Vaihtokertomus, Nova SBE, Portugali, kevät 2019

Valtiotieteellisen tiedekunnan opiskelija

Ennen lähtöä

Sain hyväksymiskirjeen Nova Sbe:ltä, jonka mukana tuli kattavat ohjeet sekä tietopaketti, kuinka toimia ennen kouluun saapumista. He linkkasivat minut myös Facebook-ryhmiin, jossa jaettiin informaatiota koulusta, asumisesta sekä yleisesti Lissabonista, Carcavelosista (paikka jossa kampus sijaitsee) sekä Portugalista. Lisäksi minulle nimettiin niin kutsuttu Nova SBE kaveri, eli opiskelija, joka otti minuun yhteyttä Facebookin välityksellä ja kertoi auttavansa minua asiassa kuin asiassa ja näin hän tekikin. Hoidin itselleni myös kattavan matkavakuutuksen, tapaturmavakuutuksen sekä eurooppalaisen sairaanhoitokortin kelalta. Lisäksi otin mukaan varmuuden vuoksi kopion passistani, toki myös itse passin.

Ensimmäisiä asioita mitä koulussa piti tehdä oli hakea opiskelijakortti. Tämä tehtiin meille todella helpoksi. Nova SBE:n kampuksella oli Welcoming Day, jossa meitä ohjeistettiin hyvin tarkasti, kuinka hankkia opiskelijakortti, matkustuskortti (eli julkisen liikenteen matkakortti junaan ja busseihin) sekä kuinka käyttää kirjastoa ja muita palveluita kuten terveydenhuoltoa, jota koulu myös tarjosi. Tämän päivän aikana meidät myös jaettiin ryhmiin ja kampus esiteltiin meille perusteellisesti pienryhmissä, jossa myös alkoi uusiin ihmisiin tutustuminen.

Asuminen

Lissabonissa ei pitänyt ilmoittautua kaupungin asukkaaksi. Kotona tein tietenkin muuttoilmoituksen ja vaihdoin osoitteeni Carcavelosin osoitteeseeni. Suurin ja vaikein päätös mielestäni oli, että päätänkö muuttaa Lissabonin keskustaan vaiko Carcavelosiin, joka sijaitsee 25 minuutin junamatkan päässä Lissabonin keskustasta. Kampus sijaitsee Carcavelosin kaunista hiekkarantaa vastapäätä. Itse päätin kuitenkin säästää matkustelussa aikaa, joten muutin Carcavelosiin. Löysin asuntoni Facebook ryhmästä. Tämä oli todella yksinkertaista, helppoa ja turvallista. Asuin asunnossa, jonka jaon kolmen muun opiskelijan kanssa. Heistä kaikista tulivat todella hyviä ystäviä ja kimppa-asuminen oli täydellinen ratkaisu, sillä en omannut ystäviä Portugalissa ennestään. Myöskin vuokrakustannuksen ovat halvempia jos asuu kimppakämpässä. Vuokrani oli 450e/kk sisältäen laskut. Liikkuminen Lissaboniin on helppoa Carcavelosista, se on junalinja joka kulkee Lissabon-Carcavelos Ja Carcavelos-Lissabon väliä noin 3-6 kertaa tunnissa melkein vuorokauden ympäri. Jos halusin palata kotiin yö aikaan niin jaon taksin ja uberin ystävien kanssa.

Hintataso Portugalissa on huomattavasti edullisempi, kuin Suomessa etenkin ravintolassa syöminen tai baarissa oluen juominen. Ruokakaupat ovat hieman edullisempia ja tuotteetkin ovat melko saman tyyppisiä mitä täällä meillä päin saa. Toki lakritsia ja ruisleipää kannattaa varata mukaan, näitä asioita et tule sieltä löytämään. Opiskelijoille museot ymmä muut kulttuuri kohteet ovat todella edullisia. Nova SBE järjesti myös todella paljon yhteistoimintaa, jossa he esittelivät Lissabonin kaupunkia ja ympäristöä, mutta myöskin pidempiä reissua Lissabonin ulkopuolelle. Nämä reissut ja tapahtumat olivat oiva tapa tutustua Portugaliin sen kulttuuriin sekä tavata uusia ihmisiä ja luoda uusia ystävyyssuhteita.

Opiskelu ja opetus

Itse opiskelen Kehitysmaatutkimusta Valtiotieteellisessä tiedekunnassa ja menin Novaan opiskelemaan taloustieteen sivuaineeksi. Otin neljä taloustieteen kurssia, sillä Novassa yksi kurssi on 7.5 opintopistettä. Minulle tuli yllätyksenä opintojen vaikeustaso, mutta tämä saattoi johtua siitä, että minulla ei ollut matemaattista taustaa opinnoissani ja taloustiedossa on kuitenkin paljon matemaattista laskentaa ja kaavoja teorian lisäksi. Mainitsin kuitenkin tilanteeni professoreille, jotka minua opettivat ja he olivat tämän asian suhteen erittäin avuliaita. He järjestivät minulle yksityiskohtaista tukiopetusta ja auttoivat minua ymmärtämään asioita, jotka koin vaikeaksi sekä panostivat niihin osa-alueisiin, jossa olin heikoille. Eli vaikka kokisi asiat vaikeiksi niin opin sen, että rohkeasti pyytämällä apua selviää pitkälle. Pääsin kaikki kurssini läpi ja opin erittäin paljon. Opetustyyli on saman tyyppistä mitä meillä on Helsingin Yliopistolla. Opetus perustuu luentoihin sekä laskareihin. Opetuskieli on tietenkin englanti. Erona oli se, että kun istuin luentosalissa Carcavelosissa ikkunasta näkyi Carcavelosin upea monta kilometriä pitkä valkoinen hiekkaranta ja Atlantin meri.

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville

Portugalin ja Lissabonin koin erittäin turvalliseksi. Käytin maalaisjärkeäni, kuten tekisin missä vain reissussa, mutta myös kotona. Ihmiset olivat lämpimiä, vastaanottavaisia sekä erittäin avuliaita ja mukavia. Joten kadulla jos eksyy niin rohkeasti vaan kysymään neuvoa. Suosittelen lämpimästi tutustumaan portugalin alkeisiin. Monet osaavat englannin kielen moitteettomasti, mutta vanhempi sukupolvi ei välttämättä. Tämä jäi harmittamaan itseäni, sillä ihmiset olivat niin lempeitä ja olisin halunnut kommunikoida enemmän, mutta kielimuuri esti sen. Kaiken kaikkiaan kokemus oli mahtava. Suosittelen lämpimästi tutustmaan myös muihin paikkoihin Portugalissa. Itse vuokrasin auton ystäväni, joka on melko edullista, ja matkustimme Portugalin ympäri. Navigointi on yksinkertaista ja majoittuminen guest housseissa on opiskelijabudjetille sopivaa. Suosikki asioita oli ruoka ja musiikki. Portugali on kuuluista viineistään, kalaruuistaan sekä perinteisestä Fado musiikista, jota pääsee kuuntelemaan useissa Fado ravintoloissa, joita on Lissabon pullollaan. Portugali on yksi Euroopan aurinkoisimpia maita. Siellä paistaa aurinko lähes ympäri vuoden!

Vaihtokertomus, Boğaziçi University, Turkki lukuvuosi 2019-2020

Valtiotieteellisen tiedekunnan opiskelija

Vietin lukuvuoden 2019-2020 Istanbulissa Boğaziçi Universityssa. Syyslukukauden opiskelin Erasmus-ohjelman kautta politikan tutkimusta ja kansainvälisiä suhteita ja kevääksi jäin opiskelemaan freemoverina Turkin historiaa Atatürk-instituuttiin. Helsingin yliopistossa suoritan poliittisen historian maisteritutkintoa valtiotieteellisessä tiedekunnassa.
Boğaziçi University on yksi Turkin parhaista yliopistoista ja opintojen lisäksi Boğaziçilla on vaihtarille paljon muutakin tarjottavaa. Suosittelen lämpimästi Istanbulia vaihtokohteena niille, jotka kaipaavat suurkaupungin hälinään ja haluavat tutustua hyvin erilaiseen kulttuuriin.

Ennen lähtöä
Maisemia kampukselta. Kuva: Eevi Sveholm

Turkki kuuluu hieman yllättäenkin Erasmus-ohjelman piiriin, joten vaihtohaku tapahtui helmikuussa 2019 samaan aikaan muidenkin Erasmus-kohteiden kanssa. Nominoinnin jälkeen varsinainen haku Boğaziçiin vaati muun muassa suosituskirjeen professorilta ja kielitodistuksen. Englannin kielitaidon voi todistaa joko IELTS tai TOEFL -testituloksin tai pyytämällä kielikeskukselta virallista todistusta suoritetusta englannin kurssista. Hakuun vaaditut liitteet ovat selkeästi koottuna englanniksi yliopiston nettisivuilla ja Boğaziçin kansainvälisen toimiston henkilökunta on aina valmis auttamaan.
Hakuprosessi oli kokonaan ohi jo toukokuun loppuun mennessä ja muusta byrokratiasta ei tarvinnut Suomen päässä huolehtia. Suomen kansalaisten ei tarvitse hakea erikseen viisumia Turkkiin vaan maassa saa oleskella vapaasti pelkällä lentokentällä leimatulla passilla kolme kuukautta. Turkissa tulee kuitenkin hakea oleskelulupaa yliopiston kautta.

Alkubyrokratia vaihtokohteessa

Eniten päänvaivaa tuottivat oleskelulupahakemuksen liitteiden kerääminen sekä puhelimeen liittyvät kysymykset.
Yliopistolla on selkeä lista mitä kaikkea oleskelulupahakemukseen tarvitaan, mutta liitteet vaihtelevat hieman hakijan kansalaisuuden mukaan. Yliopisto järjestää yhteisen tilaisuuden hakemuksen täyttämiseen ja siihen kannattaa ehdottomasti osallistua, sillä monimutkaista hakulomaketta ei suositella täytettäväksi itsekseen. Verotoimistoon kannattaa mennä ajoissa ja pitää kiinni siitä, ettei tule maksaneeksi mitään ylimääräistä vaan pysyy ylipiston ohjeistuksessa. Suomalaisen tulee myös hankkia turkkilainen yksityinen sairausvakuutus oleskelulupahakemusta varten. Vakuutuksen on täytettävä tietyt reunaehdot, joten kannattaa kysyä yliopiston kansainvälisten asioiden toimistolta suosituksia vakuutusyhtiöstä. Vuoden sairausvakuutus on todella edullinen, ja yliopiston oma terveyskeskus on joka tapauksessa ilmainen opiskelijoille. Lopulta oleskeluluvan hakeminen sujui melko kivuttomasti, sillä hakemus liitteineen toimitettiin yliopistolle ja he hoitivat loput.

Turkin lainsäädäntö velvoittaa rekisteröimään kaikki Turkin ulkopuolelta tuodut puhelimet. Syksyllä 2019 rekisteröinnin hinta oli yli 240 euroa (1500 TL). Jos puhelinta ei rekisteröi, lakkaa se todellakin toimimasta parin kuukauden sisällä eikä edes puheluita pysty enää vastaanottamaan. Rekisteröinnin voi joko tehdä mukisematta tai vaihtoehtoisesti ostaa uuden puhelimen Turkista. Puhelimia myydään melko edullisesti joissakin liikkeissä myös käytettyinä. Prepaid-liittymän käyttöön liittyy samankaltaisia ongelmia: ulkomaalainen voi saada paikallisen liittymän kolmeksi kuukaudeksi, minkä jälkeen operaattorit vaativat nähdä oleskeluluvan käytön jatkamiseksi. Jos oleskelulupaa ei tässä kolmessa kuukaudessa ole vielä saanut, voi liittymän siirtää turkkilaisen ystävän nimiin tai yrittää sinnitellä pelkällä wifillä oleskeluluvan saapumiseen asti.

Asuminen

Yliopisto tarjoaa vaihto-opiskelijoille mahdollisuutta asua kampuksen asuntolassa. Tämä vaihtoehto on kallis ja vuokra pitää maksaa kokonaisuudessaan etukäteen koko vaihdon ajalta. Asuntolassa asuminen voi kustantaa huoneen mukaan jopa 3000 euroa koko lukukaudelta, kun taas huoneen vuokra tavallisessa kimppakämpässä on helposti alle 300 euroa kuukaudessa. Asuntolat ovat nykyään tiukasti sukupuolen mukaan rajattuja, eikä niissä saa vierailla yksikään vastakkaisen sukupuolen edustaja. Yliopisto sijainti on kuitenkin melko keskeinen, joten huoneen vuokraaminen lähialueelta voi olla hyvä idea.

Jos asuntolan sijaan haluaa itse etsiä edullisemman asuinpaikan, kannattaa olla tarkkana sijainnin kanssa. Istanbul on valtava kaupunki, joten välimatkat saattavat olla suurempia kuin luulisi ja jopa erittäin keskeisissä kaupunginosissa saattaa olla alueita, jotka eivät ole esimerkiksi yöaikaan turvallisia. Itse päädyin asumaan Aasian puolelle Istanbulia ja vaikka matka yliopistolle kesti yli tunnin, olin lopulta hyvin tyytyväinen päätökseeni. Pidin Kadiköyn aluetta paljon rauhallisempana verrattuna kaoottiseen Euroopan puoleen ja koin oloni turvalliseksi siellä kellonajasta riippumatta. Myös Euroopan puolella on rauhallisempia ja turvallisia asuinalueita ja suurin osa vaihtareista asuukin siellä. Pitkien välimatkojen takia ja sosiaalisen elämän kannalta voi olla helpompaa asua esimerkiksi Taksimissa, Şişlissä tai kampuksen lähellä.

Opiskelu ja opetus
Yksi kampuksen rakennuksista. Kuva: Eevi Sveholm

Turkissa julkiset yliopistot saattavat olla alttiimpia valtion vaikutusvallalle. Boğaziçi on kuitenkin tunnettu siitä, että se on onnistunut säilyttämään riippumattomuutensa, vaikka yliopiston opetushenkilökuntaan on kohdistunut jonkin verran akateemisia puhdistuksia liittyen muun muassa vuoden 2016 vallankaappausyritykseen. Yhteiskuntatieteiden opetus on edelleen huippuluokkaa ja luennoilla keskustellaan hyvin vapaasti vallitsevasta tilanteesta. Kaikilla laitoksilla asia ei välttämättä ole niin yksiselitteinen ja kriittinen suhtautuminen kuulemaansa kannattaa säilyttää. Suosittelen kuitenkin lämpimästi osallistumaan ainakin yhdelle Turkin politiikkaa käsittelevälle kurssille.

Turkissa yliopistoon pääsy on erittäin kilpailullista – kaikki lukiolaiset tekevät saman kansallisen pääsykokeen, jossa saatujen pisteiden mukaan haetaan kaikkiin yliopistoihin ja kaikille aloille. Boğaziçi University on yksi Turkin suosituimmista yliopistoista ja erityisesti yliopiston yhteiskunnallisia opintoja pidetään Turkin tasokkaimpina. Boğaziçi on amerikkalaistyyppinen yliopisto, jossa opiskelijoilta odotetaan luennoille osallistumisen lisäksi paljon itsenäistä työskentelyä. Oman kokemukseni mukaan tämä on kuitenkin paljolti tiedekuntakohtaista ja muita aloja opiskelevat kandivaiheen vaihto-opiskelijat näyttivät usein selviävän vähemmälläkin työllä. Maisterivaiheen opintoja suorittaessa voi joka tapauksessa odottaa opiskelevansa paljon, sillä maisteriohjelmat ovat Suomessa totuttua pienempiä ja niihin hakeutuvat lähinnä tutkijan uraa tavoittelevat opiskelijat.

Lukukauden kurssit ilmoitetaan melko myöhään ja epäselvästi – varaudu siis alkuperäisten suunnitelmiesi muuttumiseen. Kursseille ilmoittautumisen alkaessa kannattaa olla heti valmiina valitsemaan haluamansa kurssit, sillä ne täyttyvät todella nopeasti. Ilmoittautumisen yhteydessä voi myös perustella professorille, miksi haluaa osallistua kyseiselle kurssille. Tämän jälkeen opiskelijoilla on kuitenkin pari viikkoa aikaa käydä eri luennoilla ja keskustella professorien kanssa, minkä jälkeen lopulliset kurssivalinnat vasta tehdään. Vaikka kurssien laajuus ilmoitetaan myös ECTS-opintopisteinä, tämä ei välttämättä kerro mitään kurssin työmäärästä ja siksi kannattaakin käydä useammalla eri luennolla tunnustelemassa ja kuuntelemassa kurssin aikataulut. Ensimmäisellä luennolla jaettavassa kurssisuunnitelmassa ilmoitetaan kurssimateriaalien lisäksi vaatimukset kurssin läpäisemiseksi ja kuinka paljon kukin tehtävä vaikuttaa arvosanaan. Kaikki yliopiston kurssit ovat englanniksi, mutta esimerkiksi Atatürk-instituutissa oli välillä turkinkielisiä kurssimateriaaleja, jotka rajoittivat vaihtareiden pääsyä kursseille.

Opetuksen taso oli keskimäärin hyvä. Yleensä kurssit perustuivat tieteellisten artikkelien lukemiselle ja viikoittaisille seminaareille, joissa artikkeleista keskusteltiin. Kurssisuorituksiin kuuluu paljon esseiden kirjoittamista ja erityisesti kanditasolla on tapana pitää tentti sekä lukukauden puolivälissä että lopussa. Jotkut kurssit taas nojasivat pelkästään opiskelijoiden esitelmiin, joiden taso ei ollut päätähuimaava. Kaiken kaikkiaan olin kuitenkin hyvin tyytyväinen opetuksen tasoon sekä tunneilla käytyihin keskusteluihin. Koin oppineeni uskomattoman paljon, sillä korkeat vaatimukset myös kannustivat opiskelemaan enemmän. Moodlea tai vastaavia työkaluja ei juuri käytetä ja tehtävät palautetaan usein tulostettuina opettajalle – toki koronakevät 2020 pakotti Boğaziçinkin ottamaan jonkinlaisen digiloikan.

Yliopistosta valmistumiseen on Turkissa tietty keskiarvovaatimus. Oman kokemukseni mukaan hyviä arvosanoja ei ollut kuitenkaan vaikea saada ja erityisesti maisterivaiheen kursseilla opettajat tuntuvat yleisesti ottavan tämän keskiarvovaatimuksen huomioon arvosanoja jakaessaan. Kurssiarvosanat annetaan asteikolla F-AA.

Yliopiston tarjoamat turkin kielikurssit eivät ole kovin tasokkaita ja opiskelutahti on melko hidas. Kunnianhimoisemman kielenopiskelijan kannattaakin harkita maksullisia kielikursseja, joita Istanbulin monet yksityiset kielikoulut tarjoavat.

Maisemia kampukselta. Kuva: Eevi Sveholm
Sopeutuminen

Moni yhdistää Turkin ensimmäisenä islaminuskoon. Vaikka Turkki on hyvin sekulaarinen maa, niin moskeijoita löytyy kuitenkin joka naapurustosta ja tietyt alueet ovat konservatiivisempia kuin toiset. Kannattaa ehdottomasti yrittää tutustua kaupunkiin ennen kuin päättää asuinpaikkansa – alueita on niin monenlaisia ja elämäntyyli eri kaupunginosissa voi olla hyvinkin erilainen. Suureksi osaksi Istanbul ja sen asukkaat ovat kuitenkin hyvin sekulaareja eikä meininki juuri eroa eurooppalaisista suurkaupungeista.
Yliopistolle on helppo sopeutua: kaikki puhuvat englantia, vaihto-opiskelijoita on paljon eikä opetuskulttuuri ole mitenkään merkittävän erilainen. Yliopistomaailman ja turistialueiden ulkopuolella turkkilaisten kielitaito on kuitenkin heikko ja suosittelenkin lämpimästi turkin alkeiden opiskelua arjen helpottamiseksi.

Turvallisuus

Istanbul on yli 16 miljoonan asukkaan suurkaupunki, jonne mahtuu kaikenlaisia ihmisiä ja alueita. Kokemukseni mukaan Istanbulissa saa nuori vaalea nainenkin onneksi elää rauhassa omaa arkea eikä suurkaupungissa ole niin paljon sinnikkäitä kaupustelijoita ja huutelijoita kuin monissa suomalaisten suosimissa turistikohteissa. Istanbulissa tällaiset turistialueet ovat hyvin rajattuja eikä niihin usein arkena edes eksy.

Yöaikaan suosittelen pysymään isommilla kaduilla pienille kujille ajautumisen sijaan. Kannattaa ehdottomasti selvittää alueen turvallisuus ihan yksittäistä katua myöten, ennen kuin sitoutuu vuokraamaan huoneen jostain. Euroopan puolella on joitakin alueita, erityisesti keskeisen Taksimin kaupunginosan liepeillä (esim. Tarlabaşı), joissa ei naisena ole epätavallista tulla yöllä seuratuksi kotiovelle asti. Taksien käyttäminen on halpaa ja öisin erittäin suotavaa.

Mielenosoituksia ei nykytilanteessa kovin usein näy, mutta niistä on lähtökohtaisesti parempi pysyä kaukana, sillä poliisi saattaa vastata rauhallisenkin oloisiin protesteihin voimakeinoin. Erityisesti Taksimin alueella poliiseja on aina läsnä, ja he tekevät satunnaisia tarkastuksia ympäri kaupunkia esimerkiksi metroasemilla. Virallinen henkilöllisyystodistus tai oleskelulupakortti onkin hyvä pitää aina varmuuden vuoksi mukana, tosin länsimaalaisen näköiset ihmiset eivät näytä poliisien haaviin juuri tarttuvan.

Kampusalue

Ylipiston pääkampus sijaitsee kukkulalla keskiaikaisen Rumelihisarin linnan yläpuolella, aivan Bosporinsalmen tuntumassa. Suurin osa Boğaziçi Universitysta on tällä Euroopan puolella Istanbulia, ja kampusalueet ovat lyhyen kävelymatkan päästä toisistaan. Aasian puolella on yksi pienempi kampus, jossa käsittääkseni tarjotaan vain joitakin tiettyjä maisteritason insinööriopintoja.
Jos olet kovin allerginen kissoille tai pelkäät niitä, voi olosi tulla hieman tukalaksi Boğaziçissa. Istanbul on tunnetusti täynnä kissoja, mutta erityisesti Boğaziçissa saatat löytää itsesi samasta luokkahuoneesta tai kamppailemassa lounaastasi kissan kanssa. Myös koiria kampusalueella on jonkin verran. Kampuksen eläimet ovat kuitenkin tottuneita ihmisiin ja tästä syystä myös ystävällisiä. Paikallisista opiskelijoista koostuva kerho pitää eläimistä huolta.

Yliopisto oli ehdottomasti yksi lempipaikoistani koko Istanbulissa, sillä sen eteläiseltä kampukselta on huikeat näkymät yli Bosporinsalmen. Parasta olikin saapua reilusti ennen luentoa kampusalueelle ja nauttia kauniista maisemista samalla kissaa paijaten ja turkkilaista teetä juoden. Eteläisen kampuksen harmaista kivirakennuksista huokuvat perinteiset amerikkalaiset vaikutteet ja auringon paistaessa on ihanaa viettää aikaa ystävien kanssa laajalla nurmialueella. Pohjoinen kampus ei ehkä ole yhtä kaunis, mutta sieltä löytyy muun muassa yliopiston opiskelijoiden ylläpitämä elokuvateatteri, jonne pääsee noin euron pääsymaksulla katsomaan erittäin laadukkaita elokuvia, tosin usein turkinkielisillä tekstityksillä.

Opiskelijaelämä

Boğaziçissa toimii aktiivinen Erasmus-järjestö, joka järjestää tapahtumia myös yhdessä muiden yliopistojen kanssa Istanbulissa ja ympäri Turkkia. ESN-porukan kanssa voi kierrellä paikallisia nähtävyyksiä, tehdä viikonloppureissuja tai tutustua Istanbulin vilkkaaseen yöelämään.

Yliopistossa toimii myös paljon erilaisia urheilukerhoja, joihin vaihto-opiskelijat ovat erittäin tervetulleita liittymään. Lajeja löytyy käsipallosta ja salsasta niin huispaukseen kuin kiipeilyynkin ja tämä on erittäin hyvä tapa tutustua paikallisiin opiskelijoihin. Yliopiston kurssitarjonnasta löytyy myös muun muassa joogatunteja ja tenniskursseja.

Kustannukset ja yleinen hintataso

Turkissa inflaatio on korkea ja liiran kurssi on erittäin herkkä vaihteluille maailmanpoliittisen tilanteen mukaan. Liiran arvo ja palveluiden hinnat saattavat vaihdella paljonkin lyhyen ajan sisällä. Suomalaiselle opiskelijalle Istanbul on kuitenkin edullinen paikka asua. Yliopiston ruokalasta saa alle eurolla aamupalan, lounaan tai illallisen. Ulkona syöminen on suomalaisittain hyvin edullista eikä alkoholikaan ole niin kallista kuin turkkilaiset usein sanovat. Asuminen on edullista, mutta riippuen alueesta asunnot eivät välttämättä ole kovin hyväkuntoisia. Erasmus-apuraha ja muut opiskelijan tuet riittävät erinomaisesti Istanbulissa elämiseen.

Käytännön vinkit arjen tueksi

Istanbulissa on erittäin kattava julkinen liikenne, jota varten opiskelijoille on tarjolla todella halpa kuukausilippu. Kulkuvälinettä valitessa kannattaa kuitenkin ottaa huomioon Istanbulin ruuhka-ajat, jolloin bussilla liikkuminen voi olla erittäin hidasta ja metrot pursuavat työmatkalaisista. Julkisen liikenteen verkostoon kuuluvat muun muassa Bosporinsalmen ylittävät lautat sekä kiinteillä reiteillä kulkevat jaetut tilataksit (ns. dolmuş), joiden käyttö kannattaa myös ottaa haltuun erityisesti, jos mannerta pitää vaihtaa yöaikaan.
Liikennettä Istanbulissa on paljon ja suojateitä vähän. Liikenteen kanssa kannattaa olla varovainen, mutta myös ottaa paikallisista mallia, jotta tien pääsee ylittämään vielä saman päivän aikana. Välillä bussit eivät pysty vaihtamaan kaistaa ajaakseen pysäkille, joten ne pysähtyvät keskelle tietä ja on pakko hypellä keskelle ruuhkaa turkkilaiseen tyyliin päästäkseen kyytiin tai pois oikealla pysäkillä.
Vegaanille Turkki voi olla haastava maa, sillä vaikka turkkilainen kotiruoka on hyvinkin kasvispainotteista, voi ravintoloista välillä olla vaikeaa löytää syötävää. Keitot tehdään usein lihaliemeen ja riisiinkin sekaan lisätään voita. Erityisesti trendikkään Kadiköyn alueella on kuitenkin kasvava määrä kasvis- ja vegaaniravintoloita. Suomesta kannattaa ottaa mukaan ainakin soijarouhetta kotikokkailuun, sillä vegaanituotteita ei tavallisten markettien valikoimissa juuri ole. Yliopiston ruokalasta saa kuitenkin hyvin edullista vegaaniruokaa ja turkkilainen ruoka on paljon muutakin kuin kebabia.

Talvi Istanbulissa on melko lyhyt, mutta se on myös yllättävän sateinen ja tuulinen. Vanhemmat asunnot saattavat olla kylmiä talvella, joten on hyvä olla lämmintä vaatetta mukana. Istanbul on aurinkoinen kaupunki, mutta kunnon hellelukemiin päästään usein vain heinä-elokuussa. Auringosta pääsee kuitenkin lukukauden aikana nauttimaan huomattavasti Suomea enemmän!

Vaihtokertomus, Nova SBE, Portugali, kevät 2019

Valtiotieteellisen tiedekunnan opiskelija

Ennen lähtöä

Sain hyväksymiskirjeen Nova Sbe:ltä, jonka mukana tuli kattavat ohjeet sekä tietopaketti, kuinka toimia ennen kouluun saapumista. He linkkasivat minut myös Facebook ryhmiin, jossa jaettiin informaatiota koulusta, asumisesta sekä yleisesti Lissabonista, Carcavelosista (paikka jossa kampus sijaitsee) sekä Portugalista. Lisäksi minulle nimettiin niin kutsuttu Nova SBE kaveri, eli opiskelija, joka otti minuun yhteyttä Facebookin välityksellä ja kertoi auttavansa minua asiassa kuin asiassa ja näin hän tekikin. Hoidin itselleni myös kattavan matkavakuutuksen, tapaturmavakuutuksen sekä eurooppalaisen sairaanhoitokortin kelalta. Lisäksi otin mukaan varmuuden vuoksi kopion passistani, toki myös itse passin.

Ensimmäisiä asioita mitä koulussa piti tehdä oli hakea opiskelijakortti. Tämä tehtiin meille todella helpoksi. Nova SBE:n kampuksella oli Welcoming Day, jossa meitä ohjeistettiin hyvin tarkasti, kuinka hankkia opiskelijakortti, matkustuskortti (eli  julkisen liikenteen matkakortti junaan ja busseihin) sekä kuinka käyttää kirjastoa ja muita palveluita kuten terveydenhuoltoa, jota koulu myös tarjosi. Tämän päivän aikana meidät myös jaettiin ryhmiin ja kampus esiteltiin meille perusteellisesti pienryhmissä, jossa myös alkoi uusiin ihmisiin tutustuminen.

Asuminen

Lissabonissa ei pitänyt ilmoittautua kaupungin asukkaaksi. Kotona tein tietenkin muuttoilmoituksen ja vaihdoin osoitteeni Carcavelosin osoitteeseeni. Suurin ja vaikein päätös mielestäni oli, että päätänkö muuttaa Lissabonin keskustaan vaiko Carcavelosiin, joka sijaitsee 25 minuutin junamatkan päässä Lissabonin keskustasta. Kampus sijaitsee Carcavelosin kaunista hiekkarantaa vastapäätä. Itse päätin kuitenkin säästää matkustelussa aikaa, joten muutin Carcavelosiin. Löysin asuntoni Facebook ryhmästä. Tämä oli todella yksinkertaista, helppoa ja turvallista. Asuin asunnossa, jonka jaon kolmen muun opiskelijan kanssa. Heistä kaikista tulivat todella hyviä ystäviä ja kimppa-asuminen oli täydellinen ratkaisu, sillä en omannut ystäviä Portugalissa ennestään. Myöskin vuokrakustannuksen ovat halvempia jos asuu kimppakämpässä. Vuokrani oli 450e/kk sisältäen laskut. Liikkuminen Lissaboniin on helppoa Carcavelosista, se on junalinja joka kulkee Lissabon-Carcavelos Ja Carcavelos-Lissabon väliä noin 3-6 kertaa tunnissa melkein vuorokauden ympäri. Jos halusin palata kotiin yö aikaan niin jaon taksin ja uberin ystävien kanssa.

Hintataso Portugalissa on huomattavasti edullisempi, kuin Suomessa etenkin ravintolassa syöminen tai baarissa oluen juominen. Ruokakaupat ovat hieman edullisempia ja tuotteetkin ovat melko saman tyyppisiä mitä täällä meillä päin saa. Toki lakritsia ja ruisleipää kannattaa varata mukaan, näitä asioita et tule sieltä löytämään. Opiskelijoille museot ymmä muut kulttuuri kohteet ovat todella edullisia. Nova SBE järjesti myös todella paljon yhteistoimintaa, jossa he esittelivät Lissabonin kaupunkia ja ympäristöä, mutta myöskin pidempiä reissua Lissabonin ulkopuolelle. Nämä reissut ja tapahtumat olivat oiva tapa tutustua Portugaliin sen kulttuuriin sekä tavata uusia ihmisiä ja luoda uusia ystävyyssuhteita.

Opiskelu ja opetus

Itse opiskelen Kehitysmaatutkimusta Valtiotieteellisessä tiedekunnassa ja menin Novaan opiskelemaan taloustieteen sivuaineeksi. Otin neljä taloustieteen kurssia, sillä Novassa yksi kurssi on 7.5 opintopistettä. Minulle tuli yllätyksenä opintojen vaikeustaso, mutta tämä saattoi johtua siitä, että minulla ei ollut matemaattista taustaa opinnoissani ja taloustiedossa on kuitenkin paljon matemaattista laskentaa ja kaavoja teorian lisäksi. Mainitsin kuitenkin tilanteeni professoreille, jotka minua opettivat ja he olivat tämän asian suhteen erittäin avuliaita. He järjestivät minulle yksityiskohtaista tukiopetusta ja auttoivat minua ymmärtämään asioita, jotka koin vaikeaksi sekä panostivat niihin osa-alueisiin, jossa olin heikoille. Eli vaikka kokisi asiat vaikeiksi niin opin sen, että rohkeasti pyytämällä apua selviää pitkälle. Pääsin kaikki kurssini läpi ja opin erittäin paljon. Opetustyyli on saman tyyppistä mitä meillä on Helsingin Yliopistolla. Opetus perustuu luentoihin sekä laskareihin. Opetuskieli on tietenkin englanti. Erona oli se, että kun istuin luentosalissa Carcavelosissa ikkunasta näkyi Carcavelosin upea monta kilometriä pitkä valkoinen hiekkaranta ja Atlantin meri.

Hiekkaranta ja auringonlasku

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville

Portugalin ja Lissabonin koin erittäin turvalliseksi. Käytin maalaisjärkeäni, kuten tekisin missä vain reissussa, mutta myös kotona. Ihmiset olivat lämpimiä, vastaanottavaisia sekä erittäin avuliaita ja mukavia. Joten kadulla jos eksyy niin rohkeasti vaan kysymään neuvoa. Suosittelen lämpimästi tutustumaan portugalin alkeisiin. Monet osaavat englannin kielen moitteettomasti, mutta vanhempi sukupolvi ei välttämättä. Tämä jäi harmittamaan itseäni, sillä ihmiset olivat niin lempeitä ja olisin halunnut kommunikoida enemmän, mutta kielimuuri esti sen. Kaiken kaikkiaan kokemus oli mahtava. Suosittelen lämpimästi tutustmaan myös muihin paikkoihin Portugalissa. Itse vuokrasin auton ystäväni, joka on melko edullista, ja matkustimme Portugalin ympäri. Navigointi on yksinkertaista ja majoittuminen guest housseissa on opiskelijabudjetille sopivaa. Suosikki asioita oli ruoka ja musiikki. Portugali on kuuluista viineistään, kalaruuistaan sekä perinteisestä Fado musiikista, jota pääsee kuuntelemaan useissa Fado ravintoloissa, joita on Lissabon pullollaan.  Portugali on yksi Euroopan aurinkoisimpia maita. Siellä paistaa aurinko lähes ympäri vuoden!

Tyhjä heikkaranta jossa aurinkosuojia

Vaihtokertomus, National University of Singapore (NUS), Singapore, kevät 2019

Valtiotieteellisen tiedekunnan opiskelija

Singapore on etnisesti ja kulttuurisesti kirjava maa, joka on kiehtova yhdistelmä supermodernia länttä ja idän kulttuureja. Suuri osa vaihtareista valitsee Singaporen vaihtokohteekseen sen näppärän sijainnin vuoksi ja matkustelevat ahkerasti vaihdon aikana. Opetuksen laatu, monipuolinen ruokakulttuuri, trooppinen ilmasto ja kaupungin kauneus puhuvat myös Singaporen puolesta. Mikään vaihtoehtokulttuurin kehto se ei ole, mutta varmasti suomalaisille tarpeeksi eksoottinen ja jännittävä kokemus!

Ennen lähtöä ja alkubyrokratia vaihtokohteessa

Sain hyväksymistiedon NUS:ista meilitse vasta noin kuukausi ennen vaihdon alkua, joten kannattanee harkita lentolippujen ja muiden sitovien lähtövalmistelujen tekemistä jo ennen varsinaista hyväksyntää. Oma syksyni ennen vaihtoon lähtöä oli streessaava ja kiireinen, mikä näkyi jossain määrin lähtövalmisteluissani: hankin itselleni esimerkiksi matkavakuutuksen vain päivää ennen lähtöä (matkavakuutus kannattaa muuten kilpailuttaa, koska eri yhtiöiden tarjoamien pakettien hinnoissa on suuria eroja!) ja B-hepatiitin viimeinen vahvistava pistos jäi singaporelaisen opiskelijaterveydenhuollon hoidettavaksi. Onneksi olin uusinut hyvissä ajoin passini, jonka tulee olla voimassa puoli vuotta matkan päättymisen jälkeen, ja hankkinut kämppääni luotettavan alivuokralaisen. Arvioisin, että kiireen yllättäessä kaikista tärkeintä on keskittyä hoitamaan Singaporen puolen hakubyrokratiaa ajoissa, koska sen aikataulut eivät tosiaankaan jousta. Singaporen yliopistojen hakubyrokratia on kokonaisuudessaan jopa suomalaisesta näkökulmasta melko moniportaista ja aikaavievää. Lue siis huolella kaikki Singaporen suunnilta tulevat meilit, kirjoita kaikki dedikset ylös ja muista aloittaa lomakkeiden täyttö hyvissä ajoin ennen hakuajan päättymistä.

Mahdollisimman pian kannattaa myös soitella YTHS:lle ja selvittää, mitkä rokotukset ja lääkitykset ovat tarpeellisia juuri omien matkasuunnitelmien kannalta. Facebookista löytyy useita Singaporen vaihtareille tarkoitettuja epävirallisia ryhmiä, joihin kannattaa liittyä mahdollisimman pian.

Lensin Singaporeen jo heti uudenvuoden jälkeen ja vietin ensimmäisen viikon lähinnä omissa oloissani tutustuen hiljalleen kampukseen (sain lisähinnasta muuttaa kampushuoneeseeni muutaman päivän etuajassa) ja siedätin itseäni rauhassa järkyttävään kuumuuteen ja kosteuteen. Heti ensi alkuun jouduin jet lag -tokkuroissani ja nälissäni etsimään käteisautomaatin saatuani huomata, että kampuksen ruokakauppa ei hyväksy länsimaista luottokorttia maksuvälineenä. Kannattaa siis ehdottomasti vaihtaa jo Suomeen päässä käteistä Singaporen dollareiksi, koska Singiksessä käteinen on edelleen se juttu!

Lentokentän passintarkastuksen läpi pääsin näyttämällä Suomessa tulostamani In-Principle Approval (IPA) -kirjeen, joka toimii ikään kuin alustavana hyväksymiskirjeenä. Varsinainen opiskelijaviisumi haetaan vasta paikan päällä yliopiston järjestämän orientaation ohessa. Olin itse tulostanut Suomen päässä kaikki vähääkään tärkeiltä näyttävät dokumentit ja hankkinut vaatimusten mukaiset passivalokuvat valokuvausliikkeessä, joten viisumin hakurumba sujuu paikan päällä suhteellisen jouhevasti. Opiskelijaviisumi on yleisesti tunnettu henkilökortti Singaporessa, joten saatuasi kortin kannattaa passi jättää kämpille! Poliisille ei tarvitse enää erikseen ilmoittautua, vaan kaikki byrokratia hoidetaan yliopiston tiloissa orientaatioviikolla.

Asuminen

Kampusasuntohaussa kannattaa olla tarkkana ja täyttää hakemus ajoissa. Hain itse kampusasuntoa vahingossa vasta toisella hakukierroksella, joka on oikeastaan täydennyshaku. Onnekseni kuitenkin sain PGP Housesta oman huoneen jakaen vessat, suihkut ja keittiön ehkä noin viidentoista henkilön kanssa. Pyykkitupa ja kylmävesihana löytyi alakerrasta. Siivoojat pesivät julkiset tilat kerran viikossa. Suurimmassa osasta kampushuoneita on ilmastoinnin sijaan vain kattotuuletin, mikä vaikeutti hiukan nukkumista etenkin ensimmäisinä viikkoina. Onneksi olen reissatessa tottunut vähän kaikennäköisiin asumisratkaisuihin, joten olin todella tyytyväinen kampusasuntooni, vaikka yleisesti ottaen PGP:n tiedetään olevan NUS:in asuntoloista vanhanaikaisin ja rumin.

Singaporessa vuokrien hintataso on varsin korkea, joten siinä mielessä kampusasuminen todellakin kannattaa, vaikka kampus ei sijaitsisikaan keskustassa. NUS:in kampusalueella kulkee myös oma täysin ilmainen bussilinjansa, joten koulumatka sujuu kampuksella asuessasi näppärästi. PGP:n alueella oli myös useita kanttiineja, joista saa todella halvalla älyttömän hyvää safkaa ja ruokakauppa. Kampusalueelta laajemmin löytyy vähän kaikenlaista urheiluvaateliikkeistä ja pankista kiipeilyseiniin, joten nähtävyyksien kiertely saattaa olla lähestulkoon ainoa syy poistua kampusalueelta. Kannattaa varautua maksamaan asuntola könttäsummana jo ennen lähtöä! Jos kampusasuntohaun kanssa käy huono tuuri, kannattaa fabon vaihtariryhmissä voi myös huudella kämppisten perään ja etsiä porukalla yksityistä kämppää.

Opiskelu ja opetus

Suoritin Singaporessa neljä kurssia eli moduulia, joita yksi oli kielikurssi. Kielenopetus on ainakin NUS:issa yleisesti ottaen laadukasta, mutta vaatii myös opiskelijalta esimerkiksi täyden läsnäolon ja tunnollisuutta läksyjen suhteen. Näiden lisäksi hain oikeutta kuunteluoppilaaksi (audit) yhdelle mielenkiintoiselle kurssille, mikä tarkoittaa käytännössä sitä, että pääsin osallistumaan luennoille ja pääsin käsiksi kurssimateriaaleihin, mutta en päässyt tenttimään. Jokainen suorittamistani moduuleista oli 4 paikallisen opintopisteen arvoinen, ja myöhemmin Suomessa käänsin 16 singaporelaista opintopistettä yhdeksi 25 nopan sivuaineeksi ja 7 nopan kielikurssiksi. Lopullisia kurssivalintoja Singaporessa tehdessään kannattaa ottaa huomioon, että kurssien vaativuustasoissa on todellakin eroja (yleensä kurssikuvauksesta pystyy hyvin arvioimaan vaativuustason) ja työmäärä viikoittaisine lukemisineen on HY:n meininkeihin verrattuna iso. Omat kurssini olivat kukin sisällöllisesti todella vaativia, mikä näkyi myös astetta ankarammassa koulustressissäni verrattuna muihin vaihtareihin.

NUS:issa moduulien luennot tai kevään tentit eivät saa mennä aikataulullisesti päällekkäin, joten varaudu hiomaan alkuperäisiä kurssivalintojasi vielä paikan päällä lukukauden alkaessa NUS:issa kurssiopetus tapahtuu yleisillä luennoilla ja pienryhmien tutoriaaleissa, joita järjestetään joka toinen viikko ja joissa on ehdoton läsnäolopakko. Kielenopetusta sen sijaan järjestetään joka viikko kahdesti. Monet vaihtarit sijoittavat kaikki tutoriaalinsa joko parillisille tai parittomille viikoille, jotta pääsevät vapaammin matkustelemaan lukukauden aikana. Eri tiedekunnissa on eri käytäntöjä tutoriaaliryhmiin jakautumisesta, eikä niistä tiedoteta ainakaan sosiaalitieteiden tiedekunnassa oikeastaan missään. Kannattaa todellakin kysellä heti lukukauden alkaessa tutoriaaleista kurssitovereilta, jotta osaat olla oikeaan aikaan jonottamassa haluamaasi tutoriaalislottia!

Kaikkiin kursseihini kuului lopputentti, minkä lisäksi osaamista arvioitiin esimerkiksi ryhmätöiden, presisten ja esseiden avulla. Jos omat tavoitteet arvosanan suhteen eivät ole pilvissä, kannattaa yrittää ryhmäytyä etenkin vaihtareiden kanssa, koska paikalliset ottavat arvosanatavoitteensa tosissaan.

Opiskelijaelämä

NUS:in kampus on muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta täysin alkoholiton, mikä näkyy opiskelijaelämässä. Ainejärjestöbileiden sijaan opiskelijat viettävät vapaa-aikaansa erilaisissa harrastusklubeissa ja intressiryhmissä, joita löytyy laaja kirjo. Halutessaan ryhmiin kannattaa liittyä heti orientaatioviikolla klubien esitellessä toimintaansa aktiivisesti, koska myöhemmin liittyminen ei enää välttämättä onnistu. Itse jätin orientaatioviikolla liittymättä kiipeilyklubiin, mutta osallistuin silti heidän toimintaansa. Kiipeilyklubin kautta tutustuin vaihtoaikani parhaisiin kavereihini, joten suosittelen klubeihin tutustumista lämmöllä!

Viikonloppuisin vaihtarit juhlivat Singiksen keskustassa klubeilla, joiden hintataso tosin hipoo taivaita. Baarikulttuuri eroaa drinkkibuffetteineen (toimivat periaatteella maksa 20 dollaria, juo niin paljon kuin haluat) ja naisten iltoineen todella paljon Suomen meiningeistä. Lisäksi NUS:in orientaatioviikon järjestämä ohjelma on täysin alkoholitonta, mikä saattaa suomalaiseen fuksisyksyyn tottuneelle tuntua alkuun hämmentävältä.

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville

Singaporen vesijohtovesi on juotavaa ja hyvän makuista, mutta ei kovin kylmää. Kylmävesiautomaatteja löytyy kaikkialta kampusalueelta!

Osa Singaporen kohutun ankarasta lainsäädännöstä kuulostaa niin absurdilta, että uskoin alkuun sen toimeenpanon tai valvonnan olevan vain näennäistä. Olin väärässä – esimerkiksi julkisissa kulkuväleissä ei ihan oikeasti saa juoda edes vettä tai nauttia kurkkupastillia ilman, että sakot saattavat ropista. Yleensä terveellä maalaisjärjellä pärjää, mutta jonkin verran kannattaa googlailla etukäteen, jotta tämän kaltaisiin säädöksiin osaa varautua.

Paikallisen pankkitilin avaamista suositellaan, mutta se ei ole välttämätöntä. En itse singaporelaiseen byrokratiaan kyllästyneenä avannut pankkitiliä ja sen sijaan suosittelen tilaamaan jo Suomen puolella Revolut-kortin, jolla käteistä saa nostaa seinästä ihan ookoolla vaihtokurssilla myös Singaporen ulkopuolella.

Pre paid -liittymän saa ostettua kaikista Seven/eleven-kiskoista ja vastaavista pikkukaupoista näyttämällä henkkareita. Starhubin liittymät ovat tosi suosittuja, koska sen mobiilidata toimii useissa lähialueen maissa myös!

MRT-kortin eli paikallisen matkakortin saa ostettua esim. metriksiltä ja pikkukaupoista. Julkisten kulkuvälineiden käyttäminen on helppoa ja edullista, mutta usein taksia tai paikallista uberia eli Grabia käyttämällä säästää paljon aikaa. Grab-sovellus kannattaa ladata kännykkään heti! NUS:in sisäiselle bussilinjalle on myös oma appinsa, joka näyttää (melko kehnosti tosin) bussien aikataulut, joten sekin kannattaa ladata.

Lämpötila on kuuma ja kostea päivin ja öin, joten älä turhaan pakkaa liikaa lämmintä vaatetta.

Varo ostamasta epähuomiossa ihoa valkaisevia tuotteita!

Vaihtokertomus, Pietarin valtionyliopisto, Venäjä, syksy 2019

Valtiotieteellisen tiedekunnan opiskelija

Viime syyslukukausi – elokuun lopusta 2019 tammikuun loppuun 2020 – vierähti upeassa Pietarissa venäjän kieltä opiskellen.

Ennen lähtöä

Itselläni (tapani mukaan) kaikki järjestelyt tuli hoidettua vähän kiireellä ja viime tipassa. Byrokratian määrällä peloteltiin alkuun, ja no, pitihän se jossain määrin paikkansakin. Kaiken kuitenkin saa hoidettua, ja rento, joskin periksiantamaton asenne kannattaa omaksua jo alkumetreillä. Suomen pään järjestelyissä auttaa liikkuvuuspalveluiden lähettämä ohje, jossa oli hyvin selitetty kaikki tarvittava. Ja aina kannattaa heti kysyä, jos joku on epäselvää.

Ennen lähtöä hankitaan lähinnä viisumi ja papereita lääkäristä. Viisumin saa hakea Suomen Venäjän suurlähetystöstä vaihtoyliopiston lähettämää viisumikutsua vastaan. Jo tässä vaiheessa pääsi harjoittelemaan venäjän kielellä asioimista. Itselläni homma sujui mallikkaasti, mutta olen kuullut myös ongelmista näitä kutsuja odotellessa – mikäli sellainen sattuu kohdalle, on muistettava se kärsivällinen, tiukasti myös perään kyselevä, asenne.

Keuhkokuvia, joita opiskelija-asuntolaan asettuvalta vaaditaan, ei Suomen päässä valitettavasti terveenä ilmaiseksi saa. Ne voi ottaa myös Pietarin päädyssä huomattavasti halvemmalla, ja moni vaihto-opiskelija näin tekikin. Itse näin kuitenkin parhaaksi ottaa kaikki dokumentit jo Suomesta mukaan. Keuhkokuvaa ei sitten minulta koskaan edes kyselty, mutta kaikkeen on hyvä varautua. Koskaan ei oikein tiennyt, mikä dokumentti on elintärkeä, mikä lähinnä muodollinen.

Sitten ei muuta, kun junalippua ostamaan! Pietariin Finlandskiin asemalle (Финляндский вокзал) köröttelee Allegrolla mukavasti 3,5 tuntia. Hurraa helppo junaliikenne!

Ps. ennen lähtöä kannattaa ehdottomasti rekisteröityä Pietarin yliopiston Buddy-ohjelmaan. Yliopisto järjestää kaikille halukkaille ohjelman puitteissa paikallisen opiskelijan kaveriksi. Oli mukavaa saada heti kontakti vieraasta kaupungista, joka auttoi alkuhässäkässä, kuten asuntolalle pääsyssä ja paikallisen SIM-kortin ostamisessa. Joidenkin kontaktit olivat toki toisia aktiivisempia, mutta yleisesti systeemi vaikutti hyvältä, ja saapuminen kaupunkiin oli helppoa.

Alkubyrokratia vaihtokohteessa

Ensimmäisinä päivinä Pietarissa hoidetaan lähinnä byrokratiaa ja hengitellään suurkaupungin tunnelmaa. Buddy auttaa, muut vaihto-oppilaat tukevat ja ihmettelevät kanssasi. Kopiointiliike (копицентр) tuli tutuksi, samoin vaihtokoordinaattorin ja asuntolan asioita hoitavien babushkoiden työpisteet. Allekirjoituksia erinäisiin dokumentteihin kirjoitettiin niin paljon, ettei enää pysynyt laskuissa.

Suurimmaksi osaksi asiat pitää hoitaa venäjäksi, joten kieltä pääsee tosiaan harjoittelemaan. Puhua kannattaakin rohkeasti! Kaikki sujuu heti lähtöviivoilta paljon helpommin, kun ainakin yrittää. Omaanikaan, todella haparoivaan venäjään ei kertaakaan suhtauduttu ylimielisesti.

Kaupunkiin saapuessa (ja aina uudelleen palatessa) tulee rekisteröityä. Kyseessä on vielä suhteellisen uusi laki, joten käytännöt tuntuivat hämmentävän vähän kaikkia. Tämä käytännössä hoitui kuitenkin helposti yliopiston kautta, mikäli asui asuntolassa. Omaa asuntoa vuokratessa voi rekisteröintiasioissa joutua säätämään, mutta näidenkin tilanteiden kuuli aina lopulta ratkenneen.

Viisumihan täytyy toisiaan uusia, kun Venäjälle saavutaan. Tämä vie hyvin oman aikansa, ja käytännöt vaihtelevat tiedekunnittain. Filologian laitoksella koko prosessi hoidettiin vaihtokoordinaattoreiden toimesta; itse piti tuoda tarvittavat dokumentit ja valmistautua jonottamaan. Prosessin tuli kestää viisi viikkoa (esim. kv-suhteiden opiskelijoilla saattoi olla vain kaksikin) ja tänä aikana ei saanut matkustaa. Omalla kohdalla prosessi venähti kuitenkin kahdeksaan viikkoon. Onneksi Pietarissakin riittää nähtävää odottelun ajaksi. Opiskelijakortilla pääsee ilmaiseksi tai merkittävin alennuksin suurimpaan osaan museoista ja nähtävyyksistä, joten sen saapumista (muutama viikko) kannattaa odotella. Kurssien alkamisessa kestää myös aina, ja ensimmäiset viikot otetaankin aikalailla loman kannalta.

Asuminen

Päädyin asumaan opiskelijoille tarkoitettuun asuntolaan, vaikka oman asunnon vuokraaminenkin kävi mielessä. Pietarissa iso osa vaihtareista laitetaan asumaan Vasilin saaren kärkeen. Läheltä löytyy ruokakauppoja, kuntosaleja, jonkun verran syömäpaikkoja, ja etenkin lämpimillä säillä ihana ranta. Busseja ja маршруткoita (eräänlainen minibussi) kulkee vierestä, ja lähin metroasema Primorskaya (Приморская) löytyy kilometrin päästä.

Маршруткаn sai huikata pysähdyksiin mistä tahansa tien varrelta, samoin kuskille piti huikata, kun halusi hypätä pois kyydistä.

Osa kompleksia, jossa asuntolarakennuskin sijaitsi (kuvan ihan oikeassa laidassa).

Asumisen suhteen jokainen osaa varmasti tehdä itselleen sen sopivimman ratkaisun, mutta rohkaisun sanana asuntolassakaan asuminen ei ollut yhtään sen hullumpaa! Helsingin yliopiston valitsemille vaihto-opiskelijoille se kuuluu jo yliopistojen väliseen kahdenväliseen vaihtosopimukseen, ja ilmaisesta asumisesta säästyneet ruplat voi sitten käyttää kokemuksiin ja matkusteluun. Vuokratkaan eivät toki Pietarissa päätä huimaa (Helsinkiin verrattuna). Ja jos asunnon vuokraaminen Suomesta käsin tuntuu hankalalta, yksi (monien vaihto-oppilaidenkin suosima) tapa on aloittaa asuntolasta, ja etsiä oma paikka sitten paikan päältä.

Asuntolassa asuttiin pääsääntöisesti muiden vaihto-opiskelijoiden kanssa neljän tai seitsemän hengen asunnoissa. Itse majoituin neljän hengen huoneistossa, jossa keittiön, suihkun ja vessan jaoin englantilaisen, japanilaisen ja valkovenäläisen opiskelijan kanssa. Huoneissa nukuttiin aina kahden. Ensinäkemältä asunto taisi vähän järkyttääkin. Huoneita löytyy remontoituina, ja sitten vähän vähemmän remontoituina. Meidän kompleksi taisi kuulua tähän jälkimmäiseen kategoriaan. Asuntoon kuitenkin pian tottui, ja se alkoi tuntua ihan kodilta.


Oma puolikkaani jaetusta huoneesta.

Asuntolassa ei ollut valmiiksi oikein mitään. Onneksi esim. reilun kilometrin päässä asuntolalta oleva supermarket Lenta (Лента) tarjosi kaiken tarvittavan. Myös jääkaappi keittiöön piti hakea jostain toimistosta. Pyykit joko annettiin oman asuntolan babushkalle pestäväksi, pestiin itse toisella asuntolalla noin 20min. kävelymatkan päässä, tai käytettiin pesuloita. Lakanat vaihdettiin joka torstai.

Opiskelu ja opetus

Päätoimisesti venäjää opiskelevilla kurssiasiat hoituivat helposti. Kaikki suorittivat tasokokeen, jonka perusteella oppilaat jaettiin ryhmiin. Mihinkään kursseille ei täytynyt ilmoittautua. Ryhmää sai myös myöhemmin vaihtaa, mikäli taso ei tuntunutkaan omalta. Voinkin suositella kaikille pääaineesta riippumatta valmiiksi paketoitua, 30 op, kielikokonaisuutta, jonka saa sellaisenaan mahtumaan tutkintoon kuin tutkintoon. Venäjän kieltä vieraana kielenä opiskellaan omassa rakennuksessaan Nevan varrella vähän matkan päässä päärakennuksesta. Paikallisiin opiskelijoihin ei siellä valitettavasti oikein törmää. Mitään ruokalaa ei ole, ja lähin столоваяkin kaukana. Pitkiin päiviin oli hyvä varautua omilla eväillä.

Tunneilla ei puhuta ollenkaan englantia, vaikka omakin ryhmäni oli niitä helpoimpia. Opin nopeasti, ja hurjan paljon. Oppiminen on toki aika paljon itsestä kiinni – niin kuin kielissä yleensäkin. Kotitehtävät kuulusteltiin aina ääneen, vuorotellen tai oppilaita nimeämällä. Ja kun improvisaatiotaidot venäjäksi olivat tasolla nolla, nolojen tilanteiden pelko toimi hyvänä motivaattorina läksyjen tekemiseen. Vaihto-opiskelijoihin tunnuttiin suhtautuvan muuten aika lepsusti, eikä 75% läsnäolopakkokaan ollut absoluuttinen. Kieltä oppii paikan päällä myös luokkahuoneen ulkopuolella! Toki tunteihin kannattaa panostaa, jotta ajastaan vieraassa yliopistossa saa eniten irti.

Tunneilla puhuttiin paljon, mikä oli ehdottomasti niiden parasta antia. Opettajat olivat hauskoja ja nuoria, tunneilla puhuminen rentoa. Kielioppivirheistä (puhuessa) alettiin tiukemmin huomautella vasta loppukuukausina. Muuten opiskelu oli aika perinteistä, kirjasta lukemista, vihkoon kirjoittamista ja kieliopin kertaamista.

Loppukokeet olivat suhteellisen helppoja, enkä tainnut kuulla kenenkään saaneen hylättyä. Tuntiosallistuminen ja läksyjen tekeminen vaikuttavat myös arvosanaan, joskin kurssit luetaan Suomessa vain arvosanalla ”hyväksytty”. Kokeet suoritettiin aikataulun mukaan jouluna, jota iso osa eurooppalaisista opiskelijoista halusi lähteä kotiin viettämään. Tämäkin on yleisesti tiedossa, ja opettajat ovat kyllä joustavia opiskelijoiden suhteen.

Paikallisen opiskelijajärjestön kautta oli myös mahdollista saada ”tandem”-kaveri, jolle tarkoituksena oli opettaa omaa kieltään, ja samalla saada apua venäjän taidoissa. Omalla kohdallani ohjelma ei oikein toiminut, mutta kuulin siitä myös paljon hyvää. Lisäksi kaupungista löytyy paljon erilaisia ulkomaalaisille suunnattuja ”keskusteluryhmiä”, joissa keräännytään esimerkiksi kahvilaan juttelemaan eri aiheista venäjäksi.

Sopeutuminen uuteen arkeen

Ison kaupungin liikenteeseen ja aamuisiin metroruuhkiin, Helsinkiä pidempiin etäisyyksiin, uuteen kieleen ja elämään pääsi pian kiinni ja arkeen Pietarissa sopeutui nopeasti. Hintataso on Suomeen verrattuna edullinen ja monipuolisesta kulttuuritarjonnasta kannattaa ottaa kaikki irti! Baletti, ooppera, keikat, urheilutapahtumat (mestareiden liigaakin pääsi Гаспром-areenalle seuraamaan kympillä) ja museot kannattaa koluta läpi. Yöelämääkin löytyy moneen makuun, eikä miljoonakaupunki mene koskaan kiinni. Ulkomailta tuodut tuotteet tosin saattavat olla kalliita, mutta shoppailuun löytyy paljon vaikka kirpputoreja ja toreja. Etenkin georgialaista ruokaa kannattaa kokeilla, ja muutenkin ulkona syömistä suosittelen. Erikoisruokavalion omaaville tai kasvissyöjille/vegaaneille se voi tosin välillä olla haaste.

Joka lukukausi Pietarin valtionyliopistoon (puhumatta niistä muista yliopistoista) tulee sadoittain vaihto-opiskelijoita. Oman kokemukseni mukaan myös paikalliset ovat avoimia ja mukavia. Jokainen löytää kyllä varmasti omanalaisensa porukan, ja omanlaistaan tekemistä. Sitä ei tarvitse mielestäni pelätä!

Ruska-aikaan Pietarin lähiseudun Pavlovsk-puistossa. Suositukset kaupungin ulkopuolisille iltapäiväkävelyille.

Telegram-sovellusta käytetään paljon kommunikointiin; se kannattakin ladata jo kotipuolessa. Myöskään VPN:n lataaminen ei ole huono idea, sillä joillekin sivuille (myös telegramiin) pääsyä voidaan hyvin rajoittaa. Muita hyödyllisiä sovelluksia on etenkin useat taksi-apit kuten Yandex, Uber russia tai Bolt. Näihin saa liitettyä myös kortin (joskaan kaikissa ulkomainen ei toimi), jolloin taksillakin liikkuminen on (halpaa ja) helppoa. Käteistä muutenkaan tarvitsee harvoin, joskin sitä on hyvä aina olla jonkun verran mukana. On syytä olla kuitenkin tarkkana, mistä käteistä nostaa. Korttien tietojen kopioiminen on todella yleistä.

Puhelinoperaattoreita oli muutama eri. Esimerkiksi Мегафон taisi tarjota rajattoman netin. Itse kuitenkin käytin Теле2, jolta 40gigaa /kk maksoi noin 5 euroa. Sillä pärjäsi loistavasti, varsinkin, kun sosiaalisen median (kuten whatsapp tai instagram) käyttö kuului automaattisesti sopimukseen, eikä ”kuluttanut nettiä”. Asuntolan ensimmäisessä kerroksessa on Wifi. Huoneisiin se piti hankkia itse, ja prosessi vaikutti monimutkaiselta venäjän kielen taitoisillekin, joten itse pärjäsin hyvin puhelimella.

Joidenkin yliopistojen vaihtosopimuksiin (Helsingin yliopistonkin) kuului pieni kuukausiraha, tai opintotuki, myös Venäjän puolelta. Se taisi olla muutamia kymmeniä euroja kuussa, ja sen saamiseksi tuli hankkia venäläinen tili Сбербанкista. Jokainen voi itse taas miettiä, ryhtyykö tähän. Pankissa asiointi hoidettiin venäjäksi, mutta alkeistaitojen ja Google kääntäjän avulla homma hoitui ja sain tarvittavat dokumentit. Kortti oli loppujen lopuksi muutenkin ihan kätevä – toisille tilin omaaville kavereille sai esim. siirrettyä rahaa kätevästi Mobilepayn tavoin, ja sinne sai ladattua käteistä useissa automaateissa.

Lähtö

Puoli vuotta kului todella nopeasti. Opintojen loppuessa joulun aikaan oli viisumia vielä yli kuukausi jäljellä. Päätin käyttää lopun ajan hyödyksi ja toteuttaa pitkäaikaisen unelman: Trans-Siperian matkan. Terästettyjä venäjäntaitoja pääsi heti harjoittelemaan, ja näkemään maata laajemmin. Kokemus oli kaiken kaikkiaan upea. Ja jos Vladivostokiin asti ei ole asiaa, löytyy Venäjän kokoisesta maasta nähtävää paljon lähempääkin. Vaihtoaikaa kannattaa ehdottomasti hyödyntää myös matkustamiseen!

Auringonlasku jäätyneellä Baikal-järvellä.

Kaikki Venäjällä ei kuitenkaan toimi ihan samoin kuin Suomessa, eikä ikävämpiä puoliakaan pidä kaunistella. Moneen tekemiseen vaikuttaa naamakerroin ja joskus täytyi vaatimalla vaatia asioitaan hoidettaviksi. Sukupuolten välinen tasa-arvo ei ole edes sillä totutulla tasolla, ja rasismi on näkyvämpää. Myös kierrättäminen on vaikeaa (joskin Pietarissa mahdollista!). Ja vaikka Pietari onkin kansainvälinen kaupunki, on se kansainvälinen Venäjän mittakaavassa, ja pelkällä englannilla pärjää huonommin.

Kokemukseni venäläisistä ja Venäjästä oli kaiken kaikkiaan todella positiivinen. Lähdin Pietarista kotiin syli täynnä uusia ystäviä, hienoja kokemuksia, kohentunutta kielitaitoa ja ennen kaikkea tunneta siitä, että maailmaa kannattaa ja pitää nähdä! Eikä plussana kotona Kelan kanssa asioiminen tunnu enää juuri miltään. Venäjälle lähtiessäsi valitset hienon vaihtokohteen, joskaan et sitä helpointa.

Ei niin vakavana – joskin ihan kuvaavana – mottona voi pitää sitä, että ”mikään ei toimi, mutta kaikki kyllä hoituu!”

Vaihtokertomus, Tel Aviv University, Israel, kevät 2019

Valtiotieteellisen tiedekunnan opiskelija

Ennen lähtöä

Hain Tel Aviviin maisterivaihtoon, sillä halusin opiskella Lähi-idässä tai Afrikassa vaihtokohteessa, jossa pärjäisi suhteellisen hyvin englanniksi ja akateeminen opetus olisi monipuolista ja laadukasta. Olin jo käynyt muutamia aiempia kursseja Lähi-idän tutkimuksesta ja tehnyt kandidaatin tutkielmani alueeseen liittyen. Näiden perusteiden pohjalta Tel Aviv valikoitui helposti ykköskohteekseni. Lisäksi kaupunki tunnetaan erittäin kansainvälisenä sekä poliittisesti ja kulttuurisesti mielenkiintoisena kohteena.

Vaihtoon hakeminen sujui jouhevasti ja vaihtopapereiden kerääminen oli mielestäni suhteellisen yksinkertainen ja selkeä prosessi. Tel Avivin yliopistosta autettiin ja vastattiin hyvin esille nousseisiin kysymyksiin. Dokumenttien keräämiseen ja huolelliseen läpikäymiseen kannattaa kuitenkin varata aikaa, jotta niiden hoitaminen sujuisi kerralla sujuvasti.

Ennen opintojen aloitusta tehtiin opintosuunnitelma, johon suosittelisin tutustumaan hyvin jo etukäteen sekä valitsemaan annetun maksimimäärän kursseja. Kursseille ilmoittautudutaan tässä opintosuunnitelman tekovaiheessa vasta alustavasti. Myöhemmin, kurssien alettua, kannattaakin käydä kokeilemassa miltä valitut kurssit tuntuvat ennen kuin sitoutuu suorittamaan ne. Syy miksi näin kannattaa tehdä on tottakai se, että voi varmistaa mitkä kurssit ovat oikeasti kaikkein mielenkiintoisimpia mutta erityisesti se, että jälkeenpäin kursseille ilmoittautuminen ei välttämättä onnistu, jos kurssit ovat jo täyttyneet. Lisäksi siihen tarvitsee hakea vaihtotoimistolta erikseen lupa. Kannattaa siis tutustua huolella kurssivalikoimaan heti opintosuunnitelmaa laatiessa.

Tel Avivissa pärjää erinomaisesti englannilla, mutta voi olla hyödyllistä opetella hieman hepreaa (esimerkiksi vähintään heprealaiset aakkoset) ennen matkaan lähtöä.

Tel Aviviin ei kannata pakata turhan paljon vaatteita, sillä ilmasto on lämmin ja paikan päältä löytää myös tarpeen vaatiessa kaiken mitä tarvitsee. Suosittelisin kuitenkin varautumaan siihen, että talvikautena voi myös olla kylmä, ja erityisesti aavikkoisella seudulla matkustaessa tarvitsee myös lämmintä vaatetta ja villapaidan matkaan!

Asuminen

Tel Avivista on tunnetusti vaikea löytää asuntoa ja vuokrahinnat ovat kaalliita, osittain kalliimpia kuin Helsingissä. Löysin itse kuitenkin asunnon jo hyvässä vaiheessa TAU:n vaihtokoordinaattorin jakamasta sähköpostiviestistä, jossa maasta lähtevä vaihto-oppilas etsi huoneeseensa seuraajaa. Huone oli kolmen muun ihmisen kanssa jaettavasta solukämpästä, ja sitä vuokrasi paikallinen firma, joka vuokrasi erityisesti ulkomaalaisille täysin kalustettuja soluhuoneita. Vaikka asunto oli loistavalla paikalla, kämppikset mukavia ja vuokra kohtuullinen, jouduin lopulta pahoihin ongelmiin firman kanssa, sillä he päätyivät vetämään minulta välistä takuuvuokran sekä hoitivat asuntoon liittyviä asioita äärimmäisen epäammattimaisesti ja huonosti. Tämä aiheutti minulle paljon harmaita hiuksia ja turhaa stressiä vaihdon loppuvaiheessa.

Oma vinkkini onkin, että asuntoa etsiessä kannattaa olla todella tarkkana, mistä ja kenen kautta vuokraa asuntonsa. Itse otin riskin siinä, että hankin asunnon tapaamatta ensin vuokraisäntääni fyysisesti sekä näkemättä asuntoa paikan päällä ennen kuin muutin sinne. Jos sinulla on mahdollisuus asua muutama viikko hostellissa ja etsiä asuntoa paikan päällä, on se varmasti kaikkein turvallisin ja varmin valinta. Todella moni vaihtokavereistani asui myös koko vaihdon ajan hostellia muistuttavissa asuntojärjestelyissä (co-living hostelleissa). Yksi hyvä idea on myös etsiä soluasuntoa muutaman tutun ja luotettavan kaverin kanssa paikan päällä. Sanoisin, että asunnon hankkiminen voi olla haastavin osa Tel Avivin vaihtoa, mutta siihen kannattaa ehdottomasti suhtautua kasvattavana kokemuksena ja koittaa olla stressaamatta liikaa. Vaihtotoimisto voi myös auttaa, jos asunnon etsimisessä tarvitsee paikan päällä tukea.

Lisäksi suosittelisin etsimään asuntoa kivoilta alueilta keskustasta mieluummin kuin läheltä yliopiston kampusta, joka on hieman etäällä kaikesta. Todennäköisesti kursseja ei ole edes päivittäin, joten on mielestäni huomattavasti mukavampaa viettää aikaa Tel Avivin ihanassa ja sykkivässä keskustassa, kuin hiljaisessa naapurustossa lähellä kampusta.

Turvallisuus

Vaikka Israelin turvallisuuspoliittinen tilanne saattaa vaihdella nopeastikin, Tel Aviv on turvallinen ja rauhallinen kaupunki kokoonsa nähden. Suosittelisin tutustumaan ennen vaihtoa ja/tai vaihdossa ollessa turvallisuuspoliittiseen tilanteeseen yleisesti, sillä on hyvä olla tietoinen siitä, mitä Israelin sisällä ja rajoilla tapahtuu. Arjessa levottomuudet eivät näy Tel Avivissa, mutta lähialueilla matkustaessa voi aistia jännitteistä tunnelmaa. Kannattaa muistaa ortodoksi-juutalaisalueilla sekä Palestiinalais-alueilla matkustaessa suhteellisen konservatiivinen pukeutuminen sekä hillityt tavat.

Opiskelu ja opetus

Suosittelisin kaikkien alojen opiskelijoita ottamaan ainakin yhden tai mahdollisesti useamman kurssin koskien juutalaista kulttuurihistoriaa tai Israelin politiikkaa, sillä näillä kursseilla opetuksen laatu oli todella hyvää, siihen panostettiin ja keskustelu oli monipuolista. Lähi-idän tutkimuksen tai alueen kielten opetuksen kursseille osallistuminen myös rikastuttaa valtavasti omaa kokemusta ja ymmärrystä alueesta, jonka tilanteeseen liittyy monenlaisia jännitteitä ja mielipiteitä. Oli myös erittäin mielenkiintoista keskustella näistä aiheista muualta maailmasta tulleiden vaihto-oppilaiden kanssa.

Otin itse muutaman erityisesti vaihto-opiskelijoille suunnatun Israelin politiikkaan liittyvän kurssin sekä yhden isompitöisen maisterikurssin. Vaihto-opiskelijoille suunnatut kurssit olivat enimmäkseen isoja massaluentoja, jotka sisältivät väliesseitä ja lopputentin, mutta maisterikurssilla opetus tapahtui pienryhmässä ja lopuksi tehtiin suhteellisen suuritöinen esseetyö. Kaiken kaikkiaan koin, että kurssien vaatimustaso oli samankaltainen kuin Helsingin yliopistossa. Kevätlukukaudelle sijoittuu myös huomattavan paljon lomia, joten opiskelua itse kampuksella oli yllättävän vähän.

Kulttuuri ja matkustelu

Tel Avivin kulttuurielämä on rikasta ja todella monipuolista, siitä kannattaa ottaa kaikki irti! Kaupungin ruokakulttuuri on maailman kuulu ja rannalla on ihana viettää aikaa joko aurinkoa ottaen tai esimerkiksi surffaamalla. Tel Aviv on mielestäni täydellinen paketti juuri rantaelämää ja kaupunkikulttuuria, kuten museoita ja gallerioita. Rakastuin boheemeihin kahviloihin ja divareihin, ja pienen etsinnän jälkeen löysin myös suosikkikirpputorini. Kaupungissa pääsee kuitenkin liikkumaan kaikkialle pyörällä ja välimatkat ovat lyhyitä. Asuin itse Florentinen alueella, joka on vielä kehittyvää, mutta opiskelijoiden ja luovan alan ihmisten suosimaa asuinaluetta.

Myöskin Tel Avivin klubikulttuuri on tunnettu ja vaihtoehtoisia klubeja löytyy mukavasti. Kannattaa seurata erityisesti paikallisia Facebook-ryhmiä kuten Secret Tel Aviv parhaiden tapahtumien bongaamiseen.

Kannattaa tutustua tarkemmin juutalaiseen kulttuuriin, ja viettää esimerkiksi Shabattia paikallisen perheen tai kaveriporukan kanssa. Myös yliopistolla on erilaisia ohjelmia, joiden kautta voi tutustua paikallisiin perheisiin ja heidän arkeensa. Vaikka useimmat Tel Avivilaiset ovat maallistuneita, juutalaisuus ohjaa kuitenkin arjen rytmiä ja sen kautta voi tutustua maan ja sen ihmisten historiaan.

Israel on pinta-alaltaan pieni maa, jossa matkustaminen on muusta hintatasosta poiketen yllättävän edullista. Suosittelisinkin hyödyntämään yliopiston lomia vähintäänkin Israelin sisällä matkustamiseen, sillä Israelissa on hienoja vaelluskohteita, mutta myös hienoja kaupunkikohteita kuten Haifa tai Akko. On toki itsestään selvää, että Jerusalemiin ja sen museoihin ja kirkkoihin kannattaa aivan ehdottamasti myös varata hyvin aikaa.

Oma lukunsa on myös Palestiinassa matkustaminen (Gazaa lukuun ottamatta). Niin kuin Israelissakin, Palestiinan puolella on paljon upeita luontokohteita, mutta myös mielenkiintoisia kaupunkeja, joissa on kaikissa oma tunnelmansa. Itse pidin Palestiinassa matkustamista myös hyvänä kontrastina kaikelle pro-Israel keskustelulle, mihin myös toki kohtaa Israelin puolella. Palestiinaan matkustamista ei siis missään nimessä kannata jättää välistä!

Myös naapurimaihin, erityisesti Jordaniaan ja Egyptiin matkustaminen on suhteellisen yksinkertaista, kunhan jaksaa nähdä hieman vaivaa matkustusreittien ja rajaylityksen ennaltasuunnitteluun. Jordanian aavikko Wadi Rum sekä Petra ovat henkeäsalpaavan kauniita kohteita, joihin matkustaminen oli oman vaihtokevääni kohokohtia. Näihin molempiin suosittelisin matkustamista syys-kevät aikavälillä, sillä kesäaikaan matkustaminen voi olla tukavaa sekä isojen turistijoukkojen, että kuumuuden vuoksi. Egyptissä en kerennyt vierailemaan, mutta monet israelilaiset käyvät siellä lomalla ja sukeltamassa, joten jos sinulla on vielä kaikkien edellä mainittujen kohteiden jälkeen aikaa, Egyptiin matkustaminen voi olla hyvä idea.

Vaihtokertomus, Vrije Universiteit Amsterdam, Alankomaat, syksy 2019

Valtiotieteellisen tiedekunnan opiskelija

Ennen lähtöä

Hakuprosessi Vrije Universiteit Amsterdamiin oli helppo. Yliopisto oli vaihto-oppilaisiin tiiviisti yhteydessä sähköpostitse, ja lähettivät aina tarkat ohjeet, kuinka menetellä missäkin vaiheessa esimerkiksi asunnon hakemisen ja kurssivalintojen suhteen. Sähköpostia seuraamalla ja yliopiston tarjoamia vinkkejä noudattamalla sain siis hoidettua kaiken pyörän ja asunnon hankkimisesta aina kurssivalintoihin ja orientaatioviikon ohjelmaan ilmoittautumiseen. Erasmus-ohjelmaa varten tein kielitestin, jonka tarkoituksena on mitata kielitaidon kehittymistä vaihdon aikana. Lisäksi tein Kelaan ilmoituksen väliaikaisesta ulkomaille muutosta sekä pidensin matkavakuutukseni kattamaan koko vaihdossa oloni ajan.

Kun nousin Amsterdamiin vievään lentokoneeseen elokuun puolessavälissä, olin jo hoitanut kaikki tarvittavat järjestelyt. Ensimmäisten viikkojen aikana pystyin siis keskittymään täysin uuteen kaupunkiin, yliopistoon sekä kavereihin tutustumiseen!

Alkubyrokratia vaihtokohteessa

Vrije Universiteit Amsterdam järjesti kaksi rekisteröitymispäivää, joista jompanakumpana tuli mennä paikalle. Mukana tarvitsi olla passi, mutta muita todistuksia en itse tarvinnut. Rekisteröitymisen yhteydessä vaihto-oppilaat saivat mm. opiskelijakorttinsa sekä tietopaketin. Lisäksi yliopistolla oli myös Amstelveenin kunnan piste, jossa pystyi rekisteröitymään Amstelveenin asukkaaksi. Rekisteröitymispäivän aikana pystyi siis hoitamaan kerralla kaiken yliopistoon rekisteröitymiseen ja asumiseen liittyvän, ja kaikki sujui todella selkeästi ja vaivattomasti.

Taloja Amsterdamin kanavan rannalla

Asuminen

Kuten mainitsin, asuin itse Amstelveenissa, joka on kaupunki Amsterdamin eteläpuolella. Sain Vrije Universiteit Amsterdamin sähköpostitse lähettämien ohjeiden kautta myös neuvoja siitä, mitä kautta voin hakea asuntoa. Yliopiston kautta oli mahdollista hakea asuntoa kolmelta eri vuokranantajataholta. Itse toivoin ensisijaisesti saavani asunnon DUWO:n kautta, joka on samankaltainen kuin Suomessa toimiva HOAS. Asunnonhaun ensimmäisen kierroksen jälkeen sain tiedon siitä, että voin hakea asuntoa DUWO:n kautta. Tämän jälkeen DUWO lähetti sähköpostitse tiedon, kun minun oli mahdollista varata asunto heidän kauttaan. Sain asunnon Uilenstedestä, joka on Pohjois-Euroopan suurin opiskelija-asuntolakampus. Asuin samassa kerroksessa kolmentoista vaihto-oppilaan kanssa, ja jokaisella meistä oli oma huone, johon kuului parveke sekä kylpyhuone. Kerroksessa oli yhteinen keittiö, joka tarjosi hyvän mahdollisuuden tutustua muihin. Huone oli valmiiksi kalustettu, ja myös keittiöstä löytyivät valmiiksi niin kalusteet kuin astiatkin. Sijainniltaan Uilenstede on todella hyvä: pyörämatka yliopistolle kesti alle kymmenen minuuttia, yliopiston pääliikuntakeskus sijaitsi muutaman minuutin kävelymatkan päästä kotioveltani ja Amsterdamin keskustaan pyöräili alle puolessa tunnissa.

Kuva asunnosta
Kotini Uilenstedessa
Näkymä huoneeni parvekkeelta
Näkymä huoneeni parvekkeelta
Opiskelu ja opetus

Vaihto-oppilaiden on mahdollista ottaa joko valmiiksi räätälöity 30 opintopisteen kokoinen opintopaketti tai vaihtoehtoisesti kurssivalinnat voi tehdä myös vapaasti itse. Tein omat kurssivalintani jälkimmäisen vaihtoehdon mukaan, sillä halusin tehdä opintoja kahdesta valmiista kokonaisuudesta. Opiskelin siis sekä Peace and Conflict Studies että Development and Global Challenges -kokonaisuuksien kursseja. Kurssien valitseminen itse sujui melko vaivattomasti. Jouduin kuitenkin muuttamaan kurssisuunnitelmaani jonkin verran, sillä osa kursseista, jotka olisin halunnut suorittaa, menivät päällekkäin keskenään. Valmiiksi räätälöidyissä kurssikokonaisuuksissa päällekkäisyyksiä ei tule, ja luennot jakautuivat viikoittaisessa lukujärjestyksessä tasaisemmin. Pärjäsin hyvin itsenäisesti tekemieni kurssivalintojen kanssa, mutta valmis kokonaisuus olisi varmasti helpottanut luentojen ja työmäärän jakautumista tasaisemmin pitkin viikkoa.

Opinnot itsessään etenivät tiiviiseen tahtiin, ja jokaista luentoa varten oli tehtävä ennakkotehtäviä – yleensä luettava esimerkiksi kaksi tai kolme artikkelia. Luennot olivat myös interaktiivisempia kuin kotiyliopistolla Helsingissä, ja opettajat pitivät keskustelua yllä opiskelijoiden kanssa suurillakin luennoilla. Ennakkotehtävät oli hyvä tehdä tästäkin syystä, sillä monella kurssilla oletuksena oli se, että kaikki osallistuvat keskusteluun jollain tavalla. Opetus oli tasoltaan todella hyvää, ja kursseilla kävi useita vierailevia luennoitsijoita. Oli mielenkiintoista kuulla ja nähdä myös muidenkin kuin kurssin vetäjän näkökulmia kurssilla käsiteltyihin aiheisiin.

Helsingin yliopiston kursseilla olen tottunut siihen, että suoritustapa on useimmiten essee ja kurssiarvosana koostuu usein monesta osasta, kuten esitelmistä, esseistä, luentopäiväkirjoista ja tentistä. Suurimmalla osalla Vrije Universiteitissa suorittamistani kursseista arvosana koostui kokonaan yhdestä tai kahdesta tentistä. Kursseilla oli siis joko midterm exam ja final exam tai ainoastaan final exam. Exam weekiä varten oli panostettava koko periodin ajan, sillä hallittavat asiakokonaisuudet olivat suuria. Suurten kokonaisuuksien lisäksi tenteissä kartoitettiin usein myös yksityiskohtaisempaa osaamista, ja esimerkiksi erilaisia teorioita ja määritelmiä tuli osata avata sekä yhdistellä.

Arvostelu hollantilaisissa yliopistoissa on melko tiukka ja jo läpipääsyyn tarvitaan 55% kokonaisarvosanasta. Hyvällä valmistautumisella ja kurssitekstien lukemisella pärjäsi kuitenkin jo pitkälle, ja tentin lähestyessä kurssimateriaalien ja opitun kertaaminen auttoi paljon. Opettajat ovat myös todella avuliaita ja tarjosivat apua jo kurssin aikana, mikäli jokin kurssilla tuntui haastavalta.

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville
  • Amsterdam on hyvin turvallinen kohde, jonne oli helppo sopeutua. Yhteiskunnan systeemit toimivat sekä Suomessa että Hollannissa melko samalla tavalla, joten kaikki meni sujuvasti ja ilman suurempia yllätyksiä.
  • Euroopan ulkopuolelta tulleet vaihto-oppilaat avasivat hollantilaiset pankkitilit, mutta itse en kokenut tarvetta tälle, vaan pärjäsin hyvin oman pankkikorttini kanssa. Käteistä kannattaa kuitenkin aina pitää mukana, sillä osa pienemmistä ruokakaupoista ja ravintoloista ei hyväksy esimerkiksi Visaa tai Mastercardia.
  • Elämiskustannukset olivat melko saman tasoiset kuin Helsingissä. Julkinen liikenne on kalliimpaa, joten itse suosin pyöräilyä.
  • Pyörä on paras ja halvin kulkuväline – itse ostin oman pyöräni yliopiston suositteleman The Bikeboys:in kautta. Maksoin pyörästä 100€, ja vaihdon lopussa myin sen takaisin The Bikeboysille 50€:lla. Monet vuokrasivat pyöränsä myös SwapFiets:in ja Cheapassbikes:in kautta.
  • Vaihdossa ollessaan kannattaa ehdottomasti hyödyntää Amsterdamin keskeinen sijainti. Esimerkiksi bussilla pääsee todella halvalla käymään niin muissa hollannin kuin naapurimaidenkin kaupungeissa. Itse tein viikonloppureissuja Hollannissa muun muassa Den Haagiin, Rotterdamiin, Leideniin ja naapurimaissa Pariisiin, Berliiniin sekä Brysseliin.
  • Amsterdamissa kaikki puhuvat englantia hyvin ja pystyin hoitamaan kaikki asiani englanniksi. Yliopisto ei tarjoa hollannin kielen opetusta, mutta osa vaihto-oppilaskavereistani osallistui noin 100€ maksaneelle hollannin kielen alkeiskurssille.
  • Kokonaisuudessaan kommunikointi ja koko vaihtoprosessi sujui mutkattomasti sekä Helsingin yliopiston että Vrije Universiteit Amsterdamin osalta. En kohdannut oikeastaan minkäänlaisia suurempia ongelmia, ja pienimpiinkin kysymyksiini sain nopeasti vastauksen.
  • Kuvitus kuva

Vaihtokertomus, University of Jordan, Amman, Jordania 2019-2020

Valtiotieteellisen tiedekunnan opiskelija

Vietin lukuvuoteni 2019-2020 Erasmus+  global -vaihdossa Jordanian Ammanissa, University of Jordanissa. Opintosuuntani Helsingin yliopistossa ovat sosiaalityö valtiotieteellisessä ja Lähi-idän alue- ja kulttuuritutkimus humanistisessa tiedekunnassa. Hain vaihto-ohjemaan valtiotieteellisen opinto-oikeudellani syksyllä 2018 ja sain hyväksynnän Helsingin yliopistosta marras-joulukuun aikana. Hyväksyntää University of Jordanista sain odottaa kesään 2019 asti.

 

Kuva: Leena Sillanpää

Byrokratia

Ennen lukukauden alkua kävin rekisteröitymässä yliopistolla International Affairs Unitissa sekä kielikeskuksessa. Ilmoittautuminen oli yksinkertaista, koska opiskelin syyslukukaudella ainoastaan arabiaa vieraana kielenä, joten henkilökunnan ei tarvinnut auttaa minua valikoimaan kursseja koko yliopiston kurssivalikoimasta.

Olin vaihdossa kaksi lukukautta, mutta minulle oli alun perin myönnetty vaihtopaikka vain syyslukukaudeksi. Syksyn aikana päädyin kuitenkin siihen, että haluan jäädä Ammaniin kevätlukukaudeksi ja sain sovittua Helsingin yliopiston liikkuvuuspalvelujen kanssa, että jään Jordaniaan vielä toiseksi lukukaudeksi, vaikka vaihdon pidentäminen ei yleensä ole mahdollista Helsingin yliopiston vaihtosopimusten kautta EU:n ulkopuolissa vaihtokohteissa. University of Jordanissa tämä ei vaatinut minulta muita toimenpiteitä kuin tavanomaisen ilmoittautumisen kevään kursseille lukukauden alussa.

International Affairs Unit avusti opiskelijoita myös viisumien kanssa joskin informaatio oli toisinaan ristiriitaista. Maahan saapuessa tulijan täytyy maksaa viisumimaksu ja ensimmäinen viisumi on voimassa kuukauden. Kuukauden jälkeen viisumin voi uusia kahdeksi kuukaudeksi oman alueen poliisiasemalla ja jälleen kahden kuukauden jälkeen viisumia haetaan Tla Al-Alin poliisiaseman Borders and Residence Departmentissa, jossa prosessista maksetaan yksi dinaari. Viisumin valmistumiseen menee noin kaksi viikkoa, jonka jälkeen viisumi tulee noutaa samasta yksiköstä.

Pakkaaminen

Pakkaaminen tuo Ammanin ilmastosta johtuen mukanaan omat haasteensa. Syyslukukauden alkaessa lämpötila oli jatkuvasti yli 30 astetta, mutta lämmöstä huolimatta yliopistolla teki mieli pukeutua peittävästi. Joulukuusta maaliskuuhun talvitakille on käyttöä. Vedenpitävä parkatakki pysyi minulla päällä toisinaan jopa sisällä, sillä kylminä päivinä sisä- ja ulkolämpötilan välillä ei ollut suurta eroa. Mukaan kannattaa siis pakata jonkin verran lämmintä vaatetta, vaikkakin lisää saa tarvittaessa hankittua edullisesti esimerkiksi Friday Marketilta.

Asuminen

Asuin aluksi Airbnb-asunnossa pari viikkoa, jonka jälkeen sovin vuokranantajan kanssa saman asunnon vuokraamisesta yksityisesti 200 dinaarilla kuussa. Lisäksi maksettavaksi tulivat vesi, sähkö ja kaasu. Asunto sijaitsi Abdalissa, aivan suositun Lweibdehin alueen vieressä. Koska rakennus luokiteltiin teollisuusrakennukseksi sijaintinsa takia, sähkölaskut nousivat talvella aikaisemmasta noin 20 dinaarista kuussa yli 100 dinaariin. Epäilin myös, että sähköä varastetaan, sillä tämä on Jordaniassa varsin yleistä. Tämä johti siihen, että muutin maaliskuussa uuteen asuntoon Shmeisanin alueelle. Uudessa asunnossani vuokra oli 250 dinaaria, mutta laski alle 200 dinaariin korona-tilanteen myötä.

Asunnon löytäminen Ammanissa on helppoa ja erilaisia asumismuotoja on tarjolla paljon. Opiskelijoille on huoneistohotellien kaltaisia asuntoloita yliopiston ulkopuolella, mutta myös yksityisen vuokra-asunnon tai -huoneen löytäminen on helppoa esimerkiksi OpenSooq-sovelluksen kautta. Vuokrasopimukset ovat usein epävirallisia ja toisinaan jopa suullisia.

Asuntoa valitessa kannattaa olla tarkkana erityisesti asunnon lämpöeristysten suhteen. Pääsääntöisesti talot Jordaniassa ovat huonosti eristettyjä tai eristystä ei ole lainkaan. Talvet Ammanissa ovat kuitenkin kylmiä, jolloin myös sisällä on koko ajan kylmä. Lämmitysvaihtoehtoina tarjolla on asunnosta riippuen siirrettäviä kaasu- ja sähkölämmittimiä sekä ilmastointilaitteet.

Asuinalueena Shmeisani oli erinomainen. Kaikki palvelut sijaitsivat kävelymatkan päästä ja alue oli siisti ja hyvin huollettu. Myös lenkillä sai käydä rauhassa tavallisissa urheiluvaatteissa ilman sen suurempaa huomiota. Abdalissa tämä sen sijaan ei ollut mahdollista, vaan pukeutumiseen täytyi kiinnittää erityistä huomiota.

Kuva: Leena Sillanpää

Turvallisuus

Jordania on maana ulkomaalaiselle erittäin turvallinen – myös valtaväestöstä poikkeavalle naiselle. En pelännyt liikkua yksin ulkona edes pimeällä sen enempää kuin Suomessakaan. Maalaisjärkeä täytyy kuitenkin käyttää, sillä Ammanissa asuinalueet ovat eriytyneitä ja paikalliset kehottivatkin minua menemästä Itä-Ammaniin, joka alaa Wasat Al-Baladista eli Downtownista. Lisäksi maan sisällä matkustaessa on syytä muistaa, että Amman nähdään modernina ja avarakatseisena maan muihin osiin verrattuna.

Seksuaalinen häirintä on asia, jolta ei Ammanissa kävellessä valitettavasti voi välttyä. Tätä kohdistuu kaikkiin naisiin, mutta todennäköisesti valtaväestöstä poikkeava nainen herättää kadulla erityisen paljon huomiota. Kokemani häirintä jäi aina verbaaliselle tasolle. Kuulemani mukaan paikallinen poliisi suhtautuu häirintätilanteisiin vakavasti, kun uhri on ulkomaalainen.

Opiskelu yliopistolla

University of Jordan on amerikkalaistyylinen kampus muureineen. Kaikki yliopiston tiedekunnat ovat saman kampusalueen sisällä. Kampus itsessään on kuin pieni kaupunki, josta löytyvät opetustilat, kirjasto, lukuisia pieniä kauppoja ja ravintoloita, urheilustadioni, harrastustoimintatiloja, pankkeja, optikkoja ja klinikka opiskelijoille.

Kielikeskuksella minut sijoitettiin kielikokeen perusteella yhdeksästä tasosta tasolle 5. Ryhmäämme opetti yhteensä kolme opettajaa kuudessa eri osa-alueessa, jotka olivat puhuminen, kirjoittaminen, lukeminen, kuuntelu, kielioppi ja sanomalehtitekstit. Tämän lisäksi viikoittain oli arabian puhekieleen keskittyvä tunti, mutta myös silloin opettaja puhui fushaa, joten yliopistolta puhekieltä ei minuun juurikaan tarttunut. Lukukauden aikana kehityin selvästi kirjoittamisessa, lukemisessa ja kuuntelussa, mutta en juurikaan puhumisessa, sillä ryhmässämme oli noin 20 opiskelijaa ja usein vain puheliaimmat olivat äänessä. Opettajat olivat kannustavia ja ystävällisiä, mutta opetus itsessään oli toisinaan yksitoikkoista, esimerkiksi uutisotsikoiden kääntämistä viikosta toiseen sanomalehtiteksteihin keskittyvillä tunneilla.

Tammikuun alussa aloitin arabian puhekielen yksityistunnit samassa yksityisessä kielikoulussa, jossa olin opiskellut myös ennen ensimmäisen lukukauden alkua. Ennen kevätlukukauden alkua ehdin opiskella kielikoulussa noin kuukauden ja varmistuin päätöksestäni, etten jatka arabian opiskelua yliopistolla vaan otan kursseja esimerkiksi sosiaalitieteistä, sillä koin kielitaitoni kehittyvän tehokkaammin yksityisessä kielikoulussa.

Otin UJ:ssa kaksi sosiaalityön maisterikurssia sekä yhden sukupuolentutkimuksen maisterikurssin. Kutakuinkin kaikki UJ:n maisterivaiheen kurssit ovat arabiankielisiä, mutta kokeiltuani muutamaa luentoa, huomasin pystyväni seuraamaan luentoja arabiaksi siihen asti karttuneella kielitaidollani. Kävin myös ennen luentojen aloittamista juttelemassa kaikille opettajille. Luentoni olivat iltaisin, joten pystyin jatkamaan puhekielen opiskelua yksityisessä kielikoulussa aamuisin. Arabian opettajani myös auttoi minua tarvittaessa luennoilla käytetyn sanaston ymmärtämisessä. Kursseilla tehtiin pääsääntöisesti ainakin yksi esitelmä ja kurssin lopussa oli kirjallinen loppukuulustelu.

 

Vapaa-aika

Lähdin Jordaniaan jo elokuussa 2019, vaikka tiedossa oli, että lukukauden UJ:ssa oli määrä alkaa vasta syyskuun alussa. Ensimmäisen viikon aikana kiersin maata ja lomailin. Ehdin vierailla Ammanissa, Petrassa, Aqabassa ja Wadi Rumin autiomaassa – ja rakastua Jordanian kauneuteen. Wadi Rumin veroista ei ole toista. Sinne olen palannut toistamiseenkin Jordaniassa oleskeluni aikana ja jokaisen Jordaniassa matkustavan täytyisi ehdottomasti kokea auringonlasku autiomaassa ja viettää yö nukkuen makuupussissa tähtitaivaan alla.

Jordaniassa on valtava määrä kohteita, joihin on mahdollista tehdä Ammanista viikonloppu- tai päiväretkiä. Kävin itse Kuolleella merellä grillaamassa ja Jordan Valleyssa poimimassa munakoisoja sekä Saltissa ja Um Qaisissa päiväretkillä. Tein kaikki retket itsenäisesti tai paikallisten ystävien kanssa. Facebookissa on myös useita vaellusryhmiä, joiden mukaan on mahdollista ilmoittautua pientä maksua vastaan. Myös yliopiston kielikeskus on toisinaan järjestänyt retkiä, mutta oman syyslukukauteni aikana retkiä ei syystä tai toisesta järjestetty.

Ammanissa on vilkas yöelämätarjonta, joskin tarjonta keskittyy ravintoloihin, baareihin ja shisha-kahviloihin, ei niinkään yökerhoihin. Ulkona syöminen on selvästi Suomea halvempaa, mutta alkoholi kutakuinkin samoissa hinnoissa.

Myös liikuntaharrastusvaihtoehtoja on paljon, mutta ne ovat pääsääntöisesti varsin kalliita. Kävin tasokkaalla kuntosalilla, jossa ei ollut erillisiä vuoroja naisille ja miehille. Kuuden kuukauden jäsenyys maksoi noin 300 dinaaria. Erityisesti yliopiston läheisyydessä on tarjolla halvempia vaihtoehtoja, mutta saleilla on usein aikarajoituksia miesten ja naisten vuorojen takia. Myös urheiluotteluita eri lajeissa järjestetään säännöllisesti. Kävin esimerkiksi katsomassa koripalloa Al Hussein Sport Cityssä. Erityisesti tunnelma Al-Wehdat -joukkueen peleissä on kokemisen arvoinen!

Yliopistolla on erilaisia harrastusmahdollisuuksia opiskelijoille. Tarjolla oli esimerkiksi musiikkia, kuvataidetta ja arabialaista kalligrafiaa. Harrastuskerhoista informoidaan kuitenkin heikosti, joten on opiskelijan oman kiinnostuksen varassa ottaa niistä selvää. Kielikeskus järjesti opiskelijoille tuntien ulkopuolella dabkea kerran viikossa. Lisäksi lukukauden alussa on mahdollista kielikeskuksen rekisteröitymisen yhteydessä ilmoittautua Language Partner -ohjelmaan, jossa kielikeskus muodostaa pareja vaihto-opiskelijoista ja paikallisista opiskelijoista kielen harjoittelemiseksi. Minusta ja kielikaveristani tuli ystäviä ja vietimme toisinaan aikaa myös yliopiston ulkopuolella.

 

Kuva: Leena Sillanpää

Terveys

Yliopistolla on tarjolla ilmainen klinikka opiskelijoille, mutta käytin yksityisiä terveyspalveluja, joka minulla oli Suomesta kattava matkavakuutus. Maksoin kulut itse ja hain jälkeenpäin hyvitystä vakuutusyhtiöstä. Käytin terveyspalveluja useaan otteeseen, koska sairastelin syksyn aikana paljon. Nyt jälkeenpäin olen todennut, että syynä oli todennäköisesti se, että harjasin hampaat hanavedellä. En siis suosittele kokeilemaan!

Hoitokulttuuri Jordaniassa on varsin erilainen kuin Suomessa. Kun hakeuduin yksityiseen sairaalaan kuumeen ja turvonneiden nielurisojen takia, minut otettiin sisään ensiapuun. Lääkäri totesi ilman laboratoriokokeita, että tarvitsevan antibioottia, jota annettiinkin seuraavaksi suoraan suoneen sekä kuuri mukaan kotona jatkettavaksi. Sama kaava toistui myös erikoislääkärin vastaanotolla sekä kaiken huipuksi apteekin tiskillä, jossa avualias apteekkari olisi mielellään myynyt minulle antibiootteja ilman reseptiä kokeiltuaan lämmintä otsaani (toim. huom. Minulla ei tuolloin ollut kuumetta). Lopulta päädyin siihen, että paras tapa toimia on käydä ensin omatoimisesti yksityisessä laboratoriossa ja mennä tulosten kanssa lääkärin vastaanotolle.

Valuutta ja hinnat

Jordanian valuutta on dinaari ja sen arvo on korkea, jopa vahvempi kuin dollarin. Tästä ja korkeista veroista johtuen hinnat Jordaniassa ovat varsin korkeita. Ruokaa ostaessa tuntui yleensä, että peruselintarvikkeet olivat Suomea kalliimpia, lukuun ottamatta jordanialaisia hedelmiä ja vihanneksia. Sen sijaan ravintolassa syöminen oli pääsääntöisesti Suomea halvempaa. Yliopistolla on opiskelijoille myös erittäin edullinen lounasravintola.

Koska julkista liikennettä ei oikeastaan ole, helpoin tapa liikkua paikasta toiseen on taksi. Taksi kannattaa tilata Uberin tai Careemin kautta, jottei joudu riitelemään kuskin kanssa hinnasta. Taksi ovat pääsääntöisesti hyvin edullisia. Noin 1,5-3 dinaarilla pääsee Ammanin sisällä lähes minne vain. Asuessani Abdalissa, kuljin yliopistolle bussilla, jossa matka maksoi vain 0,60 dinaaria/matka. Busseille ei kuitenkaan ole aikatauluja ja niitä voi ruuhkan takia joutua ottamaan kauan.

Dinaareja voi nostaa minkä tahansa paikallisen pankin automaatista suomalaisella pankkikortilla. Myös kampusalueella on useita pankkiautomaatteja. Käytin pääsääntöisesti Kuwait Bankia edullisten nostomaksujen takia. Halvin vaihtoehto on silti tuoda käteisenä euroja Suomesta ja vaihtaa nämä dinaareiksi rahanvaihtotoimistossa. Pankkikortti käy Jordaniassa usein maksuvälineenä, mutta tästä huolimatta käteisellä maksaminen on selvästi yleisin maksutapa.

Korona ja etäopiskelu

Maaliskuun 13. päivä 2020 hallitus ilmoitti, että kaikki yksityinen ja julkinen opetus kaikilla opetusasteilla keskeytetään. Vain muutamia päiviä tämän jälkeen ilmoitettiin, että myös harrastus- ja liikuntapaikat suljetaan. Tämän jälkeen oli vuorossa lentokenttä lähteviltä ja saapuvilta lennoilta. Seuraavaksi hallitus julisti ensimmäisen ulkonaliikkumiskiellon, joka kesti lähes viikon. Tänä aikana kaikki kaupat olivat kiinni, myös ruokakaupat. Hallitus yritti valmistella mekanismia, jolla ruokaa olisi toimitettu ihmisille kotiin ilman, että kukaan poistuu kotoa. Kun ulkonaliikkumiskielto raukesi 24. maaliskuuta, hallitus jakoi ihmisille leipää busseista, mutta kaupat pysyivät kiinni. Ihmisten turhautuminen alkoi kärjistyä tietyillä alueilla levottomuuksiksi, joita kuvaavat videot levisivät sosiaalisessa mediassa. Tämän myötä hallitus myöntyi avaamaan pienet ruokakaupat.

Pohdin kaikkia vaihtoehtoja punnitessani jäänkö Jordaniaan vai lähdenkö kohti Suomea. Suomen Beirutin suurlähetystö tiedotti satunnaisesti tarjolla olevista lennoista, joilla maasta olisi mahdollista lähteä. Jordaniaan jääminen ei tuntunut riskittömältä, mutta ei myöskään lentäminen Suomeen, jossa odottaisi vielä Jordaniaa paljon suurempi tartuntariski. Päätinkin jäädä Jordaniaan ja pian ulkonaliikkumiskiellosta tuli arkea. Ulkonaliikkumiskielto oli voimassa aina alkaen klo. 18 illalla ja päättyen klo. 10 seuraavana aamuna. Päivän aikana kotoa sai poistua vain välttämättömien asioiden hoitamiseksi ja autojen käyttö oli kielletty. Pääsääntöisesti ulkonaliikkumiskielto julistettiin aina myös viikonlopuksi sekä toisinaan myös useamman päivän ajaksi.

Jatkoin arabian opiskelua Skypen kautta ja osallistuin yliopiston online-luennoilla Zoomissa. Yliopisto-opiskelun jatkaminen osoittautui kuitenkin varsin vaikeaksi, koska kurssien rakenne ja vaadittavat tehtävät eivät tuntuneet olevan selkeitä edes opettajille itselleen. Tämä tuntuukin olevan yksi suurimmista eroista yliopisto-opetukseen Suomessa: Kursseilla ei ole selkeää rakennetta eikä arvosanojen määräytymisestä aina ole selkeää tietoa.

Opettajat olivat kuitenkin joustavia tilanteeni suhteen ja sain sovittua sosiaalityön opettajien kanssa, että voin suorittaa kurssit loppuun esseillä. Opiskelun lisäksi arkeni koostui liikunnasta (ulkona juosten tai katolla jumpaten), kokkailusta sekä tuhansista ja taas tuhansista Skypessä vietetystä minuuteista perheen ja ystävien kanssa jutellen.

Lopuksi

Karanteenin aikana ehdin nähdä Jordanian kevään ja jopa nauttia siitä. Pyrin ottamaan karanteenista irti sen mitä voin, sillä olinhan yksi onnekkaista – olin toistaiseksi terve, karanteenissa turvallisissa olosuhteissa, pystyin jatkamaan opiskeluja sekä nauttimaan samaan aikaan auringosta. Olin myös onnekas siinä suhteessa, että ehdin viettää Jordaniassa lähes 8 kuukautta ennen koronan puhkeamista.

Jordania on äärimmäisen kaunis maa ja mielenkiintoinen yhteiskunta, jonka geopoliittista sijaintia on toisinaan verrattu myrskyn silmään. Edes vuoden aikana maasta ei tutkittava loppunut. Jordania on helpohkon murteensa takia myös erinomainen kohde arabian puhekielen opiskeluun.

 

Kuvat: Leena Sillanpää

Vaihtokertomus, University of Washington, kevät 2019

Valtiotieteellisen tiedekunnan opiskelija

Opiskelin keväällä 2019 University of Washingtonissa. Yliopisto sijaitsee Yhdysvaltojen luoteisosassa Washingtonin osavaltiossa Seattlessa. Valitsin kohteen, sillä University of Washington on maailman 30 parhaan yliopiston joukossa, minkä lisäksi Seattle on mielenkiintoinen ja kulttuuriltaan rikas suurkaupunki.

Opiskelut alkoivat heti tammikuun toisella viikolla ja loppuivat kesäkuun puolessa välissä. Lähtövalmistelut alkoivat kuitenkin jo paljon aikaisemmin.

 

Ennen lähtöä

Hain vaihtokohteeseen yli vuotta ennen lähtöä, syksyllä 2017. University of Washington oli ensimmäinen vaihtoehtoni ja panostin hakemukseen paljon. Eniten aikaa käytin kurssivalintojen pohtimiseen, sillä minulle oli tärkeää saada tutkintoni suoritettua aikataulussa.

Päätös vaihtoon hyväksymisestä tuli Helsingin yliopiston puolelta kohtuullisen nopeasti. Valinta täytyy kuitenkin hyväksyttää myös vastaanottavan yliopiston puolesta, missä kesti pidemmän aikaa.

Vahvistuksen valinnasta sain keväällä 2018. Tiedon saatuani sain tunnukset University of Washingtonin ulkomaisille opiskelijoille tarkoitetulle verkkoalustalle. Verkkoalustalla oli tarkkoja ohjeita lähtöä varten, mikä auttoi valmistautumisessa. Palveluun piti lisäksi toimittaa erinäisiä dokumentteja, kuten esimerkiksi tieto tuhkarokkorokotuksen saamisesta ja IELTS-testin tulokset.

Haastavinta ennen lähtöä oli viisumin hakeminen. Yli kolme kuukautta Yhdysvalloissa viettävät vaihto-opiskelijat joutuvat hankkimaan J-1-viisumin. Viisumia varten opiskelijalla tulee puolestaan olla DS-2019-niminen dokumentti, jonka kohdeyliopisto postittaa Helsingin yliopiston liikkuvuuspalveluille. Dokumentin postittaminen tapahtuu vasta aivan viime tingassa loka-marraskuun aikana, joten heti kun dokumentin saa käsiinsä tulee varata aika Yhdysvaltojen suurlähetystöön viisumihaastattelua varten.

Vaikka viisumihaun kanssa kannattaa olla nopea ja tarkka, kaikki sujui omalla kohdallani hyvin. Tarvittaessa apua on saatavilla kohdeyliopiston liikkuvuuspalveluista – ainakin omiin kysymyksiini vastattiin nopeasti.

 

Alkubyrokratia yliopistolla

Yliopisto järjesti orientaatiotilaisuuden luentojen alkua edeltävänä viikonloppuna. Tilaisuudessa käytiin läpi erilaisia asioita viisumiehdoista yhdysvaltalaiseen kulttuuriin. Orientaatioviikonlopun aikana vaihto-opiskelijoille järjestetään ohjelmaa, jonka tarkoitus on tutustuttaa opiskelijat toisiinsa sekä itse kaupunkiin. Orientaatioon kannattaakin osallistua varsinkin tämän takia!

Kurssivalinnat tein verkossa jo ennen lähtöäni. Olin oikeutettu valitsemaan mitä tahansa tiedekunnan alaisuudessa olevia kursseja. Kurssit menevät nopeasti täyteen, mutta tästä ei kannata huolestua. Vapautuvia paikkoja voi kärkkyä periodin ensimmäisille viikoille asti, minkä lisäksi ensimmäiselle luennolle ilmestyminen ja perustellun pyynnön esittäminen professorille toimi ainakin lähes aina.

Aluksi kannattaa hommata itselleen ainakin puhelinliittymä ja ehkä jopa amerikkalainen pankkitili. (Itselläni ei ollut pankkitiliä, mutta tilin avaaminen on kuulemma helppoa ja joissain tilanteissa se olisi tullut tarpeeseen.)

 

Asuminen

Asuin vaihdon aikana kampuksella. Haku kampusasumiseen tapahtui noin puoli vuotta ennen lähtöä, kun olin saanut vastaanottavalta yliopistolta vahvistuksen vaihto-opiskelustani.

Yhdysvalloissa huoneen jakaminen on yleistä, ja moni muu vaihto-opiskelija asui samassa huoneessa toisen opiskelijan kanssa. Itselläni kävi kuitenkin tuuri, sillä sain oman huoneen neljän hengen asunnosta.

Asunnossa oli myös keittiö, toisin kuin suurimmassa osasta asuntoloista. Jos asuu kampuksella asuntolassa, jossa ei ole keittiötä, on opiskelija velvoitettu ostamaan ruokailusuunnitelman (dining plan). Tarjolla on eri tasoisia ruokailusuunnitelmia, joista halvin maksaa 300 $/kuussa. Tällä rahalla voi käydä syömässä opiskelijaravintoloissa, joita on moneen lähtöön: kampuksella sai niin salaattia kuin kiinalaistakin ruokaa. Unicafen hintoihin verrattuna ravintolat ovat kalliita, ja annos maksaa 5-10$.

Asuminen Seattlessa on muutenkin tyyristä ja vuokrakohteet ovat kiven alla. Maksoin omasta asumisestani vähän vajaa 1000 dollaria kuussa.

Läheskään kaikki vaihtarit eivät asuneet kampuksella. Monet asuivat netistä löydetyistä kimppakämpissä, ja osa taas isäntäperheen luona. Näitä vaihtoehtoja kannattaa ehdottomasti harkita, jos kampuselämä ei houkuttele.

Kampuselämässä oli kuitenkin hyviäkin puolia. Yliopistoa lähellä olevan sijainnin lisäksi asuntoloissa järjestettiin erilaisia tapahtumia, minkä lisäksi sain pääsyn läheiselle kuntosalille ja harrastustiloihin.

Muuton yhteydessä on hyvä valmistautua kauppareissuun petivaatteita ja astioita varten. Varsinkin astioita ostaessa kannattaa katsastaa paikallinen Goodwill!

 

Opiskelu ja opetus

Vaihto-opiskelijoiden odotetaan suorittavan vähintään 12 opintopistettä periodia kohden (kevätlukukaudella periodeja on kaksi). Yksi kurssi on tyypillisesti 3-5 opintopisteen arvoinen.

Opiskelu Yhdysvalloissa eroaa Suomesta merkittävästi, sillä kurssit ovat strukturoidumpia ja opettajajohtoisempia. Läksyjä on paljon, minkä lisäksi läsnäoloa seurataan. Luentojen määrä riippuu paljon kurssista, useimmilla niitä oli kolme viikossa. Varsinaisten luentojen lisäksi varsinkin suuren osallistujamäärän kursseilla järjestetään pienryhmätapaamisia.

Kurssit saattavat vaikuttaa alkuun työläiltä, mutta todellisuudessa työtaakka on hajautettu koko periodin mitalle. Kurssi sisältää usein sekä väli- että loppukokeen. Oman kokemukseni mukaan tentit eivät enää kuitenkaan vaatineet paljoa pänttäämistä, sillä työ oli tullut tehtyä pitkin kurssia läksyjen ja luennoille osallistumisen muodossa.

Parasta amerikkalaisessa opiskelijakulttuurissa on mielestäni keskustelun ja argumentoinnin painotus. Jokaisella kurssilla keskustelut sekä pienryhmissä että koko kurssin kesken olivat isossa osassa.

Myös kurssien sisällössä on eroja Suomeen verrattuna. Opiskelu on usein käytännönläheisempää, minkä koin mielekkääksi vaihteluksi. Sisällöllisesti kurssit ovat helpompia kuin Suomessa. Siksi kannustankin valitsemaan rohkeasti edistyneempiä kursseja: moni johdantokurssi alkaa suomalaisen lukion oppimäärästä. Kurssien vaikeustason tunnistaa kurssikoodista: esimerkiksi numerolla 4 alkavat kurssit ovat suunnattu ensisijaisesti 4. vuoden opiskelijoille.

University of Washingtonilla on tarjonnassaan useita käytännön toimintaa sisältäviä kursseja. Esimerkkejä tällaisista ovat jonkin projektin ympärille muodostetut kurssit tai kurssit, jotka sisältävät service learning -mahdollisuuden. Suosittelen valitsemaan mukaan myös jonkin tällaisen kurssin, sillä ne ovat hyvä tapa tutustua ihmisiin ja saada kokemuksia kampusalueen ulkopuolelta.

 

Vapaa-aika

Amerikkalaisessa opiskelijaelämässä urheilu on keskeisessä osassa. Kausi jaksottuu eri lajien ympärille – syksyllä pelataan amerikkalaista jalkapalloa, talvikaudella koripalloa. Yliopiston oman joukkueen matseja kannattaa ehdottomasti mennä seuraamaan, vaikka penkkiurheilu ei yleensä kiinnostaisi. Näissä ei tosiaankaan ole kyse pelkästä urheilusta, vaan ympärille on muodostunut kokonainen kulttuuri lauluineen ja väliaikaohjelmineen.

Kuten varmasti suurin osa tietää, alkoholin (ja kannabiksen) ostamisen ikäraja Yhdysvalloissa on 21. Baareihin on siis turha kuvitella pääsevänsä tätä nuorempana – varsinkin kampusalueella tästä oltiin todella tarkkoja, eivätkä esimerkiksi ulkomaiset ajokortit kelvanneet iän todistamiseen.

Kokemukseni mukaan sisar- ja veljeskuntaelämä vaikutti juuri sellaiselta kuin elokuvissa. Toiminta kannattaa ehdottomasti katsastaa ainakin kerran. Jotkut sisar- ja veljeskunnat ottavat jopa vaihtareita jäsenikseen. Jos ”greek life” ei tunnu omalta, yliopistolla on kerhoja vähän joka lähtöön. University of Washingtonissa oli muun muassa skandinaavinen yhdistys, vaellusklubi sekä salsakerho.

 

Hyödyllistä tietoa seuraavalle vaihtoon lähtevälle

Kaikilla University of Washingtonin opiskelijoilla täytyy olla terveysvakuutus. Vaihtoehtona on ottaa se yliopiston kautta tai hankkia vastaava vakuutus muualta. Yliopistolta hankitun vakuutuksen hinta oli yhden periodin ajalta noin 300 dollaria, joten halvalla ei pääse tässäkään. Vakuutukseen sisältyvä hoito oli kuitenkin hyvää.

Yllättäviin kuluihin kannattaa siis varautua. Toisaalta rahoille saa myös joissain asioissa vastinetta, ja yliopistolla on enemmän resursseja opetusta varten. Tarjolla oli esimerkiksi enemmän henkilökohtaista apua oppimiseen tai esimerkiksi esseiden kirjoitukseen.

Vaihtokertomus, Pontificia Universidad Católica del Perú, kevät 2019

Valtiotieteellisen tiedekunnan opiskelija

Ennen lähtöä

Peruun ei tarvitse hankkia viisumia etukäteen, vaan turistiviisumin yleensä saa 90 päiväksi ylittäessä rajan (joskus jopa 180 päiväksi). PUCP ohjeistaa, että tulessa maahan pitää sanoa tulevansa turistiviisumilla. Tämä tulisi sen jälkeen vaihtaa opiskelijaviisumiin Limassa. Usein vaihtarit tekevät matkan esim. Boliviaan ja ylittävät rajan uudelleen saadakseen toisen 90 päivän viisumin tai oleskelevat maassa yliaikaa ja maksavat tältä ajalta sakon – molemmat tavat ovat kuitenkin laittomia.

PUCP ei vaadi kielitodistusta, mutta suosittelee B2-tasoista espanjaa. PUCP:lle tarvitsee lähettää etukäteen joitakin dokumentteja, kuten kuvan itsestäsi ja todistus siitä, että pystyt maksamaan elämisesi maassa (Kelan tukipäätös, vanhempien kirjelmä).

Pakkaaminen on vähän hankalaa, koska kesällä Limassa on todella kuuma ja talvella kylmä. Lisäksi esimerkiksi vuorilla, kuten Huarazissa ja Cuscossa, vuorokauden lämpötilan vaihtelu on suurta. Suosittelen rinkkaa, koska Peru on täydellinen paikka vaeltaa ja se on kätevin myös matkustaessa maassa muutenkin, etenkin vuoristokaupungeissa. Sain kaikki tavarani 65 litran rinkkaan ja pieneen reppuun.

Ennen lähtöä kannattaa myös hankkia rokotukset kuntoon (YTHS matkaneuvonta), tehdä Kelan tukihakemukset (voi tehdä ennen kuin asunto on tiedossa) ja hankkia matkavakuutukset, jotka voivat olla melko kalliit, mutta pakolliset.

Asuminen

Asuin asunnossa, jonka kaikki vuokralaiset olivat eurooppalaisia vaihtareita. Vuokranantajaperheemme asui talon ensimmäisessä ja toisessa kerroksessa, me kolmannessa ja neljännessä kerroksessa solumaisesti. Asunnon löytäminen ei ollut vaikeata, sillä vaihtoyliopistomme lähetti meille etukäteen listan luotettavista vuokranantajasta. Vaihtoehtoja oli monia, esimerkiksi host-perheitä, opiskelija-asuntoloita ja yksiöitä. Asuminen oli yhteisöllistä ja puhuimme keskenämme vain espanjaa, mikä oli hyvä, koska näin espanjani kehittyi nopeaan. Asuminen Limassa on halpaa ja asunnon löytäminen eurooppalaisille on helppoa – oma vuokrani oli alle Kelan vaihtoajan asumistuen.

En oikeastaan suosittelisi mitään muuta asumismuotoa Limassa. Ensinnäkin Lima ja vaihtarielämä on ajoittain stressaavaa, joten muiden vaihtareiden vertaistuki tuli usein tarpeeseen. Heistä tuli myös vaihtoni tärkeimmät ystävät, joiden kanssa myös matkustelimme yhdessä. Myös vuokranantajien läheisyys oli huojentavaa, sillä heiltä pystyi aina kysymään apua epäselvyyksissä ja he lähtivät muun muassa saattamaan minua sairaalan, kun sairastuin yllättäen – sairaalan byrokratia oli niin vaikea, että en olisi selvinnyt siitä itse.

Asunnot ovat talvella (meidän kesäkuukaudet) erittäin kylmiä, joten suosittelen varaamaan mukaan myös lämmintä vaatetta. Liikenne ei toimi Limassa ja etäisyydet ovat kaupungin valtavan koon takia suuria, joten suosittelen asumaan lähellä vaihtoyliopistoa. PUCP valitettavasti sijaitsee suhteellisen kaukana Mirafloresilta ja Barrancolta (= yöelämän keskukset), mutta sen lähikaupunginosissa on rauhallista, hyvät palvelut ja paljon lounasravintoloita sekä isoja ostoskeskuksia. KV- ja turistialueilla saattaisi olla myös melko puuduttavaa asua muutenkin, koska näissä paikoissa sinua todennäköisesti kohdeltaisiin aina turistina ja erilaisia pikkuhuijauksia yritettäisiin tehdä jatkuvasti. Uberin ja Lyftin kaltaiset sovellukset ovat usein paras ja luotettavin tapa liikkua, mutta myös bussit toimivat.

Opiskelu ja opetus

Opetus Limassa yksityisessä katollisessa yliopistossa oli hyvin erilaista kuin Suomessa. Ensinnäkin Perussa yliopisto-opinnot aloitetaan nuoremmalla iällä kuin Suomessa ja kandidaatintutkinto on pitempi kuin täällä. Opinnot vaikuttivat minusta ajoittain hyvin lukiomaisilta: opiskelijoiden osallistumista seurattiin hyvin tiukasti ja erilaisia testejä oli pitkin kursseja. Luentoja minulla oli vain kahtena päivänä viikosta, sillä valitsin ne melko taktisesti. Samat kurssit kestävät koko lukukauden ja yleensä niissä jokaisessa on 1-2 luentoa viikossa – itselläni tosin kaikilla neljällä kurssilla vain yhdet luennot viikossa. Toisaalta artikkeleita piti lukea huomattavasti enemmän kuin Suomessa ja kirjoittaa enemmän tehtäviä.

Kurssit olivat paljon interaktiivisempia kuin Suomessa ja opettajilla oli aitoa innostusta työhönsä ja he olivat erinomaisia luennoitsijoita. Tykkäsin myös siitä, että kaikki kurssini olivat melko pieniä ja meillä oli kaikenlaisia erilaisia tehtäviä eikä pelkkää esseenkirjoitusta. Meidän piti esimerkiksi vaalijärjestelmät – kurssilla luoda oma vaalijärjestelmämme ja valtio sille ja pohtia sen vaikutuksia. Lisäksi opettajat olivat yleensä hyvin ymmärtäväisiä vaihtareita kohtaan ja mielellään auttoivat, jos en ymmärtänyt jotain. Kaikki opetus oli espanjaksi, mutta jotkut opettajista sanoivat, että halutessani saisin vastata tentissä englanniksi.  Kursseja sai myös kokeilla ensimmäisen viikon, jonka jälkeen vasta päätettiin mille kursseille aikoo mennä. Kurssien valintaprosessi oli positiivinen yllätys.

Kurssien arvosanat tyypillisesti koostuvat kolmas- tai neljäsosista eli esimerkiksi välikokeen, loppukokeen, controles de lecturesien (pistokokeet) ja kurssiaktiivisuuden keskiarvoista. Arvosteluasteikko on hieman hämmentävä eikä suoraan verrannollinen ECTS-järjestelmään. Hyvä on kuitenkin tietää, että 11 pistettä tarkoittaa läpipääsyä ja 20 pistettä on maksimi. Omasta mielestäni tentit olivat helpompia ja niiden arvostelu löyhempää kuin Helsingissä, mutta osa tästä saattoi johtua siitä, että vaihtarina, ja henkilönä, joka ei puhu espanjaa äidinkielenään, sain armoa. Lisäksi ikä ja akateeminen kokemus saattoivat osaltaan tehdä asioista helpompaa – osa paikallisista opiskelijoista, kun oli vasta 17-vuotiaita.

Ylipiston muurien sisältä löytyvät kaikki palvelut pankeista terveyskeskukseen ja ravintoloihin. Yliopistolla oleva pankki on paras ja turvallisin paikka nostaa käteistä. Ruoka yliopistolla ei ole kauhean ihmeellistä eikä yhtään halvempaa kuin sen ulkopuolella, joten sen takia yleensä söin sen ulkopuolella. Yliopistolla oli paljon erilaisia tapahtumia kuten joka torstai olevat kulttuuritunnit, joiden aikana kampuksen valtasi järjestöt ja niiden tapahtumat.

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville

Etelä-Amerikassa bussit ovat parempia ja mukavampia kuin Euroopassa, joten suosittelen niitä matkustusmuodoksi pitkilläkin matkoilla. Etäisyydet Perussa ovat isoja (esim. Limasta Cuscoon matka kestää bussilla yli 20 tuntia), mutta bussien mukavuustason ja edullisuuden takia se ei haitannut minua yhtään. Bussimatkat voi käyttää nukkumiseen, leffojen katsomiseen tai koulutehtävien tekemiseen.

Älä murehdi omaa espanjan taitoasi liikaa. Se kehittyy Perussa nopeasti ja aksentti on melko selkeä. Ei ole mitään noloa, jos ei osaa tai ymmärrä. Opettajilta voi kysyä myös englanniksi asioita. Olin yllättynyt kuinka huonoa espanjaa vaihtarit keskimäärin puhuivat. Perulaiset puhuvat ilmeikkäästi koko kehoa käyttäen, joten siitä voi lukea jo paljon. Älä myöskään murehdi liikaa tenteistä, koska niiden läpäisy on suhteellisen helppoa, kunhan luennoilla on seurannut ja artikkelit on luettu – sinulla on myös etuasema, mikäli  osa artikkeleista on englanniksi.

Lima ja Peru ovat halpoja maita ja tavallinen lounas maksaa noin kaksi euroa. Asunnot ovat halvempia, jos hankit ne espanjaksi, mutta niiden vuokra vaihtareille on yleensä jotain 100 ja 200 euron väliltä. Varatessa retkiä turistikaupungeissa kannattaa olla tarkka, koska usein ensimmäisilta toimistoilta tarjotaan ylihinnoiteltua retkeä tai ne sisältävät piilokuluja, joten kannattaa – jälleen – asioida espanjaksi ja kysellä lisätietoja. Perussa ei yleensä tingitä, esimerkiksi torilla, mutta sitäkin joskus tapahtuu.