Vaihtokertomus Universidad Nacional Autónoma de México, Meksiko, syksy 2019

Valtiotieteellisen tiedekunnan opiskelija

Opiskelin UNAMissa (Universidad Nacional Autónoma de México) syyslukukauden 2019 (elo-joulukuu). Hain ja pääsin opiskelemaan UNAMin Meridassa (Yucatanin niemimaan päääkaupunki) olevalle kampukselle interkulttuurisen kehittämisen ja johtamisen (Desarrollo y Gestión Interculturales ) ohjelmaan. Pääkampus ja suurin osa tiedekunnista sijaitsevat Mexico Cityssä. Hain ensisijaisesti juuri tälle kampukselle sen sijainnin ja opintojen sisältöjen takia. Opiskelen sosiaalipsykologiaa valtiotieteellisessä, joten kyseinen ohjelma sopi täydellisesti sivuaineeksi, sillä se yhdisti minulle jo jonkun verran tuttuja asioita, kuten yhdenvertaisuuden teemoja, aivan uuteen kulttuuriseen näkökulmaan. Suosittelenkin selaamaan jo hakuvaiheessa UNAMin eri tiedekuntia sekä eri kampuksia, sillä niitä on ympäri Meksikoa.

Palenquen Maya-pyramidi
Palenquen Maya-pyramidi
Ennen lähtöä

UNAMiin hakiessa hakuprosessi heidän päässään oli yhtä työläs, ellei jopa työläämpi, kuin Helsingin yliopistossa. Minun piti lähettää heille useita erilaisia dokumentteja kuten suosituskirje yliopistolta, kielitodistus, motivaatiokirje espanjaksi yms. Vaikka tämä byrokraattinen hakuprosessi tuntui työläältä, voin sanoa: se todellakin kannatti!

Tein hakuprosessin alkuvuodesta 2019 ja vaihtopaikka minulle varmistettiin toukokuussa. UNAMin puolelta minulle tuli ensiksi vahvistus pääsystä vaihtoon ja ohjeistuksia vaihtoon liittyen sain kesäkuussa noin 6 viikkoa ennen lähtöä. Ohjeistus sisälsi läsnäolotodistuksen (tämä kannattaa tulostaa varmuuden vuoksi maahantuloa varten; maassa saa oleskella 6kk ilman viisumia turistina, mutta joskus minulta on kysytty kyseistä paperia lentokentällä maahan tullessa) sekä kutsun vaihtareille tarkoitettuun tervetulotapahtumaan ennen virallista koulun alkua. Kyseinen tapahtuma oli kuitenkin Mexico Cityssä, joten en päässyt itse sinne paikalle. Olin tämän johdosta itse yhteydessä Meridan kampukseen ja otin selvää siitä koska minun pitäisi olla siellä paikalla. Minua ohjeistettiin vain saapumaan ennen kurssien alkua ja tulemaan paikan päälle selvittämään kurssi-ilmoittautuminen, koska kaikkia valitsemiani kursseja ei kyseisenä syksynä järjestettäisikään.

Ennen lähtöä hoidin kaikki perusasiat kuntoon eli omassa tapauksessa kämpän irtisanominen ja tavaroiden vieminen vanhempien kellariin, vakuutus, lentoliput, eri liittymien irtisanominen/tauolle laittaminen yms. Lisäksi etsin ja liityin muutamiin Meridan asuntoryhmiin Facebookissa (Renta de casas Merida, Roomies Merida etc.). Koska olin ollut jo aikaisemmin vaihdossa Meksikossa, tiesin, että asuntomarkkinat ovat todella hyvät ja vuokra-asuntoja löytää nopeastikin paikan päältä. Lisäksi tiesin, että asunto kannattaa aina käydä katsomassa itse, jotta saa oikean kuvan asunnosta. Näin ollen jätin asunnon etsinnän ja hankinnan vasta paikanpäälle ja varasin itselleni hostellin ensimmäisiksi päiviksi.

Asuminen

 Asuntomarkkinat ovat lähtökohtaisesti Meksikossa todella hyvät ja joustavat. Asuntoja siis on tarjolla vuokralle paljon ja muuttamaan pääsee yleensä lyhyellä varotusajalla (jopa samana päivänä!). Asuntoja kannattaa etsiä ensisijaisesti Facebookista ja netistä. Kannattaa vaan etsiä eri ryhmiä asumiseen liittyvillä sanoilla ja liittyä niihin. Sieltä voi sitten selailla ilmoituksia. Samalla saa hyvän kuvan myös alueen hintatasosta.

Meksikossa toimii erilaisia vaihtarijärjestöjä/yrityksiä, jotka vuokraavat huoneita kimppakämpistä ja järjestävät matkoja ja bileitä vaihtareille. Integrate on yksi näistä järjestöistä, joka toimii eripuolilla Meksikoa. Meridassa toimi lisäksi Mexplorando. Muualla saattaa toimia myös Hang Out Mexico. Periaatteessa kaikki nämä järjestöt toimivat samalla tavalla ja tarjoavat samoja palveluita. Kyseisten organisaatioiden tarjoamat asunnot ovat kuitenkin markkinahintoihin nähden kalliimpia, mutta toisaalta asunnot ovat yleensä isoja ja niissä kämppisporukka koostuu juurikin vaihtareista. Näissä kämpissä niitä vuokraava organisaatio saattaa myös järjestää bileitä tai etkoja, joihin ovat tervetulleita kaikki vaihtarit. Vaikka heidän asuntonsa eivät kiinnostaisikaan, kannattaa heihin olla yhteydessä sillä yliopistot eivät itsessään järjestä paljoa koulun ulkopuolista toimintaa, joten nämä organisaatiot ovat suosittuja kaikkien vaihtareiden keskuudessa ja niiden kautta on helppo tutustua uusiin ihmisiin.

Etsin asunnon paikanpäältä ja ensimmäisellä viikolla käytinkin paljon aikaa selailemalla fb:n eri ryhmiä ja nettisivuja etsien sopivaa kalustettua asuntoa. Kontaktoin useita eri vuokranantajia ja kävin katsomassa varmaan noin 10 asuntoa. Päädyin lopuilta hyvämaineiselle alueelle isoon taloon, jossa oli isot asuinhuoneet omalla suihkulla ja vessalla varustettuna 10 henkilölle sekä uima-allas(!) pihalla. Vuokrani oli 6000MXN eli tuohon aikaan olevalla kurssilla noin 300e. Vuokra oli paikalliseen hintatasoon todella korkea, sillä kyseisellä summalla, ja myös halvemmallakin, voisi Meksikossa vuokrata kokonaisen asunnon itselleen. Olin kuitenkin valmis maksamaan tämän vuokran, koska kyseinen asunto täytti kaikki odotukseni (joita minulla oli melkoinen lista). Lähtökohtaisesti kuitenkin huoneen saa vuokrattua jopa 1000MXN kuukaudessa, jos haluaa asua vaatimattomammin. Asuntoja löytyy siis laidasta laitaan niin hinta- kuin laatutasolla, joten kannattaa vaan ottaa yhteyttä eri tahoihin ja käydä katselemassa eri vaihtoehtoja ja eri alueita, jotta löytää sen omalle budjetilleen ja mielelleen sopivimman vaihtoehdon!

Opiskelu ja opetus

Päästyäni paikalle Meridaan kävin koulullani tapaamassa ohjelman koordinaattoria, joka antoi minulle eri vuosikurssien syksyn opintojen aikataulut ja kurssikuvaukset. Sain itse valita kaikista syksyllä menevistä kursseista minua eniten kiinnostavat kurssit, koska etukäteen suunnittelemani opintosuunnitelmani ei toiminutkaan enää. Päädyin valitsemaan kolmannen vuoden opiskelijoiden kursseja, jotka olivat valinnaisia tai syventäviä kursseja. Kurssien mielenkiintoisuuden lisäksi pohdin myös kurssiaikatauluja ja sain tehtyä itselleni lukujärjestyksen, jossa minulla oli luentoja maanantaista keskiviikkoon. Otin 4 kurssia, jotka olivat laajuudeltaan 6 opintopistettä per kurssi. Luennot olivat 3-4h pituisia.

Opiskelin kurssit (vapaasti käännettynä): Rauhan ja väkivallattomuuden kulttuuri, Interkulttuurinen viestintä ja medianhallinta monimuotoisuuden lisäämiseksi, Interkulttuurinen sovittelu, Välineet interkulttuuriseen johtamiseen ja kehitykseen. Kurssit olivat supermielenkiintoisia ja opettajat olivat todella inspiroivia ja ammattimaisia. Suurimmalle osalle käsiteltävät aiheet olivat jollain tavalla henkilökohtaisia ja heillä oli paljon kerrottavaa ja annettavaa käsiteltäviin aiheisiin. Koin itse opiskelun todella inspiroivaksi ja uusia näkökulmia maailmaan avaavaksi.

Luentojen sisältö riippui paljolti kurssin vetäjästä. Osa luennoista oli todella interaktiivisia ja niillä tehtiin paljon ryhmäharjoituksia tai keskusteltiin paljon yhdessä. Toisilla kursseilla taas kurssin vetäjät pitäytyivät traditionaalisemmassa luentomaisessa struktuurissa. Kurssien koot olivat pieniä (5-20 opiskelijaa), joten kursseilla oli myös todella helppoa tutustua muihin opiskelijoihin. Yllätyksekseni olin ainoa sekä ensimmäinen ulkomailta tullut vaihtari kyseiselle kampukselle. Näin ollen opettajat ja oppilaat ottivat minut mielenkiinnolla vastaan.

UNAMin rakennus Meridassa
UNAMin rakennus Meridassa

Luennoille piti usein, muttei aina, lukea jokin artikkeli tai joskus jopa kokonainen kirja. Kielen takia tämä tuntui aluksi hieman stressaavalta, mutta kaikki opettajat kuitenkin ymmärsivät, ettei espanja ole äidinkieleni eivätkä odottaneet minulta niin paljoa kontribuutiota keskusteluihin tunneilla eivätkä myöskään asettaneet minua vaikeisiin tilanteisiin. Arviointi perustui suurimmaksi osaksi lukukauden lopuksi palautettaviin esseisiin. Lukukauden aikana opiskelu olikin siis todella rentoa, mutta viimeiset viikot kuluivat kirjoitellen espanjan kielisiä akateemisia n. 5 sivun esseitä. Tästä kuitenkin selvisi, kun oli lukenut artikkeleita ja kirjoja espanjan kielellä lukukauden aikana. Lisäksi oli todella palkitsevaa huomata, kun oma espanja oli jo sillä tasolla, että akateeminen tekstintuotanto alkoi luistaa!

Uskon, että opiskelu voi erota merkittävästi eri kampuksilla, eri tutkinto-ohjelmissa ja eri opettajien vetämillä kursseilla UNAMissa. Tämä kannattaa pitää mielessä opintoja valitessa ja mahdollisuuksien mukaan pyrkiä etsimään kurssien sisältökuvaus UNAMin sivuilta tai kysyä vaikka paikallisilta opiskelijoilta suosituksia ja kokemuksia!

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville

Perusjutuista hyödyllistä on tosiaan tietää, että Meksikoon ei tarvitse viisumia alle 180 päivän oleskeluun eikä opiskeluun itsessään. Hyödyllistä on kuitenkin varmuuden vuoksi tulostaa UNAMilta saatava todistus opinnoista, jonka voit tarvittaessa näyttää maahantulossa, jos sitä erikseen kysytään. Omalla kohdallani sitä kerran kysyttiin, kun kerroin tulevani maahan opiskelemaan. Maahan tullessa saa pienen leimatun paperisen maassaololapun, jota kannattaa pitää mukana matkustaessa maan sisällä ja säilyttää se maasta poistumiseen asti. Maasta poistuessa kyseinen lappu annetaan takaisin ja siitä katsotaan maassa vietetty aika. Jos ajan ylittää tai lapun hävittää, niin joutuu maksamaan pienen sakon lentokentällä.

Vaihtoon lähtiessä kannattaa hankkia matkavakuutus. UNAMilla oli käsittääkseni jonkinlainen perusterveydenhuolto opiskelijoillensa, mutta en osaa sanoa oliko palvelu käytössä myös vaihtareille. Itse en sitä käyttänyt tai selvittänyt sen kummemmin siihen liittyviä yksityiskohtia. Opiskelukavereideni mukaan jonot ovat pitkiä ja ajansaaminen hankalaa sitä kautta. Vakuutuksen kanssa lääkärissä käyminen on helppoa ja hoitoon pääsee heti ilman ongelmia. Yleensä se korvaa myös lääkärin määräämät lääkkeet, joita lääkärit tuntuvat määräävään suurempia määriä kuin suomessa yleensä.

Usein Meksikon yhteydessä puhutaan maan turvallisuuteen liittyvistä asioista. Turvallisuus on tärkeä asia, joka pitää pitää mielessä niin Meksikossa kuin myös ihan Euroopassa matkustaessa. Perus maalaisjärjellä pärjää yleensä varsin hyvin. Arvotavaroista kannattaa pitää siis huolta, eikä niitä kannata sen kummemmin pitää näyttävästi esillä kaduilla kulkiessa. Lähtökohtaisesti pimeällä ei kannata kulkea yksin syrjäisillä tai tyhjillä kaduilla. Uber/Didi/Indriver ovat suosittuja taksipalveluita, jotka ovat halpoja ja helppoja käyttää. Muutamien kilometrien matkan hinnaksi tulee keskimäärin alle 2e. Ainakin Uberilla on lisäksi mahdollisuus lähettää oma sijainti kaverille seurattavaksi kyydin ajaksi. Tätä ominaisuutta suositellaan erityisesti naisten käytettäväksi iltaisin yksin matkustaessa.

Lähtökohtaisesti turvallisuuteen liittyen naisten kannattaa ottaa huomioon nimenomaan illalla yksin liikkumiseen liittyvät riskit, mutta tämä ei tarkoita kuitenkaan sitä, etteikö yksin voisi ikinä liikkua esim. Uberilla. Meksiko on iso maa ja turvallisuuteen liittyvissä asioissa kannattaa asiat suhteuttaa Meksikon kokoon ja asukaslukuun. Perusvarovainen kannattaa olla ja pitää maalaisjärjestä kiinni, mutta ei kannata kuitenkaan liikaa stressata tai pelätä. Itse jätin esimerkiksi kalliimman omaisuuden ottamatta mukaan ja sen sijaan valitsin mukaan tavaraa, jonka olisin huonoimmassa skenaariossa valmis menettämään, jos jotain ikävää kävisi. Näin ollen minun ei tarvinnut huolehtia tai stressata liikaa omaisuuteni puolesta, vaan pystyin keskittymään nauttimaan täysin matkustamisesta tässä upeassa maassa!

Yleinen hintataso on Meksikossa todella matala ja melko pienellä budjetilla pystyy elämään melkoista luksuselämää. Katuravintoloissa paikallisella ruoalla, kuten tacoilla, mahan saa täyteen ihan muutamalla eurolla. Hienommassa ravintolassa lasku jää helposti 10 euroon tai alle. Leffaan pääsee muutamalla eurolla ja kahviloissa aikaa voi viettää nautiskellen muutaman euron erikoiskahveja. Matkustaminen on myös halpaa, sillä hostellit ja airbnb:t maksavat yleensä n. 10e/yö/henkilö. Halvempia vaihtoehtoja löytyy myös helposti eri osavaltioista ja alueilta. Matkustaessa kaupungin sisällä julkinen liikenne maksaa muutamia kymmeniä senttejä. Maan sisäisessä liikenteessä suosittuja ovat pitkänmatkan bussit, joiden hinnat vaihtelevat suuresti. Osa bussiyhtiöistä on melko kalliita, mutta kyseessä on silloin usein luksusbussit, joissa kaikilla on mm. oma näyttö, josta voi valita leffan katsottavaksi ja lisäksi saattaa saada eväät bussimatkaksi. Pitkänmatkan bussien hinnat vaihtelevatkin alueesta riippuen ihan muutamista euroista useisiin kymmeniin euroihin. Kannattaa googlailla eri yrityksiä sekä kysellä paikallisilta eri vaihtoehdoista, sillä halvemmilla yrityksillä ei ole välttämättä omia nettisivuja.

Viimeisenä ja yhtenä tärkeimpänä asiana, josta kannattaa Meksikossa ottaa kaikki irti, on maan kulttuuri ja erityisesti ruokakulttuuri! Meksiko on älyttömän kaunis maa kaikin puolin ja ihmiset ovat super ystävällisiä ja mukavia. Ystäviä on helppo saada ja uusiin ihmisiin voi tutustua missä vain. Ruokakulttuuri on älyttömän laaja, sillä jokaisella osavaltiolla ja alueella on omia perinneruokiaan. Paikallisilta kannattaa rohkeasti kysellä erilaisia suosituksia. Varsinkin aluksi ruokalistojen sisältöjen hahmottaminen saattaa tuntua mahdottomalta tehtävältä, joten paikallisista kavereista on jo heti alussa suurta apua, kun he voivat selittää ruokien eroavaisuuksia. Kokeilla kannattaa erityisesti erilaisia tacoja, quesadilloja, tamaleseja, horchataa…. Listaa voisi jatkaa vaikka kuinka! Ruokakulttuuri on melko lihapainotteista, mutta vegevaihtoehtoja tarjoavia ravintoloita on kuitenkin melko helppo löytää. Kaktus eli nopal on esimerkki yhdestä paikallisesta vegevaihtoehdosta, jota kannattaa ehdottomasti testata.

Chilaquiles
Chilaquiles

Lopuksi vielä onnittelut, jos olet päässyt Meksikoon vaihtoon, ajastasi siellä tulee varmasti ikimuistoinen! Jos taas olet vielä pohtimassa hakemista, niin voin kaksi kertaa siellä vaihdossa käyneenä ehdottomasti suositella hakemaan Meksikoon, sillä siihen valintaan ei voi todellakaan pettyä!

Vaihtokertomus Universidad de los Andes, Kolumbia, kevät 2020

Valtiotieteellisen tiedekunnan opiskelija

Ennen lähtöä

Varmistus Universidad de Los Andesin puolelta tuli vasta myöhään marraskuussa, mutta olin riskillä ostanut jo menolipun aikaisemmin. Ajattelin, että vaikka vaihto jostain syystä peruuntuisi, voisin viettää kuukauden muuten vain Kolumbiassa, mahdollisesti tehden verkkokursseja. Kun ilmoitus vihdoin tuli, tuli myös helpotus ja hienoinen jännitys. Itselläni oli jo keltakuumerokote aikaisemmasta matkasta, mutta sitä suositellaan Kolumbiaan lähteville. Bogotassa ei esiinny keltakuumetta, mutta jos aikoo seikkailla rannikolla tai viidakoissa, se kannattaa ottaa. Kuulin tosin myös edellisen vuoden Kolumbian vaihtarilta, että keltakuumerokotteen saa ilmaiseksi lentokentältä Kolumbiaan saavuttaessa. Rokoteasiat kannattaa kuitenkin tarkistaa YTHS:stä. Jo ennen lähtöä kannattaa myös liittyä kohdeyliopiston Fb-ryhmään, ainakin UniAndesilla oli hyödyllistä tietoa ja esimerkiksi ilmoituksia vuokrattavista asunnoista. Vakuutus kannattaa muistaa hoitaa kuntoon ennen lähtöä. Voi myös olla oman mielenrauhan vuoksi kivampi ottaa lento, joka ei saavu yöllä.

Vuoristonäkymä Kolumbiasta

Alkubyrokratia vaihtokohteessa 


Saavuin Kolumbiaan tammikuun 4. päivä, eli pari viikkoa ennen kuin kurssit ja orientaatio alkoi. Tämä oli mielestäni hyvä liike, sillä vuoristoilmaan ja aikaeroon tottumiseen menee aikaa. Yliopiston puolelta ei ollut kovinkaan kummoista byrokratiaa, kerran taisin joutua käymään toimistolla hakemassa kulkulätkän, jolla pääsee yliopistolla liikkumaan. Kaikki sujui mielestäni kivuttomasti ja UniAndesin vaihtokoordinoija oli aina avulias.

Asuminen

Olin pohtinut erilaisia vaihtoehtoja jo useamman kuukauden ajan ennen Kolumbiaan lähtöä. Lopuksi päädyin ratkaisuun, jossa vuokrasin Airbnb:n kautta paikan koko ajalle. Tämä kustansi noin 250e kuussa (meitä oli kaksi, eli yhteensä 500), aivan yliopiston vierestä. Halvemmalla pääsee varmasti, kun vuokraa yksityiseltä. Voi kuitenkin olla ihan varteenotettava vaihtoehto esimerkiksi ottaa Airbnb ensimmäiselle kuukaudelle, jonka aikana etsii toisen paikan. Olin harkinnut myös Uniandesin opiskelijamajoitusta, mutta suositusten perusteella päädyin jättämään väliin. Siitä voi lukea kokemuksia esimerkiksi viime vuoden Kolumbian tuutorin vaihtokertomuksesta. Joka tapauksessa, kannattaa valita asumispaikka läheltä yliopistoa, sillä julkiset toimivat hitaasti ja ovat usein aivan täynnä. Suosittelen kävelyetäisyyttä.

Opiskelu ja opetus 


UniAndesilla opetus oli laadukasta ja professorit innostuneita.

UniAndes kampus

Suomeen verrattuna meininki on aavistuksen verran holhoavampaa ja esimerkiksi läsnäolopakot olivat sangen tiukkoja. Toki opiskelijat ovat myös piirun verran nuorempia kuin Suomessa, jotkut fuksit jopa 16-vuotiaita. Kurssit valittiin Uniandesin nettialustalla, joskin kurssien kuvaukset olivat ajoittain aika vähäisiä. Kannattaa siis valita useampi kurssi kuin aikoo käydä, näin pääsee makustelemaan ensin ja päättämään sitten. Suoritin itse lopulta 3 kurssia ja espanjan kielikurssin, jotka vastasivat Suomessa 24 noppaa. Työmäärä oli verrattavissa HY:n työmäärään.

Mitä tulee kurssien arvosteluun, sain kursseista aika lailla samaa arvosanaa kuin Suomessaki n. Helpottavana seikkana todettakoon, että kun opintopisteet hyväksiluetaan Suomessa, ne arvostellaan asteikolla hyväksytty/hylätty. Itse asiassa, CoVid-19 tilanteen takia, myös UniAndesilla kaikki kurssit olivat asteikolla hyväksytty/hylätty. Otin itse kaikki kurssit espanjaksi ja suosittelen kyllä sitä muillekin, sillä vaikka en ollut ennen akateemista tekstiä pahemmin lukenut espanjaksi, niin nopeasti siinä oppi. Esseet ja jopa tentit sai usein myöskin kirjoittaa englanniksi, jos halusi. Näin ainakin politiikan tutkimuksen kursseilla.

Yliopisto tarjosi myös huikean määrän erilaisia urheilukursseja ja avoimia tunteja. Tässä kannattaa olla tarkkana, sillä suositut kurssit varataan minuuteissa loppuun, kun kurssien valitseminen aukeaa. Suosittelen erityisesti salsa & bachata kursseja ja tunteja, jos CoVid-19 tilanne ne sallivat.

Hyödyllistä tietoa
Bogota katunäkymä

Hintataso on Kolumbiassa reilusti Suomea alempana. Kuitenkin myös vähän erikoisempia ruoka-aineita voi olla vähän vaikeaa löytää, eli sellaisia voi tietysti tuoda. Muutenkin kannattaa tosiaan tuoda jotain suomalaisia herkkuja, joita voi sitten lukuvuosittain järjestettävässä vaihtareiden potluck-tapahtumassa tarjoilla (tein itse ruisleipää ja munavoita, joka oli menestys).

Turvallisuudesta sen verran että vaikka sukulaiset ovat varmasti jo ehtineet pelotella, niin Bogotassa on kyllä turvallista, jos pitää itsestään huolen. Pimeällä kannattaa kuitenkin pysytellä ryhmissä, tutuilla paikoilla ja kännykkä pitää taskussa kadulla. Esimerkiksi sellaista tapahtuu, että puhuessasi puhelimessa, vaikka bussin sisällä, puhelin napataan ikkunasta. Yksi vaihtari onnistui peräti menettää kaksi kännykkää jossain bailussa. Jos kuitenkin pitää huolellisesti tavarat piilossa ja repun hallussa, niin ei ole hätää. Jos mikään huolettaa, kannattaa ehdottomasti kysyä tuutoreilta.

Kännykkä muuten pitää rekisteröidä kuukauden kuluessa saapumisesta ja liittymällä on väliä. Claro on kuuleman mukaan helppo rekisteröidä mutta Movistar, joka tuli valittua ilman parempaa tietoa, oli aikamoista ramppaamista toimistolla ja lomakkeiden täyttelyä. Kerran myös puhelin blokattiin viikoksi heidän virheestään.

Hanavesi Bogotassa on juotavaa, vaikka ei kovin maukasta. Taksi lentokentältä keskustaan on noin 30 000 pesoa, kannattaa ottaa virallinen lentokenttätaksi. Uber tai Beat ovat hyvä vaihtoehto illanvietoissa yms., sillä takseissa tapahtuu paljon vedättämistä.

Koronaan liittyen

Minulle kävi vaihdossa tosiaan niin että noin puolessa välissä vaihtoa kaikki kurssit siirtyivät kokonaan etätyöhön ja myös liikuntakurssit ja -tunnit peruttiin. Etätyöt sujuivat hyvin ja myös kaikki kokeet muutettiin loppuessee tyyppisiksi ratkaisuiksi, joten sinänsä kurssit sain kyllä suoritettua helposti loppuun. Toivottavasti näin ei ole seuraavilla!

Vaihtokertomus, University of Namibia (UNAM), kevät 2020

Valtiotieteellisen tiedekunnan opiskelija

Sain tietää pääsystäni vaihtoon Namibiaan maaliskuussa 2019. Namibia oli ykköskohteeni sekä yksi pitkäaikaisimmista haaveistani! Vaikka kokemus oli erilainen kuin ajattelin, oli viime kevät mitä uskomattomin ja mahtavin kokemus.

Two Nambian students jumping with joy

Ennen lähtöä

Ennen lähtöä minua huoletti eniten viisumin hakeminen ja siihen tarvittavien dokumenttien kasaan saaminen. Namibian yliopistosta saimme virallisen hyväksymistodistuksen vasta muutamia viikkoja ennen lähtöä, joten loppuen lopuksi hain viisumia vasta paikan päällä. Tämä onnistui, mutta suosittelisin silti ehdottomasti viisumin hankkimista Suomen puolella jos mahdollista, ja hyväksymistodistuksen pyytämistä/vaatimista hyvissä ajoin. Namibiassa byrokratiakoneisto on hitusen hitaampi, minkä vuoksi saimme viettää usean päivän paikallisessa sisäasiainministeriössä jonottamassa…

Lisäksi suosittelen pikaista ajanvarausta YTHS:ltä, jotta saatte viisumia varten vaadittavan terveystodistuksen sekä mahdolliset rokotteet hankittua ajoissa. Tämä todella kannattaa tehdä jo pian, sillä vapaita aikoja ei välttämättä saa ihan parin viikon sisään.

Matkavakuutuksia kannattaa kilpailuttaa, sillä terveydenhoitokulut kattavan vakuutuksen hankkiminen on pakollista. Itse hankin myös omaisuuden kattavan vakuutuksen, sillä otin mukaan kannettavan tietokoneeni sekä järjestelmäkamerani.

 

Alkubyrokratia yliopistolla

Alkubyrokratiasta selviäminen Namibian yliopistolla on hyvää kärsivällisyyden kehittämistä. Suosittelisin kuitenkin kurssien valitsemista etukäteen, jotta rekisteröityminen on mahdollisimman mutkatonta. Lisäksi vaihtokoordinaattorinne Aune Sam on maailman tehokkain ja avuliaisin ihminen, joten hänen puoleensa kannattaa kääntyä. Itse jonotin muiden joukossa kymmeniä tunteja rekisteröitymään kursseille, kun taas vaihto-opiskelijakolleegani olivat rouva Samin johdolla menneet suoraan rekisteröitymiseen ilman jonotuksia. Kaiken kaikkiaan suosittelen kaikkien mieleentulevien kysymysten kysymistä häneltä sekä opiskelijatuutoreilta. Kaikki ovat erittäin avuliaita, kun uskaltaa kysyä!

Asuminen

Namibian yliopistossa vaihto-opiskelijat ovat perinteisesti asuneet kampuksella. Mielestäni tämä on hyvä, sillä näin vaihtarit pääsevät parhaalla mahdollisilla tavalla tutustumaan muihin opiskelijoihin sekä kampuselämään. Tämä myös helpottaa lähtöä, kun ei tarvitse etsiä asuntoa. Kampukselta pääsee helposti taksilla keskustaan tai minne ikinä halajaa, eikä taksilla kulkeminen ole kallista.

Vaihtarit saavat omat huoneet, joissa on sänky, pöytä ja jonkilainen lipasto ja kaappi. Vessat ja suihkut ovat yhteiset. Kampuksella tarjotaan päivittäin aamupala, ja erilaista syömistä saa ostettua kioskeilta. Iso haaste on kuitenkin se, ettei kunnollista keittiötä ole. Itse päädyin hankkimaan toisen vaihtarin kanssa keittölevyt sekä vedenkeittimen. Kavereiden jääkaappeihin sai laitettua kylmätuotteita, jos niitä tahtoi. (Minulla on kaikki ostamamme keittiötarvikkeet kampuksella ystävän huoneessa säilössä, joten voidaan sumplia niin, että tulevat vaihtarit saavat ne käyttöönsä).

Opinnot

Itse opiskelin politiikan tutkimusta, ja sain vaihtoni aikana opiskella erittäin mielenkiintoisia aiheita paikalliseen politiikkaan liittyen. Opiskelin muun muassa Eteläisen Afrikan poliittista taloutta ja Afrikkalaistaista valtiokäsitystä. Omakohtaisella kokemuksella kehotan tuleviakin vaihtareita valitsemaan kursseja, jotka keskittyvät paikallisten näkökulmien tutkimiseen.

UNAM:s library during the evening light
UNAM:s library

Kurssien vaatimustaso ja laatu vaihteli paljon. Itselleni sattui melko työläät kurssit, jotka vaativat lukemista lähes päivittäin. Kuulin kuitenkin ystäviltäni, että joidenkin kurssien opettajat eivät edes ilmesty paikalle luennoille kuin satunnaisesti. Suurin osa opettajista/professoreista olivat kuitenkin erittäin päteviä ja inspiroivia. Opetustyyli oli suhteellisen samanlaista kuin Helsingin yliopistossa, vaikka joidenkin kurssien kohdalla luennoitsijalla oli erittäin voimakas auktoriteetti ja asema suhteessa opiskelijaan, mihin tottuminen oli jokseenkin haastavaa suomalaiselle opiskelijalle.

 

Opiskelijaelämä ja vapaa-aika

Yliopisto tarjoaa laajan kattauksen erilaista harrastustoimintaa. Yliopistolla on esimerkiksi kuoro, rugby-joukkue, jalkapallojoukkue, nyrkkeilytiimi, lentopallojoukkue… Itse menin nyrkkeilytiimiin, mikä oli ihan super hauskaa! Sain tiimistä paljon uusia kavereita sekä mahtavan harrastuksen, jonka kautta oli mahdollista myös osallistua erilaisiin tapahtumiin. Treenit olivat aamuin illoin, ja niihin sia osallistua kun oli aikaa.

Muuten vapaa-ajalla teimme retkiä, kävimme kaupungilla, paikallisissa baareissa ja ravintoloissa, hengasimme kampuksella, lenkkeilimme, kokkasimme…  Namibiassa on myös älyttömän kaunis luonto ja lukuisia mahdollisuuksia tehdä erilaisia viikonloppureissuja!

Turvallisuus

Itse koin Windhoekin ja Namibian yleisesti ottaen turvalliseksi. Tietenkin varovaisuudesta ja valppaudesta kannattaa pitää huoli koko ajan. Ryöstöt ja taskuvarkaudet ovat varsinkin Windhoekissa melko yleisiä, minkä takia omaisuutta ei kannata jättää minnekään valvomatta. Yksin ei kannata liikkua, ja pimeän aikaan kannattaa olla erityisen valpas.

Hintataso

Namibian valuutta on namibian dollari, joka on sidottu Etelä-Afrikan randiin. Yleisesti ottaen hintataso on melko matala. Kuitenkin esimerkiksi jotkut hygieniatuotteet, vihannekset, hedelmät sekä vaatteet ovat monissa kaupoissa lähes Suomen hinnoissa. Viime kevään aikana vaihtokurssissa oli koronan takia merkittäviä heilahteluita, joten siihenkin kannattaa varautua. Etelä-Afrikan tapahtumat heijastuvat monessa suhteessa Namibiaan, joten muutenkin kannattaa seurailla alueellisia tiedotuskanavia ja pysyä kartalla Etelä-Afrikan ja muutenkin Eteläisen Afrikan tapahtumista.

Muuta

Namibiassa syödään paljon lihaa. Lähdin vaihtoon vegaanina ja tulin takaisin kuukausia maitotuotteita sekä jonkin verran lihaa syöneenä. Liha ja siihen liittyvä Kapana -spice ovat iso osa paikallista kulttuuria. Varsinkin kampukselta on haastavaa saada kasvisruokaa, eikä paikallisten ruokakauppojen hyllyiltä löydy tofua tai muita lihankorvikkeita. Papuja kuitenkin löytyy, ja on muutamia kauppaketjuja, joiden valikoimasta löytyy laajemmin vihanneksia ja muun muassa erilaisia täysjyvä- ja vegaanituotteita.

Vaihtokertomus, Nova SBE, Portugali, kevät 2019

Valtiotieteellisen tiedekunnan opiskelija

Ennen lähtöä

Sain hyväksymiskirjeen Nova Sbe:ltä, jonka mukana tuli kattavat ohjeet sekä tietopaketti, kuinka toimia ennen kouluun saapumista. He linkkasivat minut myös Facebook-ryhmiin, jossa jaettiin informaatiota koulusta, asumisesta sekä yleisesti Lissabonista, Carcavelosista (paikka jossa kampus sijaitsee) sekä Portugalista. Lisäksi minulle nimettiin niin kutsuttu Nova SBE kaveri, eli opiskelija, joka otti minuun yhteyttä Facebookin välityksellä ja kertoi auttavansa minua asiassa kuin asiassa ja näin hän tekikin. Hoidin itselleni myös kattavan matkavakuutuksen, tapaturmavakuutuksen sekä eurooppalaisen sairaanhoitokortin kelalta. Lisäksi otin mukaan varmuuden vuoksi kopion passistani, toki myös itse passin.

Ensimmäisiä asioita mitä koulussa piti tehdä oli hakea opiskelijakortti. Tämä tehtiin meille todella helpoksi. Nova SBE:n kampuksella oli Welcoming Day, jossa meitä ohjeistettiin hyvin tarkasti, kuinka hankkia opiskelijakortti, matkustuskortti (eli julkisen liikenteen matkakortti junaan ja busseihin) sekä kuinka käyttää kirjastoa ja muita palveluita kuten terveydenhuoltoa, jota koulu myös tarjosi. Tämän päivän aikana meidät myös jaettiin ryhmiin ja kampus esiteltiin meille perusteellisesti pienryhmissä, jossa myös alkoi uusiin ihmisiin tutustuminen.

Asuminen

Lissabonissa ei pitänyt ilmoittautua kaupungin asukkaaksi. Kotona tein tietenkin muuttoilmoituksen ja vaihdoin osoitteeni Carcavelosin osoitteeseeni. Suurin ja vaikein päätös mielestäni oli, että päätänkö muuttaa Lissabonin keskustaan vaiko Carcavelosiin, joka sijaitsee 25 minuutin junamatkan päässä Lissabonin keskustasta. Kampus sijaitsee Carcavelosin kaunista hiekkarantaa vastapäätä. Itse päätin kuitenkin säästää matkustelussa aikaa, joten muutin Carcavelosiin. Löysin asuntoni Facebook ryhmästä. Tämä oli todella yksinkertaista, helppoa ja turvallista. Asuin asunnossa, jonka jaon kolmen muun opiskelijan kanssa. Heistä kaikista tulivat todella hyviä ystäviä ja kimppa-asuminen oli täydellinen ratkaisu, sillä en omannut ystäviä Portugalissa ennestään. Myöskin vuokrakustannuksen ovat halvempia jos asuu kimppakämpässä. Vuokrani oli 450e/kk sisältäen laskut. Liikkuminen Lissaboniin on helppoa Carcavelosista, se on junalinja joka kulkee Lissabon-Carcavelos Ja Carcavelos-Lissabon väliä noin 3-6 kertaa tunnissa melkein vuorokauden ympäri. Jos halusin palata kotiin yö aikaan niin jaon taksin ja uberin ystävien kanssa.

Hintataso Portugalissa on huomattavasti edullisempi, kuin Suomessa etenkin ravintolassa syöminen tai baarissa oluen juominen. Ruokakaupat ovat hieman edullisempia ja tuotteetkin ovat melko saman tyyppisiä mitä täällä meillä päin saa. Toki lakritsia ja ruisleipää kannattaa varata mukaan, näitä asioita et tule sieltä löytämään. Opiskelijoille museot ymmä muut kulttuuri kohteet ovat todella edullisia. Nova SBE järjesti myös todella paljon yhteistoimintaa, jossa he esittelivät Lissabonin kaupunkia ja ympäristöä, mutta myöskin pidempiä reissua Lissabonin ulkopuolelle. Nämä reissut ja tapahtumat olivat oiva tapa tutustua Portugaliin sen kulttuuriin sekä tavata uusia ihmisiä ja luoda uusia ystävyyssuhteita.

Opiskelu ja opetus

Itse opiskelen Kehitysmaatutkimusta Valtiotieteellisessä tiedekunnassa ja menin Novaan opiskelemaan taloustieteen sivuaineeksi. Otin neljä taloustieteen kurssia, sillä Novassa yksi kurssi on 7.5 opintopistettä. Minulle tuli yllätyksenä opintojen vaikeustaso, mutta tämä saattoi johtua siitä, että minulla ei ollut matemaattista taustaa opinnoissani ja taloustiedossa on kuitenkin paljon matemaattista laskentaa ja kaavoja teorian lisäksi. Mainitsin kuitenkin tilanteeni professoreille, jotka minua opettivat ja he olivat tämän asian suhteen erittäin avuliaita. He järjestivät minulle yksityiskohtaista tukiopetusta ja auttoivat minua ymmärtämään asioita, jotka koin vaikeaksi sekä panostivat niihin osa-alueisiin, jossa olin heikoille. Eli vaikka kokisi asiat vaikeiksi niin opin sen, että rohkeasti pyytämällä apua selviää pitkälle. Pääsin kaikki kurssini läpi ja opin erittäin paljon. Opetustyyli on saman tyyppistä mitä meillä on Helsingin Yliopistolla. Opetus perustuu luentoihin sekä laskareihin. Opetuskieli on tietenkin englanti. Erona oli se, että kun istuin luentosalissa Carcavelosissa ikkunasta näkyi Carcavelosin upea monta kilometriä pitkä valkoinen hiekkaranta ja Atlantin meri.

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville

Portugalin ja Lissabonin koin erittäin turvalliseksi. Käytin maalaisjärkeäni, kuten tekisin missä vain reissussa, mutta myös kotona. Ihmiset olivat lämpimiä, vastaanottavaisia sekä erittäin avuliaita ja mukavia. Joten kadulla jos eksyy niin rohkeasti vaan kysymään neuvoa. Suosittelen lämpimästi tutustumaan portugalin alkeisiin. Monet osaavat englannin kielen moitteettomasti, mutta vanhempi sukupolvi ei välttämättä. Tämä jäi harmittamaan itseäni, sillä ihmiset olivat niin lempeitä ja olisin halunnut kommunikoida enemmän, mutta kielimuuri esti sen. Kaiken kaikkiaan kokemus oli mahtava. Suosittelen lämpimästi tutustmaan myös muihin paikkoihin Portugalissa. Itse vuokrasin auton ystäväni, joka on melko edullista, ja matkustimme Portugalin ympäri. Navigointi on yksinkertaista ja majoittuminen guest housseissa on opiskelijabudjetille sopivaa. Suosikki asioita oli ruoka ja musiikki. Portugali on kuuluista viineistään, kalaruuistaan sekä perinteisestä Fado musiikista, jota pääsee kuuntelemaan useissa Fado ravintoloissa, joita on Lissabon pullollaan. Portugali on yksi Euroopan aurinkoisimpia maita. Siellä paistaa aurinko lähes ympäri vuoden!

Vaihtokertomus, Boğaziçi University, Turkki lukuvuosi 2019-2020

Valtiotieteellisen tiedekunnan opiskelija

Vietin lukuvuoden 2019-2020 Istanbulissa Boğaziçi Universityssa. Syyslukukauden opiskelin Erasmus-ohjelman kautta politikan tutkimusta ja kansainvälisiä suhteita ja kevääksi jäin opiskelemaan freemoverina Turkin historiaa Atatürk-instituuttiin. Helsingin yliopistossa suoritan poliittisen historian maisteritutkintoa valtiotieteellisessä tiedekunnassa.
Boğaziçi University on yksi Turkin parhaista yliopistoista ja opintojen lisäksi Boğaziçilla on vaihtarille paljon muutakin tarjottavaa. Suosittelen lämpimästi Istanbulia vaihtokohteena niille, jotka kaipaavat suurkaupungin hälinään ja haluavat tutustua hyvin erilaiseen kulttuuriin.

Ennen lähtöä

Maisemia kampukselta. Kuva: Eevi Sveholm

Turkki kuuluu hieman yllättäenkin Erasmus-ohjelman piiriin, joten vaihtohaku tapahtui helmikuussa 2019 samaan aikaan muidenkin Erasmus-kohteiden kanssa. Nominoinnin jälkeen varsinainen haku Boğaziçiin vaati muun muassa suosituskirjeen professorilta ja kielitodistuksen. Englannin kielitaidon voi todistaa joko IELTS tai TOEFL -testituloksin tai pyytämällä kielikeskukselta virallista todistusta suoritetusta englannin kurssista. Hakuun vaaditut liitteet ovat selkeästi koottuna englanniksi yliopiston nettisivuilla ja Boğaziçin kansainvälisen toimiston henkilökunta on aina valmis auttamaan.
Hakuprosessi oli kokonaan ohi jo toukokuun loppuun mennessä ja muusta byrokratiasta ei tarvinnut Suomen päässä huolehtia. Suomen kansalaisten ei tarvitse hakea erikseen viisumia Turkkiin vaan maassa saa oleskella vapaasti pelkällä lentokentällä leimatulla passilla kolme kuukautta. Turkissa tulee kuitenkin hakea oleskelulupaa yliopiston kautta.

Alkubyrokratia vaihtokohteessa

Eniten päänvaivaa tuottivat oleskelulupahakemuksen liitteiden kerääminen sekä puhelimeen liittyvät kysymykset.
Yliopistolla on selkeä lista mitä kaikkea oleskelulupahakemukseen tarvitaan, mutta liitteet vaihtelevat hieman hakijan kansalaisuuden mukaan. Yliopisto järjestää yhteisen tilaisuuden hakemuksen täyttämiseen ja siihen kannattaa ehdottomasti osallistua, sillä monimutkaista hakulomaketta ei suositella täytettäväksi itsekseen. Verotoimistoon kannattaa mennä ajoissa ja pitää kiinni siitä, ettei tule maksaneeksi mitään ylimääräistä vaan pysyy ylipiston ohjeistuksessa. Suomalaisen tulee myös hankkia turkkilainen yksityinen sairausvakuutus oleskelulupahakemusta varten. Vakuutuksen on täytettävä tietyt reunaehdot, joten kannattaa kysyä yliopiston kansainvälisten asioiden toimistolta suosituksia vakuutusyhtiöstä. Vuoden sairausvakuutus on todella edullinen, ja yliopiston oma terveyskeskus on joka tapauksessa ilmainen opiskelijoille. Lopulta oleskeluluvan hakeminen sujui melko kivuttomasti, sillä hakemus liitteineen toimitettiin yliopistolle ja he hoitivat loput.

Turkin lainsäädäntö velvoittaa rekisteröimään kaikki Turkin ulkopuolelta tuodut puhelimet. Syksyllä 2019 rekisteröinnin hinta oli yli 240 euroa (1500 TL). Jos puhelinta ei rekisteröi, lakkaa se todellakin toimimasta parin kuukauden sisällä eikä edes puheluita pysty enää vastaanottamaan. Rekisteröinnin voi joko tehdä mukisematta tai vaihtoehtoisesti ostaa uuden puhelimen Turkista. Puhelimia myydään melko edullisesti joissakin liikkeissä myös käytettyinä. Prepaid-liittymän käyttöön liittyy samankaltaisia ongelmia: ulkomaalainen voi saada paikallisen liittymän kolmeksi kuukaudeksi, minkä jälkeen operaattorit vaativat nähdä oleskeluluvan käytön jatkamiseksi. Jos oleskelulupaa ei tässä kolmessa kuukaudessa ole vielä saanut, voi liittymän siirtää turkkilaisen ystävän nimiin tai yrittää sinnitellä pelkällä wifillä oleskeluluvan saapumiseen asti.

Asuminen

Yliopisto tarjoaa vaihto-opiskelijoille mahdollisuutta asua kampuksen asuntolassa. Tämä vaihtoehto on kallis ja vuokra pitää maksaa kokonaisuudessaan etukäteen koko vaihdon ajalta. Asuntolassa asuminen voi kustantaa huoneen mukaan jopa 3000 euroa koko lukukaudelta, kun taas huoneen vuokra tavallisessa kimppakämpässä on helposti alle 300 euroa kuukaudessa. Asuntolat ovat nykyään tiukasti sukupuolen mukaan rajattuja, eikä niissä saa vierailla yksikään vastakkaisen sukupuolen edustaja. Yliopisto sijainti on kuitenkin melko keskeinen, joten huoneen vuokraaminen lähialueelta voi olla hyvä idea.

Jos asuntolan sijaan haluaa itse etsiä edullisemman asuinpaikan, kannattaa olla tarkkana sijainnin kanssa. Istanbul on valtava kaupunki, joten välimatkat saattavat olla suurempia kuin luulisi ja jopa erittäin keskeisissä kaupunginosissa saattaa olla alueita, jotka eivät ole esimerkiksi yöaikaan turvallisia. Itse päädyin asumaan Aasian puolelle Istanbulia ja vaikka matka yliopistolle kesti yli tunnin, olin lopulta hyvin tyytyväinen päätökseeni. Pidin Kadiköyn aluetta paljon rauhallisempana verrattuna kaoottiseen Euroopan puoleen ja koin oloni turvalliseksi siellä kellonajasta riippumatta. Myös Euroopan puolella on rauhallisempia ja turvallisia asuinalueita ja suurin osa vaihtareista asuukin siellä. Pitkien välimatkojen takia ja sosiaalisen elämän kannalta voi olla helpompaa asua esimerkiksi Taksimissa, Şişlissä tai kampuksen lähellä.

Opiskelu ja opetus

Yksi kampuksen rakennuksista. Kuva: Eevi Sveholm

Turkissa julkiset yliopistot saattavat olla alttiimpia valtion vaikutusvallalle. Boğaziçi on kuitenkin tunnettu siitä, että se on onnistunut säilyttämään riippumattomuutensa, vaikka yliopiston opetushenkilökuntaan on kohdistunut jonkin verran akateemisia puhdistuksia liittyen muun muassa vuoden 2016 vallankaappausyritykseen. Yhteiskuntatieteiden opetus on edelleen huippuluokkaa ja luennoilla keskustellaan hyvin vapaasti vallitsevasta tilanteesta. Kaikilla laitoksilla asia ei välttämättä ole niin yksiselitteinen ja kriittinen suhtautuminen kuulemaansa kannattaa säilyttää. Suosittelen kuitenkin lämpimästi osallistumaan ainakin yhdelle Turkin politiikkaa käsittelevälle kurssille.

Turkissa yliopistoon pääsy on erittäin kilpailullista – kaikki lukiolaiset tekevät saman kansallisen pääsykokeen, jossa saatujen pisteiden mukaan haetaan kaikkiin yliopistoihin ja kaikille aloille. Boğaziçi University on yksi Turkin suosituimmista yliopistoista ja erityisesti yliopiston yhteiskunnallisia opintoja pidetään Turkin tasokkaimpina. Boğaziçi on amerikkalaistyyppinen yliopisto, jossa opiskelijoilta odotetaan luennoille osallistumisen lisäksi paljon itsenäistä työskentelyä. Oman kokemukseni mukaan tämä on kuitenkin paljolti tiedekuntakohtaista ja muita aloja opiskelevat kandivaiheen vaihto-opiskelijat näyttivät usein selviävän vähemmälläkin työllä. Maisterivaiheen opintoja suorittaessa voi joka tapauksessa odottaa opiskelevansa paljon, sillä maisteriohjelmat ovat Suomessa totuttua pienempiä ja niihin hakeutuvat lähinnä tutkijan uraa tavoittelevat opiskelijat.

Lukukauden kurssit ilmoitetaan melko myöhään ja epäselvästi – varaudu siis alkuperäisten suunnitelmiesi muuttumiseen. Kursseille ilmoittautumisen alkaessa kannattaa olla heti valmiina valitsemaan haluamansa kurssit, sillä ne täyttyvät todella nopeasti. Ilmoittautumisen yhteydessä voi myös perustella professorille, miksi haluaa osallistua kyseiselle kurssille. Tämän jälkeen opiskelijoilla on kuitenkin pari viikkoa aikaa käydä eri luennoilla ja keskustella professorien kanssa, minkä jälkeen lopulliset kurssivalinnat vasta tehdään. Vaikka kurssien laajuus ilmoitetaan myös ECTS-opintopisteinä, tämä ei välttämättä kerro mitään kurssin työmäärästä ja siksi kannattaakin käydä useammalla eri luennolla tunnustelemassa ja kuuntelemassa kurssin aikataulut. Ensimmäisellä luennolla jaettavassa kurssisuunnitelmassa ilmoitetaan kurssimateriaalien lisäksi vaatimukset kurssin läpäisemiseksi ja kuinka paljon kukin tehtävä vaikuttaa arvosanaan. Kaikki yliopiston kurssit ovat englanniksi, mutta esimerkiksi Atatürk-instituutissa oli välillä turkinkielisiä kurssimateriaaleja, jotka rajoittivat vaihtareiden pääsyä kursseille.

Opetuksen taso oli keskimäärin hyvä. Yleensä kurssit perustuivat tieteellisten artikkelien lukemiselle ja viikoittaisille seminaareille, joissa artikkeleista keskusteltiin. Kurssisuorituksiin kuuluu paljon esseiden kirjoittamista ja erityisesti kanditasolla on tapana pitää tentti sekä lukukauden puolivälissä että lopussa. Jotkut kurssit taas nojasivat pelkästään opiskelijoiden esitelmiin, joiden taso ei ollut päätähuimaava. Kaiken kaikkiaan olin kuitenkin hyvin tyytyväinen opetuksen tasoon sekä tunneilla käytyihin keskusteluihin. Koin oppineeni uskomattoman paljon, sillä korkeat vaatimukset myös kannustivat opiskelemaan enemmän. Moodlea tai vastaavia työkaluja ei juuri käytetä ja tehtävät palautetaan usein tulostettuina opettajalle – toki koronakevät 2020 pakotti Boğaziçinkin ottamaan jonkinlaisen digiloikan.

Yliopistosta valmistumiseen on Turkissa tietty keskiarvovaatimus. Oman kokemukseni mukaan hyviä arvosanoja ei ollut kuitenkaan vaikea saada ja erityisesti maisterivaiheen kursseilla opettajat tuntuvat yleisesti ottavan tämän keskiarvovaatimuksen huomioon arvosanoja jakaessaan. Kurssiarvosanat annetaan asteikolla F-AA.

Yliopiston tarjoamat turkin kielikurssit eivät ole kovin tasokkaita ja opiskelutahti on melko hidas. Kunnianhimoisemman kielenopiskelijan kannattaakin harkita maksullisia kielikursseja, joita Istanbulin monet yksityiset kielikoulut tarjoavat.

Maisemia kampukselta. Kuva: Eevi Sveholm

Sopeutuminen

Moni yhdistää Turkin ensimmäisenä islaminuskoon. Vaikka Turkki on hyvin sekulaarinen maa, niin moskeijoita löytyy kuitenkin joka naapurustosta ja tietyt alueet ovat konservatiivisempia kuin toiset. Kannattaa ehdottomasti yrittää tutustua kaupunkiin ennen kuin päättää asuinpaikkansa – alueita on niin monenlaisia ja elämäntyyli eri kaupunginosissa voi olla hyvinkin erilainen. Suureksi osaksi Istanbul ja sen asukkaat ovat kuitenkin hyvin sekulaareja eikä meininki juuri eroa eurooppalaisista suurkaupungeista.
Yliopistolle on helppo sopeutua: kaikki puhuvat englantia, vaihto-opiskelijoita on paljon eikä opetuskulttuuri ole mitenkään merkittävän erilainen. Yliopistomaailman ja turistialueiden ulkopuolella turkkilaisten kielitaito on kuitenkin heikko ja suosittelenkin lämpimästi turkin alkeiden opiskelua arjen helpottamiseksi.

Turvallisuus

Istanbul on yli 16 miljoonan asukkaan suurkaupunki, jonne mahtuu kaikenlaisia ihmisiä ja alueita. Kokemukseni mukaan Istanbulissa saa nuori vaalea nainenkin onneksi elää rauhassa omaa arkea eikä suurkaupungissa ole niin paljon sinnikkäitä kaupustelijoita ja huutelijoita kuin monissa suomalaisten suosimissa turistikohteissa. Istanbulissa tällaiset turistialueet ovat hyvin rajattuja eikä niihin usein arkena edes eksy.

Yöaikaan suosittelen pysymään isommilla kaduilla pienille kujille ajautumisen sijaan. Kannattaa ehdottomasti selvittää alueen turvallisuus ihan yksittäistä katua myöten, ennen kuin sitoutuu vuokraamaan huoneen jostain. Euroopan puolella on joitakin alueita, erityisesti keskeisen Taksimin kaupunginosan liepeillä (esim. Tarlabaşı), joissa ei naisena ole epätavallista tulla yöllä seuratuksi kotiovelle asti. Taksien käyttäminen on halpaa ja öisin erittäin suotavaa.

Mielenosoituksia ei nykytilanteessa kovin usein näy, mutta niistä on lähtökohtaisesti parempi pysyä kaukana, sillä poliisi saattaa vastata rauhallisenkin oloisiin protesteihin voimakeinoin. Erityisesti Taksimin alueella poliiseja on aina läsnä, ja he tekevät satunnaisia tarkastuksia ympäri kaupunkia esimerkiksi metroasemilla. Virallinen henkilöllisyystodistus tai oleskelulupakortti onkin hyvä pitää aina varmuuden vuoksi mukana, tosin länsimaalaisen näköiset ihmiset eivät näytä poliisien haaviin juuri tarttuvan.

Kampusalue

Ylipiston pääkampus sijaitsee kukkulalla keskiaikaisen Rumelihisarin linnan yläpuolella, aivan Bosporinsalmen tuntumassa. Suurin osa Boğaziçi Universitysta on tällä Euroopan puolella Istanbulia, ja kampusalueet ovat lyhyen kävelymatkan päästä toisistaan. Aasian puolella on yksi pienempi kampus, jossa käsittääkseni tarjotaan vain joitakin tiettyjä maisteritason insinööriopintoja.
Jos olet kovin allerginen kissoille tai pelkäät niitä, voi olosi tulla hieman tukalaksi Boğaziçissa. Istanbul on tunnetusti täynnä kissoja, mutta erityisesti Boğaziçissa saatat löytää itsesi samasta luokkahuoneesta tai kamppailemassa lounaastasi kissan kanssa. Myös koiria kampusalueella on jonkin verran. Kampuksen eläimet ovat kuitenkin tottuneita ihmisiin ja tästä syystä myös ystävällisiä. Paikallisista opiskelijoista koostuva kerho pitää eläimistä huolta.

Yliopisto oli ehdottomasti yksi lempipaikoistani koko Istanbulissa, sillä sen eteläiseltä kampukselta on huikeat näkymät yli Bosporinsalmen. Parasta olikin saapua reilusti ennen luentoa kampusalueelle ja nauttia kauniista maisemista samalla kissaa paijaten ja turkkilaista teetä juoden. Eteläisen kampuksen harmaista kivirakennuksista huokuvat perinteiset amerikkalaiset vaikutteet ja auringon paistaessa on ihanaa viettää aikaa ystävien kanssa laajalla nurmialueella. Pohjoinen kampus ei ehkä ole yhtä kaunis, mutta sieltä löytyy muun muassa yliopiston opiskelijoiden ylläpitämä elokuvateatteri, jonne pääsee noin euron pääsymaksulla katsomaan erittäin laadukkaita elokuvia, tosin usein turkinkielisillä tekstityksillä.

Opiskelijaelämä

Boğaziçissa toimii aktiivinen Erasmus-järjestö, joka järjestää tapahtumia myös yhdessä muiden yliopistojen kanssa Istanbulissa ja ympäri Turkkia. ESN-porukan kanssa voi kierrellä paikallisia nähtävyyksiä, tehdä viikonloppureissuja tai tutustua Istanbulin vilkkaaseen yöelämään.

Yliopistossa toimii myös paljon erilaisia urheilukerhoja, joihin vaihto-opiskelijat ovat erittäin tervetulleita liittymään. Lajeja löytyy käsipallosta ja salsasta niin huispaukseen kuin kiipeilyynkin ja tämä on erittäin hyvä tapa tutustua paikallisiin opiskelijoihin. Yliopiston kurssitarjonnasta löytyy myös muun muassa joogatunteja ja tenniskursseja.

Kustannukset ja yleinen hintataso

Turkissa inflaatio on korkea ja liiran kurssi on erittäin herkkä vaihteluille maailmanpoliittisen tilanteen mukaan. Liiran arvo ja palveluiden hinnat saattavat vaihdella paljonkin lyhyen ajan sisällä. Suomalaiselle opiskelijalle Istanbul on kuitenkin edullinen paikka asua. Yliopiston ruokalasta saa alle eurolla aamupalan, lounaan tai illallisen. Ulkona syöminen on suomalaisittain hyvin edullista eikä alkoholikaan ole niin kallista kuin turkkilaiset usein sanovat. Asuminen on edullista, mutta riippuen alueesta asunnot eivät välttämättä ole kovin hyväkuntoisia. Erasmus-apuraha ja muut opiskelijan tuet riittävät erinomaisesti Istanbulissa elämiseen.

Käytännön vinkit arjen tueksi

Istanbulissa on erittäin kattava julkinen liikenne, jota varten opiskelijoille on tarjolla todella halpa kuukausilippu. Kulkuvälinettä valitessa kannattaa kuitenkin ottaa huomioon Istanbulin ruuhka-ajat, jolloin bussilla liikkuminen voi olla erittäin hidasta ja metrot pursuavat työmatkalaisista. Julkisen liikenteen verkostoon kuuluvat muun muassa Bosporinsalmen ylittävät lautat sekä kiinteillä reiteillä kulkevat jaetut tilataksit (ns. dolmuş), joiden käyttö kannattaa myös ottaa haltuun erityisesti, jos mannerta pitää vaihtaa yöaikaan.
Liikennettä Istanbulissa on paljon ja suojateitä vähän. Liikenteen kanssa kannattaa olla varovainen, mutta myös ottaa paikallisista mallia, jotta tien pääsee ylittämään vielä saman päivän aikana. Välillä bussit eivät pysty vaihtamaan kaistaa ajaakseen pysäkille, joten ne pysähtyvät keskelle tietä ja on pakko hypellä keskelle ruuhkaa turkkilaiseen tyyliin päästäkseen kyytiin tai pois oikealla pysäkillä.
Vegaanille Turkki voi olla haastava maa, sillä vaikka turkkilainen kotiruoka on hyvinkin kasvispainotteista, voi ravintoloista välillä olla vaikeaa löytää syötävää. Keitot tehdään usein lihaliemeen ja riisiinkin sekaan lisätään voita. Erityisesti trendikkään Kadiköyn alueella on kuitenkin kasvava määrä kasvis- ja vegaaniravintoloita. Suomesta kannattaa ottaa mukaan ainakin soijarouhetta kotikokkailuun, sillä vegaanituotteita ei tavallisten markettien valikoimissa juuri ole. Yliopiston ruokalasta saa kuitenkin hyvin edullista vegaaniruokaa ja turkkilainen ruoka on paljon muutakin kuin kebabia.

Talvi Istanbulissa on melko lyhyt, mutta se on myös yllättävän sateinen ja tuulinen. Vanhemmat asunnot saattavat olla kylmiä talvella, joten on hyvä olla lämmintä vaatetta mukana. Istanbul on aurinkoinen kaupunki, mutta kunnon hellelukemiin päästään usein vain heinä-elokuussa. Auringosta pääsee kuitenkin lukukauden aikana nauttimaan huomattavasti Suomea enemmän!

Vaihtokertomus, Nova SBE, Portugali, kevät 2019

Valtiotieteellisen tiedekunnan opiskelija

Ennen lähtöä

Sain hyväksymiskirjeen Nova Sbe:ltä, jonka mukana tuli kattavat ohjeet sekä tietopaketti, kuinka toimia ennen kouluun saapumista. He linkkasivat minut myös Facebook ryhmiin, jossa jaettiin informaatiota koulusta, asumisesta sekä yleisesti Lissabonista, Carcavelosista (paikka jossa kampus sijaitsee) sekä Portugalista. Lisäksi minulle nimettiin niin kutsuttu Nova SBE kaveri, eli opiskelija, joka otti minuun yhteyttä Facebookin välityksellä ja kertoi auttavansa minua asiassa kuin asiassa ja näin hän tekikin. Hoidin itselleni myös kattavan matkavakuutuksen, tapaturmavakuutuksen sekä eurooppalaisen sairaanhoitokortin kelalta. Lisäksi otin mukaan varmuuden vuoksi kopion passistani, toki myös itse passin.

Ensimmäisiä asioita mitä koulussa piti tehdä oli hakea opiskelijakortti. Tämä tehtiin meille todella helpoksi. Nova SBE:n kampuksella oli Welcoming Day, jossa meitä ohjeistettiin hyvin tarkasti, kuinka hankkia opiskelijakortti, matkustuskortti (eli  julkisen liikenteen matkakortti junaan ja busseihin) sekä kuinka käyttää kirjastoa ja muita palveluita kuten terveydenhuoltoa, jota koulu myös tarjosi. Tämän päivän aikana meidät myös jaettiin ryhmiin ja kampus esiteltiin meille perusteellisesti pienryhmissä, jossa myös alkoi uusiin ihmisiin tutustuminen.

Asuminen

Lissabonissa ei pitänyt ilmoittautua kaupungin asukkaaksi. Kotona tein tietenkin muuttoilmoituksen ja vaihdoin osoitteeni Carcavelosin osoitteeseeni. Suurin ja vaikein päätös mielestäni oli, että päätänkö muuttaa Lissabonin keskustaan vaiko Carcavelosiin, joka sijaitsee 25 minuutin junamatkan päässä Lissabonin keskustasta. Kampus sijaitsee Carcavelosin kaunista hiekkarantaa vastapäätä. Itse päätin kuitenkin säästää matkustelussa aikaa, joten muutin Carcavelosiin. Löysin asuntoni Facebook ryhmästä. Tämä oli todella yksinkertaista, helppoa ja turvallista. Asuin asunnossa, jonka jaon kolmen muun opiskelijan kanssa. Heistä kaikista tulivat todella hyviä ystäviä ja kimppa-asuminen oli täydellinen ratkaisu, sillä en omannut ystäviä Portugalissa ennestään. Myöskin vuokrakustannuksen ovat halvempia jos asuu kimppakämpässä. Vuokrani oli 450e/kk sisältäen laskut. Liikkuminen Lissaboniin on helppoa Carcavelosista, se on junalinja joka kulkee Lissabon-Carcavelos Ja Carcavelos-Lissabon väliä noin 3-6 kertaa tunnissa melkein vuorokauden ympäri. Jos halusin palata kotiin yö aikaan niin jaon taksin ja uberin ystävien kanssa.

Hintataso Portugalissa on huomattavasti edullisempi, kuin Suomessa etenkin ravintolassa syöminen tai baarissa oluen juominen. Ruokakaupat ovat hieman edullisempia ja tuotteetkin ovat melko saman tyyppisiä mitä täällä meillä päin saa. Toki lakritsia ja ruisleipää kannattaa varata mukaan, näitä asioita et tule sieltä löytämään. Opiskelijoille museot ymmä muut kulttuuri kohteet ovat todella edullisia. Nova SBE järjesti myös todella paljon yhteistoimintaa, jossa he esittelivät Lissabonin kaupunkia ja ympäristöä, mutta myöskin pidempiä reissua Lissabonin ulkopuolelle. Nämä reissut ja tapahtumat olivat oiva tapa tutustua Portugaliin sen kulttuuriin sekä tavata uusia ihmisiä ja luoda uusia ystävyyssuhteita.

Opiskelu ja opetus

Itse opiskelen Kehitysmaatutkimusta Valtiotieteellisessä tiedekunnassa ja menin Novaan opiskelemaan taloustieteen sivuaineeksi. Otin neljä taloustieteen kurssia, sillä Novassa yksi kurssi on 7.5 opintopistettä. Minulle tuli yllätyksenä opintojen vaikeustaso, mutta tämä saattoi johtua siitä, että minulla ei ollut matemaattista taustaa opinnoissani ja taloustiedossa on kuitenkin paljon matemaattista laskentaa ja kaavoja teorian lisäksi. Mainitsin kuitenkin tilanteeni professoreille, jotka minua opettivat ja he olivat tämän asian suhteen erittäin avuliaita. He järjestivät minulle yksityiskohtaista tukiopetusta ja auttoivat minua ymmärtämään asioita, jotka koin vaikeaksi sekä panostivat niihin osa-alueisiin, jossa olin heikoille. Eli vaikka kokisi asiat vaikeiksi niin opin sen, että rohkeasti pyytämällä apua selviää pitkälle. Pääsin kaikki kurssini läpi ja opin erittäin paljon. Opetustyyli on saman tyyppistä mitä meillä on Helsingin Yliopistolla. Opetus perustuu luentoihin sekä laskareihin. Opetuskieli on tietenkin englanti. Erona oli se, että kun istuin luentosalissa Carcavelosissa ikkunasta näkyi Carcavelosin upea monta kilometriä pitkä valkoinen hiekkaranta ja Atlantin meri.

Hiekkaranta ja auringonlasku

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville

Portugalin ja Lissabonin koin erittäin turvalliseksi. Käytin maalaisjärkeäni, kuten tekisin missä vain reissussa, mutta myös kotona. Ihmiset olivat lämpimiä, vastaanottavaisia sekä erittäin avuliaita ja mukavia. Joten kadulla jos eksyy niin rohkeasti vaan kysymään neuvoa. Suosittelen lämpimästi tutustumaan portugalin alkeisiin. Monet osaavat englannin kielen moitteettomasti, mutta vanhempi sukupolvi ei välttämättä. Tämä jäi harmittamaan itseäni, sillä ihmiset olivat niin lempeitä ja olisin halunnut kommunikoida enemmän, mutta kielimuuri esti sen. Kaiken kaikkiaan kokemus oli mahtava. Suosittelen lämpimästi tutustmaan myös muihin paikkoihin Portugalissa. Itse vuokrasin auton ystäväni, joka on melko edullista, ja matkustimme Portugalin ympäri. Navigointi on yksinkertaista ja majoittuminen guest housseissa on opiskelijabudjetille sopivaa. Suosikki asioita oli ruoka ja musiikki. Portugali on kuuluista viineistään, kalaruuistaan sekä perinteisestä Fado musiikista, jota pääsee kuuntelemaan useissa Fado ravintoloissa, joita on Lissabon pullollaan.  Portugali on yksi Euroopan aurinkoisimpia maita. Siellä paistaa aurinko lähes ympäri vuoden!

Tyhjä heikkaranta jossa aurinkosuojia

Vaihtokertomus, National University of Singapore (NUS), Singapore, kevät 2019

Valtiotieteellisen tiedekunnan opiskelija

Singapore on etnisesti ja kulttuurisesti kirjava maa, joka on kiehtova yhdistelmä supermodernia länttä ja idän kulttuureja. Suuri osa vaihtareista valitsee Singaporen vaihtokohteekseen sen näppärän sijainnin vuoksi ja matkustelevat ahkerasti vaihdon aikana. Opetuksen laatu, monipuolinen ruokakulttuuri, trooppinen ilmasto ja kaupungin kauneus puhuvat myös Singaporen puolesta. Mikään vaihtoehtokulttuurin kehto se ei ole, mutta varmasti suomalaisille tarpeeksi eksoottinen ja jännittävä kokemus!

Ennen lähtöä ja alkubyrokratia vaihtokohteessa

Sain hyväksymistiedon NUS:ista meilitse vasta noin kuukausi ennen vaihdon alkua, joten kannattanee harkita lentolippujen ja muiden sitovien lähtövalmistelujen tekemistä jo ennen varsinaista hyväksyntää. Oma syksyni ennen vaihtoon lähtöä oli streessaava ja kiireinen, mikä näkyi jossain määrin lähtövalmisteluissani: hankin itselleni esimerkiksi matkavakuutuksen vain päivää ennen lähtöä (matkavakuutus kannattaa muuten kilpailuttaa, koska eri yhtiöiden tarjoamien pakettien hinnoissa on suuria eroja!) ja B-hepatiitin viimeinen vahvistava pistos jäi singaporelaisen opiskelijaterveydenhuollon hoidettavaksi. Onneksi olin uusinut hyvissä ajoin passini, jonka tulee olla voimassa puoli vuotta matkan päättymisen jälkeen, ja hankkinut kämppääni luotettavan alivuokralaisen. Arvioisin, että kiireen yllättäessä kaikista tärkeintä on keskittyä hoitamaan Singaporen puolen hakubyrokratiaa ajoissa, koska sen aikataulut eivät tosiaankaan jousta. Singaporen yliopistojen hakubyrokratia on kokonaisuudessaan jopa suomalaisesta näkökulmasta melko moniportaista ja aikaavievää. Lue siis huolella kaikki Singaporen suunnilta tulevat meilit, kirjoita kaikki dedikset ylös ja muista aloittaa lomakkeiden täyttö hyvissä ajoin ennen hakuajan päättymistä.

Mahdollisimman pian kannattaa myös soitella YTHS:lle ja selvittää, mitkä rokotukset ja lääkitykset ovat tarpeellisia juuri omien matkasuunnitelmien kannalta. Facebookista löytyy useita Singaporen vaihtareille tarkoitettuja epävirallisia ryhmiä, joihin kannattaa liittyä mahdollisimman pian.

Lensin Singaporeen jo heti uudenvuoden jälkeen ja vietin ensimmäisen viikon lähinnä omissa oloissani tutustuen hiljalleen kampukseen (sain lisähinnasta muuttaa kampushuoneeseeni muutaman päivän etuajassa) ja siedätin itseäni rauhassa järkyttävään kuumuuteen ja kosteuteen. Heti ensi alkuun jouduin jet lag -tokkuroissani ja nälissäni etsimään käteisautomaatin saatuani huomata, että kampuksen ruokakauppa ei hyväksy länsimaista luottokorttia maksuvälineenä. Kannattaa siis ehdottomasti vaihtaa jo Suomeen päässä käteistä Singaporen dollareiksi, koska Singiksessä käteinen on edelleen se juttu!

Lentokentän passintarkastuksen läpi pääsin näyttämällä Suomessa tulostamani In-Principle Approval (IPA) -kirjeen, joka toimii ikään kuin alustavana hyväksymiskirjeenä. Varsinainen opiskelijaviisumi haetaan vasta paikan päällä yliopiston järjestämän orientaation ohessa. Olin itse tulostanut Suomen päässä kaikki vähääkään tärkeiltä näyttävät dokumentit ja hankkinut vaatimusten mukaiset passivalokuvat valokuvausliikkeessä, joten viisumin hakurumba sujuu paikan päällä suhteellisen jouhevasti. Opiskelijaviisumi on yleisesti tunnettu henkilökortti Singaporessa, joten saatuasi kortin kannattaa passi jättää kämpille! Poliisille ei tarvitse enää erikseen ilmoittautua, vaan kaikki byrokratia hoidetaan yliopiston tiloissa orientaatioviikolla.

Asuminen

Kampusasuntohaussa kannattaa olla tarkkana ja täyttää hakemus ajoissa. Hain itse kampusasuntoa vahingossa vasta toisella hakukierroksella, joka on oikeastaan täydennyshaku. Onnekseni kuitenkin sain PGP Housesta oman huoneen jakaen vessat, suihkut ja keittiön ehkä noin viidentoista henkilön kanssa. Pyykkitupa ja kylmävesihana löytyi alakerrasta. Siivoojat pesivät julkiset tilat kerran viikossa. Suurimmassa osasta kampushuoneita on ilmastoinnin sijaan vain kattotuuletin, mikä vaikeutti hiukan nukkumista etenkin ensimmäisinä viikkoina. Onneksi olen reissatessa tottunut vähän kaikennäköisiin asumisratkaisuihin, joten olin todella tyytyväinen kampusasuntooni, vaikka yleisesti ottaen PGP:n tiedetään olevan NUS:in asuntoloista vanhanaikaisin ja rumin.

Singaporessa vuokrien hintataso on varsin korkea, joten siinä mielessä kampusasuminen todellakin kannattaa, vaikka kampus ei sijaitsisikaan keskustassa. NUS:in kampusalueella kulkee myös oma täysin ilmainen bussilinjansa, joten koulumatka sujuu kampuksella asuessasi näppärästi. PGP:n alueella oli myös useita kanttiineja, joista saa todella halvalla älyttömän hyvää safkaa ja ruokakauppa. Kampusalueelta laajemmin löytyy vähän kaikenlaista urheiluvaateliikkeistä ja pankista kiipeilyseiniin, joten nähtävyyksien kiertely saattaa olla lähestulkoon ainoa syy poistua kampusalueelta. Kannattaa varautua maksamaan asuntola könttäsummana jo ennen lähtöä! Jos kampusasuntohaun kanssa käy huono tuuri, kannattaa fabon vaihtariryhmissä voi myös huudella kämppisten perään ja etsiä porukalla yksityistä kämppää.

Opiskelu ja opetus

Suoritin Singaporessa neljä kurssia eli moduulia, joita yksi oli kielikurssi. Kielenopetus on ainakin NUS:issa yleisesti ottaen laadukasta, mutta vaatii myös opiskelijalta esimerkiksi täyden läsnäolon ja tunnollisuutta läksyjen suhteen. Näiden lisäksi hain oikeutta kuunteluoppilaaksi (audit) yhdelle mielenkiintoiselle kurssille, mikä tarkoittaa käytännössä sitä, että pääsin osallistumaan luennoille ja pääsin käsiksi kurssimateriaaleihin, mutta en päässyt tenttimään. Jokainen suorittamistani moduuleista oli 4 paikallisen opintopisteen arvoinen, ja myöhemmin Suomessa käänsin 16 singaporelaista opintopistettä yhdeksi 25 nopan sivuaineeksi ja 7 nopan kielikurssiksi. Lopullisia kurssivalintoja Singaporessa tehdessään kannattaa ottaa huomioon, että kurssien vaativuustasoissa on todellakin eroja (yleensä kurssikuvauksesta pystyy hyvin arvioimaan vaativuustason) ja työmäärä viikoittaisine lukemisineen on HY:n meininkeihin verrattuna iso. Omat kurssini olivat kukin sisällöllisesti todella vaativia, mikä näkyi myös astetta ankarammassa koulustressissäni verrattuna muihin vaihtareihin.

NUS:issa moduulien luennot tai kevään tentit eivät saa mennä aikataulullisesti päällekkäin, joten varaudu hiomaan alkuperäisiä kurssivalintojasi vielä paikan päällä lukukauden alkaessa NUS:issa kurssiopetus tapahtuu yleisillä luennoilla ja pienryhmien tutoriaaleissa, joita järjestetään joka toinen viikko ja joissa on ehdoton läsnäolopakko. Kielenopetusta sen sijaan järjestetään joka viikko kahdesti. Monet vaihtarit sijoittavat kaikki tutoriaalinsa joko parillisille tai parittomille viikoille, jotta pääsevät vapaammin matkustelemaan lukukauden aikana. Eri tiedekunnissa on eri käytäntöjä tutoriaaliryhmiin jakautumisesta, eikä niistä tiedoteta ainakaan sosiaalitieteiden tiedekunnassa oikeastaan missään. Kannattaa todellakin kysellä heti lukukauden alkaessa tutoriaaleista kurssitovereilta, jotta osaat olla oikeaan aikaan jonottamassa haluamaasi tutoriaalislottia!

Kaikkiin kursseihini kuului lopputentti, minkä lisäksi osaamista arvioitiin esimerkiksi ryhmätöiden, presisten ja esseiden avulla. Jos omat tavoitteet arvosanan suhteen eivät ole pilvissä, kannattaa yrittää ryhmäytyä etenkin vaihtareiden kanssa, koska paikalliset ottavat arvosanatavoitteensa tosissaan.

Opiskelijaelämä

NUS:in kampus on muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta täysin alkoholiton, mikä näkyy opiskelijaelämässä. Ainejärjestöbileiden sijaan opiskelijat viettävät vapaa-aikaansa erilaisissa harrastusklubeissa ja intressiryhmissä, joita löytyy laaja kirjo. Halutessaan ryhmiin kannattaa liittyä heti orientaatioviikolla klubien esitellessä toimintaansa aktiivisesti, koska myöhemmin liittyminen ei enää välttämättä onnistu. Itse jätin orientaatioviikolla liittymättä kiipeilyklubiin, mutta osallistuin silti heidän toimintaansa. Kiipeilyklubin kautta tutustuin vaihtoaikani parhaisiin kavereihini, joten suosittelen klubeihin tutustumista lämmöllä!

Viikonloppuisin vaihtarit juhlivat Singiksen keskustassa klubeilla, joiden hintataso tosin hipoo taivaita. Baarikulttuuri eroaa drinkkibuffetteineen (toimivat periaatteella maksa 20 dollaria, juo niin paljon kuin haluat) ja naisten iltoineen todella paljon Suomen meiningeistä. Lisäksi NUS:in orientaatioviikon järjestämä ohjelma on täysin alkoholitonta, mikä saattaa suomalaiseen fuksisyksyyn tottuneelle tuntua alkuun hämmentävältä.

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville

Singaporen vesijohtovesi on juotavaa ja hyvän makuista, mutta ei kovin kylmää. Kylmävesiautomaatteja löytyy kaikkialta kampusalueelta!

Osa Singaporen kohutun ankarasta lainsäädännöstä kuulostaa niin absurdilta, että uskoin alkuun sen toimeenpanon tai valvonnan olevan vain näennäistä. Olin väärässä – esimerkiksi julkisissa kulkuväleissä ei ihan oikeasti saa juoda edes vettä tai nauttia kurkkupastillia ilman, että sakot saattavat ropista. Yleensä terveellä maalaisjärjellä pärjää, mutta jonkin verran kannattaa googlailla etukäteen, jotta tämän kaltaisiin säädöksiin osaa varautua.

Paikallisen pankkitilin avaamista suositellaan, mutta se ei ole välttämätöntä. En itse singaporelaiseen byrokratiaan kyllästyneenä avannut pankkitiliä ja sen sijaan suosittelen tilaamaan jo Suomen puolella Revolut-kortin, jolla käteistä saa nostaa seinästä ihan ookoolla vaihtokurssilla myös Singaporen ulkopuolella.

Pre paid -liittymän saa ostettua kaikista Seven/eleven-kiskoista ja vastaavista pikkukaupoista näyttämällä henkkareita. Starhubin liittymät ovat tosi suosittuja, koska sen mobiilidata toimii useissa lähialueen maissa myös!

MRT-kortin eli paikallisen matkakortin saa ostettua esim. metriksiltä ja pikkukaupoista. Julkisten kulkuvälineiden käyttäminen on helppoa ja edullista, mutta usein taksia tai paikallista uberia eli Grabia käyttämällä säästää paljon aikaa. Grab-sovellus kannattaa ladata kännykkään heti! NUS:in sisäiselle bussilinjalle on myös oma appinsa, joka näyttää (melko kehnosti tosin) bussien aikataulut, joten sekin kannattaa ladata.

Lämpötila on kuuma ja kostea päivin ja öin, joten älä turhaan pakkaa liikaa lämmintä vaatetta.

Varo ostamasta epähuomiossa ihoa valkaisevia tuotteita!

Vaihtokertomus, Pietarin valtionyliopisto, Venäjä, syksy 2019

Valtiotieteellisen tiedekunnan opiskelija

Viime syyslukukausi – elokuun lopusta 2019 tammikuun loppuun 2020 – vierähti upeassa Pietarissa venäjän kieltä opiskellen.

Ennen lähtöä

Itselläni (tapani mukaan) kaikki järjestelyt tuli hoidettua vähän kiireellä ja viime tipassa. Byrokratian määrällä peloteltiin alkuun, ja no, pitihän se jossain määrin paikkansakin. Kaiken kuitenkin saa hoidettua, ja rento, joskin periksiantamaton asenne kannattaa omaksua jo alkumetreillä. Suomen pään järjestelyissä auttaa liikkuvuuspalveluiden lähettämä ohje, jossa oli hyvin selitetty kaikki tarvittava. Ja aina kannattaa heti kysyä, jos joku on epäselvää.

Ennen lähtöä hankitaan lähinnä viisumi ja papereita lääkäristä. Viisumin saa hakea Suomen Venäjän suurlähetystöstä vaihtoyliopiston lähettämää viisumikutsua vastaan. Jo tässä vaiheessa pääsi harjoittelemaan venäjän kielellä asioimista. Itselläni homma sujui mallikkaasti, mutta olen kuullut myös ongelmista näitä kutsuja odotellessa – mikäli sellainen sattuu kohdalle, on muistettava se kärsivällinen, tiukasti myös perään kyselevä, asenne.

Keuhkokuvia, joita opiskelija-asuntolaan asettuvalta vaaditaan, ei Suomen päässä valitettavasti terveenä ilmaiseksi saa. Ne voi ottaa myös Pietarin päädyssä huomattavasti halvemmalla, ja moni vaihto-opiskelija näin tekikin. Itse näin kuitenkin parhaaksi ottaa kaikki dokumentit jo Suomesta mukaan. Keuhkokuvaa ei sitten minulta koskaan edes kyselty, mutta kaikkeen on hyvä varautua. Koskaan ei oikein tiennyt, mikä dokumentti on elintärkeä, mikä lähinnä muodollinen.

Sitten ei muuta, kun junalippua ostamaan! Pietariin Finlandskiin asemalle (Финляндский вокзал) köröttelee Allegrolla mukavasti 3,5 tuntia. Hurraa helppo junaliikenne!

Ps. ennen lähtöä kannattaa ehdottomasti rekisteröityä Pietarin yliopiston Buddy-ohjelmaan. Yliopisto järjestää kaikille halukkaille ohjelman puitteissa paikallisen opiskelijan kaveriksi. Oli mukavaa saada heti kontakti vieraasta kaupungista, joka auttoi alkuhässäkässä, kuten asuntolalle pääsyssä ja paikallisen SIM-kortin ostamisessa. Joidenkin kontaktit olivat toki toisia aktiivisempia, mutta yleisesti systeemi vaikutti hyvältä, ja saapuminen kaupunkiin oli helppoa.

Alkubyrokratia vaihtokohteessa

Ensimmäisinä päivinä Pietarissa hoidetaan lähinnä byrokratiaa ja hengitellään suurkaupungin tunnelmaa. Buddy auttaa, muut vaihto-oppilaat tukevat ja ihmettelevät kanssasi. Kopiointiliike (копицентр) tuli tutuksi, samoin vaihtokoordinaattorin ja asuntolan asioita hoitavien babushkoiden työpisteet. Allekirjoituksia erinäisiin dokumentteihin kirjoitettiin niin paljon, ettei enää pysynyt laskuissa.

Suurimmaksi osaksi asiat pitää hoitaa venäjäksi, joten kieltä pääsee tosiaan harjoittelemaan. Puhua kannattaakin rohkeasti! Kaikki sujuu heti lähtöviivoilta paljon helpommin, kun ainakin yrittää. Omaanikaan, todella haparoivaan venäjään ei kertaakaan suhtauduttu ylimielisesti.

Kaupunkiin saapuessa (ja aina uudelleen palatessa) tulee rekisteröityä. Kyseessä on vielä suhteellisen uusi laki, joten käytännöt tuntuivat hämmentävän vähän kaikkia. Tämä käytännössä hoitui kuitenkin helposti yliopiston kautta, mikäli asui asuntolassa. Omaa asuntoa vuokratessa voi rekisteröintiasioissa joutua säätämään, mutta näidenkin tilanteiden kuuli aina lopulta ratkenneen.

Viisumihan täytyy toisiaan uusia, kun Venäjälle saavutaan. Tämä vie hyvin oman aikansa, ja käytännöt vaihtelevat tiedekunnittain. Filologian laitoksella koko prosessi hoidettiin vaihtokoordinaattoreiden toimesta; itse piti tuoda tarvittavat dokumentit ja valmistautua jonottamaan. Prosessin tuli kestää viisi viikkoa (esim. kv-suhteiden opiskelijoilla saattoi olla vain kaksikin) ja tänä aikana ei saanut matkustaa. Omalla kohdalla prosessi venähti kuitenkin kahdeksaan viikkoon. Onneksi Pietarissakin riittää nähtävää odottelun ajaksi. Opiskelijakortilla pääsee ilmaiseksi tai merkittävin alennuksin suurimpaan osaan museoista ja nähtävyyksistä, joten sen saapumista (muutama viikko) kannattaa odotella. Kurssien alkamisessa kestää myös aina, ja ensimmäiset viikot otetaankin aikalailla loman kannalta.

Asuminen

Päädyin asumaan opiskelijoille tarkoitettuun asuntolaan, vaikka oman asunnon vuokraaminenkin kävi mielessä. Pietarissa iso osa vaihtareista laitetaan asumaan Vasilin saaren kärkeen. Läheltä löytyy ruokakauppoja, kuntosaleja, jonkun verran syömäpaikkoja, ja etenkin lämpimillä säillä ihana ranta. Busseja ja маршруткoita (eräänlainen minibussi) kulkee vierestä, ja lähin metroasema Primorskaya (Приморская) löytyy kilometrin päästä.

Маршруткаn sai huikata pysähdyksiin mistä tahansa tien varrelta, samoin kuskille piti huikata, kun halusi hypätä pois kyydistä.

Osa kompleksia, jossa asuntolarakennuskin sijaitsi (kuvan ihan oikeassa laidassa).

Asumisen suhteen jokainen osaa varmasti tehdä itselleen sen sopivimman ratkaisun, mutta rohkaisun sanana asuntolassakaan asuminen ei ollut yhtään sen hullumpaa! Helsingin yliopiston valitsemille vaihto-opiskelijoille se kuuluu jo yliopistojen väliseen kahdenväliseen vaihtosopimukseen, ja ilmaisesta asumisesta säästyneet ruplat voi sitten käyttää kokemuksiin ja matkusteluun. Vuokratkaan eivät toki Pietarissa päätä huimaa (Helsinkiin verrattuna). Ja jos asunnon vuokraaminen Suomesta käsin tuntuu hankalalta, yksi (monien vaihto-oppilaidenkin suosima) tapa on aloittaa asuntolasta, ja etsiä oma paikka sitten paikan päältä.

Asuntolassa asuttiin pääsääntöisesti muiden vaihto-opiskelijoiden kanssa neljän tai seitsemän hengen asunnoissa. Itse majoituin neljän hengen huoneistossa, jossa keittiön, suihkun ja vessan jaoin englantilaisen, japanilaisen ja valkovenäläisen opiskelijan kanssa. Huoneissa nukuttiin aina kahden. Ensinäkemältä asunto taisi vähän järkyttääkin. Huoneita löytyy remontoituina, ja sitten vähän vähemmän remontoituina. Meidän kompleksi taisi kuulua tähän jälkimmäiseen kategoriaan. Asuntoon kuitenkin pian tottui, ja se alkoi tuntua ihan kodilta.


Oma puolikkaani jaetusta huoneesta.

Asuntolassa ei ollut valmiiksi oikein mitään. Onneksi esim. reilun kilometrin päässä asuntolalta oleva supermarket Lenta (Лента) tarjosi kaiken tarvittavan. Myös jääkaappi keittiöön piti hakea jostain toimistosta. Pyykit joko annettiin oman asuntolan babushkalle pestäväksi, pestiin itse toisella asuntolalla noin 20min. kävelymatkan päässä, tai käytettiin pesuloita. Lakanat vaihdettiin joka torstai.

Opiskelu ja opetus

Päätoimisesti venäjää opiskelevilla kurssiasiat hoituivat helposti. Kaikki suorittivat tasokokeen, jonka perusteella oppilaat jaettiin ryhmiin. Mihinkään kursseille ei täytynyt ilmoittautua. Ryhmää sai myös myöhemmin vaihtaa, mikäli taso ei tuntunutkaan omalta. Voinkin suositella kaikille pääaineesta riippumatta valmiiksi paketoitua, 30 op, kielikokonaisuutta, jonka saa sellaisenaan mahtumaan tutkintoon kuin tutkintoon. Venäjän kieltä vieraana kielenä opiskellaan omassa rakennuksessaan Nevan varrella vähän matkan päässä päärakennuksesta. Paikallisiin opiskelijoihin ei siellä valitettavasti oikein törmää. Mitään ruokalaa ei ole, ja lähin столоваяkin kaukana. Pitkiin päiviin oli hyvä varautua omilla eväillä.

Tunneilla ei puhuta ollenkaan englantia, vaikka omakin ryhmäni oli niitä helpoimpia. Opin nopeasti, ja hurjan paljon. Oppiminen on toki aika paljon itsestä kiinni – niin kuin kielissä yleensäkin. Kotitehtävät kuulusteltiin aina ääneen, vuorotellen tai oppilaita nimeämällä. Ja kun improvisaatiotaidot venäjäksi olivat tasolla nolla, nolojen tilanteiden pelko toimi hyvänä motivaattorina läksyjen tekemiseen. Vaihto-opiskelijoihin tunnuttiin suhtautuvan muuten aika lepsusti, eikä 75% läsnäolopakkokaan ollut absoluuttinen. Kieltä oppii paikan päällä myös luokkahuoneen ulkopuolella! Toki tunteihin kannattaa panostaa, jotta ajastaan vieraassa yliopistossa saa eniten irti.

Tunneilla puhuttiin paljon, mikä oli ehdottomasti niiden parasta antia. Opettajat olivat hauskoja ja nuoria, tunneilla puhuminen rentoa. Kielioppivirheistä (puhuessa) alettiin tiukemmin huomautella vasta loppukuukausina. Muuten opiskelu oli aika perinteistä, kirjasta lukemista, vihkoon kirjoittamista ja kieliopin kertaamista.

Loppukokeet olivat suhteellisen helppoja, enkä tainnut kuulla kenenkään saaneen hylättyä. Tuntiosallistuminen ja läksyjen tekeminen vaikuttavat myös arvosanaan, joskin kurssit luetaan Suomessa vain arvosanalla ”hyväksytty”. Kokeet suoritettiin aikataulun mukaan jouluna, jota iso osa eurooppalaisista opiskelijoista halusi lähteä kotiin viettämään. Tämäkin on yleisesti tiedossa, ja opettajat ovat kyllä joustavia opiskelijoiden suhteen.

Paikallisen opiskelijajärjestön kautta oli myös mahdollista saada ”tandem”-kaveri, jolle tarkoituksena oli opettaa omaa kieltään, ja samalla saada apua venäjän taidoissa. Omalla kohdallani ohjelma ei oikein toiminut, mutta kuulin siitä myös paljon hyvää. Lisäksi kaupungista löytyy paljon erilaisia ulkomaalaisille suunnattuja ”keskusteluryhmiä”, joissa keräännytään esimerkiksi kahvilaan juttelemaan eri aiheista venäjäksi.

Sopeutuminen uuteen arkeen

Ison kaupungin liikenteeseen ja aamuisiin metroruuhkiin, Helsinkiä pidempiin etäisyyksiin, uuteen kieleen ja elämään pääsi pian kiinni ja arkeen Pietarissa sopeutui nopeasti. Hintataso on Suomeen verrattuna edullinen ja monipuolisesta kulttuuritarjonnasta kannattaa ottaa kaikki irti! Baletti, ooppera, keikat, urheilutapahtumat (mestareiden liigaakin pääsi Гаспром-areenalle seuraamaan kympillä) ja museot kannattaa koluta läpi. Yöelämääkin löytyy moneen makuun, eikä miljoonakaupunki mene koskaan kiinni. Ulkomailta tuodut tuotteet tosin saattavat olla kalliita, mutta shoppailuun löytyy paljon vaikka kirpputoreja ja toreja. Etenkin georgialaista ruokaa kannattaa kokeilla, ja muutenkin ulkona syömistä suosittelen. Erikoisruokavalion omaaville tai kasvissyöjille/vegaaneille se voi tosin välillä olla haaste.

Joka lukukausi Pietarin valtionyliopistoon (puhumatta niistä muista yliopistoista) tulee sadoittain vaihto-opiskelijoita. Oman kokemukseni mukaan myös paikalliset ovat avoimia ja mukavia. Jokainen löytää kyllä varmasti omanalaisensa porukan, ja omanlaistaan tekemistä. Sitä ei tarvitse mielestäni pelätä!

Ruska-aikaan Pietarin lähiseudun Pavlovsk-puistossa. Suositukset kaupungin ulkopuolisille iltapäiväkävelyille.

Telegram-sovellusta käytetään paljon kommunikointiin; se kannattakin ladata jo kotipuolessa. Myöskään VPN:n lataaminen ei ole huono idea, sillä joillekin sivuille (myös telegramiin) pääsyä voidaan hyvin rajoittaa. Muita hyödyllisiä sovelluksia on etenkin useat taksi-apit kuten Yandex, Uber russia tai Bolt. Näihin saa liitettyä myös kortin (joskaan kaikissa ulkomainen ei toimi), jolloin taksillakin liikkuminen on (halpaa ja) helppoa. Käteistä muutenkaan tarvitsee harvoin, joskin sitä on hyvä aina olla jonkun verran mukana. On syytä olla kuitenkin tarkkana, mistä käteistä nostaa. Korttien tietojen kopioiminen on todella yleistä.

Puhelinoperaattoreita oli muutama eri. Esimerkiksi Мегафон taisi tarjota rajattoman netin. Itse kuitenkin käytin Теле2, jolta 40gigaa /kk maksoi noin 5 euroa. Sillä pärjäsi loistavasti, varsinkin, kun sosiaalisen median (kuten whatsapp tai instagram) käyttö kuului automaattisesti sopimukseen, eikä ”kuluttanut nettiä”. Asuntolan ensimmäisessä kerroksessa on Wifi. Huoneisiin se piti hankkia itse, ja prosessi vaikutti monimutkaiselta venäjän kielen taitoisillekin, joten itse pärjäsin hyvin puhelimella.

Joidenkin yliopistojen vaihtosopimuksiin (Helsingin yliopistonkin) kuului pieni kuukausiraha, tai opintotuki, myös Venäjän puolelta. Se taisi olla muutamia kymmeniä euroja kuussa, ja sen saamiseksi tuli hankkia venäläinen tili Сбербанкista. Jokainen voi itse taas miettiä, ryhtyykö tähän. Pankissa asiointi hoidettiin venäjäksi, mutta alkeistaitojen ja Google kääntäjän avulla homma hoitui ja sain tarvittavat dokumentit. Kortti oli loppujen lopuksi muutenkin ihan kätevä – toisille tilin omaaville kavereille sai esim. siirrettyä rahaa kätevästi Mobilepayn tavoin, ja sinne sai ladattua käteistä useissa automaateissa.

Lähtö

Puoli vuotta kului todella nopeasti. Opintojen loppuessa joulun aikaan oli viisumia vielä yli kuukausi jäljellä. Päätin käyttää lopun ajan hyödyksi ja toteuttaa pitkäaikaisen unelman: Trans-Siperian matkan. Terästettyjä venäjäntaitoja pääsi heti harjoittelemaan, ja näkemään maata laajemmin. Kokemus oli kaiken kaikkiaan upea. Ja jos Vladivostokiin asti ei ole asiaa, löytyy Venäjän kokoisesta maasta nähtävää paljon lähempääkin. Vaihtoaikaa kannattaa ehdottomasti hyödyntää myös matkustamiseen!

Auringonlasku jäätyneellä Baikal-järvellä.

Kaikki Venäjällä ei kuitenkaan toimi ihan samoin kuin Suomessa, eikä ikävämpiä puoliakaan pidä kaunistella. Moneen tekemiseen vaikuttaa naamakerroin ja joskus täytyi vaatimalla vaatia asioitaan hoidettaviksi. Sukupuolten välinen tasa-arvo ei ole edes sillä totutulla tasolla, ja rasismi on näkyvämpää. Myös kierrättäminen on vaikeaa (joskin Pietarissa mahdollista!). Ja vaikka Pietari onkin kansainvälinen kaupunki, on se kansainvälinen Venäjän mittakaavassa, ja pelkällä englannilla pärjää huonommin.

Kokemukseni venäläisistä ja Venäjästä oli kaiken kaikkiaan todella positiivinen. Lähdin Pietarista kotiin syli täynnä uusia ystäviä, hienoja kokemuksia, kohentunutta kielitaitoa ja ennen kaikkea tunneta siitä, että maailmaa kannattaa ja pitää nähdä! Eikä plussana kotona Kelan kanssa asioiminen tunnu enää juuri miltään. Venäjälle lähtiessäsi valitset hienon vaihtokohteen, joskaan et sitä helpointa.

Ei niin vakavana – joskin ihan kuvaavana – mottona voi pitää sitä, että ”mikään ei toimi, mutta kaikki kyllä hoituu!”

Vaihtokertomus, Tel Aviv University, Israel, kevät 2019

Valtiotieteellisen tiedekunnan opiskelija

Ennen lähtöä

Hain Tel Aviviin maisterivaihtoon, sillä halusin opiskella Lähi-idässä tai Afrikassa vaihtokohteessa, jossa pärjäisi suhteellisen hyvin englanniksi ja akateeminen opetus olisi monipuolista ja laadukasta. Olin jo käynyt muutamia aiempia kursseja Lähi-idän tutkimuksesta ja tehnyt kandidaatin tutkielmani alueeseen liittyen. Näiden perusteiden pohjalta Tel Aviv valikoitui helposti ykköskohteekseni. Lisäksi kaupunki tunnetaan erittäin kansainvälisenä sekä poliittisesti ja kulttuurisesti mielenkiintoisena kohteena.

Vaihtoon hakeminen sujui jouhevasti ja vaihtopapereiden kerääminen oli mielestäni suhteellisen yksinkertainen ja selkeä prosessi. Tel Avivin yliopistosta autettiin ja vastattiin hyvin esille nousseisiin kysymyksiin. Dokumenttien keräämiseen ja huolelliseen läpikäymiseen kannattaa kuitenkin varata aikaa, jotta niiden hoitaminen sujuisi kerralla sujuvasti.

Ennen opintojen aloitusta tehtiin opintosuunnitelma, johon suosittelisin tutustumaan hyvin jo etukäteen sekä valitsemaan annetun maksimimäärän kursseja. Kursseille ilmoittautudutaan tässä opintosuunnitelman tekovaiheessa vasta alustavasti. Myöhemmin, kurssien alettua, kannattaakin käydä kokeilemassa miltä valitut kurssit tuntuvat ennen kuin sitoutuu suorittamaan ne. Syy miksi näin kannattaa tehdä on tottakai se, että voi varmistaa mitkä kurssit ovat oikeasti kaikkein mielenkiintoisimpia mutta erityisesti se, että jälkeenpäin kursseille ilmoittautuminen ei välttämättä onnistu, jos kurssit ovat jo täyttyneet. Lisäksi siihen tarvitsee hakea vaihtotoimistolta erikseen lupa. Kannattaa siis tutustua huolella kurssivalikoimaan heti opintosuunnitelmaa laatiessa.

Tel Avivissa pärjää erinomaisesti englannilla, mutta voi olla hyödyllistä opetella hieman hepreaa (esimerkiksi vähintään heprealaiset aakkoset) ennen matkaan lähtöä.

Tel Aviviin ei kannata pakata turhan paljon vaatteita, sillä ilmasto on lämmin ja paikan päältä löytää myös tarpeen vaatiessa kaiken mitä tarvitsee. Suosittelisin kuitenkin varautumaan siihen, että talvikautena voi myös olla kylmä, ja erityisesti aavikkoisella seudulla matkustaessa tarvitsee myös lämmintä vaatetta ja villapaidan matkaan!

Asuminen

Tel Avivista on tunnetusti vaikea löytää asuntoa ja vuokrahinnat ovat kaalliita, osittain kalliimpia kuin Helsingissä. Löysin itse kuitenkin asunnon jo hyvässä vaiheessa TAU:n vaihtokoordinaattorin jakamasta sähköpostiviestistä, jossa maasta lähtevä vaihto-oppilas etsi huoneeseensa seuraajaa. Huone oli kolmen muun ihmisen kanssa jaettavasta solukämpästä, ja sitä vuokrasi paikallinen firma, joka vuokrasi erityisesti ulkomaalaisille täysin kalustettuja soluhuoneita. Vaikka asunto oli loistavalla paikalla, kämppikset mukavia ja vuokra kohtuullinen, jouduin lopulta pahoihin ongelmiin firman kanssa, sillä he päätyivät vetämään minulta välistä takuuvuokran sekä hoitivat asuntoon liittyviä asioita äärimmäisen epäammattimaisesti ja huonosti. Tämä aiheutti minulle paljon harmaita hiuksia ja turhaa stressiä vaihdon loppuvaiheessa.

Oma vinkkini onkin, että asuntoa etsiessä kannattaa olla todella tarkkana, mistä ja kenen kautta vuokraa asuntonsa. Itse otin riskin siinä, että hankin asunnon tapaamatta ensin vuokraisäntääni fyysisesti sekä näkemättä asuntoa paikan päällä ennen kuin muutin sinne. Jos sinulla on mahdollisuus asua muutama viikko hostellissa ja etsiä asuntoa paikan päällä, on se varmasti kaikkein turvallisin ja varmin valinta. Todella moni vaihtokavereistani asui myös koko vaihdon ajan hostellia muistuttavissa asuntojärjestelyissä (co-living hostelleissa). Yksi hyvä idea on myös etsiä soluasuntoa muutaman tutun ja luotettavan kaverin kanssa paikan päällä. Sanoisin, että asunnon hankkiminen voi olla haastavin osa Tel Avivin vaihtoa, mutta siihen kannattaa ehdottomasti suhtautua kasvattavana kokemuksena ja koittaa olla stressaamatta liikaa. Vaihtotoimisto voi myös auttaa, jos asunnon etsimisessä tarvitsee paikan päällä tukea.

Lisäksi suosittelisin etsimään asuntoa kivoilta alueilta keskustasta mieluummin kuin läheltä yliopiston kampusta, joka on hieman etäällä kaikesta. Todennäköisesti kursseja ei ole edes päivittäin, joten on mielestäni huomattavasti mukavampaa viettää aikaa Tel Avivin ihanassa ja sykkivässä keskustassa, kuin hiljaisessa naapurustossa lähellä kampusta.

Turvallisuus

Vaikka Israelin turvallisuuspoliittinen tilanne saattaa vaihdella nopeastikin, Tel Aviv on turvallinen ja rauhallinen kaupunki kokoonsa nähden. Suosittelisin tutustumaan ennen vaihtoa ja/tai vaihdossa ollessa turvallisuuspoliittiseen tilanteeseen yleisesti, sillä on hyvä olla tietoinen siitä, mitä Israelin sisällä ja rajoilla tapahtuu. Arjessa levottomuudet eivät näy Tel Avivissa, mutta lähialueilla matkustaessa voi aistia jännitteistä tunnelmaa. Kannattaa muistaa ortodoksi-juutalaisalueilla sekä Palestiinalais-alueilla matkustaessa suhteellisen konservatiivinen pukeutuminen sekä hillityt tavat.

Opiskelu ja opetus

Suosittelisin kaikkien alojen opiskelijoita ottamaan ainakin yhden tai mahdollisesti useamman kurssin koskien juutalaista kulttuurihistoriaa tai Israelin politiikkaa, sillä näillä kursseilla opetuksen laatu oli todella hyvää, siihen panostettiin ja keskustelu oli monipuolista. Lähi-idän tutkimuksen tai alueen kielten opetuksen kursseille osallistuminen myös rikastuttaa valtavasti omaa kokemusta ja ymmärrystä alueesta, jonka tilanteeseen liittyy monenlaisia jännitteitä ja mielipiteitä. Oli myös erittäin mielenkiintoista keskustella näistä aiheista muualta maailmasta tulleiden vaihto-oppilaiden kanssa.

Otin itse muutaman erityisesti vaihto-opiskelijoille suunnatun Israelin politiikkaan liittyvän kurssin sekä yhden isompitöisen maisterikurssin. Vaihto-opiskelijoille suunnatut kurssit olivat enimmäkseen isoja massaluentoja, jotka sisältivät väliesseitä ja lopputentin, mutta maisterikurssilla opetus tapahtui pienryhmässä ja lopuksi tehtiin suhteellisen suuritöinen esseetyö. Kaiken kaikkiaan koin, että kurssien vaatimustaso oli samankaltainen kuin Helsingin yliopistossa. Kevätlukukaudelle sijoittuu myös huomattavan paljon lomia, joten opiskelua itse kampuksella oli yllättävän vähän.

Kulttuuri ja matkustelu

Tel Avivin kulttuurielämä on rikasta ja todella monipuolista, siitä kannattaa ottaa kaikki irti! Kaupungin ruokakulttuuri on maailman kuulu ja rannalla on ihana viettää aikaa joko aurinkoa ottaen tai esimerkiksi surffaamalla. Tel Aviv on mielestäni täydellinen paketti juuri rantaelämää ja kaupunkikulttuuria, kuten museoita ja gallerioita. Rakastuin boheemeihin kahviloihin ja divareihin, ja pienen etsinnän jälkeen löysin myös suosikkikirpputorini. Kaupungissa pääsee kuitenkin liikkumaan kaikkialle pyörällä ja välimatkat ovat lyhyitä. Asuin itse Florentinen alueella, joka on vielä kehittyvää, mutta opiskelijoiden ja luovan alan ihmisten suosimaa asuinaluetta.

Myöskin Tel Avivin klubikulttuuri on tunnettu ja vaihtoehtoisia klubeja löytyy mukavasti. Kannattaa seurata erityisesti paikallisia Facebook-ryhmiä kuten Secret Tel Aviv parhaiden tapahtumien bongaamiseen.

Kannattaa tutustua tarkemmin juutalaiseen kulttuuriin, ja viettää esimerkiksi Shabattia paikallisen perheen tai kaveriporukan kanssa. Myös yliopistolla on erilaisia ohjelmia, joiden kautta voi tutustua paikallisiin perheisiin ja heidän arkeensa. Vaikka useimmat Tel Avivilaiset ovat maallistuneita, juutalaisuus ohjaa kuitenkin arjen rytmiä ja sen kautta voi tutustua maan ja sen ihmisten historiaan.

Israel on pinta-alaltaan pieni maa, jossa matkustaminen on muusta hintatasosta poiketen yllättävän edullista. Suosittelisinkin hyödyntämään yliopiston lomia vähintäänkin Israelin sisällä matkustamiseen, sillä Israelissa on hienoja vaelluskohteita, mutta myös hienoja kaupunkikohteita kuten Haifa tai Akko. On toki itsestään selvää, että Jerusalemiin ja sen museoihin ja kirkkoihin kannattaa aivan ehdottamasti myös varata hyvin aikaa.

Oma lukunsa on myös Palestiinassa matkustaminen (Gazaa lukuun ottamatta). Niin kuin Israelissakin, Palestiinan puolella on paljon upeita luontokohteita, mutta myös mielenkiintoisia kaupunkeja, joissa on kaikissa oma tunnelmansa. Itse pidin Palestiinassa matkustamista myös hyvänä kontrastina kaikelle pro-Israel keskustelulle, mihin myös toki kohtaa Israelin puolella. Palestiinaan matkustamista ei siis missään nimessä kannata jättää välistä!

Myös naapurimaihin, erityisesti Jordaniaan ja Egyptiin matkustaminen on suhteellisen yksinkertaista, kunhan jaksaa nähdä hieman vaivaa matkustusreittien ja rajaylityksen ennaltasuunnitteluun. Jordanian aavikko Wadi Rum sekä Petra ovat henkeäsalpaavan kauniita kohteita, joihin matkustaminen oli oman vaihtokevääni kohokohtia. Näihin molempiin suosittelisin matkustamista syys-kevät aikavälillä, sillä kesäaikaan matkustaminen voi olla tukavaa sekä isojen turistijoukkojen, että kuumuuden vuoksi. Egyptissä en kerennyt vierailemaan, mutta monet israelilaiset käyvät siellä lomalla ja sukeltamassa, joten jos sinulla on vielä kaikkien edellä mainittujen kohteiden jälkeen aikaa, Egyptiin matkustaminen voi olla hyvä idea.

Vaihtokertomus, Vrije Universiteit Amsterdam, Alankomaat, syksy 2019

Valtiotieteellisen tiedekunnan opiskelija

Ennen lähtöä

Hakuprosessi Vrije Universiteit Amsterdamiin oli helppo. Yliopisto oli vaihto-oppilaisiin tiiviisti yhteydessä sähköpostitse, ja lähettivät aina tarkat ohjeet, kuinka menetellä missäkin vaiheessa esimerkiksi asunnon hakemisen ja kurssivalintojen suhteen. Sähköpostia seuraamalla ja yliopiston tarjoamia vinkkejä noudattamalla sain siis hoidettua kaiken pyörän ja asunnon hankkimisesta aina kurssivalintoihin ja orientaatioviikon ohjelmaan ilmoittautumiseen. Erasmus-ohjelmaa varten tein kielitestin, jonka tarkoituksena on mitata kielitaidon kehittymistä vaihdon aikana. Lisäksi tein Kelaan ilmoituksen väliaikaisesta ulkomaille muutosta sekä pidensin matkavakuutukseni kattamaan koko vaihdossa oloni ajan.

Kun nousin Amsterdamiin vievään lentokoneeseen elokuun puolessavälissä, olin jo hoitanut kaikki tarvittavat järjestelyt. Ensimmäisten viikkojen aikana pystyin siis keskittymään täysin uuteen kaupunkiin, yliopistoon sekä kavereihin tutustumiseen!

Alkubyrokratia vaihtokohteessa

Vrije Universiteit Amsterdam järjesti kaksi rekisteröitymispäivää, joista jompanakumpana tuli mennä paikalle. Mukana tarvitsi olla passi, mutta muita todistuksia en itse tarvinnut. Rekisteröitymisen yhteydessä vaihto-oppilaat saivat mm. opiskelijakorttinsa sekä tietopaketin. Lisäksi yliopistolla oli myös Amstelveenin kunnan piste, jossa pystyi rekisteröitymään Amstelveenin asukkaaksi. Rekisteröitymispäivän aikana pystyi siis hoitamaan kerralla kaiken yliopistoon rekisteröitymiseen ja asumiseen liittyvän, ja kaikki sujui todella selkeästi ja vaivattomasti.

Taloja Amsterdamin kanavan rannalla

Asuminen

Kuten mainitsin, asuin itse Amstelveenissa, joka on kaupunki Amsterdamin eteläpuolella. Sain Vrije Universiteit Amsterdamin sähköpostitse lähettämien ohjeiden kautta myös neuvoja siitä, mitä kautta voin hakea asuntoa. Yliopiston kautta oli mahdollista hakea asuntoa kolmelta eri vuokranantajataholta. Itse toivoin ensisijaisesti saavani asunnon DUWO:n kautta, joka on samankaltainen kuin Suomessa toimiva HOAS. Asunnonhaun ensimmäisen kierroksen jälkeen sain tiedon siitä, että voin hakea asuntoa DUWO:n kautta. Tämän jälkeen DUWO lähetti sähköpostitse tiedon, kun minun oli mahdollista varata asunto heidän kauttaan. Sain asunnon Uilenstedestä, joka on Pohjois-Euroopan suurin opiskelija-asuntolakampus. Asuin samassa kerroksessa kolmentoista vaihto-oppilaan kanssa, ja jokaisella meistä oli oma huone, johon kuului parveke sekä kylpyhuone. Kerroksessa oli yhteinen keittiö, joka tarjosi hyvän mahdollisuuden tutustua muihin. Huone oli valmiiksi kalustettu, ja myös keittiöstä löytyivät valmiiksi niin kalusteet kuin astiatkin. Sijainniltaan Uilenstede on todella hyvä: pyörämatka yliopistolle kesti alle kymmenen minuuttia, yliopiston pääliikuntakeskus sijaitsi muutaman minuutin kävelymatkan päästä kotioveltani ja Amsterdamin keskustaan pyöräili alle puolessa tunnissa.

Kuva asunnosta
Kotini Uilenstedessa

Näkymä huoneeni parvekkeelta
Näkymä huoneeni parvekkeelta

Opiskelu ja opetus

Vaihto-oppilaiden on mahdollista ottaa joko valmiiksi räätälöity 30 opintopisteen kokoinen opintopaketti tai vaihtoehtoisesti kurssivalinnat voi tehdä myös vapaasti itse. Tein omat kurssivalintani jälkimmäisen vaihtoehdon mukaan, sillä halusin tehdä opintoja kahdesta valmiista kokonaisuudesta. Opiskelin siis sekä Peace and Conflict Studies että Development and Global Challenges -kokonaisuuksien kursseja. Kurssien valitseminen itse sujui melko vaivattomasti. Jouduin kuitenkin muuttamaan kurssisuunnitelmaani jonkin verran, sillä osa kursseista, jotka olisin halunnut suorittaa, menivät päällekkäin keskenään. Valmiiksi räätälöidyissä kurssikokonaisuuksissa päällekkäisyyksiä ei tule, ja luennot jakautuivat viikoittaisessa lukujärjestyksessä tasaisemmin. Pärjäsin hyvin itsenäisesti tekemieni kurssivalintojen kanssa, mutta valmis kokonaisuus olisi varmasti helpottanut luentojen ja työmäärän jakautumista tasaisemmin pitkin viikkoa.

Opinnot itsessään etenivät tiiviiseen tahtiin, ja jokaista luentoa varten oli tehtävä ennakkotehtäviä – yleensä luettava esimerkiksi kaksi tai kolme artikkelia. Luennot olivat myös interaktiivisempia kuin kotiyliopistolla Helsingissä, ja opettajat pitivät keskustelua yllä opiskelijoiden kanssa suurillakin luennoilla. Ennakkotehtävät oli hyvä tehdä tästäkin syystä, sillä monella kurssilla oletuksena oli se, että kaikki osallistuvat keskusteluun jollain tavalla. Opetus oli tasoltaan todella hyvää, ja kursseilla kävi useita vierailevia luennoitsijoita. Oli mielenkiintoista kuulla ja nähdä myös muidenkin kuin kurssin vetäjän näkökulmia kurssilla käsiteltyihin aiheisiin.

Helsingin yliopiston kursseilla olen tottunut siihen, että suoritustapa on useimmiten essee ja kurssiarvosana koostuu usein monesta osasta, kuten esitelmistä, esseistä, luentopäiväkirjoista ja tentistä. Suurimmalla osalla Vrije Universiteitissa suorittamistani kursseista arvosana koostui kokonaan yhdestä tai kahdesta tentistä. Kursseilla oli siis joko midterm exam ja final exam tai ainoastaan final exam. Exam weekiä varten oli panostettava koko periodin ajan, sillä hallittavat asiakokonaisuudet olivat suuria. Suurten kokonaisuuksien lisäksi tenteissä kartoitettiin usein myös yksityiskohtaisempaa osaamista, ja esimerkiksi erilaisia teorioita ja määritelmiä tuli osata avata sekä yhdistellä.

Arvostelu hollantilaisissa yliopistoissa on melko tiukka ja jo läpipääsyyn tarvitaan 55% kokonaisarvosanasta. Hyvällä valmistautumisella ja kurssitekstien lukemisella pärjäsi kuitenkin jo pitkälle, ja tentin lähestyessä kurssimateriaalien ja opitun kertaaminen auttoi paljon. Opettajat ovat myös todella avuliaita ja tarjosivat apua jo kurssin aikana, mikäli jokin kurssilla tuntui haastavalta.

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville
  • Amsterdam on hyvin turvallinen kohde, jonne oli helppo sopeutua. Yhteiskunnan systeemit toimivat sekä Suomessa että Hollannissa melko samalla tavalla, joten kaikki meni sujuvasti ja ilman suurempia yllätyksiä.
  • Euroopan ulkopuolelta tulleet vaihto-oppilaat avasivat hollantilaiset pankkitilit, mutta itse en kokenut tarvetta tälle, vaan pärjäsin hyvin oman pankkikorttini kanssa. Käteistä kannattaa kuitenkin aina pitää mukana, sillä osa pienemmistä ruokakaupoista ja ravintoloista ei hyväksy esimerkiksi Visaa tai Mastercardia.
  • Elämiskustannukset olivat melko saman tasoiset kuin Helsingissä. Julkinen liikenne on kalliimpaa, joten itse suosin pyöräilyä.
  • Pyörä on paras ja halvin kulkuväline – itse ostin oman pyöräni yliopiston suositteleman The Bikeboys:in kautta. Maksoin pyörästä 100€, ja vaihdon lopussa myin sen takaisin The Bikeboysille 50€:lla. Monet vuokrasivat pyöränsä myös SwapFiets:in ja Cheapassbikes:in kautta.
  • Vaihdossa ollessaan kannattaa ehdottomasti hyödyntää Amsterdamin keskeinen sijainti. Esimerkiksi bussilla pääsee todella halvalla käymään niin muissa hollannin kuin naapurimaidenkin kaupungeissa. Itse tein viikonloppureissuja Hollannissa muun muassa Den Haagiin, Rotterdamiin, Leideniin ja naapurimaissa Pariisiin, Berliiniin sekä Brysseliin.
  • Amsterdamissa kaikki puhuvat englantia hyvin ja pystyin hoitamaan kaikki asiani englanniksi. Yliopisto ei tarjoa hollannin kielen opetusta, mutta osa vaihto-oppilaskavereistani osallistui noin 100€ maksaneelle hollannin kielen alkeiskurssille.
  • Kokonaisuudessaan kommunikointi ja koko vaihtoprosessi sujui mutkattomasti sekä Helsingin yliopiston että Vrije Universiteit Amsterdamin osalta. En kohdannut oikeastaan minkäänlaisia suurempia ongelmia, ja pienimpiinkin kysymyksiini sain nopeasti vastauksen.
  • Kuvitus kuva