Tag: Faculty of Social Sciences

Posted on

Vaihtokertomus, Sungkyunkwan University, syksy 2022

Valtiotieteellisen tiedekunnan opiskelija

Lähtöön valmistautuminen ja maahan saapuminen

Ennen lähtöä tärkein hoidettava asia on viisumin hankkiminen, jota kannattaa hakea hyvissä ajoin, jotta sen suhteen ei tule ylimääräistä stressiä. Etelä-Korean suurlähetystössä oli vähän vaihtelevasti aikoja saatavilla, joten ole hyvissä ajoin yhteydessä lähetystöön. Samoin rokotuksia kannattaa alkaa miettimään jo aikaisessa vaiheessa. Esimerkiksi hepatiittirokotuksissa on useampi rokote, joiden välissä pitää odottaa useampi kuukausi. Näistä saa tarkempaa tietoa YTHS:stä. Kannattaa seurailla ja pyrkiä liittymään niin Suomesta vaihtoon lähtijöiden kuin kohdeyliopiston vaihto-opiskelijoiden Facebook- tai WhatsApp-ryhmiin; näissä jaetaan paljon tietoa kaikista käytännön asioista. Koreasta on tullut viime vuosina suosittu vaihtokohde, joten esim. Instagramista ja Tiktokista löytyy paljon vaihto- ja expat-sisältöä Koreasta, jonka perusteella voi jo etukäteen muodostaa käsitystä siitä, minkälainen meno paikan päällä on. Jo ennen Koreaan saapumista kannattaa puhelimeen ladata ainakin seuraavat sovellukset: Kakaotalk (paikallinen Whatsapp), Papago (käännökset) ja Naver Maps (paikallinen Google Maps). Koreassa melkeinpä kaikki kommunikaatio esim. asiakaspalvelujen kanssa tapahtuu Kakaotalkin kautta.

Saavuin Souliin elokuun loppupuolella noin viikkoa ennen yliopiston orientaatiota. Suosittelen saapumaan maahan ainakin muutamaa päivää ennen koulun alkamista, jotta ehtii hieman asettua aloilleen ja sopeutua aikaeroon. Soulissa oli elokuun lopussa Suomen ilmastoon tottuneelle todella kuuma ja kuumuus jatkuu lokakuun lopulle asti, mikä kannattaa ottaa huomioon pakatessa. Melkeinpä ensimmäinen asia, mikä kannattaa hoitaa maahan saapuessa, on sim-kortin hankkiminen. Itse olin järjestänyt sim-kortin jo lentokentälle Chingu-mobilen kautta (https://www.chingumobile.com/) ja liittymä toimi minulla hyvin koko vaihdon ajan.

Toinen asia on julkiseen liikenteeseen käytettävän T-Money matkakortin hankkiminen. Senkin voi hankkia suoraan lentokentältä esimerkiksi juna-aseman viereisistä automaateista. Myös jo kentällä kannattaa nostaa käteistä. Suurimmassa osasta paikoista käy kortti, mutta esimerkiksi juuri tuota matkakorttia pitää ladata käteisellä automaateissa. Julkinen liikenne on Soulissa toimivaa, ja Naver Mapsista löytyy selkeät reittiohjeet, minne ikinä onkaan matkalla. Kannattaa huomioida, että Google Maps ei toimi hyvin Koreassa. Myös taksi on ihan järkevä vaihtoehto Soulissa liikkumiseen, eikä kovin kallis Suomeen verrattuna. Suosittelisin kuitenkin tilaamaan taksit joko Uberin tai Kakao Taxin kautta, jolloin hinta ja määränpää on tiedossa. Itse en avannut korealaista pankkitiliä ollenkaan, koska katsoin että tilin avaamisesta/sulkemisesta olisi liikaa vaivaa puolta vuotta varten, ja hyvin pärjäsin ilmankin. Jos vaihdossa on pidempään niin silloin tätä voi olla aiheellista harkita.

Asuminen

Asumiseen vaihtoehtoina on yliopiston asuntola, yksityiset asuntolat (Goshiwonit) ja yksityiset vuokra-asunnot. Itse päädyin varaamaan oman huoneiston koko vaihdon ajaksi AirBnb:n kautta, koska en halunnut jakaa asuintiloja muiden kanssa. Tämä ei ole toki halvin vaihtoehto, mutta vuokraus hoitui kätevästi ja turvallisesti. Maksoin huoneistoista n. 540€/kk.

Halvin vaihtoehto lienee yliopiston asuntola. SKKU:ssa käsittääkseni kaikki halukkaat pääsivät asuntoloihin, muissa yliopistoissa kilpailu voi olla kovempaa. Asuntoloissa huone pitää jakaa toisen vaihto-oppilaan kanssa. Lisäksi asuntoloissa on kotiintuloaika arkisin, jolloin huoneeseen pitää saapua ennen kotiintuloajan alkamista. SKKU:lla oli jonkinlainen yhteistyökuvio toisen, yksityisen asuntolan (Mangrow) kanssa jota tarjottiin vaihtoehdoksi SKKU:hun tuleville vaihtareille. Monet majoittuvatkin Mangrowissa ja olivat tyytyväisiä siihen; heillä ei ollut mm. sääntöjä kotiintuloaikojen suhteen. Yliopiston asuntoloissa ja Mangrowissa vaikutti olevan hyvin yhteisöllinen meininki, joten nämä vaihtoehdot ehkä edistävät yhteisöllisyyttä muita mainittuja vaihtoehtoja paremmin.

Ympäri kaupunkia löytyy huoneistohostelleita, joita kutsutaan Goshiwoneiksi. Goshiwoneista saa pieniä huoneita, joissa on kuitenkin yleensä oma WC ja suihku. Keittiötilat on jaettu. Goshiwoneista osa on hyvinkin edullisia, mutta huoneistojen laadussa voi olla suurta vaihtelua. En suosittele sitoutumaan näihin koko vaihdon ajaksi ennen kuin on nähnyt tilat paikan päällä. Goshiwoneja löytyy ihan googlettamalla Goshiwon + Seoul.

Facebook-ryhmistä ja Kakaotalk-ryhmistä (Housing in Seoul) voi etsiä myös yksityisiä huoneistoja tai huoneita kimppakämpistä. Vuokra-asunnoissa on usein suuri vuokravakuus, joten näitäkään en lähtisi vuokraamaan näkemättä asuntoa paikan päällä.

Opiskelu ja arki

Suoritin vaihdon aikana neljä kurssia, jotka vastasivat kukin korealaisessa järjestelmässä kolmea opintopistettä (eli kuutta suomalaista opintopistettä). Näin ollen kaiken kaikkiaan suoritin vaihdon aikana 24 opintopistettä, joka oli mielestäni sopiva määrä ottaen huomioon että tein myös etänä töitä Suomeen koko vaihdon ajan pari päivää viikossa. Nämä neljä kurssia jatkuivat koko vaihdoin ajan, eli syyslukukaudella oli vain yksi periodi. Valitsemani kurssit eivät mielestäni olleet sisällöllisesti erityisen haastavia, eikä arvostelu ollut kovin tiukkaa. Kannattaa kuitenkin huomioida, että luentojen läsnäolovaatimukset ovat aika tiukat ja kursseihin kuului suhteellisen paljon palautettavia tehtäviä ja ryhmätöitä. Jokaiseen ottamaani kurssiin kuului kaksi luentoa per viikko. Pääsääntöisesti sanoisin, että jos huolehtii että läsnäolovaatimus täyttyy ja palauttaa työt ajallaan niin kurssien läpi pääsemisestä ei tarvitse suuresti huolehtia.

Kursseihin kuuluu yksi välikoe (midterms) joka sijoittuu lokakuulle. Loppukokeet (finals) on periodin lopussa marras-joulukuun vaihteessa. Ainoastaan yhden kurssin loppukoe oli perinteinen tentti, muuten välikokeet ja lopputyöt olivat yksin tai ryhmässä tehtyjä esseitä. Opettajien englannin kielen taito oli pääsääntöisesti hyvä. Jos mahdollista suosittelen ottamaan Korean/Itä-Aasian kulttuuriin ja yhteiskuntaan liittyviä kursseja, sillä ne rikastuttavat vaihtokokemuksia. Itse en ottanut korean alkeiskurssia, mutta muut vaihtarit, jotka sen kävivät, sanoivat, että kurssi oli suhteellisen aikaa vievä, mikä kannattaa ottaa huomioon. Lukukauden aikana ei ollut pidempiä lomia, yksittäisiä pyhäpäiviä taisi olla muutama. Lukukausi loppui kuitenkin jo joulukuun ensimmäisellä viikolla, mikä antaa mahdollisuuden matkustella ennen Suomeen paluuta.

SKKU:ssa on kansainvälinen opiskelijajärjestö, joka järjesti muutamia tapahtumia. Mielestäni yliopiston puolelta järjestetty ryhmäyttämistoiminta oli kuitenkin aika pintapuolista ja vähäistä, enkä itse ainakaan tutustunut yhteenkään SKKU:n korealaiseen opiskelijaan kovin syvällisesti. Vaihtarit jaettiin tutorryhmiin, mutta ainakin oman ryhmäni kokoontumiset kuivuivat kokoon yhden tapaamisen jälkeen. Ehkä joillain muilla ryhmillä homma toimi paremmin. Joka tapauksessa ryhmäyttämiseen olisi voinut mielestäni koulun puolelta panostaa vähän enemmän. Ilmeisesti tämä on aika koulukohtaista, ja esim. SNU:ssa tutor-ryhmätoiminta oli hyvinkin intensiivistä. Muihin vaihto-oppilaisiin toki tutustuu helposti ja erinäisiä vaihtaribileitä on paljon, joten ei tarvitse pelätä, että jäisi yksin. Ei ehkä kuitenkaan kannata asettaa suuria odotuksia sille, että muodostaisi läheisiä ystävyyssuhteita paikallisten kanssa. Tähän luo haasteita myös se, että korealaisten englannin kielen taito on vaihtelevaa ja kulttuuri on tietyllä tapaa sisäänpäin lämpiävämpää kuten Suomessakin. Illanviettojen yhteydessä oli kyllä hauskoja kohtaamisia myös paikallisten kanssa.

Vaihtareiden hieman laiskaa integroimista lukuun ottamatta SKKU:ssa on myös hyviä puolia muihin yliopistoihin verrattuna. Sijainti on erinomainen: yliopisto on keskeisellä paikalla hyvien yhteyksien varrella. SKKU on Korean vanhin yliopisto ja alkuperäisen kampuksen rakennuksia pääsee edelleen näkemään yliopiston alueella. Lisäksi alue, jossa yliopisto sijaitsee, on todella kiva, ehkä yksiä lempialueitani Soulissa. SKKU:ssa on suhteellisen hyvä tarjonta sosiaalitieteiden kursseja englanniksi, jolloin pääsee myös tekemään muitakin kuin vain vaihtareille tehtyjä kursseja.

Arkisin kävin kouluissa luennoilla ja kahviloissa tekemässä töitä. Koreassa on todella suuri kahvilakulttuuri, joten jos kahviloissa hengailu kiinnostaa niin niitä löytyy jokaiseen makuun. Vapaa-ajalla tykkäsin ennen kaikkea kävellä eri kaupunginosissa. Suosittelisinkin arkisin käymään, vaikka illallisella eri alueilla, niin pääsee näkemään kaupungin eri puolia. Itse nautin paljon korealaisesta ravintolakulttuurissa ja söin ulkona lähes joka päivä (ravintoloissa käynti on myös huomattavasti halvempaa kuin Suomessa). Suosittelen lämpimästi tutustumaan Korean historiaan, yhteiskuntaan ja kulttuuriin ennen vaihtoa ja vaihdon aikana, koska tällöin kaikesta saa huomattavasti enemmän irti. Etenkin nähtävyydet ja museot ovat kiinnostavampia, kun niitä voi asettaa kontekstiin. Soul on vuorten ympäröimä ja vuorien yhteyksissä on paljon vaellusreittejä, joten myös luontokohteita löytyy läheltä. Loppujen lopuksi Soulin kokoisesta kaupungista löytyy aika lailla jokaiselle jotakin, joten kokemusta voi räätälöidä aika pitkälle omien kiinnostuksen kohteidensa mukaisesti.

Viikonloppuisin suosittelen ehdottomasti matkustamaan myös Korean sisällä. Itse kävin Gyeongjussa, Andongissa ja Jeju-saarella. Gyeongjuun kannattaa mennä, mikäli historia kiinnostaa millään tasolla. Andongin pääkohde on niin ikään historiallinen Hahoe-kylä. Jejulla on ennen kaikkea luontokohteita ja se on korealaisen sisämaanmatkailun ykköskohde kesäisin. Itse matkustin Korean sisällä Jejua lukuunottamatta junalla, joka on kätevä ja nopea tapa liikkua, eikä kohtuuttoman kallis. Itse en käynyt Busanissa mutta monet muut vaihtarit kävivät ja suosittelivat sitä lämpimästi. Koulun loppumisen jälkeen kävin viikon reissulla Japanissa, jota suosittelen ehdottomasti myös, mikäli rahaa on vielä jäljellä. Viisumin puitteissa maasta ei voi poistua ennen Alien Registration Cardin (ARC) saamista, jossa kesti pari kuukautta. Korean ulkopuolelle sijoittuvat reissut kannattaa siis suunnitella vaihdon loppupuolelle.

Mikä yllätti ja mitä Souliin tulevan kannattaa ottaa huomioon

Kuten aiemmin mainitsin, Soulissa oli todella kuuma maahan tullessa ja lämpö jatkuu pitkälle lokakuuhun asti. Kuitenkin marraskuussa ilma kylmenee todella nopeasti, ja esimerkiksi joulukuussa Soulissa oli huomattavasti kylmempi kuin Helsingissä. Talvitakkikin on siis syytä pakata mukaan. Ennen Soulia en ollut käynyt missään läheskään yhtä suuressa kaupungissa, joten etukäteen jännitin, kuinka kaoottinen meininki miljoonakaupungissa on. Loppujen lopuksi kaupunki toimii kuitenkin yleisesti ottaen hyvin. Syksyllä 2022 sisätiloissa oli edelleen maskipakko, jota kaikki noudattivat hyvin kuuliaisesti. En tiedä mikä tilanne on tällä hetkellä, asia kannattaa selvittää ennen maahan menemistä.

Soulia usein mainostetaan hyvin turvallisena kaupunkina mitä se monessa suhteessa onkin, mutta muutamaan asiaan on syytä kiinnittää huomiota:

  1. Yöelämä: Soulissa on pari ns. bilealuetta (Hongdae ja Itaewon), joissa meno on hyvinkin railakasta viikonloppuisin. Ikävä kyllä etenkin ulkomaalaisten juomien huumaaminen on hyvin yleistä, joten omien juomien kanssa tulee olla erittäin varovainen. Ehdottomasti en suosittele lähtemään yöelämään yksin. Lisäksi tulisi huolehtia, että kaikki porukassa pääsevät kotiin illan päätteeksi.
  2. Väkijoukot/tapahtumat: kaikki Souliin lähtijät varmaan ovat tietoisia Halloweenina tapahtuneesta tragediasta Itaewonissa. Tämä toi esiin muun muassa sen, että korealaisissa hätäpalveluissa on vielä kehittämisen varaa. Kannattaa siis olla tietoinen ympäristöstään, eikä asettaa itseään riskialttiisiin tilanteisiin.
  3. Vakoilukamerat: ns. spycamit on Koreassa tunnettu ongelma ja niitä löytyy säännöllisesti esim. julkisista vessoista. Kannattaa siis tarkistaa vessat ennen käyttöä.

Paluu Suomeen

Palasin suomeen 13.1.. Paluu Suomen sujui kohtuullisen mutkattomasti, eikä vaatinut erikoisempia toimenpiteitä. Incheonin lentokentällä kannattaa olla hyvissä ajoin, sillä odotusajat voivat olla pitkiä. Kannattaa huolehtia, että todistuksen saa vaihtoyliopistosta sellaisessa muodossa, että sen voi toimittaa Helsingin yliopistoon kurssien hyväksilukua varten. Itse lähetin sähköpostia SKKU:lle, jossa pyysin todistusta PDF-muodossa.

Toivottavasti tästä yhteenvedosta oli hyötyä jollekin vaihtoon lähtijälle. Vaihto oli todella antoisa kokemus kaiken kaikkiaan, Etelä-Korea on maana ja kulttuurina erittäin mielenkiintoinen ja erilainen Suomeen verrattuna. Toivotan kaikille lähtijöille mahtavaa vaihtokokemusta, Etelä-Korea oli teiltä erinomainen valinta!

Posted on

Vaihtokertomus, Korea University, syksy 2022

Valtiotieteellisen tiedekunnan opiskelija

Ennen lähtöä

Lähdin vaihtoon vuoden 2022 syksyllä, jolloin koronapandemia oli vihdoin alkanut helpottaa Suomessa. Itä-Aasiassa rajoitukset olivat kuitenkin suurimmilta osin vielä voimassa. Etelä-Koreassa oli vähemmän rajoituksia kuin naapureissa Kiinassa ja Japanissa, mutta esimerkiksi ennen lentoa sekä lennon jälkeen täytyi käydä hakemassa vielä koronatesti.

Olin saanut vaadittavat kolme koronarokotusta jo Suomen julkiselta terveydenhuollolta, mutta Etelä-Koreaan matkustavalle suositellaan myös muita rokotuksia. Täytin YTHS:n matkailuterveyden kartoituslomakkeen ja sain kattavat tiedot kaikista tarvittavista rokotteista sekä rokotussuunnitelman. Kannattaa muuten täyttää lomake aikaisin, jotta kaikki rokotesarjat saa otettua ajallaan. Itse otin hepatiitti A- ja B-yhdistelmärokotteen sekä meningokokkirokotteen, sillä asuin vaihtoni ajan yksityisessä asuntolassa eli goshiwonissa. Perinteisesti meningokokkirokotetta suositellaan vain asuntolassa majoittuville. Rokotteet kävin ostamassa apteekista reseptillä, mutta YTHS:n hoitaja antoi rokotteet minulle maksutta.

Viisumi oli mielestäni yksi helpoimmista puolista vaihtoon lähtemisessä. Varasin vain ajan lähetystöön netin kautta (overseas.mofa.go.kr/fi-en/index.do) ja vein kaikki tarvittavat paperit tulostettuina ja valmiiksi täytettyinä. Kannattaa muistaa, että passi täytyy jättää viisumin käsittelyajaksi lähetystöön. Lennot varasin jo toukokuussa säästääkseni hinnoista. Finnairilla oli tuohon aikaan vielä koronan takia laajennetut peruutus- ja vaihto-oikeudet voimassa, mikä helpotti aikaista varaamista. Asuntoa piti myös alkaa etsimään jo Suomesta käsin, sillä asuntotilanne ei ole Soulin kaltaisessa miljoonakaupungissa ikinä kovin helppo. Viimeisenä asiana ennen lähtöä tein vielä “Q-Code”-järjestelmässä matkustusilmoituksen, mikä nopeutti paljon maahantuloa.

Saapuminen ja ensimmäisten viikkojen tunnelmat

Olin tutustunut Helsingin yliopiston kautta jo muutamaan muuhun samaan vaihtoyliopistoon tulijaan ennen lähtöäni, mikä helpotti huomattavasti lähtöjännitystä. Ilmeisesti lähes kaikki Helsingistä Etelä-Koreaan vaihtoon lähtevät olivat myös onnistuneet valitsemaan saman lennon ja meitä oli lopulta noin 20 vaihto-oppilasta matkaamassa yhdessä uuteen kotimaahamme. Koska Etelä-Koreassa oli vielä saapuessanikin tiukat korona-rajoitukset, minua jännitti maahantuloa enemmän sitä seuraava koronatestin hakeminen. Ennen lähtöä haettava koronatesti piti kustantaa itse Suomen päässä, mutta kohteessa pääsin onneksi ilmaiseksi hakemaan testin julkiselta terveysasemalta ilman ajanvarausta. Ensimmäiset viikot kuluivat orientaation ja alun säätöjen takia äärimmäisen nopeasti. Heti orientaatioviikolla suositeltiin myös varaamaan aika maahanmuuttovirastoon ARC:n eli Alien Registration Cardin hakemista varten. Vaihdon aikana kortin nimi muuttui pelkäksi Residence Cardiksi (RC), joka kaikkien ulkomaalaisten täytyy hakea yli 90 päivää kestäville vierailuille. Aika vierailulle maahanmuuttovirastossa täytyy myös varata 90 päivän sisällä saapumisesta.

Arki kohteessa

Kurssien alettua pääsin aloittamaan arjen Soulissa nopeasti. Tyypillinen päiväni alkoi yhdestä Anamin monista kioskeista haetulla aamupalalla, jonka söin matkallani kampuksen läpi. Päivittäisten luentojen jälkeen kävimme kavereiden kanssa lounaalla maistamassa erilaisia perinteisiä korealaisia ruokia, kuten esimerkiksi täytettyjä nyyttejä ja pataruokia. Iltapäivän vietimme usein kahviloissa tai kirjastossa opiskellen, sillä pieniä testejä ja palautuksia oli kursseilla paljon. Illalla oli aikaa tutkia kaupunkia tai käydä korealaisten tuutoreiden järjestämillä ryhmäillallisilla.

Korea Universityn päärakennus. Koko kampus on vehreä ja täynnä historiaa

Vaikka Soulin hintataso etenkin ruuan suhteen vaikutti suomalaisena edelleen halvalta, paikalliset kertoivat hintojen nousseen paljon muutaman viimeisen vuoden aikana. Ruokakaupassa tuotteet olivatkin lähellä Suomen hintatasoa, joten ulkona syöminen tuli melkein halvemmaksi. Esimerkiksi paikallisten merkkien vaatteet ja etenkin kosmetiikka ovat Etelä-Koreassa huomattavasti halvempia kuin Suomessa. Jos korealainen ihonhoito siis kiinnostaa, kannattaa sille varata runsaasti tilaa matkalaukusta. Soul oli oman kokemukseni mukaan hyvin turvallinen varsinkin suurkaupungiksi. Paikalliset luottavat hyvin paljon kattavaan valvontakameraverkostoon ja esimerkiksi metroasemien laitureilla saattaa olla jopa erillisiä “turvavyöhykkeitä”, joissa kameravalvonta on tehostettua. Hieman varovaisuutta kannattaa kuitenkin olla esimerkiksi yöelämään lähtiessä. Juomat kannattaa pitää visusti oman katseen alla ja kaveria ei jätetä yksin missään tilanteessa. Itseltäni ei myöskään varastettu mitään ja esimerkiksi kahviloissa opiskelijat saattavat jättää kannettavansa täysin ilman valvontaa.

Asuminen

Vaihdon aikana asuin yksityisessä asuntolassa eli goshiwonissa Anamin alueella, jolla sijaitsee myös Korea Universityn kampus. Vaihto-opiskelijoilla on Soulissa kuitenkin monia vaihtoehtoja asumiselle. Yksityisten goshiwonien ja “share house”-talojen lisäksi Korea University tarjoaa myös joitain paikkoja yliopiston omasta asuntolasta eikä Airbnb-pitkäaikaismajoitustakaan kannata sulkea pois mahdollisuutena. Jaetut talot sopivat paremmin yhteisöllistä asumiskokemusta etsivälle, kun taas goshiwoneissa saa halutessaan suhteellisen paljon yksityisyyttä. Itse löysin läheisimmät ystäväni viereisistä goshiwonin huoneista ja pelasimme muun muassa sulkapalloa rakennuksen katolla.

Huoneeni goshiwonissa oli pieni,
mutta sisälsi kaiken tarvittavan

Halvin vaihtoehto on yliopiston oma asuntola, mutta kaikki hakijat eivät välttämättä saa paikkaa. Itse en hakenut yliopiston asuntolaan moninaisten sääntöjen, kotiintuloaikojen sekä huoneen jakamisen tarpeen takia. Kannattaa lisäksi muistaa, että asuntolaan muuttavan täytyy tehdä tuberkuloositesti. Ystävilläni oli kuitenkin positiivisia kokemuksia myös yliopiston asuntolasta. Airbnb on vastaavasti kallein vaihtoehto ainakin oman vertailuni mukaan. Kahdeksan neliöinen huone goshiwonissa omalla kylpyhuoneella ja jaetulla keittiöllä taas maksoi hieman yli 300 euroa kuussa. Goshiwoneja kannattaa vertailla ja yrittää löytää niistä esimerkiksi edellisten asukkaiden kertomuksia, sillä omistajia on hyvin erilaisia. Päädyin lopulta varaamaan oman paikkani Goshipages-sivuston (https://goshipages.com/) kautta, jossa on paljon eri vaihtoehtoja.

Liittymäasiat ja paikallinen pankkitili

Tilasimme muutaman muun suomalaisen vaihto-oppilaan kanssa etukäteen Incheonin lentokentälle ryhmäalennuksella prepaid-liittymät kaikille. Ryhmäalennuksella sain liittymän rajattomalla datalla koko neljäksi kuukaudeksi 60 000 wonilla eli noin 40 eurolla. Suosittelen lämpimästi prepaid-liittymän hankkimista, koska esimerkiksi paikallinen karttapalvelu Naver Map ei toimi ollenkaan ilman nettiyhteyttä. Sivuhuomiona vielä, että Google Maps ei muuten Etelä-Koreassa toimi. Prepaidiin ei myöskään tarvinnut oleskelulupakorttia toisin kuin muihin liittymiin. Wifin saa yleensä kahviloissa ja välillä myös metrossa tai bussissa ilmaiseksi.

Toinen tärkeä asia on paikallinen pankkitili ja maksukortti, sillä esimerkiksi suomalaiset yhdistelmäkortit toimivat Etelä-Koreassa hyvin vaihtelevasti. Visa Electron taas ei toiminut lähes ollenkaan. Onneksi Korea University auttoi kaikkia vaihto-oppilaita heti orientaatioviikolla luomaan oman korealaisen pankkitilin Hana Bankille. Yliopistolta saatava opiskelijakortti toimii myös debit-maksukorttina ja toimi moitteettomasti kaikkialla. Tilin sulkeminen ennen lähtöä oli helppoa ja nopeaa, kunhan lähti pankkiin aikaisin aamulla. Loput rahat tililtä annettiin minulle käteisenä.

Opiskelijoiden terveydenhuolto

Vaihdon aikana sairastuin kerran astetta pahempaan flunssaan, joten jouduin jäämään kotiin. Etelä-Korean tiukkojen koronasääntöjen takia jouduin käymään koronatestissä ennen kouluun paluuta, mikä onnistui helpoiten yksityisellä klinikalla Anamissa nimeltään “Crimson Clinic”. Vaikka minulla ei ollutkaan tuohon aikaan vielä oleskelulupakorttia sekä sen kautta saatavaa julkista terveysvakuutusta, pikatesti, nopea lääkärin tutkimus ja resepti maksoivat yhteensä vain noin 20 euroa. Julkisen terveysaseman testissä en voinut enää käydä ilman julkista terveysvakuutusta. Yksityiselle vastaanotolle pääsi myös suoraan ilman ajanvarausta jonottamalla. Anamin alueella on useampikin yksityinen klinikka sekä tietenkin Korea Universityn yliopistollinen sairaala. Kampuksella on myös pienempi opiskelijoiden terveysneuvontapiste.

Vapaa-aika ja opiskelijatapahtumia

Jokainen Korea Universityyn tuleva vaihto-opiskelija on automaattisesti mukana buddy-järjestelmässä, jonka lähin vastine Suomessa on tuutorointi. Buddyt järjestävät monenlaista ohjelmaa Lotte Worldissa käynnistä erilaisiin kaupunkikierroksiin ja lähes viikoittaisiin ryhmäillallisiin. Sen lisäksi, että ohjelman kautta tutustuu paikallisiin opiskelijoihin, se on myös hyvä tapa tavata muita vaihto-opiskelijoita. Lähdimme buddy-ryhmämme kanssa todistamaan myös syyslukukauden suurimpia opiskelijatapahtumia eli KU-Yonsei-pelejä. Luennoitsijat jopa peruivat luentoja, jotta opiskelijat pääsivät katsomaan pelejä. Korealainen kannustuskulttuuri on hyvin ainutlaatuista ja yhteisöllistä, joten se kannattaa ehdottomasti käydä kokemassa ainakin kerran vaihdon aikana.

KU-Yonsei peleissä tulee hiki katsojallekin
Busanin Haedong Yonggungsa-temppeli on Korean kauneimpia

Suosittelen erittäin lämpimästi matkustamaan vapaa-ajalla myös Soulin ulkopuolelle. Matkustimme kavereiden kanssa Sokchon rantakaupunkiin, Etelä-Korean toiseksi suurimpaan kaupunkiin Busaniin sekä historialliseen pääkaupunkiin Gyeongjuun. Lisäksi kävimme päiväretkillä Nami-saarella, Pohangissa, Suwonissa, Dumulmeorissa ja Gangneungissa. Etelä-korealainen luonto on mielestäni aivan liian aliarvostettua, sillä en ole esimerkiksi ikinä ennen nähnyt huipulle asti vihreitä vuoria ja yhtä korkeita vesiputouksia kuin tuolla pienellä niemimaalla. Kannattaa siis liittyä lukuisten korealaisten joukkoon ja käydä vaeltamassa vuorilla. Mahdollisia reittejä ja kohteita riittää jokaisen tarpeisiin jopa Soulin ympäristössä. Suosituin vaihtoehto on Bukhansan-vuori, mutta muutkin vuoret ovat käymisen arvoisia.

Space walk Pohangissa oli tilataidetta suurimmillaan
Gapyeongin vihreitä vuoria
Gyeongjussa kannattaa käydä yökävelyllä ihailemassa valaistuja nähtävyyksiä

Kurssit ja opetuskulttuuri

Valitsin vain kaksi kurssia vaihtoani varten, sillä valitsemani kielikurssi oli hyvin laaja ja intensiivinen. Korean kielikurssini oli Korea Universityn Korean Language Centerin järjestämä ja se oli kokonaisuudessaan 24 opintopisteen laajuinen. Kielikurssi oli jaettu aamu- ja iltaryhmiin, jotka molemmat opiskelivat joka arkipäivä noin neljä tuntia. Päivään mahtui kuitenkin myös kaksi lyhyempää vartin taukoa ja yksi pidempi puolen tunnin tauko. Omat kielituntini olivat koko syksyn ajan aamu yhdeksästä yhteen iltapäivällä. Lisäksi minulla oli joka tiistai luento korealaiseen diplomatiaan keskittyvältä kurssilta, joka oli kuuden opintopisteen arvoinen. Viikon toinen luento löytyi aina valmiiksi tallennettuna kurssin verkkoympäristöstä.  Opiskelukulttuuri on Etelä-Koreassa intensiivinen eikä Korea University ole poikkeus. Asuntoni vieressä oli 24h-opiskelukahvila, joka saattoi olla täynnä ihmisiä vielä aamukolmeltakin. Vaikka maassa hallitseekin hyvin hierarkkinen kulttuuri, opettajani olivat hyvin auttavaisia kysymysten herätessä.

Lukukausi kesti syyskuusta joulukuuhun samalla tavalla kuin Suomessakin. Sen sijaan  lukukausia ei jaeta edelleen perioideihin, vaan kurssit kestävät koko lukukauden ajan. Korealaisissa yliopistoissa ei syksyisin ole juuri muita lomia kuin yksittäiset kansalliset vapaapäivät sekä Chuseokiin liittyvä loma. Chuseokia verrataan usein amerikkalaiseen kiitospäivään ja sen aikana monet korealaiset matkustavat perheidensä luokse, joten retkien sijaan kannattaa jäädä tutustumaan tarkemmin normaalia tyhjempään Souliin. Kokeet taas on jaettu amerikkalaisittain välikokeisiin sekä loppukokeisiin. Jokaisella kurssilla on siis yleensä kaksi eri koetta, joista loppukoe on usein hieman pidempi ja vaativampi. Kaikki kokeet tehtiin esimerkiksi kielikeskuksessa paperille.

Kulttuurishokkeja

Eniten minut yllättivät pienet asiat, kuten pussilakanan ja tyynyliinan tai esimerkiksi kylpypyyhkeen löytämisen vaikeus. Etelä-Koreassa ei myöskään harrasteta tilan puutteen takia juurikaan suihkukoppeja, joten oma suihkuni oli suoraan vessan lavuaarin yläpuolella. Koko kylpyhuone siis kastui jokaisella suihkukerralla. Lisäksi korealainen vesijohtovesi on niin kovaa lukuisten mineraalien takia, että varsinkin pehmeään veteen tottuneen suomalaisen kannattaa hankkia suihkusuodatin heti.  Suodattimia saa onneksi helposti ja halvalla Daisosta. Ne ovat kaiken lisäksi myös helposti asennettavia.

Korealainen kahvilakulttuuri on vailla vertaa
Esimerkki perinteisestä korealaisesta keitosta

Yksi suurimmista kulttuurishokeista voi olla paikallinen ruoka, sillä korealainen ruoka eroaa paljon suomalaisesta. Ruoka on yleensä hyvin tulista, suolaista, makeaa tai jokin edellisten yhdistelmä. Suomeen palattuani huomaan kaipaavani sitä tiettyä korealaista makua, jota ei vain saa täältä. Suosittelen kokeilemaan mahdollisimman monia uusia ruokalajeja vaihdossa, sillä etenkin Etelä-Koreassa ruoka on keskeinen osa kulttuuria ja ruokalajeja on lukematon määrä. Myös lihansyönti kuuluu edelleen vahvasti kulttuuriin ja esimerkiksi opiskelijajuhlat saatetaan pitää bbq-ravintolassa. Olen itse kasvissyöjä, mutta vaihdon ajan joustin hieman normaalista ruokavaliostani. Etenkin opiskelijan budjetille sopivia kasvisvaihtoehtoja on melko vaikea löytää – puhumattakaan vegaanisista tuotteista. Lisäksi myös laktoosittomia tuotteita on paljon harvemmassa kuin Suomessa. Kahvia pienellä maitolisällä ei myöskään tunneta, vaan se tarkoittaa yleensä automaattisesti caffe lattea. Korealaiset itse juovat lähinnä americanoja jäillä vuoden ympäri lämpötilasta riippumatta.

Paluu Suomeen

Suomeen paluun aika koitti hyvin nopeasti, sillä aika vaihdossa kuluu ylipäätänsä nopeasti. Paluutani helpotti kuitenkin merkittävästi se, että perheeni pääsi matkustamaan viimeiseksi viikoksi Souliin ja vietimme joulun yhdessä ennen lentoa takaisin Helsinki-Vantaalle. Lähtiessäni kaikkien Etelä-Koreasta lähtevien lentojen matkustajien piti edelleen pitää maskit päällään koko lennon ajan, vaikka kohdemaa ei sitä enää vaatinutkaan. Muutaman viikon kotoutumisen jälkeen aloitin valtiotieteellisen tiedekunnan kansainvälisenä tuutorina Helsinkiin saapuville vaihto-oppilaille, mikä tarjosi minulle edelleen mahdollisuuden pysyä mukana kansainvälisissä piireissä. En kokenut suuria kulttuurishokkeja palatessani, mutta minun täytyi totutella jälleen hieman rauhallisempaan elämän tahtiin. Vaihto-oppilaana Soulin kaltaisessa kaupungissa on koko ajan menossa ja aina ihmisten ympäröimänä, mutta Suomen rauha, luonto ja puhdas ilma olivat ehdottomasti paluun arvoisia.

Vinkkejä tuleville vaihto-opiskelijoille

Jokaisen Korea Universityyn tai Etelä-Koreaan hakevan suosittelen lähtevän vaihtoon avoimin mielin, sillä se on ainutlaatuinen mahdollisuus saada uusia kokemuksia. Kannattaa sanoa asioille kyllä, vaikka ne olisivatkin hieman oman mukavuusalueen ulkopuolella. Kaverini suostuttelivat minut menemään Nami-saarelle köysiradalla ja lievästä korkean paikan pelostani huolimatta tuosta kokemuksesta tuli yksi vaihtoni kohokohdista. Jos vain suinkin mahdollista, suosittelen myös erittäin vahvasti ottamaan suorat lennot. Jopa suorat lennot voivat tällä hetkellä kestää Venäjän ilmatilojen estoista johtuen 11–14 tuntia. Asunnon etsiminen kannattaa myös aloittaa mahdollisimman nopeasti, sillä etenkin Soulin kaltaisessa miljoonakaupungissa asuntotilanne saattaa olla hyvinkin tiukka. Vaihtoehtoja on onneksi monia ja niihin kannattaa tutustua huolella, jotta löydät juuri sinulle parhaiten sopivimman ratkaisun.

Köysirata oli ehdottomasti hauskin
tapa päästä Nami-saarelle
Posted on

Vaihtokertomus, Ritsumeikan University, syksy 2022

Valtiotieteellisen tiedekunnan opiskelija

Vaihtoni Kiotossa, Japanissa toteutui kaikkia odotuksiani vastaan, sillä hakiessani vaihtoon Japani oli edelleen koronan jäljiltä suljettuna jopa opiskelijoille. Kevään mittaan maa kuitenkin aukesi ja uskomatonta kyllä, vajaata kahta viikkoa ennen lähtöä tepastelin ulos Japanin suurlähetystöstä kädessäni viisumilla varustettu passi.

Saapuminen Japaniin sujui mukavasti. Sain huoneen yliopiston kansainvälisestä asuntolasta, jonne saavuin yhden ystävän luona vietetyn yön jälkeen. Ensimmäiset viikot kuluivat asuntolaelämään totutellessa. Tutustuin heti ensimmäisinä päivinä asuntolassa muutamaan ihanaan ihmiseen, jotka pysyivät mukanani koko vaihdon ajan. Koulun alkuun oli saapumispäivästäni vielä kaksi viikkoa, jotka käytimme uusien ystävieni kanssa Kiotossa turistia leikkimiseen. Osittain alku sujui hyvin varmasti myös kielitaitoni ansiosta: puhuin japania jo valmiiksi, eli kielimuuri ei menoa hidastanut. Byrokratiaa Japaniin muuttaessa on paljon, mutta siihen sai onneksi apua asuntolan henkilökunnalta.

Arki Japanissa sujui mukavasti. Asuntola sijaitsi yliopiston läheisyydessä, mutta ei kuitenkaan ihan kampuksella. Kävellen pääsi perille oikein mukavasti, ja kävinkin vaihdon ajan kampuksella lähes joka päivä. Japanissa opetuksessa tulee aina olla läsnä, joten kampusarki kuului elämääni vahvasti. Ritsumeikanin Kinugasa-kampus oli oikein viihtyisä, ja siellä olikin mukava viettää aikaa. Opintojen lisäksi aikaa kului yliopistoni street-tanssiklubin treeneissä ja Kiotoa sekä sen lähimaastoja tutkiskellessa. Kansai on alueena täynnä erilaisia mielenkiintoisia kohteita, joihin pääsee helposti ja suhteellisen halvalla paikallisia lähijunia käyttäen.

Kursseja minulla oli vaihtoni aikana 9, jotka jatkuivat koko lukukauden ajan. Määrä saattaa kuulostaa paljolta, mutta työmäärä oli yllättävän kevyt. Tähän vaikutti kuitenkin varmasti kurssivalintani: kävin esimerkiksi kolme Japanin kulttuuriin keskittyvää vaihtareille suunnattua kurssia, joilla ei ollut palautuksia tai loppukokeita oikeastaan ollenkaan. Lisäksi kielikurssieni taso oli juuri minulle sopiva etukäteen tehdyn tasokokeen ansiosta. Ne tarjosivat sopivasti haastetta olematta kuitenkaan liian kuormittavia. Kursseilla oli lähtökohtaisesti kokeita sekä lukukauden puolessa välissä että lopussa. Pitkin kursseja oli myös viikottaisia palautuksia ja ihan perinteisiä läksyjä. Ritsumeikanissa opetuksessa on läsnäolopakko ja muutenkin opetuskulttuuri muistutti minua enemmän lukion kuin Helsingin yliopiston opetuskulttuuria. Samankaltaista ”akateemista vapautta” ei oikein ole. Se kuitenkin sopi itselleni oikein hyvin, sillä sain siitä mukavaa rakennetta elämääni ja viikkoihini.

Asuin koko vaihtoni ajan yliopiston asuntolassa, jossa asui vain kansainvälisiä opiskelijoita. Heistä tulikin itselleni vaihdon ajaksi tuki ja turva silloin, kun paikallinen kulttuuri riipi välillä hieman hermoja ja kaipasin länsimaalaisia tapoja toimia. Asuntolassa pärjäsi hyvin myös pelkällä englannilla, mutta itse hoidin asiani pääosin japaniksi. Asuntola oli uusi ja oman pienen huoneen lisäksi käytössä oli yhteiset suihkutilat, keittiö ja olohuone. Aluksi tämä hieman jännitti yksin asumiseen tottuneena, mutta lopulta arki sujui todella hyvin. Suihkuja oli aina vapaana tarvittaessa ja keittiössä sai kokattua jouluna porkkanalaatikkoa.

Lukukausi kesti syyskuun loppupuolelta tammikuun lopulle. Uudenvuoden aikaan lukukauden päätteeksi lomaa oli noin kaksi viikkoa, minkä jälkeen tammikuussa jäljelle jäi lähinnä loppuesitelmien ja kokeiden täyttämää aikaa. Japanissa on myös yksittäisiä vapaapäiviä erilaisten kalenterijuhlien takia, mutta itse en näistä päässyt hyötymään: Ritsumeikan järjestää yksityisenä yliopistona opetusta myös noina päivinä. Poikkeuksena tästä oli Seijin no Hi, jolloin kaikki 20 vuotta täyttävät juhlivat täysi-ikäistymistä. Opetusta olisi periaatteessa voinut olla myös lauantaisin, mutta itse en valinnut kursseja, joiden opetus olisi lauantaille osunut. Myös korvaavaa opetusta saatettiin järjestää lauantaisin.

Vaihdon aikana minut yllätti vaihtarikulttuuri. Olin aiemmin lukiovaihdossa Tokiossa, jossa vietin aikaa lähinnä paikallisten kanssa. Tällä kertaa tilanne oli kuitenkin päinvastainen, ja aikaa kului enemmän vaihtariyhteisössä. Se yllätti minut positiivisesti, sillä olin hieman skeptinen siitä, tuntuisiko Japanissa ajan viettäminen pääasiassa ulkomaalaisten kanssa oudolta. Luulo oli kuitenkin väärä, sillä muiden vaihtareiden kanssa pääsi purkamaan ajatuksia ja hyviä sekä huonoja hetkiä tavalla, jota paikalliset tutut eivät olisi voineetkaan ymmärtää.

Jos haluat hakea Ritsumeikaniin, kannattaa huomioida juuri opetuskulttuurin erot Suomeen. Opiskelu on paljon enemmän koulunkäyntimäistä, mikä voi tulla vapauteen tottuneelle suomalaisopiskelijalle yllätyksenä ja ärsyttää. Kannattaa siis suhtautua opintoihin Japanissa jo alusta asti sillä asenteella, että kyseessä on siirtymä hieman erilaiseen opiskelukulttuuriin.

Paluu Suomeen sujui itselläni todella kivuttomasti. Opintojen päätyttyä piti hoitaa taas jonkin verran paperihommia (jotka Japanissa tosiaan ovat edelleen fyysisiä paperihommia!), ja viimeiset viikot vietin lähinnä kavereiden kanssa hengaillen ja nähtävyyksiä tarkastellen. Suomessa odotti uuden harjoittelujakson alku sekä kiireinen kalenteroitu elämä, joten aikaa haikailla takaisin Japaniin ei ole pahemmin ollut. Vaihto oli myös juuri sopivan mittainen – 5 kuukautta sujui hujauksessa, ja kotiin paluu tuntui juuri oikealta helmikuun alussa.

Posted on

Vaihtokertomus, the University of Edinburgh, syksy 2022

Valtiotieteellisen tiedekunnan opiskelija

Hei kaikille vaihtoon lähtemistä pohdiskeleville! Olen kolmannen vuoden valtiotieteellisen tiedekunnan opiskelija, joka teki reilu vuosi sitten yhden elämänsä parhaista päätöksistä ja hyppäsi tuntemattomaan, nimittäin kolmeksi ja puoleksi kuukaudeksi vaihtoon Skotlannin pääkaupunkiin Edinburghiin. Lopputuloksena oli seikkailu täynnä taianomaisia – ja vähän tavallisempiakin – hetkiä!

Sinä päivänä

Pölähdin Skotlannin maaperälle sattumalta historiallisella hetkellä. Syyskuun 8. päivän ensimmäisinä tunteina astuin Edinburghin myöhäiskesän yöhön, ja samana iltapäivänä korviini kantautui tieto kuningatar Elisabet II:n kuolemasta. Vaihtoni alkoi hämmentyneen dramaattisissa tunnelmissa keskellä haikeaa hiljaisuutta ja massiivisia tiesulkuja. Orientaatioviikon ensimmäisenä päivänä päädyin ex tempore kymmenien tuhansien ihmisten kanssa jonottamaan St Gilesin katedraaliin, jonne kuningattaren arkku tuotiin Balmoralin linnasta. Viiden tunnin odotukseni oli verrattain lyhyt, sillä jotkut seisoivat jonossa yön yli. Totesin pian, että tämän peribrittiläisempää asiaa tulen tuskin koskaan elämässäni tekemään.

Ihmisiä jonottamassa St Gilesin katedraaliin kunnioittamaan edesmenneen kuningatar Elisabet II:n muistoa illan pimennyttyä 12. syyskuuta 2022.
Ihmisiä jonottamassa St Gilesin katedraaliin kunnioittamaan edesmenneen kuningatar Elisabet II:n muistoa illan pimennyttyä 12. syyskuuta 2022.

 

Alku aina hankalaa…

…niin myös ainakin omassa vaihdossani. Monilta vaikeuksilta voi kuitenkin välttyä huolellisella ja ajoissa hoidetulla valmistautumisella. Omalla kohdallani esimerkiksi asunnon metsästyksestä kehkeytyi vähän liiankin jännittävä prosessi. Edinburghissa oli pulaa asunnoista, eikä EU:n alueelta tuleville vaihto-opiskelijoille taattu Edinburghin yliopiston asuntoloista asuntoa, mutta sitä kehotettiin silti kaiken varalta hakemaan. Asuntohakemuksen pystyi jättämään vasta, kun oli saanut vaihtopaikan yliopistolta, ja hakemusta täyttäessäni kävikin ilmi, että yliopistolla oli vaihtosyksynäni poikkeuksellisen hyvä asuntotilanne. Viikkoa ennen lähtöäni Edinburghiin sain kuitenkin tietää, ettei yliopistolla ollutkaan tarjota minulle asuntoa, vaikka vielä heinäkuun lopussa minulle oli kerrottu asunnon saamisen olevan erittäin todennäköistä. Huonoja uutisia seurasi vuorokauden ajan paniikinomaista vuokrailmoituksiin vastailemista ja yliopiston asuntoloiden nettisivujen chat-palveluun valittamista, minkä jälkeen sain yllättäen yliopistolta asuntotarjouksen. Myöhemmin kävi ilmi, että ne vaihtarit, jotka olivat jättäneet hakemuksensa aiemmin (tai joissain tapauksissa soittaneet yliopiston työntekijöille kolme kertaa päivässä), olivat saaneet asunnon. Mitä tästä opin? Hakemus vaihtokohteeseen kannattaa jättää niin pian kuin mahdollista! Ensimmäiset kolme yötä asunnossani nukuin ilman tyynyä ja peittoa, sillä etukäteen tilaamani tavarat olivat eksyneet matkan varrella. Onneksi syyskuun puolivälissä oli vielä lämmin kesäsää ja sain korvaavan tilauksen maksutta. Soluasuntoni osoittautui viihtyisäksi ja kolme kämppistäni todella mukaviksi. Huoneeni pienuus ei haitannut, sillä suurimman osan valveillaoloajastani vietin kampuksella, tapahtumissa sekä Edinburghia ja Skotlantia kierrellen.

Asunnon löytämisen lisäksi erityistä päänvaivaa monille vaihtareille aiheutti kurssi-ilmoittautuminen. Edinburghin yliopistolla on pitkä lista aloista, joiden kurssit ovat erittäin suosittuja, joten jos haaveilee niille pääsystä, kannattaa takataskussa olla runsaasti varavaihtoehtoja. Kurssivalinnoissa etusijalla ovat tutkinto-opiskelijat ja heidän jälkeensä alakohtaisella vaihtosopimuksella tulevat vaihtarit. Koska oma sopimukseni oli yliopistonlaajuinen ja minua kiinnostaneet kurssit lukeutuivat erittäin suosittuihin, jouduin päivystämään kesällä sähköpostin ääressä odottaessani kyseisten kurssien ilmoittautumisen aukeamista kaikille vaihtareille. Ilmoittautumisessa piti olla vikkelä, sillä nopeat söivät hitaat. Jäljellä olleet kurssipaikat täytettiin ilmoittautumisjärjestyksessä, ja jos kurssivalintoihinsa halusi tehdä muutoksia, oli joka kerta täytettävä sama lomake uudelleen ja toivottava, että joku muu oli juuri hetkeä aiemmin perunut ilmoittautumisensa havitellulle kurssille. Mitään jonotuslistaa ei siis ollut käytössä. Kannattaa myös huomioida, että kolmannen ja neljännen vuoden kursseille osallistuvilta edellytetään C1-tason englannin kielen taitoa. Todistukseksi kielitaidosta kelpasivat ainoastaan kansainvälisesti hyväksyttyjen kielikokeiden tulokset, joten suoritin keväällä ennen vaihtoani IELTS-kokeen. Mahdollisten kielikokeiden aiheuttamiin lisäkustannuksiin kannattaa siis varautua etukäteen.

Lähtöorientaatiossa oli puhuttu siitä, millaisia sopeutumisen vaiheita vaihtoon tyypillisesti liittyy, ja olinkin pohtinut etukäteen paljon sitä, millainen sopeutumisen kehityskaari omalla kohdallani olisi. Vaihtoni ei startannut tavanomaisella alkuhuumalla vaan pikemminkin jonkinlaisella jännityksen ja ahdistuksen sekavalla yhdistelmällä. Asiaan vaikuttivat paitsi stressaavat lähtövalmistelut, alkubyrokratia ja täysin tuntemattomassa paikassa oleminen ilman tuttuja tukiverkkoja myös se, että vaihtoon lähtiessäni muutin ensimmäistä kertaa pois kotoa. Minulle vaihdon ensimmäiset päivät olivatkin ne kaikista haastavimmat.

Korkealta otettu maisemakuva. Pilvistä taivasta vasten etäinen kaupunki ja vehreitä kukkuloita.
Urbaanin legendan – joita Edinburghissa muuten riittää – mukaan opiskelijoiden on kiivettävä sammuneen tulivuoren Arthur’s Seatin huipulle ennen lukuvuoden alkua, mikäli mielivät läpäistä kurssinsa. Kannattaa myös huomata, että kukkulalle on kiivettävä pariton määrä kertoja. Itse mokasin tämän kapuamalla ylös kahdesti, mutta läpi pääsin silti!

 

Opiskelusta

Alkukankeuksien jälkeen haltioituneisuus vaihdossa olemisesta otti minut toden teolla valtaansa. Siitä eteenpäin vuorottelivatkin innostus uuteen arkeen, kulttuuriin ja ihmisiin tutustumisesta, ajoittainen turhautuminen asioihin, jotka mielestäni toimivat Suomessa paremmin, sekä jatkuva epäuskoisuus ja onnen tunne siitä, että elämäni Edinburghissa oli totisinta totta.

Innostustani vaihto-opintoihini lisäsi se, että koronafuksina ensimmäiset kaksi vuotta opinnoistani olivat kuluneet etänä ja vaihdossa sain ensimmäistä kertaa viettää normaalia opiskelijaelämää kampuksella. Vaikken päässyt yhdellekään minua eniten kiinnostaneista kursseista siitäkään huolimatta, että täytin ilmoittautumislomakkeen toistakymmentä kertaa, olin loppujen lopuksi erittäin tyytyväinen kursseihini. Näin jälkikäteen ajatellen kurssivalintoja ei olisi kannattanut stressata niin paljon, sillä Edinburghin yliopistolla oli mielestäni laaja ja mielenkiintoinen kurssitarjonta vaihtareille. Kurssien laajuus Edinburghissa vastasi tyypillisesti kymmentä opintopistettä, joten suoritin yhteensä kolme kurssia politiikan tutkimuksesta, maailmanpolitiikasta ja sukupuolentutkimuksesta. Omien kurssieni parhaita puolia olivat paitsi erittäin kiinnostavat ja kriittiseen ajatteluun kannustavat sisällöt myös omistautuvat opettajat ja motivoituneet kanssaopiskelijat sekä silmiä avaavat keskustelut. Siinä missä Helsingissä kandivaiheen opintoni koostuivat pääasiassa massaluennoista, Edinburghissa luentojen lisäksi järjestettiin tutoriaaleja eli pienryhmäopetusta, jossa keskusteltiin luennoista ja kurssikirjallisuudesta. Minulle tutoriaalit olivat sekä kaikkein haastavin että antoisin osa vaihto-opintojani, sillä ne edellyttivät huolellista valmistautumista ja akateemista argumentointia vieraalla kielellä mutta toisaalta syvensivät oppimistani ja tutustuttivat kurssikavereihin.

Toinen keskeinen ero yhteiskuntatieteiden opetuksessa oli Edinburghin yliopiston aktiivinen office hours -kulttuuri: opettajat tarjosivat opiskelijoille viikoittain mahdollisuuksia tavata kasvotusten ja keskustella mistä tahansa kursseihin liittyvästä tai pyytää vaikkapa apua esseeaiheen rajaamiseen. Myös arviointi- ja palautekulttuuri oli hyvin erilainen. Kurssitehtävät palautettiin anonyymisti, eli opettajat eivät ainakaan teoriassa tienneet, mikä palautus oli kenenkin. Lisäksi jokaisen arvioitavan kirjallisen kurssitehtävän alkuun tuli liittää palautelomake, johon opettajat sitten hyvin yksityiskohtaisesti kommentoivat suorituksen vahvuuksia ja kehityskohteita sekä antoivat parannusehdotuksia. Arvostin tätä erittäin paljon, sillä Helsingin yliopistossa olin tottunut saamaan arvosanojen lisäksi enimmäkseen niukkasanaista ja melko ympäripyöreää palautetta, jos sitäkään. Työmäärältään vaihtokurssini vastasivat mielestäni melko pitkälti kurssejani Helsingissä.

Syksyllä vaihtoon lähtevän kannattaa ottaa huomioon, että syyslukukausi Edinburghin yliopistossa on todella lyhyt: orientaatioviikko järjestettiin syyskuun puolessavälissä, kaksi viikkoa myöhemmin kuin Helsingissä, ja viimeiset kurssisuoritukseni sain pakettiin jo joulukuun ensimmäisinä päivinä. Lomaa ei välissä ollut, joten opiskelurupeama oli hyvin tiivis. Virallisia tenttiviikkoja oli kaksi, mutta kaikki omat kurssitehtäväni olivat erilaisia esseitä ja muita samankaltaisia tekstejä, joiden palautuspäivät olivat jo ennen tenttiviikkojen alkua. Tyypillisesti kurssien puolivälissä piti palauttaa lyhyempi kurssitehtävä ja kurssin lopussa pidempi. Vaikka tutkinto-opiskelijana Edinburghin yliopiston tiivis opiskelurytmi olisi todennäköisesti tuntunut raskaalta, vaihtarina iloitsin siitä, että opintojen päättymisen jälkeen minulla oli vielä kaksi ja puoli viikkoa aikaa ottaa rennosti, nähdä kavereita sekä seikkailla ympäri Edinburghia ja Skotlantia ennen paluutani Suomeen joulunviettoon.

 

Korkeakattoinen rakennus sisältä. Katossa kattokruunu, edessä nöyttämö ja yleisöä istumassa.
Edinburghin yliopisto on perustettu vuonna 1583, joten monet sekä rakennuksista että perinteistä ovat vanhoja. Kuvassa käynnissä uusien opiskelijoiden tervetuliaisseremonia säkkipillimusiikin säestyksellä McEwan Hallissa.

 

Arjen ihanuuksia ja ikävyyksiä

Skotlannissa on sanonta, jonka mukaan yhden päivän aikana voi kokea neljä vuodenaikaa. Fraasissa on perää, sillä Skotlannin sää voi olla hyvinkin vaihtelevaa. Stereotypiat surkeasta säästä ovat kuitenkin mielestäni liioiteltuja, ja juuri sää yllättikin minut erittäin positiivisesti. Vaikka vaihtoni ajoittui pitkälti pimeään ja kylmään vuodenaikaan, sää oli suurimman osan ajasta todella hyvä! Toki on syytä varustautua myös tuuleen ja sateeseen, sillä niitä Edinburghissa asuva saa taatusti ajoittain niskaansa.

Yksi parhaista eduista nuorena Skotlannissa asuvana on Young Scot Card. Se on henkilöllisyystodistuksenakin usein kelpaava kortti, jolla alle 26-vuotiaat saavat alennuksia esimerkiksi julkisesta liikenteestä ja kulttuuripalveluista, kuten museokäynneistä. (Valtaosa ainakin Edinburghin museoista on tosin kaikille ilmaisia, joten niissä voi kierrellä huoletta sydämensä kyllyydestä.) Alle 22-vuotiaat saavat lisäksi matkustaa ilmaiseksi busseilla kaikkialla Skotlannissa. Edinburgh on sen verran tiivis kaupunki, että kävellen ja pyöräillen pääsee helposti paikasta toiseen, mutta itse kuljin busseilla melko usein, sillä asuntolani sijaitsi yli puolen tunnin kävelymatkan päässä kampukseltani. Young Scot -korttini saapumiseen kului tosin kuukauden päivät, ja Edinburghin bussiaikataulut olivat pelkkä vitsi: oli sääntö eikä poikkeus, että bussit tulivat 10–15 minuuttia myöhässä – paitsi viikonloppuaamuisin, jolloin ne saapuivat reippaasti etuajassa. Bussinkuljettajat ja muut kaupunkilaiset olivat kuitenkin todella ystävällisiä, mikä teki aamuruuhkassa jumittamisesta jos ei nyt mukavaa niin ainakin siedettävää.

HSL:n lisäksi vaihdon aikana tuli ikävä UniCafeta. Kampuksilla oli kyllä yliopiston omistamia kahviloita ja joitain ruokaloitakin, mutta opiskelijahintaista lounasta ei tunnettu. Niinpä päädyin monien muiden tavoin tekemään itselleni lounaseväät kampukselle. Opiskelijoille ei ollut myöskään omaa terveydenhuoltoa, vaan se hoitui julkisissa terveyskeskuksissa. Terveyskeskukseen rekisteröityminen osoittautui kärsivällisyyttä vaativaksi toimenpiteeksi, sillä lähimpään terveyskeskukseeni otettiin uusia asiakkaita enintään 30 viikossa ja rekisteröityminen onnistui ainoastaan paikan päällä. Jos halusi varmistaa itselleen paikan, piti viikon alussa mennä jonottamaan puolitoista tuntia ennen terveyskeskuksen aukeamista. Rekisteröitymistä kannattaa kuitenkin harkita, vaikka vaihto kestäisikin vain yhden lukukauden, sillä se varmasti helpottaa hoidon saamista tarpeen tullen. Omassa vaihdossani kurjinta oli se, että sairastuin peräti kolme kertaa, mutta lääkärissä minun ei kuitenkaan lopulta tarvinnut käydä. Tarvittaessa olisin myös pärjännyt eurooppalaisen sairaanhoitokortin – joka kelpaa Britanniassa edelleen brexitistä huolimatta – ja kattavan matkavakuutuksen turvin.

Koin oloni koko vaihtoni ajan Edinburghissa ja muuallakin Skotlannissa todella turvalliseksi. Hieman huolta aiheutti ainoastaan digitaalinen turvallisuus, sillä netissä ja sosiaalisessa mediassa liikkui jatkuvasti monenlaisia huijauksia. Erityisen tarkkana on syytä olla, jos etsii asuntoa yksityisiltä markkinoilta. Asuntohuijausten lisäksi kannattaa varoa etenkin sosiaalisessa mediassa liikkuvia, vaihtareihin ja muihin kansainvälisiin opiskelijoihin usein kohdistettuja huijausyrityksiä, kuten huijaustarkoituksessa perustettuja sosiaalisen median ryhmiä ja epäaitojen tapahtumalippujen myyntiä.

Edinburghin kaupunki ja yliopisto ovat molemmat todella kansainvälisiä, noin 45 prosenttia yliopiston opiskelijoista tulee Britannian ulkopuolelta. Kansainvälisyyden aistiikin helposti esimerkiksi kaupungin kulttuuri-, ravintola- ja myymälätarjonnassa. Voimakkaan inflaation vuoksi hinnat olivat vaihtoni ajan Skotlannissa korkealla, etenkin asuntojen vuokrataso. Myös brexit vaikutti vaihtooni siinä määrin, ettei Britanniaan lähteneiden vaihtoapurahaa voitu inflaation myötä korottaa toisin kuin muihin Erasmus+-vaihtoihin lähteneiden. Vaihdon kustannuksiin pystyy onneksi itse vaikuttamaan sillä, millaisiin hankintoihin rahojaan käyttää. Suosittelen kuitenkin mahdollisuuksien mukaan säästämään vaihtoa varten ja panostamaan erityisesti aineettomiin elämyksiin!

Kuva mukista jossa lämmintä juotavaa ja lautasesta, jolla on pieni kakkupala.
Edinburghin kahvilatarjonnan ihanuuksilla herkuttelu on mahtava tapa tavata ystäviä kylmenevinä syysiltoina!

 

On the bonnie, bonnie banks…

Koska Edinburghin yliopistossa ei ole vanhempien opiskelijoiden uusille järjestämää tuutorointia, suosittelen vahvasti lähtemään mukaan mahdollisimman monen opiskelijajärjestön toimintaan. Toisin kuin Helsingissä Edinburghissa valtaosa järjestöistä on keskittynyt jonkin tietyn harrastuksen tai kiinnostuksen kohteen, ei opiskeltavan alan, ympärille. Parhaiten järjestöihin pääsee tutustumaan orientaatioviikon tapahtumissa. Olen ikuisesti kiitollinen paikalliselle ESN-järjestölle, jonka kautta tutustuin suurimpaan osaan vaihtokavereistani, vihkiydyin skottiperinteiden saloihin sekä näin ja opin ympäri Skotlantia (ja Pohjois-Englantia) tehdyillä reissuilla enemmän kuin olisin koskaan omatoimimatkoilla kyennyt. ESN järjesti suhteellisen edullisia päivä- ja viikonloppuretkiä yhteistyössä paikallisen yrityksen kanssa, jonka osaavat oppaat ja huolella valmistellut matkasuunnitelmat takasivat unohtumattoman reissun toisensa perään. Halusin vaihtoni aikana sukeltaa mahdollisimman syvälle skottikulttuuriin, joten liityin myös perinteisiin skotlantilaisiin tansseihin erikoistuneeseen järjestöön. Kävin viikoittain ceilidh ja country -tunnilla, ja yllätyksekseni skotlantilainen kansantanssi osoittautui nopeasti tutuksi: monet lukion vanhojen tansseissa esitettävistä tansseista ovat muunnelmia ceilidh- ja country-tansseista! Juhlapäivinä järjestettävät ceilidh’t luovat käsinkosketeltavan yhteisöllisyyden tunteen ja saavat taatusti hyräilemään Auld Lang Syne -kansanlaulua jo ennen sanojen oppimista.

Kuten opiskelijajärjestöjen tarjonnasta Edinburghista ja Skotlannista löytyy taatusti jokaiselle jotakin: herkkusuille toinen toistaan ihastuttavampia itsenäisiä kahviloita, joissa maistella perinteisiä skottileivonnaisia, fyysistä haastetta kaipaaville Seven Hills of Edinburgh -haaste, jossa valloitetaan kaikki kaupungin kukkulat (yhdessä päivässä), kulttuuri- ja historiaintoilijoille lukuisia museoita ja mahtavia linnoja, joissa vaellella tuntikausia putkeen, tanssilattialle hinkuville vilkas yöelämä sekä reissaajille tietenkin henkeäsalpaavat Ylämaat, Skotlannin suurimmat kaupungit ja tarvittaessa myös muu Britannia hyvien kulkuyhteyksien päässä.

Vaikka historian havinaa huokuva Edinburgh on lumoavan kaunis kaupunki, jossa itsessään riittää nähtävää, tehtävää ja koettavaa koko vaihdon ajaksi, kannattaa ehdottomasti uskaltautua seikkailemaan myös pääkaupungin ulkopuolelle. Valtaosan vaihtoni ikimuistoisimmista hetkistä koinkin Skotlannin käsittämättömän upeassa luonnossa. Kaikkein pysäyttävimmän hetken koin paikassa, jossa kenenkään Skotlannissa vierailevan ei pitäisi jättää käymättä. Isle of Skye on suuri saari Luoteis-Skotlannissa, ja kavutessani kirpeän raikkaassa aamu-usvassa pilvien tasalle The Old Man of Storr -nimellä tunnetun jyrkkärinteisen kalliokukkulan juurelle katosivat viimeisetkin ihmetyksen rippeeni sen suhteen, miksi lukemattomat eri alojen taiteilijat ovat saaneet inspiraationsa juuri Skotlannista. Maisema ja tunnelma olivat kuin toisesta maailmasta, mahdottomia vangita valokuviin.

Korkealta otettu maisemakuva. Vihreitä rinteitä ja merta himmeässä valossa.
Näkymä The Old Man of Storr -kukkulan juurelta Isle of Skye -saarella.

 

A wee piece of advice

Lähtövalmistelujen, alkubyrokratian ja vieraan paikan aiheuttamasta ahdistuksesta huolimatta kaikkein eniten stressasin sitä, saisinko vaihdon aikana kavereita ja löytäisinkö uudesta yhteisöstä paikkani. Kun oivalsin, ettei minun tarvitse yrittää saada vaihdosta elinikäisiä sydänystäviä, sosiaaliset paineet helpottivat ja ihmisiin oli helpompi tutustua. Vaihtareille tyypillisesti paikallisiin opiskelijoihin tutustuminen oli kaikkein vaikeinta, mutta tapasin lukuisia mukavia ihmisiä ympäri maailmaa, joiden ansiosta pääsin perehtymään moniin muihinkin kuin skotlantilaiseen kulttuuriin. Myöhemmin selviää, jäävätkö jotkut heistä elämääni pysyvämminkin. Tärkeintä minulle oli kuitenkin se, että sain jakaa ikimuistoisen elämänvaiheen ihanien ihmisten kanssa!

Vaihdossa oleminen tuntui minusta loppuun saakka ja vielä jälkikäteenkin hyvin hämmentävältä, sillä yhdessä hetkessä elin paikallisen asukkaan arkea ja toisessa kirmasin turistina ympäri maita ja mantuja. Juuri tämä olikin mielestäni yksi vaihtoon lähtemisen parhaista puolista: pääsin paljon syvemmälle paikalliseen kulttuuriin kuin turistilomalla olisi ollut mahdollista, mutta toisaalta pystyin ottamaan rennosti ja nauttimaan vapaa-ajan elämyksistä samalla, kun tutkinto-opiskelijat hikoilivat opintojensa kimpussa. Vaihtoni päättyessä olinkin muutamassa kuukaudessa nähnyt enemmän Skotlantia kuin skotlantilainen kämppikseni koko elämänsä aikana.

Vaihtoon kannattaa mielestäni suhtautua jalat maassa pitävällä mutta luottavaisella asenteella: varmaa on, ettei kaikki mene suunnitelmien mukaan, mutta se ei tarkoita, että eteen tulevat haasteet olisivat ylitsepääsemättömiä. Vaihto on todennäköisesti helpoin ja edullisin tapa kokeilla ulkomailla elämistä. Se on myös ainutlaatuinen tilaisuus oppia itsestä, toisista ja maailmasta sekä kasvaa ihmisenä – hyvin kliseistä mutta totta. Minulle vaihto oli yksi tähänastisen elämäni parhaista kokemuksista, ja uskon, että se on sitä monille muillekin. Jos tämä kertomus ei vielä vakuuttanut, suosittelen lukemaan muiden Edinburghissa vaihdossa olleiden tarinoita Edinburghin yliopiston ylläpitämästä blogista. Hyppää sinäkin tuntemattomaan ja nauti vaihdostasi, Edinburghissa tai jossain muualla!

Slàinte mhath!

Ihmisen siluetti sinistä järveä ja taivasta vasten
Legendaarisen Loch Nessin rannalla. Hirviö jäi tällä kertaa bongaamatta.

P.S. Vaikka vahvasta skottiaksentista tuskin saa selvää vielä vaihdon päättyessäkään, siihen ei voi olla ihastumatta. Ehkä se on se tutun kuuloinen R-kirjain…

P.P.S. Kotiinpaluun koitettua iskee todennäköisesti piinaava Skotlannin-ikävä, jonka lievittämiseksi voi vaikkapa katsoa Outlander – Matkantekijä -sarjaa.

P.P.P.S. Vaihdon ei tarvitse olla kerran elämässä -kokemus. Omani ylitti odotukseni siinä määrin, että aion suunnata uuteen vaihtoseikkailuun syksyllä 2024!

Viidestä korkeasta pylväästä muodostuva monumentti sinistä taivasta vasten. Keskimmäisten pylväiden välissä suhteessa pienetä näyttävä ihminen levittää käsivartensa.
Keskeneräiseksi jäänyt Skotlannin kansallismonumentti Calton Hill -kukkulalla ja viimeinen kokonainen päiväni Edinburghissa.
Posted on

Vaihtokertomus, Pontificia Universidad Javeriana, syksy 2022

Valtiotieteellisen tiedekunnan opiskelija

Kaupunki ja asuminen

Syyslukukausi Javerianan yliopistossa alkoi jo heinäkuun puolivälissä ja loppui marraskuun lopussa. Lähtiessä minusta tuntui, että Suomen kesä jäi kesken ja aluksi se harmitti minua. Myöhemmin kuitenkin ymmärsin, että aikainen lukukauden aloitus mahdollisti minulle enemmän aikaa kohteessa ja koulun loputtua jäi myös runsaasti aikaa reissaamiseen ennen Suomeen paluuta.

Ennen lähtöä olin jännittynyt ja erityisen huolissani turvallisuuteen liittyvistä kysymyksistä, joten päätin jo etukäteen tehdä vuokrasopimuksen opiskelija-asuntolan kanssa, joka sijaitsi ainoastaan viiden minuutin kävelymatkan päästä yliopistolta. Näin jälkeenpäin ajatellen, koen että päätökseni oli hiukan hätiköity. Monet muut vaihtarit etsivät asuntoa vasta saapumisensa jälkeen ja löysivät todella kivoja kimppakämppiä yliopiston läheisyydestä. Asuntola jonne muutin, oli siisti ja suhteellisen halpa (n. 230 e/kk) hyvällä sijainnilla. Jälkeenpäin ajateltuna olisin kuitenkin suosinut toisenlaista asumismuotoa, koska asuntolassa oli usein meluista ja vieraista joutui maksamaan ylimääräistä. Suosittelisin siis varaamaan esim. Airbnb:n viikoksi ja etsimään kämppää vasta saapumisen jälkeen. Jo ennen koulun alkua vaihtareille luodussa Whatsapp-ryhmässä on monia, joiden kanssa voi yhdessä etsiä majoitusta. Bogotassa on paljon asuntoja tarjolla ja hintaluokka on Suomeen nähden edullinen.

Bogota on valtava kaupunki ja liikenne on siellä välillä täysin tukossa, joten suosittelen valitsemaan majoituksen, joka on kävelymatkan päässä yliopistolta. Transmilenio eli julkinen bussi, jolla on omat ajokaistat, on suhteellisen nopea liikkumismuoto, jos sattuu olemaan ruuhka-aikaan liikenteessä. Uberit ovat myös todella edullisia ja niillä on turvallista liikkua myös pimeän aikaan. Javeriana sijaitsee mukavassa naapurustossa, josta on lyhyt matka niin historialliseen keskustaan kuin kaupungin pohjoisiinkin osiin, joista löytyy monia söpöjä ravintoloita, baareja ja kauppoja.

Bogota kaupunkina on valtava ja siellä on paljon tekemistä sekä kulttuuria, mutta sää ei ole ihanteellisin. Lämpöasteet pysyvät 15 asteen paikkeilla vuoden ympäri, mutta sateen määrä vaihtelee. Viiden kuukauden oleskeluni aikana Bogotassa, näin sinisen pilvettömän taivaan ehkä yhteensä viisi kertaa. Sää vaihteli välillä jopa tunneittain ja sateet olivat päivittäisiä. Bogotassa on siis järkevää aina pitää sateenvarjo mukana. Kannattaa myös huomioida, että kun aurinko aina silloin tällöin paistaa se on todella kuuma ja vahva, joten myös aurinkorasvalle on tarvetta.

Oma vaihtokokemukseni Javerianassa

Olin etukäteen kuullut hurjista tilanteita, joissa vaihtarit olivat joutuneet aseistettujen ryöstöjen kohteiksi, joten olin todella varuillani ensin saavuttuani kohteeseen. Chapinero eli Bogotan kaupunginosa, jossa Javeriana sijaitsee, on kuitenkin yksi Bogotan vauraimmista naapurustoista ja siellä on suhteellisen turvallista, joten jo muutaman päivän aikana rentouduin huomattavasti. On hyvä pitää huoli siitä, ettei esimerkiksi ota kännykkää kadulla esiin tai kävele yksin pimeällä, koska siihen liittyy aina riski. Itse kuitenkin elin aika huolettomasti, enkä ikinä kokenut oloani turvattomaksi.

Koska asuin yliopiston lähellä, vietin yleensä paljon aikaa yliopistolla silloinkin, kun minulla ei ollut luentoja. Koulun ympärillä oli paljon lounaspaikkoja, joissa pystyi edullisesti syömään (n. 3e) joka päivä. Lisäksi koulun sali oli oppilaille ilmainen ja yliopisto tarjosi kaikenlaisia urheilutunteja, joihin osallistuin viikoittain. Kävin myös kaksi kertaa viikossa yliopiston järjestämillä salsatunneilla. Kolumbialaisilla musiikki on veressä ja he rakastavat tanssia, joten suosittelen osallistumaan yliopiston tarjoamille tanssitunneille, jos ne vain kiinnostavat.

Itse olen maisterivaiheen opiskelija, joka oli vaihtareiden keskuudessa suhteellisen harvinaista. Monet paikalliset maisteriopiskelijat käyvät kokopäivätöissä, joten kurssiluennot olivat yleensä joko myöhään illalla (18-21) tai viikonloppuisin. Yleensä luennot järjestettiin kerran viikossa ja ne kestivät kolmesta neljään tuntiin, mutta ne alkoivat aina noin 10-30 min myöhässä. Kolumbialaiset ovat rentoja tyyppejä ja luennolle ajallaan ilmaantuminen katsotaan oudoksi käyttäytymiseksi. Itse yleensä pyrin saapumaan luennoille noin 10 min myöhässä, joka paikallisten standardien mukaan oli “ajoissa” saapumista. On kuitenkin hyvä mennä ensimmäisille luennoille oikeaan aikaan, jotta voi nähdä minkälainen professori on kyseessä.

Javerianassa maisterivaiheen luennoilla oppilaita oli yleensä 5-10, mutta otin myös kaksi kandikurssia, joissa oppilasmäärä oli noin 20. Oppitunneilla oli siis helppo tutustua muihin oppilaisiin ja kysyä henkilökohtaista apua professoreilta tarvittaessa. Kaiken kaikkiaan, kurssini olivat todella mielenkiintoisia ja työmäärältään vastasivat pitkälti HYY:n tasoa. Kanditason kurssiarviointi rakentui suurimmaksi osaksi tenteistä ja ryhmätöistä, kun taas maisterikursseilla arviointi muodostui esitelmistä ja esseitä. Suoritin kaikki kurssini espanjaksi yhtä kurssia lukuun ottamatta, mikä oli minulle alussa todella haastavaa. Professorit olivat kuitenkin todella ymmärtäväisiä ja nettikäännösohjelmista oli paljon apua etenkin ensimmäisinä kuukausina.

Matkustelu

Bogotassa oleskelussa on etuna myös se, että sieltä on hyvät matkustusyhteydet muihin Kolumbian kohteisiin. Kolumbia on todella monipuolinen ja kulttuuririkas maa ja suosittelen ehdottomasti hyödyntämään koulusta saadut vapaapäivät matkustelemalla. Syysloma oli esim. viikon pituinen ja yksittäisiä pyhäpäiviä oli useasti. Monet kohteet ovat sen verran kaukana Bogotasta kuten esim. rannikkoalueet ja Amazonin sademetsä, että niihin lentäminen saattaa olla ainoa vaihtoehto. Jos lippujen oston hoitaa ajoissa, saattaa yhdensuuntaisen lentolipun saada jopa 20 eurolla. Julkiset bussit ovat myös hyvä ja edullinen tapa matkustaa. Bogotan lähistöllä on paljon söpöjä kyliä, jonne suosittelen lähtemään viikonloppuretkille. Bogotan pilvisyyttä ja kylmyyttä voi helposti paeta vain muutaman tunnin kestävällä bussimatkalla.

Vaikka Suomalaiset eivät tarvitse viisumia Kolumbiaan ja lisäaikaa oleskeluun saa helposti haettua netistä, itse jouduin ongelmiin maahanmuuttoviraston kanssa kaksi kertaa. Hakiessani lisäaikaa oleskelulupaan sain vahvistuksen, että hakemukseni on vastaanotettu, mutta myöhemmin minulle selvisi, että sitä ei oltu ikinä todellisuudessa käsitelty. Tämä johti siihen, että kun olin lähdössä reissuun Costa Ricaan, myöhästyin lennoltani, sillä migrin virkailijat eivät päästäneet minua passitarkastuksesta läpi. Asia lopulta ratkesi suhteellisen kivuttomasti, mutta menetin lentoni ja jouduin ostamaan uudet liput. Myös saapuessani takaisin Kolumbiaan, minut pysäytettiin maahantuloselvityksessä ja minulle ilmoitettiin, että olin ylittänyt sallitun 180 oleskelupäivän rajan ja että minun tulisi poistua maasta välittömästi. Olin todella hämmentynyt ja stressaantunut, sillä en voinut uskoa sitä todeksi. Selvittelyn jälkeen migri totesi, että heidän tietokantansa oli virheellinen ja todellisuudessa minulla olikin oleskelulupaa jäljellä vielä kuukauden ajan.

Koulun loputtua marraskuussa matkustelin kaksi kuukautta, jonka jälkeen palasin Suomeen. Suomeen paluu sujui suhteellisen kivuttomasti, vaikka aurinkoisesta Etelä-Amerikasta olikin masentavaa palata pimeän talven keskelle. Arvosanat Javerianasta sain helmikuussa, jonka jälkeen pystyin hakemaan opintopisteitä suorittamistani kursseista. Kaiken kaikkiaan olen todella tyytyväinen päätökseeni hakea vaihtoon Kolumbiaan ja suosittelen sitä kaikille, keiltä löytyy kiinnostusta latinalaisamerikkalaista kulttuuria kohtaan.

Posted on

Vaihtokertomus, Universidade Nova de Lisboa, Portugali, syksy 2021

Valtiotieteellisen tiedekunnan opiskelija 

Ennen lähtöä

Vietin syyslukukauden 2021 vaihdossa Lissabonissa, Nova School of Social Sciences & Humanities- yliopistossa. Opiskelen pääaineenani yhteiskuntapolitiikkaa, mutta vaihtoyliopistooni kirjauduin sosiologian laitoksen kautta. Ennen vaihdon alkamista sain tiedon hyväksymisestäni, sekä kattavan ohjekirjan koskien yliopistoa, sähköisiä järjestelmiä sekä vaihto-opiskelua Lissabonissa. Learning Agreement tuli palauttaa yliopiston oman järjestelmän kautta ennen vaihdon alkamista, johon saimme myös yksityiskohtaiset ohjeet etukäteen. Novan vaihtokoordinaattori kirjasi kurssi-ilmoittautumisemme järjestelmään heti orientaatiotilaisuudessa, ja muutoksia kursseihin pystyi vielä tämän jälkeen tekemään sähköpostin välityksellä. Myös ensimmäiseen orientaatiopäivään tuli ilmoittautua etukäteen sähköisen järjestelmän kautta.

Alkubyrokratia vaihtokohteessa

Orientaatiopäivä antoi kuvaavan ensikosketuksen portugalilaiseen kulttuurin; tilaisuus alkoi myöhässä, ja kesti alle puolet ilmoitetusta ajasta, sillä opiskelijat haluttiin päästää nauttimaan kauniista säästä. Kaupungin asukkaaksi ei tarvinnut ainakaan neljän kuukauden vaihtoajalle ilmoittautua.

Yhteydenpito vaihtoyliopiston kanssa oli melko mutkatonta, kysymyksiin sai nopeasti vastauksen vaihtokoordinaattorilta ja tärkeistä ilmoittautumisista ja päivämääristä tiedotettiin etukäteen. Kurssitiedot syksyn kursseista julkaistiin kuitenkin myöhään, ja ensimmäinen Learning Agreement- tulikin tehdä vanhoilla kurssitiedoilla. Muutama viikko ennen lähtöäni sain tiedon englanniksi järjestettävistä kanditason kursseista, mutta maisteritason kurssit julkaistiin vasta jo maassa ollessani, pari viikkoa ennen opintojen alkamista. Lisäksi sain tietää vasta maahan päästyäni, että olin velvoitettu suorittamaan vähintään yhden sosiologian kurssin vaihtoni aikana. Sosiologian kursseja ei ollut tarjolla englanniksi, mutta sain sovittua erillisjärjestelyistä, ja suorittaa yhden kurssin englanniksi tenttimällä. Jouduin siis tekemään Learning Agreementin useampaan kertaan, ja kurssisuunnittelu aiheutti alkuun hienoista stressiä ja vilkasta sähköpostien vaihtoa yliopiston henkilökunnan kanssa. Lopulta sain kuitenkin kurssivalinnat tehtyä, ja opiskelut lähtivät käyntiin heti alkuun yhtä vaikeuksien kautta voittoon kokemusta rikkaampana. Käsittääkseni yliopiston yleisenä käytäntönä on, että vähintään yksi kurssi on suoritettava vastaanottavan laitoksen (omassa tapauksessani siis sosiologian) kurssivalikoimasta, ja näistä ei välttämättä aina löydy englanninkielisiä vaihtoehtoja. Tähän kannattaa siis varautua, mutta kuten omassakin tapauksessani, pienen säädön jälkeen asiat saa varmasti sovittua ja yliopiston henkilökunta auttaa parhaansa mukaan.

Opiskelu ja opetus

Opiskelin vaihdossa lähinnä historiaa, sillä vaihtovuonnani historian kursseja oli tarjolla monipuolisesti englanniksi myös maisteritasolla. Opetustyyli riippuu varmasti paljon professorista ja opiskeltavasta aineesta, mutta Suomeen verrattuna luennot olivat luonteeltaan keskustelevampia ja opiskelijoita osallistavampia; usein luentoja varten luettiin etukäteen yksi artikkeli, josta myöhemmin keskusteltiin. Toisaalta luentojen rakenne ei ollut yhtä systemaattinen kuin Suomessa, professorit eksyivät usein aiheesta pitkää puheenvuoroa pitäessään, ja esimerkiksi diaesityksistä ei ollut tietoakaan. Tämä teki opetuksen kuuntelemisesta toisaalta paikoin raskasta, mutta parhaimmillaan hyvin viihdyttävää. Kurssinumero muodostui lähinnä loppuesseiden kirjoittamisesta, ja aiheen sai valita yllättävän vapaasti. Lisäksi valmiista esseestä käytiin usein myös kahdenkeskeinen palautekeskustelu professorin kanssa kurssin lopuksi. Aktiivinen osallistuminen keskusteluun oli lähes aina mainittu kurssinumeroon vaikuttavana tekijänä, mutta professorit tuntuivat huomioivan tämän vaihtelevasti. Maisteritasolla kurssin luennot järjestettiin useimmiten kerran viikossa kolme tuntia kerrallaan, kanditasolla opetus oli jaettu kahteen puolentoista tunnin sessioon viikossa. Portugalin opiskelutyylissä yllätti erityisesti se, miten myöhään osa kursseista järjestettiin: erityisesti moni maisterikursseista saattoi jatkua kymmeneen asti illalla. Omat kurssini ajoittuivat kuitenkin mukavasti kahden ja viiden välille.

Asuminen

Asunnon etsimiseen kannattaa hyödyntää Facebookista löytyviä asuntoryhmiä, joista suurin osa vaihtareista löysi asunnon, tai luotettavia vuokranvälityssivustoja. Valitettavasti asuntomarkkinoilla on liikkeellä myös huijareita, joista ei takuuvuokran maksamisen jälkeen kuulu mitään: varovaisuutta tulee siis asuntoa etsiessä harjoittaa. Lisäksi kannattaa olla suhteellisen aikaisin liikkeellä, erityisesti jos haluaa asunnon keskeiseltä sijainnilta. Asuntoja on kaupungissa kuitenkin tarjolla paljon, ja erityisesti kimppakämppäasunnon löytää suhteellisen edullisesti. Kämppisasuminen on myös mahtava tilaisuus tutustua uusiin ihmisiin! Talvella tulee varautua siihen, että asunnot ovat hyvin kylmiä ja lämmitys olematonta (myös yliopiston tiloissa), eli villasukat kannattaa pakata mukaan.

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville

Kaupunkina Lissabon on uskomattoman eläväinen, värikäs ja monipuolinen. Pitkään jatkuvat illalliset ystävien ja perheen kanssa, viini lounaalla kesken työpäivän ja kahvittelu toista tuntia paikallisen pastelarian terassilla kuvastavat sitä rentoa ja nautiskelevaa elämänasennetta, johon kaupungissa pääsee käsiksi. Alkuun systemaattisuuden puute ja hidas tyyli kaiken hoitamiseen saattavat ärsyttää; kun bussi yliopistolle on tuttuun tapaansa reilusti myöhässä, kahvilan työntekijät vitsailevat keskenään ennen tilauksen vastaanottamista tai kaupan kassa jää rupattelemaan edelliselle asiakkaalle kymmeneksi minuutiksi, kärsivällisyys voi olla koetuksella. Hitaampaan tapaan hoitaa asioita kuitenkin tottuu, ja rento elämäntyyli vie mennessään. Paikalliset ovat myös hyvin avuliaita ja ystävällisiä, ja englannin kielen taso on hyvä. Koska ravintoloiden hintataso on Suomea alhaisempi, ulkona pääsee opiskelijanakin syömään (ja juomaan) useammin, ja kaupungista löytyykin lukemattomia erinomaisia ravintoloita ja kuppiloita. Edullisen hintatason ansiosta myös Portugalin muihin kaupunkeihin, kuten Sintraan tai Portoon matkustaminen onnistuu vaihdon aikana mukavasti. Turvallisuus on hyvällä tasolla, vaikka taskuvarkaat saattavat olla välillä ongelma ja tähän kannattaa tietysti kiinnittää huomiota; toisaalta paikalliset esimerkiksi myös auttavat turisteja huomauttamalla metrossa liian auki olevasta laukusta.

Lissabon on täydellinen yhdistelmä urbaania kaupunkielämää ja upeita rantoja, ja kaupunkia värittävät lukuisat ulkoilmateatterit, open jam- illat ja second hand-pihakirppikset. Myös Erasmus- toiminta erilaisine bileineen ja aktiviteetteineen on suosittua ja vilkasta, mutta itse halusin vaihtokokemukseltani jotain erilaista. Kaupunki on kansainvälistynyt kymmenen vuoden sisällä huomattavasti, ja turismin vaikutus näkyy kaupungissa ja sen kehityksessä; silti Lissabonin omaleimainen rosoisuus näkyy kaupunkikuvassa edelleen ja saa ihastumaan kaupunkiin yhä uudestaan ja uudestaan.

Posted on

Vaihtokertomus, Higher School of Economics (HSE), sl 2021

valtiotieteellisen tiedekunnan opiskelija

Tämä on vaihtokertomus Moskovasta Higher School of Economics (HSE) -yliopistosta syyslukukaudelta 2021. Tällä hetkellä, kuukauden vaihtuessa marraskuuhun, olen ehtinyt olemaan noin puolet syyslukukaudesta Moskovassa. (Tämä vaihtokertomus on Helsingin yliopiston pyynnöstä kirjoitettu vaihdon aikana, jotta myös korona-ajan vaihdoista on vaihtokertomuksia), Pandemiatilanne on kiristynyt ja viimeisetkin kurssit siirtyneet etämoodiin kaupungin sulkeutuessa osin lockdowniin ja tautitilastojen ollessa karua luettavaa. Hätä ei kuitenkaan näy miljoonakaupungin katukuvassa juurikaan kuin väljempinä metrovaunuina. Kaupunki jatkaa elävänä ihmisten suunnatessa kuvankauniisiin puistoihin viettämään vapaapäiviään.

Ennen lähtöä

Alun perin minun piti lähteä Moskovaan jo keväällä 2021. Työtilanteestani ja maailman pandemiatilanteesta johtuen päätin kuitenkin perua paikkani ja hakea uudestaan syksyksi 2021. Täytin lokakuussa 2020 vaihtohakemuksen ja marraskuun lopulla sain hyväksynnän hakijaksi Helsingin yliopiston puolesta. Saman vuoden puolella taisi tulla ohjeita seuraavaan hakuvaiheeseen. Huhtikuun loppuun mennessä piti lähettää kuvat passista ja muita papereita allekirjoituksineen HSE:hen. Lähes saman tien, huhtikuun lopussa, sain rekisteröintiohjeet Moskovan Higher School of Economics -yliopistosta (HSE), joten ymmärsin tämän lopulliseksi hyväksynnäksi. HSE järjesti kesän aikana muutaman kerran predeparture-webinaareja, jotka nauhoitettiin.  Näillä webinaareilla käsiteltiin ohjeita viisumin hakemiseen, käytiin läpi muuttuvaa koronatilannetta, mitä kaikkea täytyy ottaa mukaan Venäjälle sekä ihan käytännön asioita kaupungissa liikkuessa. Nämä webinaarit oli tosi hyödyllisiä ja tarjosivat kattavan paketin informaatiota. Välillä tuntui tulevan ähky kaikesta rekisteröintiin ja maahantulokorttiin liittyvästä pelottelusta, mutta asiaa helpotti, ettei kaikkea tarvitse kerralla hoitaa, vaan riittää kun etenee askel kerrallaan näiden suhteen.

Ennen lähtöä kävin YTHS:n lähetteellä keuhkokuvissa sekä HIV-testeissä. Hepatiittirokotteet minulta löytyivät jo ennestään. Kokemukseni mukaan oli hyvin epäselvää, kuka hoitaa mitäkin. Siispä eri testien ottaminen vaati paljon soitteluita eri paikkoihin. Lopulta menin terveydenhoitajan vastaanotolle, joka kirjoitti puumerkkinsä HSE yliopiston antamaan terveysselvityslomakkeeseen. HIV-testitulos vaaditaan viisumin hakemiseen, mutta kuulin, ettei monikaan vaihtari ollut otattanut keuhkokuvia, vaan pelkkä terveydenhuollon toimijan allekirjoitus riitti. En kuitenkaan uskaltanut ottaa riskiä siinä, mitä oikeasti vaaditaan ja mitä vain ollaan vilkaisevinaan. Leimaa en myöskään paperiin saanut, sillä YTHS oli jo siirtynyt leimoista uuteen aikakauteen (HY:n kansainvälisen koulutusyhteistyön palveluiden lisäys: YTHS täyttää terveysselvityksen vain, jos vaihto on pakollinen, eikä yleensä ota keuhkokuvia pakollisissa vaihdoissa).

Jouduin selvittelemään myös, miten saisin toisen koronarokotteen ennen lähtöä, sillä kotikaupunkini ei suostunut sitä matkustukseen vedoten antamaan. Jouduin sitten laittamaan kirjat vanhempieni luo, ja tuttu terveydenhoitaja varasi minulle pikimmiten ajan, sillä hänestä oli aivan kahjo ajatus lähteä reissuun Moskovaan ilman täyttä rokotesuojaa. Tästä olin hyvin tyytyväinen. Rokotetodistuksia kysyttiin muistaakseni maahan saapuessa ja asuntolassakin, mutta en ole varma, olivatko ne pakollisia.

Lisäksi Venäjä päivitti listaa, mistä maasta Venäjälle sai saapua. Suomi oli listalla jo kesällä, joten en monen muun maalaisten tavoin stressannut maahanpääsyäni. Viisumin hain erään matkatoimiston kautta, koska en oikein tajunnut, mitä kautta sitä kuului hakea. Lähetin hakemuksen, valokuvan, passin, HIV- ja matkavakuutustodistuksen kirjattuna kirjeenä ja ilmoitin matkatoimistolle, jos he pääsisivät noutamaan kirjeeni postista. He ohjasivat sen eteenpäin suurlähetystöön ja pitivät minut ajan tasalla. Myöhemmin Moskovassa sain kuitenkin International Officen kautta tietää viisumini olevan (suurlähetystön virheestä) väärä. Tätä short-term education -viisumia ei ollut mahdollista pidentää. International Office hoiti kuitenkin tilanteen sujuvasti ja sain uuden viisumin ennen viisuminpidentämisaikaa.

Korona-aikana sai saapua maahan ainoastaan suorilla lennoilla. Ennen lentoa piti käydä PCR-testeissä maksimissaan 72 tuntia ennen lentoa ja hankkia matkustustodistus. Lennon jälkeen piti vielä Moskovan päässä käydä kentällä maksullisessa express-testissä tai vaihtoehtoisesti hinautua asuntolaan kaupan kautta ja ottaa siellä yliopiston ilmaiseksi tarjoama testi. Tätä varten piti kuitenkin varautua kolmen päivän karanteeniin. Itse maksoin noin 30 euron hinnan ja odottelin tunnin tulosten saapumista kentällä. Kuulin, että suurin osa oli saanut lähteä kohti asuntolaa testin ottamisen jälkeen ja saaneet tulokset myöhemmin puhelimeen.

Asuntolaan hakeminen tapahtui siis yliopiston hakusivuilla klikkaamalla ruutua, jos haluaa asua yliopiston asuntolassa. He lisäsivät henkilökohtaiseen profiiliin tiedon asuntolasta ja huonenumerosta muutamaa päivää ennen saapumista. Olin lisäksi hakenut yliopiston tarjoamaa paikallista buddya auttamaan kielitaidotonta käytännön asioiden hoitamisessa. Oma buddyni ei päässyt minua vastaan, mutta eräs toinen buddy oli ilmoittautunut vapaaehtoiseksi auttamaan minua kirjautumaan asuntolaan. Pienimuotoisen sekoilun jälkeen hän oli minua vastassa metroasemalla, josta jatkoimme dorm 5 -asuntolaan, jossa iso osa vaihto-opiskelijoista majoittui. Asuntolassa henkilökunta täytätti joitain papereita, joiden allekirjoittaminen jatkui myöhemmin pitkin viikkoa. Sain lisäksi kulkulätkän, jolla päästä sisään kaikkiin yliopiston rakennuksiin.

Mitä papereita ja todistuksia kannatti tai piti ottaa mukaan?

Mukaan kannattaa ottaa passin ja viisumin lisäksi paperikopiot niistä. Lisäksi mukanani oli HIV-neg- ja tuberkuloosi-neg -todistukset ja allekirjoitettu asuntolan terveystietolomake. Mukanani kulki myös todistukset matkavakuutuksesta, negatiivisesta koronatestistä sekä rokotustodistus, jonka yliopisto oli aiemmin pyytänyt lataamaan omaan profiiliin. Suomesta tulostin lisäksi mukaan HSE:n lähettämät yliopiston todistukset opiskeluoikeudesta. Maahan saapuessa saa maahantulotarkastuksessa maahantulokortin (pienen lapun passin väliin) sekä rekisteröidyttyä kaupunkiin rekisterilomakkeen. Papereista tulee ottaa uusia kopioita viisumia pidentäessä, joten ei välttämättä ole huono idea ottaa muutama A4-paperia mukaan, sillä asuntolassa on tulostin. Toki kaupasta saa tai voi halutessaan käydä yliopistolla tulostamassa. Lisäksi minulla oli mukana nippu Suomessa otattamiani passikuvia eri hakemuksiin. Otin kaikista lippulappusista myös valokuvat puhelimeen. Ulkomaalaisia kehotetaan pitämään aina ulkona liikkuessa mukana passia, maahantulokorttia ja rekisteröintitodistusta.

Alkubyrokratia vaihtokohteessa

Saapumista seuraavana päivänä hoidettiin kaupunkiin rekisteröityminen sekä joitain soluasumiseen liittyviä sääntökuvioita. Soluasunnossa on töissä ihmisiä, joiden vastuualueena on mm. passi- ja rekisteröintiasiat sekä solun yleiseen järjestykseen liittyvät askareet. Lisäksi meillä on oma vartijafirma päivystämässä eteishallissa ja turvakameroin. Mielestäni viralliset asiat hoituivat aluksi varsin helposti, kun minulle vaan kerrottiin, missä minun tulee olla ja mihin aikaan.

Meille painotettiin jo prewebinaareissa, että reissatessa ympäri Venäjää, on huolehdittava, että rekisteröi palatessa itsensä takaisin Moskovaan. Hotellit rekisteröivät automaattisesti vieraan kyseiseen kaupunkiin, joten tämä takaisinrekisteröityminen tulee muistaa palatessa. Airbnb:n tyyliset asunnot taas eivät rekisteröi vieraita, mutta rekisteröityminen tulisi hoitaa asianmukaisesti kaupunkiin, jos aikoo vierailla vähintään viikon tai jos lähtee Venäjän rajojen ulkopuolelle.

Syksyllä 2021 todella paljon opiskelijoita osallistui opetukseen omista kotimaistaan käsin, joten läsnäoloa opiskeluun liittyvissä byrokratia-asioissa ei vaadittu. Kesällä olin jo saanut rekisteröitymistiedot yliopiston sähköpostiin ja LMS-järjestelmään sekä tehnyt alustavat kurssivalinnat. Lisäksi hankin online-kirjastokortin myöhemmin. Meille annettiin myös tietoja, kuinka olla yhteydessä course manageriin tai henkilökohtaiseen study manageriin. Kurssivalintojen suhteen sai mielestäni olla joustava. Otin itse suuren määrän kursseja alkuunsa ja tiputtelin siitä jaksamiseni ja kurssien toteutustavan mukaan pois. Kurssilta poislähtemiseksi oli lähetettävä course drop -form netissä. Lisäksi uusillekin kursseille oli mahdollista hakea myöhemminkin, jos kurssilla oli tilaa.

Venäjälle lähtiessä on oltava voimassa kattava matkavakuutus, mikä maksoi useita satasia. Olin vähän hämmentynyt ristiriitaisesta tiedosta, pitääkö voimassa olla myös venäläinen vakuutus, joka olisi ilmeisesti astunut voimaan vasta maahan saavuttuani. Ostin lisäksi venäläisen, yliopiston suositteleman, n. 170€ vakuutuksen, mutta sen ostaminen osoittautuikin turhaksi. Hyvällä vakuutuksella ei siis liene syytä huoleen sen enempää.

Kuluneen syksyn aikana yksi kerros on ollut jo kaksi kertaa karanteenissa. Tällöin ihmiset ovat joko joutuneet jäämään kahdeksi viikoksi dormitoryyn ja saaneet ainoastaan ulkoilla suljetulla sisäpihalla. Vaihtoehtoisesti he ovat saaneet hakea tavaransa ja lähteä omakustanteisesti muualle asumaan kahdeksi viikoksi. Tämä koko kerrosta koskeva karanteenimääräys aiheutti ihmettelyä. Moni päätyi yhteisestä hiljaisesti sopimuksesta järjestelyihin, että ainoastaan oireiset ja altistuneet lähtevät vähin äänin muualle karanteeniin. Korona-aikana kaupungissa on järjestetty runsaasti testauspisteitä, joihin saa vain ilmestyä.

Viimeistään 45 päivää ennen kertaviisumin päättymistä täytyy hakea viisumin pidennystä yliopiston viisumikeskuksesta. Mukana tulee olla tarvittavat paperit, valokuva sekä kipaista maksamassa pankkiin viisumimaksu keskuksen antama lasku kourassa. Venäjän sulkiessa lockdownin takia virastojaan, jännitimme monet, tulemmeko saamaan viisumipidennyksen ajoissa vai täytyykö meidän poistua maasta. Saimme kuitenkin sähköpostin, jossa vakuuteltiin asian olevan työn alla, eikä kenenkään tarvitse virastojen sulun takia pakata kimpsujaan ja kampsujaan. Monikertaviisumin hakemiseen menee ainakin viisi viikkoa ja meidän tapauksessamme huomattavasti enemmänkin. Tänä aikana meidän ei kuitenkaan tarvinnut luopua passista, vaan viisumi hommataan siihen, kun hakemuksen käsittely on valmis.

Asuminen

Kehtasin pyytää muutamaa päivää ennen lähtöäni, josko minun olisi mahdollista asua yhden hengen huoneessa. Ilokseni sain huomata toiveeni toteutuneen, kun kannoin laukkujani siistiin huoneeseen, jossa tulisin asumaan seuraavat neljä kuukautta.


Kuvateksti: Asuntolan käytävää

Suurin osa soluasunnon huoneista on kahden hengen huoneita. Naiset jakavat vessan ja jääkaapin muutaman huonekunnan kesken ja vastaavat niiden siisteydestä. Miehet sen sijaan jakavat vessat ja suihkut kerroksen muiden miesten kanssa. Keittiö, ruokailutila ja hengailutila on kerroksen yhteistä. Asunnosta löytyy myös opiskelutiloja sekä kuntosali. Moskovassa asunnot toimivat jonkinlaisella ei-säädettävällä keskuslämmityksellä ja lämpiävät hetkessä turkasen kuumaksi. Itse olen tähän asti joutunut pitämään lähes vuorokauden ympäri huoneeni ikkunaa auki estääkseni tolkuttoman hikoilun.


Kuvateksti: Asuntolan yhden hengen huone

Keittiöissä oli vedensuodatusautomaatti, mikä helpotti, ettei juomavettä tarvinnut kantaa selkä vääränä kaupasta. Kaikki ruuanlaitto-, ruokailu- ja siivousvälineet ja tietysti vessapaperi pitää hankkia itse, mutta imuri ja moppi löytyivät asuntolan puolesta. Joka kerroksessa on myös muutama pyykinpesukone. Itse tein karmivan virheen heti vaihdon alussa, ja jätin kahvikuppini lojumaan muutamaksi tunniksi keittiöön. Keittiöstä tavaraa katoaa parempiin käsiin hyvin nopeasti, joten meitä suositeltiin säilyttämään lautaset ym. omassa huoneessa. Asuntolan puolesta saa villapeiton ja tyynyn lisäksi lakanat ja pyyhkeen. Lakanat ja pyyhe kehotetaan viemään kerran viikossa vaihdettavaksi alakerran pesuhuoneen babushkalle.


Kuvateksti: Yhteiskeittö (siistissä kunnossa) ja ulos avautuva näkymä

Jokaisella huonekunnalla on kiertävä keittiönsiivousvuoro. Meno asuntolassa on välillä aika riehakasta, eikä hiljaisuusajat toteudu. Seuraa on kuitenkin aina saatavilla juttutuokioon, mutta on myös ihan ok olla vain hiljaa. Sen sijaan ylenpalttinen sotkuisuus keittiössä ja muualla ärsyttää vieden samalla ruokahalun. Siihen on siis syytä yhteiskeittiössä varautua, etteivät omat siisteys- ja hygieniastandardit välttämättä täyty.

Asuminen asuntolassa on jostain kumman syystä aivan tolkuttaman halpaa: vajaa 20€/kk. Maksoin heti ensimmäisinä viikkoina netissä kolmen kuukauden vuokran, mikä oli mahdollista maksaa kerralla. Kaikista vioista on ilmoitettava vahtivuorossa olevalle babushkalle. Ja vikoja todella ilmenee! Meilläkin on vessa reistaillut ja lattia lainehtinut useamman kerran pitkin ja poikin täälläoloaikana. Tuolloin olemme vain kirjoittaneet Google kääntäjään tekstin ja pyytäneet vuorossa olevaa babushkaa paikalle tsekkaamaan tilanteen. Yleensä kaikki korjataan välittömästä. Asuntola sijaitsee lähellä ”ВДНХ” yleisvenäläistä näyttelykeskusta, jossa kannattaa käydä iltakävelyillä ihastelemassa kauniita suihkulähteitä ja valaistuja rakennuksia.



Kuvateksti: VDNKh-alue asuntolan läheisyydessä

Opiskelu ja opetus

Korona-aikana kurssien järjestäminen on ollut kenties normaalia epäselvempää. Otin tarkoituksella huomattavasti enemmän kursseja kuin mitä aioin suorittaa. Hyvä näin, sillä joissain tapauksissa kurssin kuvaus tai opintopisteet eivät pitäneet paikkaansa. Esimerkiksi kurssin kuvataan kurssikatalogissa olevan johdatuskurssi, mutta todellisuudessa aiempaa tietoa ja taitoa on oltava. Lisäksi muutama kurssi oli kurssikatalogin mukaan englanniksi, mutta toteutus olikin venäjäksi. Eräs haaste oli kurssin toteutustapa. Erään kurssin piti alun perin olla etänä. Kävi kuitenkin ilmi, että kurssi järjestetään Pietarissa, eikä etätoteutusta ollut suunniteltu. Tilanne on siis paikoin hyvin sekava ja olo epätietoinen. Monella tuntui olevan ongelmia kurssien tiedottamisten kanssa. Aikaa piti käyttää paljon sähköpostien kirjoittamiseen course managerille tullakseen lisätyksi kursseille, koska tuntui, että vaihtareita ei aina automaattisesti lisätty. Tämä turhautuminen jaettiin porukalla vaihtareitten kanssa. Joustavuutta ja hermoja siis tarvittiin, mutta en ollut epäselvässä tilanteessa ainoa.

Kurssien järjestämisestä oli koronatilanteesta johtuen luonnollisesti epäselvyyttä. Jotkut kurssit alkoivat läsnäolo-opiskelulla, mutta omat valitsemani kurssini olivat koko ajan online-kursseja, ei läsnäolo-opetuksen suhteen väläytelty paljoa vihreää valoa. Lokakuussa kaupungin koronatilanteen pahentuessa siirrettiin kaikki kurssit etäopetukseksi ja näin tulee ilmeisesti olemaan joulukuun loppuun.

Olen opiskellut venäjän alkeiskielikurssilla, joka on 6 opintopistettä. Tunneilla harjoitellaan paljon puhumista ja kotitehtäviä on jonkin verran. Ennen kurssin alkua oli netissä tehtävä tasokoe, jonka palautin tyhjänä, kun en aiemmin ole muutamaa Duolingo-kurssia lukuunottamatta opetellut kieltä. Ehdotetusta tasosta sai valita parhaiten omaan aikatauluun mahtuvan kurssin. Opiskelu on siinä mielessä intensiivistä, että meillä on kaksi kertaa viikossa viiden ja kolmen tunnin seminaarit. Puolessavälissä kurssia oli midterm exam, joka oli hyvin helppo. Joulukuussa on vielä final exam sekä ilmeisesti suullinen koe.

Lisäksi olen lukenut mm. köyhyystutkimusta, ihmisoikeuskurssin, peliteoriaa, sosiaalisia verkostoja, konfliktinhallintaa ja R-ohjelmointia. Kurssien työmäärä on vaihdellut, mutta enimmäkseen sanoisin työmäärän olevan hivenen korkeampi kuin kotiyliopistossa. Voi olla, että tuntumaa työmäärästä lisää se, ettei oikein tiedä, mitä odottaa ja mitä muut odottavat sinulta. Jännitystä on lisännyt videoluennoilla kaikuva arvokkuus, mikä tuntuu rennompaan ilmapiiriin tottuneelle vieraalta. Tämä kunnioitus ja arvokkuus näkyy muun muassa virallisina tervehdyksinä luennon alkaessa ja opiskelijoiden kutsuessa opettajaa professoriksi ja kiittämällä puheenvuoroista. Lisäksi kurssien arvostelun esittämiseen tuntuu laitetun ekstrapaljon vaivaa, ja opettajat selittävät haluavansa olla varsin läpinäkyviä arvostelussaan. Jotkut arvosanajakaumat on lähetetty kaikille opiskelijoille nimineen päivineen sähköpostiin.

Kursseilla on paljon keskustelua ja aktiivisuus painaa arvosanassa paljon. Itse tykkäisin enemmän luennoivasta oppimistavasta, enkä ainakaan jäykän virallisesta puheenvuorojen jakamisesta. Suoritustavat ovat olleet moninaisia. Jotkut kurssit suoritetaan kokonaan tai lähes kokonaan mooc-kurssina ja lopuksi kirjoitetaan lyhyt esseekoe. Joillain kursseilla on loppukoe ja sitä ennen suullisia esitelmiä ryhmässä. Ryhmäesitelmä voi olla kotitehtävänä rakennettava tai joskus myös luennon aikana valmisteltava. Ihmisoikeus-kurssilla teimme yhteistyötä Milanon yliopiston kanssa. Tehtävämme oli kirjoittaa ryhmäessee valitsemastamme aiheesta ja lisäksi kaikkien piti kirjoittaa yhteiselle blogialustalle neljä kirjoitusta tai vastetta muiden alustuksiin kiinnostavasta aiheesta. Lisäksi kurssiin kuuluu suullinen ryhmäesitelmä ja loppukoe.

Maisterivaiheen kurssit järjestetään usein ilta-aikaan, useimmiten 18-21. Puolet luennosta on usein luentoa ja puolet osallistavampaa seminaaria, mutta usein nämä sekoittuivat. Huomaan välillä ärsyyntyväni, kun jollain kursseilla lähes koko luennon ajan opettaja ”vain” ikään kuin heittelee kysymyksiä, ja opiskelun on tarkoitus olla keskustelua ja argumentointia toinen toisensa perään. Jollain kursseilla puheenvuorojen ottaminen on mennyt jopa melkein tappeluksi puheenvuorosta. Tällainen oppimistyyli osoittautui erittäin vaikeaksi tällaiseen suureen viralliseen keskusteluun tottumattomalla. Suurimman osan ajasta keskitynkin kuuntelemaan ja pohtimaan itsekseni, mutta olen päässyt myös altistamaan itseäni mukavuusalueeni ulkopuolelle ja tuntenut onnistumista jälkikäteen. Onhan opiskelijoiden innokkuus ja aktiivisuus myös ihailtavaa. Olisin kuitenkin toivonut enemmän vaikka pienryhmätyöskentelyä ja kirjallista reflektointia ilman sitä tunnetta, että joku pitää kynä kädessä kirjaa aktiivisuudestani, kuten jotkut opettajat uhosivat tekevänsä joka luennolla.

Opiskelijaelämä ja vapaa-aika

Moskova yllätti superkauniilla puistoillaan, joissa viihdyn vapaa-aikanani. Museoissa ja muissa kulttuuririennoissa kannattaa myös käydä, vaikka niiden yltiöpäisestä kattauksesta ei kannata mitään stressiä ottaa. Kasvissyöjänä olin aluksi kauhuissani, kun jouduin google kääntäjän kanssa koluamaan kauppoja. Kasvissapuskaa onneksi löytyi, kun osasi etsiä. Erityisesti hivenen kalliimmasta Vkusvill-ketjusta (ВкусВилл) löytyy kaikenlaista mielenkiintoista. Erityisen rakastunut olen venäläiseen jälkkärivalikoimaan. Olemme käyneet myös porukalla ravintoloissa syömässä ja joka paikasta tuntuu ainakin yksi kasvisruoka löytyvän. Tarjolla on paljon esimerkiksi erilaisia nuudelipaikkoja ja georgialaisia ravintoloita. Monessa paikassa on tapana tilata useampi annos, sillä annokset olivat harmittavan pieniä, vaikkakin halpoja. Tilailen jonkin verran ruokaa Yandex Eat- ja Delivery Club -sovellusten kautta sekä ravintoloiden sivuilta takeawaynä.

HSE:n kansainvälisten opiskelijoitten järjestö on mukavan aktiivinen porukka, joka on järjestänyt reissuja muun muassa kultaisen renkaan kaupunkeihin, mökkireissun, puisto- ja museovierailuja, bbq-piknikkejä sekä bileitä. Näiltä reissuilta löytyy mukavasti seuraa ja menoa jokaiseen makuun, eikä yksin tarvitse jäädä, jos ei sitä nimenomaan halua.

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville

Yliopistosta sai webinaareissa vinkkejä, mitä sovelluksia on hyvä asentaa puhelimeen.  Kaikki luonnistuu kuitenkin asuntolastakin käsin, sillä asuntolan wifi pelitti melko moitteettomasti. Buddyni avusti liittymän hankinnassa, eikä neljän kuukauden rajaton liittymä maksanut maltaita. Hän myös halusi lähettää minulle tekemänsä pdf-tiedoston, johon oli kirjannut eri paikkoja ja ravintoloita, joissa minun kannattaisi käydä Moskovassa.


Kuvateksti: Moskovan kauniita metroasemia

Hankin metron automaatista heti vaihdon alussa julkisten Troika-kortin, johon ostan aina kuukauden lisäaikaa. Kuukauden matkustaminen on 25 euron luokkaa. Hain myös lokakuussa social cardia, jolla saisi opiskelija-alennuksia julkisissa. Kortin saaminen kestää noin kuukauden, joten siitä ei joulukuussa Suomeen palaavana kauaa saa nauttia. Tätä social cardia varten piti tarkistaa, että nimi löytyy verkosta opiskelijoiden rekisteristä. Lisäksi yliopiston viralliseen käännöskeskukseen piti laittaa kuvat omasta passista ja viisumista. He hoitivat viralliset käännökset nopeasti, ja paperiversio piti käydä noukkimassa yliopistolta. Sain buddyni mukaan yhteen kaupungin multifunctional centeriin anomaan tätä sosiaalikorttia. Yhdessä byddyni kanssa prosessi hoitui kivuttomasti, mutta muilta vaihtareita kuuli mitä ihmeellisimpiä tarinoita hakemuksen hylkäämisestä. Neuvoksi moni antoi, että jos virallista, leimattua käännöstä ei jossain tiskillä hyväksytty, kannatti vain ottaa uusi vuoronumero ja yrittää lähestyä seuraavaa virkailijaa.

Turvallisuus

Moskova on tuntunut kohtuu turvalliselta kaupungilta elää ja olla. Tietysti, kuten missä tahansa suurkaupungissa, täytyy omaisuuden perään katsoa ruuhkissa ja välttää turhan syrjäisiä seutuja yksin pimeällä. Olen kuitenkin aika rohkeasti kierrellyt puistoja hämärässäkin ja otan repun katseeni ulottuville ruuhkissa. Vaalit tai niiden levottomuudet eivät katukuvassa myöskään näkyneet erityisemmin. Maskeja on kehnosti näkynyt, sillä metrossa karkeasti 1/3 käytti maskia, yleensä nenä näkyvillä tai maski leuassa. Rajoitusten tiukentuessa ja sakon pelossa maskit alkoivat hieman yleistyä.

Venäjällä on mahdollista saada paikallinen rokote, mutta tämä edellyttää tällä hetkellä, että edellisestä täydestä rokotesarjasta on kulunut vähintään kuusi kuukautta. Täälläoloaikani astui voimaan QR-pakko monessa paikassa, kuten museoissa ja konserteissa ja yli 500 hengen tapahtumissa. QR-koodi toimii tällä hetkellä ainoastaan venäläisillä rokotteilla, mutta olen kuullut kuitenkin monessa paikassa meidän pääsevän sisään myös eurooppalaisella QR-koodilla, riippuen taas kerran vuorossa olevasta työntekijästä. Tämäkin homma varmasti elää ja käytännöt muuttuvat. Negatiivisia pcr-testejä saatetaan myös vaatia, ja niitä saa ilmaiseksi kaupungin testauspisteiltä tai yliopiston puolesta.

Venäläiset tuntuvat suhtautuvan ihailtavan myötämielisesti, tekemättä asiasta sen suurempaa numeroa, kun yrittää jotain sopertaa venäjäksi. Kieltä kauemman aikaa opiskelleet sen sijaan ovat todenneet monien venäläisten vaihtavan heti liian nopeaan kalkatukseen, josta on vaikea ottaa selvää. Venäjällä kannattaa matkustaa junalla, jos vähänkin löytyy seikkailumieltä. Koronatilanteen ollessa helpompi lähdimme pienellä porukalla junalla Kazaniin. Menomatkan vietimme kolmosluokan ”karjavaunussa” ja takaisintulomatkan kakkosluokassa muutaman paikallisen kanssa illallistaen. Matka oli melkoinen elämys, jonka haluan ehdottomasti uusittavan, jos maan pandemiatilanne sen vielä sallii. Myös lentäminen on halpaa. Vaihtareita on lähikaupunkien, kuten Jaroslavlin ja Tverin lisäksi käynyt ainakin mm. Sotshissa, Baikaljärvellä ja Murmanskissa. Ihmiset ovat pääosin erittäin ystävällisiä ja vieraanvaraisia tarjoten kaikenlaisia herkkuja, vaikkei yhteistä kieltä oikein aina ollutkaan.


Kuvateksti: Junamatka Kazaniin

Posted on

Vaihtokertomus Ivane Javakhishvili Tbilisi State University, Georgia, syksy 2021

valtioteellisen tiedekunnan opiskelija

Gamarjoba, Olen ensimmäisen vuoden maisteriopiskelija yhteiskunnallisen muutoksen maisteriohjelmassa. Pääaineeni on poliittinen historia. Olen vaihdossa Georgiassa, Ivane Javakhishvili Tbilisi State Universityssa (TSU) syyslukukauden 2021.

Päätökseni lähteä Georgiaan vaihtoon oli monen tekijän summa. Halusin päästä laajentamaan maailmankuvaani menemällä täysin minulle uuteen kulttuuriin. Georgian sijainti myös miellytti minua – se on tarpeeksi lähellä, mutta toisaalta tarpeeksi kaukana. Halusin lähteä haastamaan itseäni ja oppimaan paljon uutta sekä uudesta maasta että itsestäni.

        
Kuvateksti:  Kirkko vuorella. Vaellus tänne oli raskas, mutta maisemat olivat sen arvoiset.

Ennen lähtöä

Helsingin yliopiston laatima vaihto-opiskelijan muistilista oli tukenani ennen vaihtoa. Se auttoi minua pysymään perässä, mitä kaikkea tulee tehdä ennen lähtöä.  Hakemisprosessi TSU:n oli hämmentävä epäselvien ohjeiden vuoksi. En ollut varma mihin sähköpostiosoitteeseen tarvittavat liitteet tuli TSU:ssa lähettää, jonka vuoksi lähetin ne useaan osoitteeseen, jotka löysin yliopiston ohjeista. Sain vastauksen, että viesti on tullut perille, jonka jälkeen valinnasta ei enää kuulunut. Minua onneksi odotti vaihtopaikka TSU:ssa, vaikka hakuprosessi olikin hämmentävä.

Alussa suuri tuki oli TSU:n koordinaattori Mariam, joka vastasi sähköpostitse kaikkiin kysymyksiini nopeasti. Sain myös paikalliselta Erasmus Student Network Tbilisi – ESN Tbilisiltä buddyn, joka auttoi minua, mikäli jokin asia mietitytti. En ollut esimerkiksi varma, noudattaako Georgia niin sanottua kuuden kuukauden sääntöä passin osalta (passin tulisi olla voimassa kuusi kuukautta matkan jälkeen). Hän selvitti minulle asian paikalliselta rajavartiolaitokselta. Selvisi, että Georgiassa riittää, että passi on voimassa matkan ajan.

Alkubyrokratia kohteessa

Saapuminen Tbilisiin oli pienoinen shokki, sillä matkatavarani eivät saapuneet. Lentokentällä oli kuitenkin palvelu hävinneille matkatavaroille, ja onnistuimme ilmoittamaan kadonneista matkatavaroista. Kentällä minua ja toista suomalaista vaihto-oppilasta odotti yliopiston tilaamaa taksi, jonka avulla pääsimme helposti ja turvallisesti asuntolaan, jossa tulisimme asumaan. Mukana minulla kulki passi, koronatodistus ja varmuuden varalta todistus vaihto-opinnoista (Helsingin yliopiston Student Exchange Certificate) ja vakuutustodistus. Alkuun ei liittynyt juuri byrokratiaa ja asutolaan liittyvä sopimuskin kirjoitettiin vasta kuukauden päästä saapumisesta. Puhelinliittymän hankkiminen onnistui kätevästi keskustassa paikallisen puhelinliittymän konttorissa.

TSU:n vaihto-oppilaiden orientaatiopäivässä meille esiteltiin tarjottavat kurssit, joihin ilmoittauduimme sähköpostitse. Tämä oli hämmentävää, sillä osa kurssien vetäjistä vastasi ja vahvisti kurssi-ilmoittautumisen – osasta ei kuulunut mitään. Myös kurssien alkamisajakohdat ja sisällöt olivat epäselviä, ja tietoja joutui kysymään sähköpostitse. Osa vaihto-opiskelijoista sai tiedot ja osa ei. Onneksi muiden vaihto-opiskelijoiden tuella saimme tarvittavat tiedot kursseista ja yliopistoelämä oli valmis alkamaan.

Asuminen

Minun vaihtosopimukseeni sisältyi maksuton asuminen yliopiston asuntolassa. Jaoin huoneen toisen suomalaisen kanssa. Asuntolassa oli valmiiksi lakanat, mutta kaikki muut mukavuudet tuli vaihto-opiskelijan hankkia itse. Ensimmäiselle yölle – varsinkin jos saapuu kohteeseen meidän tapaan yöllä – on hyvä varata vessapaperia, saippuaa ja oma pyyhe, sillä muun muassa näitä ei ollut. Asuntola sijaitsee suhteellisen kaukana keskustasta, mikä on ehdottomasti yksi asuntolan heikkouksista. Keskustaan kestää julkisilla hieman yli tunti, taksilla menee reilu puoli tuntia.

Asuntolan yleinen siisteystaso on kohtuullinen. Siivous on asukkaan omalla vastuulla. Kaikki keittiövälineet tulisi lähtökohtaisesti hankkia itse, mutta esimerkiksi minun kerroksen keittiöstä löytyy pannuja ja muita keittiövälineitä yhteiseen käyttöön. Keittiössä on hella, lavuaari, jääkaappi ja pakastin. Omat ruuat on hyvä merkata erikseen. Minulle asuntola tuli shokkina aluksi. Asuntolan siisteys ja ympäröivä ympäristö kauhistutti aluksi. Mutta näin kuukauden jälkeen, se on alkanut tuntua kodilta ja olen sopeutunut.


Kuvateksti: Näkymä asuntolasta

Asuntolan ehdoton plussa on yhteisöllisyys, mikä on ollut erittäin tärkeää näin poikkeusolojen aikaisessa vaihdossa. Tuemme toisiamme, teemme yhdessä ruokaa ja jaamme taksimatkoja päästääksemme nopeammin liikkumaan keskustaan.


Kuvateksti: Vaellus vesiputoukselle Kazbegissa

Opiskelu ja opetus

Tällä hetkellä kaikki opintoni ovat etänä. Tietysti tämä harmittaa, ja olisi ihana päästä opiskelemaan TSU:n kauniissa rakennuksessa. Toisaalta etäopinnot ovat mahdollistaneet matkustelun.

Isoin kulttuurishokki opintoihin liittyen on niiden epäjärjestelmällisyys. Kommunikointi hoituu pääasiassa sähköpostitse. Tässä oli sama ongelma kuin ilmoittautumisessa – tieto kulki ristiriitaisesti ja jouduimme pyytelemään lisäämistä sähköpostilistoille. Meillä on myös pääsy e-learning -alustalle, mutta ainakin tähän mennessä kaikki on hoitunut sähköpostien välityksellä.
Kaikki kurssini ovat englanniksi. Toistaiseksi kurssien sisällöt ovat vaikuttaneet todella mielenkiintoisilta ja työmäärä vaikuttaa olevan lähellä Helsingin yliopiston kursseja. Lukukausi kestää koko vaihdon aikana, joten kurssini pysyvät samana koko vaihdon ajan. Syyslukukausi alkaa lokakuussa ja loppuu tammi-helmikuun vaihteilla. Tämä toki riippuu hieman kursseista. Lukukausi sisältää mid-term- ja loppukokeen.

Hyödyllistä tietoa vaihtoon lähteville

Paikallista valuutta – georgian lareja – en pystynyt vaihtamaan Suomessa, mutta paikan päällä se onnistui. 30 laria vastaa noin 10 euroa. Käteistä on hyvä kantaa mukana, sillä maassa suositaan suhteellisen paljon käteistä varsinkin pienemmissä ravintoloissa ja kaupoissa.

Georgian hintataso on Suomeen verrattuna todella alhainen. Kattavan illallisen saa hieman päälle viidellä eurolla ja taksimatkat keskustaan ovat olleet samaa hintaluokkaa. Yksi matka julkisessa liikenteessä maksaa puoli laria eli 50 tetriä.
Takseissa on hyvä suosi sovelluksia kuten Bolt ja Yandex, sillä muuten turisteja voidaan helposti maksamaan paljon enemmän kuin paikalliset maksaisivat. Muutenkin hintojen kanssa on hyvä olla tarkkana, sillä ”turist tax” on valitettavasti turistien kiusaus.

Koronatestit maksavat täällä noin 60–80 laria. Testeihin pääsee nopeasti ja tulokset ovat tulleet 24 tunnin sisällä. Muuten en ole tähän mennessä terveydenhuollon palveluja käyttänyt.

Olen pärjännyt maassa suhteellisen hyvin englannilla. Minulla on myös georgian kielen kurssi, jonka toivon auttavan minua arjessa. Venäjällä pärjäisi myös hyvin. Venäjän kanssa on tosin hyvä olla varovainen, sillä asenteet Venäjää kohtaan voivat olla negatiivisia eikä kielen puhumista saateta katsoa hyvällä. Oman kokemukseni mukaan paikalliset ovat kuitenkin olleet tyytyväisiä, mikäli yhteinen kieli on löytynyt.

Asenteet Venäjää kohtaan omat näkyvissä monesti katutaiteessa

Kuvateksti: Asenteet Venäjää kohtaan ovat näkyvissä monesti katutaiteessa

Myös paikallinen liikennekulttuuri vaati totuttelemista. Tähän olin tosin jo valmistautunut henkisesti, sillä ulkoministeriö varoitteli asiasta. Liikennesääntöjä ei juuri ole, ja liikenne voi paikoittain tuntua vaaralliselta. Ruuhkat ovat myös tavallisia kellonajasta huolimatta. Taksisovelluksista Boltia pidetään Yandexia turvallisempana, jonka vuoksi olen itse suosinut Boltia.
Georgia on kuitenkin yllättänyt minua todella positiivisesti. Jo ennen tänne tuloa olin tietoinen paikallisten vieraanvaraisuudesta, ja tämä stereotypia pitää todellakin paikkaansa. Sain todistaa sitä muun muassa matkalaukkujemme kanssa, jotka saapuivat turvallisesti perille vaihtokoordinaattorin ja paikallisten asuntolassa asuvien ansiosta.

Georgiaa ollaan myös kutsuttu matkailun osalta ”löytämättömäksi” helmeksi. Suosittelen tulevalle vaihto-opiskelijalle ottamaan kaiken ilon irti matkailusta maan sisäisestä matkailusta, mikäli se on mahdollista. Vuoristoalueet ovat henkeäsalpaavia ja viinialueilla pääsee ihastelemaan silmin kantamattomiin siintäviä viinitarhoja. Historia huokuu vanhassa Tbilisissä ja maa on täynnä upeita historiallisia kirkkoja ja luostareita.


Kuvateksti: Vaelluksella Kazbegin upeissa vuoristomaisemissa

Opiskelijaelämä on ollut suhteellisen hiljaista koronan aiheuttamien rajoituksien vuoksi. Tästä huolimatta olen päässyt näkemään maata ja kerännyt ympärilleni muita vaihto-opiskelijoita, keiden kanssa olen päässyt nauttimaan tästä ikimuistoisesta kokemuksesta.
Olen todella tyytyväinen valintaani lähteä Georgiaan vaihtoon, ja odotankin innolla mitä kaikkea tällä upealla maalla on vielä annettavanaan.


Kuvateksti: Vuoristomaisemia Kazbegissa

Posted on

Vaihtokertomus, Universidade de São Paulo, Brasilia, kevät 2020

Valtiotieteellisen tiedekunnan opiskelija

Olin vaihto-opiskelijana Brasilian São Paulossa, USP-yliopistossa alkuvuodesta 2020, missä opiskelin kansainvälisiä suhteita. Saavuin Brasiliaan jo tammikuun alussa, sillä halusin matkustella ennen opintojen alkamista helmikuun alkuopuolella. Fyysisiä opintoja USP:ssa ehdin tehdä vain noin puolentoista kuukauden ajan, ennen kuin Covid-19-pandemian myötä päätin palata takaisin Suomeen. Suoritin kuitenkin vaihdon loppuun etänä, mikä oli mielenkiintoisten kurssien vuoksi melko antoisaa. Opiskelu USP:ssa oli unelmien täyttymys, ja jo aiemmin tuttu maa Brasilia sai uusia syvyyksiä kolmen kuukauden visiittini aikana, vaikka loppuikin ennen aikojaan. USP lukeutuu brasilian parhaimpiin yliopistoihin, ja sen huomaa. Yliopiston henki oli hieno, ja pidin kovasti opiskelukavereistani ja henkilökunnasta.

Ennen lähtöä

Vaihtoon vaadittiin B1-kielitaito, josta sain todistuksen Helsingin yliopiston kielikeskuksen portugalin kielen opettajalta. Todistuksen sai tekemällä pienimuotoisen suullisen kokeen, jossa käy ilmi kielitaidon taso. Suoritin Helsingin yliopistolla alkeiskurssin ja jatkokurssin, minkä lisäksi opiskelin kieltä itsenäisesti. Suoritin myös Brasiliassa kurssini portugaliksi, mutta saatavilla oli myös englanninkielisiä kursseja.

Brasiliaan piti hakea vaihtoon jo lähes puolitoista vuotta ennen, eli edeltävän vuoden lokakuussa. Lukukaudet ajoittuvat hieman eri aikoihin kuin Suomessa: Lukuvuosi alkaa helmikuussa, ja loppuu vuoden loppupuolella, minkä välissä on tietysti kesäloma. “Kevätlukukausi” jatkuu siis kesäkuulle ja jopa mahdollisesti heinäkuun alkuun. Vaikka lukuvuosi alkaa helmikuussa, brasilialaisten vuoden kohokohta karnevaali alkaa jo helmikuun lopussa ja kestää pari viikkoa, jolloin ei oikein luentoja ole – kaikki ovat kaduilla juhlimassa! Suosittelen lämpimästi omistautumaan tälle pariviikkoiselle täydestä sydämestä, sillä luvassa on uskomattoman elämäniloista riemua ja elämän juhlaa, jossa kaikki ovat mukana.

Brasiliaan tarvitsee yli 90 päivän oleilua varten viisumin, tässä tapauksessa opiskelijaviisumin, joka haetaan suurlähetystön nettisivujen ohjeiden mukaan. Viisumihakemusta varten pitää täyttää viisumihakemus Brasilian ulkoministeriön nettisivuilla, ja hankkia seuraavat dokumentit (tiedot Brasilian suurlähetystön nettisivuilta:

  • Viisumihakemus
  • Passi
  • 1 passikuva
  • Lentoliput
  • Rikosrekisteriote (alle kolme kuukautta vanha).
  • Notarisoitu ( =Apostille) väestörekisteriote englanniksi, josta näkyy vanhempien nimet

Opiskelijavaihtoon tarvitsee lisäksi:

  • Todistus taloudellisesta toimeentulosta Brasiliassa (esim. todistus apurahasta tai Kelan myöntämästä opintotuesta)
  • Hyväksymiskirje brasilialaisesta yliopistosta, josta ilmenee että viikottainen tuntimäärä on vähintään 15h/vko. Jos yliopisto ei ole valtion/julkinen yliopisto, tulee kirjeen olla allekirjoitettu, alkuperäinen sekä notarisoitu Brasiliassa. (Yliopistolla tulee olla CNPJ).
  • Alkuperäinen kirje suomalaisesta korkeakoulusta, jossa todetaan että viisuminhakija on yliopistossa kirjoilla ja että yliopisto hyväksyy kyseisen vaihdon.

Rikosrekisteri ja notarisoitu väestörekisteri kannattaa tilata hyvissä ajoin, samoin muut asiakirjat. Kannattaa myös olla erittäin tarkkana tietojen paikkansa pitävyyden kanssa, sillä brasilian viranomaiset ovat melko tiukkoja.

Alkubyrokratia vaihtokohteessa

Sim-kortin hankkiminen oli suhteellisen helppoa, piti vain käydä paikallisen puhelinliittymän luona. Tätä varten tarvitaan brasilialainen henkilöturvatunnus, joka saadaan viisumihakemuksen myötä. Tämä henkilöturvatunnus on brasiliassa tärkeä, ja se kannattaa opetella ulkoa, sillä sitä kysytään monissa paikoissa.

Vaihtokohteessa tulee käydä ilmoittautumassa paikalliselle poliisille (polícia federal) 90 päivän kuluessa maahan saapumisesta. Tämä oli byrokratian raskain osa, sillä – ainakin São Paulossa – poliisiasemalle piti saapua lähes aamuyöstä, ja jo silloinkin oven edessä oli kymmenien metrien jono. Päädyimme jonottamaan puoleen päivään saakka, kunnes oli vuoronumeromme aika. Poliisiasemalle mentäessä kannattaa varmistaa että kaikki dokumentit on mukana, ja että vaaditut passikuvat vastaavat annettuja vaatimuksia. Poliisiasemalla käymisen jälkeen voit käydä n. 3 viikon– kuukauden päästä hakemassa poliisiasemalta brasilialaisen henkilökorttisi (RNM-kortti, national migration registry card), jolla voit saada opiskelija-alennusta julkisen liikenteen kortista. Kannattaa siis käydä poliisiasemalla mahdollisimman pian saapumisen jälkeen, jotta et turhaan maksa täyttä hintaa julkisissa.

Asuminen

Suomeen verrattuna Brasilia on melko edullinen kaupunki. Vuokrien hinnat vaihtelevat paljon asuntojen kunnon ja asuinalueen mukaan, yleensä n. 200€-400€. 500-600€ saa jo melko hulppean asumuksen. Joissakin asunnoissa hintaan kuuluu condomínio eli rakennus on aidattu ja valvottu, mikä voi tuoda turvallisuudentunnetta.

Asuminen USP:ssa opiskellessa tapahtuu usein yksityisten vuokramarkkinoiden kautta, sillä kampuksen asuntoloihin on erittäin vaikea päästä ja niitä on melko vähän. Itse katsoin huoneita esimerkiksi osoitteesta webquarto.com, minkä lisäksi katselin paikallisten Facebook sivujen kautta (esim. Aluguel SP – Quartos, Repúblicas, Casas e Apartamentos em São Paulo). Löysinkin asuntoni paikallisen nuoren naisen luota, joka vuokrasi toista huonetta asunnostaan n. 400€/kk. Asuin Jardins-nimisellä asuinalueella n. 20-30 min bussimatkan päässä kampuksesta, halvemmalla olisi päässyt asumalla hieman lähempänä kampusta tai eri alueella. Kampus sijaitsee Butantãn alueella. Suosituimpia/trendikkäimpiä alueita São Paulossa ovat esimerkiksi Pinheiros ja Vila Madalena, joissa on paljon ihania ravintoloita ja paikkoja. Jotkut ystäväni myös vuokrasivat asunnon suoraan esimerkiksi Airbnb:n kautta, sopien majoittajan kanssa pidemmästä vuokrasopimuksesta ja hinnasta.

11 miljoonan asukkaan São Paulo on suuri, mutta yllättävän rauhallinen kaupunki. Kuten mikä tahansa miljoonakaupunki se voi myös olla vaarallinen – kannattaa siis olla tarkkaavainen ja varovainen, pelkäämiseen ei kuitenkaan ole syytä. Itselleni ei ole koskaan mitään Brasiliassa sattunut, mutta riski on aina olemassa. Esimerkiksi taskuvarkaudet ovat melko yleisiä. Maalaisjärjellä pärjää: älä käytä esim. kännykkää näkyvästi kadulla, matkusta iltaisin ja öisin mieluummin Uberilla, älä liiku pimeällä yksin. Yöelämässä laita arvotavarasi rahavyöhön tms. Turvattomuus ja väkivalta myös jakaantuvat Brasiliassa vahvasti alueittain, minkä vuoksi tietämys ympäröivistä alueista on tärkeää. Joillakin alueilla voi kulkea huoletta pimeän jälkeenkin, toisaalla voi olla vaarallista päiväsaikaankin. Usein tuntuu, että Brasilia on paljon mainettaan turvallisempi, ja median negatiivissävytteiset uutiset maalaavat kuvaa jokapäiväisestä väkivallasta. Tosiasiassa Brasilia on kuitenkin valtava maa, johon mahtuu runsaasti erilaisia todellisuuksia ja konteksteja.

Opiskelu ja opetus

USP on tosiaan yksi Brasilian arvostetuimpia yliopistoja, ja sen huomasi mielestäni akateemisestä hengestä kampuksella, sekä hienoista tiluksista. Opettajat ja professorit olivat huippuja, minkä lisäksi opiskelutoverini olivat erittäin motivoituneita ja mielipiteikkäitä. Luentojen ote olikin usein erittäin pohtivat, osallistava ja keskusteleva, mistä pidin kovasti. Suoritin opintoni portugaliksi, mikä oli erityisen kivaa siksi, että pääsin tutustumaan paikallisiin kurssikavereihin helposti. Englanninkielisiäkin kursseja on myös tarjolla, ja niihin osallistuu sekä brasilialaisia että vaihto-opiskelijoita.

Kursseja ei ole pakko valita vain omasta tiedekunnasta, vaan niitä voi valita myös laajemmin. Itse valitsin esimerkiksi humanistisesta tiedekunnasta loistavan kurssin, jolla käsiteltiin jalkapallon roolia politiikassa ja yhteiskunnassa.

Opiskelin USP:ssa kansainvälisiä suhteita, ja kurssit valittiin etukäteen mobility online-sivustolla, mutta päädyin kuitenkin ottamaan paikallisessa kurssivalinnassa joitakin eri kursseja brasilialaisten kurssikaverieni suositusten mukaan. Kurssit kestivät koko lukuvuoden, ja niistä sai 8 suomalaista opintopistettä. Opiskelu kursseilla oli mielestäni melko samanlaista kuin Suomessa – siihen kuului ryhmätöitä ja loppuesseitä, joitakin pienempiä palautustehtäviä. Meillä ei ollut yhtäkään tenttiä, vaan kurssien lopputyönä oli yleensä suuremman ryhmätyön palautus tai laajempi essee. Opiskelijoiden ja professoreiden välinen suhde oli mukavan läheinen ja välitön, ilman turhia hierarkioita.

USP:ssa ainakin kv-suhteiden opinnot jakautuivat niin, että kurssit sijoittuvat joko aamupäivälle tai illalle klo 18-19 eteenpäin. Yksi luento kestää n. 2-4 tuntia, eli pisimmillään koulusta saattaa päästä vasta klo 23 aikoihin, mikä itselleni oli aika myöhään. Kaikki kurssit oli kuitenkin saatavilla sekä aamuisin että iltaisin, joten voi valita oman mieltymyksen ja aikataulujen mukaan.

Pidin todella paljon USP:n opetuksesta ja hengestä, ja São Paulon kampus oli upea. Kampus oli kuin suuri, laajalle levittäytyvä puisto, johon eri tiedekunnat jakautuivat ympäriinsä. Tiedekunnilla oli paljon toimintaa, juhlia ja tempauksia, joita oli mielenkiintoista nähdä ja kokea. USP:ssa on kampuksella myös loistavat urheilumahdollisuudet: maauimala (!), juoksukentät, boulder-seiniä seinäkiipeilyyn, kaikki ilmaiseksi opiskelijakortilla. USP:ssa oli myös paikallinen opiskelijaruokala, bandeijão, joka oli mielestäni todella hyvä. Ruoka maksoi n. 50snt aterialta, ja saatavilla oli myös kasvisruokaa. Kampukselta löytyi siis kaikki tarvittava, eikä sieltä olisi tehnyt mieli lähteä pois laisinkaan. Eniten jäin kaipaamaan yliopiston urheilutarjontaa ja juurikin sitä maauimalaa, jossa oli ihana rauhassa uida matkaa aamuauringossa ennen luentojen alkua. Kävin myös forró -tanssitunneilla, joita järjestettiin kampuksella ulkoilmassa sekä aloittelijoille että kokeneemmille, mikä oli hieno kokemus. USP:lla oli myös oma elokuvateatteri, jossa en ennättänyt harmikseni ennen lähtöäni käydä.

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville

Oma vaihtoni ja sitä edeltävä matkani Bahían osavaltiosta Rion, Paranán ja Santa Catarinan kautta São Pauloon sujui mahtavasti. Mieleeni ei tule haastavia tilanteita, paitsi tietysti äkillisen pandemian puhkeaminen, jonka vuoksi jouduin lähteä kotiin etuajassa. Brasilialaiset ovat usein erittäin sosiaalisia ja avoimia, joten ihmisiin tutustuminen on melko helppoa, jos itse on avoimin mielin. Brasilia on valtava ja  upea maa asua ja matkustaa, johon on ihana syventyä ajan kanssa. Itselleni kokemus oli ikimuistoinen, ja tiedän palaavani Brasiliaan vielä tulevaisuudessa, toivottavasti pidemmäksi aikaa. Suosittelen Brasiliaa vaihtokohteeksi ihan kaikille!

Koottuja vinkkejä:
  • Brasiliassa taksit ovat nykyään käytännössä vain Ubereita, jotka ovat luotettavia ja kohtuuhintaisia.
  • Sää São Paulossa on lukuvuoden alkaessa helmikuussa todella kuuma, mutta huhti-toukokuussa alkaa jo hieman viilenemään, joten kannattaa ottaa kevyt takki mukaan.
  • USP tarjoaa vaihto-oppilaille paikalliset buddyt, joihin kannattaa tutustua. Omasta buddystani tuli hyvä kaverini, jonka kanssa pidämme edelleen yhteyttä.
  • Kannattaa panostaa portugalin kielen opiskeluun, sillä monet eivät puhu kovin hyvää englantia. Brasilialaiset ovat usein kärsivällisiä kieltä oppivien kanssa ja auttavat mielellään.
  • Kannattaa selvittää lähin tori ja käydä sieltä ostamassa tuoreita vihanneksia, herkullisia hedelmiä ja muuta! Toreja on ympäri kaupunkia sunnuntaisin, jotkut avoinna myös muina päivinä.
  • Karnevaalit, karnevaalit ja vielä kerran karnevaalit! Kannattaa valmistautua hyvin, pukeutua asuihin ja hullutella. Karnevaali on erilainen kokemus riippuen missä päin Brasiliaa sitä juhlii, joten kannattaa harkita matkustavansa esimerkiksi Rioon katsomaan tunnelmia. itse olin São Paulossa, mikä oli unohtumaton kokemus. Kaupungin kadut täyttyvät blocoista, eli karnevaaliblokeista, jotka etenevät voimakkaan rummutuksen, tanssin ja laulun säestäminä.
Posted on

Vaihtokertomus, Tbilisi State University, Georgia, syksy 2020

Valtiotieteellisen tiedekunnan opiskelija

Covid-19-pandemian aiheuttamista poikkeusoloista huolimatta vietin syyslukukauden 2020 vaihdossa Tbilisissä, Georgiassa. Vaihdon toteutuminen näin erikoislaatuisessa tilanteessa oli hyvin epävarmaa loppuun asti – jopa vielä matkalla Georgiaan. Tähän epävarmuuteen koitin sopeutua parhaani mukaan, lähinnä olemalla ajattelematta asiaa liikaa ja menemällä virran mukana. Rento asenteeni saavutti rajansa vain kerran, kun yllätys matkustusrajoituksissa sai vihdoin stressin purkautumaan välilaskukohteessani Amsterdamissa. Schipholin lentokentällä kokemani epätoivo ei kuitenkaan seurannut minua Tbilisiin asti, vaan tämä jälkikäteen vaatimaton vastoinkäyminen jäi vaihtokokemukseni suurimmaksi kriisiksi.

Vaikka koronarajoitukset ymmärrettävästi vaikuttivat oleskeluuni ja opiskeluuni Georgiassa, vaihto oli ikimuistoinen kokemus ja mahtava tilaisuus päästä kokeilemaa asumista ja opiskelua vieraassa maassa. Tbilisiä vaihtokohteena suosittelen lämpimästi. Vaihtoyliopistoni Tbilisi State University (TSU) oli vuonna 2020 tarjolla uutena vaihtokohteena, jonne pääsin lähtemään ensimmäisenä Helsingin yliopiston opiskelijana.

 Ennen lähtöä

Georgiaan lähtö on Suomen kansalaiselle periaatteessa helppoa, sillä alle vuoden oleskelulle ei tarvita viisumia. Suoria lentoja Georgiaan ei tosin Suomesta tällä hetkellä ole, vaikkakin niitä on suunnitteella. Rokotuksista kannattaa harkita perusrokotusten lisäksi A- ja B-hepatiittirokotteen ottoa. Huomioitavaa on myös vaihdon ajoituksessa. Lukukaudet ajoittuvat Georgissa hieman eri kuukausille, kuin Suomessa: syyslukukausi syys-/lokakuulta tammi-/helmikuulle ja kevätlukukausi helmi-/maaliskuulta aina heinäkuulle asti. Kannattaa siis suunnitella etukäteen, miten toimit, jos palaat Suomeen esimerkiksi puolessa välissä oman yliopistosi kolmatta periodia.

Matkustusjärjestelyjen helppoudesta huolimatta maailmanlaajuinen poikkeustila laittoi omassa tapauksessani hieman kapuloita rattaisiin. Sain vaihtoyliopistoltani hyväksymiskirjeen sähköpostitse heinäkuun alussa, mutta näissä olosuhteissa yliopisto ei vielä suositellut lentolippujen ostamista tai muiden suurempien maksujen maksamista. Olin alun perin suunnitellut lähteväni Georgiaan jo elokuun puolella, mutta jouduin odottamaan matkustusrajoitusten avautumista aivan viime tinkaan saakka. Kommunikointi sekä Helsingin yliopiston liikkuvuuspalveluiden että TSU:n vaihtokoordinaattorin kanssa sujui tänä aikana (ja myöhemmin) hyvin, ja sain tukea epätavalliseen tilanteeseen. Georgialla ei ole Suomessa varsinaista suurlähetystöä, mutta olin yhteyksissä myös Georgian lähetystöneuvokseen, jolta sain paljon apua.

Syyskuun alussa vaihtoyliopisto lopulta ilmoitti maahanpääsyn olevan mahdollista, ja pääsin matkaan reilu viikkoa myöhemmin 14.9. Valitettavasti yliopiston tiedot maahanpääsyrajoituksista olivat kuitenkin vajanaiset: lentoyhtiöni Georgian Airways vaati myös opiskelutarkoituksessa maahan tulevilta suomalaisilta kulttuuri- ja opetusministeriön kirjallista lupaa, mistä emme tienneet etukäteen. En siten päässyt ensimmäiselle jatkolennolleni Tbilisiin, ja jouduin odottamaan välilaskukohteessani Amsterdamissa viisi päivää uutta lentoa, jonka TSU tarjoutui huomaavaisesti kustantamaan. Etenkin tässä yllättävässä tilanteessa olisin saattanut jäädä neuvottomaksi ilman Georgian lähetystöneuvoksen ystävällistä apua. Mikäli vaihtoon on lähdössä edelleen jatkuvissa poikkeusolosuhteissa, tällaisen luvan tarvetta kannattaa mahdollisesti tiedustella muiltakin tahoilta, kuin omalta yliopistolta. 

Alkubyrokratia vaihtokohteessa

Omalle kohdalleni osui Georgiaan saavuttaessa kahdeksan päivän hotellikaranteeni, jonne siirryttiin suoraan lentokentältä yhteiskuljetuksella. Myös tämän karanteenin vaihtoyliopisto päätyi ystävällisesti kompensoimaan sinne joutuneille opiskelijoille – muussa tapauksessa viikko olisi ollut omakustanteinen. Saapuessa Tbilisiin ei pitänyt ilmoittautua kaupungin asukkaaksi tai tehdä muitakaan ilmoituksia. Rahaa kannattaa tietysti nostaa mahdollisimman pian, vaikka Visa Electronillakin pystyy yleensä maksamaan kaupoissa ja ravintoloissa. Georgian larien vaihtokurssi on hieman muuttunut vaihtosyksystäni, mutta karkeasti euro on noin neljä laria. Puhelinliittymän hankkiminen kävi helposti, ja paikallisten operaattoreiden (esim. Magti) toimipisteitä on kaupungissa kaikkialla. Ostamani liittymä maksoi muistaakseni 12 laria eli noin kolme euroa kuussa. Myös julkista liikennettä varten kannattaa hankkia matkakortti, vaikka Tbilisissä toimivat myös Bolt ja muut hyvin edulliset taksipalvelut. Kaupungissa Bolt-kyytien hinnat saattoivat olla lyhyelle matkalle vain pari laria, pidemmät matkat 10–15 (ilman tippiä). Matka julkisella liikenteellä kustansi 50 tetriä eli alle 15 senttiä.

 Asuminen

Tbilisi on vaihto-opiskelijalle monella tapaa erinomainen valinta. Georgia on suhteellisen pienestä koostaan huolimatta täpö täynnä upeita kohteita, joista monet ovat vain muutamien tuntien ajomatkan päässä pääkaupungista. Kukkuloiden ympäröimässä Tbilisissä on kauniita vanhoja alueita, paljon tekemistä ja hyvää ruokaa. Hintataso on Suomeen verrattuna hyvin alhainen, mitä paikalliset eivät tosin välttämättä pidä kohteliaana päivitellä kovaan ääneen. Julkinen liikenne toimii kohtuullisesti ja etäisyydet ovat kuitenkin tarpeeksi lyhyitä, ettet todennäköisesti asu kovin kaukana muista vaihto-opiskelijoista. TSU tarjoaa vaihtareille myös omaa asuntolaansa huokeaan hintaan (noin 40€/kk), mutta sen syrjäisesti sijainnista johtuen päädyin vuokraamaan asunnon itsenäisesti. Asunnon etsinnässä tarjoutuivat ystävällisesti auttamaan poikaystäväni georgialaiset sukulaiset, joten en osaa kertoa enempää asunnonvälityssivustojen toiminnasta. Vuokrataso vaihto-opiskelijoiden keskuudessa oli yleensä 200–300 euron luokkaa, mutta halvempia ja kalliimpiakin asuntoja löytyy. Maksuautomaattien käyttö erilaisten laskujen maksamiseen on yleistä.

En kokenut sopeutumista uuteen ympäristöön kovin vaikeaksi. Paremmasta georgian tai venäjän kielen taidosta olisi ollut monesti hyötyä, sillä englantia osaavat lähinnä nuoret. Myös georgian kirjaimiston opettelu oli välillä avuksi, mutta tämäkään ei ole välttämätöntä. Etenkin omalle kohdalleni osuneissa olosuhteissa oli tärkeää olla omatoiminen muihin opiskelijoihin tutustumisen suhteen, sillä yliopisto joutui perumaan lähes kokonaan normaalit orientaatiotapahtumat. En osaa myöskään kertoa mitään TSU:n muusta opiskelijatoiminnasta, joka olisi normaaliolosuhteissa ollut varmaankin aktiivisempaa. Muuten olin onnekas siinä, etteivät koronarajoitukset olleet ensimmäisten vaihtokuukausieni aikana kovin tiukkoja. En kokenut juuri koskaan Georgiassa oloani turvattomaksi, mutta perusvarovaisuutta kannattaa noudattaa. Esimerkiksi jalankulkijana kannattaa pysyä varuillaan myös vihreillä valoilla tietä ylittäessä. Lisäksi rahaa vaihtaessa kannattaa pitää tarkasti huolta omistaan, vaikka asioisi maan suurimman pankin toimistossa. En myöskään sairastellut vaihtoni aikana, joten paikalliset terveyspalvelut jäivät kokematta.

Suomesta poiketen ruokaostosreissuni sisälsivät tyypillisesti pysähdyksiä monessa eri paikassa. Paras valikoima tuoreita hedelmiä ja vihanneksia löytyy yleensä vihannesmyyjiltä, joiden kojuja on kaupungissa tiheään. Muut perustavarat ostin Carrefourista tai paikallisilta ketjuilta, mutta näiden leipävalikoima on jostain syystä heikko. Täten oli välillä suunnattava vielä erikseen leipäostoksille, johon liittyen suosittelen paikallisten suosimia, shoti-leipää yleensä yhden larin hintaan myyviä pieniä leipomoita. Suuremmissa kaupoissa on ihan hyvä valikoima kansainvälisiäkin tuotteita (myös Valion), mutta jotkut suomalaisesti lähikaupasta löytyvät perusjutut, esimerkiksi tofu, olivat aika kiven alla. Sen sijaan paikallisen satokauden herkkuja – ja muuta tavaraa – kannattaa suunnata ihailemaan lähikojujen lisäksi basaareille, kuten päärautatieaseman läheisyydestä levittäytyvä Dezerter Bazaar, jota on kokonaisuudessaan varmaan lähes mahdoton kahlata läpi yhdelle visiitillä. Kaikkialla myytävä paikallinen välipala churchkhela päätyy sekin hyvin helposti osaksi arkeasi.

 Opiskelu ja opetus

Koronan aiheuttama poikkeustilanne vaikeuttaa kurssitarjonnan ja opetuksen tason reilua arviointia vaihtoyliopistossani. Ennen vaihtoa olin varautunut siihen, että yliopiston todellinen kurssitarjonta tuskin vastaisi täydellisesti niitä TSU:n sivuilta löytyneitä listauksia, joihin olin perustanut learning agreementini. Yliopiston yrittäessä sopeutua muuttuvaan tilanteeseen ja vaihto-opiskelijoiden tavallista pienempään määrään suuri osa vielä syyskuun lopussa valitsemistani kursseista päädyttiin perumaan. Onneksi sain kuitenkin valittua riittävän määrän kiinnostavia kursseja, joista sain koottua tutkintooni yhtenäisen valinnaisten opintojen kokonaisuuden. Yliopistolla oltiin ilmoittautumisen aikarajojen suhteen varsin rentoja, ja vaihto-opiskelijoiden toiveet pyrittiin täyttämään mahdollisuuksien mukaan. Tämä rentous päti tosin myös toiseen suuntaan, ja osalta opettajia olisin toivonut parempaa kykyä pitäytyä sovituissa opetusajoissa ja kurssiaikataulussa, joihin saattoi tulla äkkinäisiäkin muutoksia. Suomalaiseen opetukseen tottuneelle tämä voi tulla yllätyksenä, mutta hyvänä puolena poissaolojen suhteen ei oltu kovin tiukkoja.

Kurssini olivat kaikki 5 ECTS:n arvoisia, ja samat kurssit jatkuivat koko lukukauden. Tärkeimmät kurssisuoritukset olivat midterm-tentit, lopputentit ja esseet, vaikka myös tuntiaktiivisuutta otetiin arvostelussa huomioon. Pidin kurssien arvostelua varsin kevyenä, mutta poikkeukselliset olosuhteet saattoivat vaikuttaa tähänkin. Taloustieteen opiskelijoille työtä vaikutti riittävän huomattavasti enemmän, kuin muille yhteiskuntatieteiden aloille. Koronatilanteen takia kaikki opetus tapahtui lisäksi etänä Zoomissa muutamaa poikkeustapaamista lukuun ottamatta. Olin siis hieman turhaan valinnut asunnon aivan yliopiston vierestä. Tämä ei kuitenkaan sinänsä ollut ongelma, sillä TSU:n pääkampus sijaitsee kauniilla alueella lähellä keskustaa, ja kampuksen ravintola tarjosi viihtyisällä terassilla lounasta jopa paikalliseen tasoon nähden edullisesti. Lisäksi etäopetus mahdollisti aikaiset lähdöt viikonloppureissuille.

Eräs paikan päällä ilmennyt erikoisuus oli luentojen kellonaika. Georgiassa maisteritason opiskelijat käyvät usein opintojensa ohella töissä, mistä johtuen kaikki luentoni georgian kielikurssia lukuun ottamatta alkoivat aikaisintaan neljältä iltapäivällä, myöhimmillään yhdeksän aikoihin illalla. Lisäksi luennot keskittyivät tiistaille, keskiviikolle ja torstaille, ja useimmille vaihtareille ainakin perjantai jäi vapaapäiväksi. Georgiassa joulua juhlitaan juliaanisen kalenterin mukaisesti 7.1. Uuttavuotta sitä vastoin vietetään sekä virallisesti gregoriaanisen kalenterin mukaisesti 1.1. että epävirallisemmin 14.1. Siten yliopistojen talviloma alkaa yleensä vasta suomalaisen joulun jälkeen. Ainakaan omilla kursseillani opettajat eivät tosin panneet pahakseen, mikäli vaihto-opiskelijat eivät osallistuneet luennoille jouluaattona. Loman jälkeen pidettiin vielä viikko tai pari normaalia opetusta, minkä jälkeen oli lopputenttien aika.

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville

Vaihdon aikana tulee varmasti tutustuttua paikalliseen ruokakulttuuriin, mukaan lukien georgialaiseen supraan eli juhlaillalliseen. Myös viinien ystävän kannattaa valita vaihtokohteeksi Georgia, sillä maa kuuluu maailman vanhimpiin viininviljelyalueisiin. Jos paikallinen ruoka alkaa jossain vaiheessa herkullisuudestaan huolimatta kyllästyttämään, vaihtoehtojen puutetta ei tarvitse Tbilisissä pelätä, sillä muutkin ruokakulttuurit ovat kaupungissa edustettuina. Tbilisi itsessään on aika kosmopoliittinen ja vapaamielinen kaupunki, mutta etenkin maaseudulla voi varautua konservatiivisempaan kulttuuriin. Georgia on lisäksi kuuluisa vieraanvaraisuudestaan, ja monet vaihtoni unohtumattomimmista kokemuksista liittyvät juuri tähän piirteeseen. Välillä tuntui hieman epämukavaltakin saada apua tai ottaa vastaan ruokaa tuntemattomilta ihmisiltä, jos meillä vierailla ei ollut tarjota mitään vastalahjaa. Oli vain muistutettava itselleni, että vieraanvaraisuus on maan kulttuurissa suuresti arvostettu piirre, jossa ei ole kyse rahallisesta vaihtokaupasta.

Jos lähdet vaihtoon syksyllä, kannattaa mahdollisuuksien mukaan toteuttaa haluamiasi reissuja jo syys- ja lokakuussa, kun säät ovat lämpimät. Esimerkiksi viininviljelystä tunnettuun Kakhetin maakuntaan kannattaa suunnata sadonkorjuun aikaan syys- ja lokakuun vaihteessa. Matkustaminen onnistuu helpoiten ja halvinten minibusseilla (marshrutka), joiden aikatauluja ja hinnastoja voi kysellä suoraan kuskeilta bussiasemilla. Liikkuminen näillä busseilla on toki vuoristoisilla seuduilla ajoittain vähän hurjaa. Muutaman kerran vuokrasimme myös auton vaihtariporukalla, mikä ei tuottanut mitään ongelmia, kunhan porukasta löytyy riittävän vanhoja kuskeja.