Vaihtokertomus, Universidade Nova de Lisboa, Portugali, syksy 2021

Valtiotieteellisen tiedekunnan opiskelija 

Ennen lähtöä

Vietin syyslukukauden 2021 vaihdossa Lissabonissa, Nova School of Social Sciences & Humanities- yliopistossa. Opiskelen pääaineenani yhteiskuntapolitiikkaa, mutta vaihtoyliopistooni kirjauduin sosiologian laitoksen kautta. Ennen vaihdon alkamista sain tiedon hyväksymisestäni, sekä kattavan ohjekirjan koskien yliopistoa, sähköisiä järjestelmiä sekä vaihto-opiskelua Lissabonissa. Learning Agreement tuli palauttaa yliopiston oman järjestelmän kautta ennen vaihdon alkamista, johon saimme myös yksityiskohtaiset ohjeet etukäteen. Novan vaihtokoordinaattori kirjasi kurssi-ilmoittautumisemme järjestelmään heti orientaatiotilaisuudessa, ja muutoksia kursseihin pystyi vielä tämän jälkeen tekemään sähköpostin välityksellä. Myös ensimmäiseen orientaatiopäivään tuli ilmoittautua etukäteen sähköisen järjestelmän kautta.

Alkubyrokratia vaihtokohteessa

Orientaatiopäivä antoi kuvaavan ensikosketuksen portugalilaiseen kulttuurin; tilaisuus alkoi myöhässä, ja kesti alle puolet ilmoitetusta ajasta, sillä opiskelijat haluttiin päästää nauttimaan kauniista säästä. Kaupungin asukkaaksi ei tarvinnut ainakaan neljän kuukauden vaihtoajalle ilmoittautua.

Yhteydenpito vaihtoyliopiston kanssa oli melko mutkatonta, kysymyksiin sai nopeasti vastauksen vaihtokoordinaattorilta ja tärkeistä ilmoittautumisista ja päivämääristä tiedotettiin etukäteen. Kurssitiedot syksyn kursseista julkaistiin kuitenkin myöhään, ja ensimmäinen Learning Agreement- tulikin tehdä vanhoilla kurssitiedoilla. Muutama viikko ennen lähtöäni sain tiedon englanniksi järjestettävistä kanditason kursseista, mutta maisteritason kurssit julkaistiin vasta jo maassa ollessani, pari viikkoa ennen opintojen alkamista. Lisäksi sain tietää vasta maahan päästyäni, että olin velvoitettu suorittamaan vähintään yhden sosiologian kurssin vaihtoni aikana. Sosiologian kursseja ei ollut tarjolla englanniksi, mutta sain sovittua erillisjärjestelyistä, ja suorittaa yhden kurssin englanniksi tenttimällä. Jouduin siis tekemään Learning Agreementin useampaan kertaan, ja kurssisuunnittelu aiheutti alkuun hienoista stressiä ja vilkasta sähköpostien vaihtoa yliopiston henkilökunnan kanssa. Lopulta sain kuitenkin kurssivalinnat tehtyä, ja opiskelut lähtivät käyntiin heti alkuun yhtä vaikeuksien kautta voittoon kokemusta rikkaampana. Käsittääkseni yliopiston yleisenä käytäntönä on, että vähintään yksi kurssi on suoritettava vastaanottavan laitoksen (omassa tapauksessani siis sosiologian) kurssivalikoimasta, ja näistä ei välttämättä aina löydy englanninkielisiä vaihtoehtoja. Tähän kannattaa siis varautua, mutta kuten omassakin tapauksessani, pienen säädön jälkeen asiat saa varmasti sovittua ja yliopiston henkilökunta auttaa parhaansa mukaan.

Opiskelu ja opetus

Opiskelin vaihdossa lähinnä historiaa, sillä vaihtovuonnani historian kursseja oli tarjolla monipuolisesti englanniksi myös maisteritasolla. Opetustyyli riippuu varmasti paljon professorista ja opiskeltavasta aineesta, mutta Suomeen verrattuna luennot olivat luonteeltaan keskustelevampia ja opiskelijoita osallistavampia; usein luentoja varten luettiin etukäteen yksi artikkeli, josta myöhemmin keskusteltiin. Toisaalta luentojen rakenne ei ollut yhtä systemaattinen kuin Suomessa, professorit eksyivät usein aiheesta pitkää puheenvuoroa pitäessään, ja esimerkiksi diaesityksistä ei ollut tietoakaan. Tämä teki opetuksen kuuntelemisesta toisaalta paikoin raskasta, mutta parhaimmillaan hyvin viihdyttävää. Kurssinumero muodostui lähinnä loppuesseiden kirjoittamisesta, ja aiheen sai valita yllättävän vapaasti. Lisäksi valmiista esseestä käytiin usein myös kahdenkeskeinen palautekeskustelu professorin kanssa kurssin lopuksi. Aktiivinen osallistuminen keskusteluun oli lähes aina mainittu kurssinumeroon vaikuttavana tekijänä, mutta professorit tuntuivat huomioivan tämän vaihtelevasti. Maisteritasolla kurssin luennot järjestettiin useimmiten kerran viikossa kolme tuntia kerrallaan, kanditasolla opetus oli jaettu kahteen puolentoista tunnin sessioon viikossa. Portugalin opiskelutyylissä yllätti erityisesti se, miten myöhään osa kursseista järjestettiin: erityisesti moni maisterikursseista saattoi jatkua kymmeneen asti illalla. Omat kurssini ajoittuivat kuitenkin mukavasti kahden ja viiden välille.

Asuminen

Asunnon etsimiseen kannattaa hyödyntää Facebookista löytyviä asuntoryhmiä, joista suurin osa vaihtareista löysi asunnon, tai luotettavia vuokranvälityssivustoja. Valitettavasti asuntomarkkinoilla on liikkeellä myös huijareita, joista ei takuuvuokran maksamisen jälkeen kuulu mitään: varovaisuutta tulee siis asuntoa etsiessä harjoittaa. Lisäksi kannattaa olla suhteellisen aikaisin liikkeellä, erityisesti jos haluaa asunnon keskeiseltä sijainnilta. Asuntoja on kaupungissa kuitenkin tarjolla paljon, ja erityisesti kimppakämppäasunnon löytää suhteellisen edullisesti. Kämppisasuminen on myös mahtava tilaisuus tutustua uusiin ihmisiin! Talvella tulee varautua siihen, että asunnot ovat hyvin kylmiä ja lämmitys olematonta (myös yliopiston tiloissa), eli villasukat kannattaa pakata mukaan.

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville

Kaupunkina Lissabon on uskomattoman eläväinen, värikäs ja monipuolinen. Pitkään jatkuvat illalliset ystävien ja perheen kanssa, viini lounaalla kesken työpäivän ja kahvittelu toista tuntia paikallisen pastelarian terassilla kuvastavat sitä rentoa ja nautiskelevaa elämänasennetta, johon kaupungissa pääsee käsiksi. Alkuun systemaattisuuden puute ja hidas tyyli kaiken hoitamiseen saattavat ärsyttää; kun bussi yliopistolle on tuttuun tapaansa reilusti myöhässä, kahvilan työntekijät vitsailevat keskenään ennen tilauksen vastaanottamista tai kaupan kassa jää rupattelemaan edelliselle asiakkaalle kymmeneksi minuutiksi, kärsivällisyys voi olla koetuksella. Hitaampaan tapaan hoitaa asioita kuitenkin tottuu, ja rento elämäntyyli vie mennessään. Paikalliset ovat myös hyvin avuliaita ja ystävällisiä, ja englannin kielen taso on hyvä. Koska ravintoloiden hintataso on Suomea alhaisempi, ulkona pääsee opiskelijanakin syömään (ja juomaan) useammin, ja kaupungista löytyykin lukemattomia erinomaisia ravintoloita ja kuppiloita. Edullisen hintatason ansiosta myös Portugalin muihin kaupunkeihin, kuten Sintraan tai Portoon matkustaminen onnistuu vaihdon aikana mukavasti. Turvallisuus on hyvällä tasolla, vaikka taskuvarkaat saattavat olla välillä ongelma ja tähän kannattaa tietysti kiinnittää huomiota; toisaalta paikalliset esimerkiksi myös auttavat turisteja huomauttamalla metrossa liian auki olevasta laukusta.

Lissabon on täydellinen yhdistelmä urbaania kaupunkielämää ja upeita rantoja, ja kaupunkia värittävät lukuisat ulkoilmateatterit, open jam- illat ja second hand-pihakirppikset. Myös Erasmus- toiminta erilaisine bileineen ja aktiviteetteineen on suosittua ja vilkasta, mutta itse halusin vaihtokokemukseltani jotain erilaista. Kaupunki on kansainvälistynyt kymmenen vuoden sisällä huomattavasti, ja turismin vaikutus näkyy kaupungissa ja sen kehityksessä; silti Lissabonin omaleimainen rosoisuus näkyy kaupunkikuvassa edelleen ja saa ihastumaan kaupunkiin yhä uudestaan ja uudestaan.

Vaihtokertomus, Higher School of Economics (HSE), sl 2021

valtiotieteellisen tiedekunnan opiskelija

Tämä on vaihtokertomus Moskovasta Higher School of Economics (HSE) -yliopistosta syyslukukaudelta 2021. Tällä hetkellä, kuukauden vaihtuessa marraskuuhun, olen ehtinyt olemaan noin puolet syyslukukaudesta Moskovassa. (Tämä vaihtokertomus on Helsingin yliopiston pyynnöstä kirjoitettu vaihdon aikana, jotta myös korona-ajan vaihdoista on vaihtokertomuksia), Pandemiatilanne on kiristynyt ja viimeisetkin kurssit siirtyneet etämoodiin kaupungin sulkeutuessa osin lockdowniin ja tautitilastojen ollessa karua luettavaa. Hätä ei kuitenkaan näy miljoonakaupungin katukuvassa juurikaan kuin väljempinä metrovaunuina. Kaupunki jatkaa elävänä ihmisten suunnatessa kuvankauniisiin puistoihin viettämään vapaapäiviään.

Ennen lähtöä

Alun perin minun piti lähteä Moskovaan jo keväällä 2021. Työtilanteestani ja maailman pandemiatilanteesta johtuen päätin kuitenkin perua paikkani ja hakea uudestaan syksyksi 2021. Täytin lokakuussa 2020 vaihtohakemuksen ja marraskuun lopulla sain hyväksynnän hakijaksi Helsingin yliopiston puolesta. Saman vuoden puolella taisi tulla ohjeita seuraavaan hakuvaiheeseen. Huhtikuun loppuun mennessä piti lähettää kuvat passista ja muita papereita allekirjoituksineen HSE:hen. Lähes saman tien, huhtikuun lopussa, sain rekisteröintiohjeet Moskovan Higher School of Economics -yliopistosta (HSE), joten ymmärsin tämän lopulliseksi hyväksynnäksi. HSE järjesti kesän aikana muutaman kerran predeparture-webinaareja, jotka nauhoitettiin.  Näillä webinaareilla käsiteltiin ohjeita viisumin hakemiseen, käytiin läpi muuttuvaa koronatilannetta, mitä kaikkea täytyy ottaa mukaan Venäjälle sekä ihan käytännön asioita kaupungissa liikkuessa. Nämä webinaarit oli tosi hyödyllisiä ja tarjosivat kattavan paketin informaatiota. Välillä tuntui tulevan ähky kaikesta rekisteröintiin ja maahantulokorttiin liittyvästä pelottelusta, mutta asiaa helpotti, ettei kaikkea tarvitse kerralla hoitaa, vaan riittää kun etenee askel kerrallaan näiden suhteen.

Ennen lähtöä kävin YTHS:n lähetteellä keuhkokuvissa sekä HIV-testeissä. Hepatiittirokotteet minulta löytyivät jo ennestään. Kokemukseni mukaan oli hyvin epäselvää, kuka hoitaa mitäkin. Siispä eri testien ottaminen vaati paljon soitteluita eri paikkoihin. Lopulta menin terveydenhoitajan vastaanotolle, joka kirjoitti puumerkkinsä HSE yliopiston antamaan terveysselvityslomakkeeseen. HIV-testitulos vaaditaan viisumin hakemiseen, mutta kuulin, ettei monikaan vaihtari ollut otattanut keuhkokuvia, vaan pelkkä terveydenhuollon toimijan allekirjoitus riitti. En kuitenkaan uskaltanut ottaa riskiä siinä, mitä oikeasti vaaditaan ja mitä vain ollaan vilkaisevinaan. Leimaa en myöskään paperiin saanut, sillä YTHS oli jo siirtynyt leimoista uuteen aikakauteen (HY:n kansainvälisen koulutusyhteistyön palveluiden lisäys: YTHS täyttää terveysselvityksen vain, jos vaihto on pakollinen, eikä yleensä ota keuhkokuvia pakollisissa vaihdoissa).

Jouduin selvittelemään myös, miten saisin toisen koronarokotteen ennen lähtöä, sillä kotikaupunkini ei suostunut sitä matkustukseen vedoten antamaan. Jouduin sitten laittamaan kirjat vanhempieni luo, ja tuttu terveydenhoitaja varasi minulle pikimmiten ajan, sillä hänestä oli aivan kahjo ajatus lähteä reissuun Moskovaan ilman täyttä rokotesuojaa. Tästä olin hyvin tyytyväinen. Rokotetodistuksia kysyttiin muistaakseni maahan saapuessa ja asuntolassakin, mutta en ole varma, olivatko ne pakollisia.

Lisäksi Venäjä päivitti listaa, mistä maasta Venäjälle sai saapua. Suomi oli listalla jo kesällä, joten en monen muun maalaisten tavoin stressannut maahanpääsyäni. Viisumin hain erään matkatoimiston kautta, koska en oikein tajunnut, mitä kautta sitä kuului hakea. Lähetin hakemuksen, valokuvan, passin, HIV- ja matkavakuutustodistuksen kirjattuna kirjeenä ja ilmoitin matkatoimistolle, jos he pääsisivät noutamaan kirjeeni postista. He ohjasivat sen eteenpäin suurlähetystöön ja pitivät minut ajan tasalla. Myöhemmin Moskovassa sain kuitenkin International Officen kautta tietää viisumini olevan (suurlähetystön virheestä) väärä. Tätä short-term education -viisumia ei ollut mahdollista pidentää. International Office hoiti kuitenkin tilanteen sujuvasti ja sain uuden viisumin ennen viisuminpidentämisaikaa.

Korona-aikana sai saapua maahan ainoastaan suorilla lennoilla. Ennen lentoa piti käydä PCR-testeissä maksimissaan 72 tuntia ennen lentoa ja hankkia matkustustodistus. Lennon jälkeen piti vielä Moskovan päässä käydä kentällä maksullisessa express-testissä tai vaihtoehtoisesti hinautua asuntolaan kaupan kautta ja ottaa siellä yliopiston ilmaiseksi tarjoama testi. Tätä varten piti kuitenkin varautua kolmen päivän karanteeniin. Itse maksoin noin 30 euron hinnan ja odottelin tunnin tulosten saapumista kentällä. Kuulin, että suurin osa oli saanut lähteä kohti asuntolaa testin ottamisen jälkeen ja saaneet tulokset myöhemmin puhelimeen.

Asuntolaan hakeminen tapahtui siis yliopiston hakusivuilla klikkaamalla ruutua, jos haluaa asua yliopiston asuntolassa. He lisäsivät henkilökohtaiseen profiiliin tiedon asuntolasta ja huonenumerosta muutamaa päivää ennen saapumista. Olin lisäksi hakenut yliopiston tarjoamaa paikallista buddya auttamaan kielitaidotonta käytännön asioiden hoitamisessa. Oma buddyni ei päässyt minua vastaan, mutta eräs toinen buddy oli ilmoittautunut vapaaehtoiseksi auttamaan minua kirjautumaan asuntolaan. Pienimuotoisen sekoilun jälkeen hän oli minua vastassa metroasemalla, josta jatkoimme dorm 5 -asuntolaan, jossa iso osa vaihto-opiskelijoista majoittui. Asuntolassa henkilökunta täytätti joitain papereita, joiden allekirjoittaminen jatkui myöhemmin pitkin viikkoa. Sain lisäksi kulkulätkän, jolla päästä sisään kaikkiin yliopiston rakennuksiin.

Mitä papereita ja todistuksia kannatti tai piti ottaa mukaan?

Mukaan kannattaa ottaa passin ja viisumin lisäksi paperikopiot niistä. Lisäksi mukanani oli HIV-neg- ja tuberkuloosi-neg -todistukset ja allekirjoitettu asuntolan terveystietolomake. Mukanani kulki myös todistukset matkavakuutuksesta, negatiivisesta koronatestistä sekä rokotustodistus, jonka yliopisto oli aiemmin pyytänyt lataamaan omaan profiiliin. Suomesta tulostin lisäksi mukaan HSE:n lähettämät yliopiston todistukset opiskeluoikeudesta. Maahan saapuessa saa maahantulotarkastuksessa maahantulokortin (pienen lapun passin väliin) sekä rekisteröidyttyä kaupunkiin rekisterilomakkeen. Papereista tulee ottaa uusia kopioita viisumia pidentäessä, joten ei välttämättä ole huono idea ottaa muutama A4-paperia mukaan, sillä asuntolassa on tulostin. Toki kaupasta saa tai voi halutessaan käydä yliopistolla tulostamassa. Lisäksi minulla oli mukana nippu Suomessa otattamiani passikuvia eri hakemuksiin. Otin kaikista lippulappusista myös valokuvat puhelimeen. Ulkomaalaisia kehotetaan pitämään aina ulkona liikkuessa mukana passia, maahantulokorttia ja rekisteröintitodistusta.

Alkubyrokratia vaihtokohteessa

Saapumista seuraavana päivänä hoidettiin kaupunkiin rekisteröityminen sekä joitain soluasumiseen liittyviä sääntökuvioita. Soluasunnossa on töissä ihmisiä, joiden vastuualueena on mm. passi- ja rekisteröintiasiat sekä solun yleiseen järjestykseen liittyvät askareet. Lisäksi meillä on oma vartijafirma päivystämässä eteishallissa ja turvakameroin. Mielestäni viralliset asiat hoituivat aluksi varsin helposti, kun minulle vaan kerrottiin, missä minun tulee olla ja mihin aikaan.

Meille painotettiin jo prewebinaareissa, että reissatessa ympäri Venäjää, on huolehdittava, että rekisteröi palatessa itsensä takaisin Moskovaan. Hotellit rekisteröivät automaattisesti vieraan kyseiseen kaupunkiin, joten tämä takaisinrekisteröityminen tulee muistaa palatessa. Airbnb:n tyyliset asunnot taas eivät rekisteröi vieraita, mutta rekisteröityminen tulisi hoitaa asianmukaisesti kaupunkiin, jos aikoo vierailla vähintään viikon tai jos lähtee Venäjän rajojen ulkopuolelle.

Syksyllä 2021 todella paljon opiskelijoita osallistui opetukseen omista kotimaistaan käsin, joten läsnäoloa opiskeluun liittyvissä byrokratia-asioissa ei vaadittu. Kesällä olin jo saanut rekisteröitymistiedot yliopiston sähköpostiin ja LMS-järjestelmään sekä tehnyt alustavat kurssivalinnat. Lisäksi hankin online-kirjastokortin myöhemmin. Meille annettiin myös tietoja, kuinka olla yhteydessä course manageriin tai henkilökohtaiseen study manageriin. Kurssivalintojen suhteen sai mielestäni olla joustava. Otin itse suuren määrän kursseja alkuunsa ja tiputtelin siitä jaksamiseni ja kurssien toteutustavan mukaan pois. Kurssilta poislähtemiseksi oli lähetettävä course drop -form netissä. Lisäksi uusillekin kursseille oli mahdollista hakea myöhemminkin, jos kurssilla oli tilaa.

Venäjälle lähtiessä on oltava voimassa kattava matkavakuutus, mikä maksoi useita satasia. Olin vähän hämmentynyt ristiriitaisesta tiedosta, pitääkö voimassa olla myös venäläinen vakuutus, joka olisi ilmeisesti astunut voimaan vasta maahan saavuttuani. Ostin lisäksi venäläisen, yliopiston suositteleman, n. 170€ vakuutuksen, mutta sen ostaminen osoittautuikin turhaksi. Hyvällä vakuutuksella ei siis liene syytä huoleen sen enempää.

Kuluneen syksyn aikana yksi kerros on ollut jo kaksi kertaa karanteenissa. Tällöin ihmiset ovat joko joutuneet jäämään kahdeksi viikoksi dormitoryyn ja saaneet ainoastaan ulkoilla suljetulla sisäpihalla. Vaihtoehtoisesti he ovat saaneet hakea tavaransa ja lähteä omakustanteisesti muualle asumaan kahdeksi viikoksi. Tämä koko kerrosta koskeva karanteenimääräys aiheutti ihmettelyä. Moni päätyi yhteisestä hiljaisesti sopimuksesta järjestelyihin, että ainoastaan oireiset ja altistuneet lähtevät vähin äänin muualle karanteeniin. Korona-aikana kaupungissa on järjestetty runsaasti testauspisteitä, joihin saa vain ilmestyä.

Viimeistään 45 päivää ennen kertaviisumin päättymistä täytyy hakea viisumin pidennystä yliopiston viisumikeskuksesta. Mukana tulee olla tarvittavat paperit, valokuva sekä kipaista maksamassa pankkiin viisumimaksu keskuksen antama lasku kourassa. Venäjän sulkiessa lockdownin takia virastojaan, jännitimme monet, tulemmeko saamaan viisumipidennyksen ajoissa vai täytyykö meidän poistua maasta. Saimme kuitenkin sähköpostin, jossa vakuuteltiin asian olevan työn alla, eikä kenenkään tarvitse virastojen sulun takia pakata kimpsujaan ja kampsujaan. Monikertaviisumin hakemiseen menee ainakin viisi viikkoa ja meidän tapauksessamme huomattavasti enemmänkin. Tänä aikana meidän ei kuitenkaan tarvinnut luopua passista, vaan viisumi hommataan siihen, kun hakemuksen käsittely on valmis.

Asuminen

Kehtasin pyytää muutamaa päivää ennen lähtöäni, josko minun olisi mahdollista asua yhden hengen huoneessa. Ilokseni sain huomata toiveeni toteutuneen, kun kannoin laukkujani siistiin huoneeseen, jossa tulisin asumaan seuraavat neljä kuukautta.


Kuvateksti: Asuntolan käytävää

Suurin osa soluasunnon huoneista on kahden hengen huoneita. Naiset jakavat vessan ja jääkaapin muutaman huonekunnan kesken ja vastaavat niiden siisteydestä. Miehet sen sijaan jakavat vessat ja suihkut kerroksen muiden miesten kanssa. Keittiö, ruokailutila ja hengailutila on kerroksen yhteistä. Asunnosta löytyy myös opiskelutiloja sekä kuntosali. Moskovassa asunnot toimivat jonkinlaisella ei-säädettävällä keskuslämmityksellä ja lämpiävät hetkessä turkasen kuumaksi. Itse olen tähän asti joutunut pitämään lähes vuorokauden ympäri huoneeni ikkunaa auki estääkseni tolkuttoman hikoilun.


Kuvateksti: Asuntolan yhden hengen huone

Keittiöissä oli vedensuodatusautomaatti, mikä helpotti, ettei juomavettä tarvinnut kantaa selkä vääränä kaupasta. Kaikki ruuanlaitto-, ruokailu- ja siivousvälineet ja tietysti vessapaperi pitää hankkia itse, mutta imuri ja moppi löytyivät asuntolan puolesta. Joka kerroksessa on myös muutama pyykinpesukone. Itse tein karmivan virheen heti vaihdon alussa, ja jätin kahvikuppini lojumaan muutamaksi tunniksi keittiöön. Keittiöstä tavaraa katoaa parempiin käsiin hyvin nopeasti, joten meitä suositeltiin säilyttämään lautaset ym. omassa huoneessa. Asuntolan puolesta saa villapeiton ja tyynyn lisäksi lakanat ja pyyhkeen. Lakanat ja pyyhe kehotetaan viemään kerran viikossa vaihdettavaksi alakerran pesuhuoneen babushkalle.


Kuvateksti: Yhteiskeittö (siistissä kunnossa) ja ulos avautuva näkymä

Jokaisella huonekunnalla on kiertävä keittiönsiivousvuoro. Meno asuntolassa on välillä aika riehakasta, eikä hiljaisuusajat toteudu. Seuraa on kuitenkin aina saatavilla juttutuokioon, mutta on myös ihan ok olla vain hiljaa. Sen sijaan ylenpalttinen sotkuisuus keittiössä ja muualla ärsyttää vieden samalla ruokahalun. Siihen on siis syytä yhteiskeittiössä varautua, etteivät omat siisteys- ja hygieniastandardit välttämättä täyty.

Asuminen asuntolassa on jostain kumman syystä aivan tolkuttaman halpaa: vajaa 20€/kk. Maksoin heti ensimmäisinä viikkoina netissä kolmen kuukauden vuokran, mikä oli mahdollista maksaa kerralla. Kaikista vioista on ilmoitettava vahtivuorossa olevalle babushkalle. Ja vikoja todella ilmenee! Meilläkin on vessa reistaillut ja lattia lainehtinut useamman kerran pitkin ja poikin täälläoloaikana. Tuolloin olemme vain kirjoittaneet Google kääntäjään tekstin ja pyytäneet vuorossa olevaa babushkaa paikalle tsekkaamaan tilanteen. Yleensä kaikki korjataan välittömästä. Asuntola sijaitsee lähellä ”ВДНХ” yleisvenäläistä näyttelykeskusta, jossa kannattaa käydä iltakävelyillä ihastelemassa kauniita suihkulähteitä ja valaistuja rakennuksia.



Kuvateksti: VDNKh-alue asuntolan läheisyydessä

Opiskelu ja opetus

Korona-aikana kurssien järjestäminen on ollut kenties normaalia epäselvempää. Otin tarkoituksella huomattavasti enemmän kursseja kuin mitä aioin suorittaa. Hyvä näin, sillä joissain tapauksissa kurssin kuvaus tai opintopisteet eivät pitäneet paikkaansa. Esimerkiksi kurssin kuvataan kurssikatalogissa olevan johdatuskurssi, mutta todellisuudessa aiempaa tietoa ja taitoa on oltava. Lisäksi muutama kurssi oli kurssikatalogin mukaan englanniksi, mutta toteutus olikin venäjäksi. Eräs haaste oli kurssin toteutustapa. Erään kurssin piti alun perin olla etänä. Kävi kuitenkin ilmi, että kurssi järjestetään Pietarissa, eikä etätoteutusta ollut suunniteltu. Tilanne on siis paikoin hyvin sekava ja olo epätietoinen. Monella tuntui olevan ongelmia kurssien tiedottamisten kanssa. Aikaa piti käyttää paljon sähköpostien kirjoittamiseen course managerille tullakseen lisätyksi kursseille, koska tuntui, että vaihtareita ei aina automaattisesti lisätty. Tämä turhautuminen jaettiin porukalla vaihtareitten kanssa. Joustavuutta ja hermoja siis tarvittiin, mutta en ollut epäselvässä tilanteessa ainoa.

Kurssien järjestämisestä oli koronatilanteesta johtuen luonnollisesti epäselvyyttä. Jotkut kurssit alkoivat läsnäolo-opiskelulla, mutta omat valitsemani kurssini olivat koko ajan online-kursseja, ei läsnäolo-opetuksen suhteen väläytelty paljoa vihreää valoa. Lokakuussa kaupungin koronatilanteen pahentuessa siirrettiin kaikki kurssit etäopetukseksi ja näin tulee ilmeisesti olemaan joulukuun loppuun.

Olen opiskellut venäjän alkeiskielikurssilla, joka on 6 opintopistettä. Tunneilla harjoitellaan paljon puhumista ja kotitehtäviä on jonkin verran. Ennen kurssin alkua oli netissä tehtävä tasokoe, jonka palautin tyhjänä, kun en aiemmin ole muutamaa Duolingo-kurssia lukuunottamatta opetellut kieltä. Ehdotetusta tasosta sai valita parhaiten omaan aikatauluun mahtuvan kurssin. Opiskelu on siinä mielessä intensiivistä, että meillä on kaksi kertaa viikossa viiden ja kolmen tunnin seminaarit. Puolessavälissä kurssia oli midterm exam, joka oli hyvin helppo. Joulukuussa on vielä final exam sekä ilmeisesti suullinen koe.

Lisäksi olen lukenut mm. köyhyystutkimusta, ihmisoikeuskurssin, peliteoriaa, sosiaalisia verkostoja, konfliktinhallintaa ja R-ohjelmointia. Kurssien työmäärä on vaihdellut, mutta enimmäkseen sanoisin työmäärän olevan hivenen korkeampi kuin kotiyliopistossa. Voi olla, että tuntumaa työmäärästä lisää se, ettei oikein tiedä, mitä odottaa ja mitä muut odottavat sinulta. Jännitystä on lisännyt videoluennoilla kaikuva arvokkuus, mikä tuntuu rennompaan ilmapiiriin tottuneelle vieraalta. Tämä kunnioitus ja arvokkuus näkyy muun muassa virallisina tervehdyksinä luennon alkaessa ja opiskelijoiden kutsuessa opettajaa professoriksi ja kiittämällä puheenvuoroista. Lisäksi kurssien arvostelun esittämiseen tuntuu laitetun ekstrapaljon vaivaa, ja opettajat selittävät haluavansa olla varsin läpinäkyviä arvostelussaan. Jotkut arvosanajakaumat on lähetetty kaikille opiskelijoille nimineen päivineen sähköpostiin.

Kursseilla on paljon keskustelua ja aktiivisuus painaa arvosanassa paljon. Itse tykkäisin enemmän luennoivasta oppimistavasta, enkä ainakaan jäykän virallisesta puheenvuorojen jakamisesta. Suoritustavat ovat olleet moninaisia. Jotkut kurssit suoritetaan kokonaan tai lähes kokonaan mooc-kurssina ja lopuksi kirjoitetaan lyhyt esseekoe. Joillain kursseilla on loppukoe ja sitä ennen suullisia esitelmiä ryhmässä. Ryhmäesitelmä voi olla kotitehtävänä rakennettava tai joskus myös luennon aikana valmisteltava. Ihmisoikeus-kurssilla teimme yhteistyötä Milanon yliopiston kanssa. Tehtävämme oli kirjoittaa ryhmäessee valitsemastamme aiheesta ja lisäksi kaikkien piti kirjoittaa yhteiselle blogialustalle neljä kirjoitusta tai vastetta muiden alustuksiin kiinnostavasta aiheesta. Lisäksi kurssiin kuuluu suullinen ryhmäesitelmä ja loppukoe.

Maisterivaiheen kurssit järjestetään usein ilta-aikaan, useimmiten 18-21. Puolet luennosta on usein luentoa ja puolet osallistavampaa seminaaria, mutta usein nämä sekoittuivat. Huomaan välillä ärsyyntyväni, kun jollain kursseilla lähes koko luennon ajan opettaja ”vain” ikään kuin heittelee kysymyksiä, ja opiskelun on tarkoitus olla keskustelua ja argumentointia toinen toisensa perään. Jollain kursseilla puheenvuorojen ottaminen on mennyt jopa melkein tappeluksi puheenvuorosta. Tällainen oppimistyyli osoittautui erittäin vaikeaksi tällaiseen suureen viralliseen keskusteluun tottumattomalla. Suurimman osan ajasta keskitynkin kuuntelemaan ja pohtimaan itsekseni, mutta olen päässyt myös altistamaan itseäni mukavuusalueeni ulkopuolelle ja tuntenut onnistumista jälkikäteen. Onhan opiskelijoiden innokkuus ja aktiivisuus myös ihailtavaa. Olisin kuitenkin toivonut enemmän vaikka pienryhmätyöskentelyä ja kirjallista reflektointia ilman sitä tunnetta, että joku pitää kynä kädessä kirjaa aktiivisuudestani, kuten jotkut opettajat uhosivat tekevänsä joka luennolla.

Opiskelijaelämä ja vapaa-aika

Moskova yllätti superkauniilla puistoillaan, joissa viihdyn vapaa-aikanani. Museoissa ja muissa kulttuuririennoissa kannattaa myös käydä, vaikka niiden yltiöpäisestä kattauksesta ei kannata mitään stressiä ottaa. Kasvissyöjänä olin aluksi kauhuissani, kun jouduin google kääntäjän kanssa koluamaan kauppoja. Kasvissapuskaa onneksi löytyi, kun osasi etsiä. Erityisesti hivenen kalliimmasta Vkusvill-ketjusta (ВкусВилл) löytyy kaikenlaista mielenkiintoista. Erityisen rakastunut olen venäläiseen jälkkärivalikoimaan. Olemme käyneet myös porukalla ravintoloissa syömässä ja joka paikasta tuntuu ainakin yksi kasvisruoka löytyvän. Tarjolla on paljon esimerkiksi erilaisia nuudelipaikkoja ja georgialaisia ravintoloita. Monessa paikassa on tapana tilata useampi annos, sillä annokset olivat harmittavan pieniä, vaikkakin halpoja. Tilailen jonkin verran ruokaa Yandex Eat- ja Delivery Club -sovellusten kautta sekä ravintoloiden sivuilta takeawaynä.

HSE:n kansainvälisten opiskelijoitten järjestö on mukavan aktiivinen porukka, joka on järjestänyt reissuja muun muassa kultaisen renkaan kaupunkeihin, mökkireissun, puisto- ja museovierailuja, bbq-piknikkejä sekä bileitä. Näiltä reissuilta löytyy mukavasti seuraa ja menoa jokaiseen makuun, eikä yksin tarvitse jäädä, jos ei sitä nimenomaan halua.

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville

Yliopistosta sai webinaareissa vinkkejä, mitä sovelluksia on hyvä asentaa puhelimeen.  Kaikki luonnistuu kuitenkin asuntolastakin käsin, sillä asuntolan wifi pelitti melko moitteettomasti. Buddyni avusti liittymän hankinnassa, eikä neljän kuukauden rajaton liittymä maksanut maltaita. Hän myös halusi lähettää minulle tekemänsä pdf-tiedoston, johon oli kirjannut eri paikkoja ja ravintoloita, joissa minun kannattaisi käydä Moskovassa.


Kuvateksti: Moskovan kauniita metroasemia

Hankin metron automaatista heti vaihdon alussa julkisten Troika-kortin, johon ostan aina kuukauden lisäaikaa. Kuukauden matkustaminen on 25 euron luokkaa. Hain myös lokakuussa social cardia, jolla saisi opiskelija-alennuksia julkisissa. Kortin saaminen kestää noin kuukauden, joten siitä ei joulukuussa Suomeen palaavana kauaa saa nauttia. Tätä social cardia varten piti tarkistaa, että nimi löytyy verkosta opiskelijoiden rekisteristä. Lisäksi yliopiston viralliseen käännöskeskukseen piti laittaa kuvat omasta passista ja viisumista. He hoitivat viralliset käännökset nopeasti, ja paperiversio piti käydä noukkimassa yliopistolta. Sain buddyni mukaan yhteen kaupungin multifunctional centeriin anomaan tätä sosiaalikorttia. Yhdessä byddyni kanssa prosessi hoitui kivuttomasti, mutta muilta vaihtareita kuuli mitä ihmeellisimpiä tarinoita hakemuksen hylkäämisestä. Neuvoksi moni antoi, että jos virallista, leimattua käännöstä ei jossain tiskillä hyväksytty, kannatti vain ottaa uusi vuoronumero ja yrittää lähestyä seuraavaa virkailijaa.

Turvallisuus

Moskova on tuntunut kohtuu turvalliselta kaupungilta elää ja olla. Tietysti, kuten missä tahansa suurkaupungissa, täytyy omaisuuden perään katsoa ruuhkissa ja välttää turhan syrjäisiä seutuja yksin pimeällä. Olen kuitenkin aika rohkeasti kierrellyt puistoja hämärässäkin ja otan repun katseeni ulottuville ruuhkissa. Vaalit tai niiden levottomuudet eivät katukuvassa myöskään näkyneet erityisemmin. Maskeja on kehnosti näkynyt, sillä metrossa karkeasti 1/3 käytti maskia, yleensä nenä näkyvillä tai maski leuassa. Rajoitusten tiukentuessa ja sakon pelossa maskit alkoivat hieman yleistyä.

Venäjällä on mahdollista saada paikallinen rokote, mutta tämä edellyttää tällä hetkellä, että edellisestä täydestä rokotesarjasta on kulunut vähintään kuusi kuukautta. Täälläoloaikani astui voimaan QR-pakko monessa paikassa, kuten museoissa ja konserteissa ja yli 500 hengen tapahtumissa. QR-koodi toimii tällä hetkellä ainoastaan venäläisillä rokotteilla, mutta olen kuullut kuitenkin monessa paikassa meidän pääsevän sisään myös eurooppalaisella QR-koodilla, riippuen taas kerran vuorossa olevasta työntekijästä. Tämäkin homma varmasti elää ja käytännöt muuttuvat. Negatiivisia pcr-testejä saatetaan myös vaatia, ja niitä saa ilmaiseksi kaupungin testauspisteiltä tai yliopiston puolesta.

Venäläiset tuntuvat suhtautuvan ihailtavan myötämielisesti, tekemättä asiasta sen suurempaa numeroa, kun yrittää jotain sopertaa venäjäksi. Kieltä kauemman aikaa opiskelleet sen sijaan ovat todenneet monien venäläisten vaihtavan heti liian nopeaan kalkatukseen, josta on vaikea ottaa selvää. Venäjällä kannattaa matkustaa junalla, jos vähänkin löytyy seikkailumieltä. Koronatilanteen ollessa helpompi lähdimme pienellä porukalla junalla Kazaniin. Menomatkan vietimme kolmosluokan ”karjavaunussa” ja takaisintulomatkan kakkosluokassa muutaman paikallisen kanssa illallistaen. Matka oli melkoinen elämys, jonka haluan ehdottomasti uusittavan, jos maan pandemiatilanne sen vielä sallii. Myös lentäminen on halpaa. Vaihtareita on lähikaupunkien, kuten Jaroslavlin ja Tverin lisäksi käynyt ainakin mm. Sotshissa, Baikaljärvellä ja Murmanskissa. Ihmiset ovat pääosin erittäin ystävällisiä ja vieraanvaraisia tarjoten kaikenlaisia herkkuja, vaikkei yhteistä kieltä oikein aina ollutkaan.


Kuvateksti: Junamatka Kazaniin

Vaihtokertomus Ivane Javakhishvili Tbilisi State University, Georgia, syksy 2021

valtioteellisen tiedekunnan opiskelija

Gamarjoba, Olen ensimmäisen vuoden maisteriopiskelija yhteiskunnallisen muutoksen maisteriohjelmassa. Pääaineeni on poliittinen historia. Olen vaihdossa Georgiassa, Ivane Javakhishvili Tbilisi State Universityssa (TSU) syyslukukauden 2021.

Päätökseni lähteä Georgiaan vaihtoon oli monen tekijän summa. Halusin päästä laajentamaan maailmankuvaani menemällä täysin minulle uuteen kulttuuriin. Georgian sijainti myös miellytti minua – se on tarpeeksi lähellä, mutta toisaalta tarpeeksi kaukana. Halusin lähteä haastamaan itseäni ja oppimaan paljon uutta sekä uudesta maasta että itsestäni.

        
Kuvateksti:  Kirkko vuorella. Vaellus tänne oli raskas, mutta maisemat olivat sen arvoiset.

Ennen lähtöä

Helsingin yliopiston laatima vaihto-opiskelijan muistilista oli tukenani ennen vaihtoa. Se auttoi minua pysymään perässä, mitä kaikkea tulee tehdä ennen lähtöä.  Hakemisprosessi TSU:n oli hämmentävä epäselvien ohjeiden vuoksi. En ollut varma mihin sähköpostiosoitteeseen tarvittavat liitteet tuli TSU:ssa lähettää, jonka vuoksi lähetin ne useaan osoitteeseen, jotka löysin yliopiston ohjeista. Sain vastauksen, että viesti on tullut perille, jonka jälkeen valinnasta ei enää kuulunut. Minua onneksi odotti vaihtopaikka TSU:ssa, vaikka hakuprosessi olikin hämmentävä.

Alussa suuri tuki oli TSU:n koordinaattori Mariam, joka vastasi sähköpostitse kaikkiin kysymyksiini nopeasti. Sain myös paikalliselta Erasmus Student Network Tbilisi – ESN Tbilisiltä buddyn, joka auttoi minua, mikäli jokin asia mietitytti. En ollut esimerkiksi varma, noudattaako Georgia niin sanottua kuuden kuukauden sääntöä passin osalta (passin tulisi olla voimassa kuusi kuukautta matkan jälkeen). Hän selvitti minulle asian paikalliselta rajavartiolaitokselta. Selvisi, että Georgiassa riittää, että passi on voimassa matkan ajan.

Alkubyrokratia kohteessa

Saapuminen Tbilisiin oli pienoinen shokki, sillä matkatavarani eivät saapuneet. Lentokentällä oli kuitenkin palvelu hävinneille matkatavaroille, ja onnistuimme ilmoittamaan kadonneista matkatavaroista. Kentällä minua ja toista suomalaista vaihto-oppilasta odotti yliopiston tilaamaa taksi, jonka avulla pääsimme helposti ja turvallisesti asuntolaan, jossa tulisimme asumaan. Mukana minulla kulki passi, koronatodistus ja varmuuden varalta todistus vaihto-opinnoista (Helsingin yliopiston Student Exchange Certificate) ja vakuutustodistus. Alkuun ei liittynyt juuri byrokratiaa ja asutolaan liittyvä sopimuskin kirjoitettiin vasta kuukauden päästä saapumisesta. Puhelinliittymän hankkiminen onnistui kätevästi keskustassa paikallisen puhelinliittymän konttorissa.

TSU:n vaihto-oppilaiden orientaatiopäivässä meille esiteltiin tarjottavat kurssit, joihin ilmoittauduimme sähköpostitse. Tämä oli hämmentävää, sillä osa kurssien vetäjistä vastasi ja vahvisti kurssi-ilmoittautumisen – osasta ei kuulunut mitään. Myös kurssien alkamisajakohdat ja sisällöt olivat epäselviä, ja tietoja joutui kysymään sähköpostitse. Osa vaihto-opiskelijoista sai tiedot ja osa ei. Onneksi muiden vaihto-opiskelijoiden tuella saimme tarvittavat tiedot kursseista ja yliopistoelämä oli valmis alkamaan.

Asuminen

Minun vaihtosopimukseeni sisältyi maksuton asuminen yliopiston asuntolassa. Jaoin huoneen toisen suomalaisen kanssa. Asuntolassa oli valmiiksi lakanat, mutta kaikki muut mukavuudet tuli vaihto-opiskelijan hankkia itse. Ensimmäiselle yölle – varsinkin jos saapuu kohteeseen meidän tapaan yöllä – on hyvä varata vessapaperia, saippuaa ja oma pyyhe, sillä muun muassa näitä ei ollut. Asuntola sijaitsee suhteellisen kaukana keskustasta, mikä on ehdottomasti yksi asuntolan heikkouksista. Keskustaan kestää julkisilla hieman yli tunti, taksilla menee reilu puoli tuntia.

Asuntolan yleinen siisteystaso on kohtuullinen. Siivous on asukkaan omalla vastuulla. Kaikki keittiövälineet tulisi lähtökohtaisesti hankkia itse, mutta esimerkiksi minun kerroksen keittiöstä löytyy pannuja ja muita keittiövälineitä yhteiseen käyttöön. Keittiössä on hella, lavuaari, jääkaappi ja pakastin. Omat ruuat on hyvä merkata erikseen. Minulle asuntola tuli shokkina aluksi. Asuntolan siisteys ja ympäröivä ympäristö kauhistutti aluksi. Mutta näin kuukauden jälkeen, se on alkanut tuntua kodilta ja olen sopeutunut.


Kuvateksti: Näkymä asuntolasta

Asuntolan ehdoton plussa on yhteisöllisyys, mikä on ollut erittäin tärkeää näin poikkeusolojen aikaisessa vaihdossa. Tuemme toisiamme, teemme yhdessä ruokaa ja jaamme taksimatkoja päästääksemme nopeammin liikkumaan keskustaan.


Kuvateksti: Vaellus vesiputoukselle Kazbegissa

Opiskelu ja opetus

Tällä hetkellä kaikki opintoni ovat etänä. Tietysti tämä harmittaa, ja olisi ihana päästä opiskelemaan TSU:n kauniissa rakennuksessa. Toisaalta etäopinnot ovat mahdollistaneet matkustelun.

Isoin kulttuurishokki opintoihin liittyen on niiden epäjärjestelmällisyys. Kommunikointi hoituu pääasiassa sähköpostitse. Tässä oli sama ongelma kuin ilmoittautumisessa – tieto kulki ristiriitaisesti ja jouduimme pyytelemään lisäämistä sähköpostilistoille. Meillä on myös pääsy e-learning -alustalle, mutta ainakin tähän mennessä kaikki on hoitunut sähköpostien välityksellä.
Kaikki kurssini ovat englanniksi. Toistaiseksi kurssien sisällöt ovat vaikuttaneet todella mielenkiintoisilta ja työmäärä vaikuttaa olevan lähellä Helsingin yliopiston kursseja. Lukukausi kestää koko vaihdon aikana, joten kurssini pysyvät samana koko vaihdon ajan. Syyslukukausi alkaa lokakuussa ja loppuu tammi-helmikuun vaihteilla. Tämä toki riippuu hieman kursseista. Lukukausi sisältää mid-term- ja loppukokeen.

Hyödyllistä tietoa vaihtoon lähteville

Paikallista valuutta – georgian lareja – en pystynyt vaihtamaan Suomessa, mutta paikan päällä se onnistui. 30 laria vastaa noin 10 euroa. Käteistä on hyvä kantaa mukana, sillä maassa suositaan suhteellisen paljon käteistä varsinkin pienemmissä ravintoloissa ja kaupoissa.

Georgian hintataso on Suomeen verrattuna todella alhainen. Kattavan illallisen saa hieman päälle viidellä eurolla ja taksimatkat keskustaan ovat olleet samaa hintaluokkaa. Yksi matka julkisessa liikenteessä maksaa puoli laria eli 50 tetriä.
Takseissa on hyvä suosi sovelluksia kuten Bolt ja Yandex, sillä muuten turisteja voidaan helposti maksamaan paljon enemmän kuin paikalliset maksaisivat. Muutenkin hintojen kanssa on hyvä olla tarkkana, sillä ”turist tax” on valitettavasti turistien kiusaus.

Koronatestit maksavat täällä noin 60–80 laria. Testeihin pääsee nopeasti ja tulokset ovat tulleet 24 tunnin sisällä. Muuten en ole tähän mennessä terveydenhuollon palveluja käyttänyt.

Olen pärjännyt maassa suhteellisen hyvin englannilla. Minulla on myös georgian kielen kurssi, jonka toivon auttavan minua arjessa. Venäjällä pärjäisi myös hyvin. Venäjän kanssa on tosin hyvä olla varovainen, sillä asenteet Venäjää kohtaan voivat olla negatiivisia eikä kielen puhumista saateta katsoa hyvällä. Oman kokemukseni mukaan paikalliset ovat kuitenkin olleet tyytyväisiä, mikäli yhteinen kieli on löytynyt.

Asenteet Venäjää kohtaan omat näkyvissä monesti katutaiteessa

Kuvateksti: Asenteet Venäjää kohtaan ovat näkyvissä monesti katutaiteessa

Myös paikallinen liikennekulttuuri vaati totuttelemista. Tähän olin tosin jo valmistautunut henkisesti, sillä ulkoministeriö varoitteli asiasta. Liikennesääntöjä ei juuri ole, ja liikenne voi paikoittain tuntua vaaralliselta. Ruuhkat ovat myös tavallisia kellonajasta huolimatta. Taksisovelluksista Boltia pidetään Yandexia turvallisempana, jonka vuoksi olen itse suosinut Boltia.
Georgia on kuitenkin yllättänyt minua todella positiivisesti. Jo ennen tänne tuloa olin tietoinen paikallisten vieraanvaraisuudesta, ja tämä stereotypia pitää todellakin paikkaansa. Sain todistaa sitä muun muassa matkalaukkujemme kanssa, jotka saapuivat turvallisesti perille vaihtokoordinaattorin ja paikallisten asuntolassa asuvien ansiosta.

Georgiaa ollaan myös kutsuttu matkailun osalta ”löytämättömäksi” helmeksi. Suosittelen tulevalle vaihto-opiskelijalle ottamaan kaiken ilon irti matkailusta maan sisäisestä matkailusta, mikäli se on mahdollista. Vuoristoalueet ovat henkeäsalpaavia ja viinialueilla pääsee ihastelemaan silmin kantamattomiin siintäviä viinitarhoja. Historia huokuu vanhassa Tbilisissä ja maa on täynnä upeita historiallisia kirkkoja ja luostareita.


Kuvateksti: Vaelluksella Kazbegin upeissa vuoristomaisemissa

Opiskelijaelämä on ollut suhteellisen hiljaista koronan aiheuttamien rajoituksien vuoksi. Tästä huolimatta olen päässyt näkemään maata ja kerännyt ympärilleni muita vaihto-opiskelijoita, keiden kanssa olen päässyt nauttimaan tästä ikimuistoisesta kokemuksesta.
Olen todella tyytyväinen valintaani lähteä Georgiaan vaihtoon, ja odotankin innolla mitä kaikkea tällä upealla maalla on vielä annettavanaan.


Kuvateksti: Vuoristomaisemia Kazbegissa

Vaihtokertomus, Universidade de São Paulo, Brasilia, kevät 2020

Valtiotieteellisen tiedekunnan opiskelija

Olin vaihto-opiskelijana Brasilian São Paulossa, USP-yliopistossa alkuvuodesta 2020, missä opiskelin kansainvälisiä suhteita. Saavuin Brasiliaan jo tammikuun alussa, sillä halusin matkustella ennen opintojen alkamista helmikuun alkuopuolella. Fyysisiä opintoja USP:ssa ehdin tehdä vain noin puolentoista kuukauden ajan, ennen kuin Covid-19-pandemian myötä päätin palata takaisin Suomeen. Suoritin kuitenkin vaihdon loppuun etänä, mikä oli mielenkiintoisten kurssien vuoksi melko antoisaa. Opiskelu USP:ssa oli unelmien täyttymys, ja jo aiemmin tuttu maa Brasilia sai uusia syvyyksiä kolmen kuukauden visiittini aikana, vaikka loppuikin ennen aikojaan. USP lukeutuu brasilian parhaimpiin yliopistoihin, ja sen huomaa. Yliopiston henki oli hieno, ja pidin kovasti opiskelukavereistani ja henkilökunnasta.

Ennen lähtöä

Vaihtoon vaadittiin B1-kielitaito, josta sain todistuksen Helsingin yliopiston kielikeskuksen portugalin kielen opettajalta. Todistuksen sai tekemällä pienimuotoisen suullisen kokeen, jossa käy ilmi kielitaidon taso. Suoritin Helsingin yliopistolla alkeiskurssin ja jatkokurssin, minkä lisäksi opiskelin kieltä itsenäisesti. Suoritin myös Brasiliassa kurssini portugaliksi, mutta saatavilla oli myös englanninkielisiä kursseja.

Brasiliaan piti hakea vaihtoon jo lähes puolitoista vuotta ennen, eli edeltävän vuoden lokakuussa. Lukukaudet ajoittuvat hieman eri aikoihin kuin Suomessa: Lukuvuosi alkaa helmikuussa, ja loppuu vuoden loppupuolella, minkä välissä on tietysti kesäloma. “Kevätlukukausi” jatkuu siis kesäkuulle ja jopa mahdollisesti heinäkuun alkuun. Vaikka lukuvuosi alkaa helmikuussa, brasilialaisten vuoden kohokohta karnevaali alkaa jo helmikuun lopussa ja kestää pari viikkoa, jolloin ei oikein luentoja ole – kaikki ovat kaduilla juhlimassa! Suosittelen lämpimästi omistautumaan tälle pariviikkoiselle täydestä sydämestä, sillä luvassa on uskomattoman elämäniloista riemua ja elämän juhlaa, jossa kaikki ovat mukana.

Brasiliaan tarvitsee yli 90 päivän oleilua varten viisumin, tässä tapauksessa opiskelijaviisumin, joka haetaan suurlähetystön nettisivujen ohjeiden mukaan. Viisumihakemusta varten pitää täyttää viisumihakemus Brasilian ulkoministeriön nettisivuilla, ja hankkia seuraavat dokumentit (tiedot Brasilian suurlähetystön nettisivuilta:

  • Viisumihakemus
  • Passi
  • 1 passikuva
  • Lentoliput
  • Rikosrekisteriote (alle kolme kuukautta vanha).
  • Notarisoitu ( =Apostille) väestörekisteriote englanniksi, josta näkyy vanhempien nimet

Opiskelijavaihtoon tarvitsee lisäksi:

  • Todistus taloudellisesta toimeentulosta Brasiliassa (esim. todistus apurahasta tai Kelan myöntämästä opintotuesta)
  • Hyväksymiskirje brasilialaisesta yliopistosta, josta ilmenee että viikottainen tuntimäärä on vähintään 15h/vko. Jos yliopisto ei ole valtion/julkinen yliopisto, tulee kirjeen olla allekirjoitettu, alkuperäinen sekä notarisoitu Brasiliassa. (Yliopistolla tulee olla CNPJ).
  • Alkuperäinen kirje suomalaisesta korkeakoulusta, jossa todetaan että viisuminhakija on yliopistossa kirjoilla ja että yliopisto hyväksyy kyseisen vaihdon.

Rikosrekisteri ja notarisoitu väestörekisteri kannattaa tilata hyvissä ajoin, samoin muut asiakirjat. Kannattaa myös olla erittäin tarkkana tietojen paikkansa pitävyyden kanssa, sillä brasilian viranomaiset ovat melko tiukkoja.

Alkubyrokratia vaihtokohteessa

Sim-kortin hankkiminen oli suhteellisen helppoa, piti vain käydä paikallisen puhelinliittymän luona. Tätä varten tarvitaan brasilialainen henkilöturvatunnus, joka saadaan viisumihakemuksen myötä. Tämä henkilöturvatunnus on brasiliassa tärkeä, ja se kannattaa opetella ulkoa, sillä sitä kysytään monissa paikoissa.

Vaihtokohteessa tulee käydä ilmoittautumassa paikalliselle poliisille (polícia federal) 90 päivän kuluessa maahan saapumisesta. Tämä oli byrokratian raskain osa, sillä – ainakin São Paulossa – poliisiasemalle piti saapua lähes aamuyöstä, ja jo silloinkin oven edessä oli kymmenien metrien jono. Päädyimme jonottamaan puoleen päivään saakka, kunnes oli vuoronumeromme aika. Poliisiasemalle mentäessä kannattaa varmistaa että kaikki dokumentit on mukana, ja että vaaditut passikuvat vastaavat annettuja vaatimuksia. Poliisiasemalla käymisen jälkeen voit käydä n. 3 viikon– kuukauden päästä hakemassa poliisiasemalta brasilialaisen henkilökorttisi (RNM-kortti, national migration registry card), jolla voit saada opiskelija-alennusta julkisen liikenteen kortista. Kannattaa siis käydä poliisiasemalla mahdollisimman pian saapumisen jälkeen, jotta et turhaan maksa täyttä hintaa julkisissa.

Asuminen

Suomeen verrattuna Brasilia on melko edullinen kaupunki. Vuokrien hinnat vaihtelevat paljon asuntojen kunnon ja asuinalueen mukaan, yleensä n. 200€-400€. 500-600€ saa jo melko hulppean asumuksen. Joissakin asunnoissa hintaan kuuluu condomínio eli rakennus on aidattu ja valvottu, mikä voi tuoda turvallisuudentunnetta.

Asuminen USP:ssa opiskellessa tapahtuu usein yksityisten vuokramarkkinoiden kautta, sillä kampuksen asuntoloihin on erittäin vaikea päästä ja niitä on melko vähän. Itse katsoin huoneita esimerkiksi osoitteesta webquarto.com, minkä lisäksi katselin paikallisten Facebook sivujen kautta (esim. Aluguel SP – Quartos, Repúblicas, Casas e Apartamentos em São Paulo). Löysinkin asuntoni paikallisen nuoren naisen luota, joka vuokrasi toista huonetta asunnostaan n. 400€/kk. Asuin Jardins-nimisellä asuinalueella n. 20-30 min bussimatkan päässä kampuksesta, halvemmalla olisi päässyt asumalla hieman lähempänä kampusta tai eri alueella. Kampus sijaitsee Butantãn alueella. Suosituimpia/trendikkäimpiä alueita São Paulossa ovat esimerkiksi Pinheiros ja Vila Madalena, joissa on paljon ihania ravintoloita ja paikkoja. Jotkut ystäväni myös vuokrasivat asunnon suoraan esimerkiksi Airbnb:n kautta, sopien majoittajan kanssa pidemmästä vuokrasopimuksesta ja hinnasta.

11 miljoonan asukkaan São Paulo on suuri, mutta yllättävän rauhallinen kaupunki. Kuten mikä tahansa miljoonakaupunki se voi myös olla vaarallinen – kannattaa siis olla tarkkaavainen ja varovainen, pelkäämiseen ei kuitenkaan ole syytä. Itselleni ei ole koskaan mitään Brasiliassa sattunut, mutta riski on aina olemassa. Esimerkiksi taskuvarkaudet ovat melko yleisiä. Maalaisjärjellä pärjää: älä käytä esim. kännykkää näkyvästi kadulla, matkusta iltaisin ja öisin mieluummin Uberilla, älä liiku pimeällä yksin. Yöelämässä laita arvotavarasi rahavyöhön tms. Turvattomuus ja väkivalta myös jakaantuvat Brasiliassa vahvasti alueittain, minkä vuoksi tietämys ympäröivistä alueista on tärkeää. Joillakin alueilla voi kulkea huoletta pimeän jälkeenkin, toisaalla voi olla vaarallista päiväsaikaankin. Usein tuntuu, että Brasilia on paljon mainettaan turvallisempi, ja median negatiivissävytteiset uutiset maalaavat kuvaa jokapäiväisestä väkivallasta. Tosiasiassa Brasilia on kuitenkin valtava maa, johon mahtuu runsaasti erilaisia todellisuuksia ja konteksteja.

Opiskelu ja opetus

USP on tosiaan yksi Brasilian arvostetuimpia yliopistoja, ja sen huomasi mielestäni akateemisestä hengestä kampuksella, sekä hienoista tiluksista. Opettajat ja professorit olivat huippuja, minkä lisäksi opiskelutoverini olivat erittäin motivoituneita ja mielipiteikkäitä. Luentojen ote olikin usein erittäin pohtivat, osallistava ja keskusteleva, mistä pidin kovasti. Suoritin opintoni portugaliksi, mikä oli erityisen kivaa siksi, että pääsin tutustumaan paikallisiin kurssikavereihin helposti. Englanninkielisiäkin kursseja on myös tarjolla, ja niihin osallistuu sekä brasilialaisia että vaihto-opiskelijoita.

Kursseja ei ole pakko valita vain omasta tiedekunnasta, vaan niitä voi valita myös laajemmin. Itse valitsin esimerkiksi humanistisesta tiedekunnasta loistavan kurssin, jolla käsiteltiin jalkapallon roolia politiikassa ja yhteiskunnassa.

Opiskelin USP:ssa kansainvälisiä suhteita, ja kurssit valittiin etukäteen mobility online-sivustolla, mutta päädyin kuitenkin ottamaan paikallisessa kurssivalinnassa joitakin eri kursseja brasilialaisten kurssikaverieni suositusten mukaan. Kurssit kestivät koko lukuvuoden, ja niistä sai 8 suomalaista opintopistettä. Opiskelu kursseilla oli mielestäni melko samanlaista kuin Suomessa – siihen kuului ryhmätöitä ja loppuesseitä, joitakin pienempiä palautustehtäviä. Meillä ei ollut yhtäkään tenttiä, vaan kurssien lopputyönä oli yleensä suuremman ryhmätyön palautus tai laajempi essee. Opiskelijoiden ja professoreiden välinen suhde oli mukavan läheinen ja välitön, ilman turhia hierarkioita.

USP:ssa ainakin kv-suhteiden opinnot jakautuivat niin, että kurssit sijoittuvat joko aamupäivälle tai illalle klo 18-19 eteenpäin. Yksi luento kestää n. 2-4 tuntia, eli pisimmillään koulusta saattaa päästä vasta klo 23 aikoihin, mikä itselleni oli aika myöhään. Kaikki kurssit oli kuitenkin saatavilla sekä aamuisin että iltaisin, joten voi valita oman mieltymyksen ja aikataulujen mukaan.

Pidin todella paljon USP:n opetuksesta ja hengestä, ja São Paulon kampus oli upea. Kampus oli kuin suuri, laajalle levittäytyvä puisto, johon eri tiedekunnat jakautuivat ympäriinsä. Tiedekunnilla oli paljon toimintaa, juhlia ja tempauksia, joita oli mielenkiintoista nähdä ja kokea. USP:ssa on kampuksella myös loistavat urheilumahdollisuudet: maauimala (!), juoksukentät, boulder-seiniä seinäkiipeilyyn, kaikki ilmaiseksi opiskelijakortilla. USP:ssa oli myös paikallinen opiskelijaruokala, bandeijão, joka oli mielestäni todella hyvä. Ruoka maksoi n. 50snt aterialta, ja saatavilla oli myös kasvisruokaa. Kampukselta löytyi siis kaikki tarvittava, eikä sieltä olisi tehnyt mieli lähteä pois laisinkaan. Eniten jäin kaipaamaan yliopiston urheilutarjontaa ja juurikin sitä maauimalaa, jossa oli ihana rauhassa uida matkaa aamuauringossa ennen luentojen alkua. Kävin myös forró -tanssitunneilla, joita järjestettiin kampuksella ulkoilmassa sekä aloittelijoille että kokeneemmille, mikä oli hieno kokemus. USP:lla oli myös oma elokuvateatteri, jossa en ennättänyt harmikseni ennen lähtöäni käydä.

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville

Oma vaihtoni ja sitä edeltävä matkani Bahían osavaltiosta Rion, Paranán ja Santa Catarinan kautta São Pauloon sujui mahtavasti. Mieleeni ei tule haastavia tilanteita, paitsi tietysti äkillisen pandemian puhkeaminen, jonka vuoksi jouduin lähteä kotiin etuajassa. Brasilialaiset ovat usein erittäin sosiaalisia ja avoimia, joten ihmisiin tutustuminen on melko helppoa, jos itse on avoimin mielin. Brasilia on valtava ja  upea maa asua ja matkustaa, johon on ihana syventyä ajan kanssa. Itselleni kokemus oli ikimuistoinen, ja tiedän palaavani Brasiliaan vielä tulevaisuudessa, toivottavasti pidemmäksi aikaa. Suosittelen Brasiliaa vaihtokohteeksi ihan kaikille!

Koottuja vinkkejä:
  • Brasiliassa taksit ovat nykyään käytännössä vain Ubereita, jotka ovat luotettavia ja kohtuuhintaisia.
  • Sää São Paulossa on lukuvuoden alkaessa helmikuussa todella kuuma, mutta huhti-toukokuussa alkaa jo hieman viilenemään, joten kannattaa ottaa kevyt takki mukaan.
  • USP tarjoaa vaihto-oppilaille paikalliset buddyt, joihin kannattaa tutustua. Omasta buddystani tuli hyvä kaverini, jonka kanssa pidämme edelleen yhteyttä.
  • Kannattaa panostaa portugalin kielen opiskeluun, sillä monet eivät puhu kovin hyvää englantia. Brasilialaiset ovat usein kärsivällisiä kieltä oppivien kanssa ja auttavat mielellään.
  • Kannattaa selvittää lähin tori ja käydä sieltä ostamassa tuoreita vihanneksia, herkullisia hedelmiä ja muuta! Toreja on ympäri kaupunkia sunnuntaisin, jotkut avoinna myös muina päivinä.
  • Karnevaalit, karnevaalit ja vielä kerran karnevaalit! Kannattaa valmistautua hyvin, pukeutua asuihin ja hullutella. Karnevaali on erilainen kokemus riippuen missä päin Brasiliaa sitä juhlii, joten kannattaa harkita matkustavansa esimerkiksi Rioon katsomaan tunnelmia. itse olin São Paulossa, mikä oli unohtumaton kokemus. Kaupungin kadut täyttyvät blocoista, eli karnevaaliblokeista, jotka etenevät voimakkaan rummutuksen, tanssin ja laulun säestäminä.

Vaihtokertomus, Tbilisi State University, Georgia, syksy 2020

Valtiotieteellisen tiedekunnan opiskelija

Covid-19-pandemian aiheuttamista poikkeusoloista huolimatta vietin syyslukukauden 2020 vaihdossa Tbilisissä, Georgiassa. Vaihdon toteutuminen näin erikoislaatuisessa tilanteessa oli hyvin epävarmaa loppuun asti – jopa vielä matkalla Georgiaan. Tähän epävarmuuteen koitin sopeutua parhaani mukaan, lähinnä olemalla ajattelematta asiaa liikaa ja menemällä virran mukana. Rento asenteeni saavutti rajansa vain kerran, kun yllätys matkustusrajoituksissa sai vihdoin stressin purkautumaan välilaskukohteessani Amsterdamissa. Schipholin lentokentällä kokemani epätoivo ei kuitenkaan seurannut minua Tbilisiin asti, vaan tämä jälkikäteen vaatimaton vastoinkäyminen jäi vaihtokokemukseni suurimmaksi kriisiksi.

Vaikka koronarajoitukset ymmärrettävästi vaikuttivat oleskeluuni ja opiskeluuni Georgiassa, vaihto oli ikimuistoinen kokemus ja mahtava tilaisuus päästä kokeilemaa asumista ja opiskelua vieraassa maassa. Tbilisiä vaihtokohteena suosittelen lämpimästi. Vaihtoyliopistoni Tbilisi State University (TSU) oli vuonna 2020 tarjolla uutena vaihtokohteena, jonne pääsin lähtemään ensimmäisenä Helsingin yliopiston opiskelijana.

 Ennen lähtöä

Georgiaan lähtö on Suomen kansalaiselle periaatteessa helppoa, sillä alle vuoden oleskelulle ei tarvita viisumia. Suoria lentoja Georgiaan ei tosin Suomesta tällä hetkellä ole, vaikkakin niitä on suunnitteella. Rokotuksista kannattaa harkita perusrokotusten lisäksi A- ja B-hepatiittirokotteen ottoa. Huomioitavaa on myös vaihdon ajoituksessa. Lukukaudet ajoittuvat Georgissa hieman eri kuukausille, kuin Suomessa: syyslukukausi syys-/lokakuulta tammi-/helmikuulle ja kevätlukukausi helmi-/maaliskuulta aina heinäkuulle asti. Kannattaa siis suunnitella etukäteen, miten toimit, jos palaat Suomeen esimerkiksi puolessa välissä oman yliopistosi kolmatta periodia.

Matkustusjärjestelyjen helppoudesta huolimatta maailmanlaajuinen poikkeustila laittoi omassa tapauksessani hieman kapuloita rattaisiin. Sain vaihtoyliopistoltani hyväksymiskirjeen sähköpostitse heinäkuun alussa, mutta näissä olosuhteissa yliopisto ei vielä suositellut lentolippujen ostamista tai muiden suurempien maksujen maksamista. Olin alun perin suunnitellut lähteväni Georgiaan jo elokuun puolella, mutta jouduin odottamaan matkustusrajoitusten avautumista aivan viime tinkaan saakka. Kommunikointi sekä Helsingin yliopiston liikkuvuuspalveluiden että TSU:n vaihtokoordinaattorin kanssa sujui tänä aikana (ja myöhemmin) hyvin, ja sain tukea epätavalliseen tilanteeseen. Georgialla ei ole Suomessa varsinaista suurlähetystöä, mutta olin yhteyksissä myös Georgian lähetystöneuvokseen, jolta sain paljon apua.

Syyskuun alussa vaihtoyliopisto lopulta ilmoitti maahanpääsyn olevan mahdollista, ja pääsin matkaan reilu viikkoa myöhemmin 14.9. Valitettavasti yliopiston tiedot maahanpääsyrajoituksista olivat kuitenkin vajanaiset: lentoyhtiöni Georgian Airways vaati myös opiskelutarkoituksessa maahan tulevilta suomalaisilta kulttuuri- ja opetusministeriön kirjallista lupaa, mistä emme tienneet etukäteen. En siten päässyt ensimmäiselle jatkolennolleni Tbilisiin, ja jouduin odottamaan välilaskukohteessani Amsterdamissa viisi päivää uutta lentoa, jonka TSU tarjoutui huomaavaisesti kustantamaan. Etenkin tässä yllättävässä tilanteessa olisin saattanut jäädä neuvottomaksi ilman Georgian lähetystöneuvoksen ystävällistä apua. Mikäli vaihtoon on lähdössä edelleen jatkuvissa poikkeusolosuhteissa, tällaisen luvan tarvetta kannattaa mahdollisesti tiedustella muiltakin tahoilta, kuin omalta yliopistolta. 

Alkubyrokratia vaihtokohteessa

Omalle kohdalleni osui Georgiaan saavuttaessa kahdeksan päivän hotellikaranteeni, jonne siirryttiin suoraan lentokentältä yhteiskuljetuksella. Myös tämän karanteenin vaihtoyliopisto päätyi ystävällisesti kompensoimaan sinne joutuneille opiskelijoille – muussa tapauksessa viikko olisi ollut omakustanteinen. Saapuessa Tbilisiin ei pitänyt ilmoittautua kaupungin asukkaaksi tai tehdä muitakaan ilmoituksia. Rahaa kannattaa tietysti nostaa mahdollisimman pian, vaikka Visa Electronillakin pystyy yleensä maksamaan kaupoissa ja ravintoloissa. Georgian larien vaihtokurssi on hieman muuttunut vaihtosyksystäni, mutta karkeasti euro on noin neljä laria. Puhelinliittymän hankkiminen kävi helposti, ja paikallisten operaattoreiden (esim. Magti) toimipisteitä on kaupungissa kaikkialla. Ostamani liittymä maksoi muistaakseni 12 laria eli noin kolme euroa kuussa. Myös julkista liikennettä varten kannattaa hankkia matkakortti, vaikka Tbilisissä toimivat myös Bolt ja muut hyvin edulliset taksipalvelut. Kaupungissa Bolt-kyytien hinnat saattoivat olla lyhyelle matkalle vain pari laria, pidemmät matkat 10–15 (ilman tippiä). Matka julkisella liikenteellä kustansi 50 tetriä eli alle 15 senttiä.

 Asuminen

Tbilisi on vaihto-opiskelijalle monella tapaa erinomainen valinta. Georgia on suhteellisen pienestä koostaan huolimatta täpö täynnä upeita kohteita, joista monet ovat vain muutamien tuntien ajomatkan päässä pääkaupungista. Kukkuloiden ympäröimässä Tbilisissä on kauniita vanhoja alueita, paljon tekemistä ja hyvää ruokaa. Hintataso on Suomeen verrattuna hyvin alhainen, mitä paikalliset eivät tosin välttämättä pidä kohteliaana päivitellä kovaan ääneen. Julkinen liikenne toimii kohtuullisesti ja etäisyydet ovat kuitenkin tarpeeksi lyhyitä, ettet todennäköisesti asu kovin kaukana muista vaihto-opiskelijoista. TSU tarjoaa vaihtareille myös omaa asuntolaansa huokeaan hintaan (noin 40€/kk), mutta sen syrjäisesti sijainnista johtuen päädyin vuokraamaan asunnon itsenäisesti. Asunnon etsinnässä tarjoutuivat ystävällisesti auttamaan poikaystäväni georgialaiset sukulaiset, joten en osaa kertoa enempää asunnonvälityssivustojen toiminnasta. Vuokrataso vaihto-opiskelijoiden keskuudessa oli yleensä 200–300 euron luokkaa, mutta halvempia ja kalliimpiakin asuntoja löytyy. Maksuautomaattien käyttö erilaisten laskujen maksamiseen on yleistä.

En kokenut sopeutumista uuteen ympäristöön kovin vaikeaksi. Paremmasta georgian tai venäjän kielen taidosta olisi ollut monesti hyötyä, sillä englantia osaavat lähinnä nuoret. Myös georgian kirjaimiston opettelu oli välillä avuksi, mutta tämäkään ei ole välttämätöntä. Etenkin omalle kohdalleni osuneissa olosuhteissa oli tärkeää olla omatoiminen muihin opiskelijoihin tutustumisen suhteen, sillä yliopisto joutui perumaan lähes kokonaan normaalit orientaatiotapahtumat. En osaa myöskään kertoa mitään TSU:n muusta opiskelijatoiminnasta, joka olisi normaaliolosuhteissa ollut varmaankin aktiivisempaa. Muuten olin onnekas siinä, etteivät koronarajoitukset olleet ensimmäisten vaihtokuukausieni aikana kovin tiukkoja. En kokenut juuri koskaan Georgiassa oloani turvattomaksi, mutta perusvarovaisuutta kannattaa noudattaa. Esimerkiksi jalankulkijana kannattaa pysyä varuillaan myös vihreillä valoilla tietä ylittäessä. Lisäksi rahaa vaihtaessa kannattaa pitää tarkasti huolta omistaan, vaikka asioisi maan suurimman pankin toimistossa. En myöskään sairastellut vaihtoni aikana, joten paikalliset terveyspalvelut jäivät kokematta.

Suomesta poiketen ruokaostosreissuni sisälsivät tyypillisesti pysähdyksiä monessa eri paikassa. Paras valikoima tuoreita hedelmiä ja vihanneksia löytyy yleensä vihannesmyyjiltä, joiden kojuja on kaupungissa tiheään. Muut perustavarat ostin Carrefourista tai paikallisilta ketjuilta, mutta näiden leipävalikoima on jostain syystä heikko. Täten oli välillä suunnattava vielä erikseen leipäostoksille, johon liittyen suosittelen paikallisten suosimia, shoti-leipää yleensä yhden larin hintaan myyviä pieniä leipomoita. Suuremmissa kaupoissa on ihan hyvä valikoima kansainvälisiäkin tuotteita (myös Valion), mutta jotkut suomalaisesti lähikaupasta löytyvät perusjutut, esimerkiksi tofu, olivat aika kiven alla. Sen sijaan paikallisen satokauden herkkuja – ja muuta tavaraa – kannattaa suunnata ihailemaan lähikojujen lisäksi basaareille, kuten päärautatieaseman läheisyydestä levittäytyvä Dezerter Bazaar, jota on kokonaisuudessaan varmaan lähes mahdoton kahlata läpi yhdelle visiitillä. Kaikkialla myytävä paikallinen välipala churchkhela päätyy sekin hyvin helposti osaksi arkeasi.

 Opiskelu ja opetus

Koronan aiheuttama poikkeustilanne vaikeuttaa kurssitarjonnan ja opetuksen tason reilua arviointia vaihtoyliopistossani. Ennen vaihtoa olin varautunut siihen, että yliopiston todellinen kurssitarjonta tuskin vastaisi täydellisesti niitä TSU:n sivuilta löytyneitä listauksia, joihin olin perustanut learning agreementini. Yliopiston yrittäessä sopeutua muuttuvaan tilanteeseen ja vaihto-opiskelijoiden tavallista pienempään määrään suuri osa vielä syyskuun lopussa valitsemistani kursseista päädyttiin perumaan. Onneksi sain kuitenkin valittua riittävän määrän kiinnostavia kursseja, joista sain koottua tutkintooni yhtenäisen valinnaisten opintojen kokonaisuuden. Yliopistolla oltiin ilmoittautumisen aikarajojen suhteen varsin rentoja, ja vaihto-opiskelijoiden toiveet pyrittiin täyttämään mahdollisuuksien mukaan. Tämä rentous päti tosin myös toiseen suuntaan, ja osalta opettajia olisin toivonut parempaa kykyä pitäytyä sovituissa opetusajoissa ja kurssiaikataulussa, joihin saattoi tulla äkkinäisiäkin muutoksia. Suomalaiseen opetukseen tottuneelle tämä voi tulla yllätyksenä, mutta hyvänä puolena poissaolojen suhteen ei oltu kovin tiukkoja.

Kurssini olivat kaikki 5 ECTS:n arvoisia, ja samat kurssit jatkuivat koko lukukauden. Tärkeimmät kurssisuoritukset olivat midterm-tentit, lopputentit ja esseet, vaikka myös tuntiaktiivisuutta otetiin arvostelussa huomioon. Pidin kurssien arvostelua varsin kevyenä, mutta poikkeukselliset olosuhteet saattoivat vaikuttaa tähänkin. Taloustieteen opiskelijoille työtä vaikutti riittävän huomattavasti enemmän, kuin muille yhteiskuntatieteiden aloille. Koronatilanteen takia kaikki opetus tapahtui lisäksi etänä Zoomissa muutamaa poikkeustapaamista lukuun ottamatta. Olin siis hieman turhaan valinnut asunnon aivan yliopiston vierestä. Tämä ei kuitenkaan sinänsä ollut ongelma, sillä TSU:n pääkampus sijaitsee kauniilla alueella lähellä keskustaa, ja kampuksen ravintola tarjosi viihtyisällä terassilla lounasta jopa paikalliseen tasoon nähden edullisesti. Lisäksi etäopetus mahdollisti aikaiset lähdöt viikonloppureissuille.

Eräs paikan päällä ilmennyt erikoisuus oli luentojen kellonaika. Georgiassa maisteritason opiskelijat käyvät usein opintojensa ohella töissä, mistä johtuen kaikki luentoni georgian kielikurssia lukuun ottamatta alkoivat aikaisintaan neljältä iltapäivällä, myöhimmillään yhdeksän aikoihin illalla. Lisäksi luennot keskittyivät tiistaille, keskiviikolle ja torstaille, ja useimmille vaihtareille ainakin perjantai jäi vapaapäiväksi. Georgiassa joulua juhlitaan juliaanisen kalenterin mukaisesti 7.1. Uuttavuotta sitä vastoin vietetään sekä virallisesti gregoriaanisen kalenterin mukaisesti 1.1. että epävirallisemmin 14.1. Siten yliopistojen talviloma alkaa yleensä vasta suomalaisen joulun jälkeen. Ainakaan omilla kursseillani opettajat eivät tosin panneet pahakseen, mikäli vaihto-opiskelijat eivät osallistuneet luennoille jouluaattona. Loman jälkeen pidettiin vielä viikko tai pari normaalia opetusta, minkä jälkeen oli lopputenttien aika.

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville

Vaihdon aikana tulee varmasti tutustuttua paikalliseen ruokakulttuuriin, mukaan lukien georgialaiseen supraan eli juhlaillalliseen. Myös viinien ystävän kannattaa valita vaihtokohteeksi Georgia, sillä maa kuuluu maailman vanhimpiin viininviljelyalueisiin. Jos paikallinen ruoka alkaa jossain vaiheessa herkullisuudestaan huolimatta kyllästyttämään, vaihtoehtojen puutetta ei tarvitse Tbilisissä pelätä, sillä muutkin ruokakulttuurit ovat kaupungissa edustettuina. Tbilisi itsessään on aika kosmopoliittinen ja vapaamielinen kaupunki, mutta etenkin maaseudulla voi varautua konservatiivisempaan kulttuuriin. Georgia on lisäksi kuuluisa vieraanvaraisuudestaan, ja monet vaihtoni unohtumattomimmista kokemuksista liittyvät juuri tähän piirteeseen. Välillä tuntui hieman epämukavaltakin saada apua tai ottaa vastaan ruokaa tuntemattomilta ihmisiltä, jos meillä vierailla ei ollut tarjota mitään vastalahjaa. Oli vain muistutettava itselleni, että vieraanvaraisuus on maan kulttuurissa suuresti arvostettu piirre, jossa ei ole kyse rahallisesta vaihtokaupasta.

Jos lähdet vaihtoon syksyllä, kannattaa mahdollisuuksien mukaan toteuttaa haluamiasi reissuja jo syys- ja lokakuussa, kun säät ovat lämpimät. Esimerkiksi viininviljelystä tunnettuun Kakhetin maakuntaan kannattaa suunnata sadonkorjuun aikaan syys- ja lokakuun vaihteessa. Matkustaminen onnistuu helpoiten ja halvinten minibusseilla (marshrutka), joiden aikatauluja ja hinnastoja voi kysellä suoraan kuskeilta bussiasemilla. Liikkuminen näillä busseilla on toki vuoristoisilla seuduilla ajoittain vähän hurjaa. Muutaman kerran vuokrasimme myös auton vaihtariporukalla, mikä ei tuottanut mitään ongelmia, kunhan porukasta löytyy riittävän vanhoja kuskeja.

 

Vaihtokertomus, Universidad Autónoma de Madrid, Espanja, kevät 2021

Valtiotieteellisen tiedekunnan opiskelija

Vietin poikkeuksellisen “pandemiakevään” 2021 vaihdossa Espanjassa opiskellen Universidad Autónoma de Madridin (UAM) talous- ja kauppatieteiden laitoksella. Lukukauden aikana opiskelin kaksi maisteritason kurssia kehitystutkimuksesta sekä kaksi kanditason kurssia, jotka käsittelivät taloudellisen ajattelun historiaa ja yritysvastuuta. Madrid oli itselleni jo ennalta tuttu kaupunki, mutta vaihto-opiskelu auttoi minua huomattavasti kielitaitoni kanssa sekä syvensi henkilökohtaista suhdettani Espanjaan.

Ennen lähtöä

Omalla kohdallani vaihtoon hakeminen ja valmistautuminen sujuivat erittäin sulavasti. Hain syksyn 2020 täydennyshaussa muutamaan Madridin yliopistoon kevätlukukaudeksi, sillä olin jo syyslukukauden alussa muuttanut kaupunkiin henkilökohtaisista syistä. Vaihtoon vaadittiin B2-kielitaito, jonka pystyin osoittamaan Kielikeskuksen opettajan allekirjoittamalla todistuksella. Olin aloittanut espanjan opiskelun vasta kahta vuotta ennen vaihtoon hakemista, mutta kielitaitoa oli karttunut intensiivisen opiskelun ja Espanjassa vietetyn ajan takia. Etukäteen jännitin kursseilla pärjäämistä, mutta lopulta yllätyin positiivisesti, kuinka hyvin pystyin seuraamaan kursseja sekä lukemaan vaadittavia materiaaleja.

Ennen vaihtoa sain UAM:lta useita viestejä, joissa muistutettiin pandemiatilanteesta ja kuinka se vaikuttaisi myös opiskelijavaihtoomme. Olin saanut varmistuksen vaihtopaikastani jo lokakuun aikana, minkä jälkeen aloin selailla tiedekunnan kurssivalikoimaa. UAM vaatii, että vaihto-opiskelijat suorittavat vähintään 51% opinnoistaan siinä tiedekunnassa, jonka kautta he ovat päässeet vaihtoon, mutta tämän lisäksi opiskelijat voivat hakea muiden tiedekuntien kursseille. Kannattaa huomioida, että muiden tiedekuntien kursseille haku tulee tehdä jo hyvissä ajoin ennen vaihtoon lähtöä, joten yliopiston kurssivalikoimaan kannattaa perehtyä jo piakkoin vaihtopaikan vastaanottamisen jälkeen. Itse päädyin ottamaan kursseja ainoastaan omasta tiedekunnastani, mutta päästäkseni maisteritason kursseille, oli minun lähetettävä erikseen motivaatiokirje ja ansioluetteloni yliopistolle, jossa sitten arvioitiin motivaationi näitä kursseja kohtaan.

Alkubyrokratia vaihtokohteessa

Itselläni Madridiin asettuminen sujui ongelmitta. Olin tullut kaupunkiin jo syksyllä 2020, joten olin tehnyt matkustusilmoituksen Ulkoministeriölle jo aikaisemmin. Vuoden aikana en ottanut selvää julkisesta terveydenhuollosta, sillä olin vaihdossa omalla matkavakuutuksella. Espanjan koronatilanne oli koko vuoden huomattavasti Suomen tilannetta heikompi, ja matkavakuutukselleni tulinkin käyttöä, kun sairastin koronan syksyn 2020 aikana. Koska oleskelu toisessa EU-maassa on tehty todella helpoksi, en kokenut Espanjaan saapumisen aiheuttavan paljoa byrokratiaa – itse en ilmoittautunut kaupungin asukkaaksi, avannut pankkitiliä tai hankkinut espanjalaista puhelinnumeroa.

Lukukauden alussa kävin yliopistolla noutamassa opiskelutodistuksen sekä teetättämässä opiskelijakortin. Näitä tapaamisia varten oli varattava aika yliopiston järjestelmän kautta, joten ne sujuivat nopeasti ilman jonottamisia. Mukana näissä tapaamisissa minulla oli henkilökortti, mutta muita todistuksia tai papereita ei vaadittu.

Asuminen

Vaikka eläminen Madridissa on Suomea halvempaa, ovat Madridin keskustan vuokrat Helsingin tasolla. Pandemiasta johtuen useita turisteille suunnattuja asuntoja oli vapautunut vuokramarkkinoille, mikä oli omalta kannaltani onni. Näin ollen pystyin asumaan kumppanini kanssa koko vuoden lähellä ydinkeskustaa vastikään kunnostetuissa asunnoissa. Asuimme ensin syksyn Lavapiésin kaupunginosassa keskustan eteläpuolella ja sitten kevään Malasañassa Gran Vían pohjoispuolella. Näin jälkikäteen ajateltuna en ehkä muuttaisi Malasañan kaupunginosaan sen meluisuuden ja vilkkauden takia, vaan katsoisin asuntoja myös esimerkiksi Huertas-Cortesin, Chamberin tai La Latinan alueilta. Nyt turistien palatessa kannattaa etsiä asuntoa Idealista.es-sivuston kautta tai kysellä esimerkiksi Facebookista löytyvän Suomalaiset Madridissa -ryhmän kautta.

Kaupungissa vehreyttä voi kokea El Retiron puistossa, joka on myös paikallisten kuntoilijoiden suosiossa.

Länsieurooppalaiseen hintatasoon tottuneena Madrid näyttäytyy melko edullisena pääkaupunkina. Ulkona syöminen ja terassilla istuskelu tulee Madridissa huomattavasti Suomea halvemmaksi, kuten myös ruokakaupassa asiointi. Elokuvissa käyminen on edullista erityisesti keskiviikkoisin, ja suurimpaan osaan museoista pääsee ilmaiseksi alle 25-vuotiaana tai opiskelijakortilla. Alle 26-vuotiaille koko Madridin itsehallintoalueen kattava julkisen liikenteen kuukausikortti maksaa vain 20 euroa. Itse koen Madridin turvalliseksi kaupungiksi, mutta kuulin vuoden aikana useita tarinoita taskuvarkaiden viemistä puhelimista ja lompakoista, joten omien tavaroiden perään on hyvä katsoa hieman huolellisemmin kuin Suomessa.

Opiskelu ja opetus

Tein alustavat kurssivalintani tammikuun puolella, mutta kokeiltuani muutamaa kurssia päädyin vielä päivittämään valintojani helmikuun aikana. Opintoneuvonnassa tähän suhtauduttiin tyynesti, sillä Autonómassa opiskelijoilla on kaksi viikkoa aikaa käydä vapaasti luennoilla ennen lopullisia kurssivalintoja. Itselleni UAM:n tietotekniikan matala taso tuli yllätyksenä – järjestelmät vaikuttivat hyvin epäkäytännöllisiltä eivätkä ne juuri kommunikoineet keskenään. Tämä vaikutti myös kurssivalintoja tehtäessä, sillä yliopiston sivuilta tietoa oli usein vaikea löytää tai se löytyi älyttömän monen mutkan takaa. Näin ollen vaihto sai minut arvostamaan HY:n tietoteknisiä järjestelmiä sekä kurssivalintojen helppoutta, vaikka niitäkin kuulee usein parjattavan.

Monien suomalaisten yllätykseksi Madridissa järjestettiin lähiopetusta myös lukuvuoden 2020-21 aikana. Autónoman yliopisto sijaitsee kaupungin ulkopuolella Cantoblancon kampuksella, jonne pääsee keskustasta (Atochan, Solin ja Nuevos Ministeriosin asemat) kätevästi lähijunalla n. 20 minuutissa. Näin pandemia-aikaan yliopistokampus ei kuitenkaan ollut kovin elävä, joten tulin kampukselle lähinnä pakollisia luentoja ja kokeita varten. Maisteritason kursseilla läsnäolo oli pakollista, kun taas kandikursseilla oli mahdollisuus valita, haluaako luennolle osallistua Teamsin välityksellä tai tulla paikan päälle. Minulle paikan päällä opiskelu kerran viikossa oli riittävästi, joten valitsin usein vaihtoehdon seurata luentoa netin välityksellä.

Pandemian takia yliopiston tiloissa oleskelua oli rajattu huomattavasti, mutta säiden lämmitessä opiskelijat viettivät kuitenkin aikaa esimerkiksi kampuksen kahviloissa sekä nurmialueilla.

Mielestäni espanjalainen opiskelutyyli poikkesi huomattavasti suomalaisesta. Yliopiston opettaja-oppilas-suhde vaikutti paljon suomalaista mallia hierarkkisemmalta, ja osalla kursseista painotettiin paljon ulkoa opiskelua. Maisteritasolla kurssit vaikuttivat kanditasoa soveltavammilta, mutta kaikki kurssit olivat melko opettajalähtöisiä, eivätkä ne mielestäni kannustaneet oppilaita keskusteluihin samalla tavalla kuin suuri osa Suomessa käymistäni kursseista. Ilmassa oli havaittavissa myös Zoom- ja pandemiaväsymystä, vaikka osa opinnoista tehtiin myös yliopistolta käsin. Espanjassa kurssien arvosteluasteikko on 0-10, jossa läpipääsyyn vaaditaan vähintään 5. Mielestäni osalla kursseista arvostelu oli melko tiukkaa, mutta ilmeisesti vaihto-opiskelijoita kohdellaan tutkinto-opiskelijoita hieman hellemmin arvostelutilanteissa. Näin ollen, jos kurssimateriaalit opiskelee jokseenkin huolellisesti, läpipääsystä ei tarvitse liikoja stressata.

Junamatkalla yliopistolle voi ihailla pittoreskia peltomaisemaa. Keskustaan palatessa ikkunasta näkyävät Chamartinin alueen korkeat tornitalot, jotka ovat uudistaneet kaupungin ääriviivoja.

Koska vaihto-opiskelu ei ollut itselleni pääasiallinen syy Madridissa oleskeluun, en juuri osallistunut paikalliseen opiskelijaelämään. Pandemiasta huolimatta yliopistolla oli jonkun verran vaihto-opiskelijoita, joille yliopisto järjesti muutamia tapahtumia lukukauden alussa. Kavereita voi etsiä myös sosiaalisten median sivustojen kautta, kuten Facebookista löytyvistä Erasmus-ryhmistä ja Girl Gone International Madrid -ryhmästä. Tämän lisäksi esimerkiksi Bumble-sovelluksen BFF-ominaisuuden avulla voi etsiä seuraa “kaveritreffeille” – itse käytin sovellusta vuoden aikana muutamaan otteeseen menestyksekkäästi.

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville

Madrid on kansainvälinen, aurinkoinen ja sykähdyttävä kaupunki, joka kannustaa nauttimaan elämästä lukuisine terasseineen ja ravintoloineen. Ruoan lisäksi nautin kaupungin kovatasoisesta ja melko edullisesta kahvikulttuurista, jota edustavat muun muassa Hola Coffeen ja Toma Cafen kaltaiset toimijat. Taiteen ystävälle Madrid on aarreaitta lukuisten korkeatasoisten museoidensa ansioista. Vaihdon aikana kannattaa tutustua erityisesti kolmen suuren eli El Pradon, Reina Sofian ja Thyssen-Bornemiszan kokoelmiin sekä CaixaForumin tarjontaan. Itse ihastuin myös Matadero Madridin kulttuurikeskittymään sekä Conde Duquen nykytaiteen keskukseen.

Madrid on myös kahvin ja juurileivän ystävien suosiossa. Suomaiseen hintatasoon tottuneille erikoiskahvien ja leipomotuotteiden hinnat ovat kaupungissa melko huokeita.

On kuitenkin muistettava, että suomalaisesta näkökulmasta katsottuna Madrid on suuri kaupunki, jonka metropolialueella asuu yli 6,5 miljoonaa ihmistä. Ihmismäärää pääsee pakoon kaupungin lähettyvillä sijaitseville ulkoilualueille, jonne pääsee melko kätevästi lähijunilla. Itse vierailin muutamaan otteeseen kaupungin pohjoispuolella sijaitsevassa Cuenca Alta del Manzanaresin kansallispuistossa sekä Navacerradan kylässä, joita voin suositella luonnon rauhaan kaipaaville. Kaupungin keskellä sijaitsee myös paikallisten arvostama vihreä keidas, Retiron puisto, joka on myös juoksijoiden ja joogaajien suosiossa. Madridissa on tarjolla myös englanninkielisiä jooga- ja ryhmäliikuntatunteja, joista nautin itse kaupungissa vietetyn vuoden aikana.

Viikonloppuisin paikalliset pakenevat massoittain kaupungin hälinää kaupungin pohjoispuolella sijaitseville luontopoluille.

Madridissa vietetty pandemiavuosi selvensi itselleni, että haluan palata asumaan tähän aurinkoiseen kaupunkiin vielä tulevaisuudessakin. Huolimatta pienistä haasteista kurssien kanssa oli vaihto-opintojen suorittaminen Madridissa hyvä päätös, joka auttoi minua ymmärtämään espanjalaista yhteiskuntaa entistä syvemmin ja toi itseluottamusta espanjan kielen käytön suhteen.

Vaihtokertomus, Trinity College Dublin, Irlanti, syksy 2020

Valtiotieteellisen tiedekunnan opiskelija

Ennen lähtöä ja alkubyrokratia

Dublin kaupunkina hurmasi minut jo lomamatkalla muutamaa vuotta aiemmin, ja koska tiesin haluavani vaihtoon englanninkieliseen maahan, vaihtokohteen valinta oli helppo. Suurimmat hankaluudet hakuprosessissa tulivat Mobility Onlinen käytön kanssa, mutta niistäkin selvittiin. Helsingin yliopistolta vahvistuksen vaihtoon lähdöstä sain melko pian, Trinity Collegen vahvistusta taas sai odotella elokuuhun asti – sen sain siis noin kuukausi ennen lähtöä.

Ennen lähtöä tein alustavat kurssivalinnat Learning Agreementin avulla, mutta kannattaa muistaa, että se on vain suuntaa antava, ja omat valintani muuttuivatkin varsinaisessa kurssi-ilmoittautumisessa. Trinity ilmoitti hyväksymisen yhteydessä tiedekunnat/opintosuunnat, joista minulla oli oikeus ottaa kursseja – näitä olivat sosiologia eli oma alani, sekä erikseen hakemani business faculty. Trinity halusi todistuksen kielitaidosta, ja onneksi pandemian vuoksi pystyin suorittamaan suunnilleen 50€ maksavan Duolingon etäkielitestin (hintavien IELTS ym. testien sijaan).

Koronapandemia toi mukanaan valtavasti epävarmuutta hakuprosessin joka vaiheessa, mutta kaikki sujui lopulta hyvin. Otin kattavan matkavakuutuksen ja ilmoitin ulkomaille muutosta Kelalle, maistraatille ja ulkoministeriölle (tällöin kaikille suositeltiin matkustusilmoituksen tekemistä). Suomi oli vielä syyskuussa Irlannin ”green listillä”, joten minun ei tarvinnut olla maahan saapuessani karanteenissa. Mitään erityisiä toimenpiteitä ei EU-kansalaisena tarvinnut tehdä.

Asuminen

Asunnon etsiminen aiheutti suurta päänvaivaa vaihtoa suunnitellessa. Dublinissa vuokrat ovat korkeita ja asunnot kiven alla sekä usein huonommassa kunnossa, kuin mihin Suomessa ollaan totuttu. Yksityisillä markkinoilla varoitellaan myös suuresta määrästä huijareita. Trinity tarjosi omia asuntoloitaan, mutta vaihto-opiskelijalle huoneen saaminen vaikutti vähintäänkin epävarmalta.

Pitkän pähkäilyn jälkeen (vasta noin viikko ennen lähtöä) päädyin varaamaan huoneen yksityiseltä, opiskelija-asuntoja tarjoavalta yritykseltä nimeltä Uninest. Vastaavia firmoja ja niiden lukuisia asuntoloita on Dublinissa useita. Vuokra oli korkea (mutta kuitenkin kaupungin yleistä hintatasoa vastaava), yli 1000€ kuukaudessa, ja täytyi maksaa koko vuokra-ajalta etukäteen. Asuin kuitenkin keskustaan ja yliopistoon nähden hyvällä sijainnilla ja turvallisessa kaupunginosassa asuntolassa nimeltä The Tannery, joka oli uusi ja oikein viihtyisä. Vuokraan sisältyivät muun muassa kuntosali, opiskelutilat ja monet ”respan” palvelut. Täällä asuminen tuntui usein siltä, kuin olisi ollut hotellissa.

Meidän asunnossamme huoneita (makuuhuone+kylppäri) oli kahdeksan, mutta koko syksyn meitä asui siellä neljä. Kaikki kämppikseni olivat vaihtareita muualta Euroopasta, tulimme kaikki hyvin toimeen ja meillä oli todella hauska syksy yhdessä. Koronan takia ihmisiin tutustuminen oli hankalaa, ja kämppisten kautta tapasinkin suurimman osan vaihdon aikaisista ystävistäni. Keksimme rajoituksista huolimatta paljon hauskaa tekemistä. Kämppikset pelastivat myös kuuden viikon lockdown-ajan, kun kotoa sai lähteä harvemmin. Suosittelen ehdottomasti kämppisasumista vaihdon ajaksi! Varsinkin Dublinista yksiöitä on muutenkin hyvin vaikea löytää. Kannattaa kuitenkin varautua siihen, että sekä henkilökohtaiset eroavaisuudet että kulttuurierot tulevat kimppakämpässä päivänvaloon. Niistä selvisin itse muistuttamalla itseäni siitä, että jokainen kokemus on opettavainen, ja että vaihto ei tule jatkumaan loputtomiin.

Asuntolan sisapiha
Asuntolan sisapiha

Dubliniin ja Irlantiin yleisesti sopeuduin todella nopeasti ja helposti, enkä kokenut suurta kulttuurishokkia. Hintataso on suunnilleen samaa luokkaa kuin Suomessa ja tuttu kieli (aksentista huolimatta) helpottaa arkeen sopeutumista. Dublin on kaupunkina sopivan pieni, viihtyisä ja tunnelmallinen, mutta nähtävää on kuitenkin paljon. Irlantilaiset ovat uskomattoman lämpimiä ja avoimia ihmisiä ja aina valmiita auttamaan. Minulla ei koskaan ollut turvaton olo, vaikka myös ikävämpiä juttuja kaupungista kuuli joskus. Kodittomuus ja päihteet näkyvät Dublinissa kadulla eri tavalla kuin Suomessa, mutta maalaisjärjen kanssa kulkiessa en ikinä joutunut pelkäämään.

Opiskelu ja opetus

Trinity College on Irlannin vanhin yliopisto ja kovin arvostetussa asemassa – paikallisten reaktiot opiskelupaikkaani olivat yleensä ihastuneita. Oma vaihtolukukauteni oli monella tavalla poikkeuksellinen, muun muassa siksi, että kaikki opiskelu ja yliopiston toiminta ylipäänsä tapahtui etänä. Kampuksella pääsin käymään koko vaihdon aikana yhden kerran (ulkona kävelemässä), mikä on sääli, sillä kampus on todella tunnelmallinen ja yksi kaupungin tunnetuista nähtävyyksistä.

Trinity College

Trinitylla käytettiin kaikessa opiskeluun liittyvässä Blackboard-nimistä sovellusta, jota voisi kuvailla Moodlen ja Zoomin yhdistelmänä. Sen käyttöön tottui nopeasti. Opiskelin 25 opintopisteen edestä kursseja (kolme sosiologian kurssia ja yksi business-kurssi), mikä tuntui oikein sopivalta määrältä itselleni. Käytännössä jokainen kurssi koostui sekä viikoittaisesta opettajavetoisesta luennosta että tutorial-sessiosta, jossa muun muassa pidettiin esitelmiä ja keskusteltiin akateemisista artikkeleista. Jokaista tapaamista varten oli määrätty ”reading”, yleensä 1–3 artikkelia, jotka tuli lukea etukäteen. Luettavan määrä tuntui varsinkin aluksi todella hurjalta, mutta melko pian siihen sopeutui, sekä oppi erottelemaan oleellisen ja vähemmän oleellisen luettavan. Esitelmien pito englanniksi jännitti minua aluksi kovasti, mutta oli lopulta todella palkitseva kokemus. Kursseillani loppusuoritustavat olivat joko essee tai ”take-home assignment”, eli etänä tehtävä tentti.

Opintojen joka viikko edellyttämä työn määrä tuntui välillä todella suurelta, mutta loppujen lopuksi suoriuduin kaikista kursseista hyvin, koin aiheet todella mielenkiintoisina ja opetuksen tasokkaana. Käsitin Trinityn arvostelun olevan melko vaativaa – esimerkiksi 90% on ilmeisesti lähestulkoon mahdotonta saada mistään, oma korkein arvosanani oli vähän yli 70%, joka on silti vitonen, jos asteikon muuntaa. Itse en kokenut, että pärjätäkseni jouduin uurastamaan erityisen paljon enemmän, kuin mihin olen Suomessa tottunut. Uudenlaiseen ajanhallintaan sopeutuminen on opinnoissa kaikki kaikessa.

Koronan takia myöskään yliopiston järjestämää oheistoimintaa ei juuri ollut. Suosittelen hakeutumaan vaikka muiden vaihtareiden kautta erilaisiin ryhmäkeskusteluihin ym., joissa ohjelmaa järjestetään spontaanisti paljon. Trinitylla oli myös etänä paljon society-toimintaa, eli eräänlaisia kerhoja, jotka keskittyvät esimerkiksi tiettyjen urheilulajien, musiikin tai ruoan ympärille. Näihin en itse lähtenyt mukaan, mutta kuulin muilta vaihtareilta paljon kehuja niiden toiminnasta.

Liffey-joki

Vinkit seuraaville vaihtoon lähtijöille

Kaikkia vaihtoon lähtijöitä rohkaisisin olemaan ennen kaikkea ennakkoluuloton, avoin, rohkea ja joustava. Kaikki ei varmasti tule menemään suunnitelmien mukaan, mutta odottamattomat jutut olivatkin vaihdossa usein juuri niitä parhaita. Kannattaa lähteä mukaan kaikkeen ja haastaa itseään vähän joka päivä.

Kuten mainitsin, oma vaihtokokemukseni oli monella tavoin ainutlaatuinen. Lähdin Dublinin rajojen sisältä kerran (käymään mielettomän kauniissa Wicklow’n kansallispuistossa), en tavannut yhtäkään kurssikaveria kasvokkain ja kaikki kaupat (paitsi ruokakaupat) ja ravintolat olivat suljettuina melkein puolet koko vaihtoajastani. Seuraavat vaihtoon lähtijät todennäköisesti ja toivottavasti pääsevät näkemään ja kokemaan enemmän Dublinia, Irlantia ja paikallista opiskelijaelämää. En kuitenkaan hetkeäkään kadu päätöstäni lähteä vaihtoon, sillä vaikeassakin maailmantilanteessa se oli upea ja opettavainen kokemus, jota en mistään hinnasta vaihtaisi pois. Palaan varmasti vielä joskus Irlantiin tekemään kaiken sen, mikä nyt jäi tekemättä.

Vaihtokertomus, Middlesex University London, kevät 2021

Valtiotieteellisen tiedekunnan opiskelija

Saavuin Lontooseen tammikuussa 2021. Kolmas kansallinen lockdown oli julistettu samalla viikolla ja tiesin, että vaihtokeväästäni tulisi hyvin poikkeuksellinen. Koronatilanteen tuoma epävarmuus oli varjostanut vaihtoprosessia koko edellisen vuoden. Olin kuitenkin päättänyt olla perumatta vaihtoani, sillä maisteriopiskelijana tämä oli viimeinen mahdollisuuteni kokea opiskelijavaihto. Toivon, että tämän vaihtokertomuksen lukija pääsisi kokemaan hieman perinteisemmän vaihdon ja että kokemuksistani sekä vinkeistäni olisi apua!

Ennen lähtöä

Sain kuulla, että minut oli valittu vaihtoon Lontooseen maaliskuussa 2020. Kesti kuitenkin syyskuun alkupuolelle, ennen kuin pääsin tekemään virallista hakemusta. Sain silloin tulevasta vaihtoyliopistostani sähköpostin, joka sisälsi ison liudan erilaisia hakemiseen tarvittavia dokumentteja sekä informaatiota siitä, millaisia todistuksia minun tulisi lähettää hakemuksessani. Näitä olivat mm. virallinen kurssiote (Transcripts) sekä suomeksi, että englanniksi, kopio passistani, motivaatiokirje, todistus kielitaidosta sekä kurssivalinnat.

Middelesex on erittäin kansainvälinen yliopisto, mutta koska suurin osa KV-opiskelijoista tulee Euroopan ulkopuolelta, heidän hakemuspohjansa sekä käytäntönsä olivat heille suunnattuja ja paikoin myös hyvin joustamattomia. Jouduin esimerkiksi useaan kertaan selittämään heille, että en tarvitse erasmus opiskelijana viisumia, koska viivyn vain yhden lukukauden. Viimeisin kysely viisumistani tuli minulle toukokuussa. 4 kuukautta sen jälkeen, kun olin saapunut vaihtokohteeseen. Tietenkin myös vuoden alussa voimaan tullut Brexit sekoitti tilannetta. Eli tästä oppineena, suosittelen ottamaan tarkkaan selvää siitä, millaisilla dokumenteilla ja ehdoilla maassa saa oleskella, jotta tiedätte oikeutenne. Ei myöskään aina voi luottaa siihen, että tulevan vaihtoyliopiston vastaavat ovat täysin perillä juuri sinun tilanteestasi. HY:n Liikkuvuuspalvelut auttoivat minua tämän asian tiimoilta, mutta jatkuva viisumien kysely ja vaihtopaikan menettämisellä uhkailu lisäsivät epävarmuutta entisestään.

Joustamattomuutta erasmus opiskelijan kannalta hakuprosessissa osoitti mielestäni myös se, että jouduin suorittamaan maksullisen (n.350€) IELTS-kielikokeen. Eikä kielikeskuksessa suorittamani englannin B2 kurssi kelvannut riittäväksi todisteeksi kielitaidoistani. Esimerkiksi UCL:ään vaihtoon tulleet tuttuni eivät joutuneet tekemään maksullista kielitestiä, joten on hyvin yliopisto kohtaista tarvitseeko todistusta vai ei.

Lopulta kaikki dokumentit allekirjoituksineen olivat kasassa lokakuun loppupuolella ja jäin odottelemaan hyväksymiskirjettä. Jouduin kuitenkin vielä vaihtamaan kurssivalintojani ja pyytämään uudet allekirjoitukset suunnitelmalleni. Näin olleen koko virallinen hakuprosessi kesti syyskuun alusta marraskuun puoliväliin asti. Se vei paljon aikaa ja on ehdottomasti ollut työläin osa vaihto-opintojani, koska sähköpostien kirjoitteluun, vaatimusten selvittelyyn ja todistuksien hankintaan kului todella paljon aikaa. Siksi haluankin painottaa että, tämän vaiheen jälkeen kaikki on ollutkin helpompaa. Hakuprosessin työläys oli myös yksi syy siihen miksi, en halunnut enää viime metreillä perua vaihtoani synkentyvästä koronatilanteesta huolimatta.

Alkubyrokratia vaihtokohteessa

Koska koronarajoitukset ovat jatkuvassa muutoksessa tammikuun säännöt eivät enää pidä paikkaansa, mutta saapuessani Suomi oli vielä niin sanotulla “vihreällä listalla”, joka tarkoitti ettei minun tarvinnut tehdä koronatestiä ennen tai jälkeen saapumiseni, eikä myöskään ollut vaatimusta karanteenista. Ainoa asia, joka ennen lentoa tuli täyttää oli “passenger locator form”, johon tuli syöttää yhteystiedot mahdollisien altistumisien jäljittämiseksi. Nämä säännöt ovat kuitenkin useaan kertaan muuttuneet ja suosittelenkin tarkistamaan ajankohtaisen tilanteen ulkoministeriön, THL:n ja NHS:n sivuilta.

NHS eli Brittien julkinen terveydenhuolto on ilmainen kaikille kansainvälisille opiskelijoille. (Pois lukien hammaslääkäri, joten kannattaa tarkistaa, että matkavakuutus korvaa ainakin joitain hammashoidon kustannuksia.) Järjestelmä toimii niin, että rekisteröidyt asiakkaaksi oman alueesi GP-surgerylle. Listan alueesi GP surgeryista löytää NHS:n verkkosivulta tai vaihtoyliopiston sivuilta, jos asut esimerkiksi yliopiston asuntolassa. Rekisteröinti tehdään usein verkossa ja vie jonkin verran aikaa, koska ainakin vastaanotto johon itse ilmoittauduin, halusi tietään kaiken saaduista rokotuksista etniseen taustaan. Koska briteissä ei ole Suomen mallin kaltaista väestörekisterijärjestelmää, josta pystyttäisiin todentamaan ihmisten osoitteet, täytyy GP:lle rekisteröinnin yhteydessä esittää “proof of address”, tässä tapauksessa joko vuokrasopimus tai esimerkiksi kaasu-, netti- tai sähkölasku. Tämä jos joku kummastutti suomalaista, joka on tottunut käyttämään verkkopankin tunnistautumista kaikkialla. Meni pari viikkoa ja postiluukkuun kilahti oma NHS-number, joka on ilmeisen tärkeä, mutta ei kuitenkaan niin tärkeä, etteikö pelkän postiosoitteen sekä nimen syöttämisellä pystyisi esimerkiksi varaamaan aikaa koronarokotteeseen.

Asuminen

Päätin hakea huonetta yliopiston asuntolasta. Syy tähän oli helppous ja pelko siitä, että ilman lähiopetusta en tutustuisi muihin yliopistoni opiskelijoihin. (Tämä onneksi osoittautui melko pian täysin turhaksi peloksi.) Middlesex tekee yhteistyötä suuren kiinteistöfirman kanssa, joka hoitaa asuntolan ylläpidon. Eli HOAS:in kaltaista yleishyödyllistä toimijaa ei valitettavasti löydy.

Asuminen Lontoossa on tunnetusti kallista ja huoneeni vuokra piti maksaa yhdellä kertaa jo ennen kuin olin astunut jalallanikaan Lontooseen. Tämä kannattaa siis ottaa huomioon maja paikkaa etsiessä. Esimerkiksi yksityiseltä hankittu asunto voi tarkoittaa sitä, että vuokraa saa maksaa kuukausittain. Huoneeni oli osa kuuden huoneen solua, joissa kaikissa oli oma kylpyhuone. Onnekseni pääsin suhteellisen rauhalliseen rappuun ja minulla oli vain kaksi kämppistä, joiden kanssa tulin erittäin hyvin toimeen. Kuitenkin asumisvaihtoehtoja pohdittaessa on hyvä muistaa, että briteissä asuntolat ovat usein niitä paikkoja, joihin varsinkin ensimmäisen vuosikurssin opiskelijat muuttavat. Siellä on näin ollen paljon nuoria, jotka asuvat ensimmäistä kertaa itsenäisesti ja meno voi joskus yltyä sen mukaiseksi. Eli jos kaipaa ehdotonta rauhaa, kannattaa pohtia onko asuntola se oikea vaihtoehto sinulle. Yksityisellä puolella on enemmän vaihtoehtoja ja usein myös halvemmalla. Eteenkin koronan myötä Lontoon vuokramarkkinat ovat hiljentyneet, joten vapaita huoneita on aiempaa enemmän. Hintataso niin asuntolahuoneiden, kuin yksityiseltä vuokrattujen huoneiden osalta on samaa luokkaa kuin Helsingin kantakaupungin yksiöiden vuokrataso.

Asuntolan hintaan kuului kaikki välttämättömyydet, kuten vesi, netti ja sähkö. Lisäksi kerran viikossa siivooja kävi puhdistamassa yhteiset tilat ja tyhjentämässä roskikset. Asuntolan varustelu oli todella alkeellista. Huoneessa oli runkopatjasänky, työtuoli, pöytä ja kaappi. Keittiössä leivänpaahdin, mikro, uuni, jääkaappi ja vedenkeitin. Tämä tarkoitti sitä, että kaikki piti joko raahata mukana Suomesta tai ostaa. Sen hetkisen koronatilanteen myötä pyrin tuomaan mukanani niin paljon kuin mahdollista, mutta ostin myös osan keittiötarvikkeista sekä petivaatteista läheisestä isosta supermarketista. Käytettynä ostaminen olisi ollut tuossa vaiheessa hankalaa lockdownin takia, mutta normaalimmassa tilanteessa pitäisin sitä erittäin järkevänä vaihtoehtona.

Vaikka asuntola sijaitsikin 25 minuutin tube matkan päässä keskustasta zone 4:lla, pidin sijaintia erittäin hyvänä. Asemalle pääsi vajaassa 5 minuutissa ja yliopiston kampus oli todella lähellä. Vaikka kampuksella kävinkin vain muutaman kerran ja silloinkin koronatestissä. Liikkuminen Lontoossa on helppoa varsinkin kun välttelee ruuhka aikoja, jolloin matkustaminen on kalliimpaa ja varaa liikkumiseen tarpeeksi aikaa. Opiskelijana voi hakea student Oyster cardia, jolla saa alennusta bussi- ja kausilipuista. Mutta koska pääasiassa liikuin tubella vaihtelevan epäsäännöllisesti, en kokenut sitä tarpeelliseksi itselleni. Näin ollen käytin tavallista oyster cardia tai pankkikortin lähimaksua. Julkinen liikenne Lontoossa on suhteellisen kallis. Esimerkiksi yksi matka tubella zone 4:lta keskustaan maksoi minulle reilu 3 euroa off-peak ja 4,5e ruuhka-aikana. Kuitenkin se on ainoa tapa päästä liikkumaan tässä kaupungissa sujuvasti.

Opiskelu ja opetus

Kurssivalintojen kanssa ei ollut suuresti valinnanvaraa. Tämä johtui pääasiassa lukuvuoden pituisista kursseista ja siitä, ettei vaihto-opiskelijoita päästetty kaikille kursseille. Tämä selvisi minulle vasta hakiessani vaihtoyliopistoon syksyllä. Keväällä hakiessani HY:n vaihtohaussa olin laittanut kurssisuunnitelmaani täysin eri kurssit, mutta onneksi suunnitelmat ovat joustavia ja niitä voi muuttaa jälkikäteen.

Lopulta päädyin suorittamaan kolme kansainvälisten suhteiden kurssia ja yhden sosiologian kurssin.  Kaikki kurssini olivat kanditason kursseja ja Helsingin valtsikan kurssivaatimuksiin suhteutettuna äärimmäisen helppoja. Kurssit koostuivat luennoista ja seminaareista. Kaikki opetus oli etänä ja usein ainoat osallistujat muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta olivat muita Erasmus vaihto-opiskelijoita, vaikka paikallisia opiskelijoitakin kurssilla ilmoittautuneena runsain mitoin. Opetustapa vaihteli paljon luennoitsijasta. Jotkut suosivat monologeja ja kalvoja, joillain taas oli enemmänkin kyselevä ja keskusteluun haastava tyyli. Seminaareissa pääsi usein argumentoimaan, vertailemaan ja juttelemaan pienemmissä ryhmissä, joka oli ehdottomasti antoisinta opinnoissa.

Kurssieni suoritustavat olivat keskenään hyvin samankaltaisia. Kaikkiin vaadittiin n. 3000 sanan loppuesseet ja sen lisäksi esitelmät. Yhdelläkään kurssilla ei vaadittu ryhmätöitä tai kurssin aikana palautettavia reflektiopapereita. Töistä sai paljon palautetta ja luennoitsijat pyysivät essee luonnoksia sekä ideoita nähtäville jo hyvissä ajoin kurssin aikana. Palautteessa painottui erityisesti keskeisten teorioiden ja käsitteiden määrittäminen sekä ymmärtäminen. Eikä niinkään ilmiöiden tarkasteleminen ja omien ajatusten yhteen liittäminen. Tämä oli mielestäni suuri eroavaisuus Helsingissä opiskeluun ryhmätöiden ja reflektioipapereiden puuttumisen ohella.

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville

Lontoo on varmasti monelle tuttu kaupunki, mutta en voi olla silti korostamatta sen mahdollisuuksia. Museot, teatterit, ravintolat ja pubit, jotka kaikki ovat lockdownin jälkeen vähitellen availleet oviaan luovat äärettömän määrän hienoja mahdollisuuksia vaihto-opintojen rinnalle. Myös mahdollisuudet matkustaa UK:n sisällä ovat hyvät. Kävin esimerkiksi päiväretkellä etelärannikolla Seven Sisters luonnonpuistossa, jossa upeat kalkkikivi seinämät nousevat suoraa merestä. Lisäksi kävin Oxfordissa sekä viikonloppureissulla Skotlannissa. Matkalippuja kannattaa olla varaamassa hyvissä ajoin, sillä ne voivat ajoittain nousta todella korkeaksi ja jos aikoo matkustaa paljon kannattaa harkita alennuksiin oikeuttavan railcardin hankkimista.

Erityisesti etäopiskelu loi itselleni alkuun pelon siitä, että en pääse tutustumaan muihin opiskelijoihin ollenkaan. Mutta vaihtoyliopistoni järjestämät etätapahtumat ja orientaatio olivat erinomaisia paikkoja tutustua muihin vaihtareihin. Myös asuminen asuntolassa muiden opiskelijoiden ympäröimänä mahdollisti uusien tuttavuuksien löytämisen helposti. Alku voi tuntua aina vähän vaikealta, mutta kun kaikki lähtee niin sanotusti rullaamaan pidä vain hatusta kiinni ja anna vaihto-opiskelun viedä mukanaan. Ihanaa vaihtoa sinulle!

Vaihtokertomus, Nova School of Business and Economics, Portugali, syksy 2020

Valtiotieteellisen tiedekunnan opiskelija

Opiskelijavaihdossa pandemian keskellä

Ennen lähtöä

Yllätin monet ystäväni kertoessani sosiaalisessa mediassa lähteväni tässä maailmantilanteessa opiskelijavaihtoon toiselle puolelle Eurooppaa. Vaihdon onnistuminen oli oikeastaan yllätys myös itselleni ja päädyinkin hoitamaan lähtövalmistelut varsin viime tipassa. Tuntui todella absurdilta lähteä keskellä vuosisadan pahinta pandemiaa viettämään syyslukukautta taloustieteen parissa Lissabonin Nova School of Business and Economicsiin.

Alkubyrokratia vaihtokohteessa

Pandemian takia maassa oli voimassa varsin tarkat turvamääräykset ja monelta osin pääsin totuttelemaan varsin poikkeukselliseen arkeen. Kaikkialla sisätiloissa sekä myös kaupungeissa liikkuessa on sakon uhalla käytettävä maskia. Kaikkiin kauppoihin ja ravintoloihin oli todella tiukat kävijämäärärajoitukset ja ihmisvirtojen ohjailua varten monenlaisia luovia ratkaisuja. Ihmiset kuitenkin olivat tottuneet rajoituksiin keväästä alkaen ja täten yhteiskunta pystyttiin pitämään suhteellisen avoimena. Käytännössä melkein kaikki isommat tapahtumat oli peruttu, mutta ravintolat, kaupat ja baarit saavat olla auki tiukkojen asiakasmäärärajoitusten ja maskipakon kanssa.

Asuminen

Majoituin vaihdossa SmartStudios-nimisen yksityisen yrityksen varsin korkealaatuisessa yhteisöllisessä asumiskompleksissa. Kyseinen firma tarjoaa yksiöitä laajoilla yhteisillä tiloilla suomalaisesta näkökulmasta kohtuulliseen hintaan, noin kuudellasadalla eurolla kuukaudessa. Valitsin kyseisen majoituksen myös siksi, että Portugalissa rakentamisen laatu on perinteisesti varsin erilaista kuin Suomessa ja syksyn kylmät yöt eivät olisi olleet ilman keskuslämmitystä kovin miellyttäviä.

Asuin siis Carcaveloksessa kampuksen lähellä minimoidakseni julkisen liikenteen käyttöä. Matka Lissabonin keskustaan kesti sieltä junalla noin 20–30 minuuttia. Se kulki vartin välein lähes ympäri vuorokauden. En kuitenkaan hankkinut joukkoliikennekorttia, vaan koronan takia päädyin vuokraamaan skootterin, jolla pääsi matkailemaan Lissabonin alueella erittäin näppärästi.

Opiskelu ja opetus

Koronatilanteesta huolimatta, vaihtoyliopistoni pyrki järjestämään niin paljon lähiopetusta kuin vaan mahdollista. Täten arki rullasi pienryhmissä maskien kanssa varsin normaalisti. Rajoitettujen ihmismäärien ja puuttuvien tuolien lisäksi koronasta muistuttivat yliopistolla lähinnä ”koronavartijat”, jotka valvovat jatkuvasti, että kaikilla on maski käytössä. Tämä toi suorastaan apokalyptista tunnelmaa opiskelupäiviin.

Periaatteellinen pyrkimys lähiopetuksen mahdollistamiseen aiheutti ainakin kertaalleen hieman nurinkurisen tilanteen. Eräänä päivänä luennon pitäjä oli jäänyt kotiin mahdollisen altistumisen takia. Siitä huolimatta olimme läsnäolopakon valvomisen takia koko luokka luentosalissa kuuntelemassa etäluentoa.

Koko maassa ei ollut kovin montaa suomalaisia vaihto-opiskelijaa, lähes kaikkien suomalaisten yliopistojen peruttua vaihdot. Onneksi kuitenkin muut Euroopan maat lähettivät opiskelijoita vaihtoon ihan normaaliin tapaan. Yliopistolla tutustuin aika paljon paikallisiin opiskelijoihin, sillä koulu on todella kansainvälinen ja lähes kaikki toiminta tapahtuu englanniksi.

Erilaisten juhlien ja illanistujaisten loistaessa poissaolollaan oli kaikesta huolimatta vaihto-opiskelijoille järjestetty retkiä ja vierailuja erilaisiin nähtävyyksiin. Lisäksi viikonloppuisin pääsimme tutustumaan maan muihin kaupunkeihin ja muihin kulttuurikohteisiin, jotka turistimassojen puuttumisen myötä olivat poikkeuksellisen rauhallisia vierailukohteita.

Ajatuksia vaihdosta

Kokonaisuutena vaihtoseikkailu oli koronan tuoman kontrastin takia erityisen kiehtova ja hämmentävä kokonaisuus. Oli samaan aikaan todella ihanaa, sekä myös absurdia nauttia lähiopetuksesta, hyvästä säästä, ulkona olemisesta, tapahtumista ja uusiin ihmisiin tutustumisesta Portugalin auringon alla.

Vaihto opetti uudessa kulttuurissa elämisen hienouksia ja kommervenkkeja. Opin sopeutumaan yhä paremmin yllättäviin epävarmuustekijöihin ja löytämään omanhenkisiä ihmisiä myös varsin erilaisessa ympäristössä. Innostuin myös johtamisen sekä taloustieteen opinnoista ihan uudella tavalla. Opintojen ohessa hurahdin myös täysillä surffaamiseen ja kehityin golfissa todella paljon.

Vaihtokertomus, Universidad Externado de Columbia, Kolumbia, kevät 2020

Valtiotieteellisen tiedekunnan opiskelija

Olin vaihdossa Externadon yliopistossa Kolumbian pääkaupungissa Bogotassa tammikuusta kesäkuuhun vuonna 2020. Koronapandemian takia kaikki opetus muuttui etäopetukseksi maaliskuun loppupuolella ja yli puolet vaihtoajastani Bogotassa oli täysi karanteeni, eikä kotoa saanut käytännössä poistua muualle kuin ruokakauppaan. Vaihto oli siis aika erikoinen. Tykkäsin kuitenkin Kolumbiasta mielettömän paljon, ja koska myös Helsingin yliopistolla kaikki kurssini olivat etänä koronan takia, jäin lopulta Kolumbiaan melkein puoleksitoista vuodeksi alun perin suunnitellun viiden kuukauden sijaan. Kolumbia on uskomattoman upea maa matkailuun. Lisäksi se on kaikin puolin hyvin erilainen maa kuin Suomi, joten vaihdon aikana oppii paljon myös yliopiston ulkopuolella. Bogotassa ihmiset puhuvat melko hidasta ja selkeää espanjaa, joten se on hyvä kaupunki myös kielen oppimiselle.

Suosittelisin superlämpimästi Kolumbiaa vaihtokohteeksi ihan kaikille!

Matarredonda luonnonpuisto
Paramo-maisemaa Bogotan lähellä Matarredonda-luonnonpuistossa

Ennen lähtöä

Lopullinen hyväksymiskirje tuli Externadosta noin kaksi kuukautta ennen vaihdon alkamispäivää. Koska lukukauden mittaiseen vaihtoon ei tarvinnut viisumia, byrokratiaa ja paperiasioiden selvittelyä oli mielestäni yllättävän vähän ennen lähtöä. Espanjantaidon todistamiseen riitti Kielikeskuksen opettajan todistus, minun tuli täyttää netissä lomakkeelle tietoni, ja kaikki sujui mukavan sulavasti. Tarjolla olleista kursseista oli käytännössä mahdotonta löytää tietoa Externadon nettisivuilta tai etukäteen mistään, joten kurssivalinnatkin jäivät sitten Bogotassa pohdittavaksi. Käytännössä ennen lähtöä piti lähinnä järjestellä ne tavalliset matkustamiseen liittyvät asiat: onhan passi pitkään voimassa, matkavakuutus, rokotteet…

Olin katsellut Bogotan kimppakämppiä erilaisista Facebook-ryhmistä jo Suomesta käsin, mutta päätin mieluummin käydä paikan päällä katsomassa erilaisia vaihtoehtoja ennen sitoutumista mihinkään. Tätä suosittelisin myös muille vaihtareille. Parempi fiilistellä naapurustoa, asuntoa, mahdollisia kämppiksiä ja vuokranantajaa ihan livenä ennen päätöksentekoa. Jos tulee epäilyttävä fiilis mistä tahansa asumukseen liittyvästä asiasta, jatka vaan etsintää! Bogotassa riittää valinnanvaraa, eikä hostellissa asuminen etsinnän ajan ole kallista. Varsinkin korona-aikana, kun kotona voi joutua viettämään erityisen paljon aikaa, kannattaa valita asumus huolella.

Toinen juttu, jota suosittelen ihan kaikille, on jonkun Suomessa asuvan kolumbialaisen tapaaminen ennen vaihtoa. Jos pystyt harjoittelemaan hänen kanssaan espanjaa, niin vielä parempi. Tällä lailla saat jo etukäteen kosketuksen maahan, sen kulttuuriin ja kieleen. Lisäksi kolumbialaiset ovat usein uskomattoman avuliaita, joten voit saada hyviä vinkkejä ja jopa kontakteja, joihin ottaa yhteyttä, kun saavut Kolumbiaan.

Alkubyrokratia vaihtokohteessa

Saapuessani Bogotan lentokentälle rajavirkailija kysyi, millä asialla olen tulossa Kolumbiaan, ja näytin Externadon hyväksymiskirjeen. Sen perusteella sain leiman, joka oikeutti kolmen kuukauden maassaoloon ja opiskeluun. Tuon kolmen kuukauden aikana minun tuli täyttää maahanmuuttoviranomaisten nettisivulla lomake, jolla oleskelua voi pidentää vielä toiset kolme kuukautta. Kyseinen pidennys oli ilmainen EU-kansalaisille. Orientaatioviikko Externadossa alkoi tammikuun loppupuolella, joten matkustelin Kolumbiassa reissussa olleiden kavereideni kanssa pari viikkoa ennen opintojen aloittamista. Jos haluaa viipyä maassa pidempään kuin 180 päivää kalenterivuoden aikana, on jo hankittava varsinainen viisumi, jossa onkin sitten huomattavasti enemmän hommaa.

 

Bogota näkymä Monserrate-vuorelta
Bogota Monserrate-vuorelta katseltuna auringonnousun aikaan

Kaikki byrokratia-asiat sujuivat vaihdon aikana todella vaivattomasti. Externadossa oli 20-30 vaihtaria, joista melkein kaikki olivat ranskalaisia. Meille oli järjestetty todella hyvä ja selkeä orientaatio. Yliopistolla oli jonkinlainen opiskelijaterveydenhuolto, mutta en koskaan käyttänyt sitä, joten en osaa sanoa siitä sen tarkemmin. Ylipäänsä byrokratiasta minulla ei ole oikein muuta sanottavaa kuin että jos kysymyksiä heräsi, niin apua oli helposti saatavilla yliopistolta sähköpostitse tai puhelimella. Koronapandemian takia monet yliopiston palvelut jäivät itseltäni kuitenkin kokematta.

Asuminen

Suomen hintatasoon verrattuna asumiskustannukset olivat Bogotassa tosi edulliset. Maksoin vuokraa huoneestani kimppakämpässä La Candelariassa noin 200 euroa, joka oli paikalliseen hintatasoon nähden tosi paljon. Bogotassa on erilaisia kimppakämppä- ja coliving-tyyppisiä asuntoja, joissa asuu lähinnä opiskelijoita ja nuoria ihmisiä. Suosittelenkin lämpimästi etsimään huoneen kimppakämpästä tai jostain coliving-yhteisöstä, jos vain mitenkään voisit kuvitella, että se olisi sun juttu. Se on hyvä tapa tutustua ihmisiin ja vuokrasopimuksen tekeminen on yleensä vaivatonta, koska vuokranantaja on tottunut vaihtuviin asukkeihin. Huoneita varten kannattaa vilkaista ilmoituksia Facebook-ryhmissä, joista kaikkein aktiivisimmalta vaikutti Bogota Short Term Rentals.

Externadolla ei ole omaa asuntolaa, ja suuri osa paikallisista opiskelijoista asuu vanhempiensa kanssa Bogotan rikkaissa pohjoisosissa, josta sitten kulkevat päivittäin tunnin-parin matkan yliopistolle ja illalla taas takaisin. UniAndesin yliopistolla on oma asuntola, jossa yksi ystäväni asui ensimmäisen lukukautensa Bogotassa. Hänen mukaansa asuntolassa oli melko kaitseva meininki, koska monet asukkaista olivat alaikäisiä, eikä esimerkiksi alkoholia saanut tuoda rakennukseen – eli omaan kotiin – ollenkaan. Lisäksi keittiövarusteet ja muuta irtaimistoa oli ostettava itse, mikä muutaman kuukauden vaihtoa varten tuntuu vähän kummalliselta.

Bogota on valtava, ja jos koronasta huolimatta yliopistolla on läsnäolo-opetusta, ei kannata asua liian kaukana yliopistolta. On tavallista, että luennot alkavat jo kello 7 aamulla! Itse tykkäsin eniten Teusaquillosta, Chapinerosta ja La Candelariasta, jotka ovat alueita, joissa asuu paljon nuoria, opiskelijoita, taidealojen ihmisiä ja kansainvälistä porukkaa. Kahviloita ja ravintoloita on paljon. Pohjoisen rikkaat asuinalueet ovat kaukana yliopistoilta, eikä siellä ole niin paljoa tekemistä. Yhtä lailla kaukana yliopistoilta sijaitsevat etelä-Bogotan huono-osaiset alueet taas voivat olla melko vaarallista asustella ulkomaalaisena. Kaupunki on äärimmäisen jakautunut ihmisten varakkuuden mukaan, sekä maantieteellisesti että sosiaalisesti. Pohjoisosissa asuvat kaikkein rikkaimmat, eteläosissa köyhimmät. Bogota on äärimmäinen esimerkki siitä, millaisiin järjettömiin seurauksiin eriarvoisuus voi johtaa yhteiskunnassa.

Opiskelu ja opetus

Externado on Kolumbian parhaita yliopistoja ja opiskelijat ovat todella omistautuneita ja ahkeria. Omat kurssini olivat kaikki sosiaalitieteellisessä tiedekunnassa ja tiedekuntien välillä voi kuulemma olla suuriakin eroja, joten puhun nyt vain omasta kokemuksestani.

Kurssien valinnassa sai paljon tukea henkilökunnalta. Jokainen vaihtari meni henkilökohtaisesti valitsemaan kurssinsa vaihtareista vastanneen henkilön kanssa, joka sitten näpytti ne koneelle. Myös kurssien muutokset käytiin tekemässä henkilökohtaisesti paikan päällä. Vaihtareita ei ollut Externadossa montaa, ja ainakin minulle jäi sellainen olo, että jokaisesta pidettiin henkilökohtaisesti huolta ja apua sai, jos sitä tarvitsi. Paikallisilta opiskelijoilta kannattaa kysellä suosituksia, että mitkä kurssit ja opettajat ovat heidän mielestään olleet hyviä. Lisäksi kannattaa miettiä kurssien aikatauluja edes vähän, etteivät kurssit ole ihan hujan hajan pitkin viikkoa, toiset aamulla ja sitten toiset samana päivänä vasta illalla. Itse löysin sopivat kurssit niin, että maanantai ja perjantai olivat minulle kokonaan vapaat.

Luennoilla annettiin paljon luettavaa kotiin. Varsinkin ensimmäisinä viikkoina, kun espanjan kieli vielä tuotti minulle vaikeuksia, lukeminen oli käsittämättömän hidasta, enkä yksinkertaisesti pystynyt lukemaan jokaista artikkelia alusta loppuun. Ei kannata kuitenkaan huolestua! Jo kuukauden päästä tulet huomaamaan, että ei hitsi, nythän tämä sujuu jo paljon helpommin kuin aluksi. Kielen oppimisesta ei kannata ottaa etukäteen stressiä. Opettajat olivat myös tosi ymmärtäväisiä vaihtareita kohtaan. Kokonaisuudessaan jäi sellainen olo, että henkilökunta ja muut opiskelijat suhtautuivat vaihtareihin positiivisesti, ja arvostelu oli ehkä vaihtareita kohtaan armollisempaa kuin paikallisille opiskelijoille. Kurssien vaatimustasot vaihtelivat hurjasti opettajan mukaan. Kun olet kaikille ystävällinen, yrität parhaasi mukaan puhua espanjaa ja osoitat lukeneesi läksysi, kaikki menee hyvin.

Normaalioloissa (eli ei-koronaoloissa) jokaisessa pääaineessa oli yksi kurssi, johon sisältyi noin viikon mittainen opintomatka johonkin päin Kolumbiaa. Kaikki suosittelivat ottamaan näitä kursseja, sillä noilla opintomatkoilla pääsi paikallisten opiskelijoiden kanssa matkustamaan paikkoihin, joihin muuten ei todennäköisesti ikinä päätyisi. Minulla piti olla pääsiäisloman tienoilla kaksi viikon mittaista opintomatkaa, toinen Magdalena-joen varrella sijaitsevaan kalastajakylään ja toinen Calin lähellä asuvan alkuperäiskansan luokse. Koronan takia reissut jäivät kuitenkin harmillisesti järjestämättä.

Näkymä Salentosta
Kahvialueen Salento on yksi Kolumbian suosituimpia turistikohteita

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville

Normaalioloissa Bogotassa on melkeinpä liikaakin tehtävää ja nähtävää. Kahviloita, teattereita, konsertteja, museoita, ravintoloita, kulttuuritapahtumia ja yöelämää riittää varmasti koko vaihdon ajaksi. Externadossa oli orientaatioviikon ajan vaihtareille paljon ohjelmaa, mutta opintojen alettua ei käytännössä enää mitään erityistä vaihtarimeininkiä. UniAndesin yliopistolla oli paljon enemmän ohjelmaa vaihtareille, koska myös vaihtareita oli kymmenen kertaa enemmän kuin Externadossa. Ennen koronaa Externadon yliopisto tarjosi valtavasti erilaisia ilmaisia kursseja joogasta salsaan, piirustukseen ja korinpunontaan. Koronan myötä kaikki tuollainen jäi kuitenkin tauolle.

Bogotalaisilla ihmisillä on hyvin erilaiset tulotasot. Vain pienenpienellä vähemmistöllä on esimerkiksi varaa käydä yliopistoa Externadossa tai UniAndesissa, ja suurin osa bogotalaisista elää vaatimattomasti. Kolumbian minimipalkka on jotain 200 euron luokkaa kuukaudessa. Voit siis löytää kahden euron lounaan ja 50 senttiä maksavan oluen yksinkertaisista muovituoliravintoloista, tai sitten 20 euron vegaaniannoksen ja viiden euron artesaanioluen hienosta hipsterikorttelista. Taksit ovat todella halpoja ja erityisesti pimeän tullen myös lyhyehköt matkat on hyvä taittaa taksilla. Taksien tilaamiseen kannattaa aina käyttää jotain sovellusta (kuten DiDi tai Cabify). Julkisessa liikenteessä on paljon taskuvarkauksia, Transmileniossa kannattaa siis olla hereillä.

Ruokabanaanista tehdyt Patacones-lastut ovat suosittuja
Ruokabanaanista tehtyjä patacones-lastuja syödään Kolumbiassa kaikkialla -ja paljon

Bogota on valtava kaupunki, ja turvallisuuden taso vaihtelee hyvin vartioiduista, rauhallisista ja rikkaista naapurustoista ehdottomiin no-go-zoneihin, joihin edes poliisi ei ikimaailmassa uskaltaisi astua. Päiväsaikaan Chapinero-Teusaquillo -akselilla on melko turvallista kävellä, mutta kannattaa aina vähän haistella tunnelmaa ja jutella paikallisten kanssa siitä, missä ei kannata kulkea. Puhelinta ja muita arvotavaroita ei kannata ottaa esiin oikeastaan missään kadulla kävellessä muuta kuin jos on ihan pakko.

Jos haluat matkustaa ympäri Kolumbiaa, lentäminen on usein paras vaihtoehto pitkille matkoille, varsinkin, jos matkustamiseen varattu aika on rajallinen. Tiet ovat joissain osin Kolumbiaa todella huonoja, kaistoja vain yksi suuntaansa, ja onnettomuuksia ja maanvyörymiä sattuu aika-ajoin, jolloin tieosuus voi olla suljettuna vaikka kymmenenkin tuntia. Suht lähellä Bogotaa oleviin paikkoihin tietysti kannattaa ottaa bussi, ja osissa Kolumbiaa on myös hyviä moottoriteitä. Lennot ovat kuitenkin halpoja. Kannattaa siis tutkia ja miettiä, kumpi on parempi vaihtoehto millekin matkalle.

Kolumbialaiset auttavat usein todella mielellään ulkomaalaisia ja haluavat antaa maasta positiivisen kuvan. Tuttujen ja tutuntuttujen vieraanvaraisuus ja avuliaisuus oli välillä häkellyttävää. Ei kuitenkaan kannata olla naiivi, vaan suhtautua varovaisesti erityisesti silloin, jos joku tuntematon ihminen on liian avulias tai tunkeileva. Koronapandemia on sysännyt lisää ihmisiä köyhyyteen, joten voi olla, että rikollisuus on jonkin verran lisääntynyt viime aikoina. Noudata siis varovaisuutta, mutta älä pelkää turhaan etukäteen. Utelias ja avoin mieli yhdistettynä terveeseen järjenkäyttöön riittää.