Tag: Faculty of Arts

humanistisen tiedekunnan opiskelija

Ennen lähtöä

Ihan aikuisten oikeesti, tee kunnon To-Do -lista ja teippaa se vaikka seinään tai jääkaapin oveen. Kaikkea mitä täytyy tehdä, ei tule muistamaan ilman sellaista. Sen lisäksi kannattaa tehdä erillinen Mitä pitäisi pakata mukaan -lista. Itse meinasin unohtaa mm. lentolippujen ostamisen, niin absurdilta kuin se kuulostaakin.

Mobility Online – noudata ohjeita. Ennen vaihtoon lähtöä sain vaihtoyliopistostani hyväksymistiedon ja ohjeita, miten toimia. Itse keräsin ja tulostin kaikki saamani ohjeet – HY:n, OU:n ja muilta tahoilta tulleet – yhdeksi kansioksi, josta pystyin selaamaan niitä aina tarpeen tullen. Otin tämän kansion myös mukaani Japaniin, ja se oli hyvä idea. Japanissa netti on paljon kalliimpaa kuin Suomessa, joten minulla ei ainakaan ollut netti aina päällä. Japanissa myöskin rakastetaan paperin käyttöä, joten kaikki informaatio kohteessa tuli suurina paperinippuina. Toistan, kansio tuli tarpeen.

Kurssien suunnittelu – Riippuu missä vaihto-ohjelmassa olet! (OUSSEP, Maple, iExPO) Minä olin OUSSEP-ohjelmassa. OU:n nettisivuilla seuraavanlaista polkua pitkin löydät englanniksi tarjotut opinnot lukukausittain: Home – Global Affairs – Study at Osaka University – Becoming an Exchange Student at OU – Classes taught in English. Ota myös kaikki löytämäsi kurssitiedot hyvin vahvalla varauksella – ne aika suurella todennäköisyydellä ehtivät muuttumaan ennen kuin saavut maahan ja alat tekemään virallisia kurssivalintoja OU:ssa. On kuitenkin hyvä varmistaa etukäteen HY:n kurssien vetäjiltä mahdollisista kurssivastaavuuksista ja opintokokonaisuuksista, jotta osaat suunnitella opintosi OU:ssa hyödyllisesti. HY:n vastuuopettajalta täytyy kysyä korvaavuudesta, jos haluaa korvata HY:ssa opetettavia kursseja. Jos haluaa suorittaa ulkomailla tehdyn valinnaisen kokonaisuuden, siinä neuvoo oman tiedekunnan opiskelijapalvelut. Minulla oli vaihdon jälkeen aluksi haasteita saada opintokokonaisuuksia hyväksyttyä HY:ssä, vaikka olin etukäteen vahvistanut vastaavuudet ja kelpoisuudet vastuuopettajilta. Loppujen lopuksi ja hyvin monen sähköpostin jälkeen, sain kuitenkin kurssini ja kokonaisuuteni kasaan. Ei siis kannata luovuttaa asian suhteen, vaikka se voi vaikuttaa jossain vaiheessa ylitsepääsemättömän vaikealta.

Viisumihakemus – Ihanaa byrokratiaa. Itse istuin läppäri sylissä vanhempieni luona, kun täytin viisumihakemusta, sillä siinä oli paljon kohtia, joissa piti pyytää viisaammalta apua. Tähän prosessiin kannattaa varata aikaa, ja kärsivällisyyttä. Viisumihakemuksessa kysytään myös vanhempiesi tietoja, joten tämä kannattaa ottaa huomioon. Huom! Japanin Suomen-suurlähetystössä maksut suoritetaan vain käteisellä ja tasarahalla. Sekä hakijalla täytyy olla vaihtoyliopiston lähettämä Certificate of Eligibility -todistus, joka anotaan Japanissa ulkomaalaisvirastossa etukäteen. Tämän hoitaa Helsingin yliopiston vaihtosopimuksiin perustuvissa opiskelijavaihdoissa aina japanilainen yliopisto, joka lähettää Certificate of Eligibility -todistuksen vaihtoon lähtijälle noin 1-2 kuukautta ennen vaihdon alkua. Ennen kuin haet viisumia, tarkista myös, että sinulla on voimassa oleva passi – sen täytyy olla voimassa vielä vaihdon jälkeenkin mieluusti vähintään 1-3kk ajan. Tarkemmat ohjeet löytyvät osoitteesta: https://www.fi.emb-japan.go.jp/itpr_fi/visas.html.

Pakkaaminen ja matkustaminen – Varasin lennot verrattain aika myöhään muihin lähtijöihin verrattuna, vasta kesä-heinäkuun vaihteessa. Ostin ainoastaan yhdensuuntaisen lennon, sillä usein se tulee halvemmaksi, enkä ollut varma paluu päivästäni. Kaksi matkalaukkua saa ottaa mukaan ilman lisämaksua – ainakin Finnairilla economy classic ja flex-luokassa Japaniin matkustaessa (ei LIGHT-luokassa). Matkatavaroihin liittyvät koot, painot ja määrät täytyy AINA tarkistaa lentoyhtiön nettisivuilta, ei matkanjärjestäjän sivuilta, sillä kaikilla on erilaiset määräykset. Ja lisäkiloista, ne kilot mitkä menevät määräysten yli, joutuu maksamaan aika reippaita summia, joten en suosittele. Itse jouduin maksamaan muutamasta kilosta ylimääräistä.

Rokotteet – näistä aina puhutaan, varsinkin Aasiaan matkustettaessa. Maakohtaiset rokotussuositukset voi aina tarkistaa Rokote.fi:n Matkailijan rokoteoppaasta. Sinulta kannattaisi löytyä se pieni keltainen rokotuspassi, WHO:n International Certificate of Vaccination, johon merkitään kaikki saamasi rokotukset. Oma perheeni on aina ollut kova matkustamaan, joten sain omani vuonna 7-vuotiaana. Omat rokotetietosi voit myös tulostaa OmaKannasta, sillä ne tiedot kannattaa olla matkalla mukana. Joku viranomainen saattaa tiedustella rokotuksistasi, joten on hyvä olla todistusaineisto mukana. Minulta löytyy Suomen kansalliseen rokotusohjelmaan kuuluva MPR-yhdistelmärokote sekä rokotteet A- ja B-hepatiittiin, keltakuumeeseen, meningokokkiin (aivokalvotulehdus) ja Japanin aivokuumeeseen.  Kaksi viimeisintä on oman harkinnan mukaan – itse suunnittelin matkustelevani lisäksi muissa Aasian maissa, myös maaseuduilla sekä tiesin asuvani asuntolatyyppisessä ympäristössä tuntemattomien ihmisten kanssa.

Saapuminen Osakaan ja alkubyrokratia

Olin ostanut Finnairin suoran lennon, ja saavuin Kansain International lentokentälle (KIX). Lentokentällä on hyvät ohjeet siitä, minne mennä ja siellä on myös ihmisiä paljon ohjaamassa väkeä. Siksi hyvä ohje onkin, kysy jos et tiedä. Sinua autetaan kyllä. Residence cardin ( 在留カードzairyuu kaado  ß kannattaa muistaa tämä sana japaniksi, sitä saatetaan kysyä sinulta) saa lentokentältä Immigration -tiskiltä. Älä hävitä tätä korttia, se on tärkeä.

Koska halusin matkustaa ja nähdä nähtävyyksiä rauhassa, saavuin noin 2 viikkoa ennen lukukauden alkua Japaniin. Tämän takia en myöskään päässyt vielä silloin asuntolaan. Asuin 2 viikkoa huoneistohotellissa – todella kätevää. Matka lentokentältä hotellille ei niinkään, sillä minulla ei ollut nettiä (olin typerä enkä ostanut sitä etukäteen). Valitsin mennä bussilla, vaikka juna olisi ollut kätevämpi. KIXillä on todella kätevät junayhteydet joka paikkaan – suosittelen käyttämään! Taxi maksaa aina maltaita, koska Osakassa on kaupunkivero.

Huoneistohotellissa oli self-check-in, eli sain huonetta varatessani ohjeet, kuinka pääsen sisään. Tyypillistä on, että avain tai avainkortti on laitettu huoneen postilaatikkoon, joka on ulko-oven lähettyvillä ja sinun pitäisi olla saanut koodin siihen.

Kaksi viikkoa sain turisteilla rauhassa, ainoastaan kielitaidon lähtötasotesti minun piti tehdä muutama päivä ennen kuin sain lähteä yliopistolle hakemaan asuntolan avaimia. Yliopistolla ohjeistettiin asuntoon liittyen hyvin. Huomioitavaa kuitenkin on, että kaupungintalolle voit mennä rekisteröimään itsesi asukkaaksi VASTA SEN JÄLKEEN, kun sinulla on pysyvä osoite Japanissa. Eli ei silloin kun asut hotellissa. (Itse tein turhan reissun ensimmäisellä kerrallani juuri tästä syystä.) Kaupungintalolla täytyy asioida mahdollisimman nopeasti asuntoon muuttamisen jälkeen. He tarjoavat sinulle ilmaista englannin kielistä tulkkia, jos tarpeen, mutta tarpeesta täytyy ilmoittaa muutama päivä etukäteen. Minä osaan japania, joten asioin japaniksi ja tulkkasin sitten muille vaihtareille, ketkä osuivat virastoon samaan aikaan kanssani.

Alkubyrokratia oli aika brutaalia, ei niinkään määrässä, vaan siinä kuinka nopeasti kaikki piti saada tehtyä. OU:n IRIS officen väki auttavat aina, kun tarpeen, joten heiltä kannattaa rohkeasti mennä kysymään aina apua virallisten papereiden ja niiden täyttämisen suhteen. Muutaman eläkemaksupaperin ja vakuutusmaksuihin liittyvät lomakkeet kiikutin itsekin IRIS officeen, jossa minua autettiin kädestä pitäen niiden täyttämisessä. Ja sama juttu, jos saat japaninkielistä postia, jota et osaa itse lukea. Kiltisti kiikuta se vain IRIS officeen ja he kertovat sinulle, mistä on kyse.

Koska sain Japanin valtiolta rahallista JASSO-tukea, minun oli pakko avata japanilainen pankkitili. Sen tein paikallisessa postitoimistossa (JP Post), koska se on myös pankki. Mukana asioidessa kannattaa olla OU:n hyväksymispaperit, joissa lukee esim. OU:n yhteyshenkilö/takaaja, sekä paperi, missä lukee sinun oma osoitteesi Japanissa, OU:n opiskelijakortti sekä resience card (zairyū card). Myös passi on hyvä olla matkassa mukana. Asioiminen eteni sulavasti – kunhan osasi japania. Muilla vaihtareilla oli paljon enemmän ongelmia – ja minua pyydettiin useasti tulkkaamaan muille vaihtareille. Olin jopa hätäyhteyshenkilö muutamalle vaihtarille pankkiasioihin liittyen (JP Postin puolesta pyydettiin tätä) ja en voinut kuin pohtia kuinka menikään yksityisyyden suojat ja laillisuudet, mutta koska kyseiset vaihtarit olivat tähän myöntyneet, ei se ollut minun ongelmani pohtia.

Erilaiset maksut, vakuutusmaksut yms. voi maksaa konbineissa kassalla. Itsellä sähkö- ja vesimaksut sisältyivät jo vuokraan, joten maksoin ainoastaan vakuutusmaksuja konbinissa. Vuokrani maksutavan sai päättää ja itse valitsin maksaa sen netissä visa-kortilla.

Asuminen

Osakan yliopistossa on lukuisia vaihtoehtoja asumiseen. Boys only ja girls only asuntoloita, seka-asuntoloita, kerrostaloasuntoja, länsimaalaisia asuntoja, japanilaisia asuntoja. Itse asuin UR Senri Aoyamadain japanilaisessa kerrostaloasunnossa 2 kämppiksen kanssa. (Olin hakenut yksiöön Toyonaka International asuntolaan, mutta aina ei saa sitä mitä haluaa.) Asuntoni oli kolmannessa kerroksessa ja siellä makuuhuoneiden ja yhteisen olohuoneen lattiat olivat tatamia. Keittiö ja eteinen olivat puulattiaa. Perinteistä sänkyä minulla ei ollut, vaan tatami-lattioilla minulla oli japanilainen futon. Futon on vähän kuin pelkkä patja, ilman jousia, lattialla. Futonia ei saa jättää pitkäksi aikaa tatamille, sillä siitä jää futonin muotoiset jäljet (kosteudesta) tatamiin. Siksi se kannattaa rullata päiväksi pois esimerkiksi kerran viikossa. Tatamilattioita ei myöskään saa kastaa, eli vesivahingot täytyy kuivata välittömästi ja lattioiden moppaaminen on kiellettyä. Makuuhuoneet olivat lukollisia, mikä oli mukavaa, ja asunnossa oli pyykinpesukone. Yllätys kuitenkin oli, että Japanissa pyykinpesukoneisiin ei saa lämmintä vettä ollenkaan, vaan ne pesevät aina kylmällä vedellä. Tämä kannattaa ottaa huomioon pyykätessä.

Keittiöstä löytyi kaasuliesi, uunia ei ole japanilaisessa keittiössä. Riisinkeitin, mikro ja pieni jääkaappi-pakastin. Alustavasti löytyi astioita, mutta me ostimme kyllä jokainen myös omat, se vain oli mukavampaa. Perustarvikkeet kuten vessapaperi, roskapussit, astianpesuaine yms. ostimme itse vuorotellen. Ilmeisesti niiden ketkä pääsivät perinteisiin asuntoloihin, ei tarvinnut huolehtia tämmöisistä asioista, sillä heillä oli yhteisissä tiloissa siivoojat.

Kierrätys on todella tärkeää Japanissa! Roskia saa viedä roskapaikoille vain määrättyinä päivinä, ja kaikille kierrätysmateriaaleille on omat päivänsä. Ja näistä pidetään kiven kovaa kiinni. Jos viet vääränlaiset roskat vääränä päivänä ulos, roskamies ei ota niitä kyytiin ja jättää vihaisen viestin roskien päälle.

Meidän asunnossamme oli muutaman kerran torakoita – sain ihan järkyttävän sydänkohtauksen, kun näin torakan ensimmäistä kertaa. Ongelma ratkesi, kun korealainen kämppikseni tiesi ostaa jonkin sortin torakkaloukkuja. Sain myös kuulla, että torakat eivät tule asuntoihin, jotka ovat kolmatta kerrosta ylempänä. Esimerkiksi ystäväni, joka asui 5. kerroksessa, ei kokenut torakkaongelmaa, vaikka asui samassa rakennuksessa.

Asunnon yhteydessä sai 500 jenillä kuussa lainata polkupyörää, joka olikin erittäin hyödyllinen kulkupeli. Mutta polkupyörästä täytyi pitää huolta, sillä jos sen kadotti, hajotti tai se varastettiin, siitä piti maksaa 20 000 jeniä sakkoa vuokranantajalle. Yhden vaihtarin pyörä varastettiin (tämä ei käyttänyt pyörälukkoa ikinä) ja siitä syntyi kauhea sota, että kuka maksaa ja mitä.

Ruokaostokset tein joko Senri-Chūōn asemalla olevassa supermarketissa kotimatkallani yliopistolta tai kaupungilta, tai Kita-Senrin supermarketissa. Kita-Senri oli lähempänä, mutta sieltä asunnolleni oli hirvittävä ylämäki. Senri-Chūō oli kauempana, mutta sieltä pääsi bussilla mäen päälle, jossa kerrostaloni sijaitsi. Huomioitavaa on, että riisiä voi ostaa vain isoissa säkeissä ja valinnan varaa on tuhottomasti, kun taas perunoita voi ostaa vain yksittäin pakattuina, valinnan varaa ei juurikaan ole, ja niitä on vähän. Itse ostin muutaman kerran kaikki supermarketin perunat, kun halusin tehdä jouluksi muusia itselle ja kavereilleni. Ja kyllä kassalla tuijotettiin kovin, kun pinosin monta kymmentä perunaa yksitellen liukuhihnalle.

Kampukset, opiskelu ja opetus

Osakan yliopistolla on kolme kampusta: Suita, Toyonaka ja Minoh. Periaatteessa kampukset voisi karkeasti sanoa jakautuvan niin, että Toyonakasta löytyvät humanistiset ja valtiotieteelliset tieteet, sekä siellä suurin osa japanilaisesta opiskelijaväestöstä käyvät heidän opintoihinsa kuuluvat 1,5v kestävät perusopintonsa. Minoh kampus on kielten ja kulttuurien keskus. Suita on yliopiston suurin kampus, ja sieltä löytyy mm. lääketieteellisten tieteiden laitokset, lukuisia tutkimuskeskuksia, yliopiston hallintovirasto sekä kaksi yliopistollista sairaalaa. Jokaisen kampuksen välillä kulkee ilmainen shuttle bus, jotta kampusten välinen liikkuminen olisi mahdollisimman helppoa. Tarkempi esittely kampuksista löytyy osoitteesta https://www.osaka-u.ac.jp/sp/whyou/where/intro/

Asuin Suitan kampuksen läheisyydessä, joten sinne kuljin polkupyörällä. Toyonakan kampus oli minun pääkampukseni, sillä suurin osa kursseistani sijoittui sinne. Alkusyksystä ja hyvällä säällä fillaroin Aoyamadain asunnostani Senri-Chūōn monorail asemalle, jätin polkupyöräni vartioituun pyöräparkkiin (maksaa 110 jeniä per päivä) ja kuljin monoraililla Shibarahara-handai-mae asemalle, joka on siis Toyonaka kampuksen lähin monorail asema. Sateisina päivinä ja kun minua laiskotti, kuljin pyörän sijaan bussilla Sneri-Chūōn asemalle. Minoh kampuksella en itse käynyt kertaakaan.

Suitan kampuksen lähellä on Expo Park, tai toiselta nimeltään Bampaku kinen kōen (Bampaku Memorial Park), joka on iso kauppakeskus, tapahtuma-alue sekä elokuvateatteri. Siellä on myöskin nimensä mukaisesti valtava puistoalue, missä järjestetään normaalisti paljon ulkoilmatapahtumia. Kävimme siellä useaan otteeseen syömässä kakkubuffetissa (aivan parasta), elokuvissa (pariskunnat saivat alennusta, ja tätä me hyväksikäytettiin olan takaa), sekä muutenkin vain ostoksilla. Tähän kauppakeskukseen voi hankkia ns. klubikortin, jonka avulla voi kerätä pisteitä ostoksista ja saada alennusta kaikista kauppakeskuksen liikkeistä. Itse hankin sen ja olin hyvin tyytyväinen alennuksiin.

Toyonakan kampuksen lähellä on Ishibashin Hankyū -juna-asema, sekä paikallinen ostoskatu (shōtengai)-tyylinen alue. Ishibashilla on pieniä ja herkullisia ravintoloita, kahviloita ja pikkukauppoja. Sieltä pääsee myös Hankyū-linjaa pitkin kauniille Minoh Falls -nimiselle lyhyelle ja helppokulkuiselle vaellusreitille, joka kulkee pienellä vuorella ja päätyy pieneen vesiputoukseen. Siellä on myös ihan aseman tuntumassa Minoh Onsen, eli kuumia lähteitä, joissa saa käydä varsin halvalla. Yksi suosikki onseneistani. Matkalla vesiputoukselle näimme mm. apinoita ja söimme pikkuisista ulkoständeistä jäätelöä.

Japanilaisissa yliopistoissa on tapana, että uuden periodin ensimmäinen viikko on ns. katseluviikko, eli saat mennä ilman ilmoittautumista kiinnostavien kurssien luennoille kuuntelemaan, millainen kurssi on, ennen kuin teet päätöksen, että haluatko ottaa kurssin vai et. Myös jokaisella käymälläni kurssilla, ensimmäisellä luentokerralla jokainen oppilas saa paperisen aikataulun jokaisesta luentokerrasta. Tämä käytäntö todella helpotti tunneille valmistautumisessa ja omien menojen suunnittelua, kun tiesi heti milloin on dediksiä ja kokeita.

Kouluruokalat kampuksilla ovat mahtavia – mutta tosi täynnä aina lounasaikaan. Eri ruokaloissa on myös eri ruokavalikoima ja hintataso, eli jokaiselle löytynee jotain. Kampukselta löytyy myös kauppoja, kuten konbineita (konbini = convenience store, usein 24/7h auki). Kannattaa mennä luennolta suoraan syömään lounasaikaan, tai mahdollisuuden mukaan (esim. jos on hypäri) tulla vähän aikaisemmin. Ruualla on tapana loppua, joten viimeisenä paikalle ilmestyvä voi jäädä ilman. Omalla kaveriporukalla oli tapana joko saapua yhdelle isoista ruokaloista etukäteen istumaan ja juttelemaan ja varaamaan pöytiä, tai käydä ostamassa ruokaa ulkoständeiltä tai konbinista ja mennä IRIS officeen (Information Room for International Students) syömään. Sinne tuli usein myös japanilaisia opiskelijoita, jotka halusivat oppia kieliä tai jutella muuten vain vaihtareille.

Opiskelutyyli ja työmäärä vaihtelivat kurssista riippuen. Itse otin japanin kielikursseja (JA500 oli minun tasoni), Japanin kirjallisuus, uskonto ja kulttuuri kursseja, sekä media ja viestintäkursseja. Kaikista työläimmät kurssit olivat kielikurssit. Melkein jokainen kurssi sisälsi vähintään yhden esitelmän tekemisen, joko reflektiopapereiden tai tuntikeskustelu raporttien tai esseiden kirjoittamista sekä luentoihin valmistavien lukemistojen lukemista. Koe minulla oli vain yhdessä kurssissa.

Haasteet, turvallisuus ja terveydenhuolto

Japani on varsin turvallinen maa maailman mittasuhteissa rikollisuuteen liittyen. Luonnonkatastrofit ovat kuitenkin asia, mikä kannattaa ottaa tosissaan. Minun vaihtoni aikana koin Hagibis-myrskyn, tai taifuunin, minkä ajaksi kaikki varoituksen saaneiden alueiden oppilaitokset suljettiin, julkiset kulkuvälineet lakkasivat liikkumasta ja asukkaita pyydettiin pysymään kotona pari päivää, sulkemaan kaikki ovet ja ikkunat ja mahdollisesti vielä suojaamaan ikkunat, sillä ne saattoivat mennä rikki. Tämä varoitus tuli jokaisen ihmisen puhelimiin tekstiviestinä. Tuuli yltyi myrskylukemiin, mikä on muuten ihan eri asia Japanissa kuin Suomessa. Se oli elämäni rajuin myrsky. Osaka selvisi säikähdyksellä ja hyvin pienin vaurioin, mutta Tokion alueella ainakin tulvi valtavasti. Lähetin tokiolaisille ystävilleni varmistusviestejä, että ovatko he kunnossa, ja onneksi he olivat.

Hagibis-myrskyn lisäksi koin muistaakseni kolme maanjäristystä, mutta muistan niistä vain yhden. Kaksi tapahtui yöllä ja olivat niin pieniä, etten ollut edes herännyt. Yksi tapahtui illalla, mutta oli sekin niin pieni, että se oli ohi ennen kuin tajusin sen alkaneen. NHK:n nettisivuilta voi seurata maanjäristysraporteista kuinka voimakkaita järistykset ovat olleet ja missä järistysten keskipisteet olivat.

Julkinen liikenne lakkaa kulkemasta aina puolen yön paikkeilla, ja alkaa taas uudestaan 5 aikaa aamulla. Siksi usein puhutaan viimeisestä ja ensimmäisestä junasta, jos ollaan oltu kaupungilla viihteellä. Taxi on aina kallista, joten en tiedä ketään vaihtaria, kuka olisi taxia Japanissa kertaakaan käyttänyt. Monesti istuimme jossain famiresussa (family restaurant), tai konbinin edustalla tai karaokessa, samalla kun odottelimme ensimmäistä junaa. Nämä kolme ovat yleensä koko yön aina auki.

Suurimpia haasteita vaihtareilla oli aina kielimuurin kanssa, joten koska minä osaan japania, näitä haasteita minulla oli varsin vähän. Toki kanjien lukemisessa oli aina vaikeuksia, mutta niistä selvisi, kun kysyi apua suoraan joltain japanilaiselta ja vain mainitsi, etten osaa lukea kanjeja. He olivat yleensä hyvin ymmärtäväisiä.

Itse en tarvinnut terveydenhuoltoa kertaakaan vaihtoni aikana, joten en tiedä kovin tarkkaan, kuinka se toimi. Kaikille vaihtareille oli pakollinen terveystarkastus, johon saatiin kattavat ohjeet ja aikataulun. Terveystarkastus tapahtui Suitan kampuksella ja sisälsi mm. pituuden ja painon mittaukset, verenpaineen mittauksen, röntgenin ja virtsanäytteen. Toiminta oli tehokasta ja eniten aikaa meni yksinkertaisesti omaa vuoroa jonottaessa.

Espanjalainen ystäväni kärsi kuitenkin pahasta nestehukasta ja jostain muusta, en tiedä yksityiskohtia, ja hän kävi OU:n koordinaattorin kanssa sairaalassa, jossa lääkäri auttoi häntä. Tilanne kuulemani mukaan eteni niin, että hän pyysi OU:n koordinaattorilta (jolle meillä oli kaikilla sähköpostiosoitteet) apua huonoon oloonsa ja tämä tuli mukaan tulkiksi ja hoitamaan lääkärikäynnin virallista puolta. Ymmärtääkseni reissu ei tullut kovin kalliiksi.

Postipakettien lähettäminen Suomesta Japaniin ja Japanista Suomeen on kallista. Äitini lähetti minulle pari pakettia, ja ne maksoivat 40-60€. Hän lähetti minulle mm. ruisleipää, Fazerin suklaata, suklaajoulukalenterin, yhden kirjan, tiskiharjan ja joululahjaksi korun. Jos lähetettävän asian paksuus menee yli 3cm, se muuttuu paketiksi ja on kallista. Paketin hinta muuttuu siis koon ja painon mukaan. Japanista Suomeen lähettäminen riippuu pääasiassa paketin painosta ja lähetystavasta. Meriteitse, eli laivalla (funabin), lähettäminen on halvinta, mutta kestää pisimpään, noin 3kk. EMS on nopein ja kallein. JP Postilta voi mennä pyytämään paperisen taulukon itselle, jossa lukee kaikki hinnat ja koot ja painot.

Opiskelijaelämä ja vapaa-aika

On maailman suurin klisee sanoa näin, mutta vietin elämäni parasta aikaa vaihdossa. Tähän olisi niin paljon asiaa, etten millään saisi kaikkea kerrotuksi.

Suurimman osan kaveriporukkaani tapasin ensimmäisen kerran USJ (Universal Studios Japan) teemapuistossa. Orientaatiossa istuin yhden britin vieressä, johon törmäsin myöhemmin yliopiston toimistossa, joka täysin ohimennen kutsui minut mukaan reissuun. Itse raahasin sitten oman suomalaisen kaverini, joka asui Kiotossa, mukaan ja tällä tavalla porukka kasvoi loppujen lopuksi yli kymmenhenkiseksi.

Sen jälkeen tämän omaksi muodostuneen kaveriporukkani suosikkiasioita olivat ehdottomasti karaoke, izakayat (japanilainen baari, jossa asiakkaat saavat istua loosseissa ja saa tilata myös pikkupurtavaa), yhteiset ruuanlaitto kekkerit kaikkina juhlapyhinä, mielenkiintoisten ravintoloiden ja kahviloiden kokeileminen, vaellusretket sekä matkustelu. Karaoke parlorit eroavat suomalaisessa karaokessa siinä, että ne ovat ns. vuokrattavia yksityishuoneita, jotka saa vuokrata porukalle muutamaksi tunniksi.  Joihin saa tilata juotavaa ja purtavaakin.

Meillä oli tapana viettää erinäisiä kekkereitä joko minun tai yhden kaverini asunnossa, sillä meillä oli isoimmat asunnot ja olohuoneet. Joka kerta järjestimme nyyttärit ja jokainen teki tai toi mukanaan syötävää ja juotavaa. Halloween, thanksgiving, joulu, synttäreitä, valentine day ainakin vietimme näin.

Osakan yliopisto myös järjesti tapahtumia, joissa kävimme vaihtelevalla aktiivisuudella. Itse otin osaa ainakin yliopiston ilmaiseen matkaan Hiroshimaan ja Miyajimaan sekä tutustumisjuhlaan ja oman maan esittelyyn Expo parkin esiintymislavalla.

Uudeksi vuodeksi matkustimme kaveriporukalla Hokkaidon Sapporoon. Työn jaon teimme niin, että kanadalainen ystäväni varasi meille mukavan airbnb:n netistä ja minä varasin meille kaikille lennot Osakan yliopiston matkailutiskiltä (kyllä OU:lla on myös oma matkailutiski auttamaan opiskelijoita matkustusasioissa). Vietimme Sapporossa kokonaisuudessaan viikon. Sapporossa kävelimme markkinoilla, vierailimme historiallisesti rekonstrukturoidussa ainu-kylässä, paikallisella suklaatehtaalla sekä Sapporon korkeimman vuoren, Moiwan, huipulla gondolan kanssa. Kävimme joka ilta onsenissa, sillä se oli aivan kadun toisella puolella airbnb:stämme. Itse olin onneni kukkuloilla, koska sain kokea vihdoin lunta talvella, sillä Osakassa lämpötila ei pudonnut +10 celsiuksen alapuolelle kertaakaan. Uuden vuoden aaton juhlimme Hokkaido Jingussa (suurin pyhättö Sapporossa) varmaan kaikkien muiden paikallisten joukossa. Ihmisiä oli ihan tuhottomasti ja liikennekin oli ohjattu kulkemaan pyhätölle ja julkisten liikennevälineiden  aikataulujakin oli pidennetty, jotta ihmismassat pääsisivät kotiin keskiyön jälkeenkin.

Hokkaidon lisäksi kävimme Kiotossa, Narassa, Kobessa ja Tokiossa. Minä kävin vielä Vietnamissa suomalaisen ystäväni kanssa, mutta sen jälkeen korona iski päälle ja muut matkasuunnitelmani muuttuivat täysin mahdottomiksi. Kotimatkani lentoliput peruttiin myös koronan takia, joten jouduin kolmeen kertaan ostamaan uudet lentoliput (ihanaa kun käyttää halpalentoyhtiöitä) ennen kuin pääsin takaisin Suomeen. Reissun jälkeen hain rahojen hyvitystä lentoyhtiöiltä ja visalta ja sain kuin sainkin rahani takaisin, toki aikamoisella viiveellä. Kannattaa siis taistella rahoistaan!

Hyödyllistä tietoa ja vinkkejä seuraaville vaihtoon lähteville

• Kun etsit ja varaat lentoja: Katso eri sivustoja! Hyviä sivustoja, joita itse olen käyttänyt, on esimerkiksi Momondo, halvatlennot.fi ja Supersaver, sekä suoraan lentoyhtiön omilta nettisivuilta, kuten Finnair. Mutta ota huomioon myös, että Finnairilla on ajoittain olemassa opiskelija/nuorisoalennus, jolloin lennon voi saada naurettavan halvalla. (Itse maksoin menomatkan lennosta 400€, kun ostin suoraan Finnairin sivulta yhdensuuntaisen lennon.)Takaisin lentäminen olikin toinen juttu, kiitos koronan.
• Handai (阪大): Japanissa Osakan yliopistosta (大阪大学) käytetään tuttavallisemmin lempinimeä Handai, joten älä ylläty!
• Netti: Kannattaa ostaa japanilainen puhelinliittymä ja netti puhelimeen etukäteen, jotta se on valmiina odottamassa sinua lentokentällä ja saat esimerkiksi Google Mapsin toimintaan. Itse käytin Mobal -nimistä palvelua: https://www.mobal.com/ Tämä toimi todella hyvin ja oli erittäin kätevä, pyöritti myös Netflixiä ongelmitta läppärilläni, kun jaoin kännykän verkon tietokoneeseeni. Toki hintava se on. Mutta japanilaiselta yritykseltä netin ostaminen on useasti vaikeaa, vaaditaan vakituinen osoite yms. muita takuita. OU tarjoaa myös avustusta netin ostamiseen, jos et aio ostaa etukäteen. HUOM. Japanissa ei ole ns. rajatonta nettiä. Siellä on sopimuksissa aina datakatto, eli kannattaa seurata omaa datan käyttöä puhelimesta, sillä jos menee rajan yli olet loppu kuun täysin ilman nettiä.
• Deodorantin ostaminen on Japanissa hyvin hankalaa – ei mahdotonta – mutta suosittelen ottamaan omat mukaan Suomesta. Japanilaiset eivät käytä deodoranttia.
• Japanin verkkovirran frekuenssi Itä-Japanissa on 50Hz ja Länsi-Japanissa 60Hz. Verkkovirran jännite puolestaan Japanissa on yleensä 100V. Suomen verkkovirran jännite on 230V, joten meidän elektroniikkalaitteitamme EI SAA kytkeä japanilaiseen verkkovirtaan ilman muuntajaa. PAITSI jos sinun elektroniikkalaitteessasi (esim. puhelimen laturi, suoristinrauta, sähköinen hammasharja yms.) lukee seuraava teksti: INPUT 100-240V- FREKUENSSI 50-60Hz. Tämä tarkoittaa, että laitteessa on oma sisäinen muuntaja, joka voi muuttaa käyttämäänsä tehoa ilmoitettujen määrien verran, eli saat käyttää suomalaista laitetta ilman erillistä muuntajaa. Tarvitset kyllä yhä adapterin. Adapterit ovat paljon halvempia ostaa Japanista elektroniikkaliikkeestä kuin Suomesta.
• Adapteri: Suomalaiset elektroniikkalaitteet tarvitsevat Cà A adapterin.
• BIC CAMERA on todella hyvä japanilainen elektroniikkaliikeketju – löytyy mitä tahansa, esimerkiksi adaptereita.
• Daiso on halpa tavarataloketju, josta saa melkein mitä tahansa paitsi ruokaa.
• Osoite: Ota ylös oma osoitteesi ja kanna sitä aina mukanasi (esim. kuva puhelimessa). Sitä tarvitaan usein, kun asioita Japanissa, ja on myös hyvä jos sinulla on mahdollisuus kirjoittaa se japaniksi papereihin.
• IRIS office (Information Room for International Students) on Osakan yliopiston toimisto, joka auttaa vaihtareita. Kannattaa aina mennä kysymään, jos jokin asia askarruttaa! Niin virallisissa papereissa, kuin japaninkielisessä postissa tai vaikka ohjeissa kuinka käydä onsenissa.
• Tatuoinnit: Jos haluat käydä onsenissa, tarkista etukäteen, että kyseiseen onseniin saa tulla tatuointien kanssa. Aika monessa tatuoinnit ovat kiellettyjä.
• IC card: Kannattaa hankkia välittömästi. Niitä voi ostaa hiukankin isommilta asemilta. IC card on melkein sama asia kuin HSL matkakortti, paitsi, että IC cardilla voit myös maksaa esimerkiksi juoma-automaateilla. Niitä ladataan samalla tavalla kuin HSL korttejakin, mutta niihin voi ladata ainoastaan rahaa, eikä ollenkaan kautta/aikaa. Eri alueilla on eri nimiset IC cardit, mutta samaa korttia voi käyttää missä päin Japania tahansa alueista piittaamatta. IC cardit eivät kata ihan kaikkia kulkuvälineitä, mutta melkein kaikki ainakin kaupungeissa kuuluvat niiden piireihin. Alla karkea listaus korteista:

 

Alueet	JR myöntämä	Muun kuin JR myöntämä
Tokio, Niigata, Sendai	Suica	Pasmo
Osaka, Kioto, Chūgoku, Hokuriku	Icoca	PiTaPa
Nagoya, Shizuoka	Toica	Manaca
Sapporo	Kitaca
Fukuoka, Kumamoto, Kagoshima, Oita, Nagasaki	Sugoca	Nimoca

 

• CO-OP card tai COOP IC card on Osakan yliopiston oma kortti, jota käyttämällä saa kaikesta, mitä kampusalueella ostaa (esim. ruokalassa ruokaa) alennusta. Siihen voi myös ladata rahaa, samalla tavalla kuin muihinkin IC cardeihin, ja sitä voi sitten käyttää maksuvälineenä kampusalueella. Se on ilmainen, mutta vaatii pantin, jonka saa takaisin, kun kortin palauttaa vaihdon päättyessä.
• Dry Ice: Japanilaisista ruokakaupoista saa ilmaiseksi kuivajäätä, jos ostat pakasteita tai jäätelöä, jotta ostoksesi pysyvät kylmänä kotiin saakka. Ole kuitenkin varovainen, kun käsittelet kuivajäätä, se ei saa koskettaa suoraan ihoa.
• Jos et osaa yhtään japania, opettele edes muutama sana. Se saa japanilaiset aina hyvälle mielelle ja hyvin avuliaiksi!
• Jos et tiedä, kysy! Kaverilta, koordinaattorilta, myyjältä, virkailijalta, tai vaikka vaihtotuutoriltasi. Kyllä joku aina auttaa!

humanistisen tiedekunnan opiskelija

Ennen lähtöä

Sain tiedon hyväksymisestä vaihto-opiskelijaksi Koben yliopistoon kesäkuun lopulla 2019 eli noin kolme kuukautta ennen opintojen alkua. Tieto tuli minulle sähköpostitse ja sen liitteenä oli hyväksymiskirjeen lisäksi myös neljä muuta liitetiedostoa, jotka sisälsivät tärkeää tietoa vaihtoon liittyen. Yksi liitteistä käsitteli kaikkea käytännön asiaa viisumin hankkimisesta, vakuutuksesta, asumisesta ja opiskelusta Koben yliopistossa sekä tärkeitä päivämääriä, jotka tulisi ottaa huomioon lentojen hankkimista suunnitellessa. Tässä pdf-tiedostossa oli myös tarkat saapumisohjeet Kansain lentokentältä Kobeen Sannomiyan päärautatieasemalle sekä hinta-arviot julkisen liikenteen lippujen lisäksi myös elämiskustannuksista kuukaudessa. Liitteenä oli myös Koben yliopiston lukuvuosikalenteri, tietoa tärkeistä rokotteista sekä saapumisilmoitus, joka piti täyttää ja palauttaa sähköpostitse elokuun 2019 loppuun mennessä. Kyseiseen saapumisilmoitukseen tuli kirjata muun muassa yhteyshenkilön tiedot hätätapauksien varalta sekä lennon tiedot, saapumisajankohta ja missä aikoo majoittua saavuttuaan Japaniin. Kaikki kanssakäyminen ja viestittely Koben yliopiston koordinaattorin kanssa oli mutkatonta ja hän osasi myös hyvin ohjeistaa ja tarvittaessa muistutella lähenevistä hakemusten deadlineista.

Alkubyrokratia vaihtokohteessa

Ennen opintojen varsinaista alkamispäivää kokoonnuimme aamutuimaan kaikkien uusien vaihto-oppilaiden ja tuutoreiden voimalla Sannomiyan (三宮) asemalle (Koben keskeisin rautatieasema), josta lähdimme tuutoriryhmissä hoitamaan byrokraattisia asioita. Menimme ensin käymään aseman lähellä olevassa rakennuksessa, missä kirjauduimme kaupungin asukkaiksi, saimme opastusta kaupungin käytännöistä (kuten roskien lajittelu, pyöräily, yms.) ja otimme yliopiston vaatiman vakuutuksen. Virasto-asioissa meni useampi tunti, sillä emme olleet toimiston ainoat asiakkaat ja meitä oli paljon, mutta pääsimme onneksi samalla hieman tutustumaan muihin vaihto-oppilaisiin, mikä sai ajan kulumaan hieman nopeammin.

Byrokratisimman osuuden jälkeen suuntasimme ilmoittautumaan asukkaiksi asuntoloihin. Siirryimme Sannomiyan asemalta Port Liner nimisellä junalla Port Islandille, jossa minun ja muiden tuutoriryhmäni jäsenten asuntola sijaitsi. Tuutorit opastivat meitä lippuautomaattien käytössä ja hankimme jokaiselle samalla myös ICOCA-magneettikortit julkisilla kulkemisen helpottamiseksi. Asuntolalle tullessa saimme täytettäväksi lomakkeita ja palautettuamme ne asuntolan työntekijöille saimme isot kirjekuoret, joissa oli huoneidemme avaimet sekä käytännön ohjeita asuntolassa asumiseen. Lisäksi saimme tuutoreilta nipun papereita, jossa oli ohjeet koululle kulkemiseen seuraavana päivänä. Kävimme kaikki viemässä tavaramme huoneisiin, minkä jälkeen tuutorit näyttivät meille vielä tien ruokakauppaan, jotta saimme ostettua perustarpeita asuntolalle. Hieman myöhemmin samana päivänä kävimme vielä muutaman oman tuutoriryhmäni jäsenen kanssa yhdessä läheisessä IKEAssa ostamassa ruokailuvälineitä ja muita asumisen kannalta hyödyllisiä tarvikkeita.

Olimme sopineet tuutoriryhmäni kanssa kulkevamme yhdessä yliopistolle ensimmäisenä päivänä, jotta löytäisimme hieman varmemmin perille. Menimme ensin asuntolalta asemalle, johon tuutorimme oli meidät aiempana päivänä saattaneet ja siitä jatkoimme Port Linerilla Sannomiyan asemalle. Sannomiyan asemalla etsiydyimme Hankyu-linjalle ja matkasimme tällä junalla Rokko Stationille (六甲駅), josta kävelimme vielä ainakin kilometrin verran Koben yliopistolle, joka sijaitsi vuoren rinteellä ja koostui neljästä eri kampuksesta (Rokkodai 1&2 ja Tsurukabuto 1&2). Suurin osa vaihto-opiskelijoiden tunneista sijoittui Rokkodai 2 ja Tsurukabuto 2-kampuksille. Port Islandilta yliopistolle kulkemiseen kului yhteensä noin 45 minuuttia.

Ensimmäisen päivän infotilaisuus pidettiin Tsurukabuto 2-kampuksella, joka sijaitsee hieman korkeammalla samaisen vuoren rinteellä. Infotilaisuudessa meille jaettiin isot, nimikoidut kirjekuoret, jotka sisälsivät opiskelijakortin, tunnukset yliopiston palveluihin kirjautumiseen sekä ison pinon papereita, joista osa oli täytettäviä lomakkeita ja osa käytännön infoa opiskeluihin liittyen. Vaihto-opiskelijoiden koordinaattori piti nimenhuudon ja esitteli samalla ryhmittäin meidän vaihto-opiskelijoiden vastuuopettajat, minkä jälkeen he sekä tuutorit esittelivät itsensä. Infotilaisuus kesti useamman tunnin ja sen aikana tuli niin paljon tärkeää tietoa opiskeluihin liittyen, että loppupäivän oli pää ihan pyörällä. Lisäksi meille kerrottiin tulevasta päivän mittaisesta ryhmämatkasta Awaji Islandille, jonka tuutorit järjestivät meille koordinaattorin avustuksella.

Samalla viikolla oli vielä toinen infotilaisuus, jossa useat eri tahojen edustajat kertoivat käytännön asioista (kuten roskien lajittelu, turvallisuus, katastrofi-info) niin Kobessa asumiseen kuin yleisesti Japanissa asumiseenkin liittyen sekä käytänteisiin erinäisissä tilanteissa. Lisäksi meille kerrottiin vaihto-opiskelusta ja sen mahdollisista vaikutuksista henkisesti, minkä ohessa meitä ohjeistettiin täyttämään terveyskysely, joka palautettiin yliopiston terveydenhoitajille terveystarkastuksen yhteydessä. Meitä muistutettiin myös ottamaan terveystarkastukseen mukaan todistus saaduista rokotteista. Tämäkin infotilaisuus kesti useamman tunnin ja sen jälkeen oli vielä tuutoreiden vetämä kampuskierros.

Asuminen

Koben yliopistolla on kolme vaihto-opiskelijoille suunnattua asuntolaa: Sumiyoshi, Kokui ja Port Island. Näistä kolmesta Sumiyoshi on kaikista lähimpänä yliopiston kampuksia, kun taas Port Island on kaikista kauimmainen. Kaikkien asuntoloiden vuokraan lisätään joka kuukausi yleistilojen maksu, mikä vaihtelee asuntoloittain sekä Port Islandin tapauksessa myös huonetyypin mukaan. Osassa asuntoloista on myös ns. sisääntulomaksu, joka maksetaan asuntolaan muuttaessa ja osassa siivousmaksu, joka maksetaan muuttaessa pois. Kaikkien asuntoloiden vuokrat maksetaan yliopiston kampuksella sijaitsevaan erilliseen toimistoon kuukausittain joko paikan päällä käteisellä tai kortilla konbinissa (convenience store), mutta jälkimmäiseen vaaditaan japanilainen pankkitili. Yleisten tilojen maksu puolestaan maksetaan kuukausittain käteisellä asuntolan toimistoon. Jokaisella asukkaalla täytyy myös olla henkilökohtainen sähkösopimus (minkä ainakin Port Islandilla henkilökunta oli hoitanut meidän puolesta) ja sähkölasku maksetaan konbiniin muistaakseni kuukausittain. Tämän lisäksi Sumiyoshin ja Kokuin asuntolat velottavat veden käytöstä, mikä lisätään vuokraan joka toinen kuukausi.

Lisätietoa Koben yliopiston asuntoloista löytyy osoitteesta:
https://www.kobe-u.ac.jp/en/campuslife/housing/accommodation.html.

Koben yliopistoon hakiessa täytyy samalla hakea paikkaa asuntolasta, mikäli ei halua yrittää itse etsiä vaihtoehtoista asumismuotoa. Itse hain ensisijaisesti Port Islandille, sillä se vaikutti omasta mielestäni viihtyisimmältä ja siellä oli haettavissa eri kokoisia huoneita. Port Islandin asuntola on myös kaikista uusin näistä kolmesta, jotka aiemmin mainitsin, joten ajattelin sen olevan myös kaikista siistein vaihtoehto. Sain tiedon asuntolapaikastani sähköpostitse syyskuun alussa 2019 eli noin kolme viikkoa ennen opintojen alkua.

Australialainen vaihto-opiskelijaystäväni kuvasi syyskuun lopulla 2019 esittelyvideon Port Islandin asuntolasta. Videon pääsee katsomaan tästä linkistä: https://www.youtube.com/watch?v=Bwhx15h8Md0.

Minun huoneeni oli D502 eli D-tyypin huone ja se sijaitsi asuntolan viidennessä ja samalla ylimmässä kerroksessa. Huoneeni oli hissiltä tullessa toinen oikealla ja suoraan sitä vastapäätä oli kerroksen yleinen tila, jossa oli myös koko kerroksen yhteiseen käyttöön tarkoitettu mikro. D-tyypin huoneet ovat kooltaan 13m² ja niissä on pieni eteinen, sänky, työpöytä, vaatenaulakko, kaksi seinäkaappia, oma wc/kylpyhuone, keittiö, parveke sekä ilmalämpöpumppu. Kylpyhuoneessa on pönttö, lavuaari ja kylpyamme sekä peili ja seinään kiinnitetty ns. kuivaustanko pyyhkeelle. Keittiösyvennyksessä puolestaan on lavuaari, yksi (induktio)keittolevy, pieni jääkaappi ja lavuaarin päällä kaksi metallista hyllyä. Huoneen ainoat ”sisäänrakennetut” säilytystilat ovat sängyn alta löytyvät vetolaatikot (2kpl), eteisen yksi hyllylevy, keittiön lavuaarin alla oleva kaappi sekä työpöydän laatikot ja sen yläpuolella olevat seinään kiinnitetyt kaapit (2kpl). Huoneen pääty on lähes kokonaan lasia parvekkeelle johtavan, lasisen liukuoven vuoksi. Parveke on avonainen ja siellä on ”kuivausteline” eli toisin sanoen kolme uloketta, jonka reikien läpi voi halutessaan omakustanteisesti pujottaa pyykkinarun.

Vaihdossa ollessani kuvasin esittelyvideon huoneestani ja sen voi käydä katsomassa täältä:
https://drive.google.com/drive/folders/1kNf7d_HD4iGMKN5fURQuf2Y1_cqGzYxS?usp=sharing

Opiskelu ja opetus

Opiskelu Koben yliopistossa oli melkoisen erilaista kuin mihin olen Helsingissä tottunut, sillä suurin osa opetuksesta oli hyvin pitkälti opettajan/luennoitsijan yksinpuhelua ja kaikki kurssi-ilmoittautumiset, muistiinpanot ja kurssipalaute tehtiin pääasiallisesti käsin. Yliopiston tarjoamien kurssien listat olivat nähtävissä netissä, mutta vaihto-opiskelijoille jaettiin tästä huolimatta orientaatiossa tulostetut versiot kaikista mahdollisista kursseista. Kurssi-ilmoittautumista ei kuitenkaan tehty netissä etukäteen, vaan kurssit valittiin ensimmäisen viikon aikana ja kirjattiin sitten orientaatiossa jaettuun lomakkeeseen. Kursseja tuli valita vähintään kuusi kappaletta yhtä viikkoa kohden, joista piti muodostua vähintään 10 tuntia opiskelua per viikko. Tämän jälkeen ilmoittautumislomake tuli hyväksyttää omalla ohjaajalla (vaihto-opiskelijoille suunnatut vastuuopettajat) ja palauttaa sen jälkeen yliopiston kansliaan (Student Affairs Section).

Kun kurssi-ilmoittautumiset oli tehty, oli opiskelijoilla viikko aikaa käydä kyseisen kurssin tunneilla ja päättää sen jälkeen, mikäli he haluavat vaihtaa tai jättää jonkin kurssin pois opintosuunnitelmastaan. Aluksi tämä käytäntö ihmetytti meitä vaihto-opiskelijoita, mutta sitten meille selitettiin, että yliopiston kurssien nimet ja kurssikuvaukset harvoin vastaavat kurssin varsinaista sisältöä, minkä vuoksi opiskelijoilla on viikon jälkeen mahdollisuus vaihtaa tai jättäytyä halutessaan pois valitsemiltaan kursseilta. Todistimme itse yhden vaihto-opiskelijaystäväni kanssa tämän kahdella kurssilla, joista toisen oli tarkoitus olla ”Comparative Study of Modern Japanese Society and Culture” ja toisen ”Modern and Contemporary Fashion”, mutta ensimmäinen lopulta käsitteli lingvistiikkaa ja toinen taidehistoriaa.

Japanissa akateeminen vuosi alkaa huhtikuussa ja päättyy seuraavan vuoden maaliskuussa. Syksyllä opintonsa aloittavat vaihto-opiskelijat tulevat siis yliopistolle kesken lukuvuoden, jolloin muun muassa harrastusryhmien jäsenrekrytoiminen ja alkukarnevaalit jäävät kokematta, mutta myös opintotarjonta on aivan eri kuin kevätlukukaudella. Vuonna 2019 syksyllä aloittaneille vaihto-opiskelijoille ei ollut kovin paljon tarjolla englanniksi opetettavia kursseja ja japaniksi opetettaville kursseille osallistuttaessa japanin kielen taitotason tuli vastata vähintään JLPT asteikon N2-tasoa. Oma tasoni ei ollut siinä vaiheessa kahden vuoden japanin opiskelun jälkeen vielä ihan niin hyvä, joten minun ja monien muiden vaihto-opiskelijoiden valittavissa olevien kurssien määrä oli hyvin rajallinen. Onneksi yliopistolla oli kuitenkin myös erillinen vuonna 2016 perustettu, englanninkielinen ohjelma ”Educational Program on Current Japan”, johon lukeutuville kursseille valtaosa vaihto-opiskelijoista loppuen lopuksi hakeutui.

Tähän aiemmin mainitsemaani erilliseen ohjelmaan kuuluvat kurssit osoittautuivat minun ja monen muun vaihto-opiskelijan suosikeiksi, sillä kurssien luennot eivät olleet usein perinteisten luentojen kaltaisia. Yksi ohjelman kursseista oli ”Food, Liquor and Society in Current Japan in Globalization”, jonka tunneilla kävi luennoimassa erilaisten ruokaan ja juomaan liittyvien yritysten edustajia, joilla oli myös usein mukanaan maistiaisia yrityksen tuotteista.

Tämän lisäksi pääsimme myös tutustumaan paikalliseen sake tislaamoon sekä vierailemaan Koben yliopiston maatilalle, jossa opimme enemmän muun muassa japanilaisesta maanviljelyksestä sekä maailmankuulusta Kobe härästä ja sen kasvatuksesta.

Yleisesti ottaen vaihto-opiskelijoille suunnatut kurssit vaikuttivat ainakin omasta mielestäni varsin helpoilta ja arvostelukaan ei usein ollut millään tavalla ankara. Lähes kaikilla kursseilla lopputyönä oli kirjoittaa 1500–2000 sanan essee englanniksi jostakin kurssilla käsitellystä aiheesta. Samaan aikaan paikallisten opintoja seuratessa ei olisi aina uskonut, että kuulumme edes samaan tiedekuntaan saatika yliopistoon. CIE:n (Center of International Education) järjestämät kielikurssit olivat kuitenkin ihan toista luokkaa, sillä näillä tunneilla opetus tapahtui pääsääntöisesti japanin kielellä ja tahti oli toisinaan hyvinkin reipas.

Yksi tavoitteistani vaihtoon lähtiessä oli päästä toimimaan paikallisten kanssa ja saada lisää japanilaisia ystäviä. Alkuun tämä tuntui hyvin hankalalta, sillä pian opintojen alettua huomasin yliopiston ja varsinkin kurssien osanottajien jakautuneen hyvin pitkälti kahtia paikallisten ja ulkomaalaisten opiskelijoiden kesken. Hyvin harvat japanilaiset opiskelijat halusivat osallistua englanniksi opetetuille kursseille ja vaihto-opiskelijoiden oli puolestaan hankala pysyä mukana japaniksi opetettavilla kursseilla, joten kanssakäyminen paikallisten kanssa rajoittui lähinnä tuutoreihin, harrasteryhmä TRUSS:n järjestämiin opiskelijatapahtumiin sekä asuntoloiden asukkaiden järjestämiin bileisiin. Tästä syystä päätin yrittää etsiä itselleni harrasteryhmän, sillä tiesin lähes kaikkien Koben yliopistossa opiskelevien kuuluvan vähintään yhteen harrasteryhmään. Olin kuullut eräältä tuutorini paikalliselta ystävältä yliopiston Apollon-kuorosta, mikä herätti mielenkiintoni, sillä olen itsekin peruskoulun aikana kuulunut kouluni kuoroon ja rakastan laulamista ylipäänsä. Niinpä eräänä päivänä otin sähköpostitse yhteyttä kuoron puheenjohtajaan ja tiedustelin mahdollisuudesta liittyä kuoroon. Kuoron puheenottaja vaikutti hämmästyneeltä saatuaan viestiä vaihto-opiskelijalta, mutta kutsui minut siitä huolimatta harjoituksiin ja sanoi, että voisimme sen jälkeen keskustella liittymisestä, mikäli olisin edelleen kiinnostunut. Samaisella viikolla osallistuin kuoron harjoituksiin ainoana ulkomaalaisena ja päädyin myös myöhemmin liittymään kuoroon, mikä oli mahdollisesti paras päätös koko puolivuotisen vaihto-opiskeluni aikana.

Kuorolla oli harjoituksia yleensä ilta-aikaan noin kaksi kertaa viikossa, jotka alkoivat aina lämmittelyllä, minkä jälkeen lauloimme yliopiston tunnuskappaleen ennen varsinaisia kuoroharjoituksia. Melko pian liittymiseni jälkeen minulle kerrottiin, että minun tulisi päättää haluanko osallistua vuotuiseen ”joulukonserttiin”, mihin hyvin lyhyen harkinnan jälkeen vastasin myöntävästi. Kuorolaiset olivat äärimmäisen kannustavia ja kaikin puolin ottivat minut lämmöllä mukaan kaikkeen kuoron toimintaan. Konsertissa oli neljä osaa, joita varten kuoro oli harjoitellut jo keväästä lähtien, mutta kaikki kuorolaiset eivät osallistuneet kaikkiin osiin. Itse päädyin loppuen lopuksi osallistumaan kolmeen neljästä osasta, joita varten minun täytyi noin kuukauden sisään opetella 16 kappaletta stemmoineen, joista kaksi oli englanniksi, kaksi latinaksi ja loput japaniksi. Konsertin lähestyessä harjoitustahti kiihtyi ja joinakin viikonloppuina meillä oli myös useita tunteja kestäviä kuoroleirejä. Parin kuukauden intensiiviset harjoittelut huipentuivat joulukuussa 2019 järjestettyyn konserttiin, jossa esiinnyimme lähes täyden konserttisalin lavalla. Myös läheisimmät vaihto-opiskelijaystäväni olivat tuolloin paikalla katsomassa esitystä. Konsertin jälkeen meillä oli vielä pari juhlavaa tapahtumaa hienon konsertin johdosta, johon osallistui kuorolaisten lisäksi myös yliopiston opettajia. Kaiken kaikkiaan upea kokemus, jota en vaihtaisi mistään hinnasta.

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville

Japani on yleisesti ottaen varsin turvallinen maa luonnonkatastrofeja lukuun ottamatta. Luonnonkatastrofejakaan ei kuitenkaan tarvitse kauheasti pelätä, sillä niihin on usein varauduttu hyvin ja vaihto-opiskelijoillekin opetetaan jo varhaisessa vaiheessa, miten missäkin tilanteessa tulee toimia. Meille tällaiset infotilaisuudet järjestettiin heti yliopisto-opintojen ensimmäisinä päivinä yliopistolla ja pian tämän jälkeen myös asuntolalla. Kobe on sijainniltaan otollisessa paikassa, sillä se sijaitsee Tyynenmeren Osakanlahden rannikolla hyvin pitkälti vuorten ympäröimänä, joten taifuunit ja tsunamit eivät yleensä yllä sinne asti tai eivät ainakaan ole yhtä tuhoisia kuin itärannikolla. Minun vaihtoni aikana Japanissa oli yksi taifuuni ensimmäisen kuukauden sisään, minkä vuoksi luennot peruttiin ja yliopisto kehotti kaikkia opiskelijoita pysymään sisätiloissa. Selvisimme kuitenkin onneksi pelkällä säikähdyksellä, sillä Kobessa taifuuni vaikutti ainoastaan erityisen voimakkaana tuulena ja sadekin oli hieman normaalia raskaampi.

Julkisilla liikkuminen Japanissa on melko hintavaa, minkä lisäksi Japanissa on monia eri raideyhtiöitä ja kaikilla julkisilla kulkuvälineillä on myös omat hinnastonsa. Tästä syystä Google Maps on kätevä apuri, sillä reitin ja aikataulujen lisäksi se näyttää myös hinta-arvion käytettävien kulkuvälineiden hinnastojen mukaisesti, jolloin halutessaan voi valita halvemman vaihtoehdon. Ainakaan Kobessa alle vuoden oleskelevat vaihto-opiskelijat eivät voi saada opiskelijahintaista julkisen liikenteen kuukausikorttia. Tästä syystä kannattaa jo heti alkuun hankkia ICOCA-magneettikortti (Tokion alueella vastaava kortti on nimeltään SUICA) ja tallettaa sinne arvoa samaan tapaan kuin HSL:n matkakortille. Tämä helpottaa kulkemista eri junayhtiöiden raiteiden välillä huomattavasti, sillä ICOCA käy maksuvälineenä suurimmalla osalla julkisista kulkuvälineistä Japanissa. ICOCA on haltijakohtainen lippu ja sen voi hankkia lippuautomaatista käsittääkseni miltä tahansa juna-asemalta Kansain alueella. Lisäksi ICOCAn voi palauttaa aseman lipunmyyntipisteisiin, kun sille ei enää ole käyttöä, jolloin kortista saa myös alussa maksetun pantin takaisin.

Kobessa Port Islandilla asuessa ICOCAn käytön sijaan tulee edullisemmaksi hankkia 3kk kausilippu Port Lineriin, minkä pystyy ostamaan Port Liner -linjan porttien ulkopuolella olevasta lippuautomaatista. Kannattaa kuitenkin muistaa, että Port Liner kausilippu on henkilökohtainen toisin kuin ICOCA. Halutessaan Port Islandilta voi myös kävellä Koben ”keskustaan” eli Sannomiyaan, missä menee aikaa keskimäärin noin puoli tuntia. Tämä on tärkeä tieto, mikäli haluaa jatkaa illanviettoa aamun pikkutunneille saakka, sillä Port Liner lopettaa liikennöinnin muistaakseni puolen yön aikaan tai viimeistään yhdeltä yöllä.

Lisäksi, mikäli haluaa matkustaa edullisemmin ympäri Japania opintojen loppumisen jälkeen, suosittelen pyytämään tuutoria tai jotain muuta hyvin japania osaavaa henkilöä seuraksi maahanmuuttovirastoon, sillä opiskelijaviisumin voi siellä saada vaihdettua turistiviisumiin JR Passia (Japan Rail Pass) varten. Itse kävin siellä ensin vaihto-opiskelijaystävän kanssa ja saimme molemmat kieltävän vastauksen hakemuksiimme, mutta olimme muilta vaihto-opiskelijoilta kuulleet sen onnistuvan, joten päätimme molemmat yrittää vielä uudelleen japanitaitoisen henkilön avustuksella ja saimme kuin saimmekin viisumistatukset vaihdettua. JR Pass on siis tarjolla ainoastaan turisteille ja se on melkoisen hintava (n. 400€/2vk), mutta jos on suunnitelmissa matkustaa paljon ja pitkiä matkoja suhteellisen lyhyessä ajassa, se on erittäin kannattava hankinta, sillä JR Pass käy myös monissa Shinkanseneissa kaupunkien sisäisten ja niiden välisten JR -linjojen lisäksi.

Daiso ja muuta sadan jenin kaupat ovat oivia aarreaittoja, mikäli haluaa tehdä huoneestaan asuntolassa helposti ja halvalla kodikkaan. Daisosta löytyy paljon kaikenlaista mihin tarpeeseen vain, itse ostin sieltä tarvikkeita muun muassa tavaroiden organisointiin ja saadakseni lisää säilytystilaa. Esimerkiksi eteiseen löytyi sieltä seinien väliin pingotettava tanko muistaakseni 200 jenillä (n. 1,50€), johon sai kätevästi vaatteita roikkumaan henkareilla. Ostin Daisosta myös työpöytäni päälle sellaisia kokoon taitettavia muovisia hyllyjä, joita voi myös laittaa toistensa päälle. Nykyään ne toimivat minulla vaatekaapissa vaatepinojen erottelijoina.

Japanissa ollessa kannattaa kokeilla mahdollisimman paljon erilaisia ruokia, sillä monet niistä ovat todella edullisia ja lisäksi mielettömän hyviä. Myös yliopiston ravintoloissa syömistä suosittelen, sillä se on edullista ja vaihtoehtoja on usein paljon. Lisäksi ainakin kaikissa Koben yliopiston ruokalassa on tarjolla teetä ja vettä ilmaiseksi (tai ainakin ruokailun yhteydessä). Kobessa suosittelen käymään Venus Bridgellä varsinkin auringonlaskun aikaan, sillä kyseinen näköalapaikka on mielettömän kaunis ja sieltä näkee lähes koko kaupungin. Auringonlaskun aikaan siitä syystä, että kaupunkimaisema näyttää hienolta illan pimetessä ja valojen syttyessä rakennuksiin. Toinen täydellinen paikka auringonlaskun ihailuun on Kobe Port Tower, mikä sijaitsee Koben satamassa. Vaihto-opiskelijat pääsevät sinne ilmaiseksi, kun hakevat yliopiston toimistosta sellaisen vihreän kortin (en muista tehtiinkö tämäkin tuutorien johdolla opintojen alkuvaiheessa). Koben satama eli Harbourland on muutenkin todella viihtyisä ja siellä on myös iso kauppakeskus, jonka elokuvateatteri on usein (varsinkin ilta-aikaan) halvempi kuin muut keskustan elokuvateatterit. Lisäksi jos kansainvälinen tunnelma ja jazz-musiikki kiinnostaa, suosittelen vierailemaan Alchemist -nimisessä baarissa, sillä siellä on usein myös livemusiikkia tarjolla. Myös jonkinlaista patikointireissua suosittelen, jos sellainen yhtään kiinnostaa, sillä Koben ympäristössä on paljon hyviä patikointireittejä.

Ilmastosta vielä sen verran, että suosittelen ottamaan vaihtoon mukaan niin vilpoista kuin lämmintäkin vaatetta sillä Japanissa on yleensä syyskuussa vielä lähes +30 astetta lämmintä ja talvella puolestaan hyvin kalsea sää, vaikkei lämpötila varsinaisesti alle nollan putoaisikaan. Kobessa talvet on yleensä todella vähälumisia ja suhteellisen leutoja, mutta helmikuussa 2020 Tokiossa ystävieni kanssa poiketessa olimme lähes koko ajan kylmissämme, sillä tuuli oli hyytävä. Toki Japanistakin saa ostettua esim. lämmintä kerrastoa ihan suhteellisen halvalla vaikkapa Uniqlosta, mutta suosittelen silti varautumaan kunnollisella talvitakilla ja muutenkin varustautumaan vaihteleviin sääolosuhteisiin.