylipäänsäkin hyvä valinta liikkuessa melkein joka säällä sekä Ammanissa että esimerkiksi opintomatkoilla muualle Jordaniaan.

Jordaniassa suhtaudutaan lähtökohtaisesti hyvin lämpimästi ulkomaalaisiin ihmisiin, ja paikalliset ovat kunnioittavia kaikkia vierailijoita kohtaan, kunhan itsekin käyttäytyy kunnioittaen paikallisia tapoja. Koska perheen kunnia ja sen arvon säilyminen on tärkeä osa jordanialaista elämäntapaa, niin paikalliset käyttäytyvät julkisilla paikoilla hillitysti ja harkitusti. Esimerkiksi seurustelusuhteet ja ylenpalttiset hellyydenosoitukset eivät juurikaan kuulu näytettäviksi yleisillä paikoilla. Vaikka tavanomaisia seurustelusuhteita ei välttämättä katsota paikalliseen kulttuuriin kuuluviksi, niin paikalliset seurustelevatkin yleensä yksityisesti piilossa muilta.

Lisäksi alkoholia ei juurikaan näy Ammanin katukuvassa, mutta kaupungissa on useita kauppoja, jotka myyvät alkoholia. Paikalliset ihmiset ovat avoimia ja aina valmiita auttamaan tarvittaessa. Kaiken kaikkiaan jordanialaisten vieraanvaraisuus on omaa luokkaansa.

Liikkuminen ja opintomatkat

Amman on liikenteeltään vilkas kaupunki, jossa on yleistä ja vaivattominta liikkua taksilla. Matkat ovat yleensä 1–4 dinaarin välillä riippuen etäisyydestä ja ruuhkasta. Aamu- ja iltapäivisin kannattaa varautua ruuhkaan. Useita paikallisia busseja operoi myös useimmilla alueilla, mutta emme juurikaan käyttäneet bussia, sillä asuimme yliopiston lähellä. Bussilippu Ammanin sisällä kustantaa noin puoli dinaaria matkaetäisyydestä riippuen.

Taksissa naispuolisten matkustajien kuuluu istua takapenkillä. Kannattaa myös muistuttaa kuskia laittamaan taksimittarin päälle, sillä ulkomaalainen voi joutua herkemmin huijatuksi matkan hinnan kanssa. Taksin tilaamiseen voi käyttää erilaisia puhelimeen ladattavia sovelluksia, kuten Careem ja Uber, sekä myös vähemmän tunnettuja sovelluksia, joista hyviä esimerkkejä ovat QueenCar, TaxiF ja Jeeny.

Yliopisto järjesti vaihto-oppilaille varsin edullisia maansisäisiä minimatkoja, joista ilmoitettiin ja keskusteltiin vaihto-oppilaiden WhatsApp-ryhmässä. Syyslukukaudella opintomatkoja tehtiin muun muassa Kuolleelle merelle, Zoubiaan, Petraan ja Wadi Rumiin. Erasmus-opiskelijoille järjestettiin myös erillinen matka Irbidiin ja Um Quaisiin. Opintomatkat olivat hyvin suunniteltuja ja niissä oli aina avoin tunnelma sekä mainio mahdollisuus tutustua paremmin myös muihin vaihto-opiskelijoihin.

Muuta huomioitavaa Jordaniaan vaihtoon lähtevälle

Pakata kannattaa mieluummin liian vähän kuin liian paljon. Laadukkaita vaatteita saa ostettua naurettavan halvalla etenkin Friday Marketilta, varsinkin jos tinkaustaidot ovat hallussa. Tinkiä kannattaakin aina mahdollisuuden tullessa esimerkiksi Ammanin keskustan torien lisäksi paikallisissa kauppakeskuksissa, kuten Avenue Mall ja Majdi Mall. Kaupungissa on myös länsimaalaistyylisiä kauppakeskuksia, kuten esimerkiksi City Mall, Abdali Mall ja Taj Mall. Hintataso näissä kauppakeskuksissa on hieman korkeampi Suomeen verrattuna, sillä Jordaniassa joutuu maksamaan melko suurta veroa ostoksista. Ammanista löytyy kuitenkin myös erilaisia kauppoja, joista voi hankkia kaikkea tarvittavaa edullisesti. Yllättävän miellyttävää mielestämme oli se, että kauppiaat ja ravintoloiden henkilökunta olivat yleensä aina ystävällisiä ja palveluhenkisiä.

Amman on hyvin eloisa kaupunki, jossa on paljon tutustuttavaa. Esimerkiksi kaupungin keskusta monine torineen ja nähtävyyksineen sekä moskeijat, kirkot ja talojen arkkitehtuuri ovat näkemisen arvoisia. Vuodeksi vaihtoon lähtevien on mahdollista päästä koko maassa nähtävyyksiin erittäin edullisesti, kuten esimerkiksi Petran pääsylippu kustantaa 50 dinaarin sijaan vain yhden dinaarin.

Sen lisäksi vaihtomme loppuvaiheessa saimme kurssitoveriltamme kutsun islamilaiseen hääjuhlaan, joka oli upea ja mieleenpainuva kokemus. Mahdollisuuksien mukaan kannattaakin ottaa osaa paikallisiin kulttuuritapahtumiin ja juhliin, sillä niissä pääsee käsiksi autenttiseen jordanialaiseen kokemukseen.

Toisaalta Jordaniassa on tärkeää pitää mieli kärsivällisenä, sillä Suomen asiointitasoon peilattuna kaikki ei välttämättä suju yhtä luistavasti ja ongelmitta. Paikallisten englannin kielen taso oli heikompi, kuin mitä osasimme odottaa ja siksi Jordanian puhekieleen ennalta tutustuminen voi pelastaa monissa tilanteissa. Kielimuurin takia asioiminen esimerkiksi terveysasemalla tai poliisiasemalla voi viedä aikaa ja johtaa väärinkäsityksiin. Myöhemmin ajateltuna olisimmekin molemmat halunneet saapua Jordaniaan muutama viikko ennen opintojen alkua, sillä tänä aikana olisi ollut loistava mahdollisuus tutustua maahan ja mukavoitua arabian kielen puhumisen kanssa.

Lopuksi

Mielestämme Jordania on ihastuttava maa, jossa on miellyttävä tunnelma, paljon kauniita maisemia ja turvallinen ilmapiiri. Saapuessamme maahan emme kokeneet kulttuurishokkia, vaan sopeuduimme ja omaksuimme paikallisen elämäntyylin nopeasti ja vaivattomasti. Vältyimme suurilta ongelmilta vaihtomme aikana, ja kaikki meni lähes kuten oli suunniteltu. Mainittakoon myös, että jordanialaiset ovat erittäin vastaanottavaisia ja aina innokkaita kertomaan maansa käytännöistä ja tavoista sekä rohkaisemaan ulkomaalaisia kommunikoimaan arabiaksi. Siksi suosittelemmekin matkustamaan Jordaniaan opiskelemaan arabiaa ja tutustumaan maan kulttuuriin, josta saa paljon irti jo lyhyelläkin ajalla.

“Ammanin keskusta”, Ammanin keskustan torien henki
kuvaajana Mariel Laaksoneva

“Boulevard Ammanin keskustan Abdalin kaupunginosassa”,
Ammanin moderni puoli
kuvaajana Ingrid Kruusel

“Ammanin keskustassa Abdalissa sijaitsevan King Abdullah I – moskeijan sisätila”, henkeäsalpaavan kaunis kuva moskeijan sisätiloista
kuvaajana Mariel Laaksoneva

“Kuollutmeri”, upea maisemakuva
kuvaajana Ingrid Kruusel

“Zoubia Pohjois-Jordaniassa”, Jordanian vihreä puoli
kuvaajana Ingrid Kruusel

Vaihtokertomus, University of Nottingham, Iso-Britannia, kevät 2020

Ennen lähtöä

Ennen lähtöäni sain vaihtoyliopistoltani hyväksymistiedon, jossa ilmoitettiin, että sain opiskelupaikan Nottinghamin yliopiston School of English -nimiseen yksikköön, joka opettaa englantilaista lingvistiikkaa ja kirjallisuutta. Heidän tarjouksensa opiskelupaikasta piti hyväksyä vielä erikseen. Tämän jälkeen yliopisto lähetti sähköposteja tarkoilla ohjeistuksilla siihen, miten opiskelijan tulisi edetä, jotta hän saapuisi kampukselle valmiina. Ohjeistukset liittyivät kurssivalintojen tarkistamiseen, asumisen hoitamiseen, yliopisto tunnuksien aktivoimiseen, käytännöllisten tarvikkeiden hankkimiseen, kuten monitoiminen ”yliopisto-kortti”, joka toimi sekä henkilökorttina, maksuvälineenä että sisäänpääsy korttina. Yliopisto myös kehotti varmistamaan saapumisaikataulun ja julkaisi tapahtumakalenterin, johon sisältyneet tapahtumat tutustuttaisivat opiskelijan omaan yksikköönsä ja yliopiston menetelmiin.

Nottinghamin kaupunki

Alkubyrokratia vaihtokohteessa

Vaihtoyliopiston opiskelijapalveluihin täytyi mennä vielä virallisesti ilmoittautumaan lukukaudelle, kun lukukausi alkoi – Nottinghamin yliopistossa se alkoi 27.1.2020 School of English -yksikössä. Hankin asuinpaikan kampuksen asuntolasta, jonne saapuessani täytyi myös vain allekirjoittaa saapumisensa paikalle. Yliopisto ei vaatinut muita byrokraattisia menetelmiä, mutta kehotti esimerkiksi tutustumaan terveydenhuoltopalveluihin menemällä kampuksella sijaitsevaan sairaalaan ja lisäämään itsensä ikään kuin sairaalan systeemiin, mikäli opiskelija tarvitsee palvelua ja jotta se sujuisi sulavasti valmiilla tiedoilla opiskelijasta. Alkubyrokratia ei myöskään ollut kovin monivaiheinen, sillä ehdin lähteä Britteihin ennen kuin Brexit virallisesti katkaisi Britannian ja EU:n välit, mikä vaikuttaa nyt huomattavammin myös EU-kansalaisiin.

Asuminen

Hankin tosiaan asuinpaikan yliopiston kampuksen asuntolasta. Onnekseni sain hyvän kokoisen huoneen yhdelle henkilölle, johon kuului oma kylpyhuone, mutta tietysti tämä oli myös hintavampi vaihtoehto. Huone kampuksen asuntolasta on tosiaan kätevä ja nopea sekä turvallisempi vaihtoehto saada asuinpaikka, etenkin esimerkiksi Nottinghamin yliopistossa, jolla oli myös oma majoitus-palvelu (”accommodation service”) ja joka mukavasti otti toivomukseni huomioon. Rehellisesti kuitenkin, tässä oli iso miinus asuntola ”naapurit”, jotka koostuivat enimmäkseen äänekkäistä ensimmäisen vuoden opiskelijoista. En kuitenkaan pyrkinyt etsimään yksityistä asuntoa, sillä se on luonnollisesti vieläkin hintavampi vaihtoehto ja olisi vienyt enemmän aikaa ja vaatinut tarkempaa taustatutkimusta. Asuntolan hyvä puoli oli kuitenkin myös se, että sieltä oli hyvät kulkuyhteydet toisille kampuksille sekä keskustaan.

Opiskelu ja opetus

 

Britanniassa yksi kurssi saattaa vastata meidän järjestelmän mukaan 10 opintopistettä, jolloin vaihtoyliopistossa suoritin vain kolme kurssia, jotka kaikki liittyivät englantilaiseen kirjallisuuteen. Yliopistossa oli todella mukava tapa pitää kursseja, jotka koostuivat sekä luennoista että pienryhmä seminaareista, joissa syvennyttiin luennoilla esitettyihin aiheisiin. Tästä tuli miellyttävä opetusmenetelmä etenkin kirjallisuuden opiskelijalle, joka ei aina koe saaneensa tarpeeksi tietoa tai syvempää ymmärrystä kurssiaiheista luennoilla. Kurssit vaihtelivat tämän opetusmenetelmän kanssa: jotkin järjestivät tunnin mittaisia luentoja ja sitten kahden tunnin mittaisia seminaareja ja jotkut järjestivät toisinpäin.

Verrattuna Helsingin yliopistoon, Nottinghamin yliopiston englantilaisen kirjallisuuden linja oli intensiivisempi, sillä jokaiselle viikolle lukemista oli paljon enemmän. Tähän kuitenkin sopeuduin ja se osoittautui miellyttäväksi haasteeksi sillä kirjallisuuteen syvenemistähän varten olin vaihdossa. Tapanani oli jäädä usein kirjastoon lukemaan ja kirjoittamaan, sillä se oli paras tapa keskittyä. Isompi tila tuntui myös mukavammalta, jossa oli valmiiksi kahvila ja joka sijaitsi lähellä kaikkea: opetusrakennuksia, kauppoja, kahviloita ja mukavia kävelypuistoja, joissa saattoi antaa mielelle vähän taukoa. Tiesin mitä odottaa kurssisuorituksilta tai että miten ne tulisi hoitaa enkä koskaan epäröinyt kysyä kurssinvetäjiltä lisää neuvoja tai ohjeita. Luennoitsijat antoivat aina selkeitä sekä tiukempia ohjeita juuri esseiden kirjoittamiseen, sillä eri yliopistoilla on eri vaatimukset englantilaisen kirjallisuuden opiskelijoille. Nottinghamin yliopistossa omien kurssieni kohdalla täytyi esimerkiksi nimenomaan käyttää MHRA -viittausformaattia (Modern Humanities Research Association -viittausmenetelmää) —Helsingin yliopistossa annetaan vapaammat kädet käyttää opiskelijalle sopivaa menetelmää.

Koska kursseja oli vain kolme, vaikka ne vaativat enemmän lukemista, ne kuitenkin antoivat aikaa nähdä kaupunkia ja vierailla muissakin kaupungeissa. Lukumateriaalia ei kuitenkaan kannattanut laiminlyödä, sillä juuri seminaareissa kannustetaan keskustelemaan muiden opiskelijoiden kanssa ja luennoitsijalla on parempi näkyvyys ja lyhyempi etäisyys opiskelijoihin.

School of English buildingSchool of English

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville

Pidin hyvässä tallessa kaikki dokumentit, joista varmistui hyväksytty ja varmistettu opiskelupaikkani ja otin selvää vakuutusasioista eli mitä kannatti hankkia. Hankin myös Eurooppalaisen sairaanhoitokortin ja varmistin, että Kela on tietoinen matkastani sekä tein matkustusilmoituksen ulkoministeriölle heti kun asuinpaikkani varmistui. Mikäli kustannukset epäilyttävät ja opiskelija luulee, ettei hänen rahansa riitä, kannattaa harkita lainan ottamista, jotta raha-asioista ei tarvitsisi huolehtia liikaa vaihtomaassa. Vaihtomaassa ollessa kannattaa ottaa selvää liikennepalveluista eli bussi- ja junaliikenteestä, jos haluaisi matkustaa ympäri maata ja kannattaa aina ottaa mukaan vain tarpeellinen, jotta meno ja paluu sujuisi sulavasti. Ja jos tietenkin kampuksen oma toiminta kiinnostaa, Brittiläisillä yliopistoilla on kivoja järjestöja, jotka koostuvat Society-opiskelijajärjestöistä (niin sanotusti pikku ”yhteiskunnista”), joista jokainen keskittyy tiettyyn teemaan ja jotka saattavat järjestää aktiivisesti erilaisia tapahtumia kampuksella. Muista myös, että vaihtoaika eri maassa on hyvä aika tutusta itseensä, mihin kykenee ja mitkä asiat kiinnostavat! Yksin olemisen voi käyttää esimerkiksi eri kaupunkien tutkiskeluun ja lukemiseen.

Puisto School of Englishin takana

Vaihtokertomus, Université de Liège, Belgia, syksy 2019

Humanistisen tiedekunnan opiskelija

Ennen lähtöä

Aloitin vaihtoon valmistautumisen tutustumalla vaihtoyliopistoihin. Vaihtoehtoina oli muutama yliopisto ja pitkällisen pohdinnan jälkeen päädyin valitsemaan Liègen yliopiston Belgiassa. Opiskelen ranskaa, joten halusin lähteä joko Ranskaan tai Belgian ranskankieliseen osaan. Lopulta Belgia vei voiton, koska olin kiinnostunut tutustumaan muihinkin ranskankielisiin maihin kuin vain Ranskaan, joka oli jo aiemmin tullut tutummaksi matkustamisen ja opiskelujen kautta. Liègen yliopisto oli tuolloin ainoa vaihtokohde Belgiassa, johon oli mahdollista hakea ranskan opiskelijana, joten sen jälkeen, kun olin valinnut Ranskan ja Belgian välillä, valinta oli helppo.

Sain vaihtoyliopistoltani tiedon hyväksymisestä muistaakseni kesäkuun loppupuolella, lukukausi alkoi siellä syyskuun puolen välin tienoolla. Sain yliopistolta infokirjeen, jonka mukana tuli neuvoja asunnon etsimiseen ja muihin käytännönasioihin. Yliopisto tarjosi myös jokaiselle mahdollisuuden saada belgialaisen ”kummin”, jolta voisi kysyä myös neuvoja jo ennen maahan saapumista ja joka voisi auttaa myös maahan saavuttua käytännön asioissa. Koin itse ainakin kivaksi, että pystyin viestittelemään ennen vaihtoon lähtöä jonkun paikallisen kanssa.

Alkubyrokratia vaihtokohteessa

Kaikkien vaihtareiden piti käydä ilmoittautumassa yliopistossa ensimmäisten päivien aikana ja silloin kannatti olla varautunut jonottamaan. Yliopisto järjesti myös pari orientaatiopäivää eri kampuksilla. Siellä sai paljon tietoa käytännönasioista ja sai tutustua yliopistoon ja sen eri kampuksiin sekä muihin vaihto-opiskelijoihin. Muuton jälkeen suositeltiin myös ilmoittautumista kaupungin asukkaaksi. Kotivakuutus oli myös yksi asioista, mikä oli tärkeää hoitaa alussa. Itse sain siihen apua ”kummiltani” ja sain vakuutuksen hankittua ihan kätevästi netistä.

Asuminen

Yliopisto antoi kesällä jo joitain ehdotuksia nettisivuista, joilta voisi alkaa etsiä asuntoa, ja lopulta päädyinkin sivustolle, jossa vuokranantajat laittoivat ilmoituksia vapaana olevista asunnoista. Ranskankielisessä Belgiassa käytetään usein sanaa ”kot”, kun puhutaan opiskelijoille tarkoitetuista solukämpistä. Minut yllätti, että monessa asuntoilmoituksessa vaadittiin muun muassa kuvat vanhempien palkkakuiteista ja henkilökorteista ennen vuokrasopimuksen kirjoittamista. Tämä oli vähän hassua, koska ne piti lähettää, vaikka oli asunut jo monta vuotta itsenäisesti. Tämä vaikutti kuitenkin olevan aika yleinen tapa, eikä vuokranantaja suostunut vuokraamaan huonetta muuten, vaikka oli tästä toki poikkeuksiakin.

Katsomieni huoneiden hintataso oli tuolloin ehkä vähän kalliimpi kuin mitä olisin halunnut maksaa pienestä huoneesta ja jaetuista yleisistä tiloista. Löysin lopulta kuitenkin huoneen, joka oli kävelymatkan päässä keskustasta ja jossa minulla olisi oma huone jääkaapilla, liedellä ja mikrolla varustettuna sekä jaettu kylpyhuone ja keittiötila. Perille saapuessani kävi kuitenkin ilmi, että jaettu keittiö oli remontissa, joten se ei olisi käytettävissä. Huoneessani oli kuitenkin riittävä varustelu ruuanlaittoon, mutta kämppiksiin tutustumisen kannalta oli ikävää, että talossa ei ollut oikeastaan mitään tilaa, jossa olisi voinut tavata muita ihmisiä. Välillä törmäsin muihin asukkaisiin eteisessä tai matkalla kylpyhuoneeseen, mutta muuten kaikki olivat omissa huoneissaan. Tutustumisen kannalta olisi siis ehkä mukavampaa, jos jokaisella ei olisi omaa keittiötä huoneessa tai jos asunnossa olisi edes jokin yhteinen tila.

Muuttaessani asuntoon, minulle selvisi myös, että talossa ei ole pyykkikonetta vaan pyykit pitäisi käydä pesemässä omatoimipesulassa, joita Liègessä oli kyllä useita. Vaikutti siltä, että siellä oli aika yleistä, että pyykit käytiin pesemässä lähimmässä kadunkulmassa sijaitsevassa pesulassa. Pyykkikoneen sai päälle laittamalla koneeseen kolikoita ja muistaakseni koneellinen pyykkiä maksoi reilun kolme euroa.

Opiskelu ja opetus

Olin tehnyt alustavan suunnitelman kursseista, jotka tekisin Belgiassa, mutta lopulta valintani menivät aika lailla uusiksi. Ensimmäisten viikkojen aikana oli kuitenkin mahdollista tehdä muutoksia kurssivalintoihin ja löysin lopulta kurssit, jotka tuntuivat sopivilta hyväksilukua ja tasoani ajatellen – ja jotka myös tuntuivat kiinnostavilta. Muita vaihtareita oli oikeastaan joka kurssilla, joten useimmiten ei tarvinnut olla ainoana ulkomaalaisena missään. Apua oli mahdollista kysyä opettajilta, toisilta opiskelijoilta ja vaihtareilta eli yksin ei tarvinnut kärvistellä. Joillain kursseilla oli luento-osuus sekä käytännönläheisempi ryhmäopetusosuus, jossa kurssin osallistujat oli jaettu pienempiin ryhmiin. Kaikki kurssit olivat ranskaksi, mutta pääosin niitä oli kuitenkin aika helppo seurata. Suurimmalla osalla kursseista oli myös erikseen luentodiat sekä niitä laajempi, kurssin aiheet kokoava ”tiivistelmä”. Näiden sekä omien muistiinpanojen avulla oli mahdollisuus pärjätä ihan hyvin. Osa kursseista oli kyllä aika vaikeita, jos ei puhunut äidinkielenään ranskaa, mutta en ollut laittanut mitään kovia tavoitteita arvosanojen suhteen. Pääsin kaikista kursseista läpi ja joistain sain jopa ihan hyvän arvosanan, se riitti minulle hyvin ja vältyin liialta stressiltä. Arvosana-asteikko oli 0–20 ja läpi pääsemiseen vaadittiin vähintään numero 10.

Lukukauden lopuksi tammikuussa oli tenttiviikot. Myöhästyin niiden takia viikon Suomen kevätlukukauden aloituksesta, mutta sain sen hyvin sovittua kurssien opettajien kanssa. Tenttiviikot olivat aika raskas rupeama ja mitä pitkäjänteisemmin oli opiskellut lukukauden aikana, sitä helpompi niistä oli selvitä. Jos kertaamisen aloitti vasta tammikuussa, kävi urakka aika raskaaksi. Tenttiviikot kestivät muistaakseni kolmesta neljään viikkoa ja kaikkien kurssien tentit oli jaoteltu tälle ajanjaksolle. Minulla oli suurimmaksi osaksi kirjallisia tenttejä, mutta kahdesta kurssista oli myös suullinen koe. Ajatuksena suullinen koe kuulosti aika vieraalta ja pelottavalta, mutta todellisuudessa ne olivat tilanteena ihan mukavia ja opettajat olivat todella ymmärtäväisiä vaihto-opiskelijoita kohtaan.

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähtijöille

Belgiasta on helppo matkustaa muualle Eurooppaan bussilla tai junalla ja myös Belgian sisällä on mukava matkustella eivätkä lippujen hinnat ole päätä huimaavia. Kannattaa tutustua sekä Belgian ranskankieliseen että hollanninkieliseen osaan, niiden välillä voi huomata monia eroja. Yliopisto järjesti myös retkiä vaihtareille, mikä oli vaivaton tapa lähteä reissuun. Vaihtareita oli ainakin Liègen yliopistossa paljon ja yleensä muihin vaihtareihin on helppo tutustua, koska kaikki ovat samassa tilanteessa: vieraassa maassa tuntematta ketään. Jos haluaa tutustua paikallisiin, joutuu ehkä näkemään vähän enemmän vaivaa. Ranskaa pääsi kuitenkin oppimaan vaihtareiden kanssa jutellessa, kursseilla ja jokapäiväisiä asioita hoitaessa, vaikka kontaktit paikallisten kanssa olisivatkin jääneet vähemmälle.

 

Vaihtokertomus Universidad de Costa Rica, lukuvuosi 2020

Humanistisen tiedekunnan opiskelija

Costa Rican kantta
Costa Rica, Pura Vida Kuva Sipi Iina

Ennen lähtöä

Vaihtoon valmistautuessani koin saavani paljon tukea eri tahoilta ja olen siitä todella kiitollinen. Osallistuin Liikkuvuuspalveluiden järjestämään lähtöorientaatioon, josta sai hyviä ohjeita vaihtoon valmistautumiseen. Suurimman tuen sain Liikkuvuuspalveluiden järjestämältä aivan ihanalta lähtötuutoriltamme. Tapasimme muutamaan otteeseen kasvokkain ja kynnys avun pyytämiseen oli matala.

Joulukuun alussa sain vaihtoyliopistolta hyväksymistiedon ja todella kattavat ohjeet espanjaksi viisumihakuun. Onneksi myös Liikkuvuuspalvelut olivat antaneet suomenkielisen/enkunkielisen ohjeen ja tuutorimme kertoi tietenkin myös omasta kokemuksestaan. Tämä huojensi ajatuksiani tulevaa byrokratiaa kohtaan.

Lähtö oli siis helmikuun lopulla, joten minulla oli hyvin aikaa käydä kaikki ohjeet läpi ja valmistautua tarvittavien papereiden hankkimiseen, sekä varautua myös henkisesti byrokratian kustannuksiin. Alla listattuna muutamia todistuksia, jotka hankin jo Suomen puolella (skannasin kaikki myös tietokoneelle):

  • Rikosrekisteriote ja Apostille todistus
  • Syntymätodistus ja Apostille todistus
  • Kopio vakuutuksesta vaihtoyliopistolle
  • Kelan todistus mahdollisesta opintotuesta ja opintolainasta (varallisuustodistusta varten)
  • Pankin saldotodistus (varallisuustodistus)
  • HY student exchange certificate & scholarship (varallisuustodistus)
  • UCR vaihtoyliopiston lähettämä hyväksymiskirje

Meille oli kerrottu kahdesta eri vaihtoehdosta maahantuloa koskien: ensimmäinen oli matkustaa lähimpään Costa Rican konsulaattiin (esim. Lontoo), toinen vaihtoehto oli mennä maahan turistina ja maksaa 200 dollarin sakko. Valitsin jälkimmäisen vaihtoehdon. Varauduin myös mahdollisiin tullin esittämiin kysymyksiin maahantulossa. Olin myös ostanut lentolipun Panamaan, jotta pystyin osoittamaan maasta poistumisen 90 päivän sisällä (en osaa sanoa olisiko onnistunut päästä maahan ilman paluulippua muiden todisteiden avulla). Saavuin noin 10 päivää ennen orientaatiopäivää. Näin kerkesin rauhassa asettumaan aloilleni, toipumaan matkasta, tutustumaan lähiympäristöön sekä tulevaan koulumatkaan.

 

Alkubyrokratia vaihtokohteessa

Yliopistolla OAICE (La Oficina de Asuntos Internacionales y Cooperación Externa) neuvoo ja opastaa hyvin viisumiprosessissa. He antavat or

ientaatiopäivänä tarvittavat ohjeet ja yhteystiedot, sekä käyvät myöhemmin henkilökohtaisesti jokaisen vaihtarin kanssa viisumihakemuksen läpi (onhan tarvittavat paperit kasassa) sekä vievät hakemuksen eteenpäin.

Muilta vaihtareilta sai myös vertaistukea ja mahdollisuuksien mukaan suosittelisinkin tekemään yhteistyötä muiden kanssa. Esimerkiksi minä, toinen suomalainen sekä yksi puolalainen vaihtari teimme yhdessä hakemuspohjat ja kävimme Casa Amarillan luona pyytämässä virallisia todistuksia siitä, että Costa Ricassa ei ole Suomen edustustoa eikä virallisia suomenkielenkääntäjiä. Muutenkin vaihtareiden yhteisessä whatsappryhmässä kommunikoitiin aktiivisesti ja jaettiin muun muassa notaarien ja kääntäjien ilmoittamia hinta-arvioita. Vaikka byrokratia saattaa tuntua alkuun monimutkaiselta ja työläältä, kärsivällisyydellä ja ohjeita noudattamalla niistä selvisi ongelmitta.

Maassa hoidettavia asioita minulla oli muun muassa:

  • sakon (turistina saapuminen) maksaminen
  • todistusten käännättäminen virallisilla kääntäjillä (OAICE:n lista yhteystiedoista
  • Casa Amarillan todistukset
  • aika poliisilaitokselle haastattelua ja sormenjälkien ottoa varten
  • varallisuustodistuksen hommaaminen
  • julkisen notaarin todistukset kirjeelle solicitud del estudiante (luvan myöntäminen OAICE:lle hoitaa viisumiasiaa eteenpäin vaihtarin puolesta) sekä koko passin kopiosta (maahansaapumisen jälkeen tietenkin, leima pitää olla)
Näkymä San Josésta
San José Kuva Sipi Iina

Asuminen

Minulla kävi siinä mielessä hyvä tuuri, että sain kämpän oman lähtötuutorini kaverin kautta vielä Suomessa ollessani. Kämppä sijaitsi San Pedrossa, josta oli noin 10 minuutin kävelymatka kampukselle. Asuin kahden kämppiksen kanssa ja maksoin vuokraa noin 250 yhdysvaltain dollaria kuukaudessa. Minulla oli oma huone ja oma kylpyhuone.

Siinä vaiheessa kun maassa alkoivat tiukemmat rajoitukset pandemian vuoksi, päätin muuttaa lähemmäs muita vaihtareita. Casa de la Luna sijaitsi aivan Facultad de Letrasin lähellä. Siellä oli muistaakseni joku yhdeksän asuntoa, joissa suurimmassa osassa oli oma keittiö ja kylpyhuone. Minun asuntoni oli hieman muita kalliimpi (180 000 colonia kuukaudessa), sillä se oli isompi ja erillään muista sisäpihan perällä.

Puolessa välissä vaihtoa, kun varmistui tieto koko lukukauden etäopiskelusta, päätimme toisen suomalaisen vaihtarin kanssa muuttaa Karibian rannikolle. Alkuun majoituimme hostelliin, jonka jälkeen vuokrasimme Airbnb-sovelluksen kautta bungalowin (noin 400 yhdysvaltain dollaria kuukaudessa). Puerto Viejo de Talamancan kylässä piti olla tarkkana mistä vesi hanoihin tulee, useimmiten juomavesi piti ostaa kaupasta. Pääkaupungissa hanavettä pystyi juomaan.

Mielestäni ihan hyvä vaihtoehto on aluksi ottaa majoitukseksi väliaikainen paikka, jonka jälkeen voi paikan päällä etsiä rauhassa itselleen mieluista. Muilta vaihtareilta ja vaikkapa paikallisilta tuutoreilta saa aivan varmasti vinkkejä asumiseen.

Opiskelu ja opetus (Facultad de Letras, Facultad de Historia)

Costa Rican yliopisto
Universidad de Costa Rica Kuva Sipi Iina

Muutama sana orientaatiopäivästä: on hyvä varautua henkisesti mahdolliseen esittäytymiskierrokseen espanjaksi. Meidän orientaatiopäivänä jokainen vaihtari nousi vuorollaan seisomaan mikki kädessä esittäytymään (kuka on, mistä tulee, mitä opiskelee, miksi on lähtenyt juuri Costa Ricaan vaihtoon). Lopuksi vielä teimme ryhmissä lyhyen tyylivapaan esityksen omasta kotimaastaan.

OAICE ei suosittelee vaihtareille käytäväksi enemmän kuin neljä x 3 créditos kurssia. Esimerkiksi yhden käymäni kurssin ilmoittama tuntimäärä luentoa ja itsenäistä opiskelua varten oli yhdeksän tuntia viikossa (3 créditos = “9 horas de dedicación por semana”). OAICE antaa myös sellaisen englanninkielisen todistuksen vaihtareille, mikäli oma yliopisto vaatisi käytäväksi enemmän kursseja. Ensimmäisenä lukukautena suoritin viisi kurssia ja toisena valitsin alkuun viisi, mutta jouduin keskeyttämään yhden estääkseni loppuunpalamisen.

On myös hyvä varautua siihen, että kursseja valitessa ja opintosuunnitelmaa tehdessä voi joutua tekemään muutamaan kertaan muutoksia. Saimme jokainen vastuuhenkilön, jolla suunitelma piti hyväksyttää. Omalla kohdallani vaikuttivat etenkin kurssien opiskelijakohtaiset kiintiöt, onko vaihtarille tilaa, sekä vastuuhenkilön päätös siitä, että pärjääkö vaihto-opiskelija kurssilla. Tarvittaessa tuli pystyä perustelemaan oma pystyminen ja kurssien hyödyllisyys Helsingin yliopiston tutkintoa miettiessä.

Opiskelusta ylipäänsä koin, että Costa Ricassa luettavaa materiaalia annettiin enemmän, arviointi oli jatkuvampaa pistareiden, palautettavien töiden, ryhmäesityksien, loppukirjoitelmien tai tenttien muodossa. Toiset kurssit tuntuivat raskaammilta kuin toiset. Myös professoreissa oli eroja kuinka vaativia he olivat. Itse olin tyytyväinen käymiini kursseihin, ne olivat kaikki mielenkiintoisia, sekä professorit asiantuntevia ja innokkaita. Vaikka opiskelu tuntuikin osittain raskaalta, se oli oman asiantuntijuuden kannalta arvokasta ja kehityin paljon.

Facultad de Letras
Facultad de Letras Kuva Sipi Iina

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville

Turvallisuus: Käsittääkseni maan turvallisuus on parempi verrattuna joihinkin muihin latinalaisen amerikan maihin. Päiväsaikaan San Josén keskustassa kun liikuin yksin useampi tuli varoittamaan minua yksin liikkumisesta ja kehotti olemaan erityisen varovainen. Eikä loppujen lopuksi koskaan tullut edes tarvetta liikkua yksin myöhään illalla.

Kustannukset ja yleinen hintataso: Etenkin hygieniatuotteet olivat melko kalliita verrattuna Suomeen. Ulkona syöminen oli edullisempaa.

Pankkikortit ja käteinen: Käytin enemmän korttia kuin käteistä. Vuokrat maksoin aina käteisellä. Huom. Uber eikä Airbnb sovellukset hyväksy visa electronia. Pankille on ilmeisesti hyvä ilmoittaa oleskelevansa ulkomailla, jotteivat jäädytä internet korttimaksuja mikäli epäilevät jotain hämärää lähtevistä veloituksista. Eri pankkien nostoautomaatit veloittavat hieman eri summia jokaisesta nostosta. On myös hyvä nostaa sellaisesta automaatista, jonka yhteydessä on pankki. Minulle kävi kerran niin, että en ottanut korttiani tarpeeksi nopeasti takaisin, joten se imaisi korttini sisään. Onneksi ulkona oleva turvallisuusmies neuvoi minua asioimaan pankissa ja sain korttini lopulta takaisin henkilöllisyystodistusta vastaan.

Auringonnousu Guancastessa
Guanacaste Kuva Sipi Iina

Vaihtokertomus, University of Agder, Norja, kevät 2020

Humanistisen tiedekunnan opiskelija

Ennen lähtöä

Hain vaihtoon syksyn 2019 rästihaussa, sillä minulla ei ollut tiedossa tiettyä kohdetta, mihin haluaisin. Norja valikoitui ykkösvalinnakseni, sillä moneen musiikkitieteen Euroopan kohteeseen vaadittiin opiskelukieleksi kyseisen maan kieli. Hainkin vaihtoon Nordplusin University Wide -haussa, jossa oli vaihtoehtoina tuolla hakukerralla Pohjoismaat, joista Norja kiehtoi eniten. Mobility Onlinen ymmärtäminen ja sieltä tietojen löytäminen vei aikaa, mutta kun järjestelmä tuli tutuksi, meni hakuprosessi nopeasti ja järjestelmä neuvoi kaikki askeleet selkeästi.

Löysin Agderin yliopiston sivuilta myös kiinnostavia Music Management -kursseja, jotka sopisivat opintoihini. Norjassa digitaalisuus on jopa Suomeakin edellä, joten myös yliopistojen nettisivut olivat selkeitä ja tarjosivat paljon informaatiota opiskelijoille. Tämä ei ole itsestäänselvyys, sillä joskus tarjolla olevia kursseja voi olla hyvin vaikeaa löytää eri maiden yliopistojen nettisivuilta, mikä vaikeuttaa hakuprosessia.

Lähetin myös sähköpostia Adgerin Music Management -ohjelman opintoneuvojalle ja selvitin kelpoisuuttani kursseille. Kyseinen oppiaine on kahden vuoden mittainen, melko tiivis maisteriohjelma, joten halusin selvittää, onko minun mahdollista opiskella ohjelmassa vain puolen vuoden ajan. Minulle vastattiin nopeasti ja vaikka vastaus kelpoisuudestani ei varmistunut täysin, löysin kuitenkin varalle kursseja, joita voisin suorittaa, mikäli en pääsisi Music Management -kursseille.

Motivaatiokirjettä ei kohteeseen vaadittu ja hyväksymisprosessi Agderin päädyssä meni erittäin nopeasti ja johdonmukaisesti. Annetut päivänmäärät olivat selkeitä ja suomalaisena muut muuttoon liittyvät järjestelyt olivat aika minimaalisia. Hoasin yksiöni sain myös alivuokrattua tutulle.

Alkubyrokratia vaihtokohteessa

Alkubyrokratiaa oli suomalaisena Norjassa erittäin vähän. Tuutorit (Buddyt) olivat vastaanottamassa meitä kampuksella saapumispäivänä ja saattoivat meidät asunnoillemme kampuksella. Lähes kaikki muut vaihtarit joutuivat käydä ilmoittamassa Kristiansandin poliisille muutostaan, mutta pohjoismaalaisten ei sitä tarvinnut tehdä. Opiskelijoille oli tarjolla myös terveydenhuolto yliopiston puolesta ja vaihto-opiskelijoille tarjottiin myös keskusteluapua heidän halutessaan. Orientaatiopäivä meni mukavasti luentomaisia infoja kuunnellen ja tuutoriryhmiin (Buddy groups) jakautuen. Kiertelimme kampusta ja pääsimme myös musiikin opiskelijoiden kesken tutustumaan omaan laitokseemme, tiloihin ja opinto-ohjaajiin. Kaikki meni siis oikein hyvin lukuunottamatta sitä, että minun ja parin muun suomalaisen matkalaukut eivät olleet ehtineet vaihtaa konetta ajoissa Oslossa ja jouduimme odottelemaan niitä autiolla Kristiansandin lentokentällä kolme tuntia.

Asuminen

Asuminen Agderin yliopiston vaihto-opiskelijoille on järjestetty erittäin hyvin. Kristiansandissa toimiva opiskelijoiden etujärjestö SiA tarjoaa opiskelijoille asuntoja Agderin kampuksella, Kristiansandin keskustassa ja parissa muussa sijainnissa. Kaikille vaihto-opiskelijoille taataan asunto SiA:n puolesta ja asuntoa hakiessa sain asettaa kolme eri toivetta erilaisista asunnoista, joita pystyi selailla SiA:n nettisivuilla. Kun minut oltiin hyväksytty vaihto-opiskelijaksi Adgerin yliopiston puolesta, sain koodin, jolla pystyin hakea SiA:n asuntoa.

Toivoin ensisijassa yksiötä, mutta sain huoneen neljän hengen kimppakämpässä kampukselta, mikä osoittautui lopulta paljon paremmaksi vaihtoehdoksi! Kämppiä ei oltu jaoteltu sukupuolten mukaan, mikä oli virkistävää. Meillä oli isot huoneet, joissa kaikilla oli omat vessat ja suihkut. Keittiö ja ruokailutila olivat kämppisten yhteisiä ja siellä oli ihana kokkailla yhdessä ja välillä järjestää isompiakin illallisjuhlia. Huoneen vuokra oli noin 420 € / kuukaudessa. Norjan asuntojen hintataso on hieman Suomea kalliimpi, mutta Helsingissä asuvalle hinta tuntui kohtuulliselta.

Iso plussa SiA:n asunnoissa olivat ns. swaproomit, joihin asukkaat saivat viedä tarpeettomia tavaroita ja vaihtoehtoisesti ottaa muiden jättämiä tavaroita. Kuulimme kämppistemme kanssa tästä vähän liian myöhään, joten meille ei juurikaan riittänyt mitään tavaroita. Yksi kämppiksistäni oli kuitenkin varautunut kunnolla ja toi mukanaan lähes kaikki ruokailuun tarvittavat välineet, joita saimme kaikki käyttää. Kävimme myös Ikeassa ostamassa joitain pannuja ja kattiloita yhteiskäyttöön. Sovimme siivousvuorot ja joitain muita yhteisiä sääntöjä, joten kämppiselämä sujui mukavasti. Koronan myötä kaksi kämppistäni lähti takaisin kotiin ja jäimme kahdestaan yhden kämppikseni kanssa loppuajaksi. Suosittelen ehdottomasti kimppakämpää vaihdon ajaksi!

Patikointiretki Preikestolenille

Opiskelu ja opetus

Agderin yliopiston musiikin laitos on hyvin monipuolinen ja vastaa mielestäni hieman Sibelius-Akatemiaa. Opiskelin maisteriopiskelijoille tarkoitetussa Music Management -ohjelmassa, johon keväällä 2020 kuului Music Business II -kurssi sekä Aesthetic Workshop -kurssi. Molemmat kurssit olivat laajoja 15 opintopisteen kursseja ja Norjassa on käytössä samat opintopistemääräykset (ECTS) kuin Suomessa. Music Business -luennoilla kanssani oli vain viisi muuta opiskelijaa, mutta Aesthetic Workshopissa oli Music Management -opiskelijoiden lisäksi myös instrumenttiopiskelijoita. Pääsimme tällä kurssilla opiskelemaan musiikin koko taiteellista prosessia biisinkirjoittamisesta musiikin markkinointiin. Music Business -kurssilla keskityimme tarkemmin musiikkibisneksen koukeroihin, kuten tekijänoikeuksiin ja eri tahojen rooleihin musiikin tuotannossa ja jakelussa.

Opetuksen laatu vaihteli hyvin paljon opettajasta riippuen ja meillä oli musiikin laitoksella luentoja vain joka toinen viikko, mikä johtui ilmeisesti muiden musiikin opiskelijoiden harjoittelujärjestelmästä. Muilla kuin musiikin opiskelijoilla luentoja oli joka viikko. Vietinkin paljon aikaa kuntosalilla ja Netflixin parissa, kun muut olivat luennoilla ja tekivät kotitehtäviä. Luennot kestivät yleensä kaksi tuntia kerrallaan.

Agderin yliopiston kampus

Tentit olivat muutaman päivän kestäviä kotitenttejä eli käytännössä opiskelijoille annettiin tentin alkaessa aihe tai aiheita, joista tuli kirjoittaa essee näiden päivien aikana. Suhteutettuna 15 opintopisteeseen oli kurssieni työmäärä todella pieni. Arvostelu oli myös melko löyhää, eikä minun tarvinnut pelätä etten olisi päässyt kursseista läpi. Yleisesti opetustyyli vastasi hyvin paljon Suomen tyyliä ja opettajat puhuivat hyvin englantia. Opinto-ohjaajani olivat myös hyvin tavoitettavissa koko ajan ja olivat erittäin vastaanottavaisia.

Kävin myös vaihto-opiskelijoille tarkoitetun, opintopisteettömän Speak Norwegian -kurssin, jota opetti muutama norjalainen opiskelija. Idea oli hyvä, mutta opetus oli hieman hidasta ja tylsää. Oli kuitenkin kivaa olla mukana jollain kurssilla muiden vaihtareiden kanssa. Osallistuin toisen suomalaisen kanssa myös yliopiston kuoron harjoituksiin, jossa pysyimme hyvin mukana, vaikka kuoronjohtaja puhui norjaa.

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville

Norja on ehdottomasti digitaalisesti hyvin edistynyt maa ja jokaiselle toiminnolle löytyy omat puhelinsovelluksensa. Näitä ovat muun muassa paikallinen junaverkosto Vy, Agderin alueen joukkoliikenne AKT ja opiskelijaetujärjestö SiA, jonka sovelluksessa maksettiin asunnon vuokra. Hintataso Norjassa on Suomea kalliimpi, mutta esimerkiksi edullisia elintarvikkeita käyttämällä ja itse kokkaamalla pärjäsi kohtuullisella budjetilla. Kampuksella oli ravintola, mutta ruuat siellä olivat melko kalliita: keitto + leipä maksoivat noin neljä euroa ja noutopäydästä kerätty ja punnittu lounas noin 7–10 euroa. Ruokakauppojen tarjonta on paljon suppeampi kuin Suomessa ja kasvissyöjälle tai vegaanille vaihtoehdot jäivät lähinnä linsseihin ja papuihin. Kauramaitoa löytyi joka kaupasta, mutta tofua, hummusta ja soijajogurttia joutui etsimään isommista marketeista.

Junaliput ja joukkoliikenne olivat myös hieman kalliimpia kuin Suomessa ja yksittäinen bussilippu maksoi yli kolme euroa. Kristiansandissa pääsi onneksi liikkumaan hyvin kävellen ja pyörällä, mutta alkuvuodesta sää oli hyvin sateinen. Viihdyimmekin enemmän kampuksella, josta keskustaan matkaa oli noin kilometri, joka kylmässä sadesäässä oli usein liikaa. Juhlia järjestettiin, mutta koska sää oli huono ja baarit menivät kiinni jo kahdelta, lähdin harvoin yöllä keskustaan asti. Alkoholi ja ulkona syöminen Norjassa on erittäin kallista ja aikaa ei ravintoloissa tai baareissa siis hirveästi vietetty. Bilesielulle Norja ei siis ole optimaalisin vaihtoehto, vaikka tanssia ja hyviä bileitä riitti myös asuntoloissa.

Norjassa ensisijaisesti nautittiin ulkoilusta ja vohveleista. Vaikka Kristiansand ei ole tyypillisintä Norjaa vuorineen ja vuonoineen, löysimme hyviä patikointireittejä ja upeita maisemia myös korona-ajalle. Kävimme koronatilanteen hellittäessä Stavangerissa Preiskestolenin vaellusreitillä, jossa näin heittämällä elämäni upeimman maiseman. Kävimme myös autolla Bergenissä kiertämässä kaupunkia. Matkan varrelta löysimme upeita vesiputouksia, vuonoja ja vuorimaisemia, joten auton vuokraaminen oli erittäin onnistunut valinta. Ennen koronaa kävimme myös kerran laskettelemassa parin tunnin ajomatkan päässä. Kävin myös Oslossa by:Larm-musiikkitapahtumassa ja tutustuin samalla trendikkääseen Osloon, jonka viehätyksenä olivat kaupunkikulttuuri ja kirpparit. Pienempi Kristiansand asuinkaupunkina oli kuitenkin ihanaa vaihtelua Helsingin vilinälle.

Vohvelit ovat Norjassa juttu

Korona oli iso shokki vaihtarille ja harkitsin itsekin Suomeen lähtemistä. Koska noin puolet kaikista vaihtareista ja iso osa niistä, joihin olin ehtinyt tutustua, lähtivät Kristiansandista, jäimme hetkeksi melko yksin kämppikseni kanssa. Huhti- ja toukokuun aikana meille muodostui kuitenkin muutaman vaihtarin porukka, jonka kanssa vietimme loppukevään patikoiden, opiskellen, elokuvia katsellen ja kokkaillen. Vaikka korona-aika oli ikävää ja oli harmi että iso osa lähti kesken vaihdon, pakotti tilanne luovuuteen ja muodosti meille tiiviin porukan, jonka kanssa koin elämäni parhaita hetkiä.

Päiväretki Hovdenin laskettelukeskukseen

Vaihtokertomus, Université Lumière Lyon 2, Ranska, lukuvuosi 2020-2021

Humanistisen tiedekunnan opiskelija

Ennen lähtöä ja asuminen

Tiesin jo heti ensimmäisenä päivänäni Helsingin yliopistossa, että haluan lähteä vaihtoon. Ranska vaihtomaana sopi minulle erityisen hyvin opintojeni takia ja vaihtoajankohdakseni valitsin heti toisen vuoden. Halusin myös olla vaihdossa koko lukuvuoden, jotta voisin maksimoida kielen oppimisen. Sain hyväksymistiedot Helsingistä nopeasti ja vaihtoyliopistolta loppukeväästä, jonka jälkeen alkoikin jo valmistautuminen lähtöön. Koronatilanne toi epävarmuutta vaihdon onnistumisesta ja sen kannattavuudesta, mutta olen iloinen päätöksestäni lähteä! Pandemiatilanne toki aiheutti paljon haasteita vaihtoni aikana mutta sain kuitenkin nauttia kokemuksestani.

Hyväksymiskirjeessäni Lyonin yliopistolta sain mahdollisuuden hakea asuntoa CROUSilta, joka on ikään kuin paikallinen HOAS. Onnistuinkin saamaan asunnon tätä kautta, joten vältyin vaivalloiselta asunnon metsästämiseltä yksityiseltä puolelta. CROUS-asunnon lisäksi muita vaihtoehtoja ovat juuri yksityisen asunnon vuokraaminen, kimppakämpät esimerkiksi Airbnb:n kautta tai perheessä majoittuminen. CROUS-asunnot eivät ole laadukkaimpia: keittiö jättää toivomisen varaa, huoneet voivat olla kylmiä ja esimerkiksi ötököiden kanssa voi ilmetä ongelmia. Päädyin itse kuitenkin hakemaan opiskelija-asuntoa CROUSin kautta, sillä se on hyvin yksinkertaista. Erilaisia asuntoja ja huoneita sijaitsee eri puolella kaupunkia ja niiden hinta vaihtelee – kaikki ovat kuitenkin opiskelijabudjetin mukaisia. Haittana on, ettei tätä opiskelija-asuntoa hakiessaan voi päättää sijaintia. Minulle kuitenkin sattui hyvä tuuri, sillä valitsemani asumismuoto (huone omalla kylpyhuoneella) sijaitsi vain viidentoista minuutin kävelymatkan päässä Berges du Rhône -kampukselta, jossa suurin osa kursseistani olivat. Myönnän, että laivan hyttiä muistuttava huoneeni ei ollut kaikista laadukkain tai kookkain (9 neliömetriä, johon sisältyi jääkaappi, wc ja suihku), joten siellä kyllä onnistui tulemaan mökkihöperöksi ellei poistunut pitkään aikaan. Kuitenkin hyvän sijainnin ja halvan vuokran (271e/kk) perusteella olen tyytyväinen valintaani, vaikka näen jälkikäteen olisin mahdollisesti valinnut studion.

Huone asuntolassa.

Alkubyrokratia vaihtokohteessa

Kannattaa varautua siihen, että Ranskassa suurin osa asioista täytyy hoitaa kirjallisesti eikä esimerkiksi riitä, että tarvittavat dokumentit ovat digitaalisessa muodossa. Esimerkiksi ensimmäisenä päivänäni minulla oli tapaaminen asuntolassani henkilökunnan kanssa, ja mukanani minulla täytyi olla erilaisia lappusia asuntovakuutuksesta, vaihtotodistukseen ja passikuviin asti. Onkin hyödyllistä olla monia passikuvia mukana, sillä niitä tarvitsee erilaisiin kortteihin (opiskelijakortti, asuntolakortti…). Ennen asunnon saamista täytyi myös hakea Visale-oikeutta, joka toimii vuokran takauksena. Kannattaakin aloittaa paperityö ajoissa, sillä monesti asioiden käsittely voi kestää odotettua kauemmin. Vinkkinä myös Caf-järjestö, jolta voi saada tukea asumiseen! Itse en hoksannut hakea tukea, ennen kuin oli jo myöhäistä, mutta kannattaa kurkata Caf-sivusto, heti kun on muuttanut Ranskaan!

Vaikka alun paperityöt kohteessa voivat vaikuttaa haastavilta, ne saadaan kuitenkin yleensä hyvin hoidettua. Paikalliset ovat myös hyvin ystävällisiä, joten heiltä kannattaa rohkeasti pyytää apua. Jos on unohtanut tulostaa jotain dokumentteja, se on mahdollista hoitaa kirjastossa tai tulostuskaupoissa.

Opiskelu ja opetus

Opiskelu alkoi kursseista riippuen joko syyskuun puolessavälissä tai syyskuun-lokakuun vaihteessa. Sitä ennen vaihto-opiskelijoille oli järjestetty koronan takia vain yksi orientaatiotilaisuus, joka oli hyvin tiedontäyteinen. Joten voin sanoa, että ensimmäisenä koulupäivänä jännitti. Kursseille ilmoittautuminen oli myös työläs prosessi: yliopiston nettisivuilta ei esimerkiksi löydä lukujärjestyksiä, joten piti aina mennä tapaamaan kunkin tiedekunnan sihteeriä tietääkseen, milloin kurssi järjestetään. Virallinen ilmoittautuminenkin tehdään Ranskan tapaan kirjallisena: vaihto-opiskelijoilla pitää olla dokumentti luennoilla mukana, jotta voi tunnin päätteeksi saada opettajan allekirjoituksen, jos hän hyväksyy vaihtarin kurssille. Koronatilanne itse asiassa yksinkertaisti tätä prosessia, sillä kevät lukukaudella kaikki hoidettiin sähköisesti!

Vaihtarit saavat ottaa kursseja kaikista tiedekunnista, joten suosittelen kokeilemaan myös erilaisia kursseja, joihin Suomessa ei ole mahdollisuutta! Yllätyksekseni vaihtoyliopistolla järjestettiin kursseja, jotka olivat tarkoitettuja kansainvälisille opiskelijoille. Itse pidin näistä kursseista, sillä niissä ei kaikissa ollut niin kovat vaatimukset kuin tavallisissa kursseissa, vaikka joihinkin kursseihin täytyi tehdä lähtötasotestejä. Ne olivat myös hyvä tilaisuus tavata muita vaihto-opiskelijoita. Olen etenkin iloinen, että kävin Lyonista ja sen historiasta kertovia kursseja, sillä ne olivat hyvä tapa oppia tuntemaan vaihtokaupunkini paremmin.

Kurssit ovat tyyliltään erilaisia: jotkut ovat pienryhmiä, joissa aktiivinen osallistuminen on tärkeää, kun taas toiset ovat luentokursseja, joissa tehdään vain omia muistiinpanoja. Koin, että työmäärä kursseilla oli usein pienempi kuin Suomessa: esimerkiksi on hyvin todennäköistä, että luentokurssilla ei tarvitse tehdä muuta kuin vain tentti. Toki on myös kursseja, jotka panostavat erilaisiin suullisiin töihin, kuten esitelmiin. Ei opiskelu tietenkään liian helppoa ollut, sillä tekeehän vieras kieli siitä vaikeampaa. Kursseista ei kuitenkaan mielestäni tarvitse stressata liikaa, sillä monet professorit ovat armollisia vaihto-opiskelijoille. Yliopistolla järjestetään myös liikuntakursseja, joita suosittelen kokeilemaan, jos on vähäänkään kiinnostunut urheilusta. Koska kuntosalit eivät olleet auki, pystyin liikuntakurssin avulla käymään koulun salilla kaksi kertaa viikolla opettajan johdolla.

Lyon

Koronan vaikutus opiskeluun ja opiskelijaelämään

Ensimmäiset pari kuukautta Lyonissa näyttivät lupaavilta: kurssit olivat kampuksella, kaupat, ravintolat, baarit ynnä muut olivat avoinna. Pääsimme jopa yliopiston kansainvälisen organisaation kautta lähikaupunkiin retkelle. Ranskalaisten rennon asenteen takia elämä vaikutti tavalliselta – paitsi maskeja on pakko käyttää koko ajan. Kaikki kuitenkin muuttui lokakuun lopussa, sillä lockdown alkoi. Vaikeassa tilanteessa tein päätöksen monien vaihtarikavereideni esimerkistä: päätin viettää lockdown-ajan Suomessa, sillä en halunnut jäädä jumiin pieneen huoneeseeni. Opinnot alkoivat siis etänä, johon siirtyminen oli vähän vaivalloista. Monilla opettajilla näytti olevan erilaisia teknisiä ongelmia, joiden takia kurssien opetus ei sujunut yhtä mallikkaasti kuin kampuksella. Opettajat käyttivät erilaisia menetelmiä: suurin osa heistä pitivät tunnit viikottain esimerkiksi Teamsissä, mutta toiset valitsivat itsenäisen työskentelyn lataamalla tehtäviä Moodleen. Ongelmista huolimatta, kaikki kurssit saatiin kuitenkin päätökseen enemmän tai vähemmän onnistuneesti.

Kevään kurssit alkoivat tammikuun lopussa – myös etänä. Kuitenkin helmikuun lopussa osa kursseista palasi live-opetukseen, mikä oli iloinen yllätys. Omalla kohdallani se tarkoitti sitä, että kävin kolme kertaa viikossa kampuksella: kaksi kertaa liikuntakursseillani ja kerran tavallisella kurssilla. Kaikki tekemäni tentit olivat kuitenkin etänä.

Koronatilanne rajoitti luonnollisesti uusien ihmisten tapaamista, ulkona käymistä ja ylipäätään elämää. Suurimman osan kevättä erimerkiksi muut kuin ruokakaupat ovat olleet kiinni ja noin viiden viikon aikana vain kymmenen kilometrin säteellä liikkuminen oli sallittua. Tästä huolimatta sain viettää paljon aikaa kavereiden kanssa esimerkiksi eväsretkillä kauniilla säällä, lenkkeille puistossa yms. Joten vaikka koronatilanteen takia en kokenut juurikaan Lyonin tavallista elämää ja esimerkiksi opiskelijabileet jäivät vähiin, olen iloinen että oli mahdollista tehdä edes jotain opiskelun ulkopuolella pandemiatilanteesta huolimatta.

Kunhan tilanne vain paranee, kannattaa ottaa kaikki ilo irti ravintoloista, museoista ja kaikesta muusta, mitä upea kaupunki tarjoaa! Esimerkiksi carte culturelle on opiskelijoille kätevä: se maksaa vain 15 euroa vuodessa ja sillä pääsee moniin museoihin ilmaiseksi tai alennetulla hinnalla.

Annecy

Hyödyllistä tietoa vaihtoon lähtevälle

Lyonissa on helppo liikkua! Jos tykkää kävelemisestä, niin kuin minä, lähes kaikkialle pääsee jalan. Jos ei, niin julkinen liikenne on hyvin toimiva ratkaisu: matkakortti maksaa noin 30 euroa kuukaudessa, kun taas tunnin voimassa oleva kertalippu vain 1,90e. Myös kaupunkipyörä on edullinen vaihtoehto, kunhan uskaltautuu polkemaan autojen keskellä.

Jos haluaa tehdä reissuja myös pidemmälle, Lyonista on hyvät kulkuyhteydet lähes kaikkialle. Vaikka koronatilanne rajoittikin omaa matkusteluani, ehdin silti tehdä joitakin reissuja. Esimerkiksi FlixBus-sivuilta kannattaa etsiä hintoja muihin Ranskan kaupunkeihin. Parin tunnin bussimatkan päässä sijaitseva Annecy on esimerkiksi päiväreissun arvoinen kohde. Myös jos tilanne sen sallii, Lyonista on vain lyhyt matka Sveitsiin.

Itse käytin koko ajan suomalaista puhelinliittymääni, mutta jos haluaa aktivoida Izly-kortin (opiskelijakortti maksuominaisuudella) tarvitaan siihen ranskalainen puhelinnumero. Izly-kortin avulla korona-aikaan sai ostaa opiskelijaravintoloista päivittäin euron maksavan ruoan, johon sisältyi niin lounas, päivällinen, kuin leipää, jogurttia ja hedelmiäkin! Joissain opiskelijaravintoloissa on mahdollista maksaa myös pankkikortilla, mutta Izly tekee maksamisesta vielä helpompaa. Normaalihinta opiskelijalounaalle on kolmen euron tienoilla.

Kasvissyöjä voi kohdata haasteita lihapainotteisessa ruokakulttuurissa. Kaikissa ravintoloissa ei ole kasvisvaihtoehtoa, mutta hyvään suuntaan ollaan menossa. Myös kasvisruoka kaupoissa on erittäin niukkaa ja kallista Suomen laajaan valikoimaan verrattuna. Aloin käymään säännöllisesti yliopiston lähellä sijaitsevassa Asian marketissa, jossa myytiin edullista tofua. Jos siis etsii kasvisruokaa eikä halua maksaa jatkuvasta kalliita hintoja, kannattaa vilkaista juuri aasialaiset kaupat!

Itse en käyttänyt terveydenhuoltoa muuhun kuin koronatesteihin, jotka varasin Doctolib-applikaation avulla. Samaisella sovelluksella on mahdollista varata aika myös ensimmäiseen lääkärikäyntiin. Sovelluksen käyttö on todella helppoa ja suosittelenkin sitä tarpeen vaatiessa!

Hintataso on samaa luokkaa kuin Suomessa. Toki vuokrassa on mahdollista päästä halvemmalla, mutta esimerkiksi ravintolat ja ruokaostokset ovat suunnilleen samanhintaisia kuin Suomessa.

Vaikka vaihtoon lähteminen korona-aikana olikin jännittävä kokemus, olen erittäin tyytyväinen päätökseeni lähteä. Lyonissa oli todella helppo tutustua uusiin ihmisiin, varsinkin muihin vaihtareihin, sillä suurin osa on hyvin ystävällisiä ja avoimia. Vaihtareille on myös monia ryhmiä sosiaalisessa mediassa, joissa voi kysyä apua ja tavata porukkaa. Myös Meet and Speak -tilaisuudet sekä Alter ego -järjestön kielikahvila-tapaamiset olivat hyviä ja rentoja tilaisuuksia tavata uusia ihmisiä. Toki alussa kohtaa varmasti kulttuurishokin ja sopeutuminen vie aikaa: Suomi ja Ranska eivät ole samanlaiset maat. Jos on kuitenkin valmis poistumaan mukavuusalueeltaan, vaihdosta tulee varmasti unohtumaton kokemus ja palaat Suomeen monta kokemusta rikkaampana.

Vaihtokertomus, University of Iceland, kevät 2020

Humanistisen tiedekunnan opiskelija

Ennen lähtöä

Islantiin lähteminen oli yllättävän helppoa. Vaikeinta oli oikeastaan vain opiskelupaikan vahvistumisen odottaminen. Haku oli kaksiosainen. Syyskuun alussa sain Islannin Yliopistosta tiedon, että Helsingin Yliopisto on valinnut minut vaihtoon. Tämän jälkeen minun piti hakea vielä erikseen Islannin Yliopistolle lokakuun alussa. Hakemuksen lisäksi piti lähettää opintorekisteri, passikuva ja Helsingin Yliopiston allekirjoittama Learning Agreement. Kaikki tarvittavat tiedot selitettiin todella tarkasti ja selkeästi. Lokakuun viimeisenä päivänä sain tietää, että minut on valittu vaihtoon ja aloin etsiä asuntoa. Innostuin kovasti! Liityin heti ”International Students at the University of Iceland” – facebook ryhmään: https://www.facebook.com/groups/697928890279869. Vaihdon aikana se oli hyödyllistä, sillä sieltä sai paljon tietoa tapahtumista, yliopistosta ja Islannissa asumisesta.

Lähtötunnelmissa

Alkubyrokratia vaihtokohteessa

Islannissa oli tosi vähän byrokratiaa eurooppalaiselle opiskelijalle. Vuokranantajani ei esimerkiksi pyytänyt minulta mitään tietoja tai kokenut tarpeelliseksi tehdä vuokrasopimusta, ennen kuin itse mainitsin siitä. Aluksi jännitin, yrittääkö hän huijata minua. Opin siellä, että se ei vaan aina kuulu tapoihin. Saapuessani ei tarvinnut ilmoittautua mihinkään. Ainoastaan koululla piti näyttää passia orientaatioviikon ensimmäisenä päivänä, jotta sai opiskelijakortin. Opiskelijakortti oli hyödyllinen yliopistolla ja kaupoissa, sillä kortilla sai alennuksia ostoksista, esimerkiksi opiskelijaravintolassa tai leffateatterissa. Suomen puolella tein kuitenkin muuttoilmoituksen, matkavakuutuksen ja otin eurooppalaisen sairaanhoitokortin. Nämä ovat tärkeitä, jos jotain sattuu käymään. Esimerkiksi kaikki, jotka olivat tehneet muuttoilmoituksen, saivat viranomaisilta tietoa Suomen koronatilanteesta.

Asuminen

Maisemat kotikadultani.

Löysin ihanan asuntoni facebook-ryhmästä nimeltä Rooms for rent in Reykjavik, Iceland (linkki: https://www.facebook.com/groups/1637542059818012). Olin hakenut yliopistolta opiskelija-asuntoa, ja sain tarjouksen tammikuussa. Tässä vaiheessa olin kuitenkin jo muuttanut Islantiin ja tykkäsin kämppiksestäni ja asunnostani niin paljon, että päätin jättää tarjouksen opiskelija-asunnosta ottamatta. Monet vaihto-opiskelijat asuivat Guesthouseissa 101-alueella. 101 on ehdottomasti paras alue asua, koska alueella pystyy kävelemään kaikkialle, keskustasta koululle. Itse asuin 105-alueella, josta piti tulla koululle bussilla. Bussilipun sai ostettua Straeton nettisivuilta: https://www.straeto.is/en. Ostin 6kk bussilipun, niin pärjäsin sillä koko vaihtoajan. Bussilippu sopi minulle hyvin, koska tykkäsin bussimatkoista. Kämppikselläni oli myös auto, joten usein matkusteltiin sillä ympäri Reykjavikia.

Sopeutuminen Islantiin oli todella helppoa. Islantilaisten lähestyttävä olemus ja huumorintaju muistuttaa paljon suomalaista kulttuuria. Kämppikseni kanssa juteltiin usein siitä, kuinka paljon yhteisiä sanontoja ja tapoja meillä on. Islannissa oli myös hyvin turvallista ja helppoa olla suomalaisena. Yleinen hintataso on ehkä vähän korkeampi kuin Suomessa, varsinkin ravintoloissa (myös opiskelijaravintolassa) syöminen on hieman hintavampaa. Toisaalta autonvuokraaminen ja reissaaminen oli mielestäni yllättävän edullista ja helppoa. Kaupungissa oli myös paljon hauskaa ja edullista tekemistä. Suosittelen esimerkiksi ostamaan käyntejä keskustan uimaloihin (esim. Laugardalslaug, Sundhöllin)! Mikään ei ole parempaa kuin lämpimässä ulkoaltaassa lilluminen, vaikka myrskysäässä.

Opiskelu ja opetus

Opintojen suunnittelu ja sisällyttäminen tutkintoon on hyvä tehdä etukäteen Suomessa. Kun palasin Suomeen, oli aluksi vaikeata saada kaikki opinnot sisällytettyä tutkintoon. Tärkeintä on kuitenkin nauttia opiskelusta ja opinnoista, sillä kaikki saadaan yleensä järjestettyä. Islannin yliopistolla on paljon monipuolisia opintoja ja rento opiskelutyyli. Koulussa käyminen oli oikeasti hauskaa. Opiskelin pääaineeni lisäksi myös islantilaisesta kulttuurista ja luonnosta. Tällä kurssilla tehtiin paljon reissuja ympäri Islantia. Kurssit arvioitiin asteikolla 4-10, mutta Suomessa ne sisällytettiin tutkintoon pelkästään hyväksytty/hylätty -merkinnöillä. Islannin Yliopistolla oli oma järjestelmä kurssi- ilmoittautumisille ja -suorituksille nimeltä ”Ugla”. Sieltä oli helppo varmistaa mitä kursseja käy ja milloin niissä on luennot tai tentit. Sieltä pystyi myös katsomaan arvosanat kursseille ja suorituksille.

Islannissa oli mahdollista opiskella sekä etänä että läsnäolevana opiskelijana. Koronaviruksen vuoksi siirryimme etäopiskeluun maaliskuussa. Koska opettajat olivat jo opettaneet kurssejaan etänä, siirtyminen etäopiskeluun oli mutkatonta. Opettajat olivat helposti lähestyttäviä ja heiltä löytyi apua kaikenlaisiin opiskeluun liittyviin ongelmiin.

Opiskeluelämä Yliopistolla oli tosi yhteisöllistä. Kampuksella oli opiskelijaravintolan lisäksi oma opiskelijoiden pubi, josta sai ravintolatason ruokia ja juomia edulliseen hintaan. Siellä järjestettiin meille myös ryhmäytymistapahtumia orientaatioviikolla. Mainitsemissani Facebook ryhmissä jaettiin myös tietoja opiskelijatapahtumista, joten oli helppoa tutustua muihin vaihto-oppilaisiin ja islantilaisiin opiskelijoihin. Suosittelen myös ilmoittautumaan vaihto-opiskelijoiden yhteisille kursseille (esim. Islantilaisen kielen tai kulttuurin kurssille), koska näillä kursseilla pääsi tutustumaan moniin vaihtareihin.

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville

Minun top 3 hyödyllistä vinkkiä seuraaville vaihtoon lähteville:

  1. Matkusta! Nyt on sinun mahdollisuutesi ottaa kaikki irti Islannissa ja suosittelen lämpimästi kuumia lähteitä. Jos nautit vaeltamisesta, Reykjadalur on täydellinen kohde yhdistää vaellus ja kuumassa lähteessä uiminen. Reykjadalurissa on kauniit maisemat myös talvella! Reykjadalur on todella lähellä Reykjavikia. Sinne pääsee nopeasti autolla tai bussilla.
  2. Tutustu rohkeasti ihmisiin! Tutustuin neljään ihanaan vaihtariin, joiden kanssa näemme täällä Suomessakin joka viikko. On ihanaa puhua Islannista ihmisille, jotka ovat kokeneet siellä asumisen kanssani. Välillä vaihtokokemukset tuntuvat kaukaisilta, mutta kun puhuu niistä yhdessä, muistot palaavat. Ne tyypit ovat olleet siellä todistamassa, kun selviää siitä myrskyisestä vaelluksesta.
  3. Kun tulee koti-ikävä, soita kotiin! Kun koronatilanne alkoi, koti-ikävä oli kova. Mietin pitkään, mikä on paras ratkaisu tilanteeseen. Soitin lopulta Suomeen. Puhelun aikana muistin, että aivan sama mitä vaihdossa päätän tehdä, Suomessa on aina tukiverkosto odottamassa minua kotiin kertomaan seikkailuistani. Se kannusti minua nauttimaan viimeisistä päivistä, mutta myös innolla palaamaan kotiin.
Kuva Reykjadalurista, jossa kävin jo vaihdon tokalla viikolla

Vaihtokertomus, University of California, Davis, lukuvuosi 2019-2020

Humanistisen tiedekunnan opiskelija

Yksi lempipaikoistani kampuksella oli suuri ja vehreä Arboretum.

Kalifornia oli minulle tuttu jo ennen vaihtoani, sillä olin matkustellut alueella aiemmin ja minulla oli paikallisia ystäviä. Kun mahdollisuus vaihto-opiskeluun tuli eteen, halusin matkustaa mahdollisimman kauas ja pitkäksi aikaa. Englanninopiskelijana minulle oli tärkeää, että kohdemaassani puhuttaisiin natiivienglantia. UC Davis erottui vaihtoehdoista heti edukseen, sillä se vaikutti kansainväliseltä ja laadukkaalta yliopistolta, mutta itse kaupunki oli suhteellisen pieni. Lukuvuosi oli tapahtumarikas ja mieleenpainuva. Vaikka sitä värittivät sekä koronapandemia että Black Lives Matter -mellakat, vuodesta jäi paljon positiivisia muistoja, ja toivon pääseväni palaamaan Kaliforniaan mahdollisimman pian.

Ennen lähtöä

Paperisota ennen lähtöä vei paljon aikaa ja voimavaroja. Kohdeyliopisto halusi (ymmärrettävistä syistä) tietää tarkasti kielitaitoni, vakuutukseni ja raha-asiani. He tarjosivat paikallista vakuutusta, mutta valitsin oman vakuutusyhtiöni laajennetun matkavakuutuksen. Se oli hyvä päätös, sillä kotimaisen vakuutusyhtiön korvausehdot olivat paremmat ja vakuutus oli huomattavasti edullisempi. Vierailu Yhdysvaltain suurlähetystössä oli jännittävä, mutta sain viisumin vaikeuksitta. Pakkaaminen matkaa varten oli haastavaa: otin mukaani kaksi isoa matkalaukkua, mutta jouduin silti karsimaan paljon tavaroita. Jos nyt lähtisin uudestaan, lähtisin matkaan paljon kevyemmillä varusteilla. Arjessa pärjää vähällä, ja sikäläisistä kaupoista löytyy kyllä kaikki, mitä voi tarvita.

Alkubyrokratia vaihtokohteessa

Asettuminen Davisiin oli helppoa. UC Davisin vaihto-oppilasohjelma Global Study Program huolehti meistä vaihtareista hyvin. He auttoivat opintosuunnitelman laatimisessa, antoivat vinkkejä opiskeluun ja pitivät meitä ajan tasalla yliopiston tapahtumista. Ennen lukuvuoden alkua tuli hankkia opiskelijakortti. Siitä oli hyötyä lähinnä kampuksen kirjakaupassa ja julkisessa liikenteessä – kortilla sai kirjakaupasta bonuksia ja sitä näyttämällä pääsi liikkumaan ilmaiseksi koulubusseilla. Passia ja viisumia kysyttiin alussa useasti, ja minulla oli tapana pitää etenkin viisumia mukana repussa.

Asuminen

Asuntolani sisäpihalla oli uima-allas ja paljon tilaa istuskella

Asuntolani sisäpihalla oli uima-allas ja paljon tilaa istuskella.

Koska vaihto-oppilaat eivät saaneet majoittua kampuksen asuntoloissa, oli koti hankittava muualta. Päätin pelata varman päälle ja otin hyvissä ajoin yhteyttä isoon asuntolaan, joka sijaitsi muutaman kilometrin päästä kampukselta. Kampuksen ulkopuoliset asuntolat ovat ainakin siellä päin yleensä resort-tyylisiä, eli asuntojen välittömässä läheisyydessä on uima-allas ja poreamme, kuntosali, pelihuone, opiskelutilat, tulostusmahdollisuus sekä muuta hyödyllistä ja viihdyttävää. Asuntolani henkilökunta järjesti usein tempauksia, kuten arvontoja ja teemapäiviä. Asuntolassamme kaikki asunnot olivat soluasuntoja. Oman huoneeni yhteydessä oli oma kylpyhuone. Se antoi kaivattua yksityisyyttä. Olin asumisjärjestelyihini muuten tyytyväinen, mutta valitettavasti kaksi kolmesta kämppiksestäni olivat ystäviä keskenään ja heillä oli tapana metelöidä jatkuvasti. He myös unohtivat toistuvasti parvekkeen oven auki sekä hellan ja uunin päälle. Yritimme kolmannen kämppikseni kanssa valittaa kaksikosta henkilökunnalle useasti, mutta paikan johtaja ei saanut kunnon ratkaisua aikaan vaan ehdotti meille mm. korvatulppia ja että vahtisimme kämppisten uunin ja hellan käyttöä paremmin. Ongelmat kämppäkavereiden kanssa olivat ikävin osa vaihtokokemustani. Itse asuntola oli hieno ja ylelliset puitteet toivat luksusta arkeen. Voin siksi suositella vastaavaa ratkaisua muillekin. On kuitenkin arpapeliä, millaisten ihmisten kanssa päätyy asumaan. On hyvä varautua siihen, että kansainvälisillä kämppiksillä on hyvin erilaiset tavat asua ja huolehtia kodista.

Opiskelu ja opetus

Opiskelu UC Davisissa oli melko erilaista verrattuna Helsingin yliopistoon. Lukuvuosi ei koostunut lukukausista vaan quartereista, neljänneksistä, jotka kestivät kymmenen viikkoa. Joka vuodenajalle oli siis tavallaan oma quarterinsa, ja niiden välissä oli lyhyt loma. Näistä lomista talvi- ja kevätneljänneksen välissä oleva spring break on monille suomalaisillekin tuttu. Opetus oli intensiivistä, ja quarterit kuluivat nopeasti. Kurssit olivat yhden quarterin pituisia. Puolessavälissä oli yleensä välikoe eli midterm ja lopussa loppukoe eli final. Arvosanat koostuivat näiden kokeiden tuloksista sekä tuntiaktiivisuudesta. Käytössä oli kirjainasteikko A-F. Joillakin kursseilla pidimme myös esitelmiä ja kirjoitimme esseitä. Hermoilin esitelmien pitämistä todella paljon, mutta selvisin kaikista kunnialla, enkä ollut ainoa, jota jännitti.

Myös lukujärjestys oli erilainen kuin Suomessa. Viikossa oli yleensä kaksi luentoa sekä yksi discussion eli keskustelutunti. Luennoitsija ei ollut paikalla keskustelutunneilla, vaan opettajana toimi opintoavustaja eli teaching assistant (TA). Kertasimme avustajien kanssa luennoilla opittuja asioita. He olivat yleensä nuoria, jotka olivat edenneet omissa opinnoissaan pidemmälle. Oppimisympäristö netissä oli Canvas, joka on samantapainen kuin Moodle ja helppo omaksua. Oppitunnit kestivät yleensä vain 50 minuuttia, jota seurasi kymmenen minuutin tauko. Tauon aikana oli ehdittävä seuraavalle luennolle, eikä myöhästymistä katsottu hyvällä. Koska kampus oli valtava, paras tapa liikkua paikasta toiseen oli pyöräileminen. Ostinkin oman pyörän, vanhan beach cruiserin, jo opintojen alussa. Tykästyin pyörään niin kovasti, että toin sen lopulta mukanani Suomeen.

Polkupyörä on Davisissa todella kätevä ja pyöräily kaupungissa on helppoa.

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville

Kampuksen keskipiste oli puistomainen Quad, jossa oli myös riippumattoja.

Vaikka Yhdysvallat on suomalaisille tuttu maa jo median kautta ja yksi länsimaista, kulttuuri paikan päällä on yllättävän erilainen. Luokkaerot ovat esillä, ja esimerkiksi kodittomia näkyy pienissäkin kaupungeissa. Suomalaiselle voi tulla koti-ikävä, kun asiat eivät aina sujukaan yhtä mutkattomasti kuin kotona. Koulubussi saattaa jättää vuoron välistä, tai kaupassa huomaakin maksaneensa normaalihinnan tarjoustuotetta ostaessaan. Nämä pienet hankaluudet kuuluvat kuitenkin elämään, ja vaikka yhteiskunta ei huolehdi amerikkalaisista niin hyvin kuin suomalaisista, paikalliset ovat avuliaita ja ystävällisiä. Voisi kuvitella, että Kaliforniassa on aina kuuma, mutta talvella Pohjois-Kaliforniassa lämpötila voi laskea öisin lähelle nollaa, eikä asuntoja eristetä kunnolla. Muista siis ottaa myös lämpimiä vaatteita mukaan! Kesä on pitkä ja lämmin, ja vielä lokakuussa saattaa lämpötila nousta jopa lähelle neljääkymmentä astetta. Onneksi lähes kaikkialla on koneellinen ilmastointi. UC Davisissa on paljon kerhoja ja tapahtumia opintojen ohella, ja myös Global Study Program järjestää vaihtareille omia tapaamisia. Niihin kannattaa ehdottomasti osallistua, sillä ne auttavat tutustumaan muihin oppilaisiin ja sulautumaan kulttuuriin.

Suuntasimme vaelluskerhon kanssa upealle Muir Beachille.

Vaihtokertomus, Osaka University, syksy 2019

humanistisen tiedekunnan opiskelija

Ennen lähtöä

Ihan aikuisten oikeesti, tee kunnon To-Do -lista ja teippaa se vaikka seinään tai jääkaapin oveen. Kaikkea mitä täytyy tehdä, ei tule muistamaan ilman sellaista. Sen lisäksi kannattaa tehdä erillinen Mitä pitäisi pakata mukaan -lista. Itse meinasin unohtaa mm. lentolippujen ostamisen, niin absurdilta kuin se kuulostaakin.

Mobility Online – noudata ohjeita. Ennen vaihtoon lähtöä sain vaihtoyliopistostani hyväksymistiedon ja ohjeita, miten toimia. Itse keräsin ja tulostin kaikki saamani ohjeet – HY:n, OU:n ja muilta tahoilta tulleet – yhdeksi kansioksi, josta pystyin selaamaan niitä aina tarpeen tullen. Otin tämän kansion myös mukaani Japaniin, ja se oli hyvä idea. Japanissa netti on paljon kalliimpaa kuin Suomessa, joten minulla ei ainakaan ollut netti aina päällä. Japanissa myöskin rakastetaan paperin käyttöä, joten kaikki informaatio kohteessa tuli suurina paperinippuina. Toistan, kansio tuli tarpeen.

Kurssien suunnittelu – Riippuu missä vaihto-ohjelmassa olet! (OUSSEP, Maple, iExPO) Minä olin OUSSEP-ohjelmassa. OU:n nettisivuilla seuraavanlaista polkua pitkin löydät englanniksi tarjotut opinnot lukukausittain: Home – Global Affairs – Study at Osaka University – Becoming an Exchange Student at OU – Classes taught in English. Ota myös kaikki löytämäsi kurssitiedot hyvin vahvalla varauksella – ne aika suurella todennäköisyydellä ehtivät muuttumaan ennen kuin saavut maahan ja alat tekemään virallisia kurssivalintoja OU:ssa. On kuitenkin hyvä varmistaa etukäteen HY:n kurssien vetäjiltä mahdollisista kurssivastaavuuksista ja opintokokonaisuuksista, jotta osaat suunnitella opintosi OU:ssa hyödyllisesti. HY:n vastuuopettajalta täytyy kysyä korvaavuudesta, jos haluaa korvata HY:ssa opetettavia kursseja. Jos haluaa suorittaa ulkomailla tehdyn valinnaisen kokonaisuuden, siinä neuvoo oman tiedekunnan opiskelijapalvelut. Minulla oli vaihdon jälkeen aluksi haasteita saada opintokokonaisuuksia hyväksyttyä HY:ssä, vaikka olin etukäteen vahvistanut vastaavuudet ja kelpoisuudet vastuuopettajilta. Loppujen lopuksi ja hyvin monen sähköpostin jälkeen, sain kuitenkin kurssini ja kokonaisuuteni kasaan. Ei siis kannata luovuttaa asian suhteen, vaikka se voi vaikuttaa jossain vaiheessa ylitsepääsemättömän vaikealta.

Viisumihakemus – Ihanaa byrokratiaa. Itse istuin läppäri sylissä vanhempieni luona, kun täytin viisumihakemusta, sillä siinä oli paljon kohtia, joissa piti pyytää viisaammalta apua. Tähän prosessiin kannattaa varata aikaa, ja kärsivällisyyttä. Viisumihakemuksessa kysytään myös vanhempiesi tietoja, joten tämä kannattaa ottaa huomioon. Huom! Japanin Suomen-suurlähetystössä maksut suoritetaan vain käteisellä ja tasarahalla. Sekä hakijalla täytyy olla vaihtoyliopiston lähettämä Certificate of Eligibility -todistus, joka anotaan Japanissa ulkomaalaisvirastossa etukäteen. Tämän hoitaa Helsingin yliopiston vaihtosopimuksiin perustuvissa opiskelijavaihdoissa aina japanilainen yliopisto, joka lähettää Certificate of Eligibility -todistuksen vaihtoon lähtijälle noin 1-2 kuukautta ennen vaihdon alkua. Ennen kuin haet viisumia, tarkista myös, että sinulla on voimassa oleva passi – sen täytyy olla voimassa vielä vaihdon jälkeenkin mieluusti vähintään 1-3kk ajan. Tarkemmat ohjeet löytyvät osoitteesta: https://www.fi.emb-japan.go.jp/itpr_fi/visas.html.

Pakkaaminen ja matkustaminen – Varasin lennot verrattain aika myöhään muihin lähtijöihin verrattuna, vasta kesä-heinäkuun vaihteessa. Ostin ainoastaan yhdensuuntaisen lennon, sillä usein se tulee halvemmaksi, enkä ollut varma paluu päivästäni. Kaksi matkalaukkua saa ottaa mukaan ilman lisämaksua – ainakin Finnairilla economy classic ja flex-luokassa Japaniin matkustaessa (ei LIGHT-luokassa). Matkatavaroihin liittyvät koot, painot ja määrät täytyy AINA tarkistaa lentoyhtiön nettisivuilta, ei matkanjärjestäjän sivuilta, sillä kaikilla on erilaiset määräykset. Ja lisäkiloista, ne kilot mitkä menevät määräysten yli, joutuu maksamaan aika reippaita summia, joten en suosittele. Itse jouduin maksamaan muutamasta kilosta ylimääräistä.

Rokotteet – näistä aina puhutaan, varsinkin Aasiaan matkustettaessa. Maakohtaiset rokotussuositukset voi aina tarkistaa Rokote.fi:n Matkailijan rokoteoppaasta. Sinulta kannattaisi löytyä se pieni keltainen rokotuspassi, WHO:n International Certificate of Vaccination, johon merkitään kaikki saamasi rokotukset. Oma perheeni on aina ollut kova matkustamaan, joten sain omani vuonna 7-vuotiaana. Omat rokotetietosi voit myös tulostaa OmaKannasta, sillä ne tiedot kannattaa olla matkalla mukana. Joku viranomainen saattaa tiedustella rokotuksistasi, joten on hyvä olla todistusaineisto mukana. Minulta löytyy Suomen kansalliseen rokotusohjelmaan kuuluva MPR-yhdistelmärokote sekä rokotteet A- ja B-hepatiittiin, keltakuumeeseen, meningokokkiin (aivokalvotulehdus) ja Japanin aivokuumeeseen.  Kaksi viimeisintä on oman harkinnan mukaan – itse suunnittelin matkustelevani lisäksi muissa Aasian maissa, myös maaseuduilla sekä tiesin asuvani asuntolatyyppisessä ympäristössä tuntemattomien ihmisten kanssa.

Saapuminen Osakaan ja alkubyrokratia

Olin ostanut Finnairin suoran lennon, ja saavuin Kansain International lentokentälle (KIX). Lentokentällä on hyvät ohjeet siitä, minne mennä ja siellä on myös ihmisiä paljon ohjaamassa väkeä. Siksi hyvä ohje onkin, kysy jos et tiedä. Sinua autetaan kyllä. Residence cardin ( 在留カードzairyuu kaado  ß kannattaa muistaa tämä sana japaniksi, sitä saatetaan kysyä sinulta) saa lentokentältä Immigration -tiskiltä. Älä hävitä tätä korttia, se on tärkeä.

Koska halusin matkustaa ja nähdä nähtävyyksiä rauhassa, saavuin noin 2 viikkoa ennen lukukauden alkua Japaniin. Tämän takia en myöskään päässyt vielä silloin asuntolaan. Asuin 2 viikkoa huoneistohotellissa – todella kätevää. Matka lentokentältä hotellille ei niinkään, sillä minulla ei ollut nettiä (olin typerä enkä ostanut sitä etukäteen). Valitsin mennä bussilla, vaikka juna olisi ollut kätevämpi. KIXillä on todella kätevät junayhteydet joka paikkaan – suosittelen käyttämään! Taxi maksaa aina maltaita, koska Osakassa on kaupunkivero.

Huoneistohotellissa oli self-check-in, eli sain huonetta varatessani ohjeet, kuinka pääsen sisään. Tyypillistä on, että avain tai avainkortti on laitettu huoneen postilaatikkoon, joka on ulko-oven lähettyvillä ja sinun pitäisi olla saanut koodin siihen.

Kaksi viikkoa sain turisteilla rauhassa, ainoastaan kielitaidon lähtötasotesti minun piti tehdä muutama päivä ennen kuin sain lähteä yliopistolle hakemaan asuntolan avaimia. Yliopistolla ohjeistettiin asuntoon liittyen hyvin. Huomioitavaa kuitenkin on, että kaupungintalolle voit mennä rekisteröimään itsesi asukkaaksi VASTA SEN JÄLKEEN, kun sinulla on pysyvä osoite Japanissa. Eli ei silloin kun asut hotellissa. (Itse tein turhan reissun ensimmäisellä kerrallani juuri tästä syystä.) Kaupungintalolla täytyy asioida mahdollisimman nopeasti asuntoon muuttamisen jälkeen. He tarjoavat sinulle ilmaista englannin kielistä tulkkia, jos tarpeen, mutta tarpeesta täytyy ilmoittaa muutama päivä etukäteen. Minä osaan japania, joten asioin japaniksi ja tulkkasin sitten muille vaihtareille, ketkä osuivat virastoon samaan aikaan kanssani.

Alkubyrokratia oli aika brutaalia, ei niinkään määrässä, vaan siinä kuinka nopeasti kaikki piti saada tehtyä. OU:n IRIS officen väki auttavat aina, kun tarpeen, joten heiltä kannattaa rohkeasti mennä kysymään aina apua virallisten papereiden ja niiden täyttämisen suhteen. Muutaman eläkemaksupaperin ja vakuutusmaksuihin liittyvät lomakkeet kiikutin itsekin IRIS officeen, jossa minua autettiin kädestä pitäen niiden täyttämisessä. Ja sama juttu, jos saat japaninkielistä postia, jota et osaa itse lukea. Kiltisti kiikuta se vain IRIS officeen ja he kertovat sinulle, mistä on kyse.

Koska sain Japanin valtiolta rahallista JASSO-tukea, minun oli pakko avata japanilainen pankkitili. Sen tein paikallisessa postitoimistossa (JP Post), koska se on myös pankki. Mukana asioidessa kannattaa olla OU:n hyväksymispaperit, joissa lukee esim. OU:n yhteyshenkilö/takaaja, sekä paperi, missä lukee sinun oma osoitteesi Japanissa, OU:n opiskelijakortti sekä resience card (zairyū card). Myös passi on hyvä olla matkassa mukana. Asioiminen eteni sulavasti – kunhan osasi japania. Muilla vaihtareilla oli paljon enemmän ongelmia – ja minua pyydettiin useasti tulkkaamaan muille vaihtareille. Olin jopa hätäyhteyshenkilö muutamalle vaihtarille pankkiasioihin liittyen (JP Postin puolesta pyydettiin tätä) ja en voinut kuin pohtia kuinka menikään yksityisyyden suojat ja laillisuudet, mutta koska kyseiset vaihtarit olivat tähän myöntyneet, ei se ollut minun ongelmani pohtia.

Erilaiset maksut, vakuutusmaksut yms. voi maksaa konbineissa kassalla. Itsellä sähkö- ja vesimaksut sisältyivät jo vuokraan, joten maksoin ainoastaan vakuutusmaksuja konbinissa. Vuokrani maksutavan sai päättää ja itse valitsin maksaa sen netissä visa-kortilla.

Asuminen

Osakan yliopistossa on lukuisia vaihtoehtoja asumiseen. Boys only ja girls only asuntoloita, seka-asuntoloita, kerrostaloasuntoja, länsimaalaisia asuntoja, japanilaisia asuntoja. Itse asuin UR Senri Aoyamadain japanilaisessa kerrostaloasunnossa 2 kämppiksen kanssa. (Olin hakenut yksiöön Toyonaka International asuntolaan, mutta aina ei saa sitä mitä haluaa.) Asuntoni oli kolmannessa kerroksessa ja siellä makuuhuoneiden ja yhteisen olohuoneen lattiat olivat tatamia. Keittiö ja eteinen olivat puulattiaa. Perinteistä sänkyä minulla ei ollut, vaan tatami-lattioilla minulla oli japanilainen futon. Futon on vähän kuin pelkkä patja, ilman jousia, lattialla. Futonia ei saa jättää pitkäksi aikaa tatamille, sillä siitä jää futonin muotoiset jäljet (kosteudesta) tatamiin. Siksi se kannattaa rullata päiväksi pois esimerkiksi kerran viikossa. Tatamilattioita ei myöskään saa kastaa, eli vesivahingot täytyy kuivata välittömästi ja lattioiden moppaaminen on kiellettyä. Makuuhuoneet olivat lukollisia, mikä oli mukavaa, ja asunnossa oli pyykinpesukone. Yllätys kuitenkin oli, että Japanissa pyykinpesukoneisiin ei saa lämmintä vettä ollenkaan, vaan ne pesevät aina kylmällä vedellä. Tämä kannattaa ottaa huomioon pyykätessä.

asunnon makuuhuone

Keittiöstä löytyi kaasuliesi, uunia ei ole japanilaisessa keittiössä. Riisinkeitin, mikro ja pieni jääkaappi-pakastin. Alustavasti löytyi astioita, mutta me ostimme kyllä jokainen myös omat, se vain oli mukavampaa. Perustarvikkeet kuten vessapaperi, roskapussit, astianpesuaine yms. ostimme itse vuorotellen. Ilmeisesti niiden ketkä pääsivät perinteisiin asuntoloihin, ei tarvinnut huolehtia tämmöisistä asioista, sillä heillä oli yhteisissä tiloissa siivoojat.

Kierrätys on todella tärkeää Japanissa! Roskia saa viedä roskapaikoille vain määrättyinä päivinä, ja kaikille kierrätysmateriaaleille on omat päivänsä. Ja näistä pidetään kiven kovaa kiinni. Jos viet vääränlaiset roskat vääränä päivänä ulos, roskamies ei ota niitä kyytiin ja jättää vihaisen viestin roskien päälle.

Meidän asunnossamme oli muutaman kerran torakoita – sain ihan järkyttävän sydänkohtauksen, kun näin torakan ensimmäistä kertaa. Ongelma ratkesi, kun korealainen kämppikseni tiesi ostaa jonkin sortin torakkaloukkuja. Sain myös kuulla, että torakat eivät tule asuntoihin, jotka ovat kolmatta kerrosta ylempänä. Esimerkiksi ystäväni, joka asui 5. kerroksessa, ei kokenut torakkaongelmaa, vaikka asui samassa rakennuksessa.

Asunnon yhteydessä sai 500 jenillä kuussa lainata polkupyörää, joka olikin erittäin hyödyllinen kulkupeli. Mutta polkupyörästä täytyi pitää huolta, sillä jos sen kadotti, hajotti tai se varastettiin, siitä piti maksaa 20 000 jeniä sakkoa vuokranantajalle. Yhden vaihtarin pyörä varastettiin (tämä ei käyttänyt pyörälukkoa ikinä) ja siitä syntyi kauhea sota, että kuka maksaa ja mitä.

perunoita ruokakaupassa

Ruokaostokset tein joko Senri-Chūōn asemalla olevassa supermarketissa kotimatkallani yliopistolta tai kaupungilta, tai Kita-Senrin supermarketissa. Kita-Senri oli lähempänä, mutta sieltä asunnolleni oli hirvittävä ylämäki. Senri-Chūō oli kauempana, mutta sieltä pääsi bussilla mäen päälle, jossa kerrostaloni sijaitsi. Huomioitavaa on, että riisiä voi ostaa vain isoissa säkeissä ja valinnan varaa on tuhottomasti, kun taas perunoita voi ostaa vain yksittäin pakattuina, valinnan varaa ei juurikaan ole, ja niitä on vähän. Itse ostin muutaman kerran kaikki supermarketin perunat, kun halusin tehdä jouluksi muusia itselle ja kavereilleni. Ja kyllä kassalla tuijotettiin kovin, kun pinosin monta kymmentä perunaa yksitellen liukuhihnalle.

Kampukset, opiskelu ja opetus
Toyonaka-kampuksen urheilukenttä

Osakan yliopistolla on kolme kampusta: Suita, Toyonaka ja Minoh. Periaatteessa kampukset voisi karkeasti sanoa jakautuvan niin, että Toyonakasta löytyvät humanistiset ja valtiotieteelliset tieteet, sekä siellä suurin osa japanilaisesta opiskelijaväestöstä käyvät heidän opintoihinsa kuuluvat 1,5v kestävät perusopintonsa. Minoh kampus on kielten ja kulttuurien keskus. Suita on yliopiston suurin kampus, ja sieltä löytyy mm. lääketieteellisten tieteiden laitokset, lukuisia tutkimuskeskuksia, yliopiston hallintovirasto sekä kaksi yliopistollista sairaalaa. Jokaisen kampuksen välillä kulkee ilmainen shuttle bus, jotta kampusten välinen liikkuminen olisi mahdollisimman helppoa. Tarkempi esittely kampuksista löytyy osoitteesta https://www.osaka-u.ac.jp/sp/whyou/where/intro/

Toyonaka-kampus syksyllä

Asuin Suitan kampuksen läheisyydessä, joten sinne kuljin polkupyörällä. Toyonakan kampus oli minun pääkampukseni, sillä suurin osa kursseistani sijoittui sinne. Alkusyksystä ja hyvällä säällä fillaroin Aoyamadain asunnostani Senri-Chūōn monorail asemalle, jätin polkupyöräni vartioituun pyöräparkkiin (maksaa 110 jeniä per päivä) ja kuljin monoraililla Shibarahara-handai-mae asemalle, joka on siis Toyonaka kampuksen lähin monorail asema. Sateisina päivinä ja kun minua laiskotti, kuljin pyörän sijaan bussilla Sneri-Chūōn asemalle. Minoh kampuksella en itse käynyt kertaakaan.

Suitan kampuksen lähellä on Expo Park, tai toiselta nimeltään Bampaku kinen kōen (Bampaku Memorial Park), joka on iso kauppakeskus, tapahtuma-alue sekä elokuvateatteri. Siellä on myöskin nimensä mukaisesti valtava puistoalue, missä järjestetään normaalisti paljon ulkoilmatapahtumia. Kävimme siellä useaan otteeseen syömässä kakkubuffetissa (aivan parasta), elokuvissa (pariskunnat saivat alennusta, ja tätä me hyväksikäytettiin olan takaa), sekä muutenkin vain ostoksilla. Tähän kauppakeskukseen voi hankkia ns. klubikortin, jonka avulla voi kerätä pisteitä ostoksista ja saada alennusta kaikista kauppakeskuksen liikkeistä. Itse hankin sen ja olin hyvin tyytyväinen alennuksiin.

Hankyu-juna

Toyonakan kampuksen lähellä on Ishibashin Hankyū -juna-asema, sekä paikallinen ostoskatu (shōtengai)-tyylinen alue. Ishibashilla on pieniä ja herkullisia ravintoloita, kahviloita ja pikkukauppoja. Sieltä pääsee myös Hankyū-linjaa pitkin kauniille Minoh Falls -nimiselle lyhyelle ja helppokulkuiselle vaellusreitille, joka kulkee pienellä vuorella ja päätyy pieneen vesiputoukseen. Siellä on myös ihan aseman tuntumassa Minoh Onsen, eli kuumia lähteitä, joissa saa käydä varsin halvalla. Yksi suosikki onseneistani. Matkalla vesiputoukselle näimme mm. apinoita ja söimme pikkuisista ulkoständeistä jäätelöä.

Minoh falls

Japanilaisissa yliopistoissa on tapana, että uuden periodin ensimmäinen viikko on ns. katseluviikko, eli saat mennä ilman ilmoittautumista kiinnostavien kurssien luennoille kuuntelemaan, millainen kurssi on, ennen kuin teet päätöksen, että haluatko ottaa kurssin vai et. Myös jokaisella käymälläni kurssilla, ensimmäisellä luentokerralla jokainen oppilas saa paperisen aikataulun jokaisesta luentokerrasta. Tämä käytäntö todella helpotti tunneille valmistautumisessa ja omien menojen suunnittelua, kun tiesi heti milloin on dediksiä ja kokeita.

Kouluruokalat kampuksilla ovat mahtavia – mutta tosi täynnä aina lounasaikaan. Eri ruokaloissa on myös eri ruokavalikoima ja hintataso, eli jokaiselle löytynee jotain. Kampukselta löytyy myös kauppoja, kuten konbineita (konbini = convenience store, usein 24/7h auki). Kannattaa mennä luennolta suoraan syömään lounasaikaan, tai mahdollisuuden mukaan (esim. jos on hypäri) tulla vähän aikaisemmin. Ruualla on tapana loppua, joten viimeisenä paikalle ilmestyvä voi jäädä ilman. Omalla kaveriporukalla oli tapana joko saapua yhdelle isoista ruokaloista etukäteen istumaan ja juttelemaan ja varaamaan pöytiä, tai käydä ostamassa ruokaa ulkoständeiltä tai konbinista ja mennä IRIS officeen (Information Room for International Students) syömään. Sinne tuli usein myös japanilaisia opiskelijoita, jotka halusivat oppia kieliä tai jutella muuten vain vaihtareille.

Opiskelutyyli ja työmäärä vaihtelivat kurssista riippuen. Itse otin japanin kielikursseja (JA500 oli minun tasoni), Japanin kirjallisuus, uskonto ja kulttuuri kursseja, sekä media ja viestintäkursseja. Kaikista työläimmät kurssit olivat kielikurssit. Melkein jokainen kurssi sisälsi vähintään yhden esitelmän tekemisen, joko reflektiopapereiden tai tuntikeskustelu raporttien tai esseiden kirjoittamista sekä luentoihin valmistavien lukemistojen lukemista. Koe minulla oli vain yhdessä kurssissa.

Haasteet, turvallisuus ja terveydenhuolto

Japani on varsin turvallinen maa maailman mittasuhteissa rikollisuuteen liittyen. Luonnonkatastrofit ovat kuitenkin asia, mikä kannattaa ottaa tosissaan. Minun vaihtoni aikana koin Hagibis-myrskyn, tai taifuunin, minkä ajaksi kaikki varoituksen saaneiden alueiden oppilaitokset suljettiin, julkiset kulkuvälineet lakkasivat liikkumasta ja asukkaita pyydettiin pysymään kotona pari päivää, sulkemaan kaikki ovet ja ikkunat ja mahdollisesti vielä suojaamaan ikkunat, sillä ne saattoivat mennä rikki. Tämä varoitus tuli jokaisen ihmisen puhelimiin tekstiviestinä. Tuuli yltyi myrskylukemiin, mikä on muuten ihan eri asia Japanissa kuin Suomessa. Se oli elämäni rajuin myrsky. Osaka selvisi säikähdyksellä ja hyvin pienin vaurioin, mutta Tokion alueella ainakin tulvi valtavasti. Lähetin tokiolaisille ystävilleni varmistusviestejä, että ovatko he kunnossa, ja onneksi he olivat.

Hagibis-myrskyn lisäksi koin muistaakseni kolme maanjäristystä, mutta muistan niistä vain yhden. Kaksi tapahtui yöllä ja olivat niin pieniä, etten ollut edes herännyt. Yksi tapahtui illalla, mutta oli sekin niin pieni, että se oli ohi ennen kuin tajusin sen alkaneen. NHK:n nettisivuilta voi seurata maanjäristysraporteista kuinka voimakkaita järistykset ovat olleet ja missä järistysten keskipisteet olivat.

Julkinen liikenne lakkaa kulkemasta aina puolen yön paikkeilla, ja alkaa taas uudestaan 5 aikaa aamulla. Siksi usein puhutaan viimeisestä ja ensimmäisestä junasta, jos ollaan oltu kaupungilla viihteellä. Taxi on aina kallista, joten en tiedä ketään vaihtaria, kuka olisi taxia Japanissa kertaakaan käyttänyt. Monesti istuimme jossain famiresussa (family restaurant), tai konbinin edustalla tai karaokessa, samalla kun odottelimme ensimmäistä junaa. Nämä kolme ovat yleensä koko yön aina auki.

Suurimpia haasteita vaihtareilla oli aina kielimuurin kanssa, joten koska minä osaan japania, näitä haasteita minulla oli varsin vähän. Toki kanjien lukemisessa oli aina vaikeuksia, mutta niistä selvisi, kun kysyi apua suoraan joltain japanilaiselta ja vain mainitsi, etten osaa lukea kanjeja. He olivat yleensä hyvin ymmärtäväisiä.

Itse en tarvinnut terveydenhuoltoa kertaakaan vaihtoni aikana, joten en tiedä kovin tarkkaan, kuinka se toimi. Kaikille vaihtareille oli pakollinen terveystarkastus, johon saatiin kattavat ohjeet ja aikataulun. Terveystarkastus tapahtui Suitan kampuksella ja sisälsi mm. pituuden ja painon mittaukset, verenpaineen mittauksen, röntgenin ja virtsanäytteen. Toiminta oli tehokasta ja eniten aikaa meni yksinkertaisesti omaa vuoroa jonottaessa.

Espanjalainen ystäväni kärsi kuitenkin pahasta nestehukasta ja jostain muusta, en tiedä yksityiskohtia, ja hän kävi OU:n koordinaattorin kanssa sairaalassa, jossa lääkäri auttoi häntä. Tilanne kuulemani mukaan eteni niin, että hän pyysi OU:n koordinaattorilta (jolle meillä oli kaikilla sähköpostiosoitteet) apua huonoon oloonsa ja tämä tuli mukaan tulkiksi ja hoitamaan lääkärikäynnin virallista puolta. Ymmärtääkseni reissu ei tullut kovin kalliiksi.

Postipakettien lähettäminen Suomesta Japaniin ja Japanista Suomeen on kallista. Äitini lähetti minulle pari pakettia, ja ne maksoivat 40-60€. Hän lähetti minulle mm. ruisleipää, Fazerin suklaata, suklaajoulukalenterin, yhden kirjan, tiskiharjan ja joululahjaksi korun. Jos lähetettävän asian paksuus menee yli 3cm, se muuttuu paketiksi ja on kallista. Paketin hinta muuttuu siis koon ja painon mukaan. Japanista Suomeen lähettäminen riippuu pääasiassa paketin painosta ja lähetystavasta. Meriteitse, eli laivalla (funabin), lähettäminen on halvinta, mutta kestää pisimpään, noin 3kk. EMS on nopein ja kallein. JP Postilta voi mennä pyytämään paperisen taulukon itselle, jossa lukee kaikki hinnat ja koot ja painot.

Opiskelijaelämä ja vapaa-aika
Dotonburi-alue Osakan ydinkeskustassa

On maailman suurin klisee sanoa näin, mutta vietin elämäni parasta aikaa vaihdossa. Tähän olisi niin paljon asiaa, etten millään saisi kaikkea kerrotuksi.

Suurimman osan kaveriporukkaani tapasin ensimmäisen kerran USJ (Universal Studios Japan) teemapuistossa. Orientaatiossa istuin yhden britin vieressä, johon törmäsin myöhemmin yliopiston toimistossa, joka täysin ohimennen kutsui minut mukaan reissuun. Itse raahasin sitten oman suomalaisen kaverini, joka asui Kiotossa, mukaan ja tällä tavalla porukka kasvoi loppujen lopuksi yli kymmenhenkiseksi.

Taiko-peli Namban game centerissä

Sen jälkeen tämän omaksi muodostuneen kaveriporukkani suosikkiasioita olivat ehdottomasti karaoke, izakayat (japanilainen baari, jossa asiakkaat saavat istua loosseissa ja saa tilata myös pikkupurtavaa), yhteiset ruuanlaitto kekkerit kaikkina juhlapyhinä, mielenkiintoisten ravintoloiden ja kahviloiden kokeileminen, vaellusretket sekä matkustelu. Karaoke parlorit eroavat suomalaisessa karaokessa siinä, että ne ovat ns. vuokrattavia yksityishuoneita, jotka saa vuokrata porukalle muutamaksi tunniksi.  Joihin saa tilata juotavaa ja purtavaakin.

Meillä oli tapana viettää erinäisiä kekkereitä joko minun tai yhden kaverini asunnossa, sillä meillä oli isoimmat asunnot ja olohuoneet. Joka kerta järjestimme nyyttärit ja jokainen teki tai toi mukanaan syötävää ja juotavaa. Halloween, thanksgiving, joulu, synttäreitä, valentine day ainakin vietimme näin.

Osakan yliopisto myös järjesti tapahtumia, joissa kävimme vaihtelevalla aktiivisuudella. Itse otin osaa ainakin yliopiston ilmaiseen matkaan Hiroshimaan ja Miyajimaan sekä tutustumisjuhlaan ja oman maan esittelyyn Expo parkin esiintymislavalla.

Sapporo lumisateessa

Uudeksi vuodeksi matkustimme kaveriporukalla Hokkaidon Sapporoon. Työn jaon teimme niin, että kanadalainen ystäväni varasi meille mukavan airbnb:n netistä ja minä varasin meille kaikille lennot Osakan yliopiston matkailutiskiltä (kyllä OU:lla on myös oma matkailutiski auttamaan opiskelijoita matkustusasioissa). Vietimme Sapporossa kokonaisuudessaan viikon. Sapporossa kävelimme markkinoilla, vierailimme historiallisesti rekonstrukturoidussa ainu-kylässä, paikallisella suklaatehtaalla sekä Sapporon korkeimman vuoren, Moiwan, huipulla gondolan kanssa. Kävimme joka ilta onsenissa, sillä se oli aivan kadun toisella puolella airbnb:stämme. Itse olin onneni kukkuloilla, koska sain kokea vihdoin lunta talvella, sillä Osakassa lämpötila ei pudonnut +10 celsiuksen alapuolelle kertaakaan. Uuden vuoden aaton juhlimme Hokkaido Jingussa (suurin pyhättö Sapporossa) varmaan kaikkien muiden paikallisten joukossa. Ihmisiä oli ihan tuhottomasti ja liikennekin oli ohjattu kulkemaan pyhätölle ja julkisten liikennevälineiden  aikataulujakin oli pidennetty, jotta ihmismassat pääsisivät kotiin keskiyön jälkeenkin.

ruuhka uuden vuoden aattona pyhätölle

Hokkaidon lisäksi kävimme Kiotossa, Narassa, Kobessa ja Tokiossa. Minä kävin vielä Vietnamissa suomalaisen ystäväni kanssa, mutta sen jälkeen korona iski päälle ja muut matkasuunnitelmani muuttuivat täysin mahdottomiksi. Kotimatkani lentoliput peruttiin myös koronan takia, joten jouduin kolmeen kertaan ostamaan uudet lentoliput (ihanaa kun käyttää halpalentoyhtiöitä) ennen kuin pääsin takaisin Suomeen. Reissun jälkeen hain rahojen hyvitystä lentoyhtiöiltä ja visalta ja sain kuin sainkin rahani takaisin, toki aikamoisella viiveellä. Kannattaa siis taistella rahoistaan!

Hyödyllistä tietoa ja vinkkejä seuraaville vaihtoon lähteville
  • Kun etsit ja varaat lentoja: Katso eri sivustoja! Hyviä sivustoja, joita itse olen käyttänyt, on esimerkiksi Momondo, halvatlennot.fi ja Supersaver, sekä suoraan lentoyhtiön omilta nettisivuilta, kuten Finnair. Mutta ota huomioon myös, että Finnairilla on ajoittain olemassa opiskelija/nuorisoalennus, jolloin lennon voi saada naurettavan halvalla. (Itse maksoin menomatkan lennosta 400€, kun ostin suoraan Finnairin sivulta yhdensuuntaisen lennon.)Takaisin lentäminen olikin toinen juttu, kiitos koronan.
  • Handai (阪大): Japanissa Osakan yliopistosta (大阪大学) käytetään tuttavallisemmin lempinimeä Handai, joten älä ylläty!
  • Netti: Kannattaa ostaa japanilainen puhelinliittymä ja netti puhelimeen etukäteen, jotta se on valmiina odottamassa sinua lentokentällä ja saat esimerkiksi Google Mapsin toimintaan. Itse käytin Mobal -nimistä palvelua: https://www.mobal.com/ Tämä toimi todella hyvin ja oli erittäin kätevä, pyöritti myös Netflixiä ongelmitta läppärilläni, kun jaoin kännykän verkon tietokoneeseeni. Toki hintava se on. Mutta japanilaiselta yritykseltä netin ostaminen on useasti vaikeaa, vaaditaan vakituinen osoite yms. muita takuita. OU tarjoaa myös avustusta netin ostamiseen, jos et aio ostaa etukäteen. HUOM. Japanissa ei ole ns. rajatonta nettiä. Siellä on sopimuksissa aina datakatto, eli kannattaa seurata omaa datan käyttöä puhelimesta, sillä jos menee rajan yli olet loppu kuun täysin ilman nettiä.
  • Deodorantin ostaminen on Japanissa hyvin hankalaa – ei mahdotonta – mutta suosittelen ottamaan omat mukaan Suomesta. Japanilaiset eivät käytä deodoranttia.
  • Japanin verkkovirran frekuenssi Itä-Japanissa on 50Hz ja Länsi-Japanissa 60Hz. Verkkovirran jännite puolestaan Japanissa on yleensä 100V. Suomen verkkovirran jännite on 230V, joten meidän elektroniikkalaitteitamme EI SAA kytkeä japanilaiseen verkkovirtaan ilman muuntajaa. PAITSI jos sinun elektroniikkalaitteessasi (esim. puhelimen laturi, suoristinrauta, sähköinen hammasharja yms.) lukee seuraava teksti: INPUT 100-240V- FREKUENSSI 50-60Hz. Tämä tarkoittaa, että laitteessa on oma sisäinen muuntaja, joka voi muuttaa käyttämäänsä tehoa ilmoitettujen määrien verran, eli saat käyttää suomalaista laitetta ilman erillistä muuntajaa. Tarvitset kyllä yhä adapterin. Adapterit ovat paljon halvempia ostaa Japanista elektroniikkaliikkeestä kuin Suomesta.
  • Adapteri: Suomalaiset elektroniikkalaitteet tarvitsevat Cà A adapterin.
  • BIC CAMERA on todella hyvä japanilainen elektroniikkaliikeketju – löytyy mitä tahansa, esimerkiksi adaptereita.
  • Daiso on halpa tavarataloketju, josta saa melkein mitä tahansa paitsi ruokaa.
  • Osoite: Ota ylös oma osoitteesi ja kanna sitä aina mukanasi (esim. kuva puhelimessa). Sitä tarvitaan usein, kun asioita Japanissa, ja on myös hyvä jos sinulla on mahdollisuus kirjoittaa se japaniksi papereihin.
  • IRIS office (Information Room for International Students) on Osakan yliopiston toimisto, joka auttaa vaihtareita. Kannattaa aina mennä kysymään, jos jokin asia askarruttaa! Niin virallisissa papereissa, kuin japaninkielisessä postissa tai vaikka ohjeissa kuinka käydä onsenissa.
  • Tatuoinnit: Jos haluat käydä onsenissa, tarkista etukäteen, että kyseiseen onseniin saa tulla tatuointien kanssa. Aika monessa tatuoinnit ovat kiellettyjä.
  • IC card: Kannattaa hankkia välittömästi. Niitä voi ostaa hiukankin isommilta asemilta. IC card on melkein sama asia kuin HSL matkakortti, paitsi, että IC cardilla voit myös maksaa esimerkiksi juoma-automaateilla. Niitä ladataan samalla tavalla kuin HSL korttejakin, mutta niihin voi ladata ainoastaan rahaa, eikä ollenkaan kautta/aikaa. Eri alueilla on eri nimiset IC cardit, mutta samaa korttia voi käyttää missä päin Japania tahansa alueista piittaamatta. IC cardit eivät kata ihan kaikkia kulkuvälineitä, mutta melkein kaikki ainakin kaupungeissa kuuluvat niiden piireihin. Alla karkea listaus korteista:

 

Alueet JR myöntämä Muun kuin JR myöntämä
Tokio, Niigata, Sendai Suica Pasmo
Osaka, Kioto, Chūgoku, Hokuriku Icoca PiTaPa
Nagoya, Shizuoka Toica Manaca
Sapporo Kitaca  
Fukuoka, Kumamoto, Kagoshima, Oita, Nagasaki Sugoca Nimoca

 

  • CO-OP card tai COOP IC card on Osakan yliopiston oma kortti, jota käyttämällä saa kaikesta, mitä kampusalueella ostaa (esim. ruokalassa ruokaa) alennusta. Siihen voi myös ladata rahaa, samalla tavalla kuin muihinkin IC cardeihin, ja sitä voi sitten käyttää maksuvälineenä kampusalueella. Se on ilmainen, mutta vaatii pantin, jonka saa takaisin, kun kortin palauttaa vaihdon päättyessä.
  • Dry Ice: Japanilaisista ruokakaupoista saa ilmaiseksi kuivajäätä, jos ostat pakasteita tai jäätelöä, jotta ostoksesi pysyvät kylmänä kotiin saakka. Ole kuitenkin varovainen, kun käsittelet kuivajäätä, se ei saa koskettaa suoraan ihoa.
  • Jos et osaa yhtään japania, opettele edes muutama sana. Se saa japanilaiset aina hyvälle mielelle ja hyvin avuliaiksi!
  • Jos et tiedä, kysy! Kaverilta, koordinaattorilta, myyjältä, virkailijalta, tai vaikka vaihtotuutoriltasi. Kyllä joku aina auttaa!

Vaihtokertomus, Kobe University, Japani, 2019–2020

humanistisen tiedekunnan opiskelija

Ennen lähtöä

Sain tiedon hyväksymisestä vaihto-opiskelijaksi Koben yliopistoon kesäkuun lopulla 2019 eli noin kolme kuukautta ennen opintojen alkua. Tieto tuli minulle sähköpostitse ja sen liitteenä oli hyväksymiskirjeen lisäksi myös neljä muuta liitetiedostoa, jotka sisälsivät tärkeää tietoa vaihtoon liittyen. Yksi liitteistä käsitteli kaikkea käytännön asiaa viisumin hankkimisesta, vakuutuksesta, asumisesta ja opiskelusta Koben yliopistossa sekä tärkeitä päivämääriä, jotka tulisi ottaa huomioon lentojen hankkimista suunnitellessa. Tässä pdf-tiedostossa oli myös tarkat saapumisohjeet Kansain lentokentältä Kobeen Sannomiyan päärautatieasemalle sekä hinta-arviot julkisen liikenteen lippujen lisäksi myös elämiskustannuksista kuukaudessa. Liitteenä oli myös Koben yliopiston lukuvuosikalenteri, tietoa tärkeistä rokotteista sekä saapumisilmoitus, joka piti täyttää ja palauttaa sähköpostitse elokuun 2019 loppuun mennessä. Kyseiseen saapumisilmoitukseen tuli kirjata muun muassa yhteyshenkilön tiedot hätätapauksien varalta sekä lennon tiedot, saapumisajankohta ja missä aikoo majoittua saavuttuaan Japaniin. Kaikki kanssakäyminen ja viestittely Koben yliopiston koordinaattorin kanssa oli mutkatonta ja hän osasi myös hyvin ohjeistaa ja tarvittaessa muistutella lähenevistä hakemusten deadlineista.

Alkubyrokratia vaihtokohteessa

Ennen opintojen varsinaista alkamispäivää kokoonnuimme aamutuimaan kaikkien uusien vaihto-oppilaiden ja tuutoreiden voimalla Sannomiyan (三宮) asemalle (Koben keskeisin rautatieasema), josta lähdimme tuutoriryhmissä hoitamaan byrokraattisia asioita. Menimme ensin käymään aseman lähellä olevassa rakennuksessa, missä kirjauduimme kaupungin asukkaiksi, saimme opastusta kaupungin käytännöistä (kuten roskien lajittelu, pyöräily, yms.) ja otimme yliopiston vaatiman vakuutuksen. Virasto-asioissa meni useampi tunti, sillä emme olleet toimiston ainoat asiakkaat ja meitä oli paljon, mutta pääsimme onneksi samalla hieman tutustumaan muihin vaihto-oppilaisiin, mikä sai ajan kulumaan hieman nopeammin.

Byrokratisimman osuuden jälkeen suuntasimme ilmoittautumaan asukkaiksi asuntoloihin. Siirryimme Sannomiyan asemalta Port Liner nimisellä junalla Port Islandille, jossa minun ja muiden tuutoriryhmäni jäsenten asuntola sijaitsi. Tuutorit opastivat meitä lippuautomaattien käytössä ja hankimme jokaiselle samalla myös ICOCA-magneettikortit julkisilla kulkemisen helpottamiseksi. Asuntolalle tullessa saimme täytettäväksi lomakkeita ja palautettuamme ne asuntolan työntekijöille saimme isot kirjekuoret, joissa oli huoneidemme avaimet sekä käytännön ohjeita asuntolassa asumiseen. Lisäksi saimme tuutoreilta nipun papereita, jossa oli ohjeet koululle kulkemiseen seuraavana päivänä. Kävimme kaikki viemässä tavaramme huoneisiin, minkä jälkeen tuutorit näyttivät meille vielä tien ruokakauppaan, jotta saimme ostettua perustarpeita asuntolalle. Hieman myöhemmin samana päivänä kävimme vielä muutaman oman tuutoriryhmäni jäsenen kanssa yhdessä läheisessä IKEAssa ostamassa ruokailuvälineitä ja muita asumisen kannalta hyödyllisiä tarvikkeita.

Tunnelmaa huoneeseen IKEAn ledivaloilla

Olimme sopineet tuutoriryhmäni kanssa kulkevamme yhdessä yliopistolle ensimmäisenä päivänä, jotta löytäisimme hieman varmemmin perille. Menimme ensin asuntolalta asemalle, johon tuutorimme oli meidät aiempana päivänä saattaneet ja siitä jatkoimme Port Linerilla Sannomiyan asemalle. Sannomiyan asemalla etsiydyimme Hankyu-linjalle ja matkasimme tällä junalla Rokko Stationille (六甲駅), josta kävelimme vielä ainakin kilometrin verran Koben yliopistolle, joka sijaitsi vuoren rinteellä ja koostui neljästä eri kampuksesta (Rokkodai 1&2 ja Tsurukabuto 1&2). Suurin osa vaihto-opiskelijoiden tunneista sijoittui Rokkodai 2 ja Tsurukabuto 2-kampuksille. Port Islandilta yliopistolle kulkemiseen kului yhteensä noin 45 minuuttia.

Näkymä Rokkodai 2 -kampukselta

Ensimmäisen päivän infotilaisuus pidettiin Tsurukabuto 2-kampuksella, joka sijaitsee hieman korkeammalla samaisen vuoren rinteellä. Infotilaisuudessa meille jaettiin isot, nimikoidut kirjekuoret, jotka sisälsivät opiskelijakortin, tunnukset yliopiston palveluihin kirjautumiseen sekä ison pinon papereita, joista osa oli täytettäviä lomakkeita ja osa käytännön infoa opiskeluihin liittyen. Vaihto-opiskelijoiden koordinaattori piti nimenhuudon ja esitteli samalla ryhmittäin meidän vaihto-opiskelijoiden vastuuopettajat, minkä jälkeen he sekä tuutorit esittelivät itsensä. Infotilaisuus kesti useamman tunnin ja sen aikana tuli niin paljon tärkeää tietoa opiskeluihin liittyen, että loppupäivän oli pää ihan pyörällä. Lisäksi meille kerrottiin tulevasta päivän mittaisesta ryhmämatkasta Awaji Islandille, jonka tuutorit järjestivät meille koordinaattorin avustuksella.

Vaihdon aikana kertyneet paperit

Samalla viikolla oli vielä toinen infotilaisuus, jossa useat eri tahojen edustajat kertoivat käytännön asioista (kuten roskien lajittelu, turvallisuus, katastrofi-info) niin Kobessa asumiseen kuin yleisesti Japanissa asumiseenkin liittyen sekä käytänteisiin erinäisissä tilanteissa. Lisäksi meille kerrottiin vaihto-opiskelusta ja sen mahdollisista vaikutuksista henkisesti, minkä ohessa meitä ohjeistettiin täyttämään terveyskysely, joka palautettiin yliopiston terveydenhoitajille terveystarkastuksen yhteydessä. Meitä muistutettiin myös ottamaan terveystarkastukseen mukaan todistus saaduista rokotteista. Tämäkin infotilaisuus kesti useamman tunnin ja sen jälkeen oli vielä tuutoreiden vetämä kampuskierros.

Asuminen

Koben yliopistolla on kolme vaihto-opiskelijoille suunnattua asuntolaa: Sumiyoshi, Kokui ja Port Island. Näistä kolmesta Sumiyoshi on kaikista lähimpänä yliopiston kampuksia, kun taas Port Island on kaikista kauimmainen. Kaikkien asuntoloiden vuokraan lisätään joka kuukausi yleistilojen maksu, mikä vaihtelee asuntoloittain sekä Port Islandin tapauksessa myös huonetyypin mukaan. Osassa asuntoloista on myös ns. sisääntulomaksu, joka maksetaan asuntolaan muuttaessa ja osassa siivousmaksu, joka maksetaan muuttaessa pois. Kaikkien asuntoloiden vuokrat maksetaan yliopiston kampuksella sijaitsevaan erilliseen toimistoon kuukausittain joko paikan päällä käteisellä tai kortilla konbinissa (convenience store), mutta jälkimmäiseen vaaditaan japanilainen pankkitili. Yleisten tilojen maksu puolestaan maksetaan kuukausittain käteisellä asuntolan toimistoon. Jokaisella asukkaalla täytyy myös olla henkilökohtainen sähkösopimus (minkä ainakin Port Islandilla henkilökunta oli hoitanut meidän puolesta) ja sähkölasku maksetaan konbiniin muistaakseni kuukausittain. Tämän lisäksi Sumiyoshin ja Kokuin asuntolat velottavat veden käytöstä, mikä lisätään vuokraan joka toinen kuukausi.

Asuntolan postilokerot

Lisätietoa Koben yliopiston asuntoloista löytyy osoitteesta:
https://www.kobe-u.ac.jp/en/campuslife/housing/accommodation.html.

Koben yliopistoon hakiessa täytyy samalla hakea paikkaa asuntolasta, mikäli ei halua yrittää itse etsiä vaihtoehtoista asumismuotoa. Itse hain ensisijaisesti Port Islandille, sillä se vaikutti omasta mielestäni viihtyisimmältä ja siellä oli haettavissa eri kokoisia huoneita. Port Islandin asuntola on myös kaikista uusin näistä kolmesta, jotka aiemmin mainitsin, joten ajattelin sen olevan myös kaikista siistein vaihtoehto. Sain tiedon asuntolapaikastani sähköpostitse syyskuun alussa 2019 eli noin kolme viikkoa ennen opintojen alkua.

Australialainen vaihto-opiskelijaystäväni kuvasi syyskuun lopulla 2019 esittelyvideon Port Islandin asuntolasta. Videon pääsee katsomaan tästä linkistä: https://www.youtube.com/watch?v=Bwhx15h8Md0.

Huone D502

Minun huoneeni oli D502 eli D-tyypin huone ja se sijaitsi asuntolan viidennessä ja samalla ylimmässä kerroksessa. Huoneeni oli hissiltä tullessa toinen oikealla ja suoraan sitä vastapäätä oli kerroksen yleinen tila, jossa oli myös koko kerroksen yhteiseen käyttöön tarkoitettu mikro. D-tyypin huoneet ovat kooltaan 13m² ja niissä on pieni eteinen, sänky, työpöytä, vaatenaulakko, kaksi seinäkaappia, oma wc/kylpyhuone, keittiö, parveke sekä ilmalämpöpumppu. Kylpyhuoneessa on pönttö, lavuaari ja kylpyamme sekä peili ja seinään kiinnitetty ns. kuivaustanko pyyhkeelle. Keittiösyvennyksessä puolestaan on lavuaari, yksi (induktio)keittolevy, pieni jääkaappi ja lavuaarin päällä kaksi metallista hyllyä. Huoneen ainoat ”sisäänrakennetut” säilytystilat ovat sängyn alta löytyvät vetolaatikot (2kpl), eteisen yksi hyllylevy, keittiön lavuaarin alla oleva kaappi sekä työpöydän laatikot ja sen yläpuolella olevat seinään kiinnitetyt kaapit (2kpl). Huoneen pääty on lähes kokonaan lasia parvekkeelle johtavan, lasisen liukuoven vuoksi. Parveke on avonainen ja siellä on ”kuivausteline” eli toisin sanoen kolme uloketta, jonka reikien läpi voi halutessaan omakustanteisesti pujottaa pyykkinarun.

Näkymä D502 huoneen parvekkeelta

Vaihdossa ollessani kuvasin esittelyvideon huoneestani ja sen voi käydä katsomassa täältä:
https://drive.google.com/drive/folders/1kNf7d_HD4iGMKN5fURQuf2Y1_cqGzYxS?usp=sharing

Opiskelu ja opetus

Opiskelu Koben yliopistossa oli melkoisen erilaista kuin mihin olen Helsingissä tottunut, sillä suurin osa opetuksesta oli hyvin pitkälti opettajan/luennoitsijan yksinpuhelua ja kaikki kurssi-ilmoittautumiset, muistiinpanot ja kurssipalaute tehtiin pääasiallisesti käsin. Yliopiston tarjoamien kurssien listat olivat nähtävissä netissä, mutta vaihto-opiskelijoille jaettiin tästä huolimatta orientaatiossa tulostetut versiot kaikista mahdollisista kursseista. Kurssi-ilmoittautumista ei kuitenkaan tehty netissä etukäteen, vaan kurssit valittiin ensimmäisen viikon aikana ja kirjattiin sitten orientaatiossa jaettuun lomakkeeseen. Kursseja tuli valita vähintään kuusi kappaletta yhtä viikkoa kohden, joista piti muodostua vähintään 10 tuntia opiskelua per viikko. Tämän jälkeen ilmoittautumislomake tuli hyväksyttää omalla ohjaajalla (vaihto-opiskelijoille suunnatut vastuuopettajat) ja palauttaa sen jälkeen yliopiston kansliaan (Student Affairs Section).

GSP Office eli humanistinen tiedekunnan kanslia

Kun kurssi-ilmoittautumiset oli tehty, oli opiskelijoilla viikko aikaa käydä kyseisen kurssin tunneilla ja päättää sen jälkeen, mikäli he haluavat vaihtaa tai jättää jonkin kurssin pois opintosuunnitelmastaan. Aluksi tämä käytäntö ihmetytti meitä vaihto-opiskelijoita, mutta sitten meille selitettiin, että yliopiston kurssien nimet ja kurssikuvaukset harvoin vastaavat kurssin varsinaista sisältöä, minkä vuoksi opiskelijoilla on viikon jälkeen mahdollisuus vaihtaa tai jättäytyä halutessaan pois valitsemiltaan kursseilta. Todistimme itse yhden vaihto-opiskelijaystäväni kanssa tämän kahdella kurssilla, joista toisen oli tarkoitus olla ”Comparative Study of Modern Japanese Society and Culture” ja toisen ”Modern and Contemporary Fashion”, mutta ensimmäinen lopulta käsitteli lingvistiikkaa ja toinen taidehistoriaa.

Japanissa akateeminen vuosi alkaa huhtikuussa ja päättyy seuraavan vuoden maaliskuussa. Syksyllä opintonsa aloittavat vaihto-opiskelijat tulevat siis yliopistolle kesken lukuvuoden, jolloin muun muassa harrastusryhmien jäsenrekrytoiminen ja alkukarnevaalit jäävät kokematta, mutta myös opintotarjonta on aivan eri kuin kevätlukukaudella. Vuonna 2019 syksyllä aloittaneille vaihto-opiskelijoille ei ollut kovin paljon tarjolla englanniksi opetettavia kursseja ja japaniksi opetettaville kursseille osallistuttaessa japanin kielen taitotason tuli vastata vähintään JLPT asteikon N2-tasoa. Oma tasoni ei ollut siinä vaiheessa kahden vuoden japanin opiskelun jälkeen vielä ihan niin hyvä, joten minun ja monien muiden vaihto-opiskelijoiden valittavissa olevien kurssien määrä oli hyvin rajallinen. Onneksi yliopistolla oli kuitenkin myös erillinen vuonna 2016 perustettu, englanninkielinen ohjelma ”Educational Program on Current Japan”, johon lukeutuville kursseille valtaosa vaihto-opiskelijoista loppuen lopuksi hakeutui.

Maistiaisia luennolla

Tähän aiemmin mainitsemaani erilliseen ohjelmaan kuuluvat kurssit osoittautuivat minun ja monen muun vaihto-opiskelijan suosikeiksi, sillä kurssien luennot eivät olleet usein perinteisten luentojen kaltaisia. Yksi ohjelman kursseista oli ”Food, Liquor and Society in Current Japan in Globalization”, jonka tunneilla kävi luennoimassa erilaisten ruokaan ja juomaan liittyvien yritysten edustajia, joilla oli myös usein mukanaan maistiaisia yrityksen tuotteista.

Opettajan lahjoittama sakekuppi tislaamovierailun jälkeen

Tämän lisäksi pääsimme myös tutustumaan paikalliseen sake tislaamoon sekä vierailemaan Koben yliopiston maatilalle, jossa opimme enemmän muun muassa japanilaisesta maanviljelyksestä sekä maailmankuulusta Kobe härästä ja sen kasvatuksesta.

Vierailu Koben yliopiston maatilalla

Yleisesti ottaen vaihto-opiskelijoille suunnatut kurssit vaikuttivat ainakin omasta mielestäni varsin helpoilta ja arvostelukaan ei usein ollut millään tavalla ankara. Lähes kaikilla kursseilla lopputyönä oli kirjoittaa 1500–2000 sanan essee englanniksi jostakin kurssilla käsitellystä aiheesta. Samaan aikaan paikallisten opintoja seuratessa ei olisi aina uskonut, että kuulumme edes samaan tiedekuntaan saatika yliopistoon. CIE:n (Center of International Education) järjestämät kielikurssit olivat kuitenkin ihan toista luokkaa, sillä näillä tunneilla opetus tapahtui pääsääntöisesti japanin kielellä ja tahti oli toisinaan hyvinkin reipas.

Yksi tavoitteistani vaihtoon lähtiessä oli päästä toimimaan paikallisten kanssa ja saada lisää japanilaisia ystäviä. Alkuun tämä tuntui hyvin hankalalta, sillä pian opintojen alettua huomasin yliopiston ja varsinkin kurssien osanottajien jakautuneen hyvin pitkälti kahtia paikallisten ja ulkomaalaisten opiskelijoiden kesken. Hyvin harvat japanilaiset opiskelijat halusivat osallistua englanniksi opetetuille kursseille ja vaihto-opiskelijoiden oli puolestaan hankala pysyä mukana japaniksi opetettavilla kursseilla, joten kanssakäyminen paikallisten kanssa rajoittui lähinnä tuutoreihin, harrasteryhmä TRUSS:n järjestämiin opiskelijatapahtumiin sekä asuntoloiden asukkaiden järjestämiin bileisiin. Tästä syystä päätin yrittää etsiä itselleni harrasteryhmän, sillä tiesin lähes kaikkien Koben yliopistossa opiskelevien kuuluvan vähintään yhteen harrasteryhmään. Olin kuullut eräältä tuutorini paikalliselta ystävältä yliopiston Apollon-kuorosta, mikä herätti mielenkiintoni, sillä olen itsekin peruskoulun aikana kuulunut kouluni kuoroon ja rakastan laulamista ylipäänsä. Niinpä eräänä päivänä otin sähköpostitse yhteyttä kuoron puheenjohtajaan ja tiedustelin mahdollisuudesta liittyä kuoroon. Kuoron puheenottaja vaikutti hämmästyneeltä saatuaan viestiä vaihto-opiskelijalta, mutta kutsui minut siitä huolimatta harjoituksiin ja sanoi, että voisimme sen jälkeen keskustella liittymisestä, mikäli olisin edelleen kiinnostunut. Samaisella viikolla osallistuin kuoron harjoituksiin ainoana ulkomaalaisena ja päädyin myös myöhemmin liittymään kuoroon, mikä oli mahdollisesti paras päätös koko puolivuotisen vaihto-opiskeluni aikana.

Kuorolla oli harjoituksia yleensä ilta-aikaan noin kaksi kertaa viikossa, jotka alkoivat aina lämmittelyllä, minkä jälkeen lauloimme yliopiston tunnuskappaleen ennen varsinaisia kuoroharjoituksia. Melko pian liittymiseni jälkeen minulle kerrottiin, että minun tulisi päättää haluanko osallistua vuotuiseen ”joulukonserttiin”, mihin hyvin lyhyen harkinnan jälkeen vastasin myöntävästi. Kuorolaiset olivat äärimmäisen kannustavia ja kaikin puolin ottivat minut lämmöllä mukaan kaikkeen kuoron toimintaan. Konsertissa oli neljä osaa, joita varten kuoro oli harjoitellut jo keväästä lähtien, mutta kaikki kuorolaiset eivät osallistuneet kaikkiin osiin. Itse päädyin loppuen lopuksi osallistumaan kolmeen neljästä osasta, joita varten minun täytyi noin kuukauden sisään opetella 16 kappaletta stemmoineen, joista kaksi oli englanniksi, kaksi latinaksi ja loput japaniksi. Konsertin lähestyessä harjoitustahti kiihtyi ja joinakin viikonloppuina meillä oli myös useita tunteja kestäviä kuoroleirejä. Parin kuukauden intensiiviset harjoittelut huipentuivat joulukuussa 2019 järjestettyyn konserttiin, jossa esiinnyimme lähes täyden konserttisalin lavalla. Myös läheisimmät vaihto-opiskelijaystäväni olivat tuolloin paikalla katsomassa esitystä. Konsertin jälkeen meillä oli vielä pari juhlavaa tapahtumaa hienon konsertin johdosta, johon osallistui kuorolaisten lisäksi myös yliopiston opettajia. Kaiken kaikkiaan upea kokemus, jota en vaihtaisi mistään hinnasta.

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville

Japani on yleisesti ottaen varsin turvallinen maa luonnonkatastrofeja lukuun ottamatta. Luonnonkatastrofejakaan ei kuitenkaan tarvitse kauheasti pelätä, sillä niihin on usein varauduttu hyvin ja vaihto-opiskelijoillekin opetetaan jo varhaisessa vaiheessa, miten missäkin tilanteessa tulee toimia. Meille tällaiset infotilaisuudet järjestettiin heti yliopisto-opintojen ensimmäisinä päivinä yliopistolla ja pian tämän jälkeen myös asuntolalla. Kobe on sijainniltaan otollisessa paikassa, sillä se sijaitsee Tyynenmeren Osakanlahden rannikolla hyvin pitkälti vuorten ympäröimänä, joten taifuunit ja tsunamit eivät yleensä yllä sinne asti tai eivät ainakaan ole yhtä tuhoisia kuin itärannikolla. Minun vaihtoni aikana Japanissa oli yksi taifuuni ensimmäisen kuukauden sisään, minkä vuoksi luennot peruttiin ja yliopisto kehotti kaikkia opiskelijoita pysymään sisätiloissa. Selvisimme kuitenkin onneksi pelkällä säikähdyksellä, sillä Kobessa taifuuni vaikutti ainoastaan erityisen voimakkaana tuulena ja sadekin oli hieman normaalia raskaampi.

Julkisilla liikkuminen Japanissa on melko hintavaa, minkä lisäksi Japanissa on monia eri raideyhtiöitä ja kaikilla julkisilla kulkuvälineillä on myös omat hinnastonsa. Tästä syystä Google Maps on kätevä apuri, sillä reitin ja aikataulujen lisäksi se näyttää myös hinta-arvion käytettävien kulkuvälineiden hinnastojen mukaisesti, jolloin halutessaan voi valita halvemman vaihtoehdon. Ainakaan Kobessa alle vuoden oleskelevat vaihto-opiskelijat eivät voi saada opiskelijahintaista julkisen liikenteen kuukausikorttia. Tästä syystä kannattaa jo heti alkuun hankkia ICOCA-magneettikortti (Tokion alueella vastaava kortti on nimeltään SUICA) ja tallettaa sinne arvoa samaan tapaan kuin HSL:n matkakortille. Tämä helpottaa kulkemista eri junayhtiöiden raiteiden välillä huomattavasti, sillä ICOCA käy maksuvälineenä suurimmalla osalla julkisista kulkuvälineistä Japanissa. ICOCA on haltijakohtainen lippu ja sen voi hankkia lippuautomaatista käsittääkseni miltä tahansa juna-asemalta Kansain alueella. Lisäksi ICOCAn voi palauttaa aseman lipunmyyntipisteisiin, kun sille ei enää ole käyttöä, jolloin kortista saa myös alussa maksetun pantin takaisin.

Kobessa Port Islandilla asuessa ICOCAn käytön sijaan tulee edullisemmaksi hankkia 3kk kausilippu Port Lineriin, minkä pystyy ostamaan Port Liner -linjan porttien ulkopuolella olevasta lippuautomaatista. Kannattaa kuitenkin muistaa, että Port Liner kausilippu on henkilökohtainen toisin kuin ICOCA. Halutessaan Port Islandilta voi myös kävellä Koben ”keskustaan” eli Sannomiyaan, missä menee aikaa keskimäärin noin puoli tuntia. Tämä on tärkeä tieto, mikäli haluaa jatkaa illanviettoa aamun pikkutunneille saakka, sillä Port Liner lopettaa liikennöinnin muistaakseni puolen yön aikaan tai viimeistään yhdeltä yöllä.

Lisäksi, mikäli haluaa matkustaa edullisemmin ympäri Japania opintojen loppumisen jälkeen, suosittelen pyytämään tuutoria tai jotain muuta hyvin japania osaavaa henkilöä seuraksi maahanmuuttovirastoon, sillä opiskelijaviisumin voi siellä saada vaihdettua turistiviisumiin JR Passia (Japan Rail Pass) varten. Itse kävin siellä ensin vaihto-opiskelijaystävän kanssa ja saimme molemmat kieltävän vastauksen hakemuksiimme, mutta olimme muilta vaihto-opiskelijoilta kuulleet sen onnistuvan, joten päätimme molemmat yrittää vielä uudelleen japanitaitoisen henkilön avustuksella ja saimme kuin saimmekin viisumistatukset vaihdettua. JR Pass on siis tarjolla ainoastaan turisteille ja se on melkoisen hintava (n. 400€/2vk), mutta jos on suunnitelmissa matkustaa paljon ja pitkiä matkoja suhteellisen lyhyessä ajassa, se on erittäin kannattava hankinta, sillä JR Pass käy myös monissa Shinkanseneissa kaupunkien sisäisten ja niiden välisten JR -linjojen lisäksi.

Daiso ja muuta sadan jenin kaupat ovat oivia aarreaittoja, mikäli haluaa tehdä huoneestaan asuntolassa helposti ja halvalla kodikkaan. Daisosta löytyy paljon kaikenlaista mihin tarpeeseen vain, itse ostin sieltä tarvikkeita muun muassa tavaroiden organisointiin ja saadakseni lisää säilytystilaa. Esimerkiksi eteiseen löytyi sieltä seinien väliin pingotettava tanko muistaakseni 200 jenillä (n. 1,50€), johon sai kätevästi vaatteita roikkumaan henkareilla. Ostin Daisosta myös työpöytäni päälle sellaisia kokoon taitettavia muovisia hyllyjä, joita voi myös laittaa toistensa päälle. Nykyään ne toimivat minulla vaatekaapissa vaatepinojen erottelijoina.

Koben satama

Japanissa ollessa kannattaa kokeilla mahdollisimman paljon erilaisia ruokia, sillä monet niistä ovat todella edullisia ja lisäksi mielettömän hyviä. Myös yliopiston ravintoloissa syömistä suosittelen, sillä se on edullista ja vaihtoehtoja on usein paljon. Lisäksi ainakin kaikissa Koben yliopiston ruokalassa on tarjolla teetä ja vettä ilmaiseksi (tai ainakin ruokailun yhteydessä). Kobessa suosittelen käymään Venus Bridgellä varsinkin auringonlaskun aikaan, sillä kyseinen näköalapaikka on mielettömän kaunis ja sieltä näkee lähes koko kaupungin. Auringonlaskun aikaan siitä syystä, että kaupunkimaisema näyttää hienolta illan pimetessä ja valojen syttyessä rakennuksiin. Toinen täydellinen paikka auringonlaskun ihailuun on Kobe Port Tower, mikä sijaitsee Koben satamassa. Vaihto-opiskelijat pääsevät sinne ilmaiseksi, kun hakevat yliopiston toimistosta sellaisen vihreän kortin (en muista tehtiinkö tämäkin tuutorien johdolla opintojen alkuvaiheessa). Koben satama eli Harbourland on muutenkin todella viihtyisä ja siellä on myös iso kauppakeskus, jonka elokuvateatteri on usein (varsinkin ilta-aikaan) halvempi kuin muut keskustan elokuvateatterit. Lisäksi jos kansainvälinen tunnelma ja jazz-musiikki kiinnostaa, suosittelen vierailemaan Alchemist -nimisessä baarissa, sillä siellä on usein myös livemusiikkia tarjolla. Myös jonkinlaista patikointireissua suosittelen, jos sellainen yhtään kiinnostaa, sillä Koben ympäristössä on paljon hyviä patikointireittejä.

Ilmastosta vielä sen verran, että suosittelen ottamaan vaihtoon mukaan niin vilpoista kuin lämmintäkin vaatetta sillä Japanissa on yleensä syyskuussa vielä lähes +30 astetta lämmintä ja talvella puolestaan hyvin kalsea sää, vaikkei lämpötila varsinaisesti alle nollan putoaisikaan. Kobessa talvet on yleensä todella vähälumisia ja suhteellisen leutoja, mutta helmikuussa 2020 Tokiossa ystävieni kanssa poiketessa olimme lähes koko ajan kylmissämme, sillä tuuli oli hyytävä. Toki Japanistakin saa ostettua esim. lämmintä kerrastoa ihan suhteellisen halvalla vaikkapa Uniqlosta, mutta suosittelen silti varautumaan kunnollisella talvitakilla ja muutenkin varustautumaan vaihteleviin sääolosuhteisiin.