Vaihtokertomus, Tbilisi State University, Georgia, syksy 2020

Valtiotieteellisen tiedekunnan opiskelija

Covid-19-pandemian aiheuttamista poikkeusoloista huolimatta vietin syyslukukauden 2020 vaihdossa Tbilisissä, Georgiassa. Vaihdon toteutuminen näin erikoislaatuisessa tilanteessa oli hyvin epävarmaa loppuun asti – jopa vielä matkalla Georgiaan. Tähän epävarmuuteen koitin sopeutua parhaani mukaan, lähinnä olemalla ajattelematta asiaa liikaa ja menemällä virran mukana. Rento asenteeni saavutti rajansa vain kerran, kun yllätys matkustusrajoituksissa sai vihdoin stressin purkautumaan välilaskukohteessani Amsterdamissa. Schipholin lentokentällä kokemani epätoivo ei kuitenkaan seurannut minua Tbilisiin asti, vaan tämä jälkikäteen vaatimaton vastoinkäyminen jäi vaihtokokemukseni suurimmaksi kriisiksi.

Vaikka koronarajoitukset ymmärrettävästi vaikuttivat oleskeluuni ja opiskeluuni Georgiassa, vaihto oli ikimuistoinen kokemus ja mahtava tilaisuus päästä kokeilemaa asumista ja opiskelua vieraassa maassa. Tbilisiä vaihtokohteena suosittelen lämpimästi. Vaihtoyliopistoni Tbilisi State University (TSU) oli vuonna 2020 tarjolla uutena vaihtokohteena, jonne pääsin lähtemään ensimmäisenä Helsingin yliopiston opiskelijana.

 Ennen lähtöä

Georgiaan lähtö on Suomen kansalaiselle periaatteessa helppoa, sillä alle vuoden oleskelulle ei tarvita viisumia. Suoria lentoja Georgiaan ei tosin Suomesta tällä hetkellä ole, vaikkakin niitä on suunnitteella. Rokotuksista kannattaa harkita perusrokotusten lisäksi A- ja B-hepatiittirokotteen ottoa. Huomioitavaa on myös vaihdon ajoituksessa. Lukukaudet ajoittuvat Georgissa hieman eri kuukausille, kuin Suomessa: syyslukukausi syys-/lokakuulta tammi-/helmikuulle ja kevätlukukausi helmi-/maaliskuulta aina heinäkuulle asti. Kannattaa siis suunnitella etukäteen, miten toimit, jos palaat Suomeen esimerkiksi puolessa välissä oman yliopistosi kolmatta periodia.

Matkustusjärjestelyjen helppoudesta huolimatta maailmanlaajuinen poikkeustila laittoi omassa tapauksessani hieman kapuloita rattaisiin. Sain vaihtoyliopistoltani hyväksymiskirjeen sähköpostitse heinäkuun alussa, mutta näissä olosuhteissa yliopisto ei vielä suositellut lentolippujen ostamista tai muiden suurempien maksujen maksamista. Olin alun perin suunnitellut lähteväni Georgiaan jo elokuun puolella, mutta jouduin odottamaan matkustusrajoitusten avautumista aivan viime tinkaan saakka. Kommunikointi sekä Helsingin yliopiston liikkuvuuspalveluiden että TSU:n vaihtokoordinaattorin kanssa sujui tänä aikana (ja myöhemmin) hyvin, ja sain tukea epätavalliseen tilanteeseen. Georgialla ei ole Suomessa varsinaista suurlähetystöä, mutta olin yhteyksissä myös Georgian lähetystöneuvokseen, jolta sain paljon apua.

Syyskuun alussa vaihtoyliopisto lopulta ilmoitti maahanpääsyn olevan mahdollista, ja pääsin matkaan reilu viikkoa myöhemmin 14.9. Valitettavasti yliopiston tiedot maahanpääsyrajoituksista olivat kuitenkin vajanaiset: lentoyhtiöni Georgian Airways vaati myös opiskelutarkoituksessa maahan tulevilta suomalaisilta kulttuuri- ja opetusministeriön kirjallista lupaa, mistä emme tienneet etukäteen. En siten päässyt ensimmäiselle jatkolennolleni Tbilisiin, ja jouduin odottamaan välilaskukohteessani Amsterdamissa viisi päivää uutta lentoa, jonka TSU tarjoutui huomaavaisesti kustantamaan. Etenkin tässä yllättävässä tilanteessa olisin saattanut jäädä neuvottomaksi ilman Georgian lähetystöneuvoksen ystävällistä apua. Mikäli vaihtoon on lähdössä edelleen jatkuvissa poikkeusolosuhteissa, tällaisen luvan tarvetta kannattaa mahdollisesti tiedustella muiltakin tahoilta, kuin omalta yliopistolta. 

Alkubyrokratia vaihtokohteessa

Omalle kohdalleni osui Georgiaan saavuttaessa kahdeksan päivän hotellikaranteeni, jonne siirryttiin suoraan lentokentältä yhteiskuljetuksella. Myös tämän karanteenin vaihtoyliopisto päätyi ystävällisesti kompensoimaan sinne joutuneille opiskelijoille – muussa tapauksessa viikko olisi ollut omakustanteinen. Saapuessa Tbilisiin ei pitänyt ilmoittautua kaupungin asukkaaksi tai tehdä muitakaan ilmoituksia. Rahaa kannattaa tietysti nostaa mahdollisimman pian, vaikka Visa Electronillakin pystyy yleensä maksamaan kaupoissa ja ravintoloissa. Georgian larien vaihtokurssi on hieman muuttunut vaihtosyksystäni, mutta karkeasti euro on noin neljä laria. Puhelinliittymän hankkiminen kävi helposti, ja paikallisten operaattoreiden (esim. Magti) toimipisteitä on kaupungissa kaikkialla. Ostamani liittymä maksoi muistaakseni 12 laria eli noin kolme euroa kuussa. Myös julkista liikennettä varten kannattaa hankkia matkakortti, vaikka Tbilisissä toimivat myös Bolt ja muut hyvin edulliset taksipalvelut. Kaupungissa Bolt-kyytien hinnat saattoivat olla lyhyelle matkalle vain pari laria, pidemmät matkat 10–15 (ilman tippiä). Matka julkisella liikenteellä kustansi 50 tetriä eli alle 15 senttiä.

 Asuminen

Tbilisi on vaihto-opiskelijalle monella tapaa erinomainen valinta. Georgia on suhteellisen pienestä koostaan huolimatta täpö täynnä upeita kohteita, joista monet ovat vain muutamien tuntien ajomatkan päässä pääkaupungista. Kukkuloiden ympäröimässä Tbilisissä on kauniita vanhoja alueita, paljon tekemistä ja hyvää ruokaa. Hintataso on Suomeen verrattuna hyvin alhainen, mitä paikalliset eivät tosin välttämättä pidä kohteliaana päivitellä kovaan ääneen. Julkinen liikenne toimii kohtuullisesti ja etäisyydet ovat kuitenkin tarpeeksi lyhyitä, ettet todennäköisesti asu kovin kaukana muista vaihto-opiskelijoista. TSU tarjoaa vaihtareille myös omaa asuntolaansa huokeaan hintaan (noin 40€/kk), mutta sen syrjäisesti sijainnista johtuen päädyin vuokraamaan asunnon itsenäisesti. Asunnon etsinnässä tarjoutuivat ystävällisesti auttamaan poikaystäväni georgialaiset sukulaiset, joten en osaa kertoa enempää asunnonvälityssivustojen toiminnasta. Vuokrataso vaihto-opiskelijoiden keskuudessa oli yleensä 200–300 euron luokkaa, mutta halvempia ja kalliimpiakin asuntoja löytyy. Maksuautomaattien käyttö erilaisten laskujen maksamiseen on yleistä.

En kokenut sopeutumista uuteen ympäristöön kovin vaikeaksi. Paremmasta georgian tai venäjän kielen taidosta olisi ollut monesti hyötyä, sillä englantia osaavat lähinnä nuoret. Myös georgian kirjaimiston opettelu oli välillä avuksi, mutta tämäkään ei ole välttämätöntä. Etenkin omalle kohdalleni osuneissa olosuhteissa oli tärkeää olla omatoiminen muihin opiskelijoihin tutustumisen suhteen, sillä yliopisto joutui perumaan lähes kokonaan normaalit orientaatiotapahtumat. En osaa myöskään kertoa mitään TSU:n muusta opiskelijatoiminnasta, joka olisi normaaliolosuhteissa ollut varmaankin aktiivisempaa. Muuten olin onnekas siinä, etteivät koronarajoitukset olleet ensimmäisten vaihtokuukausieni aikana kovin tiukkoja. En kokenut juuri koskaan Georgiassa oloani turvattomaksi, mutta perusvarovaisuutta kannattaa noudattaa. Esimerkiksi jalankulkijana kannattaa pysyä varuillaan myös vihreillä valoilla tietä ylittäessä. Lisäksi rahaa vaihtaessa kannattaa pitää tarkasti huolta omistaan, vaikka asioisi maan suurimman pankin toimistossa. En myöskään sairastellut vaihtoni aikana, joten paikalliset terveyspalvelut jäivät kokematta.

Suomesta poiketen ruokaostosreissuni sisälsivät tyypillisesti pysähdyksiä monessa eri paikassa. Paras valikoima tuoreita hedelmiä ja vihanneksia löytyy yleensä vihannesmyyjiltä, joiden kojuja on kaupungissa tiheään. Muut perustavarat ostin Carrefourista tai paikallisilta ketjuilta, mutta näiden leipävalikoima on jostain syystä heikko. Täten oli välillä suunnattava vielä erikseen leipäostoksille, johon liittyen suosittelen paikallisten suosimia, shoti-leipää yleensä yhden larin hintaan myyviä pieniä leipomoita. Suuremmissa kaupoissa on ihan hyvä valikoima kansainvälisiäkin tuotteita (myös Valion), mutta jotkut suomalaisesti lähikaupasta löytyvät perusjutut, esimerkiksi tofu, olivat aika kiven alla. Sen sijaan paikallisen satokauden herkkuja – ja muuta tavaraa – kannattaa suunnata ihailemaan lähikojujen lisäksi basaareille, kuten päärautatieaseman läheisyydestä levittäytyvä Dezerter Bazaar, jota on kokonaisuudessaan varmaan lähes mahdoton kahlata läpi yhdelle visiitillä. Kaikkialla myytävä paikallinen välipala churchkhela päätyy sekin hyvin helposti osaksi arkeasi.

 Opiskelu ja opetus

Koronan aiheuttama poikkeustilanne vaikeuttaa kurssitarjonnan ja opetuksen tason reilua arviointia vaihtoyliopistossani. Ennen vaihtoa olin varautunut siihen, että yliopiston todellinen kurssitarjonta tuskin vastaisi täydellisesti niitä TSU:n sivuilta löytyneitä listauksia, joihin olin perustanut learning agreementini. Yliopiston yrittäessä sopeutua muuttuvaan tilanteeseen ja vaihto-opiskelijoiden tavallista pienempään määrään suuri osa vielä syyskuun lopussa valitsemistani kursseista päädyttiin perumaan. Onneksi sain kuitenkin valittua riittävän määrän kiinnostavia kursseja, joista sain koottua tutkintooni yhtenäisen valinnaisten opintojen kokonaisuuden. Yliopistolla oltiin ilmoittautumisen aikarajojen suhteen varsin rentoja, ja vaihto-opiskelijoiden toiveet pyrittiin täyttämään mahdollisuuksien mukaan. Tämä rentous päti tosin myös toiseen suuntaan, ja osalta opettajia olisin toivonut parempaa kykyä pitäytyä sovituissa opetusajoissa ja kurssiaikataulussa, joihin saattoi tulla äkkinäisiäkin muutoksia. Suomalaiseen opetukseen tottuneelle tämä voi tulla yllätyksenä, mutta hyvänä puolena poissaolojen suhteen ei oltu kovin tiukkoja.

Kurssini olivat kaikki 5 ECTS:n arvoisia, ja samat kurssit jatkuivat koko lukukauden. Tärkeimmät kurssisuoritukset olivat midterm-tentit, lopputentit ja esseet, vaikka myös tuntiaktiivisuutta otetiin arvostelussa huomioon. Pidin kurssien arvostelua varsin kevyenä, mutta poikkeukselliset olosuhteet saattoivat vaikuttaa tähänkin. Taloustieteen opiskelijoille työtä vaikutti riittävän huomattavasti enemmän, kuin muille yhteiskuntatieteiden aloille. Koronatilanteen takia kaikki opetus tapahtui lisäksi etänä Zoomissa muutamaa poikkeustapaamista lukuun ottamatta. Olin siis hieman turhaan valinnut asunnon aivan yliopiston vierestä. Tämä ei kuitenkaan sinänsä ollut ongelma, sillä TSU:n pääkampus sijaitsee kauniilla alueella lähellä keskustaa, ja kampuksen ravintola tarjosi viihtyisällä terassilla lounasta jopa paikalliseen tasoon nähden edullisesti. Lisäksi etäopetus mahdollisti aikaiset lähdöt viikonloppureissuille.

Eräs paikan päällä ilmennyt erikoisuus oli luentojen kellonaika. Georgiassa maisteritason opiskelijat käyvät usein opintojensa ohella töissä, mistä johtuen kaikki luentoni georgian kielikurssia lukuun ottamatta alkoivat aikaisintaan neljältä iltapäivällä, myöhimmillään yhdeksän aikoihin illalla. Lisäksi luennot keskittyivät tiistaille, keskiviikolle ja torstaille, ja useimmille vaihtareille ainakin perjantai jäi vapaapäiväksi. Georgiassa joulua juhlitaan juliaanisen kalenterin mukaisesti 7.1. Uuttavuotta sitä vastoin vietetään sekä virallisesti gregoriaanisen kalenterin mukaisesti 1.1. että epävirallisemmin 14.1. Siten yliopistojen talviloma alkaa yleensä vasta suomalaisen joulun jälkeen. Ainakaan omilla kursseillani opettajat eivät tosin panneet pahakseen, mikäli vaihto-opiskelijat eivät osallistuneet luennoille jouluaattona. Loman jälkeen pidettiin vielä viikko tai pari normaalia opetusta, minkä jälkeen oli lopputenttien aika.

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville

Vaihdon aikana tulee varmasti tutustuttua paikalliseen ruokakulttuuriin, mukaan lukien georgialaiseen supraan eli juhlaillalliseen. Myös viinien ystävän kannattaa valita vaihtokohteeksi Georgia, sillä maa kuuluu maailman vanhimpiin viininviljelyalueisiin. Jos paikallinen ruoka alkaa jossain vaiheessa herkullisuudestaan huolimatta kyllästyttämään, vaihtoehtojen puutetta ei tarvitse Tbilisissä pelätä, sillä muutkin ruokakulttuurit ovat kaupungissa edustettuina. Tbilisi itsessään on aika kosmopoliittinen ja vapaamielinen kaupunki, mutta etenkin maaseudulla voi varautua konservatiivisempaan kulttuuriin. Georgia on lisäksi kuuluisa vieraanvaraisuudestaan, ja monet vaihtoni unohtumattomimmista kokemuksista liittyvät juuri tähän piirteeseen. Välillä tuntui hieman epämukavaltakin saada apua tai ottaa vastaan ruokaa tuntemattomilta ihmisiltä, jos meillä vierailla ei ollut tarjota mitään vastalahjaa. Oli vain muistutettava itselleni, että vieraanvaraisuus on maan kulttuurissa suuresti arvostettu piirre, jossa ei ole kyse rahallisesta vaihtokaupasta.

Jos lähdet vaihtoon syksyllä, kannattaa mahdollisuuksien mukaan toteuttaa haluamiasi reissuja jo syys- ja lokakuussa, kun säät ovat lämpimät. Esimerkiksi viininviljelystä tunnettuun Kakhetin maakuntaan kannattaa suunnata sadonkorjuun aikaan syys- ja lokakuun vaihteessa. Matkustaminen onnistuu helpoiten ja halvinten minibusseilla (marshrutka), joiden aikatauluja ja hinnastoja voi kysellä suoraan kuskeilta bussiasemilla. Liikkuminen näillä busseilla on toki vuoristoisilla seuduilla ajoittain vähän hurjaa. Muutaman kerran vuokrasimme myös auton vaihtariporukalla, mikä ei tuottanut mitään ongelmia, kunhan porukasta löytyy riittävän vanhoja kuskeja.

 

Vaihtokertomus, Universidad Autónoma de Madrid, Espanja, kevät 2021

Valtiotieteellisen tiedekunnan opiskelija

Vietin poikkeuksellisen “pandemiakevään” 2021 vaihdossa Espanjassa opiskellen Universidad Autónoma de Madridin (UAM) talous- ja kauppatieteiden laitoksella. Lukukauden aikana opiskelin kaksi maisteritason kurssia kehitystutkimuksesta sekä kaksi kanditason kurssia, jotka käsittelivät taloudellisen ajattelun historiaa ja yritysvastuuta. Madrid oli itselleni jo ennalta tuttu kaupunki, mutta vaihto-opiskelu auttoi minua huomattavasti kielitaitoni kanssa sekä syvensi henkilökohtaista suhdettani Espanjaan.

Ennen lähtöä

Omalla kohdallani vaihtoon hakeminen ja valmistautuminen sujuivat erittäin sulavasti. Hain syksyn 2020 täydennyshaussa muutamaan Madridin yliopistoon kevätlukukaudeksi, sillä olin jo syyslukukauden alussa muuttanut kaupunkiin henkilökohtaisista syistä. Vaihtoon vaadittiin B2-kielitaito, jonka pystyin osoittamaan Kielikeskuksen opettajan allekirjoittamalla todistuksella. Olin aloittanut espanjan opiskelun vasta kahta vuotta ennen vaihtoon hakemista, mutta kielitaitoa oli karttunut intensiivisen opiskelun ja Espanjassa vietetyn ajan takia. Etukäteen jännitin kursseilla pärjäämistä, mutta lopulta yllätyin positiivisesti, kuinka hyvin pystyin seuraamaan kursseja sekä lukemaan vaadittavia materiaaleja.

Ennen vaihtoa sain UAM:lta useita viestejä, joissa muistutettiin pandemiatilanteesta ja kuinka se vaikuttaisi myös opiskelijavaihtoomme. Olin saanut varmistuksen vaihtopaikastani jo lokakuun aikana, minkä jälkeen aloin selailla tiedekunnan kurssivalikoimaa. UAM vaatii, että vaihto-opiskelijat suorittavat vähintään 51% opinnoistaan siinä tiedekunnassa, jonka kautta he ovat päässeet vaihtoon, mutta tämän lisäksi opiskelijat voivat hakea muiden tiedekuntien kursseille. Kannattaa huomioida, että muiden tiedekuntien kursseille haku tulee tehdä jo hyvissä ajoin ennen vaihtoon lähtöä, joten yliopiston kurssivalikoimaan kannattaa perehtyä jo piakkoin vaihtopaikan vastaanottamisen jälkeen. Itse päädyin ottamaan kursseja ainoastaan omasta tiedekunnastani, mutta päästäkseni maisteritason kursseille, oli minun lähetettävä erikseen motivaatiokirje ja ansioluetteloni yliopistolle, jossa sitten arvioitiin motivaationi näitä kursseja kohtaan.

Alkubyrokratia vaihtokohteessa

Itselläni Madridiin asettuminen sujui ongelmitta. Olin tullut kaupunkiin jo syksyllä 2020, joten olin tehnyt matkustusilmoituksen Ulkoministeriölle jo aikaisemmin. Vuoden aikana en ottanut selvää julkisesta terveydenhuollosta, sillä olin vaihdossa omalla matkavakuutuksella. Espanjan koronatilanne oli koko vuoden huomattavasti Suomen tilannetta heikompi, ja matkavakuutukselleni tulinkin käyttöä, kun sairastin koronan syksyn 2020 aikana. Koska oleskelu toisessa EU-maassa on tehty todella helpoksi, en kokenut Espanjaan saapumisen aiheuttavan paljoa byrokratiaa – itse en ilmoittautunut kaupungin asukkaaksi, avannut pankkitiliä tai hankkinut espanjalaista puhelinnumeroa.

Lukukauden alussa kävin yliopistolla noutamassa opiskelutodistuksen sekä teetättämässä opiskelijakortin. Näitä tapaamisia varten oli varattava aika yliopiston järjestelmän kautta, joten ne sujuivat nopeasti ilman jonottamisia. Mukana näissä tapaamisissa minulla oli henkilökortti, mutta muita todistuksia tai papereita ei vaadittu.

Asuminen

Vaikka eläminen Madridissa on Suomea halvempaa, ovat Madridin keskustan vuokrat Helsingin tasolla. Pandemiasta johtuen useita turisteille suunnattuja asuntoja oli vapautunut vuokramarkkinoille, mikä oli omalta kannaltani onni. Näin ollen pystyin asumaan kumppanini kanssa koko vuoden lähellä ydinkeskustaa vastikään kunnostetuissa asunnoissa. Asuimme ensin syksyn Lavapiésin kaupunginosassa keskustan eteläpuolella ja sitten kevään Malasañassa Gran Vían pohjoispuolella. Näin jälkikäteen ajateltuna en ehkä muuttaisi Malasañan kaupunginosaan sen meluisuuden ja vilkkauden takia, vaan katsoisin asuntoja myös esimerkiksi Huertas-Cortesin, Chamberin tai La Latinan alueilta. Nyt turistien palatessa kannattaa etsiä asuntoa Idealista.es-sivuston kautta tai kysellä esimerkiksi Facebookista löytyvän Suomalaiset Madridissa -ryhmän kautta.

Kaupungissa vehreyttä voi kokea El Retiron puistossa, joka on myös paikallisten kuntoilijoiden suosiossa.

Länsieurooppalaiseen hintatasoon tottuneena Madrid näyttäytyy melko edullisena pääkaupunkina. Ulkona syöminen ja terassilla istuskelu tulee Madridissa huomattavasti Suomea halvemmaksi, kuten myös ruokakaupassa asiointi. Elokuvissa käyminen on edullista erityisesti keskiviikkoisin, ja suurimpaan osaan museoista pääsee ilmaiseksi alle 25-vuotiaana tai opiskelijakortilla. Alle 26-vuotiaille koko Madridin itsehallintoalueen kattava julkisen liikenteen kuukausikortti maksaa vain 20 euroa. Itse koen Madridin turvalliseksi kaupungiksi, mutta kuulin vuoden aikana useita tarinoita taskuvarkaiden viemistä puhelimista ja lompakoista, joten omien tavaroiden perään on hyvä katsoa hieman huolellisemmin kuin Suomessa.

Opiskelu ja opetus

Tein alustavat kurssivalintani tammikuun puolella, mutta kokeiltuani muutamaa kurssia päädyin vielä päivittämään valintojani helmikuun aikana. Opintoneuvonnassa tähän suhtauduttiin tyynesti, sillä Autonómassa opiskelijoilla on kaksi viikkoa aikaa käydä vapaasti luennoilla ennen lopullisia kurssivalintoja. Itselleni UAM:n tietotekniikan matala taso tuli yllätyksenä – järjestelmät vaikuttivat hyvin epäkäytännöllisiltä eivätkä ne juuri kommunikoineet keskenään. Tämä vaikutti myös kurssivalintoja tehtäessä, sillä yliopiston sivuilta tietoa oli usein vaikea löytää tai se löytyi älyttömän monen mutkan takaa. Näin ollen vaihto sai minut arvostamaan HY:n tietoteknisiä järjestelmiä sekä kurssivalintojen helppoutta, vaikka niitäkin kuulee usein parjattavan.

Monien suomalaisten yllätykseksi Madridissa järjestettiin lähiopetusta myös lukuvuoden 2020-21 aikana. Autónoman yliopisto sijaitsee kaupungin ulkopuolella Cantoblancon kampuksella, jonne pääsee keskustasta (Atochan, Solin ja Nuevos Ministeriosin asemat) kätevästi lähijunalla n. 20 minuutissa. Näin pandemia-aikaan yliopistokampus ei kuitenkaan ollut kovin elävä, joten tulin kampukselle lähinnä pakollisia luentoja ja kokeita varten. Maisteritason kursseilla läsnäolo oli pakollista, kun taas kandikursseilla oli mahdollisuus valita, haluaako luennolle osallistua Teamsin välityksellä tai tulla paikan päälle. Minulle paikan päällä opiskelu kerran viikossa oli riittävästi, joten valitsin usein vaihtoehdon seurata luentoa netin välityksellä.

Pandemian takia yliopiston tiloissa oleskelua oli rajattu huomattavasti, mutta säiden lämmitessä opiskelijat viettivät kuitenkin aikaa esimerkiksi kampuksen kahviloissa sekä nurmialueilla.

Mielestäni espanjalainen opiskelutyyli poikkesi huomattavasti suomalaisesta. Yliopiston opettaja-oppilas-suhde vaikutti paljon suomalaista mallia hierarkkisemmalta, ja osalla kursseista painotettiin paljon ulkoa opiskelua. Maisteritasolla kurssit vaikuttivat kanditasoa soveltavammilta, mutta kaikki kurssit olivat melko opettajalähtöisiä, eivätkä ne mielestäni kannustaneet oppilaita keskusteluihin samalla tavalla kuin suuri osa Suomessa käymistäni kursseista. Ilmassa oli havaittavissa myös Zoom- ja pandemiaväsymystä, vaikka osa opinnoista tehtiin myös yliopistolta käsin. Espanjassa kurssien arvosteluasteikko on 0-10, jossa läpipääsyyn vaaditaan vähintään 5. Mielestäni osalla kursseista arvostelu oli melko tiukkaa, mutta ilmeisesti vaihto-opiskelijoita kohdellaan tutkinto-opiskelijoita hieman hellemmin arvostelutilanteissa. Näin ollen, jos kurssimateriaalit opiskelee jokseenkin huolellisesti, läpipääsystä ei tarvitse liikoja stressata.

Junamatkalla yliopistolle voi ihailla pittoreskia peltomaisemaa. Keskustaan palatessa ikkunasta näkyävät Chamartinin alueen korkeat tornitalot, jotka ovat uudistaneet kaupungin ääriviivoja.

Koska vaihto-opiskelu ei ollut itselleni pääasiallinen syy Madridissa oleskeluun, en juuri osallistunut paikalliseen opiskelijaelämään. Pandemiasta huolimatta yliopistolla oli jonkun verran vaihto-opiskelijoita, joille yliopisto järjesti muutamia tapahtumia lukukauden alussa. Kavereita voi etsiä myös sosiaalisten median sivustojen kautta, kuten Facebookista löytyvistä Erasmus-ryhmistä ja Girl Gone International Madrid -ryhmästä. Tämän lisäksi esimerkiksi Bumble-sovelluksen BFF-ominaisuuden avulla voi etsiä seuraa “kaveritreffeille” – itse käytin sovellusta vuoden aikana muutamaan otteeseen menestyksekkäästi.

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville

Madrid on kansainvälinen, aurinkoinen ja sykähdyttävä kaupunki, joka kannustaa nauttimaan elämästä lukuisine terasseineen ja ravintoloineen. Ruoan lisäksi nautin kaupungin kovatasoisesta ja melko edullisesta kahvikulttuurista, jota edustavat muun muassa Hola Coffeen ja Toma Cafen kaltaiset toimijat. Taiteen ystävälle Madrid on aarreaitta lukuisten korkeatasoisten museoidensa ansioista. Vaihdon aikana kannattaa tutustua erityisesti kolmen suuren eli El Pradon, Reina Sofian ja Thyssen-Bornemiszan kokoelmiin sekä CaixaForumin tarjontaan. Itse ihastuin myös Matadero Madridin kulttuurikeskittymään sekä Conde Duquen nykytaiteen keskukseen.

Madrid on myös kahvin ja juurileivän ystävien suosiossa. Suomaiseen hintatasoon tottuneille erikoiskahvien ja leipomotuotteiden hinnat ovat kaupungissa melko huokeita.

On kuitenkin muistettava, että suomalaisesta näkökulmasta katsottuna Madrid on suuri kaupunki, jonka metropolialueella asuu yli 6,5 miljoonaa ihmistä. Ihmismäärää pääsee pakoon kaupungin lähettyvillä sijaitseville ulkoilualueille, jonne pääsee melko kätevästi lähijunilla. Itse vierailin muutamaan otteeseen kaupungin pohjoispuolella sijaitsevassa Cuenca Alta del Manzanaresin kansallispuistossa sekä Navacerradan kylässä, joita voin suositella luonnon rauhaan kaipaaville. Kaupungin keskellä sijaitsee myös paikallisten arvostama vihreä keidas, Retiron puisto, joka on myös juoksijoiden ja joogaajien suosiossa. Madridissa on tarjolla myös englanninkielisiä jooga- ja ryhmäliikuntatunteja, joista nautin itse kaupungissa vietetyn vuoden aikana.

Viikonloppuisin paikalliset pakenevat massoittain kaupungin hälinää kaupungin pohjoispuolella sijaitseville luontopoluille.

Madridissa vietetty pandemiavuosi selvensi itselleni, että haluan palata asumaan tähän aurinkoiseen kaupunkiin vielä tulevaisuudessakin. Huolimatta pienistä haasteista kurssien kanssa oli vaihto-opintojen suorittaminen Madridissa hyvä päätös, joka auttoi minua ymmärtämään espanjalaista yhteiskuntaa entistä syvemmin ja toi itseluottamusta espanjan kielen käytön suhteen.

Vaihtokertomus, Trinity College Dublin, Irlanti, syksy 2020

Valtiotieteellisen tiedekunnan opiskelija

Ennen lähtöä ja alkubyrokratia

Dublin kaupunkina hurmasi minut jo lomamatkalla muutamaa vuotta aiemmin, ja koska tiesin haluavani vaihtoon englanninkieliseen maahan, vaihtokohteen valinta oli helppo. Suurimmat hankaluudet hakuprosessissa tulivat Mobility Onlinen käytön kanssa, mutta niistäkin selvittiin. Helsingin yliopistolta vahvistuksen vaihtoon lähdöstä sain melko pian, Trinity Collegen vahvistusta taas sai odotella elokuuhun asti – sen sain siis noin kuukausi ennen lähtöä.

Ennen lähtöä tein alustavat kurssivalinnat Learning Agreementin avulla, mutta kannattaa muistaa, että se on vain suuntaa antava, ja omat valintani muuttuivatkin varsinaisessa kurssi-ilmoittautumisessa. Trinity ilmoitti hyväksymisen yhteydessä tiedekunnat/opintosuunnat, joista minulla oli oikeus ottaa kursseja – näitä olivat sosiologia eli oma alani, sekä erikseen hakemani business faculty. Trinity halusi todistuksen kielitaidosta, ja onneksi pandemian vuoksi pystyin suorittamaan suunnilleen 50€ maksavan Duolingon etäkielitestin (hintavien IELTS ym. testien sijaan).

Koronapandemia toi mukanaan valtavasti epävarmuutta hakuprosessin joka vaiheessa, mutta kaikki sujui lopulta hyvin. Otin kattavan matkavakuutuksen ja ilmoitin ulkomaille muutosta Kelalle, maistraatille ja ulkoministeriölle (tällöin kaikille suositeltiin matkustusilmoituksen tekemistä). Suomi oli vielä syyskuussa Irlannin ”green listillä”, joten minun ei tarvinnut olla maahan saapuessani karanteenissa. Mitään erityisiä toimenpiteitä ei EU-kansalaisena tarvinnut tehdä.

Asuminen

Asunnon etsiminen aiheutti suurta päänvaivaa vaihtoa suunnitellessa. Dublinissa vuokrat ovat korkeita ja asunnot kiven alla sekä usein huonommassa kunnossa, kuin mihin Suomessa ollaan totuttu. Yksityisillä markkinoilla varoitellaan myös suuresta määrästä huijareita. Trinity tarjosi omia asuntoloitaan, mutta vaihto-opiskelijalle huoneen saaminen vaikutti vähintäänkin epävarmalta.

Pitkän pähkäilyn jälkeen (vasta noin viikko ennen lähtöä) päädyin varaamaan huoneen yksityiseltä, opiskelija-asuntoja tarjoavalta yritykseltä nimeltä Uninest. Vastaavia firmoja ja niiden lukuisia asuntoloita on Dublinissa useita. Vuokra oli korkea (mutta kuitenkin kaupungin yleistä hintatasoa vastaava), yli 1000€ kuukaudessa, ja täytyi maksaa koko vuokra-ajalta etukäteen. Asuin kuitenkin keskustaan ja yliopistoon nähden hyvällä sijainnilla ja turvallisessa kaupunginosassa asuntolassa nimeltä The Tannery, joka oli uusi ja oikein viihtyisä. Vuokraan sisältyivät muun muassa kuntosali, opiskelutilat ja monet ”respan” palvelut. Täällä asuminen tuntui usein siltä, kuin olisi ollut hotellissa.

Meidän asunnossamme huoneita (makuuhuone+kylppäri) oli kahdeksan, mutta koko syksyn meitä asui siellä neljä. Kaikki kämppikseni olivat vaihtareita muualta Euroopasta, tulimme kaikki hyvin toimeen ja meillä oli todella hauska syksy yhdessä. Koronan takia ihmisiin tutustuminen oli hankalaa, ja kämppisten kautta tapasinkin suurimman osan vaihdon aikaisista ystävistäni. Keksimme rajoituksista huolimatta paljon hauskaa tekemistä. Kämppikset pelastivat myös kuuden viikon lockdown-ajan, kun kotoa sai lähteä harvemmin. Suosittelen ehdottomasti kämppisasumista vaihdon ajaksi! Varsinkin Dublinista yksiöitä on muutenkin hyvin vaikea löytää. Kannattaa kuitenkin varautua siihen, että sekä henkilökohtaiset eroavaisuudet että kulttuurierot tulevat kimppakämpässä päivänvaloon. Niistä selvisin itse muistuttamalla itseäni siitä, että jokainen kokemus on opettavainen, ja että vaihto ei tule jatkumaan loputtomiin.

Asuntolan sisapiha
Asuntolan sisapiha

Dubliniin ja Irlantiin yleisesti sopeuduin todella nopeasti ja helposti, enkä kokenut suurta kulttuurishokkia. Hintataso on suunnilleen samaa luokkaa kuin Suomessa ja tuttu kieli (aksentista huolimatta) helpottaa arkeen sopeutumista. Dublin on kaupunkina sopivan pieni, viihtyisä ja tunnelmallinen, mutta nähtävää on kuitenkin paljon. Irlantilaiset ovat uskomattoman lämpimiä ja avoimia ihmisiä ja aina valmiita auttamaan. Minulla ei koskaan ollut turvaton olo, vaikka myös ikävämpiä juttuja kaupungista kuuli joskus. Kodittomuus ja päihteet näkyvät Dublinissa kadulla eri tavalla kuin Suomessa, mutta maalaisjärjen kanssa kulkiessa en ikinä joutunut pelkäämään.

Opiskelu ja opetus

Trinity College on Irlannin vanhin yliopisto ja kovin arvostetussa asemassa – paikallisten reaktiot opiskelupaikkaani olivat yleensä ihastuneita. Oma vaihtolukukauteni oli monella tavalla poikkeuksellinen, muun muassa siksi, että kaikki opiskelu ja yliopiston toiminta ylipäänsä tapahtui etänä. Kampuksella pääsin käymään koko vaihdon aikana yhden kerran (ulkona kävelemässä), mikä on sääli, sillä kampus on todella tunnelmallinen ja yksi kaupungin tunnetuista nähtävyyksistä.

Trinity College

Trinitylla käytettiin kaikessa opiskeluun liittyvässä Blackboard-nimistä sovellusta, jota voisi kuvailla Moodlen ja Zoomin yhdistelmänä. Sen käyttöön tottui nopeasti. Opiskelin 25 opintopisteen edestä kursseja (kolme sosiologian kurssia ja yksi business-kurssi), mikä tuntui oikein sopivalta määrältä itselleni. Käytännössä jokainen kurssi koostui sekä viikoittaisesta opettajavetoisesta luennosta että tutorial-sessiosta, jossa muun muassa pidettiin esitelmiä ja keskusteltiin akateemisista artikkeleista. Jokaista tapaamista varten oli määrätty ”reading”, yleensä 1–3 artikkelia, jotka tuli lukea etukäteen. Luettavan määrä tuntui varsinkin aluksi todella hurjalta, mutta melko pian siihen sopeutui, sekä oppi erottelemaan oleellisen ja vähemmän oleellisen luettavan. Esitelmien pito englanniksi jännitti minua aluksi kovasti, mutta oli lopulta todella palkitseva kokemus. Kursseillani loppusuoritustavat olivat joko essee tai ”take-home assignment”, eli etänä tehtävä tentti.

Opintojen joka viikko edellyttämä työn määrä tuntui välillä todella suurelta, mutta loppujen lopuksi suoriuduin kaikista kursseista hyvin, koin aiheet todella mielenkiintoisina ja opetuksen tasokkaana. Käsitin Trinityn arvostelun olevan melko vaativaa – esimerkiksi 90% on ilmeisesti lähestulkoon mahdotonta saada mistään, oma korkein arvosanani oli vähän yli 70%, joka on silti vitonen, jos asteikon muuntaa. Itse en kokenut, että pärjätäkseni jouduin uurastamaan erityisen paljon enemmän, kuin mihin olen Suomessa tottunut. Uudenlaiseen ajanhallintaan sopeutuminen on opinnoissa kaikki kaikessa.

Koronan takia myöskään yliopiston järjestämää oheistoimintaa ei juuri ollut. Suosittelen hakeutumaan vaikka muiden vaihtareiden kautta erilaisiin ryhmäkeskusteluihin ym., joissa ohjelmaa järjestetään spontaanisti paljon. Trinitylla oli myös etänä paljon society-toimintaa, eli eräänlaisia kerhoja, jotka keskittyvät esimerkiksi tiettyjen urheilulajien, musiikin tai ruoan ympärille. Näihin en itse lähtenyt mukaan, mutta kuulin muilta vaihtareilta paljon kehuja niiden toiminnasta.

Liffey-joki

Vinkit seuraaville vaihtoon lähtijöille

Kaikkia vaihtoon lähtijöitä rohkaisisin olemaan ennen kaikkea ennakkoluuloton, avoin, rohkea ja joustava. Kaikki ei varmasti tule menemään suunnitelmien mukaan, mutta odottamattomat jutut olivatkin vaihdossa usein juuri niitä parhaita. Kannattaa lähteä mukaan kaikkeen ja haastaa itseään vähän joka päivä.

Kuten mainitsin, oma vaihtokokemukseni oli monella tavoin ainutlaatuinen. Lähdin Dublinin rajojen sisältä kerran (käymään mielettomän kauniissa Wicklow’n kansallispuistossa), en tavannut yhtäkään kurssikaveria kasvokkain ja kaikki kaupat (paitsi ruokakaupat) ja ravintolat olivat suljettuina melkein puolet koko vaihtoajastani. Seuraavat vaihtoon lähtijät todennäköisesti ja toivottavasti pääsevät näkemään ja kokemaan enemmän Dublinia, Irlantia ja paikallista opiskelijaelämää. En kuitenkaan hetkeäkään kadu päätöstäni lähteä vaihtoon, sillä vaikeassakin maailmantilanteessa se oli upea ja opettavainen kokemus, jota en mistään hinnasta vaihtaisi pois. Palaan varmasti vielä joskus Irlantiin tekemään kaiken sen, mikä nyt jäi tekemättä.

Vaihtokertomus, Middlesex University London, kevät 2021

Valtiotieteellisen tiedekunnan opiskelija

Saavuin Lontooseen tammikuussa 2021. Kolmas kansallinen lockdown oli julistettu samalla viikolla ja tiesin, että vaihtokeväästäni tulisi hyvin poikkeuksellinen. Koronatilanteen tuoma epävarmuus oli varjostanut vaihtoprosessia koko edellisen vuoden. Olin kuitenkin päättänyt olla perumatta vaihtoani, sillä maisteriopiskelijana tämä oli viimeinen mahdollisuuteni kokea opiskelijavaihto. Toivon, että tämän vaihtokertomuksen lukija pääsisi kokemaan hieman perinteisemmän vaihdon ja että kokemuksistani sekä vinkeistäni olisi apua!

Ennen lähtöä

Sain kuulla, että minut oli valittu vaihtoon Lontooseen maaliskuussa 2020. Kesti kuitenkin syyskuun alkupuolelle, ennen kuin pääsin tekemään virallista hakemusta. Sain silloin tulevasta vaihtoyliopistostani sähköpostin, joka sisälsi ison liudan erilaisia hakemiseen tarvittavia dokumentteja sekä informaatiota siitä, millaisia todistuksia minun tulisi lähettää hakemuksessani. Näitä olivat mm. virallinen kurssiote (Transcripts) sekä suomeksi, että englanniksi, kopio passistani, motivaatiokirje, todistus kielitaidosta sekä kurssivalinnat.

Middelesex on erittäin kansainvälinen yliopisto, mutta koska suurin osa KV-opiskelijoista tulee Euroopan ulkopuolelta, heidän hakemuspohjansa sekä käytäntönsä olivat heille suunnattuja ja paikoin myös hyvin joustamattomia. Jouduin esimerkiksi useaan kertaan selittämään heille, että en tarvitse erasmus opiskelijana viisumia, koska viivyn vain yhden lukukauden. Viimeisin kysely viisumistani tuli minulle toukokuussa. 4 kuukautta sen jälkeen, kun olin saapunut vaihtokohteeseen. Tietenkin myös vuoden alussa voimaan tullut Brexit sekoitti tilannetta. Eli tästä oppineena, suosittelen ottamaan tarkkaan selvää siitä, millaisilla dokumenteilla ja ehdoilla maassa saa oleskella, jotta tiedätte oikeutenne. Ei myöskään aina voi luottaa siihen, että tulevan vaihtoyliopiston vastaavat ovat täysin perillä juuri sinun tilanteestasi. HY:n Liikkuvuuspalvelut auttoivat minua tämän asian tiimoilta, mutta jatkuva viisumien kysely ja vaihtopaikan menettämisellä uhkailu lisäsivät epävarmuutta entisestään.

Joustamattomuutta erasmus opiskelijan kannalta hakuprosessissa osoitti mielestäni myös se, että jouduin suorittamaan maksullisen (n.350€) IELTS-kielikokeen. Eikä kielikeskuksessa suorittamani englannin B2 kurssi kelvannut riittäväksi todisteeksi kielitaidoistani. Esimerkiksi UCL:ään vaihtoon tulleet tuttuni eivät joutuneet tekemään maksullista kielitestiä, joten on hyvin yliopisto kohtaista tarvitseeko todistusta vai ei.

Lopulta kaikki dokumentit allekirjoituksineen olivat kasassa lokakuun loppupuolella ja jäin odottelemaan hyväksymiskirjettä. Jouduin kuitenkin vielä vaihtamaan kurssivalintojani ja pyytämään uudet allekirjoitukset suunnitelmalleni. Näin olleen koko virallinen hakuprosessi kesti syyskuun alusta marraskuun puoliväliin asti. Se vei paljon aikaa ja on ehdottomasti ollut työläin osa vaihto-opintojani, koska sähköpostien kirjoitteluun, vaatimusten selvittelyyn ja todistuksien hankintaan kului todella paljon aikaa. Siksi haluankin painottaa että, tämän vaiheen jälkeen kaikki on ollutkin helpompaa. Hakuprosessin työläys oli myös yksi syy siihen miksi, en halunnut enää viime metreillä perua vaihtoani synkentyvästä koronatilanteesta huolimatta.

Alkubyrokratia vaihtokohteessa

Koska koronarajoitukset ovat jatkuvassa muutoksessa tammikuun säännöt eivät enää pidä paikkaansa, mutta saapuessani Suomi oli vielä niin sanotulla “vihreällä listalla”, joka tarkoitti ettei minun tarvinnut tehdä koronatestiä ennen tai jälkeen saapumiseni, eikä myöskään ollut vaatimusta karanteenista. Ainoa asia, joka ennen lentoa tuli täyttää oli “passenger locator form”, johon tuli syöttää yhteystiedot mahdollisien altistumisien jäljittämiseksi. Nämä säännöt ovat kuitenkin useaan kertaan muuttuneet ja suosittelenkin tarkistamaan ajankohtaisen tilanteen ulkoministeriön, THL:n ja NHS:n sivuilta.

NHS eli Brittien julkinen terveydenhuolto on ilmainen kaikille kansainvälisille opiskelijoille. (Pois lukien hammaslääkäri, joten kannattaa tarkistaa, että matkavakuutus korvaa ainakin joitain hammashoidon kustannuksia.) Järjestelmä toimii niin, että rekisteröidyt asiakkaaksi oman alueesi GP-surgerylle. Listan alueesi GP surgeryista löytää NHS:n verkkosivulta tai vaihtoyliopiston sivuilta, jos asut esimerkiksi yliopiston asuntolassa. Rekisteröinti tehdään usein verkossa ja vie jonkin verran aikaa, koska ainakin vastaanotto johon itse ilmoittauduin, halusi tietään kaiken saaduista rokotuksista etniseen taustaan. Koska briteissä ei ole Suomen mallin kaltaista väestörekisterijärjestelmää, josta pystyttäisiin todentamaan ihmisten osoitteet, täytyy GP:lle rekisteröinnin yhteydessä esittää “proof of address”, tässä tapauksessa joko vuokrasopimus tai esimerkiksi kaasu-, netti- tai sähkölasku. Tämä jos joku kummastutti suomalaista, joka on tottunut käyttämään verkkopankin tunnistautumista kaikkialla. Meni pari viikkoa ja postiluukkuun kilahti oma NHS-number, joka on ilmeisen tärkeä, mutta ei kuitenkaan niin tärkeä, etteikö pelkän postiosoitteen sekä nimen syöttämisellä pystyisi esimerkiksi varaamaan aikaa koronarokotteeseen.

Asuminen

Päätin hakea huonetta yliopiston asuntolasta. Syy tähän oli helppous ja pelko siitä, että ilman lähiopetusta en tutustuisi muihin yliopistoni opiskelijoihin. (Tämä onneksi osoittautui melko pian täysin turhaksi peloksi.) Middlesex tekee yhteistyötä suuren kiinteistöfirman kanssa, joka hoitaa asuntolan ylläpidon. Eli HOAS:in kaltaista yleishyödyllistä toimijaa ei valitettavasti löydy.

Asuminen Lontoossa on tunnetusti kallista ja huoneeni vuokra piti maksaa yhdellä kertaa jo ennen kuin olin astunut jalallanikaan Lontooseen. Tämä kannattaa siis ottaa huomioon maja paikkaa etsiessä. Esimerkiksi yksityiseltä hankittu asunto voi tarkoittaa sitä, että vuokraa saa maksaa kuukausittain. Huoneeni oli osa kuuden huoneen solua, joissa kaikissa oli oma kylpyhuone. Onnekseni pääsin suhteellisen rauhalliseen rappuun ja minulla oli vain kaksi kämppistä, joiden kanssa tulin erittäin hyvin toimeen. Kuitenkin asumisvaihtoehtoja pohdittaessa on hyvä muistaa, että briteissä asuntolat ovat usein niitä paikkoja, joihin varsinkin ensimmäisen vuosikurssin opiskelijat muuttavat. Siellä on näin ollen paljon nuoria, jotka asuvat ensimmäistä kertaa itsenäisesti ja meno voi joskus yltyä sen mukaiseksi. Eli jos kaipaa ehdotonta rauhaa, kannattaa pohtia onko asuntola se oikea vaihtoehto sinulle. Yksityisellä puolella on enemmän vaihtoehtoja ja usein myös halvemmalla. Eteenkin koronan myötä Lontoon vuokramarkkinat ovat hiljentyneet, joten vapaita huoneita on aiempaa enemmän. Hintataso niin asuntolahuoneiden, kuin yksityiseltä vuokrattujen huoneiden osalta on samaa luokkaa kuin Helsingin kantakaupungin yksiöiden vuokrataso.

Asuntolan hintaan kuului kaikki välttämättömyydet, kuten vesi, netti ja sähkö. Lisäksi kerran viikossa siivooja kävi puhdistamassa yhteiset tilat ja tyhjentämässä roskikset. Asuntolan varustelu oli todella alkeellista. Huoneessa oli runkopatjasänky, työtuoli, pöytä ja kaappi. Keittiössä leivänpaahdin, mikro, uuni, jääkaappi ja vedenkeitin. Tämä tarkoitti sitä, että kaikki piti joko raahata mukana Suomesta tai ostaa. Sen hetkisen koronatilanteen myötä pyrin tuomaan mukanani niin paljon kuin mahdollista, mutta ostin myös osan keittiötarvikkeista sekä petivaatteista läheisestä isosta supermarketista. Käytettynä ostaminen olisi ollut tuossa vaiheessa hankalaa lockdownin takia, mutta normaalimmassa tilanteessa pitäisin sitä erittäin järkevänä vaihtoehtona.

Vaikka asuntola sijaitsikin 25 minuutin tube matkan päässä keskustasta zone 4:lla, pidin sijaintia erittäin hyvänä. Asemalle pääsi vajaassa 5 minuutissa ja yliopiston kampus oli todella lähellä. Vaikka kampuksella kävinkin vain muutaman kerran ja silloinkin koronatestissä. Liikkuminen Lontoossa on helppoa varsinkin kun välttelee ruuhka aikoja, jolloin matkustaminen on kalliimpaa ja varaa liikkumiseen tarpeeksi aikaa. Opiskelijana voi hakea student Oyster cardia, jolla saa alennusta bussi- ja kausilipuista. Mutta koska pääasiassa liikuin tubella vaihtelevan epäsäännöllisesti, en kokenut sitä tarpeelliseksi itselleni. Näin ollen käytin tavallista oyster cardia tai pankkikortin lähimaksua. Julkinen liikenne Lontoossa on suhteellisen kallis. Esimerkiksi yksi matka tubella zone 4:lta keskustaan maksoi minulle reilu 3 euroa off-peak ja 4,5e ruuhka-aikana. Kuitenkin se on ainoa tapa päästä liikkumaan tässä kaupungissa sujuvasti.

Opiskelu ja opetus

Kurssivalintojen kanssa ei ollut suuresti valinnanvaraa. Tämä johtui pääasiassa lukuvuoden pituisista kursseista ja siitä, ettei vaihto-opiskelijoita päästetty kaikille kursseille. Tämä selvisi minulle vasta hakiessani vaihtoyliopistoon syksyllä. Keväällä hakiessani HY:n vaihtohaussa olin laittanut kurssisuunnitelmaani täysin eri kurssit, mutta onneksi suunnitelmat ovat joustavia ja niitä voi muuttaa jälkikäteen.

Lopulta päädyin suorittamaan kolme kansainvälisten suhteiden kurssia ja yhden sosiologian kurssin.  Kaikki kurssini olivat kanditason kursseja ja Helsingin valtsikan kurssivaatimuksiin suhteutettuna äärimmäisen helppoja. Kurssit koostuivat luennoista ja seminaareista. Kaikki opetus oli etänä ja usein ainoat osallistujat muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta olivat muita Erasmus vaihto-opiskelijoita, vaikka paikallisia opiskelijoitakin kurssilla ilmoittautuneena runsain mitoin. Opetustapa vaihteli paljon luennoitsijasta. Jotkut suosivat monologeja ja kalvoja, joillain taas oli enemmänkin kyselevä ja keskusteluun haastava tyyli. Seminaareissa pääsi usein argumentoimaan, vertailemaan ja juttelemaan pienemmissä ryhmissä, joka oli ehdottomasti antoisinta opinnoissa.

Kurssieni suoritustavat olivat keskenään hyvin samankaltaisia. Kaikkiin vaadittiin n. 3000 sanan loppuesseet ja sen lisäksi esitelmät. Yhdelläkään kurssilla ei vaadittu ryhmätöitä tai kurssin aikana palautettavia reflektiopapereita. Töistä sai paljon palautetta ja luennoitsijat pyysivät essee luonnoksia sekä ideoita nähtäville jo hyvissä ajoin kurssin aikana. Palautteessa painottui erityisesti keskeisten teorioiden ja käsitteiden määrittäminen sekä ymmärtäminen. Eikä niinkään ilmiöiden tarkasteleminen ja omien ajatusten yhteen liittäminen. Tämä oli mielestäni suuri eroavaisuus Helsingissä opiskeluun ryhmätöiden ja reflektioipapereiden puuttumisen ohella.

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville

Lontoo on varmasti monelle tuttu kaupunki, mutta en voi olla silti korostamatta sen mahdollisuuksia. Museot, teatterit, ravintolat ja pubit, jotka kaikki ovat lockdownin jälkeen vähitellen availleet oviaan luovat äärettömän määrän hienoja mahdollisuuksia vaihto-opintojen rinnalle. Myös mahdollisuudet matkustaa UK:n sisällä ovat hyvät. Kävin esimerkiksi päiväretkellä etelärannikolla Seven Sisters luonnonpuistossa, jossa upeat kalkkikivi seinämät nousevat suoraa merestä. Lisäksi kävin Oxfordissa sekä viikonloppureissulla Skotlannissa. Matkalippuja kannattaa olla varaamassa hyvissä ajoin, sillä ne voivat ajoittain nousta todella korkeaksi ja jos aikoo matkustaa paljon kannattaa harkita alennuksiin oikeuttavan railcardin hankkimista.

Erityisesti etäopiskelu loi itselleni alkuun pelon siitä, että en pääse tutustumaan muihin opiskelijoihin ollenkaan. Mutta vaihtoyliopistoni järjestämät etätapahtumat ja orientaatio olivat erinomaisia paikkoja tutustua muihin vaihtareihin. Myös asuminen asuntolassa muiden opiskelijoiden ympäröimänä mahdollisti uusien tuttavuuksien löytämisen helposti. Alku voi tuntua aina vähän vaikealta, mutta kun kaikki lähtee niin sanotusti rullaamaan pidä vain hatusta kiinni ja anna vaihto-opiskelun viedä mukanaan. Ihanaa vaihtoa sinulle!

Vaihtokertomus, Nova School of Business and Economics, Portugali, syksy 2020

Valtiotieteellisen tiedekunnan opiskelija

Opiskelijavaihdossa pandemian keskellä

Ennen lähtöä

Yllätin monet ystäväni kertoessani sosiaalisessa mediassa lähteväni tässä maailmantilanteessa opiskelijavaihtoon toiselle puolelle Eurooppaa. Vaihdon onnistuminen oli oikeastaan yllätys myös itselleni ja päädyinkin hoitamaan lähtövalmistelut varsin viime tipassa. Tuntui todella absurdilta lähteä keskellä vuosisadan pahinta pandemiaa viettämään syyslukukautta taloustieteen parissa Lissabonin Nova School of Business and Economicsiin.

Alkubyrokratia vaihtokohteessa

Pandemian takia maassa oli voimassa varsin tarkat turvamääräykset ja monelta osin pääsin totuttelemaan varsin poikkeukselliseen arkeen. Kaikkialla sisätiloissa sekä myös kaupungeissa liikkuessa on sakon uhalla käytettävä maskia. Kaikkiin kauppoihin ja ravintoloihin oli todella tiukat kävijämäärärajoitukset ja ihmisvirtojen ohjailua varten monenlaisia luovia ratkaisuja. Ihmiset kuitenkin olivat tottuneet rajoituksiin keväästä alkaen ja täten yhteiskunta pystyttiin pitämään suhteellisen avoimena. Käytännössä melkein kaikki isommat tapahtumat oli peruttu, mutta ravintolat, kaupat ja baarit saavat olla auki tiukkojen asiakasmäärärajoitusten ja maskipakon kanssa.

Asuminen

Majoituin vaihdossa SmartStudios-nimisen yksityisen yrityksen varsin korkealaatuisessa yhteisöllisessä asumiskompleksissa. Kyseinen firma tarjoaa yksiöitä laajoilla yhteisillä tiloilla suomalaisesta näkökulmasta kohtuulliseen hintaan, noin kuudellasadalla eurolla kuukaudessa. Valitsin kyseisen majoituksen myös siksi, että Portugalissa rakentamisen laatu on perinteisesti varsin erilaista kuin Suomessa ja syksyn kylmät yöt eivät olisi olleet ilman keskuslämmitystä kovin miellyttäviä.

Asuin siis Carcaveloksessa kampuksen lähellä minimoidakseni julkisen liikenteen käyttöä. Matka Lissabonin keskustaan kesti sieltä junalla noin 20–30 minuuttia. Se kulki vartin välein lähes ympäri vuorokauden. En kuitenkaan hankkinut joukkoliikennekorttia, vaan koronan takia päädyin vuokraamaan skootterin, jolla pääsi matkailemaan Lissabonin alueella erittäin näppärästi.

Opiskelu ja opetus

Koronatilanteesta huolimatta, vaihtoyliopistoni pyrki järjestämään niin paljon lähiopetusta kuin vaan mahdollista. Täten arki rullasi pienryhmissä maskien kanssa varsin normaalisti. Rajoitettujen ihmismäärien ja puuttuvien tuolien lisäksi koronasta muistuttivat yliopistolla lähinnä ”koronavartijat”, jotka valvovat jatkuvasti, että kaikilla on maski käytössä. Tämä toi suorastaan apokalyptista tunnelmaa opiskelupäiviin.

Periaatteellinen pyrkimys lähiopetuksen mahdollistamiseen aiheutti ainakin kertaalleen hieman nurinkurisen tilanteen. Eräänä päivänä luennon pitäjä oli jäänyt kotiin mahdollisen altistumisen takia. Siitä huolimatta olimme läsnäolopakon valvomisen takia koko luokka luentosalissa kuuntelemassa etäluentoa.

Koko maassa ei ollut kovin montaa suomalaisia vaihto-opiskelijaa, lähes kaikkien suomalaisten yliopistojen peruttua vaihdot. Onneksi kuitenkin muut Euroopan maat lähettivät opiskelijoita vaihtoon ihan normaaliin tapaan. Yliopistolla tutustuin aika paljon paikallisiin opiskelijoihin, sillä koulu on todella kansainvälinen ja lähes kaikki toiminta tapahtuu englanniksi.

Erilaisten juhlien ja illanistujaisten loistaessa poissaolollaan oli kaikesta huolimatta vaihto-opiskelijoille järjestetty retkiä ja vierailuja erilaisiin nähtävyyksiin. Lisäksi viikonloppuisin pääsimme tutustumaan maan muihin kaupunkeihin ja muihin kulttuurikohteisiin, jotka turistimassojen puuttumisen myötä olivat poikkeuksellisen rauhallisia vierailukohteita.

Ajatuksia vaihdosta

Kokonaisuutena vaihtoseikkailu oli koronan tuoman kontrastin takia erityisen kiehtova ja hämmentävä kokonaisuus. Oli samaan aikaan todella ihanaa, sekä myös absurdia nauttia lähiopetuksesta, hyvästä säästä, ulkona olemisesta, tapahtumista ja uusiin ihmisiin tutustumisesta Portugalin auringon alla.

Vaihto opetti uudessa kulttuurissa elämisen hienouksia ja kommervenkkeja. Opin sopeutumaan yhä paremmin yllättäviin epävarmuustekijöihin ja löytämään omanhenkisiä ihmisiä myös varsin erilaisessa ympäristössä. Innostuin myös johtamisen sekä taloustieteen opinnoista ihan uudella tavalla. Opintojen ohessa hurahdin myös täysillä surffaamiseen ja kehityin golfissa todella paljon.

Vaihtokertomus, Universidad Externado de Columbia, Kolumbia, kevät 2020

Valtiotieteellisen tiedekunnan opiskelija

Olin vaihdossa Externadon yliopistossa Kolumbian pääkaupungissa Bogotassa tammikuusta kesäkuuhun vuonna 2020. Koronapandemian takia kaikki opetus muuttui etäopetukseksi maaliskuun loppupuolella ja yli puolet vaihtoajastani Bogotassa oli täysi karanteeni, eikä kotoa saanut käytännössä poistua muualle kuin ruokakauppaan. Vaihto oli siis aika erikoinen. Tykkäsin kuitenkin Kolumbiasta mielettömän paljon, ja koska myös Helsingin yliopistolla kaikki kurssini olivat etänä koronan takia, jäin lopulta Kolumbiaan melkein puoleksitoista vuodeksi alun perin suunnitellun viiden kuukauden sijaan. Kolumbia on uskomattoman upea maa matkailuun. Lisäksi se on kaikin puolin hyvin erilainen maa kuin Suomi, joten vaihdon aikana oppii paljon myös yliopiston ulkopuolella. Bogotassa ihmiset puhuvat melko hidasta ja selkeää espanjaa, joten se on hyvä kaupunki myös kielen oppimiselle.

Suosittelisin superlämpimästi Kolumbiaa vaihtokohteeksi ihan kaikille!

Matarredonda luonnonpuisto
Paramo-maisemaa Bogotan lähellä Matarredonda-luonnonpuistossa
Ennen lähtöä

Lopullinen hyväksymiskirje tuli Externadosta noin kaksi kuukautta ennen vaihdon alkamispäivää. Koska lukukauden mittaiseen vaihtoon ei tarvinnut viisumia, byrokratiaa ja paperiasioiden selvittelyä oli mielestäni yllättävän vähän ennen lähtöä. Espanjantaidon todistamiseen riitti Kielikeskuksen opettajan todistus, minun tuli täyttää netissä lomakkeelle tietoni, ja kaikki sujui mukavan sulavasti. Tarjolla olleista kursseista oli käytännössä mahdotonta löytää tietoa Externadon nettisivuilta tai etukäteen mistään, joten kurssivalinnatkin jäivät sitten Bogotassa pohdittavaksi. Käytännössä ennen lähtöä piti lähinnä järjestellä ne tavalliset matkustamiseen liittyvät asiat: onhan passi pitkään voimassa, matkavakuutus, rokotteet…

Olin katsellut Bogotan kimppakämppiä erilaisista Facebook-ryhmistä jo Suomesta käsin, mutta päätin mieluummin käydä paikan päällä katsomassa erilaisia vaihtoehtoja ennen sitoutumista mihinkään. Tätä suosittelisin myös muille vaihtareille. Parempi fiilistellä naapurustoa, asuntoa, mahdollisia kämppiksiä ja vuokranantajaa ihan livenä ennen päätöksentekoa. Jos tulee epäilyttävä fiilis mistä tahansa asumukseen liittyvästä asiasta, jatka vaan etsintää! Bogotassa riittää valinnanvaraa, eikä hostellissa asuminen etsinnän ajan ole kallista. Varsinkin korona-aikana, kun kotona voi joutua viettämään erityisen paljon aikaa, kannattaa valita asumus huolella.

Toinen juttu, jota suosittelen ihan kaikille, on jonkun Suomessa asuvan kolumbialaisen tapaaminen ennen vaihtoa. Jos pystyt harjoittelemaan hänen kanssaan espanjaa, niin vielä parempi. Tällä lailla saat jo etukäteen kosketuksen maahan, sen kulttuuriin ja kieleen. Lisäksi kolumbialaiset ovat usein uskomattoman avuliaita, joten voit saada hyviä vinkkejä ja jopa kontakteja, joihin ottaa yhteyttä, kun saavut Kolumbiaan.

Alkubyrokratia vaihtokohteessa

Saapuessani Bogotan lentokentälle rajavirkailija kysyi, millä asialla olen tulossa Kolumbiaan, ja näytin Externadon hyväksymiskirjeen. Sen perusteella sain leiman, joka oikeutti kolmen kuukauden maassaoloon ja opiskeluun. Tuon kolmen kuukauden aikana minun tuli täyttää maahanmuuttoviranomaisten nettisivulla lomake, jolla oleskelua voi pidentää vielä toiset kolme kuukautta. Kyseinen pidennys oli ilmainen EU-kansalaisille. Orientaatioviikko Externadossa alkoi tammikuun loppupuolella, joten matkustelin Kolumbiassa reissussa olleiden kavereideni kanssa pari viikkoa ennen opintojen aloittamista. Jos haluaa viipyä maassa pidempään kuin 180 päivää kalenterivuoden aikana, on jo hankittava varsinainen viisumi, jossa onkin sitten huomattavasti enemmän hommaa.

 

Bogota näkymä Monserrate-vuorelta
Bogota Monserrate-vuorelta katseltuna auringonnousun aikaan

Kaikki byrokratia-asiat sujuivat vaihdon aikana todella vaivattomasti. Externadossa oli 20-30 vaihtaria, joista melkein kaikki olivat ranskalaisia. Meille oli järjestetty todella hyvä ja selkeä orientaatio. Yliopistolla oli jonkinlainen opiskelijaterveydenhuolto, mutta en koskaan käyttänyt sitä, joten en osaa sanoa siitä sen tarkemmin. Ylipäänsä byrokratiasta minulla ei ole oikein muuta sanottavaa kuin että jos kysymyksiä heräsi, niin apua oli helposti saatavilla yliopistolta sähköpostitse tai puhelimella. Koronapandemian takia monet yliopiston palvelut jäivät itseltäni kuitenkin kokematta.

Asuminen

Suomen hintatasoon verrattuna asumiskustannukset olivat Bogotassa tosi edulliset. Maksoin vuokraa huoneestani kimppakämpässä La Candelariassa noin 200 euroa, joka oli paikalliseen hintatasoon nähden tosi paljon. Bogotassa on erilaisia kimppakämppä- ja coliving-tyyppisiä asuntoja, joissa asuu lähinnä opiskelijoita ja nuoria ihmisiä. Suosittelenkin lämpimästi etsimään huoneen kimppakämpästä tai jostain coliving-yhteisöstä, jos vain mitenkään voisit kuvitella, että se olisi sun juttu. Se on hyvä tapa tutustua ihmisiin ja vuokrasopimuksen tekeminen on yleensä vaivatonta, koska vuokranantaja on tottunut vaihtuviin asukkeihin. Huoneita varten kannattaa vilkaista ilmoituksia Facebook-ryhmissä, joista kaikkein aktiivisimmalta vaikutti Bogota Short Term Rentals.

Externadolla ei ole omaa asuntolaa, ja suuri osa paikallisista opiskelijoista asuu vanhempiensa kanssa Bogotan rikkaissa pohjoisosissa, josta sitten kulkevat päivittäin tunnin-parin matkan yliopistolle ja illalla taas takaisin. UniAndesin yliopistolla on oma asuntola, jossa yksi ystäväni asui ensimmäisen lukukautensa Bogotassa. Hänen mukaansa asuntolassa oli melko kaitseva meininki, koska monet asukkaista olivat alaikäisiä, eikä esimerkiksi alkoholia saanut tuoda rakennukseen – eli omaan kotiin – ollenkaan. Lisäksi keittiövarusteet ja muuta irtaimistoa oli ostettava itse, mikä muutaman kuukauden vaihtoa varten tuntuu vähän kummalliselta.

Bogota on valtava, ja jos koronasta huolimatta yliopistolla on läsnäolo-opetusta, ei kannata asua liian kaukana yliopistolta. On tavallista, että luennot alkavat jo kello 7 aamulla! Itse tykkäsin eniten Teusaquillosta, Chapinerosta ja La Candelariasta, jotka ovat alueita, joissa asuu paljon nuoria, opiskelijoita, taidealojen ihmisiä ja kansainvälistä porukkaa. Kahviloita ja ravintoloita on paljon. Pohjoisen rikkaat asuinalueet ovat kaukana yliopistoilta, eikä siellä ole niin paljoa tekemistä. Yhtä lailla kaukana yliopistoilta sijaitsevat etelä-Bogotan huono-osaiset alueet taas voivat olla melko vaarallista asustella ulkomaalaisena. Kaupunki on äärimmäisen jakautunut ihmisten varakkuuden mukaan, sekä maantieteellisesti että sosiaalisesti. Pohjoisosissa asuvat kaikkein rikkaimmat, eteläosissa köyhimmät. Bogota on äärimmäinen esimerkki siitä, millaisiin järjettömiin seurauksiin eriarvoisuus voi johtaa yhteiskunnassa.

Opiskelu ja opetus

Externado on Kolumbian parhaita yliopistoja ja opiskelijat ovat todella omistautuneita ja ahkeria. Omat kurssini olivat kaikki sosiaalitieteellisessä tiedekunnassa ja tiedekuntien välillä voi kuulemma olla suuriakin eroja, joten puhun nyt vain omasta kokemuksestani.

Kurssien valinnassa sai paljon tukea henkilökunnalta. Jokainen vaihtari meni henkilökohtaisesti valitsemaan kurssinsa vaihtareista vastanneen henkilön kanssa, joka sitten näpytti ne koneelle. Myös kurssien muutokset käytiin tekemässä henkilökohtaisesti paikan päällä. Vaihtareita ei ollut Externadossa montaa, ja ainakin minulle jäi sellainen olo, että jokaisesta pidettiin henkilökohtaisesti huolta ja apua sai, jos sitä tarvitsi. Paikallisilta opiskelijoilta kannattaa kysellä suosituksia, että mitkä kurssit ja opettajat ovat heidän mielestään olleet hyviä. Lisäksi kannattaa miettiä kurssien aikatauluja edes vähän, etteivät kurssit ole ihan hujan hajan pitkin viikkoa, toiset aamulla ja sitten toiset samana päivänä vasta illalla. Itse löysin sopivat kurssit niin, että maanantai ja perjantai olivat minulle kokonaan vapaat.

Luennoilla annettiin paljon luettavaa kotiin. Varsinkin ensimmäisinä viikkoina, kun espanjan kieli vielä tuotti minulle vaikeuksia, lukeminen oli käsittämättömän hidasta, enkä yksinkertaisesti pystynyt lukemaan jokaista artikkelia alusta loppuun. Ei kannata kuitenkaan huolestua! Jo kuukauden päästä tulet huomaamaan, että ei hitsi, nythän tämä sujuu jo paljon helpommin kuin aluksi. Kielen oppimisesta ei kannata ottaa etukäteen stressiä. Opettajat olivat myös tosi ymmärtäväisiä vaihtareita kohtaan. Kokonaisuudessaan jäi sellainen olo, että henkilökunta ja muut opiskelijat suhtautuivat vaihtareihin positiivisesti, ja arvostelu oli ehkä vaihtareita kohtaan armollisempaa kuin paikallisille opiskelijoille. Kurssien vaatimustasot vaihtelivat hurjasti opettajan mukaan. Kun olet kaikille ystävällinen, yrität parhaasi mukaan puhua espanjaa ja osoitat lukeneesi läksysi, kaikki menee hyvin.

Normaalioloissa (eli ei-koronaoloissa) jokaisessa pääaineessa oli yksi kurssi, johon sisältyi noin viikon mittainen opintomatka johonkin päin Kolumbiaa. Kaikki suosittelivat ottamaan näitä kursseja, sillä noilla opintomatkoilla pääsi paikallisten opiskelijoiden kanssa matkustamaan paikkoihin, joihin muuten ei todennäköisesti ikinä päätyisi. Minulla piti olla pääsiäisloman tienoilla kaksi viikon mittaista opintomatkaa, toinen Magdalena-joen varrella sijaitsevaan kalastajakylään ja toinen Calin lähellä asuvan alkuperäiskansan luokse. Koronan takia reissut jäivät kuitenkin harmillisesti järjestämättä.

Näkymä Salentosta
Kahvialueen Salento on yksi Kolumbian suosituimpia turistikohteita
Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville

Normaalioloissa Bogotassa on melkeinpä liikaakin tehtävää ja nähtävää. Kahviloita, teattereita, konsertteja, museoita, ravintoloita, kulttuuritapahtumia ja yöelämää riittää varmasti koko vaihdon ajaksi. Externadossa oli orientaatioviikon ajan vaihtareille paljon ohjelmaa, mutta opintojen alettua ei käytännössä enää mitään erityistä vaihtarimeininkiä. UniAndesin yliopistolla oli paljon enemmän ohjelmaa vaihtareille, koska myös vaihtareita oli kymmenen kertaa enemmän kuin Externadossa. Ennen koronaa Externadon yliopisto tarjosi valtavasti erilaisia ilmaisia kursseja joogasta salsaan, piirustukseen ja korinpunontaan. Koronan myötä kaikki tuollainen jäi kuitenkin tauolle.

Bogotalaisilla ihmisillä on hyvin erilaiset tulotasot. Vain pienenpienellä vähemmistöllä on esimerkiksi varaa käydä yliopistoa Externadossa tai UniAndesissa, ja suurin osa bogotalaisista elää vaatimattomasti. Kolumbian minimipalkka on jotain 200 euron luokkaa kuukaudessa. Voit siis löytää kahden euron lounaan ja 50 senttiä maksavan oluen yksinkertaisista muovituoliravintoloista, tai sitten 20 euron vegaaniannoksen ja viiden euron artesaanioluen hienosta hipsterikorttelista. Taksit ovat todella halpoja ja erityisesti pimeän tullen myös lyhyehköt matkat on hyvä taittaa taksilla. Taksien tilaamiseen kannattaa aina käyttää jotain sovellusta (kuten DiDi tai Cabify). Julkisessa liikenteessä on paljon taskuvarkauksia, Transmileniossa kannattaa siis olla hereillä.

Ruokabanaanista tehdyt Patacones-lastut ovat suosittuja
Ruokabanaanista tehtyjä patacones-lastuja syödään Kolumbiassa kaikkialla -ja paljon

Bogota on valtava kaupunki, ja turvallisuuden taso vaihtelee hyvin vartioiduista, rauhallisista ja rikkaista naapurustoista ehdottomiin no-go-zoneihin, joihin edes poliisi ei ikimaailmassa uskaltaisi astua. Päiväsaikaan Chapinero-Teusaquillo -akselilla on melko turvallista kävellä, mutta kannattaa aina vähän haistella tunnelmaa ja jutella paikallisten kanssa siitä, missä ei kannata kulkea. Puhelinta ja muita arvotavaroita ei kannata ottaa esiin oikeastaan missään kadulla kävellessä muuta kuin jos on ihan pakko.

Jos haluat matkustaa ympäri Kolumbiaa, lentäminen on usein paras vaihtoehto pitkille matkoille, varsinkin, jos matkustamiseen varattu aika on rajallinen. Tiet ovat joissain osin Kolumbiaa todella huonoja, kaistoja vain yksi suuntaansa, ja onnettomuuksia ja maanvyörymiä sattuu aika-ajoin, jolloin tieosuus voi olla suljettuna vaikka kymmenenkin tuntia. Suht lähellä Bogotaa oleviin paikkoihin tietysti kannattaa ottaa bussi, ja osissa Kolumbiaa on myös hyviä moottoriteitä. Lennot ovat kuitenkin halpoja. Kannattaa siis tutkia ja miettiä, kumpi on parempi vaihtoehto millekin matkalle.

Kolumbialaiset auttavat usein todella mielellään ulkomaalaisia ja haluavat antaa maasta positiivisen kuvan. Tuttujen ja tutuntuttujen vieraanvaraisuus ja avuliaisuus oli välillä häkellyttävää. Ei kuitenkaan kannata olla naiivi, vaan suhtautua varovaisesti erityisesti silloin, jos joku tuntematon ihminen on liian avulias tai tunkeileva. Koronapandemia on sysännyt lisää ihmisiä köyhyyteen, joten voi olla, että rikollisuus on jonkin verran lisääntynyt viime aikoina. Noudata siis varovaisuutta, mutta älä pelkää turhaan etukäteen. Utelias ja avoin mieli yhdistettynä terveeseen järjenkäyttöön riittää.

Vaihtokertomus, Vrije Universiteit Brussel, Belgia, kevät 2020

Valtiotieteellisen tiedekunnan opiskelija

Ennen lähtöä 

Vaihtoon valmistautuminen alkoi vaihtokohteen valinnalla. Valinnassa minua auttoivat muutamat kriteerit. Se, että halusin suorittaa nimenomaan maisteriopintoja valtiotieteellisessä rajasi kohdevalikoimaa jo jonkin verran. Lisäksi halusin suorittaa opintoni englanniksi. Päädyin Brysseliin, joka houkutteli sen kansainvälisen luonteen ja Euroopan unionin kannalta merkittävän asemansa vuoksi. Belgian pääkaupungissa vaihto-opiskelijoita on erityisesti flaaminkielisessä Vrije Universiteit Brusselissa (VUB), jossa opintoja tarjotaan myös englanniksi ja jossa itsekin opiskelin, sekä ranskankielisessä Université Libre de Bruxellesissa (ULB).

Vaihtohakemuksen teko oli tietynlainen prosessi, mutta palkinto, eli hyväksytty hakemus auttoi unohtamaan hetkittäiset turhautumiset. Hakemuksen liitteeksi pitää lähettää passikuva VUB:in opiskelijakorttia varten sekä todistus matkavakuutuksesta. Tämä takasi myös sen, että matkavakuutus tuli varmasti päivitettyä ja että valmiin opiskelijakortin sai käteen heti orientaatiopäivänä.

Kun kohde ja kurssit oli valittu ja hakemukseni hyväksytty, oli edessä vielä asunnon metsästäminen, lentolippujen ostaminen ja pakkaaminen! Haastavimmaksi näistä osoittautui pakkaaminen, sillä päätin lähteä matkaan yhdellä matkalaukulla – painorajat tulivat vielä lähtöä edeltävänä iltana vastaan, ja kaiken taistelun keskellä otsalle tirahti kyllä pari tuskanhikipisaraa. Jos olisin nyt lähdössä reissuun, ottaisin suosiolla kaksi matkalaukkua ja säästäisin itseni ylimääräiseltä stressiltä.

Lentoliikenne Brysseliin on pääosin työmatkailua ja Finnair on ainoa lentoyhtiö, joka operoi sinne Helsingistä. Suorat lennot Brysseliin ovat – ajankohdasta riippuen – melko hintavia. Halusin säästää budjettiani Belgiassa reissaamiseen, joten otin edulliset lennot, joihin sisältyi välilasku Arlandassa!

Schumanin metroasema.
Schumanin metroasema.

Alkubyrokratia vaihtokohteessa 

Yliopistolla kohtamaani (hyvin maltillinen) byrokratia liittyi lähinnä kurssivalintoihin. Päädyin vaihtamaan pari kurssia, joten jouduin tekemään muutoksia myös learning agreementiin, johon sitten vaadittiin kummankin yliopiston edustajan allekirjoitus. Muuten pääsin melko helpolla! VUBissa ollaan tottuneita vaihto-opiskelijoihin, joita siellä on paljon. Lisäksi ihan tutkinto-opiskelijoinakin on todella paljon kansainvälisiä opiskelijoita. Omilla maisterikursseillani oli muutama belgialainen ja valtaosa kansainvälisiä opiskelijoita. Näistä syistä yliopistolla on erinomainen kansainvälisten asioiden tiimi, joka auttaa kaikissa ongelmissa ja vastaa nopeasti sähköposteihin. Ennen varsinaista lukukauden alkua järjestetyn orientaatiopäivän aikana esiteltiin kattava infopaketti yliopistosta, kampuksesta ja eri palveluista, joten opintojen alussa oli melko varma olo!

Brysselin byrokratiasta olin lukenut ennen lähtöäni nettikeskusteluista. Vain puoli vuotta Brysselissä asuvana vaihto-opiskelijana välttyy valtaosasta byrokratiasta, varsinkin, jos pitää suomalaisen liittymänsä (varmista kuukausittain käytössä olevan datan riittävyys). Brysselissä täytyy kuitenkin ilmoittautua asukkaaksi johonkin tiettyyn kaupunginosaan. Tämä pitää tehdä paikan päällä, ja tapaamiseen on varattava aika, jonka saattaa saada kuukausien päähän. Itse lähdin takaisin Suomeen jo 1,5 kuukautta Brysselissä oleskeltuani, enkä siksi ehtinyt tehdä tätä rekisteröitymistä. En kyllä myöskään kuullut, että kukaan vaihtareista olisi ilmoittautunut asukkaaksi tai edes varannut aikaa tapaamiseen.

Asuminen 

Bryssel on valtavan kansainvälinen kaupunki, jossa on suuri vaihtuvuus. Opiskelijoiden lisäksi siellä on paljon määräaikaisilla sopimuksilla työskenteleviä viranhaltijoita ja muista maista työharjoitteluaan suorittamaan saapuneita, jotka kaikki etsivät asuntoa tai huonetta. Vastaavasti, kun edelliset lähtevät takaisin kotimaihinsa, vapautuu huoneita ja asuntoja eri puolilta kaupunkia. Aloinkin jo hyvissä ajoin seuraamaan useampaa Facebook-ryhmää, joissa näistä asunnoista tai huoneista ilmoitellaan päivittäin useita kertoja. Ylipäätään suosittelen asumuksen metsästystä ennen lähtöä! Näin välttyy stressiltä. Uskon kuitenkin, että suuren vaihtuvuuden vuoksi asunnon löytäisi vaikka etsisi vasta paikan päällä.

Metsästin aluksi asuntoa Facebookista, mutta päädyin kuitenkin varaamaan huoneen Brussels Destination -sivuston kautta samaan aikaan Brysseliin muuttaneen ystäväni vinkistä. Sivujen vaatimaton ulkomuoto herätti alkuun epäilyjä, mutta onneksi luotin ystävääni ja otin asunnon sieltä. Sivusto on vähän Airbnb:n tyylinen palvelu, jossa on listattuna erilaisia asuntoja ja huoneita eri puolilta Brysseliä. Oma huoneeni sijaitsi Ixellesin kaupunginosassa, kymmenen minuutin kävelymatkan päässä kampukselta. Vuokranantajani asui perheineen alakerroksissa, ja minulla oli huone talon ylimmässä kerroksessa, jossa oli myös kämppikseni huone ja meille kahdelle tarkoitettu kylpyhuone ja keittiö.

Myös yliopiston kampuksella on mahdollista asua. Hinnat olivat kuitenkin mielestäni melko korkeat, sillä huoneissa tai vaihto-opiskelijoille tarkoitetussa asuntolassa ei ollut ruoanlaittomahdollisuuksia. Yhden hengen huone maksoi saman verran kuin oma huoneeni, kun taas jaettu huone oli muutaman satasen halvempi. Kampuksella asumisessa on tosin hyvänä puolena se, että tutustuu paremmin muihin vaihtareihin. Itse kuitenkin sain omasta kämppiksestäni kaverin. Ylipäätään ehkä suosittelen vaihdossa kämppisasumista, jos vain on yhtään avoin sellaiselle!

Kannattaa muuten selvittää etukäteen huoneen tai asunnon varustelu. Omassa huoneessani oli aika pitkälti kaikki tarvitsemani, mutta monet tuttavistani joutuivat hankkimaan huoneeseensa kaiken peitoista ja tyynyistä lähtien. Brysselissä vaikutti myös olevan tyypillistä, ettei asunnossa ole pesukonetta, joten itselleni tulivat tutuiksi alueen itsepalvelupesulat.

Osa luennoista järjestettiin luokissa, joissa oli siirreltävät pulpetit.
Osa luennoista järjestettiin luokissa, joissa oli siirreltävät pulpetit.

Opiskelu ja opetus

Opinnot olivat melko työläitä. Kurssit kestivät koko kevätlukukauden, joten niissä ehdittiin käsitellä aiheita melko syvällisesti. Luennoilla kannustettiin osallistumaan keskusteluun aktiivisesti. Ainakin valtiotieteellisen puolella kursseilla vaadittiin aika paljon: lukemista oli reilusti, ryhmätyöt olivat laajoja ja useilla kursseilla jokaiselle luennolle piti valmistautua jotenkin – lukemalla artikkeleita, tekemällä pieniä tehtäviä tai muulla tavoin. Suosittelen aloittamaan opiskelun heti, kun kurssit pyörähtävät käyntiin: näin työmäärä pysyy sopivana koko lukukauden, ja aikaa jää muuhunkin.

VUB:issa suulliset tentit ovat normi, joten kannattaa totutella ajatukseen niistä. Itse jännitin niitä kovasti, mutta lopulta jännittäminen osoittautui turhaksi: koetilanteet muistuttivat enemmänkin keskustelua, ja kun koealueeseen oli perehtynyt, osasi kysymyksiin vastata. Yhdellä kurssillani suullinen tentti korvattiin etäopiskelun vuoksi kirjallisella tehtävällä, ja muut opiskelijat olivat hyvin pettyneitä siihen, että suullista tenttiä ei sillä kurssilla ollutkaan.

Opintojen arvostelu on VUB:issa tiukahkoa. Kuulin muutamalta kokonaista tutkintoa VUBissa suorittavalta, että on tyypillistä reputtaa ainakin joitain kursseja, mutta en kuullut keneltäkään vaihto-opiskelijalta, että kursseista olisi tullut hylättyjä arvosanoja. Arvosanat annetaan 0-20-asteikolla. Läpipääsyyn vaaditaan puolet, eli 10/20. Tyypillinen arvosana on 13/20, ja 16/20-arvosanaan voi olla jo erittäin tyytyväinen. Itse ehdin panostaa opiskeluun, koska korona pakotti eristäytymiseen, joten sain hyviä arvosanoja.

Korona toki vaikutti opiskeluun. Maaliskuun puolivälissä, kun olin ehtinyt olla Brysselissä 1,5kk, opinnot siirtyivät täysin etätyöskentelyksi. Belgiassa tilanne kiristyi nopeasti, ja lähdinkin Suomeen pian sen jälkeen. Etäluennot sujuivat hyvin ja tentit menivät kivasti etänäkin. Etäopinnot muistuttivat HY:n opintoja: osa kursseista oli luentomaisia, kun taas osalla piti osallistua aktiivisesti etänäkin.

Kaiken kaikkiaan opiskelu VUB:issa oli mielenkiintoista. Erityisesti Euroopan unionin tutkimukseen keskittyneellä kurssillani oli upeaa, kun vierailevat luennoitsijat olivat oikeasti töissä merkittävissä rooleissa EU-politiikan parissa. Opinnot vaativat paljon, mutta itse ainakin sain paljon irti niistä.

Kampuksen cafeteriasta sai halvalla ison aterian.
Kampuksen cafeteriasta sai halvalla ison aterian.

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville

Suurin shokki Brysselissä oli sää! Belgia on sateinen maa. Brysselissä sataa joidenkin lähteiden mukaan 200 päivää vuodesta. Erityisesti talvella Bryssel on harmaa, sateinen ja älyttömän tuulinen – jopa helsinkiläisen mittapuulla. Kannattaa siis varautua siihen ja ottaa sopivat vaatteet ja sateenvarjo mukaan. Toisaalta heti maaliskuun alussa, kun aurinko alkaa näkyä, voi Brysselissä olla lämmin ja kaunista. Terassit täyttyvät ihmisisistä – ellei korona sekoita pakkaa – ja tunnelma on todella ihana.

Hintatasoltaan Bryssel on aika samanlainen kuin Helsinki. Asuminen on melko hintavaa, joskin hyvällä tuurilla voi löytää edullisia huoneita, erityisesti, jos on valmis asumaan useiden kämppisten kanssa. Ulkona syöminen on suurin piirtein saman hintaista kuin Suomessa, mutta alkoholi on toki hieman halvempaa, joten erityisesti belgialaisten erikoisoluiden maistelu mahtui budjettiin. Ruokakauppojen hinnat vaikuttivat samoilta kuin kotona, mutta muutamat tuotteet, kuten kahvi ja karkki olivat kalliimpia. Ruokakauppoja on moneen lähtöön. Kannattaa tutustua muun muassa tukkukauppaa muistuttaan Colruytiin ja lukuisiin ekokauppoihin. Koti-ikävän iskiessä voi suunnata Brysselin merimieskirkolle, jonka Suomi-kaupasta hain itse helpotusta akuuttiin Turkin pippuri -vajeeseen. Valikoimassa on suomalaisia herkkuja korvapuusteista ruisleipään. Hinnat siellä ovat tosin melko korkealla.

Brysselissä toimii erittäin aktiivinen Erasmus Student Network, joka järjestää erilaisia tapahtumia. Kannattaa ainakin alkuun mennä mukaan kaikenlaisiin rientoihin – niissä on helppo tutustua muihin. Kannattaa muutenkin olla avoimin mielin ja esimerkiksi tutustua kaupunkiin laajasti. Brysselin kaupunginosat ovat keskenään erilaisia ja niitä tutkimalla löytää mielenkiintoisia paikkoja.

Tutkimisesta puheen ollen, Bryssel sijaitsee erinomaisella sijainnilla jos haluaa matkailla Belgiassa ja muualla Euroopassa. Mikäli siihen on mahdollisuus, niin kannattaa ehdottomasti hyödyntää Brysselin sijainti! Flixbussit ovat edullisia ja niillä pääsee niin Amsterdamiin kuin Pariisiinkin. Myös Belgian sisällä kannattaa tutustua eri alueisiin. Belgia on mielenkiintoinen sekoitus eri kielialueita, ja kannattaa matkailla mahdollisuuksien mukaan eri puolilla. Bryssel on periaatteessa kaksikielinen, mutta pääosin kaupungilla kuulee ranskaa.

Bryssel on pääosin turvallinen kaupunki. Se on kuitenkin suosittu turistikaupunki, joten esimerkiksi turistijäyniä harjoitetaan vilkkaimmilla paikoilla. Omasta omaisuudesta on myös syytä pitää huolta tarkemmin kuin Helsingissä. Toisaalta kaupungin kansainvälisen luonteen vuoksi turistit eivät välttämättä erotu pysyvästi Brysselissä asuvista helposti – paitsi turistinähtävyyksien luona.

Julkinen liikenne on toimiva Brysselissä. Se myös on hyvin edullista, jos on alle 25-vuotias. Tällöin koko vuoden lippu ostetaan kerralla ja se maksaa 50 euroa. Yli 25-vuotiaille, kuten minulle, lippu maksoi 50 euroa kuukaudessa. Päädyin kuitenkin latailemaan 10 kerran lippuja kortilleni, koska kuljin moneen paikkaan kävellen.

Kaikkiaan Bryssel oli mukava vaihtokohde, jossa olisi viihtynyt pidempäänkin, ellei korona olisi pakottanut koti-Suomeen! Brysseliin on helppo kotiutua sen kansainvälisen ilmapiirin vuoksi, kun vaihtareita on paljon. Kannattaa ottaa ilo irti EU:n pääkaupungista ja käydä esimerkiksi Place du Luxembourgilla torstaina, jolloin sinne perinteisesti kerääntyy porukka vaihtareista pankkiireihin!

Vaihtokertomus, Universidad Complutense de Madrid, kevät 2020

Valtiotieteellisen tiedekunnan opiskelija

Ennen lähtöä

Hain vaihtoon vuoden 2019 syksynä täydennyshaussa, joten lähtö oli jo pian vaihtoon hakemisen jälkeen. Tiedon valinnasta sain onneksi melko nopeasti Helsingin yliopistolta, jonka jälkeen minun piti vielä tehdä hakemus kohdeyliopistoon. Sieltäkin tieto tuli melko nopeasti (lokakuun lopussa). Opinnot kannattaa suunnitella hyvin etukäteen, sillä vaihdon alkutohinassa on kiva, että edes jotkin asiat ovat hyvin selvillä. Vaikka Complutensen eli ”complun” sivujen kurssivalikoima piti melko hyvin paikkaansa, päädyin minäkin lopulta vaihtamaan pari kurssia ihan vain senkin takia, että sain perjantait vapaaksi. Ennen vaihtoon lähtöä tein matkustusilmoituksen Ulkoministeriöön ja pidin huolen, että minulla on pitkään voimassa oleva matkavakuutus. Minulla oli jo ennestään eurooppalainen sairaanhoitokortti, mutta jos sitä ei ole vielä hankkinut, kannattaa se hankkia viimeistään nyt. Eräs vaihdossa tapaamani henkilö loukkasi jalkansa heti vaihdon alkumetreillä, muttei uskaltanut mennä sairaalaan, sillä hänellä ei ollut vakuutusta eikä sairaanhoitokorttia ja hän pelkäsi sairaalalaskun olevan todella korkea. Ilmeisesti asia kuitenkin hoitui lopulta!

Alkubyrokratia vaihtokohteessa

Olin kuullut, että vaihtoon lähtiessä on hyvin pitkälti omillaan ja että alkubyrokratia olisi todella epäselvää. Kuitenkin saapuessani Madridiin, kaikki oli yllättävän helppoa. Kannattaa lähteä ajatuksella, että kyllä kaikki jotenkin aina järjestyy. Meidän oli mahdollista saada tuutori, jolta pystyimme kysymään opintoihin liittyviä kysymyksiä. Vaikka en tarvinnutkaan tuutoria kovin paljoa, oli kiva, että sellaiseen tarjottiin mahdollisuus. Lukukausi alkoi kaksi viikkoa kestävällä kielikurssilla, josta sainkin ensimmäiset (ja koko vaihdon ajan kestäneet) ystäväni. Kielikurssin jälkeen alkoi orientaatioviikko, jonka alussa oli esimerkiksi infoluentoja, joissa kerrottiin, mitä vaihtareiden pitäisi tehdä seuraavien viikkojen aikana. Tähän kuului esimerkiksi lopullisen Learning Agreenmentin allekirjoitus sekä kuvan vieminen vaihtaritoimistolle. Lisäksi olisi pitänyt hankkia opiskelijakortti, joka olisi myös toiminut yliopiston kirjaston kirjastokorttina. En kuitenkaan missään vaiheessa saanut varattua aikaa asian hoitamiseen, joten se jäi kokonaan tekemättä minulta. Lisäksi yli kolme kuukautta kestävän oleskelun aikana olisi ilmeisesti tarkoitus hakea ”residencia” eli pysyvä oleskelulupa. Ymmärsin kuitenkin, että sekin jää monilta aika usein tekemättä. Taisin säästyä alkaneen koronapandemian takia monilta byrokraattisilta jutuilta, jotka muuten olisivat tulleet ennemmin tai myöhemmin vastaan. Oleskelin Espanjassa lopulta alle 3 kuukautta.

Asuminen

Asuntoa hankkiessa kannattaa ensinnäkin pohtia sijaintia. Minä halusin asua lähellä keskustaa, vaikka kampukseni oli melko kaukana keskustasta. Matkani yliopistolle kesti jopa 45 minuuttia, mutta mieluummin kuljin matkan edestakaisin päivällä, kun esimerkiksi yöllä tullessani viettämästä iltaa. Madridissa on muutenkin niin hyvä julkinen liikenne, että keskustasta kaikkialle pääsee melko helposti. Madridin asuntojen hintataso on samaa luokkaa kuin Helsingissä, joten suosittelen vaihdon ajaksi kämppisasumista. Se tulee halvemmaksi ja lisäksi voi saada uusia kavereita kämppiksistä! Itse löysin huoneeni ”Badi” nimisestä sovelluksesta, jossa etsitään kämppiksiä. Tykkäsin sovelluksesta, sillä siinä pystyi jo vähän etukäteen tutustumaan potentiaalisiin uusiin kämppiksiin. Halusinkin saada huoneen sellaisesta asunnosta, jossa mielellään asuisi espanjaa puhuvia henkilöitä ja jossa on mahdollisimman vähän muita asukkaita. Kuulin joiltain vaihtarikavereiltani, että he asuivat jopa 12 muun henkilön kanssa. Itse asuin kahden maailman mukavimman tytön kanssa. Vuokrani oli 500 euroa.

Olen kuullut, että Espanjassa tehdään jonkin verran asuntohuijauksia, joten suosittelen tekemään vuokrasopimuksen ennen takuuvuokran maksamista. Itse hommasin asunnon noin kuukausi ennen lähtöä, mutta monet tuttuni menivät myös ensin Madridiin hostelliin, jonka jälkeen etsivät intensiivisesti asuntoa ja kävivät asuntonäytöissä. Tällä tavoin voi olla myös helpompi löytää kivempi ja halvempi asunto ilman riskiä tulla huijatuksi. Kannattaa ottaa huomioon, että kaikissa asunnoissa vesi sekä sähkö ei kuulu vuokran hintaan. Ne voivat olla Espanjassa melko kalliita, joten suosittelen etsimään asunnon, joka sisältää ylimääräiset kulut (gastos incluidos). On olemassa myös nettisivuja kuten easypiso.com sekä uniplaces.com, jotka ovat luotettavia, mutta kalliita. Ne veloittavat usein vähintään muutaman satasen välityspalkkiota.

Opiskelu ja opetus

Ensimmäisten kahden viikon aikana oli mahdollista kokeilla kursseja, jonka jälkeen piti vasta tehdä lopullinen päätös kursseille ilmoittautumisesta. Tämä oli mielestäni erittäin hyödyllistä, sillä huomasin heti alussa joidenkin kurssien olevan liian haastavia minulle. Opiskelin kaikki kurssini espanjaksi, vaikka kielitaitoni ei vielä kovin sujuva lähtiessä ollutkaan. Ensimmäinen kuukausi oli melko haastavaa, mutta mitä enemmän espanjaa kuunteli ja luki, sitä helpommaksi se muuttui ajan kuluessa. Yliopisto-opinnot olivat Suomeen verrattuna melko koulumaisia, sillä isojen luentojen sijaan kurssit olivat yleensä luokkahuoneessa ja espanjalaiset opiskelijat kävivät oman vuosikurssinsa kanssa yhteisiä kursseja. Luentoja oli melko paljon ja minulla menikin maanantaista torstaihin hyvin pitkälti luennoilla istuessa. Oma kampukseni oli melko kaukana keskustasta, minkä takia koin helpommaksi hoitaa luennot ns. kerralla pois ja sitten viettää pitkä viikonloppu. Luennot painottuivat aamuun sekä iltaan, joiden välissä oli siesta. Itselläni oli maanantain ja tiistain luennot suunniteltu illalle ja keskiviikon ja torstain aamulle. Molemmissa oli puolensa, sillä aamulla olevien luentojen jälkeen on paljon aikaa tehdä asioita illalla, mutta iltaluennot mahdollistivat illanvieton ja nukkumisen myöhempään.

Gran Vía kuvattuna Hotel Riu Plazan kattoterassilta, jonne pääsee hissillä maksua vastaan.
Gran Vía kuvattuna Hotel Riu Plazan kattoterassilta, jonne pääsee hissillä maksua vastaan.

Mielestäni kursseissa oli hieman enemmän hommaa, kuin mihin olin Suomen kursseilla tottunut. Usein kursseihin sisältyi jokaviikkoisia (ryhmä)tehtäviä, pidempiä esseitä, ryhmätöitä sekä vielä lopputentit kaikista. Työn määrä ei kuitenkaan ollut mahdoton, kunhan muistaa varata säännöllisesti opiskeluillekin aikaa. Lisäksi koin, etteivät arvosteluperusteet olleet ehkä ihan yhtä vaativat kuin Suomessa, joten oli helppoa saada suhteellisen hyviä arvosanoja. Kampuksella oli mahdollista syödä, mutta ruoka ei todellakaan vastannut Unicafen ruokia. Ruokalassa oli harvoin tarjolla mitään kasvisruokaa ja melkein kaiken kanssa tarjottiin ranskalaisia. Monet opiskelijat ottivatkin omat eväänsä mukaan ja lämmittivät ne mikroissa, jotka sijaitsivat ruokalan läheisyydessä.

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville

Madrid on ihana kaupunki ja sieltä löytyy tekemistä varmasti jokaiselle. Kavereita saa halutessaan helposti, sillä Madridissa on todella paljon kansainvälisiä opiskelijoita sekä työntekijöitä. Monet eri tahot järjestivät keskustassa kansainvälisiä iltamia, joissa oli tarkoitus tutustua uusiin ihmisiin ja puhua eri kieliä. Lisäksi ESN eli Erasmuksen opiskelijayhteisö järjesti paljon tapahtumia, joissa pystyi tutustumaan muihin vaihtareihin. Espanjalaisten kanssa tutustumisen koin hieman hankalammaksi. Kursseilla monet tunsivat kaikki jo entuudestaan ja tapahtumissa, joissa kävin, oli harvoin espanjalaisia. Toinen kämppiksistäni oli kuitenkin espanjalainen ja hänen kauttaan tutustuinkin myös muihin espanjalaisiin.

 La Latinan katuja, joissa järjestettiin joka sunnuntai El Rastro, eli pihakirppis/markkinat.

La Latinan katuja, joissa järjestettiin joka sunnuntai El Rastro, eli pihakirppis/markkinat.

Madridissa on hyvä julkisen liikenteen verkosto ja matkakortin hinta on erittäin edullinen. Alle 26-vuotiaille henkilökohtainen matkakortti on vain 20 euroa kuukaudessa. Matkakorttiin kuului kaikki vyöhykkeet, joten samalla lipulla pääsi jopa Toledoon asti. Se on kiva pieni kaupunki Madridin lähellä, jossa ehdottomasti suosittelen vierailemaan. ESN järjestää sinne ja moniin muihin Espanjan kaupunkeihin niin päiväreissuja kuin myös viikonloppureissuja. Ne olivat halpoja ja hyvä keino hankkia ystäviä! Itse kävin ESN:n kanssa Cadizissa, Salamancassa sekä Ávilassa. Toledossa, Valenciassa ja Segoviassa kävin itsenäisesti kavereiden kanssa. Kuulin myös, että blablacar (paikallinen kimppakyytipalvelu) olisi hyvä tapa matkustaa kaupungista toiseen, mutta itse matkustin pääosin pitkänmatkan busseilla, jotka olivat junaa todella paljon halvempia. Madrid on täydellinen tukikohta tutkia Espanjaa, sillä se sijaitsee keskellämaata.

Päiväretki Madridin lähellä sijaitsevaan Toledoon, jonne pääsee matkakortilla ilman lisämaksua.
Päiväretki Madridin lähellä sijaitsevaan Toledoon, jonne pääsee matkakortilla ilman lisämaksua.

Hintataso on Madridissa hieman kalliimpi kuin muualla Espanjassa, mutta Suomea huomattavasti halvempi. Esimerkiksi ravintoloissa syöminen oli todella edullista ja sitä tulikin harrastettua todella paljon. Espanjassa ei myöskään ollut sallittua juoda alkoholia julkisilla paikoilla, joten menimme kavereiden kanssa aina joko ravintolaan tai pubiin viettämään iltaa. Espanjalaiset ruoka-ajat ovat myös todella erilaiset Suomeen verrattuna. Espanjassa on tapana syödä lounasta sekä illallista todella myöhään. Esimerkiksi illallinen tapahtui aina kello 21 jälkeen, eivätkä monet ravintolatkaan edes auenneet siestan jälkeen kuin vasta ennen kello 20.  Espanjalaiseen ruokakulttuuriin kuuluvat perinteisesti tapakset, joita saa melkein joka ravintolasta. ”Oikeat” tapakset saadaan juoman ostaessa kylkiäisenä, mutta monista paikoista pystyi myös ostamaan erilaisia tapaksia. ESN järjestikin esimerkiksi tapaskierroksen, jossa käytiin Madridin suosituimmissa tapaspaikoissa.

La Latinan söpöjä tapaspaikkoja, joita löytyy pilvin pimein kadulta nimeltä La calle Cava Baja.
La Latinan söpöjä tapaspaikkoja, joita löytyy pilvin pimein kadulta nimeltä La calle Cava Baja.
Malasañan boheemia aluetta, joka oli opiskelijoiden keskuudessa suosittua. Alueella oli myös paljon baareja sekä ravintoloita.
Malasañan boheemia aluetta, joka oli opiskelijoiden keskuudessa suosittua. Alueella oli myös paljon baareja sekä ravintoloita.

Madrid on upea paikka viettää vaihtolukukausi ja suosittelenkin ottamaan mahdollisuudesta kaiken irti! Jäin reissun jälkeen kaipaamaan takaisin, eikä kaipuu ole lähtenyt vieläkään pois.

Vaihtokertomus, Pietarin valtionyliopisto, Venäjä, syksy 2019

Valtiotieteellisen tiedekunnan opiskelija

Tässä kertomuksessa en pyri maalaamaan kaunisteltua kuvaa vaihdostani Pietarissa. Erilaiset pienet vastoinkäymiset tuovatkin oman vivahteensa vaihtokokemukseen. Silti vaihtolukukausi Pietarissa oli erittäin rikastava kokemus ja yksi elämäni parhaista. Vaihtoon lähtevän on kuitenkin hyvä henkisesti varautua siihen, että Venäjään liitetyistä sananlaskuista ja stereotypioista valitettavan moni pitää paikkansa.

Ennen lähtöä

Ennen vaihtoa on hyvä hoitaa ajoissa tarvittavat viisumit ja muut asiakirjat kuntoon. Muistaakseni Venäjän puolelta viestintä oli ajantasaista ja sain vastaukset mieltä askarruttaviin kysymyksiin. On ensiarvoisen tärkeää, että passi on voimassa tarpeeksi pitkään vaihdon jälkeenkin ja nimi viisumissa on kirjoitettu oikein jne. Mobility-palvelu on aina yhtä ilahduttavan selkeä ja helppokäyttöinen, mutta siihen kannattaa silti perehtyä ajan kanssa ja kysyä neuvoa tarvittaessa. Viisumia pitää hakea. Sitä voi hakea esimerkiksi Venäjän suurlähetystöstä, missä voi saada esimakua itänaapurillemme tyypillisestä sydämellisestä asiakaspalvelusta.

Alkubyrokratia vaihtokohteessa

Lähetystövierailun jälkeen seuraava kosketus venäläiseen byrokratiaan tapahtuu rajalla. Olen joka kerta selvinnyt rajamuodollisuuksista ongelmitta, sekä junalla että bussilla matkustaessa. Silti varsin kokemattomana maailmanmatkaajana lyhytkin kanssakäyminen rajaviranomaisten kanssa herättää aina pientä kauhua. Ainoa kerta, kun jotain olisi voinut mennä pieleen, tapahtui palatessani junalla Suomeen: rajavirkailija huomasi, että passissani oli väärä leima (maastalähtö maahantulon sijaan). Tovin väiteltyään toveriensa kanssa ratkaisuksi osoittautui vanhan leiman korjaaminen kuulakärkikynällä (nuoli osoitti väärään suuntaan).

Raja on kuitenkin vasta alkua. Bysantismi on osuva käsite kuvaamaan kolmannen Rooman byrokratian viidakkoa, joka saattaa herättää epätoivoa verkkoasiointiin ja ystävälliseen asiakaspalveluun tottuneelle suomalaiselle. Kuitenkin se on kiinteä osa vaihtokokemusta ja siihen kannattaa suhtautua stoalaisen tyynesti, ja arvostaa sen kafkamaista absurdiutta. Lohduttavaa on se, että kaikki vaihto-opiskelijat ovat lähtökohtaisesti samassa tilanteessa. Byrokratian solmujen selvittäminen yhdessä on omiaan luomaan solidaarisuutta kanssakärsijöiden kesken. Vertaistukea saa ja kannattaakin hakea muilta samassa tilanteessa kärvisteleviltä.

Varsinainen byrokratian määrä riippuu kuitenkin paljon siitä, minkälaisia valintoja vaihdon suhteen tekee. Jos päätät asua asuntolassa (mitä suosittelen vahvasti), hoitaa paikallinen koordinaattori rekisteröitymiseen liittyvät toimenpiteet. Sinun täytyy vain muistaa ilmoittaa matkoistasi ja toimittaa rekisteröitymiseen liittyvät asiakirjat muista kohteistasi. Jos asut päätät asua yksityisellä, tulee sinun sopia rekisteröityminen vuokranantajasi kanssa, mikä voi osoittautua ongelmalliseksi.

Samoin kurssivalinnat voivat vaatia enemmän tai vähemmän vaivannäköä riippuen siitä, mitä opiskelet ja missä. Itse opiskelin ainoastaan venäjän kielikursseja, jotka eivät vaatineet erillisiä toimia. Muita pienempiä byrokraattisia toimenpiteitä opiskelija- ja matkakortin hankkimisesta pyykkipolettien ostamiseen on lukematon määrä, enkä käsittele niitä kaikkia tässä. Erikseen on hyvä kuitenkin varautua siihen, että joudut luopumaan passistasi useaksi viikoksi tai jopa kuukausiksi opiskelijaviisumihakemusta varten.

Asuminen

Kuten jo mainitsin, suosittelen vahvasti kaikille asuntola-asumista. Yksityinen asunto saattaa olla sijaintinsa, asuintoveriensa ja siisteytensä puolesta edullisempi vaihtoehto, mutta katson asuntolan olevan erottamaton osa vaihtokokemusta. Lisäksi ainakin omalla kohdallani asuntolan puolesta puhui se, että se on HY:n valitsemille vaihto-opiskelijoille ilmainen (Pietari on yllättävän kallis kaupunki asua). Asuntolaan kannattaa suhtautua samalla fatalistisella, stoalaisella, kafkamaisella ja buddhalaisella asenteella kuin kaikkeen muuhunkin Venäjällä. Samalla pidä mielessä, että jos asuntolan olot eivät täytä vaatimuksiasi asuinmukavuuksien suhteen, paikalliset opiskelijat asuvat huomattavasti huonommissa oloissa.

Itse asuin Vasilinsaarella Kapitajanskaja 3:n asuntolassa, jossa lähes kaikki asukkaat ovat vaihto-opiskelijoita. Asuntolan sijainti on melko hyvä, jos opiskelet venäjän kieltä: matkaa kieli-instituuttiin on 30–45 minuuttia ruuhkasta ja tuurista riippuen. Kaikki huoneet ovat jaettuja kahden–neljän hengen kesken, joskin aina jotkut jäävät ilman huonetoveria. Huoneiden taso vaihtelee huimasti. Itselläni oli tuuria ja sain 2000-luvulla remontoidun huoneen, mutta suuri osa pääsee aikamatkalle Neuvostoliittoon. Asuntolassa elää myös sitkeä torakkakanta, jota myrkytetään säännöllisesti. Sanottakoon kuitenkin, että itse en pääsyt näkemään ainuttakaan elävää torakkaa, joten niiltä voi välttyä. Kaikkine vajavaisuuksineen asuntolaelämä on erittäin elähdyttävää ja yhteisöllistä. Pienet hassunhauskat tapaukset kuten palohälytykset ja rikkinäiset hissit vain tekevät kokemuksesta rikkaamman.

Opiskelu ja opetus

Itse opiskelin vain kielikursseja, joten kokemukseni opetuksesta ovat varsin rajoittuneet. Rohkeat ja taitavat (ja HY:n vaihtovalinnoissa vähintään B2-taitotason todistaneet) voivat osallistua venäjänkielisiin opetukseen, jonka taso on vahvasti riippuvainen yksittäisistä professoreista. Kieliopetus on saanut vahvoja vaikutteita neuvostokoulutusjärjestelmästä, jonka kasvatteja opettajat ovat. Voimansa tunnoissa olevat opettajat saattavatkin olla pelottavia (näen vieläkin painajaisia eräästä), mutta suurin osa heistä on erittäin sydämellisiä ja lähestyttäviä. Opetuksen tehokkuutta en osaa täysin arvioida. Opin yhtä ja toista, mutta luokkahuoneessa kieltä oppii vain tiettyyn pisteeseen saakka, loppu oppi on hankittava itse puhumalla venäjää venäläisten kanssa.

Asia, joka hieman huoletti minua vaihtoni aikana, oli opintojen arvostelu ja vaatimustaso. Lisäksi sairastelin aluksi tiuhaan ja kerrytin poissaoloja luennoilta. Huoleni osoittautui kuitenkin turhaksi, sillä ainakin kieliopinnoissa vaihto-opiskelijoita kohdellaan silkkihansikkain ja suoritusvaatimuksista ei olla turhantarkkoja. Loppukoekaan ei osoittautunut vaikeaksi. Jos kielikurssit tuntuvat liian vaikeilta tai helpoilta, on ensimmäisten viikkojen aikana mahdollista vaihtaa ryhmää eri tasolle. Vaihto-opiskelijoiden asiaa ajoi erittäin pätevä ja joustava koordinaattori, johon kannattaa olla yhteydessä kaikissa opiskeluun liittyvissä kysymyksissä.

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville
  • Sairastapauksissa suosittelen Pietarin Euromed -klinikkaa, josta minulla on hyviä kokemuksia.
  • Monien kokemuksen mukaan vaihdossa on vaikeaa tutustua paikallisiin. Suosittelenkin osallistumaan tandem-kieliopiskeluun ja muutenkin käymään paikallisen opiskelijajärjestön järjestämissä tapahtumissa.
  • Mainitsen vielä uudelleen: joudut luopumaan passistasi pian saavuttuasi Venäjälle opiskelijaviisumihakemuksen ajaksi. Tuona noin kuukauden kestävänä aikana et voi juuri matkustella tai poistua maasta ilman erityisjärjestelyitä.
  • Suhtaudu rekisteröitymiseen ja muihin byrokraattisiin seikkoihin niiden vaatimalla vakavuudella. Älä jätä pakollisia maksuja tms. viimeiseen päivään, sillä et ole ainoa, joka tekee näin ja jonot saattavat venyä pitkiksi. Varaudu muutenkin jonottamaan ja odottamaan kaikissa hallinnollisissa asioissa.
  • Älä melua julkisissa liikennevälineissä ja anna istumapaikka aina sinua vanhemmille ja raskaana oleville naisille.
  • Pietari ja Moskova ovat hienoja paikkoja, mutta ne eivät ole millään lailla tyypillisiä venäläisiä kaupunkeja. Vieraile myös muualla, mikäli suinkin pystyt.
  • Pietarilaiset osaavat englantia varsin hyvin, ainakin verrattuna muihin Venäjän kaupunkeihin. Venäjäntaidosta on kuitenkin hyötyä, ja kielestä kannattaa opetella ainakin alkeet.
  • Jos nimesi sisältää ääkkösiä, varaudu setvimään asiaa matkustaessasi Venäjällä. Itse jouduin kerran kohtaamaan konduktöörin, joka oli pahastunut siitä, että junalipussani nimeni kirjoitusasu poikkesi passistani. Tuolloin pääsin kuitenkin junaan ilman lisämaksuja.
  • Kaikista tärkein neuvo on kuitenkin tämä: Nauti vaihtoajastasi, vaikka kaikki kokemukset eivät olisi myönteisiä. Haastavat hetket tekevät hyvistä kokemuksista entistä nautinnollisempia!

Vaihtokertomus, KU Leuven, Belgia, kevät 2020

Valtiotieteellinen tiedekunta

Ennen lähtöä

Lähdin helmikuussa 2020 vaihtoon Belgiaan KU Leuvenin yliopistoon valtiotieteelliseen tiedekuntaan. Hakuprosessini vaihtoon Belgiaan alkoi jo reilu vuosi ennen lähtöä vaihtokohteen pohdinnalla ja learning agreementin suunnittelulla. Leuven ei ollut minulle ilmiselvä vaihtokohdevalinta – en ollut ennen hakuprosessia kuullut edes koko kaupungin olemassaolosta. Selvää, minulle kuitenkin oli, että halusin Erasmus-vaihtoon ja pian kirkastui myös, että haluan Keski-Eurooppaan. Olennaista kohteen valinnassa oli myös, että opintoja löytyi englanniksi. Alkuvuodesta 2019 Leuven karsiutui ensimmäiseksi hakukohteekseni ja helmikuussa 2019 oli varsinainen Helsingin yliopiston vaihtohaku.

Hyvin pian vaihtohaun loppumisen jälkeen sain Helsingin yliopistolta valintaani puoltavan päätöksen, ja myöhemmin keväällä sain KU Leuvenista hakuohjeet virallista valintaa varten. Viestissä oli myös paljon infomateriaalia niin yliopistosta ja siellä opiskelusta, Leuvenista kaupunkina kuin muun muassa sosiaaliturvasta. Yliopiston vaihtareille suunnattu esite oli todella kattava ja suosittelenkin tulevia vaihtareita perehtymään siihen huolella. Hakuprosessi KU Leuvenin puolelta sujui varsin kivuttomasti, esimerkiksi erillisiä todistuksia kielitaidosta tms. ei tarvittu ja hakulomake täytettiin sähköisesti. KU Leuvenin käsiteltyä hakemuksen sain sähköpostilla virallisen hyväksymiskirjeen, joka piti tulostaa, sillä sitä tarvitsi vaihtokohteen alkubyrokratioihin.

Ennen lähtöä kannattaa varmistaa, että passi tai henkilökortti on voimassa koko vaihdon ajan, samoin kuin eurooppalainen sairaanhoitokortti. Belgiassa myös erinäisiä asiakirjoja tarvitsi tulostettuna enemmän kuin Suomessa, joten tärkeät asiakirjat on hyvä olla valmiiksi tulostettuna mukana.

Alkubyrokratia vaihtokohteessa

KU Leuvenilla oli vaihtareille oma orientaatio-ohjelmansa, johon tuli etukäteen ilmoittautua netissä. Orientaatioviikon yleisen ohjelman lisäksi oli ylimääräisiä, erillistä ilmoittautumista vaativia vaihtaritapahtumia kuten international dinner sekä kaupunkikierroksia Leuvenissa. Yliopiston orientaatio oli hyvin ja selkeästi organisoitu ja vaihtareita ei todellakaan jätetty yksin. Orientaatioon ilmoittautuneille lähetettiin orientaatioviikolla joka aamu sähköposti, jossa kerrattiin päivän aikataulut. Kaikille oli pakollista ilmoittautua yhteen useista yliopiston rekisteröitymistilaisuuksista, joissa saatiin tärkeää infoa, täytettiin papereita sekä valokuvattiin kaikki opiskelijat opiskelijakorttia varten. Valmiin opiskelijakortin sekä yliopiston käyttäjätunnukset sai myöhemmin noutaa yliopistolta. Opiskelijakortti on ilmainen ja KU Leuvenin opiskelijaelämässä todella tärkeä, sillä sitä ilman ei muun muassa pääse kirjastoihin sisälle – kortti täytyy skannata aina ovella. Opiskelijakortin avulla saa myös edullista opiskelijaruokaa kampusten Alma-ravintoloista. KU Leuven on yleisesti ottaen todella kansainvälinen ja kv-opiskelijoille riitti aktiviteetteja ja neuvontaa.

Yliopistolle rekisteröitymisen lisäksi EU-kansalaisten, jotka asuvat Belgiassa yli 3kk tulee rekisteröityä kaupungin asukkaaksi. Rekisteröityminen vaati visiitin kaupungintalolla. Ajan rekisteröitymiseen pystyi varaamaan netissä ja mukaan tuli ottaa muun muassa henkilöllisyystodistus, eurooppalainen sairaanhoitokortti (huom. tämän tarvitsee vaikka olisi yksityinen matkavakuutus ja kortin tulee olla voimassa vaihdon loppuun asti) sekä passikuva. Yliopiston infoissa tuli kattavampi lista mukaan otettavista asiakirjoista ja yliopistolla oli tulostusmahdollisuus. Kaikki ohjeet alkubyrokratiaan selveni siis viimeistään orientaatioviikolla – ja kunhan itse rohkeasti kysyy, mikäli jokin on epäselvää.

Asuminen
Leuven on vilkas opiskelijakaupunki ja opiskelija-asuntoja on joka paikassa. Opin paikallisilta, että tyypillisesti belgialaiset opiskelijat asuvat virallisesti vanhemmillaan kotipaikkakunnillaan ja asuvat opiskelijakämpissään vain viikolla – tämä on mahdollista, koska Belgiassa etäisyydet kaupunkien välillä ovat Suomeen verrattuna todella lyhyitä. Hassua olikin, että paikalliset opiskelijat eivät olleet virallisesti Leuvenin kaupungin asukkaita. Ymmärtääkseni useimmat opiskelijat asuivat Leuvenissa yksityisessä tai yliopiston asuntolassa/asunnossa, jossa heillä oli oma huone ja jaetut keittiö- ja pesutilat. Kämppisten määrä vaihteli kuulemani perusteella yhdestä kämppiksestä jopa useaan kymmeneen.

KU Leuven omistaa rajallisen määrän opiskelija-asuntoloita, residence hall, joita ei valitettavasti riitä kaikille, mutta joiden haku oli helppoa yliopiston sivujen kautta. Haku tapahtui muistaakseni marraskuussa ja hyvin pian residencen johtaja laittoi viestiä asuntotarjouksesta. Yliopiston residence hall  likin omalla kokemuksella helppo ja luotettava asumisratkaisu. Yliopistolla oli lisäksi toimisto, joka auttoi vaihtareita asunnon hankinnassa ja kyseisestä toimistosta olisi voinut saada puhelimitse muun muassa apua paikallisen vuokrasopimuksen kääntämiseen englanniksi. Yliopisto suosittelikin, että mikäli vuokraa huoneen yksityiseltä vuokranantajalta, kannattaa ensin varmistaa heiltä vuokranantajan luotettavuus.

Oma asuntolani oli kohtuullisen hintainen, mutta Leuvenin asteikolla vuokra oli korkeammasta päästä, sillä asuntola oli kohtuullisen uusi ja huoneissa oli omat kylpyhuoneet. Keittiöt olivat yhteiset ja jokaisen keittiön jakoi 14 henkilöä.  Tämä ajatuksena alkuun hieman kauhistutti minua, mutta loppujen lopuksi monet vaihdon parhaista muistoista olivatkin kämppisten kanssa. Keittiössäni kaikki olivat vaihtareita, ja tunnelma oli äänekäs ja kansainvälinen. Parasta oli, että aina löytyi juttuseuraa ja kämppikset saattoivat pyytää spontaanisti mukaan erinäisiin tapahtumiin tai istumaan iltaa kaupungille. Kämppisten kanssa asuminen opetti paljon eri kulttuureista ja avasi maailmankuvaa.

Asuntolan huoneet itsessään olivat perussiistejä ja valmiiksi kalustettuja, mutta ei erityisen kodikkaita. Kätevää oli, että asuntolasta löytyi myös pesutupa. Lisäksi asuntolassa oli koko talon yhteinen oleskelutila, jossa ehdittiin järjestää muutamat juhlat ennen koronatilanteen pahentumista.
Koronapandemian myötä maaliskuussa asuntolan yleiset tilat suljettiin yliopiston siirryttyä etäopetukseen. En itse jäänyt loppukevääksi Belgiaan, kuten ei suurin osa kämppiksistänikään, mutta silti kämppikset olivat valtava tuki ja ilo viimeisen vajaa viikon aikana koronarajoitusten alettua. Ilman kämppiksiä ulkomailla pandemian alkaessa oleminen olisi ollut aika yksinäistä.
Kokonaisuutena olin siis todella tyytyväinen majoitusvalintaani.

Opiskelu ja opetus

Ennen koronatilanteen eskaloitumista ehdin nauttia normaalista opetuksesta ja opiskelijaelämästä Leuvenissa reilun kuukauden. Opetus KU Leuvenissa ei eronnut dramaattisesti siitä, mihin olen tottunut Suomessa – luentoni olivat massaluentoja – mutta myös selkeitä eroja oli. KU Leuven on korkeasti rankattu yliopisto ja se näkyi professorien vaatimuksissa. Kurssivaatimukset eivät ole mahdottomat, mutta silti edes läpipääsemisen eteen tulee oikeasti tehdä työtä. Suomeen verrattuna yliopisto oli myös hierarkisempi ja osin hieman perinteisempi – kyseessä onkin maailman vanhin yhä toimiva katolinen yliopisto.

Kovien odotusten vastapainona professorit myös itse tuntuivat olevan todella omistautuneita ja innostuneita. Suurimmalla osalla kursseistani luennot olivat mielenkiintoisia ja luennoitsijat karismaattisia. Luennoilla ei ollut läsnäolopakkoa – kielikursseja lukuunottamatta. Useimmilla kursseilla luentoja oli kerran viikossa.

Yliopisto on Leuvenissa sijoitettu ympäri kaupunkia uudempiin ja vanhempiin rakennuksiin. Lisäksi osa tiedekunnista on omalla kampuksellaan hieman kaupungin ulkopuolella – josta löytyy myös paikallinen unisport. Yliopistolla on keskustassa pääkirjasto ja lisäksi opiskelutilaa löytyi tiedekuntakohtaisista kirjastoista.

Kenties selkeimpänä erona Helsingin yliopistoon oli, että kurssit kestävät koko lukukauden. Samoja kursseja käydään siis helmikuusta kesäkuuhun ja kesäkuu on tenttiperiodi. Mahdollisuus uusintatenteille olisi ollut elokuussa. Paikallisilta opin, että useimmat opiskelijat pänttäävät suurimman osan kurssien sisällöstä vasta touko-kesäkuussa ja silloin myös minulla oli selkeästi suurin osa deadlineistani. Tämä oli siis todella konkreettinen ero Suomen neljään opetusperiodiin tottuneena.

Kurssien arvostelu eroaa selkeästi Suomessa totutusta; arvostelu tapahtui asteikolla 0-20 ja vasta arvosanalla 10 pääsi läpi. Belgian järjestelmässä yliopistoon ei ole pääsykokeita ja on ilmeisesti tavallista reputtaa monia kursseja ensimmäisenä vuonna. Leuvenissa vaihdossa ollessa ei kannatakaan stressata, vaikka ei saisi korkeimpia arvosanoja, sillä heti kättelyssä sanottiin näiden antamisen olevan harvinaisuus. Arvostelun ollessa kohtalaisen tiukkaa, on läpipääseminen jo hyvä saavutus! Kurssien vaatimustaso ei kuitenkaan ole mitenkään mahdoton, eikä sitä kannata pelästyä liikaa.

Myös kurssien suoritustavat erosivat hieman. Omilla kursseillani soveltavia esseitä, joihin aihe tuli keksiä enemmän tai vähemmän itse oli selkeästi enemmän kuin Suomessa. Opinnoissa valtiotieteellisessä tuntui korostuvan paljon erilaisten kansainvälisten instituutioiden kuten EU:n ja YK:n rooli, ja eri organisaatioiden toimintaa sekä muita konkreettisia ”case-esimerkkejä” käytiin paljon läpi teorian ohessa. Tämä toki vaihtelee varmasti todella paljon kurssien mukaan. Tenttien osalta taas suulliset tentit ovat Belgiassa yleinen käytäntö ja korona-aikaan ne järjestyivät videoyhteyksin. Kysymykset suullisessa tentissä olivat aika laajoja ja soveltavia. Vaikka suullinen tentti oli itselleni täysin uusi ja hieman jännittävä kokemus, siitä kuitenkin lopulta selvisi kunnialla.

Koronan myötä yliopisto joutui tekemään aikamoisen digiloikan, sillä alun perin ohjeena oli ollut esimerkiksi palauttaa esseet luennolla paperisina. Etäopetuksen alku olikin hieman sekavaa ja opetusmateriaalin, esim. luentotallenteiden, määrä vaihteli paljon kursseittain. Hauskaa oli kuitenkin myös huomata, miten innolla osa professoreista panosti videoluentoihin ja niiden leikkaamiseen ja editoimiseen ja jopa alkumusiikkiin. Mutta kuten sanottu, tässä oli kurssien välillä paljon eroa ja selkeitä viikkoaikatauluja ei etäopetuksessa enää ollut. Muutama luento oli liveluentoina, mutta pääosin minulla oli luentotallenteita, esseitä ja lukemista.

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville

Leuven on pieni, mutta todella eloisa opiskelijakaupunki vain 20 minuutin junamatkan päässä Brysselin lentokentältä. Kohteena Leuven täytti odotukseni; se oli kompaktin kokoinen ja todella nätti ja sympaattinen opiskelijakaupunki, jossa ihmisiin tutustuminen ja kaupungissa liikkuminen oli vaivatonta. Lähes kaikkialle pystyi kävellä ja kaupunki oli hyvin opiskelijaystävällinen. Lisäksi kulkuyhteydet muualle Belgiaan olivat erinomaiset ja Brysseliin suurkaupungin sykkeeseen pääsi junalla nopeasti ja edullisesti. Keväällä 2020 korona-pandemia valitettavasti sekoitti vaihtosuunnitelmat ja lähdin kesken vaihdon kotiin Suomeen ja suoritin opinnot loppuun etänä. Aikana, jonka ehdin viettää Leuvenissa opin kuitenkin hurjasti Belgiasta ja sain lukuisia lämpimiä muistoja.