Tag: Faculty of Arts

Posted on

Vaihtokertomus, Kanagawa University, syksy 2022

Humanistisen tiedekunnan opiskelija

Olin vaihdossa Japanin Yokohamassa Kanagawan yliopistossa yhden lukukauden ajan talvella 2022–2023. Kanagawa tarjosi tutkintooni kursseja englanniksi, mikä olikin hyvä, koska kielitaitoni ei vielä millään olisi riittänyt kurssisuorituksiin japaniksi. Sijainti Tokion kyljessä ja hyvien kulkuyhteyksien äärellä oli täydellinen, ja Yokohama itsessään oli sopivankokoinen paikka ainakin tällaiselle, joka ei kaivannut klubeja joka viikonloppu.

Ennen vaihtoa

Korona antoi oman mausteensa Japaniin lähtiessä, sillä se oli edelleen viime syksynä yksi harvoista maista, jotka vaativat maskin käyttöä lentokoneessa ja vahtivat rokotemääriä ja niin edelleen. Karanteeniin ei suomalaisena onneksi sentään joutunut. Yhtenä vaatimuksena oli myös käydä perusterveystarkastuksessa sekä keuhkokuvissa kesällä ja toimittaa todistukset ja kuvat Kanagawaan. Lisäksi oli totta kai käytävä koronatestissä pari päivää ennen lentoa, jotta mukana oli mahdollisimman tuore negatiivinen testitulos. Nämä, kuten myöskään lennot, eivät olleet ihan ilmaisia, joten ennen apurahan saamista oli aika paljon maksuja jo Suomen päässä. Suosittelenkin vaihtoon lähtevälle etukäteen pientä budjetointia ja erilaisten apurahojen hankintaa tai työntekoa ajoissa ennen lähtöä.

Myös ehdottomasti erilaiset muistilistat auttavat, sillä Kanagawaan sai toimittaa kaikenlaisia pikku liitteitä sekä hakuvaiheessa että hyväksymisen jälkeen – kopio tiliotteesta, kurssivalinnat, pari kielitestiä, opintosuoritusote Suomesta… Tärkeimpiä asioita olivat totta kai lennot, majoituksen järjestäminen (itse menin suosiolla koulun tarjoamaan asuntolaan, joka oli oikein kelpo ja huokea vaihtoehto), opiskelijaviisumin hakeminen ja tarvittaessa passin ja matkavakuutuksen päivittäminen (perusvakuutus taitaa kattaa vain 3 kuukautta) sekä muuttoilmoituksen tekeminen digi- ja väestövirastoon. Viisumin hakeminenkin meinasi mennä tuskallisen myöhään, sillä Japanista tarvittavan Certificate of Eligibilityn saamisessa kesti ja kesti.

Ennen vaihtoon lähtöä on myös ihan hyvä tutustua vähän paikalliseen hintatasoon, joihinkin tapoihin, sääennusteeseen ja vaikka Google Mapsin kautta paikkoihin. Japanissa puhutaan aika heikosti englantia eikä avoimia wifi-yhteyksiä ole tarjolla ihan joka paikassa, joten jos ei puhu japania, kannattaa tehdä myös hyvä suunnitelma, miten siirtyä lentokentältä majoituspaikkaan. Jotkut firmat tarjoavat sim-kortteja noudettavaksi lentokentältä, mutta nämä turisteille suunnatut liittymät ovat huomattavasti kalliimpia kuin paikalliset (itse käytin IIJMioa, myös ahamo ja Mobal taitavat olla halpoja).  Yllättävän monessa tilanteessa Japanissa käytetään edelleen myös käteistä, joten kannattaa ehkä pieni määrä nostaa viimeistään, kun pääsee lentokentältä parempien valuuttakurssien äärelle.

Niin ja muista ottaa Suomesta deodoranttia ja särkylääkkeitä mukaan, jos käytät.

Saapuminen ja kotiutuminen asuntolaan

Olin käynyt Japanissa ennenkin, joten suurta kulttuurishokkia en kokenut missään vaiheessa. Enemmän olin innoissani kaikesta paikallisesta ruuasta ja juomasta ja maisemista! Kuumuudesta ja kosteudesta sen sijaan en ollut innoissani – vielä syyskuun alussakin oli todella tukalaa, kun lämpötila oli 30 asteessa ja kosteusprosentti 80.

Koulun alkuun oli varmaan kolmisen viikkoa, kun saavuin Japaniin. Aikaa asettumiseen oli siis hyvin. Alussa hoidettavaa oli jonkin verran, mutta opiskelukortin hakemiseen ja kurssi-ilmoittautumiseen, pankkitilin avaamiseen ja asukkaaksi rekisteröitymiseen sai onneksi apua koulun kansainväliseltä toimistolta. Pankkitilin avaaminen ei ollut pakollista, mutta meille selvisi paikan päällä, että olemme oikeutettuja paikalliseen Yoneda Yoshimori -apurahaan, jonka saamista varten täytyi avata paikallinen pankkitili. Apuraha oli 50 000 jeniä kuussa, eli noin 350–400 euroa silloisella kurssilla. Se kattoi sopivasti lähes koko ajalta asuntolan vuokran.

Tiesin, että Japani on byrokratian ja tulostettujen lomakkeiden luvattu maa, mutta kyllä se vähän silti yllätti. Moni asia, mikä meillä tehtäisiin netissä ja varmennettaisiin nettipankkitunnuksilla, tehtiin Japanissa käsin ja henkkareita skannaamalla. Jopa vuokra käytiin maksamassa käteisellä – ensin nostimme rahat tililtä sen pankin automaatista, jonne apuraha maksettiin, ja sitten menimme toisen pankin automaatille syöttämään käteiset ja maksamaan itse vuokran. Pankkitiliä hakiessa lomakkeet sai täyttää koneella, mutta ne täytyi lähettää postitse. Jos ei ollut tulossa yöksi kotiin asuntolalle, siitä piti täyttää lomake ja jättää se asuntolan toimistolle.

Kanagawan yliopisto opiskelupaikkana

Koulu järjesti meille hieman orientaatio-ohjelmaa, jossa pääsimme tutustumaan toisiin vaihtareihin. Yhteisiä, kunnollisia tapahtumia olisi saanut olla enemmänkin, mutta ilmeisesti korona esti osan niistä. Jäin myös kaipaamaan jonkinlaista kierrosta kampuksella – nyt jäi aluksi vähän mysteeriksi, mitä hissejä sai käyttää ja mitkä hissit menevät mihinkin kerrokseen (kerroksia oli 21), miten koululla pystyi tulostamaan lomakkeita ja miten kirjastossa lainaaminen ja kirjojen hakeminen toimivat. Kaikki nämä selvisivät, mutta hieman vaikean kautta, kun japanin taidot eivät riittäneet.

Olin kurssieni kuvauksistani innostunut, mutta jouduin vaihtamaan pari kurssia, sillä vaihtarien ei annettu ottaa seminaarikursseja. Kysyin tästä eräältä opettajalta vaihdon loppupuolella, ja syy olikin päinvastainen kuin olin ensin olettanut – Kanagawan mielestä seminaarikurssit olisivat olleet vaihtareille liian helppoja. Lukukauden loppupuolella jo ymmärsinkin tämän. Kurssit olivat todellakin työmäärältään ja vaatimustasoltaan paljon helpompia kuin Helsingin yliopistossa – ja puheiden mukaan myös monessa muussa Euroopan yliopistossa – joten kursseista itsestään ei tarvinnut ottaa stressiä.

Suurin osa omista opettajistani oli ulkomaalaisia ja pari heistä puhui englantia äidinkielenään. Japanilaisten englannin taso oli vähintäänkin vaihteleva, jopa heikko, vaikka kävin kursseja englannin pääaineopiskelijoiden kanssa. Japanilaisessa peruskoulussa ja lukiossa harjoitellaan ilmeisesti hyvin vähän keskustelutaitoja, mikä näkyi ryhmäkeskusteluissa ja esitelmien pitämisessä – kaikki luetaan paperilta omalla vuorollaan. Lisäksi ulkomaalaisten kanssa puhumista jännitettiin paljon. Oli toki myös poikkeuksia ja oli ilo olla mukana, kun opiskelijat vähän rentoutuivat kielenkäyttönsä kanssa ja pääsivät kehittymään.

Kurssit oli kuitenkin selvästi tehty tämä japanilaisten kielitaidon taso silmällä pitäen. Pitkiä, kunnon esseitä ei tarvinnut tehdä millekään kurssille, osa kotitehtävistä oli periaatteessa helppoa luetunymmärtämistehtäviä ja muutamat kokeeni olivat pelkästään kummallisiin yksityiskohtiin keskittyviä monivalintatehtäviä. Opintojen puolesta sai ottaa suorastaan rennosti, kunhan kävi tunneilla ja palautti vaadittavat tehtävät. Ehkä ei siis kannata odottaa akateemisen kunnianhimon tyydyttäviä kursseja, jos tarkoitus on opiskella englanniksi – japaninkielisillä kursseilla kieli tarjoaa toki oman haasteensa, mutta sisällön puolesta kuulin niidenkin olevan aika iisejä. Japanista oli mahdollista saada myös niin sanottuja tukiopetuskursseja, joista ei saanut opintopisteitä, mutta joissa käytiin yhdessä läpi erilaisia tekstejä ja keskusteltiin japaniksi.

Syyslukukausi kesti syyskuun puolestavälistä tammikuun loppuun asti, mutta välissä oli melkein kolmen viikon talvitauko, joka alkoi vähän ennen joulua. Lisäksi jotkut kansalliset vapaapäivät tarjosivat meille pitkiä viikonloppuja.

Arki ja matkustaminen

Elin siinä mielessä tylsää arkea, että minulle tärkeää olivat rutiinit. Koulun kuntosali sijaitsi kivenheiton päässä ja sitä sai käyttää alle 10 euron kuukausihinnalla, joten käytännössä kiersin koululta asuntolalle ja sieltä salille ja takaisin. Lisäksi hyödynsin koulun kirjastoa, josta löytyi japanilaisia romaaniklassikoita englanniksi käännettynä.

Asuntolamme Kuritaya Akademeia oli iso, siisti ja todella uusi. Meillä oli oma pieni huone, jossa oli käytännössä vain sänky, vaatelaatikot, naulakko ja työpöytä. Lisäksi asuntolassa oli yhteiset keittiöt, hengailutilat, pesutilat ja pesukoneet, sekä ajanvarauksella toimiva oma kylpy, ofuro. Siinä missä hyvänä puolena saada juttuseuraa lähes kellon ympäri, oli huonona puolena se, ettei kaikilla ollut ihan samanlainen siisteyskäsitys. Yleisesti ottaen olin kuitenkin tyytyväinen valintaani asua muiden kanssa, ja etten etsinyt omaa asuntoa. Asuntolalla oli myös mahtavia keskusteluja muiden vaihtarien kanssa, pidimme yhteisessä keittiössämme pannarituokioita ja katsoimme elokuvia säkkituoleilla.

Asuntola sijaitsi aivan yliopiston Yokohama-kampuksen naapurissa, mutta omalle kampukselleni Minato Miraille olikin matkaa noin 40 minuuttia kävellen ja juna ja bussikaan eivät vieneet ihan ovelta ovelle. En kuitenkaan kokenut sitä missään vaiheessa ongelmallisena. Aivan asuntolan vieressä oli yhdistetty jokatavarakauppa ja apteekki sekä muutama konbini, eli lähikauppa. Isommat supermarketit olivat kävelymatkan päässä. Suomalaisesta näkökulmasta lähinnä jotkin hedelmät, vihannekset ja maitotuotteet tuntuivat kalliilta, kun taas tofu oli lähestulkoon ilmaista. Ruoka-ainerajoitusten kanssa saa olla aika tarkkana, kalaa ja lihaa tuntuu olevan jemmattuna vähän kaikkialle, eikä kasvissyönti ole vieläkään Japanissa niin yleistä kuin monessa muussa maassa.

Asuntolamme ei oikein tukenut kestävää kehitystä, sillä edellisten asukkaiden jättämät hyötyesineet oli heitetty jo roskiin meidän saapuessamme, ja sama tapahtui meidän lähdettyämme. Esimerkiksi asiat ja henkarit olisi tuntunut fiksulta jättää seuraaville, mutta huoneeseen tai yleisiin tiloihin ei saanut lopulta jättää mitään odottamaan seuraavia. 100 jenin kauppa oli pienen kävelyn päässä ja sieltä vaihtarit hakivatkin kaikkea hyödyllistä, mutta tyhmältähän se vähän tuntui, kun kaikki kuitenkin tarvitsevat pääasiassa samoja asioita.

Pääsin matkustelemaan riittävästi Japanin sisällä, ulkomaille en halunnutkaan lähteä. Yokohamasta oli helppo lähteä melkein minne vain ja Hanedan lentokenttäkin sijaitsi lähellä. Juna- ja bussiliput olivat kohtuullisen hintaisia, varsinkin jos jaksoi nähdä vaivaa reittien selvittämiseen, eikä valinnut suorinta ja nopeinta reittiä. Majoituksia löytyi laidasta laitaan, 20 eurollakin sai jo ihan asiallisen kapselihotellisängyn. Ja ulkona syöminen oli huomattavasti halvempaa kuin Suomessa, joten matkustaminen ei tullut kovin kalliiksi – suunnitelmallisuutta se vähän toki vaati ja esimerkiksi lennot kannatti katsoa ajoissa.

Tein pitkän vaelluksen Fujin huipulle, kävin ihmettelemässä sekä Sapporoa että Okinawaa, kylvin useissa onsen-kylpylöissä ja kiertelin Kyuushulla. Lisäksi tutustuimme toisen suomalaisen vaihtarin kanssa ahkerasti paikalliseen ruoka- ja juomatarjontaan. Kerran uskaltauduin muiden vaihtarien kanssa tokiolaiselle klubille, missä oli itse asiassa oikein hauska käydä yöllisellä aerobic-tunnilla. Adrenaliini piti hereillä onneksi koko aamun, sillä Tokion junaliikenne pysähtyy yön ajaksi.

Lopuksi

Yksi lukukausi meni ihan älyttömän nopeasti, kun sitä näin jälkikäteen miettii. Kannattaa ehkä vähän pohtia jo ennakkoon, mitä haluaa nähdä ja milloin – moni vaihtari esimerkiksi pettyi, kun talvilomalla joulun ja uudenvuoden aikaan matkalippuja tai majoituksia ei meinannutkaan saada, tai sitten kaikki oli todella kallista. Uusi vuosi on yksi japanilaisten isoimmista matkustussesongeista.

Olisin halunnut koota lopuksi jotain fiksuja käytännön vinkkejä, mutta jostain syystä en keksi niitä nyt lainkaan. Tyydyn siis toteamaan, että Japaniin kannattaa ehdottomasti lähteä vaihtoon, jos siihen tarjoutuu mahdollisuus. Vaikka sanoin, etteivät japanilaiset puhu hyvin englantia, ovat he kuitenkin todella avuliaita ja kohteliaita, ja osaavat käyttää esimerkiksi puhelimien käännösohjelmia. Osa vaihtareista ei puhunut saapuessaan lainkaan japania, mutta pärjäsivät ihan hyvin kuitenkin. Tärkeämpää on ehkä kunnioittaa tapoja, kuten riisua kengät sisätiloissa ja pitää maskia, jos sitä vaaditaan.

Ennen paluuta meidän täytyi käydä virastolla ilmoittamassa, että lähdemme maasta, ja sulkea pankkitilimme. Näihin emme enää saaneetkaan apua kansainväliseltä toimistolta, vaan piti selviytyä itse. Lisäksi piti katkaista paikallinen vakuutus ja puhelinliittymä, sekä lähteä asuntolalta tiettyyn päivään mennessä. Matkustelin viimeiset pari viikkoa ennen lentoani, mutta näin joitain vaihtareita vielä ennen paluutani. Opiskelijakortti täytyi jättää koululle, mutta paikallisen henkkarin sai tuoda rei’itettynä kotiin muistoksi. Paluu tuntui toisaalta haikealta, toisaalta oli hyvä palata kotiin.

Posted on

Vaihtokertomus, Universiteit van Amsterdam, kevät 2022

Humanistisen tiedekunnan opiskelija

Olin Amsterdamin yliopistossa vaihdossa kevätlukukauden 2022. Päädyin vaihtoon Amsterdamiin melko sattumalta, mutta olen erittäin tyytyväinen päätökseen. Yliopisto tarjosi laajan tarjonnan kursseja englanniksi, kaupunki on valtavan kaunis ja sen kulttuuritarjonta on vertaansa vailla. Amsterdamista on myös helppo matkustaa muualle Eurooppaan sekä reissata Hollannin sisällä.

 

Vaihdon alku


Vaihdon alkuajat täyttyivät niin uusista ihmisistä, orientaatioviikon riennoista kuin erilaisista byrokraattisista valmisteluista. Yllätyksekseni jouduin myös tekemään paljon hankintoja ja ostamaan niin wifi-reitittimen kuin omat kokkausvälineet.

Ensimmäisellä viikolla kävin rekisteröitymässä kaupunkiin ja sain täten oman BSN- numeroni, joka on tietynlainen hollantilainen sosiaaliturvatunnus. BSN-numero on pakollinen mm. pankkitiliä avatessa ja julkista terveydenhuoltoa käyttäessä. Ennen kurssien alkamista tulee hankkia myös Amsterdamin yliopiston opiskelijakortti.

Suosittelen hankkimaan polkupyörän niin pian kuin mahdollista. Itse vuokrasin pyörääni kuukausimaksua vastaan Swapfiets- firman kautta (https://swapfiets.nl/amsterdam) ja suosittelen kyseistä palvelua lämmöllä. Pyörävarkaudet ovat kaupungissa valitettavan yleisiä, mutta havaintoni mukaan vuokrapyöriä ei lähes koskaan varastettu. Tiesin Amsterdamin olevan loistava pyöräilykaupunki, mutta pyöräilykulttuuri onnistui silti yllättämään. Onneksi pyöräily on tavattoman helppoa ja kaupunkia oppii samalla tuntemaan ihan uudella tavalla. Julkista liikennettä en juurikaan käyttänyt: pyöräilyyn verrattuna se on tavattoman hidas ja ennenkaikkea kallis.

Kannattaa ottaa tosissaan kaikki varoitukset Hollannin vaihtelevasta säästä! Sadevaatteiden mukaan ottaminen ei ole todellakaan liioiteltua. Mukaan ei kannata pakata mitään vaatetta, jossa ei voi pyöräillä. Itse olin pakannut kevääksi myös liikaa lämmintä vaatetta: talvitakilla tai paksulla villapaidalla ei tee Amsterdamin lämpötiloissa paljoa, jos aikoo pyöräillä kaikkialle.

Kaupunkiin oli yllättävän helppoa asettua. En puhu hollantia, mutta kielikysymys ei tuntunut lainkaan vaivaavan: paikalliset puhuvat hyvää englantia ja yliopisto on hyvin kansainvälinen. Ensimmäisen kuukauden ajan olin silti tavattoman väsynyt kaikesta uudesta ympärillä, ihmisiin tutustumisesta, pyöräilystä ja opintoihin orientoitumisesta. Väsymystä ei silti kannata säikähtää, se helpottaa varmasti kun elämä asettuu aloilleen.

Arki on onneksi melko samanlaista kaikkialla. Päiväni koostuivat opiskeluista, pyöräilystä, ystävien kanssa istuskelusta, retkistä, tanssitunneista ja erilaisista juhlariennoista. Varsinkin aluksi kannattaa lähteä kaikkeen mukaan! Amsterdamin uskomattomat museot saavat myös ajan kulumaan – suosittelen museokortin hankkimista jo heti vaihdon alussa. Itse nautin myös suuresti paikallisesta Cineville-kortista, jolla 17 euron kuukausimaksua vastaan pystyi käymään rajattoman määrän elokuvissa. Korttia varten tarvitsee vain paikallisen pankkitilin.

 

Asuminen


Amsterdam on jo tunnettu vaikeasta asuntotilanteestaan: vuokrat ovat pilvissä ja asunnon löytäminen on osoittautunut monelle lähes mahdottomaksi. Hain itse yliopiston kautta asuntoa ja onnekkaana sen sainkin. Järjestelmä oli monivaiheinen ja monessa kohtaa toimi melko ”nopeat syövät hitaat” tyyppisellä periaatteella. Asuntohakemuksessa pystyi määrittelemään vuokratason, jota on valmis maksamaan. Halvimmat asunnot olivat jaettuja solukämppiä ja kalleimmat isoja asuntoja omalla keittiöllä.

Sain yliopiston kautta asunnon Diemenistä, joka sijaitsee noin kymmenen kilometrin päässä Amsterdamin keskustasta. Minulla oli oma huone ja kylpyhuone mutta jaoin keittiön viiden muun asukkaan kanssa. Vuokraa maksoin 450 euroa, joka kaupungin vuokratasoon on varsin kohtuullinen. Diemenin opiskelija-asuntola oli suuri, viidestä kerrostalosta rakentuva kompleksi. Rakennukset olivat vanhoja ja jatkuvan remontin alaisena, mutta asukkaiden välillä vallitsi lämmin
yhteishenki. Asuntolan aktiivit järjestivät paljon toimintaa asukkaille ja kaikki vaihtoni lähimmät ystäväni löytyivät samasta asuntolasta. Oli mukavaa, että ystävät asuivat lähellä ja paljolti aikaamme vei vain jonkun keittiössä illan viettäminen.

 

Opiskelu


Olin jo etukäteen valmistautunut siihen, että opiskelu Amsterdamissa olisi suurtöisempää kuin kotiyliopistossani Helsingissä. Luettavaa oli paljon ja monilla kursseilla lukemistoa tuli myös kommentoida kurssin keskustelualueella. Luennoilla painotettiin keskustelua, ryhmätöitä ja
esitelmiä – perinteistä luennointia oli suhteellisen vähän. Tenttiviikkojen palautukset vaihtelivat paljon tapauskohtaisesti: joillain kursseilla oli lyhyt essee ja joillain taas muutaman päivän aikana tehtävä tentti. Lopulta opiskelu ei tuntunut suurtöisemmältä kuin Helsingissä: pakollisten lukemistojen ja välitehtävien kautta työmäärä jakautui melko tasaisesti koko kurssin ajalle.

Kevätlukukausi kesti helmikuun puolesta välistä kesäkuun loppuun. Lukukausi sisälsi kolme periodia, joista viimeinen oli vain kuukauden mittainen kesäperiodi. Suurimalla osalla humanistisen tiedekunnan opiskelijoista oli luentoja myös kesäperiodilla – monet opiskelijat toisista tiedekunnista kirmasivat kesälomille jo toukokuun lopussa. Vaikka kesäkuussa opiskelu ei ollut ihanteellisinta, auttoi kesäperiodi aikatauluttamaan kurssit niin, ettei yhdessäkään periodissa työmäärä kertynyt liialliseksi. Kevätlukukaudelle mahtui myös pari viikkoa ilman opetusta, jonka ansiosta pystyin lähtemään parille pidemmälle reissulle Pariisiin ja Berliiniin.

Luentoni pidettiin pääsääntöisesti kahdella eri kampuksella, jotka sijaitsivat kaupungin keskustassa. Humanistiselle tiedekunnalle oli myös oma kirjastonsa, jossa vietin paljon aikaa niin opiskellessa kuin selaten kirjaston hyvää elokuvakirjojen kokoelmaa. Varsinaiseksi yliopiston kohtaamispaikaksi muodostui silti Roeterseiland– kampus. Kampukselta löytyy myös yliopiston kulttuurikeskus CREA, jonka sympaattisessa kahvilassa istuin ystävien kanssa monet illat. CREA:lla järjestetään myös paljon tapahtumia ja kursseja, suosittelen lämmöllä tutustumaan tarjontaan! Kampuksella sijaitseva opiskelijoiden pyörittämä Kriterion- elokuvateatteri on ehdottomasti myös katsastamisen arvoinen.

Ainut negatiivinen yllätys yliopistosta oli opiskelijaruokaloiden puuttuminen. Halpaa lounasta oli mahdoton löytää, joten vaihtoehdoiksi jäi ainainen lounaiden kokkaaminen tai yliopiston kahviloiden eväsleipiin tyytyminen. Amsterdam on kallis kaupunki ja opiskelijahintaisten lounaiden puuttuminen voi luoda vielä suuremman loven matkabudjettiin.

 

Suomeen paluu


Olen todella iloinen, että päädyin vaihtoon juuri Amsterdamiin. Viiden kuukauden jälkeen palasin Helsinkiin jo mieluusti, mutta jäin kaiholla kaipaamaan kaupungin pyöräteitä. En osannut myöskään valmistautua siihen, miten vaikeaa vaihtariystävien hyvästely oli! Suosittelen Suomeen palattua ottamaan iisisti, lomailemaan ja tottumaan kotiinpaluuseen ilman sen kummempia aikatauluja.

Posted on

Vaihtokertomus, University of Jordan, syyslukukausi 2021-22

Kaksi humanistisen tiedekunnan opiskelijaa

Olimme vaihdossa Jordanian pääkaupungissa Ammanissa syyslukukaudella 2021 noin viiden kuukauden ajan. Olemme molemmat arabian kielen pääaineopiskelijoita ja opiskelimmekin vaihdossa ollessamme pelkästään arabiaa. Amman oli meille molemmille luonnollinen valinta, sillä olimme kuulleet paljon hyvää sekä kaupungista että yliopistosta jo ennen vaihtoon lähtöä. Vaikka vaihtoaika oli meille molemmille ensimmäinen kerta Jordaniassa, vaikutti Amman turvalliselta valinnalta. Vaihtomme alkoi ja päättyi suunniteltua myöhemmin johtuen maailmalla vallitsevasta pandemiatilanteesta.

Lähtövalmistelut ja alkubyrokratia

Ennen vaihtoon lähtöä käytännön asioiden hoitamiseen, kuten pakkaamiseen ja mahdolliseen muuttoon, kannattaa varata tarpeeksi aikaa. Sen lisäksi laajojen vakuutusten hankkiminen ja lentolippujen hintojen vertaaminen on järkevää aloittaa ajoissa. Lähtövalmisteluissamme seurasimme tarkasti Helsingin yliopiston liikkuvuuspalveluiden verkkosivujen ohjeita vaihtoon lähteville, jotka olivat kattavia ja selkeitä. Suosittelemme myös pitämään silmällä Flamma -sähköpostia etenkin muutama viikko ennen vaihdon alkua, koska Jordanian yliopisto kommunikoi uusien vaihto-opiskelijoiden kanssa lähettämällä ohjeita esimerkiksi kielitasotestiin liittyen. Sähköpostitse tiedotettiin myös muuttuvista vaatimuksista, jotka koskivat koronarokotuksia- ja testejä yliopiston kampuksella liikkuessa. Vaikka pääsy julkisiin tiloihin oli pandemiasta johtuvien rajoitusten takia osittain rajoitettua, korona ei huomattavasti vaikuttanut meidän opiskeluumme ja oleskeluumme Ammanissa.

Jordanian yliopisto perusti etukäteen kaikille vaihto-opiskelijoille WhatsApp -ryhmän, jossa henkilökunta tiedotti ajankohtaisista asioista vaihto-oppilaiden opintoihin ja maahan alkusopeutumiseen liittyen.

Ammanin lentokentälle saapuessa saa kuukauden kestävän viisumin, joka maksaa noin 40 dinaaria eli alle 50 euroa. Lentokentällä saatetaan tarjota tämän sijaan niin sanottua Jordan Passia, jota yliopisto ei kuitenkaan suositellut hankkimaan. Tämän jälkeen noin viikko ennen viisumin umpeutumista täytyy omatoimisesti käydä oman asuinalueen poliisiasemalla antamassa sormenjäljet ja pidentämässä viisumia seuraavaksi kolmeksi kuukaudeksi. Sitä seuraavat viisumien pidennykset hoitaa yliopisto aina kolmeksi kuukaudeksi kerrallaan, ja kukin viisumin pidennys maksaa yhden dinaarin. Erasmus-opiskelijoina saimme yliopistolta hyvin neuvoja viisumeidemme pidentämiseen, ja yliopiston toimistolta sai hakea kaikki ennalta täytettäväksi tarkoitetut paperit, jotka tuli viedä paikalliselle poliisiasemalle.

Lentokenttä sijaitsee hieman Ammanin ulkopuolella, ja taksikyyti lentokentältä kaupunkialueelle on helposti saatavilla ympäri vuorokauden maksaen noin 20 dinaaria suunnalta. Jo lentokentältä on mahdollista ostaa paikallisten puhelinoperaattorien, kuten Zain, Orange ja Umniah, sim-kortteja. Meillä oli käytössä Zain, jota kävimme lataamassa aina kuukausi kerrallaan tämän operaattorin liikkeessä. Erona useaan suomalaiseen puhelinliittymään, Jordaniassa verkkoyhteys ei ole rajaton. 20 GB:n verkkoyhteys rajattomien paikallisten puheluiden ja tekstiviestien kera oli hieman alle 20 dinaaria. Koska Internetin laajuus puhelinliittymissä on rajallista, rahan säästämiseksi julkisissa tiloissa kannattaa aina mahdollisuuksien mukaan käyttää Wifiä.

Asuminen

Ammanista on yllättävän helppoa löytää asunto. Varsinkin yliopiston lähellä on paljon edullisia vuokra-asuntoja ja asuntoloita opiskelijoille. Asuntoja voi etsiä esimerkiksi sivustoilta kuten Airbnb, OpenSooq, tai jopa tiedustella muilta vaihto-opiskelijoilta yhteisessä Whatsapp-ryhmässä, jossa monet vaihto-oppilaat ilmoittivatkin hakevansa kämppistä. Asunnon löytämisestä ei kannata siis turhaan ottaa paineita, sillä vaihtoehtoja on runsaasti. Kuukausittaiset vuokrahinnat ovat yleensä 220–300 dinaarin välillä etenkin yliopiston lähettyvillä sijaitsevissa asunnoissa, ja vuokraan lisätään usein sähkö ja vesi. Kerrostaloasuminen on yleistä, ja suurimmassa osassa kerrostaloista on myös paikallinen turvamies, jolta saa tarvittaessa apua asumiseen liittyvissä ongelmissa.

Kannattaa pitää mielessä, että asunnot Ammanissa ovat yleisesti erittäin huonosti lämpöeristettyjä ja lämmityskustannukset korkeita etenkin talvikaudella. Ei ole siis yhtään yliliioiteltua pakata mukaan villasukkia ja talvivaatteita. Myös vedenkestävät jalkineet saattavat tulla tarpeen, sillä talvella Ammanissa sataa ajoittain runsaastikin vettä ja lunta.

Lisäksi on hyvä tiedostaa, että vastakkaista sukupuolta olevia tuttavia kannattaa tavata ennemminkin julkisilla paikoilla, kuin omassa asunnossaan, sillä Jordaniassa ei ole soveliasta tuoda kylään vastakkaista sukupuolta olevaa henkilöä ilman olemassa olevaa avioliittotodistusta. Käytäntöön suhtaudutaan vaihtelevasti eri asuinalueiden välillä, ja etenkin useat ulkomaalaiset suhtautuvat tähän löyhästi.

Hintataso

Ammanin korkea hintataso oli meille yllätys, vaikka kaupungissa on myös mahdollista elää edullisesti. Hyvänä esimerkkinä tästä on, että päivittäistavarat ovat Ammanissa melko hintavia Suomen hintatasoon verrattuna.

Kasvisruokailu Ammanissa on melko haastavaa, sillä useimmat annokset rakentuvat lihan ympärille. Ruoka on myös yllättävän kallista paikallisissa isoissa ruokakaupoissa, kuten Carrefourissa. Näin on varsinkin siinä tapauksessa, jos haluaa syödä suomalaisten ruokailutottumuksien mukaisesti. Paikalliset suosivat vihannesmarkkinoita, joista voi saada suuren kassillisen vihanneksia ja hedelmiä vajaalla viidellä dinaarilla. Ruoan tilaaminen kotiin esimerkiksi Talabat- ja Careem -sovellusten kautta on melko edullista, ja joskus jopa edullisempaa kuin ruuan laittaminen itse. Tärkeää on myös mainita, että suurin osa ruuasta on tuotu ulkomailta ja kalaa on lähes mahdotonta saada tuoreena. Ravintolassa voi myös syödä hieman edullisemmin Suomeen verrattuna, mutta niin sanottua perusterveellistä ruokaa saa etsiä, sillä suurin osa ravintoloista keskittyy tarjonnaltaan roskaruokaan.

Jordaniaan kannattaa tuoda mukaan käteistä euroina, ja käydä vaihtamassa eurot dinaareihin automaatilta nostamisen sijaan. Automaatit veloittavat käteisnostoista summan aina 3–5 dinaarin välillä ja pankki saattaa vielä lisätä oman palvelumaksunsa. Edullisinta on siis tuoda joko etukäteen vaihdettua valuuttaa tai euroja vaihdettavaksi paikan päällä. Rahanvaihtopisteitä löytyy laajasti eri puolelta kaupunkia sekä yliopiston läheisyydestä. Vaikka monet kaupat ja ravintolat hyväksyvätkin korttimaksun, käteisellä maksaminen on totutuin maksutapa Jordaniassa.

Opiskelu

Opiskelimme Jordanian yliopiston kielikeskuksessa arabian kieltä noin neljä tuntia päivässä. Kielikeskuksen oppilaat jaettiin kielitestin perusteella eri tasoille, ja meidät molemmat asetettiin tasolle 4. Koimme tason sopivaksi itsellemme, vaikka osa tunneilla käydyistä teemoista oli meille kertausta. Opiskeluun kuului paljon tekstien lukemista ja niistä keskustelua luokan oppilaiden kanssa. Lähes joka viikko meillä oli esitelmä eri aiheista, jossa pääsimme tavalla tai toisella kertomaan Suomesta (esimerkiksi koulutusjärjestelmä, demokratia, hääperinteet jne  Suomessa).

Opettajamme oli erittäin motivoitunut opettamaan arabiaa kaikille oppilaille ja hän järjestikin meille monipuolisen opetuskokemuksen. Opinnot pohjautuivat kurssikirjaan, jonka sai ostaa noin kymmenellä dinaarilla kielikeskuksen toimistolta. Sen lisäksi tunneilla käytettiin opettajan antamia materiaaleja. Mielestämme sekä kirjan että koko kurssin aiheet ja sanasto olivat ajankohtaisia. Teemat keskittyivät jordanialaiseen yhteiskuntaan, joten opimme arabian kielen lisäksi myös paljon maan tavoista, kulttuurista sekä historiasta.

Lukukauteen mahtui kaksi koetta, jotka koostuivat viidestä eri osasta; lukeminen, kuuntelu, esitelmän pitäminen sekä sanasto ja kielioppi.

Meidät yllätti, ettei meillä ollut juuri ollenkaan lomaa yliopistolta muutamaa islamilaista juhlapyhää lukuun ottamatta. Opiskelu ja tuntien kulku alkoi tuntua melko puuduttavalta loppua kohden, sillä opiskelu noudatti tarkkaa kaavaa viikosta toiseen ja vaihtelevuutta ei juurikaan ollut. Meillä oli myös torstaisin puolitoista tuntia Jordanian puhekielen opetusta. Vaikka murrekurssin opettaja oli myös innostunut ja motivoitunut opettaja, emme juurikaan kokeneet oppineemme puhekieltä riittävästi tämän lyhyen oppitunnin puitteissa.

Muutaman luokallamme sattuneen koronasairastumisen johdosta opetuksemme järjestettiin aika ajoin etäopetuksena Microsoft Teams -sovelluksessa. Kurssin loppua kohden etenkin lisääntyvien sairaustapausten vuoksi lähiopetuksen lisäksi opettajamme mahdollistikin opetuksen myös kotoa käsin opiskeleville videon välityksellä. Muuten opetus oli lähes poikkeuksetta toteutettu lähiopetuksena.

Turvallisuus ja kulttuurierot

Ammanissa on yleisesti ottaen hyvä turvallisuustaso, eikä yksin ulkona liikkuessa tarvitse pelätä. Suurimmilla kaduilla on paljon liikennepoliiseja, jotka tuovat liikkumiseen turvallisuuden tunnetta. Seksuaalista ahdistelua ulkomaalaisena naisena joutuu kuitenkin sietämään hieman, mutta kaikki kokemamme ahdistelu jäi vain puheen tasolle. Monet paikalliset ovat myös uteliaita valtaväestöstä eriävän ulkonäön vuoksi ja haluavat usein toivottaa tervetulleeksi maahansa. Ajoittain paikalliset halusivat myös ottaa yhteiskuvia.

Jordania on islamilainen maa, ja islamiin kietoutuneet käytännöt ja kulttuuri ovat vahvasti läsnä arjessa. On hyvä pitää mielessä, että Jordaniassa eri sukupuolten välinen kanssakäyminen eroaa paljon länsimaalaisista tavoista. Sen lisäksi maassa on esimerkiksi kohteliasta pukeutua melko peittävästi, ja yliopistolla useat paikalliset naispuoliset opiskelijat pukeutuivatkin säädyllisesti. Stressiä ei tästä kuitenkaan kannata ottaa, sillä riittää hyvin, jos olkapäät ja polvet ovat peitettyinä. Sen lisäksi lämpimästä säästä huolimatta yliopistolla yleensä käytettiin kesäkenkien sijaan esimerkiksi lenkkitossuja, jotka ovat ylipäänsäkin hyvä valinta liikkuessa melkein joka säällä sekä Ammanissa että esimerkiksi opintomatkoilla muualle Jordaniaan.

Jordaniassa suhtaudutaan lähtökohtaisesti hyvin lämpimästi ulkomaalaisiin ihmisiin, ja paikalliset ovat kunnioittavia kaikkia vierailijoita kohtaan, kunhan itsekin käyttäytyy kunnioittaen paikallisia tapoja. Koska perheen kunnia ja sen arvon säilyminen on tärkeä osa jordanialaista elämäntapaa, niin paikalliset käyttäytyvät julkisilla paikoilla hillitysti ja harkitusti. Esimerkiksi seurustelusuhteet ja ylenpalttiset hellyydenosoitukset eivät juurikaan kuulu näytettäviksi yleisillä paikoilla. Vaikka tavanomaisia seurustelusuhteita ei välttämättä katsota paikalliseen kulttuuriin kuuluviksi, niin paikalliset seurustelevatkin yleensä yksityisesti piilossa muilta.

Lisäksi alkoholia ei juurikaan näy Ammanin katukuvassa, mutta kaupungissa on useita kauppoja, jotka myyvät alkoholia. Paikalliset ihmiset ovat avoimia ja aina valmiita auttamaan tarvittaessa. Kaiken kaikkiaan jordanialaisten vieraanvaraisuus on omaa luokkaansa.

Liikkuminen ja opintomatkat

Amman on liikenteeltään vilkas kaupunki, jossa on yleistä ja vaivattominta liikkua taksilla. Matkat ovat yleensä 1–4 dinaarin välillä riippuen etäisyydestä ja ruuhkasta. Aamu- ja iltapäivisin kannattaa varautua ruuhkaan. Useita paikallisia busseja operoi myös useimmilla alueilla, mutta emme juurikaan käyttäneet bussia, sillä asuimme yliopiston lähellä. Bussilippu Ammanin sisällä kustantaa noin puoli dinaaria matkaetäisyydestä riippuen.

Taksissa naispuolisten matkustajien kuuluu istua takapenkillä. Kannattaa myös muistuttaa kuskia laittamaan taksimittarin päälle, sillä ulkomaalainen voi joutua herkemmin huijatuksi matkan hinnan kanssa. Taksin tilaamiseen voi käyttää erilaisia puhelimeen ladattavia sovelluksia, kuten Careem ja Uber, sekä myös vähemmän tunnettuja sovelluksia, joista hyviä esimerkkejä ovat QueenCar, TaxiF ja Jeeny.

Yliopisto järjesti vaihto-oppilaille varsin edullisia maansisäisiä minimatkoja, joista ilmoitettiin ja keskusteltiin vaihto-oppilaiden WhatsApp-ryhmässä. Syyslukukaudella opintomatkoja tehtiin muun muassa Kuolleelle merelle, Zoubiaan, Petraan ja Wadi Rumiin. Erasmus-opiskelijoille järjestettiin myös erillinen matka Irbidiin ja Um Quaisiin. Opintomatkat olivat hyvin suunniteltuja ja niissä oli aina avoin tunnelma sekä mainio mahdollisuus tutustua paremmin myös muihin vaihto-opiskelijoihin.

Muuta huomioitavaa Jordaniaan vaihtoon lähtevälle

Pakata kannattaa mieluummin liian vähän kuin liian paljon. Laadukkaita vaatteita saa ostettua naurettavan halvalla etenkin Friday Marketilta, varsinkin jos tinkaustaidot ovat hallussa. Tinkiä kannattaakin aina mahdollisuuden tullessa esimerkiksi Ammanin keskustan torien lisäksi paikallisissa kauppakeskuksissa, kuten Avenue Mall ja Majdi Mall. Kaupungissa on myös länsimaalaistyylisiä kauppakeskuksia, kuten esimerkiksi City Mall, Abdali Mall ja Taj Mall. Hintataso näissä kauppakeskuksissa on hieman korkeampi Suomeen verrattuna, sillä Jordaniassa joutuu maksamaan melko suurta veroa ostoksista. Ammanista löytyy kuitenkin myös erilaisia kauppoja, joista voi hankkia kaikkea tarvittavaa edullisesti. Yllättävän miellyttävää mielestämme oli se, että kauppiaat ja ravintoloiden henkilökunta olivat yleensä aina ystävällisiä ja palveluhenkisiä.

Amman on hyvin eloisa kaupunki, jossa on paljon tutustuttavaa. Esimerkiksi kaupungin keskusta monine torineen ja nähtävyyksineen sekä moskeijat, kirkot ja talojen arkkitehtuuri ovat näkemisen arvoisia. Vuodeksi vaihtoon lähtevien on mahdollista päästä koko maassa nähtävyyksiin erittäin edullisesti, kuten esimerkiksi Petran pääsylippu kustantaa 50 dinaarin sijaan vain yhden dinaarin.

Sen lisäksi vaihtomme loppuvaiheessa saimme kurssitoveriltamme kutsun islamilaiseen hääjuhlaan, joka oli upea ja mieleenpainuva kokemus. Mahdollisuuksien mukaan kannattaakin ottaa osaa paikallisiin kulttuuritapahtumiin ja juhliin, sillä niissä pääsee käsiksi autenttiseen jordanialaiseen kokemukseen.

Toisaalta Jordaniassa on tärkeää pitää mieli kärsivällisenä, sillä Suomen asiointitasoon peilattuna kaikki ei välttämättä suju yhtä luistavasti ja ongelmitta. Paikallisten englannin kielen taso oli heikompi, kuin mitä osasimme odottaa ja siksi Jordanian puhekieleen ennalta tutustuminen voi pelastaa monissa tilanteissa. Kielimuurin takia asioiminen esimerkiksi terveysasemalla tai poliisiasemalla voi viedä aikaa ja johtaa väärinkäsityksiin. Myöhemmin ajateltuna olisimmekin molemmat halunneet saapua Jordaniaan muutama viikko ennen opintojen alkua, sillä tänä aikana olisi ollut loistava mahdollisuus tutustua maahan ja mukavoitua arabian kielen puhumisen kanssa.

Lopuksi

Mielestämme Jordania on ihastuttava maa, jossa on miellyttävä tunnelma, paljon kauniita maisemia ja turvallinen ilmapiiri. Saapuessamme maahan emme kokeneet kulttuurishokkia, vaan sopeuduimme ja omaksuimme paikallisen elämäntyylin nopeasti ja vaivattomasti. Vältyimme suurilta ongelmilta vaihtomme aikana, ja kaikki meni lähes kuten oli suunniteltu. Mainittakoon myös, että jordanialaiset ovat erittäin vastaanottavaisia ja aina innokkaita kertomaan maansa käytännöistä ja tavoista sekä rohkaisemaan ulkomaalaisia kommunikoimaan arabiaksi. Siksi suosittelemmekin matkustamaan Jordaniaan opiskelemaan arabiaa ja tutustumaan maan kulttuuriin, josta saa paljon irti jo lyhyelläkin ajalla.

“Ammanin keskusta”, Ammanin keskustan torien henki
kuvaajana Mariel Laaksoneva

“Boulevard Ammanin keskustan Abdalin kaupunginosassa”,
Ammanin moderni puoli
kuvaajana Ingrid Kruusel

“Ammanin keskustassa Abdalissa sijaitsevan King Abdullah I – moskeijan sisätila”, henkeäsalpaavan kaunis kuva moskeijan sisätiloista
kuvaajana Mariel Laaksoneva

“Kuollutmeri”, upea maisemakuva
kuvaajana Ingrid Kruusel

“Zoubia Pohjois-Jordaniassa”, Jordanian vihreä puoli
kuvaajana Ingrid Kruusel

Posted on

Vaihtokertomus, University of Nottingham, Iso-Britannia, kevät 2020

Ennen lähtöä

Ennen lähtöäni sain vaihtoyliopistoltani hyväksymistiedon, jossa ilmoitettiin, että sain opiskelupaikan Nottinghamin yliopiston School of English -nimiseen yksikköön, joka opettaa englantilaista lingvistiikkaa ja kirjallisuutta. Heidän tarjouksensa opiskelupaikasta piti hyväksyä vielä erikseen. Tämän jälkeen yliopisto lähetti sähköposteja tarkoilla ohjeistuksilla siihen, miten opiskelijan tulisi edetä, jotta hän saapuisi kampukselle valmiina. Ohjeistukset liittyivät kurssivalintojen tarkistamiseen, asumisen hoitamiseen, yliopisto tunnuksien aktivoimiseen, käytännöllisten tarvikkeiden hankkimiseen, kuten monitoiminen ”yliopisto-kortti”, joka toimi sekä henkilökorttina, maksuvälineenä että sisäänpääsy korttina. Yliopisto myös kehotti varmistamaan saapumisaikataulun ja julkaisi tapahtumakalenterin, johon sisältyneet tapahtumat tutustuttaisivat opiskelijan omaan yksikköönsä ja yliopiston menetelmiin.

Nottinghamin kaupunki

Alkubyrokratia vaihtokohteessa

Vaihtoyliopiston opiskelijapalveluihin täytyi mennä vielä virallisesti ilmoittautumaan lukukaudelle, kun lukukausi alkoi – Nottinghamin yliopistossa se alkoi 27.1.2020 School of English -yksikössä. Hankin asuinpaikan kampuksen asuntolasta, jonne saapuessani täytyi myös vain allekirjoittaa saapumisensa paikalle. Yliopisto ei vaatinut muita byrokraattisia menetelmiä, mutta kehotti esimerkiksi tutustumaan terveydenhuoltopalveluihin menemällä kampuksella sijaitsevaan sairaalaan ja lisäämään itsensä ikään kuin sairaalan systeemiin, mikäli opiskelija tarvitsee palvelua ja jotta se sujuisi sulavasti valmiilla tiedoilla opiskelijasta. Alkubyrokratia ei myöskään ollut kovin monivaiheinen, sillä ehdin lähteä Britteihin ennen kuin Brexit virallisesti katkaisi Britannian ja EU:n välit, mikä vaikuttaa nyt huomattavammin myös EU-kansalaisiin.

Asuminen

Hankin tosiaan asuinpaikan yliopiston kampuksen asuntolasta. Onnekseni sain hyvän kokoisen huoneen yhdelle henkilölle, johon kuului oma kylpyhuone, mutta tietysti tämä oli myös hintavampi vaihtoehto. Huone kampuksen asuntolasta on tosiaan kätevä ja nopea sekä turvallisempi vaihtoehto saada asuinpaikka, etenkin esimerkiksi Nottinghamin yliopistossa, jolla oli myös oma majoitus-palvelu (”accommodation service”) ja joka mukavasti otti toivomukseni huomioon. Rehellisesti kuitenkin, tässä oli iso miinus asuntola ”naapurit”, jotka koostuivat enimmäkseen äänekkäistä ensimmäisen vuoden opiskelijoista. En kuitenkaan pyrkinyt etsimään yksityistä asuntoa, sillä se on luonnollisesti vieläkin hintavampi vaihtoehto ja olisi vienyt enemmän aikaa ja vaatinut tarkempaa taustatutkimusta. Asuntolan hyvä puoli oli kuitenkin myös se, että sieltä oli hyvät kulkuyhteydet toisille kampuksille sekä keskustaan.

Opiskelu ja opetus

 

Britanniassa yksi kurssi saattaa vastata meidän järjestelmän mukaan 10 opintopistettä, jolloin vaihtoyliopistossa suoritin vain kolme kurssia, jotka kaikki liittyivät englantilaiseen kirjallisuuteen. Yliopistossa oli todella mukava tapa pitää kursseja, jotka koostuivat sekä luennoista että pienryhmä seminaareista, joissa syvennyttiin luennoilla esitettyihin aiheisiin. Tästä tuli miellyttävä opetusmenetelmä etenkin kirjallisuuden opiskelijalle, joka ei aina koe saaneensa tarpeeksi tietoa tai syvempää ymmärrystä kurssiaiheista luennoilla. Kurssit vaihtelivat tämän opetusmenetelmän kanssa: jotkin järjestivät tunnin mittaisia luentoja ja sitten kahden tunnin mittaisia seminaareja ja jotkut järjestivät toisinpäin.

Verrattuna Helsingin yliopistoon, Nottinghamin yliopiston englantilaisen kirjallisuuden linja oli intensiivisempi, sillä jokaiselle viikolle lukemista oli paljon enemmän. Tähän kuitenkin sopeuduin ja se osoittautui miellyttäväksi haasteeksi sillä kirjallisuuteen syvenemistähän varten olin vaihdossa. Tapanani oli jäädä usein kirjastoon lukemaan ja kirjoittamaan, sillä se oli paras tapa keskittyä. Isompi tila tuntui myös mukavammalta, jossa oli valmiiksi kahvila ja joka sijaitsi lähellä kaikkea: opetusrakennuksia, kauppoja, kahviloita ja mukavia kävelypuistoja, joissa saattoi antaa mielelle vähän taukoa. Tiesin mitä odottaa kurssisuorituksilta tai että miten ne tulisi hoitaa enkä koskaan epäröinyt kysyä kurssinvetäjiltä lisää neuvoja tai ohjeita. Luennoitsijat antoivat aina selkeitä sekä tiukempia ohjeita juuri esseiden kirjoittamiseen, sillä eri yliopistoilla on eri vaatimukset englantilaisen kirjallisuuden opiskelijoille. Nottinghamin yliopistossa omien kurssieni kohdalla täytyi esimerkiksi nimenomaan käyttää MHRA -viittausformaattia (Modern Humanities Research Association -viittausmenetelmää) —Helsingin yliopistossa annetaan vapaammat kädet käyttää opiskelijalle sopivaa menetelmää.

Koska kursseja oli vain kolme, vaikka ne vaativat enemmän lukemista, ne kuitenkin antoivat aikaa nähdä kaupunkia ja vierailla muissakin kaupungeissa. Lukumateriaalia ei kuitenkaan kannattanut laiminlyödä, sillä juuri seminaareissa kannustetaan keskustelemaan muiden opiskelijoiden kanssa ja luennoitsijalla on parempi näkyvyys ja lyhyempi etäisyys opiskelijoihin.

School of English buildingSchool of English

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville

Pidin hyvässä tallessa kaikki dokumentit, joista varmistui hyväksytty ja varmistettu opiskelupaikkani ja otin selvää vakuutusasioista eli mitä kannatti hankkia. Hankin myös Eurooppalaisen sairaanhoitokortin ja varmistin, että Kela on tietoinen matkastani sekä tein matkustusilmoituksen ulkoministeriölle heti kun asuinpaikkani varmistui. Mikäli kustannukset epäilyttävät ja opiskelija luulee, ettei hänen rahansa riitä, kannattaa harkita lainan ottamista, jotta raha-asioista ei tarvitsisi huolehtia liikaa vaihtomaassa. Vaihtomaassa ollessa kannattaa ottaa selvää liikennepalveluista eli bussi- ja junaliikenteestä, jos haluaisi matkustaa ympäri maata ja kannattaa aina ottaa mukaan vain tarpeellinen, jotta meno ja paluu sujuisi sulavasti. Ja jos tietenkin kampuksen oma toiminta kiinnostaa, Brittiläisillä yliopistoilla on kivoja järjestöja, jotka koostuvat Society-opiskelijajärjestöistä (niin sanotusti pikku ”yhteiskunnista”), joista jokainen keskittyy tiettyyn teemaan ja jotka saattavat järjestää aktiivisesti erilaisia tapahtumia kampuksella. Muista myös, että vaihtoaika eri maassa on hyvä aika tutusta itseensä, mihin kykenee ja mitkä asiat kiinnostavat! Yksin olemisen voi käyttää esimerkiksi eri kaupunkien tutkiskeluun ja lukemiseen.

Puisto School of Englishin takana

Posted on

Vaihtokertomus, Université de Liège, Belgia, syksy 2019

Humanistisen tiedekunnan opiskelija

Ennen lähtöä

Aloitin vaihtoon valmistautumisen tutustumalla vaihtoyliopistoihin. Vaihtoehtoina oli muutama yliopisto ja pitkällisen pohdinnan jälkeen päädyin valitsemaan Liègen yliopiston Belgiassa. Opiskelen ranskaa, joten halusin lähteä joko Ranskaan tai Belgian ranskankieliseen osaan. Lopulta Belgia vei voiton, koska olin kiinnostunut tutustumaan muihinkin ranskankielisiin maihin kuin vain Ranskaan, joka oli jo aiemmin tullut tutummaksi matkustamisen ja opiskelujen kautta. Liègen yliopisto oli tuolloin ainoa vaihtokohde Belgiassa, johon oli mahdollista hakea ranskan opiskelijana, joten sen jälkeen, kun olin valinnut Ranskan ja Belgian välillä, valinta oli helppo.

Sain vaihtoyliopistoltani tiedon hyväksymisestä muistaakseni kesäkuun loppupuolella, lukukausi alkoi siellä syyskuun puolen välin tienoolla. Sain yliopistolta infokirjeen, jonka mukana tuli neuvoja asunnon etsimiseen ja muihin käytännönasioihin. Yliopisto tarjosi myös jokaiselle mahdollisuuden saada belgialaisen ”kummin”, jolta voisi kysyä myös neuvoja jo ennen maahan saapumista ja joka voisi auttaa myös maahan saavuttua käytännön asioissa. Koin itse ainakin kivaksi, että pystyin viestittelemään ennen vaihtoon lähtöä jonkun paikallisen kanssa.

Alkubyrokratia vaihtokohteessa

Kaikkien vaihtareiden piti käydä ilmoittautumassa yliopistossa ensimmäisten päivien aikana ja silloin kannatti olla varautunut jonottamaan. Yliopisto järjesti myös pari orientaatiopäivää eri kampuksilla. Siellä sai paljon tietoa käytännönasioista ja sai tutustua yliopistoon ja sen eri kampuksiin sekä muihin vaihto-opiskelijoihin. Muuton jälkeen suositeltiin myös ilmoittautumista kaupungin asukkaaksi. Kotivakuutus oli myös yksi asioista, mikä oli tärkeää hoitaa alussa. Itse sain siihen apua ”kummiltani” ja sain vakuutuksen hankittua ihan kätevästi netistä.

Asuminen

Yliopisto antoi kesällä jo joitain ehdotuksia nettisivuista, joilta voisi alkaa etsiä asuntoa, ja lopulta päädyinkin sivustolle, jossa vuokranantajat laittoivat ilmoituksia vapaana olevista asunnoista. Ranskankielisessä Belgiassa käytetään usein sanaa ”kot”, kun puhutaan opiskelijoille tarkoitetuista solukämpistä. Minut yllätti, että monessa asuntoilmoituksessa vaadittiin muun muassa kuvat vanhempien palkkakuiteista ja henkilökorteista ennen vuokrasopimuksen kirjoittamista. Tämä oli vähän hassua, koska ne piti lähettää, vaikka oli asunut jo monta vuotta itsenäisesti. Tämä vaikutti kuitenkin olevan aika yleinen tapa, eikä vuokranantaja suostunut vuokraamaan huonetta muuten, vaikka oli tästä toki poikkeuksiakin.

Katsomieni huoneiden hintataso oli tuolloin ehkä vähän kalliimpi kuin mitä olisin halunnut maksaa pienestä huoneesta ja jaetuista yleisistä tiloista. Löysin lopulta kuitenkin huoneen, joka oli kävelymatkan päässä keskustasta ja jossa minulla olisi oma huone jääkaapilla, liedellä ja mikrolla varustettuna sekä jaettu kylpyhuone ja keittiötila. Perille saapuessani kävi kuitenkin ilmi, että jaettu keittiö oli remontissa, joten se ei olisi käytettävissä. Huoneessani oli kuitenkin riittävä varustelu ruuanlaittoon, mutta kämppiksiin tutustumisen kannalta oli ikävää, että talossa ei ollut oikeastaan mitään tilaa, jossa olisi voinut tavata muita ihmisiä. Välillä törmäsin muihin asukkaisiin eteisessä tai matkalla kylpyhuoneeseen, mutta muuten kaikki olivat omissa huoneissaan. Tutustumisen kannalta olisi siis ehkä mukavampaa, jos jokaisella ei olisi omaa keittiötä huoneessa tai jos asunnossa olisi edes jokin yhteinen tila.

Muuttaessani asuntoon, minulle selvisi myös, että talossa ei ole pyykkikonetta vaan pyykit pitäisi käydä pesemässä omatoimipesulassa, joita Liègessä oli kyllä useita. Vaikutti siltä, että siellä oli aika yleistä, että pyykit käytiin pesemässä lähimmässä kadunkulmassa sijaitsevassa pesulassa. Pyykkikoneen sai päälle laittamalla koneeseen kolikoita ja muistaakseni koneellinen pyykkiä maksoi reilun kolme euroa.

Opiskelu ja opetus

Olin tehnyt alustavan suunnitelman kursseista, jotka tekisin Belgiassa, mutta lopulta valintani menivät aika lailla uusiksi. Ensimmäisten viikkojen aikana oli kuitenkin mahdollista tehdä muutoksia kurssivalintoihin ja löysin lopulta kurssit, jotka tuntuivat sopivilta hyväksilukua ja tasoani ajatellen – ja jotka myös tuntuivat kiinnostavilta. Muita vaihtareita oli oikeastaan joka kurssilla, joten useimmiten ei tarvinnut olla ainoana ulkomaalaisena missään. Apua oli mahdollista kysyä opettajilta, toisilta opiskelijoilta ja vaihtareilta eli yksin ei tarvinnut kärvistellä. Joillain kursseilla oli luento-osuus sekä käytännönläheisempi ryhmäopetusosuus, jossa kurssin osallistujat oli jaettu pienempiin ryhmiin. Kaikki kurssit olivat ranskaksi, mutta pääosin niitä oli kuitenkin aika helppo seurata. Suurimmalla osalla kursseista oli myös erikseen luentodiat sekä niitä laajempi, kurssin aiheet kokoava ”tiivistelmä”. Näiden sekä omien muistiinpanojen avulla oli mahdollisuus pärjätä ihan hyvin. Osa kursseista oli kyllä aika vaikeita, jos ei puhunut äidinkielenään ranskaa, mutta en ollut laittanut mitään kovia tavoitteita arvosanojen suhteen. Pääsin kaikista kursseista läpi ja joistain sain jopa ihan hyvän arvosanan, se riitti minulle hyvin ja vältyin liialta stressiltä. Arvosana-asteikko oli 0–20 ja läpi pääsemiseen vaadittiin vähintään numero 10.

Lukukauden lopuksi tammikuussa oli tenttiviikot. Myöhästyin niiden takia viikon Suomen kevätlukukauden aloituksesta, mutta sain sen hyvin sovittua kurssien opettajien kanssa. Tenttiviikot olivat aika raskas rupeama ja mitä pitkäjänteisemmin oli opiskellut lukukauden aikana, sitä helpompi niistä oli selvitä. Jos kertaamisen aloitti vasta tammikuussa, kävi urakka aika raskaaksi. Tenttiviikot kestivät muistaakseni kolmesta neljään viikkoa ja kaikkien kurssien tentit oli jaoteltu tälle ajanjaksolle. Minulla oli suurimmaksi osaksi kirjallisia tenttejä, mutta kahdesta kurssista oli myös suullinen koe. Ajatuksena suullinen koe kuulosti aika vieraalta ja pelottavalta, mutta todellisuudessa ne olivat tilanteena ihan mukavia ja opettajat olivat todella ymmärtäväisiä vaihto-opiskelijoita kohtaan.

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähtijöille

Belgiasta on helppo matkustaa muualle Eurooppaan bussilla tai junalla ja myös Belgian sisällä on mukava matkustella eivätkä lippujen hinnat ole päätä huimaavia. Kannattaa tutustua sekä Belgian ranskankieliseen että hollanninkieliseen osaan, niiden välillä voi huomata monia eroja. Yliopisto järjesti myös retkiä vaihtareille, mikä oli vaivaton tapa lähteä reissuun. Vaihtareita oli ainakin Liègen yliopistossa paljon ja yleensä muihin vaihtareihin on helppo tutustua, koska kaikki ovat samassa tilanteessa: vieraassa maassa tuntematta ketään. Jos haluaa tutustua paikallisiin, joutuu ehkä näkemään vähän enemmän vaivaa. Ranskaa pääsi kuitenkin oppimaan vaihtareiden kanssa jutellessa, kursseilla ja jokapäiväisiä asioita hoitaessa, vaikka kontaktit paikallisten kanssa olisivatkin jääneet vähemmälle.

 

Posted on

Vaihtokertomus Universidad de Costa Rica, lukuvuosi 2020

Humanistisen tiedekunnan opiskelija

Costa Rican kantta
Costa Rica, Pura Vida Kuva Sipi Iina

Ennen lähtöä

Vaihtoon valmistautuessani koin saavani paljon tukea eri tahoilta ja olen siitä todella kiitollinen. Osallistuin Liikkuvuuspalveluiden järjestämään lähtöorientaatioon, josta sai hyviä ohjeita vaihtoon valmistautumiseen. Suurimman tuen sain Liikkuvuuspalveluiden järjestämältä aivan ihanalta lähtötuutoriltamme. Tapasimme muutamaan otteeseen kasvokkain ja kynnys avun pyytämiseen oli matala.

Joulukuun alussa sain vaihtoyliopistolta hyväksymistiedon ja todella kattavat ohjeet espanjaksi viisumihakuun. Onneksi myös Liikkuvuuspalvelut olivat antaneet suomenkielisen/enkunkielisen ohjeen ja tuutorimme kertoi tietenkin myös omasta kokemuksestaan. Tämä huojensi ajatuksiani tulevaa byrokratiaa kohtaan.

Lähtö oli siis helmikuun lopulla, joten minulla oli hyvin aikaa käydä kaikki ohjeet läpi ja valmistautua tarvittavien papereiden hankkimiseen, sekä varautua myös henkisesti byrokratian kustannuksiin. Alla listattuna muutamia todistuksia, jotka hankin jo Suomen puolella (skannasin kaikki myös tietokoneelle):

  • Rikosrekisteriote ja Apostille todistus
  • Syntymätodistus ja Apostille todistus
  • Kopio vakuutuksesta vaihtoyliopistolle
  • Kelan todistus mahdollisesta opintotuesta ja opintolainasta (varallisuustodistusta varten)
  • Pankin saldotodistus (varallisuustodistus)
  • HY student exchange certificate & scholarship (varallisuustodistus)
  • UCR vaihtoyliopiston lähettämä hyväksymiskirje

Meille oli kerrottu kahdesta eri vaihtoehdosta maahantuloa koskien: ensimmäinen oli matkustaa lähimpään Costa Rican konsulaattiin (esim. Lontoo), toinen vaihtoehto oli mennä maahan turistina ja maksaa 200 dollarin sakko. Valitsin jälkimmäisen vaihtoehdon. Varauduin myös mahdollisiin tullin esittämiin kysymyksiin maahantulossa. Olin myös ostanut lentolipun Panamaan, jotta pystyin osoittamaan maasta poistumisen 90 päivän sisällä (en osaa sanoa olisiko onnistunut päästä maahan ilman paluulippua muiden todisteiden avulla). Saavuin noin 10 päivää ennen orientaatiopäivää. Näin kerkesin rauhassa asettumaan aloilleni, toipumaan matkasta, tutustumaan lähiympäristöön sekä tulevaan koulumatkaan.

 

Alkubyrokratia vaihtokohteessa

Yliopistolla OAICE (La Oficina de Asuntos Internacionales y Cooperación Externa) neuvoo ja opastaa hyvin viisumiprosessissa. He antavat or

ientaatiopäivänä tarvittavat ohjeet ja yhteystiedot, sekä käyvät myöhemmin henkilökohtaisesti jokaisen vaihtarin kanssa viisumihakemuksen läpi (onhan tarvittavat paperit kasassa) sekä vievät hakemuksen eteenpäin.

Muilta vaihtareilta sai myös vertaistukea ja mahdollisuuksien mukaan suosittelisinkin tekemään yhteistyötä muiden kanssa. Esimerkiksi minä, toinen suomalainen sekä yksi puolalainen vaihtari teimme yhdessä hakemuspohjat ja kävimme Casa Amarillan luona pyytämässä virallisia todistuksia siitä, että Costa Ricassa ei ole Suomen edustustoa eikä virallisia suomenkielenkääntäjiä. Muutenkin vaihtareiden yhteisessä whatsappryhmässä kommunikoitiin aktiivisesti ja jaettiin muun muassa notaarien ja kääntäjien ilmoittamia hinta-arvioita. Vaikka byrokratia saattaa tuntua alkuun monimutkaiselta ja työläältä, kärsivällisyydellä ja ohjeita noudattamalla niistä selvisi ongelmitta.

Maassa hoidettavia asioita minulla oli muun muassa:

  • sakon (turistina saapuminen) maksaminen
  • todistusten käännättäminen virallisilla kääntäjillä (OAICE:n lista yhteystiedoista
  • Casa Amarillan todistukset
  • aika poliisilaitokselle haastattelua ja sormenjälkien ottoa varten
  • varallisuustodistuksen hommaaminen
  • julkisen notaarin todistukset kirjeelle solicitud del estudiante (luvan myöntäminen OAICE:lle hoitaa viisumiasiaa eteenpäin vaihtarin puolesta) sekä koko passin kopiosta (maahansaapumisen jälkeen tietenkin, leima pitää olla)
Näkymä San Josésta
San José Kuva Sipi Iina

Asuminen

Minulla kävi siinä mielessä hyvä tuuri, että sain kämpän oman lähtötuutorini kaverin kautta vielä Suomessa ollessani. Kämppä sijaitsi San Pedrossa, josta oli noin 10 minuutin kävelymatka kampukselle. Asuin kahden kämppiksen kanssa ja maksoin vuokraa noin 250 yhdysvaltain dollaria kuukaudessa. Minulla oli oma huone ja oma kylpyhuone.

Siinä vaiheessa kun maassa alkoivat tiukemmat rajoitukset pandemian vuoksi, päätin muuttaa lähemmäs muita vaihtareita. Casa de la Luna sijaitsi aivan Facultad de Letrasin lähellä. Siellä oli muistaakseni joku yhdeksän asuntoa, joissa suurimmassa osassa oli oma keittiö ja kylpyhuone. Minun asuntoni oli hieman muita kalliimpi (180 000 colonia kuukaudessa), sillä se oli isompi ja erillään muista sisäpihan perällä.

Puolessa välissä vaihtoa, kun varmistui tieto koko lukukauden etäopiskelusta, päätimme toisen suomalaisen vaihtarin kanssa muuttaa Karibian rannikolle. Alkuun majoituimme hostelliin, jonka jälkeen vuokrasimme Airbnb-sovelluksen kautta bungalowin (noin 400 yhdysvaltain dollaria kuukaudessa). Puerto Viejo de Talamancan kylässä piti olla tarkkana mistä vesi hanoihin tulee, useimmiten juomavesi piti ostaa kaupasta. Pääkaupungissa hanavettä pystyi juomaan.

Mielestäni ihan hyvä vaihtoehto on aluksi ottaa majoitukseksi väliaikainen paikka, jonka jälkeen voi paikan päällä etsiä rauhassa itselleen mieluista. Muilta vaihtareilta ja vaikkapa paikallisilta tuutoreilta saa aivan varmasti vinkkejä asumiseen.

Opiskelu ja opetus (Facultad de Letras, Facultad de Historia)

Costa Rican yliopisto
Universidad de Costa Rica Kuva Sipi Iina

Muutama sana orientaatiopäivästä: on hyvä varautua henkisesti mahdolliseen esittäytymiskierrokseen espanjaksi. Meidän orientaatiopäivänä jokainen vaihtari nousi vuorollaan seisomaan mikki kädessä esittäytymään (kuka on, mistä tulee, mitä opiskelee, miksi on lähtenyt juuri Costa Ricaan vaihtoon). Lopuksi vielä teimme ryhmissä lyhyen tyylivapaan esityksen omasta kotimaastaan.

OAICE ei suosittelee vaihtareille käytäväksi enemmän kuin neljä x 3 créditos kurssia. Esimerkiksi yhden käymäni kurssin ilmoittama tuntimäärä luentoa ja itsenäistä opiskelua varten oli yhdeksän tuntia viikossa (3 créditos = “9 horas de dedicación por semana”). OAICE antaa myös sellaisen englanninkielisen todistuksen vaihtareille, mikäli oma yliopisto vaatisi käytäväksi enemmän kursseja. Ensimmäisenä lukukautena suoritin viisi kurssia ja toisena valitsin alkuun viisi, mutta jouduin keskeyttämään yhden estääkseni loppuunpalamisen.

On myös hyvä varautua siihen, että kursseja valitessa ja opintosuunnitelmaa tehdessä voi joutua tekemään muutamaan kertaan muutoksia. Saimme jokainen vastuuhenkilön, jolla suunitelma piti hyväksyttää. Omalla kohdallani vaikuttivat etenkin kurssien opiskelijakohtaiset kiintiöt, onko vaihtarille tilaa, sekä vastuuhenkilön päätös siitä, että pärjääkö vaihto-opiskelija kurssilla. Tarvittaessa tuli pystyä perustelemaan oma pystyminen ja kurssien hyödyllisyys Helsingin yliopiston tutkintoa miettiessä.

Opiskelusta ylipäänsä koin, että Costa Ricassa luettavaa materiaalia annettiin enemmän, arviointi oli jatkuvampaa pistareiden, palautettavien töiden, ryhmäesityksien, loppukirjoitelmien tai tenttien muodossa. Toiset kurssit tuntuivat raskaammilta kuin toiset. Myös professoreissa oli eroja kuinka vaativia he olivat. Itse olin tyytyväinen käymiini kursseihin, ne olivat kaikki mielenkiintoisia, sekä professorit asiantuntevia ja innokkaita. Vaikka opiskelu tuntuikin osittain raskaalta, se oli oman asiantuntijuuden kannalta arvokasta ja kehityin paljon.

Facultad de Letras
Facultad de Letras Kuva Sipi Iina

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville

Turvallisuus: Käsittääkseni maan turvallisuus on parempi verrattuna joihinkin muihin latinalaisen amerikan maihin. Päiväsaikaan San Josén keskustassa kun liikuin yksin useampi tuli varoittamaan minua yksin liikkumisesta ja kehotti olemaan erityisen varovainen. Eikä loppujen lopuksi koskaan tullut edes tarvetta liikkua yksin myöhään illalla.

Kustannukset ja yleinen hintataso: Etenkin hygieniatuotteet olivat melko kalliita verrattuna Suomeen. Ulkona syöminen oli edullisempaa.

Pankkikortit ja käteinen: Käytin enemmän korttia kuin käteistä. Vuokrat maksoin aina käteisellä. Huom. Uber eikä Airbnb sovellukset hyväksy visa electronia. Pankille on ilmeisesti hyvä ilmoittaa oleskelevansa ulkomailla, jotteivat jäädytä internet korttimaksuja mikäli epäilevät jotain hämärää lähtevistä veloituksista. Eri pankkien nostoautomaatit veloittavat hieman eri summia jokaisesta nostosta. On myös hyvä nostaa sellaisesta automaatista, jonka yhteydessä on pankki. Minulle kävi kerran niin, että en ottanut korttiani tarpeeksi nopeasti takaisin, joten se imaisi korttini sisään. Onneksi ulkona oleva turvallisuusmies neuvoi minua asioimaan pankissa ja sain korttini lopulta takaisin henkilöllisyystodistusta vastaan.

Auringonnousu Guancastessa
Guanacaste Kuva Sipi Iina
Posted on

Vaihtokertomus, University of Agder, Norja, kevät 2020

Humanistisen tiedekunnan opiskelija

Ennen lähtöä

Hain vaihtoon syksyn 2019 rästihaussa, sillä minulla ei ollut tiedossa tiettyä kohdetta, mihin haluaisin. Norja valikoitui ykkösvalinnakseni, sillä moneen musiikkitieteen Euroopan kohteeseen vaadittiin opiskelukieleksi kyseisen maan kieli. Hainkin vaihtoon Nordplusin University Wide -haussa, jossa oli vaihtoehtoina tuolla hakukerralla Pohjoismaat, joista Norja kiehtoi eniten. Mobility Onlinen ymmärtäminen ja sieltä tietojen löytäminen vei aikaa, mutta kun järjestelmä tuli tutuksi, meni hakuprosessi nopeasti ja järjestelmä neuvoi kaikki askeleet selkeästi.

Löysin Agderin yliopiston sivuilta myös kiinnostavia Music Management -kursseja, jotka sopisivat opintoihini. Norjassa digitaalisuus on jopa Suomeakin edellä, joten myös yliopistojen nettisivut olivat selkeitä ja tarjosivat paljon informaatiota opiskelijoille. Tämä ei ole itsestäänselvyys, sillä joskus tarjolla olevia kursseja voi olla hyvin vaikeaa löytää eri maiden yliopistojen nettisivuilta, mikä vaikeuttaa hakuprosessia.

Lähetin myös sähköpostia Adgerin Music Management -ohjelman opintoneuvojalle ja selvitin kelpoisuuttani kursseille. Kyseinen oppiaine on kahden vuoden mittainen, melko tiivis maisteriohjelma, joten halusin selvittää, onko minun mahdollista opiskella ohjelmassa vain puolen vuoden ajan. Minulle vastattiin nopeasti ja vaikka vastaus kelpoisuudestani ei varmistunut täysin, löysin kuitenkin varalle kursseja, joita voisin suorittaa, mikäli en pääsisi Music Management -kursseille.

Motivaatiokirjettä ei kohteeseen vaadittu ja hyväksymisprosessi Agderin päädyssä meni erittäin nopeasti ja johdonmukaisesti. Annetut päivänmäärät olivat selkeitä ja suomalaisena muut muuttoon liittyvät järjestelyt olivat aika minimaalisia. Hoasin yksiöni sain myös alivuokrattua tutulle.

Alkubyrokratia vaihtokohteessa

Alkubyrokratiaa oli suomalaisena Norjassa erittäin vähän. Tuutorit (Buddyt) olivat vastaanottamassa meitä kampuksella saapumispäivänä ja saattoivat meidät asunnoillemme kampuksella. Lähes kaikki muut vaihtarit joutuivat käydä ilmoittamassa Kristiansandin poliisille muutostaan, mutta pohjoismaalaisten ei sitä tarvinnut tehdä. Opiskelijoille oli tarjolla myös terveydenhuolto yliopiston puolesta ja vaihto-opiskelijoille tarjottiin myös keskusteluapua heidän halutessaan. Orientaatiopäivä meni mukavasti luentomaisia infoja kuunnellen ja tuutoriryhmiin (Buddy groups) jakautuen. Kiertelimme kampusta ja pääsimme myös musiikin opiskelijoiden kesken tutustumaan omaan laitokseemme, tiloihin ja opinto-ohjaajiin. Kaikki meni siis oikein hyvin lukuunottamatta sitä, että minun ja parin muun suomalaisen matkalaukut eivät olleet ehtineet vaihtaa konetta ajoissa Oslossa ja jouduimme odottelemaan niitä autiolla Kristiansandin lentokentällä kolme tuntia.

Asuminen

Asuminen Agderin yliopiston vaihto-opiskelijoille on järjestetty erittäin hyvin. Kristiansandissa toimiva opiskelijoiden etujärjestö SiA tarjoaa opiskelijoille asuntoja Agderin kampuksella, Kristiansandin keskustassa ja parissa muussa sijainnissa. Kaikille vaihto-opiskelijoille taataan asunto SiA:n puolesta ja asuntoa hakiessa sain asettaa kolme eri toivetta erilaisista asunnoista, joita pystyi selailla SiA:n nettisivuilla. Kun minut oltiin hyväksytty vaihto-opiskelijaksi Adgerin yliopiston puolesta, sain koodin, jolla pystyin hakea SiA:n asuntoa.

Toivoin ensisijassa yksiötä, mutta sain huoneen neljän hengen kimppakämpässä kampukselta, mikä osoittautui lopulta paljon paremmaksi vaihtoehdoksi! Kämppiä ei oltu jaoteltu sukupuolten mukaan, mikä oli virkistävää. Meillä oli isot huoneet, joissa kaikilla oli omat vessat ja suihkut. Keittiö ja ruokailutila olivat kämppisten yhteisiä ja siellä oli ihana kokkailla yhdessä ja välillä järjestää isompiakin illallisjuhlia. Huoneen vuokra oli noin 420 € / kuukaudessa. Norjan asuntojen hintataso on hieman Suomea kalliimpi, mutta Helsingissä asuvalle hinta tuntui kohtuulliselta.

Iso plussa SiA:n asunnoissa olivat ns. swaproomit, joihin asukkaat saivat viedä tarpeettomia tavaroita ja vaihtoehtoisesti ottaa muiden jättämiä tavaroita. Kuulimme kämppistemme kanssa tästä vähän liian myöhään, joten meille ei juurikaan riittänyt mitään tavaroita. Yksi kämppiksistäni oli kuitenkin varautunut kunnolla ja toi mukanaan lähes kaikki ruokailuun tarvittavat välineet, joita saimme kaikki käyttää. Kävimme myös Ikeassa ostamassa joitain pannuja ja kattiloita yhteiskäyttöön. Sovimme siivousvuorot ja joitain muita yhteisiä sääntöjä, joten kämppiselämä sujui mukavasti. Koronan myötä kaksi kämppistäni lähti takaisin kotiin ja jäimme kahdestaan yhden kämppikseni kanssa loppuajaksi. Suosittelen ehdottomasti kimppakämpää vaihdon ajaksi!

Patikointiretki Preikestolenille

Opiskelu ja opetus

Agderin yliopiston musiikin laitos on hyvin monipuolinen ja vastaa mielestäni hieman Sibelius-Akatemiaa. Opiskelin maisteriopiskelijoille tarkoitetussa Music Management -ohjelmassa, johon keväällä 2020 kuului Music Business II -kurssi sekä Aesthetic Workshop -kurssi. Molemmat kurssit olivat laajoja 15 opintopisteen kursseja ja Norjassa on käytössä samat opintopistemääräykset (ECTS) kuin Suomessa. Music Business -luennoilla kanssani oli vain viisi muuta opiskelijaa, mutta Aesthetic Workshopissa oli Music Management -opiskelijoiden lisäksi myös instrumenttiopiskelijoita. Pääsimme tällä kurssilla opiskelemaan musiikin koko taiteellista prosessia biisinkirjoittamisesta musiikin markkinointiin. Music Business -kurssilla keskityimme tarkemmin musiikkibisneksen koukeroihin, kuten tekijänoikeuksiin ja eri tahojen rooleihin musiikin tuotannossa ja jakelussa.

Opetuksen laatu vaihteli hyvin paljon opettajasta riippuen ja meillä oli musiikin laitoksella luentoja vain joka toinen viikko, mikä johtui ilmeisesti muiden musiikin opiskelijoiden harjoittelujärjestelmästä. Muilla kuin musiikin opiskelijoilla luentoja oli joka viikko. Vietinkin paljon aikaa kuntosalilla ja Netflixin parissa, kun muut olivat luennoilla ja tekivät kotitehtäviä. Luennot kestivät yleensä kaksi tuntia kerrallaan.

Agderin yliopiston kampus

Tentit olivat muutaman päivän kestäviä kotitenttejä eli käytännössä opiskelijoille annettiin tentin alkaessa aihe tai aiheita, joista tuli kirjoittaa essee näiden päivien aikana. Suhteutettuna 15 opintopisteeseen oli kurssieni työmäärä todella pieni. Arvostelu oli myös melko löyhää, eikä minun tarvinnut pelätä etten olisi päässyt kursseista läpi. Yleisesti opetustyyli vastasi hyvin paljon Suomen tyyliä ja opettajat puhuivat hyvin englantia. Opinto-ohjaajani olivat myös hyvin tavoitettavissa koko ajan ja olivat erittäin vastaanottavaisia.

Kävin myös vaihto-opiskelijoille tarkoitetun, opintopisteettömän Speak Norwegian -kurssin, jota opetti muutama norjalainen opiskelija. Idea oli hyvä, mutta opetus oli hieman hidasta ja tylsää. Oli kuitenkin kivaa olla mukana jollain kurssilla muiden vaihtareiden kanssa. Osallistuin toisen suomalaisen kanssa myös yliopiston kuoron harjoituksiin, jossa pysyimme hyvin mukana, vaikka kuoronjohtaja puhui norjaa.

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville

Norja on ehdottomasti digitaalisesti hyvin edistynyt maa ja jokaiselle toiminnolle löytyy omat puhelinsovelluksensa. Näitä ovat muun muassa paikallinen junaverkosto Vy, Agderin alueen joukkoliikenne AKT ja opiskelijaetujärjestö SiA, jonka sovelluksessa maksettiin asunnon vuokra. Hintataso Norjassa on Suomea kalliimpi, mutta esimerkiksi edullisia elintarvikkeita käyttämällä ja itse kokkaamalla pärjäsi kohtuullisella budjetilla. Kampuksella oli ravintola, mutta ruuat siellä olivat melko kalliita: keitto + leipä maksoivat noin neljä euroa ja noutopäydästä kerätty ja punnittu lounas noin 7–10 euroa. Ruokakauppojen tarjonta on paljon suppeampi kuin Suomessa ja kasvissyöjälle tai vegaanille vaihtoehdot jäivät lähinnä linsseihin ja papuihin. Kauramaitoa löytyi joka kaupasta, mutta tofua, hummusta ja soijajogurttia joutui etsimään isommista marketeista.

Junaliput ja joukkoliikenne olivat myös hieman kalliimpia kuin Suomessa ja yksittäinen bussilippu maksoi yli kolme euroa. Kristiansandissa pääsi onneksi liikkumaan hyvin kävellen ja pyörällä, mutta alkuvuodesta sää oli hyvin sateinen. Viihdyimmekin enemmän kampuksella, josta keskustaan matkaa oli noin kilometri, joka kylmässä sadesäässä oli usein liikaa. Juhlia järjestettiin, mutta koska sää oli huono ja baarit menivät kiinni jo kahdelta, lähdin harvoin yöllä keskustaan asti. Alkoholi ja ulkona syöminen Norjassa on erittäin kallista ja aikaa ei ravintoloissa tai baareissa siis hirveästi vietetty. Bilesielulle Norja ei siis ole optimaalisin vaihtoehto, vaikka tanssia ja hyviä bileitä riitti myös asuntoloissa.

Norjassa ensisijaisesti nautittiin ulkoilusta ja vohveleista. Vaikka Kristiansand ei ole tyypillisintä Norjaa vuorineen ja vuonoineen, löysimme hyviä patikointireittejä ja upeita maisemia myös korona-ajalle. Kävimme koronatilanteen hellittäessä Stavangerissa Preiskestolenin vaellusreitillä, jossa näin heittämällä elämäni upeimman maiseman. Kävimme myös autolla Bergenissä kiertämässä kaupunkia. Matkan varrelta löysimme upeita vesiputouksia, vuonoja ja vuorimaisemia, joten auton vuokraaminen oli erittäin onnistunut valinta. Ennen koronaa kävimme myös kerran laskettelemassa parin tunnin ajomatkan päässä. Kävin myös Oslossa by:Larm-musiikkitapahtumassa ja tutustuin samalla trendikkääseen Osloon, jonka viehätyksenä olivat kaupunkikulttuuri ja kirpparit. Pienempi Kristiansand asuinkaupunkina oli kuitenkin ihanaa vaihtelua Helsingin vilinälle.

Vohvelit ovat Norjassa juttu

Korona oli iso shokki vaihtarille ja harkitsin itsekin Suomeen lähtemistä. Koska noin puolet kaikista vaihtareista ja iso osa niistä, joihin olin ehtinyt tutustua, lähtivät Kristiansandista, jäimme hetkeksi melko yksin kämppikseni kanssa. Huhti- ja toukokuun aikana meille muodostui kuitenkin muutaman vaihtarin porukka, jonka kanssa vietimme loppukevään patikoiden, opiskellen, elokuvia katsellen ja kokkaillen. Vaikka korona-aika oli ikävää ja oli harmi että iso osa lähti kesken vaihdon, pakotti tilanne luovuuteen ja muodosti meille tiiviin porukan, jonka kanssa koin elämäni parhaita hetkiä.

Päiväretki Hovdenin laskettelukeskukseen
Posted on

Vaihtokertomus, Université Lumière Lyon 2, Ranska, lukuvuosi 2020-2021

Humanistisen tiedekunnan opiskelija

Ennen lähtöä ja asuminen

Tiesin jo heti ensimmäisenä päivänäni Helsingin yliopistossa, että haluan lähteä vaihtoon. Ranska vaihtomaana sopi minulle erityisen hyvin opintojeni takia ja vaihtoajankohdakseni valitsin heti toisen vuoden. Halusin myös olla vaihdossa koko lukuvuoden, jotta voisin maksimoida kielen oppimisen. Sain hyväksymistiedot Helsingistä nopeasti ja vaihtoyliopistolta loppukeväästä, jonka jälkeen alkoikin jo valmistautuminen lähtöön. Koronatilanne toi epävarmuutta vaihdon onnistumisesta ja sen kannattavuudesta, mutta olen iloinen päätöksestäni lähteä! Pandemiatilanne toki aiheutti paljon haasteita vaihtoni aikana mutta sain kuitenkin nauttia kokemuksestani.

Hyväksymiskirjeessäni Lyonin yliopistolta sain mahdollisuuden hakea asuntoa CROUSilta, joka on ikään kuin paikallinen HOAS. Onnistuinkin saamaan asunnon tätä kautta, joten vältyin vaivalloiselta asunnon metsästämiseltä yksityiseltä puolelta. CROUS-asunnon lisäksi muita vaihtoehtoja ovat juuri yksityisen asunnon vuokraaminen, kimppakämpät esimerkiksi Airbnb:n kautta tai perheessä majoittuminen. CROUS-asunnot eivät ole laadukkaimpia: keittiö jättää toivomisen varaa, huoneet voivat olla kylmiä ja esimerkiksi ötököiden kanssa voi ilmetä ongelmia. Päädyin itse kuitenkin hakemaan opiskelija-asuntoa CROUSin kautta, sillä se on hyvin yksinkertaista. Erilaisia asuntoja ja huoneita sijaitsee eri puolella kaupunkia ja niiden hinta vaihtelee – kaikki ovat kuitenkin opiskelijabudjetin mukaisia. Haittana on, ettei tätä opiskelija-asuntoa hakiessaan voi päättää sijaintia. Minulle kuitenkin sattui hyvä tuuri, sillä valitsemani asumismuoto (huone omalla kylpyhuoneella) sijaitsi vain viidentoista minuutin kävelymatkan päässä Berges du Rhône -kampukselta, jossa suurin osa kursseistani olivat. Myönnän, että laivan hyttiä muistuttava huoneeni ei ollut kaikista laadukkain tai kookkain (9 neliömetriä, johon sisältyi jääkaappi, wc ja suihku), joten siellä kyllä onnistui tulemaan mökkihöperöksi ellei poistunut pitkään aikaan. Kuitenkin hyvän sijainnin ja halvan vuokran (271e/kk) perusteella olen tyytyväinen valintaani, vaikka näen jälkikäteen olisin mahdollisesti valinnut studion.

Huone asuntolassa.

Alkubyrokratia vaihtokohteessa

Kannattaa varautua siihen, että Ranskassa suurin osa asioista täytyy hoitaa kirjallisesti eikä esimerkiksi riitä, että tarvittavat dokumentit ovat digitaalisessa muodossa. Esimerkiksi ensimmäisenä päivänäni minulla oli tapaaminen asuntolassani henkilökunnan kanssa, ja mukanani minulla täytyi olla erilaisia lappusia asuntovakuutuksesta, vaihtotodistukseen ja passikuviin asti. Onkin hyödyllistä olla monia passikuvia mukana, sillä niitä tarvitsee erilaisiin kortteihin (opiskelijakortti, asuntolakortti…). Ennen asunnon saamista täytyi myös hakea Visale-oikeutta, joka toimii vuokran takauksena. Kannattaakin aloittaa paperityö ajoissa, sillä monesti asioiden käsittely voi kestää odotettua kauemmin. Vinkkinä myös Caf-järjestö, jolta voi saada tukea asumiseen! Itse en hoksannut hakea tukea, ennen kuin oli jo myöhäistä, mutta kannattaa kurkata Caf-sivusto, heti kun on muuttanut Ranskaan!

Vaikka alun paperityöt kohteessa voivat vaikuttaa haastavilta, ne saadaan kuitenkin yleensä hyvin hoidettua. Paikalliset ovat myös hyvin ystävällisiä, joten heiltä kannattaa rohkeasti pyytää apua. Jos on unohtanut tulostaa jotain dokumentteja, se on mahdollista hoitaa kirjastossa tai tulostuskaupoissa.

Opiskelu ja opetus

Opiskelu alkoi kursseista riippuen joko syyskuun puolessavälissä tai syyskuun-lokakuun vaihteessa. Sitä ennen vaihto-opiskelijoille oli järjestetty koronan takia vain yksi orientaatiotilaisuus, joka oli hyvin tiedontäyteinen. Joten voin sanoa, että ensimmäisenä koulupäivänä jännitti. Kursseille ilmoittautuminen oli myös työläs prosessi: yliopiston nettisivuilta ei esimerkiksi löydä lukujärjestyksiä, joten piti aina mennä tapaamaan kunkin tiedekunnan sihteeriä tietääkseen, milloin kurssi järjestetään. Virallinen ilmoittautuminenkin tehdään Ranskan tapaan kirjallisena: vaihto-opiskelijoilla pitää olla dokumentti luennoilla mukana, jotta voi tunnin päätteeksi saada opettajan allekirjoituksen, jos hän hyväksyy vaihtarin kurssille. Koronatilanne itse asiassa yksinkertaisti tätä prosessia, sillä kevät lukukaudella kaikki hoidettiin sähköisesti!

Vaihtarit saavat ottaa kursseja kaikista tiedekunnista, joten suosittelen kokeilemaan myös erilaisia kursseja, joihin Suomessa ei ole mahdollisuutta! Yllätyksekseni vaihtoyliopistolla järjestettiin kursseja, jotka olivat tarkoitettuja kansainvälisille opiskelijoille. Itse pidin näistä kursseista, sillä niissä ei kaikissa ollut niin kovat vaatimukset kuin tavallisissa kursseissa, vaikka joihinkin kursseihin täytyi tehdä lähtötasotestejä. Ne olivat myös hyvä tilaisuus tavata muita vaihto-opiskelijoita. Olen etenkin iloinen, että kävin Lyonista ja sen historiasta kertovia kursseja, sillä ne olivat hyvä tapa oppia tuntemaan vaihtokaupunkini paremmin.

Kurssit ovat tyyliltään erilaisia: jotkut ovat pienryhmiä, joissa aktiivinen osallistuminen on tärkeää, kun taas toiset ovat luentokursseja, joissa tehdään vain omia muistiinpanoja. Koin, että työmäärä kursseilla oli usein pienempi kuin Suomessa: esimerkiksi on hyvin todennäköistä, että luentokurssilla ei tarvitse tehdä muuta kuin vain tentti. Toki on myös kursseja, jotka panostavat erilaisiin suullisiin töihin, kuten esitelmiin. Ei opiskelu tietenkään liian helppoa ollut, sillä tekeehän vieras kieli siitä vaikeampaa. Kursseista ei kuitenkaan mielestäni tarvitse stressata liikaa, sillä monet professorit ovat armollisia vaihto-opiskelijoille. Yliopistolla järjestetään myös liikuntakursseja, joita suosittelen kokeilemaan, jos on vähäänkään kiinnostunut urheilusta. Koska kuntosalit eivät olleet auki, pystyin liikuntakurssin avulla käymään koulun salilla kaksi kertaa viikolla opettajan johdolla.

Lyon

Koronan vaikutus opiskeluun ja opiskelijaelämään

Ensimmäiset pari kuukautta Lyonissa näyttivät lupaavilta: kurssit olivat kampuksella, kaupat, ravintolat, baarit ynnä muut olivat avoinna. Pääsimme jopa yliopiston kansainvälisen organisaation kautta lähikaupunkiin retkelle. Ranskalaisten rennon asenteen takia elämä vaikutti tavalliselta – paitsi maskeja on pakko käyttää koko ajan. Kaikki kuitenkin muuttui lokakuun lopussa, sillä lockdown alkoi. Vaikeassa tilanteessa tein päätöksen monien vaihtarikavereideni esimerkistä: päätin viettää lockdown-ajan Suomessa, sillä en halunnut jäädä jumiin pieneen huoneeseeni. Opinnot alkoivat siis etänä, johon siirtyminen oli vähän vaivalloista. Monilla opettajilla näytti olevan erilaisia teknisiä ongelmia, joiden takia kurssien opetus ei sujunut yhtä mallikkaasti kuin kampuksella. Opettajat käyttivät erilaisia menetelmiä: suurin osa heistä pitivät tunnit viikottain esimerkiksi Teamsissä, mutta toiset valitsivat itsenäisen työskentelyn lataamalla tehtäviä Moodleen. Ongelmista huolimatta, kaikki kurssit saatiin kuitenkin päätökseen enemmän tai vähemmän onnistuneesti.

Kevään kurssit alkoivat tammikuun lopussa – myös etänä. Kuitenkin helmikuun lopussa osa kursseista palasi live-opetukseen, mikä oli iloinen yllätys. Omalla kohdallani se tarkoitti sitä, että kävin kolme kertaa viikossa kampuksella: kaksi kertaa liikuntakursseillani ja kerran tavallisella kurssilla. Kaikki tekemäni tentit olivat kuitenkin etänä.

Koronatilanne rajoitti luonnollisesti uusien ihmisten tapaamista, ulkona käymistä ja ylipäätään elämää. Suurimman osan kevättä erimerkiksi muut kuin ruokakaupat ovat olleet kiinni ja noin viiden viikon aikana vain kymmenen kilometrin säteellä liikkuminen oli sallittua. Tästä huolimatta sain viettää paljon aikaa kavereiden kanssa esimerkiksi eväsretkillä kauniilla säällä, lenkkeille puistossa yms. Joten vaikka koronatilanteen takia en kokenut juurikaan Lyonin tavallista elämää ja esimerkiksi opiskelijabileet jäivät vähiin, olen iloinen että oli mahdollista tehdä edes jotain opiskelun ulkopuolella pandemiatilanteesta huolimatta.

Kunhan tilanne vain paranee, kannattaa ottaa kaikki ilo irti ravintoloista, museoista ja kaikesta muusta, mitä upea kaupunki tarjoaa! Esimerkiksi carte culturelle on opiskelijoille kätevä: se maksaa vain 15 euroa vuodessa ja sillä pääsee moniin museoihin ilmaiseksi tai alennetulla hinnalla.

Annecy

Hyödyllistä tietoa vaihtoon lähtevälle

Lyonissa on helppo liikkua! Jos tykkää kävelemisestä, niin kuin minä, lähes kaikkialle pääsee jalan. Jos ei, niin julkinen liikenne on hyvin toimiva ratkaisu: matkakortti maksaa noin 30 euroa kuukaudessa, kun taas tunnin voimassa oleva kertalippu vain 1,90e. Myös kaupunkipyörä on edullinen vaihtoehto, kunhan uskaltautuu polkemaan autojen keskellä.

Jos haluaa tehdä reissuja myös pidemmälle, Lyonista on hyvät kulkuyhteydet lähes kaikkialle. Vaikka koronatilanne rajoittikin omaa matkusteluani, ehdin silti tehdä joitakin reissuja. Esimerkiksi FlixBus-sivuilta kannattaa etsiä hintoja muihin Ranskan kaupunkeihin. Parin tunnin bussimatkan päässä sijaitseva Annecy on esimerkiksi päiväreissun arvoinen kohde. Myös jos tilanne sen sallii, Lyonista on vain lyhyt matka Sveitsiin.

Itse käytin koko ajan suomalaista puhelinliittymääni, mutta jos haluaa aktivoida Izly-kortin (opiskelijakortti maksuominaisuudella) tarvitaan siihen ranskalainen puhelinnumero. Izly-kortin avulla korona-aikaan sai ostaa opiskelijaravintoloista päivittäin euron maksavan ruoan, johon sisältyi niin lounas, päivällinen, kuin leipää, jogurttia ja hedelmiäkin! Joissain opiskelijaravintoloissa on mahdollista maksaa myös pankkikortilla, mutta Izly tekee maksamisesta vielä helpompaa. Normaalihinta opiskelijalounaalle on kolmen euron tienoilla.

Kasvissyöjä voi kohdata haasteita lihapainotteisessa ruokakulttuurissa. Kaikissa ravintoloissa ei ole kasvisvaihtoehtoa, mutta hyvään suuntaan ollaan menossa. Myös kasvisruoka kaupoissa on erittäin niukkaa ja kallista Suomen laajaan valikoimaan verrattuna. Aloin käymään säännöllisesti yliopiston lähellä sijaitsevassa Asian marketissa, jossa myytiin edullista tofua. Jos siis etsii kasvisruokaa eikä halua maksaa jatkuvasta kalliita hintoja, kannattaa vilkaista juuri aasialaiset kaupat!

Itse en käyttänyt terveydenhuoltoa muuhun kuin koronatesteihin, jotka varasin Doctolib-applikaation avulla. Samaisella sovelluksella on mahdollista varata aika myös ensimmäiseen lääkärikäyntiin. Sovelluksen käyttö on todella helppoa ja suosittelenkin sitä tarpeen vaatiessa!

Hintataso on samaa luokkaa kuin Suomessa. Toki vuokrassa on mahdollista päästä halvemmalla, mutta esimerkiksi ravintolat ja ruokaostokset ovat suunnilleen samanhintaisia kuin Suomessa.

Vaikka vaihtoon lähteminen korona-aikana olikin jännittävä kokemus, olen erittäin tyytyväinen päätökseeni lähteä. Lyonissa oli todella helppo tutustua uusiin ihmisiin, varsinkin muihin vaihtareihin, sillä suurin osa on hyvin ystävällisiä ja avoimia. Vaihtareille on myös monia ryhmiä sosiaalisessa mediassa, joissa voi kysyä apua ja tavata porukkaa. Myös Meet and Speak -tilaisuudet sekä Alter ego -järjestön kielikahvila-tapaamiset olivat hyviä ja rentoja tilaisuuksia tavata uusia ihmisiä. Toki alussa kohtaa varmasti kulttuurishokin ja sopeutuminen vie aikaa: Suomi ja Ranska eivät ole samanlaiset maat. Jos on kuitenkin valmis poistumaan mukavuusalueeltaan, vaihdosta tulee varmasti unohtumaton kokemus ja palaat Suomeen monta kokemusta rikkaampana.

Posted on

Vaihtokertomus, University of Iceland, kevät 2020

Humanistisen tiedekunnan opiskelija

Ennen lähtöä

Islantiin lähteminen oli yllättävän helppoa. Vaikeinta oli oikeastaan vain opiskelupaikan vahvistumisen odottaminen. Haku oli kaksiosainen. Syyskuun alussa sain Islannin Yliopistosta tiedon, että Helsingin Yliopisto on valinnut minut vaihtoon. Tämän jälkeen minun piti hakea vielä erikseen Islannin Yliopistolle lokakuun alussa. Hakemuksen lisäksi piti lähettää opintorekisteri, passikuva ja Helsingin Yliopiston allekirjoittama Learning Agreement. Kaikki tarvittavat tiedot selitettiin todella tarkasti ja selkeästi. Lokakuun viimeisenä päivänä sain tietää, että minut on valittu vaihtoon ja aloin etsiä asuntoa. Innostuin kovasti! Liityin heti ”International Students at the University of Iceland” – facebook ryhmään: https://www.facebook.com/groups/697928890279869. Vaihdon aikana se oli hyödyllistä, sillä sieltä sai paljon tietoa tapahtumista, yliopistosta ja Islannissa asumisesta.

Lähtötunnelmissa

Alkubyrokratia vaihtokohteessa

Islannissa oli tosi vähän byrokratiaa eurooppalaiselle opiskelijalle. Vuokranantajani ei esimerkiksi pyytänyt minulta mitään tietoja tai kokenut tarpeelliseksi tehdä vuokrasopimusta, ennen kuin itse mainitsin siitä. Aluksi jännitin, yrittääkö hän huijata minua. Opin siellä, että se ei vaan aina kuulu tapoihin. Saapuessani ei tarvinnut ilmoittautua mihinkään. Ainoastaan koululla piti näyttää passia orientaatioviikon ensimmäisenä päivänä, jotta sai opiskelijakortin. Opiskelijakortti oli hyödyllinen yliopistolla ja kaupoissa, sillä kortilla sai alennuksia ostoksista, esimerkiksi opiskelijaravintolassa tai leffateatterissa. Suomen puolella tein kuitenkin muuttoilmoituksen, matkavakuutuksen ja otin eurooppalaisen sairaanhoitokortin. Nämä ovat tärkeitä, jos jotain sattuu käymään. Esimerkiksi kaikki, jotka olivat tehneet muuttoilmoituksen, saivat viranomaisilta tietoa Suomen koronatilanteesta.

Asuminen

Maisemat kotikadultani.

Löysin ihanan asuntoni facebook-ryhmästä nimeltä Rooms for rent in Reykjavik, Iceland (linkki: https://www.facebook.com/groups/1637542059818012). Olin hakenut yliopistolta opiskelija-asuntoa, ja sain tarjouksen tammikuussa. Tässä vaiheessa olin kuitenkin jo muuttanut Islantiin ja tykkäsin kämppiksestäni ja asunnostani niin paljon, että päätin jättää tarjouksen opiskelija-asunnosta ottamatta. Monet vaihto-opiskelijat asuivat Guesthouseissa 101-alueella. 101 on ehdottomasti paras alue asua, koska alueella pystyy kävelemään kaikkialle, keskustasta koululle. Itse asuin 105-alueella, josta piti tulla koululle bussilla. Bussilipun sai ostettua Straeton nettisivuilta: https://www.straeto.is/en. Ostin 6kk bussilipun, niin pärjäsin sillä koko vaihtoajan. Bussilippu sopi minulle hyvin, koska tykkäsin bussimatkoista. Kämppikselläni oli myös auto, joten usein matkusteltiin sillä ympäri Reykjavikia.

Sopeutuminen Islantiin oli todella helppoa. Islantilaisten lähestyttävä olemus ja huumorintaju muistuttaa paljon suomalaista kulttuuria. Kämppikseni kanssa juteltiin usein siitä, kuinka paljon yhteisiä sanontoja ja tapoja meillä on. Islannissa oli myös hyvin turvallista ja helppoa olla suomalaisena. Yleinen hintataso on ehkä vähän korkeampi kuin Suomessa, varsinkin ravintoloissa (myös opiskelijaravintolassa) syöminen on hieman hintavampaa. Toisaalta autonvuokraaminen ja reissaaminen oli mielestäni yllättävän edullista ja helppoa. Kaupungissa oli myös paljon hauskaa ja edullista tekemistä. Suosittelen esimerkiksi ostamaan käyntejä keskustan uimaloihin (esim. Laugardalslaug, Sundhöllin)! Mikään ei ole parempaa kuin lämpimässä ulkoaltaassa lilluminen, vaikka myrskysäässä.

Opiskelu ja opetus

Opintojen suunnittelu ja sisällyttäminen tutkintoon on hyvä tehdä etukäteen Suomessa. Kun palasin Suomeen, oli aluksi vaikeata saada kaikki opinnot sisällytettyä tutkintoon. Tärkeintä on kuitenkin nauttia opiskelusta ja opinnoista, sillä kaikki saadaan yleensä järjestettyä. Islannin yliopistolla on paljon monipuolisia opintoja ja rento opiskelutyyli. Koulussa käyminen oli oikeasti hauskaa. Opiskelin pääaineeni lisäksi myös islantilaisesta kulttuurista ja luonnosta. Tällä kurssilla tehtiin paljon reissuja ympäri Islantia. Kurssit arvioitiin asteikolla 4-10, mutta Suomessa ne sisällytettiin tutkintoon pelkästään hyväksytty/hylätty -merkinnöillä. Islannin Yliopistolla oli oma järjestelmä kurssi- ilmoittautumisille ja -suorituksille nimeltä ”Ugla”. Sieltä oli helppo varmistaa mitä kursseja käy ja milloin niissä on luennot tai tentit. Sieltä pystyi myös katsomaan arvosanat kursseille ja suorituksille.

Islannissa oli mahdollista opiskella sekä etänä että läsnäolevana opiskelijana. Koronaviruksen vuoksi siirryimme etäopiskeluun maaliskuussa. Koska opettajat olivat jo opettaneet kurssejaan etänä, siirtyminen etäopiskeluun oli mutkatonta. Opettajat olivat helposti lähestyttäviä ja heiltä löytyi apua kaikenlaisiin opiskeluun liittyviin ongelmiin.

Opiskeluelämä Yliopistolla oli tosi yhteisöllistä. Kampuksella oli opiskelijaravintolan lisäksi oma opiskelijoiden pubi, josta sai ravintolatason ruokia ja juomia edulliseen hintaan. Siellä järjestettiin meille myös ryhmäytymistapahtumia orientaatioviikolla. Mainitsemissani Facebook ryhmissä jaettiin myös tietoja opiskelijatapahtumista, joten oli helppoa tutustua muihin vaihto-oppilaisiin ja islantilaisiin opiskelijoihin. Suosittelen myös ilmoittautumaan vaihto-opiskelijoiden yhteisille kursseille (esim. Islantilaisen kielen tai kulttuurin kurssille), koska näillä kursseilla pääsi tutustumaan moniin vaihtareihin.

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville

Minun top 3 hyödyllistä vinkkiä seuraaville vaihtoon lähteville:

  1. Matkusta! Nyt on sinun mahdollisuutesi ottaa kaikki irti Islannissa ja suosittelen lämpimästi kuumia lähteitä. Jos nautit vaeltamisesta, Reykjadalur on täydellinen kohde yhdistää vaellus ja kuumassa lähteessä uiminen. Reykjadalurissa on kauniit maisemat myös talvella! Reykjadalur on todella lähellä Reykjavikia. Sinne pääsee nopeasti autolla tai bussilla.
  2. Tutustu rohkeasti ihmisiin! Tutustuin neljään ihanaan vaihtariin, joiden kanssa näemme täällä Suomessakin joka viikko. On ihanaa puhua Islannista ihmisille, jotka ovat kokeneet siellä asumisen kanssani. Välillä vaihtokokemukset tuntuvat kaukaisilta, mutta kun puhuu niistä yhdessä, muistot palaavat. Ne tyypit ovat olleet siellä todistamassa, kun selviää siitä myrskyisestä vaelluksesta.
  3. Kun tulee koti-ikävä, soita kotiin! Kun koronatilanne alkoi, koti-ikävä oli kova. Mietin pitkään, mikä on paras ratkaisu tilanteeseen. Soitin lopulta Suomeen. Puhelun aikana muistin, että aivan sama mitä vaihdossa päätän tehdä, Suomessa on aina tukiverkosto odottamassa minua kotiin kertomaan seikkailuistani. Se kannusti minua nauttimaan viimeisistä päivistä, mutta myös innolla palaamaan kotiin.
Kuva Reykjadalurista, jossa kävin jo vaihdon tokalla viikolla
Posted on

Vaihtokertomus, University of California, Davis, lukuvuosi 2019-2020

Humanistisen tiedekunnan opiskelija

Yksi lempipaikoistani kampuksella oli suuri ja vehreä Arboretum.

Kalifornia oli minulle tuttu jo ennen vaihtoani, sillä olin matkustellut alueella aiemmin ja minulla oli paikallisia ystäviä. Kun mahdollisuus vaihto-opiskeluun tuli eteen, halusin matkustaa mahdollisimman kauas ja pitkäksi aikaa. Englanninopiskelijana minulle oli tärkeää, että kohdemaassani puhuttaisiin natiivienglantia. UC Davis erottui vaihtoehdoista heti edukseen, sillä se vaikutti kansainväliseltä ja laadukkaalta yliopistolta, mutta itse kaupunki oli suhteellisen pieni. Lukuvuosi oli tapahtumarikas ja mieleenpainuva. Vaikka sitä värittivät sekä koronapandemia että Black Lives Matter -mellakat, vuodesta jäi paljon positiivisia muistoja, ja toivon pääseväni palaamaan Kaliforniaan mahdollisimman pian.

Ennen lähtöä

Paperisota ennen lähtöä vei paljon aikaa ja voimavaroja. Kohdeyliopisto halusi (ymmärrettävistä syistä) tietää tarkasti kielitaitoni, vakuutukseni ja raha-asiani. He tarjosivat paikallista vakuutusta, mutta valitsin oman vakuutusyhtiöni laajennetun matkavakuutuksen. Se oli hyvä päätös, sillä kotimaisen vakuutusyhtiön korvausehdot olivat paremmat ja vakuutus oli huomattavasti edullisempi. Vierailu Yhdysvaltain suurlähetystössä oli jännittävä, mutta sain viisumin vaikeuksitta. Pakkaaminen matkaa varten oli haastavaa: otin mukaani kaksi isoa matkalaukkua, mutta jouduin silti karsimaan paljon tavaroita. Jos nyt lähtisin uudestaan, lähtisin matkaan paljon kevyemmillä varusteilla. Arjessa pärjää vähällä, ja sikäläisistä kaupoista löytyy kyllä kaikki, mitä voi tarvita.

Alkubyrokratia vaihtokohteessa

Asettuminen Davisiin oli helppoa. UC Davisin vaihto-oppilasohjelma Global Study Program huolehti meistä vaihtareista hyvin. He auttoivat opintosuunnitelman laatimisessa, antoivat vinkkejä opiskeluun ja pitivät meitä ajan tasalla yliopiston tapahtumista. Ennen lukuvuoden alkua tuli hankkia opiskelijakortti. Siitä oli hyötyä lähinnä kampuksen kirjakaupassa ja julkisessa liikenteessä – kortilla sai kirjakaupasta bonuksia ja sitä näyttämällä pääsi liikkumaan ilmaiseksi koulubusseilla. Passia ja viisumia kysyttiin alussa useasti, ja minulla oli tapana pitää etenkin viisumia mukana repussa.

Asuminen

Asuntolani sisäpihalla oli uima-allas ja paljon tilaa istuskella

Asuntolani sisäpihalla oli uima-allas ja paljon tilaa istuskella.

Koska vaihto-oppilaat eivät saaneet majoittua kampuksen asuntoloissa, oli koti hankittava muualta. Päätin pelata varman päälle ja otin hyvissä ajoin yhteyttä isoon asuntolaan, joka sijaitsi muutaman kilometrin päästä kampukselta. Kampuksen ulkopuoliset asuntolat ovat ainakin siellä päin yleensä resort-tyylisiä, eli asuntojen välittömässä läheisyydessä on uima-allas ja poreamme, kuntosali, pelihuone, opiskelutilat, tulostusmahdollisuus sekä muuta hyödyllistä ja viihdyttävää. Asuntolani henkilökunta järjesti usein tempauksia, kuten arvontoja ja teemapäiviä. Asuntolassamme kaikki asunnot olivat soluasuntoja. Oman huoneeni yhteydessä oli oma kylpyhuone. Se antoi kaivattua yksityisyyttä. Olin asumisjärjestelyihini muuten tyytyväinen, mutta valitettavasti kaksi kolmesta kämppiksestäni olivat ystäviä keskenään ja heillä oli tapana metelöidä jatkuvasti. He myös unohtivat toistuvasti parvekkeen oven auki sekä hellan ja uunin päälle. Yritimme kolmannen kämppikseni kanssa valittaa kaksikosta henkilökunnalle useasti, mutta paikan johtaja ei saanut kunnon ratkaisua aikaan vaan ehdotti meille mm. korvatulppia ja että vahtisimme kämppisten uunin ja hellan käyttöä paremmin. Ongelmat kämppäkavereiden kanssa olivat ikävin osa vaihtokokemustani. Itse asuntola oli hieno ja ylelliset puitteet toivat luksusta arkeen. Voin siksi suositella vastaavaa ratkaisua muillekin. On kuitenkin arpapeliä, millaisten ihmisten kanssa päätyy asumaan. On hyvä varautua siihen, että kansainvälisillä kämppiksillä on hyvin erilaiset tavat asua ja huolehtia kodista.

Opiskelu ja opetus

Opiskelu UC Davisissa oli melko erilaista verrattuna Helsingin yliopistoon. Lukuvuosi ei koostunut lukukausista vaan quartereista, neljänneksistä, jotka kestivät kymmenen viikkoa. Joka vuodenajalle oli siis tavallaan oma quarterinsa, ja niiden välissä oli lyhyt loma. Näistä lomista talvi- ja kevätneljänneksen välissä oleva spring break on monille suomalaisillekin tuttu. Opetus oli intensiivistä, ja quarterit kuluivat nopeasti. Kurssit olivat yhden quarterin pituisia. Puolessavälissä oli yleensä välikoe eli midterm ja lopussa loppukoe eli final. Arvosanat koostuivat näiden kokeiden tuloksista sekä tuntiaktiivisuudesta. Käytössä oli kirjainasteikko A-F. Joillakin kursseilla pidimme myös esitelmiä ja kirjoitimme esseitä. Hermoilin esitelmien pitämistä todella paljon, mutta selvisin kaikista kunnialla, enkä ollut ainoa, jota jännitti.

Myös lukujärjestys oli erilainen kuin Suomessa. Viikossa oli yleensä kaksi luentoa sekä yksi discussion eli keskustelutunti. Luennoitsija ei ollut paikalla keskustelutunneilla, vaan opettajana toimi opintoavustaja eli teaching assistant (TA). Kertasimme avustajien kanssa luennoilla opittuja asioita. He olivat yleensä nuoria, jotka olivat edenneet omissa opinnoissaan pidemmälle. Oppimisympäristö netissä oli Canvas, joka on samantapainen kuin Moodle ja helppo omaksua. Oppitunnit kestivät yleensä vain 50 minuuttia, jota seurasi kymmenen minuutin tauko. Tauon aikana oli ehdittävä seuraavalle luennolle, eikä myöhästymistä katsottu hyvällä. Koska kampus oli valtava, paras tapa liikkua paikasta toiseen oli pyöräileminen. Ostinkin oman pyörän, vanhan beach cruiserin, jo opintojen alussa. Tykästyin pyörään niin kovasti, että toin sen lopulta mukanani Suomeen.

Polkupyörä on Davisissa todella kätevä ja pyöräily kaupungissa on helppoa.

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville

Kampuksen keskipiste oli puistomainen Quad, jossa oli myös riippumattoja.

Vaikka Yhdysvallat on suomalaisille tuttu maa jo median kautta ja yksi länsimaista, kulttuuri paikan päällä on yllättävän erilainen. Luokkaerot ovat esillä, ja esimerkiksi kodittomia näkyy pienissäkin kaupungeissa. Suomalaiselle voi tulla koti-ikävä, kun asiat eivät aina sujukaan yhtä mutkattomasti kuin kotona. Koulubussi saattaa jättää vuoron välistä, tai kaupassa huomaakin maksaneensa normaalihinnan tarjoustuotetta ostaessaan. Nämä pienet hankaluudet kuuluvat kuitenkin elämään, ja vaikka yhteiskunta ei huolehdi amerikkalaisista niin hyvin kuin suomalaisista, paikalliset ovat avuliaita ja ystävällisiä. Voisi kuvitella, että Kaliforniassa on aina kuuma, mutta talvella Pohjois-Kaliforniassa lämpötila voi laskea öisin lähelle nollaa, eikä asuntoja eristetä kunnolla. Muista siis ottaa myös lämpimiä vaatteita mukaan! Kesä on pitkä ja lämmin, ja vielä lokakuussa saattaa lämpötila nousta jopa lähelle neljääkymmentä astetta. Onneksi lähes kaikkialla on koneellinen ilmastointi. UC Davisissa on paljon kerhoja ja tapahtumia opintojen ohella, ja myös Global Study Program järjestää vaihtareille omia tapaamisia. Niihin kannattaa ehdottomasti osallistua, sillä ne auttavat tutustumaan muihin oppilaisiin ja sulautumaan kulttuuriin.

Suuntasimme vaelluskerhon kanssa upealle Muir Beachille.